Kuntorastien ratamestariohjeita. Hiisirasti r.y.

Transkriptio

1 Kuntorastien ratamestariohjeita Hiisirasti r.y. Timo Lehtimäki, Mika Ruuhiala

2 1. Suunnistustapahtuman järjestämiseen liittyvät asiat 1.1 Tehtävien jaksottaminen A) Vähintään kaksi viikkoa ennen tapahtumaa henkilöstön sopiminen ja tehtävien jakaminen. - Normaaliratojen ratamestari (koko tapahtuman vastuuhenkilö) + RR-ratamestari + kaksi muuta apulaista (ei tarvitse olla suunnitustaitoisia). B) Noin kaksi viikkoa ennen suunnistusmuodon (esim. rypäle) ajatuksen kertaus ja selvittäminen sekä ratojen suunnittelu. - Suunnittele mm. paikoitus, RR-maasto, kartan ja maaston huonojen kohtien selvittäminen. C) Viikkoa ennen muutosilmoitus lehtiin, jos on jotain muutettavaa. Lehdissä on kalenterin mukainen kutsu automaattisesti. D) 2 vrk ennen peräkärryn haku Lehtimäeltä (sovi aika Timon kanssa ). - Peräkärryssä on mm: piirustusalustat 3 kpl, opastaulut 6 kpl, tulostaulu, ratapainatuslaite, mehukanisteri, limsakori, sääsuoja. E) Viimeistään edellisenä päivänä rastit ja leimasimet metsään. F) Edellisenä iltana rastien painatus karttoihin ratapainatuslaitteella ja rastimääritteiden laadinta. Huomaa, että rastimääritteitä tulee olla jokaiselle osallistujalle (kopiointi/tulostus). Ratapainatus vie noin tunnin aikaa. G) Viimeistään klo suunnistuspäivänä opasteet oltava paikallaan. Opaste isolta tieltä asti jokaiseen risteykseen. Lähtöpaikan järjestelyt on oltava valmiina klo 16.30, jolloin ensimmäiset saapuvat paikalle. HUOM! ÄLÄ YRITÄ JÄRJESTÄÄ TAPAHTUMAA YKSIN! 1.2 Tehtävien jakaminen tapahtuman vastuuhenkilöiden kesken Tehtävät ja henkilöt sovitaan vähintään kaksi viikkoa ennen tapahtumaa, ettei tule yllättäviä tilanteita. Tehtävät yllä olevan jaksotuksen mukaan. 1. Normaaliratojen ratamestari, toimii ko. radoille lähettäjänä, eli kirjaa nimet ylös, jakaa ja rahastaa kartat sekä antaa ohjeita. 2. RR-ratamestari, lähettää omalle radalleen kuten edellä. 3. Maalin vastaava valvoo maalileimasimen leimaustapahtumaa (lähtö- ja maalileimasimet sijoitetaan selvästi erilleen, ettei kukaan nollaa korttiaan maaliin tullessa), ottaa kilpailukortin suunnistajalta ja käyttää sen lukijalaitteessa sekä antaa printin tulostaulun hoitajalle. 4. Paikoituksen valvoja, joka siirtyy suurimman osan tultua paikalle tulostaulun hoitajaksi eli kirjaa suunnistajien tiedot printiltä kortille ja vie kortin tulostaululle. Myy limua ja toimii muissa yleistehtävissä ratamestarin ohjeiden mukaisesti. 2. Karttapainatus 2.1 Ratapainatuslaite Ratapainatuslaite koostuu kolmesta osasta: Alusta, leimasin ja mustetyyny. Kartta asetetaan alustaan asettimien avulla paikalleen. Rastiympyrät asetellaan kartalle oikeisiin paikkoihin. Rastien viereen asetellaan rastin koodinumero siten, ettei se peitä suunnistusmaastoa vaan sijoittuu radan ulkokehälle. Leimasin painetaan kartan päälle, jolloin rastit tarttuvat sen liimapintaan kiinni. Leimasin nostetaan ylös ja painetaan mustetyynyyn. Painettaessa uudelleen leimasin kartan päälle, piirtyvät leimat karttaan. Jos jokin rastiympyrä tai koodinumero ei ole tarkasti kohdallaan, irroitetaan se tarrasta ja asetetaan uudelleen kartan päälle ja painamalla leimasin alustan päälle, tarttuu rasti kiinni leimasimeen. Kun on saatu rastit oikeisiin paikkoihin, aletaan painaa