PUSU 1-2/2013 PUSU 1-2/2013. Kevät-Syksy 2013/ 13. vuosikerta

Transkriptio

1 PUSU 1-2/2013 Kevät-Syksy 2013/ 13. vuosikerta Suunnistuksen SM-viestit R1 järjestettiin Ratamestarina toimi ansiokkaasti Eero Vartiainen, kuulutuksen hoitivat värikkääseen tapaan Kari Ristanen ja Harri Mehto. Kisaravintolana toimi Honkamäen tilan Riihi. Kuvat Esko Pekkanen.

2 Lämmin kiitos tukijoillemme! Saarijärven kaupunki Noname Halpa-Halli Lähitapiola K-supermarket Minttu Kylpylähotelli Summassaari Logstor InRauta Saarijärvi, Äänekoski Keski-Suomen Osuuspankki Kelloliike Porri EPT kone- ja laite Oy Syöte-Huvilat Kukonhiekka Soklex Oy Kone Hoppula Termex Saarijärven Apteekki POKE Kebab-Pizzeria Saarijärvi Juhan Autohuolto VAPO Sammakkokangas Oy Boostmark Saarijärven Seurakunta Skanska Kuljetusliike Ari Ruuska Oy Roppilax Äijäsen Kotileipomo Saarijärven Pesu Rantakivi GT SaPu:n toimisto sijaitsee Sillankorvassa. Katuosoite: Paavontie 2 A Postiosoite: PL 90, Saarijärvi Jäsenmaksu 2014! Vuonna 2013 jäsenmaksunsa maksaneille jäsenmaksulasku lähetetään kotiin alkuvuodesta 2014! Jäsenmaksun maksettuasi - voit edustaa seuraa - voit hankkia seuran asuja - voit osallistua yhteiskuljetuksiin jäsenhinnalla - voit saada jaostokohtaisia etuja PUSU eli Pullistuksen Suunnistus, Suunnistajien jäsenlehti Julkaisija: Toimitus: Ilmestyminen: Kopiomäärä: 60 SaPu, suunnistusjaosto Team Kantokallio ja jaoston jäsenet Huhtikuu (1. kuntorastit) Marras-/joulukuu (Tossunpesu)

3 Saarijärven Pullistus, suunnistusjaosto Harjoittelumahdollisuudet talvikaudella Metsäkoulun kunto- ja jumppasalivuoro kaikenikäisille maanantaisin klo Suunnistajien keskiviikkolenkki klo monitoimihallin pihalta. Mustan maan aikana Heramäen suuntaan, lumenaikaan Kolkanlahden suuntaan. Junioreiden yhteisharjoitukset monnarilla keskiviikkoisin: 6-10-vuotiaat klo ; vuotiaat klo ja yli 14-vuotiaat klo Nahjukset Umpihankihiihdossa 2013 Markku Helle Juttu vähän venähti, kun aloin purkaa muistikuvia lauseiksi Jopin tiistaina aamulla lähettämän viestin jälkeen. Ehkä tästä kuitenkin on jollekin jotain hyötyä seuraaviin koitoksiin valmistautuessa. Lähtötunnelmat Pikku-Syötteellä, vasemmalta oikealle Kivelän veljekset Marko, Tuomo ja Raine seuranaan Timo. Kuva Markku Helle Umpihankihiihdon eka päivä meni käytännössä ihan putkeen. Kilpailuohjeita lukiessa oli selvää, että erot ensimmäisen päivän jälkeen ovat pienemmät kuin aiemmin. Arvostelua oli tiivistetty ja maksimissaan lisäaikaa tehtävärastia kohti sai viimevuotisen kuuden minuutin sijaan neljä minuuttia (viimeksi siis 24 min => nyt 16 min). Lisäksi huomasin, että matkaa on tarjolla kympin verran enemmän kuin viime vuonna, kun mittasin ensimmäisen päivän reittiä lauantain vastaisena yönä. Aika lähelle arvio myös toteutui, koska viime vuonna GPS -seurantaan karttui 50,25 km ja tänä vuonna 58,96 km. Siten hiihdon merkitys korostui aiempaan verraten jo lauantaina. Rasti T2 tykkylumen keskellä, Timo, Raine, Tuomo ja Marko. Kuva MH Syötteellä oli lauantaina aamulla pakkasta ennustetun vajaan 15 asteen sijasta ehkä noin kymmenen. Päivän mittaan ilma lauhtui vielä lievästi. Jonkin verran etenemistä häiritsi, kun suksi oli aavistuksen turhan liukas uudella lumella. Urakan puolivälin paikkeilla samoilla urilla liikkuivat myös järjestäjien ensiapukelkat, jotka sotkivat jo syntyneen latu-uran. Parissa kohtaa suksi nappasi kiinni kuin seinään, kun telan alta oli lumelle lorahtanut moottorin lämmöstä tiivistynyttä vettä. Tuntui typerältä, kun alamäkeen joutui hinkkaamaan vuorohiihtoa. Suksen pohja muistui mieleen, kun samaa uraa lähdettiin takaisin ylämäkeen. Syy huonoon luistoon selvisi heti. Toisen suksen pohjassa oli pari senttiä paksu kirkkaan sininen jääpaakku. Luisto parani laakista, kun napautin jäät irti ja ylämäki tuntui helpommalta kuin alas työnnellessä olin kuvitellut.

