neron äiti murhasi jokaisen, joka oli hänen poikansa menestyksen tiellä: julmin nainen Agrippina

Transkriptio

1 Rooman valtakunta neron äiti murhasi jokaisen, joka oli hänen poikansa menestyksen tiellä: Rooman julmin nainen Agrippina 14 Historia Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

2 NERO Agrippina syntyi Rooman valtaeliittiin, mutta vallasta tuli hänelle pakkomielle. Hän myrkytti kaksi aviomiestään ja murhasi, teloitutti tai ajoi itsemurhaan kaikki, jotka asettuivat hänen tielleen. Hänen vallanhimonsa koitui lopulta myös hänen kohtalokseen. Murhasi miehensä avioituakseen keisari Claudiuksen kanssa. Myrkytti keisarin auttaakseen poikansa Neron valtaan. Sai maistaa omaa lääkettään astuttuaan poikansa varpaille. Print: tre Status: PDF PROCES Layout: ac / gul Red.sek: er Rooma/54 jaa. Vasta 16-vuotiaasta Nerosta tuli Rooman keisari hänen Italia ottoisänsä Claudiuksen kuoltua. Rooma Se oli Neron äidin Agrippinan toiveiden täyttymys. Hän oli vuosia raivannut pojalleen tietä vallan huipulle mitään keinoja kaihtamatta. Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

3 Rooman valtakunta Agrippina kantoi rakastajansa tuhkaa sylissään. Hän oli vasta 24-vuotias mutta vaikutti vanhemmalta, ja hänen saapumisensa Roomaan tuolloin vuonna 39 oli häpeän tahraama. Kaikki tiesivät, että Agrippina oli ollut osallisena epäonnistuneessa salaliitossa omaa veljeään, keisari Caligulaa vastaan. Caligula oli teloituttanut Agrippinan rakastajan Lepiduksen, ja Agrippinaa hän rankaisi pakottamalla tämän kulkemaan Rooman läpi Lepiduksen tuhkia kantaen. Caligula oli säästänyt sisarensa hengen, mutta tämä oli iäksi häväisty. Agrippina oli aiemmin paistatellut veljensä vallan loisteessa ja nauttinut etuoikeuksistaan, ylellisestä elämästä ja huvituksista, joita Rooma ylimystölle tarjosi. Caligulan käytös oli kuitenkin alkanut muuttua yhä tyrannimaisemmaksi, ja Agrippina oli alkanut pelätä asemansa puolesta. Niinpä hän oli päättänyt murhata veljensä yhdessä Lepiduksen kanssa. Sen jälkeen Lepiduksesta piti suunnitelman mukaan tulla keisari. Vallankaappausyritys oli kuitenkin epäonnistunut täydellisesti. Kun Agrippina oli ojentanut tuhkat Caligulalle symbolina siitä, että keisari hallitsi niin elämässä kuin kuolemassakin, Caligula karkotti hänet Italian länsirannikolla olevalle Ponzan saarelle. Agrippina virui siellä kaksi vuotta Caligulan kuolemaan asti. Palattuaan Roomaan hän janosi valtaa mihin hintaan tahansa ja aloitti verisen vallantavoittelun, minkä johdosta hänet tultiin Else Christensen seuraavina vuosina tuntemaan Rooman häikäilemättömimpänä naisena. Agrippina oli kasvanut havittelemaan valtaa. Hän oli syntynyt yhteen Rooman hienoimmista ja vaikutusvaltaisimmista perheistä. Hänen isoisoisänsä oli Rooman ensimmäinen keisari, Augustus, ja isänsä kenraali Germanicus, joka Agrippinan syntyessä vuonna 15 palveli armeijan päällikkönä nykyään Kölninä tunnetussa Ara Ubiorumissa. Sotilaat jumaloivat Germanicusta, tämän vaimoa Agrippina vanhempaa sekä pariskunnan kuutta lasta. Erityisesti perheen nuorin poika, josta tuli myöhemmin keisari Caligula, oli suosittu. Joukkojen mieliksi äiti puki hänet univormuun ja lähetti hänet kasarmille. Miehet pelasivat hänen kanssaan ja kertoivat hänelle tarinoita sotakentiltä. Häntä alettiin kutsua nimellä Caligula, joka tarkoittaa pieniä sotilassaappaita. Historioitsijoiden mukaan Agrippinan ensimmäiset elinvuodet olivat melko onnellisia, mutta vuonna 19 perhettä kohtasi tragedia, kun Germanicus kuoli 34-vuotiaana. Perhe palasi Roomaan. Huhuttiin, että keisari Tiberius oli myrkyttänyt Germanicuksen, sillä hän piti kenraalin suosiota uhkana. Kenraalin kuoleman