MATKO3 - Matkailun koordinointi Etelä-Pohjanmaalla , hanke MATKARAPORTTI Culture Finland Viron benchmarking -matka

Transkriptio

1 MATKO3 - Matkailun koordinointi Etelä-Pohjanmaalla , hanke MATKARAPORTTI Culture Finland Viron benchmarking -matka

2 Culture Finland benchmarking -matka Viro, Tallinna-Viljanti-Tarto-Tallinna Maanantai Laivalla Helsinki-Tallinna (TallinkSilja), yöpyminen laivassa Tiistai Maihinnousu laivasta Tallinnan satamassa bussi odottaa / Bussi + Kärt ja Mervi Tallinna-Viljanti Kotilounas, Heimtalin museo Tutustuminen museoon ja tekstiilitaiteilija professor emeritus Anu Raudin kokoelmaan Matka jatkuu Tarttoon Tartto, Eestin kansallismuseo työpaja: luontaissaippuan huovutus Illallinen, Tarton luovan talouden keskus, Dr Kärt Summatavetin luento Majoittuminen Hotelli Pallas, Tartto Keskiviikko Aamiainen hotellissa, lähtö Tartto, Eestin kansallismuseo ja työpaja: puinen korulipasto Matka Alatskiven kartano Tutustuminen kartanoon ja työpaja: tekstiilisen kauppakassin käsinprinttaus Lounas kartanon ravintolassa Matka takaisin Tallinnaan Laiva Tallinna-Helsinki 2

3 Matkaraportti Osallistujat Heli Günther, Etelä-Savon maakuntaliitto Terhi Hook, Matkailun edistämiskeskus Marjo Ranta-Irwin, Blueberry Consulting Riikka Herrala, PirFest ry Lenita Nieminen, Aalto-yliopisto Arja Lemmetyinen, Aalto-yliopisto Soila Palviainen, Matkailun edistämiskeskus, Culture Finland Sanna Jyllilä, SeAMK, MATKO 3 Arja Kortesluoma, SeAMK, MATKO3 Tiistai M atka alkoi laivamatkalla Tallinnaan, ja satamassa odotti bussi sekä oppaamme Kärt ja Mervi. Lähdimme välittömästi ajamaan kohti Etelä-Viroa ja Viljantia. Matkalla keskustelimme kulttuurimatkailun kehittämisestä, tutustuimme toisiimme, nautimme Viron maaseutumaisemista sekä kuuntelimme oppaamme Kärtin kertomuksia Virosta ja hänen johtamastaan käsityöyrittäjyys projektista. Projektin tavoitteena oli luoda naistyöpaikkoja siihen osallistuneille virolaisille käsityöntaitajille. Matkalla Tallinnasta Viljandin maakuntaan näimme mm. haikaran pesiä, virolaiseen tapaan harvaan asuttuja kyliä ja huomiota herättävän siistejä pihamaita. 3

