Päihdetyön erikoislehti 3 n Auttaja meni nettiin. Muuntohuumeiden villi kenttä. Kokemuksia Kanadasta

Transkriptio

1 Päihdetyön erikoislehti 3 n 2014 Auttaja meni nettiin Muuntohuumeiden villi kenttä Kokemuksia Kanadasta

2 3 n 2014 Päihdetyön erikoislehti 16 6 Tiimi Päihdetyön erikoislehti, vuosikerta Ilmestyy viisi kertaa vuodessa, ISSN Julkaisija A-klinikkasäätiö, Maistraatinportti 2, Helsinki, p. (09) , fax (09) Päätoimittaja Aino Majava, aino.majava@a-klinikka.fi Toimitussihteeri Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi Ulkoasu Katriina Iho Toimitusneuvosto Marja Holmila (pj.), Kristiina Koskiluoma, Satu Lipponen, Aino Majava, Mikko Salasuo, Ilpo Salonen, Kaija Seppä, Kaarlo Simojoki, Teemu Tiensuu, Jouni Tourunen Tilaukset & osoitteenmuutokset A-klinikkasäätiön keskustoimisto, toimistonhoitaja p. (09) , tilaukset@a-klinikka.fi Tilaushinta 25 euroa/vuosi Ilmoitukset Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi Painopaikka Esa Print Kannen kuva Päivi Karjalainen Pääkirjoitus: Uusi media, uudet huumeet Aino Majava 3 LYHYESTI 4 Onko verkkoapu kunnon apua? Anu Pärssinen 6 Kysy lähisuhdeväkivallasta 10 Katainen: Terveyserot Helsingin kartalla Anu Katainen 11 Muuntohuumeet huolestuttavat ammattilaisia ja käyttäjiä Kirsi Utoslahti 12 Työ ja Tekijä: Maarit Savolainen Auli Saukkonen 16 Tieteen kentiltä 20 SARVANTI: Haiku parantaa Tapani Sarvanti 21 Vastaus on Kanada Tuukka Tammi 22 Tutkittua: Huono-osaisuus seuraa monia nuorena päihdehoidossa olleita Sari Hakala Teemu Kaskela Tuuli Pitkänen 26 FattaluutA: Työhön käsiksi? Annika Kokkonen 28 KIRJAT: Vanhemmuus ilman vapautta Juha Sedergren 29 Korutonta kertomaa Auli Saukkonen 30 Henkireikä: Henkilökohtaista rajanvetoa Elsi Vuohelainen 31 2 Tiimi 3 n 2014

3 PÄÄKIRJOITUS AINO MAJAVA Uusi media, uudet huumeet Huumekenttä on medioitunut. Minulta kysytään usein, mitä uudet huumeet ovat. Se onkin hyvä kysymys. YK:n määritelmän mukaan uusi huume on yleissopimuksissa huumausaineeksi luokittelematon aine, josta on kuitenkin vastaavaa terveyshaittaa kuin laittomista huumeista. Aineista on käytetty nimityksiä design-huumeet ja tutkimuskemikaalit markkinakielessä myös legal highs. Muuntohuume-termi vastaa ehkä parhaiten suomalaista kielitajua. Erilaisia stimulantteja, rauhoittavia aineita, hallusinogeenejä sekä synteettisiä kannabinoideja käytetään perinteisten huumeiden ohella ja korvikkeina. Runsas tarjonta luo kysynnän, vaikka aineiden laatu ja koostumus vaihtelevat rajusti. Käyttäjät itsekin ovat huolissaan: vakiintuneen käyttökulttuurin perinnettä tai kuluttajansuojaa ei ole. Muuntohuumeiden yleistymisen myötä jako uusiin ja vanhoihin huumeisiin alkaa tuntua keinotekoiselta. Mediakentällä on itse asiassa tapahtunut jotakin vastaavaa. Vakiintuneen median rinnalle on tullut uusi sosiaalinen media, loputon määrä muuttuvia lähteitä ja tarjontaa. Kyse ei tietenkään ole yhteensattumasta. Huumekenttä on medioitunut. Huumeet ja uusi sosiaalinen media yhdistyvät netin alamaailmassa, salattujen yhteyksien kautta saavutettavassa darknetissä. Siellä toimivalla Silkkitiellä on pelkästään huumeita varten parikymmentä markkinapaikkaa. Tuoreen espanjalaisen selvityksen mukaan perinteiset huumeet tekevät siellä kauppaansa muuntohuumeita paremmin. Aineita tilataan sekä omaan käyttöön, että välitettäväksi. Vertaisarviot ovat välttämättömiä luottamuksen ja asiakkuuksien syntymiseksi. Silkkitien suomalainen verkkokauppa lähettikin taannoin satamäärin ilmaisia näytteitä vastineeksi käyttäjäarvioiden kirjoittamisesta. FBI onnistui sulkemaan Silkkitien kaupankäynnin syksyllä Virtuaalivaluutta Bitcoinin välityksellä vajaan kolmen vuoden aikana käydyn kaupan liikevaihto oli euroissa jo miljardiluokkaa. Käyttökatkos ei kuitenkaan jäänyt pitkäksi, vaan Silkkitie avattiin vajaan kahden kuukauden kuluttua uudistettuna 2.0-versiona. Paitsi huolta ja uudenlaista ansaintalogiikkaa, huumekuvioiden siirtyminen verkkoon on luonut runsaasti mahdollisuuksia varhaiselle puuttumiselle sekä tiedonkeruulle. Netissä toimii laadukkaita matalan kynnyksen palvelusivustoja, kuten Päihdelinkki. Huumeilmiöiden leviämistä kartoitetaan mediaosumia seuraamalla, ja sosiologit ovat kahlanneet läpi psykonauttien ja sekakäyttäjien keskustelupalstoja. Vastikään Roomassa pidetyssä uusien huumeiden konferenssissa todettiin viestinnän lisäkoulutuksen tarve. Huumehavaintojen tulee välittyä ripeästi ammattilaiselta toiselle. Mediaosaaminen lisää rakentavan huumekeskustelun mahdollisuuksia. Toisaalta se vähentää haitallisen tiedon leviämistä ja huumepaniikkeja joilla onkin maailmalla pitkä historia. Keinoja on onneksi olemassa. Tietoa ja vertaistukea päihdetyön ammattilaisille on saatavilla muun muassa A-klinikkasäätiön koordinoimasta Nopean huumetiedon Nopsa-ringistä. Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: 3 n 2014 Tiimi 3

4 Alkoholin kokonaiskulutus pysyi ennallaan Alkoholinkulutus 100-prosenttisena alkoholina 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti, litraa/asukas Tilastoitu kulutus Tilastoimaton kulutus Alkoholijuomien kokonaiskulutus pysyi viime vuonna ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Alkoholia juotiin 11,6 litraa jokaista 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti. Tilastoitu kulutus väheni ja tilastoimaton kulutus kasvoi vuodesta Tilastoimattomasta kulutuksesta valtaosa on alkoholin matkustajatuontia. Alkoholijuomien kulutustilastojen esitystapa on muuttunut. Kulutus esitetään nyt litroina 15 vuotta täyttänyttä asukasta kohti. Aiemmin tilastot on raportoitu litroina asukasta kohti. Esitystapaa on muutettu alkoholijuomien kulutuksen kansainvälisen vertailtavuuden parantamiseksi. Neuvontapalvelua pilotoidaan Pirkanmaalla Pirkanmaalaisille on tarjolla netissä toimiva palvelu, jossa voi kysyä päihdeongelmasta toipuneelta koulutetulta kokemusasiantuntijalta nimettömästi neuvoja liittyen omaan tai läheisen alkoholinkäyttöön. Neuvonta on kysyjälle maksutonta. Toiminnan ideana on madaltaa kynnystä hakea apua alkoholiongelmiin. Neuvontapalveluun on koulutettu vastaajiksi kymmenen kokemusneuvojaa. KokeNet-neuvontapalvelu rakennetaan osana A-klinikkasäätiön Verkottaja-kehittämishanketta. Hanketta rahoittaa RAY. Pirkanmaalle suunnattu neuvontapalvelun pilotti kestää asti. Palvelu on tarkoitus laajentaa valtakunnalliseksi loppuvuonna. 4 Tiimi 3 n 2014

