Ole hetken äiti -kampanja toi UNICEFille tuhansia uusia kuukausilahjoittajia. Sir Roger: Lasten asialla olo ei ole roolityö

Transkriptio

1 Ole hetken äiti -kampanja toi UNICEFille tuhansia uusia kuukausilahjoittajia Sivu 2 Sir Roger: Lasten asialla olo ei ole roolityö Sivu 8 Rauli Virtanen: Maailmalla rankinta on nähdä lapsen kuolema Sivu 10 unite for children

2 Varain keruu 2009 Teksti: Veera Videnius Kuva: Johannes Romppanen Ole hetken äiti Kampanja puhutti, maailman lapset voittivat Hylätyistä lastenvaunuista maaliskuun alussa käyntiin ampaissut Ole hetken äiti osoittautui toimivaksi paketiksi. Äitiyden mielentilaa ja pieniä äititekoja perään kuuluttanut kokonaisuus ihastutti ja vihastutti, kuten hyvän kampanjan kuuluu. Herätimme keskustelua ja puheenaiheita, ja kiitämme kaikkia palautetta lähettäneitä. Varainhankinnallisesti tärkeimpänä ja upeana tuloksena saimme mukaan yli uutta kuukausilahjoittajaa, joiden tuki lähitulevaisuudessa on merkittävä satojen ja tuhansien lasten perusoikeuksien turvaamisessa. Kampanjan avaustempaus, maaliskuun alun yhdeksi pääuutiseksi valtakunnallisiin medioihin singahtaneet siniset lastenvaunut, tekivät jossain määrin suomalaista kansalaisjärjestöhistoriaa. Neljääntoista kaupunkiin hylätyt, vapaaehtoisten sivummalta valvomat vaunut kirvoittivat poikkeuksellisen laajaa kansalaiskeskustelua. Kuomun alta kuultu vauvan itku meni ihmisten ihon alle ja sai monet pohtimaan niin omia kuin muidenkin reaktioita. Kuka käveli ohi ja miksi, entä kuka kurkisti vaunuun? Risuja sai aikuisten välinpitämättömyys. Osaa kansalaisista järkytti tempauksen luonne sinänsä; tämän kaltaista sissimarkkinointia ei ole Suomessa juuri nähty, tempauksen kokeminen yllätti. Hetken äitiyden viestejä välittyi maalisja huhtikuussa laajalti myös perinteisistä mainosvälineistä. Lauantaina MTV3- kanavalla nähtiin kampanjan huipennuksena keräysohjelma UNICEF Saariluoma All Night Show. Ohjelman tavoitteena oli kerätä UNICEFin tukijoukkoihin lisää säännöllisiä tukijoita ja ylittää suomalaisen kuukausilahjoittajan rajapyykki. Tähän yllettiin kirkkaasti, ja ohjelma teki tässä suhteessa UNICEFin parhaan varainhankintatuloksen ruudussa. Kuukausilahjoittajien antama säännöllinen tuki on UNICEFin työn jatkuvuuden ja lasten hyvinvoinnin edistämisen kannalta kriittinen. Esimerkiksi 12 eurolla kuukaudessa voidaan rokottaa 120 lasta poliota vastaan tai pelastaa kolme pienokaista hiv-tartunnalta lääkkeellä, joka estää synnytyksen yhteydessä tartunnan äidistä lapseen. Lämmin kiitos kampanjan yhteistyökumppaneille: Brio, MTV3, Radio Nova, The International School of Helsinki, Taivas ja Zodiak Television sekä vaunutempauksen toteutuksesta vastanneet UNICEFin vapaaehtoiset. Kampanjasta lisää: 2 unicefuutiset

3 Pää kirjoitus Kuva: Johannes Romppanen Sisältö Ole hetken äiti -kampanja tuloksellinen 2 Pääkirjoitus 3 Lapset oikeudet 20 vuotta: Nigel Cantwell mukana prosessissa alusta alkaen 4 UNICEFilla LOS-juhlavuonna paljon tarjontaa 7 Sir Roger Moore on ainoa laatuaan 8 Rauli Virtanen raportoi maailmalta 10 Hyljätyt Kiinan tyttölapset 12 UNICEF yhteistyössä Reilun Kaupan kanssa 14 Koulutoimen virtuaalimatka Tansaniaan 17 Resume på svenska 18 Vapaaehtoisten yhteystiedot 19 Lama syö lasten ruokakupista UNICEF-uutiset/UNICEF-nytt Suomen UNICEFin jäsen- ja tiedotuslehti Finska UNICEFs medlems- och informationsblad Toimitus/Redaktion Kirsti Dalman Taitto: Elido Oy/Markkinointikari Kansikuva: Katja Tähjä Perttulantie 6, Helsinki Bertasvägen 6, Helsingfors puhelin/telefon (09) information@unicef.fi Painopaikka/Tryckeri Esa Print Oy Painos/Upplaga 7000 ISSN Hallitus/Styrelsen Matti Honkala, pj Sirpa Taskinen, vpj Riikka Hankonen Antti Heikinheimo Kari Raivio Jukka Roiha Maria Romantschuk Kirsi Suokas Markku Veijalainen Hyvän tahdon lähettiläät/ Goodwill ambassadörer Eija Ahvo, Susanna Haavisto, Anna Hanski, Katri Helena Kalaoja, Rainer Kaunisto, Juha Laukkanen, Jyrki Linnankivi, Eppu Nuotio, Iiro Rantala, Micke Rejström, Axl Smith, Jorma Uotinen, Eija Vilpas Kääntyykö lapsikuolleisuus uudelleen nousuun? Kysymys oli UNICEFin johdon kokouksen keskeisin huoli muutama viikko sitten. Taloudellisen tilanteen vaikutus ruoan hinnan nousuun, ilmastomuutoksen aikaan saamat luonnon mullistukset ja kehitysapuvarojen liian hidas kasvu voivat kääntää viime vuosina lupaavalta näyttäneen kehityksen. Maailmanlaajuinen ruoan hinnan nousu uhkaa lisätä lasten aliravitsemusta erityisesti köyhimmissä maissa. Aliravitsemuksella on tuhoisat vaikutukset. Se on osasyynä yli puoleen kehitysmaiden lapsikuolleisuudesta. Lähes kolmannes kehitysmaiden lapsista on aliravittuja. Riittävä ja tarpeeksi monipuolinen ravinto jokaiselle lapselle on UNICEFin työn peruspilareita. Kun kehitys näyttää vievän siihen, että ravinnon osuus vie yhä suuremman osan käytettävissä olevista varoista, muut lapsen eloonjäämisen kannalta välttämättömät asiat puhdas vesi ja rokotukset jäävät vähemmälle huomiolle. Kierre syvenee. Kehitysavun nostaminen 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä on kestämättömän hidas aikataulu, varsinkin kun kansantuote samaan aikaan laskee. Suomessa nosto tuohon tavoitteeseen merkitsee samaa kustannusta kuin 80 km moottoritietä maksaisi. UNICEFin kokouksen viesti maiden hallituksille on koruton. Joutuvatko lapset maksamaan taloustaantuman hinnan? Pentti Kotoaro pääsihteeri Suojelija/Beskyddare Tohtori Pentti Arajärvi unicefuutiset