4 Lisärastia L3 lähestyessämme Raine yllättäen sukelsi hankeen. Kuva MH Iltapäivän lopulla hiihtäminen muuttui muuten työläämmäksi, kun jaloista alkoi puhti loppua. Onneksi vain energiat olivat vähissä. Viimeisellä lisärastilla nappasin leipää ja jokusen pehmeän taatelin. Niiden avulla matka yöpaikalle sujui taas paljon helpommin. Vai liekö syynä ollut pimeys, kun maisemaa näki vain Led Lenserin valokeilan verran. Illan pimeydessä kymmenen tunnin aikarajaan ei jäänyt varaa enää kovin isolle pummille, kun urakka kaikkein lisärastien kautta vei meiltä virallisen ajanoton mukaan 9h 47min. Lisärastin L3 kynsitulet ja Raine, Marko, Tuomo, tuntematon rastimies sekä Timo. Kuva MH. Illalla leirissä aikaa kului turhan pitkään varusteita kuivatellessa. Ainakin kolme tuntia vietin järjestäjien nuotiolla kumppareita, huopavuoria, sukkia, käsineitä ja hiihtotakkia pyöritellen. Vasta kymmenen jälkeen palasin omalle asennolle keittämään vettä iltaruokaa varten. Timo alkoi asettua jo makuupussiin. Veden keittäminen lumesta oli melkoista tuhraamista samasta syystä kuin vaatteiden kuivattaminen. Puut olivat kosteahkoja ja tuuli pyöri jatkuvasti suuntaansa vaihtaen. Savut olivat vähän väliä silmillä ja nuotiossa ei oikein potku riittänyt. Lopulta puoleenyöhön mennessä sain lämpimän ruoan syötyä ja aloin keittää kuumaa vettä terästermokseen aamua varten valmiiksi. Kahteen mennessä pullo oli täynnä kiehuvaa vettä. Iltaherkut sain keittelyn lomassa sopivasti syötyä ja ihmeen vähän koko illan jatkunut mutustelu potki takaisin nukkumaan mennessä. Sunnuntaiaamu koitti turhan nopeasti, kun yö jäi taas tavallisen lyhyeksi. Vähitellen aamun pimeydessä ympäriltä kuului kaikenlaista pauketta, mutta en viitsinyt niihin enempää havahtua. Meidän leirissä porukka heräili vasta puoli kahdeksan aikoihin. Vaikka lähtöön ei ollut aikaa kuin puolentoista tuntia, sain kamat kasaan ja termoksen sisällön naamariin puoli yhdeksään mennessä. Raine kävi reippaana veskireissullaan vielä tarkistamassa lähtöjärjestyksen. Tohkeissaan hän kertoi, että olemme yksin kärjessä. Illalla sijoitus oli kuuden paikkeilla ja lähdön piti olla minuutin kärjen ja kello yhdeksän jälkeen. Myöhemmin tutkiessani huomasin, että lähtöaikamme muuttui, kun järjestäjät olivat poistaneet lauantain tuloksista jo perjantai-iltana matkaan lähteneiltä kahden minuutin aikahyvityksen. Sitä ei todellakaan enää ollut kilpailuohjeissa, mutta aiempien vuosien Excel-pohjat olivat jääneet päivittämättä. Järjestäjät olivat ilmeisesti pohtineet, että perjantain yöpyjät eivät ansaitse lisähyvityksiä, koska heillä lauantain hiihtomatka jää kympin lyhyemmäksi kuin meillä hotelliyöhön tottuneilla. Toki on myönnettävä, että samat innokkaat maastoutujat saivat avata pehmoille perässähiihtäjille kaikki lauantain umpipätkät. Sunnuntain lähtöaika siis aikaistui yhdellä minuutilla. Meillä oli 18 minuuttia aikaa siirtyä yöleiristä parin kilsan päähän umpiosuuden lähtöpaikalle ja aloin aavistaa, että tarkalle menee. Seurannasta selviää, että yksinhiihtäjien kärkipari oli noihin aikoihin jo odottamassa komentoja. Kun olimme suihkineet jo ryhmittyneiden porukoiden editse

5 omalle paikallemme avosuon länsireunaan, jäi vajaa minuutti aikaa käännellä suksia oletettuun lähtösuuntaan. Saarijärven Pullistus, suunnistusjaosto parin kolmen umpivedon jälkeen se onnistui, kun ylitimme ensimmäisiä metsäojia. Niiden kanssa temppuillessa kului sen verran aikaa, että vauhti hidastui selvästi. Ensimmäisellä kilometrillä tuli vielä täydellinen toppi yhden ojan ylityksen kohdalla. Vastapenkalla oli niin iso lumen peittämä maapatti, että siitä ei päästy heti jatkamaan. Olimme jumissa puolen minuuttia ja ympärillä alkoi kuhista kunnolla, kun porukkaa lappoi molemmin puolin ohi. Pahiten kuitenkin mokasimme noin parin kilsan paikkeilla, kun saavuimme tiheähkön taimikon reunaan. Olimme suunnitelleet reittimme jonkin verran enemmän oikealle alavia suojuotteja noudattaen. Karttaennakot mielessä korjasin taimikon poikki oikealle ja kaartoon hukkui ainakin pari minuuttia. Porukat, jotka jatkoivat mäen rinnettä taimikosta välittämättä ja suoremmin kohti maalia, etenivät yllättävän nopeasti. Saunassa kuulin, että lumi oli tiivistynyt aurausvakoon kookkaamman taimikon alueella. Suoraan hiihtäneet lykkivät tasatyönnöin, kun me pujottelimme mäntyjen ja lehtikuusten seassa aurattujen kaivantojen poikki. Eteneminen oli tosi hidasta, vaikka saatoimme tiheimmissä kohdissa käyttää edellä menneen porukan jo avaamaa uraa. Perässähiihtäjä, kun ei enää pujotellessa pysynyt ihan jonon kannassa. Umpiosan loppu meni kuitenkin yllättävän hyvin edellisen päivän tuntemuksiin nähden. Kaikkiaan noin viiden kilometrin polkeminen vei aikaa 51 min. Yörastin nuotiollamme veden kiehumista odotellen la su välisenä yönä. Kuva MH. Timon ja minun ilmastoitu kahden hengen huone sunnuntaiaamun hämärässä, vastaava kolmio jää oikealle. Kuva MH. Lisärasti L4 ja Nahjukset - Raine, Marko, Tuomo, Markku ja Timo. Kuva MH Sain hätäisesti kameran käyntiin, mutta oikean käden sauvaa en ehtinyt pujottaa lenkkiin. Vasta Viimeisen reilun kolmen kilometrin matkan sai hiihtää toisten jälkiä ja järjestäjien avaamia uria. Tästä pätkästä keskimmäiselle kolmannekselle osui hivuttavaa ylämaata. Jälleen yksi moottorikelkka ohitti saattueemme lumet pöllyten. Pako-

6 kaasun katku haisi kuvottavan makealle, kun lihakset muutenkin vetelivät hapensaannin rajoilla. Hyvin huomasi, että tiukemmat rypistykset olivat jääneet kolmeen kuukauteen tekemättä. Viimeisen kilometrin tasamaalla vähän helpotti, vaikka moottorikelkan sotkemalla latu-uralla suksi luisti nihkeästi. Onneksi maalilaskun puolen kilometrin räväkässä alamäessä sai päästellä mutkat oikoen sen minkä uskalsi. Samalla pari takaa lähestynyttä porukkaa karistettiin kannoilta. Vähän jäi kuitenkin petrattavaa, kun vauhtimme kovimmillaan oli 25 km/h ja Julle päästeli kolmimetrisillä suksillaan vielä 3 km/h kovempaa karkuun. Pikku-Syötteellä urakan jälkeen, Raine, Marko, Tuomon naurava suksenpohja ja Timo. Kuva MH. Maalissa oli reppujen punnituksen jälkeen huojentunut ja raukea olo, kun olimme läpäisseet reilun vuorokauden kestävän Nahjusten perinteisen kuntotestin melkein palkintokorokkeelle yltäen. Taas muistaa ainakin hetken arvostaa arjen pikku mukavuuksia. Pikku-Syötteen tykkyistä maisemaa. Kuva MH.

