OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUKSIA 251 SÄÄNTELYTARKKUUDEN ONGELMIA

Transkriptio

1

2 OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUKSIA 251 Jyrki Tala (Toim.) SÄÄNTELYTARKKUUDEN ONGELMIA ENGLISH SUMMARY: PRECISION OF LEGISLATION AND ITS PROBLEMS Helsinki 2010

3 ISBN ISSN X HAKAPAINO OY, HELSINKI 2010

4 ESIPUHE Oikeusjärjestelmän toimivuuden tarkastelussa kysymys sääntelytarkkuudesta nousee esiin monesta näkökulmasta. Lainlaatija harkitsee pykäliä valmisteltaessa, tulisiko ne muotoilla yleisluonteisiksi ja joustaviksi vai hyvin täsmällisiksi ja konkreettisiksi. Tuomari ja muu lain soveltaja joutuu tehdessään ratkaisua päättämään, soveltuuko tietyllä tavalla muotoiltu säännös juuri käsillä olevaan asiaan. Kansalainen, yrittäjä ja yksittäinen viranomainen törmää monen säännöksen yhteydessä siihen kysymykseen, mitä oikeuksia, velvollisuuksia tai rajoituksia se asettaa tai mitä toimintamahdollisuuksia pykälä tarjoaa. Tässä pohdinnassa sääntelytarkkuudella on paljon merkitystä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen lainsäädäntötutkimus-hankkeen yhtenä osa-alueena ovat juuri sääntelytarkkuuden ongelmat. Vaikka aihe on oikeusjärjestelmän kannalta monella tavalla keskeinen, siihen on kohdistunut tutkimusta odottamattoman vähän, niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Tätä puutetta on tarpeen käydä korjaamaan. Käsillä oleva julkaisu sisältää sääntelytarkkuudesta viisi artikkelia, jotka pohjautuvat aiheesta marraskuussa 2009 järjestettyyn tutkimusseminaariin Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa. Kirjoittajina ovat ylijohtaja Pekka Nurmi oikeusministeriön lainvalmisteluosastolta, professori Heikki Kulla Turun yliopistosta, ma. professori Sakari Melander Helsingin yliopistosta, professori Tapio Määttä Itä-Suomen yliopistosta ja professori Raimo Siltala Turun yliopistosta. Julkaisun päättää tutkimusprofessori Jyrki Talan katsaus-tyyppinen artikkeli sääntelytarkkuudesta lainlaadinnan ongelmana. Tutkimuslaitoksen puolesta esitetään parhaat kiitokset seminaariesityksiin pohjautuvien artikkelien kirjoittajille. Samaan aikaan tämän raportin kanssa julkaistaan OPTL:n tutkimustiedonantona professori Kalle Määtän tutkimus Sääntelytarkkuus Oikeustaloustieteellinen doktriini ja sen kritiikki (Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 107/2010). Käsillä olevan raportin on saattanut julkaisukuntoon osastosihteeri Eira Mykkänen. Helsinki 1. päivänä lokakuuta 2010 Jyrki Tala OTT, tutkimusprofessori

5 SISÄLLYS SÄÄNTELYTARKKUUS LAINVALMISTELUN HAASTEENA,...1 Pekka Nurmi 1 Hyvän sääntelyn lähtökohtia Esimerkkejä lainsäädännön eri alueilta...3 RL 24 luvun 1 :n muutos...3 Viestinnän sääntelystä...4 Henkilötietojen käsittely...5 Perustuslaki Laki julkisista hankinnoista ja asunto-osakeyhtiölaki...7 Sosiaaliturvalainsäädäntö...8 Perhelainsäädäntö...9 Oikeudenkäynti- ja hallintomenettely Johtopäätöksiä...10 SÄÄNTELYTARKKUUS JULKISOIKEUDESSA, ERITYISESTI HALLINTO-OIKEUDESSA, Heikki Kulla Lainalaisuus Oikeuslähteet ja normihierarkia Harkintavalta Joustavat oikeusnormit Lainsäännöksen konkretisointi Lopuksi...21 SÄÄNTELYTARKKUUS RIKOSOIKEUDESSA, Sakari Melander Yleistä sääntelytarkkuuden huomioimisesta rikosoikeudessa Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vaikutus sääntelytarkkuuteen Sääntelytarkkuus rikoslain kokonaisuudistuksessa Epätäsmällisyyskielto osana rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta Käytännön ongelmia EU-rikosoikeus ja sääntelytarkkuus Lopuksi...48 NÄKÖKULMIA SÄÄNTELYTARKKUUTEEN: Lainsäädäntölähtöisestä analyysistä elävään oikeuteen, Tapio Määttä Johdanto ja kysymyksenasettelu Joustavia vai yksityiskohtaisia lakeja? Joustava sääntely: modernien oikeusjärjestysten klassinen sääntelytekniikka Lainsäädännön teknistyminen ja yksityiskohtaistuminen Joustava ympäristösääntely ja sääntelytarkkuus Oikeus on enemmän kuin laki Joustavista normiformulaatioista täsmällisiksi oikeusnormeiksi...57

6 3.2 Hyvä tapa -normien täsmentymismekanismit BREF-asiakirjat ja RIP-hankkeet täsmentymismekanismeina Lainsoveltamislähtöinen arviointi sääntelytarkkuudesta Argumentaatio- ja tulkintaopit sääntelytarkkuuden edistäjinä Todennäköisesti merkittävästi heikentää -arviointikynnyksen täsmentyminen periaateargumentaatiolla Elävä oikeus ja sääntelytarkkuus Elävä oikeus näkökulmana oikeuteen Joustavat normit soft law:n perustana Norminälkä sääntelytarkkuuden synnyttäjänä Soft law -lähteisiin perustuvat kaavamaiset soveltamiskäytännöt sääntelytarkkuuden uhkana Sisällöllinen hyväksyttävyys ja sääntelytarkkuus...73 Lähteet...74 OIKEUDELLINEN SÄÄNTELYTARKKUUS YLEISEN OIKEUSTIETEEN NÄKÖKULMA, Raimo Siltala Oikeudelliset sääntelyinstrumentit Oikeussäännöt ja oikeusperiaatteet sääntelyinstrumentteina Lopuksi...90 SÄÄNTELYTARKKUUS LAINLAADINNAN ONGELMANA, Jyrki Tala Aluksi Säännöksiä ja ohjeita sääntelytarkkuudesta Sääntelytarkkuuden tarkastelua vuoden 2009 hallituksen esityksissä Sääntelytarkkuudesta tutkimuskirjallisuudessa Anglo-amerikkalainen sääntelytutkimus Pohjoismainen oikeuskirjallisuus Kokoavaa tarkastelua Päätelmiä Kirjallisuus SUMMARY...123