4 4 unicefuutiset Teksti: Riitta Saarinen Kuvat: UNICEF

5 Lapsen oikeuksien sopimus on muuttanut maailmaa Lapsen oikeuksien asiantuntija, brittiläinen Nigel Cantwell on seurannut Lapsen oikeuksien sopimusta alusta saakka. UNICEF uutiset kysyi lastensuojelun konsulttina Genevessä toimivalta Cantwellilta, mitä sopimuksella on saatu aikaan kahdessakymmenessä vuodessa. Mitkä olivat suurimmat haasteet ja käännekohdat, kun Lapsen oikeuksien sopimusta valmisteltiin? Lapsen oikeuksien sopimusta alettiin hahmotella jo vuonna 1979 YK:n ihmisoikeuskomission asettamassa työryhmässä, joka kokoontui vuosittain viikon ajaksi. Mikä tahansa maa saattoi lähettää edustajansa kokouksiin, mutta käytännössä teollisuusmaat olivat yliedustettuina. Mukana oli kuitenkin sellaisia maita kuin Algeria, Senegal, Intia, Venezuela ja Argentiina, jotka toivat rohkeasti esiin omia näkemyksiään. Sopimuksessa näkyy näiden maiden panos. Valmisteluvaiheen ensimmäinen haaste oli varmistaa se, että YK olisi mukana sopimuksen valmistelussa ja että myös kansalaisyhteiskunnan toimijat voisivat vaikuttaa siihen. Käännekohta oli vuosi 1983, kun kansalaisjärjestöt perustivat ryhmän, joka esitti yhteisiä, huolellisesti valmisteltuja esityksiä. Tämä lisäsi eri maiden hallitusten kiinnostusta sopimusta kohtaan. Toinen haaste oli kylmä sota, jonka aikana politikoitiin ja käytiin pitkiä debatteja, mikä viivästytti asioiden etenemistä. Konsensuksen löytäminen oli vaikeaa. Mutta kun kylmä sota laantui 1980-luvun puolivälissä, alkoi yhteistyö sujua paremmin. Kolmas haaste oli pitää tavoite kirkkaana kaikkien valmisteluvuosien aikana. Tärkeäksi käännekohdaksi muodostui vuosi 1986, kun UNICEF viimeinkin! päätti antaa ensimmäisen merkittävän lausuntonsa työryhmän kokouksessa. UNICEFin tulo mukaan oli tärkeää monestakin syystä. UNICEF yhdisti voimansa kansalaisjärjestöjen kanssa edistääkseen 89-tavoitetta. Pyrkimyksenä oli saada sopimusteksti valmiiksi 20. lokakuuta 1989 mennessä, jolloin Lapsen oikeuksien julistus täytti kolmekymmentä vuotta. UNICEF tuki myös epävirallisia neuvotteluja, joissa pyrittiin pääsemään yhteisymmärrykseen erityisen kiistanalaisista aiheista. Ja kuten tiedämme se onnistui! Miltä sopimuksen valmisteluprosessi näyttää, kun katsoo taaksepäin? Ovatko lapsen oikeuksien haasteet yhä samat kuin kaksikymmentä vuotta sitten? On hyvä muistaa, että kun Lapsen oikeuksien sopimusta alettiin laatia vuonna 1979, oli Lapsen oikeuksien julistuksen hyväksymisestä kulunut tasan kaksikymmentä vuotta. Silloin ajateltiin, ettemme tarvinneet pelkästään sitovampaa sopimusta julistuksen oheen, vaan kysymys oli myös siitä, että yleisessä tietämyksessä ja asenteissa lapsia kohtaan oli tapahtunut suuri harppaus 1950-luvulta. Tämä pakotti tarkistamaan perusteellisesti kansainvälisiä sopimustekstejä. Se on yksi syy, miksi Lapsen oikeuksien sopimuksen laatiminen kesti kokonaiset kymmenen vuotta. Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana on taas tullut kokonaan uusia ilmiöitä, joita ei osattu ottaa huomioon sopimusta laadittaessa. Yksi näistä on hiv-aidsin vaikutus lapsiin, mikä nousi esiin enemmän vasta 1990-luvun alussa. Samoihin aikoihin alettiin puhua alaikäisistä lapsista, jotka joutuvat selviytymään omillaan. Tässä joukossa on niin pakolaisia, lapsikaupan uhreja kuin laittomia siirtolaisiakin. Lapsen oikeudet pitäisi nähdä siten, että kyse on lapsen ihmisoikeuksista. Pelkään, että meillä on taipumus yhä nähdä lapsen oikeudet jotenkin erityisinä. Tähän katsantokantaan liittyy paljon tunteellisuutta, mikä ei auta asioiden eteenpäin viemisessä saati itse lapsia. Retoriikan sijaan tarvitaan selkeitä toimia: todistusaineistoa, analyysia, juridisia perusteita ja toimenpiteisiin johtavaa päätöksentekoa. Mitkä olivat kaikkein vaikeimpia aiheita, mitä keskusteluissa nousi esiin, kun sopimusta laadittiin? Joka sana ja lause täytyi hyväksyä yksimielisesti sopimusta valmisteltaessa. Neuvotteluissa käytiin läpi joukko keskustelua herättäviä aiheita. Näitä olivat muun muassa lapsuusiän määrittäminen, kansalaisen perusoikeuksien sisällyttäminen sopimukseen sekä lasten osallistuminen aseellisiin konflikteihin. Milloin lapsuus päättyy? Se oli yksi kysymys, jonka suhteen näkemykset vaihtelivat 14 ja 18 ikävuoden välillä. Lopulta päästiin kuitenkin yksimielisyyteen siitä, että lapsuus loppuu lapsen täyttäessä 18 vuotta. Mutta vielä enemmän pohdittiin lapsen määritelmää siltä kannalta, milloin kaikki alkaa. Koska näkemykset olivat täysin vastakkaisia, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi puhua asianmukaisesta hoidosta ennen ja jälkeen syntymän. Työskentelin 1980-luvulla kansainvälisessä lastensuojelujärjestössä nimeltään Defence for Children International, minkä vuoksi minut nimitettiin kansalaisjärjestöjä edustavan työryhmän koordinaattoriksi ja tiedottajaksi. Tämä työryhmä oli mukana valmistelemassa Lapsen oikeuksien sopimusta. Näin tulin läheisesti mukaan työhön, jonka voi sanoa olleen urani mielenkiintoisinta aikaa, kertoo Nigel Cantwell omasta roolistaan Lapsen oikeuksien sopimuksen laatimisessa. unicefuutiset

6 Sopimusta valmisteltaessa monet ajattelivat, että lapsen oikeus leikkiin on sellaista luksusta, johon vain länsimailla on varaa. Tänä päivänä ajatellaan, että oikeus leikkiin on elintärkeä osa lapsen kehitystä. Perusoikeuksien, kuten sananvapauden ja kokoontumis- ja yhdistymisvapauden mainitseminen sopimuksessa herätti alussa paljon vastustusta. Monet ajattelivat, että ne eivät kuulu lapsille. Lopulta perusoikeudet saatiin kuitenkin kirjattua sopimukseen. Yhdysvaltojen johtama pieni vähemmistö vastusti sitä, että aseellisiin konflikteihin osallistuvien yläikäraja olisi nostettu 18 vuoteen, vaikka myös Punainen Risti ajoi voimakkaasti tätä tavoitetta. Tätä kysymystä ei saatu ratkaistua, joten raja oli pakko asettaa 15 vuoteen. Sopimukseen laadittiin kuitenkin vuonna 2000 lisäpöytäkirja, joka nosti pakollisen asevoimiin värväyksen vähimmäisiän 18 vuoteen. Onko lapsen oikeuksista vielä nykyään paljon erilaisia näkemyksiä, joita perustellaan kulttuurisilla syillä? Ilman muuta! Ja on paljon erilaisia näkemyksiä, joilla ei ole sellaisenaan mitään tekemistä kulttuurin kanssa, kuten esimerkiksi Iso-Britannian haluttomuus kieltää ruumiillinen rankaiseminen eri muodoissaan. Lapsen oikeuksien sopimus ottaa kuitenkin huomioon kulttuuriset erot. Sopimuksen onnistumisen kannalta on ollut olennaista se, että sopimusta valmisteltiin konsensuksen hengessä. Yksi eniten erimielisyyksiä aiheuttanut seikka on se, että lapsen asemaan aktiivisena henkilönä suhtaudutaan eri kulttuureissa eri tavoin. Muutamaa harvinaista poikkeusta lukuun ottamatta lapsen oikeus huolenpitoon ja apuun on hyväksytty kuitenkin yksimielisesti kaikkialla, vaikka näitä oikeuksia rikottaisiinkin. Yhdysvallat ei ole vieläkään ratifioinut Lapsen oikeuksien sopimusta. Mistä se johtuu? Yhdysvallat on ollut aina äärimmäisen hidas ratifioimaan sopimuksia, vaikka olisikin ollut aktiivisesti mukana niiden valmistelussa. Yhdysvalloilta meni esimerkiksi neljäkymmentä vuotta ennen kuin se ratifioi kansanmurhan estämistä koskevan yleissopimuksen. Yhdysvaltojen hallitus on todennut, että monet oikeudet kuten oikeus koulutukseen ovat sellaisia, että niistä päätetään yksittäisissä osavaltioissa, joten hallitus ei pysty silloin takaamaan niitä. Näyttää kuitenkin siltä, että pahin vaihe on jo takanapäin. Yhdysvallat on ratifioinut kaksi Lapsen oikeuksien sopimukseen liittyvää lisäpöytäkirjaa, joista toinen käsitteli lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja toinen ironista kyllä sopimuksen valmisteluhistoriaa ajatellen lapsia aseellisissa konflikteissa. Mikä merkitys Lapsen oikeuksien sopimuksella on? Millä tavalla se on konkreettisesti edistänyt lasten oikeuksia? Kaikki sopimuksen osat ovat tärkeitä lasten eloonjäämisen ja kehityksen kannalta. Jotkut esimerkiksi ajattelivat aikoinaan, että lapsen oikeus leikkimiseen on luksusta, johon vain länsimailla on varaa. Mutta eräs intialainen delegaatti ajoi neuvotteluissa tinkimättömästi läpi näkemyksensä siitä, että tämä oikeus on elintärkeä osa lapsen kehitystä. Kaikki yksittäiset oikeudet muodostavat yhdessä perustan kokonaisuudelle. Lapsen oikeuksien sopimus on epäilemättä sekä heijastanut että inspiroinut muutosta ajattelutavassa, jolla lapsiin liittyviä aiheita lähestytään. Se on johtanut muutoksiin lainsäädännössä, sitä on käytetty perusteena oikeudenkäynneissä ja se on antanut perustan sekä hallitusten että erilaisten organisaatioiden toimintaperiaatteille ja käytännöille. Lapsen oikeuksien sopimus ei muuta asioita yhdessä yössä kuten eivät muutkaan kansainväliset sopimukset mutta sen vaikutus on kasvanut vähitellen. Nuoriso-oikeutta koskevia järjestelmiä ollaan uudistamassa myötämielisemmiksi, seksuaaliseen hyväksikäyttöön puututaan entistä useammin ja lasten syntymärekisteröintiä on tehostettu. Lapsen oikeuksien sopimukseen liittyy hyvin olennaisesti YK:n Lapsen oikeuksien komitean perustaminen. Komitean tehokkuus ja uskottavuus on kasvanut vuosien mittaan, ja hallitukset suhtautuvat yhä suuremmalla vakavuudella sen maakohtaisiin raportteihin. Hallitukset ovat myös ryhtyneet suositusten mukaisiin toimiin, mikä on epäilemättä parantanut lasten asemaa. 6 unicefuutiset