karttoja. Kartta on aseteltava tarkalleen samalla tavalla alustalle, jotta rastit tulevat oikeisiin paikkoihin. Jos olet leikannut kartasta osan, mihin painat radan, tulee ohjuri olla aina ehjää sivua kohti, koska leikattu sivu ei ole tarkalleen samassa kohtaa karttaa. Sijoita kartta mahdollisimman keskelle alustaa, jotta painojälki tulee tasaiseksi. Pienellä harjoittelulla huomaat, kuinka voimakkaasti leimasinta kannattaa painaa mustetyynyä ja karttaa vasten saadaksesi tasaisen jäljen. Karttoihin painetaan kaikki maastoon viedyt rastit, pl. RR. Rastin viereen painetaan koodinumero. Ratapainatus tehdään aina sen jälkeen, kun rastipisteet on käyty tarkastamassa tai rastit viety maastoon, ettei tarvitse muuttaa enää myöhemmin jo painettuja karttoja. Jokaista rataa varten tehdään rastimääritteet. Määritteiden mukaan suunnistaja yhdistää kartalla olevat rastit viivoilla radaksi. Kun kuntosuunnistaja tulee paikalle, annat hänelle painetun kartan ja haluamansa radan rastimääritteet. Suunnistaja menee pöydälle yhdistämään oman ratansa rastit

3 2.2 Uuden kartan painatuksen hyödyntäminen Jos seuralta valmistuu uusi kartta kuluvana vuonna, kannattaa kuntorastien ratamestarityö suorittaa hyvissä ajoin ja painattaa vaikkapa vasta syksyllä pidettävien kuntotapahtuman kaikkien rastien kartta jo kevään/kesän karttapainon yhteydessä. Se on täten vaivattominta, mutta myös laadukkain vaihtoehto. 3. Emit-leimausjärjestelmä 3.1 Rastien ja leimasinten sijoittelu Leimasimen suunta suhteessa vallitsevaan kulkusuuntaan Leimasin asennetaan vallitsevaan kulkusuuntaan nähden "avoin pää" taaksepäin, kilpailijaa kohti. Rastitunnus kiinnitetään leimasimen umpinaiselle puolelle eli kulkusuunnassa leimasimen taakse (ei leimauspuolelle). Rastitunnus kiinnitetään rastipukkiin siten, että se on luettavissa leimasimelta päin katsottaessa. Rastitunnuksen merkinnässä käytetään kirjasinta, jonka korkeus on mm (esim. Arial Narrow 130 pt). Rastin rakenne Rastin nopea liikennöitävyys eli rastin oikea sijoittaminen pisteeseen korostuu, kun leimasinten kapasiteetti pyritään hyödyntämään mahdollisimman hyvin. Viime aikoina yleistyneet maapukit eivät ole suositeltavia emitrasteina, koska leimaaminen on merkittävästi sujuvampaa vaakasuoralla pukilla noin vyötärön korkeudella. Lisäksi rastien on oltava läpikuljettavia. Perinteiset ohjeet ovat siis voimassa, mutta "tiomila-ruuhkien" estämiseksi niiden merkitys rastin liikennöitävyytenä korostuu. Ruuhkarasteilla ei paluuta tulosuuntaan, ei seinää vasten (molemmin puolin kuljettavia), ei jyrkän kuopan pohjalle, ja leimasimet sopivalle korkeudelle vaakasuoraan. Leimasinten kiinnitys Leimasinta ei saa kiinnittää metalliin (johteisiin, esim. rauta ja alumiini), muutoin kiinnitys käy pääsääntöisesti perinteisten leimauslautojen tavoin. Mikäli käytetään metallirakennetta, se tulee eristää leimasimesta vähintään 1 cm paksuisella kumi- tai muovilevyllä tai ilmaraolla. Metalli aiheuttaa leimasimen antennikenttään oikosulun heikentäen sen lähetintehoa. Eristeen riittävyys voidaan todeta lähtöleimasimella, mikä vilkuttaa valoa kortin ollessa leimausetäisyydellä. Uusilla laitteilla (täysi paristojännite) testattaessa tulisi leimausvalon vilkkua vielä noin 2 cm etäisyydellä leimasimesta. Leimasin-rastitunnus -yhdistelmä