Muistoja. Kappale IV. Jälleennäkeminen

Transkriptio

1 Muistoja Kappale IV Jälleennäkeminen Sen unen jälkeen elämäni muuttui täysin. Olimme Magicorissa vuoden. Ehdin siis täyttää 15. Silloin aloin näkemään jotain hyvin outoa vähän väliä, se oli kuin varoitus, joka varoitti minua jostakin tulevasta. En välittänyt siitä lainkaan ja se oli hyvin kohtalokasta. Vaikka välillä minulla meni hermot niiden tuntemusten kanssa, minä jokseenkin mielenkiinnolla seurasin niitä. Olin myös unohtanut Rikun täysin, ihan kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan olemassa. Unissani Riku ei ollut Riku. Hänen nimensä oli Chris. Hän oli minun kaksi vuotta vanhempi isoveljeni. En oikeastaan uskonut, että minulla olisi ollut vanhempi veli, en ainakaan siihen saakka, kun eräänä yönä... Ilta oli kaunis, kun Jade käveli Magicorin kaduilla. Liikenteessä oli tietenkin muitakin ihmisiä. Monet heistä kääntyivät tuijottamaan Jadea. Mitä ihmeellistä hänessä oli, että häntä piti tuolla tavalla tuijottaa? Sinä iltana Jade katsoi kaupungin porteille ja huomasi jonkun yllättävän tutun näköisen pojan, joka oli onnettoman näköinen. Poika oli sama, joka oli esiintynyt Jaden unissa koko edellisen vuoden. Jaden monissa unissa pojan seurassa oli ollut hopeahiuksinen mies, joka näytti mielipuolelta virnuillessaan Jadelle häijysti. Mutta sitten hän pysähtyi yhtäkkiä, kun tunsi kylmiä väreitä selässään. Mikä nyt oli vialla? Mikäs nyt on? Jade mutisi itsekseen. Täh? kuului ääni. Jade katsoi tuota tyyppiä, hän muisti yhtäkkiä pojan nimen. Se oli Riku. Mutta kun Jade katsoi tätä tarkemmin, hän tajusi tuntevansa pojan jostain menneisyydestään. Jade kalpeni saman tien. Miksi olet noin kalpea? Riku kysyi. Jade ei kyennyt sanomaan sanaakaan. Hän vain tuijotti. Poika oli se Jaden veljen asemassa ollut nuorimies! Jade? Riku kysyi oikeasti huolestuneena ja käveli lähemmäs tyttöä, joka ei muuta tehnyt kuin tuijottanut. Tiedät nimeni! Kuinka? Jade vastasi perääntyen hieman. Kuka sinä olet?! Totta kai tiedän, sisko. Luulitko tosiaan, että minä en tulisi luoksesi enää koskaan? Minähän lupasin, etkö muka muista? Riku sanoi äänessään pieni pettymyksen vivahde. Hän laski päänsä ja huokaisi: Sinä siis olet unohtanut minut. Minä tipuin katolta ja unohdin kaiken, Jade sanoi. Olen vasta viime aikoina alkanut muistaa asioita menneisyydestäni. Mutta kun... se mies teki minulle jotain ja en tiedä, johtaako se kuolemaani vai jäänkö henkiin, Riku sanoi, yrittäen kuulostaa tyyneltä ja rauhalliselta....kuoletko sinä..? Jade kysyi hiljaa. Ehkä. Olen ollut sidoksissa siihen mieheen jo kaksi vuotta... Hän käyttää elinvoimaani hyväkseen. Saatan kuolla, jos en pääse irti hänestä. Tuohan on kamalaa, Riku, Jade sanoi. Lopulta hän tunnisti Rikun. Sillä hetkellä hän tiesi, kuka tämä oli oikeasti. Riku nimitys oli vain peitenimi. Jade myös yhtäkkiä tiesi mikä se paikka oli hänen unissaan; Magacor, Jaden kotikaupunki, joka tuhoutui kaksi vuotta sitten. Minä muistan menneen, Jade kuiskasi hiljaa ja katsoi Rikuun kasvoillaan sekava ilme. Riku katsoi kysyvästi Jadeen. Mitä sinä puhut? Et sinä ole nimeltäsi Riku, Jade sanoi. Erilaiset muistikuvat ilmestyivät hänen mielessään, joissa hän oli nuorempi ja hän oli veljensä ja tämän kahden ystävän kanssa leikkimässä jossakin rannalla. Chris? Jade kuiskasi, katsoen 17-vuotiasta poikaa edessään. Sinä olet... Chris, minun veljeni, eikö? Chris virnisti. Sinä muistit, hän riemuitsi. Pikkusiskoseni, minä olin luonasi vaikka kuinka monta kuukautta ja sinä et tunnistanut. Minä menetin muistini, kun putosin katolta, Chris, Jade sanoi. Muistatko mitään muuta?

