tämän pojan elämä Ihmisoikeusaktivisti Jyri Jaakkola murhattiin kaksi vuotta sitten matkalla San Juan Copalan kylään. Miksi Jyri päätyi Meksikoon?

Transkriptio

1 tämän pojan elämä Ihmisoikeusaktivisti Jyri Jaakkola murhattiin kaksi vuotta sitten matkalla San Juan Copalan kylään. Miksi Jyri päätyi Meksikoon? Teksti Laura Mattila Kuvat Jaakkolan perheen kotialbumi ja j.p. sipilä 34 toukokuu 2012

2 35 toukokuu Kuusivuotias Jyri Gävlenlinnan päiväkodissa Joensuussa.

3 LLakana on valkoinen ja vähän rispaantunut. Kaksi miestä kiinnittää sitä sinisillä nauhoilla vitivalkoisen minibussin konepeltiin. Prensa y Comision de Observacion, lakanassa lukee mustalla ja pinkillä spraymaalilla. Lehdistö- ja tarkkailukomissio. Auton vieressä seisoo Jyri Jaakkola, 33. Hänellä on valkoinen t-paita, beige neuletakki ja kuluneet harmaat housut. Tukka on vähän sekaisin niin kuin aina. Ympärillä on meksikolaisia ja eurooppalaisia aktivisteja, opettajia, muutama toimittaja. Ihmiset notkuvat pienissä ryhmissä, odottavat. Jyri on hakenut evääksi leivän ja limsan. Kun lakana on paikoillaan, hän astuu minibussiin. Sivuovi vedetään kiinni. Saattue lähtee viemään tukensa San Juan Copalan saarrettuun kylään. Jyri Antero Jaakkola syntyy Joensuussa helmikuussa Hän on rauhallinen lapsi, tykkää Pupu Tupunasta ja Pienestä rumpalipojasta ja viilettää punaisella muovimopolla huoneesta toiseen. Jyri käy myös pioneerikerhossa, jota hänen äitinsä Eve vetää. Siellä puhutaan kansainvälisestä solidaarisuudesta. Kesäleirille tulee vieraita El Salvadorista. Äiti on aktiivinen vasemmistolainen, ja välillä kotona pidetään kokouksia, joista Jyri ei paljon ymmärrä. Juuri ennen koulun alkua Jyri muuttaa äitinsä, isänsä ja kolme vuotta nuoremman veljensä kanssa Tampereelle. Hän aloittaa koulun Lentävänniemen ala-asteella ja löytää heti kavereita. Jyrin suosikkiaine koulussa on elämänkatsomustieto. Niillä tunneilla lapset istuvat ringissä, tutustuvat uskontoihin ja puhuvat apartheidista, sodista ja armeijoista. Tunneilla Jyri kuuntelee ja pohtii, puhuu vain kun on asiaa. Hän ei ole ryhmän ainoa pohdiskelija, mutta opettajan mielestä syvällisin. Kotona Jyri lukee paljon. Hänen kirjahyllyssään on Tinttejä ja Asterixeja, mutta myös oikeita kirjoja. Äiti etsii pojalleen kirjastosta tarinoita, jotka opettaisivat erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Kerran hän tuo Jyrille Märta Tikkasen Sofian oman kirjan, joka kertoo kirjailijan MBD-oireyhtymää sairastavan tyttären elämästä. Kun Jyri on lukenut sen, hän pyytää äidiltään lisää niitä erilaisia kirjoja. Mutta ei Jyrin kotona kaiken aikaa pohdita syvällisiä. Enimmäkseen Jyri elää ihan tavallisen pikkupojan elämää: ui kilpaa, käy kuvataidekoulussa, pelaa jalkapalloa, piirtelee kavereiden kanssa tietokoneella, leikkii Taru sormusten herrasta -kirjan mustia ratsastajia. Vähän sellaista kepeillä huitomistahan se on. Kerran vuodessa koko perhe osallistuu vappumarssille. Jyri kävelee muiden mukana, vaikka ajattelee, että rivissä on tylsää. Jyri nostaa tukkansa geelillä pystyyn. Hän innostuu punkista, death 13-vuotiaana metallista ja räpistä. Jyri kuuntelee