Anturainen. Kotkan Koiraystäväin Seura ry:n jäsenlehti Nro 1/2011

Transkriptio

1 Anturainen Kotkan Koiraystäväin Seura ry:n jäsenlehti Nro 1/2011 1

2 Kotkan Koiraystäväin Seura ry Sisältö: Terveisiä toimituksesta 3 Kotikoiran koulutusopas 4 Borderterrierit hajustelemassa 9 Puheenjohtajan palsta 13 Kuinka koiranpennusta otetaan kuva 14 Ohjaaja tutuksi 15 Match shown tulokset 17 Viestikapula kiertää 19 Vauva tuli taloon osa 1 21 Wanted 23 Nuorisovastaavan haastattelu 24 Ajankohtaista nuorisotoimintaa 26 Anturainen on Kotkan Koiraystäväinseura ry:n jäsenlehti, joka ilmestyy, kun juttuja on riittävästi. Julkaisija: Kotkan Koiraystäväin Seura ry Rek.nro Päätoimittaja, aineiston vastaanotto: Jaana Siltanen jlesiltanen@gmail.com Taitto: Jaana Siltanen Lehden toimitus: Jaana Siltanen Heidi Raita Kaisa Sormunen Elisa Hämäläinen Paino: Kopioniini, Kotka Painos: 420 kpl Seuraavan Anturaisen ilmestyminen 2011 (suluissa viimeinen materiaalien toimituspäivä): 8/2011 ( ) Ilmoitushinnat: ½ sivu 10 EUR ¼ sivu 5 EUR (Valio- ja pentueilmoitukset ilmaisia) Kasvattajan (jäsen) vuosi-ilmoitus (julkaistaan 4 peräkkäisessä lehdessä): 1/8 sivu 5 EUR ¼ sivu 10 EUR Etukannen kuva: 8 viikkoa vanha Sabi matkalla agilitykoiraksi. Kuva Jaana Siltanen Aineistosta: Jutut, kuvat ja juttuideat ovat aina tervetulleita Tekstit sähköpostitse päätoimittajalle. Mainitse kirjoittajan nimi ja kuvien kuvaaja. Kuvat ja teksti mielellään erillisinä. Kuvat mielellään sähköpostitse jpg- tai - tiedostona ja mahdollisimman suurella resoluutiolla otettuna 2

3 Terveisiä toimituksesta! Voehan kakka! Ensimmäiset kevätlämpöiset säät on jo koettu ja lumi sulaa kohisten. Hankien alta paljastuu talven tuotoksia ja tekstaripalstat alkavat taas olla pullollaan koirankakkakeskustelua asialliseen ja asiattomaan sävyyn. Erityisesti tänä vuonna olen sydämessäni sympatiseerannut näitä keskustelijoita. Nimittäin taloudessani elää koira, jonka herkkua on jäinen koirankakka. Kun se sai pennut, se intohimoisesti hoiteli siivoustyötä myös kakkojen suhteen melkein kuusi viikkoa ja piirre on näköjään jäänyt päälle. Tapa on todella yököttävä. Ja kakkaahan teillä ja teiden varsilla riittää. Kun koirieni kanssa marssin hihnalenkkiä, on pyöräteillä ja reunustoilla kasoja ja niitä on paljon! Koirathan pyrkivät tekemään hätänsä pöheikköihin ja syrjään, mutta tämän talven lumivallien yli on vaikeampi päästä. Vanha koirani päästelee juuri sinne, minne sattuu tulemaan. Itse kuljenkin pussien kanssa ja kerään koirieni jätökset, elleivät ne satu olemaan jossain kaukana tien vierustoista syvällä hangessa. Eihän se herkkua ole kiikutella kädessä tai taskussa lämpimäisiä, joita on leivottu useamman koiran voimin, varsinkin kun roskiksia ei meidän lenkkireitille mahdu kuin vasta oman talon pihalla. Mutta ihan oikeasti hei, ei se nyt kenellekään mahdoton urakka ole. Koiranvihaajia on maailmassa ihan riittävästi ilman kakkakeskusteluakin. Kakat keräämällä voimme näyttää olevamme kunnon koiranomistajia, varsinkin jos liikumme sellaisilla väylillä, joita käyttävät kaikki. Metsät ovat sitten asia erikseen. Näin hemaisevan haisevalla aiheella aloittaa vuoden ensimmäinen Anturainen. Tämän vuoden aikana meitä ilahduttavat joka numerossa Elise Wass koirankoulutusjuttuineen ja Annukka Lehikoinen, joka kertoo vauvaperheen elämästä kera harrastuskoirien. Edelleenkin kaipaisin lisää juttuja teiltä seuran jäseniltä. Samoin olisi kiva laittaa lehteen kivoja kuvia koiristanne. Meinaan muuten alkaa näyttää kovin portugalinvesikoiravoittoiselta, jos oikein huonosti käy. Talven jälkeen ainakin minä alan herätä horroksesta ja koirien kanssa harrastaminen tuntuu todella ihanalta. Nautitaan keväästä kaikki, niin kaksi kuin nelijalkaisetkin. toivottavat Jaana ja koiruudet 3

4 Inka ja Ikwil hihnaetikettiä harjoittelemassa KOTIKOIRAN KOULUTUSOPAS HIHNAETIKETIN ABC kirjoittanut Elise Wass Koulutuksen perusta Tottelevaisen kotikoiran koulutuksen perusta on positiivisessa vahvistamisessa, jossa koiraa palkataan oikeasta toiminnasta ja väärät toiminnot jätetään huomioimatta. Palkkana voi toimia mikä tahansa mitä koira pitää arvokkaana; yleisimmin koiraa motivoivat herkut, lelut ja leikkiminen, rapsutukset ja suullinen kehuminen. Koulutustilanteet tulee järjestää helpoiksi niin, että koiralla on mahdollisuus tehdä oikein. Aloittelevalta koiralta ei voi vielä vaatia monimutkaisia liikesarjoja, vaan koulutus lähtee yksinkertaisista liikkeistä, joiden kestoa, pituutta tai vaativuusastetta kasvatetaan vähitellen. Koiralla tulee aina olla mahdollisuus tehdä oikein. Tämä tarkoittaa sitä, että harjoitukset on aloitettava häiriöttömässä ympäristössä ja häiriötekijöitä (ääniä, hajuja, toisia ihmisiä ja koiria) tuodaan tilanteeseen vähitellen. Koiralla täytyy olla käytössään kaikki mahdolliset vihjeet, joiden avulla se voi päätellä, mitä sen halutaan tekevän. Koulutus lähtee kontaktista, koiran halusta kiinnittää huomionsa omistajaansa kuin kysyäkseen Mitä minun pitäisi tehdä saadakseni palkkaa? Kontaktin kouluttaminen tapahtuu vahvistamalla palkkaamalla koiraa sinuun kohdistuvista katseista ja luoksesi tulemisesta. Pidä aina mukanasi muutamaa herkkua, jolla voit palkata koiraasi siitä, että se kiinnittää huomionsa sinuun. Koulutuksessa on tärkeää tuntea oma koiransa, ja suhteuttaa vaatimustaso koiran taitotasoon. Aloittelevat koirat pystyvät keskittymään omistajaansa vain viidestä kymmeneen minuuttia kestäviä pätkiä, kun taas pidemmälle edistyneet pystyvät harjoittelemaan yhtäjaksoisesti puolikin tuntia. Koira ei ole koskaan tottelematon. Koulutuksen alkuvaiheessa se ei vielä tiedä, mitä käskyt tarkoittavat ja eikä se pysty keskittymään käskyn toteuttamiseen häiriön alaisena, kuten ulkona. Suunnittele etukäteen, mitä haluat koirasi tekevän 4

