Heikki Honkala opettelee elämään hitaasti. Elämä on kuitenkin jo oman näköinen; kokonainen.

Transkriptio

1 Kotimaa Enemmän vähemmällä Heikki Honkala opettelee elämään hitaasti. Elämä on kuitenkin jo oman näköinen; kokonainen. Irtiottoja Slow life, simple life, slow fashion, slow food, slow travel. Hitaus on huudossa. Yhä useampi valitsee nykyään rauhallisen ja yksinkertaisen elämäntyylin, ajattoman ja ekologisen vaatteen, hermoja ja luontoa säästävän matkustustavan. Hitaudesta on tullut megatrendi, joka kertoo pettymyksestä länsimaisen kulttuurin kaupittelemaan tehokkuusajatteluun. Hidas elämä on vastareaktio. Se on harkittu ei jatkuvalle kiireelle ja kiihkeälle kuluttamiselle; suorituskeskeiselle säntäilylle, joka hivuttaa niin ihmistä kuin ympäristöä. Kieltäytyessään oravanpyörästä ihminen vaihtaa menestyksen merkit todelliseen hyvinvointiin ja viriketulvan sisäiseen vahvuuteen. Helsinkiläiselle Heikki Honkalalle hidastaminen on merkinnyt ennen kaikkea juuri itseensä tutustumista. Kun antaa tilaa itselleen ja läheisilleen, voi muuttua itsekseen. Tilaa tulee itselle ominaisille asioille. Luopumisia Honkala aloitti elämänsä pelkistämisen jo kauan ennen kuin oli tietoinen slow life -liikkeestä. Vaistonvaraisesti tehdyt ratkaisut saivat nimen vasta jokin aika sitten, ja osuvaa suomennosta hän pohtii edelleen. Sanatarkalla käännöksellä hidas elämä on hieman apea kaiku, ja sinänsä oivaltava leppoistaminen taas vivahtaa notkumiseen, joutilaisuuteen, josta ei varsinaisesti ole kysymys. Ihmiselle on hyväksi tehdä työtä. Jokaisen on vain löydettävä itselleen sopiva tekemisen tahti, toteaa Honkala, joka oppi omat rajansa kovimman kautta. 90-luvun laman iskiessä Honkala menetti työnsä talouspäällikkönä ja kouluttautui opettajaksi, mutta ehti toimia uudessa ammatissaan vain vuoden, ennen kuin joutui jäämään sairauslomalle työuupumuksen vuoksi. Nykyään Honkala opettaa markkinointia Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa ja opiskelee kuvataiteilijaksi. Työttömyys ja loppuun palaminen pakottivat järjestämään elämän uudelleen. Pysähtyessä tuli kyseenalaistettua suuria ja pieniä asioita, esimerkiksi auton tarpeellisuus. Autosta luopuminen oli ensimmäinen etappi tiellä kohti hitaampaa elämää. Toinen konkreettinen merkkipaalu oli omakotitalon myyminen ja muutto kerrostaloon. Kun rahapaineet kevenivät ja niihin oppi suhtautumaan rennommin, vapautui aikaa tärkeämpiin asioihin: perheelle, johon kuuluvat vaimon lisäksi lapset ja lapsenlapset, kuvataiteisiin ja matkustamiseen Honkalat viettivät sapattivapaata Suomen lisäksi Puolassa, Walesissa ja Kreikassa. Murtumia Honkalalle maalaaminen ja piirtäminen ovat olleet aina jotain erityistä ja pitkään torjuttua. Hän salli ne itselleen vasta 90-luvun alussa tehtyään ensin vuosia uraa yritysmaailmassa. Kriisien myötä löytynyt hitaampi tempo raivasi taideharrastukselle aikaa, joka Honkalan töiseviksi kutsumina aikoina oli kortilla. Kiireettömyys ja lepo alkoivat ruokkia luovuutta. Niiden

2 laiminlyöminen viime ja toissavuonna näkyy maalauksissa kiinnostavalla tavalla: hänen aiemmin harmoniseksi kuvaamansa kaupunkimaisemaan ilmestyi säröjä kuin muistutuksena siitä, että ehytkin elämänmuoto murtuu, jos unohtaa kuunnella itseään. Pohdintoja Honkalan työ joustaa poikkeuksellisen paljon: sitä voi tehdä pitkälti omaan tahtiin, usein kotisohvallakin, koska vain oppitunnit ovat aikaan ja paikkaan sidottuja. Hidastaminen ei kuitenkaan välttämättä edellytä epätyypillistä työsuhdetta tai erityisjärjestelyjä. Vauhtia voi hiljentää kuka tahansa omista lähtökohdistaan. Mahdollisuudet on vain huomattava, Honkala vakuuttaa. Ennen uusiin työtilaisuuksiin tarttumista on hyvä kysyä itseltään, onko tämä todella sitä, mitä haluan. Voi