Pink Floydia, Red Hot Chili Peppersiä ja Massive Attackia, kuuntelee sanoja ja etsii kirjastosta tietoa musiikin taustoista. Kahdeksannella luokalla Jyri liittyy anarkistiliittoon. Hän on uhmakas muttei kovis, sellainen joka ei haistattele, mutta sanoo vastaan opettajille. Hän tekee kaveriensa kanssa jäyniä: he sulkevat ruotsinopettajan hissiin, pitävät ovia kiinni ja nauravat, kun opettaja ajelehtii kerrosten välillä. Kun Jyri vie perheen labradorinnoutajaa Hilua iltaisin ulos, hän laulaa täysillä heviä, ettei metsän pimeys pelottaisi. Kaveriensa kanssa Jyri kokeilee alkoholia. Kerran äiti hakee Jyrin nuorten selviämisasemalta. Jyrin viinapää on huono: hänelle tulee paha olo jo parista kaljapullosta. Kun Jyri kokeilee nuuskaa, hän oksentaa heti. Tupakkaa hän ei polta. Jalkapalloharrastus jää vähemmälle, mutta kilpauintia Jyri jatkaa. Hän käy hallilla joka ikinen arki-ilta ja joskus aamuisinkin. Lauantaisin on kahdet harjoitukset. Jyri on hyvä uimari, ikäluokassaan parinkymmenen kärjessä. Jyri lukee edelleen, mutta vähemmän romaaneja. Hän innostuu yksinäisestä seikkailijasta kertovista Corto Maltese -sarjakuvista ja kierrättää niitä kavereidensa kanssa. Lukiossa Jyri on enemmän hippi kuin punkkari. Hän innostuu filosofiasta, lukee Herman Hesseä ja saa taas uusia kavereita, vaikka Sammon urheilulukiossa muut ovat vähän liiankin kunnollisia. Jyrin innostus uintiin alkaa sitä paitsi hiipua. Hän sijoittuu nuorten SM-kisoissa kymmenenneksi ja lopettaa sitten. Maanantaisin Jyri käy tyttöystävänsä ja ystäviensä kanssa elokuvateatteri Niagaran elokuva-arkistossa. Hän pitää erityisesti Stanley Kubrickin ja Krzysztof Kieslowskin elokuvista toukokuu 2012

4 1988 Jyri ja puolivuotias Hilu sukulaisten mökillä. Syksyllä 1996 Jyri kirjoittaa ylioppilaaksi. Todistuksessa on pari ällää ja pari eximiaa. Jyri on tyytyväinen, mutta vähän levoton. Hän ei tiedä, mitä tekisi isona. Lukion jälkeen Jyri menee siviilipalvelusmieheksi A-klinikan nuorten yhteisökotiin Turkuun. Ystävät huomaavat, että Jyri nauttii nuorten auttamisesta. Hän on vähemmän levoton kuin ennen. Siihen voi kyllä olla muitakin syitä. Syksyllä 1997 Jyri marssii turkulaisen Maailmankauppa Aamutähden ovesta sisään ja esittää kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Hän pääsee mukaan maailmankaupan toimintaan, innostuu reilusta kaupasta ja pientuottajien aseman parantamisesta. Hän kirjoittaa pamfletteja ja järjestää lukupiirejä. Jyrille reilu kauppa edustaa kapitalismin kritiikkiä. Se ei ole täydellistä, mutta parempi kuin ei mitään. Samoihin aikoihin Jyri vetää omaa ohjelmaa turkulaisen Radio Robin Hoodin kuuntelijoille. Juontojen perusteella Jyri on onnellinen mies. Äiti ajattelee, että poika taitaa olla rakastunut. Annos hyvää tahtoa kaikille! Toivottavasti te kuulijat suonette minulle anteeksi, jos en tänään puhu kovinkaan viisaita, sillä tänä aamuna aurinko paistoi, kahvi maistui liian hyvältä ja kaikki oli niin kovin mukavaa, että pääni on aivan pikkaisen sillä tavalla iloisesti sekaisin. Jyri elää ihan tavallisen pikkupojan elämää: ui kilpaa ja pelaa jalkapalloa. Syksyllä 1999 Jyri muuttaa