kannattaa kiinnittää vaneriin tai lautaan kiinteästi ruuveilla ja kuljettaa näitä kilpailuissa ja iltarasteilla. Aluslautaan kannattaa porata reikä leimasimen kohdalle, jolloin lauta pysyy kuivana. Lisäksi tarvitaan teippaustilaa sekä päihin että keskelle, koska pakkausteippi on monesti helpoin tapa kiinnittää leimasinlauta rastille. Ruuvin/naulan -reikien poraaminen helpottaa niinikään rastien vientiä. Leimasin kiinnitetään "umpinainen, ei-leimaava pää" rastitunnukseen päin. Pienillä iltarasteilla yksinkertaisinta on kiinnittää leimasinlauta roikkumaan rastilipusta tai pyöräyttää teipillä mielellään vaakatasoiseen puuhun kiinni. Leimasimien asennuksen aikataulu Leimasimet voidaan periaatteessa asentaa perinteisten leimasinten tapaan milloin tahansa ennen kilpailua. Niiden mielenkiintoisuus varastamiseen ei itse asiassa ole ainakaan suurempi kuin vanhojen leimasinten. Pienen kokonsa vuoksi (vain 1 kpl/rasti) ne on nopeampi kuljettaa ja kiinnittää rasteille kuin perinteiset pihtilaudat. Asutuksen läheisyyteen ym. riskipaikoille suositellaan niiden vientiä kuten pihtienkin, kilpailua edeltävänä iltana tai kilpailuaamuna. Rastien toimintakunto (paristo) on testattava ennen niiden maastoon vientiä kortilla ja lukijaleimasimella. Pariston jännitteen laskiessa se ilmoittaa lukijaan oman tunnuksensa perään tunnuksen 99, jolloin se olisi parin viikon kuluessa vaihdettava. "99-rasteja" ei siis tulisi viedä metsään, mutta mikäli se juuri kilpailun alla (esim. tarkistusjuoksun yhteydessä) alkaa 99:llä varoittaa, voidaan siinä kilpailussa sitä vielä huoletta käyttää

4 3.2 Ajanotto MTR:n ja lämpökirjoittimen avulla pikkutapahtumissa Pienissä kuntorastitapahtumissa (alle 100 osallistujaa) on yksinkertaisinta käyttää MiniTimeRecorderia (MTR) ja lämpökirjoitinta. Laitteisto ei tarvitse ulkoista sähkövirtaa lainkaan ja sateensuojaakin vain parin kämmenen verran kirjoittimen suojaksi. Emit hoitaa tällöin sekä leimauksen että ajanoton ja tulokset kirjataan käsin joko toimitsijan vihkoon tai tulostaululle. Lähtöpisteeseen asennetaan lähtöleimasin teippaamalla tai ripustamalla, rastileimasimet asennetaan vanhaan tapaan helpoiten ripustamalla naruun ja maaliksi asennetaan normaali rastileimasin. Lisäksi toimitsija tarvitsee MTR:n ja lämpökirjoittimen korttien lukemiseen. Emit-kilpailukortti tarvitaan jokaiselle suunnistajalle, mutta olosuhteiden salliessa niitä voidaan kierrättää ainakin lyhemmillä radoilla maaliin tulleilta uusille lähtijöille. Tapahtuma viedään läpi seuraavasti: Seuran Emit-korttien lisäksi Lehtimäeltä saa 12 kpl kortteja sekä seuran aktiiveilta kerätään mahdollisimman monta korttia lainattavaksi kuntoilijoille. Tapahtumapaikalla ilmoittauduttaessa osallistuja saa kartan ja Emit-kortin sekä hänen nimensä perään kirjataan oliko kortti oma vai lainattu. Lähtö tapahtuu pitämällä kilpailukorttia lähtöleimasimessa noin viisi sekuntia. Kun kortti nostetaan pois lähtöleimasimesta, kilpailukortin kello käynnistyy. Lähtöaika voidaan haluttaessa kirjata myös erikseen, mutta se ei ole välttämätöntä, koska tulos luetaan joka tapauksessa kortista. Maalissa suunnistajat leimaavat maalileimasimella, johon ajanotto pysähtyy. Tulos luetaan MTR-lämpökirjoitin yhdistelmällä, joka tulostaa liuskalle kortin numeron, kokonaisajan lähtöleimauksesta