Romanien ystävä. Eeli Jokinen ELÄMÄ JA VALO. Kyläilyperinne kunniaan. Vihtavuorella arvostetaan romanityötä! Kyösti Roth 60 vuotta elämän estradilla

Transkriptio

1 EV ELÄMÄ JA VALO Romanilähetyslehti 8, Vihtavuorella arvostetaan romanityötä! Kyläilyperinne kunniaan 10 4 Kyösti Roth 60 vuotta elämän estradilla 30 Eeli Jokinen Romanien ystävä 24

2 PÄÄKIRJOITUS SISÄLTÖ Ilman ystävää? Historia kertoo mielenkiintoisen tapauksen Yhdysvaltain presidentti Abraham Lincolnista. Kerrotaan, kuinka hän sai toimiaikanaan vastaanottaa useita armonanomuksia maansa sotilailta, jotka olivat syyllistyneet erilaisiin rikkomuksiin. Tavallista oli, että jokaisen armonanomuksen mukana oli puolustuspuhe joltain vaikutusvaltaiselta henkilöltä. Erään kerran hän sai kuitenkin armonanomuksen henkilöltä, jolla ei ollutkaan ketään vaikutusvaltaista puolestapuhujaa. Tuo arvossapidetty presidentti oli kysynyt, että eikö tällä armoa anovalla vangilla ole ketään ystävää, joka hänen puolestaan puhuisi. Kun adjutantti vastasi, ettei miehellä tosiaan ollut ystävää, joka häntä puolustaisi, niin presidentti Lincoln vastasi, että silloin hän itse ryhtyisi tuon yksinäisen ystäväksi ja puolustajaksi ja niinpä hän armahti tuon unohdetun vangin. Tämä edellä mainittu tapahtuma kuvastaa minulle myös meidän ihmisten suhdetta Kristukseen. Raamattu todistaa sen, kuinka me jokainen olemme tehneet syntiä ja rikkonut Jumalan lakia vastaan. Näin siis olemme tuomionalaisia yhtä lailla kuin tämä yksinäinen vankikin. Onneksi Jumalan suunnitelma on, ettemme mekään olisi syyllisyytemme kanssa yksin! Raamattu kuvaa Jeesuksen maailman syntien sovittajana ja Häneen uskovien puolustajana. Vaikka me olemme rikkoneet Jumalaa vastaan ja emme pystyisi koskaan itse sovittamaan syntejämme, on meillä kuitenkin ystävä, joka haluaa puolustaa meitä. Eikä, vain puolustaa, vaan itse asiassa Hän on jo sovittanut rikkomuksemme ristin kuolemallaan. Kun, erään kerran olemme itse kukin suuren tuomioistuimen edessä, olethan sinäkin lähettänyt oman armonanomuksesi tämän parhaimman ystävän allekirjoitettavaksi? Hyvää ystävänpäivää! Tino Grönfors Tino Grönfors päätoimittaja/ȟeeruno ranniboskiiro Uutan maal? Me hin hunjom džintakiiro fanuba Amerikasko presidentos Abraham Lincolnetta. Hin rannime sar aro lesko presidenttiako tiija jou liijas buut noodako mangjibi dekakiirenna, koone sas tšerte ilaka buttia ta nourude phanniba doolengo doȟ. Butvares sas jakkes, te sakko noodako mangjibosko maȟkar sas niina ringako rikkiboskiiresko ranniba baro rahhalesta. Iek var jou liijas noodako mangjiba ajasaavo dekakiiresta, koones naa sas endo maal, ringako rikkiboskiires. Taala latšo presidentos puȟdas, naako dauva dekakiires aaȟȟela endo maal, koon rannelas lesko khaal. Ka adjutantos phenjas, te jakkes hin, les naa endo maal, koon rikkilas lesko ring. Taala presidentos phenjas, te jou kokares byrjylas lesko maaleske ta ringako rikkiboskiireske ta jou diijas nooda dola bristime dekakiireske. Dauva rannime fanuba rakkila mange niina komunesko