jälkeen hänen ja hänen sukunsa palvonta kuitenkin vain yltyi. Keisari Tiberiuksen kuoltua Germanicuksen ainoaa elossa ollutta poikaa Caligulaa pidettiinkin luonnollisena valintana uudeksi keisariksi. Kun hänet murhattiin vuonna 41, hänen sisarensa sai vihdoin havittelemansa tilaisuuden. Kaksi ensimmäistä aviomiestä Naisena Agrippinalla ei ollut mahdollisuutta päästä julkiseen valta-asemaan, Agrippina tappoi monista syistä Valtaa ja vaurautta havitteleva Agrippina teki ensimmäisen murhansa vuonna 47. Hän raivasi 12 vuoden ajan sumeilematta esteet tieltään mutta kaatui lopulta omaan vallanhimoonsa. ahneus vuonna 47 Uhri: Gaius Sallustius Crispus Passienus Tekotapa: Ehkä myrkyttäminen Motiivi: Passienus oli Agrippinan toinen aviomies, ja Agrippina havitteli hänen perintöään. joten hänen piti solmia sopiva avioliitto. Hän oli jo aiemmin ollut naimisissa, mutta hänen miehensä Gnaeus Domitius Ahenobarbus oli kuollut sairauteen vuonna 40 Agrippinan ollessa karkotettuna Ponzassa. Heillä oli poika Lucius Domitius Ahenobarbus, joka myöhemmin alkoi käyttää nimeä Nero. Agrippina valikoi tarkkaan uuden aviomiehensä ja Neron isäpuolen. Hän flirttaili estottomasti rikkaan ja vaikutusvaltaisen ylimyksen Galban kanssa, josta Germanicus Agrippinan isä Germanicus oli arvostettu kenraali. Hän kuoli Agrippinan ollessa nelivuotias. AKG/Scanpix Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications

4 tuli myöhemmin jopa keisari joksikin aikaa, ja flirttailu jatkui, vaikka Galba avioitui toisen naisen kanssa. Suhde ei kuitenkaan ottanut tulta, ja Agrippina otti seuraavaksi kohteekseen rikkaan ja kunnioitetun Passienuksen, joka oli Asian provinssin käskynhaltija. Muutaman aviovuoden jälkeen Passienus kuoli. Hänen kuolemansa tarkkaa ajankohtaa tai syytä ei tiedetä, mutta Roomassa huhuttiin, että Agrippina oli myrkyttänyt hänet. Syytteitä ei voitu todistaa, mutta Passienuksen kuolemasta oli varmasti hyötyä Agrippinalle. Hän sai mieheltään suuren perinnön, jonka turvin hän saattoi hankkia itselleen niin sanottuja klienttejä. Nämä olivat tukijoita, jotka maksua ja apua vastaan auttoivat suojelijaansa esimerkiksi edistämällä tämän poliittista uraa äänestämällä ja propagoimalla. Käytäntö oli tavallinen tuon ajan Roomassa. Agrippinan elämän merkittävin hetki oli kuitenkin se, kun avioliittomarkkinoille vapautui mies, joka voisi todella auttaa hänet valtaan. Rooman mahtavimmasta miehestä, keisari Claudiuksesta, tuli leski. vallanhimo vuonna 49 Uhri: Lucius Junius Silanus Torquatus Tekotapa: Perättömät insestisyytökset ajoivat itsemurhaan. Motiivi: Silanus oli kihloissa keisarin tyttären kanssa, ja Agrippina halusi Neron naivan tytön. Agrippinasta oli hyötyä keisarille Claudius oli valittu keisariksi Caligulan kuoltua vuonna 41, vaikka hän ei ollut ensimmäisenä mieleen tuleva ehdokas maailman mahtavimman valtakunnan johtajaksi. Häntä oli pilkattu koko hänen ikänsä, ja jo hänen syntyessään hänen oma äitinsä oli todennut, että hän oli portentum hominis, ihmishirviö, jonka luonto oli aloittanut mutta ei ollut saanut valmiiksi. Ei tiedetä, mikä Claudiusta vaivasi, mutta kirjallisten lähteiden mukaan hän laahasi oikeaa jalkaansa, hänen päänsä ja kätensä vapisivat ja hän änkytti puhuessaan. Roomalainen kirjailija Seneca vertasi häntä merihirviöön. Monet pitivät Claudiusta hänen fyysisten puutteidensa vuoksi idioottina, mutta hän osoittautui hyväksi keisariksi. Hän onnistui nopeasti käynnistämään uudistuksia Rooman oikeuslaitoksessa ja parantamaan naisten ja orjien asemaa. Kaikki eivät olleet häneen kuitenkaan tyytyväisiä. Vuonna 48 paljastui, että Claudiuksen vaimo Messalina oli liittoutunut rakastajansa kanssa