Purjehtien kohti uutta elämää lukiossa

Transkriptio

1 Purjehtien kohti uutta elämää lukiossa Koulumme uusi apulaisrehtori Jarno Hautamäki on kokenut opettaja ja pitää koulutusta, perhettä ja harrastuksia tärkeänä osana niin hänen kuin jokaisen muunkin elämää. Hautamäki asuu Järvenpäässä vaimonsa, skotlanninterrierinsä ja kahden viisivuotiaan lapsensa kanssa. Kiireenkin keskellä on tärkeää löytää aikaa perheelle ja harrastuksille Kesälomalla hän muutti uuteen asuntoonsa Järvenpäähän ja kävi ulkomailla, joten kesä sujui verkkaisesti vaikka se olikin tavallista pidempi. Vapaa-ajallaan Hautamäki purjehtii ja metsästää. Vaikka syksy on ollut kiireinen, hän löytää aikaa näille kahdelle rakkaalle harrastukselleen. Miten Hautamäki päätyi kouluumme? Aikaisemmin Jarno on opettanut Nurmeksessa, toiminut vararehtorina ja rehtorina. Hän päätti hakea Järvenpään lukioon töihin ja hänet valittiin apulaisrehtorin virkaan. Ensivaikutelma koulustamme on Hautamäen mukaan hyvä: Hyvin avoin ja vastaanottavainen. Käytävillä on paljon keskustelua ja hälinää, mutta kiusaamista ei ole, mikä on erittäin tärkeä asia hyvän ilmapiirin luomiseksi. Kellot eivät poikkeuksellisesti soi, mutta tämä toimii vararehtorin mielestä hyvin. Mistä työpäivät koululla koostuvat? Hautamäki opettaa matematiikan ja fysiikan ykkös- ja johdantokursseja, yleensä muutaman oppitunnin päivässä. Hän tekee myös paljon hallinnollista työtä, mutta tarkentuva työkuva rakentuu paremmin vasta myöhemmin. Ensivaikutelman mukaan koulumme on hyvin avoin Keväällä hän on yövalvonnassa ja tekee kurssitarjotinta ensi vuodelle. Opettajat ovat

2 Hautamäen mielestä leppoisia ja mukavia, aika samantapaisia kuin muuallakin. Tulevaisuudelta Hautamäki odottaa mukavia ja mielenkiintoisia tehtäviä. Jos Hautamäki saisi muuttaa maailmassa yhden asian, hän takaisi kaikille hyvän koulutuksen. Varmoin askelin epävarmaa polkua Tomi Hoviaro on klassinen esimerkki siitä, kuinka voi saavuttaa unelma-ammattinsa vaikka ei nuorena tietäisikään mitä tekisi isona. Tämä aktiivista elämää viettävä, alun perin Helsingistä kotoisin oleva mies on päätynyt laskento-opin opettajaksi Järvenpään lukioon lukuisten sattumien kautta. Tie ammattiin Lapsuutensa Hoviaro vietti Helsingissä perheensä kanssa. Koulutiensä hän aloitti seitsemänvuotiaana Helsingissä, mutta siirtyi jo 3. luokalla opiskelemaan Järvenpäähän. Ala-asteen käytyään perhe muutti Kellokoskelle ja sieltä löytyi myös yläaste. Peruskoulun jälkeen Hoviaro siirtyi Hyvinkäälle ammattikouluun sähköpuolelle. Tällöin hänellä ei ollut tietoakaan siitä mitä hän haluaisi olla tai tehdä valmistuttuaan. Ammattikoulun loppuessa hän päätti lähteä opiskelemaan tietojenkäsittelyä. Opiskelun aikana ja muutaman sijaistuksen jälkeen hän löysi kutsumuksensa matematiikan. Järvenpään lukio on ylittänyt odotukseni. Tämä aine oli kulkenut hänen mukanaan koulutien alkuajoista lähtien ja se oli aina kiehtonut Hoviaroa. Nämä tekivät sen opettamisesta loogisen

3 valinnan. Käytyään iltalukion ja valmistuttuaan sieltä huikealla 9.6 keskiarvolla hän pääsi opiskelemaan Helsingin yliopistoon matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan. Järvenpään lukioon Hoviaro päätyi sen takia, että asuu lähellä. Muita syitä olivat laatu, lukiolla käydyt työharjoittelut ja niistä saadut hyvät kokemukset. Hoviaron mukaan Järvenpään lukio on ylittänyt hänen odotuksensa. Opettaja vapaalla Vapaa-ajalla Hoviaro opettaa potkunyrkkeilyä Kehäkarhuilla. Urheilu on muutenkin lähellä miehen sydäntä. Hän käy lenkillä ja kuntosalilla niin usein kuin vain lapsiperheen kiireiltä ehtii. Urheilu ja matematiikka eivät ole hänen ainoita intohimojaan, vaan mukaan mahtuu myös musiikki. Hoviaro on soittanut kitaraa suurimman osan elämästään ja haastattelu loppuikin mystiseen toteamukseen: ESP soi paremmin, kuin Fender ilman sähköjä. Maailmanmatkaaja päätyi lukioon Marja Kapaselle opettajan työ on aina ollut yhtenä vaihtoehtona. Kapanen työskenteli Nokialla yritysalalla, mutta kerran sijaistettuaan hän ajautui opettajan hommiin. Tällä hetkellä hän työskentelee kuudetta vuotta opettajana. Yhteiskunnalliset aiheet ihastuttavat Opettajaksi historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon saralle Kapanen päätyi kiinnostavan aiheen vuoksi. Hänellä oli alun perinkin taloustieteiden koulutus, joka pohjustaa