7 Saarijärven Pullistus, suunnistusjaosto Kuvat on kohtuullisen helppo paikantaa Variksen Pekan seurannassa reittikartalle: Järjestäjien videokoosteella on ihan pieni vilaus meistä, kun Timo korkkaa hangen sunnuntain lähdössä. SM-viestien jälkikirjoitus Jorma Hirvensalo Kisakeskukseksi valikoitui käytännössä ainut realistisesti mahdollinen paikka eli Honkamäen tilan talouskeskus, jossa homma omistajan kanssa toimi hyvin ja kisakeskus oli erinomainen. Erityisesti kisaravintola vanhassa kunnostetussa riihessä oli erityisen hieno ja kaikennähneet myyntimiehetkin totesivat paikan hienommaksi urallaan. Konttimäen kyläläiset olivat myös hyvin mukana niin talkoissa kuin muutenkin kisapäivänä, mikä toi hieman omaa tunnelmaansa tapahtumaan. Kisaravintolan ruokapuolen yrittäjän tarjoamaa kalaruuasta saatavaa palautetta alun perin hieman pelkäsimme, mutta loimulohi oli monien mielestä parasta, mitä ruokapuolella on ollut, joten sekin homma meni nappiin. SM-viestien kilpailujohtaja Jorma Hirvensalo. Kuva Sisä-Suomen rastipäiviltä Tiina Kulmala Saarijärven Pullistuksen suunnistuspiireissä on Pirttijärven kallioiden aluetta ihailtu jo viime vuosituhannelta lähtien ja ajatuksena on ollut järjestää alueella jonkin sortin SMkisa. SM-viesti ryhmä 1 osalta tuntui huippualueen kohtuullisen pienen koon johdosta luontevalta valinnalta, kun kisaa aikanaan vuodelle 2012 haimme. Kuopion Suunnistajat halusi oman Esi-Jukolansa paria vuotta aiemmin vuoden 2014 Kuopio-Jukolaa, joten meille tuli lopulta vuosi Markkinoinnissa tavoitteena 300 joukkuetta ja 1000 suunnistajaa. Joukkueita oli 297 ja suunnistajia oli siten vajaa 1000 eli hieman jäätiin tavoitteesta. Miesten joukkueiden määrä nousi ilahduttavasti, mutta huolestuttavaa oli monien sarjojen osalta nuorten joukkueiden vähentyminen, vaikka Saarijärvi sijaitsee kohtuullisen lähellä suurta suunnistajapopulaatiota. Kilpailu oli alun perin tarkoitus järjestää vain hyvin, koska erinomaisen kisan teimme FIN 5 viikolla 2008 ja siitä ei juuri vaivanpalkkaa jäänyt, joten tästä viisastuneena pyrimme karsimaan tarpeettoman minimiin. Kisalehti tehtiin yhdessä Rasti E4 kanssa ja muutenkin pyrittiin yhteistyöhön silloin kuin se oli mahdollista. Samoin haettiin hieman vanhanajan tunnelmaa hyvällä ja hehkutuksen osaavalla kuulutuksella, eikä otettu GPSseurantaa, joka käytännössä tarkoittaa liikkuvin pistein olevan valkean taulun seuraamista 3 osuutta, koska nopeatempoisessa kisassa

8 kuulutus saa vaihtojen lisäksi tietoa ONLINErasteilta aivan riittävästi. Näin jälkikäteen ajatellen tässä mielestäni onnistuttiin hyvin ja tunnelma oli hyvä ja tapahtumia riitti jatkuvasti, eikä homma tullut pitkäveteiseksi missään vaiheessa. Kilpailua edeltävä viikko meni tavaroiden kuljettamisessa ja kisakeskusta rakentaessa. Homma saatiin hyvään malliin torstaina, vaikka kohtuullisen pienellä talkooporukalla rakentaminen tehtiinkin. Kilpailupäivänä homma toimi kuin junan vessa ja oikeastaan ainut yllätys oli suuri autojen määrä, mikä näin jälkikäteen ajatellen johtui pääosin suuresta paikallisesta yleisömäärästä. Tämähän on suunnistuskisoissa melko harvinaista, mutta nyt ainakin 50 autoa oli Konttimäen kyläläisiä ja Saarijärven keskustasta olevia katsojia. Tähän varmasti edesauttoi kisalehti, joka ei ollut perinteinen, vaan se oli osa paikallista Saarijärveläinen-lehteä ja tuli siten jokaiseen alueen talouteen. Tämä oli viisasta myös markkinointimielessä, koska nyt mainoksia saatiin myytyä helpommin, kun peitto oli alueellinen ja laaja. Näin jälkikäteen ajatellen ei tule mieleen, mitä olisi tehnyt toisinkaan, joten sikäli asiat toimi hyvin. Myös Janin ja Pasin kommentit lämmittävät mieltä, koska kaverit ovat monenlaista urallaan nähneet. Loppulausumana voisi keventävästi todeta, että vaikka hyvää yritettiin tehdä, niin priimaa pukkaa! Vaajakosken Terän voittoisa joukkue. Kuva Esko Pekkanen