keisaria vastaan. Claudius teloitutti Messalinan, ja keisarinnan paikka vapautui. Agrippina alkoi heti liehitellä keisaria. Säilyneiden kuvausten perusteella hän oli viehättävä nainen vaikka ei mikään häikäisevä kaunotar. Hänen kasvonsa olivat pyöreät ja hieman vinot ja leukansa leveä ja nenänsä voimakas. Muinaisen kreikkalaisen Afrodisiaksen kaupungin raunioissa nykyisessä Turkissa on säilynyt Agrippinasta reliefi, jossa hänet on kuvattu pitkäksi ja arvokkaan näköiseksi. Hänessä oli myös jotakin sellaista, mitä Claudius keisarina arvosti enemmän kuin naiskauneutta: syntyperä. Keisarin henkilökohtainen henkivartiosto eli pretoriaanikaarti ihaili Agrippinan edesmennyttä isää Germanicusta ja oli hänelle uskollinen. Pretoriaanikaartilla oli merkittävästi poliittista valtaa, joten sen kanssa kannatti olla väleissä. Sekä Caligula että Claudius olivat päässeet valtaan kaartin avulla, mutta kaarti oli vastuussa myös Caligulan murhasta. Niinpä Claudius pelkäsi samaa kohtaloa mutta uskoi turvaavansa asemansa naimalla Agrippinan. vainoharhaisuus vuonna 49 Uhri: Sosibius Tekotapa: Teloitus Motiivi: Sosibius oli keisari Claudiuksen pojan Britannicuksen opettaja, ja Agrippina syytti häntä juonittelusta Neroa vastaan. Agrippinan ote vallasta kiristyi Heti muutettuaan palatsiin Agrippina alisti Claudiuksen täysin valtaansa, kertoo roomalainen historioitsija Dio Cassius. Agrippina nautti avoimesti uudesta asemastaan. Hän näyttäytyi mielellään kultakirjailluissa vaatteissa ja sekaantui valtion asioihin. Roomalainen senaattori ja historioitsija Tacitus kertoo, että kun suuri rakennushanke Fucinusjärven ja Lirisjoen yhdistämiseksi epäonnistui, Agrippina läksytti vastuullisen virkamiehen syyttäen tätä ahneudesta ja vilpistä. Virkamies puolestaan puolustautui syyttämällä Agrippinaa tämän sukupuolelleen ominaisesta kiivaudesta ja yltiöpäisestä kunnianhimosta. Tacituksen mukaan Claudiuksesta tuli Agrippinan sätkynukke, joka myötäili vaimonsa tahtoa joka asiassa. Claudius syyllistyi Agrippinan juonittelujen seurauksena mitä kauheimpiin julmuuksiin, Tacitus kirjoitti. Hänen mukaansa keisari teloitutti tai karkotti maasta naisia ja miehiä, joista Agrippina halusi päästä eroon ahneuttaan, vallanhimosta tai, kuten Tacitus kuvaili, naisellisen mustasukkaisuuden vuoksi. Vain juopuneena keisari tunnusti, että oli hänen kohtalonsa sietää vaimonsa pahuutta. Agrippinalle avioliitto Claudiuksen kanssa ei riittänyt. Keisarin terveys horjui, ja varmistaakseen valta-asemansa myös jatkossa Agrippina halusi huolehtia siitä, että hänen poikansa Nero hänen ensimmäisestä avioliitostaan nousisi seuraavaksi keisariksi. Claudiuksella oli kuitenkin omakin poika, Britanni- Agrippina testasi erilaisia myrkkyjä orjilla myrkyt tuntevan Locustan luona. Print: tre Status: PDF PROCES Layout: ac / gul Red.sek: er Historia Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications -

5 Rooman valtakunta cus, ja vaikka keisarin valta ei Rooman valtakunnassa välttämättä periytynyt automaattisesti isältä pojalle, lähes kaikki olettivat, että Britannicus seuraisi isäänsä valtaistuimelle. Agrippina alkoi toteuttaa suunnitelmaansa häikäilemättömällä viekkaudella. Hän päätti, että Nero avioituisi Claudiuksen tyttären Octavian kanssa. Näin kaksi perhettä yhdistyisi, ja Neron asema valtataistelussa vahvistuisi. Octavia oli tuolloin 8 9-vuotias ja Neroa pari vuotta nuorempi. Rooman lakien mukaan hän olisi täysi-ikäinen ja voisi avioitua neljän vuoden kuluttua. Octavia oli kuitenkin jo luvattu toiselle, ja Claudius oli tyytyväinen tulevaan vävyynsä Lucius Junius Silanus Torquatukseen. Tämä oli edennyt urallaan nopeasti ja oli jo 22-vuotiaana