4 yhteiskuntaopin tietämystä. Kapanen ilmoittaa myös historian liittyvän tähän vahvasti. Yhteiskunnalliset asiat ovat aina olleet Kapasen sydämessä, ja hän ylistää: Parhaimmillaan oppiaineet ovat todella paljon keskustelua herättäviä. Kapanen pyrkiikin luomaan mahdollisimman paljon faktaperäistä keskustelua sekä pohdintaa oppitunneillaan, mutta painottaa asioiden tärkeysjärjestystä: perusasioiden sisäistäminen tulee ennen keskustelua. Oppilaat ovat hiljaisempia Järvenpäähän Kapanen päätyi, kun hän huomasi haussa olleen historian opettajan paikan. Hän asuu Helsingissä, joten matkakaan ei ole rasitteeksi. Aikaisemmin Kapanen on opettanut yläkoulussa sekä ammattikoulussa, joten lukio on hänelle uusi kokemus. Oppilaat ovat hiljaisempia kuin yläkoulussa ja heidän kanssaan pääsee paremmin itse asiaan, toteaa Kapanen reilun kuukauden lukioelämän jälkeen. Opiskelijat ovat Kapasen sanoin olleet kivoja ja työskentely mukavaa. Peukaloiden pyörittelyyn hänellä ei ole jäänyt vielä aikaa, sillä hyppytunnitkin kuluvat oppitunteja suunnitellessa ja uuteen oppimateriaaliin tutustuessa. Toimistotyöhön verrattuna opettajan työ antaa paljon enemmän, sillä vuorovaikutus oppilaiden kanssa tuo jokaiseen päivään jotain uutta. Kapanen ei ole työskennellyt aikaisemmin näin suuressa koulussa. Erityismaininnan Kapaselta sai koulumme areena, joka hänen mukaansa on paljon mukavampi paikka katsoa aamunavauksia sekä muita esityksiä kuin sali. Hän odottaa, että pääsee tutustumaan oppilaisiin ja opettajiin paremmin. Maailmanmatkaajasta opettajaksi Vapaa-aikansa Kapanen käyttää lenkkeillen sekä pesäpalloa pelaillen. Se on semmoista höntsäilyä, mutta voitamme kuitenkin kaikki pelit, naureskelee Kapanen. Harrastuksiinsa hän lisää matkustelun, jota hän onkin harjoittanut niin vaihto-oppilaana

5 Pohjois-Amerikassa, au pairina Englannissa kuin vapaaehtoistyöntekijänä Nepalissa, missä hän toimi opettajana. Tämä vastuutehtävä saikin hänet inspiroitumaan tästä urasta. Vaikka kielitaito pääsee välillä hieman ruostumaan, sujuu Kapaselta sekä ruotsi että englanti. Sujuvan ruotsin kielen hän omaksui ollessaan Ruotsissa vaihto-oppilaana. Tämän kaiken lisäksi Kapanen on matkustellut myös ympäri Eurooppaa, Intiassa, eri puolilla Afrikkaa sekä Australiassa. Lupa soittaa ja tehdä virheitä Eräs viidesluokkalainen poika paloi halusta soittaa rumpuja. Joka musiikintunti hän pyysi päästä soittamaan ja vaikka rytmit eivät aina osuneet, annoin hänen mennä. Yhdeksännellä luokalla hän esiintyi koulumusikaalin pääroolissa, lauloi ja soitti rumpuja. Musikaalikokemuksen myötä hän haki taidelukioon, ja uskoisin että hän aikoo hakea (ellei ole jo hakenut) teatterikorkeakouluun. Nyt hän on ylioppilasteatterissa ja näytellyt esimerkiksi mainoksissa ja Mustat lesket-televisiosarjassa. Hän kävi lukioaikanaan kiittelemässä meitä kannustuksesta, ja silloin tuli kyllä tippa linssiin, Järvenpään lukion uusi musiikinopettaja Anne Tanskanen muistelee. Hänelle oppilaiden onnistumiset, niin suuret kuin pienetkin, ovat syy siihen, miksi hän työskentelee opettajana. Monenlaista osaamista Tanskanen on harrastanut musiikkia pienestä asti, ja kahdeksannella luokalla hän päätti hakea Sibelius-lukioon.

6 Siellä hän kävi ensin sinfoniaorkesterissa, mutta päästyään kamarikuoroon vaihtoi viulun lopullisesti lauluun. Lukion jälkeen hän pääsi ensimmäisellä yrityksellä Sibelius- Akatemiaan. Onnenkantamoisten kautta Tanskanen on työskennellyt musiikin maisteriksi valmistumisestaan asti opettajana, ja keikkaillut säännöllisen epäsäännöllisesti bändinsä Lupa Soittaa kanssa. Laulu on vuonna 2007 tangoprinsessan tittelin voittaneelle ja vuonna 2012 tangofinaaliin päässeelle Tanskaselle henkireikä ja rentoutumistapa. Hän toivoo oman innostuksensa tarttuvan myös oppilaisiin. Tosissaan tekemisen rinnalla pitää olla myös veikeää iloa taustalla! Peruskoulusta lukioon Ennen Järvenpään lukioon siirtymistä Tanskanen työskenteli musiikinopettajana Vantaalla Kartanonkosken peruskoulussa. Idea lukiomaailman näkemisestä opettajan silmin oli jo ehtinyt muhia hetken hänen päässään. En pelkää uusia asioita. Olin kuullut etukäteen paljon hyvää lukiolaisista. Ennakkooletuksena olivat mukavat oppilaat enkä ole joutunut pettymään! Omien sanojensa mukaan Tanskanen on opettajana innostava, positiivinen, kannustava, hullu ja heittäytyvä. Yhtenä mottonaan hän pitää lausahdusta moka on lahja, sillä virheistä oppii eikä ilman mokailua voi kehittyä. Tähän ja kannustamisen tärkeyteen hän viittaa tarinassaan rumpuja soittavasta pojasta. Vaikka välillä ryömitään mudassa, oppilaiden oivallukset, onnistuminen ja tekemisen meininki ovat parasta opettamisessa Tanskanen kertoo. Lukiossa opettamisen ehdoton paras puoli on se, että lukiolaiset ovat täällä vapaaehtoisesti. Tunneilla saa keskittyä enemmän asiaan, kun taas peruskoulussa tunneilla on usein paljon muuta mihin pitää keskittyä.