7 SÄÄNTELYTARKKUUS LAINVALMISTELUN HAASTEENA Pekka Nurmi Otsikon mukaisesti tarkastelen aihetta lainvalmistelun näkökulmasta, lainvalmistelijan pöydän takaa. Palautan ensin mieliin hyvän sääntelyn keskeiset periaatteet ja miten nämä periaatteet suhtautuvat sääntelytarkkuuteen. Toiseksi yritän eteeni tulleiden eri oikeusalojen käytännön esimerkkien avulla kuvata erilaisia näkökohtia, joita sääntelytarkkuuteen liittyy. Lopuksi pyrin tältä pohjalta joidenkin yleisten johtopäätösten tekoon. 1 Hyvän sääntelyn lähtökohtia Hyvän sääntelyn tavoittelu on ollut kasvavan kansainvälisen kiinnostuksen kohteena jo runsaan 15 vuoden ajan, Euroopassa lähinnä OECD:n ja EU:n piirissä. OECD antoi vuonna 1995 suosituksen sääntelyn laadun parantamiseksi. Keskeinen osa suositusta on tarkistuslistamalli säädösvalmistelua koskevan päätöksenteon tukemiseksi. Oikeusministeriön ja valtiovarainministeriön yhteistyönä valmistui tarkistuslistan suomalainen malli vuonna EU:n piirissä julkisesta hallinnosta vastaavat ministerit sopivat syksyllä 2000 korkean tason neuvoa-antavan ryhmän asettamisesta laatimaan koordinoitu strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamisesta julkisen hallinnon tehostamiseksi, niin yhteisön kuin kansallisella tasolla 2. Työryhmä esitti johtopäätöksensä ja suosituksensa raportissaan Niin OECD:n suositukset kuin EU:n työryhmän raportti ovat paljolti sen työn taustalla, jota EU:n komissio on sittemmin yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tehnyt paremman sääntelyn edistämiseksi. Keskeiset periaatteet ja kehittämisalueet ovat em. asiakirjoissa pitkälle samat. Sääntelytarkkuuden näkökulmasta on huomioitavaa, että periaatteissa korostetaan jo varhaisessa 1 Hyvän säädösvalmistelun laatuvaatimuksia. OECD:n suosituksen täytäntöönpano Suomessa. Suomen tarkistuslista. Oikeusministeriö, valtiovarainministeriö. Helsinki Ryhmään kuuluivat 15 silloisen jäsenvaltion ja komission edustajat. Ryhmä otti nimekseen Mandelkern-ryhmä ranskalaisen puheenjohtajansa Dieudonné Mandelkernin mukaan.

8 2 vaiheessa sääntelyn vaihtoehtojen selvittämistä: valmistelussa on vertailtava erilaisia oikeudellisia ja muita keinoja kysymyksessä olevan ongelman ratkaisemiseksi. Tällöin on otettava huomioon ainakin vaihtoehtojen kustannukset, hyödyt ja muut vaikutukset eri kohderyhmille ja niistä hallinnolle aiheutuvat vaatimukset. Tältä pohjalta suoritetaan alustava arviointi ja valitaan vaihtoehto. Jos sääntely on todettu parhaaksi vaihtoehdoksi, on pohdittava muun muassa säädöstasoa ja sääntelyn ulottuvuutta. Suomessa hallituksen esitysten laatimisohjeet edellyttävät samaan tapaan, että esityksen perusteluissa on kuvattava vallitseva tilanne ja sen ongelmat sekä miksi juuri ehdotettu lakihanke on niihin perustelluin ratkaisu. Edelleen todetaan, että asianmukaisen lainvalmistelun vähimmäisvaatimuksena on, että ehdotettava säädös on tarpeellinen, että sillä saavutetaan halutut tavoitteet ja että se on paras keino tavoitteiden saavuttamiseksi 3. Valtioneuvoston kanslia asetti keväällä 2005 hankkeen paremman sääntelyn toimintaohjelman laatimiseksi. Hankkeen loppumietinnössä esitettiin noudatettaviksi 11 paremman sääntelyn periaatetta. Periaatteina todettiin muun muassa, että Lainsäädännön on oltava sisällöltään joustavaa ja soveltamisalaltaan selkeää sekä että Sääntely ei saa olla itsetarkoituksellista. Muita ohjauskeinoja tulee käyttää aktiivisesti 4. Hankkeen ehdotukset ovat merkittäviä siinäkin suhteessa, että pääministeri Matti Vanhasen II hallitus toteaa ohjelmassaan, että Hallitus toteuttaa paremman sääntelyn toimintaohjelman 5. Viittauksen voidaan katsoa tarkoittavan juuri em. hanketta. Sääntelyn tarkkuuden pohdiskelu on yhteydessä toimintaohjelman periaatteiden ilmentämään sääntelytarpeen ja -vaihtoehtojen selvittämiseen samoin kuin suhteellisuusperiaatteen noudattamiseen sääntelykeinon tarkemmassa käytössä. Varsinaisesti sääntelytarkkuuteen viittaa paremman sääntelyn toimintaohjelma -hankkeen suositus lainsäädännön joustavuudesta, jota perustellaan mietinnössä seuraavasti 6 : Lähtökohdaksi tulee asettaa sellaisten sääntelymallien noudattaminen, jotka antavat riittävästi joustavuutta lainsäädännön soveltamiseen eri tilanteisiin ja erityisesti lainsäädännön toteuttamiseksi tarvittaviin julkisten viranomaisten, yksityisten ja yritysten prosesseihin ja toimintoihin. Yrityksille ja yksityisille tulee antaa riittävästi joustavuutta sekä keskinäisten suhteidensa järjestämisessä että taloudelliseen toimintaan sovellettavan lainsäädännön soveltamisessa. 3 Hallituksen esitysten laatimisohjeet. Helsinki 2004, 9. 4 Paremman sääntelyn toimintaohjelma. Osa 1. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 8/2006, Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelma Helsinki 2007, Toimintaohjelma, 161.