7 Lapsen oikeuksien sopimuksen 20-vuotis juhlavuonna tapahtuu Teksti: Nina Pronin Kuvat: UNICEF Juhlavuoden huipentumasta, Lapsen oikeuksien päivästä ja sen tarkemmasta ohjelmasta lisätietoja tullaan ilmoittamaan myöhemmin myös kotisivuillamme Yhteistyökampanjasta ja siinä mukava olevien tahojen toiminnoista vuoden aikana voi lukea lisää opetusministeriön sivuilta Vauhdittaakseen Lapsen oikeuksien sopimuksen sanomaa, Suomen UNICEF on juhlavuonna yhdistänyt voimavaransa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman, lapsiasiavaltuutetun ja muiden järjestöjen kanssa. Yhteistyökampanjoinnin tavoitteena on, että kaikki lapset ja aikuiset tulevat tietoisiksi lasten oikeuksista. Kampanjalla pyritään myös edistämään lasten osallisuutta heidän omassa arjessaan ja ympäristössään sekä muussa heitä koskevassa päätöksenteossa. Vuoden suojelijana toimii Tasavallan presidentti Tarja Halonen. Lapsen oikeuksien päivälle perinteiseen tapaan Suomen UNICEF lähettää postikortin lapsen oikeuksista päättäjille ja muille vaikuttajille sekä valitsee Lapsen oikeuksien vaikuttajan, joka julkistetaan Lapsen oikeuksien päivänä, Perinteisten Lapsen oikeuksien päivän menojen lisäksi Suomen UNICEF koordinoi yhteispohjoismaisen kyselytutkimuksen lapsen oikeudesta osallistua ja vaikuttaa häntä koskeviin asioihin. Tutkimus toteutetaan yläkouluikäisten lasten parissa kaikissa Pohjoismaissa ja tulokset julkistetaan Lisäksi Suomen UNICEF julkaisee syksyllä Lasten keskuksen kustantaman, Tittamari Marttisen kirjoittaman ja Timo Kästämän kuvittaman satukirjan lapsen oikeuksista. Suomen UNICEF on myös käynnistänyt YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirjan suomennoksen (The Implementation Handbook for the Convention on the Rights of the Child), uudistaa lapsen oikeuksia käsittelevät Oikeuden aika-opettajan oppaat sekä tekee uuden painosversion YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksesta lisäpöytäkirjoineen. Vuoden aikana lapsen oikeudet ovat tiiviisti esillä myös kaikissa Suomen UNICEFin omissa julkaisuissa, niin painetussa muodossa kuin kotisivuilla, jossa mm. viikoittainen Lapsen oikeuksien blogi. unicefuutiset

8 Teksti: Eriikka Käyhkö Kuvat: Katja Tähjä UNICEFin hyväksi tehdyn työn ansiosta itsensä Englannin kuningattaren ritariksi lyömä Sir Roger Moore tekee UNICEFille varainkeräystä yhä 81-vuotiaana yhden dollarin vuosipalkalla. Takana on työtä UNICEFin hyväksi liki 20 vuotta, mutta voimaa löytyy yhä vaimon kaurapuurosta. Pitkän linjan UNICEF-lähetti kävi Suomessa mainostamassa elämäkertaansa Ainoa laatuaan 8 unicefuutiset

9 Sir Roger Moore tapaa ruotsalaisen vaimonsa Kristinan kanssa Suomen UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläitä Ravintola Tornin Kaleva -kabinetissa. Kabinetti on ahdas, ulkona tulvii kylmä kevätaurinko. Salainen agenttimme huomaa hienostuneesti tervehtimisen jälkeen muodostuvan perinteisen suomalaisen hiljaisuuden, ja ehättää onnittelemaan Suomen UNICEFia sen monista läheteistä, koskei joka maassa lähettejä ole tarjolla yhtä runsain mitoin. Vai oliko tämä maa Suomi? Suomi, kyllä rakas, vitsailee rinnalta Mooren Kristina-vaimo, siis Kiki. Sujuvaan, yhtäältä verkkaiseen tahtiinsa Moore alkaa kertoilla muille elämästään UNICEFin lähettiläänä. Paljonko teille kansallisille läheteille maksetaan, ei mitään? Niin, kyllä minun kelpaa me kansainväliset lähetit tienaamme kokonaisen dollarin vuodessa. Vaikka tässäkin yleisössä istuu Mooren vakiovitsin jo kuulleita, juttu toimii aina. Suomessa legenda on vieraillut UNICEFin kutsumana jo kahdesti aiemminkin. Viisi hektistä päivää Viisipäiväisen visiitin aikana ritarimme aikataulut luisuvat ja luhistuvat. Kaikki haluavat tavata Bondin kautta aikain suosituimman ja kuuluisimman ruumiillistuman. Eikä hyväkuntoisen oloinen, pyöreä- ja sinisilmäinen Moore kieltäydy yhdestäkään nimikirjoitus- tai kuvauspyynnöstä, tulipa se kuinka mahdottomaan rakoon tahansa. 81-vuotiasta tuulispäätä ei voi kuin ihailla nauttiihan hän silminnähden mahdottomasta tehtävästään. Minusta on mukavaa, että nykymaailma on kiinnostunut vanhuksista, Moore vitsailee. Toisaalta hän myöntää kodin olevan maailman mukavin paikka. Sir Rogerin työ UNICEF-lähettiläänä ei ole juuri kirjakiertuetta vähemmän haastavaa. Jo kahdenkymmenen vuoden ajan Moore on tehnyt varainkeruuta, gaalailtoja sekä loppumattomia edustustilaisuuksia, haluavathan kaikki maailman presidentit ( ja jos eivät presidentit niin näiden puolisot ) tavata itsensä Britannian salaisen tiedustelupalvelun valttikortin. Audrey Hepburn houkutteli mukaan Loistavien salien lisäksi Moore on vieraillut lukemattomissa kärsivien kodeissa sekä kokonaisissa huono-osaisten maanosissa. Moore pitää itse ryhtymistään UNICEFin Hyvän tahdon lähettilääksi elämänsä käänteentekevimpänä tapauksena. Se tapahtui hyvän ystävän, itsekin Hyvän tahdon lähettiläänä toimineen Audrey Hepburnin Sir Rogerin ja Lady Kristinan seurassa Susanna Haavisto. kutsusta. Kun aloitin työn UNICEFin leivissä, toivoin kärsimyksen saavan kasvot: halusin heti kentälle. Kärsimys todella saikin kasvot, tuhannet ja taas tuhannet kasvot, Moore toteaa. Aikaisemmassa elämässäni olin kiinnostuneempi siitä, onko paidankauluksellani meikkiä, tai missä seuraavaksi syödään, sanoo kulinaristiksi edelleenkin tunnustautuva Moore. Kaikista maailmalla tapaamistaan lapsista Mooren mieleen syvimpään ovat painuneet maamiinojen silpomat lapset sekä nälkää näkevät lapset. Molemmat ovat sodan ja sen seurausten uhreja. Mutta myös tietämättömyyden. Erityisesti Moore muistelee pientä vauvaa, jonka jäsenet olivat tuskin tippaletkua paksummat. Lääkäri ennusti lapsen elävän parhaimmillaankin vain 48 tuntia. Lapsi olisi voitu pelastaa, jos äiti olisi saanut lapsen toimitettua nopeammin sairaalaan. Hullua kyllä, aseita jo pienestä pitäen vihannut Moore poseeraa jokaisen Bondkuvan julisteessa pyssy kädessään. Jos agenttitouhut nostattavat hien pintaan, UNICEF-työn todellisuus vasta hermoja raastaakin. Miten todellisuuden kohtaamista on mahdollista jatkaa uupumatta 20 vuoden ajan, työn tulosten näkyessä vain ja ainoastaan pikkuhiljaa? Kaurapuuroa ja puolukkaa Jatkan vaimoni joka-aamuisen kaurapuuron ansiosta, Moore napsauttaa ja tarttuu hymyillen suloisen Kiki-vaimonsa käteen. Kun tarjoilija asettaa hienostuneita pikkupurtavia Mooren lautaselle, kysyy Sir Roger toiveikkaasti joka toisen herkun kohdalla Onhan siinä puolukkaa? Mooren vaimo, arvonimeltään Lady, on tittelinsä ansainnut uupumattomasta UNICEF-työstään miehensä rinnalla. Pariskunta löysi toisensa Mooren sairastuttua eturauhassyöpään. Rintasyövän itse sai- rastanut Kiki tuki ystäväänsä. Kun Rogeria siis jälleen kerran viedään, on kysyttävä totuutta vaimolta, värmlantilaissyntyiseltä Lady Kristinalta. Niin mikäpä mahtaa olla salaisen agentin herkkuruokaa? Ruotsalaisherkuista ehdottomasti lihapullat ja puolukkahillo! Väittääpä Kiki Sir Rogerin jopa poimineen puolukoita. Entä itkeeko Sir Roger helposti? Emme ikinä itke kentällä lasten nähden, mutta kotona hän itkee, kertoo Kiki. Millainen sitten on hyväntahdon elävä legenda? Ovet naisille avaava, kaikki henkilökohtaisesti jopa hyvästelevä Sir Roger Moore on ensisijaisesti mutkaton mies. Huumorintajunsa hän sanoo perineensä isältään, ja vaikka Sir Rogerin mielestä hänen suosionsa perustuu roolien läpikävelyyn, tiedetään sekin että Moore kirjoitti Bondin repliikit aina mielensä mukaan hauskoiksi. Mutkattomia ovat myös Sir Rogerin tapaamat lapset, jotka eivät näe Moorea filmitähtenä. Heille Moore jakele neuvoja, kuinka tulla filmitähdeksi tahi elää unelmaansa. Lapset, joita kohtaan, toivovat minulta ruokaa. Moore tahtoo kuitenkin muistuttaa, että vaikka maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta, on myös paljon hyvää. Esimerkiksi köyhistä köyhimmät lapset pelaavat jalkapalloa itse paperista ja narusta väsäämillään palloilla. Leikki kuuluu lapsen maailmaan, vaikkei kaikki leikkiä ole: esimerkiksi Hyvän tahdon lähettilään työ. Erityisesti median Sir Roger toivoo muistavan, ettei lasten asialla olo ole valitettavasti roolityö, sillä jos kyseessä olisi rooli, silloin hyvikset ilman muuta voittaisivat. Parhaan neuvon lähetintyöhönsä Sir Roger sanookin saaneensa Audrey Hepburnilta. Don t get caught älä takerru, vaan jatka. unicefuutiset