aaȟȟiba kajo Kristos. Kurko Liin sikila menge, sar ame saare hin tšertam greȟȟi ta ame hin phagardam prissi Deevesko laaga. Jakkes ame aaȟȟaha dömmibosko teelal sar dauva kokaro dekakiiro sas. Paarkiba Deeveleske, Lesko plaaniba hin te ame na aaȟȟaha kokares amengo greȟȟeha. Kurko Liin sikila Jeesuses bolibosko greȟȟengo sömsiboskiireske ta deulikaanengo ringako rikkiboskiireske. Vaȟka ame hin phagardam prissi Deeveles ta tšekkar vojuvahas te sömsaven amengo greȟȟi, meen hin hortto maal, koon kammela te rikkaves amengo ring. Naako endo jakkes, bi jou hin sömsadas amengo greȟȟi praal truhhules. Ka ame iek var aaȟȟaha kokares baro dömmibosko skammiako naal, hinha tu niina ȟikkadal tukko noodako mangjiba koni fendide maalesko teelal rannimeske? Tšiȟko maalesko diives! risiba/käännös: Tuula Åkerlund EVELÄMÄ JA VALO Kristillinen romanityön lehti Ilmestyy neljä kertaa vuodessa vuosikerta Kannen valokuva: Hertta Virjo ja Hemmi Hagert Kuva: Juhani Eriksson Julkaisija: Elämä ja Valo ry. Välimäenkatu 8, Nokia Puh info@elamajavalo.fi Päätoimittaja: Tino Grönfors Puh tino_gronfors@hotmail.com Toimitussihteeri: Rainer Lindeman Puh rainer.lindeman@gmail.com Toimituskunta: Tino Grönfors, päätoimittaja Susanna Hedman Henry Lindgren Maruska Lindeman Tuula Baltzar Julkaisumateriaali: Välimäenkatu Nokia info@elamajavalo.fi Pankkiyhteys ja lahjoitukset: FI NDEAFIHH Layout: Rainer Lindeman Paino: PK-Paino Oy, Tampere ISSN X Tilaushinnat: Kannattajajäsen 32,00/vuosi (Suomi), 37,00/vuosi (muut maat) Jäsen 32,00/4 nroa (Suomi), 37,00/4 nroa (muut maat) Lahjatilaus 27,00/4 nroa (Suomi), 32,00/4 nroa (muut maat) Pääkirjoitus s. 2 Vihtavuorella arvostetaan romanityötä s. 4 Uskoontulon ABCD Historian s. 15 lehtien havinaa s. 16 Raamatunopetus s. 18 Eeli Jokinen - romanien ystävä s. 24 Irja Nylund in memoriam s. 28 Isä meidän -rukous s. 23 Laulu romanikielellä s. 34 Tämä askarruttaa s. 9 Kyläilyperinne kunniaan s. 10 Lukijan sana s. 20 Joosef ja faaraon uni s. 22 Kyösti Roth 60 vuotta elämän estradilla s. 30 Järjestösivu s. 35

3 Romanit sydämellä jo vuosikymmenien ajan Vihtavuoressa lähetystyötä omassa maassa Vihtavuorelainen Aino Lindeman, 92, muistelee, kun Vihtavuoren Baptistiseurakunnassa pidettiin romanipäiviä , niin romanityöntekijät kyselivät, muistaisiko hän koska viimeksi Vihtavuorella järjestettiin vastaavanlaiset päivät. Kysymys kiinnosti Ainoa siinä määrin, että juhlien jälkeen hän istui lukemaan seurakunnan vuosikertomuksia menneiltä vuosilta. TEKSTI: RAINER LINDEMAN VALOKUVAT: RAINER LINDEMAN, AINO LINDEMANIN KUVA-ALBUMI JA ELÄMÄ JA VALO RY:N KUVA-ARKISTO Aino kuvassa yhdessä Arvo Mäenpään kanssa. Arvo on Niilo Mäenpään vanhin veli. Kuva otettu 1930-luvulla. 4 5

