Naapurisopua Skinnarilassa s. 8. Seurakunnat vastaavat nuorten työllistämishaasteeseen s. 5 Maltti on valttia aluekehitystyössä s. 16. s. 6. s.

Transkriptio

1 s. 6 s. 7 s. 11 s. 15 Juhannushäät eivät ole enää muodissa. Teatteri puhuu Euroopan epätoivosta. Hae kattavaan lähetystyön koulutukseen. Merita Mattilan rakas Ghana. Kesäkuu Lappeenrannan evankelis-luterilaiset seurakunnat Naapurisopua Skinnarilassa s. 8 Seurakunnat vastaavat nuorten työllistämishaasteeseen s. 5 Maltti on valttia aluekehitystyössä s. 16

2 YHTYMÄ 3 Sinä Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa. Ps. 4:8 Uusi kasvo Gallup Pääkirjoitus Ketkä pääsevät taivaaseen? Seurakuntien, kuten muidenkin instituutioiden elämässä pääasia unohtuu usein päivittäisten rutiinien alle. Juhlankaan aikaan olennaisia kysymyksiä ei rohjeta kysyä. Kirkko on kuitenkin taivasmatkojen matkatoimisto. Tavoitteet on asetettu kauas ja päämäärä korkealle. Missä vietät iäisyytesi, kysyttiin suorasukaisesti joskus vuosikymmeniä sitten. Voiko elämänsä nuhteettomasti elänyt ateisti päästä taivaaseen? Jos kaikki pääsisivät taivaaseen, niin mitä virkaa on saarnata pelastuksesta, jonka voi jo kuitata saaduksi? Mikä on se taivas ja sitten se kadotus, helvetti? Kirkkomme opin ja tunnustuksen mukaan taivaaseen päästään yksin armosta, yksin uskon kautta, yksin Kristuksen tähden. Hyvät teot eivät siinä auta. Hiuksia nostattavaa lienee joidenkin mielestä se, että murhamieskin voi periä iäisen autuuden, jos hän vaikka kuolinvuoteellaan katuu ja uskoo Vapahtajaan! Kun puhumme taivaasta ja helvetistä, puhumme kuvien ja symbolien avulla. Taivasta kuvaavat kultakaupunki ja helmiportti sekä enkelten kuoro. Vastakkaiset elementit, tuli ja pimeys, symboloivat helvettiä. Symbolit ja kuvat viittaavat johonkin sellaiseen, josta meillä ei ole mitään tietoa. Kukaan ei ole tullut kertomaan niiden kohteista, vaikka kännykän vastaajaan olisikin jäänyt omaääninen lupaus yhteydenotosta. Kristillisissä hautajaisissa käytetyimmät siunaussanat ovat: Maasta sinä olet tullut. Maaksi sinun pitää jälleen tulla. Jeesus Kristus Vapahtajamme herättää sinut viimeisenä päivänä. Kaikki herätetään: ne, jotka uskoivat Kristukseen ja nekin, jotka eivät uskoneet. Kuoleman jälkeen aika menettää merkityksensä. Kuolinhetken ja tuon viimeisen tilinteon välissä aika on vain kuin silmänräpäys. Luther sanoi jotakin hyvin olennaista kuvatessaan meidän kokevan kolme yllätystä taivaaseen päästessämme! Ensiksikin taivaassa ei ole heitä, joiden uskoimme sinne pääsevän. Toiseksi siellä on henkilöitä, joita emme uskoneet siellä kohtaavamme. Yllätyksistä kolmas ja suurin on se, että me itse olemme siellä. Taivaassa siis kaikki on toisin! Mikko Ojanen Lappeenrannan seurakunnan kappalainen Seurakuntatervehdys π Lappeenrannan evankelis-luterilaisten seurakuntien tiedotuslehti Julkaisija Lappeenrannan seurakuntayhtymä Päätoimittaja Mikko Ojanen Toimitussihteeri puh marinella.ruutu@evl.fi Kirkkokatu 10 A, PL Lappeenranta , kesä elokuu 46. vuosikerta Toimitusneuvosto Antti O. Arponen, Keijo Martikainen, Timo Mattila, Mikko Ojanen,, ja Marja Talikka Lehti jaetaan maksutta kaikkiin kotitalouksiin Lappeenrannassa. Painosmäärä Seuraava numero ilmestyy Aineistot lehteen voi toimittaa sähköpostitse lappeenranta.tiedotus@evl.fi mennessä. Kirkko on kuitenkin taivasmatkojen matkatoimisto Kannen kuva Ilmoitusmyynti Etelä-Saimaan myyntineuvottelijat: Heta Halme puh Luottamushenkilöltä Kerhopojasta päättäjäksi Yhteyteni seurakuntaan alkoi 50-luvulla Lauritsalan seurakunnan poikakerhossa, jota veti Pertti Viinamäki (nyk. Lautamäki). Poikatyöntekijät Matti Boisman ja Unto Huovila olivat myös tärkeät seurakuntatieni viitoittajat. Seurakuntayhtymän päätöksentekijä minusta tuli yli 30 vuotta sitten. Lähes koko tuon ajan olen vaikuttanut myös yhtymän kiinteistöasiain johtokunnassa: puheenjohtajana, varapuheenjohtajana ja rivijäsenenä. Monia asioita ohjaavat pelkät kylmät eurot. Siitä huolimatta päättäjällä on oltava myös oma hengellinen vakaumuksensa. Silloin seurakunnallisia asioita jaksaa tehdä huomattavasti paremmin. Kirkossamme toimivat monet erilaiset hengelliset suuntaukset, myös meillä paikallisesti. Se on hyvin haastavaa. Kysynkin, miksi jotkut seurakunnan ulkopuolisissa hengellisissä liikkeissä sielullaan ja sydämellään toimivat haluavat olla myös meillä päättämässä asioista? Tässä en tarkoita Lasse Jutilan edustamaa yhteisöä. Jutila haastoi minut kertomaan motivaationi toimia kirkollisissa luottamustehtävissä. Olen hoitanut yhteisiä asioita periaatteessa koko ikäni; ensin ay-liikkeessä, sitten kaupunginvaltuutettuna. Ay-toiminta on kasvattanut ottamaan vastuuta myös seurakunnallisista asioista. Yhtymätasolla olen ollut erityisen huolissani kiinteistöjen kunnosta ja suureksi paisuneesta kiinteistömassasta. Jotkut toimitilat ovat myös liian pienellä käytöllä. Yhtymässä on onneksi tehty hyvä kiinteistöstrategia, joka pureutuu näihin ongelmiin. Päättäjien tulisi ratkoa asioita koko yhtymää ajatellen ja jättää oman seurakuntansa etu toissijaiseksi. Yhteistyötä kaupungin kanssa tulisi kehittää. Miksi emme yhdistäisi hupenevia voimavarojamme? Asiaan ovat ottaneet kantaa myös Mikkelin ja Kuopion piispat Suomen Kuvalehdessä: Kunnan ja seurakunnan yhteistyö voi parhaimmillaan kasvaa strategiseksi kumppanuudeksi. Se kasvattaa molempien osaamista ja tietopääomaa. Se tuo kustannussäästöjä, koska yhdessä tekeminen on yksin toimimista edullisempaa. Strateginen kumppanuus merkitsee myös yhteisiä työmenetelmiä ja yhteisiä palveluja. Kunta ja seurakunta palvelevat samoja ihmisiä yhteistä hyvää edistäen. Molemmat joutuvat siksi uusimaan lähestymistapaansa. Kummankin tehtävä on tuoda perustoimintonsa kuntalaisia ja seurakuntalaisia lähelle riippumatta siitä, miten hallinnollisia rakenteita uusitaan. Näillä ajatuksilla ja motivaatiolla katse eteenpäin! Samalla haastan Heikki Kaipian kertomaan ajatuksiaan roolistaan seurakuntayhtymän luottamushenkilönä. Juha Myllynen Yhteisen kirkkovaltuuston jäsen Arja Husso puh Päivi Imeläinen puh Merja Luhtanen puh Maarit Vento puh sähköpostiosoite etunimi.sukunimi@esaimaa.fi Paino Saimaan Lehtipaino Oy Saatuaan valkolakin päähänsä, Katja Kerkkänen lähti opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Opintouran päätyttyä hänestä tuli kuitenkin pappi. Lauritsala sai urheilevan nuorisopastorin Katja Kerkkänen saavutti teologian maisterin oppiarvon valmistuttuaan viime lokakuussa Helsingin teologisesta tiedekunnasta. Vokaation eli papin työtehtävään kutsun ja vihkimyksen jälkeen hän sai sokeripalan kaulaansa ja on työskennellyt tammikuusta lähtien Lauritsalan seurakunnan nuorisopastorina. Olin aktiivinen seurakuntanuori ja isonen. Tuona aikana heräsi ensimmäistä kertaa ajatus siitä, että voisiko minusta tulla pappi. Lauritsalassa Kerkkänen tekee yhteistyötä nuorisotyönohjaaja Matti Anttilan kanssa ja osallistuu esimerkiksi isoskoulutuksen sekä koko perheelle suunnatun Kotikylän messun toteuttamiseen. Yritämme houkutella messun avustajiksi nuoria, esimerkiksi bändiin soittamaan. Kutsunkin kaikki, sekä vanhat että nuoret, osallistumaan messuun. Lappeenrantaan Kerkkänen päätyi sattumalta. Ajankohtaista Hän on kuitenkin kotoisin Imatralta, mikä helpotti Etelä-Karjalaan muuttoa. Perhe ja suku asuvat nyt lähellä Kerkkästä. Ennen ovien avautumista teologiseen tiedekuntaan Kerkkänen ehti opiskella vähän aikaa kirkon nuorisotyönohjaajan tutkintoa DIAK:ssa. Siellä teologiset opintokokonaisuudet alkoivat kiinnostaa häntä yhä enemmän. Samalla tajusin, että jos luen papiksi, niin voin toimia myös nuorten parissa. Opintojen kautta sain lisää teologista syvyyttä työhöni. Vapaa-aikanaan Kerkkänen viihtyy ystäviensä seurassa sekä urheilee. Perheen ja läheisten kanssa vietetty aika sekä liikunta rentouttavat. Syksyllä urheilin paljon, mutta nyt työn ohessa se on vähän jäänyt. Postimerkki muistuttaa juhlavuodesta Lappeenrannan seurakunta teetätti 100-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi 300 merkin painoksen juhlapostimerkkejä. Idea juhlamerkistä tuli seurakuntaneuvoston jäseneltä, filatelisti Arto Pulkkiselta. Postimerkin aihetta pohdittiin Lappeenrannan seurakunnan työntekijäpalavereissa. Lopulta yhteisellä päätöksellä sen teemaksi valikoitui Lappeenrannan kirkon kupoleiden Jeesuksen Minä olen -lauseet. Valokuvaaja Ari Nakari kuvasi kupolit, joista merkkiin valit- tiin Minä olen elämän leipä lauseen sisältävä kupoli. Ensimmäisen luokan postimerkkiä on jaettu seurakuntaneuvoston jäsenille, työntekijöille sekä myös seurakuntalaisille. Nyt valmistettu painos haluttiin pitää pienenä postimerkin arvon kasvattamiseksi. Täten merkistä ei aiota teettää uutta painosta. Sen sijaan suunnitteilla on seuraavaksi avaimenperä juhlavuoden kunniaksi. 1. Olitko katsomassa Ristin tie -pääsiäistapahtumaa? 2. Toivoisitko, että tapahtuma järjestettäisiin uudelleen ensi vuonna? Aira ja Martti Pajari 1. Kyllä olimme, ja pidimme siitä. Ristin tie oli katsomisen arvoinen ja jotain uutta Lappeenrannassa. 2. Kyllä, jos vapaaehtoista joukkoakin löytyy noin paljon sen järjestämiseen. Pirjo Nuutinen 1. En itse tapahtumaa, mutta harjoituksia kyllä. 2. Tapahtuma oli ihan hyvä. Sen voisi järjestää uudelleen. Henkilöstöuutiset Lappeen seurakunta: Vs. seurakuntapastori Harri Silvolahti siirtyy pois seurakunnan palveluksesta Lauritsalan seurakunta: Vs. nuorisotyönohjaaja Sini Järvinen päättää työt Lauritsalassa Sammonlahden seurakunta: Kappalainen Ritva Saarikivi-Kakkonen jäi eläkkeelle virastaan Kiinteistötoimi: Marja-Liisa Linnavirta siirtyi Koulukatu 10:n iltavahtimestarin paikalta vahtimestari-suntioksi Tuula Pohjalainen 1. Olin katsomassa Ristin tietä pitkänäperjantaina. Tapahtuma oli kiinnostava ja väkeä oli yllättävän paljon liikkeellä. 2. Kyllä, koska tapahtumalle oli näin suuri kannatus ja kiinnostus. Se voisi olla perinne paikkakunnalla. Anja Rautio 1. Näin osan siitä parvekkeelta. Tapahtuma näytti hienolta pimeässä. 2. Kyllä, ilman muuta. Rati Meriläinen 1. En ollut, sillä olen tyytynyt perinteiseen Ylös Jerusalemiin -esitykseen. 2. Henkilökohtaisesti se ei ole minulle tärkeä, mutta jos seurakunta kokee, että tapahtuma on väline saavuttaa seurakuntalaisia, niin miksei. Lapsityö: Lastenohjaaja Tiina Karpin ja Päivi Karppasen työsuhteet päättyivät Leirikeskukset: Kirsi Karppinen valittiin apuemännäksi, ja hänen pääasiallinen työpaikkansa on Kesärannan leirikeskus. Taloustoimisto: Maija Suoanttila työskentelee palkanlaskennassa vuosilomasijaisena kesän ajan. Tiedotus: Pekka Heneliuksen määräaikainen työsuhde tiedotussihteerin sijaisena päättyi