5 ja ole johdonmukainen. Kun vaadit koiraltasi tiettyä suoritusta, esimerkiksi istumista, älä tyydy siihen, että koira pysähtyy seisomaan ja jää katsomaan sinua. Koirat oppivat hyvin nopeasti kuinka sääntöjä kierretään. Sinun on oltava tarkkana siinä, että koira tekee sen, mitä siltä pyydät, eikä vain jotain sinnepäin. Lenkkeily Harvat asiat ärsyttävät yhtä paljon kuin vetävä koira. Lenkeistä voi tulla pakkopullaa ja rasite, turvallisuus- ja terveysriskeistä puhumattakaan. Kun koiran kanssa on ikävää käydä lenkeillä, jonka takia lenkillä käydään entistä harvemmin. Ja kun koira vihdoinkin pääsee ulos, se vetää kahta kauheammin. Harmillisen usein kaduilla näkee omistajan ja koiran kävelyllä. He ovat lenkillä, mutteivät yhdessä. Omistaja puhuu puhelimeensa tai hautautuu takkinsa uumeniin unelmoimaan kodin lämmöstä samalla, kun koira on tutkimusretkellä hajujen ja äänien maailmassa suurena metsästäjänä. Molemmat kiskovat eri suuntiin ja hihna on kireämpi kuin omistajan pinna. Missä siis vika? Maailma näyttäytyy koiralle aivan eri tavalla kuin meille ihmisille. Koiran maailma on täynnä hajuja ja viestejä, ääniä ja saaliita. Se elää hetkessä ja haluaa nähdä, haistaa ja kokea kaiken nyt. Koirissa on myös paljon enemmän virtaa kuin meissä. Hitaat, nautiskelevat kävelyt eivät saa sen energiamäärää kulutettua, sillä useimmat koira haluavat vain juosta. Kaikki koirat eivät myöskään ymmärrä, että hihnan toisessa päässä rimpuilevaan kaksijalkaiseenkin tulisi kiinnittää jotain huomiota. Ja miksi se kiinnittäisikään, kun maailma on niin ihmeellinen paikka? Sinun on tehtävä paljon töitä voidaksesi kilpailla ympäristön kanssa ja vähentääksesi ympäristön arvoa. Mitä siis voi tehdä? Niksejä Rauhoita lenkille lähtö. Vie koira lenkille silloin, kun se ei ole kaikkein vilkkaimmillaan. Esimerkiksi silloin, kun se on vasta herännyt ja vielä hieman uninen. Mieti myös tapaa, jolla lähdette lenkille. Koirat ymmärtävät jo hyvin nuorena, että kahisevat housut ja tuulenpitävä takki merkitsevät uloslähtemistä. Ehkä sanotkin koirallesi sen maagisen sanan, lenkille. Jos koirasi heittää jo tässä vaiheessa voltteja, on hyvin todennäköistä, että se kiskoo olkanivelesi paikoiltaan heti kun ovi avataan. Laita koiralle panta vasta sitten, kun se esimerkiksi istuu rauhallisena. Jos se yrittää hyppiä sinua vasten, haastaa sinua leikkimään tai liikkuu paikaltaan, nouse ylös ja piilota panta selkäsi taakse. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, joten suosittelen, että pidätte ensimmäiset harjoituksenne sitten, kun sinulla on vartti ylimääräistä aikaa odottaa koiran rauhoittumista. Kun koira tajuaa jujun, seuraavat harjoitukset menevät helpommin. On aivan turhaa ja tarpeetonta turhautua aamukiireessä ennen töihin lähtöä siihen, ettei koira vaan tajua istua aloillaan, kun voit hyvin siirtää harjoituksen sellaiseen hetkeen, kun voit odottaa. Sinä lähdet ovesta ensin. Pidä koira istumassa ja kurota kohti ovenkahvaa. Jos koira singahtaa ylös, ota kätesi pois, ja jää seisomaan patsaana oven viereen. Kun koira pysyy aloillaan, avaa ovi rauhallisesti. Aina, kun koira yrittää rynnätä ovesta ulos, laita ovi sen edestä kiinni. Nyt tarvitset kärsivällisyyden lisäksi myös nopeita refleksejä. Kun koira pysyy rauhallisena, siirry oven ulkopuolelle ja anna sille lupa tulla perässäsi. Kehu ja palkitse koiraa maltillisesti, sillä jos rupeat kehumaan koiraasi vuolaasti rapsutuksin ja korkealla äänellä, saat koiran nopeasti innosta sekaisin. Kulje portaissa koirasi edessä. Kerrostalossa koira voi hyvin nopeasti kiskoa sinut portaat alas ulkoovelle, eikä sitä kiinnosta tuletko raput alas kävellen vai kuperkeikkoja heittäen. Siinä samassa kaatuvat pienet lapset ja naapurin mummot kauppakasseineen. Seuraa, kumpaa reunaa koirasi yleensä kävelee portaat. Joillekin koirille riittää se, että jätät koiran istumaan ylätasanteelle, ja lähdet kävelemään koiran suosimaa reunaa pitkin. Koira tulee kerralla perässä kuin paremminkin koulutettu koira!jotkut koirat eivät ole niin nirsoja käyttämiensä kulkureittien suhteen, joten vaaditaan lisää luovuutta. Jätä koira ylätasanteelle istumaan, laskeudu muutama porras alemmas, kutsu koira taaksesi, muutamaa askelmaa ylemmäs, pyydä istumaan ja palkkaa. Toista. Näin alastulosi on tarkoituksenmukaisempi ja, jos nurkan takaa yllättäen ilmestyykin naapurisi, sinulle jää enemmän aikaa reagoida tilanteeseen. 5

6 Tuhlaa koirasi energia ennen lenkkiä. Vaikka energiansäästö onkin nykyään trendi-ilmiö, koirassasi olevan virran voit huoletta tuhlata, sillä se on jatkuvasti uusiutuva luonnonvara. Anna sille kotona ongelmia ratkaistavaksi, kuten muropaketti, jonka sisään on piilotettu muutama ruokanappula. Hio koiralle tuttuja käskyjä ennen lenkille lähtemistä, niin koirasi tietää sinulla olevan ruokaa ja käskyt ovat tuoreessa muistissa ulos siirryttäessä. Muista, että myös aivojumppa on väsyttävää. Vie koirasi lenkkien aluksi johonkin turvalliseen paikkaan leikkimään. Tällaisia ovat erilaiset aidatut alueet tai jopa oma piha. Heittele koiralle palloa tai keppiä, repikää samaa vanhaa sukkaa, etsikää eri paikkoihin piilotettuja nameja mitä tahansa, että saat koiran energiatason laskemaan. Kun leikitte yhdessä, vahvistat samalla kontaktia ja asemaasi kaikkien hyvien asioiden tuojana, ja kun heittäydyt leikkiin täysin rinnoin mukaan, voit parhaassa tapauksessa tuntea, kuinka stressisi häviää. Leiki koiran kanssa namien saalistamis-leikkiä. Pidä koira pitkässä liinassa turvallisella alueella. Ota pyöreitä, kovia nameja mukaan, ja heittele niitä satunnaisesti koiran eteen. Hyvin pian se alkaa tuijottamaan sinua odottaen seuraavaa herkkua. Heitä herkku maata pitkin kuin leipäkivi, jotta koiran on helppo seurata sitä, mihin se menee ja se saa saalistaa sitä. Kun koira on syönyt namin ja kääntyy katsomaan sinua, käänny ympäri ja heitä herkku vastakkaiseen suuntaan. Pian koira alkaa ennakoida ja lähtee liikkumaan sinua kohti (sillä sinun ohitsesi sen on juostava seuraavalle herkulle). Palkitse se aina sinua kohti liikkumisesta heittämällä nami toiseen suuntaan. Tällä vahvistat sitä, että koira tietää sinun olevan pohjaton kioski, joka antaa herkkuja pelkästään luoksesi tulemisella. Myöhemmin voit lähteä itse juoksemaan karkuun kun koira juoksee sinua kohti ja pysähtyä nopeasti kun koirasi juoksee perässäsi. Voit myös liikkua hitaasti, kuin vaanien, koiran ympärillä ja pysähtyä kun koira kulkee mukanasi ihmetellen touhujasi. Heitä heti pysähdyttyäsi herkku koiran ohi ja toista. Tällä saat aikaiseksi sen, että koira kiinnittää huomiota liikkumiseesi ja huomaa, että läheisyydessäsi kannattaa olla, sillä se ei voi koskaan tietää, koska ja minne herkku seuraavaksi lentää. Koira ei koskaan saavuta vetämisellä mitään. Tällä tarkoitan sitä, että koiran ei saa antaa haistella ja merkata niitä pusikoita, puiden varsia ja ruohonkorsia, joiden luokse se on itsensä kiskonut. Jos koira silloin tällöin saa vetämisestään palkinnoksi ihanat tuoksut, se tulee yrittämään sitä aina. Miksi? Siksi, että se tietää, että niin se on aina ennenkin päässyt haistelemaan, leikkimään kavereiden kanssa, juoksemaan koirapuistoon tai ystävällisesti tarkastamaan kaatamansa vastaantulevan herran ostoskassin sisällön turhien elintarvikkeiden varalta. On välttämätöntä, että koira saa toteuttaa luontaista käyttäytymistään haistelemalla ympäristöään ja leikkimällä muiden koirien kanssa. Nyt on kyse vain siitä, miten käyttäytymistä tulisi toteuttaa. Jos koira kiskaisee sinut risukkoon rusakon tai muiden hajujen perässä, sinä kiskot sen ja itsesi takaisin tielle. Jos koirasi vetää sinua kohti toisia koiria, sinä et hievahdakaan. Toisia koiria tervehditään vain erikoisluvalla, ja haisteltavat ja merkkailtavat pusikot käydään tutkimassa ilman, että sinä menet mahakelkkana perässä. Älä selittele! Usein vetävien koirien talutettavana olevat ovat mahtavia tekosyiden keksijöitä. Esimerkkeinä toimivat Ei se muuten, mut ku sillä on niin kova hätä, Se vaan rakastaa muita koiria! tai Tuolla on nyt joku erityisen hyvä haju ja monet muut. Mikään ei ole koiralle tarpeeksi hyvä syy kiskoa sinua kumoon. Rugaasin menetelmä Turid Rugaas on kirjoittanut mahtavan vetoongelman poistamiseen tarkoitetun kirjan Kiskomatta paras *), joka on saatavissa myös kirjastoista. Menetelmässä koiraa kehutaan ja palkitaan aina kun se kävelee hienosti hihnassa. Väärä toiminta jätetään huomioimatta, eli aina kun hihna kiristyy tai uhkaa kiristyä, pysähdytään ja näin poistetaan koiralta mahdollisuus kiskoa. Valitse jokin neutraali äänisignaali, kuten kielen naksautus, huulien maiskautus, vihellys, tai mikä tahansa, mikä sinulla ei ole vielä käytössä ja mikä on itsellesi luonnollisinta. Esimerkin vuoksi käytän tässä vihellystä. Aloita signaalin kouluttaminen häiriöttömässä ympäristössä silloin, kun koira on jo luonnollisesti lähelläsi. Pidä kädessäsi herkkuja tai vaikkapa koiran iltaruokaa, josta säännöstelet sille aina pienen osan palkkioksi. Vihellä lyhyesti, kehu koiraa heti kun se kiinnittää huomionsa sinuun ja palkitse. Toista useita kertoja. Näin koira oppii, että kun se kiinnittää huomionsa sinuun, jotain mukavaa tapahtuu. Toiminnasta tulee kannattavaa. 6

