VAASAN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS Nro 388

Transkriptio

1 VAASAN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS Nro 388 Antamispäivä Diaarinro R 11/13 RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA Satakunnan käräjäoikeuden päätös nro 1134 ASIA Asiakirjan esittämisvelvollisuus murhaa koskevassa asiassa MUUTOKSENHAKIJAT Anneli Orvokki Auer Jarmo Erkki Juhani Ahvenus Birgitta Hannele Halsvaha Jorma Kalevi Lahti Päivi Helena Penttinen Pirjo Maarit Tuominen ASIAAN OSALLISET Kihlakunnansyyttäjä Jarmo Valkama Alexandra Julia Auer Alexander Julius Auer Aurora Julianna Auer Emma Amanda Auer KUULTAVA Keskusrikospoliisi OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA Selostus asiasta Käräjäoikeus on yllä mainitulla päätöksellään hylännyt Anneli Orvokki Auerin sekä Jarmo Erkki Juhani Ahvenuksen, Birgitta Hannele Halsvahan, Jorma Kalevi Landen, Päivi Helena Penttisen ja Pirjo Maarit Tuomisen (jäljempänä Ahvenus ja hänen myötäpuolensa) asiakirjan esittämistä koskevat vaatimukset, jotka ovat koskeneet keskusrikospoliisin hallussa olevaa peitetoiminnan toteuttamisesta laadittua pöytäkirjaa. Anneli Auerin vaatimukset perusteineen Anneli Auer on vaatinut, että hänen edellä mainittu asiakirjan esittämistä koskeva vaatimuksensa hyväksytään. Lisäksi Anneli Auer on vaatinut, että keskusrikospoliisi velvoitetaan esittämään peitetoimintaa koskeva esitys, sen toteuttamisesta laadittu suunnitelma, päätös peitetoiminnasta perusteluineen sekä kaikki muut peitetoimintaa koskevat raportit, muistiinpanot ja asiakirjat.

2 Anneli Auerin oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin edellyttää, että hän saa käyttöönsä edellä mainitut asiakirjat sen arvioimiseksi, sisältävätkö ne hänen puolestaan vaikuttavia seikkoja. Sanottua arviointia ei voida jättää yksin poliisin tehtäväksi. Ahvenuksen ja hänen myötäpuoltensa vaatimukset perusteineen Keskusrikospoliisin lausuma Hovioikeuden toimittama valmisteluistunto HOVIOIKEUDEN RATKAISU Ahvenus ja hänen myötäpuolensa ovat yhtyneet Anneli Auerin edellä sanottuihin vaatimuksiin. Asianosaisten oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin edellyttää, että keskusrikospoliisi velvoitetaan esittämään edellä mainitut asiakirjat. Keskusrikospoliisi on vaatinut, että Anneli Auerin sekä Ahvenuksen ja hänen myötäpuoltensa vaatimukset hylätään. Käräjäoikeuden päätös on oikea. Peitetoimintaa koskevien asiakidojen esitettäväksi määrääminen on yleisen edun vastaista. Tiedonhankintarnenetelmän käyttäminen vaikeutuisi merkittävästi, ja tiedonhankintaa suorittaneiden poliisimiesten turvallisuus vaarantuisi. Esitettyjen vaatimusten johdosta hovioikeus on katsonut tarpeelliseksi kuulla asiakirjan haltijaa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 :n nojalla, minkä vuoksi asiassa on toimitettu valmisteluistunto Hovioikeudessa on mainitun lainkohdan nojalla kuulusteltu todistajan asemassa keskusrikospoliisin edustajaa. Perustelut Asian tausta ja kysymyksenasettelu Anneli Auer on vuonna 2009 ollut poliisin peitetoimintana toteutetun tiedonhankinnan kohteena murhaa koskevan rikosepäilyn johdosta. Peitetoiminnasta on laadittu sisäasiaimninisteriön poliisin tiedonhankinnan järjestämisestä ja valvonnasta antaman asetuksen (174/2008) 5 :ssä tarkoitetut esitys ja suunnitelma sekä 6 :ssä tarkoitetut päätös ja pöytäkirja. Lisäksi peitetoiminnan suorittanut poliisimies on laatinut peitetoiminnasta raportin. Keskusrikospoliisi on katsonut, että peitetoiminnalla ei ole saatu hankittua mitään sellaisia tietoja, jotka vaikuttaisivat Anneli Auerin puolesta tai häntä vastaan. Peitetoiminnasta laadituilla asiakirjoilla ei voi siten olla merkitystä todisteena pääasiassa. Keskusrikospoliisi on lisäksi katsonut, että kaikki peitetoiminnasta laaditut asiakirjat ovat salassa pidettäviä, koska ne sisältävät tietoja poliisin sellaisista taktisista ja teknisistä menetelmistä, 2

3 joista tietojen antaminen vaarantaisi rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä. Velvollisuutta ilmaista asiakirjojen sisältämiä tietoja ei siten ole. Kerrotuin perustein keskusrikospoliisi on katsonut, ettei sitä voida velvoittaa esittämään puheena olevia asiakirjoja. Anneli Auer on todennut virallisen syyttäjän esittäneen hänen tekemäkseen väitetyn rikoksen motiiviksi riitaisuudet hänen ja Jukka Sakari Landen väli11ä. Anneli Auer on katsonut, että poliisi on peitetoiminnalla pyrkinyt hanlddmaan tietoja muun ohella sanotun motiivin tueksi. Anneli Auerin käsityksen mukaan peitetoimintaa koskevat asiakidat voivat sisältää tietoja väitettyä motiivia vastaan ja siten näyttöä hänen syyttömyytensä tueksi. Anneli Auerin tavoitteena on saada tietoa vain siitä, mitä hänen ja peitetoiminnan suorittaneen poliisimiehen välisessä kanssakäymisessä on tullut ilmi. Hovioikeudessa on ensiksi kysymys siitä, voidaanko esitettäviksi vaadituilla asiakirjoilla katsoa olevan merkitystä todisteina pääasiassa. Toiseksi kysymys on siitä, onko keskusrikospoliisi, jos asiakirjat sisältävät salassa pidettäviä tietoja, joita poliisin henkilöstöön kuuluvalla on oikeus kieltäytyä ilmaisemasta, velvollinen poliisin henkilöstöön kuuluvan vaitiolo-oikeuden estämättä esittämään asiakirjat. Esitettäviksi vaadittujen asiakirjojen sisältämät tiedot Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 12 :n 1 momentissa säädetään, että jolla on asiakirja hallussaan, olkoon velvollinen, kun voidaan olettaa asiakirjalla olevan merkitystä todisteena asiassa, tuomaan sen oikeuteen. Luvun 7 :n mukaan, jos todiste, jonka asianosainen tahtoo esittää, koskee seikkaa, joka on asiaan vaikuttamaton tai selvitetty, älköön oikeus salliko todisteen esittämistä. Peitetoimintaa koskevat esitys ja suunnitelma on laadittu sekä päätös peitetoiminnasta tehty ennen peitetoiminnan aloittamista. Kyseiset asiakirjat eivät siten sisällä tietoja tosiasiallisesti tapahtuneesta peitetoiminnasta eivätkä sillä hankittuja tietoja. Sen vuoksi ja ottaen huomioon Anneli Auerin edellä mainittu tavoite saada tietoa vain siitä, mitä hänen ja peitetoiminnan suorittaneen poliisimiehen välisessä kanssakäymisessä on tullut ilmi, hovioikeus katsoo, ettei puheena olevilla asiakirjoilla voida olettaa olevan merkitystä todisteina pääasiassa. Vaatimukset keskusrikospoliisin velvoittarnisesta esittämään sanotut asiakirjat on siten hylättävä. Keskusrikospoliisin edustajan kertomuksesta ilmenee, että peitetoirninnan toteuttamisesta on peitetoiminnan suorittaneen poliisimiehen laatirnan raportin perusteella laadittu myös edellä mainitussa asetuksessa tarkoitettu pöytäkirja. Raportti on keskusrikospoliisin edustajan mukaan luonteeltaan päiväkirjanomainen ja se sisältää tietoja muun muassa peitetoiminnan suorittaneen poliisimiehen ajatuksista, mielipiteistä ja suunnitelmista sekä mainintoja Anneli Auerin käyttäytymisestä. Sanotun asetuksen 6 :n 4 momentin mukaan pöytäkirjassa on puolestaan mainittava muun ohella 3

4 toiminnan keskeiset vaiheet sekä toimenpiteen esittäjän tai hänen määräämänsä päällystöön kuuluvan poliisimiehen arvio toiminnan merkityksellisyydestä. Saadun selvityksen perusteella hovioikeus katsoo, että toteutuneesta peitetoiminnasta laadituilla pöytäkirjalla ja raportilla voidaan tässä tapauksessa olettaa olevan merkitystä todisteina pääasiassa. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 :n 1 momentin 5 kohdan mukaan poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä koskevia tietoja sisältävät asiakirjat ovat salassa pidettäviä, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä. Keskusrikospoliisi on katsonut kaikkien peitetoiminnasta laadittujen asiakirjojen olevan mainitun lainkohdan noj alla salassa pidettäviä. Valmisteluistunnossa saadun selvityksen perusteella esitettäviksi vaaditut pöytäkirja ja raportti sisältävät tietoja salassa pidettävistä taktisista ja teknisistä menetelmistä. Asiakirjan esittämisvelvollisuuden rajoitukset Poliisilain 44 :n 1 momentin mukaan poliisin henkilöstöön kuuluva ei ole velvollinen ilmaisemaan salassa pidettäviä taktisia tai teknisiä menetelmiä. Esitöiden mukaan mainitut menetelmät ovat poliisin ammattisalaisuuksia (HE 57/1994 vp s. 82). Yleissäännös ammattisalaisuuden ilmaisemisesta oikeudenkäynnissä on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 :n 1 momentissa. Sen mukaan todistaja saa kieltäytyä kertomasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen taikka antamasta lausumaa, jolla ammattisalaisuus tulisi ilmaistuksi, jolleivät erittäin tärkeät syyt vaadi, että todistajaa kuulustellaan niistä. Asiakirjan esittämisvelvollisuuden osalta luvun 12 :n 2 momentin mukaan, mitä 24 :ssä säädetään todistajan oikeudesta kieltäytyä kertomasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen tahi antamasta lausumaa, sovellettakoon vastaavasti asiakirjan esittämisvelvollisuuteen, jos asiakirjan sisältö on sellainen kuin tässä lainkohdassa tarkoitetaan. Mainituista oikeudenkäymiskaaren säännöksistä ilmenee, että velvollisuus esittää ammattisalaisuuden sisältävä asiakirja on olemassa vain, jos sanottua salaisuutta koskeva vaitiolo-oikeus on murrettavissa. Poliisin ammattisalaisuutta koskevan, poliisilain 44 :n 1 momentista ilmenevän vaitiolo-oikeuden murtamisesta säädetään erikseen säännöksen 3 momentissa. Sen mukaan tuomioistuin voi erittäin painavien syiden vaatiessa määrätä ilmaistavaksi 1 momentissa mainitun tiedon, milloin virallinen syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta saattaa seurata vankeutta kuusi vuotta tai ankarampi rangaistus. Anneli Auerille on vaadittu elinkautista vankeusrangaistusta murhasta. Keskusrikospoliisi on siten velvollinen esittämään peitetoiminnasta laaditut pöytäkirjan ja raportin, jos on olemassa erittäin painavia syitä poliisin henkilöstöön kuuluvan vaitiolo-oikeuden murtamiseksi. 4

5 5 Erittäin painavista syistä Eräänä poliisilain 44 :n keskeisenä tavoitteena on turvata poliisin salassa pidettävät taktiset ja tekniset menetelmät. Mainitut menetelmät eivät ole yleisesti tiedossa ja niiden paljastaminen voisi aiheuttaa vahinkoa myöhemmälle poliisitoiminnalle (HE 57/1994 vp s. 82). Toisaalta säännöksen esitöissä on korostettu syytetyn oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Niin sanottuj en epäsovinnaisten tiedonhankintamenetelmien, kuten peitetoiminnan, käyttäminen rikoksen selvittämiseksi ei siis saa vaarantaa syytetyn sanottua oikeutta (PeVL 5/1999 vp s. 6). Eduskunnan hallintovaliokunta on mietinnössään 17/2000 vp (s. 9-10) lausunut, että sen käsityksen mukaan syytetyn oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei vaarannu silloin, kun peitetoiminnalla saatuja tietoja ei ole käytetty syyteharkinnan perustana eikä oikeudenkäynnissä vaan ne ovat ainoastaan auttaneet poliisitoiminnan suuntaamisessa. Syytetyn oikeuksien toteutumista tilanteessa, jossa esitettäväksi vaadittua aineistoa ei ole paljastettu, on käsitelty useassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisussa. Ratkaisuissa Fitt v. Yhdistynyt Kuningaskunta ja Jasper v. Yhdistynyt Kuningaskunta ihmisoikeustuomioistuin katsoi syytetyn oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntrin edellyttävän Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen nojalla sitä, että syyttäjäviranomaisen oli paljastettava kaikki hallussaan oleva merkityksellinen näyttö siitä riippumatta, oliko se syytetylle myönteistä vai vastaista. Syytetyn oikeus saada tietoonsa kaikki merkityksellinen näyttö ei kuitenkaan ollut ehdoton. Joissakin rikosasioissa saattoi olla käsillä kilpailevia intressejä, kuten kansallinen turvallisuus, todistajien suojelemisen tarve tai poliisin tutkintamenetelmien salassa pitäminen. Näitä kilpailevia intressejä oli arvioitava suhteessa syytetyn oikeuksiin. Kuitenkin vain sellaiset syytetyn oikeuksien rajoitukset, jotka olivat ehdottoman välttämättömiä, olivat sallittuja. Lisäksi sanotuista rajoituksista syytetylle aiheutuneet vaikeudet oli riittävästi tasapainotettava oikeusviranomaisen valvomassa menettelyssä. Mainituissa ratkaisuissa kansallinen tuomioistuin oli syyttäjän hakemuksesta määrännyt aineiston salassa pidettäväksi. Kun syytetyt olivat saaneet osallistua päätöksentekomenettelyyn ja kun salassapidosta päättänyt tuomari oli koko oikeudenkäynnin ajan tarkkaillut sitä, edellyttikö oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus aineiston paljastamista syytetyille, ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että päätöksentekornenettely oli turvannut syytettyjen oikeudet ja ettei ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta ollut siten rikottu. Ratkaisuissa Natunen v. Suomi ja Janatuinen v. Suomi ihmisoikeustuomioistuin toisti edellä ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen tulkinnasta esitetyn ja katsoi syytetyn oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin lisäksi edellyttävän sanotun artiklan 3 kappaleen b kohdan noj alla sitä, että syytetyllä oli oltava tilaisuus tutustua

6 suoritettuihin rikostutkimuksiin. Mainitussa kohdassa syytetylle turvattua oikeutta valmistella puolustustaan rikottiin, jos hänelle ei paljastettu sellaista merkityksellistä näyttöä, jonka perusteella hän saattoi tulla vapautetuksi syytteestä tai saada rangaistustaan alennetuksi. Syytetyn oli kuitenkin esitettävä aineiston paljastamista koskevan vaatimuksensa tueksi erityisiä syitä, joiden oikeellisuuden tuomioistuimet olivat oikeutettuja tutkimaan. Sanotuissa ratkaisuissa poliisi oli hävittänyt telekuuntelussa kertyneet tallenteet, minkä vuoksi syytettyjen oli ollut mandotonta todentaa oletuksiaan tallenteiden merkittävyydestä ja osoittaa oletustensa oikeellisuus tuomioistuimessa. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että vaikka Suomen lain mukaan poliisi ja syyttäjä olivat velvollisia ottamaan huomioon syytetyn puolesta ja häntä vastaan vaikuttavat seikat, menettely, jossa tutkijaviranomainen itse tai edes yhteistyössä syyttäjän kanssa päätti siitä, mikä aineisto oli asiassa merkityksellistä, ei täyttänyt ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettuja vaatimuksia. Toisin kuin ratkaisuissa Fitt v. Yhdistynyt Kuningaskunta ja Jasper v. Yhdistynyt Kuningaskunta , käsillä olevissa ratkaisuissa syytetyt eivät myöskään olleet saaneet ottaa osaa aineiston paljastamista koskevaan päätöksentekomenettelyyn. Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta ja 3 kappaleen b kohtaa oli siten rikottu. Johtopäätökset tässä asiassa Keskusrikospoliisi on arvioinut, että esitettäviksi vaaditut pöytäkirja ja raportti eivät sisällä tietoja Anneli Auerin puolesta tai häntä vastaan. Syyttäjällä ei ole ollut syyteharkinnassa käytettävissään peitetoiminnalla hankittua tietoa, eikä syyttäjä ole myöskään nimennyt oikeudenkäynnissä esitettäväksi sanottua tietoa sisältävää todistelua. Kun otetaan kuitenkin huomioon edellä todetut Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asettamat vaatimukset ja Anneli Auerin vaatimuksensa tueksi esittämät perusteet, hänen oikeutensa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei voida katsoa tulevan turvatuksi edellä selostetuin tavoin meneteltäessä. Sen vuoksi hovioikeus katsoo, että poliisin henkilöstöön kuuluvan vaitiolo-oikeus voidaan erittäin painavista syistä murtaa. Keskusrikospoliisin edustajan kertomuksesta ilmenee, että erityisesti raportti sisältää salassa pidettävää tietoa yleisesti peitetoiminnassa käytössä olevista taktisista ja teknisistä menetelmistä. Lisäksi sekä raportti että pöytäkirja sisältävät tiedon peitetoiminnan suorittaneen poliisimiehen henkilöllisyydestä. Anneli Auer ei ole vaatinut saada mainittuja tietoja vaan vain tiedot siitä, mitä hänen ja peitetoiminnan suorittaneen poliisimiehen välisessä kanssakäymisessä on tullut ilmi. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 b :n 2 momentin mukaan, jos asiakirja sisältää sellaisen tiedon, jota asianosainen luvun 12 :n perusteella ei ole velvollinen esittämään tai hän ei saa esittää, taikka jos se muutoin sisältää 6

7 tiedon, jota ei saa paljastaa, annetaan asiakirjasta sellainen ote, johon sanottua tietoa ei sisälly. Edellä mainittu Anneli Auerin hänen tavoittelemiensa tietojen luonnetta koskeva vaatimus huomioon ottaen hovioikeus harkitsee, että sekä Anneli Auerin oikeudet että poliisin salassa pidettävien taktisten ja teknisten menetelmien paljastumisen estäminen voidaan turvata riittävällä tavalla siten, että keskusrikospoliisi velvoitetaan esittämään pöytäkirjasta ja raportista sellaiset otteet, joihin ei sisälly tietoa peitetoiminnan suorittaneen henkilöllisyydestä eikä tietoa salassa pidettävistä taktisista ja teknisistä menetelmistä. Kaikilta muilta osin otteisiin on sisällytettävä asiakirjoissa olevat tiedot. Hovioikeus toteaa, että jos Anneli Auer tai Ahvenus ja hänen myötäpuolensa erityisestä syystä katsovat, että sanotuista otteista puuttuu pääasian kannalta merkityksellisiä tietoja, hovioikeus ottaa väitteestä harkittavakseen, onko keskusrikospoliisi velvoitettava esittämään pöytäkirja ja raportti edellä kerrottua laajemmalti. Ottaen huomioon, että kysymys on vangittua koskevasta asiasta, asiakirjat on esitettävä hovioikeudelle viimeistään kanden viikon kuluttua tämän ratkaisun antamisesta. 7 Päätöslauselma Anneli Orvokki Auerin sekä Jarmo Erkki Juhani Ahvenuksen, Birgitta Hannele Halsvahan, Jorma Kalevi Landen, Päivi Helena Penttisen ja Pido Maarit Tuomisen vaatimukset keskusrikospoliisin velvoittamisesta esittämään peitetoimintaa koskeva esitys, sen toteuttamisesta laadittu suunnitelma ja päätös peitetoiminnasta perusteluineen hylätään. Keskusrikospoliisi velvoitetaan esittämään peitetoiminnan toteuttamisesta laaditusta pöytäkirjasta ja peitetoiminnasta laaditusta raportista sellaiset otteet, joihin ei sisälly tietoa peitetoiminnan suorittaneen henkilöllisyydestä eikä tietoa salassa pidettävistä taktisista ja teknisistä menetelmistä. Otteet pöytäkirjasta ja raportista on esitettävä oikeaksi todistettuina jäljennöksinä Vaasan hovioikeudelle viimeistään

8 MUUTOKSENHAKU Tähän ratkaisuun ei saa erikseen hakea muutosta. Asian ovat ratkaisseet: hovioikeudenlaamanni Mika Huovila hovioikeudenneuvos Kaija Suvilehto-Nieminen hovioikeudenneuvos Juhani Palmu Valmistelija: viskaali Kaisa Kuparinen Ratkaisu on yksimielinen.