7 Toimintapäivä sujui sateisissa tunnelmissa Perinteeksi muodostunutta Järvenpään lukion toimintapäivää vietettiin sateisissa merkeissä perjantaina Koulun oppilaat saivat toimia jo etukäteen valitsemillaan rasteilla. Valittavana oli yksi pitkä tai muutama lyhyt laji. Vaihtoehtoja oli runsaasti: urheilun ystäville oli tarjolla mm. golfia, tanssia, itsepuolustusta tai vaikkapa jalkapalloa. Hieman rauhallisemmasta menosta nauttiville oli vaihtoehtoina esimerkiksi kortinpeluuta, musisointia tai toimintaa erilaisten kielien parissa. Lajien valinta tapahtui nopeat syövät hitaat taktiikalla. Tosin nettisivu, jossa lajien valinta piti suorittaa, kaatui suuren yleisöryntäyksen vuoksi. Lopulta kuitenkin kaikki pääsivät valitsemaan toimintapisteitä ja suurin suosio meni selvästi leffarastille, jossa mentiin paikalliseen teatteriin katsomaan elokuvaa. Myös monet urheilulajit tulivat nopeasti täyteen. Toimintapäivä oli loistava mahdollisuus päästä kokeilemaan uusia ja erilaisia lajeja. Esimerkiksi lyhyt oppitunti itsepuolustuksesta oli varsin kiinnostava ja hyödyllinenkin. Lajiin osallistuneet pääsivät testaamaan kokeneen opettajan ohjeistuksella erilaisia helppoja juttuja, esimerkiksi sitä, kuinka päästään kuristusotteesta pois. Piirosen liikuntakeskuksessa vietettyä lajia ei otettu liian vakavasti, vaan mukaan liitettiin huumoria ja paljon naurua.

8 Koulun sisätiloissa oli mahdollisuus päästä pelaamaan lentopalloa tai kokeilemaan tanssia. Kokeneiden ohjaajien vetämä tanssitunti saavutti suurta suosiota, varsinkin tyttöjen keskuudessa. Alkulämmittelyksi leikittiin tanssihippaa ja sen jälkeen päästiin kokeilemaan erilaisia tanssiin kuuluvia liikkeitä. Liikkeet oli suunniteltu niin, että vaikkei olisikaan parkettien terävin partaveitsi, pääsi hyvin mukaan harjoittelemaan helppoja kuvioita. Musiikin ja hymyn kera päästiin opettelemaan esimerkiksi vaihtoaskeleita ja tunnin lopuksi myös koreografiaa.

9

10 Lajien väleillä tarjoiltiin lounas koulun ruokalassa. Ruokatauon aikana oli mahdollisuus päästä kokeilemaan myöskin sumopainia hauskoissa sumopainipuvuissa. Musiikistakin oli huolehdittu ja päivän olosuhteisiin nähden hernekeitto oli oiva valinta ruuaksi. Vaikka sadetta ropisi tasaisesti päivän mittaan, oppilaat viihtyivät hyvin myös ulkona erilaisten toimintapisteiden parissa. Rakkaan kansallislajimme pesäpallon lisäksi lukion tekonurmella pelattiin jalkapalloa ja jenkkifutista. Myös koriskenttä täyttyi suuresta määrästä katukoripallon pelaajia.

11 Kommentit päivästä olivat suurimmaksi osaksi positiivisia ja monille jäi hyvät fiilikset. Lukuunottamatta sääolosuhteita ja yhtä peruttua puistojumppaa, toimintapäivä onnistui mainiosti! Tervetuloa lukemaan Järkeä! Järjen toimituksen puolesta toivotan kaikki uudet ykkösluokkalaiset Järvenpään lukioon. Kyllä, taas on se aika vuodesta, jolloin lukio täyttyy ihmettelevistä katseista ja epävarmoista olemuksista. Milloin missäkin joku luokkahuone on hävinnyt, kaikki opettajat näyttävät samalta tai kaveri on hukkunut ihmismereen. Sen oman kaapin löytämisestä puhumattakaan. Jos ryhmänohjaaja ei tiedä missä kaapit sijaitsevat, toivotan onnea yritykseen. Lukion aloittaminen on iso muutos enää ympärillä ei ole tuttuja ja turvallisia luokkatovereita, suuren rakennuksen käytäville on helppo eksyä, kaikkia opettajia (oppilaista puhumattakaan) ei edes tunnista ulkonäöltä ja kurssit ne vasta eriskummallisia ovatkin. Siis minkälainen tunti kestää oikeasti 75 minuuttia? Uuden lukiolaisen voi olla vaikeaa tottua nopeaan rytmiin ja ensimmäinen koeviikkokin menee helposti vielä ihmetellessä outoja rutiineja, joista pian tulee arkipäivää jokaiselle.

12 Usein muutokset eivät kuitenkaan tarkoita huonompia aikoja. Lukiossa näkee päivittäin uusia ihmisiä, kurssit ovat pääsääntöisesti mielenkiintoisia ja iso määrä opettajia tarkoittaa isoa valinnanmahdollisuutta. Eri puolilta maailmaa tulevat vaihto-oppilaat lisäävät omaa tunnelmaansa lukion käytäville. Ison koulurakennuksen ansiosta lukioon mahtuu paljon oppilaita, ja kun lukioon mahtuu paljon oppilaita, kurssitarjotin on laajempi. Myös koulun lehti Järki tulee kokemaan muutoksia. Lehden eri osa-alueisiin tullaan panostamaan entistä enemmän, toimittajat vaihtuvat ja uusien ihmisten myötä lehtikin kehittyy kohti monipuolisempaa juttutarjontaa. Jos sinäkin haluat itsellesi Järkevää tekemistä, tule mukaan! Ensimmäinen kokous pidetään ma klo luokassa Pala kakkua Lukio on kuin kakku. Jos sitä syö liikaa kerralla, iskee pahoinvointi ja täytyy oksentaa. Toisaalta lautanen pitäisi saada tyhjäksi ennen kuin ruoka-aika, usein kolme vuotta, päättyy. Lopussa ei suinkaan jää ruokalevolle sijaa, vaan pitäisi jaksaa vielä pestä ainakin neljän ylioppilasaineen likatiskit. Valkolakki on monelle lopulta aikamoinen hikilakki, jos opiskelun ottaa tosissaan. On tutkittu juttu, että kaikista Suomen opiskelijoista juuri lukiolaiset kokevat koulunkäynnin rankimmaksi. Olen lukenut, että lukiolaistytöillä on riski saada burn out alta parikymppisenä, ja lukioiden pojat muuttuvat kyynisiksi eivätkä enää jaksa välittää. Omat havaintoni kakun äärellä eivät todista toista.

13 Kakkulautasen ääreltä ei poikkipuolista sanaa kuunnellapuhumisen uskotaan auttavan ahdistukseen. Vaan tämänpä kakkulautasen ääreltä ei poikkipuolista sanaa kuunnella. Jos lukiolainen antaa ymmärtää olevansa väsynyt, ovat repliikit sinähän olet vasta lukiossa ja kovasta maailmasta ei lukiossa ole vielä tietoakaan tuttua tylytystä sukulaisilta, sediltä ja tädeiltä sekä omilta vanhemmilta juurikin kaikilta, jotka eivät ole itse olleet tämän kakkukattauksen äärellä enää vuosikymmeniin. Suomen koulujärjestelmähän on erinomainen, ei omalla nuorella ole sen rattaissa mitään hätää, uskotaan. Lukio ei ole helppo pala kakkuaveikkaan, että vuosikymmenissä tämän kakun suutuntuma on päässyt vähän väljähtymään. Samoin kuin työelämässä pauhataan yhteiskunnan raadollistumisesta, ei ole lukiokaan varmasti tänään enää sama kuin neljäkymmentä vuotta sitten. Englannin kielessä on sanonta a piece of cake, jota voisi suomessa vastata helpon nakin käsite. Lukio ei ole helppo pala kakkua. Kakku pitäisi siis saada maistumaan paremmalta. On toki hyvä, että lukio valmentaa stressiin, kiireeseen ja paineeseen, sillä niitä kohdataan varmasti myöhemmässä elämässä. Mutta miten käy yhteiskunnan, jos eläkepommin ja työvoimapulan kynnyksellä kaksin käsin töihin revittävä nuoriso voi pahoin jo lukiossa? Jokainen voi paremmin, jos kakun kitkerän kirsikan voi vaihtaa johonkin mieluisampaanratkaisu ei ole vain tunkea torttuun lisäaineita, vaan tehdä perusteellisempi korjaus kakun raakaaineisiin. Valoa luo uuteen lukion opetussuunnitelmaan puuhattava valinnaisuuden määrän lisäys. Toki jokainen voi paremmin, jos kakun kitkerän kirsikan voi vaihtaa johonkin itselle mieluisampaan sekä kykyihin, jatko-opintoihin ja urasuunnitelmiin nähden hyödyllisempään. Samoin tulisi kehittää opiskelijahuoltoa ja sen resursseja kuulla opiskelijoiden kuulumisia. Liian monet luisuvat nykyään yksin pöydän alle potemaan pahaa oloaan. Koulujen tulisi miettiä,

14 miten opiskelijalle kasaantuvia liiallisia suorituspaineita voitaisiin keventää inhimilliselle tasolle. En ole itse täällä koulunpenkillä näkemässä uutta opetussuunnitelmaa, mutta lienee silti mielenkiintoista kuulla millaista ruokahalua kakun äärellä on tulevaisuudessa. Jos kakku on yhä äitelä ja aiheuttaa vatsanväänteitä, en lakaisisi autenttisia lautasten ääreltä kuuluvia kommentteja suoraan biojäteastiaan vain omien lukiovuosieni varjolla. Neljä vuotta kiikarointia koulukirjojen viidakossa Suomen lukioissa on varmasti opiskelijoita, jotka menevät opinnoissaan sieltä, missä aita on matalin. Sitten on heitä, jotka ottavat ilon irti kouluvuosistaan kaikilla mittareilla. Abiturientti Joonas Mustonen kuittaa tänä keväänä päättötodistukseensa yli 120 suoritettua kurssia, kaksitoista ylioppilaskoetta ja neljä vietettyä vuotta. Monet ylioppilaiksi valmistuvat suorittavat opintoja lähes puolet vähemmän. Mistä moinen tiedonjano oikein kumpuaa? Olen vähän sellainen ihmettelijätyyppi, jonka näkökulmasta monenlaiset asiat voivat kääntyä mielenkiintoisiksi, Mustonen vastaa. Eksistentiaaliseen elämäntapaani kuuluu rajojen kokeilu. KUKA? JOONAS MUSTONEN