4 Vihtavuorella järjestettiin romanijuhlia sääännöllisesti aina vuodesta 1956 kahden vuosikymmenen ajan. Suomen Vapaa Evankeelinen Romanilähetys ry:n (nyk. Elämä ja Valo ry.) perustamiskokous Vihtavuoren Baptistiseurakunnassa Vuonna 1956 Toivo Mäenpää, Niilo Mäenpään isä, kävi jyväskyläläisen Eeli Jokisen luona kyselemässä neuvoja ja ohjeita järjestettäviä romanijuhlia varten. Eeli Jokinen oli jo 1930-luvulta lähtien tehnyt romanityötä, joten neuvoja hän osasi antaa. Vihtavuoren ensimmäiset romanijuhlat oli tarkoitus pitää Jokisen luota palatessaan Toivo Mäenpää sai rajun sydänkohtauksen, johon hän menehtyi samana iltana. - Suunniteltujen juhlien ensimmäiset vieraat saapuivat sinä päivänä, kun Toivon ruumis laskettiin maahan odottamaan ylösnousemuksen suurta päivää, Aino muistelee. Romanijuhlia vuosien ajan Seurakunnan vuosikertomuksista kävi ilmi, että romanijuhlia on pidetty säännöllisesti aina vuodesta 1956 lähtien. Vuosien varrelta löytyy vain kaksi poikkeusta. - Vuonna 1958 juhlia ei pidetty, kun seurakuntamme järjesti Baptistiyhdyskunnan vuosijuhlat ja vuonna 1960, jolloin rakensimme rukoushuoneen, kertoo Aino. Juhlien puhujina on vuosien varrella käytetty useita. Heistä mainittakoon mm. Eeli Jokinen, Ernst Mattsson, T. Westerlund, Hassler Sveitsistä, Mandi Setälä, J. Laurinen, J. Kalliomäki, Viljo Mäntyniemi, V. Mäenpää, Niilo Mäenpää ja Emmi Anttila. Romanijärjestö perustetaan Vuoden 1964 romanijuhlien yhteydessä perustettiin Suomen Vapaa Evankeelinen Romanilähetys ry hyväksyttiin yhdistyksen säännöt ja saatiin ensimmäiset jäsenet. Tuossa tapahtumassa päätettiin myös alkaa julkaista omaa lehteä Elämä ja Valo -nimellä. Toimittajaksi lupautui Hertta Virjo, Aino muistelee. Aino Lindemanin tietojen mukaan Einar ja Hertta Virjo tulivat vasta tuolloin voimakkaammin mukaan romanityöhön. - Kesällä 1973 saimme pitää vierainamme myös ranskalaisia romaneja. Heitä oli kaikkiaan 23 henkilöä. Telttajuhlat loppuivat Kun Vihtavuoren Baptistiseurakunnan rukoushuoneen ympäristö muuttui asuntoalueeksi, seurakunta menetti mahdollisuuden pystyttää pelloille kahta suurta telttaa sekä autojen parkkipaikat. - Tämän vuoksi viimeiset isommat juhlat seurakunnan alueella pidettiin kesällä Tämänkin jälkeen seurakunta on saanut järjestää kahdet romaninuorten hiljentymispäivät ja kahdet romaneiden työntekijäpäivät. - Niiden yhteydessä pitämiämme yleisiä kokouksia paikkakuntalaiset muistelevat vieläkin suurella innolla, Aino Lindeman kertoo. Seuraavat suuremmat romanipäivät järjestettiin vuonna Tämä mahdollisuus avautui, koska pastori Timo Mäkinen lupasi luterilaisen kappelin kokouspaikaksi. Näin majoitus ja muonitus voitiin järjestää omalla rukoushuoneella. Oli myös koteja, joiden ovet avautuivat majoitukseen. Suuri kiitos siitä Herralle! Juhlien siunaus ulottui keittiölle asti Aino Mäenpää toimi näiden vuosien aikana keittiön pääemäntänä. - Sain emäntänä huomata sen, että ihmisten sydämien avautuessa romanityölle, avautuivat varastojenkin ovet. Kun kävin kyselemässä muonatarvikkeita juhlille, saatettiin kysyä: Kuinka monta säkkiä Ihmisten sydämien avautuessa romanityölle, avautuivat varastojenkin ovet. perunoita? Montako litraa maitoa? Käykö pannu- vai suodatinjauhatus? Flooraa vai voita? Vihtavuoren romanijuhlat olivat todella suosittuja ja romaneita saapui sinne eri puolilta