10 Toimittajakonkari Rauli Virtanen: Avustustyöntekijöiden työ muuttunut selvästi vaarallisemmaksi Teksti: Markku Hurmeranta Kuvat: Vesa Tapiola Suomalaiselle tv-katsojalle Rauli Virtanen on kriisi- ja katastrofiuutisoinnin ikoni. Hän on raportoinut maailman kauheuksista aina Vietnamin sodasta lähtien, jonne Uusi Suomi hänet nuorena toimittajana lähetti vuonna Virtanen on käynyt kaikissa maailman itsenäisissä maissa, joita on tällä hetkellä 192. Ulkomaantoimittajan työssään Virtanen on tavannut kentällä lukuisia niin UNICEFin kuin muidenkin avustusjärjestöjen työntekijöitä. Viime vuosina työskentelyolosuhteet kriisialueilla ovat kuitenkin vaikeutuneet. UNICEFin työntekijöiden turvallisuustilanne on heikentynyt, mikä on huolestuttavaa. Tämä koskee tietysti kaikkia muitakin kriisialueilla työskenteleviä, myös toimittajia, toteaa Virtanen. Edes UNICEFin työntekijänä ei voi kaikissa paikoissa enää lähteä turvallisesti kentälle esimerkiksi Afganistanissa tai Somaliassa, muistuttaa Virtanen. Tämä on ehdottomasti suurimpia negatiivisia muutoksia. Aikaisemmin näitä ns. lippuja kunnioitettiin, mutta ei enää. Työntekijöiden uhkina ovat sieppaukset tai joutuminen muuten väkivallan uhreiksi. Virtasen mielestä yleinen kurittomuus lisääntyy ja tilanne kehittyy koko ajan huonompaan suuntaan, sillä esimerkit ruokkivat toisiaan. Tieto siepatusta avustustyöntekijästä maksetusta lunnasrahasta leviää, ja muut apinoivat sitten tätä. Afganistanissa esimerkiksi on ollut aikoja, jolloin on katsottu, että kaikki ulkomaalaiset, myös avustustyöntekijät, toimivat heidän intressiensä vastaisesti. Eli ulkomaiset avustustyöntekijät samaistetaan tavallaan kaikkien muiden ulkomaalaisten kanssa, olivatpa he sitten rauhanturvaajia tai alueella mahdollisesti operoivia vieraan armeijan sotilaita. Ja joillakin alueilla Virtasen kokemusten mukaan pelätään, että avustusjärjestöihin on soluttautunut vakoilijoita. Vainoharhaisuutta lietsomalla kylien väkeä on helppo manipuloida. Syytetään esimerkiksi amerikkalaisten vakoojiksi. Epäillään, kenen asialla ollaan. Jotkut järjestöt saattavat tietämättömyyttään loukata kulttuuriarvoja ja uskontoja, ennen kaikkea islamilaisuutta. UNICEFilla tosin tätä pelkoa ei ole, sillä se ymmärtää pitkän kokemuksensa vuoksi kulttuuristen erojen merkityksen, lohduttaa Virtanen. Tai sitten loukataan pelkästään vääränlaisella ruoka-avulla. Made in USA tai Made in Finland -tuotteet ne vasta hyviä teidän 10 unicefuutiset

11 Ei ihan tavallinen Virtanen Rauli Virtasen toimittajan taival alkoi Etelä-Suomen Sanomista, mutta sen jälkeen sitä ovatkin hallinneet ulkomaankomennukset toisensa jälkeen. Hän on toiminut kirjeenvaihtajana Lontoossa, Bangkokissa ja kolmeen eri kertaan New Yorkissa. Töitä hän on tehnyt niin YLElle kuin Maikkarillekin. Ja tietysti lukuisille suomalaisille sanoma- ja aikakauslehdille. Ulkomaisista lehdistä hänen juttujaan ovat julkaisseet mm. The Far Eastern Economic Review, The Independent, Cambio 16, Dagens Nyheter, Svenska Dagbladet, De Telegraaf, Tages Anzeiger ja The Baltimore Sun. Nykyään hän tituleeraa itseään vapaaksi toimittajaksi, tuottajaksi ja tv-ohjaajaksi. Parhaillaan hän kirjoittaa ulkomaantoimittajakokemuksistaan kirjaa, joka ilmestyy syksyllä WSOY:n kustantamana. Kirjan nimeksi tulee Saigonista Bagdadiin Neljä vuosikymmentä kriisialueilla. lapsille ovatkin -asenteella ei pitäisi enää retostella. Niiden alueiden määrä, joissa ei enää kerta kaikkiaan voi toimia, on Virtasen mielestä selvästi lisääntynyt. Afganistan on muuttunut entistä hankalammaksi, Irak on erittäin vaikea, samoin varsinainen Somalia ja Darfur, luettelee Virtanen. Ehkä kaikkein pahimpia alueita ovat kuitenkin ne itäisen Kongon alueet, joissa uutena ja entistä huolestuttavampana ilmiönä on se, että raiskaamista käytettään aseena sodankäynnissä. Nykyisin on ikävä kyllä alueita, joissa ei ulkomaisia avustustyöntekijöitä voida käyttää lainkaan. Eikä aina tosin paikallisiakaan, koska heitäkin vainotaan, jos he esiintyvät jonkin järjestön paita päällä. Tilanne on vähän samanlainen tässä journalisminkin tekemisessä. Eli joskus turvaudutaan paikallisiin toimittajiin, kun ei uskalleta itse mennä enää tekemään niitä juttuja, huokaisee Virtanen sarkastisesti. Mikä on rankin kenttäkokemuksesi? Onhan se aina lasten kuolema. Esimeriksi Etiopian suuren nälänhädän aikana 80-luvun alussa oli rankkaa, kun niistä kuolemanleireistä aamulla kannettiin yön aikana kuolleet lapset yhteen paikkaan. Joka yö menehtyi kymmeniä pikkulapsia. Kyllä se kauheus jäi mieleen. Toinen ehkä vieläkin henkilökohtaisempi muisto Virtaselle on, kun hän Pakistanissa kuvasi erästä perhettä. Äkkiä vain tajusin, että perheen pieni tyttö kuoli siihen kameran eteen. Lisää yhteistyötä järjestöjen välille Maailman kriisipesäkkeitä ja katastrofialueita kolutessaan Virtanen on päässyt seuraamaan monien eri avustusjärjestöjen työtä. Yleinen tilannehan suurten katastrofien yhteydessä on, että sinne tulee usein lukuisa määrä järjestöjä, joista osa varsin pieniäkin. Usein on käynyt mielessä, että eikö niiden kesken voisi olla enemmän yhteistyötä. Mutta onhan se toisaalta ymmärrettävää, että kaikki haluavat nostaa sitä omaa lippuaan. Käytännön esimerkkinä toiminnan ajoittaisesta kangertelusta Virtanen mainitsee, että usein tuodaan väärää tavaraa väärään paikkaan. UNICEFilla on tässä tietysti parempi ote. Se tietää kokemuksensa perusteella, millaista tavaraa ja millaista apua mihinkin kannattaa tuoda. Kokemattomimmilla järjestöillä on suurempi vaara tehdä virheitä ja väärinarviointeja. UNICEFia Virtanen tuntuu arvostavan muutenkin. Ei ole tullut vastaan mitään impulssia, mikä olisi pistänyt miettimään, että jokin UNICEFn toiminnassa olisi vialla. Kritiikkiä hienoja autoja kohtaan aina esiintyy, mutta siihen on järjestöillä tosin varsin hyviä vasta-argumentteja: kuinka paikalliset autot sitten kestäisivät, mitä niiden jatkuva korjaaminen tulisikaan maksamaan jne. Olen tavannut kentällä pelkästään motivoituneita UNICEFilaisia, mitä ei aina voi sanoa muista YK-järjestöistä. Varsinkin nuoret UNICEFiläiset ovat hyvin motivoituneita ja kouluttautuneita. UNICEFilla on hänen mielestään auttavainen organisaatio, jossa ymmärretään hyvin median rooli. Tosin kaikki järjestöthän kilpailevat näkyvyydestä mediassa, jotta voidaan vaikuttaa tukiryhmiin. Onko kentällä toimimisessa eroja? On tietysti sikäli, että esimerkiksi UNICEFilla on organisaationa pitkä kokemus. Toiminta ei siis ole niin kaoottista kuin joskus eräillä muilla. Toimintakyky pystytään säilyttämään hyvinkin kaoottisissa oloissa. Järjestöllä on hyvät resurssit. Joskus taas puolestaan pieni on kaunista, muistuttaa Virtanen. Ovatko avustusjärjestöt pystyneet seuraamaan aikaansa? Teknologia mahdollistaa tänä päivänä paljon. Esimerkiksi satelliittipuhelimilla saadaan tieto kulkemaan, eikä tarvitse enää jäädä odottelemaan sanansaattajia. Vaikka logistiikka onkin huikeasti parantunut, niin satamissa on Virtasen mukaan edelleen puuroutumista monissa paikoissa. On byrokratiaa ja korruptiota. Lasteja ei meinata saada ulos. Riippuu paljon maiden tilanteesta, kuinka apu saadaan perille. Suomi surffaa muiden Pohjoismaiden siivellä Suomen kehitysyhteistyövenkoilu ei ilmiselvästikään kaikilta osin Virtasta miellytä. Toisin sanoen, että Suomi ei ole vieläkään saavuttanut YK-tavoitetta, että sen jäsenvaltioiden pitäisi osoittaa kehitysyhteistyöhön vähintään 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan. Lievästi sanoen on häpeällistä, kun joutuu tunnustamaan, että emme ole samassa joukossa muiden Pohjoismaiden kanssa. Asiantuntijapiireissä se on pantu merkeille. Kyllä se asia pitäisi saada kuntoon. Mutta muuten Suomi on Virtasen kokemusten mukaan hyvässä maineessa. Joskin sekin on taidettu saavuttaa edellä mainitusta syystä vähän muiden Pohjoismaiden siivellä. Suomalaisia pidetään kyllä arvossa, jos unohdetaan se, että emme ole saavuttaneet YK:n asettamaa tavoitetta. Näin lama-aikoina näistä asioista on tietysti vaikeampi puhua. Mutta täytyy muistaa, missä tämä lama on saatu aikaan. Ainakaan se ei ole kehitysmaiden keksintö. Syyttömät kärsivät taas. Toivoa on, toivoa on Toimittajien ammattitaudiksi sanotaan kyynisyyttä. Lohduttoman hädän näkemisestä huolimatta Virtanen itse ei ole ihmeemmin tuohon tautiin sairastunut. Se luo toivoa, kun on panostettu ja panostetaan koulutukseen ja naisten aseman parantamiseen. Vaikka kriisien ja katastrofien traumat saattavat siirtyä seuraavallekin sukupolvelle, niin ei se tarkoita sitä, että kaikki lapset olisivat tuhoon tuomittuja ja masentuneita. Kaikilla on kuitenkin samantyyppiset toiveet ja unelmat. Kun vielä oivallettaisiin laajemmin se, että katastrofit olisi voitu välttää tai ne olisivat olleet lievempiä, jos olisi ajoissa panostettu oikeanlaiseen kehitysapuun. Mutta tämä tuntuu varsin hitaalta omaksumisprosessilta. Nuorten työttömyys ja yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen on Virtasen mielestä todellinen aikapommi, jonka räjähtämisestä on varoitellut myös Nobel-palkittu presidentti Martti Ahtisaari. Työttömien ja kouluttamattomien nuorten joukko altistaa uutta sukupolvea radikaalille ja toivottamalle poliittiselle toiminnalle. Tämä puolestaan saattaa johtaa esimerkiksi Eurooppaan kohdistuvaan hallitsemattomaan muuttoaaltoon. Mutta toivoa on, toivoa on, toistelee Virtanen. unicefuutiset