Utrechtiin. Hän menee vuodeksi töihin Euroopan maailmankauppojen Newsjärjestöön ja ajattelee, että siellä pääsee vaikuttamaan isoihin linjoihin. Hän istuu usein viimeisenä toimistolla, sammuttaa illalla valot. Jyri saa hetkessä paljon kavereita. Sellainen hän on: ei mikään juhlien keskipiste, mutta sellainen, jonka kanssa on helppo jutella keittiössä jääkaapin kulmalla. Erityisen paljon Jyri viettää aikaa paikallisten talonvaltaajien kanssa. Heidän anarkistinen ajattelunsa viehättää Jyriä. Ystävä ajattelee, että Newsin toiminta on sittenkin liian valtavirtaa Jyrille. Välillä Jyri kirjoittaa kotiin kirjeitä, joissa kertoo kuulumisiaan ja pohtii aika isoja asioita: --- mitä tekisi ensi vuonna tai loppuelämänsä. Ja mitä mistäkin valinnasta ja teosta seuraa seuraavalle vuodelle, loppuelämälle, maailmalle tai ihmiskunnalle. Eikä mistään voi olla varma. On niin paljon mahdollisuuksia päätyä hyvään ja yhtä paljon mahdollisuuksia päätyä pahaan. Utrechtin jälkeen Jyri muuttaa vielä puoleksi vuodeksi Uppsalaan maailmankauppaliiton töihin. Hän tulee ennakoitua aikaisemmin kotiin, koska Hilu-koira tekee kuolemaa. Jyrin isä ajaa auton valmiiksi satamaan, jotta Jyri voi ajaa heti laivasta päästyään Tampereelle ja viettää muutaman tunnin Hilun kanssa, silittää sitä vielä kerran toukokuu 2012

5 lapsen kuolema muuttaa jyriä. Voiko kuolemaa pelätä, jos on pitänyt sitä sylissään? vuotias lukiolainen. Kaatopaikalla parveilee lapsia, jotka kaivavat ruokaa sairaalajätteiden keskeltä. Kuoleva nainen pyytää apua kadulla, miehet kysyvät, voivatko päästä Jyrin mukaan, pois. Jyri on tietysti lukenut, millaista kehitysmaissa on, mutta sodan runtelema Angola vuonna 2001 on rankka kokemus. Jyri on lentänyt Angolaan valmistelemaan rahtia reilun kaupan Estelle-purjelaivalle. Hän on innostunut Estellestä ja sitä ylläpitävästä Uusi Tuuli -yhdistyksestä pari vuotta aiemmin. Hän on myös aloittanut sosiologian ja sosiaalipolitiikan opinnot Åbo Akademissa, mutta käynyt luennoilla harvoin. Paljon enemmän hän on pyörinyt Estellellä, nikkaroinut rahtilaivaa kierrätysmateriaaleilla valtamerikuntoon ja haaveillut muiden mukana purjehduksesta Angolaan. Paitsi että Jyri ei voi purjehtia: pahoinvointi iskee häneen jo pienessä aallokossa. Eikä hän ole edes hyvä nikkaroija. Jyri on hyvä ratkomaan ongelmia. Kun Angolan-matkan rahoitus kangerteli, Jyri keksi Osta sika säkissä -kampanjan. Sen idea on yksinkertainen: anna rahaa, saat Angolasta patsaita, koruja tai mitä sieltä nyt reilusti löytyykään. Angolasta Jyri saa haalittua Estellen ruumaan ruukkuja, patsaita, taidetta ja muita käsityöläisten pientuotteita. Ongelma on, ettei Angolassa ole paljon ostettavaa, eikä reilun kaupan periaatteita ole helppo varmistaa. Jyrin on vaikea hyväksyä, ettei hän voi auttaa kaatopaikan lapsia tai kuolevaa naista. Että on vain uskottava Estelleen, siihen, että laivan matka herättelee ihmisiä lännessä ja että maailmaa voidaan muuttaa niin, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla kadulle. Jyri kirjoittaa matkalla muistiinpanoja myös iloisista hetkistä. Hän tanssii paikallisten harrastajien kanssa capoeiraa ja löytää