3 4 YHTYMÄ TYÖNANTAJANA YHTYMÄ TYÖNANTAJANA 5 ISOSKOULUTUS Isosena oppii tärkeitä työelämän taitoja Alina Hämäläisellä, Simo Horttanaisella sekä Anni Lähteenmäellä on menossa jo neljäs vuosi isosena. He eivät ole lähteneet isoseksi palkan takia, vaan omakohtaisen kiinnostuksen ja työstä irtoavan hauskuuden vuoksi. Pienen tytön silmissä isoset olivat siistejä ja rohkeita tyyppejä, jotka uskalsivat mennä juttelemaan kaikille. Lapsen kuvitelmissa asiat näyttivät juuri tuolta ja halusin itsekin isoseksi, muistelee Anni Lähteenmäki ensimmäisiä leirikokemuksiaan. Ennen isoskoulutusta Anni ehti leireillä paljon aina peruskoulun toiselta luokalta lähtien. Koulutuksen myötä hän kertoo saaneensa kasvaa hiljalleen kiinni seurakuntaan. Isoskoulutus on ollut minulle tärkeämpää kuin esimerkiksi rippileiri. Simo Horttanainen tiesi jo rippikouluun mennessään haluavansa isoseksi ja itse leirillä kiinnostus vahvistui entisestään. Myös hänellä on taustalla monen vuoden kokemus poika- ja varkkarileireistä. Ensimmäinen kerta isosena oli ihan mieletön kokemus. Koulutuksen kautta Simolle syntyi myös ammattihaave valmistua nuorisotyöntekijäksi kirkolliselle alalle. Seniorit ja juniorit Sekä Anni että Simo ovat mukana Lappeen seurakunnan nuorten toiminnassa. Rennon fiiliksen vuoksi Lappeelle päätyi myös Alina Hämäläinen. Jäin tänne, vaikka kuulunkin Sammonlahden seurakuntaan. Lappeelle oli tuttua ja turvallista tulla osittain myös siksi, että äiti on täällä töissä. Rippileirien lisäksi isoset pääsevät halutessaan ohjaamaan poika-, tyttö- ja varhaisnuorten leirejä. Täysi-ikäiset voivat toimia leireillä myös apuohjaajina. Seniori-isoset puhuvat leiriläisistään pikkuisina, mutta pilkkanimi se ei heille ole. Senioriisosten asenne leiriläisiä kohtaan Joutsenon seurakunta on rohkaiseva ja kannustava. Kun olin itse menossa ensimmäistä kertaa Maata näkyvissä -festareille, isonen, jota en tuntenut aiemmin, tuli bussissa viereeni istumaan ja alkoi vain jutella. Siinä me sitten olimme kuin parhaat kaverit, Alina muistelee. Leireillä isoset viettävät aikaa leiriläisten kanssa ja luovat yhteishenkeä porukkaan. Isosten mielipide painaa myös leiriohjelman suunnittelussa, vaikka nuorisotyönohjaajat ovatkin siitä päävastuussa. Nyt kun työntekijät ovat tul- Kiviniemi-Rosqvistille myönnettiin harvinainen ansiomitali Moskovan Patriarkaatin Pietarin ja Laatokan hiippakunnan metropoliitta Vladimir myönsi Joutsenon seurakunnan kappalaiselle Sirpa Kiviniemi-Rosqvistille pyhän apostoli Pietarin mitalin kiitokseksi hänen yli 10-vuotisesta panoksestaan Venäjän ortodoksisen kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välisissä lapsi- ja ystäväseurakuntatyön hankkeissa. Mitali luovutettiin Kiviniemi-Rosqvistille Anni Lähteenmäen (vas.), Simo Horttanaisen ja Alina Hämäläisen mielestä seurakuntien yhteinen isospankki helpottaisi isosten jakamista leireille. Pietarissa hiippakunnan pääsiäisvastaanotolla Vastaavan tasoisia mitaleja on jaettu aiemmin ainoastaan kaksi kappaletta: arkkipiispa Jukka Paarmalle sekä Lappeen seurakunnan kappalaiselle Timo Rosqvistille. Sirpa Kiviniemi- Rosqvist on ensimmäinen mitalin saanut luterilainen nainen ja pappi. Leireillä kokeneempien ja vasta koulutuksen päättäneiden isosten välillä ei näy hierarkiaa Konsertit leet tutuksi, he saattavat soittaa tai kysyä tavattaessa, mitä mieltä olette tästä, Simo kertoo. Ohjelmavastuun lisäksi isosen keskeisenä tehtävänä on Alinan mielestä olla jokaisen leiriläisen kaveri ja tukipilari. Anni korostaa isosen läsnäoloa ja tehtävän kumpuamista Raamatun lähetyskäskystä. Leireillä kokeneempien ja vasta koulutuksen päättäneiden isosten välillä ei näy hierarkiaa. Seurakunta pyrkii kuitenkin jakamaan isoset leireille siten, että mukana olisi sekä konkareita että tuoreempia isoja. Innostus ennen kaikkea Simo, Anni ja Alina ovat jatkaneet isosina vuodesta toiseen pääasiassa hyvän porukan takia. Pakko kuitenkin myöntää, että tässä vaiheessa tuntee itsensä jo joissain tapauksissa vähän ylikasvaneeksi, mutta poiskaan en halua lähteä, Anni pohtii. Kaksivuotisen isoskoulutuksen ja leireillä vietetyn ajan myötänä seniori-isosille on tarttunut takkiin monenlaisia eväitä elämää varten. Ei isoseksi kannata lähteä sen takia, että saisi palkkaa, vaan nimenomaan on oltava halu tehdä tätä. Kun kesällä menen leirille, se on minulle vähän kuin toisenlainen loma, Simo kuvailee. Isosena pääsee käsiksi myös työelämään ja sen vaatimuksiin. Leirillä oppii omatoimisuutta ja kantamaan vastuuta. Alinan mielestä isosella on oltava hyvä työmoraali, jotta hän onnistuu pitämään leirillä ohjat käsissään. Tehtävä on ollut nuorille myös henkilökohtainen kasvun paikka. Olen rohkaistunut täällä ihan hirveästi verrattuna siihen, mitä olin joskus yläkouluaikana. Tämä on ollut sellainen turvallinen ympäristö kasvaa, Anni lisää. Kuitenkin paras asia, joka täällä voi syntyä, on henkilökohtainen suhde yläkertaan. Se ei tapahdu väkisin, vaan nimenomaan kyselyn ja löytämisen kautta, seniori-isoset muistuttavat. Haastattelu, teksti Jos haluat mukaan isoskoulutukseen, ota yhteyttä oman seurakuntasi nuorisotyönohjaajaan. Erityisesti poikia kaivataan mukaan toimintaan. Lappeen ja Lappeenrannan seurakunnissa toimii tänä vuonna 64 isosta. Lempeä Melodraama on Lounasmusiikkien uusi esiintyjä Jo perinteeksi muodostuneessa kesän Lounasmusiikki-sarjassa kuullaan keskiviikkona klo 12 kahden naisen ammattitaitoista kokoonpanoa, Lempeää Melodraamaa. Forssalaissyntyinen Mariina Niittymäki ja lappeenrantalainen Johanna Kälviäinen ovat koonneet Lounasmusiikissa kuultavan Juurille- konsertin ohjelmiston tärkeiden kysymysten äärelle. Konsertti sisältää aistikkaita hengellisiä lauluja piano- ja harmonikkasäestyksellä. Ohjelmistossa on mukana esimerkiksi Lasse Heikkilän ja Jaakko Löytyn puhuttelevaa tuotantoa sekä hyvän vastaanoton saaneita Mariinan omia sävellyksiä ja sanoituksia. Niittymäen ja Kälviäisen mukaan konsertti on mitä mainioin tapa hiljentyä Jumalan sanan äärelle, iloita armosta arjen keskellä tai kunnioittaa pyhäpäivää musiikin keinoin. Mariina Niittymäki on työskennellyt jo vuosia laulun saralla monin eri tyylilajein. Hän on koulutukseltaan myös diakoni. Johanna Kälviäinen tunnetaan puolestaan lappeenrantalaisena harmonikan ja pianon soiton taitajana. Hän on soittanut eri kokoonpanoissa ja tehnyt sovituksia harmonikka- ja tanssimusiikkiyhtyeille. Johanna on myös Lappeenrannan pelimannien taiteellinen johtaja, ja tullut monille tutuksi toimiessaan kanttorin tehtävissä useissa seurakunnissa Etelä- Karjalassa. Kesän lounasmusiikkitarjonnasta lisää sivulla 15. Ajankohtaista Moni löytää kesätyön seurakunnasta Lappeenrannan seurakuntayhtymä työllistää noin 200 kesä- ja kausityöntekijää. Näihin lukeutuvat esimerkiksi kesäteologit ja -kanttorit, leirien yövalvojat, kirkon oppaat, leirikeskusten keittäjä-siivoojat ja hautausmaatyöntekijät. Kesätöiden osalta seurakuntayhtymän suosituin hakukohde oli tänäkin vuonna hautausmaat, kun vähiten kiinnostusta herättivät tarjolla olleet yhdeksän keittäjä-siivoojan pestiä. Työsuhteiden kesto vaihtelee kesätyöntekijän muutamasta viikosta kausityöntekijän korkeintaan puolen vuoden pestiin. Näin pitkiä työsuhteita oli haettavissa alle kymmenen. Henkilöstöpäällikkö Tiina Ojala kertoo suunnitteilla olevan kesätöitä hautausmaille ja leirikeskuksiin myös alle 18-vuotiaille. Tämä tapahtuisi erottelemalla työtehtäviä, joissa ei vaadittaisi koneiden käyttöä. Seurakuntayhtymän täytyy ajatella yhteiskuntavastuuta. Juuri vuotiaiden olisi todella hyvä saada kosketusta työelämään, Ojala arvioi. Kokemus on valttia Hautausmaille sai tänä vuonna hakea ensimmäistä kertaa myös nettilomakkeella. Hakemuksia saapui 278 kappaletta, mikä on seurakuntayhtymän ylipuutarhuri Jukka Nikusen mukaan hieman normaalia enemmän. Hän arvelee sähköisen hakumahdollisuuden olevan osasyy hakijoiden kasvaneeseen määrään. Hakemuksista 235 kappaletta tehtiin nettilomakkeella. Töihin pääsi 66 henkeä. Keskimääräinen työsuhteen pituus hautausmaalla on kolme kuukautta. Pidempiä pestejä tekevillä kausityöntekijöillä on aiempaa työkokemusta ja he toimivat kesätyöntekijöiden perehdyttäjinä. Kausityöntekijältä vaaditaan tietoa, taitoa ja tahtoa, Nikunen kuvailee. Ikäskaala hautausmaan kesätyöntekijöillä vaihtelee 18 vuodesta joidenkin kausityöntekijöiden reiluun 60 ikävuoteen. Nikunen kertoo hautausmailla asetettavan etusijalle jo aiemmin yhtymällä töissä olleita, hyvin työnsä tehneitä työntekijöitä. Puutarhaalan meneillään oleva tai suoritettu Lastu Jenni Miettinen odottaa innolla työntäyteistä kesää ja seurakuntalaisten tapaamista. koulutus luo myös etulyöntiaseman kouluttamattomiin nähden. Kolmantena valttina Nikunen mainitsee työkokemuksen vastaavanlaisista tehtävistä. Ensimmäistä kesää hautausmaalle pyrkivät ovat hakijoiden joukossa selvässä vähemmistössä. Työturvallisuuslaista johtuen hautausmaatöissä on 18 vuoden ikäraja. Tätä nuorempi ei saa esimerkiksi käsitellä ruohonleikkuria. Kuluvana kesänä hautausmailla panostetaan työturvallisuuteen. Kaikille ruohonleikkuutyötä tekeville hankittiin turvajalkineet ja työntekijöille pidettiin perehdyttämispäivä, jossa annettiin tietoa työturvallisuudesta. Monelle ruohonleikkurin käynnistäminen meillä on ensimmäinen kohtaaminen koneen kanssa, Nikunen toteaa. Opastukseen pitää kiinnittää huomiota, ettei vahingoiteta muistomerkkejä, mutta ei myöskään itseä. Työn sisältö rakennetaan mielekkääksi Keväällä Helsingin yliopistosta valmistunut teologian maisteri Jenni Miettinen valittiin Lappeenrannan seurakuntaan kesäteologiksi. Kolmen kuukauden pestiin sisältyy esimerkiksi rippileirejä, saarnavuoroja ja jumalanpalvelusavustusta. Joutsenosta kotoisin oleva Miettinen suoritti kuukauden mittaisen teologiharjoittelunsa seurakunnassa viime vuoden toukokuussa. Oli niin mukavaa, että ajattelin tulla myös kesäksi. Hän ilmaisi halukkuutensa kesäteologin tehtävään ja sai paikan ilman erillistä haastattelua. Ensimmäistä kertaa kesäteologina työskentelevällä Miettisellä on positiiviset odotukset kesältä. Paljon kokemusta, hauskoja rippileirejä ja kohtaamisia ihmisten kanssa. Mika Kolehmainen Maallinen veli Jormalle Voitit Lappeenrannan laulukilpailut kuusikymmenluvun lopulla. Olit silloin ammatiltasi kansakoulun opettaja. Vuosien saatossa sinusta kasvoi suomalaisuuden perikuvaksi kutsuttu, suurten mittojen taiteilija. Olet pitänyt sinivalkoista lippua korkealla niin koti- kuin ulkomaisilla lavoilla ja taidelaitosten hallinnon huipulla. Mikä on ollut kaiken hinta? Kerroit siitä tunnetulle toimittajalle tämän tvohjelmassa. Haastelun runko tukeutui osin Pekka Hakon sinusta tekemään kirjaan. Koin tv-toimittajan esiintymisen välillä perin töykeäksi. Otit ärsyttämisen vastaan nöyrästi ja kävit ilmiselvästi kovaa sisäistä kamppailua. Myönsit toimineesi laput silmillä, mistä läheisesi saivat kärsiä. Koko perhe valjastettiin palvelemaan sinun uraasi. Minua kosketti etenkin vastauksesi toimittajan kysymykseen: tekisitkö uudelleen samat valinnat, vaikka nyt tiedät, miten perheesi sen koki? Pitkän hiljaisuuden jälkeen vastasit: tekisin. Tartuin kirjaasi. Nyt ymmärrän, että taiteen palo on voima, jota ei voi vastustaa. Musiikin maailma on niin rikas, että se ohittaa kaiken muun. Et silloin huomannut, että kotijoukkosi jäivät vaille arkista läsnäoloa. Miehinen malli, jota edustit ja jota tyttäresi etsivät siipoistaan sittemmin hajonneissa avioliitoissaan, perustui oman aikasi ihanteisiin. Olit kirkasotsainen kodin, uskonnon ja isänmaan mies. Kirkkomme on sinulle kulttuurisesti ja sosiaalisesti yhteiskunnan vahva perusta. Jouduit silti törmäyskurssille. Kun poikasi tuli syrjityksi kansankirkkomme piirissä, valitsit puolesi. Syrjinnän syy oli Markon homosuhde. Myöhemmin poikasi sairastui aidsiin ja menehtyi. Jouduit harkitsemaan arvojasi uudelleen. Tulit rohkeasti esiin Kotimaa -lehdessä. Miksi kirkko ei anna ihmiselle lupaa olla sitä, mitä hän on. Perustetaan sitten kaksi kirkkoa, joista toinen olisi syntisten, aivan tavallisten ihmisten kirkko. Mika Waltari kertoi jäähyväishaastattelussa ahdistuvansa lukiessaan lehdistä ikätoveriensa muistosanoja. Hän pysyi loppuun asti uskollisena nuoruutensa ihanteille. Waltari oli syystä surullinen: eikö todellakaan tapahtunut mitään kehitystä? Kiitos Jorma, että annoit ajateltavaa. Löysin monista ajatuksistasi niin itseni kuin koko miessukupolvemme. Muutos ei ole koskaan myöhäistä. LAPPEEn seurakunta Kotiseutuyhdistys etsii tarinoita Kahden vuoden kuluttua vietetään Lappeen seurakunnan 600-vuotisjuhlaa. Yksi Lappeen Kotiseutuyhdistyksen keskeinen tehtävä on säilyttää ja tallentaa seurakunnan sekä kunnan historiaa ja perinnettä. Siksi yhdistys kutsuu lappeelaisia jälleen juhlan kunniaksi vanhan kirkollisen muistitiedon, tarinoiden ja tapahtumien keruuseen. Omat ja edellisten sukupolvien muistot tallennetaan nyt kotiseutuyhdistyksen arkistoon, ja niitä julkaistaan mahdollisesti myös kirjoissa ja lehdissä - ei sanat salahan jouva. Mieleen painuneet tarinat ja tapahtumat voi toimittaa os. Lappeen Kotiseutuyhdistys, Etelä-Puistokatu 13, Lappeenranta. Tiedusteluihin vastaa Antti Vanhanen, p tai antti@vanhanen.net.