Suomea. Kun tätä ajattelee ja miettii, että ruokailu ja majoitukset olivat kaikille ilmaisia, voi vain ihmetellä miten kaikki onnistui. - Ei meille paljon itselle jäänyt. Syötimme ja juotimme kahtena päivänä yli 200 henkeä. Kun veljet kyselivät ruokailun laskuja, saatoin ilolla todeta, ettei ollut laskua kuin 10 markkaa lähikauppaan ja siihen olikin jo rahan varannut. Kaikki muut tarpeet tulivat lahjoituksia kylän asukkailta, riemulla muistelee Aino. Aino muistelee ettei Jumala jättänyt heitä koskaan pulaan. - Haluan sanoa Jumalan kunniaksi ja rohkaisuksi muille, ettei Hän koskaan jättänyt meitä pulaan, vaan siunaukset, jotka Hän vuodatti juhlille, ylsivät keittiöön saakka. Hätä pelastuksesta Sukunimestään huolimatta Aino ei ole romani. - Mieheni oli Turusta. Hän oli ruattalainen, Aino naurahtaa. Aino Lindeman kuuluu Mäenpään sukukuntaan ja on Niilo Mäenpään täti. Mäenpään suvun myönteisen suhtautumisen romaneja kohtaan Aino arvelee juontavan isältään Juholta. - Juho Mäenpää oli köyhän äidin kasvattama poika. Hänen isänsä matkusti aikoinaan Amerikkaan tienaamaan ja jäi sille matkalleen. Juho Mäenpään köyhä ja niukka lapsuus vaikutti siihen, miten Vihtavuoren Baptistiseurakunta ja varsinkin Mäenpään suku tekivät merkittävää ja arvokasta työtä romanien parissa. Mäenpään suvun potretti. Kuvassa keskellä istumassa Ainon vanhemmat Juho ja Marja Mäenpää. Kuvassa mukana osa heidän lapsistaan. Ylhäällä oikealla Toivo ja hänen edessään vaimonsa Aino Mäenpää sekä heidän lapset. Niilo Mäenpää eturivissä oikealla. Toivon vieressä Viljo ja Kaisa ja heidän lapset Kalervo ja Kerttu ovat edessä vasemmalla. Ylhäällä vasemmalla Emmi (Anttila) ja Marja. hän suhtautui esimerkiksi kiertäviin romaneihin. - Hän sanoi aina, ettei saa koskaan anovia romaneita lähettää matkaan ilman yösijaa ja ruokaa. Uskon, että tällainen suhtautuminen on tullut meihin muihinkin vähän niin kuin veren perintönä, iloitsee Aino Henkilökohtaisen uskonratkaisun Aino teki joulukuun alussa vuonna Hän muistaa tuon päivä selkeästi. - Evankelista Viljo Mäntyniemi oli moottoripyörällään liikenteessä pitämässä hengellisiä kokouksia. Häneltä oli mennyt moottoripyörä rikki jossakin taipaleella ja oli muistanut, että Toivo Mäenpään leski asui näillä seuduilla. Jälkeenpäin päivittelimme, kuinka pitkän matkan takaa hän työntäen rikki mennyttä pyöräänsä tuli Vihtavuorelle. Aino oli tuolloin keski-iän kynnyksellä ja työskenteli Kemiran kotisisarena. Hän muistaa kuinka hänelle soitettiin Mäntyniemen tulosta. - Minua pyydettiin mukaan kuuntelemaan evankelista Mäntyniemeä kotikokouksiin. Enhän minä voinut kieltäytyä ja menin 7