12 Kiinalaisen tytön elämä on täynnä vaaroja. Yan Yan on yksi onnekkaista. Tyttöjä on Kiinassa aina syrjitty poikien hyväksi. Muutoksen merkit ovat nyt ilmassa. Hyljätty Kiinalaiset vanhemmat ovat hyljänneet viime vuosikymmeninä kymmeniä miljoonia tyttölapsia. Yan Yan on yksi onnekkaista. Hän on elossa. Teksti ja kuvat: Juha-Pekka Kervinen Surusilmäinen Yan Yan on tavannut biologista äitiään parin minuutin ajan nelivuotiaana. Äiti tuli käymään ja toi hyvää ruokaa. Itkin, mutta hän lähti melkein heti pois, nyt 16-vuotias Yan Yan kertoo. Tapauksesta ei ole helppo puhua. Yan Yan on adoptoitu Shan Jianin kylään Shanxin provinssissa Keski-Kiinassa. Muutaman sadan asukkaan taajama uinuu piittaamatta maan metropoleissa kuhisevasta kehityksestä. Kylässä on yksi nettiyhteys, kaksi autorämää ja kuraiset, valottomat raitit. Suuri osa asukkaista ei osaa lukea. Yan Yanin adoptioisä toi tytön kylään vauvana. Adoptiovanhemmat olivat niin köyhiä, etteivät kyenneet kunnolla ruokkimaan ja vaatettamaan lasta. Kaiken lisäksi adoptioäiti kuoli parin vuoden kuluttua. Isästä ei oikein ollut huolehtimaan lapsesta. Yan Yan kulki jo alle viisivuotiaana kylällä talosta taloon etsimässä kavereita ja ruokaa. Sillon hänen elämäänsä astui Jian Hong Yin, perheenemäntä, joka otti likaisen lapsen kotiinsa ja antoi tälle syömistä ja vaatetta. 12 unicefuutiset Jian Hong Yin (vasemmalla), tämän tyttärentytär Jian Yue ja Yan Yan. Yan Yan kaipasi äitiä. Hän teki kaikkensa saadakseen itselleen oikean perheen. Hän alkoi viettää päivänsä meillä, Jian muistelee vuosien takaista tilannetta. Poika seuraa pian Kiinan ei-toivotuista tytöistä suurin osa on viime vuosikymmeninä kuollut ennen syntymäänsä. Tuoreimman, parin vuoden takaisen tilaston mukaan Kiinassa syntyy 119 poikaa sataa tyttöä kohti. Luonnollinen suhde on 106/100. Joillakin alueilla poikaenemmistö on jopa 130/100. Tyttöjä katoaa sukupuolen mukaan valikoiden tehtyjen aborttien sekä vastasyntyneiden surmien seurauksena. Moni tilastoista puuttuva tyttö on syntynyt, mutta lapsi on syntymän jälkeen hävitetty jäljettömiin merkintöjä tekemättä. Surmattujen tai elävältä hylättyjen tyttövauvojen ruumiita on löytynyt viime vuosiin saakka yleisesti roska-astioista. Monet jätteiden kierrättämisellä elävät sanovat törmänneensä näihin kuukausittain. Tyttöjen valikoivat abortit alkoivat lisääntyä, kun Kiina käynnisti yhden lapsen politiikan 20 vuotta sitten. Myöhemmin

13 ultraäänitutkimuksen yleistyminen avasi mahdollisuudet tehokkaalle tyttösikiöiden syrjinnälle. Tyttövauvaa ei toivottu, monet vanhemmat halusivat ainoaksi lapsekseen pojan. Nimitilaston mukaan Kiinassa on yli kuusi miljoonaa Lai Di -nimistä tyttöä. Nimi tarkoittaa poika seuraa pian. Yan Yanin pikku tyttönä omatoimisesti taakseen jättämä alkuperäinen adoptiokoti näyttää todella siltä, että kuka tahansa mielellään haluaisi pois sieltä. Tuuli puhaltaa läpi harvojen seinien. Adoptioisä asuu taloa edelleen koiran ja parin kanan kanssa. Yan Yan on ollut meille kaikki nämä vuodet melkein kuin oma lapsi, Jian Hong Yin sanoo. Yan Yan auttelee Jianin luona asuvien kahden lapsenlapsen hoidossa. Kiinassa yleisen tavan mukaan lapset jätetään vuosiksi isovanhemmille, kun vanhemmat ovat kaukana kaupungissa töissä. Vältä kaikin keinoin Shan Jianin kylän asukkaat saavat niukan elantonsa hedelmien ja maissin viljelystä. Talveksi maissipellot pannaan vehnälle. Yan Yan osallistuu kakkos-, tai siis oikeastaan kolmosäitinsä perheen taloustöihin sen mitä koulunkäynniltään ehtii. Yan Yan käy yläasteen ensimmäistä luokkaa. Hänen luokkatoverinsa ovat häntä pari vuotta nuorempia, vuotiaita. Kasvatti-isällä ei ollut varaa panna tyttöä kouluun ajallaan. Kiinassa on ollut ilmainen peruskoulu vasta kolme vuotta. Yan Yanin mukaan luokkatoverit tietävät hänen hylätyn lapsen taustansa. Kaikki kohtelevat minua kuitenkin hyvin. En mitään valittamista, Yan Yan sanoo. Yan Yan sai äskettäin tietää syntyneensä aviottomana lapsena. Äiti halusi antaa tytön pois heti synnytyksen jälkeen. Kiinassa yksinhuoltajaäidin kohtalo on edelleen sellainen, että naisen kannattaa välttää sitä kaikin keinoin. Ympäristö syrjii tällaista naista, eikä hänellä ole mitään sosiaaliturvaa. Vaihtoehdot ovat usein lapsesta luopuminen tai kerjääminen tämän kanssa kadulla. Isoissa kaupungeissa näitä lapsensa pitäneitä äitejä näkee yleisesti. Tyttö ämpäriin Sukupuolen perusteella valikoiva abortti kiellettiin Kiinassa vasta muutama vuosi sitten. Lain mukaan lääkäri ei myöskään saa kertoa syntymättömän lapsen sukupuolta. Poikalasten suosiminen ja tyttöjen surmat ovat Kiinassa ja monissa muissa Aasian maissa ikivanha ilmiö. Poikaa pidetään maataloudessa tyttöä vahvempana työntekijänä ja tämä kantaa perheen nimeä tuleville polville. Köyhässä viljelijäperheessä ei ollut tavatonta hukuttaa tyttövauvoja ämpäriin. Hylätyistä tytöistä onnekkaat, kuten Yan Yan, pääsevät kasvattiperheeseen. Reittejä adoptiovanhempien luo on monia. Biologiset vanhemmat voivat yksinkertaisesti jättää lapsen valitsemansa, usein itseään varakkaamman talon portaille. Tyttövauvoja löytyi myös sairaalan edestä ja tien viereltä vaatteeseen käärittynä, kertoo Shan Jianin kylässä asuva nelikymppinen maanviljelijä Wang Qiang. Yhä edelleen lehdissä on juttuja tällaisista löytölapsista. Orpokotien kasvatit ovat lähes sataprosenttisesti tyttöjä, kuten tuhannet täällä käyneet länsimaiset adoptiovanhemmat ovat nähneet. Ulkomaille Kiinasta on adoptoitu viime vuosina runsaat lasta vuodessa, suurin osa Yhdysvaltoihin. Suomalaisiin perheisiin muutti toissa vuonna 45 Kiinassa syntynyttä lasta. Ulkomaisten adoptioiden määrä on parina viime vuonna pudonnut Kiinan tiukennettua adoptiovanhemmille asettamiaan vaatimuksia. Tyttö ajaa pojan ohi Tyttöjen tasa-arvosta ei toistaiseksi näy merkkejä syntyvyystilastoissa, mutta asenteet yhteiskunnassa näyttävät muuttuvan vauhdilla. Suhtautuminen tyttölapseen alkoi muuttua ensin suurkaupungeissa, kun asuntojen hinnat räjähtivät niissä ennen näkemättömään nousuun tämän vuosikymmenen alussa. Asuntojen hinta vaikuttaa lapsitoiveisiin, koska kiinalaisen tavan mukaan nuorella miehellä pitää olla asunto, jotta hänellä olisi toiveita päästä naimisiin. Käytännössä asunnon hankkiminen lankeaa pojan vanhemmille. Nämä joutuvat säästämään ja uhrautumaan usein ankarasti täyttääkseen tämän velvollisuutensa. Viime kesänä naimisiin menneellä shanghailaisellä Jian Lillä on tyttö-poika -asiassa selvät toiveet. Tyttölapsi tulee isossa kaupungissa vanhemmille miljoonia juaneita (satoja tuhansia euroja) halvemmaksi kuin poika. Tytöt ovat myös kiltimpiä ja helpompia kasvattaa. Siksi toivomme tyttöä, Jian Li sanoo. Hän omistaa miehensä kanssa 35 henkeä työllistävän logistiikkayhtiön. Suurkaupunki kutsuu Yan Yan osaa sanoa tulevaisuudestaan vain tahtovansa kaupunkiin. Pois tästä pölyisestä kylästä, niin kuin jokainen nuori joka haluaa muuta kuin köyhän maanviljelijän elämän. Etäisin paikka, missä Yan Yan on tähän mennessä käynyt on tunnin matkan päässä sijaitseva Su Fangin kaupunki. Koulun jälkeen haluan Shanghaihin töihin. En osaa sanoa millaisiin, johonkin töihin vain. Haluan elättää itseni ja omaa rahaa. Yan Yan on jo nähnyt unta, miten hän ottaa bussin lähimmälle juna-asemalle Weinaniin. Sieltä on Shanghaihin enää 19 tunnin matka. Kirjoittaja on Shanghaissa asuva vapaa toimittaja. Koulu loppuun tässä kylässä ja sitten Shanghaihin, Yan Yan suunnittelee. Hoitoäiti Jian Hong Yin lapsenlapset Jian Qiao ja Jian Yue ovat Yan Yanille melkein kuin sisaruksia. Koti, josta Yan Yan lähti alle viisivuotiaana. unicefuutiset

14 Yritys yhteistyö Herkullista Erkki Toivanen aikoi nuorena miehenä diplomaatiksi, mutta oli siihen tehtävään liian suorapuheinen. Nyt hän on Reilun kaupan kunnialähettiläs, joka sanoo asiat halki elävästi ja terävästi. Teksti: Katri Simonen Kuvat: Patrik Lindström YLEn kirjeenvaihtajana suomalaisille tutuksi tulleella Erkki Toivasella on kolme kotimaata. Yksi niistä on jo yli 30 vuoden ajan ollut Karibian meren rannalla sijaitseva Trinidad. Nytkin hän on vastikään palannut sieltä jokavuotiselta viiden viikon matkaltaan. Kun Toivanen 1970-luvulla ensimmäisen kerran lensi Trinidadiin, lentokenttää syleilivät vihreät sokeriruokopellot. Tuttavien viljelmillä kasvoi kahvia, kaakaota ja sitrushedelmiä. Nyt viidakko valtaa viljelmät, tilat autioituvat. Viljely ei kannata, ja niin väki muuttaa kaupunkeihin. Edes sokeria kuuluun rommiviinaan ei enää tuoteta itse: se tulee Brasilian jättiläisplantaaseilta. Olen oppinut näkemään tuottajien kannalta, mitä merkitsee riippuvuus maailmanmarkkinahinnoista ja niiden mielivaltaisista heilahteluista, Erkki Toivanen sanoo. Hän kertoo, että paitsi sokeria, supermarketeista ei myöskään enää saa Trinidadin omia erinomaisia vihanneksia tai hedelmiä. Niiden tilalla ovat EU-tukiaisilla tuotetut hollantilaiset sipulit, USA:sta laivattu salaatti, mauttomat omenat. Rikkaat maat maksavat omille maataloustuotteilleen niin valtavasti vientitukia hintojen pitämiseksi matalina, etteivät kehitysmaiden köyhät viljelijät pysty kilpailemaan tuontiartikkeleiden kanssa. Japanin, EU:n ja USA:n maatalouspolitiikka on rikollista toimintaa ihmisyyttä vastaan. Dumppaus on lyönyt viljelijöiltä jalat alta eivätkä he pääse nousemaan, koska markkinoillepääsyä ei ole. Kehitysapu on kuin laastari rammalle. Rikkaiden maiden on otettava malka pois omasta silmästään. Malka on maataloudelle maksettu tuotanto- ja vientituki, Toivanen sanoo vääjäämättömään tapaansa. Hän on matkustanut maailmaa moneen kertaan ympäri ja nähnyt, että sama asetelma toistuu kaikkialla. Esimerkiksi Ghana on ollut maailman toiseksi suurin kaakaontuottaja. Mutta nykyään melkein puolet sen kaakaoviljelmistä on autioina. Mitä kannattaa viljellä, kun suklaan raakaaineesta ei makseta juuri mitään? 14 unicefuutiset

15 tietä eteenpäin! Mannertenvälistä lähiruokaa Englanti on Toivasen toinen kotimaa ja Lontoo jossa hän toimi aikanaan kirjeenvaihtajanakin pää-kotikaupunki. Hän rakastaa kotikortteliaan. Siellä on läsnä koko entinen britti-imperiumi pienoiskoossa. Siellä on myös saatavissa maailman toiselta puolelta lennätettyjä, auringossa kypsyneitä maan antimia, joita maahanmuuttajakauppiaat tilaavat suoraan kotiseuduiltaan, tutuilta tiloilta. Kun mangokausi alkaa, Toivanen ostaa aina samalta intialaiskauppiaalta Intiasta tuotuja tuoreita mangoja. Libanonilaiskorttelista hän hakee meloneja ja pähkinöitä. Usein nämä tilat, joilta herkulliset hedelmät tulevat, ovat Reilun kaupan tiloja. Englanti on maailman suurin Reilun kaupan eli Fair Trade -tuotteiden ja luomuruuan kuluttaja. Britit ovat pelästyneet oman teollisen maataloutensa seurauksia: hullunlehmäntaudin ja suu- ja sorkkataudin saastuttamaa ruokaa. Reilun kaupan tuotteita on saatavilla kaikkialla yhtä lailla supermarketeissa kuin markkinakojuissa ja 300 kaupunkia on julistautunut kokonaan Reilun kaupan kaupungeiksi. Walesin ruhtinaskunta on saanut reilun ruhtinaskunnan arvonimen. Erkki Toivanen sanoo rakastavansa hyvää ruokaa. Hän haluaa tietää, mitä suuhunsa laittaa. Siksi hän ilman muuta ostaa Fair Trade -sokeria, hunajaa, suklaata, banaaneja, kahvia, sitrushedelmiä, teetä, puuvillatuotteita jne. Hän haluaa myös maksaa oikeudenmukaisesti saamastaan hyvästä. Riistotavara ei maistu hyvältä! Yorokamu K. Abainenamar ja Erkki Toivanen tapasivat Reilun kaupan juhlatilaisuudessa maaliskuussa. Fair trade -merkki pitää käsittää laatumerkkinä, hän korostaa. Hän lanseeraa uuden käsitteen: mannertenvälinen lähiruoka. Reilu kauppa ei ole kasvotonta kaukokauppaa. Se tuo minut kuluttajana ja Etelän viljelijän tuottajana lähelle toisiamme, kun tiedän ketkä ja millaisissa olosuhteissa ruokani on tuotettu. Ahaa-elämyksensä Reilusta kaupasta ja globaalista lähiruuasta Toivanen sai kymmenisen vuotta sitten tutkiessaan oman teemerkkinsä, Marks&Spencerin, extra vahvan teen pakettia. Kappas! Olen tukemassa Intian teenviljelijöiden olosuhteiden parantamista. Minunkin teenjuontini ansiosta eräässä kylässä Intian Assamin maakunnassa lapset ovat saaneet koulun ja kouluun opettajan ja oppimateriaaleja. Lasten vanhemmat ovat sairausvakuutuksen piirissä eikä perhe jää puille paljaille, jos isä tai äiti sairastuu, Toivanen kertoo. Edelläkävijämaa maalaisjärjen ansiosta Kolmas Erkki Toivasen kotimaa on kotimaa Suomi. Tänne häntä pyydetään usein puhujaksi eri tilaisuuksiin. Maaliskuussa hän toimi juontajana Finlandia-talossa, jossa juhlittiin Reilun kaupan tuotteiden ja merkkijärjestelmän saamista Suomeen kymmenen vuotta sitten. Toivanen nimitettiin vuonna 2006 ensimmäiseksi Suomen Reilun kaupan lähettilääksi ja sittemmin pysyväksi kunnialähettilääksi. Tehtävä on suuri ilo. Suomesta on tullut Englannin ja Sveitsin jälkeen maailman kolmanneksi suurin Reilun kaupan maa. Henkeä kohti käytämme vuodessa kymmenen euroa Fair Trade -tuotteisiin. Kasvuvauhti täällä on ollut noin prosenttia vuodessa, ja sen uskotaan jatkuvan, vaikka muu kauppa taantuukin. Toivanen pitää suomalaisissa vielä viipyvää tervettä maalaisjärkeä selityksenä Reilun kaupan kannatukselle. Mekin olemme olleet pientilallisia. Teollinen yhteiskuntamme on syntynyt pientilojen tuottaman lisäarvon pohjalta. Miksi kieltäisimme tämän saman vaurastumisen tien kehitysmailta? Maailmanmies, herrasmies ja kielimies, Yleisradion Lontoon ja Pariisin kirjeenvaihtajana toiminut, kirjoja kirjoittanut, pianoa soittava, klassisen sivistynyt Erkki Toivanen sanoo itsekin olevansa maalaisjärjen perillisiä. Hän on syntynyt Kuopiossa, ja isän puolen juuret ovat Pielisellä. Eettiset arvot markkinavoimina Nuorena Toivanen halusi suurlähettilääksi. Hän toimikin jonkin aikaa Yhdysvaltojen Suomen-suurlähetystössä mutta huomasi pian, ettei diplomatia ollut häntä varten. Pidän oikeutenani sanoa omat mielipiteeni. Hän on vannoutunut vapaakaupan, markkinatalouden, kapitalismin ja EU:n kannattaja, mutta kriittisellä ja luovalla tavalla. Hän puhuu eettisistä arvoista markkinavoimina, vapaakaupasta moraalisena kauppana ja kapitalismistakin yhteisvastuullisena kapitalismina. Hyvänä esimerkkinä vastuullisesta kapitalismista hän kertoo Englannin suosituimman suklaapatukan valmistajasta, makeisjättikonserni Cadburystä. Cadbury on päättänyt ruveta ostamaan kaiken kaakaonsa Reilun kaupan tiloilta Ghanasta taatakseen niiden elinkelpoisuuden. Näin Cadbury pelastaa koko kaakaonviljelyn tulevaisuuden maassa. Samaan hengenvetoon Toivanen ei kaihda syyttämästä rikkaita maita satojen miljoonien ihmisten suistamisesta köyhyyteen epäreilun maatalouspolitiikan ja vääristyneen kansainvälisen kaupan takia. Tilannetta vielä pahentaa nopeasti etenevä ilmastonmuutos, joka koettelee eniten kuinkas muuten jo valmiiksi haavoittuvimpia ihmisiä. Markkinavoimien mielivaltaisten hinnanvaihtelujen päälle ovat tulleet jyrkkenevät ja arvaamattomat säänvaihtelut. Tässä tilanteessa oikeudenmukainen korvaus tuotteista, joita he kasvattavat meille, on minimiedellytys hengissäselviytymiselle. Reilu kauppa on ainoa ja kaiken lisäksi herkullinen tie eteenpäin, Erkki Toivanen sanoo. unicefuutiset

16 Tänä kesänä Suomen UNICEF toteuttaa Reilun kaupan edistämisyhdistyksen kanssa kahvilakäyntikorttikampanjan. Kortilla haluamme viestiä Reilun kaupan merkityksestä viljelijäperheiden työolojen ja hyvinvoinnin parantamisessa, ja sitä, ettei hyvinvointia rakenneta lapsityövoimalla. Kahvilakäyntikortteja, joita voi tilata osoitteessa voi jättää kahviloihin, jotka eivät vielä tarjoa Reilun kaupan kahvia. Toivon kahvia Afrikassa Ugandassa ei juuri juoda kahvia. Pienet perheviljelmät tuottavat kahvia maailmanmarkkinoille, mutta ugandalaiset itse juovat mieluummin teetä, mehuja tai virvokkeita. Yorokamu K. Abainenamar kertoo Afrikan maaseudulta kaupunkeihin virtaavista nuorista. Kaupunki kangastelee heille leipäpuuna, mutta tuottaa monille katkeran pettymyksen. Nuorille Reilu kauppa merkitsee luottamusta tulevaisuuteen omassa kylässä. Kahvia tuotetaan Afrikassa pääasiassa vientiin. Omaan kulutukseen sitä kasvatetaan lähinnä Etiopiassa. Me käytämme kahvipapuja perinteisissä tervetuloseremonioissa, jossa niitä tarjotaan vieraalle ja pureskellaan kokonaisina suussa, kertoo tummapaahtoisen kahvin värinen Yorokamu K. Abainenamar. Suomessa vieraillut ugandalainen Abainenamar edustaa Afrikan kahvinviljelijöitä ja kahvityöntekijöitä Reilun kaupan tuottajien kansainvälisessä liitossa. Hän puhuu tulevaisuuden toivosta, minkä Reilu kauppa afrikkalaisille viljelijöille antaa. Kun kahvin ostohinta sovitaan etukäteen ja sellaiselle tasolle, mikä takaa säällisen toimeentulon, elämän jatkuvuuteen voi luottaa. Lisäksi ns. Reilun kaupan lisällä, premiumilla, tuottajat voivat toteuttaa kehityshankkeita yhteisöissään. Reilun kaupan lisän käytöstä päätetään tuottajien komiteoissa, niiden jäsenistä suurin osa on vielä miehiä, vaikka naiset ovat parempia työntekijöitä, hän kertoo. Tiloille tehdään jatkuvasti tarkastuskäyntejä, joilla valvotaan, että tuotanto on ekologista ja työolot kunnossa. Lapsityövoiman hyväksikäyttö on ehdottomasti kielletty, mutta lapset voivat koulujen loma-aikoina ja viikonloppuisin osallistua papujen poimintaan, lajittelemiseen ja kuivaamiseen. Afrikan kahvitilat ovat pieniä perhetiloja. Suomen UNICEF on tukenut eettistä kaupankäyntiä Reilun kaupan edistämisyhdistyksen jäsenenä vuodesta 2000 lähtien. 16 unicefuutiset

17 Tee virtuaalimatka Tansaniaan Kolme luokkaa on jo testannut oppimisympäristöä ja seuraavassa muutamia poimintoja tokaluokkalaisten mielipiteistä: Norsun ääni oli kiva., Videot ja eläinten kuvat olivat kivoja., Hyvässä oppimisessa pitää itse saada tehdä kaikki ja pitää olla kivaa., Mieleen jäivät kirahvit, elevantit ja ruokapute. Käy itse tutustumassa koeversioon > oppimisympäristö! Teksti: Ari Paloniemi Kuva: UNICEF Suomen UNICEFin koulutoiminta on hypännyt virtuaaliaikaan. Omille nettisivuillemme on julkaistu ensimmäinen osio uudenaikaisesta nettioppimisympäristöstä, jossa voi kulkea virtuaalisessa afrikkalaisessa kylässä. Afrikasta on valittu esiteltäväksi tansanialainen kylä ja hieman perustietoa Tansaniasta. Kylän maisemat ja materiaali on koottu Ijitun ja Kabitan kylistä Victoriajärven rannalta vuoden 2008 helmikuussa olleella kenttämatkalla. Matkalla oli mukana kuvaajana Markku Veijalainen, ja materiaalista tehtiin jo viime vuonna kaksi pientä elokuvaa kouluille. Elokuvat ovat nähtävissä tietokoneella osoitteessa Nyt tuo kuvamateriaali on käytössä oppimista varten myös oppimisympäristössä hieman eri muodossa. Viime joulukuusta lähtien on suunniteltu ja muokattu materiaalia. Nyt on päästy siihen vaiheeseen, että oppimisympäristö on koekäytössä. Oppimisympäristöä kehitetään eteenpäin. Lisäksi kasvattajille kuten opettajille tulee oma pedagoginen tehtäväpankki, josta kasvattajat voivat tulostaa oppilailleen Tansaniaa koskevia tehtäviä. Tarkoituksena oli suunnitella kotisivuillemme jotain selvästi alakouluikäisille lapsille suunnattua, erilaista ja hauskaakin toiminnallista materiaalia, jota koulut voisivat käyttää kansainvälisyyskasvatuksessa. Tämä on UNICEFin kiitos koulujen monivuotisesta yhteistyöstä mm. UNICEF-kävelyissä. Lisäksi halusimme nyt Lapsen oikeuksien sopimuksen juhlavuonna päivittää kotisivumme myös lapsille, jotta he ovat osallisina myös internettoiminnassamme. Tervetuloa oppimisympäristöön. Tästä kuvasta alkaa matka tansanialaiseen kylään. unicefuutiset

18 Svensk resume Ledaren Recessionen äter ur barnens tallrik Kommer barnadödligheten att börja öka igen? Detta var en ständigt återkommande fråga vid UNICEFledningens möte för ett par veckor sedan. Den ekonomiska situationens inverkan på matpriserna, klimatförändringens verkningar och biståndspengarnas långsamma ökning kan svänga de senaste årens positiva utveckling. När matpriserna stiger är faran stor att barnens undernäring ökar. Undernäringen har allvarliga följder. Den är delorsak till över hälften av dödlighetsfallen bland barnen i uländerna. Inemot en tredjedel av ulandsbarnen är undernärda. En av grundpelarna för UNICEFs arbete är att alla barn skall få tillräckligt med näringsriktig mat. Nu verkar utvecklingen vara den att största delen av familjernas pengar går åt till att skaffa mat. Då blir det allt mindre över till andra saker som är viktiga för barnets överlevnad, sådant som rent vatten och vaccineringar till exempel. Målet att höja biståndet till 0,7 procent per år 2017 har en olidligt långsam tidtabell, speciellt som bruttonationalprodukten samtidigt sjunker. För Finlands del skulle en höjning till 0,7 motsvara kostnaderna för 80 kilometer motorväg. Budskapet från UNICEF-ledningsmötet till ländernas regeringar var entydigt: Är det barnen som skall betala för den ekonomiska recessionen? Pentti Kotoaro generalsekreterare Foto: UNICEF Vi firar barnrättskonventionens 20 år mångsidigt För att ge vind i seglen åt barnrättskonventionen samarbetar Finska UNICEF under jubileumsåret med många andra aktörer med samma intresse. Den gemensamma aktionen har som mål att alla barn och fullvuxna skall känna till barnens rättigheter. Aktionen vill samtidigt öka barnens delaktighet i sin egen vardag, sin egen omgivning samt i beslutfattande som gäller dem själva. Som beskyddare för jubileumsåret fungerar republikens president Tarja Halonen. På barnrättsdagen skickar UNICEF igen ut ett postkort om barnets rättigheter till politiker och andra beslutsfattare samt utser en förespråkare för barnets rättigheter. Finska UNICEF koordinerar också en samnordisk enkät om barnens rätt att delta och påverka i angelägenheter som berör dem. Undersökningen sker bland barn i högstadiet i alla nordiska länder och resultatet offentliggörs Vi ger också ut en sagobok på finska om barnens rättigheter. Vi har satt igång med att översätta handboken om barnets rättigheter till finska (Implementation Handbook for the Convention on the Rights of the Child). Denna handbok är oumbärlig för alla som sysslar med barnens rättigheter. Den finns tillgänglig på svenska via UNICEF Sverige, Den svenska handboken baserar sig dock på svensk lagstiftning. Vi uppmärksammar barnens rättigheter extra kraftigt hela året. Följ med på Irene von Graevenitz Alla dem som hedrat minnet av vår kära Irene von Graevenitz sänder vi vårt varma tack. De anhöriga Kiitämme lämpimästi kaikkia, jotka ovat kunnioittaneet rakkaamme Irene von Graevenitz in muistoa. Omaiset 18 unicefuutiset