5 Lyhyesti A-klinikkapalvelut loppuvat tamperelaisilta A-klinikkasäätiö käynnistää 20:tä työntekijää koskevat yhteistoimintaneuvottelut. Ne koskevat Tampereen A-klinikan, päiväosaston ja jalkautuneen päihdetyön työntekijöitä. Neuvottelut käydään marraskuun loppuun mennessä. Niiden taustalla on Tampereen kaupungin ilmoitus, ettei se enää jatka sopimusta A-klinikan palvelujen ostosta jälkeen. Tampereen A-klinikka on toiminut 57 vuotta. Kuntaliitto: Sote-alue vain palvelujen tilaajaksi Viisi laajaa sote-aluetta eivät voi olla sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajia, vaan tuotannon pitää olla kuntien käsissä lähempänä asukkaita. Näin katsoo Kuntaliitto ensi arviossaan tekeillä olevasta sosiaali- ja terveyspalvelujen uudesta järjestämismallista. Luontevinta on, että kunnat vastaavat tietyllä alueella palvelujen tuotannosta joko omalla toiminnalla, hankkimalla tarvittavat palvelut markkinoilta tai esimerkiksi järjestöyhteistyöllä, sanoo Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma. Eduskuntapuolueiden johtajien sopimassa mallissa Suomi jaettaisiin viiteen suureen sote-alueeseen, jotka olisivat kuntien muodostamia kuntayhtymiä. Alueet vastaisivat palvelujen järjestämisestä. Mettäterapia sai RAY:n palkinnon SámiSoster ry:n Goiakkanas-projekti on yksi kolmesta Raha-automaattiyhdistyksen vuoden 2014 Vaikuttavaa!-tunnustuspalkinnon saajasta. Palkinto myönnetään yhteiskunnallisesti vaikuttavasta ja tuloksekkaasta järjestötoiminnasta. Goiakkanas-projektia kiitettiin erityisesti kohderyhmänsä, saamelaisen työikäisen väestön, tarpeet, tavat ja yhteisön erityispiirteet huomioivasta työotteesta. Hankkeen kantavana menetelmänä on mettäterapia. Muut tunnustuspalkinnon saajat olivat Nuorten Palvelun ABC kohtaa nuoria -hanke ja Kuluttajaliiton Teta-projekti. Eniten tarvitsevat saavat vähiten TE-toimistot palvelevat heikoimmin vaikeasti työllistyviä ja erityistä tukea tarvitsevia asiakkaita, kuten pitkäaikaistyöttömiä ja osatyökykyisiä. Näin TE-toimistojen johtajat näkevät omat palvelunsa Soste ry:n Sosiaalibarometrissa. Barometrissa arvioidaan viime vuoden alussa voimaan tullutta työ- ja elinkeinotoimistojen uudistusta. Siinä palvelut jaettiin kolmeen palvelulinjaan: työnvälitys- ja yrityspalveluihin, osaamisen kehittämispalveluihin ja tuetun työllistymisen palveluihin. Uudistuksen nähdään hyödyttäneen eniten yritysasiakkaita ja koulutettuja, motivoituneita ja omatoimisia työnhakijoita. TE-keskusten johtajista vain viisi prosenttia uskoo oman toimistonsa henkilökohtaisen asiakaspalvelun vastaavan hyvin asiakkaiden tarpeisiin. Anne Eronen ym.: Sosiaalibarometri Soste Myös internetissä. 3 n 2014 Tiimi 5

6 Teksti: ANU PÄRSSINEN Kuvitus: PÄIVI KARJALAINEN Onko verkkoapu kunnon apua? Netti tarjoaa hyvän kanavan ottaa puheeksi häpeälliseksi koettuja asioita. Se myös antaa yllättävän monipuoliset mahdollisuudet auttaa. Auttamistyössä on luonnollista arvostaa kasvokkaisia kohtaamisia ja kehollista viestintää, sillä ne ovat ihmisen kehityksen perusta ja elinehto. Onko aito kohtaaminen mahdollista muutoin kuin näkemällä toisen kasvot? Ammattilaisina meidän voi olla vaikea nähdä verkon mahdollisuuksia, koska käsityksemme aidon kohtaamisen kriteereistä on vahva. Eihän terapia voi olla mahdollista ilman kasvokkaisia tapaamisia! Internet vie aikaani ja on pois asiakastyöstäni! Nuoret ovat aivan liikaa netissä, meidän täytyy tehdä jotain! Näin ajattelee moni ja niin tein itsekin. Sitten lähdin kokeilemaan ammatillista verkkoauttamista ja todellisuus olikin toinen. Verkosta sain aivan uuden ulottu- 6 Tiimi 3 n 2014 Tiimi 3 n 2014

7 vuuden niin työhön sosiaalityöntekijänä kuin elämään yleensä. Netissä puhutaan ilman lämmittelyä Olen työskennellyt pääosin Tukinet.net -sivustolla A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -toiminnan työntekijänä. Järjestöjen yhteistyönä toteutetussa Rikkinäisetpilottiryhmässä sovellettiin Varjomaailman nettiryhmämallia. Varjomaailman menetelmä ei ole uusi, sillä sitä on kehitetty vuodesta 2008 alkaen. Nettiryhmässä autoimme vaikeissa perhetilanteissa olevia nuoria ja nuoria aikuisia. Nuoret kirjoittivat usein vaikeuksistaan ymmärtää kohtaamiaan aikuisia, olivat he sitten vanhempia tai auttajia. Nuorten helpotus oli usein käsin kosketeltavaa, kun he saivat vihdoin kerrottua vaikeuksistaan. Sain palautetta, kuinka tärkeää oli, että joku aikuinen kerrankin kuunteli, ymmärsi ja hyväksyi ilman arvostelua. Itse asiassa en ollut saanut koskaan ennen näin paljon myönteistä palautetta työstäni. Nettiryhmä osoittautui asiakaslähtöiseksi matalan kynnyksen työkaluksi, joka antoi monipuoliset mahdollisuudet auttaa nuoria. Sain nuorten luottamuksen auttajana hämmästyttävän nopeasti. Samoin nuoret kertoivat ongelmistaan paljon aiempaa kokemaani avoimemmin saadessaan kirjoittaa nimimerkillä. Yllätyksekseni en kohdannut nettikiusaamista, herjaamista tai loukkauksia. Sen sijaan kohtasin joukoittain nuoria ihmisiä, joilla on aito halu ja motivaatio voida paremmin. Miksi netin kielteiset lieveilmiöt eivät näkyneet ohjatuissa ryhmissä? Sitä saattaa selittää nuorten suuri halu tulla autetuksi, kuten myös tukiryhmien tarkka suunnit- Autetuksi tulemisessa tärkeintä on, mitä ihminen itse ajattelee omasta tilanteestaan. telu. Nuori sai vapaasti kirjoittaa ryhmään tuntemuksistaan, mutta ryhmän rakenne, sisällöt ja toiminnalliset tekemiset oli harkittu tarkkaan. Tietoisuus päivittäin läsnä > > > Tiimi 3 n n 2014 Tiimi