As Bismas -teatteriryhmän, jonka kanssa hän valmistelee näytelmän. Jyri on opiskellut portugalia ja esittää pahaa valkoista tilanomistajaa. Kun kotiinlähdön aika koittaa, Jyri kirjoittaa: Lähteminen tuntuu epämiellyttävältä. Etuoikeudelta. Ylellisyydeltä. --- Lähdön hetkellä kaikki paljastuu: minä lähden ja sinä jäät. Angolassa Jyri tajuaa, että juuri tätä hän haluaa tehdä. Että täällä hän haluaa olla. Että tällaisessa hän on hyvä. Ystäviensä kanssa Jyri miettii, miten pystyy yhdistämään kehitysmaissa työskentelyn ja perheen. Jyrin kumppani odottaa nimittäin lasta. Tammikuussa 2003, kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, Jyrin ja hänen kumppaninsa lapsi kuolee kohtuun. Jyri pitää kuollutta tytärtään sylissään ja hyvästelee hänet. Kun Jyri tapaa ystäviään Tampereella, hän on rauhallinen, näyttää kuvia sinisestä lapsesta, ei itke. Ystävistä tuntuu, että Jyri pitää surun sisällään. Hän kyllä puhuu perheelleen ja ystävilleen, mutta velmusta miehestä tulee totisempi. Lapsen kuolema muuttaa Jyriä tai ainakin Jyrin suhtautumista kuolemaan. Voiko kuolemaa pelätä, jos on pitänyt sitä sylissä? Jyri jatkaa työtään Uudessa Tuulessa ja maailmankauppaliikkeessä. Vuoden 2004 syksyllä hän matkustaa kumppaninsa kanssa Siperian, Mongolian, Tiibetin ja Nepalin läpi Bangladeshiin. Perillä he tutustuvat Sabalambu Unnayan Samity -järjestöön, jonka kanssa Turun maailmankauppa tekee yhteistyötä. Jyri osallistuu lukupiireihin, opettaa sairaanhoitajille englantia, neuvoo järjestön ompelijoille millaiset vaatteet suomalaisille mahtuvat. Kun Jyri ja hänen kumppaninsa matkustavat rannikolle lepäämään, Jyrille nousee korkea kuume. Koska se ei hellitä, pariskunta lentää Bangladeshin pääkaupunkiin Dhakaan. Likaisessa sairaalassa lääkärit ja toitajat ihmettelevät tajutonta, kouristelevaa Jyriä ja arvelevat, että kyseessä on lavantauti toukokuu 2012

6 Kumppani löytää toisen sairaalan, jonne kutsutaan avuksi ruotsalainen hoitaja. Sielläkään kukaan ei tee mitään. Lääkärit tarkkailevat, sanovat, että seuraillaan, mutta ruotsalainen hoitaja alkaa järjestää ambulanssilentoa Bangkokiin. Kotona Suomessa Jyrin äidin puhelin piippaa: Jyri on ollut sairas, mutta jo parempi. Viesti on Jyrin ystävältä Intiasta. Äiti on lähdössä kokoukseen ja pyytää toiselta ystävältä Bangladeshistä tekstiviestillä lisätietoja. Kun kokous alkaa, kännykkään tulee uusi viesti: Soita heti tähän numeroon. Äiti soittaa Jyrin isälle, joka ottaa yhteyttä ulkoministeriöön. Äiti alkaa järjestää lentoa Bangkokiin ja siivota. Siivoaminen tuntuu juuri sillä hetkellä ainoalta tavalta pysyä kasassa. Aina välillä hän pysähtyy itkemään, että Jyri ei voi kuolla, että jos Jyri nyt kuolee, äiti ei selviä siitä koskaan. Bangkokissa varmistuu, että Jyri on sairastunut A-hepatiittiin, joka on aiheuttanut maksakooman. Useimmiten siihen kuolee. Sairaalassa Jyri kytketään hengityskoneeseen ja letkuihin. Hoito on tehokasta, sairaalan käytävät kliinisiä ja puhtaita. Kun äiti ja isä ehtivät sairaalaan, Jyri liikehtii levottomasti. Äiti silittää Jyriä, puhuu rauhallisesti, yrittää tyynnyttää tajutonta poikaansa, etteivät letkut