19 MYYNTIPISTEET JA YSTÄVÄMYYJÄT ESPOO WeeGee-shop, Ahertajantie 5, Tapiola, puh. (09) ti, pe, la, su 11 18, ke, to 11 20, ma suljettu. Myynnissä rajoitettu valikoima. FORSSA Myyrä, Wahreninkatu 13, ma-pe 10 18, la Tuija Lietu, puh , HUOM! Vain Anna ja Toivo -nukkeja. HELSINKI UNICEF, Perttulantie 6, puh. (09) , ma-pe HYVINKÄÄ Salme Laitinen, Pellervontie 9, puh , ma-pe 15 21, la-su Uusi Apteekki, Uudenmaankatu 2, puh. (019) , ma-pe 9 18 HÄMEENLINNA Aarikka, Raatihuoneenkatu 13, puh. (03) , Paula Laine, ma-pe , la Parturi-Kampaamo Pääpaikka, Hallituskatu 12, puh. (03) , Arja Salmenoja, ma-pe 9 17, la 9 14 Petula, Kasarminkatu 9, puh. (03) , Ulla Timonen, ma-pe 10 17, la Marin Kammari, Myllytie 25, puh. (03) , Mari Kopra Kehys-Taide, Palokunnankatu 13-15, puh. (03) , Riitta Mikkola, ma-pe 10 17, la ILMAJOKI Lelukauppa Pii Poo, Ilkantie 11, puh. (06) , Maija Heikkinen-Ranto, ma-to 10 17, pe 10 18, la IMATRA Sormilla, Torkkelinkatu 1, ma-pe 10 17, la JOENSUU UNICEF-myymälä, Torikatu 12, puh , Aune Uimonen, ke JUANKOSKI Valokuvaamo Plakkari, Juankoskentie 17, puh , Erika Suominen, ma, ke-pe 9 17 JYVÄSKYLÄ UNICEF-kioski, Kaupunginkirjaston aula, Vapaudenkatu 39-41, puh , Arja Häkkinen, ma-pe 12 18, pe KAAVI Puoti Hemuliina, Kaavintie 12, puh / Henna Mustonen, ma-pe KAJAANI UNICEF-puoti c/o Toimintakeskus Monika, Väinämöisenkatu 12 puh / Meeri Seppänen, ke KEMI Vaihtoehtomyymälä Laituri, Sankarikatu 12 B, ma-pe 12 17, la-su KOKKOLA Maailmankauppa, Nuorten toimintakeskus Hansa, Torikatu 13, puh. (06) , ma-pe KOUVOLA UNICEF/Unifem-puoti, Pohjolatalo, Kauppamiehentie 4, (05) , , , ke KRISTIINANKAUPUNKI Blomsterkompaniet, Itäinen Pitkäkatu 55, puh. (06) Marita Storsjö, Metsälä, puh. (06) KUOPIO H-talo, 1. krs, Kauppakatu 32, puh , Marja-Leena Markkanen KURIKKA UNICEF-kauppa, Lehtocenter, Seurapuistikko 6, puh. (06) , Maija Myllykoski, ma-pe 13 18, la 10 13, tai sopimuksen mukaan KUUSAMO UNICEF-kauppa Kameli, Kitronintie 2, puh , Irma Leinonen, ma KUUSANKOSKI Marja Suojalehto, puh. (05) LAPPEENRANTA UNICEF-myyntipiste Myyntivitriini, Maakuntakirjasto, Valtakatu 47, ti-pe 10 16, la MÄNTSÄLÄ Anne Karesti-Taskinen, Iivarintie 6, puh NIVALA Kipa Kirjakauppa, Pidisjärventie 8, puh ma-pe 10 17, la PIEKSÄMÄKI Myymälä-Galleria KÄHVERÄ, Torikatu 7, ma-pe 10 17, la PIETARSAARI Riitta Palovuori, puh. (06) Anita Blomström, puh. (06) , Timonen Shop, Alholminkatu 6, puh , ke-pe 11 16, la PORI Marjatta Landgren, puh PORVOO Kitty Långström, Viikinkitie 5 D 18, puh. (019) RAUMA Marketta Mäkitalo, Puolukkatie 22, puh. (02) SAVONLINNA Päivärannan ruusu, Olavinkatu 35, puh. (015) , ma-su 9 18 SAVUKOSKI Mirja Aarrevaara, Kolmisointu 3, puh TAMPERE UNICEF-myymälä, Suvantokatu 4, puh. (03) , ma-pe TORNIO Liisan lahjaidea, Hallituskatu 6, puh. (016) , ma-pe , la TURENKI Aira Lindroos, Puistokuja 11, puh. (03) VAASA Kehitysmaakauppa Endelea, Raastuvankatu 25, puh. (06) , ma-pe 11 17, la YLISTARO Sirpa Rintamäki, Komuntie 2 A 3, puh. (06) ja ÄHTÄRI UNICEF Kirpputori, Ylätori, Otsolantie 4, puh. (06) , Raija Pohjola, ma-pe 10 16, la UNICEFIN VAPAAEHTOISET Olemme Suomen UNICEFin vapaaehtoisia. Me toimimme, jotta maailman lapsi voisi hiukan paremmin huomenna kuin tänään; keräämme varoja ja tiedotamme lasten oikeuksista. Meitä UNICEFin paikallisryhmiä toimii 43 eri paikkakunnalla, tule sinäkin mukaan! Paikallisryhmien yhteyshenkilöt Lokalgruppernas kontaktpersoner ESPOO Kaarina Palojärvi, (09) kaarina.palojarvi@kolumbus.fi FORSSA Eija Ahtiainen, (03) eija.ahtiainen@luukku.com HEINOLA Kaija Seppänen, kaija.seppanen@phnet.fi HELSINKI Maiju Rohkea, mrohkea@welho.com HYVINKÄÄ Salme Laitinen, HÄMEENLINNA Anja Leino, anja.leino@om.fi ILMAJOKI Elina Jaskari, elina.jaskari@ilmajoki.fi IMATRA Marjut Vuotila, marjut.vuotila@pp.inet.fi JOENSUU Pirjo Hyvärinen, pirjo.hyvarinen@luukku.com JYVÄSKYLÄ Kirsi Torkkola, kirsi.torkkola@adm.jyu.fi KAJAANI Anita Sinisalo, (08) KALA- JA PYHÄJOKILAAKSO Kaisa Mäkelä, kaisa.m.m@hotmail.com KEMI Juhani Romppanen, juhani.romppanen@kemi.fi KOILLIS-SAVO Tuula Alava, tuula.alava@suomi24.fi KOKKOLA Merja Seppälä, merja.seppala@cop.fi KOTKA Airi Päivinen, airi.paivinen@kolumbus.fi KOUVOLA Anneli Becker, anneli.becker@kolumbus.fi KUHMO Mirja Ruuskanen, KUOPIO Tanja Kainulainen, tanja.kainulainen@mainonnantekijät. com KURIKKA Marita Sarvela, marita.sarvela@windowslive.com KUUSAMO Virpi Alaräisänen, (08) virpi.alaraisanen@pp.inet.fi LAHTI Leena Kemppi, zemppi@suomi24.fi LAPPEENRANTA Ritva Aalto, ritva.aalto@aimsuomi.fi MIKKELI Tommi Oksanen, tommi.oksanen@edu.mikkeli.fi MÄNTSÄLÄ Carita Lindholm, carita.lindholm@gmail.com OULU Tuula Tuisku, oulu.unicef@gmail.com PIEKSÄMÄKI Marja Janhunen, marja.janhunen@vaalijala.fi PIETARSAARI Riitta Palovuori, (06) riitta.palovuori@kotiposti.net PORI Tarja Salmi, tarja.salmi@satshp.fi PORVOO Beatrice Wahlström, (019) ekonom@boffis.fi ROVANIEMI Pirjo Lappalainen, pirjo.lappalainen@tilitoimisto.inet.fi SAVONLINNA Pirjo Äänismaa, pirjo.aanismaa@spynet.fi SEINÄJOKI Tuula Salo, SOMERO Riina Kopra, riina.kopra@gmail.com TAMPERE Irja Mäki-Maukola, irja.maki-maukola@netti.fi TORNIO Hellevi Alamäki, hellevi.alamaki@pp.inet.fi TURKU Riitta Mehtonen, riitta.mehtonen@gmail.com VAASA Hertta Mauriala, hertta.mauriala@vaasa.fi VANTAA Iris Länsilahti, iris.lansilahti@jytyliitto.fi VARKAUS Anu Aho, ahot@suomi24.fi VIHTI Eeva Franssila, (09) eeva.franssila@hotmail.com VÄSTNYLAND Monica Lindgren, monica.lindgren@pp.inet.fi ÄHTÄRI Kaisa Rantamäki, kaisa.rantamaki@opettaja.fi Lisätietoja vapaaehtoistoiminnasta Mer information om frivilligverksamhet Mia Granqvist, (09) , mia.granqvist@unicef.fi unicefuutiset

20 M JOKAISEN TULISI TEHDÄ TESTAMENTTI. Jokainen voi myös tehdä testamenttilahjoituksen. Pyydä esitteemme. Suomen UNICEF (09) Testamentti186x243.indd