8 olevasta työntekijästä teki selväksi nuorille, että vaikka verkossa ollaan, aikuiset ammattilaiset asettavat rajat. Näissä rajoissa nuorten oli turvallista kertoa syvimmistäkin salaisuuksistaan. Nettiryhmässä nuorille oli tärkeää kohdata vertaisiaan, tietää, että on muitakin jotka kärsivät kodin ongelmista. Jo pelkällä oman tarinan kertomisella oli usein voimauttava vaikutus nuoriin. Nuorista saattoi tuntua täysin käsittämättömältä päästä keskustelemaan vertaisten ja aihepiirin tuntevien työntekijöiden kanssa. Alussa oli työntekijöiden tärkeää käyttää aikaa ryhmän ilmapiirin auki kirjoittamiseen ja hyväksyvän ja kunnioittavan tunnelman luomiseen. Nuoret poikkeuksetta omaksuivat saman asenteen. Ryhmäilmiöt ja ryhmiin syntynyt lämmin tunnelma on täysin verrattavissa siihen, mitä tapahtuu kasvokkaisissa nuorten ryhmissä. Kirjoittaminen ryhmään oli helppoa myös siksi, että nettikirjoittamisessa eivät päde ainekirjoituksen säännöt. Kaikilla on vapaus käyttää itse osaamaansa kieltä omien kykyjensä mukaan. Olemme saaneet esimerkiksi lukihäiriöisiä nuoria kirjoittamaan. Joillain käytössä olivat hymiöt, toisella värit ja erilaiset fontit. Monilta nuorilta vanhemmat olivat kieltäneet puhumasta kodin ongelmista, ja näin nuorten avunhakeminen oli vaikeutunut merkittävästi. Nuoret olivat saattaneet salailla pitkään vakaviakin ongelmia ja sopeutuneet odottamaan parempia aikoja. Verkko tarjoaa häpeälliseksi koettujen ongelmien puheeksiotolle harvinaisen hyvän kanavan. Koin yhdessä nuorten kanssa helpotusta siitä, että he rohkaistuivat hakemaan apua internetissä. Anonymiteettiin perustuvassa nettityössä on tyypillistä uskaltautua puhumaan myös elämän vaikeimmista puolista ilman suurempaa lämmittelyä. Verkkotyö voi itsessään olla riittävä tapa tulla autetuksi. keaa, jos asiakas itse ei ole valmis ylittämään puheeksioton kynnystä. Verkossa työntekijälle voi tulla haasteeksi saada kokonaiskuva ihmisen elämäntilanteesta. Siksi verkkotyössä korostuvat tiedon antaminen, kannattelu sekä avun pariin ohjaaminen ja motivointi. Ongelmien Nimettömyydellä on varjopuolensa Verkkotyö voi itsessään olla riittävä tapa tulla autetuksi. Kuitenkin verkossa on arkea kohdata myös vakavia mielenterveyden häiriöitä, itsetuhoisuutta, perheväkivaltaa ja pitkäaikaisia traumoja. Avun saaminen perille on vaisyventyessä on vaikea työskennellä vain verkon varassa. Verkkotyössä on silloin syytä keskittyä hakemaan apua ihmisen kotipaikkakunnalta. Varjomaailman pitkäjänteisen työskentelyn avulla nuori yleensä saatiin sitoutumaan hyvin avun hakemiseen. Vakavissa tilanteissa nuori suostui luopumaan nimettömyydestään ja sai henkilökohtaista ohjausta puhelimitse tai sähköpostilla. Lastensuojeluilmoitusta ja ongelmien puheeksiottoa nuoren verkoston kanssa valmisteltiin yhdessä. Nuori myös sai tukea ryhmän työntekijöiltä perhetyön alkaessa. Yksittäisiä nuoria on ryhmissä kieltäytynyt antamasta nimeään, vaikka tilanne olisi vaatinut viranomaisten välitöntä puuttumista. Silloin keinot auttaa nimetöntä nuorta ovat puutteelliset. Nimettömyys voi siis verkkotyössä olla haaste. Mikäli asiakas tunnetaan ja häntä on mahdollisuus tavata kasvokkain, verkossa auttamisen mahdollisuudet ovat paljon laajemmat. Olisi tärkeää kehittää verkkotyön kasvokkaiseen auttamiseen yhdistäviä palveluita paikkakuntakohtaisesti. Avun saaminen perheen ongelmiin edellyttää vanhempien mukaanottoa työskentelyyn, eikä se ole mahdollista nimettömässä nuorta auttavassa verkkotyössä. Verkkotyö asiakastyötä keventämässä Otettuani verkon kohtaamisen välineeksi nuorten kanssa koin palaavani koulun penkille monella tasolla. Nuoret taisivat nettikirjoittelun minua paremmin ja itse sain opetella alkeita. Verkossa oli erityisen tärkeää olla samalla viivalla ja puhua nuorille ymmärrettävää ja täsmällistä kieltä. Nuoret kertoivat aikuisten joko puhuvan liian vaikeita asioita, kysyvän vääriä asioita tai he eivät kuule, mitä nuoret haluavat sanoa. Nuoret osasivat haastaa ja olla suoria. Toisaalta heidän suoruutensa myös helpotti tuen suunnittelua. Verkkotyötä opetellessani jouduin palaamaan ammattini peruskysymysten äärelle. Mitä tapahtuu ammatillisen auttamisen kohtaamisessa? Kuka määrittelee ongelman ja minkä tiedon perusteella? Minkä verran itse johdattelen ihmistä ennakko-oletuksillani? Luotanko asiakkaan kertomukseen? Haittaako, jos en näe ihmisen kasvoja tai tiedä hänen elämänkokonaisuuttaan? Totesin, että tärkeintä autetuksi tulemisessa on se, mitä ihminen itse ajattelee omasta tilanteestaan. Tehtäväni on kirkastaa hänen ajatuksiaan muutostarpeesta ja tukea muutoksen aikaansaamista. Tämä on tehtävissä myös verkossa. Verkossa kohtaaminen voi helpommin rakentua asiakaslähtöiseksi. Sitä eivät määrittele työntekijän ja hänen työyhteisönsä ehdot, kuten paikka, tapaamisaika ja kriteerit, joilla ajan saa varattua. Tämä ei tarkoita, 8 Tiimi 3 n 2014