7 Mene edelleen häiriöttömässä paikassa vähän matkan päähän koirasta ja vihellä. Kun se kääntyy sinua kohti, kehu sitä ja käänny itse poispäin ja ota muutama askel. Kun koira lähtee seuraamaan sinua, palkitse. Toista. Koira oppii kulkemaan vierelläsi saadakseen palkkaa. Huomaa kuitenkin, että koiran ei tarvitse katsoa sinua silmiin ja seurata ollakseen palkkion arvoinen, riittää, että se kävelee vierelläsi ja kanssasi. Vaikeuta harjoitusta kun tämä jo onnistuu hyvin ja nopeasti. Vihellä koirallesi ja kehu sitä heti kun se kääntyy sinua kohti. Ota muutama askel poispäin ja palkitse, jos se tulee mukaasi. Vihellä sitten uudelleen ja käänny poispäin muutaman askeleen verran ja palkitse koiraa mukanasi tulemisesta. Toista monia kertoja ja eri suuntiin. Näin koirasi oppii äänimerkin kuultuaan tulemaan mukanasi kaikkialle saadakseen palkinnon. Nyt olet valmis käyttämään hihnaa. Toimi samalla tavalla kuin ennenkin, mutta pidä huoli siitä, että hihna pysyy löysällä. Tarkkaile etenkin omaa toimintaasi, sillä usein me ihmiset hihnan toisessa päässä kiristämme hihnaa. Jatka harjoittelua ja tee useita toistoja. Pidennä pikkuhiljaa kävelyjen pituutta. Jos koirasi ei enää pysty keskittymään, se on väsynyt ja olet harjoitellut sen kanssa liian pitkään. Vie se lepäämään ja jatka harjoitusta joskus toiste. Koiran keskittymiskyky riippuu sen iästä, stressitasosta ja aikaisemman harjoittelukokemuksen määrästä. Pienet pennut eivät niin kuin eivät pienet lapsetkaan jaksa keskittyä kauaa, joten muista lopettaa harjoittelu ajoissa, eli silloin, kun teillä molemmilla vielä on hauskaa ja virtaa jäljellä. Kun koirasi tottelee äänisignaalia joka kerta, voit pikkuhiljaa alkaa vähentää herkkujen syöttämistä. Anna sille palkkaa epäsäännöllisesti joka toinen tai kolmas kerta, ja edelleen yhä harvemmin. Muista aina kehua koiraasi, vaikka et antaisikaan sille rapsutuksia, lelua tai herkkuja. Älä kuitenkaan lopeta palkkion antamista kokonaan, sillä koira tarvitsee muistutuksen toiminnan kannattavuudesta aina silloin tällöin, ettei se kyllästy kokonaan ja palaa vanhaan käytökseensä. Rugaas teki menetelmästään tutkimuksen, jossa seurattiin 196, eri-ikäisen ja -rotuisen vetävän koiran hihnakäyttäytymisen muutoksia kuukauden koulutuksen aikana. Tutkimuksen alussa hihna kiristyi pahimmillaan 70 kertaa yhdellä tienpätkällä! Kuukauden kestäneen koulutuksen jälkeen hihnan kiristymisen keskiarvoksi tuli yksi, lähes huomaamaton hihnan kiristyminen. Vetämätön koira? Joidenkin koirien kanssa ongelma on päinvastainen, ja omistaja joutuu vetäjän rooliin. Koira saattaa kadota nähdessään kaulapannan ja hihnan päähän päästyään käyttää nelijalkajarrutusta liikkumisen estämiseksi. Tähänkin aluksi koomisen tuntuiseen käyttäytymiseen voi olla monia syitä, ja ensimmäisenä on tarkastettava eläimen fyysinen kunto. Erilaiset nivel- tai lihaskivut voivat tehdä liikunnasta tuskaista ja epämiellyttävää, ja eläinlääkäriltä saa ohjeita mahdolliseen lääkitykseen tai fysikaaliseen hoitoon, joilla kipuja voidaan lievittää tai jopa poistaa. Koiran liikuntakammo voi johtua myös pelosta. Etenkin pienempiä koiria voi jännittää lähteä suureen, vaaroja täynnä olevaan maailmaan autojen, ihmisten ja toisten koirien sekaan. Kannattaa kiinnittää huomiota koiran elekieleen, tarkista esimerkiksi onko sen häntä painautunut tiiviisti mahaa vasten tai täriseekö se. Ruuan tarjoaminen lenkillä on hyvä tapa testata koiran pelokkuus tai stressitaso ja mikäli koira syö, se on omiaan auttamaan koiraa luomaan positiivinen assosiaatio eli mielleyhtymä lenkkeilyyn. Jotkut koirat ovat saattaneet altistua lenkeillä huonoille kokemuksille. Näitä kokemuksia voi aiheuttaa vastaantulevat pelottavat koirat, ohikulkijat tai omistaja itse. Jos koira saa toistuvasti selkäänsä lenkillä, ei liene mikään ihme, ettei se halua enää lähteä omistajan ohjaamalle retkelle. Uusien huonojen kokemuksien ennaltaehkäisemiseksi on hyvä tehdä periaatepäätös, etteivät tuntemattomat koirat tai ihmiset pääse tutustumaan koiraan lenkkien aikana. Koirakavereita voi tavata muissa yhteyksissä, sillä kaikki vastaantulevat koirat eivät välttämättä ole ystävällisiä. Ensisijaisesti lenkeistä on tehtävä koiralle hauskoja ja turvallisia. Koiran ruuat voi jakaa esimerkiksi pieniin muovirasioihin, joita edellä kulkeva ulkoiluttaja taitavana metsästäjänä löytää tien varsilta, kivien alta tai puiden juurilta. Jos koira pitää leikkimisestä tai keppien jahtaamisesta, näitä toimintoja kannattaa lenkillä harrastaa. Koira 7