2 Minä muistan kuinka Magacor tuhoutui, Chris. Ja sinä hävisit jonnekin, Jade sanoi. Näen painajaisia siitä usein. Minä en aikonut mennä pois, mutta se mies vain tuli ja vei minut mukanaan, Chris sanoi surullisella äänellä. Minä muistan kaiken, mutta en pysty puhumaan siitä. Paikat, joissa olin, ovat tiukasti mielessäni, mutta en voi aukaista suutani ja kertoa niistä. Äiti on kuollut, Chris, Jade sanoi surullisena muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen. Sinä olit osallisena siinä, mutta et kuitenkaan, hän jatkoi hämillään. Olit paikalla, mutta olit kuin joku muu. Se oli se mies, Jade, Chris sanoi ja otti sisartaan käsistä kiinni. Hän hymyili. Minulla oli aivan älytön ikävä sinua. Jade katsoi veljensä tummansinisiin silmiin ja hymyili hänelle. Minä en edes muistanut sinua, mutta jos olisin, olisin ikävöinyt sinua ihan hulluna, hän sanoi ja hetken mielijohteesta kietoi kätensä Chrisin vyötärön ympärille. Chris ei sanonut sanaakaan, hän vain halasi nuorempaa sisartaan vähintään yhtä tiukasti. En osannut ajatella kunnolla tämän jälkeen, kun tajusin Chrisin olleen koko ajan elossa. Olin varma, että hän oli kuollut. Mutta tämä todisti, ettei ollut. Mutta se mitä kuulin, että hän saattaa kuolla, teki pahaa. Minä en halunnut hänen kuolevan, en juuri silloin, kun vihdoinkin hän tajusi tulla luokseni takaisin. Tai no, tajuta on ehkä huono sana ja antaa hänestä sellaisen kuvan, ettei hän välitä. Nimittäin Chris on yksi niistä ihmisistä, jotka välittävät läheisistään todella paljon. Chris on aina ollut sellainen. Juuri kun ehdin olla onnellisempi kuin koskaan; tapahtui jotakin aivan kamalaa. Jotain kerrassaan pöyristyttävää. En ikinä uskonut tällaista tapahtuvan. Olin aina uskonut asuvani Magicorissa koko loppu elämäni. Täällä oli kaunista ja rauhallista. Ei tietoakaan Herra Mysteeristä tai kenestäkään muusta ilkimyksestä. Tietenkin silloin tapahtuu näin... Oli kulunut kaksi tuntia Jaden ja Chrisin tapaamisesta ja sitten he olivat eronneet, mutta lupasivat tapaavansa jonakin päivänä samalla saarella, jossa olivat asuneet. Jade oli kuitenkin huolesta suunniltaan, Chris ei kyennyt vastustamaan tuota miestä, joka oli ottanut Chrisin valtaansa Magacorissa. Tuli myös ilmi, että samainen herra oli nimenomaan Mysteerimies. Hän oli myös tuhonnut Magacorin taikavoimillaan. Chrisin juttujen perusteella Jaden kannattaisi välttää miehen läheisyyttä. Tyttö kuitenkin koki sen erittäin hankalana, sillä Mysteerimiehellä oli tapana löytää Jade silloin, kun tyttö oli onnellinen ja vihdoinkin löytänyt kotipaikan itselleen. Jade, mitä mietit? Maryl kysyi samana iltana Jaden tultua takaisin tapaamisestaan veljensä kanssa. He olivat kävelleet tuntikausia ympäri Magicoria jutellen kaikenlaisista asioista. Chris oli kertonut käyneensä Magacorissa etsimässä Jadea ennen kuin oli kuullut joltain tyypiltä Magicorissa, että kaupungissa oli lumoavan kaunis prinsessan kaltainen olento, jolla oli silmät tummat kuin