9 Käyttäjilleen verkko luo tunteen, että joku kuuntelee ja on läsnä koko ajan. etteikö verkkotyö olisi työntekijän ja hänen taustaorganisaationsa hallittavissa tai että työskentelyn suunnittelu asiakastyön tavoitteisiin sopivaksi estyisi. Turhat kynnykset verkkotyö voi kyllä poistaa. Työntekijälle verkko työvälineenä voi tuoda mukanaan myönteistä vaihtelua kuluttavaan asiakastyöhön, jossa kohdataan paljon asiakkaita päivittäin. Kohtaaminen tuntuu yhtä aidolta verkossa, mutta se ei vaadi aivan yhtä intensiivistä läsnäoloa kohtaamisen hetkellä. Siksi se voi olla keventämässä asiakastyötä. On helpompi auttaa verkon välityksellä jo tuttuja asiakkaita. Virheen mahdollisuudet vähenevät ja avun sopivuutta voi arvioida säännöllisillä tapaamisilla, jolloin dialogi on erilainen kuin verkossa. Ihmisen olemuksesta ja kehonkielestä välittyy ammattilaiselle tärkeää tietoa. Siksi olisi järkevää yhdistää kasvokkaista ja verkkotyötä, kun kyse on monimutkaisista ja monitahoisista ihmisen elämää koskettavista ongelmista, kuten päihde- ja mielenterveyden ongelmista tai perheen sisäisistä vaikeuksista. Päätän ajatella myönteisesti ja tehdä toisin Aito ja ammatillisesti arvioiden laadukas kohtaaminen on mahdollista myös internetin välityksellä. Verkkokohtaaminen voi jopa parantaa ihmisten avunsaantia, niin sen sisällöllistä laatua kuin oikea-aikaisuutta. Käyttäjilleen verkko luo tunteen, että joku kuuntelee ja on läsnä koko ajan, vaikka todellisuudessa työntekijä vastaisi asiakkaan kysymyksiin kerran päivässä. Jopa yksittäinen verkkokohtaaminen voi olla käänteentekevä apua hakevalle. Elämä verkossa ja sen avulla on asiakkaiden ja varsinkin nuorten asiakkaiden tavallista elämää. Diginatiivi sukupolvi jatkaa jalanjäljissämme ja kehittää ammatillista apua myös verkkoon. Emme kuitenkaan voi jäädä odottamaan tätä, vaan meidän pitää aloittaa muutostyö itse. Onnistuuko aikuisikään ehtineiltä nykynuorilta kasvokkaisen avun hakeminen, kun he ovat tottuneet elämään verkossa? Moni nuori uhkaa jäädä ilman apua jo tämän päivän Suomessa. Asiakastyön kiireissä uuden omaksuminen tuntuu usein raskaalta, eikä aikaa ole koskaan riittävästi. Verkon käyttöönotto asiakastyössä vaatii samalla tavalla aikaa kuin mikä tahansa uusi työväline. Mutta ei yhtään sen enempää. Verkko-ohjelmien käytön oppii tekemällä, kunhan uskaltaa ryhtyä toimeen. Isompi asia on ottaa ensimmäinen askel kohti tuntematonta. Ajoittain on kuitenkin järkevää ravistella itsensä irti totutuista rutiineista ja alkaa tehdä asioita toisin. Suosittelen jokaista kokeilemaan, riippumatta siitä, onko itse avun hakija vai auttaja. Anu Pärssinen työskentelee Lasinen lapsuus -toiminnan projektikoordinaattorina A-klinikkasäätiön keskustoimistossa. Kommentoi juttua osoitteessa: Tiimin nettisivuilla on myös Anu Pärssisen kokoama lukupaketti niille, jotka haluavat tutustua enemmän verkkoauttamiseen. 3 n 2014 Tiimi 9

10 Kysy lähisuhdeväkivallasta Lähisuhdeväkivallasta kannattaa kysyä päihdepalveluissa. Väkivallan tunnistamatta jääminen on riski hoidon onnistumiselle ja uhrin turvallisuudelle. Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jonka tekijänä on nykyinen tai entinen puoliso tai kumppani, perheenjäsen tai muu läheinen ihminen. Osa lähisuhdeväkivallan uhreista hakee apua väkivallan fyysisiin vammoihin, osa välillisiin seurauksiin, kuten masennukseen tai päihteiden käyttöön. Vain harva osaa tai haluaa hakea apua itse väkivaltaan. Asiakkaan näkökulmasta on tärkeää, että häneltä kysytään väkivallasta, vaikka se ei olisi käynnin varsinainen syy. Päihde- ja mielenterveysongelmaiset riskiryhmiä Etenkin päihde- ja mielenterveyspalveluissa asiakkaana on ihmisiä, joilla on korkea riski lähisuhdeväkivaltaan. Erityisesti päihteiden ongelmakäyttäjänaisten todennäköisyys joutua fyysisen ja seksuaalisen väkivallan uhriksi on suuri. Samalla mahdollisuudet saada apua ovat heikot. Joissain tapauksissa asiakkaan päihdeongelma voi olla suoraa seurausta koetusta väkivallasta. Päijät-Hämeen alueen päihde- ja mielenterveyspalveluissa toteutettiin viime vuoden lopulla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoima lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen kokeilu. Kahden kuukauden aikana neljän päihde- ja mielenterveysyksikön kaikilta asiakkailta kysyttiin heidän kokemastaan lähisuhdeväkivallasta. Kysymisessä käytettiin lähisuhdeväkivallan suodatin- ja kartoituslomaketta, joka ohjaa työntekijää käymään läpi asiakkaan tilanteen sekä suunnittelemaan tarvittavat toimet. Joka kolmas vastaa kyllä Päijät-Hämeen kokeilussa joka kolmas päihde- ja mielenterveyspalvelujen asiakas ilmoitti kokevansa lähisuhdeväkivaltaa parhaillaan tai kärsivänsä aiemmin koetun väkivallan seurauksista. Naisista osuus oli 43 ja miehistä 20 prosenttia. Lähisuhdeväkivallan tunnistaminen johti usean asiakkaan kohdalla konkreettisiin toimiin, kuten väkivaltakokemusten työstämiseen osana päihde- tai mielenterveysongelman hoitoa. Lähisuhdeväkivallan systemaattisella kartoittamisella voidaan tunnistaa väkivalta silloinkin, kun sen merkit eivät ole selvästi nähtävillä eikä asiakas osaa itse pyytää apua. Kysyminen ei välttämättä tuota heti tietoa väkivallasta, mutta se avaa oven puhua aiheesta ja tarjota apua. Lähisuhdeväkivallasta tulee kysyä kaikilta Päijät-Hämeen kokeilussa työntekijät kokivat, että lomake auttoi antamaan paremman kuvan asiakkaan tilanteesta, muistutti väkivallasta kysymisen tärkeydestä ja loi sille rutiinin. Osa työntekijöistä mainitsi, että aikapula asetti joskus haasteita, sillä teema oli vain yksi muiden joukossa. Asiakkaat suhtautuivat kysymiseen myönteisesti, neutraalisti tai korkeintaan ihmetellen. Väkivallasta on tärkeää kysyä kaikilta. On myös tärkeää, ettei avun tarjoaminen jää vain yhteen kertaan. Hankkeen kokemusten perusteella THL on laatinut päihde- ja mielenterveyspalvelujen ammattilaisten käyttöön oppaan puuttumisesta lähisuhdeväkivaltaan. Opas soveltuu hyvin käytettäväksi myös muissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Reetta Siukola: Miten puutun lähisuhdeväkivaltaan? Esimerkkinä päihde- ja mielenterveystyö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Opas 34/2014. Lisää tietoa sivustolta: > Työn tueksi > Ehkäisevä työ. 10 Tiimi 3 n 2014

11 katainen ANU KATAINEN Terveyserot Helsingin kartalla Helsingin Kallio syntyi työväen asuinalueeksi 1800-luvun lopulla. Professori Heikki Waris kuvasi tuon köyhän kansan vyöhykkeen katuja seuraavasti: Keskellä katulinjaa, pitkien talorivien välissä kulki mutkitteleva kivinen tie, johon raskaitten kivi- ja hirsikuormien pyörät olivat uurtaneet syvät uomat ja jota vesi syksyisin vuolaana virtasi. [ ] Kiveämättömiä ja kuraisia olivat talojen pihatkin ja niiden väliset kapeat kujat ja takapihat. Olipa parin korttelin keskellä niin suuria lammikoita, että niitten luona monet pyykkipadat kiehuivat ja kymmenien perheiden vaatteet pestiin. Waris kuvaa vuonna 1932 ilmestyneessä tutkimuksessaan Työläisyhteiskunnan syntyminen Helsingin Pitkänsillan pohjoispuolelle Kallion asukkaiden karuja elinoloja. Ei ollut tavatonta, että vuokrakasarmien yhden huoneen asunnoissa majaili kymmenenkin ihmistä, perhe ja vuokramenoja kattamaan otetut asukit. Tautien leviäminen, surkeat työolot ja ruoan ja juomaveden kehno laatu näkyivät muuta kaupunkia huomattavasti korkeampina kuolleisuuslukuina. WARIS KIINNITTI huomiota myös Kallion asukkaiden juomatapoihin. Työläisten alueet olivat paheellisuuden pesiä, joissa haureus ja juopottelu rehottivat. Olutta ja väkijuomia oli vapaasti saatavilla ja työviikon päättyessä miesväki haki lähipuodista halpaa rommia ja punssia. Lisäksi viinaa virtasi Sörnäisten satamasta ja Itäisen Viertotien, nykyisen Hämeentien, lukuisista salakapakoista. Waris kytkee Kallion työmiesten runsaan viinankulutuksen myös yleiseen juomatapaan, jossa kova Terveyseroja tuottavat nyt elintavat. työnteko sai vastapainonsa rajuista juomingeista. Kurjien elinolojen lisäksi Kallion miesten elinvuosia verotti myös alkoholi. Tämän päivän Kallio on opiskelijoiden ja yksinasuvien suosima vireä kaupunginosa, jonka gentrifikaatiosta eli keskiluokkaistumisesta on puhuttu jo pitkään. Jotkut asiat ovat kuitenkin pysyneet samoina Wariksen tutkimuksen ajoista. Kalliolla on edelleen maine paheiden pesänä ja sen miehillä on vähemmän elinvuosia edessään kuin muissa kaupunginosissa. Siinä missä 1900-luvun alussa ihmisiä tappoi liian tiivis asuminen, sata vuotta myöhemmin suurin kuolemanriski koskee yksinasuvia. KALLION ESIMERKKI kertoo väestöryhmien välisten terveyserojen pysyvyydestä. Vaikka elinolojen epäkohdat on saatu korjattua, erot kuolleisuudessa säilyvät. Nyt eroja tuottavat elintavat, erityisesti alkoholin käyttö ja tupakointi. Wariksen Kalliossa työmiehet pakenivat ahdasta kotia lähikuppiloihin. Nykyisin paetaan muutakin: ahdistavaa menneisyyttä, juurettomuutta, kovenevaa kilpailua koulutus- ja työmarkkinoilla. Suosittelen lämpimästi Wariksen kirjaa kesälukemiseksi. Lukupaikaksi sopii erinomaisesti vaikkapa Karhupuiston kioski. Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: 3 n 2014 Tiimi 11

12 Teksti: KIRSI UTOSLAHTI Kuvat: JERE MAJAVA Muuntohuumeet huolestuttavat ammattilaisia ja käyttäjiä Muuntohuumeet näkyvät pääkaupungin päivystävässä terveydenhoidossa viikoittain. Käyttäjissä on nuoria, kokeilijoita ja ongelmakäyttäjiä. Muuntohuumeiden käyttäjiä kohdataan tajuttomina, vaikeiden infektioiden tai verenmyrkytysten vuoksi. Heillä on lämmön nousua, kouristuksia ja psykoosit voivat olla voimakkaita. Aineet vaikuttavat arvaamattomilla tavoilla. Niistä ei tokene päivässä eikä viikossa, kokenut vertaistyöntekijä sanoo. Niin kauan kun käyttöä pystyy jatkamaan, moni käyttäjä ei koe tarvitsevansa hoitoa. Muuntohuumeet ovat psykoaktiivisia aineita, joita käytetään päihtymistarkoituksessa ja joihin liittyy uhka kansanterveydelle. Niitä ei ole ehditty viedä valvontaan huumausainelain nojalla. Suomessa Tulli on tavannut muuntohuumeita kahdeksan vuoden ajan. Tällä hetkellä yleisimmät ovat alpha-pvp ja MDPV. Muuntohuumeita on tunnistettu jo enemmän kuin perinteisiä huumausaineita. YK:n huumevirasto on raportoinut 350 eri ainetta. Muuntohuumeasiakkaita kohtaavat työntekijät kertovat samanlaisesta hämmennyksestä kuin Suomessa koettiin toisen huumeaallon alussa. Valtaosa asiakkaista on tähän asti käyttänyt tunnettuja huumeita. Muuntohuumeista haetaan oloa, joka niistä on aiemmalla käyttökerralla saatu tai etsitään jotain uutta. Uutuudenvie- 12 Tiimi 3 n 2014

13 Muuntohuumeet ja niihin reagoiminen herättää pääasiassa kahdenlaisia ajatuksia: toisaalta korostetaan niiden vaikutusmekanismien jäljittämistä. Toisten mielestä kysyntään ja kokeilujen vähentämiseen pitäisi vaikuttaa varhain, jotta vakavia terveysongelmia ei pääsisi syntymään. hätys motivoi lähinnä kokemattomia käyttäjiä. Yleisin vaikutustapa on keskushermoston kiihdyttäminen. Muuntohuumeiden käyttäjät eivät usein osaa ilmaista, mitä aineiden käyttäminen antaa heille. Parikymppisen nuoren nopeasti huonontunut kunto pelottaa ja myös turhauttaa. Osa nuorista ei halua puhua tai vastata kysymyksiin. Kohtaamisessa on vaikea päästä alkuun. Käyttäjät voivat käyttäytyä sekavasti tai aggressiivisesti. Samalla heidän tilansa vaatii intensiivistä hoitoa. Realistista voi olla pyrkiä siihen, että asiakas selviytyisi mahdollisimman vähin vaurioin. Muuntohuumeita runsaasti ja riippuvuuden asteella käyttävät nuoret edustavat uutta sukupolvea. Tilanne ennakoi mahdollisesti laajempaa käyttökulttuurin muutosta. Nämä nuoret eivät itse hakeudu avun piiriin ja saattavat ajatella, ettei eläminen päihteistä sekavassa tilassa ole keneltäkään pois. Käyttöä arvausten varassa Hoitoa vaikeuttaa käytetyn aineen tunnistamisen vaikeus. Vähäinen luottamus on ollut huumekaupalle ominaista aiemminkin, mutta nettikeskustelujen perusteella monet ovat valmiita kokeilemaan muuntohuumeita arvausten varassa niiden sisällöstä. Vaikutusten ja yliannostusten taustalla on monia tekijöitä. Ulkonäkö ei 3 n 2014 Tiimi 13 > > >