15 Syntynyt vuonna 1995 Aloitti opiskelun Järvenpään lukiossa vuonna 2011 ja valmistuu keväällä 2015 Toiminut opiskelija- ja oppilaskunnissa, Järvenpään nuorisovaltuuston varapuheenjohtajana ja tuutorina lukiossa Hakee opiskelemaan geofysiikkaa ja teoreettista filosofiaa yliopistoon Harrastaa pöytälaatikkorunoilua ja saunomista Yhtiömies kahden hengen konsulttiyrityksessä, joka tuottaa nuorison aktivoimiseen liittyviä hankkeita Mustosen mukaan humanistiset aineet ja luonnontieteet eivät sulje pois toisiaan. Jokaisessa tieteessä on oma twistinsä. On hienoa voida ajatella laajasti: mitä tästä asiasta ajattelee fyysikko, entä mitä historioitsija? Mustonen kertoo. Valkolakki on vuosien väärti Peruskoulussa Joonas Mustonen koki itsensä kovin teoreettiseksi ihmiseksi, joten lukioon hakeminen tuntui luonnolliselta. Kotia lähellä sijaitsevasta Järvenpään lukiosta luotiin jo tuolloin mielikuvaa nykyiaikaisena oppimisympäristönä ja edelläkävijänä. Onko lukio ollut oikea valinta, vai valuvatko vuodet hukkaan? Täällä on oppinut parkkiintunutta diplomaattisuutta Lukio on kyllä ollut hyödyksi, Mustonen kiteyttää. Täällä on oppinut monien projektien myötä sellaista parkkiintunutta diplomaattisuutta, ja koulutyö on opettanut hoitamaan asiat tehokkaasti. Paljon nähneellä abiturientilla on vinkki opintojaan aloittaville: Antakaa tsäänssille mahdollisuus, ja uskaltakaa ajatella lainatakseni Esa Saarista ja Kantia. Kannattaa

16 kokeilla erilaia polkuja suorittaa lukio, ja katsoa minne langat lähtevät viemään. Lukio ei käy lintukodosta Lukiokoulutus kohtaa lähivuosina muutoksia, kun sähköiset ylioppilaskokeet tulevat todeksi ja opetussuunnitelma uudistuu. Mustosen mukaan opinahjo ei kuitenkaan nytkään ole samanlainen kuin vuosikymmenen alussa. Kehitys on ollut pääosin myönteistä. Tänne on esimerkiksi tullut paljon uusia projekteja, joista monissa minulla on ollut kunnia olla mukana, ja toiminta on kansainvälistynyt. Laudaturin papereita laitos ei Mustoselta kuitenkaan saa. Kritiikki kohdistuu lisääntyneeseen opettajien vaihtuvuuteen ja heikentyneeseen sananvaihtoon opettajien ja opiskelijoiden välillä. Täällä on aika konservatiivinen ilmapiiri, ja tuntuu siltä, ettei opiskelijoiden uusia ideoita oteta tuoreeltaan vastaan. Lukiolaisen avaimilla on hankala käydä vaikka Kelan tiskillä sekö on yleissivistystä? Usein kuulee puhuttavan, että lukiosta ei saa eväitä työelämään. Mustonen on osittain samaa mieltä, ja toteaa, että jopa yhteiskuntaopin kursseilla käsitellään varsin vähän arkeen liittyviä asioita. Vaikka olisi kirjoittanut ylioppilastutkinnossa yhteiskuntaopin, on lukiolaisen avaimilla hankala käydä vaikka Kelan tiskillä sekö on yleissivistystä, johon lukio pyrkii? abiturientti pohtii ja toteaa suomalaisen lukiojärjestelmän kaipaavan kehitystä. Tulevaisuus on avoin Minne mahtaa tulevan ylioppilaan tie viedä lukion ovista? Mustonen ei ole varma. Korkeakouluhaussa hakemukseen päätyi tutun kaavan mukaan liuta toisistaan erilaisia aineita. Myös oman yrityksen pyörittämisessä riittää puuhaa. Firman kautta ja omalla aktiivisuudella saa niitä eväitä Kelan luukullekin

17 täydennettyä, Mustonen heittää. Neljän vuoden kiikarointi lukiossa ei välttämättä valaissut Joonas Mustosta tulevaisuudesta, mutta paljon ajateltavaa se on varmasti antanut. Lukiossa luetaan enemmän, ja luullaan vähemmän. MUSTOSEN 10 VALINTAA Vuodenaika? Kevät. Ruoka? Karjalanpaisti. Kirja? Dovlatovin Matkalaukku. Säätila? Kunhan on plussan puolella. Kieli? Saksan kieli. Eläin? Mopsi. Juotava? Pannukahvi. Väri? Turkoosi. TV-sarja? Serranon perhe. Kulkuväline? Auto, mutta ei ranskalainen. Janin joulusoossi Muinaisessa, modernissa akatemiassa oli annettu käsky, että koko uljas henkilökunta olisi laitettava lomautusuhan alle. Tämä vaade toteutettiin vaikeina aikoina Kukkosslovakian vallitessa järvenpäätyisen kylän käskynhaltijana. Muuan oppiisä Jani, tuo matriisien mestari, vektorien veijari ja integraalien insinööri, ei pelännyt ollenkaan. Hän nauroi