4 6 TYÖMUOTO YHTEISKUNTA 7 Toimitukset Matkakertomus Teatteriarvio Kirkkohäät voivat olla mutkattomat ja intiimit Lappeenrannassa kirkollisten vihkimisten määrä on suurimmillaan loppukesästä. Juhannuksena mennään naimisiin yhä harvemmin. Kesän alussa alttarille astuvat Paula Sohkanen ja Mikko Martin halusivat häidensä ajoittuvan mahdollisimman lähelle sitä kuukaudenpäivää, jolloin he tapasivat ensimmäisen kerran. Kaupungin suosituin vihkikirkko on punatiilikirkko aivan keskustan liepeillä. Tuon kirkon myös Lappeenrannasta kotoisin olevat Paula Sohkanen, 23 ja Mikko Martin, 24 valitsivat alunperin vihkipaikakseen. He varasivat tilan vuotta ennen avioitumista. Ennakoinnista huolimatta Paulan ja Mikon häät uhkasivat kuitenkin peruuntua. Syynä ei suinkaan ollut välirikko, vaan kovasti odotettu vauva ilmoitti vihdoin tulostaan. Kun päätimme kuitenkin pitää häät, Lappeenrannan kirkko tuntui tilanteessamme liian suurelta. Vaihdoimme sekä vihki- että juhlapaikkaa, tuleva morsian kertoo. Kihlaus käynnisti häävalmistelut Lappeenrannan keskusrekisterin johtavan toimistosihteerin Marjatta Alatalon mukaan vihkikirkon tai päivän varaamisessa ei ole tarkkaan määriteltyä aikaa, mutta häävalmistelut vaativat pientä ennakointia. Papin ja kanttorin kannalta on hyvä, jos aikataulu on tiedossa vähintään kaksi viikkoa etukäteen. Vihkiminen voidaan toimittaa kirkon lisäksi myös muussa erikseen sovitussa juhlapaikassa. Toimitusta todistamaan vaaditaan kaksi henkeä. Paulalle ja Mikolle kirkko tuntui heti oikealta paikalta mennä naimisiin. Olemme molemmat kuuluneet aina kirkkoon. Maistraatti tuntui tilana kylmältä eikä ollut meille vaihtoehto. Kesäparin hääjärjestelyt ovat sujuneet mutkattomasti. Koristeita Paula on valmistanut jo kihlajaispäivästä, juhannuksesta 2011 lähtien. Sormusten vaihto oli siis vahva merkki sitoutumisesta. Tuleva aviopari Martin on saanut seurakunnasta tarpeellista ohjeistusta häidensä etukäteisvalmisteluihin. Aluksi keväämmällä tuntui, etteivät asiat etene, kun odottelimme vahvistusta papista ja uudesta tilasta. Neuvoja on kuitenkin saanut jo ennen kuin on edes itse hoksannut kysyä kaikkea, Paula vahvistaa. Suunnitelmia voi muuttaa huoletta Mikko ja Paula astelivat alttarille kesäkuun toisena lauantaina. Vihkipaikkana heillä oli Sammonlahden kirkko ja juhlatilana seurakuntakeskuksen Ankkurisali. Tilojen vaihtumisen lisäksi Paula Sohkanen ja Mikko Martin hankkivat sormuksen vasta häitä edeltävällä viikolla. Hääparin ei ole muutenkaan tarvinnut stressata hääjärjestelyistä hyvien etukäteisvalmisteluiden vuoksi. myös vierasjoukkoa kutistettiin 120:sta reiluun 30:een. Paulan ja Mikon häät ovat osoitus siitä, ettei kirkkohäiden tarvitse aina olla suuret. Siellä voi järjestää myös intiimimmät juhlat, Paula muistuttaa. Juhlatilat morsiuspari kävi katsastamassa hyvissä ajoin keväällä. Ennen hääpäivää he ovat tavanneet muutaman kerran papin sekä kanttorin kanssa. Papin johdolla hääpari osallistui Esteiden tutkinta on helppo hoitaa keskusrekisterissä läheistensä kanssa myös kirkkoharjoituksiin ennen varsinaista vihkimistä. Paulan ja Mikon vihkipappina on Mikko Ojanen Lappeenrannan seurakunnasta. Halusimme Mikon vihkimään, koska hän on kastanut minut ja vihkinyt myös äitini ja isäpuoleni. Meistä tapaamisia on ollut riittävä määrä. Vihkitoimituksen musiikista vastaa Heidi Kunttu. Hän toivoo voivansa tavata hääparin aina etukäteen. Esittelen heille musiikkia ja soitan lisäksi valitut marssit ja virret. Kuntun mukaan häämarssien kestosuosikki on Prinsessa Ruusunen, mutta viiden kärjestä löytyvät myös Mendelssohnin, Kuulan, Wagnerin ja Elgarin häämarssit. Toimituksen yhteislauluna laulettavista virsistä kesäsuosikkeja ovat Suvivirreltä melodiansa lainaava Se tuntee onnen syvän sekä perinteisem- Keskusrekisterin johtava toimistosihteeri Marjatta Alatalo suosittelee hääparille asiointia keskusrekisterissä esteiden tutkinnan osalta. Kihlaparin on toimitettava vihkijälle voimassaoleva esteidentutkintatodistus. Mikäli pari ei huomaa täyttää tutkintalomakkeeseen tietoja omasta seurakunnasta, tilanne voi olla pulmallinen. Maistraatti ei aktiivisesti kysy vihittävien mahdollista seurakuntaan kuulumista. Papin on myös ennen vihkimistä varmistettava, että todistus on toimitettu. Vihittävä pari voi hoitaa avioliiton esteiden tutkinnan keskusrekisterin sijaan myös seurakuntatoimistoissa Joutsenossa, Lauritsalassa ja Sammonlahdessa, maistraatissa tai täyttämällä ja tulostamalla tutkintalomakkeen suoraan netistä. Keskusrekisterissä tai toimistoissa asioinnin yhteydessä hääpari saa samalla mukaansa esitteen vihkikaavasta, tietoa avioliittolaista ja mahdollisuuden häämarssi-cd:n lainaamiseen. Teknisten asioiden ohella yhden käynnin aikana hoituvat myös kuulutusten lukemisesta sopiminen sekä liiton solmimista koskevan tiedon julkaisemisesta päättäminen, Alatalo lisää. Linkki nettilomakkeeseen löytyy seurakuntayhtymän kotisivuilta, joilla on lisäksi paljon muutakin hääpareille hyödyllistä informaatiota. Täytetty lomake palautetaan keskusrekisteriin, mihin tahansa seurakuntatoimistoon tai maistraattiin. Sekä hääparin että kahden todistajan on allekirjoitettava lomake. Esteiden tutkinta vie aikaa seitsemän päivää. Lomake lähetetään tutkinnan valmistuttua kotiin tai sen voi myös halutessaan noutaa keskusrekisteristä. Esteiden tutkinta on voimassa neljä kuukautta. Kirkolliseen avioliittoon vihittävistä vähintään toisen on kuuluttava evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja toisen johonkin muuhun kristilliseen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Lähteet ja lisätietoja: pi Soi kunniaksi Luojan. Vaikka Paulan ja Mikon hääsuunnitelmat menivät uusiksi raskauden vuoksi, yksi tärkeimmistä hääjärjestelyistä, josta ei haluttu tinkiä, liittyi juuri musiikkin. Pikkusiskoni laulaa meille kirkossa. H-hetki tekee perheen Paula Sohkanen ja Mikko Martin ovat jo naimisissa tämän lehden ilmestyessä. Morsian odotti hääpäivää rauhallisin mielin nauttien alkukesän lämpöaallosta. Vielä ennen lauantaita oli kerättävä kielot koristamaan kirkkoa ja juhlatilaa. Muuten kaikki alkoi olla valmista. Paula ja Mikko vihittiin ns. pitkän kaavan mukaan. Morsiusmessu eteni jumalanpalveluksen mukaisesti ja siihen sisältyi myös ehtoollisen vietto. Heti papin aamenen jälkeen tuoretta avioparia juhlistettiin aterialla Ankkurisalissa. Paula kiittelee seurakuntayhtymän pitopalvelua juhlatarjoiluun paneutumisesta. He esittelivät runsaasti eri tarjoiluvaihtoehtoja ja kyselivät mielipidettämme niistä. Yllätys hääparille oli se, ettei juhlatilassa voi tanssia häävalssia, koska siihen varattu sali on kirkon yhteydessä. Parista sääntö tuntuu aika tiukalta. Toisaalta sen ymmärtää, koska kyseessä on kirkon tila, toisaalta häävalssi on harvoin sellaista musiikkia, joka ei sopisi sinne soitettavaksi, Paula pohtii. Nyt Akselin ja Elinan häävalssi tanssittiin samana iltana Iitiän lavalla. Avioliitto muuttaa Paulan ja Mikon arjessa lähinnä vain morsiamen sukunimen ja helpottaa asioiden hoitamista tulevan vauvan osalta. Sen syvempi merkitys liittyy sitoutumiseen. Koen, että avioliitto tekee meistä oikean perheen ja on myös merkki aidosta lupautumisesta toisillemme. Vihkimiset numeroina Lappeenrannan seurakunnissa: vihkitoimituksia on varattu touko-syyskuulle 2013 yhteensä 70 vuonna 2012 vihittiin kirkollisesti 181 paria ja toimitettiin 9 avioliiton siunaamista Lappeenrantalaisnuoret tarttuivat remonttivälineisiin innokkaasti. Kuvassa kolmasosa matkalaisista. Life-illan unelma toteutui Kroatiassa Lappeenrannan nuorille avautui ainutlaatuinen tilaisuus matkustaa Kroatiaan, vajaan asukkaan Kutinan kaupunkiin ottamaan selvää, minkälaista on oikea lähetystyö. Lappeenrannan ja Lappeen seurakuntien nuoriso- ja lähetystyö järjestivät toukokuussa viiden päivän mittaisen matkan Keski-Kroatiaan. Idea matkasta syntyi nuorille suunnatussa Life-lähetysillassa, joka sai vieraakseen lähetystyöntekijä Elina Braz de Almeidan Kroatiasta. Mietittiin, että jos joku päivä aukeaisi mahdollisuus lähteä nuorten kanssa jonnekin, menisimme itse toteamaan, mitä paikan päällä tapahtuu, lähetyskasvatussihteeri Heidi Jantunen kertoo. Matka varmistui, kun sitä varten anotulle projektimäärärahalle näytettiin vihreää valoa. Kroatiaan lähti 21 nuorta Lauritsalan, Lappeen, Lappeenrannan ja Sammonlahdesta seurakunnista. Matka maksoi sata euroa henkeä kohden. Paikan päällä 25 hengen ryhmä tutustui esimerkiksi kaupungin ev.lut. kirkon tukemaan M18-tanssi- ja taideryhmään, joka pyrkii tavoittamaan peruskoulun käyneitä, Nuorisotyönohjaaja Jari Berg sai tunnustuksen yli 20 vuoden mittaisesta urastaan. syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Tanssisali on monelle nuorelle ainoa sellainen iloinen, hyvä paikka, missä saa unohtaa huolensa, mukana ollut seurakuntapastori Reetta Karjalainen kertoo. M18-ryhmä kutsuttiin Lappeenrantaan ja se esiintyy Satamatorin lavalla maanantaina 8. heinäkuuta klo 14. Sota jätti jälkiä Suomalaiset auttoivat paikallisia seurakuntalaisia esimerkiksi remonttitalkoiden muodossa. Viikonloppuna he tutustuivat Pakracin kaupunkiin, jossa sodan jäljet näkyivät rajusti. Alueen nuorten kanssa järjestetyssä iltaohjelmassa laulettiin englanniksi, rukoiltiin ja kuultiin heidän elämästään. Nuorilla ei ollut mitenkään ruusuisia tarinoita. Siellä näkyy sodan vaikutus, sanoo Reetta Karjalainen. Työttömyyskorvauksia saa vain LAPPEEn seurakunta Jari Bergille ansiomerkki Lappeen seurakunnan nuorisotyönohjaaja Jari Berg on saanut kirkon lapsi- ja nuorisotyön ansiomerkin. Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen ojensi merkin Bergille Jyväskylässä, nuorisotoimialan ammattilaistapahtumassa Nuori2013. Tapahtuma kokosi yhteen reilut 2500 nuorten parissa työskentelevää aikuista. Tajusin oikeastaan vasta siinä hetkessä tällaisen tunnustuksen arvon. Tuntuu ihan hyvältä, Berg muutaman kuukauden ajan, sitten jää tyhjän päälle, jatkaa Lappeenrannan seurakunnan lähetyskasvatussihteeri Maarit Berg. Sunnuntai-iltapäivänä suomalaisnuoret tekivät laulullaan vaikutuksen paikallisiin Kutinan seurakunnan jumalanpalveluksessa. Siellä kysyttiin, onko tämä ryhmä jo julkaissut levyn, Berg nauraa. Matkasta nauttinut Krista Ylä- Kotola myönsi 16 tunnin matkustamisen, kaltevalla vanerisängyllä vähillä unilla nukkumisen ja jääkylmällä vedellä peseytymisen olleen myös rankkaa. Kokemus saa kuitenkin kauttaaltaan positiivista palautetta nuorilta, jotka olivat vaikuttuneita paikallisten ystävällisyydestä. Oli hienoa päästä auttamaan ihmisiä konkreettisesti, matkalla ollut Anni Lähteenmäki kertoo. Ne olivat elämäni parhaat viisi päivää, Edgar Karu lisää. kertoo. Vuonna 1988 erityisnuorisotyössä aloittanut Berg oli 2000-luvulla lähetystyössä Tansaniassa. Nyt hänen päätehtävänään on varhaisnuorisotyö. Meillä on hyvä tiimi Lappeella, hän kiittelee. Ympärillä on monia muitakin, jotka olisivat yhtälailla ansainneet tällaisen merkin. Maarit Berg Surullisia lauluja Euroopan sydämestä Kaupunginteatterin Veeran kammarissa on tarjolla elämää pienoiskoossa. Näyttämön takaseinälle on ripustettu alamäkeä vierivä polkupyörä. Vastakohtana odottaa matkustajaansa myös itämainen matto lähdössä kohti korkeuksia. Jos et siedä kiroilua, juoppoutta tai itsetuhoa eli arkea, voit syystä jättää kammarin oven avaamatta. Mutta jos sinulle syntien tunnustaminen, anteeksianto, armo, kiitollisuus ja ennen kaikkea rakkaus ovat kantavia voimia, Kristian Smedsin Fjodor Dostojevskin tekstejä sivuavalla näytelmällä on sinulle sanottavaa. Jari Juutinen on taitava ohjaaja. Hiljaisuuskin osaa puhua. Väliin hän herkistää aisteja tapahtumien edetessä katsomojen takana vain kuulon varassa. Alun avainsana on vuorovaikutus. Mikäpä yhdistäisi suomalaismiehiä paremmin kuin inttikokemukset? Kansakunnalla on vielä yhteinen muisti. Katoaako siitä osa, jos yleisestä asevelvollisuudesta luovutaan? Yleisön lämmittämisessä on riskinsä. Yliaktiivinen katsoja voi roolistaan innostuneena johtaa harhapoluille, mikä rikkoo yleisvirettä. Näin ei käynyt näkemässäni esityksessä. Liisa Sofia Pöntinen hallitsee tarkasti vaihtuvat roolinsa. Välillä on vaikea uskoa, että juopporentun nahkoissa onkin ison näyttämön Myrskyluodon Maija. Näytelmäklassikkoa ei tarvitse tuoda nykyaikaan. Klassikko on klassikko juuri siksi, että katsoja saa itse oivaltaa ajattomat yhteydet. Juutinen toi nykyajankin näyttämölle. Mutta eihän esitys ollutkaan Rikos ja rangaistus -romaanin näytelmäversio. Pöntinen välitti Raskolnikovin hahmossa sähkökitaransa kera sanomaa, joka värisyttää selkäpiitä. Milloin ja miten purkautuu Euroopan työttömien ja syrjäytyneiden nuorten epätoivo? Onko odotettavissa kansainvaelluksia? Kenellä onkaan silloin ase ja kuka kerjää? Täpötäydessä katsomossa oli myös meitä senioreja. Alun ja lopun musiikkivalinta aukeni vasta kotisohvalla. Tunnuskappaleen levytti suomeksi Olavi Virta jo yli puoli vuosisataa sitten Kullervon sanoin: On ihanaa, kun rakastaa... Miksi muuten näytelmän nimeä ei ollut suomennettu? Jokuhan voi luulla, että koko teos esitetään englanniksi ja jäädä kotiin. Jaksaako Sofia Pöntisen seurassa istua tunnin ja kolme varttia ilman väliaikaa? Jaksaa, sillä ollaan hyvässä seurassa. Ja lisää hyviä uutisia: esitykset jatkuvat syksyllä. Timo Mattila