noussut preetoriksi, Rooman valtakunnan toiseksi korkeimpaan virkaan ja asemaan, johon ani harva pääsi alle 40-vuotiaana. Silanus oli Agrippinalle siis ongelma, mutta hän keksi siihen ratkaisun. Hän alkoi levittää huhua, että Silanuksella oli suhde omaan sisareensa, jolla oli villikon maine. Syytösten todenperäisyyttä ei tiedetä, mutta ne joka tapauksessa ajoivat Silanuksen epätoivoon. Tapahtumien kulku on historioitsijoille hieman epäselvä, mutta joka tapauksessa Roomassa alettiin huhuta, että Silanus aikoi murhata Claudiuksen. Silanus erotettiin senaatista, ja häneltä riistettiin hänen asemansa. Näin häväistynä hän tappoi itsensä, eikä Octavian avioliitolle Neron kanssa ollut enää mitään estettä. Agrippina todennäköisesti riemuitsi Silanuksen itsemurhasta, ja vuonna 51, oltuaan kaksi vuotta naimisissa Claudiuksen kanssa, hän sai lisää riemuitsemisen aihetta. Tuolloin Nero täytti 13 vuotta, ja hänestä tuli roomalaisen perinteen mukaan mies. Sen merkkinä hän osallistui julkiseen seremoniaan pukeutuneena aikuisen miehen valkoiseen toogaan, aisuus musta svuuokk nna 49 Uhri: Calpurnia Tekotapa: Calpurnia mahdollisesti joko teloitettiin tai karkotettiin. Motiivi: Agrippina tuli mustasukkaiseksi, kun keisari Claudius ihasteli Calpurnian kauneutta. 18 vuon Uhri: Titus Statilius Taurus Tekotapa: Syytökset kuulumisesta kiellettyyn lahkoon ajoivat Tituksen itsemurhaan. Motiivi: Agrippina halusi itselleen Tituksen kauniin puutarhan. kun taas purppuraraidat Britannicuksen toogassa kertoivat siitä, että tämä ei ollut vielä tullut mieheksi. Viesti oli selvä: Nero, jonka Claudius oli jo adoptoinut pojakseen, oli aikuinen ja siten kypsä keisariksi, mutta Claudiuksen neljä vuotta nuorempi biologinen poika Britannicus oli vielä lapsi. Hän [Agrippina] piti huolen siitä, että Britannicus kasvatettiin ikään kuin tämä ei olisi ollut mitään. Neron asema vahvistui koko ajan, mutta Britannicus ei saanut osakseen minkäänlaista kunniaa saati huolenpitoa. Agrippina joko karkotti tai jopa murhautti ne, jotka osoittivat hänelle kiintymystä, kirjoitti Dio Cassius. Hänen mukaansa keisarinna levitti lisäksi huhuja, joiden mukaan Britannicus oli mielenvikainen. Agrippinalle oli kuitenkin piinallisen selvää, että tilanne voisi muuttua nopeastikin. Jos Claudius eläisi riittävän pitkään ja Britannicus ehtisi miehen ikään ennen vallanvaihtoa, keisarin biologinen poika voisi olla vakava uhka Nerolle. Sitä riskiä ei Agrippina halunnut ottaa. Agrippina päätti myrkyttää Claudiuksen, ja Tacituksen mukaan hän pohti pitkään, minkälaista ainetta käyttäisi. Claudiusta ei olisi helppo ottaa hengiltä. Keisarilliseen tapaan hän nautti säännöllisesti vastalääkkeitä monille tunnetuille myrkyille, ja Dio Cassiuksen mukaan hänen elimistönsä oli runsaan alkoholinkäytön vuoksi niin tottunut myrkkyihin, että häntä ei hevin saisi hengiltä. Myrkky ei saisi vaikuttaa niin nopeasti, että se herättäisi huomiota, eikä niin hitaasti, että Claudius ehtisi tajuta, mitä oli tekeillä. Agrippina kääntyi ongelmineen yrtit ja myrkyt tuntevan Locusta-nimisen naisen puoleen. He tekivät kokeita orjilla ja löysivät lopulta haluamansa myrkyn. Suunnitelma päätettiin toteuttaa juhlaillallisilla. Agrippina tarjoili myrkyn miehelleen tämän lempiruoassa, sienissä. Pian keisari menetti puhekykynsä, sitten tajuntansa, ja hänet kannettiin vuoteeseensa. Tapahtuma ei sinänsä herättänyt epäilyjä, sillä Claudiuksen tiedettiin juovan itsensä usein humalaan, mutta tällä kertaa hän ei enää toipunutkaan. Joidenkin lähteiden mukaan hän kuoli heti, mutta Tacitus kertoo, että keisari tuli välillä tajuihinsa. Hän kutsui luokseen lääkärin, joka oli kuitenkin Agrippinan