4 Anu Raud (s. 1943) on Virossa merkittävä kulttuurihenkilö. Tunnettuun virolaiseen Raud-kulttuurisukuun kuuluva Anu on Viron tunnetuin tekstiilitaiteilija. Tekstiilitaiteen lisäksi hänet tunnetaan arvostettuna opettajana, kansatieteilijänä, kirjailijana sekä virolaisen kansantaiteen ja käsityön esittelijänä ja puolestapuhujana. Kun Viro hyväksyttiin vuonna 1991 YK:n jäseneksi, Viro lahjoitti YK:n päärakennukseen Anu Raudin kihnulaisista hameista tekemän taideteoksen Emapuu. Anu Raud on pitänyt huolta virolaisuuden ja perinteen säilymisestä ja myös sen uudistamisesta, toimiessaan sekä opettajana että taiteilijana. Anu Raud perusti isänsä Mart Raudin kotitaloon museon vuonna Museo on sittemmin laajentunut niin, että hän osti Heimtalin vanhan koulun, jossa museo nykyisin toimii. Anu Raudin taide ja elämä limittyvät toisiinsa. Perinteistä hän kiinnostui jo lapsena ja kiersi taideopiskelijana Viron pikkusaarilla Kihnussa ja Ruhnussa keräämässä käsitöitä ja tarinoita. Nykyisin hän kutoo, kasvattaa lampaita ja pitää huolta iäkkäästä äidistään Käärikun tilallaan. Emeritusprofessori on opettanut Tallinnan taideyliopistossa ja Viljandin kulttuuriakatemiassa. Kesäisin yhä kymmeniä opiskelijoita käy hänen maatilallaan kansanperinnekylvyissä. Kirjaviisauden lisäksi heille opetetaan elämänviisautta, kuuntelemisen kykyä ja käsillä tekemistä. Anu Raud otti meidät henkilökohtaisesti vastaan kotitilallaan. Hän esitteli meille töitään, jotka olivat juuri palautuneet näyttelystä Pärnusta. Nautimme myös maittavan kotiruokalounaan aittaan tehdyssä ruokailutilassa. Lounaan raaka-aineet olivat omalta tilalta. Lounaan jälkeen siirryimme Heimtalin koulumuseoon. Anu esitteli vanhaa esineistöä, jota hän oli koonnut useiden vuosien ajan sekä tekstiilikokoelmaa, jossa oli malleja perinteisistä virolaisista kuviomalleista. Anu Raud esitteli myös opiskelijoiden tekemiä luonnoksia kuviomalleista. Hänen mukaansa opiskelija voi oppia ja sisäistää kuviot vasta sen jälkeen kun on ensin piirtänyt yksityiskohtaisen kuvion paperille. 4

5 Museoon tutustumisen jälkeen kävimme vielä uudelleen Anu Raudin kotitilalla, jossa nautimme kahvit suuren tammen alla ennen ajomatkaa Tarttoon. Hän olisi mielellään pitänyt meitä vieraanaan vielä kauemmankin. Saavuttuamme parin tunnin ajomatkan jälkeen Tarttoon ajoimme suoraan Eestin kansallismuseoon. Tartossa sijaitsevassa Viron kansallismuseossa tutkitaan ja tallennetaan virolaisen kulttuurin lisäksi muiden suomalais-ugrilaisten kansojen kansatieteellistä kulttuuria. Emme ehtineet tutustua itse museoon, koska ohjelmassa oli matkan ensimmäinen työpaja: luontaissaippuan huovutus. Askartelua ja käsityötaitoja eivät kummatkaan MATKOn työntekijät koe vahvuusalueikseen ja muistot kouluajan käsityötunneilta aiheuttivat ennakkoon jopa lievää ahdistusta, mutta opastuksen jälkeen villan huovuttaminen saippuan päälle alkoi kuitenkin sujua. Tekemisen ja onnistumisen ilo oli työpajan tärkein anti ja tuntui terapeuttiselta rauhoittumishetkeltä kiireisen arjen keskellä. 5