irtoa. Sunnuntai-iltana Jyri avaa silmänsä. Vaikka Jyri paranee, äiti ja ystävät ajattelevat, ettei Jyri ole tyytyväinen. Jyri on kiitollinen siitä, että on hengissä. Samaan aikaan hän kuitenkin pohtii, miksi juuri hän pelastui. Miksi hänen elämänsä on arvokkaampaa kuin niiden, joilla ei ole varaa lentää Bangkokiin? Jyrin mielestä hänen pelastumisensa on konkreettinen osoitus ihmisten eriarvoisuudesta, ja se ahdistaa häntä. Ystävien mielestä Jyri on Bangladeshin jälkeen vähän omissa maailmoissaan, enemmän kuin ennen. Jyrin ajatukset muuttuvat radikaalimmiksi. Kolmen auton saattue on edennyt La Sabanan kylän kohdalle. Tien varsilla on vähän enemmän vihreää, lapset pelaavat talon pihassa koripalloa. Kylän lähellä on tienristeys, josta käännytään San Juan Copalaan vievälle tielle. Autossa istuvat ovat sopineet, että jos risteykseen on kiinnitetty kieltoja tai varoituksia, autot kääntyvät takaisin. Risteyksessä ei ole mitään. Autot jatkavat soratietä, tulevat mäen päälle. Alhaalla laaksossa, parin sadan metrin päässä, näkyy, että tielle on vieritetty kiviä. Ne ovat jalkapallon kokoisia, eivät erityisen isoja. Matkustajat päättävät, että autot ajavat kivien luo ja kääntyvät sitten takaisin. Jyri istuu 2000-luvun puolivälissä usein Uuden Tuulen toimistolla Turun Aurinkotehtaalla. Vanhassa tehdasrakennuksessa on kansalaisjärjestöjen toimistoja, aulassa huolletaan polkupyöriä. Jyri opiskelee valtio-oppia Turun yliopistossa, käy luennoilla, jotka kiinnostavat, mutta ajattelee, että hänestä on enemmän hyötyä Aurinkotehtaalla, tekemässä jotain. Sitä paitsi Jyriä häiritsee se, että koulutusta on tarjolla vain hänen kaltaisilleen länsimaisille ihmisille. Hän uskoo oikeudenmukaisuuteen niin vahvasti, ettei halua käyttää hyväkseen harvoille varattua ylellisyyttä. Jyri toimii Uuden Tuulen puheenjohtajana. Hän valmistelee opetusmateriaalia Estellen purjehduksia varten, asentaa Aurinkotehtaan koneille Linuxkäyttöjärjestelmän ja teettää Estelle-logolla varustettuja t-paitoja. Jyri tilaa myös pikeepaitoja, vaikka muut yrittävät selittää, ettei yksikään hippi pukeudu niihin. Lisäksi Jyri kirjoittaa EU-hakemuksia. Ne valmistuvat usein viime minuuteilla, sillä Jyrillä ei ole koskaan kiire. Vaikka Jyri olisi tunnin myöhässä, hän ei juokse. Jyri ideoi projekteja ja yhteistyökuvioita, muttei aina jaksa seurata niitä loppuun. Puheenjohtajana hän haluaa kuunnella kaikkien mielipiteitä, mikä venyttää kokoukset maratoneiksi. Jyri pitää ihmisistä, mikä on näissä piireissä joskus harvinaista. Kun Aurinkotehtaalle tulee uusia vapaaehtoisia, Jyri jaksaa selittää ja opastaa, vaikka tietää, että todennäköisesti tulokkaat lopettavat kahden viikon jälkeen. Kun Jyri kysyy, mitä kuuluu, hän oikeasti kuuntelee vastauksen. Ystävät arvostavat sitäkin, ettei Jyri ole kiihkoilija. Hän elää niin kuin uskoo oikeaksi, muttei arvostele niitä, jotka elävät tavallista elämää. Jyri itse vain on menettänyt uskonsa länsimaiseen yhteiskuntajärjestelmään. Hänen mielestään se ylläpitää epätasa-arvoa, joka jakaa maailman hyötyjiin ja sorrettuihin. Maailman enemmistöltä on riistetty mahdollisuudet hyvään elämään, jotta me saamme lattemme, pullovetemme, muovituolimme ja kymmenen euron farkkumme. Jyri kirjoittaa, että ainoa keino sorron lopettamiseksi on nykyisen järjestelmän hylkääminen. Hän ei odota, että muutos tapahtuu hetkessä tai että se on massiivinen. Hän ajattelee, että jos kaikki aloittavat itsestään, vuotias Jyri Tampereella. Jyri ei ole kiihkoilija. Hän ei arvostele niitä, jotka elävät tavallista elämää toukokuu 2012