yötaivas ja hiukset mustat kuin korpilla. Jade oli nauranut hulluna koko ilmaisulle. Chris kertoi miehen olleen joku runoilija. Maryl oli edelleen aika shokissa sisarensa kuolemasta, mutta kykeni hallitsemaan tunteitaan niin, että ei itkenyt enää kovin paljon. Kuitenkin Jade mietti, että Mayalian mukana olo olisi ollut kivempaa jollakin tavalla. Minä tapasin tänään veljeni Chrisin. Hän oli se poika, jonka nimi oli Riku, Jade vastasi Marylin kysymykseen. Maryl katsoi Jadea suu auki. Eipä ihme, että hän höpisi koko ajan jostakin tytöstä ja siitä, että halusi löytää sisarensa, Maryl sanoi raapien päätään mietteissään. Minne se lurjus meni? hän jatkoi vähän ajan päästä. Minä voisin jutella mielelläni hänen kanssaan. Lähti pois kaupungista, mutta sanoi, että meidänkin pitäisi lähteä, Jade sanoi. Hän katsoi sitten ikkunasta ulos taivaalle. Taivaalla oli tähtiä, jotka loistivat kirkkaasti sinä iltana. Jaden ja Marylin ostama talo lähellä kaupunginportteja oli hyvin mukava. Se oli jonkun vanhan aatelisen omistama, mutta kaksikko oli tehnyt töitä miehelle niin kovasti, että aatelinen oli päättänyt antaa talonsa kaksikolle. Huonekalut talossa olivat aatelisen omistamia, mutta hän oli lahjoittanut kaiken irtaimiston talossa Marylille ja Jadelle. He olivat yrittäneet kieltäytyä siitä aluksi, mutta aatelismies

3 oli pitänyt päänsä. Niinpä Jade ja Maryl asuivat nyt suuressa talossa kahdestaan. Siellä oli paljon vihreää ja sinistä kalustoa ja sisustusta, koska tytöt olivat päättäneet sisustaa kaiken uudestaan; Maryl oli halunnut paljon vihreää ja Jade sinistä. Minä menen pakkaamaan, Maryl sanoi mietteissään. Parasta olla valmiina kaiken varalta... Juu, minä menen käymään ulkona katsomassa taivasta. Se on kaunis, Jade sanoi ja käveli ulos ovesta. Siellä hän yhtäkkiä tajusi, että Maryl oli käyttäytynyt hyvin kummallisesti. Mitähän Maryl oikein aikoi? **** Maryl katsoi Jaden perään hetken ennen kuin kääntyi pakkaamaan vaatteita. Hän myös odotti erästä vierasta paikalle. Mies ilmestyi aina kun Maryl osasi sitä vähiten odottaa. Mutta heillä oli sopimus; mies auttaisi Mayalian heräämään henkiin, jos Maryl tekisi mitä mies halusi. Maryl, kuulinko oikein, että Chris on tehnyt virheen? miehen ääni kysyi varjoista. Jos teet virheen... Kuulit oikein, Zen, Maryl sanoi. Chris on pettänyt sinut. Äläs puhu minulle tuohon sävyyn, Maryl, Zen sanoi heristäen sormeaan saaden Marylin kohoamaan ilmaan pää alaspäin. Shigonialainen mulkoili näreissään hopeahiuksista miestä edessään. Zen hymyili viileästi. Minä en voi auttaa sinua siskosi uudelleensyntymässä, jos puhut minulle noin, hän sanoi ja laski Marylin takaisin lattialle. Nainen nousi seisomaan. Mistä sinä päättelet edes, että minä hyväksyn sopimuksen ehdot? Sinähän niin rakastit sisartasi, Zen kuiskasi uhkaavasti. Jos todella haluat nähdä sisaresi uudelleen jonain päivänä, sinä suostut... Zen, älä! Maryl huudahti. Ajatus Mayaliasta sai naisen aina romahduksen partaalle. Pahinta