18 vain, kunnes tuo musta torstai koitti ja näki yli tuhannen pakenevan ihmismassan virtaavan pois akatemian areenoilta kukin omalta lestiltään. Jani kaikessa viisaudessaan ei voinut käsittää tätä järjettömyyttä hänen funktionsa derivaatan nollakohta oli viimein löytynyt, lakipiste. Tulkitessaan pyhiä Mysteerien Alun Opettavia Loitsuja eli MAOL-riimuja hän löysi omituisia kaavoja. Mutta nämä eivät olleetkaan mitä tahansa kaavoja ne olivat sääntöjä, joiden mukaan luonto toimi. Ehkä näiden avulla voisin ymmärtää, mistä tämä hulluus oikein johtuu, tuumi Jani. Kuitenkin hän ymmärsi tarvitsevansa apua niiden tulkitsemisessa suurelta, palkitulta luonnon gurulta. Säilyttääkseen viileän malttinsa Janin tulisi tehdä mystinen matka, lähestyä kohti maailmankaikkeuden ääretöntä, jossa kaikki kasvaa rajatta. Jani tiesi sen läheisyydessä olevan pienen pieni koto, Epsilonin kartano, jossa tämä guru asusti. Mutta kuinka ihmeessä Jani, tuo matriisien mestari, vektorien veijari ja integraalien insinööri, löytäisi Epsilonin kartanon? Hän tiesi vain, että hänen pitäisi mennä pisteestä A paikkaan B. Hän puhkui, puhisi ja naputti, kunnes napsahti. Suorin reitti on tietysti suora! Niinpä hän pihisi, puhisi ja napsautti sormiaan hän oli löytänyt paikkavektorin uuteen Onnelaan! Johtaja Jani, hauska tavata, täällä juhlat vain jatkuu! toivotti tuo suuri ja palkittu luonnon guru Pasi, ja näin teki Janin tervetulleeksi hänen Epsilonin kartanoonsa, jossa teho ja entropia vallitsivat. Kiva kun pääsit kinkereille, jatkoi Pasi. Ennen kuin Pasi pääsi pidemmälle, joutui Jani tylysti keskeyttämään mestarin opit kysymyksellään: Mestari Pasi, mestari Pasi! Auta, auta, pyydän sua! Mistä tämä hullutus johtuu? Ken aukaisi portit helvetin? Ken loi nämä päivät lomautusten? Voitko sinä, oi mestari Pasi, ratkaista nämä MAOL-riimut ja antaa meille jumalaisen vastauksen?. Pasi, tuo suuri guru, mietti hetken ja pohti kaksi. Sitten sanoi vastaukseks : Voi sian nenä, älä minulta kysy! Kysy luonnolta, ja se vastaa sinulle onnistuneena kokeena. Niin se meillä tämä toimii. Näin Pasi alkoi kiihdytellä EU-tuella

19 omia hiukkasiaan. Kuitenkin oppi-isä Jani, tuo matriisien mestari, vektorien veijari ja integraalien insinööri, ei pelännyt ollenkaan. Hän nauroi vain ja vastasi: Minähän kysyin, mutta en saanut vastausta! Samalla hetkellä Pasi pysähtyi kuin taikaiskusta. Hänen silmänsä lasittuivat, niistä valui kyyneliä. Eikö luonto vastannutkaan sinulle? Onkohan meillä tässä kommunikaatiossamme nyt jokin epäjatkuvuuskohta? kysyi Pasi ääni väristen. Pasi raapi päätään hetken, kunnes hän muisti myyttisen huhun: Johtaja Jani, minulle on uskottu salaisuus. Akatemiassamme on olemassa vielä salattu, korkeampi taso. Siellä ei vallitse luonnontieteet, vaan se toimii ihan omilla periaatteillaan. En tiedä, mitä siellä tarkkaan ottaen tehdään, mutta heillä tuntuu olevan jotain tietoja siitä, kuinka nämä, mitä ne nyt olivatkaan, ihmiset käyttäytyvät, toimivat, kommunikoivat, ajattelevat. Luulin sen olevan tarua, mutta tämän järjettömyyden valossa en keksi muutakaan. Jani kaikessa viisaudessaan ei voinut käsittää viisaan gurun lausuvan jotain tällaista; että todellisuuden ulkopuolella olisi jotain muuta, tämä korkeampi kerros. Janilla ei ollut vaihtoehtoja, vaan hänen täytyi kasvattaa potentiaalienergiaansa tavoitellessaan kohti korkeuksia. Jani puhkui, puhisi ja napsautti sormiaan ja ennen kuin hän varsinaisesti huomasikaan, paikkavektori vei hänet jo uuteen maailmaan. Pasin viimeiset neuvot olivat: Älä aja liian lujaa tai alat lihomaan!. Ja niin tuo maanpäällinen guru laittoi vanhan CERN:n vinyylilevyn soimaan, ja jäi pyörähtelemään reaktanssin, resistanssin ja konduktanssin tahtiin. Oli usvaista. Pitkin käytäviä soivat entisten unelmoijien, nykyisten tuomittujen valitus. Yksinäiset haamut vaikersivat, ja ne vaikersivat englanniksi, ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi kenties jopa kiinaksi! Jani erotti vain satunnaisia sanoja. Yhtäkkiä hänen edessään oli täysin tuntematon mies, joka sanoi: Tervetuloa työmaalle! Jani kysyi: Kukas se sinä olet? Pauli vastasi: Hei, minä olen