7 maailma on jo muuttunut. Jyri uskoo suoraan demokratiaan. Sellaiseen, jossa asioista eivät päätä eduskunta ja YK, vaan ihmiset, jotka kokoontuvat päättämään asioistaan yhdessä. Jyri ei nosta työstään palkkaa. Hän elää sosiaaliturvalla, dyykkaa ruokansa (Jyri on kasvissyöjä, mutta syö nakkipaketin, jos kukaan muu ei suostu siihen koskemaan) ja asuu kommuunin uima-altaassa (valkoisessa kaakelisyvennyksessä on sänky, sohva ja muutama Okébanaanilaatikko). Jyrin mielestä asiat ovat vakavia, elämä ei. Kun hän aloittaa kolmekymppisenä skeittauksen uudelleen ja olkapää muljahtaa rampilla sijoiltaan, Jyri kävelee kotiin, soittaa veljelleen ja kysyy, miten käden saa taas paikoilleen. Nyrkkeilysalilla hän on erityisen ylpeä, jos saa mustan silmän. Elokuussa 2009 Jyri kutsuu meksikolaisen, alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavan Rubén Valencia Nuñezin Suomeen. Jyri on kiinnostunut Meksikon sorretuista alkuperäiskansoista, heitä puolustavasta zapatistiliikkeestä ja Oaxacan osavaltion tapahtumista. Oaxacassa valta on muutamaa vuotta aiemmin siirtynyt hetkeksi valtiolta kansankokouksille. Oaxacalainen Rubén ja Jyri kiertävät Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Jyri tulkkaa portugali-pohjaltaan Rubénin espanjaa, keskustelee sorretuista alkuperäiskansoista ja lähidemokratiasta. Ystävät näkevät, että Jyrin ja Rubénin välille syntyy Suomessa vahva yhteys. Kun Rubén palaa takaisin Meksikoon, hän pyytää Jyriä tulemaan perässä. Rubén on yritetty murhata parikin kertaa, ja valkoinen mies toisi aktivistien toiminnalle turvaa jo läsnäolollaan. Jyri miettii ehdotusta pitkään. Hän ajattelee, että hänen työnsä on Suomessa ja länsimaissa. Jotta sorto loppuu, muutoksen pitää tapahtua sorron alkulähteillä. Toisaalta solidaarisuus tarkoittaa Jyrin mielestä asettumista samaan tilanteeseen kuin ne, joille on solidaarinen. Uuden Tuulen siviilipalvelusmies kuvaa videon, jolla Jyri pohtii ratkaisuaan: --- täytyy itsensäkin laittaa jollakin tavoin likoon, vaikka siihen asemaan ei ikinä päädy, sieltä tulee olemaan lentolippu takaisin ja vielä valkoinen ihonväri, joka jonkinlaisena suojavärinä toimii ja niin edelleen. --- Joulukuussa 2009 Jyri saa ulkoministeriöltä tukipäätöksen. Jyrin on tarkoitus tutustua Oaxacassa muun muassa paikallisiin kansalaisjärjestöihin, käynnistää viljelyhankkeita ja tukea intiaaniyhteisöjen itsehallinnon toteutumista. Ennen kaikkea Jyri haluaa oppia, miten suora demokratia toimii käytännössä. ehkä jyri tuntee kuoleman lähellä ja tarvitsee siksi kaiken mahdollisen rakkauden. Kaikki eivät innostu Jyrin lähdöstä. Yksi ystävä yrittää käännyttää Jyriä viimeiseen saakka, toinen vetoaa Jyrin kummipoikaan: ethän halua, että poika