VALMISTEYHTEENVETO. Kalvopäällysteisiä valkoisia, pyöreitä, kaksoiskuperia tabletteja.

Transkriptio

1 VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Eox 220 mg kalvopäällysteinen tabletti 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Naprokseeni 200 mg (natriumnaprokseeni 220 mg). Apuaine, jonka vaikutus tunnetaan: 41,8 mg laktoosia Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Kalvopäällysteisiä valkoisia, pyöreitä, kaksoiskuperia tabletteja. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Eox on tarkoitettu aikuisille ja yli 16-vuotiaille nuorille lievän tai kohtalaisen kivun lyhytaikaiseen oireenmukaiseen hoitoon, esim. lihas- ja nivelkipuihin, päänsärkyyn, hammassärkyyn ja kuukautiskipuihin. Eoxia voidaan käyttää myös kuumeen hoitoon. 4.2 Annostus ja antotapa Annostus Aikuiset ja yli 16-vuotiaat nuoret: 1 tabletti 8-12 tunnin välein. Vaikutuksen tehostamiseksi ensimmäisenä päivänä hoito voidaan tarvittaessa aloittaa ottamalla 2 tablettia ja sen jälkeen 1 tabletti 8-12 tunnin kuluttua. Ei yli 3 tablettia 24 tunnin kuluessa. Iäkkäät ja munuaisten vajaatoimintaa sairastavat Iäkkäiden sekä lievästä tai kohtalaisesta munuaisten vajaatoiminnasta kärsivien potilaiden ei tule ottaa enempää kuin 2 tablettia vuorokaudessa (ks. kohdat 4.3 ja 4.4 ). Pediatriset potilaat Eoxia ei saa antaa alle 12-vuotiaille lapsille (ks. kohta 4.3). Antotapa Eox tulee ottaa mieluummin ruokailun jälkeen. Tabletti niellään kokonaisena veden kanssa. Ei tule käyttää 7 päivää kauemmin kivun hoitoon eikä yli 3 päivää kuumeen hoitoon. Potilaille on kerrottava, että jos kipu ja kuume jatkuvat tai pahenevat, on käännyttävä lääkärin puoleen. 4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille tai muille kemiallisesti vastaavanlaisille aineille. Ristireaktiovaaran vuoksi naprokseenia ei saa antaa potilaille, jotka kärsivät asetyylisalisyylihapon, 1

2 kipulääkkeiden, tulehduskipulääkkeiden (NSAIDien) tai reumalääkkeiden aiheuttamista anafylaktisista tai anafylaktoidisista reaktioista, astmasta, kutisevasta ihottumasta, allergisesta nuhasta, nenäpolyypeistä ja angioedeemasta. Naprokseeni on vasta-aiheista potilaille, joilla on ollut aiemman NSAID-hoidon yhteydessä ruoansulatuskanavan verenvuotoa tai perforaatio tai joilla on tai on ollut toistuvia peptisiä haavaumia/verenvuotoja, kroonisia suoliston tulehdussairauksia (vuotava koliitti, Crohnin tauti), vaikea maksan vajaatoiminta, vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta, vaikea munuaisten vajaatoiminta (kreatiniinipuhdistuma <30 ml/min), angioedeema, intensiivisen diureettihoidon aikana sekä verenvuodosta kärsivien ja verenvuotovaarassa oleville henkilöille antikoagulanttihoidon aikana. Raskauden viimeinen kolmannes ja imetys (ks. kohta 4.6). Ei saa antaa alle 12-vuotiaille lapsille. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Lääkkeen haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta ja lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi (ks. kohta 4.2 sekä alempana ruuansulatuskanavaan ja verenkiertoelimistöön liittyvät varoitukset). Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella koksibien ja eräiden muiden tulehduskipulääkkeiden käyttöön (erityisesti suurina annoksina ja pitkään käytettäessä) voi liittyä hieman kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski. Vaikkakin nykyisten tietojen perusteella naprokseenin käyttöön (1000 mg/vrk) voi liittyä pienempi riski, sitä ei voida kokonaan poissulkea. Ei ole riittävästi tietoa matala-annoksisen naprokseenihoidon (600 mg/vrk) vaikutuksista, jotta voitaisiin luotettavasti arvioida mahdolliset riskit veritulppiin. Annoksen ja vaikeiden maha- tai suolistohaittavaikutusten kesken on olemassa vahva yhteys. Siksi tulisikin aina käyttää pienintä tehoavaa annostusta. Koska tulehduskipulääkkeiden käyttöön on raportoitu liittyneen nesteen kertymistä elimistöön ja turvotuksia, on potilaita, joilla on verenpaineen nousua ja/tai jotka sairastavat verenpainetautia ja/tai sydämen vajaatoimintaa hoidettava varoen. Prostaglandiinin estäjät saattavat aiheuttaa nesteen kertymistä elimistöön ja munuaisten vajaatoimintaa etenkin, jos potilaan munuaistoiminta on ennestään heikentynyt. Virtsaneritystä ja munuaistoimintaa tulee seurata huolellisesti etenkin, jos potilas on iäkäs, hänellä on krooninen kongestiivinen sydämen vajaatoiminta, krooninen munuaisten vajaatoiminta, hän saa diureettihoitoa tai suurten leikkausten jälkeen, joihin liittyi hypovolemiaa. Vaikeasta sydämen vajaatoiminnasta kärsivien potilaiden tila voi huonontua. Erityistä varovaisuutta on noudatettava hoidettaessa potilaita, joilla on tai on ollut allergiaoireita, koska valmiste voi aiheuttaa bronkospasmin, astmaa tai muita allergisia oireita sekä potilaita, joilla on ollut aikaisemmin maha-tai suolistosairauksia tai potilaita, joilla on maksan vajaatoiminta. Jos ilmenee näköhäiriöitä, Eoxin käyttö on lopetettava. Hyvin harvoin on raportoitu vaikeita, joskus hengenvaarallisiakin ihoreaktioita, kuten eksfoliatiivista dermatiittia, Stevens-Johnsonin oireyhtymää tai toksista epidermaalista nekrolyysiä liittyen tulehduskipulääkkeiden käyttöön (ks. kohta 4.8). Potilaat ovat altteimpia näille haittavaikutuksille hoidon alkuvaiheissa. Suurin osa näistä haittavaikutuksista on ilmennyt ensimmäisen hoitokuukauden aikana. Eoxin käyttö on lopetettava heti, jos ilmenee ihottumaa, limakalvomuutoksia tai muita yliherkkyysoireita. Kuten muutkin tulehduskipulääkkeet, naprokseeni voi piilottaa potilaalla olevan infektiosairauden 2

3 oireet. Tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä on ilmoitettu yksittäistapauksina infektioiden pahenemista (esim. nekrotisoivan faskiitin kehittymistä). Kaikkien tulehduskipulääkkeiden käytön yhteydessä on raportoitu ruoansulatuskanavan verenvuotoja, haavaumia tai perforaatioita, jotka voivat johtaa kuolemaan. Näitä haittoja voi kehittyä myös potilaille, joilla ei ole aiemmin ollut vakavia ruoansulatuskanavan tapahtumia, eikä niihin välttämättä liity mitään varoittavia merkkejä. Ruuansulatuskanavan verenvuodon, haavauman tai perforaation riski kasvaa tulehduskipulääkeannoksen kasvaessa ja on suurempi potilailla, joilla on ollut aiemmin ruuansulatuskanavan verenvuoto tai perforaatio (ks. kohta 4.3) sekä iäkkäillä potilailla. Näille potilaille hoito on aloitettava pienimmillä saatavissa olevilla lääkeannoksilla. On myös harkittava suojaavien lääkkeiden, kuten misoprostolin tai protonipumpun estäjien määräämistä näille potilaille kuten myös potilaille, jotka käyttävät