viimeiseen rastileimasimeen, kaikkien leimattujen rastien tunnukset käyntijärjestyksessä ja niiden väliajat. Toimitsija tarkistaa liuskasta rastitunnukset ja kirjaa kilpailijan kokonaisajan vihkoon sekä haluttaessa tulostaululle. Lämpökirjoittimen liuskat jäävät suunnistajille muistoksi ja vertailtavaksi kavereiden kanssa. Samalla lainakortit kerätään pois. Tulokset voidaan jälkikäteen lukea MTR:ltä tietokoneelle ja liittää niihin nimet korttinumeroiden mukaan sekä toimittaa edelleen sähköisessä muodossa sekä lehtiin että internetiin. Jälkikäteen tietokoneelle luettaessa voidaan käyttää tällä hetkellä vain Pekka Pirilän ohjelmaa. Seuraavassa kappaleessa esiteltävä ilmainen ja helppo Emittreeni -ohjelma toimii vain salkkumikron kanssa maastossa käytettäväksi. Emit-treeni onkin vaihtoehtona ykkönen, koska sen avulla saadaan kiinnostavat väliajat kaikkien tietoisuuteen vertailtaviksi. 3.3 Suurilla kuntorasteilla salkkumikro Kun kuntorastien koko kasvaa yli 100 osallistujan, kannattaa järjestäjän harkita salkkumikron käyttöönottoa osanottajien kirjaamisen ja tulosten julkaisun helpottamiseksi. Internetissä on ilmaiseksi kopioitavissa Emit Treeni-niminen ohjelma, joka on windows-pohjaisena helppokäyttöinen ja varsin sopiva kuntorasti- ja harjoituskäyttöön. Treeni-ohjelma lukee Emit-lukijaleimasimelta tietoa ja siihen voidaan syöttää tietoa radoista ja henkilöistä, minkä mukaan se järjestää lukijaleimasimelta saatavat tulokset. Ohjelma löytyy osoitteesta Laitteisto ja järjestelmä on muutoin täysin sama kuin pienissä tapahtumissa, mutta vihkon ja MTRlämpökirjoittimen yhdistelmä korvataan salkkumikrolla ja lukijaleimasimella. Lisäksi sähkön saannista riippuen voidaan tulosten julkaisuun käyttää tulostinta. Emit-kortteja on hankittava vuokrattavaksi, mihin oman seuran lisäksi voidaan käyttää naapuriseuroja tai vuokrata Suunnistajan Kaupalta. Emit-kortteja vuokrattaessa on otettava listaan nimi ja kuittaus. Ilmoittautuminen, lähtevien kirjaus ja lähtö voi tapahtua kuten edellä pikkutapahtumissa. Kilpailijoiden nimi Emit-korttinumero -yhdistelmät on helpointa lukea tietokoneelle vasta maaliin tultua, jolloin jokaisen tarvitsee käydä luettamassa korttinsa vain kerran. Maaliviivalla olleen viimeisen rastin jälkeen suunnistaja siirtyy lukijaleimasimelle, josta hänen tuloksensa ja leimat siirtyvät ohjelmaan. Kun tulokseen tässä yhteydessä täydennetään nimi ja rata, kone tarkistaa leimat ja sijoittaa tuloksen tulosluetteloon. Tuloksia voidaan olosuhteista riippuen julkaista kilpailupaikalla joko tulosteina tai käsin kirjoitettuna sekä siirtää tapahtuman jälkeen internetiin ja lehtiin. 3.4 Tulosten toimittaminen Emit-järjestelmässä

5 Katso ohjeet Hiisirastin nettisivuilta 4. Ratojen suunnitteluperiaatteita 4.1 Radan pituudet Ratojen ohjepituudet ovat normaalitapahtumassa 1,5 km, 3 km, 4-5 km ja 6-7 km sekä rastireitti 1-2 km. Pituudet vaihtelevat aina maaston mukaisesti siten, että hitaampikulkuiseen maastoon lyhennetään hiukan ohjepituuksia tai liikutaan niiden alarajoilla. 4.2 Alueen rajaus Ratasuunnittelun alkajaisiksi rajataan kartalta tiheät, risukkoiset, kiviset sekä huonon kartan alueet pois. Näiden alueiden ympäri saadaan syntymään sopivan pitkät väylät, josta varsinainen ratatyöskentely alkaa. 4.3 Monipuoliset radat ja rastit Hyvä suunnistusrata sisältää monipuolisia suunnistustehtäviä: tarkkaa kartanlukua, suunnassakulkua sekä jopa usein nuorison unohtamaa matkanmittausta. Valitse myös ratojen kiertämät maastonosat näiden periaatteiden mukaan. Lisäksi mielenkiintoa tuo radan rytmitys, jossa ratamestari mahdollisuuksiensa mukaisesti tarjoaa sekä pitkiä että lyhyitä rastivälejä sopivasti toistensa lomassa. Pitkille väleille voidaan rakentaa mielenkiintoisia reitinvalintavaihtoehtoja ja lyhyillä väleillä vastaavasti esim. pienipiirteisellä alueella testata suunnistuksen sujuvuutta ja kykyä tarkkaan karttatyöskentelyyn. 4.4 Radan muoto Radan muoto määräytyy pitkälti edellä mainitun väyläajattelun ja radan pituuden mukaan. Eräänä ratamestarityön johtoajatuksena rastien sijoittelussa on terävien kulmien välttäminen rastiväleillä. Tällöin rastilta poistuva suunnistaja ei paljasta sinne tulevalle lipun sijaintia. Kuntorasteillakin näiden periaatteiden noudattaminen on kunniassaan, ei niinkään kilpailun kuin elämysten ja oikean ratatyöskentelyn opettamisessa. Lipun löytyminen on aina nautinto ja siitä on viety puolet pois, jos joku paljastaa sen sijainnin ennen aikojaan. Samoin kuntorastit ovat tulevien huippuratamestareiden harjoituskenttä, jolloin oikeaa ratamestariajattelua opetetaan myös juoksijoillekin! 4.5 Rastien sijoittelu Rasteja ei saa piilottaa! Periaatteena on, että kun juoksija näkee rastipisteen, tulee hänen nähdä tällöin myös rastilippu. Rastit kylläkin pyritään sijoittamaan aina tulosuunnasta katsottuna pisteen esim. kiven taakse, jolloin suunnistaja joutuu tekemään töitä loppuun saakka. Rasteille tulee olla myöskin juoksullisesti helppo väylä. Vaaralliseen kivikkoon, louhikkoon tai hankalaan tiheikköön rastia ei tulisi sijoittaa. Yleensä muutaman metrin siirto antaa hyvää tilaa rastityöskentelylle. 4.6 Kartan muutokset Tavoitteena on, että kuntorasteilla on aina käytössä huippuluokan kartta. Aloittelevien suunnistajien ja erityisesti nuorten on hyvin vaikea sopeutua vanhaan, laadultaan heikkoon ja paljon puutteita ja virheitä sisältävään karttaan. Lapset eivät ymmärrä lainkaan selityksiä, miksi kartta ei olekaan täydellinen! Ensimmäinen suunnistuskokemus voi helposti jäädä viimeiseksi. Tavoitteena on järjestää kuntorasteja korkeintaan 5 vuotta vanhoilla kartoilla. Maastotyypistä ja metsänhoidosta riippuen 5 vuotta on yleensä jo varsin iäkäs kartta. Niinpä ratamestarin tulee tällaisen kartan kyseessä ollen pyrkiä kiertämään kartalla muuttuneet alueet. Muutokset tulee silti ilmoittaa vähintään mallikartalla ja mieluiten piirtää ne vaikka jokaiseen karttaan. Kun suunnistuksissa käy keskimäärin ihmistä, ei sekään urakka ole kohtuuton verrattuna asian tärkeyteen! 4.7 Maaston käyttö useammassa tapahtumassa ja uudet Emit-mahdollisuudet Jos samassa maastossa järjestetään useampia tapahtumia kesässä täytyy järjestäjien sopia lähtö- ja maalipaikoista, ratojen kiertosuunnista sekä rastipisteistä jo suunnitteluvaiheessa. Suunnistajille on hyvin tylsää kiertää lähes samantyylisiä ratoja pari-kolme kertaa kesässä ja päätyä suunnistustehtävänsä loppuvaiheessa jo tutulle rastipisteelle, jossa on vieraillut muutamaa viikkoa aikaisemmin! Muista: suunnistuksen viehätys perustuu sen antamiin haasteisiin ja tutut tehtävät eivät näitä tarjoa.

6 Kun lähes kaikilla on jo Emit-leimasimet käytössä, on aika laittaa vanhat ratamallit romukoppaan ja ryhtyä järjestämään suunnistajille uusia haasteita esim. ristiratojen muodossa. Käytä tilaisuutta hyväksesi ja ota ne maastonosat peliin, joita aikaisemmin ei ole voitu hyödyntää ja kierrätä ratoja sellaisiin suuntiin, joihin ei vielä ole juostu. Samoin voit nyt tehdä pienipiirteisille alueille ristiinmenoja ja siten kasvattaa näillä mielekkäillä ja usein hyväkulkuisilla alueilla juostun matkan määrää helposti kaksin-kolminkertaiseksi! Kaikki nämä toimet lisäävät harrastajille vaikeutta ja mielekkyyttä antaen kuntoiluun ja aivoille uutta iloa sekä sykettä. Luulisi ratamestarinakin olevan mukavampi toimia, kun saa luoda jotain uuttakin, eikä vain viedä lippuja samoihin pisteisiin kuin edellisenä kesänäkin. Ainoana rajoituksena toimii ratapiirroksen selkeys; suunnistaja ei saa seota ristiin rastiin kulkeviin viivoihinsa. 4.8 Suunnistusmuodot Normaali, Viesti, Pitkä, Yö, Partio, Rypäle, Rastijahti, Pika PARTIO Partiolle jaetaan kolme karttaa, joissa kaikissa on eri rata. Jäsenet saavat jakaa kartat haluamallaan tavalla. Y1:llä, kun kaikki jäsenet ovat koossa, partiolle annetaan kolme karttaa, joissa on samat rastit loppuosuutta varten. Partio jakaa rastit niin, että kaikilla rasteilla tulee käytyä. Y2:lla tulee leimata kortti. Y2:n jälkeen voi olla vielä yhteisiä rasteja, jotka partio kiertää yhdessä tai yksinään maaliin. RYPÄLE Rata suunnitellaan sellaisten alueitten kautta, joissa on mahdollista sijoittaa useita rasteja samankaltaisiin pisteisiin. Karttoihin on merkitty kustakin rypäleestä vain yksi rasti. Suunnistajan määritteissä ei ole koodinumeroa, vaan hänen on löydettävä oma rasti kartanluvulla. A RASTIJAHTI K-pisteeltä suunnistaja ottaa joko A- tai B-radan kartan ja kiertää ko. rastit haluamassaan järjestyksessä ja palaa K- pisteeseen. Ottaa toisen kartan ja kiertää sen rastit haluamassaan järjestyksessä. Lopuksi suunnistaja ottaa loppurastien kartan ja suunnistaa maaliin. B PIKASUUNNISTUS Tarkkaa kartanlukua vaativaan pienelle aluelle rajoittuvaan maastoon suunnitellaan rata, missä on eri mittaisia ja eri suuntiin lähteviä rastivälejä.