jää ilman kummisetäänsä. Jyri on kuitenkin päättänyt. Viimeisiä kuukausia Suomessa leimaa lopun tunne. Jyri käy uima-altaassa lojuvat tavaransa läpi, heittää turhat pois ja pakkaa loput laatikoihin. Hän käy elämäänsä läpi. Jyri puhuu lähdöstään psykologituttavalleen, käy ikään kuin työnohjauksessa. Häntä mietityttää, millaisen jäljen hän jättää. Hän miettii, onko kohdellut muita hyvin ja onko ottanut ihmissuhteissa enemmän kuin on pystynyt antamaan. Ystäville tulee olo, että Jyri ei aio palata. Ehkä Jyri ajattelee löytävänsä Meksikosta elämänsä rakkauden ja perustavansa sinne perheen. Jyri on jo jonkin aikaa yrittänyt elää niin, ettei sitoutuisi kehenkään. Äidistä tuntuu, että Jyri sitoutuu liiankin moneen suuntaan. Jyrillä on yksi tyttöystävä Suomessa ja toinen Ruotsissa. Jälkikäteen yksi tyttöystävistä arvelee, että ehkä Jyri tuntee kuoleman lähellä ja tarvitsee siksi kaiken mahdollisen rakkauden. Ainakin Jyri puhuu paljon kuoleman mahdollisuudesta. Hän haluaa hyvästellä kaikki ystävänsä kasvotusten, viettää heidän kanssaan aikaa. Viimeisenä viikonloppunaan Suomessa Jyri tekee vanhempiensa keittiössä ruokaa ja kertoo, ettei ole luvannut kenellekään palaavansa. Jyri haluaa, että äiti ja isä ymmärtävät, ettei Jyri ole pahoillaan jos kuolee. Hän on elänyt hyvän elämän ja kokenut monenlaista. Jyrin äiti palaa viimeiseen viikonloppuun ja keittiön pöydän äärellä sanottuihin sanoihin vielä monta kertaa. Tuntuu lohdulliselta, että Jyri on miettinyt asiat niin pitkälle, valmistautunut loppuun saakka. 23. helmikuuta 2010 Jyri lentää Meksikoon. Oaxacassa Jyri nukkuu kerrossängyssä. Toisen pedin hän on vallannut tavaroilleen. Paikallisen yhteisökeskuksen Casotan soluhuoneessa on sänkyjä enemmän kuin ihmisiä. Casotassa Jyri on se fiksu ja hiljainen tyyppi takahuoneesta, se joka sanoo välillä jotain hauskaa. Paikallisia naurattaa, kun hän innostuu tanssimaan juhlissa. Aluksi Jyri puhuu omalaatuisella portugalin ja espanjan sekoituksella, mutta hiljalleen puhe alkaa kuulostaa yhä enemmän espanjalta. Jyri viettää paljon aikaa Rubénin ja tämän edustaman Vocal-järjestön ihmisten kanssa. Hän tekee retkiä kyliin, jotka toimivat yhteisödemokratian periaatteiden 40 toukokuu 2012

8 Juttu perustuu yhdentoista ihmisen haastatteluihin. Heidän joukossaan ovat Jyrin äiti Eve Jaakkola sekä useita Jyrin ystäviä ja aktivistikavereita: Emmi Kilpeläinen, Anastasia Lapintie, Meri Mononen-Matias, Inka Mäkiö, Kalle Paronen, Hanna Saarikoski, Liina Sillanpää, J.P. Sipilä ja Silja Ylitalo. Juttua varten on ollut käytössä myös Jyrin kirjoituksia, blogitekstejä ja kirjeitä, videohaastatteluja, videoita ja valokuvia. Lisäksi lähteenä on käytetty lehtijuttuja muun muassa verkkolehti fifistä. mukaan: turismista saadut rahat ohjataan lasten koulutukseen, virat kiertävät, kaduilla on siistiä. Jyri kulkee Meksikossa vähän nuhjuisissa t-paidoissa ja tukka sekaisin, mutta retkille hän pakkaa hammasharjansa siististi muovipussiin. Jyri ihastuu meksikolaisten alkuperäiskansojen käyttämään termiin La Vida Digna, omanarvontuntoinen elämä. Sellainen ei ole kaikille Meksikossa helppoa. Jyri tutustuu kylään, jonka