samanaikaisesti pieniannoksista asetyylisalisyylihappolääkitystä tai muuta lääkitystä, joka voi lisätä ruuansulatuskanavaan kohdistuvia haittoja (ks. alla ja kohta 4.5). Jos potilailla on aiemmin esiintynyt ruoansulatuskanavaan kohdistuneita haittavaikutuksia, heidän tulee kertoa lääkärille kaikista epätavallisista vatsaoireista, etenkin ruoansulatuskanavan verenvuodoista. Tämä koskee etenkin iäkkäitä potilaita ja hoidon alkuvaiheita. Varovaisuutta tulee noudattaa, jos potilas käyttää samanaikaisesti lääkettä, joka saattaa suurentaa haavauman tai verenvuodon riskiä (esim. oraaliset kortikosteroidit, antikoagulantit kuten varfariini, selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät tai verihiutaleiden toimintaa estävät lääkkeet kuten asetyylisalisyylihappo; ks. kohta 4.5). Jos ilmenee ruuansulatuskanavan haavauma tai verenvuoto, potilaan on lopetettava Eoxin käyttö. Tulehduskipulääkkeitä on annettava varoen potilaille, joilla on jokin ruuansulatuskanavan sairaus, kuten haavainen paksusuolen tulehdus tai Crohnin tauti, sillä sairauden oireet voivat pahentua (ks. kohta 4.8). Naprokseenia ei pidä käyttää yhdessä muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa mukaan lukien COX-2- spesifiset tulehduskipulääkkeet eli koksibit. Iäkkäät potilaat, joilla on yleisesti jonkinasteista munuaisten, maksan ja sydän toiminnan vajautta, ovat erityisen alttiita tulehduskipulääkkeiden käyttöön liittyville haittavaikutuksille, kuten ruuansulatuskanavan verenvuodoille tai perforaatioille, jotka saattavat olla hengenvaarallisia. On vältettävä pitkäaikaista tulehduskipulääkkeiden käyttöä iäkkäitä potilaita hoidettaessa. Naprokseeni estää verihiutaleiden aggregaatiota ja voi pidentää vuotoaikaa. Hyytymishäiriöistä kärsiviä tai veren hyytymiseen vaikuttavia lääkkeitä käyttäviä potilaita on seurattava huolellisesti Eoxhoidon aikana. Paljon alkoholia nauttivat potilaat ovat alttiita mahaverenvuodolle ja siksi lääkkeen käytössä vaaditaan varovaisuutta. Jos ruuansulatuskanavasta peräisin olevia kipuja esiintyy, valmisteen käyttöä on vältettävä. Tämä valmiste sisältää laktoosia. Potilaiden, joilla on harvinainen perinnöllinen galaktoosiintoleranssi, saamilaisilla esiintyvä laktaasinpuutos tai glukoosi-galaktoosi imeytymishäiriö, ei tule käyttää tätä lääkettä. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset 3

4 Vältettävät lääkeyhdistelmät Naprokseenin käyttö yhdessä muiden tulehduskipulääkkeiden (NSAID) tai kortikosteroidien kanssa ei ole suositeltavaa, sillä se lisää maha- tai pohjukaissuolen haavauman ja verenvuodon vaaraa. Naprokseeni saattaa voimistaa antikoagulanttien kuten kumariinijohdosten (esim. varfariini, dikumaroli) tehoa, sillä se pidentää protrombiiniaikaa ja vähentää verihiutaleiden aggregaatiota, mikä suurentaa ruoansulatuskanavan verenvuodon riskiä (ks. kohta 4.4). Naprokseenin ja litiumin yhteiskäyttöä on vältettävä; tarvittaessa on tarkkaan seurattava litiumin plasmapitoisuuksia ja muutettava annostusta. Varoen käytettävät lääkeyhdistelmät Naprokseenin korkean plasmaproteiinisidonnaisuuden vuoksi on noudatettava varovaisuutta samanaikaisen fenytoiini- tai sulfalääkityksen aikana. Erityistä varovaisuutta on noudatettava myös siklosporiinia, takrolimuusia, sulfonyyliureoita, loop-diureetteja, metotreksaattia, beetasalpaajia, ACE:n