20 herra Pauli, mielenvaltija. Sinä puolestasi olet saapunut yliseen maailmaan, jumalten kerrokseen. Kuinka voin auttaa? Jani kysyi kiusaantuneena: Ei kai meillä sellaista ylistä maailmaa ole? Pauli suutahtaa tuhahti ja vastasi: Kyllä on! Ja puhu käsitteillä! Sinun on päästävä noista naiiveista defenssikeinoistasi eroon, sillä vain oikealla copingtekniikalla voit valaistua tuosta kehityskriisistäsi! Jani, tuo matriisien mestari, vektorien veijari ja integraalien insinööri, oli oppi-isänä viisas, ja ymmärtämättä Paulin ystävällistä viestiä Jani kuitenkin ymmärsi olla suututtamatta mielenvaltijaa kenties Paulilla olisi avaimet sellaisiinkin mielensopukoihin, jonne Jani ei edes tahtonut mennä. Jälleen kerran Jani risti kätensä ja aneli Paulia: Pauli hyvä, auta, auta pyydän sua! Mistä tämä hullutus johtuu? Ken on taustalla päivien lomautusten? Kerro, kerro, mielten mestari, kenen keho ja ajatus on niin kiero, mikä on se liero, miksi tämä vääryys sallitaan? Pauli katsoi alta kulmien kasvoillaan Mona Lisan hymy, joka vääntyi zatopekmaiseksi virneeksi hänen alkaessaan valistaa Jania: Jani, maan matonen, siinähän se vitsi juuri onkin. Minä tunnen mielen ja sen sairaan kielen. Tätä systeemiä emme johda me, ettekä te, maan matoset. Organisaation ydin on siellä, josta musta surma sai aikanaan alkunsa, alisessa maailmassa. Jani, Faustoni, vaikka meillä jumalilla on se kaikki tieto, silti päätöksissä olemme yhtä voimattomia kuin tekin. Ennen kuin Jani ehti kokonaan masentua, Paulin mieleen palautui eräs hyödykäs vinkki: Täällä oli muuan vanha tietäjä, joka kääntyi lopulta pimeälle puolelle. Hänellä voisi olla loitsuja, joilla voisit ymmärtää kristalliyötämme vähän paremmin. Hän, joka koki Vipusen kohtalon. Toivon mukaan jo viimeistä kertaa Jani puhkui, puhisi ja napsautti sormiaan paikkavektori oli löytänyt alisen maailmaan. Alisessa maailmassa oli hirvittävän kuuma, ja siellä virtasi hapokas Tuonelan joki. Keskellä Tuonelan jokea oli saari. Jani ajatteli, ettei saarella varmasti voisi olla elämää,

21 kunnes sieltä kuului ääni: Aivan totta, Jani-kulta! Ihminen ei ole saari, ellei se ole Suvensaari! Jani hätkähtyi sijoilleen ja tuijotti saarella sojottavaa kaljua kuulaa se oli pimeälle puolelle kääntyneen tietäjä Suvensaaren karvaton päälaki. Jani ei kyennyt sanomaan sanaakaan, kunnes Suvensaari huudahti: Hei, kiva nähä! Tahdotko nähdä minun lomakuvani? Jani tiesi, että Suvensaaren kaltaisen tietäjän täytyi olla nero, vaikkei hänen vaarattoman boheemi ulosantinsa antanut niin välttämättä ymmärtää. Suvensaaren hyräillessä Riistäjän lakia Jani kysyi: Tietäjä Suvensaari, auta, auta, pyydän sua! Valaise minua tiedoillasi, kerro Ennen kuin Jani sai virkettään loppuun, Suvensaari kertoi: Sinä tahdot tietää, mistä tässä lomautusten päivissä on oikein kyse, eikö totta? Olen tehnyt näitä duuneja jo hyvin pitkään, minä tiedän kaiken. Kuten myös sen, että elämä on kärsimystä, ja se loppuu elämänjanon lopettamisella tai suklaa-addiktiolla. Jani katseli hämmästellen, ja Suvensaari, suussaan suklaapatukka, jatkoi: Kuten tiedät, nämä lomautusten päivät ovat järjettömät. Niitä ei ratkaista lukemalla fysiikkaa, eivät edes kolmannen kerroksen jumalat osaa vastata siihen. Jos toinen provosoi, ei pidä ihmetellä, jos toinen provosoituu. Tartu siis sinäkin joulusoossiin, se on ainoa tapa helpottaa tätä tuskaa. Tuolla perällä asustaa koko alisen maailman kuumin piste, herra Marjaliesi. Siellä kiehuu tämä koko soppa. Ennen aikaakaan Jani löysi herra Marjalieden. Jani sanoi: Herra Marjaliesi, herra Marjaliesi! Täälläkö keitellään koko akatemian väkeä sekoittavat sopat? Herra Marjaliesi vastasi: Kyllä! Minä yksin hallitsen valtakuntaani, sekä ylistä, alista että keskistä maailmaa! Ota sinäkin, toveri Jani, hörppy ja nauti päivistä lomautusten. Jani maistoi lusikallaan Marjalieden soppaa ja hänet valtasi suunnaton onni. Ja niin oli Janin suuri arvoitus ratkennut hän oli saanut joulusoossinsa, eikä kysellyt enää sen enempää typeriä.