juonessa mukana. Hän oli auttavinaan keisaria oksentamaan, ja kerrotaan, että hän kutitti tämän kurkkua höyhenellä, joka oli kastettu nopeasti tappavaan myrkkyyn, Tacitus kirjoitti. Uutinen keisarin kuolemasta ennätti Roomaan seuraavana päivänä hieman puolenpäivän jälkeen. Agrippina oli varmistanut, että kaikki oli valmista Neron valtaannousua varten ja että kukaan ei Uhri: Claudius Tekotapa: Myrkyttäminen Motiivi: Keisari Claudius oli esteenä Agrippinan pojan Neron valtaannousulle. himo val l aon nna 54 vu Salamurhasuunnitelma kehittyi k atenuas53 Historia Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications

6 Agrippina oli Germanicuksen tytär, mikä takasi hänelle pretoriaanikaartin tuen. AKG/Scanpix pystyisi hyödyntämään Claudiuksen kuolemaa seuranneita sekasorron tunteja yrittääkseen vallankaappausta. Voittaakseen aikaa hän antoi kääriä ruumiin lämpimiin peitteisiin, jottei kuolonkankeus paljastaisi oikeaa kuolinaikaa. Hän kutsui hauskuuttajia hoviin muka viihdyttämään sairastunutta keisaria. Näin hän sai näyttämään siltä kuin keisari olisi ollut vielä elossa ja toipumassa. Kun keisarin kuolema tuli seuraavana päivänä julki ja Nero lopulta astui palatsin portista kansan nähtäville, pretoriaanikaarti otti hänet riemuiten vastaan ja tervehti häntä uutena keisarina. Roomassa poliitikon elämä oli vaarallista. Caesar murhattiin senaatissa vuonna 44 eaa. The art archive Agrippinan valta kasvoi Agrippina ei voinut silti vieläkään hengähtää. Kuiskailtiin, että uusi keisari oli liian nuori niin vaativaan ja tärkeään tehtävään. Mahdollisia kilpailijoita oli monta. Yksi heistä oli Marcus Junius Silanus, Asian provinssin kuvernööri. Marcus Silanus oli 40-vuotias ja keisari Augustuksen jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Hän oli maineeltaan tahraton mies, jonka roomalaiset voisivat hyvinkin kelpuuttaa keisarikseen. Agrippina ei aikaillut. Kahden Silanuksen uskotun miehen avulla hän myrkytti Silanuksen samalla aineella, jolla hän oli tappanut Claudiuksen. Varmistaakseen Neron vallan hän heitti Claudiuksen lähimpiin neuvontantajiin kuuluneen Narcissuksen tyrmään, jossa hänet joko tapettiin tai hän teki itsemurhan. Agrippinan häikäilemättömyys on todennäköisesti saanut hänen ja Neron vastustajat pelästymään ainakin joksikin aikaa, sillä uuden keisarin ensimmäinen hallitusvuosi sujui rauhanomaisesti. Agrippina sekaantui valtakunnan hallintoon siekailematta. Hän lähetti kirjeitä ja kirjelmiä niin Rooman edustajille ulkomailla kuin ulkomaisille diplomaateillekin. Näin hän pyrki puuttumaan valtion ulkopolitiikkaan ja samalla tekemään itsestään korvaamattoman. Yksityiselämässään Agrippina ratkaisi ongelmiaan myrkyllä, mutta Rooman tavallisesti veriseen politiikkaan hänellä näytti olevan jopa hillitsevä vaikutus. Historioitsijat ovat vertailleet teloitusten määrää Claudiuksen hallituskauden eri jaksoina. Vuodet 41 48, jolloin Claudius oli naimisissa Messalinan kanssa, olivat rauhattomia ja riitaisia, mutta Agrippinan aikana tilanne muuttui. Claudiuksen ensimmäisen avioliiton aikana 35 senaattoria ja noin 300 ritaria teloitettiin, mutta Agrippinan aikana vain neljä nimeltä tiedettyä Nero edesauttoi kaikin tavoin äitinsä pyrkimyksiä. Hän muun muassa järjesti niin, että kaikki tärkeät kokoukset pidettiin hänen palatsissaan, jotta Agrippina pääsi helposti osallistumaan niihin. Koska vanhoilliset roomalaiset eivät katsoneet hyvällä sitä, että nainen puuttui avoimesti valtion asioihin, Nero rakennutti salaisen oven huoneeseen, jossa kokoukset pidettiin. Agrippina saattoi huomaamatta livahtaa ovesta kokoussaliin ja seurata kokousta verhon takaa. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, millainen valta Agrippinalla oli Neroon. Nero valitsi pretoriaanikaartin ensimmäiseksi tunnussanaksi sanat optima mater äideistä parhain ja osoitti usein kunnioitustaan Agrippinalle antamalla tämän istua vieressään kantotuolissa tai kulkemalla itse jalan tämän kantotuolin vierellä. Politiikassa Agrippina ei käyttänyt väkivaltaa Agrippina murhautti surutta läheisiään, mutta hänen poliittiset vastustajansa olivat harvoin hengenvaarassa. korkea-arvoista henkilöä tapettiin. Ero on selvä, vaikka Messalinan aikaiset luvut eivät ole täysin tarkkoja. Historiallisten lähteiden perusteella lisäksi oikeudenkäynnit käytiin Agrippinan aikana julkisesti, Messalinan aikana puolestaan suljettujen ovien takana. Teloitusten vähäinen määrä ei historioitsijoiden mukaan ole osoitus Agrippinan lempeydestä vaan pikemminkin poliittisesta taitavuudesta. Hän auttoi keisaria löytämään kompromisseja ja solmimaan sopimuksia sen sijaan, että vastustajat olisi pääsääntöisesti raivattu tieltä teloittamalla heidät. Print: tre Status: PDF PROCES Layout: ac / gul Red.sek: er Caesar Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

7 Rooman valtakunta kilpailijan pelko vuonna 54 Uhri: Domitia Lepida Tekotapa: Teloitettiin syytettynä muun muassa mustasta magiasta. Motiivi: Domitia oli Claudiuksen entinen anoppi, ja Agrippina pelkäsi hänen yrittävän juonitella tyttärenpoikansa Britannicuksen valtaan. Lisäksi Nero antoi äitinsä käyttöön henkilökohtaisen henkivartijakaartin. Se koostui osaksi germaanijoukoista, joiden odotettiin Agrippinan syntyperän takia osoittavan hänelle erityistä uskollisuutta. Lisäksi Agrippina sai ensimmäisenä naisena Rooman historiassa kuvansa keisarilliseen kolikkoon. Neron ensimmäisen hallintovuoden aikana liikkeelle lasketuissa kulta- ja hopeakolikoissa Agrippina ja Nero on kuvattu vastakkain, ikään kuin tasa-arvoisina hallitsijoina. Jotta Agrippinan korkea asema ei jäisi kenellekään epäselväksi, Nero nimesi hänelle vielä kaksi liktoria. He olivat Agrippinan henkilökohtaisia palvelijoita, jotka kulkivat hänen edellään pidellen kädessään perinteistä roomalaista vallan symbolia, niin sanottua fascesvitsakimppua. Agrippinan ote alkoi kirvota Vähitellen äidin ja pojan välit alkoivat kuitenkin kiristyä. Nero oli perinyt Agrippinan kyltymättömän vallanhimon, tämän jatkuva asioihin sekaantuminen ja muistutukset Neron nuoruudesta ja kokemattomuudesta alkoivat käydä keisarin hermoille. Jo loppuvuonna 54 eli vain pari kuukautta Claudiuksen kuoleman jälkeen Agrippinan julkeus meni kuitenkin liian pitkälle ja sai Neronkin kääntymään lopullisesti äitiään vastaan. Rooma oli joutunut tuolloin vakavaan ulkopoliittiseen kriisiin, kun nykyisen Iranin alueella sijainnut suurvalta Parthia uhkasi Rooman jo noin sata vuotta kestänyttä valtaa Armeniassa. Nero oli kutsunut Armeniasta delegaation Roomaan neuvottelemaan tulenarasta tilanteesta. Neuvottelut olivat jo alkaneet, kun Agrippina yhtäkkiä lähestyi keisarillista koroketta ilmeisenä aikeenaan nousta sille käymään neuvotteluja poikansa rinnalla. Se oli kuitenkin ennenkuulumatonta, minkä myös Nero ymmärsi, ja sekä hän että hänen neuvonantajansa jähmettyivät. Yksi neuvonantaja oli kuitenkin tilanteen tasalla, ja hän antoi nopeasti Nerolle ohjeet, miten selviytyä tukalasta tilanteesta. Nero meni kohteliaasti äitiään vastaan ikään kuin tervehtimään tätä ja ohjasi tämän hienovaraisesti muualle istumaan. Näin vältyttiin skandaalimaiselta välikohtaukselta, Tacitus kirjoitti. Agrippinan käytös oli pikku hiljaa selvästi ylittämässä Neron ja tavallisten roomalaisten hyväksynnän rajan. Juoruilua rakastavat roomalaiset alkoivat spekuloida, pystyisikö