Tyhjästä hän, Mestarimme, meihinkin loi elämän. Armon valoon heräsimme, ruumiin, hengen antoi hän. Kristus meidät verellään osti uuteen elämään.

Transkriptio

1 Luuk. 15: Jeesus sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.' Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu. Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.' Niin hän lähti isänsä luo. Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.' Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla. Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin. Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä. Palvelija vastasi: 'Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.' Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä, mutta hän vastasi: 'Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!' Isä vastasi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.'" Kaikki maat te riemuitkaatte, kansat Herraa palvelkaa! Hänen luokseen tulla saatte, sydämestä veisatkaa! Kiitosvirsi kohotkoon, riemun huuto raikukoon! Tyhjästä hän, Mestarimme, meihinkin loi elämän. Armon valoon heräsimme, ruumiin, hengen antoi hän. Kristus meidät verellään osti uuteen elämään. Viettäkäämme kiitosjuhlaa, tulkaa Herran huoneeseen! Hyvyydessään Herra tuhlaa laupeutta lapsilleen. Kautta sukupolvien kestää armo Kristuksen.

2 Jo muutaman päivän päästä hän kokosi kaikki varansa ja lähti kaus pois kun hän vielä oli kaukana, Isä näki hänet ja heltyi. Isä juoksi itse häntä vastaan. Hyvät sisaret ja veljet, Tänään on evankeliumitekstinä Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta. Varmasti monille tuttu. Klassinen tarina nuoresta, joka ensiksi haistattaa vanhemmillaan pitkän paskan päin naamaa ja lähtee sen jälkeen ovet paukkuen vieden samalla mennessään vanhempiensa elinaikaiset säästöt. Vittu mä ketään tartten kun massii on nii et taskut repee! Äkillisen itsenäistymisen huumassa massi kuitenkin hupenee ja pian sankarimme huomaa olevansa jopa alimpaan kastiin kuuluvan possen alapuolella eikä sekään vielä riitä. Lopulta ryysyläinen tuntee menettäneensä jopa ihmisarvonsa ruinatessaan epätoivoisena edes elukoitten ruokaa. Vasta aivan pohjaa vasten pakotettuna ihminen kykenee katsomaan itseään peilistä ja tunnustamaan itselleen: minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. Kukaan ihminen ei pärjää yksin. Jokainen meistä on riippuvainen muista ihmisistä. Tarvitsemme toisiamme, tarvitsemme toisia ihmisiä, joille kelpaamme omina itsinämmä. Heikkoina, rikkinäisinä, ryysyläisinä. Jokainen kaipaa rakkautta osakseen.... kun hän vielä oli kaukana, Isä näki hänet ja heltyi. Isä juoksi itse häntä vastaan. Tämähän tästä tarinasta yleensä päällimmäisenä muistetaan. Tarinan isä antaa tuhlarille kaiken anteeksi: lähtiessä sanotut loukkaukset ja rellestäessä sattuneet töppäykset. Tarinan isä on jo sopeutunut ajatukseen, ettei enää koskaan näe lastaan. Tarinan isä on jo tehnyt sydämessään surutyön ikäänkuin poika olisi lakannut elämästä. Silti isä ei ole täysin heittänyt kirvestä kaivoon ja luopunut toivosta, sillä... kun hän vielä oli kaukana, Isä näki hänet. Tarinan isässä näemme esimerkin pohjattomasta rakkaudesta. Rakkaudesta, joka ei pyri omistamaan ja kahlitsemaan toista, vaan jättämään toisen vapaaksi. Voiko kukaan kyetä toimimaan elämässään tälläisen esimerkin mukaisesti? Oikeasti? Syntiinlankeemuksen seurauksena ihminen on kykenemätön rakastamaan toisia heidän itsensä vuoksi. Viimekädessä ihminen haluaa sitoa toisen, valjastaa toisen ihmisen rakastamaan itseään, täyttämään omia tarpeita ja haluja. Ihminen rakastaa kaikkea sitä, mikä tuntuu tuottavan hänelle itselleen hyvää. Jumala, maailmankaikkeuden Luoja ja kaiken elämän lähde rakastaa toisin. Vaikka ihminen jo muutaman päivän päästä kokosi kaikki varansa ja lähti omille teilleen oli Jumala jo

3 matkalla ottaakseen vastaan reissussa rähjääntyvän ryysyläisen. Tässä on koko evankeliumi, pääsiäisen sanoma ja kristillisen uskomme sydän. Kaikkein pyhin ja kolmiyhteinem Jumala ei pakota ketään yhteyteensä, mutta kutsuu kaikkia voidakseen itse lahjoittaa meille aivan kaiken. Iankaikkinen Isämme ei hylännyt meitä luotujaan synnin ja kuoleman valtaan, vaan lähetti ainoan Poikansa ihmiseksi, pelastamaan meidät.... kun hän vielä oli kaukana, Isä näki hänet ja heltyi. Isä juoksi itse häntä vastaan. Hyvät konfirmoitavat, Tästä päivästä alkaen jokainen teistä voi aina halutessaan ja toivottavasti mahdollisimman usein osallistua ehtoolliselle, pyhälle aterialle. Vaikka emme se aina pysyykin järjellemme salaisuutena niin pyhässä ehtoollisessa saamme ottaa vastaan vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ruumiin ja veren. Vietämme yhdessä riemullista kiitosjuhlaa aterioidessamme yhdessä toistemme kanssa. Tämä seurakunnan yhteinen ateria yhdistää meitä toisiimme ja sen kautta Jumala antaa meille voimaa Kristuksessa rakastaa toinen toisiamme niin kuin Jumala rakastaa meitä. 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Jeesus ei kärsinyt ja kuollut vuoksemme turhaan vaan raivatakseen ylösnousemisellaan meille tien takaisin Luojamme luo ja iankaikkiseenn elämään. Hän ei jättänyt meitä yksin keskenämme vaan lähetti Pyhän Henkensä kootakseen meidät yhteiseen juhlapöytään, viettämään ilojuhlaa ja palvelemaan toinen toisiamme. Liki kymmenen vuoden kokemuksella uskallan väittää, että konfirmaatiomessu on hyvin monelle vanhemmalle herkkä paikka. Sitä vaan istuu paikallaan ja katselee kuinka oma lapsi kävelee poispäin, kohti alttaria. Viisitoista vuotta on yhtäkkiä hyvin lyhyt aika. Jo muutaman päivän päästä hän kokosi kaikki varansa ja lähti kauas pois. Rippikoulussa on kyse elämästä. Elämä kristittynä alkaa pyhästä kasteesta, jossa Kolmiyhteinen Jumala lahjoittaa ihmiselle kaiken armonsa, rakkautensa ja lahjansa. Tänään me kristityt olemme yhdessä saattamassa rippikoulun käyneitä ja varustamassa heitä elämän matkalle monin rukouksin ja siunauksin, jotta he omassa elämässään vahvistuisivat ja saisivat voimaa pitää kiinni siitä uskosta, joihin heidät on kastettu. Rukoilemme yhdessä, että konfirmoitavat Jumalan armon varassa toteuttaisivat kristityn kutsumusta omissa valinnoissaan. Alttarille kävelee lapsi ja alttarilta tulee takaisin täysivaltainen ja itsenäinen kirkon jäsen ja seurakuntalainen. Eikö juuri siinä ole lapsen ja aikuisen ero, että aikuinen on vastuussa lapsesta? Konfirmoitu seurakunnan jäsen voidaan kutsua kummiksi. Kummi on aikuinen, jonka erityisenä

4 tehtävänä on auttaa vanhempia kasvattamaan lastaan siinä kristillisessä uskossa, joka hänelle on kasteessa annettu. Sitä suurempaa vastuuta ei voi maan päällä osakseen saada kuin vastuun toisesta ihmisestä. Hyvät vanhemmat, kummit ja muut seurakuntalaiset: Nämä nuoret tarvitsevat teitä jatkossakin, he tarvitsevat ihmisiä, jotka rukoilevat heidän puolestaan ja auttavat heitä, auttavat heitä kasvamaan kristittyinä. Olkaa näiden nuorten tukena, niin että he vahvistuisivat siinä yhteisessä kristillisessä uskossa johon meidät on kastettu ja kulkisivat ikuisen elämän tietä toinen toistaan palvellen ja rakastaen. Auttakoon Jumala meitä kaikkia ja erityisesti teitä vanhempia ja kummeja tässä tehtävässä.

5 Ja sittenhän se isä antoi lopussa anteeksi ja se oli vähän niin kuin Jumala antaa ihmisille anteeks. Tämähän tästä tarinasta yleensä muistetaan. Kehotussanat konfirmoiduille L Rakkaat nuoret. Kasteessa on alkanut elämä Jumalan lapsena. Tänään teitä rohkaistaan yhdessä toisten kristittyjen kanssa pitämään kiinni kasteen armosta ja vahvistetaan elämään kristityn kutsumuksen mukaan. Jumala ei hylkää teitä. Hän on antanut pyhän sanan, ehtoollisen ja rukouksen uskon vahvistukseksi. Seurakunnassa teitä tuetaan elämän matkalla. Tästä jumalanpalveluksesta lähetämme teidät kulkemaan iloiten seurakunnan esirukousten saattamina. [Konfirmaatio antaa teille mahdollisuuden osallistua itsenäisesti ehtoolliselle. Te saatte myös oikeuden kummin tehtävään.] Kehotussanat vanhemmille ja kummeille L Hyvät vanhemmat, kummit ja muut seurakuntalaiset. Nämä nuoret tarvitsevat ihmisiä, jotka rukoilevat heidän puolestaan ja auttavat heitä kasvamaan kristittyinä. Olkaa te heidän tukenaan, niin että he vahvistuisivat uskossa ja kulkisivat ikuisen elämän tietä. Jumala teitä siinä auttakoon. Lähtekää rauhassa. Olkaa rohkeat, pitäkää hyvästä kiinni, [älkää vastatko pahaan pahalla. Rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorrettuja,] kunnioittakaa kaikkia ihmisiä. Rakastakaa ja palvelkaa Herraa Pyhän Hengen voimassa iloiten.