estäjiä, probenesidia, tiatsididiureetteja ja digoksiinia käyttävien potilaiden hoidossa. Naprokseeni voi vaikuttaa vuotoaikaan (vuotoajan piteneminen voi kestää neljä vuorokautta hoidon lopettamisen jälkeen), kreatiniinipuhdistumaan (saattaa vähentyä), ureatyppeen (BUN), seerumin kreatiniini- ja kaliumpitoisuuksiin (voivat nousta), maksan toimintakokeisiin (transaminaasit voivat nousta). Naprokseeni voi näennäisesti kohottaa virtsan 17-ketosteroidin arvoja ja se voi häiritä virtsan 5- hydroksi-indolietikkahapon määritystä. Naprokseenihoito tulisi keskeyttää vähintään 72 tuntia ennen lisämunuaisen kuoren toimintakokeiden suorittamista. 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys Raskaus Prostaglandiinisynteesin esto voi vaikuttaa haitallisesti raskauteen ja/tai alkion/sikiön kehitykseen. Epidemiologisten tutkimusten tulokset viittaavat siihen, että prostaglandiinisynteesin estäjien käyttöön raskauden alkuvaiheessa liittyy lisääntynyt keskenmenojen, sydämen epämuodostumien ja gastroskiisin (mahahalkion) riski. Riskin uskotaan suurenevan annoksen ja hoidon keston myötä. Eläimillä prostaglandiinisynteesin inhibiittorin annon on osoitettu johtavan pre- ja postiimplantaation lisääntyneeseen epäonnistumiseen ja alkio/sikiö kuolleisuuden kasvuun. Lisäksi monien, mukaan lukien kardiovaskulaaristen epämuodostumien esiintyvyyden on raportoitu olleen suurempi eläimillä, joille on annettu prostaglandiinisynteesin inhibiittoria organogeneesin aikana. Naprokseenia ei pidä käyttää ensimmäisen ja toisen raskauskolmanneksen aikana, ellei se ole selvästi välttämätöntä. Jos nainen käyttää naprokseenia yrittäessään tulla raskaaksi tai raskauden ensimmäisen tai toisen kolmanneksen aikana, annoksen tulee olla mahdollisimman pieni ja hoidon keston mahdollisimman lyhyt. Raskauden viimeisen kolmanneksen aikana kaikki prostaglandiiniestäjät voivat altistaa sikiön: - sydän-keuhkohaittavaikutuksille (keuhkoverenpaineen nousu ja valtimotiehyeen ennenaikainen sulkeutuminen); - munuaisten toimintahäiriölle, joka voi kehittyä munuaisten vajaatoiminnaksi, johon liittyy lapsiveden niukkuus; sekä altistaa äidin ja syntyvän lapsen raskauden lopussa: - verihiutaleiden aggregaation estoon ja mahdolliseen vuotoajan pitenemiseen, mikä voi liittyä pieniinkin annoksiin; - kohdun supistusten estymiselle, joista seuraa viivästynyt ja pitkittynyt synnytys. Yllämainituista seikoista johtuen naprokseeni on vasta-aiheista raskauden viimeisen kolmanneksen 4

5 aikana. (ks. kohta 4.3) Imetys Koska tulehduskipulääkkeet kulkeutuvat äidinmaitoon, on varovaisuus syystä niiden käyttö vastaaiheista imetyksen aikana. (ks. kohta 4.3) Hedelmällisyys On olemassa joitakin todisteita, että syklo-oksigenaasia ja prostaglandiinisynteesiä estävät lääkkeet voivat aiheuttaa naisten lisääntymiskyvyn heikkenemistä vaikuttaen ovulaatioon. Ilmiö on palautuva, jos hoito keskeytetään. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Eox-valmisteella ei ole haitallista vaikutusta tai se on vähäinen ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. Kuitenkin tarkkuutta vaativia tehtäviä suorittavien henkilöiden tulee toimia varoen, jos hoidon aikana esiintyy väsymystä, huimausta tai masennusta. 4.8 Haittavaikutukset Seuraavia haittavaikutuksia on raportoitu tulehduskipulääkkeisiin ja naprokseeniin liittyen. Tavallisimmat haittavaikutukset kohdistuvat ruuansulatuskanavaan. Kliinisten tutkimusten ja epidemiologisen tiedon perusteella eräiden tulehduskipulääkkeiden käyttöön (erityisesti suurina annoksina ja pitkään käytettäessä) voi liittyä hieman kohonnut valtimotukosten (kuten sydäninfarktin tai aivohalvauksen) riski (ks. kohta 4.4). Haittavaikutukset on lueteltu alla MedDRAjärjestelmän luokituksen ja esiintymistiheyden mukaan. Esiintymistiheyttä on kuvattu seuraavasti: hyvin yleinen (> 1/10); yleinen (> 1/100, < 1/10); melko harvinainen (> 1/1 000, < 1/100); harvinainen (> 1/10 000, < 1/1 000); hyvin harvinainen (< 1/10 000); ei tiedossa (ei voida arvioida saatavilla olevien tietojen perusteella). Veri ja imukudos Hyvin harvinaiset: aplastinen tai hemolyyttinen anemia, trombosytopenia, granulosytopenia. Immuunijärjestelmä Melko harvinaiset: allergiset reaktiot (myös kasvojen turvotus ja angioedeema). Psyykkiset häiriöt Melko harvinaiset: unihäiriöt, kiihtyneisyys. Hermosto Yleiset: päänsärky, uneliaisuus, huimaus. Hyvin harvinaiset: aivokalvontulehduksen kaltainen reaktio. Silmät Melko harvinaiset: näköhäiriöt. Kuulo ja tasapainoelin Melko harvinaiset: tinnitus, kuulohäiriöt. Sydän Hyvin harvinaiset: takykardia, edeema, hypertensio, sydämen vajaatoiminta NSAIDlääkityksen yhteydessä. Verisuonisto Melko harvinaiset: mustelmat. Hengityselimet, rintakehä ja välikarsina Hyvin harvinaiset: hengenahdistus, astma. Ruoansulatuselimistö Yleiset: pahoinvointi, dyspepsia, oksentelu, närästys, mahakipu, ilmavaivat. Melko harvinaiset: ripuli, ummetus. Harvinaiset: Haavaumia (ulkuksia), perforaatioita tai ruuansulatuskanavan verenvuotoja voi esiintyä. Nämä voivat joskus hengenvaarallisia - etenkin 5

6 iäkkäille potilaille (ks. kohta 4.4). Hematemeesi, haavainen suutulehdus, haavaisen paksusuolentulehduksen tai Crohnin taudin paheneminen (ks. kohta 4.4). Hyvin harvinaiset: koliitti, suutulehdus. Yksittäisiä tapauksia: gastriitti. Maksa ja sappi Hyvin harvinaiset: ikterus, hepatiitti, maksan toimintahäiriö. Iho ja ihonalainen kudos Melko harvinaiset: ihottuma/kutina. Hyvin harvinaiset: valoherkkyys, hiustenlähtö, rakkulaihottumat kuten Stevens-Johnsonin oireyhtymä ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi. Munuaiset ja virtsatiet Melko harvinaiset: munuaistoiminnan poikkeavuudet. Yleisoireet Melko harvinaiset: vilunväreet, turvotus (myös ääreisosien turvotus). Tutkimukset Hyvin harvinaiset: kohonnut verenpaine. Kuten muiden tulehduskipulääkkeiden kohdalla, anafylaktisia tai anafylaktoidisia allergisia oireita voi esiintyä potilailla, jotka ovat tai eivät ole aikaisemmin käyttäneet tähän ryhmään kuuluvia lääkkeitä. Anafylaktisen reaktion tyypilliset oireet ovat: vaikea ja äkillinen hypotensio, sydämenlyöntitiheyden kiihtyminen tai hidastuminen, epätavallinen väsymys tai heikotus, hengenahdistus, levottomuus, tajuttomuus, hengitys-tai nielemisvaikeus, kutina, nokkosihottuma angioedeeman kanssa tai ilman, ihon punoitus, pahoinvointi, oksennus, kouristava vatsakipu, ripuli. Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty-haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri PL FIMEA 4.9 Yliannostus Oireet Merkkinä yliannostuksesta voi ilmetä tunnottomuutta, närästyksen tyyppistä ylävatsakipua, ripulia, pahoinvoinnin tunnetta, oksentelua, uneliaisuutta, veren natriumpitoisuuden nousua, metabolista asidoosia tai kouristuksia. Hoito Tahallisen tai tahattoman yliannostuksen jälkeen lääkärin on ryhdyttävä yliannostuksen edellyttämiin tavanomaisiin toimenpiteisiin. Mahalaukun tyhjennystä ja tavanomaisia supportiivisia hoitoja suositellaan. Viivytyksettä ja riittävästi annettu lääkehiili voi vähentää lääkkeen imeytymistä. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: tulehduskipu- ja reumalääkkeet, propionihappojohdokset, ATC-koodi: 6

7 M01AE02 Naprokseenilla on kipua, tulehdusta ja kuumetta lievittävä vaikutus. Kipua lievittävä vaikutus on eiopioidityyppiä. Naprokseeni estää verihiutaleiden toimintaa. Kyseiset ominaisuudet ovat luultavasti tulos prostaglandiinisynteesin estosta, joka johtuu syklo-oksigenaasi-entsyymin estosta. Lisäksi naprokseeni stabilisoi lysosomaalisia kalvoja ja sillä on bradykiniinin ja komplementin vastaisia vaikutuksia. 5.2 Farmakokinetiikka Ihmisellä natriumnaprokseeni imeytyy suun kautta otettuna ja saavuttaa terapeuttiset veripitoisuudet noin tunnin kuluttua. Puoliintumisaika on noin 16 tuntia. Vakaa tila saavutetaan 4-5 annoksen jälkeen. Yli 99% natriumnaprokseenistä sitoutuu palautuvasti plasmaproteiineihin. 95% nautitusta annoksesta poistuu virtsan mukana, osittain muuttumattomana ja osittain 6-O-desmetyylinaprokseenina, vapaana tai konjugoituneena. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Eri eläinlajeilla ja eri annostelutavoilla suoritetut toksikologiset kokeet ovat osoittaneet, että naprokseenin akuutti toksisuus on vähäistä. Naprokseenin kroonisissa toksisuuskokeissa on todettu tyypillinen tulehduskipulääkkeiden haittavaikutusprofiili, kuten maha-suolikanavan toksisuus ja suurina annoksina munuaisvauriot. Naprokseenilla ei ole havaittu olevan teratogeenisiä vaikutuksia ja rotilla suoritetuissa kaksi vuotta kestäneissä kokeissa ei ole ilmennyt karsinogeenista vaikutusta. Naprokseenilla tehdyissä mutageenisuuskokeissa saatiin negatiiviset tulokset. Prostaglandiinisynteesin eston vuoksi naprokseeni voi aiheuttaa raskauden loppupuolella nautittuna synnytyksen viivästymistä ja sikiötoksisuutta. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Tabletin ydin: laktoosimonohydraatti maissitärkkelys mikrokiteinen selluloosa povidoni (K25) natriumtärkkelysglykolaatti vedetön kolloidinen piidioksidi magnesiumstearaatti Kalvopäällyste: hypromelloosi makrogoli 400 titaanidioksidi (E171 talkki. 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei tunnettuja yhteensopimattomuuksia. 6.3 Kestoaika 4 vuotta 7

8 6.4 Säilytys Säilytetään alkuperäisessä pakkauksessa suojassa valolta ja kosteudelta. 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoot Alumiini/PVC -läpipainopakkaus, jossa 12 tai 24 kalvopäällysteistä tablettia. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle Ei erityisvaatimuksia. Käyttämätön lääkevalmiste tai jäte on hävitettävä paikallisten vaatimusten mukaisesti. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Meda OTC AB Box Solna Ruotsi 8. MYYNTILUVAN NUMERO MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