14 kerro, mistä aineesta on kysymys. Vaikutus voi alkaa viiveellä, jolloin uusi annos vie arvaamattomaan tilaan. Lisäksi vaikutukset ovat yksilöllisiä. Sama aine vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla. Käyttäjä voi luulla käyttävänsä mietoa tai aiemmin kokeilemaansa ainetta. Annoskoko voi vaihdella tuhatkertaisesti, lisäksi aineita jatketaan vaarallisesti. Muuntohuumeiden kenttä muuttuu jatkuvasti. Aika ajoin jokin uusi aine saa lisää käyttäjiä. Yhä enemmän esiintyy seoksia, jotka koostuvat useista vaikuttavista aineista. Suomalainen päihdekulttuuri voi vaikuttaa siihen, että muuntohuumeiden käyttö on usein alusta lähtien rajua. On tapauksia, joissa yhden tai muutaman käyttökerran jälkeen ei ole pystytty lopettamaan. Toisaalta myös yksittäisiin kokeiluihin liittyy riskejä, vaikka käyttö ei jatkuisi. Avoimeksi jää monia kysymyksiä. Millä perusteella aine valitaan? Mikä osuus on hinnalla? Mistä välinpitämätön tapa käyttää nousee? Käyttäjän näkökulma Tiimi-lehti tapasi muuntohuumeita kokeilleen Krissen, 28 vuotta. Hänen veljensä kuoli muuntohuumeiden käytön seurauksena. Krisse kertoo, että muuntohuumeet koukuttavat voimakkaasti. Niiden myötä tulee eri ihmiseksi, ei tunne itseään. Käytön myötä tulee helposti väärinkäsityksiä läheisten kanssa. Muuntohuumeet näyttävät muuttavan persoonaa ja käyttäytymistä enemmän kuin muut huumeet. Krisse kertoo vainoharhoista, jotka voivat tuntua todellisemmilta kuin unet. Krissen mielestä muuntohuumeet lisäävät vastuuttomuutta, aiheuttavat turhia kuolemia sekä itsemurhia ja paljon ikävää ihmissuhteissa. Lisäksi ne ovat rasitta- Nuorisotyössä kannabiksesta puhutaan paljon, mutta muuntohuumeista ei ole tietoa. via elimistölle. Hän vertaa muuntohuumeita myrkkyyn, sillä käytön jälkeen nesteiden tarve voi olla viisi kertaa tavanomaista suurempi. Käytön aikana nälän tunne häviää. Parin päivän käytön jälkeen syömisen joutuu opettelemaan uudestaan. Muuntohuumeita käyttäneet kaverit ovat ailahtele- Miten saada yhteys muuntohuumeiden käyttäjiin? via. Heitä voi yrittää auttaa rauhoittelemalla, viemällä hoitoon ja puhumalla järkeä. Käyttäjät saattavat käyttäytyä levottomasti, vaikka olisivat omasta mielestään rauhallisia. Käyttö voi ensin tapahtua kavereiden kanssa. Myöhemmin käyttäjä usein eristäytyy enemmän. Krisse arvelee, että muuntohuumeet ovat netin myötä alkujaan nuorten juttu. Ne jäävät silti markkinoille. Tuntemuksen kerryttäminen aineista nettikeskusteluissa on osa ilmiötä, kuivanappailua. Tiedon puutteen vuoksi nuoret saattavat pitää muuntohuumeita pienempänä pahana. Monet huumeidenkäyttäjät myös välttelevät muuntohuumeita sen vuoksi, että myyntinimet eivät kerro aineiden sisällöstä. Isot voittoprosentit pitävät muuntohuumeita markkinoilla. Tilaamista EU:n ulkopuolelta motivoi muuntohuumeiden edullisuus ja vahvuus. Jos kahdeksan kymmenestä tilauksesta pääsee läpi, sitä pidetään riittävänä. Ainetta voidaan kokeilla itse ennen tilaamista. Krisse toivoo, että käyttäjät jakaisivat tutuilleen tietoa riskeistä. Erossa pysytteleminen on Krissen mielestä se, mikä ilmiöön voi auttaa. Tai se, että ihminen haluaa olla käyttämättä. Selkeitä syitä, joiden vuoksi niitä ei käyttäisi, ei ota huomioon enää muutaman viikon käytön jälkeen. Kuukauden käytön jälkeen voi olla niin romuna, ettei pysty lopettamaan. Kokemusasiantuntija kertoi Päihdepäivillä, että usein aineiden vaikutusta seuraavat kivut. Unettomuus on yleistä. Viihdekäyttöä hän ei pidä lainkaan mahdollisena. Käyttäjät ovat tyytyväisiä, kun saavat apua. Toisaalta käyttäjät kokevat, ettei heitä oteta vastaan terveydenhoitoon. Hoitojärjestelmä ei tällä hetkellä myöskään helposti mahdollista etenemistä käytön taustalla esiintyvien tekijöiden, kuten itsetuhoisuuden, käsittelyyn. HYKS:n osastonlääkäri James Boyd vetosi Päihdepäivillä pitkäjänteisen auttamistyön puolesta. Muuntohuumeiden käyttäjät saavat ensihoitoa usein liian myöhään. Käyttäjille tulisi saada tietoa siitä, millaisissa tilanteissa apua tulee soittaa heti. Heidän tulee voida luottaa siihen että he saavat pyydetyn kaltaista, terveydenhoidon apua. Viranomaisvalvonta kuuluu muihin yhteyksiin. 14 Tiimi 3 n 2014

15 Tietoa tarvitaan lisää Käytännössä muuntohuumeet saapuvat Suomeen ulkomailta. Saadaanko sieltä oppia tilanteen haltuunottoon? Lontoossa havaittiin viime vuonna, että käyttäjät lisäävät muuntohuumeita osaksi muuta käyttöä, eivät korvaa tai vähennä muiden psykoaktiivisten aineiden käyttöä. Iso-Britanniassa käyttäjiä on kaikilta yhteiskunnan tasoilta. Euroopan komission tietoa muuntohuumeiden riskeistä koonnut RedNet-hanke korosti tutkimusnäyttöön perustuvaa terveysviestintää samoissa sosiaalisen median kanavissa, joiden kautta aineita myydään. Pulmaksi jää tällöin käyttäjämaailmassa elävien käyttäjien tavoittaminen. Käyttäjät hyötyvät keskusteluista vertaistyöntekijöiden kanssa. Skotlannissa he saavat elämänlaatua kohentavaa vertaiskoulutusta. Helsingin Vinkin Katuklinikalla ja Helsingin Diakonissalaitoksen etsivässä työssä muuntohuumeiden käyttäjien kohtaamiset ovat arkea. Suurella osalla ongelmakäyttäjistä on Suomessa muuntohuumeiden käyttöä tai kokeiluja. Käyttäjän tila huonontuu usein näkyvästi niiden myötä. Matalan kynnyksen työntekijöitä askarruttavat keinot, joilla käyttäjiin saisi yhteyden. He eivät ole kiinnostuneita vertaistoiminnasta tai henkilökunnasta. Vanhojen käyttäjien ohjeita ei kuunnella. Varoittaminen liikkeellä olevista aineista on vähentynyt eikä kokemuksia jaeta. Oma terveys kuitenkin kiinnostaa käyttäjiä, vaikka heillä olisi itsetuhoista päihteidenkäyttöä. Luettavaa materiaalia riskeistä otetaan vastaan. Varoitukset liikkeellä olevista aineista ovat vähentyneet eikä kokemuksia jaeta. Vaikka kyse on marginaalista huumeiden käytön sisällä, monet uudet käyttäjät ovat nuoria. Tieto huumeiden käytöstä kaventuu, jos käyttäjät vetäytyvät tiiviisti yksityisyyteen ja vasta ilmiselvät ja vaikeat ongelmat tulevat näkyviksi. Vaikeus päästä käyttäjien luokse tekee aiheen tutkimisesta haastavaa. Helppo tilaaminen ja erilaiset nimet, kuten JWH tai PV sekä ulkonäöltään usein hyvin viimeistellyt pakkaukset hälventävät seuraukset, joita käytöstä voi koitua terveydelle. Suomessa nuorisotyössä puhutaan paljon kannabiksesta. Muuntohuumeista ei ole tietoa. Muuntohuumeita käytetään osana muuta huumeidenkäyttöä. Ammattilaiset reagoivat ilmiöön kartoittamalla aineita, toisaalta kysynnän ja kokeilujen vähentämiseen pyritään tiedon avulla. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään muuntohuumeiden koukuttavuudesta. Käytön syyt ovat laajempia, mistä kertoo itsetuhoisen käytön merkittävä osuus ja se, ettei apua haeta helposti. Jakautuvatko käyttäjät kuivanappailijoihin ja toisaalta vakavia terveyshaittoja kokeviin? Käyttäjien tulisi saada riskitietoa, jota he voivat jakaa helpossa muodossa. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja opiskelijat tarvitsevat valmennusta muuntohuumeiden käyttäjien kohtaamiseen. NOPSA Nopean huumetiedon rinki on ammattilaisverkosto, jossa jaetaan tietoa ajankohtaisista huumeilmiöistä sekä huumeiden käyttöön liittyvistä riskeistä. Sitä koordinoi A-klinikkasäätiön viestintäyksikkö. Lisää tietoa: LUETTAVAA Ornella Corazza et al.: Promoting innovation and excellence to face the rapid diffusion of Novel Psychoactive Substances in the EU: the outcomes of the ReDNet project. Human Psychopharmacology: Clinical and Experimental 4/2013. K. Moore et al.: Do Novel Psychoactive Substances Displace Established Club Drugs, Supplement Them or Act as Drugs of Initiation? The relationship between Mephedrone, Ecstasy and Cocaine. European Addiction Research 5, Pierluigi Simonato et al.: Novel psychoactive substances as a novel challenge for health professionals: results from an Italian survey. Human Psychopharmacology 28/2013. Ilmari Szilvay: Muuntohuumeet venäläistä rulettia terveydestä. Nuortenlinkki YK:n huumeviraston katsaus muuntohuumeiden esiintymisestä: Muuntohuumeiden käyttäjien vertaiskoulutuksesta Skotlannissa: Sosiaali- ja kulttuuriantropologi Kirsi Utoslahti työskentelee A-klinikkasäätiön viestintäyksikössä. 3 n 2014 Tiimi 15