oli se, että Zen jotenkin tiesi siitä. Eikö se olisi parempi olla hänen kanssaan joko tuonpuoleisessa tai täällä? Zen kysyi hiljaa, hänen käteensä ilmestyi vaaleansininen valopallo. Voin järjestää asian kummin tahansa. Jos et suostu, joudun tappamaan sinut. Mies oli hetken aikaa hiljaa. Toisalta, turha tätä on vatvoa. Chris ehtii viedä tytön pois sillä aikaa... hän mutisi ja virnisti häijysti Marylille, joka ei halunnut muuta kuin lähteä pakoon välittömästi. Hän ei kuitenkaan päässyt. Ei, minä en halua! Zen, et voi tehdä minulle näin! Maryl huusi kauhuissaan. Eikö sinulle riitä se, että sait valtaasi sen pojan? Zen kohotti kätensä tyynesti välittämättä Marylin vastalauseista. Maryl ei enää hallinnut itseään vaan käveli ovesta ulos lähteäkseen etsimään Jadea. Hän oli oman kehonsa vanki. **** Jade käveli kaduilla ympäriinsä mielessään muistot menneestä. Siihen päivään asti, kun oli pudonnut katolta. Hän oli huomannut olevansa erilainen kuin muut ikäisensä lapset. Hän omasi mystisiä kykyjä, joista kukaan ei tiennyt. Ainoastaan Jade itse, mutta hän ei pitänyt niistä lainkaan. Ne temppuilivat välillä. Niinpä Jade oli jättänyt ystävänsä ja oli siis yksin. Häntä vähän huolestutti. Mitähän ne voimat oikein olivat? Joskus Jade kykeni kuulemaan outoa laulun hyminää päänsä sisällä. Laulussa ääni oli aina naisen. Se oli korkea ja kaunis. Jade ymmärsi jopa laulun kielen. Se oli muinaista kieltä. Kyseessä oli laulu Neljän sielun legendasta. Jade muisti kuulleensa sen useita kertoja pieni ollessaan. Että onkaan ihanaa olla yksin. Ilman ystäviä, Jade mutisi itsekseen ja potki läheisiä kiviä mukulakivikadulla. Jade! kauhistunut huuto kuului tytön takaa. Jade kääntyi ympäri ja näki kauhistuneen Chrisin juoksevan häntä kohti. Mitä hemmettiä? Mitä sinä teet täällä? Jade kysyi hengästyneeltä veljeltään, joka yritti tasata hengityksensä. Ilmeisesti poika oli juossut ympäri Magicoria Jadea etsiessään. Meidän pitää lähteä, Jade, Chris sai sanottua. Se hirviö on täällä ja löysi sinut!

4 Chris, kuka hirviö? Mistä sinä puhut? Jade kysyi, kun Chris sieppasi tytön käden omaansa ja lähti kävelemään kohti kaupungin portteja. Se mies, jonka kanssa puhuit Magacorissa, aikoo ottaa sinut kiinni Marylin avulla. Minä en tahdo sen tapahtuvan, Chris sanoi. Maryl? Jade sanoi ja pysähtyi paikalleen. Niin. Hän on Zenin vallassa. Siis Zen on se mies, jonka kanssa puhuit Magacorissa, Jade, Chris sanoi toivottomalla äänellä. Kuoleeko Maryl? Jade kysyi Chrisiltä hiljaa. Se riippuu siitä mitä Zen aikoo hänelle tehdä. Jos hän tekee virheen, hän joutuu samaan helvettiin kuin minä, Chris sanoi. Tosin uskoisin Zenin käyttävän Marylia syöttinä, jotta saisi sinut kiinni. Jade katsoi veljeään ja sitten kaupungin katuja. Hän joutui päättämään lähtisikö pois ja pakenisi Zenin kynsistä vai jäisikö kaupunkiin ja antaisi Zenin ottaa tytön kiinni. Jade päätti valita ensimmäisen. Chris näytti hyvin kiitolliselta. Jade, olet ihana, hän kuiskasi. Kerrotko sinä minulle joskus miksi Zen haluaa ottaa minut kiinni? Jade kysyi. Minulla ei ole harmainta aavistusta, Jade, olen pahoillani, Chris sanoi. Zen ei kertonut minulle koskaan sitä. Pelkää kai, että kerron sinulle. Minä petyin suunnattomasti, kun Chris ei kertonutkaan minulle syytä. Ja hän kuulosti ihan siltä kuin olisi itse asiassa tiennyt asiasta jotain, mutta ei halunnut kertoa minulle. Onhan se ymmärrettävää, ettei halua sisarensa kuolevan tai pelästyvän, mutta olen aivan pihalla. Miksi ihmeessä Zen haluaa nimenomaan minut? Miksi hän käyttää Marylia tuolla tavalla hyväkseen? Nämä asiat pyörivät mielessäni toistamiseen. En ymmärtänyt mitään koko asiasta! Magicor ei kuitenkaan, ihme kyllä, kohdannut loppuaan. Se jäi pystyyn, vaikka kuvittelin sen tuhoutuvan ihan yhtä helposti kuin Magacor oli. En vieläkään ymmärrä, miksi Magicor jäi pystyyn. Zen oli tuhonnut Magacorin koska minä olin siellä ja hän halusi minulta jotain. Tai no, ehkä enemmän äidiltäni, mutta silti. Kylään oli lyhyt matka, ei ollut kuin 500 metriä ja me kävelimme sen aika nopeaa vauhtia, olimme aamunkoitteessa kylän majatalon luona. Chris johdatti Jaden pieneen maalaiskylään, jossa he menivät hotelliin ja saivat onnekkaasti ilmaisesti huoneet itselleen. Jade astui omaan huoneeseensa ja meni sängylle ja nukahti välittömästi. Jade nukkui ilmeisesti pari päivää putkeen, kun eräänä päivä herätessään hän huomasi, että hänellä oli kova nälkä. Chris taas astui huoneeseen synkkä ilme kasvoillaan ja sitten tämän ilme kirkastui, kun Jade oli hereillä. Huomenta, sisko, Chris sanoi hymyillen. Olet vihdoinkin hereillä. Huomenta, Jade sanoi. Minulla on hirvittävä nälkä. Voisin syödä hevosen. Minä tiedän sen, Chris sanoi ja lähti sitten huoneesta hakeakseen hieman ruokaa sisarelleen. Vähän ajan päästä hän tuli takaisin ja toi syötävät Jadelle tarjottimella. Jade oli pukenut vaatteet päälleen ja istui pöydän ääressä odottaen veljensä tuomaa ruokaa. Chris laski sen tytön eteen hymyillen ystävällisesti. Jade tosin mulkoili poikaa näreissään. Mikä kesti niin kauan? Jade sanoi synkkänä käydessään ruoan kimppuun. Et voi mennä enää suurkaupunkeihin, Jade, Chris sanoi sitten, Sinun on jäätävä tänne tai mentävä Magarin kylään. Saat päättää itse. Minä jään tänne ainakin siihen asti kun sinä... Jade sanoi kykenemättä sanomaan lausettaan loppuun. Mitä jos Zen tulee tänne? Chris kysyi hiljaa pitkän hiljaisuuden jälkeen. Silloin me lähdemme toiseen kylään. Sinne Magariin, Jade sanoi itsevarmasti, hän oli varma, että Zen ei tulisi siihen kylään vielä pitkään aikaan. Jonkun täytyy suojella sinua, Jade. Minä ehkä pystyisin siihen, mutta en usko, Chris sanoi. Nimittäin Zen osittain hallitsee minua, hän vastasi sisarensa kysyvään katseeseen. Ei, minä pärjään itsekin, Jade sanoi mietteissään. Minä omaan jonkinlaisia maagisia voimia. Ne tuntuvat varsin voimakkailta, mitä nyt olen niitä päässyt kokeilemaan. Voimia? Chris kysyi hämmentyneenä. Sinulla on joitain voimia?

5 Niin, Jade myönsi. Minä en tiedä, mitä ne ovat, mutta pystyisin kyllä puolustautumaan tarvittaessa niiden avulla. Chris kurtisti kulmiaan. Zen puhui kyllä jotain tytöstä, jolla on yliluonnollisia voimia; voimakkaampia kuin muilla, mutta en uskonut häntä. Miksi olet noin kalpea, Chris? Jade katsoi huolestuneena Chrisiin, joka oli hyvin kalpea. Hän näytti tajunneen myös jotain, jota Jade ei. Sinä olet se tyttö. Sinussa on jotakin yliluonnollista, joka kiinnostaa Zeniä hyvin paljon. Siksi hän tuhosi Magacorin. Hän sai minun avullani tietää olinpaikkasi ja tuli sinne. Hän siirsi tietoisuuteni jonnekin kauas pois, Chris sanoi ällistyneenä. Zen on pirun älykäs! No tulkoon kimppuuni sitten, Jade sanoi muina miehinä, tai pikemminkin, naisina. Minä annan sille selkään. Oletko varma, että pystyt siihen? Chris kysyi. Minä en pystynyt. Miten sinä kykenisit vastustamaan Zeniä? Minulla on keinoni, Jade sanoi. Älä huoli, Chris; se ukko saa kärsiä vielä. Chris virnisti. Minä uskon, että sinä olet aikamoinen piikki Zenin lihassa. Epämiellyttävä ja terävä. Hän ei pääse minusta niin helpolla kun sinä luulet, Jade sanoi. Hän virnisti. Hän vielä toivoo, ettei minua olisikaan. Chris vain hymyili, mutta ei sanonut sanaakaan. Hän vaipui ajatuksiinsa ja näytti siltä, että halusi sanoa jotain, mitä hänen ei varmaankaan pitäisi sanoa. Jade alkoi pohtia, mitä se mahtoi olla ja vaipui omiin ajatuksiinsa. Maryl palkattiin opettamaan sinua, Mayalia oli petturi, joka päätti suojella sinua sen sijaan, että olisi vienyt Zenille, Chris sanoi yhtäkkiä. Se oli suunnitelma. Suunnitelma? Jade kysyi. Niin. Sinut jätettiin sille niitylle yksin ihan tarkoituksella. Mayalian oli tarkoitus löytää sinut sieltä ja viedä Shi Goniin. Kun hän vei sinut kaupunkiin, minä ja Zen seurasimme teitä sisälle. Me myös kerroimme sotilaille, että sinä olet siellä, Chris kertoi ja vilkaisi Jadea nolona. Jade kuitenkin nyökkäsi utelias pilke silmäkulmassaan. Hän oikeasti halusi tietää koko suunnitelman pääpiirteissään. Chris huokaisi. Haluat siis todella tietää koko suunnitelman? Totta kai, Chris, oletko ihan ääliö? Jade sanoi. Kerro minulle. Hyvä on sitten, Chris sanoi. Kun Mayalia tuomittiin kuolemaan ja hän joutui erityisselliin, minä otin selvää, missä se sijaitsi ja menin päästämään Mayalian ulos. Mayalia kuitenkin oli tuossa vaiheessa perääntynyt suunnitelmasta ja halusi pelastaa sinut sen sijaan, että Zen olisi tullut luoksesi. Minne? Sinne torniin, jossa olit Marylin kanssa. Marylin oli määrä pitää sinut siellä Zenin tuloon saakka. En tiedä, miksi Maryl muutti mielensä viime hetkellä. Ehkä se, kun hän näki Mayalian muuttaneen mieltään, muutti Marylin. Zen suuttui siitä ja käski minun mennä sinne metsään teidän kimppuunne ja viivyttää teitä niin kauan, kunnes Zen tulee paikalle tapettuaan Mayalian. Mutta me menimme takaisin Shi Goniin, Chris; miksi ihmeessä Zen ei käynyt kimppuuni saman tien? Jade kysyi hämmentyneenä. Hänellä oli loistava tilaisuus tehdä mitä hän aikoi. Miksi hän ei tehnyt niin? Se onkin hyvä kysymys, Jade, minä en tiedä, Chris sanoi ja virnisti. Zen oli kerrassaan raivoissaan siitä. Nakkeli huonekaluja ympäriinsä useita tunteja. Ihan kummallista, Jade sanoi. Ehkä minä olen liian suloinen, eikä hän voi olla tappamatta minua? Chris nauroi. En usko, että kyse on siitä, hän sanoi ja vaikeni sitten. Hän puhui äidistä jostain syystä. En tiedä minkä takia, enkä kyllä halunnut kysyäkään. En silloin, kun Zen räyhää itsekseen. Mikset? Jade kysyi uteliaana. Chris värähti. Se oli kaamea näky, Jade.