6 Työpajan jälkeen kävimme pikaisesti hotelli Pallaksessa kirjautumassa sisään ja jatkoimme saman tien kävellen Tarton Luovan taiteen keskukseen, jossa nautimme maittavan illallisen. Ennen jälkiruokaa Kärt Summatavet piti luennon omasta käsityötaiteen tutkimuksestaan ja väitöskirjansa tekemisestä Kihnun saarella. Jälkiruoan jälkeen päätimme Kärtin johdolla lähteä pienelle tutustumiskierrokselle kävellen. Kävimme Tarton yliopistolla, kävelimme vanhan kaupungin läpi ja joen vartta pitkin takaisin hotellille. Tartto on vanha hansakaupunki, joka on mainittu yliopisto- ja tiedekaupunkina ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä jo vuonna Tarton vanhankaupungin helmiä ovat varhaisklassistinen raatihuone, PohjoisEuroopan vanhimpiin kuuluva Tarton yliopisto (1632) sekä Johanneksen kirkko. Tarton keskikaupunki on kokonaisuutena valtiollinen suojelukohde, johon kuuluu lähes 400 eri kulttuurihistoriallista kohdetta. Keskiviikko H otelliaamiaisen jälkeen suuntasimme uudelleen Eestin kansallismuseoon, jossa oli vuorossa toinen työpaja: puisen korulippaan koristeleminen. Jokaiselle annettiin pieni puinen rasia, jonka kannen sai mielensä mukaan koristella polttamalla ja lopuksi vielä joko maalata tai vahata. Työpajan aluksi oli mahdollisuus tutustua merkkien symboliikkaan ja suunnitella luonnos paperille piirtämällä ja tehdä sama kuvio lyijykynällä rasian kanteen. Tämän jälkeen siirryttiin käyttämään polttokynää, johon sai valita erilaisia kuvioita tai piirtää vapaalla terällä haluamansa kuvion. Jokainen työpajaan osallistuja syventyi oman mallinsa suunnitteluun ja toteuttamiseen, lopputuloksena oli lapsille, lapsenlapsille tai itselle tehty kaunis korurasia. 6

7 Tartosta jatkoimme matkaa Euroopan viidenneksi suurimman järven, Peipsijärven rantateille. Seuraamme liittyi Mart Raudsaar, joka toimi oppaanamme loppumatkan ajan. Matkalla hän kertoi Viron elämästä neuvostomiehityksen aikana. Peipsjärven teiden varsilla kohtasimme erityisen kulttuuriyhteisön, jossa virolainen talonpoikais- ja rantakulttuuri, saksalaisten kartanonomistajien ja venäläisten vanhauskoisten (Old Believers) kulttuuri ovat lomittuneet toisiinsa. Old Believers, Venäjän vanhauskoiset eli starovertsit saapuivat uskonpakolaisina Viroon pääosin 1700-luvulta lähtien, vastustettuaan Venäjän ortodoksisen kirkon uudistuksia. He ovat kyenneet säilyttämään omat uskonnolliset tapansa muuttumattomina yli 300 vuotta. Vanhauskoiset ovat kansanryhmä, jolla on oma historiansa, kulttuuriperinteensä ja murteensa. Kalastus on ollut Peipsijärven rantakylissä yksi tärkeimmistä toimeentulon lähteistä ja useat vanhat kalastustavat ovat säilyneet tähän päivään saakka juuri Peipsin rannoilla. Vanhauskoisten peruselinkeinona on myös vihannesten viljely, ennen kaikkea sipulin- ja kurkunviljely. Peipsijärven seudun erikoispiirre on raittikylät. Ajoimme pitkin Peipsijärven rantaa, jota reunusti vanhauskoisten asuttamia, virolaisittain epätyypillisiä, nauhamaisia kyliä. Pisin yksittäinen kylänraitti oli seitsemän kilometriä pitkä ja talot olivat vieri vieressä, melkein toisissaan kiinni. Jokaisen talon takapihalla oli sipuliviljelmät ja järven rannan puoleisilla taloilla oli oma kanava järvelle. Vaikka talot näyttivät huonokuntoisilta, niin jokaisen pihapiiri perennoineen ja vihannesviljelmineen olivat todella siistejä. Saimme kuulla vanhauskoisten tavasta elää ja asua sekä näimme myös kuuluisan kalaravintolan, jonne tullaan Tallinnasta saakka syömään. Alatskiven kartano on 1800-luvulta peräisin oleva uusgoottilaista tyyliä edustava kartano, jonka esikuvana on Skotlannissa sijaitseva Balmoralin kuninkaanlinna. Kartanoa on palautettu entiseen loistoonsa EUrahoituksen turvin. Neuvostovuosina kolhoosin omistuksessa olleesta hienosta linnasta ei ollut paljon jäljellä 2000-luvun alussa. Näyttäviä takkoja ja uuneja sekä laadukkaita puusepän työn näytteitä oli onneksi säilynyt jonkin verran, jotta niiden pohjalta entisöintityö pystyttiin käynnistämään. Vuonna 1999 linnan omistukseensa saanut Alatskiven kunta sai mittavaan kunnostusprojektiinsa EU-määrärahoja ja pystyi aloittamaan restaurointityöt. Kartanossa on mm. vahanukkehuone, säveltäjä Eduard Tubinan museo sekä ravintola. Matkamme kolmas ja viimeinen työpaja oli Alatskiven kartanossa ja se sisälsi kankaisen kauppakassin painatuksen. Jokainen sai ensin valita mieleisensä värisen kauppakassin, johon kuvioita painettiin valmiilla 7