5 8 Kansainväliset yhteydet Kansainväliset yhteydet 9 Oppilaitostyö Ystävyys murtaa kielimuurin KOLUMNI Skinnarilaisessa kerrostalossa asuvat eläkeläiset Marja Viskari ja Tuovi Anttonen tutustuivat vietnamilaisopiskelijoihin Phuon Nguyeniin ja Mai Anh Ngohon. Vaikka osapuolet eivät puhuneet juurikaan samaa kieltä, tämä ei estänyt ystävyyden muodostumista. Vietnamilaiset Phuon Nguyen, 32 ja Mai Anh Ngo, 20 saapuivat Suomeen syksyllä Pohjois-Vietnamin Hanoista kotoisin oleva Mai Anh, lempinimeltään Maya, opiskelee Saimaan ammattikorkeakoulussa liiketaloutta. Etelä-Vietnamin aiemmin Saigonina tunnetusta Ho Chi Minhinistä Suomeen tullut Phuong puolestaan tekee energiatekniikan maisterin tutkintoa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Molemmat opiskelevat englannin kielellä. Lappeenrannassa on vähän vietnamilaisia opiskelijoita, joten käytännössä he kaikki ovat tutustuneet toisiinsa ja moni myös asuu saman katon alla. Maya ja Phuong ystävystyivät Suomessa ja asuivat vuoden ajan yhdessä Skinnarilassa ennen Phuongin muuttoa. Maya saapui Lappeenrantaan elokuussa Helsinki-Vantaan lentokentän kautta. Junamatkalla hän sai ensikosketuksen suomalaiseen luontoon. Katsoin, että kaikkialla on metsää ja ihmettelin, missä ihmiset ovat. Kello kymmenen aikaan illalla oli vielä kirkasta, kun Vietnamissa ei ole enää niin valoisaa. Phuong (oik.), Tuovi (vieressä) ja Maya ovat vierailleet usein Marjan luona. Elämää Suomessa Maya oli lukenut Lappeenrannan olevan suuri turistikaupunki, mutta skinnarilaisessa kerrostalossa hiljaista maisemaa katsoessa yhdeksän miljoonan hengen Hanoin asukki ei tuntenut olevansa keskellä metropolia. Suomen verkkainen liikenne aiheutti myös aluksi hämmennystä. Autot odottavat täällä, että jalankulkija ylittää tien. Ensimmäisellä kerralla jäin odottamaan, että lähestyvä auto menisi ohi. Se pysähtyi ja ihmettelin, että mitä se odottaa. Lopulta kuitenkin ylitin tien, Maya nauraa. Alkuaikoja Suomessa muistellessaan Maya kertoo kaiken olleen miellyttävää hänen saapuessaan. Luonto on kaunista ja ihmiset ystävällisiä. Ainoa häiritsevä asia on se, että täällä on liiankin rauhallista. Ihmisiä ei näe ja talven pimeys on stressaavaa. Phuong saapui Suomeen vuosi sen jälkeen, kun hänen miehensä oli tullut Ouluun opiskelemaan arkkitehtuuria. Hän on käynyt tämän luona Oulussa kesällä, lomillaan ja viime jouluna. Mieheni totesi, että tämä on hyvä oppimisympäristö, jossa kannustetaan oppimaan eikä vain painosteta oppilaita läpäisemään kokeet. Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä, suomalaiset nauttivat elämästään. Mayalla ja Phuongilla on suomalaiset ystäväperheet, joiden kanssa he ovat saaneet viettää aikaa ja pitää yhteyttä. Maya on käynyt perheen kanssa esimerkiksi marjastamassa ja kalastamassa. Ystäväperhetoiminta on osa seurakuntayhtymän oppilaitostyötä. Se pyrkii edistämään ulkomaalaisten opiskelijoiden ja paikallisen väestön yhteyksien syntymistä. Häiritsevä asia on se, että täällä on liiankin rauhallista Vaikka Maya ja Phuong ovat viihtyneet Suomessa, on myös koti-ikävä ollut välillä kova. Sitä tytöt lievittävät tietokoneen Skype-videopuheluilla Vietnamiin. Mayalla on kotipuolessa vanhempien lisäksi pikkusisko ja -veli. Hän on aina halunnut opiskella ulkomailla ja vanhemmat suhtautuivat Suomen-matkaan hyvin. He pitävät Suomea turvallisena maana ja ovat kuulleet siitä paljon. Phuongin isä on jo kuollut ja hänen äitinsä asuu toisen tyttärensä ja tämän perheen kanssa. Isoäiti kuoli viime vuonna Phuongin ollessa Suomessa. Kun tapasin Marjan ja Tuovin, he muistuttivat minua hänestä, Phuong kertoo. Erilaiset ystävät Marja Viskari, 73 ja Tuovi Anttonen, 74 asuvat naapuruksina kerrostalossa Skinnarilassa. Marja jäi 10 vuotta sitten eläkkeelle keskussairaalan sairauskertomusarkiston kanslistin virasta. Tuovi puolestaan siirtyi eläkkeelle päiväkodin lastenhoitajan tehtävästä. Naiset tutustuivat Mayaan ja Phuongiin kerrostalon saunavuoroissa. Marja muistaa kohtaamisen Mayan kanssa. Maya istui saunan lauteilla. Ensimmäinen talvi ilmeisesti vähän masensi. Hän sanoi haluavansa oppia suomea ja kutomaan sukan. Maya kävi yhden viikon aikana kolme kertaa Marjan luona kutomassa sukkaa. Joulun alla hän antoi saunavuoron yhteydessä suomalaisen ystäväperheensä luona huovuttamansa Angry Birdin lahjaksi Marjalle, kun taas Tuovi sai tontun. Myös Phuong ystävystyi naisten kanssa saunan lauteilla. Hän kertoo ihailevansa Marjaa ja Tuovia. Toivon, että olen heidän iässään samanlainen. Vietnamilaiset eläkeläiset ovat vähemmän aktiivisia kuin suomalaiset ja tahtovat sulkeutua neljän seinän sisälle, Phuong kertoo. Maya lisää vietnamilaisten vanhusten asuvan usein lastensa kanssa näiden elätettävänä. Täällä Suomessa kaikki nauttivat elämästä itsekseen. Marja ja Tuovi eivät tienneet paljoa Vietnamista ennen tyttöihin tutustumista. Oikeastaan Vietnamin sota tuli ensimmäisenä mieleen, sitten etsin kartasta, missä tämä Vietnam on, Marja kertoo. Olen kyllä käynyt Thaimaassa, mutta Vietnamista ei ole ollut kontaktia, Tuovi lisää. Hän kertoo opastaneensa tyttöjä aluksi suomalaisen kulttuurin tapoihin esimerkiksi heidän jättäessä vieraillessaan kenkänsä ulko-oven taakse. Nähdessään hiiligrillin käytössä tyttöjen parvekkeella hän neuvoi heitä käyttämään taloyhtiön grillauspaikkaa. Aina löytyy yhteinen kieli, elekieli Näin se menee, kun on vain malttia neuvoa ja tulla toista lähelle, Tuovi sanoo. Marja ja Tuovi ovat olleet myös apuna vastoinkäymisissä. He auttoivat minua, kun kaaduin ja satutin nilkkani. Sain lääkettä ja siteen jalkaani, Maya kiittelee. Monesti on tullut mieleen, että jos oma lapsenlapsi lähtisi vaikka Vietnamiin opiskelemaan, olisi tästä huoli, Tuovi kertoo. Ulkomaalaiset osallisiksi Tuovi ja Marja ovat keksineet monenlaista yhteistä tekemistä Phuongin ja Mayan kanssa saunailtojen ohella. Opiskelijat ovat tuoneet itse tekemänsä päivällisen naisten luokse ja leiponeet näiden kanssa jouluherkkuja. Kerran Maya kutsui Marjan ja Tuovin koululle konserttiin. Kun muut olivat tuoneet vanhempansa tai tyttötai poikaystävän, olivat Marja ja Tuovi Mayan seuralaisina. Skinnarilan hovissa helmikuussa pidettyyn vietnamilaiseen uuden vuoden juhlaan naiset saapuivat Phuongin ja Mayan kutsumina. Lappeenrannan seurakuntayhtymän oppilaitostyö järjestää Skinnarilan hovissa kansainvälisiä iltoja lukuvuoden aikana kerran kuussa ja kesän aikana muutamia. Illat vetävät ulkomaalaisia opiskelijoita henkeä per kerta. Oppilaitospastori Sari Kosonen kertoo Mayan olleen häneen aktiivisesti yhteydessä järjestäessään uuden vuoden juhlaa. Phuongiin Kosonen tutustui viime syksynä Monikulttuurinen naistenpäivä -tapahtumassa Sammonlahden kirkolla. Kansainväliset yhteydet kuuluvat oppilaitospastorin työhön. Oppilaitostyö on avainasemassa kaupungin ulkomaalaisen väestön tavoittamisessa, Kosonen kertoo. Elekieli toimii Verbaalinen kommunikointi suomalaisten ja vietnamilaisten välillä voi olla haastavaa, mutta tämä ei ole estänyt ystävyyden muodostumista. Marja Viskari opiskeli 50-luvulla englantia neljä vuotta, eikä ole käyttänyt kieltä paljoa sen jälkeen. Sanavarasto ei täten ole laaja, mutta ei myöskään olematon. Sanoja olisi, mutta ne eivät tule juuri sillä oikealla hetkellä. Mutta aina sitä löytyy niitä avainsanoja puolin ja toisin. Tuovi puhuu Mayalle ja Phuongille paljolti suomeksi. Kesä on tullut yks kaks. Yks kaks, suomalainen sanoo, Tuovi selittää kielikuvaa tytöille. Olen huomannut, että kun ei puhu liian nopeasti, antaa olla vähän aikaa ja sanoo toisen sanan, ymmärtää paremmin. Väistämättä osa suomenkielisestä puheesta jää opiskelijoille arvoitukseksi. Emme ymmärrä kaikkea, myöntää Maya. Tämä ei kuitenkaan haittaa. Aina löytyy yhteinen kieli, elekieli, Tuovi hymyilee. Maya on oppinut suomea hieman paremmin kuin Phuong. Marja esimerkiksi opetti Mayalle hedelmien suomenkielisiä nimiä näyttämällä tälle kuvia niistä. Maya puhuu aika paljon suomea, Tuovi kertoo. Onkin ihan hyvä, että yritetään puhua suomea, oppii sanoja enemmän. Suomen kielioppi on monimutkaista. Teillä ei ole juuri prepositioita, vaan sanojen sijamuoto vaihtelee, Maya kertoo. Sähköpostiviestejä lähettäessä netin Google Translate -käännöspalvelu on ollut hyödyllinen työkalu. Marja lähettää sähköpostinsa suomen lisäksi englanniksi käännettynä. Opinnot edistyvät Phuong ja Maya kulkevat kouluun kävelemällä tai pyörällä. He ovat olleet tyytyväisiä opintoihinsa Suomessa. Ennen tänne tuloa Maya kävi yliopistoa vuoden ajan Vietnamissa. Hän pitää Suomen käytännönläheisestä opiskelutavasta. Vietnamissa opiskeltiin pääosin teoriaa hengen ryhmässä lähinnä kokeita varten. Täällä tehdään ryhmätyötä ja tehtäviä sekä vieraillaan esimerkiksi eri yhtiöissä. Oppilaitostyö on avainasemassa kaupungin ulkomaalaisen väestön tavoittamisessa Phuong ja Maya kiittelevät suomalaisia opettajiaan, jotka välittävät oppilaistaan. Vietnamissa oppilaita on niin paljon, että erottuakseen joukosta tulee olla todella hyvä opinnoissaan. He eivät ole kohdanneet suomalaista rasismia. Mielestäni suomalaiset eivät ole ollenkaan rasistisia, Maya kertoo. Hän yllättyi siitä, miten tuttu Vietnam on ihmisille. Moni täällä tuntuu tietävän enemmän Vietnamin historiasta kuin minä itse. Tytöillä on joitakin suomalaisia ystäviä, mutta he kertovat tutustumisen suomalaisiin olevan haastavaa. Suomalaisten opiskelijoiden kanssa kommunikointi on vaikeaa. Ehkä he ovat ujoja, Phuong pohtii. Ilmiö on tuttu Sari Kososelle. Valitettavan moni kansainvälinen opiskelija tuo sitä viestiä, että suomalaisiin on vaikea tutustua. He toivoisivat enemmän yhteyksiä paikalliseen väestöön. Yksi väylä tähän on ystäväperhetoiminta. Mayalla on enemmän kansainvälisiä kuin suomalaisia ystäviä, mutta hän kertoo heidänkin olevan hyvin mukavia. Kulttuurieroja Marjan ja Tuovin läheiset ovat suhtautuneet hyvin ystävyyteen Mayan ja Phuongin kanssa. Marja toivoo, että ihmiset tutustuisivat paremmin Suomessa asuviin ulkomaalaisiin. Vaikka ei ole yhteistä kieltä, voi silti luoda suhteita ja olla ystävällinen, Marja Viskari toteaa. Neuvoa voi ystävällisestikin, Tuovi lisää. Phuong ei näe vietnamilaisen ja suomalaisen kulttuurin välillä erityisen suurta eroa. Maya ei aseta kulttuureja paremmuusjärjestykseen, vaan näkee molemmissa omat hyvät puolensa. Vietnamissa on erilainen suhtautuminen avioliittoon, hän kertoo. Moni suomalainen mies ei välitä avioliitosta. Vietnamissa vanhemmat toivovat aina lastensa avioitumista ja perhehenki on hyvin vahva. Kun menet jonkun kanssa naimisiin, hänen perheestään tulee täysin myös sinun perheesi. Maya ei sulje pois mahdollisuutta aviomiehen löytymisestä Suomesta, vaikka kulttuurierot pienentävät tämän todennäköisyyttä. Hänen isänsä teki ennen matkaa selväksi, ettei hän ollut innoissaan suomalaisesta kumppanista. Isäni uskoo, että avioliittoon ulkomaalaisen kanssa liittyy aina jonkinasteista rasismia, ettei hän kunnioita sinua yhtä paljon kuin toinen vietnamilainen. Minun pitäisi todistaa, ettei asia ole niin. Maya ei myöskään aina käsitä suomalaisten suhtautumista vanhempiinsa. Hän kertoo esimerkin, jossa henkilö kertoi tuohtuneena äitinsä lainanneen häneltä rahaa ja haluavansa lainan pian takaisin. Ajattelin, että en ymmärrä, hän on äitisi, miten voit olla suuttunut ja puhua hänestä kuin ventovieraasta? Maya viettää kesänsä työskennellen Holiday Clubissa siivoojana. Opinnot jatkuvat syksyllä. Phuong suuntaa heinäkuussa Brysseliin, missä hän on yliopistolla työharjoittelussa. Suomeen hän palaa lokakuussa ja tammikuussa edessä on paluu Vietnamiin. Suomalaisiin on vaikea tutustua Phuong lupaa tulla kyläilemään Marjan ja Tuovin luona syksyllä Suomeen palattuaan. Ystävyys tyttöjen kanssa on ollut tuulahdus toiselta puolen maapalloa, Marja kertoo. Harvat suomalaiset ovat näin lämpimiä. He ovat aina iloisia ja avoimia. Tulee hyvälle mielelle, kun näkee heitä. Se tunne, mikä yhdistää, on molemminpuolista, Tuovi lisää. lappeenranta.suurellasydamella.fi Kaukomatkalla kotimaassa Istumme pitkän pöydän ääressä iloisen puheensorinan keskellä. Tunnelma on kodikas ja vapautunut, vaikka aina ei keskustelukumppania täysin ymmärtäisikään. Keittiöstä leijuu makunystyröitä kihelmöivä ruoan tuoksu. Pian kokit kantavat pöytään mitä eksoottisimpia herkkuja. Maistelemme ja ihastelemme samalla kun ruoan valmistajat kertovat sanoin ja kuvin kotimaastaan, sen kulttuurista ja tavoista. Mieli vaeltaa kertojien mukana, tuntuu kuin itse olisi noissa maisemissa aistimassa ja kokemassa kerrottua. Illan edetessä yhteys välillämme syvenee. Toinen alkaa tuntua tutummalta, hänen elämänsä samalta arjelta kuin mitä minäkin elän, omilla tavoilla ja tottumuksilla maustettuna. Vierauden tunne, sen mukana jännitys ja pelko toisenlaisuutta kohtaan, alkaa väistyä. Me olemme ihmisiä kaikki, iästä ja ihonväristä riippumatta. Jumalan kuviksi luotuja, yhtä arvokkaita, yhtä oikeutettuja tulemaan rakastetuiksi ja rakastamaan. Kotiin kävellessä olen monta elämäntarinaa rikkaampi. Maailmani on avartunut ihmettelemään, miten erilaisia me olemme ja kuitenkin niin samanlaisia. Ei tarvitse lähteä kaukomaille saadakseen tämän kokemuksen. Riittää, kun kävelee muutaman korttelin toisen luo tai avaa kotinsa ovet muualta muuttaneille. Ympärillämme on paljon heitä, jotka kaipaavat yhteyttä itselleen vieraan maan asukkaisiin, jotka haluaisivat paitsi kertoa oman elämänsä tarinan myös kuulla, miten me täällä elämme ja olemme, mitä ajattelemme, toivomme, pelkäämme ja mistä haaveilemme. Avautuminen toiselle ja asettuminen kuulolle luo yhteyden, joka poistaa epäluuloisuuden muurit. Entä jos tänä suvena antaisi itselleen mahdollisuuden kaukomatkailuun tässä ihan kotoisessa kaupungissamme. Jos kävelisi aistit valppaina, jakaisi ystävällisen hymyn, avaisi suunsa vieraille kielille, uskaltautuisi yhteyteen yli maantieteellisten rajojen. Miten monessa maassa ehtisikään näin vierailla yhden kesän aikana! Pirkko Varis Perheneuvoja