22 Abiturientti Joonas Mustosen pakina lukion joulujuhlassa Kuvalähde: Wikimedia Commons (Public Domain). Kolme pientä opinto-ohjaajaa ja suuren suuri lukio Järki päätti ottaa selvää, keitä koulussamme hiihtelevät ja opoiksi itseään kutsuvat ihmisolennot todellisuudessa oikein ovat ja mistä he tulevat. Opinto-ohjaajat eli lyhyemmin opot ovat koulumme salaiset voimavarat ja opiskelijoiden tukipilarit, jotka osaavat Wilman kurssitarjottimen käytön vaikka unissaan ja takaperinkin vielä. Monet meistä saattavat tietää heidan nimensä ja tunnistaa käytävillä, mutta keitä he todella ovat, mistä he tulevat ja mikä loppupeleissä on heidän tehtävänsä tässä maailmankaikkeudessa? Sanna-opon hymy

23 toivottaa opiskelijat tervetulleiksi juttelemaan. Kuva: Hanna Kuusisto Keitä te siis oikein olette? Olen Opo-Sanna. Minuun voi törmätä koulun käytävien ja oman työhuoneen lisäksi ympäri kotikaupunkiani Järvenpäätä. Olen Katariina Talvensaari. Perheeseeni kuuluu neljä lasta, aviomies ja koira. Nimeni on Maija Kärävä ja työskentelen tämän lukuvuoden Järvenpään lukiossa. Olen 35-vuotias, asun Helsingissä ja minulla on kaksi lasta. Mitä opinto-ohjaaja oikeastaan tekee? Sanna: Mitä opo EI tee? Opo auttaa, tukee, neuvoo ja kannustaa lukio-opinnoissa, jatko-opintopohdinnoissa ja tarvittaessa monessa muussa asiassa. Katariina: Opinto-ohjaajien työnkuva vaihtelee paljon riippuen siitä, missä työskentelet. Järvenpään lukiossa, johtuen laajasta kurssivalikoimasta, suuri osa työajasta kuluu opiskelijoiden auttamiseen kurssivalinnoissa ja ylioppilastutkintosuunnitelmissa. Sitten on tietysti jatkoopintosuunnitelmat ja siihen liittyvät infot, urapäivät ja oppitunnit. Ohjaan myös yhdistelmäopiskelijoita eli kaksoistutkinnon suorittajia, jotka tulevat ammattioppilaitoksista tänne lukiojaksoille. Maija: Opo ohjaa ja auttaa opiskelijoita kurssivalintojen ja ylioppilaskirjoitusten suunnittelussa, sekä ohjaa jatkoopintoihin. Lisäksi opo on muutenkin nuoren tukena erilaisissa elämäntilanteissa.

24 Katariina toivottaa tsemppiä opiskelijoille. Kuva: Hanna Kuusisto Mitkä ovat olleet teidän tienne opinto-ohjaajiksi? Sanna: Olen ollut aikaisemmin opettajana alakoulussa. Muutaman onnellisen sattuman kautta päädyin tänne Järvenpään lukiolle harjoittelemaan ja sille tielle jäin. Paras juttu ajautumisessa ja tänne päätymisessä on se, että omat alakoulun oppilaani ovat nyt jo lukiolaisia täällä meidän koulussa! Katariina: Olen suorittanut lukion jälkeen liiketalouden perustutkinnon eli olen merkonomi. Työllisyystilanteesta johtuen päätin kuitenkin hakea yliopistoon opiskelemaan. Olen aina ollut kiinnostunut kielistä, joten päädyin opiskelemaan venäjää ja ruotsia. Toimin kielten opettajana ja ohjaajana Keski-Uudenmaan aikuislukiossa 10 vuotta ja suoritin Opintoohjaajan pätevyyden Jyväskylän yliopistossa. Sen jälkeen työskentelin kaksi vuotta Keudalla ja nyt täällä Järvenpään lukiossa lähtikin jo neljäs lukuvuosi käyntiin. En juurikaan itse valinnut tätä työtä, vaan se pikemminkin valitsi minut. Maija: Tulin opon ammattiin kiertoteitse. Opiskelin lukion jälkeen ensin diplomi-insinööriksi ja työskentelin pari vuotta markkinointi- ja viestintätehtävissä. Päätös lähteä

25 opiskelemaan opoksi kypsyi pikkuhiljaa. Mikä teistä on parasta tässä työssä? Opo-Maijalla on insinööritausta. Kuva: Hanna Kuusisto Sanna: Opiskelijat ja työkaverit. Helppo! Katariina: Opiskelijat! Maija: Nuoret itse ja se, kun huomaa opiskelijan päässeen vaikeuksien yli ja selviytyneen erilaisista tilanteista. Esimerkiksi sellaiset tilanteet, kun joku saa opinnot päätökseen, vaikka matkalla olisikin ollut haasteita. Miltä teistä tuntuu olla mukana suunnittelemassa nuorten tulevaisuutta? Sanna: Rinnalla kulkeminen on mielenkiintoista ja palkitsevaa. Mielestäni nuori tekee kuitekin itse suunnitelman ja minä yritän vain mahdollisimman hyvin auttaa ja tukea tällä matkalla. Katariina: Hienolta. Korostan kuitenkin opiskelijan omaa vastuuta, sillä näen opon roolin lähinnä rinnalla kulkijana. Maija: Todella hienolta. Innostun usein itsekin, kun nuorten

26 kanssa keskustelemme tulevaisuudesta ja pohdimme, mikä olisi opiskelijan oma polku. Entä minkälaisia terveisiä haluatte lähettää opiskelijoille? Sanna: Muistakaa pitää huolta omasta jaksamisesta ja toisistanne! Kenenkään ei ole hyvä olla yksin, joten verkostoitukaa ja tutustukaa. Sitä ei koskaan tiedä milloin siihen vanhaan lukiotuttuun sitten vanhemmalla iällä törmää! Katariina: Tsemppiä! Maija: Uskokaa itseenne ja unelmiinne ja olkaa valmiita tekemään myös töitä unelmienne eteen.