8 leimasimilla. Osallistujat sommittelivat erilaisia kokonaisuuksia ja kun painatukset olivat valmiit ja hieman kuivuneet, käytiin painatukset vielä silittämässä kiinni kankaaseen. Tämän jälkeen tehtiin tutustumiskierros kartanossa ja nautittiin lounas, joka sisälsi mm. paikallista herkkua sipulikeittoa. 8

9 Arviot kohteista: Vierailu tekstiilitaiteilija Anu Raudin luona ja Heimtalin museossa sekä kotiruokalounas Vaikuttava vierailukohde kokonaisuudessaan; lämmin vastaanotto ja oman tilan tuotteista valmistettu lounas teki vaikutuksen. Taiteilijan työt olivat sanoinkuvaamattoman upeita ja vaikuttavia ja taiteilijan kertomina avautuivat katsojalle aivan eri tavalla, kuin jos olisi itsekseen tutustunut niihin jossakin näyttelyssä. Kohde ei kuitenkaan avaudu yhtä upeasti tavallisille turisteille, jotka eivät pääse tutustumaan taiteilijan kotiin ja töihin samalla tavalla kuin meidän benchmarking ryhmämme. Satunnaisille turisteille vierailukohteena on Heimtalin museo. Yksityinen taiteilijan koti jää tällöin kokematta, ja juuri se oli ainakin omasta mielestäni matkan parasta antia. Vaikea tuotteistaa matkailutuotteeksi, koska taiteilija halunnee myös säilyttää jonkinlaisen yksityisyyden. Kotiinsa hän voi ottaa tutustumaan erikoisryhmiä ja taideopiskelijoita kesäisin. Matkailutuotteena voisi ehkä toimisi siten, että museo(koulutilasta) olisi varattuna työtilaksi jokin huone/luokka, jossa taiteilija voisi toisinaan tehdä näytösluonteisesti töitä. Eestin kansallismuseo ja työpaja: luontaissaippuan huovutus Työpaja järjestettiin tilavassa ja valoisassa tilassa Eestin kansallismuseossa. Tarvikkeet olivat valmiina ja työpajan vetäjä oli odottamassa. Meidän kymmenen hengen ryhmä oli juuri sopivan kokoinen, ja opettaja ehti käydä jokaista opastamassa henkilökohtaisesti. Jos ryhmä on suurempi, täytyy olla toinenkin opettaja. Huovutustyöpaja sopii sekä lapsille että aikuisille ja askartelua kaikin tavoin välttelevälle huovuttaminen on helppo tapa päästä alkuun käsillä tekemisessä. Onnistumisen ilo ja samalla rentoutuminen jäivät päällimmäisenä mieleen, kotona saippua on muistona mukavasta hetkestä ja reissusta. Olisin valmis maksamaan tuotteesta n Jos ajatellaan suomalaisia matkailijoita, voi tulkki olla tarpeen työpajan toteuttamisessa. Retkeläiset yhteiskuvassa Alatskiven kartanon edustalla Muistion kirjoittivat Sanna Jyllilä ja Arja Kotesluoma, MATKO3 -hanke 9