9 Joustavuutta toteutettaessa otetaan huomioon eri lainsäädäntölohkoilla vallitsevat erot. Esimerkiksi veron määrästä ja verovelvollisuuden perusteista on säädettävä tarkkarajaisesti lailla, koska lainsäädäntö vaikuttaa yritysten ja yksilöiden oikeusturvan toteutumiseen. Mainittu lausuma siis antaa yleisen suosituksen lainsäädännön joustavuudesta, ehkäpä yleisluonteisuudesta, mutta kehottaa samalla ottamaan huomioon eri oikeusalojen erityispiirteet. Tällaisella kannanotolla ei kuitenkaan käytännön lainsäädäntötyössä vielä päästä alkua pitemmälle. Yritänkin seuraavassa eräin käytännön esimerkein tuoda tähän yleiskuvaan hieman lisää sävyjä. 3 2 Esimerkkejä lainsäädännön eri alueilta RL 24 luvun 1 :n muutos Paremman sääntelyn toimintaohjelmassa esitettiin siis verolainsäädäntö alueena, jossa yksilöiden oikeusturvan toteutuminen edellyttää sääntelyn tarkkarajaisuutta. Sama koskee rikoslainsäädäntöä. Tästä voidaan mainita esimerkkinä äskettäin lailla 685/2009 toteutettu rikoslain 24 luvun 1 :n muutos. Siinä säännökseen, jonka mukaan kotirauhan rikkomisesta on tuomittava se, joka rikkoo tätä rauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla, lisättiin sanat lähettämällä tekstiviestejä. Sääntelyn kattavuus oli aikaisemmin sekä poliisin toiminnassa että alioikeustasolla ollut epäyhtenäistä 7. Korkein oikeus totesi ratkaisussaan 2008:86, että tekstiviestien lähettäminen ei täyttänyt kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä. Korkein oikeus totesi, että rikoslain 3 luvun 1 :n 1 momentin ilmaiseman laillisuusperiaatteen mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistussäännöksen sanamuotoa on epäselvissä tapauksissa tulkittava suppeasti ja syytetyn eduksi. Säännöksen sanamuotoa muulla vastaavalla tavalla ei siis pidetty riittävän tarkkarajaisena. Lainmuutoksella täydennettiin kriminalisointia hieman tekstiviestien osalta. Se ei kuitenkaan edelleenkään kata kaikkia viestinnän muotoja, kuten sähköpostihäirintää, ja muutkin tekomuodot säännös kattaa vain sikäli kuin ne kuuluvat kotirauhan piiriin 8. 7 HE 232/2008 vp, 2. 8 Hyväksyessään hallituksen esityksen (eduskunnan vastaus 94/2009 vp) eduskunta edellyttikin, että oikeusministeriö yhteistyössä asianomaisten ministeriöiden ja muiden toimijoiden kanssa laatii vaalikauden loppuun mennessä kokonaisvaltaisen selvityksen oikeussuojakei-

10 4 Viestinnän sääntelystä Tietotekniikan kehitys ja hyväksikäyttö nostavat jatkuvasti esille kysymyksiä siitä, missä määrin erilaisia ilmiöitä olisi säänneltävä kehittyvän viestinnän alueella. Kysymys saattaa olla yhtäältä joidenkin toimijoiden mahdollisuuksia luovista ja rajaavista sääntelyistä (kuten sähköisen viestinnän tietosuojalain muutos, 125/2009, eli ns. Lex Nokia) tai toisaalta jonkin haitallisen ilmiön torjunnasta (kuten laki lapsipornografian estotoimista, 1068/2006). Ns. uuden median ilmiöiden alueella herää epäilys mahdollisen sääntelyn osuvuudesta. Voidaanko kehittyviä ilmiöitä hallita uuden sääntelyn keinoin, ja onko se edes toivottavaa. Esimerkiksi Euroopan neuvoston media- ja viestintäkysymyksistä vastaavien ministerien kokouksessa Reykjavikisssa toukokuussa 2009, jonka kokouksen teemana oli A new notion of media?, yleisnäkemys oli, että uuden sääntelyn sijasta on pikemminkin keskityttävä huolehtimaan lukuisten jo olemassa olevien sopimusten ja muiden oikeudellisten instrumenttien toimivuudesta ja soveltamisesta. Tarvittavan ohjauksen painopisteen tulisi olla käytännesäännöissä, informaatiossa ja itsesääntelyn eri muodoissa 9. Niin ikään voidaan joutua pohtimaan oikeusjärjestyksen koherenssia, toisin sanoen, missä yhteydessä ja kuinka laajasti sääntely olisi toteutettava. Keskustelun alaisena on esimerkiksi biometristen tunnistetietojen käsittelyn sääntely. Tarvitaanko sääntelyä ja jos tarvitaan, tapahtuisiko se erillisenä sääntelynä vai esimerkiksi henkilötietojen käsittelyä koskevan yleislain, henkilötietolain, muutoksena. Tuossa laissa kun jo on yleissäännös esimerkiksi henkilötunnuksen käytöstä. Kysymys liittyy myös sääntelytarkkuuteen siinä mielessä, että yleislakiin otettava säännös pyrkii ymmärrettävästi usein olemaan yleisluonteisempi kuin vastaava erityissääntely. Toisena esimerkkinä voidaan mainita tietoturvallisuuden sääntely. Kysymys on siitä, tarvitaanko Suomessa yleistä tietoturvalakia 10 vai onko parempi noudattaa hajautettua menettelyä, jossa tarvittavat laki- ja asetustasoiset säännökset on sijoitettu sen materiaalisen sääntelyn yhteyteen, johon ne liittyvät. Kannanottoon vaikuttaa esimerkiksi se, missä määrin katsotaan tarvittavan sääntelyä tietoturvassa noudatettavista yleisistä periaatteista. noista modernilla viestintäteknologialla toteutettavaa yksityisyyteen kohdistuvaa häirintää ja ilkivaltaa vastaan sekä ryhtyy arvioinnin perusteella tarvittaviin lainsäädäntö- ja muihin toimenpiteisiin. Tehtävä on vaativa viestintäteknologian ja -ympäristön nopeassa kehityksessä. 9 Political declaration and resolutions. MCM(2009) Tietoturvallisuus ja laki. Näkökohtia tietoturvallisuuden oikeudellisesta sääntelystä. Tutkimusraportti Ahti Saarenpää (toim.), Tuomas Pöysti (toim.), Mikko Sarja, Viveca Still, Ruxandra Balboa-Alcoreza. Valtiovarainministeriö, Lapin yliopiston oikeusinformatiikan instituutti. Helsinki 1997.