pohtia, mikä on oikeasti välttämätöntä, ja esimerkiksi päättää, ettei jätä töissä taukoja väliin kiireessäkään. Kannattaa myös miettiä, mihin tarvitsee rahaa, ja muistaa, ettei ole olemassa mitään pakkoformaattia, jonka mukaan tulee elää. Hitaamman elämän alkuun pääsee paitsi itsetutkiskelulla, myös muokkaamalla toimintatapojaan: Ennakointi on tärkeää. Kun opettelee, mihin oma aika todella riittää, ei tule luvattua liikoja. Oivalluksia Hidas elämä on Honkalalle ennemmin pieniä askelia arjessa kuin mitään juhlallista. Ratkaisut ovat käytännön sanelemia välttämättömyyksiä. Niillä on kuitenkin myös hengellinen, kristilliseen maailmankatsomukseen sopiva ulottuvuus: hidastaminen voi johtaa kohtuullisuuteen sekä Jumalan ja lähimmäisen palvelemiseen niillä lahjoilla, jotka on saanut. Käytännössä tämä merkitsee ennen kaikkea aikaa tehdä itselle ja toisille iloa tuottavia asioita. Tässä piilee myös ansa: helposti innostuvana ihmisenä Honkalan tulee joskus kahmittua virikkeitä stressiksi asti. Kohtuudessa pysyminen on edelleen vaikeaa. Paluuta entiseen ei kuitenkaan ole, koska vähemmän on todellakin enemmän: Yksinkertainen elämä on rikasta. Lisätietoa aiheesta Honoré, Carl: Slow elä hitaammin! (Bazar Kustannus 2006) Kopomaa, Timo: Leppoistamisen tekniikat (Like 2008) Heikki Honkalan blogi

3 Kirkon tiedotuskeskus Pääsiäinen Lapsen pääsiäinen alkaa rairuohon istuttamisesta Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla, joten siihen valmistautumiseen kannattaa lapsiperheessäkin varata aikaa. Yhdessä tekeminen ja oleminen avaavat tien odotukselle ja ihmettelylle. Kuljettaessa lapsen kanssa kohti pääsiäistä on tärkeä muistaa, että kaikkea ei tarvitse saada heti tai selittää puhki. Odottamisen opettelua Heti kaikki mulle tänne -maailmassa pääsiäisvalmistelut ovat hyvä tapa opetella odottamista, sanoo Mäntsälän seurakunnan lapsityönohjaaja Päivi Kaura-aho. Valmistelut tuovat pyhän arjen keskelle vähitellen. Rairuohon kylvämisen lisäksi yhdessä on mukava vaikkapa askarrella, rakentaa kotialttari sisälle tai ulos, leipoa ja suunnitella pääsiäisen ruokalistaa. Perheiden pääsiäisperinteet ovat erilaisia. Tärkeämpää kuin se, mitä tehdään, onkin yhdessä tekemisen ja odottamisen ilo, joka voi alkaa jo laskiaisesta, ei vasta hiljaisella viikolla. Tunteella, ei järjellä Pääsiäisen vastakohtaisuudet epätoivo ja toivo, suru ja ilo, kuolema ja elämä saattavat tuntua aikuisesta hämmentäviltä, mutta lapselle ne eivät sitä välttämättä ole. "Lapsi sulattaa pääsiäisen ristiriitaisina näyttäytyvät ainekset omaan maailmaansa kokemalla ja tuntemalla, ei niinkään järkeilemällä. Sanat eivät hänelle riitä. Hän hyväksyy aikuista paremmin sen, että kaikkea ei voi tietää; että on olemassa salaisuuksia." Vaikka pitkäperjantain surulliset tapahtumat herättävät kysymyksiä, pelottavatkin, pientäkään lasta ei Kaura-ahon mukaan pitäisi suojella niiltä liikaa. Lapsi, joka kokee olonsa muuten turvalliseksi, ei jumiudu pahaan oloon, vaan ymmärtää hiljaisen viikon johtavan pääsiäisaamun riemuun. Jos pääsiäisestä poimitaan vain iloiset asiat, kuten rairuoho, tiput ja herkut, jotain jää puuttumaan. "Tuleeko ilo niin suurena, jos siihen ei käydä surun kautta?" Kaura-aho kysyy. Pohdiskelun eväitä Jos vanhempi kokee itsensä neuvottomaksi pääsiäisestä kertoessaan, apua löytyy esimerkiksi internetistä hakusanalla nettipyhäkoulu ja kirjastosta. Seurakunnissa järjestettävät pääsiäisvaellukset ja muut tapahtumat ovat nekin omiaan luomaan ilmapiirin, jossa ahdistavistakin asioista jutteleminen tuntuu turvalliselta. "Lapsen kanssa tulisi keskustella hänen ikätasonsa mukaisesti, vastata vain siihen, mitä lapsi kysyy, eikä kertoa kerralla kaikkea. Lapselle pitäisi jättää arvoituksia ja ajattelemisen aihetta."

4 Tietämättömyyttään ei tarvitse jännittää. Aikuinen voi hyvin sanoa, ettei tiedä, että mietitään yhdessä tai yritetään ottaa selvää. "Olennaista on välittää lapselle luottamus siihen, mitä Jeesuksen ylösnousemus ihmiselle merkitsee: iankaikkista elämää." (KT/Terhi Kivikoski-Hannula) Kirkon tiedotuskeskus tarjoaa medialle pääsiäiseen liittyviä uutisia ja artikkeleita. Ne löytyvät PÄÄSIÄINEN -tunnuksella ja ovat vapaasti julkaistavissa. Tiedotuspäällikkö Iiris Kivimaki puh , Kirkon tiedotuskeskus,

5 Mäntsälä-lehti, elokuu 2008 Matkalla mäntsäläläiseksi Miten sujuu kotiutuminen Mäntsälään? Miltä paikkakunta näyttää uuden asukkaan silmin? Mikä on hyvin, mikä saisi olla toisin? Vuoden ja kuukauden täällä asuneet kaksi perhettä vastaavat. Muutto on aina iso päätös. Harva muuttaa hetken mielijohteesta samoillakaan nurkilla, mutta erityisen paljon puntarointia vaaditaan silloin, kun asunnon lisäksi vaihtuu asuinkunta. Lopputulokseen vaikuttaa silti aina sattumakin: uudeksi osoitteeksi tulee se, mistä itselle tai omalle perheelle se kaikkein sopivin koti sattuu löytymään. Kuusihenkinen Raution perhe etsi omakotitaloa puolisen vuotta, ennen kuin tärppäsi. Tähtäimessä oli viiden makuuhuoneen omakotitalo Hyvinkäältä tai Mäntsälästä. Jo kodinmetsästyksen alkuvaiheissa kävi selväksi, että näillä reunaehdoilla tarjontaa on vähän: useimmat myytävänä olevista taloista olivat joko liian pieniä tai sitten neliöitä oli käytetty makuuhuoneiden sijaan yhteisiin tiloihin. Ahkeran etsimisen jälkeen uusi koti vihdoin kuitenkin löytyi, ja Rautiot pääsivät muuttamaan vuosi sitten heinäkuussa Mäntsälään Kenkäkalliontielle. Ei mistään kotoisin Kysymys kotipaikasta ennen Mäntsälää saa Rautiot keskustelemaan vilkkaasti. Olenko kotoisin sieltä, missä olen syntynyt, vai sieltä missä olen asunut suurimman osan elämästäni, miettii perheen 16-vuotias tytär Niina, joka käy Mäntsälässä lukiota. Loppujen lopuksi tullaan siihen tulokseen, että kymmenien muuttojen jälkeen on lupa vastata myös, ettei ole mistään kotoisin. Koti on siellä, missä se nyt on. Mäntsäläläisinä Rautiot ovat tavallaan paluumuuttajia: Mirka, perheen äiti, on ehtinyt asua Mäntsälässä aiemminkin, koko kouluajan. Jukka Rautio on kotoisin Espoosta, mutta viettänyt nurmijärveläisten isovanhempiensa luona lapsena niin paljon aikaa, että Nurmijärvikin tuntuu kotoisalta. Näiden lisäksi tutuiksi ovat tulleet muun muassa Hyvinkää ja Lappeenranta. Ennen Mäntsälään muuttoa perhe asui Nurmijärven kirkonkylällä. Mirkan, Jukan ja Niinan lisäksi perheeseen kuuluvat 11-vuotias Heidi, joka käy Hepolan koulua, sekä 10 kuukauden ikäiset Annika ja Santeri. Kotiutuminen vielä käynnissä Vuosi on liian lyhyt aika kunnolliseen kotiutumiseen, vaikka tuttuja olisikin paikkakunnalla entuudestaan, kuten oli Rautioilla. Nyt eletään vielä kotiutumisvaihetta, jossa asioita tarkastellaan muualta tulleen tarkkanäköisin silmin. Moni asia ilahduttaa, moni kummastuttaa ja jokunen harmittaakin. Ruusuja Mirka haluaa antaa kunnan ehkäisevälle perhetyölle ja siellä erityisesti Liisa Rannikolle, jonka ansiosta vilkkaiden kaksosten äidillä on viikossa muutama tunti omaa aikaa. Myös lasten koulujen vaihdokset ovat sujuneet hyvin, mistä Mirka antaa kiitosta Niinan ja Heidin koulujen opettajille. Myös Niinalta koulut saavat kiitettävän arvosanan:

6 Koulut ovat hyviä ja uusia, tosi hienoja. Kehumiseen antavat aihetta myös palvelujen läheisyys sekä hyvät liikenneyhteydet ja harrastusmahdollisuudet. Kansanopiston kurssitarjonta on erinomainen ja urheilukentän alue hieno, mainitsee Jukka Rautio. Perheen kaipaamaa, myös iltaisin auki olevaa kahvilaa ei kukaan vielä ole keksinyt perustaa, mutta onneksi Mäntsälästä on löytynyt kokonaan uusiakin vapaa-ajanviettotapoja. Niina on aloittanut Mäntsälään muuton myötä ratsastuksen ja Heidi suunnittelee liittyvänsä naisvoimistelijoihin. Aihetta risuihinkin on: kahden alle 3-vuotiaan lapsen perheen kukkarossa kotihoidontuen kuntalisän puuttuminen todella tuntuu. Toiveena uuden kotikuntansa suuntaan Rautiot heittävät myös kunnan sisääntuloväylien kaunistamisen ja uimahallin. Näillä parannuksilla Mäntsälästä tulisi lapsiperheille entistä houkuttelevampi paikka asua. Omaa kotiutumistaan Rautiot suunnittelevat vauhdittavansa osallistumalla vapaaehtoisina seurakunnan parisuhdetyöhön, joka on heille tuttua Nurmijärven ajalta. Kumpikin pariskunnasta on ollut siellä mukana vetämässä Virtaa välillämme -kursseja, joiden toteutukseen myös tytöt ovat osallistuneet lastenhoitajina. Piirun verran tutummaksi uusi kotipaikkakunta tulee varmasti myös Mäntsälän Messuilla, joilla Rautiot suunnittelevat ensi viikonloppuna käyvänsä. Olemme messuhulluja, ylipäänsä kovia osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, joten kyllä sielläkin varmaan tulee käytyä, Mirka naurahtaa. Oikoradan tuomat Tiina Leppäsen ja Hannu Jokisen saivat mäntsäläläisiksi ennen kaikkea otolliset liikenneyhteydet. Asunnon etsintää saneli sijainti, joka ei nykyisellään voisi olla enää parempi: perheen rivitaloasunto on viiden minuutin kävelymatkan päässä Mäntsälän asemalta. Oikoradan ja kodin sijainnin ansiosta muutto Mäntsälään lyhensi historian ja yhteiskuntaopin opettajana Vantaan Tikkurilassa työskentelevän Tiinan työmatkan ajallisesti puoleen siitä, mitä se oli perheen vielä asuessa Helsingissä. Yhtä joutuisa on myös Lahdessa projekti-insinöörinä toimivan Hannun työmatka, joka taittuu autolla. Arjen sujuvuuden kannalta täydellisen kodin löytyminen vei aikaa vuoden päivät. Tartuimme heti tilaisuuteen, kun tähän alettiin rakentaa, Hannu kertoo. Nyt Mäntsälässä on ehditty asua kuukauden päivät, ja paikkakunnan parhaat puolet alkavat pikku hiljaa hahmottua. Hyvien yhteyksien lisäksi uudessa kotikunnassa miellyttävät palveluiden läheisyys, rauhallisuus ja luonto. Mäntsälän vehreyttä ja maaseutumaista verkkautta arvostavat molemmat, vaikkakin eri lähtökohdista: Tiina on kotoisin pieneltä paikkakunnalta Nakkilasta ja Hannu Vantaalta.