maille suunnitellaan golfkenttää, ja yhteisöihin, joiden jäsenet elävät jatkuvan uhan alla. Jyri perehtyy Oaxacan historiaan, konflikteihin ja taisteluihin, mutta kylien, kaupunkien ja alueiden nimiä hän ei opi millään. Capulalpamista tulee guacamole, Nexichosta mexico-nacho. Suomeen Jyri pitää yhteyttä Facebookin ja Skypen avulla. Kun ystävän lapset kysyvät Facebookissa, onko meksikolaisilla intiaaneilla sulkapäähineet, Jyri vastaa, että ehkä juhlissa. Äidin mielestä Jyri vaikuttaa tyytyväiseltä. Jyri onkin Meksikossa onnellinen. Hän etsii paikallisen nyrkkeilysalin ja menee mukaan, vaikka taso on turhan kova. Hän ostelee chilejä ja tutustuu paikalliseen termiin chilarse, chiliöverit. Joskus iltaisin Jyri kiipeää ystäviensä talon katolle, avaa pari olutta ja parantaa maailmaa. Kerran Jyri hoitaa suomalaisten ystäviensä lasta. Kun äiti tekstaa, että makuuhuoneessa on peitto, jos lapsen on kylmä, Jyri vastaa huumorintajuiseen tapaansa: Missä makuuhuoneessa? Olen keittiössä, lähempänä kaljoja. Huhtikuisena lauantaina Jyri kertoo samoille ystäville, että on vähän kiireinen. Hän on lähdössä maanantaina vocalilaisten kanssa San Juan jotain -nimiseen kylään, ja sitä ennen pitäisi vielä keskustella kylän taustoista ja katsoa aihetta käsittelevä dokumentti. Kylä on San Juan Copala, autonomiseksi julistautunut triqui-intiaanien kylä, jota hallitukseen kietoutuneet puolisotilaalliset järjestöt terrorisoivat ja piirittävät. Kylän lapset eivät ole päässeet kouluun neljään kuukauteen, ihmisiä on tapettuja, kylää ammuskeltu. Jyri lähtee mukaan humanitääriseen saattueeseen, vaikka tietää, että matka voi olla vaarallinen. Hän haluaa osoittaa tukensa ihmisille, joita ei ole tavannut. Ensimmäinen laukaus kuulostaa nallipyssyltä. Valkoisen minibussin matkustajat ovat huomanneet miehen vain hetkeä aikaisemmin, huomanneet miten mies juoksee rinnettä alas, huomanneet tämän pujottelevan ase koholla kitukasvuisten puskien välistä. Vähän aikaa näyttää siltä, että miehiä on vain yksi. Sitten heitä ilmestyy useampia. Jyri ajattelee, että jos kaikki aloittavat itsestään, maailma on jo muuttunut Jyri Oaxacassa, Meksikossa. Ensimmäisen laukauksen jälkeen tulee heti toinen, kolmas, neljäs. Luodit nakuttavat reikiä auton kylkeen, särkevät lasin, uppoavat metalliin. Peruuta, peruuta!, miehet ja naiset auton sisällä huutavat kuskille, mutta tämä ei pääse mihinkään. Edessä on kiviä, takana saattueen kaksi muuta autoa. Seuraa sekasorto: matkustajat heittäytyvät penkkien väliin, naiset kiljuvat. Ne, jotka nostavat päätään, näkevät, miten Jyrin lähellä istuva Cactus-järjestön puheenjohtaja Alberta Bety Cariño Trujillo haavoittuu. Samat ihmiset näkevät, kun Jyri kumartuu auttamaan Betyä, yrittää tyrehdyttää verenvuodon. Siihen hän kuolee. Jyrin murhan tutkinta on yhä kesken. Suurin ongelma on todistajien suojelu: muutamat ovat ilmoittaneet halustaan todistaa Jyrin murhannutta puolisotilaallista järjestöä vastaan, mutta Meksikon viranomaiset eivät ole järjestäneet todistajille suojelua. Parhaillaan selvitetään jopa yksityisen varainkeruun mahdollisuutta suojelun järjestämiseksi toukokuu 2012