11 Henkilötietojen käsittely 5 Henkilötietojen käsittelyn sääntely on seuraus tietotekniikan kehittymisestä. Yhtäältä on haluttu tukea tekniikan mahdollistamaa informaation käyttöä ja tietojen vapaata liikkuvuutta sekä toisaalta varmistaa yksilöiden riittävä yksityisyyden suoja silloin, kun kysymys on heitä yksityisinä koskevien tietojen käsittelystä. EU:n tasolla näistä lähtökohdista on hyväksytty ns. yleinen tietosuojadirektiivi 95/46/EY ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi 2002/58/EY sekä näitä vastaava, EU:n instituutioita koskeva tietosuojaasetus EY/2001/ Mainittujen direktiivien täytäntöönpanossa on kuitenkin nähty tarpeelliseksi sallia jäsenvaltioille tietty kansallinen liikkumavara 12. Käytännössä jäsenvaltiot ovatkin hyödyntäneet liikkumavaraa. Esimerkiksi Suomessa pyrittiin ottamaan huomioon jo voimassa olleessa kansallisessa lainsäädännössä toteutettuja ratkaisuja ja välttämään raskaiksi arvioituja hallinnollisia menettelyjä, kuten viranomaisilmoituksia ja -lupia 13. EU:n komissio on tietosuojadirektiivin täytäntöönpanoa koskevassa arvioinnissaan katsonut, että suhteellisen laajan kansallisen liikkumavaran mahdollistaminen on osin ollut syynä kansallisten lainsäädäntöjen tarpeettoman suureen eroavuuteen. Komission näkemyksen mukaan tarvetta ei kuitenkaan ole direktiivin muuttamiseen sinänsä, vaan komissio on katsonut, että sääntelyn yhtenäisyyttä voidaan edistää yhteisin keskusteluin ja moitteettomalla implementoinnilla 14. Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2009 hyväksymä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ohjelman (Tukholman ohjelma) samoin kuin Lissabonin sopimuksen täytäntöönpano ovat kuitenkin avanneet keskustelua tarpeesta kehittää sääntelyä 15. Direktiivien sallima kansallinen liikkumavara tai mahdollisuus täydentää direktiivin määräyksiä omilla kansallisilla säädöksillä liittyy kysymykseen sääntelytarkkuudesta. Kritiikkiä voivat aiheuttaa varsinkin direktiivin edellyttämää perustasoa tiukemmat kansalliset säännökset (ns. gold plating). Kysymys on samansuuntainen kuin pohdittaessa tarvetta antaa yleislaista poikkeavia tai sitä täydentäviä erityissäännöksiä. Juuri henkilötietolainsäädännön alueella niin Suomessa kuin muuallakin on huolta herättänyt säädösviidakon kasvu. Yleislakia täydentämään on syntynyt suuri joukko erityisalojen lainsäädäntöä tai yksittäisiä säännöksiä. 11 Ks. esim. tietosuojadirektiivin johdanto-osan kohdat 7 ja Tietosuojadirektiivin johdanto-osan kohta HE 96/1998 vp., Komission kommunikaatio Euroopan parlamentille ja neuvostolle COM(2007) 87 final. 15 Komissio on toteuttanut julkisen kuulemisen ajalla Ks. myös EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artikla.

12 6 Oikeusministeriössä onkin vireillä hanke, jonka avulla pyritään luomaan tällä alueella säädöspoliittisia linjauksia ja saamaan sääntely hallintaan 16. Sääntelyn lisääntymiseen ja yksityiskohtaisuuteen ovat vaikuttaneet myös eduskunnan valiokuntien (perustuslakivaliokunta ja hallintovaliokunta) tulkinnat. Henkilötietolain (523/1999) 8 ja 9 :ssä on henkilötietojen käsittelyä ja tietojen laatua koskevat yleiset säännökset. Kuitenkin mainitut valiokunnat ovat lausunnoissaan ja mietinnöissään 17 edellyttäneet erityissääntelyn kyseessä ollessa lakiin otettavaksi varsin yksityiskohtaisia ja siis yleislakia tiukempia säännöksiä, muun muassa rekisteröitävien tietojen sisällöstä, käyttötarkoituksesta, säilytysajasta ja luovuttamisesta. Osittain kannanotot liittyvät säädöstasoon. Hallintovaliokunta on pitänyt asianmukaisena lähtökohtana, että henkilötietojen suojaan liittyvistä seikoista säädetään mahdollisimman yksityiskohtaisesti jo lain tasolla 18. On myös otettava huomioon perustuslain 10, jonka mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu ja henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Perustuslaki 2000 Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksella, jonka taustana oli Suomen liittyminen Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen, ja vuoden 2000 perustuslailla pyrittiin täsmentämään ja turvaamaan yksilön perusoikeuksia. Perustuslakiin sisällytettiin myös asetuksenantovaltaa koskeva säännös (80 ), jonka mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Perustuslaki sisältää lisäksi 70 lakivarausta eli säännöstä, jotka edellyttävät tietystä asiakokonaisuudesta säädettäväksi lain tasolla (kuten edellä mainittu henkilötietojen suoja). Perustuslain vaatimukset laintasoisesta sääntelystä ovat sittemmin täsmentyneet perustuslakivaliokunnan käytännössä. Aiemmin alemmalla säädöstasolla annettua sääntelyä on jouduttu nostamaan lakitasolle. Perustuslaki on vaikuttanut laintasoisen sääntelyn kasvuun. On esiintynyt arvioita siitä, että sääntelyn painopiste olisi jo epätarkoituksenmukaisella tavalla siirtynyt lain tasolle Oikeusministeriön säädöshankkeet Oikeusministeriö, toiminta ja hallinto 2009:17, PeV lausunnot 14/1998 vp ja 51/2002 vp sekä HaV lausunnot 16 ja 19/1998 vp sekä mietinnöt 25 ja 26/1998 vp. 18 Edellisessä kohdassa mainitut lausunnot ja mietinnöt. 19 Tehokkaampaa, suunnitelmallisempaa ja hallitumpaa lainvalmistelua. Valtioneuvoston lainvalmistelun suunnittelun ja johtamisen kehittämisryhmän mietintö. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 13/2005, ja siinä viitattu Selvitys perustuslakiuudistuksen toimeenpanosta. Oikeusministeriön työryhmämietintö 2002:7.