8 saattaa olla myös kyllästynyt samoihin maisemiin ja hajuihin, jolloin maisemanvaihdos voi olla paikallaan. Kun koira laittaa jarrut lukkoon, on hyvä liikkua itse koiran ympärillä ja katsoa, olisiko kenties joku toinen suunta sille mieluisampi. Koirat liikkuvat usein mielellään laumoissa, ja esimerkiksi pelokasta koiraa voi auttaa tuttu ja rauhallinen koirakaveri, joka kulkee rohkeasti eteenpäin. Koirista puhuttaessa on tärkeää pitää mielessä myös se, että koirat ovat erilaisia. Yksi koira saattaa pursuta energiaa, sinkoilla ympäriinsä kuin kofeiinia saanut orava ja koirassa näyttää olevan vain kaksi vaihdetta kovaa ja täysillä. Toinen koira saattaa luontaisesti olla enemmän Havukkaahon ajattelija, ja nautiskella uusista hajuista ja vaihtuvista maisemista. Koirat, kuten ihmisetkin, ovat yksilöitä, ja juuri luonteenpiirteiden vaihtelu ja erilaiset toimintatavat tekevät niistä niin mielenkiintoisia! Lopuksi Heitä kelataluttimesi nurkkaan, sillä se ei hyödytä sinua eikä koiraasi. Koirasi saa paljon enemmän liikuntaa, kun opetat sen kävelemään kauniisti hihnassa ja voit itsekin nauttia ulkoilusta. Kelataluttimen avulla vain hämmennät koiraa, sillä fleksi on jatkuvasti kireällä ja aiheuttaa painetta koiran kaulaan. Mistä se voisi tietää, että milloin se vetää ja milloin se vain kulkee eteenpäin? Kelataluttimessa kävelevä koira ei myöskään opi hahmottamaan hihnan pituutta, ja ongelmissa ollaan viimeistään siinä vaiheessa, kun laitat koiran kiinteään taluttimeen kiinni. Koira on tottunut siihen, että se saa juosta kaukana sinusta ja yrittää sitä nytkin. Lisäksi taluttaessasi koiraasi kelataluttimella, sen ei tarvitse missään vaiheessa kiinnittää huomiotaan sinuun. Muista, että kaikki se aika, jonka laitat koirasi koulutukseen tänään on pois selkä- ja lihaskivuistasi huomenna. Turvallisia lenkkejä talvisäässä! Elise P.S. Kaikki Anturaisessa ilmestyneet juttusarjan artikkelit kootaan - sivustolla sijaitsevaan blogiin, josta löytyy myös muita kotikoiran koulutukseen liittyviä tekstejä. Kirjoittajalle on myös mahdollista lähettää risuja, ruusuja, kysymyksiä ja juttuideoita blogin kautta, ja ne otetaan mielenkiinnolla vastaan. *) Rugaas, Turid (2004) Kiskomatta paras: mitä tehdä kun koira vetää hihnassa? Suom. Katariina Mähkönen teoksesta What do I do when my dog pulls? Helsinki: Sanasilta Hip hei, pian me ollaan täysin oppineita lenkillä! 8

9 Ajankohtainen harrastusesittely: Boderterrierit hajustelemassa Teksti Anu Luoto ja kuvat Anne Rönkkö Osallistuin koirieni Kirin ja Kamin kanssa vuoden 2010 tammikuussa Suomen Eläinkoulutuskeskuksen järjestelemälle hajutyöskentelykurssille. Tässä artikkelissa kerron lyhyesti koiran hajuaistista ja sen käytöstä sekä Eläinkou-utuskeskuksessa saamamme koulutuksen perusteita. Tämä artikkeli on lyhennelmä aiemmin Borderi- lehdessä (1/2010) julkaistusta jutusta.. Hajujen maailma Koirien hajuaisti ihmisen apuna Koirat elävät vahvasti hajujen maailmassa, josta meillä ihmisillä ei juuri ole kokemusta. Ihmistenkin hajuaistilla voi erotella monenlaisia hajuja, mutta koirat ovat tässä asiassa mestareita. Voidaankin sanoa että koirat erottavat hajuista tuhansia sävyjä samalla tavalla kuin ihmiset pysyvät erottelemaan värisävyjä. Jälkeä etsivä koira nuuskuttelee usein voimakkaasti. Tällöin koira voi vetää ilmaa sieraimiinsa jopa kuusi kertaa sekunnissa. Kostea kirsu tehostaa hajumolekyylien siirtymistä nenäonteloon. Nenäontelon yläosassa sijaitsevat hajuepiteelin peittämät kuorikot, jotka ovat rakenteeltaan kierteisiä. Kierteisyys lisää hajuepitelin pinta-alaa ja auttaa säätelemään nenäontelon lämpötilaa ja kosteutta. Hajureseptorisolut sijaitsevat hajuepiteelin pinnalla. Hajuepiteelin pinta-ala koiralla on noin keskimäärin 200 neliösenttiä, kun ihmisellä epiteeliä on vain kahden neliösentin verran. Hajureseptorisoluja koiralla on 50-kertaisesti ihmiseen verrattuna. Hajureseptorisolut ovat erikoistuneet tunnistamaan erilaisia hajumolekyylejä. Hajureseptorisolut ovat pitkänomaisia soluja, jotka kulkevat ohuen luulevyn, seulaluun, lävitse aivokopan etuosassa sijaitsevaan hajukäämiin. Kaikilla koiran sukuisilla eläinlajeilla on hyvä hajuaisti. Hajuaisti eläimet käyttävät ravinnon etsinnässä. Hajuaistin avulla eläin voi myös selvittää onko jokin makupala syötäväksi kelpaavaa. Ravinnon etsintään liittyvän käyttäytymisen lisäksi koirat villien sukulaistensa tavoin lukevat toistensa jättämiä hajuviestejä. Koirat tunnistavat toisensa ensisijaisesti hajun avulla. Tunnistamisen lisäksi koirat saavat toistensa hajuviesteistä selville monenlaisia asioita kuten terveydentilan ja mahdollisen kiiman. Ihminen on käyttänyt koiran ylivertaista hajuaistia apunaan jo vuosituhansien ajan. Aluksi koira toimi metsästyksen apuna vainuten riistaeläimiä ja johdattaen näin metsästäjät saaliin jäljille. Tätä koiran luontaista riistaviettiä käytetään yhä edelleen sekä hirvimetsällä että jäniksen tai ketun ajossa. Myöhemmin koiria on opetettu jäljestämään myös ihmisiä ja nykyisinkin monien ns. virkakoirien perustaitoja on jäljestys. Kadonneiden tai rikollisten etsinnän ohella virkakoirilla on muitakin nenätehtäviä. Poliisikoiria on koulutettu tunnistamaan mm. huumeiden, tupakan ja seteleiden hajua, ilmaisemaan tiettyjen kemikaalien esiintymistä palopaikalla sekä tunnistamaan rikollisia rikospaikalle jääneen hajun perustella. Ruumiskoirat ilmaisevat kuolleen ihmisen, kun taas rauniokoirat etsivät eläviä ihmisiä esimerkiksi sortuneista rakennuksista. Virkakoiria toimii nenätyöskentelyä vaativissa tehtävissä myös puolustusvoimissa, rajavartiolaitoksessa sekä tullissa. Koiran hajuaistia on käytetty apuna myös muunlaisissa haistelua vaativissa tehtävissä. Koira voidaan kouluttaa esim. tunnistamaan tietyn homesienen haju ja ilmaisemaan se. Näitä homekoiria voidaan käyttää mm. rakennusten kunnon tutkimukseen. Varsin uusi nenäkäyttösovellus on tiettyjen ihmisten sairauksien havaitseminen. Koira voidaan opettaa tunnistamaan diabetesta sairastavan ihmisen verensokerin lasku ja ilmaisemaan se. Potilas ei välttämättä itse huomaa glukoosiarvon laskua ja voi joutua vaarallisessakin tilanteessa ns. insuliinishokkiin. Koulutetun koiran varoittaessa tilanteesta, voidaan shokkitila välttää. Myös ekologisessa tutkimuksessa koiran hajuaistia voidaan käyttää hyödyksi usein eri tavoin. Koira voi hajuaistinsa avulla paikantaa tutkittavia eläimiä tai kasveja. Koiria on käytetty apuna mm. suurpetotutkimuksissa useissa maissa. Suomessa riista- ja kalatalouden 9