9 Toimittajalta Tiina Kulmala, seuran pj Kuluva suunnistuskausi on ollut jälleen kerran Pullistuksen suunnistusjaostolle hieno. On tullut menestystä kisoista ja on sadellut kiitosta hyvistä kisajärjestelyistä. Hipposuunnistuskoulussa ja torstairasteilla on ollut osallistujia runsain mitoin. Suunnistavat pullistuslaiset perheineen ovat ahkeroineet monenlaisissa talkoissa. Yhteistyö eri tahojen kanssa on sujunut moitteettomasti! Mitä muuta voi todeta kuin että kausi on ollut erittäin onnistunut. SM-viestien läpi vieminen syyskuussa osoitti jälleen kerran, että meiltä löytyy osaajia, tekijöitä ja talkoolaisia joka tehtävään. Hipposuunnistuskoulun ja torstairastien järjestäminen vaatii satoja talkootunteja kauden aikana nekään eivät ole mikään pieni, vasemmalla kädellä hoidettava homma! Pääseuran palkitsemistilaisuudessa jaettiin palkintoja menestyksestä sekä aktiivisesta osallistumisesta. Suunnistajien tossunpesijäisissä jaetaan lisää palkintoja! Jatketaan samaan malliin! Ja otetaan se naapuri, työkaveri, ystävä tai tuttavakin mukaan, joka ei vielä ole kokenut suunnistuksen riemua! Kuvat Team Kantokallio: Hiihtosuunnistusta Piispalassa. Lämmin, kaunis kiitos siitä teille kaikille, jotka olette osaltanne olleet mahdollistamassa elinvoimaisen suunnistustoiminnan Saarijärvellä. Tuleva vuosi näyttää olevan sekin toimintaa täynnä. Alueoravapolkuleirin ja kilpailun järjestäminen tuo kaupunkiin suuren joukon juniorisuunnistajia. Aluemestaruuskilpailujen järjestäminen taas saa vähän isommat rastinetsijät liikkeelle. Ja sitten on vielä se ihan tavallinen toiminta eli torstairastit, hipporastit, Kukonhiekan talkoot. Vuoden valokuvia selatessa Pullistuksen kuvagalleriassa saa pienen aavistuksen siitä miksi tätä jaksaa tehdä vuodesta toiseen. Suunnistajat ovat yhtä suurta perhettä, jossa jaetaan niin surut kuin ilotkin. Tärkeänä on yhdessä tekeminen: harjoitukset, leirit, viestija kisamatkat, talkoot. Hipposuunnistuskoulussa toukokuussa. Jämsä-Jukolassa Sinikka ja Arja.

10 SIsä-Suomen Rastipäivät SM-viesteissä Ilpo ja Eija Tulevaa Kilpailut aluemestaruuskilpailut - alueoravaleiri ja kilpailut Kartat - käytössä olevien karttojen päivityksiä Leirisuunnitelmat - Tammikuussa hiihtoleiri, huhtikuussa kevätleiri, syksyllä nuorten leiri. - Keski-Suomen alueen Nuorten II suunnistusleiri järjestetään Piispalassa Yhteyshenkilöt Tero Leppämäki (majoitus. ym. käytännön asiat), p , - tero.leppamaki(at)tieto.com, sisältö ja valmennusasioissa Juho Partanen juho.t.partanen[at]jyu.fi. Hisu-kalenteria 2014 (ja lisää IRMAssa) SM - sprintti Haapamäen Urheilijat SM - sprintti Haapamäen urheilijat SM pitkämatka Hanka ja Kalske SM viesti Hanka ja Kalske Alun talvirastit Alajärven Ankkurit Lumi Toukola Mäntsälän urheilijat Kilpailulliset tavoitteet vuodelle 2014 Kilpailullisena tavoitteena on saavuttaa kolme mitalia Suomen mestaruuskilpailuista. Yleisissä tai sitä nuoremmissa sarjoissa voitetaan vähintään viisi aluemestaruutta. Tehostetaan koulusuunnistustoimintaa. Seuran junioreiden yhteisleiri Piispalassa la Timo Kulmala Anssi Kuusela ja juniorivalmentajat kehittelivät talven aikana ideaa seuran yhteisestä juniorileiristä, joka sitten toteutettiin Piispalassa la Tavoitteena oli saada mukaan mahdollisimman moni yli 12-vuotias juniori eri jaostoista. Mukavasti olikin nuoria mukana ja edustettuina oli kaikki jaostot 28 urheilijan voimin. Ohjaajia oli mukana 6. Leiripäivä alkoi lajikohtaisilla harjoituksilla. Suunnistajilla oli sprinttiharjoitus 2,3 km:n

11 radalla. Rata kierrettiin kahteen kertaan, toisella kerralla omaa aikaa pyrittiin parantamaan. Tämän jälkeen kokoonnuttiin yhteiseen ruokailuun, lihapullat tekivät kauppansa. Seuraavana oli vuorossa rohkeille seinäkiipeilyä ja vähemmän rohkeat saivat elpaantua ennen seuraavaa harjoitusta. Iltapäivän aloitti yhteiset harjoitukset. Verryttelynä pelattiin jalkapalloa tyttö- ja poikaporukat omissaan. Tyttöryhmä jatkoi kuntopiiriin kuntosalille ja pojat jäivät harjoittelemaan juoksutekniikkaa kuplahalliin. Harjoitus kesti noin 40 min, jonka jälkeen ryhmät vaihtoivat Saarijärven Pullistus, suunnistusjaosto paikkaa. Näiden harjoitusten jälkeen saatiin runsas välipala, jotta energiavarastot saatiin taas täytettyä. Saunan ja uinnin jälkeen leiripäivä päättyi klo 18. Kokeilu yhteisestä leiripäivästä oli oikein onnistunut. Sää suosi ja kaikki osallistujat olivat tyytyväisiä päivän antiin. Leiripäivän kustannukset olivat kohtuulliset, kun seura maksoi osan ja osallistujat 20 euron omavastuuosuuden. Ohjaajien ja valmentajien osaaminen saatiin kaikkien mukana olijoiden hyödyksi. Johannan gps-reitti sprinttisuunnistuksesta (vihreä reitti) Sapulaiset yhteisleirillä Piispalassa. Kuva Timo Kulmala Yhteisleirin yhteisvenytyksiä. Kuva T. Kulmala