13 Lainvalmistelukäytännössä on aiheutunut ongelmia siitä, että perustuslain merkitystä ei ole aina osattu arvioida oikein ja että asetuksenantovaltuuksia ei ole osattu muotoilla riittävän tarkkarajaisiksi. Osaamisen taso on nyttemmin kohentunut. Perustuslaki ja sen vaatimukset asettavat joka tapauksessa puitteet, jotka on otettava huomioon myös sääntelytarkkuutta pohdittaessa. Voidaan ajatella, että säädöstason nostolla on vaikutusta tässä suhteessa: lakitasolla ei ole luontevaa antaa yhtä yksityiskohtaisia säännöksiä kuin asetustasolla. Vaatimus perussäännösten sisällyttämisestä lakiin ei saisikaan johtaa lakien tarpeettomaan yksityiskohtaisuuteen. Lainvalmistelijalta edellytetään siis osaamista ja tarkkuutta sääntelyinstrumenttien käytössä. 7 Laki julkisista hankinnoista ja asunto-osakeyhtiölaki Lainvalmistelussa esiintyy toisinaan toiveita siitä, että valmisteltavaan säädökseen, yleensä lakiin, otettaisiin säännöksiä, jotka antaisivat vastauksia käytännössä ilmi tulleisiin yksittäisiin soveltamistilanteisiin. Kysymys on siis jälleen sääntelyn yksityiskohtaisuudesta. Esimerkkeinä tällaisista alueista mainitaan seuraavassa hankintalainsäädäntö ja asunto-osakeyhtiölainsäädäntö. Hankintalainsäädännön tarkoituksena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää kilpailua ja turvata tavaroiden palvelusten ja rakennusurakoiden tarjoajien tasapuolinen kohtelu. Lailla julkisista hankinnoista (348/2007) on pantu täytäntöön EU:n direktiivit 2004/18/EY ja 89/665/EY. Lainsäädäntöä ollaan uudistamassa hankintojen oikeussuojajärjestelmän osalta (HE 190/2009 vp). Uudistamisen taustana on direktiivi 2007/66/EY. Direktiivi jättää jäsenvaltioille liikkumavaraa oikeussuojakeinojen valinnan suhteen. Direktiivin täytäntöönpanon valmistelua ja siihen sisältyvien vaihtoehtojen punnintaa varten on asetettu työryhmä, joka on jo laatinut kaksi mietintöä 20. Edellä mainittu HE 190 pohjautuu työryhmän viimeisimpään mietintöön. Työryhmä jatkaa vielä työtään. Työryhmä on suorittanut selvityksiä ja kyselyjä, joissa hankintamenettelyn eri osapuolilta on tiedusteltu heidän näkemyksiään sääntelytarpeista, vaihtoehdoista ja käytännön ongelmista. Tavoitteena on oikeusturvajärjestelmä, joka antaisi mahdollisimman tehokkaasti oikeussuojaa, mutta mahdollistaisi samalla hankintamenettelyn joustavan sujumisen. Pyrkimyksenä on myös vähentää keskeisen tuomiois- 20 Julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmän uusiminen. Oikeusministeriö. Työryhmämietintö 2008:6 ja Ehdotus julkisten hankintojen oikeussuojakeinojen muuttamisesta. Työryhmän välimietintö. Oikeusministeriö. Työryhmämietintö 2009:9.

14 8 tuimen, markkinaoikeuden, työmäärää. Tällöin merkitystä on myös sillä, että sovellettava aineellinen lainsäädäntö on selkeää ja ymmärrettävää ja siten omiaan ehkäisemään tarpeettomia muutoksenhakuja. Työryhmä joutuukin vielä pohtimaan, missä määrin se ehdottaisi lakiin tällaisia yksityiskohtia koskevia tarkennuksia, siis lisäisi sääntelytarkkuutta. Vai olisiko tyydyttävä säännösten tarkoituksen selittämiseen ja soveltamistilanteiden erittelyyn vain itse mietinnön tekstissä. Uuden asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) tavoitteena on ollut asuntoosakeyhtiöitä nykyistä paremmin palveleva laki, joka olisi helposti ymmärrettävissä erityisesti yhtiöiden osakkeenomistajien ja maallikkojohdon kannalta. Tarkoitus on kaiken kaikkiaan vähentää toimintaan liittyvää epävarmuutta ja selventää lainsäädännön soveltamista käytännön tilanteissa. Valmistelu on perustunut laajapohjaiseen ja osallistumista tukevaan valmisteluun, jonka taustaksi on laadittu lukuisia selvityksiä ja kyselyjä. Lopputuloksena on laki, jossa on kaikkiaan 314 pykälää, kun voimassa olevassa laissa pykäliä on 96. Sosiaaliturvalainsäädäntö Valtiontalouden tarkastusvirasto antaa vuosittain eduskunnalle kertomuksen toiminnastaan. Kertomuksessaan vuodelta virasto on erityisesti kiinnittänyt huomiota valtiontalouden kestävyyteen ja tuottavuuden parantamiseen. Kertomus sisältää myös arvioinnin hallitusohjelmassa viitattujen paremman sääntelyn periaatteiden toteutumisesta hyvinvointipalveluja koskevassa lainsäädännössä. Johtopäätöksinään tarkastusvirasto katsoo, että sääntely on yhtäältä väljää ja yleispiirteistä ja toisaalta hajanaista ja pirstaleista. Tarkastusviraston näkemyksen mukaan hyvinvointipalveluja koskeva lainsäädäntö ja sääntely-ympäristö kokonaisuudessaan samoin kuin lainsäädäntöä täydentävä informaatio-ohjaus pitäisi arvioida kokonaisuutena paremman sääntelyn toimintaohjelmassa määriteltyjen periaatteiden toteutumisen sekä palvelujärjestelmän vaikuttavuuden ja toimivuuden näkökulmasta. Tarkastusvirasto arvioi, että lainsäädännön täsmentäminen ei välttämättä ole oikea keino. Yksityiskohtainen sääntely voisi pikemminkin lisätä pirstaloitumista ja resurssien epätarkoituksenmukaista priorisointia palvelujen järjestämisen tosiasiallisten mahdollisuuksien puuttuessa Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus eduskunnalle varainhoitovuodelta 2008, K 15/2009 vp. Helsinki Hyvinvointipalvelujen järjestämistä koskevaa ja eri ohjauskeinot kattavaa säädöspoliittista viitekehystä ollaan selvittämässä myös valtiovarainministeriön käynnistämässä kuntien tuottavuuden parantamiseen tähtäävässä Normitalkoot-hankkeessa.

15 Sosiaaliturvan lainsäädännön problematiikkaa on pohdittu myös muutoksenhaun kannalta 23. Tavoitteena on ollut organisoida tämän alueen muutoksenhakulautakunnista ja vakuutusoikeudesta koostuva oikeusturvajärjestelmä sellaiseksi, että järjestelmä tarjoaisi yksityiselle pääsyn oikeuksiin oikeusvarmalla ja tehokkaalla tavalla ja että järjestelmä olisi myös hallinnon tuottavuuden kannalta toimiva. Kehittämistyössä on havaittu sosiaaliturvan aineellisen lainsäädännön laadun suuri merkitys. Sanotaan, että muutoksenhaun tarve aiheutuu muun muassa oikeuksia antavien säännösten tulkinnanvaraisuudesta ja epäyhtenäisestä hallintokäytännöstä. Voidaan kuitenkin kysyä, onko tällaisella alueella koskaan mahdollista päästä toimivaan sääntelytarkkuuteen. Onko liian yksityiskohtainen sääntely vain omiaan aiheuttamaan lisää ongelmia? Vai voitaisiinko parempaan tulokseen päästä yleisemmällä, mutta johdonmukaisella sääntelyllä, jota täydennetään muilla ohjauskeinoilla? 9 Perhelainsäädäntö Yksityisten välisten oikeussuhteiden järjestely, esimerkiksi perheoikeuden alueella, on asia, jossa lainsäätäjältä vaaditaan erityistä harkintaa. Tämä lähtökohta korostuu nykyaikaisessa moniarvoisessa yhteiskunnassa. Oikeussuhteiden peruselementit tulee olla järjestetty, mutta voidaan kysyä, kuinka yksityiskohtaisesti lainsäätäjän tulee rajata osapuolten disponointivaltaa? Ajankohtaisissa lainvalmisteluhankkeissa yhtenä kehittämislinjana on lapsen aseman ja oikeuksien turvaaminen. Sen sijaan avio- tai avopuolisoiden oikeussuhteiden kehittämisessä on oltu varovaisempia. Esimerkiksi perintökaaren uudistamistarpeita koskevat selvitykset eivät ole johtaneet jatkotoimiin 24. Niin ikään HE:n antaminen eräiden avoliiton purkautumisen liittyvien varallisuusoikeudellisten ongelmien korjaamisesta on edennyt suunniteltua hitaammin 25. Oikeudenkäynti- ja hallintomenettely Perustuslain 11 luvussa säädetään hallinnon järjestämisestä. Pääsääntö on, että valtionhallinnon toimielinten samoin kuin kuntien hallinnon yleisistä perusteista on säädettävä lailla. Hallinnon järjestämisessä on käytännössä 23 Esimerkiksi Komiteanmietintö 2001:9. Toimeentuloturvan muutoksenhaku. 24 Oikeusministeriön säädöshankkeet Oikeusministeriö, toiminta ja hallinto 2009:17, Myös kansalaispalaute avoliiton ja sen aikaisen yhteistalouden purkamisen sääntelystä on ollut varsin kriittinen. Oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2009:10.

16 10 viime aikoina usein jouduttu tulkitsemaan perustuslain 124 :ää, joka koskee hallintotehtävien antamista muulle kuin viranomaiselle. Myöskään lailla säätäminen ei useinkaan ole vain viranomaisen sisäisen hallinnon järjestämistä, vaan sillä on vaikutusta yksilöihin ja yrityksiin hallinnon asiakkaina. Tällainen merkittävä hanke on esimerkiksi vuoden 2010 alusta toteutettu valtion aluehallinnon uudistaminen (lait /2009). Ensi asteen menettelyn järjestämisellä, esimerkiksi lupa-asioissa, on merkitystä edelleen oikeussuojajärjestelmän toimivuudelle ja muun muassa tuomioistuimien työmäärälle. Myös näitä vaikutuksia olisikin arvioitava hallintoa ja sen menettelytapoja koskevia säännöksiä valmisteltaessa. Oma kysymyksensä on, kuinka yksityiskohtaisesti oikeudenkäyntimenettelyjä olisi säänneltävä. Yleisesti ottaen siviili- ja rikosasioiden käsittelyä koskevan oikeudenkäymiskaaren sääntely on yksityiskohtaisempaa kuin hallinto-oikeudellista muutoksenhakua koskevan hallintolainkäyttölain 26. Oikeudenkäyntimenettelyn sääntelyä ohjaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteet, perustuslaki ja tavoite oikeudenkäytön yhtenäisyyteen. Lainvalmistelussa on kuitenkin aiheellista pohtia, kuinka yksityiskohtainen tuomioistuimien toimivallan käytön sääntely on tarpeen. On tosin pidettävä mielessä, että tuomioistuimien riippumattomuuden periaatteesta johtuen muiden kuin lainsäädännöllisten ohjauskeinojen käyttö on rajallista. 3 Johtopäätöksiä Perustuslaki asettaa ensinnäkin yleiset puitteet myös sääntelytarkkuudelle. Nämä puitteet johtuvat perustuslain yleisistä säännöksistä, kuten perusoikeussäännöksistä, samoin kuin sääntelyvelvoitteista ja säädöstason määräytymisestä. Toisena lähtökohtana on otettava huomioon paremman sääntelyn yleiset periaatteet. Tämä tarkoittaa niin sääntelyn käytön hyödyllisyyttä keinona ylipäänsä (tarpeellisuusvaatimus) ja tämän keinon käytön voimakkuuden astetta (suhteellisuusvaatimus) kuin varsinaisen sääntelyn muotoilua. Sääntelyn tarkkuuden arviointi tapahtuu sitten itse valmisteluprosessissa. Vaihtoehtoja punnittaessa joudutaan tarkastelemaan ja pohtimaan, millaisesta sääntely-ympäristöstä kulloinkin on kysymys sekä mitkä ovat sääntelyn tavoitteet ja kohdetahot. Lopputulokseen vaikuttaa, onko kysymys yksityisten oikeuksien tai velvoitteiden asettamisesta, yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan toteutumisen takaamisesta, toimintapuitteiden luomisesta läh- 26 Hallintolainkäyttölaki on kokonaistarkastelussa asetetussa hallintolainkäyttötoimikunnassa, jonka toimikausi päättyy Ks. oikeusministeriön em. säädöshankeluettelo,