10 tutkimuskeskuksen tutkija on opettanut koiransa etsimään tutkimuslajiensa supikoiran ja mäyrän ulosteita metsästä. Myös Yhdysvalloissa koiria on käytetty vastaavalla tavalla mm. harmaakarhuun liittyvässä tutkimuksessa. Hajuaistin käyttö eri harrastuksissa Monet koiranomistajat ovat ainakin joskus aktivoineet omaa rekkuaan käyttämään hajuaistiaan. Aktivointi on yksikertaisimmillaan ruokapalojen piilotusta koiran etsittäväksi. Tätä namin piilotusta voi tehdä niin sisätiloissa kuin myös ulkona. Namien lisäksi koiran voi opettaa etsimään piilotettuja esineitä esim. kadonneita avaimia. Koiran voi kouluttaa etsimään sieniä ja näin saada uutta sisältöä yhteisiin metsäretkiin. Koiraa voi käyttää myös etsimään kadonneita lajitovereitaan. Myös tokon ja palveluskoiralajien harrastajat ovat koiria kouluttaessa ohjanneet koiransa käyttämään hajuaistiaan tiettyyn tehtävään. Tokon tunnistusnoudossa koiran on valittava ohjaajan hajuinen kapula. Palveluskoirakokeissa koira mm. jäljestää ihmisen jättämää jälkeä sekä etsii ihmisiä ja esineitä hajuaistinsa avulla. Metsästyskoirilla on useita jäljestystehtäviä, joissa vaaditaan hajuaistia. Yksi näistä koemuodoista on MEJÄ eli metsästyskoirien jäljestämiskoe, jossa koira jäljestää maastoon vedettyä verijälkeä. Kokeen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen jättämää jälkeä. Näiden muutamien esimerkkien lisäksi monissa muissakin harrastus- ja koemuodoissa koiralta edellytetään nenän käyttöä. Johdatus hajutyöskentelyn opetukseen Hajutyöskentelyn tarkoituksena on, että koira tunnistaa sille opetetun hajun, etsii sen sekä ilmaisee löytönsä halutulla tavalla. Opetuksessa käytetään positiivista vahvistamista. Negatiivinen palaute ei sovi kovin hyvin hajukoulutukseen, koska emme voi tietää varmasti tekeekö koira väärin. Joskus joudutaan käyttämään negatiivista rankaisua, jossa poistetaan koiran tavoittelema palkkio tai mahdollisuus saada palkkio. Virheellinen toiminta pyritään sammuttamaan olemalla huomioimatta sitä. Hajukoulutuksessa ajoitus on tärkeää, siksi monet ehdollistavat koiransa esimerkiksi naksuttimen ääneen ja näin pystyvät tarkasti kertomaan koiralle, koska se toimi oikein. Kohdehajun opetuksessa käytetään apuna hajupurkkia. Purkki voi olla metallinen tai lasinen purkki, jossa on reiällinen kansi. Purkissa ei saa olla muovisia tai kumisia osia, jotka huokoisina helposti imevät hajuja itseensä. Parhaaksi hajupurkkimalliksi on osoittautunut teräksinen suola- tai maustesirotin. Teräksinen purkki on pitkäikäinen, se ei naarmuunnu yhtä helposti kuin alumiininen ja lisäksi se kestää hyvin pesua ja kuumennusta. Lasipurkkia käytettäessä tulee muistaa, että purkkien tulee näyttää samalta, joten jokaiseen purkkiin tulee laittaa sisälle jotain. Harjoittelun alkuvaiheessa purkkeja tarvitaan vain yksi, kun koiraa ehdollistetaan opetettavaan hajuun. Varsinaiseen hajuerotteluun tarvitaan useampi purkki. Hajulähde siis laitetaan purkin sisälle. Purkit tulee pestä huolellisesti treenien välillä. Suurempia hajukoulutuksen apuvälineitä ovat hajuseinä eli aparaatti (kuva 1) sekä hajulauta (kuva 2). Hajuseinä on suurehkosta levystä rakennettu systeemi. Seinässä on neljä reikää, joihin hajupurkit asettuvat. Hajureikien alapuolella on toiset reiät, joiden läpi koiralle annettava palkkio heitetään niiden alla sijaitsevaan kouruun. Seinän takana on sivusuunnassa liikkuva mekanismi, jossa hajupurkit ovat. Mekanismin avulla hajua voidaan siirrellä niin, ettei koira ehdollistu vain yhteen ainoaan reikään vaan oppii etsimään hajua kaikista neljästä reiästä. Hajulauta on lattialla seisova teline, jossa hajupurkit ovat kukin omassa reiässään peräkkäin. Hajulauta estää koiraa kaatamasta hajupurkkeja, mikä voi olla ongelma vähänkin innokkaammilla koirilla. Lisäksi lauta on suhteellisen helppo rakentaa myös kotikonstein, kun taas seinän tarvitaan vähän enemmän insinööritaitoja. Kuva 1 Kami työskentelee hajuseinällä eli aparaatilla. 10

11 Kuva 2 Kiri työskentelee hajulaudalla. Koiralle opetettava haju voi olla mikä tahansa. Alussa käytetään kuitenkin ns. harjoitushajua ja vasta kun menetelmä on hallinnassa, siirrytään varsinaiseen kohdehajuun. Hajun on hyvä olla jotakin, johon koira ei yleensä arki-elämässä törmää. Eläinkoulutuskeskuksen kurssilla käytettiin harjoitushajuna vaniljalla maustettua vihreää teetä. Aluksi koira ehdollistetaan hajuun käyttämällä yhtä hajupurkkia ja hajuseinällä tai laudalla harjoiteltaessa kaikissa purkeissa on kohdehajua. Näin päästään vahvistamaan useita kertoja koiran ehdollistumista hajuun. Alkuvaiheessa palkka tulee antaa purkin läheltä (kuva 3), mikä lisää entisestään ehdollistumista hajuun, koska palkkana käytettävän ruuan maku ja haju yhdistyvät kohdehajuun. Seuraavaksi mukaan otetaan häiriöhaju eli hajuton purkki. Koira palkitaan, kun se nuuskii oikeaa purkkia. Väärän purkin haistelusta ei tapahdu mitään vaan koiran annetaan itse hoksata mitä pitäisi tehdä palkka saadakseen. Hajuseinällä koiraa voidaan aluksi auttaa hieman osoittamalla, että seinällä on muitakin purkkeja. Hajuseinällä on aluksi kaksi hajullista purkkia ja kaksi tyhjää ja lopuksi vain yhdessä purkissa oli kohdehajua. Hajuseinällä hajun paikkaa vaihdellaan epäsäännöllisesti ja koiraa palkitaan antamalla välillä nami myös kauempaa. Näin saadaan koira liikkumaan ja etsimään oikeaa purkkia. Kuva 3 Palkka tulee koulutuksen alussa antaa mahdollisimman läheltä hajulähdettä eli purkin päältä. Kun ehdollistuminen kohdehajuun on melko vahvaa, liitetään mukaan ilmaisu. Ilmaisun avulla koira kertoo löytäneensä halutun hajun. Ilmaisutapa riippuu toisaalta hajukohteesta ja toivotusta tarkkuudesta. Ilmaisutapaa vahvistetaan ensin erillisenä toimintona. Ilmaisuna voi olla istuminen, maahan meno, kuonolla tai tassulla koskeminen (kuva 4). Ilmaisu valitaan hajutyöskentelyn tavoitteen mukaisesti. Kotiaktivoinnissa ilmaisutavalla ei välttä-mättä ole suurta merkitystä, mutta esimerkiksi homekoiran ei ole suotavaa ryhtyä raapimaan kohdehuoneiston tapetteja tai sienikoiran syömään sieniä. Kuva 4 Hajun voi ilmaista esimerkiksi maahan menolla. Hajupöydän päällä makaaminen ei ole kuitenkaan toivottavaa. 11