6 10 KIRKKOMUSIIKKI SANOMA 11 kuorot Ajankohtaista Virsitaitureista kymmenen sai pronssisen, kaksikymmentäkaksi hopeisen ja yksitoista kultaisen, sata virttä opetelleiden merkin. Virttä laulamalla voi opetella suomen kieltä Sammonlahden seurakunnassa jaettiin sunnuntaina 14. huhtikuuta 46 kappaletta Suomen Kirkkomusiikkiliiton virsi- ja virsitaitomerkkiä. Merkin suorittaneiden joukossa oli myös kaksi vaativamman hopeisen virsitaitomerkin saajaa. Olen aina ollut kiinnostunut uusista asioista, ja tähtäsin tämän merkin suorittamisessa mahdollisimman korkealle, kertoo jo 22 vuotta kuorossa laulanut ja toisen hopeisen taitomerkin saanut 200 virren osaaja Ritva Mällinen. Mällisen tavoitteena on saada seuraavaksi kultainen virsitaitomerkki, johon vaaditaan Virsipuu Jo joutui armas aika virsikirjan kaikkien virsien sävelmien osaaminen. Tämän haasteen aikana tuli ihan virsinälkä, myöntää myös Irmeli Petra, toisen hopeisen virsitaitomerkin saanut kuorolainen. Kenties eniten virsitaidossa urakoi kuitenkin Sammonlahden laulajien maahanmuuttajaryhmä, jonka jäsenet ovat pääosin inkerinsuomalaisia. Jokainen kuoron jäsen suoritti hopeisen virsimerkin opettelemalla 50 virttä. Seuraavaksi kuoron tavoitteena on saada kaikille kultainen, sadan virren osaajalle luovutettava merkki. Joka vuosi kevään tulo ihastuttaa ja hämmästyttää. Se yllättää meidät voimallaan. Auringon lämpö tekee ihmeitä. Ruskeista kuivan näköisistä oksista puhkeaa esiin uutta elämää. Kuolleen näköinen luonto herää uuteen eloon. Joutuu tuo armas aika, joka kutsuu luonnon ja meidät uuteen eloon. Suomen virsikirjaan vuonna 1701 otettu Suvivirsi syntyi Ruotsissa 1600-luvulla. Virsi vie meidät ihastelemaan luontoa. Luonnon kauneus muistuttaa Jumalan hyvyydestä meitä ihmisiä kohtaan. Lintujen laulu, kukat ja vihannoivat niityt ovat meille kuin malli Luojan ylistämisestä. Virren rukous onkin, että Jumalan valo ja rakkaus tulisi asumaan sydämiimme, että sydämeen tulisi kesä. Suvivirsi tuo monelle mieleen koulun kevätjuhlan kihelmöivän jännityksen, joka päättyy kesäloman alkamiseen. Talven uurastuksen jälkeen on lupa nauttia lomasta ja kesän lämmöstä. Kesähäissä saman virren sanoin ja sävelin iloitaan ja riemuitaan rakkauden lahjasta. Ja kun elämässä on vaikeita aikoja, luopumista, virressä pyydetään luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme. Suvivirsi kuuluu suomalaisena juhlalauluna erityisesti kevään ja kesän merkkihetkiin. Virsi maalaa eteemme kesäisen maiseman, jossa kukat kukkivat ja puut huminoivat. Niin kuin aurinko kutsuu luonnon uuteen eloon, niin suvivirsi Maahanmuuttajat pystyvät virsitaidon myötä osallistumaan paremmin myös jumalanpalveluksiin, arvioi kuoron johtaja, kanttori Maria Kuusiniemi. Lisäksi tämä on yksi mahdollisuus opetella suomen kieltä. Virsimerkin saaneiden joukossa oli lisäksi lapsia Uus-Lavolan iltapäiväkerhosta sekä jäseniä Sammonlahden lapsi-, Tavis- ja seurakuntakuoroista. Nuorimmat merkin saajat olivat alle kouluikäisiä. kehottaa meitä liittymään kiitoslauluun Luojamme rakkaudesta ja huolenpidosta. Ja miksipä emme laulaisi, niin suloisesti aurinko meille paistaa! Anu Piutula-Heinonkoski Virsipuussa Lappeenrannan seurakuntayhtymän kanttorit esittelevät vuorollaan heille merkityksellisen virren ja kertovat, minkä suomalaisen puun oksalta haluaisivat sen laulaa laululinnun tavoin. Suosikkivirtensä esittelyvuorossa oli Sammonlahden seurakunnan kanttori Anu Piutula-Heinonkoski. Seuraavan Virsipuu-vuoron hän tarjoilee kollegalleen Heidi Kuntulle. Meijän kylää tuetaan tempauksilla Lappeen ja Lappeenrannan seurakuntien lähetyshanke Meijän kylän toinen vuosi on edennyt puoliväliin. Kevään aikana hankkeelle on kerätty rahaa muun muassa Kamarikuoron konsertilla, lapsityön talvitapahtumalla ja kirpputorilla. Kesällä Meijän kylä on esillä Lappeen ja Lappeenrannan seurakuntien rippikouluissa ja konfirmaatioissa. Ravintolapäivänä toukokuussa tuottoja Meijän kylälle keräsi Makuja maailmalta -ravintola Lappeen kirkon kellotapulissa tarjoilemalla esimerkiksi thaimaalaista kanakeittoa, afrikkalaista kahvia ja malawilaisia maapähkinäpalloja. Lappeen seurakunnan lähetyskasvatussihteeri Heidi Jantunen on tyytyväinen päivään. Kokemus ravintolapäivästä oli todella hieno! Sää suosi ja ihmisiä oli liikkeellä. Keitto teki kauppansa ja afrikkalaisia snäksejä meni vajaa satakunta tötteröä, Jantunen iloitsee. Hankkeelle kerätty potti nousi nousi kuluvan vuoden osalta 4238,40 euroon toukokuun lopulla. Kun edellisvuoden ylijäämä 3000 euroa siirrettiin tälle vuodelle, koossa on yhteensä 7238,40 euroa. Paljon on vielä kurottavaa tavoitteeseen yltämiseksi, mutta syksy tuo mukanaan uusia tempauksia, Jantunen toteaa. Meijän kylälle pidettävässä hyväntekeväisyyskonsertissa Lappeen kirkossa 2. syyskuuta klo 18 on esiintymässä Lappeenrannan laulukilpailujen 2013 yleisösuosikki Matti Turunen. Timo Lampinen vastaa uruista ja pianosta ja Heidi Jantunen soittaa selloa. Konserttiohjelman tuotto menee kokonaisuudessaan Meijän kylän tukemiseen. Tilaisuudessa on kutsuvieraana Lappeenrannan kaupunginjohtaja Kimmo Jarva, joka tuo oman tervehdyksensä Meijän kylälle. Etiopia on yksi Suomen Lähetysseuran työalueista. Lähde liikkeelle kouluttaa lähetystyöhön Syys-marraskuussa pidettävä Lähde liikkeelle-koulutus avaa aikuisille mahdollisuuden lyhytkestoisiin vapaaehtoistehtäviin Suomen Lähetysseuran työalueille. Suomen Lähetysseuran järjestämässä koulutuksessa käsiteltäviin teemoihin lukeutuvat lähetyksen raamatulliset perusteet, kristittynä oleminen kulttuurien ja uskontojen keskellä, käytännön lähetystyöhön tutustuminen ja oman paikan löytäminen lähetystyössä. Kurssi kouluttaa keskimäärin 1-3 kuukauden pituisiin vapaaehtoistehtäviin Lähetysseuran työalueelle. Fysioterapeutti Paula Kosonen-Posti osallistui koulutukseen Helsingissä. Lähetystyö oli kiinnostanut häntä jo vuosia. Kurssi oli todella laaja ja perusteellinen. Viikonloppuisin toteutuneessa koulutuksessa oli opettajina eri maiden lähettejä, jotka alustivat ja kertoivat omasta työstään. Kosonen-Postin innokkuus työhön lisääntyi kurssin aikana entisestään. Oppilaitostyö Lopussa tuntui siltä, että nyt täytyy päästä lähtemään. Lähdön hetki onkin pian käsillä, sillä syksyllä Kosonen-Posti osallistuu Suomen Lähetysseuran kautta kehitysyhteistyöprojektiin Etiopian Dessiessä. Kuuden viikon ajan hänen työparinaan toimii pitkäaikainen lähetti, erityisopettaja Pirkko Nummela. Nummela ja Kosonen- Posti tekevät yhdessä käyntejä koteihin, joissa on sairaita tai vammaisia lapsia ja nuoria. Tarkoituksena on aktivoida heidät mukaan arkeen, esimerkiksi koulumaailmaan. Kosonen-Posti toivoo pääsevänsä päättäjien puheille puhumaan köyhien perheiden puolesta, joilla ei ole varaa lääkitykseen. Siellä on paljon vammaisia, joilta puuttuu esimerkiksi epilepsialääkitys tai liikkumisen Englanninkielisiin messuihin kaivataan lisää osallistujia Lappeenrannan seurakuntayhtymän oppilaitostyö järjestää Sammonlahden kirkossa noin kerran kuukaudessa englanninkielisen messun. Messujen osanottajamäärä on ollut muutamissa kymmenissä. Oppilaitospastorina työskentelevä Sari Kosonen rohkaisee ja kannustaa seurakuntalaisia osallistumaan näihin kaikille avoimiin tilaisuuksiin. Kielimuuri voi olla joillekin osallistumisen esteenä, mutta messu on myös oiva paikka opetella englantia. Järjestäjien tavoitteena on tarjota englanninkielisissä messuissa perinteisestä sunnuntain jumalanpalveluksesta poikkeavaa ohjelmaa. Esimerkiksi helmikuussa kirkossa toimitettiin Kelttiläinen messu ja helluntaina vauhdikas Tuomasmessu. Loppuvuodesta on tulossa ainakin Sound of Faithin gospelkonsertti. Jouluna laulamme hartausosuuden lisäksi joululauluja englanniksi. apuväline. Näin ollen he ovat kodeissaan, eivätkä kykene osallistumaan tavalliseen nuoren elämään. Kosonen-Posti rohkaisee kaikkia lähetystyötä harkinneita osallistumaan koulutukseen. Älkää jättäkö tilaisuutta väliin. Kurssilla selviää, oletko valmis työhön. Lisätietoja koulutuksesta saa lähetyskasvatussihteeri Heidi Jantuselta, tai hiippakunnan lähetyssihteeri Ilkka Hakalalta, p tai ilkka. fi. Lähetä vapaamuotoinen hakemus 4.9. mennessä os. ilkka. Koulutuksen hinta on 40 (lähijakso omin liinavaattein) tai 35 (lähijakso kotoa käsin). Messuihin tuovat vauhtia myös vierailijat sekä LUT Praise -kuoron ulkomaiset kristityt laulajat, joista kumpuaa iloisuus ja yhdessäolo ulospäin. Pyrkimys olisi tehdä messu ja sen sisältö, kuten saarna ja rukoukset, aina yhdessä vapaaehtoisten kanssa, Sari Kosonen tiivistää. Tarkista englanninkielisten messujen ajankohdat kirkollisista ilmoituksista. Sari Vuoristo Elämänlanka Suvivirsi muistuttaa luomistyöstä Ei uskoisi ihmisten arkipuheita kuunnellessa, että monelle meistä jokin virsi on yksi lapsuuden ja nuoruuden rakkaimpia muistoja. Mutta onhan se, Suvivirsi. Heti ensisäkeeseen, Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, sisältyy vahvoja muistikuvia. Vanha kansakoulu! Sen oppilaista, opettajista ja vanhemmista tyhjenevä pihamaa. Valkolakkisten nuorten joukko lukion juhlasalissa. Kukat, linnut, vihannat niityt ja laiho laaksossa sekin viestii myös urbaanille ihmiselle vapaudesta, siitä, että on niin paljon mistä ihminen voi olla kiitollinen. Nuo suvivirren kolme ensimmäistä, lauletuinta säkeistöä ovat erikoisia siksi, ettei niissä puhuta vielä mitään Jeesuksesta. Silti ne ovat täyttä hengellistä julistusta, ja kuuluvat ns. ensimmäiseen uskonkappaleeseen, jossa puhutaan Jumalasta luojana. Jumala luo jatkuvasti uutta. Hänen luomistyönsä ei ole ehtynyt eikä hän kärsi kosmisesta burnoutista! Noihin säkeisiin on myös eri tavoin uskovien ja ajattelevien ihmisten luontevaa yhtyä. Kukkaan puhkeava luonto viestii meille virren sanoin Jumalan hyvyydestä ja rajattomasta huolenpidosta. Vaikka elämä ei ole helppoa jokaisen kohdalla, on paljon korjattavaa ja parannettavaa, kiitollisuuteen on sittenkin aina syytä. Valo on voittanut pimeän. Jokaiseen päivään sisältyy uuden alkamisen mahdollisuus! Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme. Mikko Ojanen Lappeenrannan seurakunnan kappalainen ARMI AUTTAA Miten ehtoollisvälineet puhdistetaan? Ehtoollista vietetään jumalanpalveluksessa, ja se vahvistaa kasteessa alkanutta hengellistä elämää ja lupausta iankaikkisesta elämästä. Kasteen ohella ehtoollinen on toinen luterilaisen kirkon pyhistä toimituksista eli sakramenteista. Kirkon suntio huolehtii ehtoollisvälineiden puhdistamisesta. Ehtoollisella käytettävät välineet, pikarit, leipälautanen, kalkki eli viinimalja, viinikannu ja leipärasia, ovat usein hopeaa ja vaativat käsinpesun. Suntio pesee ehtoollisvälineet heti tilaisuuden päätyttyä, jotta esimerkiksi viini ei pääsisi kuivumaan pikareihin. Pesussa käytetään tavallista astianpesuainetta, ja tiskiharjan pitää olla pehmeä, jotta ehtoollisvälineiden pinta ei naarmuunnu. Kun välineet on puhdistettu pesuaineella, ne huuhdellaan hyvin kuumalla vedellä, ensin esimerkiksi altaassa ja sen jälkeen vielä tarkemmin yksi kerrallaan. Huuhdellut ehtoollisvälineet on tärkeää kuivata huolellisesti, jotta niiden pinnasta ei tule laikukas. Puhtaat välineet kuljetetaan koreissa säilöön kirkon kassakaappiin. Ennen juhlapyhiä ehtoollisvälineet kiillotetaan ulkopuolelta hopeanpuhdistusaineella. Lappeenrannassa ehtoollispikareita kuluu sunnuntain jumalanpalveluksen yhteydessä kutakin kirkkoa kohden keskimäärin 150. Niiden ja muiden ehtoollisella käytettyjen välineiden asetteluun, pois siivoamiseen ja puhdistukseen kuluu kirkon suntiolta pyhänä hyvä tovi. Palstalla ratkotaan seurakuntalaisten esittämiä kysymyksiä seurakuntien toimintaan ja käytäntöihin liittyen. Voit toimittaa oman kysymyksesi Lappeenrannan seurakuntayhtymän tiedotustoimistoon joko postitse PL 45, Lappeenranta tai sähköpostin välityksellä osoitteeseen evl.fi.