17 tökohtaisesti tasavertaisille toimijoille vaiko julkisen hallinnon toiminnan sisäisestä järjestelystä jne. Säädösvalmistelussa on noudatettava riittävää kuulemismenettelyä ja suoritettava asianmukainen vaikutusarviointi. Vaikutusten arvioinnissa erityinen huomio tulisi kohdistaa sääntelyn käytännön toimivuuteen ja täytäntöönpanoon. Oikeusjärjestyksen yleisen koherenssin voidaan sanoa puoltavan yleislakien säätämistä keskeisillä oikeuselämän alueilla ja näiden lakien toimivuuden säilyttämistä. Vastaavasti yleislaeista poikkeaviin yksityiskohtaisiin erityislakeihin tai -säännöksiin tulisi suhtautua varauksella. On kuitenkin muistettava, että yleislaki/erityislaki- sekä yhtenäissääntely/hajautettu sääntely -problematiikkaan liittyy monenlaisia pohdittavia asioita, joista sääntelytarkkuuden näkökulma on vain yksi. Sääntely ei lopultakaan ole vain tekniikkaa, vaan yhteiskunnallista päätöksentekoa. Merkitystä voikin olla sillä, päättääkö sääntelyn yksityiskohdista eduskunta vai jätetäänkö yksityiskohdat hallinnon huolehdittavaksi alemmanasteisella sääntelyllä ja muulla ohjauksella vaiko hallinto- ja oikeuskäytännössä määräytyväksi. 11

18 SÄÄNTELYTARKKUUS JULKISOIKEUDESSA, ERITYISESTI HALLINTO-OIKEUDESSA Heikki Kulla Hallintotoiminnalle on pidetty tyypillisenä julkisen edun toteuttamista ja sitä, että lakien toimeenpanossa hallintoviranomaisilla on laajempi toimintavapaus kuin tuomioistuimilla. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että hallintoviranomaiset voivat usein lakisääteisen harkintansa pohjalta valita toiminnan aloittamisajan ja toimintatavan, vaikka toiminta muuten olisi lailla tarkasti sidottua. Hallinnollista joustavuutta toimeenpanossa on pidetty tarpeellisena myös siksi, että voitaisiin välttyä lakiin yksityiskohtaisesti kirjatun väärän toimintamallin aiheuttamilta vahingoilta. Historiasta löytyy monia esimerkkejä lailla säännellyistä mutta toiveajatteluun perustuvista ja tosiasiassa toteuttamiskelvottomista hankkeista, kuten 1700-luvun yritykset kasvattaa silkkiäispuuta Pohjois-Euroopassa. 1 Sääntelytarkkuus on valtiovallan kolmijakoon liittyvistä ja oikeusvaltiollisista lähtökohdista hallinto-oikeuden keskeisiä kysymyksiä. Lainsäädännön tarkkuus- ja täsmällisyysvaatimus on puolestaan sidoksissa oikeustieteellisiin käsityksiin lain toimeenpanon luonteesta, kuten näkemyksiin oikeudellisesta ratkaisutoiminnasta, laintulkinnasta sekä oikeudellisen sidonnaisuuden ja hallinnollisen harkinnan välisestä suhteesta. 2 Oikeusdogmaattisesti keskeisiä asioita ovat lainalaisuus mukaan lukien perusoikeudet, oikeussäännösten hierarkia, harkintaoppi, joustavat oikeusnormit ja oppi oikeussäännösten konkretisoinnista. 1 Preussin osalta Christopher Clark: Iron Kingdom. The Rise and Downfall of Prussia , Penguin Books 2007, Esimerkkinä voidaan myös mainita Indianan osavaltiossa v käynnistetty lainsäädäntöhanke, jolla piin epäkäytännöllinen päättymätön murtolukuarvo 3, aiottiin korvata arvolla 3,2. Lakiesitys hyväksyttiin yksimielisesti edustajainhuoneessa mutta hylättiin senaatissa, Sven-Eric Liedman: Stenarna i själet. Form och materia från antiken till idag, Bonniers 2006, Oikeustieteen, oikeuskäytännön ja lainsäädännön vuorovaikutussuhteista Stefan Vogenauer: An Empire of Light II: Learning and Lawmaking in Germany Today, Oxford Journal of Legal Studies 2006, ; Alexander Somek: Rechtliches Wissen, Suhrkamp/ Frankfurt am Main 2006, ; Benoît Garnot: Histoire de justice, France XI e XXIe siècle, Editions Gallimard 2009,