16 Teksti & kuvat: AULI SAUKKONEN Tilaa hengittää Päihdetyötä voi tehdä myös nuotiota viritellen ja kannon nokassa istuen. Metsästä löytää tyyneyttä ja rauhaa. Alkukesän puolipilvinen päivä metsässä. Käenkaalin hennot kukat pilkuttavat sammalikkoa. Palokärki lähtee kirahtaen lentoon männyn kyljestä. Metsä on yksi projektityöntekijä Maarit Savolaisen työympäristöistä. Hänen työstään lähes puolet koostuu retkitoiminnasta. Hän vie koko päivän kestäville luontoretkille säännöllisesti asiakkaita Tampereen kuntoutumiskeskuksen kuntoutusosastolta, huumevieroitusyksiköstä ja A-klinikan päiväosastolta. Myös A-klinikkasäätiön muista Tampereen yksiköistä retkeillään, mutta satunnaisemmin. Millä mielellä ihmiset lähtevät luontoretkelle? Pitääkö ottaa käyttöön vanhat keinot, uhkailu, kiristys ja lahjonta? Maarit Savolaista naurattaa. On totta, että kaikki eivät ole innostuneita metsään menemisestä. Varsinkin nuorilla voi olla siitä huonoja mielikuvia. Mutta yleisesti täytyy sanoa, että suomalaiset ovat edelleen pohjimmiltaan metsäkansaa. Kun luontoon on lähdetty, on harvinaista, että joku tulee retkeltä takaisin pahantuulisena tai kiukkuisena. Yleinen palaute on, että olipa hyvä, kun tuli lähdetyksi. Päivä metsässä tuo vaihtelua normaaliarkeen. Retket valmistellaan yhdessä Maarit Savolainen on ollut luontoihminen lapsesta lähtien. Maalaistytöllä mieluisin leikkipaikka oli lähihaka ja ensimmäiset tienestit sai marjanpoiminnasta. Kiinnostus luontoon vei hänet aikuisena eräopaskoulutukseen. Sitä kautta löytyi uusi viritys työhön. Tapio-projektissa ( ) kehitettiin toiminnallisia menetelmiä päihdehoitoon. Kumppaneina olivat A- klinikkasäätiön silloinen Tampereen A-klinikkatoimi ja A-kiltojen liitto. Tuoreesta eräoppaasta saatiin projektiin projektin kehittäjä ja työntekijä. Projektihakemusta edelsi kysely asiakkaille ja työntekijöille: mitä muuta kuntoutus- ja katkaisuhoito-osastojen päiväohjelmiin toivottaisiin kuin keskusteluhoitoa ja kognitiivista terapiaa. Kyselyn vastauksissa tekemistä kaivattiin lisää. Tapio-projektin jälkeen A-kiltojen liitto halusi viedä toiminnallisuutta edelleen eteenpäin A-killoissa. Syntyi Selvästi metsässä -projekti ( ), jossa Maarit Savolainen toimi projektipäällikkönä. Projektissa muun muassa koulutettiin kiltakoutseja, aktiivisia A-kiltalaisia, jotka järjestävät retkitoimintaa omissa A-killoissaan. 16 Tiimi 3 n 2014

17 TYÖ ja TEKIJÄ > > > 3 n 2014 Tiimi 17

18 Jos menet lenkille, se on suorittamista. Mutta jos liikut saman matkan metsäpolulla, suorittaminen häviää. Toiminta elää ja voi hyvin A-killoissa tänäkin päivänä. Tampereen päihdekuntoutuksessa retkitoiminta on rakennettu sisään hoito-ohjelmiin. Retket suunnitellaan yhdessä asiakkaiden kanssa ja asiakkaat hoitavat pitkälle retken valmistelut. He muun muassa käyvät kaupassa ja valmistelevat ruuat. Kohde valitaan retkeläisten kunnon mukaan. Tampereen lähistöllä on myös paikkoja, joihin pääsee autolla aivan laavun viereen. Retkivarusteet vaatteista ja jalkineista alkaen on talon puolesta, ja ne on hankittu jo Tapio-projektin aikana. Myös se, miten retki teemoitetaan, suunnitellaan asiakkaiden ja työntekijöiden kanssa yhdessä. Savolainen esittelee retkillä mielellään eräperinnetaitoja, kuten nuotion sytyttämistä tuluksilla. Päivän aikana voidaan valmistaa pettuleipää tai pihkasalvaa. Itse rakennetussa telttakodassa voidaan savustaa lihaa syötäväksi. On myös pelillisiä ajanvietteitä, kuten metsägolfia. Kasveissa, sienissä ja linnuissa riittää havainnoitavaa. Ideana ei ole silti se, että retkellä kovasti touhuttaisiin ja tohellettaisiin. Saatan sanoa ihmisille, että menkää ja hakekaa oma paikkanne ja olkaa siellä rauhassa. Voi vaikka mennä kannon nokkaan istumaan. Ihmiset menevät metsään hakemaan tyyneyttä, rauhaa ja levollisuutta. Sitä sieltä saa, Maarit Savolainen sanoo. Metsäympäristössä oleilulla on tutkitusti monia terveysvaikutuksia. Se alentaa stressitasoa. Sydämen syke rauhoittuu ja verenpaine laskee. Jos menet lenkille, se on suorittamista. Päätät esimerkiksi juosta viisi kilometriä. Mutta jos liikut saman matkan metsäpolulla, suorittaminen häviää. Oho, lääkkeet unohtuivat Vaikka myös hoitoyksiköiden työntekijöitä on mukana luontoretkillä, siellä ei ole tarkoitus puhua hoidollisista asioista. Kuitenkin ihmiset alkavat monesti tehdä sitä oma-aloitteisesti. Laavulla ihminen, joka ei paljon puhu eikä pukahda, saattaa suit sait hakata halot ja virittää nuotion. Toiminta antaa hänelle mahdollisuuden toteuttaa itseään. Tekeminen, onnistuminen siinä ja uusien taitojen oppiminen vahvistaa itseluottamusta. Päihdekuntoutuksessa yhteisöllisyydellä on usein tärkeä sija. Sen kautta opetellaan ja palautetaan mieleen päivärytmiä, arjen taitoja ja sosiaalisia taitoja. Luontoretkeily ja se, että ihmiset joutuvat yhdessä suunnittelemaan ja tekemään, auttaa myös ryhmäytymisessä. Päivä metsässä tukee hoitoa ja esimerkiksi auttaa vieroitusoireisiin. Vieroitushoidossa voi olla tarvittavia lääkkeitä, joita ihmiset vahtivat tarkkaan ollessaan hoitopaikassa. Jos lääkkeet otetaan mukaan retkelle, siellä niitä ei välttämättä muisteta edes kysyä. Monesti ihmisiltä muu tekeminen on jäänyt päihdekäytön myötä. Pyrimme palauttamaan sitä. Moni yllättyy, että kymmenen minuutin ajomatkan ja kilometrin kävelyn päästä Tampereen keskustasta ollaan jo kivalla laavupaikalla. Ihmiset oivaltavat, että ai jaa, tänne voisi pyöräillä. Tänne tulenkin lasten kanssa. Elämystä halutaan viedä eteenpäin, Maarit Savolainen sanoo. A-klinikan tilanne murheena Maarit Savolaisen toimenkuvasta toisen puolen täyttää laatutyö. Hän toimii Pirkanmaan alueella laatuyhdyshenkilönä A-klinikkasäätiössä käynnissä olevassa SHQS-laatuohjelmassa. Hän sanoo, että SHQS tuntui alkuun työläältä ja hankalalta hahmottaa, mutta asioita on avautunut matkan varrella. Yksikkötasolla SHQS:n avulla kiinnitetään huomiota siihen, kuinka asiat järjestetty ja kuinka ne tehdään. Selkeät ja yhdenmukaiset toimintaohjeet ovat hyvä asia, ja ne voivat selkeyttää tekemistä yksikössä. SHQS sisältää paljon ohjeita ja asiakirjoja, mikä voi tuntua työläältä. Mutta metsä pitää nähdä puilta tässäkin asiassa. Ennen nykyistä laatuprosessia Savolainen teki Tampereella päihdehoidon laadun vaikutustutkimusta sosiaalisten vaikutusten arviointia Sofie-menetelmällä. Kuntoutumiskeskuksen kuntoutusosaston Sofie-raportti valmistui Nyt Sofie on hyllyllä, kun voimat on keskitetty uuteen laatujärjestelmään, mutta Sofieta varten kehitettyjä asiakaspalautekyselyitä tehdään edelleen. Maarit Savolainen toimii myös JHL:n Pirkanmaan alueellisena luottamushenkilönä A-klinikkasäätiössä. Hän sanoo, että se on ollut pitkään hiljaista ja rauhallista työtä. Rauha oli mennyttä, kun Tampereen kaupunki ilmoitti, että se ei enää osta Tampereen A-klinikan ja 18 Tiimi 3 n 2014