tuskin 17-vuotias keisari kohtaamaan sodan uhan ja joutuisivatko he perikatoon naisen ohjaileman keisarin vuoksi, Tacitus kirjoitti. Nero käsitti, että Agrippinan kasvava valta uhkasi hänen arvovaltaansa keisarina, ja alkoi erkaantua äidistään. Agrippinassa muutos aiheutti katkeruutta. Tacitus kertoo, että hän käyttäytyi poikaansa kohtaan usein synkästi ja uhkaavasti. Kun Nero otti itselleen rakastajattaren, Acte-nimisen vapautetun orjan, äidin ja pojan välit tulehtuivat entisestään. Neron läheinen suhde Acteen uhkasi Neron avioliittoa Octavian kanssa ja Agrippinan huolellisesti punomia suunnitelmia. Agrippina oli Agrippina sai ensimmäisenä naisena Rooman historiassa kuvansa keisarin kolikkoon. suunniltaan. Agrippina pauhasi naisen raivolla, että hänellä oli kilpailijanaan nyt vapautettu orja; miniänään orjatyttö, Tacitus kirjoitti. Agrippinan raivolla tai pelottelulla ei ollut vaikutusta. Lopulta hän vaihtoi taktiikkaa ja yritti mielistellä Neroa tarjoamalla omaa huonettaan Neron ja Acten lemmenkohtausten tapahtuma- valtataistelu vuosi 54 Uhri: Marcus Junius Silanus Torquatus Tekotapa: Myrkyttäminen Motiivi: Agrippina uskoi hyvämaineisen ja kokeneen konsulin uhkaavan poikansa, nuoren keisari Neron asemaa. koston pelko vuonna 55 Uhri: Britannicus tai Nero Tekotapa: Britannicus ilmeisesti myrkytettiin juhlaillallisilla. Motiivi: Vaikka Nero oli keisari, Britannicus oli entisen keisarin poikana edelleen uhka. Hän oli pidetty ja olisi saattanut haastaa Neron. AKG/Scanpix paikaksi, mutta siitäkään ei ollut apua. Silloin Agrippina alkoi vainota ja nöyryyttää Neron ystäviä. Dio Cassiuksen mukaan hän antoi joko piestä heidät tai lähetytti heidät pois poikansa luota. Nero houkutteli äitinsä ansaan Tacituksen mukaan äidin ja pojan välinen vihamielisyys kasvoi vähitellen niin suureksi, että Agrippina alkoi uhkailla tekevänsä Britannicuksesta keisarin. Britannicuksesta ei kuitenkaan ollut Nerolle kauan huolta, sillä hän kuoli äkillisesti 11. helmikuuta 55. Aivan kuten isänsä Claudius, hänkin sai jonkinlaisen kohtauksen juhlaillallisilla. Nero vähätteli koko asiaa väittämällä, että Britannicus oli kärsinyt epilepsiasta lapsesta lähtien ja että nytkin kyseessä oli vain epilepsiakohtaus, joka menisi pian ohi. Nero, Agrippina ja muut arvovieraat jatkoivat syömistään ja juomistaan, ja sillä välin Britannicus kuoli. Nero järjesti hautajaiset vielä samana yönä huolimatta rajusti raivonneesta myrskystä. Pahat kielet juorusivat, että hautajaisilla oli kiire, sillä Nero halusi hävittää kaikki todisteet murhasta. Kun Nero oli saanut Britannicuksen raivattua tieltään, hän alkoi kiristää silmukkaa Agrippinan ympärillä. Hän lahjoi Agrippinalle uskollisuutta vannoneen pretoriaanikaartin puolelleen ja veti pois Agrippinan germaanikaartin. Tärkeät neuvottelut, jotka oli pidetty palatsissa, jotta Agrippina oli päässyt seuraamaan niitä, siirrettiin muualle. Siitä, mitä äidin ja pojan välillä tapahtui vuosina 55 59, ei paljon tiedetä, sillä lähteet eivät juurikaan edes mainitse Agrippinaa tuona ajanjaksona. Vuonna 59 alkoi kuitenkin tapahtua. Nerolla oli tuolloin suhde Poppaea Sabina -nimisen naisen kanssa, ja tämä halusi päästä keisarin vaimoksi. Agrippinan huolellisesti punomat suunnitelmat olivat jälleen 20 Historia Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