12 Kokemuksia hajutyöskentelyn alkeista Kiinnostuin hajutyöskentelystä luettuani Koiramme-lehdessä syksyllä 2009 olleen artikkelin koirien käytöstä ekologisessa tutkimuksessa. Biologina tietysti innostuin ajatuksesta kovasti ja ryhdyin tutkimaan aihetta netistä. Sitten keskustelin ystäväni Annen kanssa, joka oli oman koiransa kanssa aloittanut hajutyöskentelykoulutuksen Eläinkoulutuskeskuksessa. Ja sitä kautta sitten päädyin kurssille myös omien koirieni kanssa. Aiemmin olen tehnyt hajutyöskentelyä kotiaktivointina sekä Kirin että Kamin kanssa. Lähinnä se on ollut makupalojen piilotusta. Joskus olen tehnyt sitä myös ulkona. Kirillä olen etsityttänyt myös palloa, joka on pallohullulle koiralle elämää suurempi esine. Kirin kanssa on myös tehty muutaman kerran tokon tunnistusnoudon alkeisharjoituksia. Molemmat koirat ovat käyneet verijäljellä. Mejäily jatkuu taas kesällä. Ennen koulutuksen käytännön harjoituksia ajattelin, että Kiri hoksaa homman idean nopeammin. Unohdin kuitenkin, että Kiri on luonteeltaan sen verran vilkas tapaus, että se ei malta keskittyä tekemiseen riittävästi. Kami yllätti kyllä positiivisesti. Oikeastaan epäilin Kamin kanssa sitä, ettei se olisi ehdollistunut naksuttimen ääneen eikä siitä syystä tajuaisi mitä siltä halutaan. Ohjaajan kannalta koulutus on ollut varsin haastavaa, mutta erittäin mielenkiintoista. Vaikeinta on mielestäni ollut aparaatin käytön opettelu sekä koiran oikea-aikainen palkkaaminen. Yleensä olen aina auttamattomasti myöhässä. Yllättävää on ollut Kamin intensiivinen työskentely ja toisaalta taas Kirin käyminen suurilla kierroksilla koulutuksen aikana. Molemmat koirat ovat koulutuksen aikana todennäköisesti ehdollistuneet ainakin jollain tasolla kohdehajuun. Molemmat osaavat työskennellä hajuseinällä. Yleistäminen hajulaudalla alkoi vasta eikä kotiharjoituksissa vielä ole edetty lautaharjoitteluun asti. Kotitreeneissä on käytetty tähän asti kahta purkkia, joista toisessa on kohdehajua ja toinen on tyhjä. Molemmille koirille on vahvistettu istumista, josta on tarkoitus tehdä ilmaisu. Kamin kanssa olen jo muutaman kerran kokeillut ilmaisun liittämistä toimintaketjuun. Tavoitteena on kouluttaa joko toisesta tai molemmista liito-oravakoiria eli avustamaan liitooravan papanoiden etsimisessä. Mitään tiukkaa aikataulua tällä tavoitteella ei ole asetettuna. Nuuskutteluterveisin Anu Luoto sekä borderterrierit Kiri ja Kami Lähteet ja lisätietoja mm.: Koiramme 10/2009 Suomen Eläinkoulutuskeskus > Soveltava kurssitoiminta > Hajutyöskentely Hajutyöskentely kurssin luentomateriaali 2010 Poliisikoiralaitos dexfin Saaga ryhtyi heti harjoittelemaan. 12

13 Puheenjohtajan palsta kirjoittanut Harry Turtiainen HALLI, HALLI, HALLI Tilanne Pohjatyöt tontilla saadaan valmiiksi viikolla Poikkeuslupa anomus rakentamiselle on jätetty ja valitusajan umpeuduttua varsinainen pystytys alkaa marraskuun puolessa välissä. Edellyttäen, ettei kukaan tee valitusta. Tämä tarkoittanee optimistisesti sitä, että halli saadaan harjoituskäyttöön noin vuodenvaihteeseen mennessä. Tilanne Runko on valmis. Pohjatyöt on kaupungin toimesta hyväksytty. Sokkelin täyttö ja routaeristykset nyt tehdään maaliskuun alussa. Sitten seinät ja katto, ovet, ikkunat, toimistotilat, sähköt sekä lämpö, vesi että ilmastointi. Niin ja ulkoalueiden tasaukset juu ihan kohta, yhdessä tehden, on valmista. TALKOOT, TALKOOT, TALKOOT Talkoisiin ei tähän mennessä ole ollut paljonkaan tarvetta. Isot koneet ovat siirtäneet maata eikä käsitöitä ole ollut paljonkaan tarjolla. Lunta on luotu runsaasti ja vielä enemmän koneilla siirretty. Onneksi on jäsenet, jotka tulevat talkoisiin. Kiitokseni heille, jotka ovat aikaa löytäneet. Erityisesti haluan kiittää Annika Pihlajasaarta, Jaana Siltasta ja Riitta Oksmania heidän henkilökohtaisesta panoksestaan rahoitusvaikeuksien laukaisemiseksi. Heidän innostuksensa ja sitoutumisensa on esimerkkinä meille muille. Kiitokseni myös hallityöryhmän ja hallituksen jäsenille, jotka ovat panostaneet muutakin kuin aikaa hankkeen toteutumiselle. Jotta yllämainittu optimismi toteutuisi, marraskuun puolesta välistä maaliskuun alusta alkaen tarvitaan sitten reipasotteisia naisia ja miehiä. Seinien nosto, katonteko ja lämpimien tilojen valmistus kaipaavat ammattilaisia ja muita ennenkin pappia kyydittäneitä. Muille innokkaille on tarjolla tehtäviä, kantamista, siivoamista, maalaamista jne. ILMOITTAUTUKAA MASALLE JA HARRYLLE NYT HETI, KUTSUMME TEITÄ TYÖMAALLE TILANTEEN MUKAAN MAHDOLLISIMMAN AJOISSA. Vuosikokous lähestyy, joten muistakaa kaikki lähettää tuloksenne ja saavutuksenne. Hyvästi kasvihuone tervetuloa halli! 13

14 Kuinka koiranpennusta otetaan kuva 1. Ota filmirulla pakkauksesta ja laita se kameraan. 2. Ota pakkaus pennun suusta ja laita se roskikseen. 3. Nosta pentu roskiksesta ja harjaa sen kuonosta kahvinporot. 4. Valitse hyvä tausta kuvaukselle. 5. Ruuvaa kamera jalustaan, tarkista että salama ja tarkennus toimivat. 6. Etsi pentu ja vedä likainen sukka sen suusta. 7. Laita pentu valittuun kohtaan ja asetu kamerajalustan taakse. 8. Unohda valittu kohta ja konttaa pennun perässä. 9. Aseta tarkennus kohdalleen toisella kädellä kun samalla houkuttelet pennun pois toisella kädellä. 10. Hae nenäliina ja pyyhi pois kuononjälki linssistä. 11. Heitä katti pihalle ja hae paperia pyyhkiäksesi kissan raapimaa naarmua pennun kuonossa. 12. Yritä saada pennun huomio vinguttamalla lelua pääsi yläpuolella. 13. Laita silmälasisi taas päähän ja tarkista menikö kamera rikki. 14. Ponnahda pystyyn kuin vieteriukko ja tartu pentua niskasta ja sano: "Ei, ei - tuo tehdään ulkona! 15. Hae lasi ja hyvää viskiä. 16. Istu lempinojatuoliisi, nosta jalat sohvapöydälle, maistele viskiä ja päätä että alat ensi töiksesi huomenna opettaa pennulle "Istu" ja "Seuraa". Robin-pennun kuvasi ja jutun lähetti Marja Evälahti 14