19 14 1 Lainalaisuus Lainalaisuusperiaatteen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin, ja julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia (PL 2.3 ). Suomalaiselle legalismille tyypillisellä tavalla laki tarkoittaa tässä oikeusjärjestystä kokonaisuudessaan alkaen perustuslaista ja päättyen kunnallisiin säädöksiin. Lainalaisuuden olennaiset osat ovat lain ensisijaisuuden periaate ja lailla säätämisen edellyttäminen eli lakivaraus. Lain ensisijaisuus ilmaisee lain sitovuuden ja ylemmänasteisuuden idean. Hallintoviranomaisten ja tuomioistuinten on kaikissa tilanteissa yhtäältä noudatettava voimassa olevia lakeja, ja toisaalta ne eivät saa toimia vastoin niiden säännöksiä. 3 Lakivarauksen periaate puolestaan edellyttää, että hallintoviranomainen voi käyttää julkista valtaa ainoastaan lain valtuutuksen nojalla. Julkisen vallan käyttöä ei ole tässä aihetta ymmärtää suppeasti, koska demokratia- ja oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti lainsäätäjän on päätettävä kaikista kansalaisten ja yhteiskuntaelämän kannalta keskeisistä ratkaisuista. Lakivaraus ulottuu siten myös hallinto-organisaation ja -menettelyn perusteiden sääntelyyn. Oikeusvaltioperiaate vaatii, että julkisen vallan ja kansalaisten väliset oikeussuhteet määritellään lainsäädännöllä yksiselitteisesti, ennakoitavasti ja riittävän pysyvästi. Lakivarauksen taustalla on osaltaan demokratiaperiaate (PL 2.1 ): kansanvaltaisesti valittu eduskunta päättää lailla keskeisistä yhteiskuntaelämän ratkaisuista, etenkin sellaisista, jotka kohdistuvat välittömästi kansalaisiin (PL 80 ). 4 Eräänä rajanvedon kriteerinä on viitattu säänneltävien asioiden olennaisuuteen ja siihen liittyen sääntelytarkkuuteen: keskeisimmin ihmisten oikeusasemaan vaikuttavien sääntelyiden on oltava muita täsmällisempiä ja tarkempia. Lain tasolla on myös tehtävä sääntelyratkaisut, jotka koskevat laitoksissa, kuten vankiloissa, olevien henkilöiden asemaa. Edes osittaiseksi perusteeksi ei riitä erityinen vallanalaisuussuhde eli laitosvalta. Mikäli säänneltävänä on rikosoikeudelliseen rangaistukseen rinnastuva hallinnollinen sanktio, täsmällisyysvaatimus on nullum crimen sine lege ja nulla poena sine culpa -periaatteiden pohjalta (PL 8 ) tavallista tiukempi. 5 Rangaistusluonteisia hallinnollisia sanktiota koskeva oppi on hyvä esimerkki mutkikkaasta oikeudellisesta siirrännäisestä, joka on omalta osal- 3 HE 1/1998, 74; Olli Mäenpää: Hallinto-oikeus, Porvoo 2003, Mäenpää, 146; Hartmut Maurer: Allgemeines Verwaltungsrecht, 15. Auflage, München 2004, Mikael Koillinen: Seuraamusjärjestelmien leikkauspisteessa: nulla poena sine lege certa. Timo Ahonen (toim.): Juhlajulkaisu Ahti Laitinen /4-2006, , Vammala 2006, ; KHO 2004:15; Oulun HaO /0364/1.

20 taan murtanut kotimaisen hallinto-oikeuden systematiikkaa. Oppirakennelma on peräisin lähinnä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta ja sen jatkuvasti täydentyvästä soveltamiskäytännöstä. 6 Sen sijaan Euroopan unionin oikeutta sovellettaessa rangaistusluonteisten sanktioiden ala on tulkittu selvästi suppeammaksi. 7 Lakivarauksen erityisenä tyyppinä on aihetta mainita perusoikeudellinen lakivaraus, joka asettaa lain valtuutusvaatimuksen lisäksi menettelyllisiä ja sisällöllisiä ehtoja perusoikeuteen puuttumiselle. 8 Perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset ovat näitä ehtoja. Täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksessa voi olla kyse esimerkiksi rajauksesta joustavan oikeusnormin ja luetteloperiaatteen välillä. Lainalaisuus viittaa siihen, että pelkästään lain perustelut eivät voi korvata kirjoitettua lainsäännöstä. Perusteluilla on kuitenkin huomattava keskeinen sija historiallisessa eli lainsäätäjän tahtoa kunnioittavassa laintulkinnassa. Tapauksessa 2007:77 korkein hallinto-oikeus arvioi asiaa verovelvolliselle määrättävän maksun lainmukaisen sääntelyn kannalta. Verotuksen peruuttamisen johdosta verovelvolliselta perittävä maksu, josta nykyisin säädetään autoverolain 35 a :n 2 momentissa, on oikeudelliselta luonteeltaan vero. Maksuun on tämän vuoksi sovellettava Suomen perustuslain 81 :n 1 momentissa ilmaistua vaatimusta, että veron suuruuden perusteista on säädettävä lailla. Autoverolain 35 a :n 2 momentissa on säädetty ainoastaan maksun enimmäismäärä. Kun säännöstä koskevasta hallituksen esityksestä kuitenkin ilmenee lisäksi, että maksun suuruus on tarkoitus suhteuttaa ajoneuvon käyttöaikaan Suomessa, korkein hallintooikeus katsoi, ettei maksun määrääminen säännöstä soveltamalla ollut perustuslain 106 :ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. (Äänestys 4 1.) Esimerkiksi ne bis in idem kiellon kannalta EIT Ruotsalainen v. Suomi ; Matti Pellonpää: Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja kansallisen oikeuden kehitys haittaa vai hyötyä, , Lakimies 2009, ; Mikko Vuorenpää: Veropetos, veronkorotus ja kielto käsitellä samaa asiaa kahdesti EIT Jukka Ruotsalainen v. Suomi , Lakimies 2010, Linjauksen arvostelua oikeusvaltiollisista lähtökohdista Jürgen Schwarze: Judicial Review of European Administrative Procedure, , Law and Contemporary Problems 1/2004, , 8 Veli-Pekka Viljanen: Perusoikeuksien rajoitusedellytykset, Vantaa 2001, ; valituskiellon ja PL 21 :ssä turvatun muutoksenhakuoikeuden osalta KHO 2008:25. 9 Tapauksen valtiosääntöoikeudellinen arvio Tuomas Ojanen: Pro fisco, contra legem constitutionalem, Lakimies 2008, Ks. myös KHO 2008:67.