8 Poppaea Sabina Nero murhasi vaimonsa voidakseen naida rakastajattarensa. AKG/Scanpix Nero ajoi Rooman sekasorron valtaan Kun Nero oli raivannut vallanhimoisen äitinsä tieltään, hänen väitetty hulluutensa pääsi toden teolla valloilleen. Roomalaiset olivat helpottuneita Agrippinan kuolemasta, mutta ilo oli ennenaikaista, sillä Nero osoittautui nopeasti yhtä häikäilemättömäksi kuin äitinsä. Hän murhautti vaimonsa Octavian avioituakseen rakastajattarensa Poppaea Sabinan kanssa. Tämän hän myöhemmin potki kuoliaaksi. Myös tavalliset kansalaiset joutuivat kärsimään Neron pahuudesta. Majesteettirikoksesta teloitettujen määrä nousi rajusti. Kun Roomassa riehui tulipalo paloi vuonna 64, Nero syytti siitä kristittyjä, jotka olivat tuolloin vain Nero syytti kristittyjä Rooman palosta, johon hän saattoi itse olla syypää. pieni lahko. Neron epäillään itse järjestäneen palon, sillä sen laannuttua hän pakkolunasti tuhoutuneita alueita ja rakennutti niille uuden mahtipalatsin. Neron tyrannimainen käytös ja kallis Armenian-sota johtivat kapinointiin, joka lopulta syöksi hänet vallasta. Vuonna 68 pretoriaanikaarti nousi yhdessä espanjalaisten ja gallialaisten legioonien kanssa häntä vastaan, ja Nero pakeni Roomasta. Kesäkuussa 68 hän tappoi itsensä, ja Rooma ajautui kriisiin. Hänen jälkeensä valta Roomassa vaihtui neljästi vuoden aikana. uhattuna, ja hän ryhtyi epätoivoisiin tekoihin. Huhujen mukaan hän esimerkiksi meni iltapäivisin juopuneen poikansa luo ja yritti vietellä tämän. Mikään ei kuitenkaan auttanut, vaan Nero piti äitiään riesana ja päätti tappaa tämän. Murhan toteutus aiheutti Nerolle päänvaivaa. Myrkky ei käynyt laatuun, sillä Britannicuksen kuolemasta puhuttiin edelleen. Väkivaltainen kuolema herättäisi heti epäilykset. Nero päätti, että Agrippina kuolisi veneonnettomuudessa. Maaliskuussa 59 Nero kutsui äitinsä Baiaeen juhliin, joiden jälkeen hän saattoi tämän satamassa odottavaan veneeseen. Sinulle elän, sinun avullasi hallitsen, hän huudahti äitinsä astuessa alukseen. Sää oli tyyni ja yö pimeä, kun vene lähti liikkeelle. Kaikki vaikutti rauhalliselta, kunnes katto yhtäkkiä putosi sohvalla makailevan Agrippinan päälle. Miehistö juoksenteli hätääntyneenä ympäriinsä, ja kaaoksen keskellä Agrippina putosi veteen. Hän ei kuitenkaan aikonut antaa periksi. Vaikka hän oli loukannut olkapäänsä onnettomuudessa, hän ui sinnikkäästi maihin. Sitten hän meni Neron hänelle rakennuttamaan ylelliseen huvilaan ja käpertyi lämpimien peitteiden alle. Kun Nero kuuli, että Agrippina oli jäänyt henkiin, hän lähetti heti sotilaita tämän huvilalle. Sotilaat tunkeutuivat sisään ja hyökkäsivät Agrippinan kimppuun. Yksi sotilaista iski häntä päähän, minkä jälkeen toinen veti miekkansa pelko ja viha Print: tre Status: PDF PROCES Layout: ac / gul Red.sek: er Uhri: Agrippina Tekijä: Nero Tekotapa: Ensin lavastettu onnettomuus, sitten murha miekalla. Motiivi: Agrippina oli juonittelemalla ja murhaamalla nostanut Neron valtaan, mutta kun Nerosta tuli keisari, vallanhimoisesta äidistä tuli hänelle taakka. surmatakseen hänet. Kerrotaan Agrippinan huutaneen ennen kuolettavaa miekaniskua: Iske kohtuun, joka antoi elämän Nerolle! Uutinen Agrippinan kuolemasta otettiin Roomassa vastaan helpottuneena. Nero armahti monia syyttömänä tuomittuja kansalaisia, jotka Agrippina oli heitättänyt vankilaan, mutta hänen äitinsä ei jättänyt häntä rauhaan. Nero kertoi, miten Agrippinan haamu vainosi häntä, ja miten raivottaret ahdistelivat häntä piiskoineen ja palavine soihtuineen hänen tekonsa takia. Agrippinan ote pojastaan ei hellittänyt. Lue lisää Anthony A. Barrett: Agrippina, Batsford, 1996 Josiah Osgood: Claudius Caesar Image and Power in the Early Roman Empire, Cambridge, 2011 Barbara Levick: Claudius, Batsford, 2001 M. Moltesen, A.M. Nielsen (red.): Agrippina Minor Life and Afterlife, Ny Carlsberg Bibliotek, 2007 HistoriaNET HISTORIAN teemana Rooman valtakunta: historianet.fi/rooma vuonna 59 bridgeman Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications