Soi, laulu Leijonain

Transkriptio

1 LC Helsinki/Viapori Klubilehti 1/2011 Kausi LC Helsinki/Viapori Piiri 107 N, I alue, 2. lohko Perustamispäivä: Charter Night:

2 Soi, laulu Leijonain Soi,laulu Leijonain, soi raikuen, taa merten, mannerten vie kaikkialle veljesviesti! Maan mahti voimakkain on yhteistyö, maan onni varma vain, kun miehet, kansat veljenkättä lyö. Niin työhön, Leijonat, jok ainut mies! Niin riennä Lion-ties ja kaikkialla auta, nosta! Lie esteet ankarat, lie raskaat tiet. Kun uskot, uskallat, niin ihmisyttä eespäin mittas viet. Muistattehan Suomen Lions -liiton vuosikokous Vaasassa (Botniahalli, Mustasaari) 2

3 Toimituksen nurkka Luet nyt kauden ensimmäistä ja ainoaa lehteä. Aikaisempina vuosina lehti on aina ilmestynyt syksyisin ja keväisin, mutta tällä kaudelle päätettiin keskittyä internetsivujemme uudistamiseen. Syksyllä 2010 keräännyimme joukolla pohtimaan uuden median mahdollisuuksia. Samalla suunnittelimme kotisivujemme sisällön uudistusta. Olemme tilanteessa, jossa yhteiskunnan digitalisoituminen on mullistanut informaation kulun. Tietoa on nyt saatavilla enemmän kuin koskaan. Sosiaalisen median uudet sovellukset ovat tulleet perinteisten medioiden rinnalle, ja valittavana on useita eri väyliä saada äänensä kuuluville (näistä esimerkkeinä vaikkapa Facebook ja Twitter). Tänä informaatioähkyn aikakautena on yhä tärkeämpää miettiä, mitä me haluamme itsestämme kertoa, kuka on kohderyhmänä ja mikä on paras väylä tiedon välittämiseen. Kokouksessa päädyttiin pitkällisen pohdinnan jälkeen seuraavanlaiseen tiedotusstrategiaan: websivujemme ensisijainen tarkoitus on kertoa toiminnastamme klubin ulkopuolisille. Päämääränä on antaa hyvä ja edustava kuva klubimme toiminnasta unohtamatta lionsjärjestön pääperiaatetta: kaiken perustana on vapaaehtoistyö "Me palvelemme" -hengessä. Emme halua kuormittaa klubimme ulkopuolisia liialla sisäpiirin informaatiolla, josta äkkiä saattaa tulla kuva sisäänlämpiävästä pikku piiristä. Sisäinen tiedonvälitys tapahtuu intranetin kautta (vain jäsenille tarkoitetut wiki-sivut) sekä sähköpostia ja muita kommunikaatioväyliä hyödyntäen. Uudet mediat vaativat uusia taitoja. Internetsivuja suunniteltaessa pitäisi olla valokuvaaja, lehtimies, toimittaja, taittaja ja tietenkin tietotekniikan ammattilainen samalla kertaa. Harvalla meistä on näitä kaikkia taitoja, mutta yhteispelillä selvitään. Jos hyväksyy sen tosiasian, että liikkeellä ollaan harrastuspohjalla, on jo vähän helpompi aloittaa. Uusien tekniikoiden 3

4 omaksumiseen ei ole oikotietä onneen, mutta miksi pitäisikään. Meille ei ole ongelma myöntää, että shakkia oppii vain pelaamalla tai pyörälläkin pitää opetella ensin ajamaan. Miksi uusien medioiden käyttö olisi yhtään erilaista? Internetiä käyttää yli kaksi miljardia ihmistä ympäri maailman. Meillä on siis potentiaalisesti yli kaksi miljardia ihmistä, jotka pystyvät vierailemaan sivuillamme. Olisiko aika kansainvälistyä? Ehkä osan sivuston aineistosta voisi kääntää englanniksi? Lulu Erityiskiitokset kaikille tämän lehden tekoon osallistuneille (Kuvassa vuoden 2010 lehteä toimittamassa Eija, Marjanne ja Lulu, valitettavasti tänä vuonna työn touhussa kuvien ottaminen unohtui) 4

5 PRESSAN MIETTEITÄ Kauden alku Uusi kausi ja ensimmäinen klubikokous. Toivottavasti kaikilla on asiat niin hyvin kuin vain voivat olla. Ainakin olemme saaneet viettää kauniin ja lämpimän kesän. Toivon, että alkavasta yhteisestä kaudestamme tulee kiva, sellainen jota emme koe velvollisuudeksi, vaan haluksi osallistua. Oikeastaan on itsestämme kiinni minkälaiseksi toimintamme ja yhdessä olomme muodostuu. Kannattanee palauttaa mieliimme, mikä sai minut liittymään tähän järjestöön. Onko mukana olo ollut sitä, jota odotin. Tämän mietiskelyn tuloksia itse kukin voi heitellä ääneen milloin tahansa. Kuunnellaan avoimen uteliaasti toisiamme. Mitä paremmin opimme tuntemaan toisemme ja meillä on kivaa yhdessä, sitä todennäköisemmin syntyy edellytyksiä keksiä keinot myös auttamis-halukkuutemme tyydyttämiseksi. Tämän kauden kansainvälisen presidentin teemana on Toivon merkkituli. Teemana on tuoda toivoa erityisesti lasten ja nuorten sekä näkövammaisten elämään. Hän korostaa palvelutyön merkitystä. Sehän sopii meille Viaporilaisille, koska varsinainen rahankeruu on osoittautunut hyvin haasteelliseksi. Piirikuvernöörimme Tuomo Holopaisen teemana on Eteenpäin yhdessä toimien. Osallistuimme Tarjan kanssa piirin aloituskokoukseen ja tunsimme ylpeyttä kuulua leijoniin. Kokous oli organisoitu hienosti. Jopa kansainvälinen presidentti osallistui kokoukseen. Tunnelma oli arvokas, mutta rennon elegantti. Omana teemanani voisin ajatella Tutustuen ja yhdessä viihtyen, palvelutyön lomassa. Valitettavasti meidän klubikokouspaikkamme ei oikein hyvin sovi teeman toteuttamiseen näiden ahtaiden tilojen vuoksi. Täällä onnistuu oikeastaan vain asioiden pöytään nuijiminen. Toisaalta sehän on klubikokousten tarkoituskin. Siksi pyrin hallituksen kokoukset järjestämään väljiin tiloihin, joissa on helppo keskustella ja valmistella asiat nuijimista vaille. Tarkoituksenani on keksiä kokousten lomaan kivaa ohjelmaa, jotta viihdyttäisiin ja tutustuttaisiin. Kirre 5

6 PRESSAN MIETTEITÄ Kauden lopussa Presidenttikauteni on lähes takana. Olemme kokoontuneet runsaalla osanotolla. Loistavaa. Olemme toteuttaneet aktiviteetit suunnitelmien mukaan. Loistavaa. Olemme saaneet viime kauden tapaan kolme uutta jäsentä. Loistavaa. Kiitos itse kullekin panostuksista. Jotkut ovat tehneet paljon, jotkut ovat vähän vähemmän. Pääasia on, että toimintamme on jatkunut ja jatkuu edelleen. Tärkeätä on tuntea olevamme hyödyksi sekä avustettaville että myös meille itsellemme. Kivojen ja vastuullisten ihmisten kanssa kokoukset ja muut tekemiset ovat sujuneet sutjakkaasti. Viaporin toiminnalla on jo sellaista rutiinia, ettei kenenkään pitäisi kokea raskaaksi ottaa vastaan mitä hyvänsä tehtävää klubissamme. Mutta missä mausteet?! Me tarvitsemme mausteita erityisesti pitkän pöydän kokouksiimme, jotta rutiinit eivät pääse tylsistyttämään. Mausteiden lähde on vuoropuhelu. Herkkä korva auttaa tarttumaan itse kunkin ideoihin kiinni. Toimintamme on yhteistyötä. Ei sitä mitä itse sain aikaiseksi tai mitä toinen jätti tekemättä. Kaikki ideat ja tekemiset ovat klubimme yhteisiä, joista kiitos kuuluu koko porukalle. Toimintaa voisi verrata tilkkutäkkiin, jossa jokainen tilkku on tehty meidän omilla taidoilla ja näkemyksillä. Mitä värikkäämpiä ja monimuotoisempia tilkuista tulee sitä mausteisempi myös kokonaisuudesta muodostuu. Siitä tulee juuri meidän näköisemme ja täyttää tehtävänsä meidän kaikkien yhteisesti aikaansaadulla tavalla. Aloitetaan ensi kausi tekemällä toimintamme monipuoliseksi ja viihdyttäväksi. Ollaan aktiivisia ja innostutaan kaikista lions-tapahtumista. Kirre 6

7 LIONS TOIMINTAA ANTOISIMMILLAAN, Kallion joulujuhla Tästä salista huokuu elämän kokemuksen sankka tunnelma. Ympärillämme on monta tarinaa, hyvin erilaista tarinaa. Lapsesta pitkän tien vanhuuteen. Lapsen mielestä, herkästä uskosta vanhuuden viisauteen. Lapsena ei mikään ollut mahdotonta. Viisivuotias tietää keinon säilyä vahingoittumattomana tilanteessa. jossa HISSI uhkaa pudota kuudennesta kerroksesta: Vähän ennen kuilun pohjaa - on vain hypättävä ilmaan, niin putoaisi ainoastaan puoli metriä. Edelleen tuntee suurta kiusausta uskoa, että menetelmä toimii. Opimme pikku hiljaa elämän totuuksista. Kuinka viisaasti ajatteli lapsi, jolle mies ojensi omenan ja sanoi: Saat tämän, jos näytät, missä Jumala on. Lapsi veti taskustaan kaksi omenaa ja vastasi: Minulla ei ole kuin nämä kaksi, mutta saat molemmat, jos näytät, missä Jumalaa ei ole. Elämän kaari kulkee omaa tietään. Välillä rajustikin ravistellen. Onneksi arjen sekaan mahtuu iloisia hetkiä. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä elävämmäksi tulevat muistot. Ihmeellistä kyllä, muistelemme yhä herkemmin iloisia asioita. Nautimme muistoistamme ehkä vielä enemmän kuin olimme todellisuudessa niistä nauttineet. Muistimme kultaa arvokkaat elämämme käänteet, jotka tulevat yhä tärkeimmiksi tätä päivää eläessämme. Se mitä on takanamme tai edessämme, on pientä verrattuna siihen mitä olemme keränneet ja säilöneet sisäämme. Kun mietimme, miksi me oikein vietämme joulua? Kristillisen sanoman vuoksiko? Taitaa olla, ettemme vietä joulua niinkään sanoman, kuin perinteiden vuoksi. Tunnelma, ilo, rauha, lämpö, tuoksut ja ennen kaikkea läheiset ovat jääneet muistimme sopukoihin. Joka joulu odotamme toiveikkaana saavuttavamme edes yhden näistä arvokkaista muistoista. 7

8 Sitä muistojen oikeata joulua ei voi ostaa. Saamme omistaa sen kohdallamme riippumatta elämämme ulkoisista puitteista. Oikea joulu tulee sydämistämme välittämisen ja rakkauden sanoman kautta. Äiti Teresa kehottaa meitä näin: Olkoon kasvoillasi ja silmissäsi lempeyttä ja tervehdyksessäsi lämpöä. Hymyile aina aurinkoisesti lapsille, köyhille, kaikille kärsiville ja yksinäisille. Anna heille sydämesi, älä pelkää huolenpitoa. Kiitos, että saamme viettää pienen jouluisen hetken tässä arvokkaassa, kokemuksia täynnä olevassa ilmapiirissä. Kirsti Rimon 8

9 Peittoja tarvitseville Klubissamme toimii aktiivinen käsityöpiiri. Virkkaamme ja neulomme neliöitä, joista. kokoamme peittoja. Peitot luovutetaan hyväntekeväisyyteen 9

10 Myynnissä 3D-kortit; myyntihinta 6,Viaporin viettelykset -keittokirja, myyntihinta 25,Helmet, myyntihinta 25,Avaimenperät, myyntihinta 5,Adressi, myyntihinta 10,Laukkukoukku, myyntihinta 10,- 10

11 Hallitus Presidentti Tarja Nyberg I Varapresidentti Sonja Jäntti II Varapresidentti Tuula Kaipainen Past presidentti Kirsti Rimon Sihteeri Anni Puntala Rahastonhoitaja Katriina Sallas Tiedotussihteeri Lulu Hyvätti Klubimestari Marjukka Söderlund Tailtwister Birgitta Bernitz Jäsentoimikunnan puheenjohtaja Tuija Grahn Tomikunnat Jäsen- ja sääntötoimikunta Tuija Grahn pj Anne Forström Pirkko Vesterinen Kirsti Rimon Birgitta Bernitz Avustustoimikunta Asta Sarjala pj Sirkka-Liisa Hyypiä Katriina Sallas Marjukka Söderlund Birgitta Bernitz Eila Elo Aktiviteettitoimikunta Leena Mutanen pj Eira Ahonen Pirkko Pöllänen Anne Forström Pirkko Vesterinen Tarja Nyberg Pirkko Lares 11

12 Tiedotustoimikunta Lulu Hyvätti pj Marjanne Vihanto-Tykkyläinen Eija Iirola Sirkka-Liisa Salmela Pirkko Laine Tuula Grunström Ohjelmatoimikunta Katriina Sallas pj Pirkko Pöllänen Kirsti Rimon Eija Iirola Lulu Hyvätti Leena Mutanen Vanhusten joulujuhla Tuula Kaipainen pj Anne Forström Tuija Grahn Eija Iirola Ritva Särkkä Sonja Jäntti Hannele Luokkala Uudet jäsenemme Tuula Grundström Pirkko Laine Anni Puntala Leyla Özyörük 12

13 N-piirin kokous N-piirin kokous pidettiin Vantaa Fur Centerissä. Klubiamme edustivat presidentti Kirsti Rimon, sihteeri Tarja Nyberg, lion Pirkko Pöllänen ja lion Marjanne Vihanto-Tykkyläinen. Vuosikokouksessa Tarja Nyberg sai kansainvälisen presidentin Sid L. Scruggs III:n huomionosoituksen kiitoksena Lions-toiminnan hyväksi tehdystä työstä. Lisäksi N-piirin uusi piirikuvernööri Pekka Sarvanto on nimittänyt Tarja Nybergin I-alueen 2.-lohkon puheenjohtajaksi kaudelle

14 LC Tallinn Kristiinen Lionsball Nähtyäni helmikuussa 2011 kutsun LC Tallinn Kristiinen hyväntekeväisyystanssiaisiin olin heti valmis lähtemään mukaan hyvän asian puolesta. Kyseessähän oli varojen kerääminen Helen Kellerin mukaan nimetylle Helen-koululle ja opaskoiran hankkiminen ainakin yhdelle nuorelle oppilaalle. Koulu on perustettu 1989 erityisenä kuulovammaisille lapsille avattuna esikouluna, 2005 oppilaiksi otettiin myös sokeita lapsia. Nykyään se on itsenäinen oppilaitos käsittäen peruskoulun, lukion ja täysihoitolan. Juhla pidettiin Tallinnan Salme-kulttuurikeskuksessa ja osallistujia oli noin 320. Tunnelma oli erittäin lämminhenkinen ja järjestelyt toimivat moitteettomasti. Illan alkajaisiksi Tallinnan televisio pyysi minulta haastattelun koska edustin Suomen ensimmäistä ja vanhinta naisklubia LC Helsinki Viaporia. Kysymykset olivat perinteiset koskien jäsenmääräämme,aktiviteettejä, odotuksiani illan suhteen jne. Lahjaksi vein klubimme viirin ja viime vuonna klubillemme tekemäni keittokirjan LC Viaporin Viettelykset jotka pääsivät kunniapaikalle kuohuviinipöydän keskelle. Illan aikana en tavannut ketään muita suomalaisia mutta jälkikäteen kuulin että ainakin kaksi muutakin edustajaa oli Suomesta ollut. Illan ohjelma koostui etupäässä Helen koulun lasten musiikkiesityksistä jotka olivat aivan ihania ja huippusuosittu tanssiorkesteri Appelsin vastasi aikuisten musiikkitarjonnasta. Appelsin on kuusihenkinen virolainen showmusiikkiorkesteri joka on perustettu 1974 ja jonka levyjä on myyty yli 16 miljoonaa kappaletta. 14

15 Lion Sven-Allan Sagris 82v on eräs Viron arvostetuimmista lioneista joka on ollut yhtenä aloittamassa lion-toimintaa Virossa 20 vuotta sitten ja hän toimi illan tulkkinani pitäen huolen siitä että tapasin paljon uusia ystäviä ja kuulin Viron lion-historiasta. Ammatiltaan hän on ollut koulun rehtori ja nykyään mm. historiantutkija. Aivan erityisen lämmin yhteishenki oli aistittavissa koko illan kaikkien kesken ja tunsin olevani tervetullut.. Koska isäni oli sotasokea elin lapsuuteni opaskoirien kanssa ja siksi koin myös illan avustuskohteet erittäin tärkeiksi ja arvokkaiksi. Tarja Nyberg LC Helsinki/Viapori 15

16 Lions Quest opetuskäytössä Osallistuin Lions Quest kurssille toimiessani opettajana alakoulun erityisluokassa. Kurssi oli mielenkiintoinen ja mielekäs kokonaisuus. Kurssin sisältö toimi paitsi hyvänä tukena arjen työssä, myös mielenkiintoisena ajatusten vaihtamisen paikkana muissa kouluissa toimivien kollegoiden kanssa. Lions Questin filosofia on erinomainen ja se tukee usein erityisoppilaille haastavaa vuorovaikutusta vertaisryhmässä. Positiivinen suhtautuminen oppilaiden kasvuun ja toimivien käytännön harjoitusten tekeminen antaa oppilaalle mallin tavoiteltavasta toiminnasta ja elämässä tarvittavista taidoista. Itsetunnon merkitys lapsen ja nuoren kasvussa on todella merkittävä. Lions Questin materiaaleista koen saaneeni opetukseen sisältöä terveen itsetunnon rakentamisen tukemiseen. Kurssin jälkeen pidin silloin tällöin Lions Quest pohjalta kokonaisia oppitunteja, mutta pääosin olen käyttänyt kurssilta saamiani tietoja ja materiaalista löytyviä tehtäviä monilla tavallisilla oppitunneilla. Kurssin antia on ollut helppo sitoa kaikkiin oppiaineisiin. Tällä hetkellä toimin yläkoulussa erityisluokanopettajana ja käytän edelleen alakoulun vuosiluokkien materiaalista löytyviä vinkkejä satunnaisesti avuksi sosiaalisen ja emotionaalisen kasvun tukemiseksi. Kiitos, kun sain osallistua tuellanne kurssille! Iloisin kevätterveisin, Kati Söderlund 16

17 ME KUULUMME JOUKKOON On kiva kuulua joukkoon. On kiva tuntea ihmisiä. On kiva tehdä yhdessä asioita. Meitä on klubissamme kolmisenkymmentä erilaista persoonaa. Jotkut me tunnemme kohtalaisen hyvin, joitain emme oikeastaan ollenkaan. Mitä vanhemmiksi tulemme sitä enemmän on ystäville tekoa. Meillä on oivallinen ystäväjoukko hyödynnettäväksi tekemään yhdessä asioita, saamaan sisältöä ja uusia vaikutteita elämäämme. Meidän kolmenkymmenen lisäksi ympärillämme toimii monta samaan joukkoon kuuluvaa potentiaalia ystävää. Pelkästään oman lohkomme kahdeksan klubin melkein kahdensadan jäsenen joukossa on monen monta kivaa persoonaa. Saatika sitten, jos naapurilohkon persoonat lisätään, meitä on jo yli kolmesataa. Kuinka hirveästi meitä onkaan, jos lähdemme isoille areenoille seikkailemaan. Uteliaisuus, maan tai jopa maailman laajuisten joukkoihin, on elinehtomme. Me kolmekymmentä emme toimisi yhdessä, ellei olisi elämää oman klubimme ulkopuolella. Kirre 17

18 MUISTOJA SUOMENLINNASTA Viime syksynä tuli kuluneeksi 300 vuotta Viaporin linnoituksen perustajan Augustin Ehrensvärdin syntymästä. Hänen kunniakseen järjestettiin useita tapahtumia, joista uutisoitiin näyttävästi. Havahduin tuolloin meriupseerin tyttärenä jotenkin. Olihan Ehrensvärd aikoinaan myös uuden Saaristolaivaston komentaja. Hänen nimensä toi yllättäen mieleeni lapsuuteni ajan Kuningassaaren reissut. Ensin ajettiin Kauppatorin rannasta vanhalla höyrylaivalla hl Suomenlinnalla, Vallisaarella, Kustaanmiekalla tai Suvasvedellä Suomenlinnan päälaituriin, josta kipaistiin toiselle laiturille noin 500 metrin päähän. Matkaa jatkettiin yhteysalus Augustin Ehrensvärdillä tai Axel von Fersenillä Vallisaareen. Sitten oikaistiin jalan vallien yli ja kuljettiin lopuksi maasiltaa pitkin Kuningassaareen vanhempieni vuonna 1947 hankkimalle kesämökille. Näillä reissuilla Suomenlinnassa tuli piipahdettua vuosien varrella tosi usein. Toisenlaisen piipahduksen sinne tein vuonna 1987, sattumoisin tyttäreni penkinpainajaispäivänä. Vastasin Kansainvälisen sotilasurheiluliiton Etelä- ja Pohjois-Euroopan kokoukseen osallistuneiden upseerien rouvien ohjelmasta. Sain käyttöömme puolustusvoimien minibussin, jolla kiertelimme katsomassa Helsingin nähtävyyksiä. Jossain vaiheessa osa rouvista halusi mennä Stockmannille ostoksille ja toinen osa päästä ehdottomasti jäälle kävelemään. Jälkimmäiseen pikkukaartiin kuuluivat italialaisen kenraalin ja belgialaisen everstin rouvat. Ajoimme minibussilla Eiran rantaan, jonne 18

19 kuljettaja jäi odottelemaan. Rouville oli tärkeää saada itsestään jäällä otettu valokuva. Heillä oli hienot turkit, mutta jalassa korkeakorkoiset pikkukengät. Näky oli hupaisa, kun he yrittivät laskeutua rantakivetykseltä paksun lumikerroksen peittämälle jäälle. Yritin estellä heitä, mutta sanani kaikuivat kuuroille korville. Minun oli vain oltava valmiina räpsäyttämään. Ykskaks paikalle osui pikkuautolla merisotilas, joka esittäytyi kohteliaasti ja kertoi tulevansa Turun laivastoasemalta. Uteliaisuuteni heräsi. Olihan isäni aikoinaan Turun laivastoaseman päällikkö. Mies sanoi olevansa menossa Merisotakoululle Suomenlinnaan ja tarjosi kyytiä: Meren selältä saa upeita valokuvia. Vien teidät sinne hetkessä. Mietin kahteen kertaan, uskaltaisimmeko hypätä kyytiin. Hän vakuutti jäätien kestävän ja lupasi tuoda meidät tuota pikaa takaisin. Rouvat, jotka eivät vielä olleet onnistuneet kömpimään jäälle, innostuivat silmin nähden ehdotuksesta. Niinpä ajoimme keskelle merta. Pakkanen paukkui ja aurinko paistoi. Vieraat koikkelehtivat jäälle piikkikoroissaan ja olivat haltioissaan vitivalkoisina kimaltelevista hangista ja hienoista otoksista. Kavaljeerimme vei meidät autollaan vielä pienelle kierrokselle lumipeitteiseen Suomenlinnaan. Elämys minullekin. Varhaisimman kosketuksen merisotakoululaisiin sain vuonna 1947 päästessäni presidentin linnan parvekkeelle seuraamaan merikadettien ylentämisseremoniaa. Isäni toimi silloin koulun apulaisjohtajana. Enpä arvannut, että joskus itse opettaisin merikadetteja. Olin kerran 50-luvun alkupuolella säestämässä äitiä, kun hän lauloi Rannikkosotilaiden huoltoyhdistyksen järjestämässä juhlassa Suomenlinnan sotilassairaalassa. Se sijaitsi Merisotakoulun nykyisessä päärakennuksessa. Näin jo ovelta, että sängyillä makaili pitkin ja poikin meripoikia, kenellä jalka paketissa tai käsi, kenellä muuta vaivaa. Pojat tiirailivat meitä uteliaan näköisinä ja minua ujostutti. Yritin kiemurrella pois kiusallisesta tilanteesta ja sanoin äidille, etten uskalla tulla sinne poikien tupaan. Ethän sinä noin kiltin näköisiä meripoikia pelkää, kannusti äiti minua. Niinpä istahdin pianon ääreen. Mukava muisto jäi tilaisuudesta mieleeni. Merisotakoulu tuli minulle tutuksi virkaurani aikana. Järjestin sen tiloissa joitakin opetustilaisuuksia puolustushallinnonalan ja rajavartiolaitoksen henkilöstölle. Itsekin olin joskus koulutettavana. Tunsin pienoista ylpeyttä nähdessäni seinällä olevassa marmoritaulussa isäni nimen oman 19

20 merikadettikurssinsa priimuksena. Luovutimme veljeni kanssa Merisotakoulun museolle isämme aseet, univormut ja muut varusteet. Vanhaan meriupseerin juhla-asuun kuului kolmikolkkalakki, kultaiset epoletit hapsuineen ja sinihopean värinen vyö pronssisolkineen. Vanhempieni hääkuvassa isällä on tuo asu päällään. Merisotakoulun planetaariossa oli hauska katsella tähtiä ja kuvitella navigoivansa niiden mukaan. Maailman suurimmassa saunassa en sen sijaan koskaan löylytellyt. Ranskan puolustusministeri ja rouva Michel Debré tutustuivat Suomenlinnaan nelipäiväisen, virallisen Suomen vierailunsa viimeisenä päivänä elokuussa Tuolloin koko seurueemme kuunteli valleilla seisten professori Eino E. Suolahden ranskankielistä esitystä Suomenlinnan historiasta. Kenkieni korot painuivat syvälle vihreän nurmen multaan ja vaapuin kuin varis tervatulla sillalla siirrellessäni vaivihkaa painoa päkiöille. Esityksen jälkeen puolustusministeri ja rouva Kristian Gestrin tarjosivat jäähyväislounaan ravintola Walhallassa. Suomenlinnasta matka suuntautui suoraan lentokentälle, jossa ministeri Debré suoritti kunniakomppanian tarkastuksen ennen vieraita kuljettaneen erikoiskoneen lähtöä. Olin helpottunut, että ensimmäinen korkean tason vierailu, jossa olin mukana, päättyi ilman suurempia kommelluksia. 20

21 Suomenlinnassa on useita museoita ja muita kiinnostavia kohteita. Valitettavasti vanhassa ruutikellarissa sijainnut Rannikkotykistömuseo, jonka juhlallisissa avajaisissa olin aikoinani, on nyttemmin jouduttu sulkemaan luhistumisvaaran vuoksi. Saarella sijaitsevan merivartioaseman toimintaan tutustuin myös aikoinani. Kerran luotsatessani ulkomaisia vieraita ympäri saarta rankkasade yllätti meidät ja pitelimme sadetta sukellusvene Vesikon alla. Ei hullumpi sateensuoja. Kuninkaanportilla menneisyyden läsnäolo vavahduttaa minua aina voimakkaasti lukiessani Ehrensvärdin kuuluisaa, vuosisatojen takaista viestiä, joka suomennettuna kuuluu: Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi, äläkä luota vieraan apuun. Mieluisia muistoja minulla on Lions Club Helsinki-Viaporin perustamisesta Suomenlinnan upseerikerholla 1988 ja lippumme juhlallisesta vihkimisestä linnoituksen kirkossa Mieleeni ovat jääneet myös siellä kerran järjestämämme hartaustilaisuus, yhteistoiminta Suomenlinnan meripartiolaisten kanssa ja vierailut heidän kolollaan. Joskus olemme kaupustelleet Suomenlinna-kasseja ja istuinalustoja kesäteatterissa kävijöille. Kesäteatterissa on ollut hauska itsekin käväistä, samoin konsertissa Tenalji von Fersenissä. Klubillamme on monena vuonna ollut myyntipöytä Rantakasarmilla Suomenlinnan taiteilijoiden adventtimyyjäisissä. Niiden hauska tunnelma ei hevin unohdu. Helsingin Wanha Warusväki ja Kustaa III tuovat oman värikkään lisänsä linnoituksen joulunavaukseen. Ehrensvärdin puutarhasta ympäri Suomenlinnaa levinneet, alkukesästä kukkivat syreenipensaat tuovat mieleeni muistoja vuosikymmenten takaa. Nuuhkin lapsena syreenien huumaavaa tuoksua pinkaistessani laivasta toiseen. Puolustusvoimat on luopumassa hallinnassaan olevista sotilassaarista Vallisaaresta ja Kuningassaaresta. Ehkäpä pääsen vielä joskus Suomenlinnasta yhteysaluksella näille saarille, jotka kuuluvat samaan historialliseen merilinnoituskokonaisuuteen kuin Suomenlinna. Eija Iirola 21

22 ASTAN KIRJAVINKKAUS J.M.G. Le Clézio: Harhaileva tähti, Otava 2000, Alkusoitto, Otava 2009 Tyttöjen jutut ovat tyttöjen juttuja riippumatta ajasta, paikasta tai yhteiskuntajärjestelmästä. Tai sodasta ja rauhasta. Arvaan, että meillä kaikilla on ollut aikanaan se paras ystävä, jonka kanssa jaettiin niin ilot kuin surutkin ja oltiin aina yhdessä, koulussa ja koulun ulkopuolella. Minun ystäväni oli ja on edelleen Helena, tummakiharainen runotyttö. Keväisin pyöräilimme kotikylän lähellä kasvavan käkkyrämännyn luo. Tuon pienen puun oksilla istuimme ja käsittelimme kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat. Kylämme, pieni tehdasyhdyskunta, oli täysin turvallinen kasvuympäristö; sota oli takanapäin ja edessä näytti olevan pelkästään hyviä vaihtoehtoja. Nämä lapsuus- ja nuoruuskokemukset tulivat mieleeni lukiessani Nobel -kirjailija L Clézion kuvauksia nuoren tytön kasvamisesta kohti aikuisuutta. Clézion maailma on vain monimutkaisempi, ristiriitaisempi, kun hän kirjoittaa erilaisista kulttuureista lähtöisin olevien henkilöiden kohtaamisista. Molemmissa yllä mainituissa kirjoissa näyttää olevan yhtymäkohtia kirjailijan äidin kohtaloon; lapsuus- ja nuoruusvuodet 1930-luvun Pariisissa juutalaisessa sivistyskodissa ja tuskalliset vuodet aikuisuuden kynnyksellä miehitetyssä Provencessa. Se paras ystävä on mukana aluksi, mutta kaikkialla vaaniva uhka jotenkin rikkoo tyttöjen tarinat pirstaleiksi. Ei ole enää yhteisiä juttuja, vaan jokainen joutuu etsimään oman tapansa selvitä sodan kurimuksesta. Molemmat päähenkilömme selviävät, ehkä vahvan perhetaustansa tai voimakkaan persoonallisuutensa tukemana. 22

23 HYVIN SANOTTUA Suvaitsevaisuus edellyttää omista poikkeavien arvojen ja tapojen hyväksymistä oman mukavuuden kustannuksellakin. Jos illallisilla pöytänaapuri haluaa välttämättä pilkkoa kinkun luumukiisselin sekaan ja syödä koko sörsselin käsin, niin ei auta kuin kestää. Jos vihollinen kaatuu, ei saa iloita, mutta ei häntä pystyynkään pidä nostaa. Käsien peseminen vahvan ja heikon välisessä riidassa ei ole puolueettomuutta, vaan vahvemman puolella oloa. Kirre 23

24 24