12 Katsaus kuluneeseen kesään Erkki Vartiainen SM-kisamenestys 2013 kesällä Kesän ensimmäinen Pullistuksen SM-suunnistusmitali tuli 27.7, kun Päivi Raatikainen otti hopeaa pyöräsuunnistuksessa pitkällä matkalla D55-sarjassa. Seuraavana päivänä hän sai toisen hopeamitalin sprintissä ja lopulta pyöräili kultaa keskimatkalla. Muissa kesälajeissa suunnistajamme eivät onnistuneet SMmitalisijoille pääsemään. Pullistuksellle kesällä 17 aluemestaruutta Kuudessa kesäkisassa tavoiteltiin am- mitaleita, joita kertyi yhteensä 35, (kultaa 17, hopeaa 9 ja pronssia 9). Am- keskimatka kisailtiin Kangasniemellä 5.6. Pullistuksen suunnistajat nappasivat yhdeksän mitalia. Kultaa saivat Raimo Turtinen (H40), Paavo Moisio (H75) ja Vappu Hyvärinen (D60), hopeaa Teemu Kulmala (H20), Minna Truhponen (D20), Eija Juko-Liimatainen (D55) ja Sirkka Ketola (D60), pronssia Aapo Häkkinen (H18) ja Sinikka Ikonen (D60). Pyöräsuunnistuksessa Keuruulla 3.7. polkivat kultaa Päivi Raatikainen (D55) ja Anu Oksanen (D40) Am-partio oli Viitasaarella Huopanassa Kultaa joukkueille H50 (Eero Vartiainen, Timo Kulmala, Seppo Raatikainen), D16 (Petra Heinänen, Sanni Heinänen, Ellanoora Lehtonen), D60 (Vappu Hyvärinen, Sirkka Ketola). Hopeaa suunnistivat H21 (Aapo Häkkinen, Teemu Kulmala, Juho Pirttiniemi), H50 (Veijo Kokkinen, Jyrki Villman, Jorma Hirvensalo), D21 (Johanna Kauppinen, Elli Häkkinen, Aini Vuorinen) ja pronssia H70 (Paavo Moisio, Jaakko Salo). Pitkämatka kisailtiin Laukaassa Mestaruuteen suunnistivat Markku Helle H50 ja Sirkka Ketola D60, hopealle Raimo Turtinen H40 ja Teemu Kulmala H20, pronssisijalle Jorma Hirvensalo H50, Jaakko Salo H70, Kalevi Rikkinen H75 ja Aapo Häkkinen H20. Aluemestaruusviesti oli Laukaassa Mestarijoukkueitamme olivat H120 (Tero Vesisenaho, Raimo Turtinen, Petri Moisio), H150 (Timo Ålgars, Olli-Pekka Häkkinen, Markku Helle), H225 (Paavo Moisio, Kalevi Rikkinen, Jaakko Salo), D150 (Vappu Hyvärinen, Pirjo Oksanen, Sirkka Ketola) ja joukkue D120 (Kirsi Korpijärvi, Mari Turtinen, Anu Vesisenaho) suunnisti pronssille. Am-sprinttikisaan Muuramessa pullistukselaisia osallistui vain muutama, mitalisijoituksia ei tullut. Yösuunnistuksen mestaruuteen suunnistivat Suunta Jyväskylän kisoissa Petri Moisio H40, Paavo Moisio H75, Teemu Kulmala H20 ja Vappu Hyvärinen D60. Jorma Hirvensalo (H50) otti pronssia. Seuran mestaruudet Seuranmestaruudet ratkottiin Uuraisten Hiirolassa ja sarjojen voittajat olivat: H21 Mikko Truhponen, H40 Raimo Turtinen, H50 Eero Vartiainen, H60 Risto Oksanen, H70 Paavo Moisio, D16 Johanna Kauppinen, D40 Anu Vesisenaho, D50 Päivi Raatikainen, D60 Sirkka Ketola, D14 Sanni Heinänen. Nuorimpien sarjojen mestaruuksista kisailtiin hipporasteilla Metsäkoululla. Parhaita olivat: H12 Aapo Manni, H10RR Lauri Pimiä, H8RR Eetu Sivonen, D12 Aino Mäkelä, D10RR Venla Mäkelä, D8RR Henna Heinänen.

13 Saarijärven Pullistus, suunnistusjaosto Hipposuunnistuskoulu toukokuussa. Ohjaajana Eija Ihanainen. Kuva T. Kulmala Ranki 2013 (by T.Vesisenaho) Sarja Nimi Kehitys D20 Häkkinen Elli 16,35 40, % D60 Ikonen Sinikka 30,67 43, % H20 Kulmala Teemu 42,91 59, % H21 Ketola Mikko 36,95 47, % D21 Vuorinen Aini 38,17 46, % Am-partio Sirkka Ketola ja Vappu Hyvärinen. Kuva T. Kulmala Alla: 10milassa Timo Ålgars, Janne Valkonen ja Jorma Hirvensalo. Kuva T.Kulmala Aino Mäkelä Sisä-Suomen Rastipäivillä. Kuva T. Kulmala Oikealla: Eero Vartiainen poikansa kanssa Hipposuunnistuskoulun yörastiella! Kuva T. Kulmala

14 Nuorison kevätleiri Turun seudulla Johanna Kauppinen suunnistusharjoituksen Paimiossa. Sää ei suosinut treenaajia. Me Saarijärveltä startanneet suuntasimme suoraan majoituspaikkaamme, Turun omenahotellille. Leireilimme huhtikuun puolessa välissä Turun seutuvilla. Matkaan lähti pieni, mutta innokas porukka. Johanna Piispalassa. Kuva T. Kulmala Perjantaina suuntasimme kohti Turkua. Jyväskylästä lähteneet menivät omana autokuntanaan, ja ehtivätkin tehdä perjantai-iltana Kun Mikko, Teemu ja minä suuntasimme kisapaikalle, Aini ja Minna tekivät pitkän lenkin Turun keskustassa. Kilpailu alkoi puoli kuudelta, ja Mikko ja Teemu tekivät varmat suoritukset. Itse olen omassa ankkuriosuudessani tyytyväinen siihen, että olen nyt turvallisesti poissa metsästä, ja että joukkueelle tuli hyväksytty suoritus! =) Omille taidoilleni melko vaativalla radalla aikaa siis vierähti ihan riittävästi ja tarpeeksikin asti. Pullistuksen lopullinen sijoitus oli 11., kun joukkueita starttasi 19, ja maaliin selvisi 15. Aamulla oli vuorossa suunnistusharjoitus Paimion avokalliomaastossa. Litimärät nastarit ja suunnistusvaatteet sekä suunnistajat kertoivat, ettei keli ollut vieläkään aivan ihanteellinen. Eikä se siitä iltaan mennessä ehtinyt muuttua; vuorossa oli Kevätyön viesti Kaarinassa, noin 10 km:n päässä Turun keskustasta. Pullistuksella oli joukkue firmasarjassa. Johanna Kauppinen ja Janne Valkonen 10Milassa. Kuva T. Kulmala Sunnuntaiaamuna oli suunnistussää parhaimmillaan; aurinko paistoi ja lumet olivat sulaneet. Päätimme leirin Paimiossa vetoihin suunnistaen. Loppupäivä kului kotimatkalla kesäfiiliksissä!