15 Ohjaaja tutuksi- sarjassa esittelemme TARJA UKKOLAN, joka on seuramme näyttelyvastaava. 1. Mikä on nimesi? * Tarja Ukkola 2. Minkälainen koira sinulla on / mitä harrastat koiran/koiriesi kanssa? * Minulla/meillä on yhteensä 6 pitkäkarvaista collieta. Kotona näistä asustaa 3 veteraani-ikäistä, yhteisomistuksessa poikamme kanssa 2 aikuista ja sijoituksessa työkaverilla nuorimmainen. Tällä hetkellä harrastuksina ovat näyttelyt, toko ja Kaverikoiratoiminta. 3. Miten olet päätynyt Kotkan Koiraystäväin seuraan? * Kotkan Koiraystäväin Seuraan liityin nyt jo edesmenneen ensimmäisen pitkäkarvaisen collieni ollessa 4 kk ikäinen, silloin alkoi pentukurssi. Jokainen koirani on koulutettu ensin KKS:n pentukoulutuksessa ja siitä sitten jatkettu kunkin innostuksen ja luonteen mukaan tokon ja agilityn pariin. Mukaan varsinaiseen seuratoimintaan ajauduin vähän kuin vahingossa ja sillä tiellä olen edelleen. 4. Olet näyttelyvastaavana. Millaisia tehtäviä se tuo tullessaan? * Näyttelyvastaava toimii näyttelyjaoksen ja hallituksen välisenä yhteyshenkilönä ja yhtenä hallituksen työrukkasista. Näyttelyvastaavan tehtäviin kuuluu tehdä jaoksen toimintasuunnitelma yhdessä jaoksen jäsenten kanssa, tehdä jaoksen edellisen vuoden toimintakertomus, kerätä seuran näyttelykilpailutulokset, kutsua kokoon jaoksen kokoukset ja toimia niiden sihteerinä ja puheenjohtajana sekä toimia yhtenä näyttelyharjoitusten vetäjistä ja tapahtumien järjestäjistä. Varsinaisessa jaoksen muussa toiminnassa näyttelyvastaava on mielestäni vain nimike, sillä meillä on jaoksessa tehty työnjako esim. mätsäreitä varten. 15

16 Päätökset näyttelyjaoksen toiminnasta ja jäsenten tehtävistä teemme jaoksen kokouksissa ja näitä tehtäviä on hoitamassa niin hieno porukka, ettei minun yleensä tarvitse näyttelyvastaavan ominaisuudessa huolehtia muusta kuin viime hetken tarkastuksista ja ongelmatilanteiden ratkaisemisesta. 5. Mikä on mielestäsi parasta näyttelyharjoituksissa? * Innokkaat ja motivoituneet harjoituksiin osallistujat. On todella upea tunne, kun joku tulee harjoituksissa tai näyttelyissä kertomaan, miten hienosti hänen koiransa toimi tai pärjäsi, silloin viimeistään sitä tuntee onnistuneensa kouluttajana. 6. Entä mikä on huonointa? * Kouluttajien vähyys. Harjoituksissa käy melko paljon osallistujia, mutta kouluttajia on kerralla paikalla vain muutama, joten aina ei voi antaa riittävästi aikaa jokaiselle, vaikka kuinka haluasi ja odotteluja tulee väkisinkin. 7. Minkälaisille ihmisille suosittelet näyttelyharjoituksia? * Näyttelyharjoitukset sopivat mielestäni kaikenlaisille ja kaiken ikäisille näyttelyistä kiinnostuneille ihmisille. On ohjaajalla käsissään ensimmäinen tai kymmenes koira, useimmat niistä kuitenkin tarvitsevat vieraan ihmisen tekemää käsittely-, ryhmä- ja yksilöharjoittelua. 8. Kuinka suuri joukko harrastajia harjoituksissa käy? * Ryhmien koko vaihtelee, koska meillä ei ole kiinteitä harjoitusryhmiä. Keväällä kun harjoitukset alkavat ja ennen isoja näyttelyitä, voi harjoituksissa olla jopa koirakkoa. 9. Mitä pitää ottaa huomioon, kun tulee näyttelytreeneihin? * Harjoituksissa tulisi olla mukana näyttelyhihna, makupaloja koiralle tai huomaamaton lelu joka saa koiran kiinnostumaan esittäjästä. Varsinkin kesällä kun aurinko paistaa on mukana oltava vesikuppi ja vettä, sillä kentällä ei ole vesipistettä. Tärkeintä kuitenkin on, että lähtee mukaan iloisin ja avoimin mielin muistaen, ettemme me näyttelykouluttajat ole jokaisen rodun asiantuntijoita eikä ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa esittää koiraa. 10. Voiko kuka tahansa tulla näyttelytreeneihin? * Kyllä voi, kunhan koiran rokotukset ovat kunnossa. Seuran käytännön mukaan harjoituksissa voi käydä 3 tutustumiskertaa, jonka jälkeen toivoisimme liittymistä seuran jäseneksi. 11. Milloin ja missä niitä järjestetään? * Näyttelyharjoituksia järjestetään alkaen torstaisin klo Ahlströmin kentällä osoitteessa Pajatie 43, Kotka. 12. Muuta? * Aurinko alkaa jo päivisin lämmittää ja lumet saavat kohta kyytiä, joten enää ei ole pitkä aika, kun taas tavataan. Tervetuloa mukaan näyttelyharjoituksiin :o) KIITOS HAASTATTELUSTA. 16

17 NÄYTTELYHARJOITUKSET KEVÄÄN AIKAAN: Paikka: Ahlströmin kenttä, Karhula välisenä aikana torstaisin klo ********************************************************************** Lisätietoja: Tarja Ukkola, pettydudes.com tai Ota mukaan koirallesi sopiva näyttelyhihna, makupaloja ja vesikuppi. Näyttelyharjoitukset on tarkoitettu kaiken ikäisille ja rotuisille koirille ja ohjaajille. Harjoituksissa opetetaan näyttely käyttäytymistä erilaisissa näyttelytilanteissa. Koiranhan tulee osata näyttelyissä liikkua kauniisti, antaa vieraan ihmisen katsoa hampaat ja koskea koko muuhun kehoon. Pienten koirien tulee osata seisoa pöydällä. Näiden lisäksi vielä koiran tulee osata liikkua ryhmässä muiden koirien kanssa, antaa mahdollisesti mitata säkäkorkeus ja tarkastaa tunnistusmerkintä. Otathan harjoituksiin mukaan mahdollisen näyttelyhihnan ja kaulaimen ja PALJON herkullisia namipaloja. Jos et tiedä millaisen näyttelyhihnan ja kaulaimen juuri sinun koirasi tarvitsee, niin keskustellaan asiasta harjoituksissa. Jos ketään ei ole ilmaantunut harjoituksiin 15 min yli sovitun ajan on ohjaajalla lupa poistua kentältä. Pyrithän siis olemaan ajoissa kentällä. MATCH SHOW BEST IN SHOW: 1. Alaskanmalamuutti Neo / Kati Bruce 2. Kääpiöpinseri Ella / Taru Salminen 3. Rhodesiankoira Ina / Anna Gendlin 4. Pitkäkarvainen chihuahua Bablo / Tarja Toikka 5. Valkoinenpaimenkoira Bella / Sanna Saikkonen 6. Suomenlapinkoira Wilma / Emmi Rasa BABY PENNUT (14 kpl), tuomari Anu Pihkonen Punaiset: 1. Rhodesiankoira Ina / Anna Gendlin 2. Isovillakoira Oiva / Kyllikki Riisiö 3. Islanninlammaskoira Minttu / Paula Ruotsalainen 4. Jackrussellinterrieri Hilla / Anita Leppänen Siniset: 1. Landseer Routa / Susanna Honkasalo 2. Irlanninsusikoira Ronson / Siiri Kuukka 3. Entlebuch Vilkku / Sanna Taipale 4. Chow chow Joonatan / Janina Tura PENNUT (3 kpl), tuomari Anu Pihkonen 1. Suomenlapinkoira Wilma / Emmi Rasa 2. Tanskandoggi Sinttu / Jonna Nurmi 3. Cockerspanieli Nanna / Heidi Puustelli PIENET KOIRAT (16kpl), tuomari Miia Hokkanen Punaiset: 1. Pitkäkarvainen chihuahua Bablo / Tarja Toikka 2. Bullterrieri Pink / Tiia Tanska 3. Phaléne Wili / Amanda Vorho 4. Mäyräkoira Ira / Anna Rikkinen Siniset: 1. Kääpiöpinseri Ella / Taru Salminen 2. Ranskanbulldoggi Maisa / Heli Saren 3. Bichon frisé Dana / Heidi Liljeqvist 4. Jackrussellinterrieri Tähti / Anita Leppänen ISOT KOIRAT (19kpl), tuomari Satu Mikkola Punaiset: 1. Alaskan malamuutti Neo / Kati Bruce 2. Siperianhusky Pyry / Reeta Laine 3. Eurasier Jessa / Eija Aronen 4. Irlanninsusikoira Zippo / Siiri Kuukka Siniset: 1. Valkoinenpaimenkoira Bella / Sanna Saikkonen 2. Eurasier Jymy / Eija Aronen 3. Espanjanvinttikoira Vito / Eija Rantanen 4. Valkoinenpaimenkoira Jade / Riikka Ruonala 17