7 12 KIRKKOVUOSI KIRKKOVUOSI 13 Kaupunkiseurakunta täytti 100 vuotta Tapahtumakalenteri Satavuotias Lappeenrannan seurakunta sai arvoisensa juhlan toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Seurakunnan merkkivuosi näkyy kaupungissa myös tulevana syksynä. Teksti, kuvat, ja Anne-Mari Välikauppi Kuvakollaasin historiatiedot pohjautuvat Antti O. Arposen kirjaan 1. Muistot kansissa Toimittaja ja tietokirjailija Antti O. Arponen urakoi historiikin 100-vuotiaasta seurakunnasta. Kirja sai nimekseen Vuosisata uskoen, toivoen, rakastaen - Lappeenrannan evankelis-luterilaisen seurakunnan vaiheita Historiikin tiedot perustuvat Lappeenrannan seurakunnan arkistoihin sekä työntekijöiden ja luottamushenkilöiden haastatteluihin. Kirja tukeutuu seurakunnan alkuvuosikymmenien osalta myös kirkkoherra Kaiku Kallion teokseen Puoli vuosisataa, Lappeenrannan seurakunta Teosta voi hankkia Lappeenrannan seurakuntayhtymän keskusrekisteristä 25 euron hintaan. Juhlavuosi syksyllä 2013 Lappeenrannan seurakunnassa: Martti Asikaisen säveltämän messun Aika on tarkempi ajankohta selviää kirkollisista ilmoituksista lähempänä tilaisuutta. Paikallisten urheiluseurojen kotipelien väliajoilla esitellään katsojille Lappeenrannan seurakunnan toimintaa. 2. Puun istutus Kirkon pihamaata koristaa nyt 100-vuotisen seurakunnan juhlapuu, hevoskastanja. Edellinen puu istutettiin kirkon edustalle rakennuksen remontin valmistuttua vuonna Istuttajina toimivat nyt pitkän seurakunnallisen uran tehneet piispa Seppo Häkkinen ja kirkkoherra Juha Tiihonen sekä luottamushenkilönä toimiva Juha Rantalainen. Avukseen istutustyöhön he saivat kolme tulevaisuuden toivoa. Kuvassa Ilona sekä Oliver Ojala. Heidän kanssaan istutuspuuhiin pääsi myös Toivo Suoranta. 4. Juhlamessu siunasi seurakunnan tulevat vuodet Sunnuntain juhlamessussa Mikkelin hiippakunnan Tervehdyksensä piispa Seppo Häkkinen puhui saarnassaan kiitollisuudesta. Häkkinen kuvaili, ettei kiitollisuus ole mitattavissa tilastoilla tai omaisuudella, vaan kiitollisuuden kokee kirkkovieras ja näkee Herra. Kiitollisia seurakunnassa oltiin myös yli 400 messuvieraasta. juhlapäivään toivat muiden juhlavieraiden ohella Lappeenrannan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Heikki Järvenpää, kansanedustaja Anneli Kiljunen, majuri Jussi Korpinen Maasotakoululta sekä isä Timo Tynkkynen Lappeenrannan ortodoksisesta seurakunnasta. 3. Kellarista kellotorniin Lauantai-illan avoimet ovet tutustuttivat lappeenrantalaiset seurakunnan toimintaan ja vuonna 1924 käyttöön vihittyyn Lappeenrannan kirkkoon. Illan ohjelmanumeroista suosituin oli kapuaminen kirkon kellotorniin. Saimaalta katsottaessa kaupungin korkeimmassa maastokohdassa seisovan kirkon tornista löytyy neljä erikokoista kelloa, joista suurin painaa yli 2600 kiloa. Kellot ovat sadan vuoden takaa. Niitä soitetaan edelleen viikoittain ennen sunnuntain jumalanpalvelusta, eri tilaisuuksien yhteydessä sekä pyydettäessä myös kirkollisissa toimituksissa. Seurakunnan järjestyksessään kuudes kirkkoherra Juha Tiihonen esitteli kirkontornia niin pienille kuin isoillekin juhlavieraille. Runonlausuja Mervi Kansonen kuvaili kirkkoa puolestaan seuraavin sanoin: Siitä tul meiän oma temppeli, yksinkertane, mutta kaunis, jonka suunnitteli Ilmari Launis. 5. Joka ei vanhaa tunne, ei uuttakaan ymmärrä valokuvanäyttely seurakunnan historiasta Juhlavuoden kunniaksi arkistojen aarteet kaivettiin esille ja Lappeenrannan kirkon alasaliin syntyi seurakunnan vaiheita esittelevä valokuvanäyttely. Alasalin seinät täyttävistä kuvista vanhimmat ovat peräisin seurakunnan perustamisen alkuajoilta, 1920-luvulta. Näyttelyn kokosivat Lappeenrannan seurakunnan diakonissa Pirkko-Liisa Ojanen ja seurakuntasihteeri Anne-Mari Välikauppi. Valokuvanäyttely on avoinna myös kuluvan kesän ja ensi syksyn aikana kirkossa pidettävien tilaisuuksien yhteydessä sekä kesän aukioloaikoina elokuun loppuun asti ma-pe klo Ryhmät, jotka haluavat tutustua valokuvanäyttelyyn, voivat ottaa yhteyttä kirkon suntioon, puh joutsenon srk Jumalanpalvelukset Joutsenon kirkossa, Penttilänt. 1: Minna Koistinen, Osmo Kontinen ja Henry Sinitalo. Messu la klo 10. Osmo Kontinen ja Aki Lasonen. Sanajumalanpalvelus su klo 10. Aki Lasonen ja Minna Koistinen. Konfirmaatiomessu su klo 10. Sirpa Kiviniemi-Rosqvist, Aki Lasonen ja Osmo Kontinen. Messu su 7.7. klo 10. Helena Vartiainen ja Aki Lasonen. Messu su klo 10. Osmo Kontinen ja Helena Vartiainen. Messu su klo 10. Minna Koistinen ja Tero Kalpio. Messu su klo 10. Tero Kalpio ja Aki Lasonen. Marttojen kirkkopyhä, kirkkokahvit kirkossa. Messu su 4.8. klo 10. Aki Lasonen ja Helena Vartiainen, vierailijoina Mari-Sisko ja Hira Khadgi, kirkkokahvit srk-keskuksessa, Penttilänt. 5. Messu su klo 10. Helena Vartiainen ja Sirpa Kiviniemi-Rosqvist. Perinnejumalanpalvelus su klo 10. Eero Uuksulainen, Sirpa Kiviniemi- Rosqvist, Osmo Kontinen ja Minna Koistinen. Messun jälkeen kunniakäynti uudelle hautausmaalle ja kirkkokahvit srk-keskuksessa. Messu su klo 10. Ossi Hjerppe, Minna Koistinen. Palvelevan puhelimen kirkkopyhä ja 45 v. juhla srk-keskuksessa. Konsertit: Kanttori Veikko Ruskeepään muistokonsertti su klo Joutsenon kirkossa, Veikko Ruskeepään lapset. Musiikkia kesäillassa: Keskiviikkoisin klo 19 Joutsenon kirkossa: Toni Pussinen, urut, Anna- Maaria ja Olli Varonen, sello, 7.8. Mikko Kallio, urut. Muut tilaisuudet: Juhannusjuhla pe Kesärannassa. Kansanlaulukirkko klo ja kokko n. klo 20. Seurakunnan saunaillat ma 24.6., 8.7., 22.7., 5.8. ja klo Hinkanrannassa. Hartaus klo Lappeen srk Jumalanpalvelukset Lappeen Marian kirkossa, Valtak. 35: Mika Lehtola ja Jarkko Lavaste. Sanajumalanpalvelus juhannuspäivänä klo 10. Anni Paukkala ja Maria Kuusiniemi. Messu su klo 10. Harri Silvolahti, Timo Rosqvist ja Maria Kuusiniemi. Messu su klo 10. Anni Paukkala, Timo Rosqvist ja Maria Kuusiniemi. Konfirmaatiomessu su 7.7. klo 10. Harri Silvolahti ja Marjo-Riitta Lehtonen. Konfirmaatiomessu su klo 10. Anni Paukkala, Harri Silvolahti ja Sauli Ruskeepää. Sanajumalanpalvelus su klo 10. Mika Lehtola ja Marjo-Riitta Lehtonen. Messu su klo 10. Mika Lehtola ja Sauli Ruskeepää. Messu su 4.8. klo 10. Hanna Kilkkinen, Jorma Taipale, Antti Vanhanen ja Sauli Ruskeepää. Lappeen kotiseutupäivä. Kotiseutujuhla klo 13 Tapavainolan seurantalolla. Konfirmaatiomessu su 4.8. klo 12. Hanna Kilkkinen ja Sauli Ruskeepää. Konfirmaatiomessu su klo 10. Katariina Äijälä, Timo Rosqvist ja Maria Kuusiniemi. Messu su klo 10. Timo Rosqvist, Mika Lehtola ja Maria Kuusiniemi. Messu su klo 10. Mika Lehtola, Anni Paukkala ja Sauli Ruskeepää. Solarekuoro. Jumalanpalvelukset Ylämaan kirkossa, Koskent. 1: Hanna Kilkkinen ja Maria Kuusiniemi. Sanajumalanpalvelus su klo 10. Hanna Kilkkinen ja Sauli Ruskeepää. Ylämaan elojuhla. Messu su klo 13. Hanna Kilkkinen ja Sauli Ruskeepää. Jumalanpalvelukset Nuijamaan kirkossa, Tassiant. 9: Timo Rosqvist ja Marjo-Riitta Lehtonen. Messu su 7.7. klo 13. Harri Silvolahti ja Sauli Ruskeepää. Messu su 4.8. klo 10. Mika Lehtola ja Maria Kuusiniemi. Nuijamaa Seuran kirkkopyhä. Messu su klo 13. Timo Rosqvist ja Maria Kuusiniemi. Jumalanpalvelukset muissa toimipisteissä: Kansanlaulukirkko juhannusaattona klo 18 Kuusirannassa. Timo Rosqvist ja Marjo-Riitta Lehtonen. Kirkkokahvit ja kokko. Metjärven maakirkko su klo 17. Anni Paukkala ja Maria Kuusiniemi. Eläkeläisten ja veteraanien kirkkopyhä. Maakirkko su klo 15 Lahnajärven kappelilla. Harri Silvolahti ja Marjo-Riitta Lehtonen, kirkkokuoro. Kesäasukkaiden kirkkopyhä. Kansanlaulukirkko to klo 18 Vainikkalan kesäteatterilla. Mika Lehtola ja Sauli Ruskeepää. Kahvitarjoilu. Kansanlaulukirkko su klo 18 Nuijamaan kirkossa. Hanna Kilkkinen ja Marjo-Riitta Lehtonen. Kansanlaulukirkko su klo 18 Lahnajärven kappelilla. Mika Lehtola ja Sauli Ruskeepää. Laurinpäivän messu la klo 14 Kauskilan kappelinmäellä. Hanna Kilkkinen, Jorma Taipale, Antti Vanhanen ja Sauli Ruskeepää. Lähetystyö: Lähetysväen retki su Oronmyllylle. Katso laatikkoilmoitus. Lähetysjuhla su Lappeen srk-salissa, kirkkok. 10, heti jumalanpalveluksen jälkeen. Mari-Sisko ja Hira Khadgi kertovat tuoreet terveiset Nepalista. Kirkkokahvit. Rovastikunnan yhteinen lähetyspäivä su 1.9. Savitaipaleella. Mukana hiippakunnan lähetyssihteeri Ilkka Hakala. Ilmoittautuminen Lappeen lähetystoimistoon , p Yhteiskyyditys. Musiikki: Lounasmusiikit ajalla keskiviikkoisin klo 12 Lappeen Marian kirkossa. Lapset ja perheet: 7-14-vuotiaiden leireille ilmoittautuminen menossa. Ks. lappeenrannanseurakunnat.fi/lappee/tytot_ja_pojat_7-14_v/ Muut tilaisuudet: Simolan vesitornin siunaus ke klo 18. Timo Rosqvist ja Maria Kuusiniemi. Lepolan hautausmaajuhla su 7.7. klo 18. Harri Silvolahti ja Sauli Ruskeepää. LAPPEENRANNAN SRK Jumalanpalvelukset Lappeenrannan kirkossa, Mannerheimink. 1: Pirkko Hänninen, Juha Tiihonen ja Minna Tapanainen. Juhannuspäivän messu la klo 10. Juha Tiihonen, Mikko Ojanen ja Minna Tapanainen. Kansanlaulumessu su klo 10. Pirkko Hänninen ja Jarkko Lavaste. Luomakunnan sunnuntai. Sanajumalanpalvelus su klo 10. Jenni Miettinen, Reijo Moilanen ja Jarkko Lavaste. Konfirmaatiomessu su klo 12. Reetta Karjalainen, Reijo Moilanen ja Seija Tapanainen. Sanajumalanpalvelus su 7.7. klo 10. Juha Tiihonen ja Minna Tapanainen. Konfirmaatiomessu su 7.7. klo 12. Laura Liikanen, Juha Tiihonen ja Seija Tapanainen. Sanajumalanpalvelus su klo 10. Laura Liikanen ja Heidi Kunttu. Konfirmaatiomessu su klo 12. Reijo Moilanen, Laura Liikanen ja Jarkko Lavaste. Sanajumalanpalvelus su klo 10. Juha Tiihonen ja Jarkko Lavaste. Konfirmaatiomessu su klo 12. Mikko Ojanen, Juha Tiihonen ja Jarkko Lavaste. Sanajumalanpalvelus su klo 10. Pirkko Hänninen ja Seija Tapanainen. Konfirmaatiomessu su klo 12. Tiina Huikuri, Pirkko Hänninen ja Minna Tapanainen. Sanajumalanpalvelus su 4.8. klo 10. Reetta Karjalainen ja Seija Tapanainen. Konfirmaatiomessu su 4.8. klo 12. Laura Liikanen, Reetta Karjalainen ja Minna Tapanainen. Messu su klo 10. Mikko Ojanen, Pirkko Hänninen ja Jarkko Lavaste. Messu su klo 10. Kenttäpiispa Pekka Särkiö, Juha Tiihonen ja Jarkko Lavaste. Maakunnallinen veteraanijärjestöjen kirkkopyhä. Jumalanpalvelukset muissa toimipisteissä: Kaupunkimessu su kesäteatterilla Lappeenrannan linnoituksessa. Tiina Huikuri ja Seija Tapanainen. Kellonaika avoin, tarkemmat tiedot kirkollisissa ilmoituksissa lähempänä tilaisuutta. Kesäillan sana ja ehtoollinen Lappeenrannan kirkossa: ke klo 18, Pirkko Hänninen ja Jarkko Lavaste ke 3.7. klo 18, Juha Tiihonen ja Seija Tapanainen ke klo 18, Laura Liikanen ja Jarkko Lavaste ke klo 18, Reetta Karjalainen ja Seija Tapanainen ke klo 18, Mikko Ojanen ja Seija Tapanainen Yhteislaulutilaisuudet: ke klo 18 Lappeenrannan kirkon alasalissa, Jarkko Lavaste ke klo 18 Nurmelank. 14, Heidi Kunttu ke klo 18 Ristikankaank. 9, Heidi Kunttu ke klo 18 Nurmelank. 14, Minna Tapanainen ke 7.8. klo 18 Lappeenrannan kirkon alasali, Minna Tapanainen. Sään salliessa tilaisuudet ovat ulkona. Leirit ja retket: Leirit synt. tytöille ja pojille Kesärannan leirikeskuksessa. Hinta 30. Leirit synt. pojat ja tytöt , hinta 45. Ilm. netissä viim leirit os. tinyurl. com/d7bz94y. Tied. Janne Pehkonen, janne.pehkonen@evl.fi, p Muut tilaisuudet: Juhannusaaton juhla pe klo 18 Piiluvan leirikeskuksessa. Juha Tiihonen, Jenni Miettinen ja Minna Tapanainen. Lipunnosto klo 18. Ohjelmaa, kahvit ja juhannuskokko. Bussi lähtee klo matkakeskuksesta, reitti Kouluk. 10 Tyysterniemi Voisalmi Piiluva. Paluukulj. klo 21. Hinta yht. 5, maksu Piiluvassa. Lappeenrannan kirkko on avoinna kesävieraille ma pe klo sekä viikonloppuisin toimitusten yhteydessä. LAURITSALAN srk Jumalanpalvelukset Lauritsalan kirkossa, Kauppalank. 1: Pentti Berg, Timo Lampinen. Juhannuspäivän sanajumalanpalvelus la klo 10. Pentti Berg, Antero Kokko. Messu su klo 10. Tiina Rantanen, Antero Kokko. Konfirmaatiomessu su klo 10. Katja Kerkkänen, Jouko Korttilalli. Messu su 7.7. klo 10. Leena Haakana, Antero Kokko. Messu su klo 10. Tiina Rantanen, Timo Lampinen. Messu su klo 10. Katja Kerkkänen, Timo Lampinen. Messu su klo 10. Tiina Rantanen, Timo Lampinen. Konfirmaatiomessu su 4.8. klo 10. Leena Haakana. Konfirmaatiomessu su klo 10. Katja Kerkkänen, Antero Kokko. Messu, Lappeenrannan rauhanyhdistyksen kirkkopyhä su klo 10. Saarna pastori Harri Vähäjylkkä, Tiina Rantanen, Timo Lampinen. Messu su klo 10. Pentti Berg, Antero Kokko. Lähetystyö: Puoti ja Pannu kesätauolla Kesäseurat to klo 10.30, Leena Haakana ja Timo Lampinen. Avoinna elokuussa keskiviikkoisin klo Ke 7.8. ja ke hartaus klo 10.30, Aune Rauma, ke hartaus klo Leirit ja retket: Sekaleirit kesärannassa: synt. tytöt ja pojat , hinta synt. pojat ja tytöt , hinta 45. Ilm. viim mennessä. Huom! Kaikki leiri-ilmoittautumiset netissä: fi Lisätietoja antaa Kirsi Lampi, p , kirsi.lampi@evl.fi Muut tilaisuudet: Lepoharjun hartaus su klo 14. Tiina Rantanen, Timo Lampinen. Kesäseurat Kinnusella su klo 18. Tiina Rantanen. Lepoharjun hartaus su klo 14. SAMMONLAHDEN SRK Leirit ja retket: Päivän retki Vivamoon, Lohjalle ti 9.7. Lähtö klo 7. Perillä ateriointi ja raamattukylän Kalastajat esitys. Ilm mennessä. Bussiretki Oronmyllyn 50-vuotisjuhlavuoden Sovinto-näytelmään su Ilm mennessä. Retki Kansallisoopperaan la klo 14, Taikahuilu. Ilmoittautuminen ja lisätietoja retkistä Sammonlahden seurakuntatoimisto, p Seurakuntien yhteiset tilaisuudet Jumalanpalvelukset: Etelä-Karjalan kaikkien veteraanijärjestöjen yhteinen kirkkopyhä su klo 10 Lappeenrannan kirkossa. Saarnaa kenttäpiispa Pekka Särkiö, liturgina kirkkoherra Juha Tiihonen. Seppelpartion lähettäminen veljespappi Antti Vanhanen. Jumalanpalveluksen jälkeen ruokailu Rakuunaruokalassa ja klo 13 päiväjuhla kirkossa, juhlapuhe kaupunginjohtaja Kimmo Jarva.

8 14 YHTYMÄ KEHITYSYHTEISTYÖ 15 KUKKAKAUPPA - HAUTAUSTOIMISTO Alan ammattitaitoista palvelua Kauppakatu 41 puh. (05) LAPPEENRANTA Saimaantie 6 puh. (05) JOUTSENO Hautaustoimisto ja Kukkakauppa Luotettavaa palvelua jo vuodesta 1928 Kauppakatu 53 Lappeenranta, puh. (05) , fax (05) Suomen Kivivalmiste Oy:n hautakiviedustus HAUTAUSTOIMISTO - KUKKAKAUPPA KAUPPAKATU 49, PUH ANTENNIASENNUS MIKKOLA Antenni-, satelliitti- ja laajakaista-antennien asennukset ja vikapalvelu. Omakotitalot, taloyhtiöt ja kesämökit. Puh antenniasennus.mikkola@luukku.com Kun matkustaminen vaatii erityisjärjestelyitä Hyvän Olon matkat Fuengirolaan, Espanjan aurinkorannikolle Loistavaa palautetta saaneet Hyvän Olon matkat on suunniteltu erityisesti senioreiden, liikuntarajoitteisten ja omaishoitajaa tarvitsevien matkustajien tarpeisiin. Matkoilla on mukana fysioterapeutti yleensä jo Suomesta lähtiessä. Helppoa ja ja turvallista! Henkilökohtaiset hoidot, ohjatut aamulenkit, ohjatut aamulenkit, venyttely-rentoutusryhmät, venyttelyrentoutusryhmät, ohjausta, ohjausta, neuvontaa, yhteinen neuvontaa, illallinen yhteinen ja retkipäivä. illallinen ja retkipäivä. Varaa matkasi! Lähdöt Varaa Helsingistä matkasi! 19.5., Seuraavat ja matkat syksyllä. Myös Suora maakunnista lento Lappeenrannasta lisää. Tilausryhmät sovitusti. suoria lentoja. Kysy hengen henkilön ryhmän kerääjälle ilmainen kerääjälle matka ilmainen matka. Viikon matka alk. alk. 1290,- 1190,- Tiedustelut ja varaukset: Maarit Eskola-Heikkinen, Fysio-Eskola, p , , maarit.eskola-heikkinen@fysio-eskola.fi Vastuullinen matkanjärjestäjä Matkatoimisto Oy Matka-Vekka Bienvenidos a Costa del Sol! Tiekirkot Lappeenrannan seurakuntayhtymässä kesällä 2013 Lappeen Marian kirkko, Valtak. 35 avoinna klo Lounasmusiikit keskiviikkoisin klo Lauritsalan kirkko, Kauppalank. 1 avoinna Asiat mallillaan VVO:n asunnossa sinulla on omistusasumista vastaava asumisturva ja vakuusmaksu on vain 250. Tutustu tarjontaamme ja täytä hakemus jo tänään: VVO-kotikeskus Ainonkatu Lappeenranta Avoinna ma-pe Puh lappeenranta@vvo.fi LAATOITUS- JA KYLPYHUONESISUSTAMISEN ERIKOISLIIKE 3D-suunnittelupalvelu Kylpyhuonekalusteet Kaakelit ja laastit Kaakkoiskaari 18, 53500, Lappeenranta. Avoinna: Ma-Pe Paras Kesäwire Fysiowirestä! Kolottaako jäseniä, vaivaako stressi, väsymys? Tilaa aika Fysiowiren yksilölliseen hoitoon. Monipuoliset fysikaaliset hoidot. Erikoisosaamisalueita mm: tekonivelleikkauksen jälkeinen kuntoutus alaraajaongelmien ratkaisut hyvälaatuinen asentohuimaus akupunktio lymfahoidot laserhoidot vyöhyketerapia ikääntyneiden fysioterapia ja muut hoidot veteraanikuntoutus koti- ja hoitokotikäynnit Alaraajaongelmien tunnistaminen, ehkäisy ja hoito alaraajatutkimus yksilölliset OrthoPodo -tukipohjalliset mobilisaatio liikkuvuuden lisääminen, toiminnalliset harjoitteet, fysikaalinen hoito leikkausta ennen ja jälkeen tarvittava kuntoutus Kliinisellä jalkaterapialla hoidamme: kynnet, kovettumat, halkeamat jne. Homeopaatti Sirpa Vammas Soita ja varaa aika! Yksilöllinen fysioterapia lääkärin lähetteellä. ma pe klo 10 18, la su klo 9 15, suljettu Sammonlahden kirkko, Hietakallionk. 7 avoinna ma, ke pe klo 12 18, ti klo 10 20, la klo 12 17, su klo 9 15 Yritysnumeroihimme ( xxxx) soittaminen maksaa Soneran hinnaston mukaisesti kotimaan lankapuhelimesta soitettaessa 8,28 snt/puhelu +7snt/min ja matkapuhelimesta 8,28 senttiä/puhelu +17 snt/min. Meillä voit käyttää/maksaa Omaishoitajien palveluseteleillä! Puh Tietäjänkatu 2, LAPPEENRANTA Yksilöllinen pikkuputiikki Oksasenkatu 8 p Kysy tarjous! Huoneistoremontit Sauna- ja kylpyhuoneremontit Vahinkosaneeraukset Uudisrakennukset Sähkö- ja LVI-työt Puh , Ilmainen arviointikäynti Hautakivet Kaiverrukset Kivikokko Oy Mentulantie 17, Lappeenranta, puh , , fax TERVEISIÄ MAAILMALTA Ghana hurmasi Merita Mattilan Merita Mattila muutti Joutsenosta Länsi- Afrikassa sijaitsevaan 24 miljoonan asukkaan valtioon Ghanaan. Mattila on katunut vain sitä, ettei lähtenyt jo aiemmin. Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta valmistunut kauppatieteiden tohtori Merita Mattila työskentelee Ghanassa keikkaluontoisesti yliopisto-opettajana ja konsulttina. Hän toimii myös ghanalaisessa Golden Age Rural Development (GARD) hyväntekeväisyysjärjestössä sen perustajan, filippiiniläisen Ballyn sekä ghanalaisen Adamun kanssa. Gard pyrkii lahjoituksin ja kouluttamalla parantamaan paikallisten elinoloja ja mahdollistamaan heille paremman toimeentulon. Toimitamme tarvikkeita esimerkiksi kouluihin ja sairaaloihin sekä viljansiemeniä kyliin. Koulutuksia järjestämme muun muassa perustaloudenpidosta. Mattila pitää järjestön toimintaa enemmän harrastuksena. Meistä kukaan ei nosta palkkaa eli lahjoitusvarat menevät todellakin perille. Palkaton työ tulee tekijälleen kalliiksi, mutta se on kuitenkin palkitsevaa. Kun näkee vaikkapa pienen koululaisen aidon riemun uudesta koulurepusta, niin kyllä sen voimalla taas jaksaa jatkaa. Ennakkoluuloja Ghana vei Mattilan sydämen vuonna 2005 hänen vieraillessaan kaupungissa miehensä esimiehen häiden merkeissä. Päätin, että jos vain mahdollista, niin tässä maassa haluan joskus asua. Mahdollisuus avautui Mattilan saatua väitöskirjansa valmiiksi vuonna Seuraavana vuonna hän möi miehensä kanssa omakotitalon Joutsenosta ja lähti vaihtoon Ghanan vanhimpaan ja suurimpaan yliopistoon, University of Ghanaan. Pakkasimme parin matkalau- Lappeenrannan seurakuntayhtymä Ota yhteyttä, palvelemme mielellämme Merita Mattilan kirjatuloilla kartutetaan 2-vuotiaan ghanalaispoika Rubenin koulurahastoa. Lappeenrannan seurakuntayhtymän vaihde vastaa numerossa Keskusrekisterissä voi sopia kasteista, vihkimisistä sekä siunauksista, tehdä tilavarauksia, tilata virkatodistuksen ja pyytää avioliiton esteiden tutkinnan. Lappeenrannan seurakuntayhtymän keskusrekisteri sijaitsee os. Kirkkokatu 10 ja on avoinna ma-pe klo Marjatta Alatalo, p (siunausasiat) Anja Kukkonen, p (virkatodistukset) kun lisäksi koiran lentoboksiin ja niin pääsimme muuttamaan lämpimään ja aurinkoiseen Ghanaan. Ilmoitus Ghanaan lähdöstä synnytti vaihtelevia reaktioita Mattilan lähipiirissä. Kysyttiin, mitä aiomme syödä Afrikassa ja asummeko savimajassa, ja eikös tuo koirakin varasteta ja pistetä poskeen puska-afrikkalaisten toimesta. Edes opetustyö yhdessä Länsi-Afrikan kovatasoisimmista, opiskelijaa palvelevassa yliopistossa ei tehnyt kaikkiin vaikutusta. Suomesta lähtiessä yleinen mielipide oli, että lähden opettamaan savimajakylään aakkosia. Meritan vanhemmat ovat tukeneet häntä päätöksessään. Taatusti he ovat välillä olleet sydän syrjällään, kun vaaleahipiäinen ja -hiuksinen kuopus asuu Afrikassa. Toisaalta Ghanassa käyntinsä aikana he näkivät, ettei elämä siellä ole sen vaarallisempaa tai kummallisempaa kuin muuallakaan. Pirteä valkonaama Mattila sopeutui uuteen, asukkaan kotikaupunkiinsa Temaan hyvin. Tutustuminen ihmisiin sujui luontevasti Suomesta mukaan otetun koiran kanssa ulkoillessa. Mattila oli tienoonsa ainoa valkoinen nainen, mutta hänet otettiin heti osaksi yhteisöä. Kun itse on kohtelias ja ystävällinen, niin tietenkin saa samanlaista kohtelua. Ei aikaakaan kun minusta tuli kyläläisten oma oburoni sister eli valkonaamasisko. Ghanalaiset ovat hänen mukaansa aurinkoisia ja ystävällisiä. Kun käyn esimerkiksi Suomessa tai muualla matkoilla, kysellään kylällä heti palattuani, että missäs olet ollut, meillä oli jo ikävä! Maasta löytyy myös kurjuutta ja köyhyyttä. Välillä ihmis- ja eläinkohtalot surettavat, mutta kaikkia ei voi pelastaa. Mattila kertoo asumisen Ghanassa muuttaneen häntä pirteämmäksi ja suvaitsevammaksi ihmiseksi. Lohduttava uskonto Ghanalaiset ovat Mattilan mukaan hyvin uskonnollisia ja suurin osa väestöstä on kristittyjä. Kirkossa käydään joka sunnuntai pyhävaatteissa. Ghanalaisten tulee antaa kuukausipalkastaan 10 prosenttia kolehtiin ja kirkkosaarnaajilla ovat usein tienoon komeimmat talot ja autot. Ghanalaiset ystävämme sanovat, että Jumala antaa ja Jumala ottaa ja jos kirkkoherralla on tienoon hienoin talo, niin hän on sen Jumalalta saanut. Uskonto on ghanalaisille erittäin lohdullinen asia. Ihmisen, nuoren lapsenkin kuollessa ghanalaiset uskovat tämän olleen Jumalan tahto. Ghanassa hautajaiset ovat ristiäisten ja häiden tapaan useamman päivän kestävä juhla, jossa tanssitaan, lauletaan ja riemuitaan siitä, että vainaja on päässyt parempaan paikkaan. Mattila kirjoittaa paljon sekä työkseen että harrastuksena. Kun lähipiirille kirjoitettuun suljettuun blogiin oli kertynyt satoja sivuja materiaalia, hän päätti koota teksteistään kirjan Kourallinen kannettua hiekkaa. Kirjallani halusin ja haluan tuoda kokemuksiani esille ja hälventää ennakkoluuloja. Afrikka ja Ghana ei ole ollenkaan niin pimeä paikka kuin monet kotiovellaan töröttävät saattavat ajatella - päinvastoin se on hirmuisen aurinkoinen ja valoisa maa, niin ihmisten kuin luonnonkin osalta! Satu Jukanen, p (sukuselvitykset) Teija Taskula, p (virkatodistukset) Sinikka Komi, p (siunausasiat) Anja Penttilä, p Seurakuntasihteerit tavoittaa seuraavista suorista numeroista: Arja Partanen, Joutseno, p Seija Niemi, Lappee, p Anne-Mari Välikauppi, Lappeenranta, p Arja From, Lauritsala, p Helena Hienonen, Sammonlahti, p

9 16 YHTYMÄ SEURAKUNTAYHTYMÄN TYÖNTEKIJÄ HARRASTAA Runosuoni ei syki väkisin Jorma Vanhapellon runoissa näkyy koko elämän jatkunut yhteys luontoon. Suntio-kiinteistönhoitaja Jorma Vanhapellon ensimmäiset runot syntyivät parikymmentä vuotta sitten, ja vuosien varrella pöytälaatikkoon on kerääntynyt useita tekstejä. Ajatus kirjoittamisesta kypsyi mielessä vähitellen ja lähti poikimaan eteenpäin, Vanhapelto kertoo muistellessaan vuosia taaksepäin. Runojen kirjoittaminen ei ole Vanhapellolla sidottu tiettyyn paikkaan, aikaan tai rytmiin. Usein runonpätkä tulee mieleen luonnossa liikkuessa tai vaikkapa kurssimatkalla. Kirjoittamisen helppouteen tai vaikeuteen ei Vanhapelloltakaan löydy tyhjentävää vastausta. Joskus kun runoa yrittää tehdä, se on hidasta ja vaikeaa. Toisiaan taas sanoja alkaa tulla helpostikin, hän kuvailee. Runoissa Vanhapeltoa miellyttävät luontoaiheet. Lapsuus ja nuoruus kuluivat maalaismaisemissa ja työ vei hänet yli 20 vuodeksi sananmukaisesti keskelle metsää, taimikoiden hoitoon. Vanhapellon runo Keväistä elämää luonnossa on syntynyt aitojen luontokokemusten pohjalta. Skinnarilan rantoja pitkin kävellessä muotoutui ensimmäinen värssy ja keräsin sitten runoon myös muut luonnossa kokemani tilanteet. Kyseinen runo on esitetty kerran, kesäjuhlassa Vanhapellon silloisessa työpaikassa Mäntylän sairaalassa. Yhden potilaan omainen kommentoi esitystä toteamalla, että olet varmaan kohdannut kaikki runon eläimet. Vastasin, että oletus pitää 100-prosenttisesti paikkansa. Vanhapelto on joskus kokeillut runojen julkaisemista paikallisissa lehdissä, mutta suurempia julkaisutavoitteita hänellä ei ole. Vanhapelto ei osaa nimetä suosikkirunoilijaansa ja lukee muiden kirjoittamia runoja harvoin, lähinnä silloin, kun ne sattuvat kohdalle. Tällä hetkellä Vanhapellolla on kesken kirkkomatkasta kertovan runon kirjoittaminen. Uusi työ esti aluksi ajatusten vauhtiin lähtemisen, mutta on nyt tullut läheisemmäksi. Siitä tämä aihekin lähti. Seurakuntatervehdys tavoittaa lukijat seuraavan kerran kesäkauden päätyttyä Sillä välin tapahtumatietoja ja ajankohtaista uutisointia voi seurata lukuisissa sähköisissä kanavissa: Älä unohda myöskään olla kuulolla Iskelmäradion taajuudella 93,5 MHz. Jorma Vanhapelto huolehtii työajallaan Lappeenrannan kirkon siisteydestä. Keväistä elämää luonnossa Peippojen viserrystä kuulla saa, kaikkihan sen tunnistaa. Tiaiset tutkivat oksien kärkiä, löytyiskö maukkaita hyönteisiä. Käpytikka keloa pärisytteli, reviiriä näin ilmoitteli. Kuusen tyvellä pyörivät oravat, niin mukavasti siinä kisailivat. Kuovi rannalla sulkiaan pesi, kovasti pärskähteli vesi. Hanhet toisensa löytäneet olivat, järven pohjasta ruokaa hamusivat. Silkkiuikut kaislikon kätköissä, pesää varmaan olivat rakentamassa. Palokärki lahokantoa repi, toukkia siitä varmaan haki. Kuusen oksalla harakka naurahti, ja pitkää pyrstöä heilutteli. Keltavästäräkki oli aidalla, sitä ensikertaa sain ihailla. Mikähän se risukossa vilahti, no, jänöjussihan se loikahti. Oli liikettä männyn rungollakin, puukiipiä se siellä olikin. Satakieli mestarillisella laulullaan, meidät saa kuuntelemaan. Rastaiden konsertti oli suuri, ylitse muiden se kiiri. Västäräkit aaltomaisesti lensivät, ilmasta hyönteisiä tavoittelivat. Pääsky oli viimein saapunut, kesä silloin myös tullut. Niin paljon oli luonnossa ääniä, tunnistaa ei voinut kaikkia. Jorma Vanhapelto AAMUKAHVILLA Aluekehitystyö ei tuo nopeita voittoja Lappeenrantalaiset tuntevat Anu Talkan historiantutkijana ja lukuisten historioiden kirjoittajana. Viimeiset pari vuotta hän on tehnyt kahta työtä rinnakkain. Anu Talkan tehtävä Etelä-Karjalan liiton erikoissuunnittelijana vakinaistettiin toukokuussa. Tuon toimen ohella hän on hoitanut loppuun oman yrityksensä keskeneräiset projektit. Tarkoitus ei ole ollut missään vaiheessa jatkaa tällaista urakointia, kun on perhekin. Pian Talkalla on käsillä ihan uusi elämäntilanne ja rankka siirtymävaihe oman yrityksen ohjaksista palkkatyöhön on ohi. Elämä vaatii uudistumaan Talkan mukaan työ yrittäjänä oli todella antoisaa, mutta hän alkoi pelätä kunnianhimon katoavan kirjoittamisesta. En halunnut, että minusta tulee niin sanottu leipäpappi. Vuosina Talka lavensi ammatillista osaamistaan suorittamalla kauppatieteen maisteriopinnot Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Uteliaaksi ja opiskeluorientoituneeksi ihmiseksi itseään kuvaileva Talka tekee nyt maakunnan aluekehitystyötä ja vastaa sen osana kulttuuriasioista. Aluekehitystyö poikkeaa tutkimustyöstä siinä, etteivät sen tulokset näy yhtä nopeina voittoina. Välillä on itsekin pysähdyttävä miettimään, mitä tässä saa aikaan, Talka kuvailee. Viranomaistyötä Etelä-Karjalan liitossa jaksottaa uuden maakuntaohjelman laadinta aina neljän vuoden välein. Talka kartoitti kollegoineen tämän hetkisen valmisteluprosessin osana paikallisten nuorten ajatuksia tulevaisuuden, vuoden 2030, maakunnasta ja heidän suhteestaan siihen. Nuoret olisi tärkeä saada sidottua Etelä-Karjalaan. Tämä on muuttotappioaluetta, mutta ei onneksi pahinta sellaista. Tutkijan etiikka ei nöyrry Vaikka erikoissuunnittelijan tehtävään liittyvät velvollisuudet täyttävät nyt Talkan päivät, hänellä on kirjoittajan rooli Lappeen seurakunnan tulevassa 600-vuotisjulkaisussa. Talka laatii teokseen artikkelin yhtenäiskulttuurin murtumisesta. Talka myöntää, että oman kotiseudun tutkiminen on haasteellista. Tutun asian äärellä tutkijan pitää ikään kuin etäännyttää itsensä asioista, vaikka niistä olisi kertynyt myös omakohtaista muistitietoa. Läheisen tutkimusaiheen etuina Talka puolestaan luettelee yhteisen eletyn elämän sekä tutkijaa ja haastateltavaa lähentävän puheenparren. Talkan mukaan varsinainen tutkiminen tapahtuu kirjoittamisen kautta. Aloitan kirjoittamisen melko pian käytyäni läpi keskeisen lähdemateriaalin ja kirjoitan usein pidemmin kuin lopullinen tuotos vaatisi. Muokkausvaiheessa rajaan tekstiä hyvin voimakkaasti. Hiljainen intuitio kertoo, mikä kohta tekstissä vaatii vielä muutosta. Historian tutkimus voi nostaa esiin myös hankalia tai kiistanalaisia asioita. Talkan mielestä ongelmista on puhuttava, muuten väitetään, ettei niitä olisi ollutkaan. Paikallishistorioiden merkitystä Talka tarkastelee paitsi humanistin, myös pitkän yrittäjyyden näkökulmasta. Anu Talka uskoo, että myös tästä ajasta jää jälkiä historiaan, kuten EU:n talouskriisi tai eduskuntavaalien tulos, vaikka elämmekin bittien, megojen ja sähköpostin maailmassa. Ne ovat vähän kuin patsaita. Historialla tuodaan näkyväksi kyseisen organisaation vaiheet, joista tarinoita lukevat voivat olla osallisia. - Seurakuntahistoriat myös kiinnittävät lukijan omaan elinympäristöön, vaikka hän ei kokisikaan tapahtumia voimakkaasti itsensä kautta. Erilaisuuden sieto on perimässä Aluekehitystyössä Talka on joutunut pohtimaan myös Lappeenrannan omaleimaisuutta ja sen suhdetta naapurikaupunkeihin. Saimaan ja muun luonnon lisäksi osa elämänympäristöämme on nykyisin venäläismatkailijoiden suuri määrä. Eläminen kulttuurien rajamailla on luonut Talkan mukaan alueelle myös kyvykkyyden kohdata erilaisuutta, mikä ikävä kyllä välillä hämärtyy, kun lukee esimerkiksi estareita. Talkan mukaan Etelä-Karjalassa on vuosikymmenten ajan käyty paljonkin identiteettikeskustelua. Ulkopäin katsottuna karjalainen identiteetti on aika lailla helposti tunnistettavissa. Identiteettiin vaikuttaa se, millä tavalla rakennamme omaa olemistamme ja minuuttamme. Eteläkarjalaisuus on ihmisten tapa olla ja elää. Talka tietää, että viha-rakkaussuhde Lappeenrannan ja naapurikaupunki Imatran välillä juontaa pitkälle historiaan. Imatraa luonnehtii Lappeenrantaa vahvemmin teollinen perimä. Kaupunkia 1940-luvulla perustettaessa näytti siltä, että teollisuus tarjoaa sille loistavan tulevaisuuden. Lappeenranta taas oli todella pieni, porvarisvetoinen kauppakaupunki 1600-luvulta lähtien ja varmaan sellaisena huomattavasti Imatraa sisäänpäin lämpiävämpi. Kun Lauritsala, Lappee ja Lappeenranta vielä myöhemmin yhdistettiin, syntyi lisää jännitettä porvaris-, työläis- ja maatalousvaltaisten alueiden liittyessä toisiinsa. Vaikka naapurikaupunkien kehityslinjat ovat olleet erilaisia, Talkan mukaan yhteistyössä on menty valtavasti eteenpäin. Sekä Lappeenrannalla että Imatralla on meneillään myös lukuisia rajan ylittäviä hankkeita. Yhteistyöhön on halukkuutta ja se nähdään mielekkäänä. Aamukahvipöydässä tavataan paikallisia osaajia, asiantuntijoita ja vaikuttajia. Voit vinkata os. lappeenranta. tiedotus@evl.fi, kuka olisi mielestäsi seuraava mielenkiintoinen haastateltava.