15 Saarijärven Pullistus, suunnistusjaosto Minna Truhponen OPINNOT PÄÄTÖKSEEN JA MAAILMALLE Minna Truhponen Pohdiskelin hetken aikaa sitten miten paljon viimeisen vuoden aikana onkaan ehtinyt tapahtua. Aika tasan vuosi tuosta päivästä taaksepäin lähdin kohti tuntematonta ja viettämään vaihto-opiskelukautta Itävaltaan. Laskeskelin että sen jälkeen olenkin asunut Suomessa vajaa 5 kuukautta, muutoin kolmessa eri maassa ympäri maailmaa. Minä, joka ei mielestään ole osannut edes englantia riittävän hyvin. Jotain on tapahtunut sitten noiden päivien. Itävallan kausi päättyi viime helmikuussa, jonka jälkeen palasin Suomeen viimeistelemään opintoja ja pohtimaan mitä tulevaisuudessa tekisi. Suunnitelmissa oli valmistua, löytää työpaikka Suomesta ja vakiintua hieman pysyvämmin paikoilleen. Toisin kävi. Monien sattumusten ja käänteiden kautta sain vakituisen työpaikan Finnmatkoilta matkaoppaana alkukesästä. Loistava synttärilahja, ei voi muuta sanoa. Työpaikka tuli täysin yllättäen, sillä eihän minulla ollut mitään koulutusta alalle. Iloinen yllätys se kuitenkin oli ja toisi haastetta elämään. Tosin se tarkoittaisi myös ulkomaille muuttoa, kauas perheen ja kavereiden luota. Todellisuudessa en kuitenkaan hetkeäkään harkinnut sanovani ei. Työpaikan myötä opintojen viimeistelyyn jäi aikaa vain muutama viikko, mutta kun on pakko, niin ihminen pystyy mihin vain. Juhannuksena valmistuin Liikuntatieteiden maisteriksi kuuden vuoden opiskelun jälkeen ja päivää myöhemmin muutin Samokselle, Kreikkaan. Laskeuduin Samoksen kuumalle lentokentälle kreikkalaisen kulttuurin keskelle jännittäen, mitä tuleman pitäisi. Jo hieman aiemmin oli selvinnyt, että tulisin työskentelemään liikunnanohjaajana enkä suoranaisesti matkaoppaana, niin kuin alun perin annettiin ymmär-

16 tää. Oman alan töitä siis, joten odotukset olivat korkealla. Menin kohteeseen keskellä kautta, jolloin jo kaikki muut tunsivat toisensa, mikä ei todellakaan ole kaikkein optimaalisin tilanne. Otti oman aikansa päästä mukaan porukkaan mutta pikkuhiljaa se onnistui ja ihmiset olivat ihania ja tiimi todella hyvä. Työpäivinä ohjasin aamu-, ilta- ja vesijumppia, vedin lento- ja jalkapalloa sekä hengailin teinien kanssa, vapaapäivinä otin aurinkoa, vaelsin, rentouduin ja vietin aikaa kollegoiden kanssa. Työpäivät saattoivat olla pitkiäkin. Kulttuuri itsessään Kreikassa ei lopulta eroa ihan hirveästi Suomesta vaan sinne oli helppo sopeutua. Paikallisissa taloissa tosin ääni- ja lämpöeristykset tosin olivat mitä olivat. Maanpinnalla asunnon omanneena ei ollut ihan yksi tai kaksi kertaa kun saattoi huomata asuvansa yhdessä valtavan torakan tai heinäsirkan kanssa. Kolmen kuukauden Samos-ajan jälkeen koitti 1,5 viikon loma Suomessa ja sen jälkeen muutto Kap Verdelle, Afrikkaan. Loma oli aivan liian lyhyt ja tuntui hyvin haikealta lähteä pois jälleen niin nopeasti, mutta ikävä ei kestänyt kauaa kun pääsi jälleen paratiisin keskelle. Boavista, todellinen afrikkalainen paratiisi. Kuumaa ja kosteaa, pitkiä hiekkarantoja silmän kantamattomiin, hyvin vaatimatonta asumista, tummia miehiä, letkeitä lanteita jne. Todellinen paratiisi, sen voi jokainen kokea joka tulee käymään paikan päällä. Kulttuuri tosin eroaa hieman kreikkalaista kulttuuria enemmän Suomesta. Varsinkin se, että täällä oikeasti voi olla vaarallista pimeällä, ja että silloin ei ole mitään asiaa liikkua yksinään, on vaikea ymmärtää ihmisen, joka on aina asunut turvallisissa paikoissa ja liikkunut siellä ja silloin kun on itse halunnut. Jopa diskossa paikalliset kollegat varoittelevat että et saa olla hetkeäkään yksin. Toinen asia mikä hieman vaatii totuttelua on ihmisten, varsinkin miesten, suoruus asioissa. Ei tarvitse kuin vähän hymyillä ja johan ollaan lepertelemässä korvaan kaikkea mahdollista. Ihmiset ovat ihania, mutta heidän kanssaan saa olla varovainen mitä sanoo ja tekee. Pitää myös muistaa, että kaikkea ei saa uskoa mitä he sanovat. Vielä yksi asia mikä pistää silmään on paikallisten tanssitaito. Letkeät ja pehmeät lanteet niin miehillä kuin naisilla ja oman kehon hallinta. Siinä on opettelemista paremmallakin tanssijalla. Itsellä on ilo saada työskennellä täällä paitsi oman Tui Nordig tiimin, niin myös paikallisen animation/entertainment tiimin kanssa, ja oppia heiltä monia uusia asioita, varsinkin juuri tanssitaidon saralla. Kaikki sanovat että ensimmäinen kausi on se, jonka muistaa kaikkein parhaiten ja josta tulee lempilapsi, vain siksi että se on ensimmäinen. Itse nautin kuitenkin tällä hetkellä vielä enemmän Afrikasta. Työ on aina työtä ihan missä vain myös täällä maailmalla, ja kun viettää kuukausia kaukana kotoa, on mukava mennä lomalle kylmään Suomeen, vaikka se hassulta monen mielestä kuulostaakin. En kuitenkaan haluaisi olla tällä hetkellä missään muualla kuin täällä. Uusia kokemuksia, ihmisiä, kulttuureita, siinä jo monta hyvää syytä, ja aika näyttää miten pitkään maailman kiertäminen vetää puoleensa. Tällä hetkellä se maistuu mutta iso osa elämää on myös Suomessa, joten kaipuu sinne on koko ajan olemassa. Koskaan ei kuitenkaan tiedä mitä tapahtuu, eikä koskaan saa sanoa ei koskaan, joten annetaan elämän kuljettaa ja katsotaan mitä tuleman pitää! Ciao ja isot terveiset kaikille trooppisesta paratiisista! Minna Kuvat Minnan FB-sivuilta, Minnan luvalla

17 Pullistus valloittaa Ruotsia 25-Manna 2013 Juho Pirttiniemi SaPu osallistui perinteiseen tapaan syyskauden suurtapahtumaan 25-Mannaviestiin, joka tänä vuonna järjestettiin Brunnassa noin 30 kilometriä Tukholmasta. Perjantaina lähdimme Saarijärveltä kohti Turun satamaa. Bussi oli lähes täynnä, joten 25-henkisen joukkueen lisäksi mukana oli vahva kannustusjoukko. Matkalla käytiin tuttuun tapaan tietovisoja ja pelattiin korttia. Laivalle ehdittiin hyvin. Seuraavana aamuna laivan saavuttua Ruotsin kamaralle suuntasimme bussilla kohti kisakeskusta. Viestin aloittajana toimi Raimo Turtinen, jolle oli matkalla annettu kehotus tulla vaihtoon aivan kärjen tuntumassa. Kärjessä ei kuitenkaan saanut tulla. Rami aloittikin todella hyvin ja tuli vaihtoon noin sijalla sata. Tässä vaiheessa joukkue oli vielä joukkueenjohdon perinteistä minuuttiaikataulua edellä. Virallinen tavoite joukkueella oli melko epätarkasti asetettu 148 sija viestissä. Yhteensä joukkueita oli mukana lähes 400. Toisella osuudella suunnisti Vappu, joka lähetti hyvistä asemista matkaan nelikon Sinikka, Päivi, Johanna ja Elli. Kolmas osuus oli 4 kilometriä pitkä. Neljännelle osuudelle starttasivat Sanni, Mari, Veijo ja Arto. Joukkueen aikataulusta oli hiljalleen jääty hieman jälkeen, mutta viidennen osuuden suunnistajat Pellervo, Aapo, Kohvakan Heikki Kalskeesta ja Teemu pääsivät silti omalle reilun 6 kilometrin osuudelleen kelvollisista asetelmista. Kuudes osuus, mitaltaan 4,2 km, oli Ilpon, Jannen, Sepon ja Olli-Pekan heiniä. Pikkuhiljaa vielä juoksemattomien korviin kantautui pelotteluja laajasta vihreästä paloaukea alueesta ta, jonka avokallioilla yksi jos toinenkin teki uudelleenkartoitusta. Seitsemännelle osuudelle pääsivät Ari-Matti, Sakari, Juho ja Markku. Tämä viimeinen monta juoksijaa käsittävä osuus sujui sikäli historiallisen hyvin, että kaikki neljä tulivat vaihtoon noin 3 minuutin sisään. Näin Timo Å pääsi matkaan 23. osuudelle, jolla oli mittaa vajaa 4 km. Seuraavalla osuudella juoksi Mikko. Valitettavasti yhden rastin koodi ei ollut aivan oikea, joten joukkueen kohtalona oli hylkäys. Eija pääsi kuitenkin tästä tietämättömänä starttaamaan ankkuriosuudelle yhteislähdössä. Varsinkin loppupään juoksijamme saivat valtaisaa kannustusta sekä varvausrastilla että loppusuoralla. Muutenkin tunnelma Mannassa oli mukavan rento: kisa otettiin toki tosissaan, mutta ei liian ryppyotsaisesti. Ruotsalaiset tulospalvelumiehet ottivat sen sijaan homman turhankin rennosti ja tulospalvelu kaatui täysin. Väliaikoja ja osuusaikoja Mannasta-13 tuskin tullaan koskaan saamaan. Voittajaksi kisapaikalla julistettu joukkuekin hylättiin seuraavalla viikolla. Ehkä ruottalaisten kannattaisi ulkoistaa tulospalvelu suosiolla suomalaisille. Paluumatka Suomeen alkoi buffet-illallisella. Laivallahan on aina tunnelmaa, joten matka sujui mukavasti. Tosin useammallakin sapulaisella yöunet jäivät melko lyhyiksi. Mutta bussimatka Turusta Saarijärvellehän on tarkoitettu nukkumista varten. Saarijärvellä oltiin takaisin sunnuntaina puolen päivän jälkeen. Reissu sujui mukavissa merkeissä hylsystä huolimatta. Ensimmäistä kertaa Mannassa suunnistaneita oli mukana monta, allekirjoittanutkin pääsi vihdoin myös juoksemaan 25Mannassa. Kiitokset kaikille mukana olleille mukavasta suunnistusreissusta.

18 Juho Pirttiniemi toimi kesän Hipposuunnistuskoulun vastaavana. Hän oli mukana myös AOK-leirillä. Anssi Kuusela koulutti Hipposuunnistukoulun ohjaajia Metsäkoululla toukokuussa. Nuorisopäällikkö siirtyi lokakuussa toisiin tehtäviin.

19 Saarijärven Pullistus, suunnistusjaosto Kilpailuihin ilmoittautuminen Kilpailuihin ilmoittautuminen on muuttunut kun IRMA-tietojärjestelmä on otettu käyttöön. Pullistuksenkin suunnistajat ovat omaksuneet IRMA:n käytön hienosti ja lähes kaikki sitä käyttää. Mutta jos on kysyttävää tai epävarmuutta IRMA:n käytössä on voi yhteyttä ottaa allekirjoittaneeseen tai muihin IRMA:n pääkäyttäjiin. Pullistuksen osanottomaksusäännöt: Jorma Hirvensalo ja Petri Moisio, kuva Esko Pekkanen SM-viesteissä. Jaosto maksaa kaikille osanottomaksut SM-, AM- ja viestikilpailuihin. Lisäksi kaikille nuorille maksetaan osanottomaksut myös kansallisiin kilpailuihin, pois lukien rastiviikot. IRMA:n kilpailukalenterissa pyritään pitämään ruksit kohdillaan että ilmoittautuminen näiden sääntöjen mukaan on mahdollista. Jos haluat osallistua viesteihin, käy kalenteriin merkitsemässä viestihalukkuus kyseisen viestin kohdalle. Ilmoittautuminen SaPu:n nimissä edellyttää tietysti että seuran jäsenmaksu on maksettu ja lisenssimaksu myös. Jaosto maksaa kootusti alle 14-vuotiaiden Nuorisuunta-kortit keväällä. IRMA:ssa pitää käydä muuttamassa omia tietoja, jos esim. osoite tai emit-kortin numero on muuttunut. Ps. Tiesitkö että v.2013 jaosto maksoi n.7500 osanottomaksuja SM-,AM- ja viestikilpailuihin! Petri Moisio Pajutie 9, Saarijärvi Puh. iltaisin/viikonloppuna: työ: gsm sähköposti: petri.moisio2(at)pp.inet.fi Irma irma.suunnistusliitto.fi IRMA (Ilmoittautuminen, Ranki- ja MAksupalvelut) -tietojärjestelmän kautta ilmoittaudutaan kilpailuihin ja maksetaan niin lisenssikuin osallistumismaksut. Pidäthän huolta, että tietosi ovat Irmassa ajan tasalla. Kysy tarvittaessa neuvoa seuran kokeneemmilta suunnistajilta. Käyttöohjeita IRMA-tietojärjestelmää varten löydät Suunnistusliiton nettisivuilta osoitteesta Liiton sivun vasemmasta palkista löytyvät IRMA-ohjeet sekä IRMA kilpailut, ranki, tulokset. Irman kilpailukalenteriin pääset myös suunnistusjaoston sivulta.