19 TYÖ ja TEKIJÄ Maarit Savolainen Työssä Projektityöntekijänä Tampereen kuntoutumiskeskuksessa toimenkuvana retkitoiminta ja laatutyö. Aloitin ohjaajana kuntoutumiskeskuksessa Koulutus Sosiaalikasvattaja ja eräopas. Kotoisin Pihtiputaalta maalaistalosta isosta perheestä. Työssäni palkitsee Monipuolisuus ja se että on voinut vaikuttaa omaan työnkuvaan. Rakkain työkalu Ainakin eniten käytetty ja miksei rakkainkin työkalu on nokipannu. Se herättää aina tiettyä kunnioitusta retkeläisissä. Pannu voisi kertoa monta tarinaa. Paras saamani palaute Se, miten ihmiset innostuvat ja kiinnostuvat, kun kerron esimerkiksi vanhoista erä- ja perinnetaidoista. Vapaalla Liikun paljon luonnossa myös vapaa-ajalla. Talvisin retkiluistelen, muina vuodenaikoina ulkoilen muuten, marjastan ja sienestän. Tykkään myös erilaisista kulttuurijutuista. Motto Kyllä elämä tasaa. siihen kuuluvan päiväosaston ja jalkautuvan päihdetyön palveluita lähtien. Henkilöstöllä on edessä ytneuvottelut. Tampere on vähentänyt palvelujen käyttöä myös kuntoutumiskeskuksesta. Tilanne on vakava ja järkyttävä ja vaatinut kaikilta paljon energiaa. A-klinikkapalveluissa vuosia kehitetty tietotaito on häviämässä. Uuden yhtä vahvasti ammatillisen hoitopaikan perustaminen vie pitkän ajan, Maarit Savolainen muistuttaa. Onneksi joskus hyvinkin ankealta näyttävän arkitodellisuuden vastapainoksi on luonto, jossa aurinko paistaa kaikille. Kysymys kuuluu, mikä on Maarit Savolaisen oma suosikkipaikka luonnossa. Vastausta on vaikea keksiä, sillä luonnossa kaikki on hienoa. Onpas vaikea kysymys Vanha vehreä sammaleinen kuusikko. Metsän rauha ja äänet, vihreän kaikki sävyt. Järvi. Suo. Suo on maisemana upea. 3 n 2014 Tiimi 19

20 TIETEEN KENTILTÄ Tieteen kentiltä -palstalla seurataan päihdealan tieteellistä tutkimusta. Tutkimuksia referoivat A-klinikkasäätiön kehittämisyksikön tutkimusryhmän työntekijät. Lisää tutkimuslyhennelmiä: Pätevä hoito ei edellytä palvelujen yhdistämistä Missä määrin päihde- ja mielenterveyspalveluiden integroiminen vaikuttaa kykyyn hoitaa samanaikaisia päihde- ja mielenterveysongelmia? Asiaa tutkittiin vertaamalla kuuden suomalaisen kunnan keskeisimmän päihdehuollon avohoitoyksikön kykyä hoitaa kaksoisdiagnoosipotilaita. Kolmessa tutkimuskunnassa päihde- ja mielenterveyspalvelut oli integroitu ja kolmessa ne toimivat erillään. Tutkimus perustui työntekijöiden ryhmähaastatteluihin, ja siinä käytettiin DDCAT-arviointimittaria (Dual Diagnosis Capability in Addiction Treatment). Tulokseksi saatiin, että päihdehuollon avohoitoyksiköiden kyky hoitaa kaksoisdiagnoosipotilaita ei ollut yhteydessä systeemitason integraatioon. Kahdessa kunnassa, joissa päihde- ja mielenterveyspalveluita ei ollut integroitu, avohoitoyksiköiden kyky hoitaa kaksoisdiagnoosipotilaita oli suuri. Yhdessä kunnassa, jossa palvelut oli integroitu, avohoitoyksikön kyky hoitaa kaksoisdiagnoosipotilaita jäi heikoksi. Tutkimuksen mukaan järjestelmätason integraatio ei siis ole välttämätön edellytys pätevälle yksikkötason kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidolle. Päihdehoitoyksiköt voivat vastata integraatiotarpeisiin vahvistamalla psykiatrista osaamistaan ja yhteistyöverkostojaan. Tuukka Tammi & Kerstin Stenius: Capabilities for handling complex substance abuse problems and its relationship to the treatment system: using the DDCAT instrument to explore local treatment systems in Finland. NAD 1/2014. Korkea buprenorfiiniannostus vähensi oheiskäyttöä Miten buprenorfiini toimii korvaushoidossa verrattuna lumelääkkeeseen ja metadoniin? Asiaa selvitettiin käymällä läpi tietohaun avulla alan tutkimuskirjallisuus. Mukaan valikoitui 31 kliinistä tutkimusta, joissa tutkimushenkilöt oli jaettu satunnaisesti koeja kontrolliryhmään. Lääkkeen toimivuutta tarkasteltiin vertaamalla hoidossa pysymistä ja oheiskäyttöä. Tulosten mukaan buprenorfiini sitoutti potilaat hyvin hoitoon verrattuna lumelääkkeeseen. Metadonilla hoitoon sitoutuminen oli jonkin verran buprenorfiinia parempi. Opioidien oheiskäyttöä esiintyi lumelääkettä saaneita vähemmän vain niillä potilailla, jotka saivat buprenorfiinia korkean yli 15 milligramman päiväannoksen. Richard Mattick et al.: Buprenorphine maintenance versus placebo or methadone maintenance for opioid dependence. Cochrane Database of Systematic Reviews n 2014 Tiimi