18 JUNIOR HANDLER v. (8 kpl), tuomari Jaana Sandberg 1. Sonja Mattila / labradorinnoutaja Donna 2. Emmi Rasa / shetlanninlammaskoira Millie 3. Sandra Pikkarainen / jackrussellinterrieri Riksu 4. Sini Räisänen / jämtlanninpystykorva Kille 5. Karoliina Leinonen / cockerspanieli Nelli JUNIOR HANDLER v. (1 kpl), tuomari Jaana Sandberg 1. Amanda Vorho / phaléne Wili PÄIVÄN PARAS JUNIOR HANDLER Sonja Mattila LELUKOIRA (6 kpl), tuomari Jaana Sandberg 1. Ida Vainio / Puppe 2. Venla Snicker / Topi 3. Noora Saarainen / Jessie 4. Selena Ögård / Nuu Nuu 5. Miita Welin / Jere 6. Emilia Taipale / Nöpö Tämä englanninspringerspanielin pentu vasta uneksii näyttelyurasta. 18

19 VIESTIKAPULA kiertää Viestikapulasta kiitämme heittäjiä Jaana Roimolaa ja Tessaa, joiden kanssa on yhdessä tokoiltu ja tehnyt metsälenkkejä Tessan kotimetsässä. Nasu on toinen koirani, myös ensimmäinen koirani oli kultainennoutaja. Rodun valinta on ollut selvää jo lapsesta asti. Olen aina ihaillut kultsua ja halunnut itselleni sellaisen isona. Tiedän, etten rotua tule koskaan vaihtamaan, kultsut vaan on kaikella tavalla niin ihania ja rakastettavia. Nasu on kultsumaiseen tyyliin erittäin ihmisrakas ja miellyttämishaluinen, tosin tuntuu, että monenkin kultsun edestä. Nasu on ollut aina vilkas ja toiminnanhaluinen koira. Energisyyttä olen purkanut jo pentuna opettamalla Nasulle erilaisia temppuja perustottelevaisuuden lisäksi. Vaikka asumme Kotkansaarella, on Nasu päässyt metsälenkkien makuun jo pennusta ja siellä vauhtia riittää. Myös monia pupuja on tullut jahdattua, tosin Nasu on joutunut pettymään, kun puput ovat olleet nopeampia. Nasusta lähtevä ääni pupua jahdatessa saa miettimään, onko siinä myös ajokoiraa, ainakin samalta se kuulostaa. Noutoharrastus on myös ollut mukana pennusta asti. Pakastimesta löytyy tälläkin hetkellä pupu, variksia, metsäkyyhkynen, harakka ja hirven sorkka. (Tiedoksi meillä kahvilla käyneille, ettei huolta, riistat ovat omassa pakastimessaan). Verijälkeä ollaan tehty omaksi iloksi, kokeisiin ei ole ollut innostusta lähteä. Jotenkin en viitsi käyttää koko viikonloppua siihen, kun on paljon kaikkea muutakin puuhaa. Noutajien taipumuskokeen Nasu läpäisi ensimmäisellä yrityksellä. Nomeilua harrastetaan omaksi iloksi, niin dameilla kuin variksillakin. Metsästyskokeessa on kerran käyty, mutta kun ensimmäinen lintu oli telkkä, niin se jäi rantaveteen ja koe siihen. Riistaintoa siis riittää vain tuttuihin lintulajeihin, metsästyskokeissa kun pitäisi kelvata mikä tahansa lintu. Muuten intoa touhuun riittää.. Energia ja uuden oppimisen halu on Nasulla edelleen valtava, ahneella koiralla tietysti palkallakin on asiassa suuri osuus. En ollut aiemmin kiinnostunut tokoilusta kilpailumielessä, mutta mentyäni hetken mielijohteesta Arja Pentikäisen toko-ryhmään ja nähtyäni Nasun 19

20 innostuksen ja edistyksen (ehkä myös omani) ajattelin, että pitäisikö tuota kuitenkin kokeilla. Kiitos rohkaisusta ja kannustuksesta Arjalle, en tiedä olisinko uskaltanut ensimmäistä askelta muuten ottaa! Ensimmäinen kisa käytiin ollessamme vielä Arjan ryhmässä Nasun täytettyä 3v huhtikuussa Kisa meni yllätyksekseni paremmin kuin hyvin! Ensimmäinen tavoite kun oli uskaltautua kisoihin ja toivoa, että jos saisi ALO1 jossain vaiheessa Alun perin myös koulutustunnus TK1 tavoitteena tuntui kaukaiselta, mutta se tuli heinäkuussa AVO- luokka on myös kahlattu läpi. Ehkä uskallamme keväällä ensimmäiseen VOI-luokan kisaan ainakin kovasti tekisi mieli jo mennä kokeilemaan. Tokoa ei meillä harrasteta mitenkään veren maku suussa vaan rennolla asenteella ja niin kauan, kun se itsestä ja Nasusta tuntuu mielekkäältä. Intoa ja iloa Nasulla on tekemiseen ja uuden oppimiseen ainakin vielä riittänyt. Nasu sopisi ihmisrakkautensa puolesta erittäin hyvin myös kaverikoiratoimintaan, mutta kun rakkauttakin pitäisi malttaa hillitä eikä väkisin pyrkiä syliin asti antamaan pusuja ja sählätä valtavalla innolla. Kotona Nasu on rauhallinen paitsi silloin, kun tulee vieraita, joita täytyy vastaanottaa. Nasu täyttää huhtikuussa viisi vuotta, joten ei voi enää sanoa, että kyllä se rauhoittuu kolme vuotta täytettyään Lähes jokainen vieras ihminen lenkillä, joka Nasua haluaa silittää, kysyy, onko se vielä ihan pentu (sähläyksen määrä on nimittäin pennun asteella ja Nasu on pienikokoinen) välillä tekisi mieli sanoa että onhan se Nasun heikko lenkki on sen selkä, joten ajatukset agilitysta olemme voineet unohtaa jo, ennen kuin sen aloittaminen olisi ollut mahdollistakaan. Nasun vilkkaus ja tekemisen halu olisivat lajiin kyllä sopineet. Näyttelyä emme harrasta, koska Nasu on näyttelyihin liian sirorakenteinen eikä näyttelyissä käyminen ole ollutkaan tavoitteena. Kerran on käyty junnu-luokassa hakemassa EH ja se riittää meille. Mutta toivon Nasulle pitkää ikää ja terveyttä, jotta saan sen seurasta nauttia mahdollisimman pitkään. Ai niin, Nasu on saanut kaveriksi erirotuisen pikkusiskon, Nelli-kisun, joka on nyt 4,5kk ikäinen. Tuossa ne nytkin makaavat sängyllä vierekkäin yhteisillä päiväunilla. Terveisiä kaikille tutuille koirineen ja muine lemmikkeineen! Toivottavat Marjo Hakkarainen ja Nasu Viestikapulan saavat seuraavaksi Katri Arvila ja Puntta. 20