20 EmiTag-kilpailukortti Hiihtosuunnistuksessa on osassa kilpailuista käytössä EmiTag-kilpailukortti, joka ei rasteilla vaadi konkreettista leimaamista, vaan rastilla käynti rekisteröityy, kun kättä käyttää riittävän lähellä leimasinta. Niiden, joilla on käytössä oma EmiTag-kilpailukortti, on tallennettava numeronsa Irman tietokantaan. EmiTag-kilpailukortin numeron tallentaminen omiin tietoihin IRMAssa Kun hankkii EmiTag-kilpailukortin itselleen tulee kilpailukortin numero tallentaa omiin tietoihin IRMAssa aivan kuten Emitkilpailukortinkin tapauksessa. Numeron tallentaminen onnistuu seuraavasti: - kirjaudutaan IRMAan suunnistajana - valitaan vasemmalta valikosta Omat tiedot - valitaan Muokkaa käyttäjää - kirjoitetaan EmiTag-kilpailukortin numero kohtaan EmiTag - painetaan Tallenna Omiin tietoihin tallennettu EmiTag-numero siirtyy kilpailujärjestäjälle niissä kilpailuissa, joissa käytetään EmiTag-leimausjärjestelmää. Muissa kilpailuissa järjestäjälle siirtyy Emitnumero. Lähde: SSL: www-sivut SM-viesteissä Ellanoora Lehtonen harrasti valokuvausta!

21 Saarijärven Pullistus, suunnistusjaosto Juorupusu Nuoret suunnistajat maailmalla: Eija Kuopiossa, Aini Oxfordissa, Minna Cap Verdessa, Juho Helsingissä; Teemu, Oskari, Sakari Jyväskylässä. Seuraan liittynyt useita uusia suunnistajia mm Pellervo Kässi, Ari Hämäläinen Ari-Matti Niemi kihlautui Johanna Kauppinen sai mopokortin Timo Ålgars on aloittanut latupohjien teon Mahlulle tulevaa hiihtokautta varten Aapo Häkkinen on autokoulussa Petri Moisio avannut hiihtokauden perinteiseen tapaan Lapin lummilla Suunnistusjaosto valitaan vuodeksi kerrallaan. Jaoston kokoukset ovat avoimia kaikille suunnistajille ja jaoston jäsenille. Jaoston jäsenmäärä on Jäsenille nimetään tiettyjä vastuualueita, kuten jäsenrekisterin hoito, valmennus, kuntosuunnistus, kartoitus, talous, kilpailut, tiedotus, talkootyöt, nuorisotoiminta, maanomistaja-asiat, hipposuunnistus, talkootyöt, kilpailuihin ilmoittautumiset, lehdistöasiat, ja PuSu-lehden toimittaminen. Ilpo Liimatainen, pj Erkki Vartiainen, siht. (014) Markku Helle, tulospalvelu Jorma Hirvensalo Arto Honkonen Eija Ihanainen Olavi Ihanainen Timo Kulmala, nuorisosuunnistus Petri Moisio, ilmoittautumiset Arja Niskakangas, kilpailujen lehdistöpalvelut (014) tai Risto Oksanen Eino Rantala Mikko Truhponen Anu Vesisenaho, PuSu-lehti (anu.vesisenaho(at)pp.inet.fi) Timo Ålgars, varapj Tero Vesisenaho, kartta-asiat Tiina Kulmala, jäsenrekisteri, nettisivujen ajankohtaista

22 Torstairastit Julmilla lammilla - ratamestarina Timo K. Torstairastien ratamestari laatii 3-4 sopivaa rataa tutkien alueen karttaa. Kun alustavat, sopivat rastipisteet on valittu, lähtee ratamestari maastoon. Hän tutkii kartan ja maaston vastaavuutta, tarkistaa rastipisteet. Kierroksen jälkeen voi olla edessä kartan päivitystä, ratojen tai rastipisteiden muuttamista. Ratamestari piirtää radat OCAD-ohjelmaa käyttäen ja tulostaa kartat. Seuraavaksi ratamestari käy viemässä rastiliput paikoilleen. Julmilla lammilla ratamestarin apuri kävi viemässä myös rasteja metsään. Homma toimi myös hyvänä lenkkinä, joka tallentui rannetietokoneeseen. Kotona apuri huomasi garminin unohtuneen vaatteita vaihtaessa auton katolle Ei auttanut muu kuin hälyttää etsintäpartio tien varsia tutkimaan. Lopputuloksena oli epämääräinen kasa sekalaisia rannetietokoneen osia parinsadan metrin matkalta!

23 Yleisimmät karttamerkit Saarijärven Pullistus, suunnistusjaosto SaPun torstairastit käynnistyvät jälleen huhtikuussa 2014 ja hipposuunnistuskoulu toukokuussa 2014! SaPun suunnistusjaosto tiedottaa toiminnastaan seuran nettisivuilla, Sampo-lehden seuratoimintapalstalla sekä Saarijärveläisen välissä julkaistavassa seuran tiedotuslehdessä! Suunnistajat ovat myös facebookissa! Seuraava PuSu-lehti ilmestyy huhtikuussa Kaikenlaista materiaalia otetaan mielellään vastaan jatkuvasti. Sen voi lähettää Ilpolle! Kiitos kaikille tämän lehden tekoon osallistuneille kirjoittajille sekä kuvia ja materiaaleja toimittaneille!

24 PLUSSAA Pullistukselle Omalla Plussa-kortilla suoritetut ostokset InRautiassa, Mintussa, KMarket Saarijärvessä tai Kesport Niskasessa tukevat SUUNNISTUSTA, kun käyt rekisteröitymässä ja lisäät sponsorointitunnuksen SP0333 omaan korttiisi!