7 Ensimmäiset askeleet mäntsäläläisenä Tiinan ja Hannun Sanni-tyttärelle kuukausi mäntsäläläisyyttä on puolet elämästä. Ikää pikkuneidillä on vasta kaksi kuukautta. Ensimmäistä kuukautta uudessa kodissa ovat juhlistaneet ristiäiset, joita vietettiin pari viikkoa sitten. Sannin kastejuhlan merkeissä perhe on ollut jo yhteydessä seurakuntaan, ja seuraavaksi suunnitelmissa on osallistuminen perhekerhoon, josta Tiina on jo etsinyt tietoa seurakunnan sivuilta. Kunnan palveluista tutuin on tällä hetkellä neuvola, joka sijaitsee aivan nurkan takana. Muutenkin kaikki tarpeelliset palvelut tuntuvat olevan lähellä. Erikoisliikkeitä tosin on suhteellisen vähän, mutta päivittäistavaroita harvinaisemmat hankinnat voi hyvin hoitaa Helsingissä tai Lahdessa, jossa Hannu käy arkisin päivittäin. Muuten uuteen kotipaikkaansa todella tyytyväisiltä vaikuttavat Tiina ja Hannu ihmettelevät hekin uimahallin puuttumista. Nakkilassa on uimahalli, vaikkei siellä asukkaita ole kuin 6000, Tiina kummastelee. Uimahallin lisäksi Leppänen-Jokisen perheen toiveet uudelle kotikunnalle liittyvät Sannin ja Sannin ikätovereiden tulevaisuuteen. Mäntsälän voimakas kasvu ja erityisesti lapsiperheiden muuttaminen paikkakunnalle on kunnalle haaste, jonka tasalla Tiina toivoo päättäjien pysyvän: Onhan kunta varmasti varautunut järjestämään päivähoitopaikat ja koulut kaikille näille pienille, jotka nyt syntyvät ja muuttavat Mäntsälään? Tilaisuus uusille mäntsäläläisille Tiinan esittämä kysymys on yksi esimerkki niistä monista mieltä askarruttavista asioista, joihin Mäntsälään vastikään muuttaneilla on tilaisuus saada vastauksia ensi viikonloppuna. Kunta ja seurakunta järjestävät silloin Mäntsälän Messujen yhteydessä uusien mäntsäläläisten infotilaisuuden. Monitoimitalolla lauantaina klo pidettävä tilaisuus alkaa päälavalla kunnanjohtaja Esko Kairesalon ja kirkkoherra Mikko Seppälän tervehdyksillä. Klo 12 ja klo on samassa paikassa nukketeatteriesitys Lasten seurakunta. Kunnan ja seurakunnan messuosastoilla (numerot ja 53 55) voi tutustua toimintaan, antaa palautetta sekä esittää kysymyksiä ja toiveita. Lapsia viihdyttävät Mäntsälän Hirvi ja Kirkonrotta sekä piirustusnurkkaus seurakunnan osastolla. Neiti Sanni Jokiselta tämänkertainen uusien mäntsäläläisten tilaisuus jää väliin, sillä hän kyläilee viikonloppuna mummolassa toisella paikkakunnalla. Mutta ilman näin pätevää syytä tilaisuutta ei kannata jättää väliin. Matkalla mäntsäläläiseksi messut ovat mainio välietappi! Teksti ja kuvat: Terhi Kivikoski-Hannula Kuvatekstit: 1: Rautiot muuttivat Nurmijärven keskustasta Mäntsälään luonnon helmaan. 2. Tiina Leppäsen ja Hannu Jokisen perheessä eletään muutosten aikaa: Sanni-tyttärellä ikää 2 kk ja uudessa kodissa on asuttu kuukausi.