5 Tälle palstalle voit lähettää mieltäsi askarruttavia kysymyksiä, joihin yritämme löytää vastauksia. Voit lähettää kysymykset osoitteella: tai Elämä ja Valo lehti Välimäenkatu 8, NOKIA t. Elämä ja Valo lehden toimitus mukaan. Tuossa tilaisuudessa Aino pysähtyi sanoman äärellä. Olihan hän uskovaisen kodin lapsi ja tiesi asiat paremmin kuin hyvin. - Sanoin kuitenkin Jumalalle, että saisinko kolme päivää aikaa miettiä ratkaisuani, Aino sanoo hymyillen. Aino lähti tilaisuudesta ja mietti asioita. Kun tuli kolmas ilta, Aino oli kuin tulisilla hiilillä. - Soitin yöllä sukulaisilleni ja pyysin heitä ja Mäntyniemeä tulemaan luokseni. Halusin tulla uskoon. Sanoin, että kiirehtikää. Nyt on minuuteista kiinni, ettei Jumalan kutsu mene kohdaltani ohitse. Viljo Mäntyniemi ja sukulaisiani tuli pikaisesti Ainon luokse. Mäntyniemi alkoi puhumaan hänen kanssaan ja mainitsi muun muassa, että Ainon omaiset ovat varmaan tosi onnellisia Ainon ratkaisusta. - Keskeytin Mäntyniemen ja sanoin hänelle, että eikö nyt olisi aika rukoilla puolestani. Jätetään juttelut vähemmällä. Niin suuri hätä minulla oli, Aino muistelee nauraen. Itsenäisyyspäivän kokouksessa Aino jo todisti uskoon tulostaan ja omaiset kun tämän kuulivat, ei riemulla ollut rajoja. Jumala romanityötä edelleen siunatkoon. Jumalan siunaus vienyt eteenpäin Kun Aino Lindeman muistelee alkuvuosien juhlia, jolloin romaniperheitä saapui hevosilla, mielillä puukot saappaan varressa ja joillakin juhlajuomatkin mukana, niin ei koskaan sattunut mitään häiriöitä. - Alttarit täyttyivät suuria syntejään itkevistä ja anteeksi pyytävistä. Juhlilla Laupias Samarialainen liikkui lääkiten ja sitoen. Näyt ovat vuosien saatossa muuttuneet ja hevoset on vaihtuneet autoiksi ja asuntovaunuiksi. Uskovien romanien määrä on kasvanut moninkertaiseksi ja omasta joukosta on noussut laulajia ja puhujia. - Evankeliumissa on kuitenkin sama voima. Kiitos Herralle! Jumala romanityötä edelleen siunatkoon, iloitsee vihtavuorelainen romanityön veteraani Aino Lindeman. Ansaittu taukohetki juhlilla. Kuvassa keinussa istumassa Hertta Virjo (vas.) ja hänen vieressään Aino Lindeman. Keinun takana Emmi Anttila (vas.) ja Mandi Setälä. Paikkakuntalaiset muistelevat romanijuhlia vieläkin suurella innolla. Olen kuullut monesti puhuttavan syntisen rukouksesta. Mikä on syntisen rukous? Syntisen rukous on rukous, jonka ihminen rukoilee Jumalalle, kun hän ymmärtää olevansa syntinen ja tarvitsevansa Pelastajaa. Syntisen rukouksen sanominen ei sinänsä saa mitään aikaan. Syntisen rukouksella on merkitystä vain, jos se aidosti kertoo siitä mitä ihminen tietää, ymmärtää ja uskoo syntisyydestään ja pelastuksen tarpeestaan. Syntisen rukous on ensinnäkin sen ymmärtämistä, että me olemme kaikki syntisiä. Room. 3:10 sanoo: Onhan kirjoitettu: Ei ole yhtäkään vanhurskasta. Raamattu tekee selväksi, että me olemme kaikki tehneet syntiä. Olemme kaikki syntisiä, jotka tarvitsevat armoa ja anteeksiantoa Jumalalta (Tiit. 3:5-7). Syntimme takia ansaitsemme iankaikkisen rangaistuksen (Matt. 25:46). Syntisen rukous on armahduksen pyytämistä tuomion sijaan, armon anomista vihan sijaan. Syntisen rukouksen toinen piirre on, että tiedämme mitä Jumala on tehnyt korjatakseen kadotetun, syntisen olotilamme. Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksen Kristuksen persoonassa (Joh. 1:1,14). Jeesus opetti meille totuuden Jumalasta ja eli täysin vanhurskaan ja synnittömän elämän (Joh. 8:46; 2 Kor. 5:21). Sitten Jeesus kuoli ristillä meidän puolestamme, kärsien rangaistuksen, jonka me olisimme ansainneet (Room. 5:8). Jeesus nousi kuolleista ja osoitti siten voittaneensa synnin, kuoleman ja helvetin (Kol. 2:15; 1 Kor. luku 15). Kaiken tämän ansiosta voimme saada syntimme anteeksi ja meille voidaan luvata iankaikkinen koti taivaassa jos vain uskomme Jeesukseen Kristukseen. Meidän ei tarvitse tehdä muuta kuin uskoa, että Hän kuoli meidän puolestamme ja nousi kuolleista (Room. 10:9-10). Me voimme pelastua yksin armosta, yksin uskosta, yksin Jeesuksen Kristuksen kautta. Ef. 2:8 julistaa: Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Syntisen rukouksen sanominen on yksi tapa sanoa Jumalalle, että luotat Jeesukseen Kristukseen pelastajanasi. Ei ole olemassa mitään taikasanoja, jotka johtaisivat pelastukseen. Vain usko Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen voi pelastaa meidät. Jos ymmärrät, että olet syntinen ja tarvitset pelastusta Jeesuksen Kristuksen kautta, voit rukoilla esimerkiksi näin: Jumala, tiedän että olen syntinen. Tiedän, että ansaitsen rangaistuksen synneistäni. Luotan kuitenkin Jeesukseen Kristukseen Pelastajanani. Uskon, että Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa ansiosta saan syntini anteeksi. Luotan Jeesukseen, yksin Jeesukseen omana Herranani ja Pelastajanani. Kiitos Herra, että pelastat minut ja annat minulle syntini anteeksi! Aamen! Jukka Mäkinen kirjoittaja toimii Satakunnan helluntaiseurakuntien koulupastorina 8 Neuvonpidossa Eeli Jokinen (vas.), Niilo Mäenpää ja Viljo Koivisto. 9

6 Kotilähetystyö viikko Keski-Pohjanmaalla lähti käyntiin Kaustisilta ja jatkui sieltä Kokkolaan. Paikkakunnilla vierailtiin paikallisten romaneiden luona, jossa vierailijat otettiin lämpimästi vastaan. Kotikokouksissa on jotain sellaista tunnelmaa, mitä ei voi selittää. - Sen tuntee sisällään, että niissä tilaisuuksissa on jotain erikoista, toteaa Heikki Järvi. Kotilähetystyötä Keski-Pohjanmaalla Kyläilyperinne kunniaan Kaustisilla Veikko Svartin ja Säde Baltzarin kauniissa kodissa kahviteltiin ja keskusteltiin elämän arkiasioista, ja eikä aikaakaan kun iloksemme totesimme, että hengellinen elämä Kristuksen seurassa on Veikolle ja Säteelle arkielämää. - Eihän Jeesus ole vain pyhäpäivän Jeesus Hän on ihmisen, joka on elämänsä antanut Jeesukselle, joka päivän Jeesus. Onhan Jeesus luvannut olla joka päivä omiensa kanssa, ja me uskomme, että mitä Jeesus lupaa se pitää paikkansa, tuumailevat Veikko ja Säde. Veikko on antanut elämänsä Jeesukselle vuonna 2009, eikä ole päivääkään katunut elämänsä parasta päätöstä. - Kun ajattelen elämää ennen kun Jeesus löysi minut, niin voin todeta, että Jumala on varjellut minua monessa tilanteessa. Ennen uskoontuloa olin kova käyttämään alkoholia, ja useasti päihtyneenä sammuin johonkin tien penkalle. Vaarana oli tulla ryöstetyksi tai paleltuneeksi, kun talvellakin tuli jäätyä lepäämään tien reunaan. Usein kylän ihmiset herättivät minut mistä milloinkin, ja toivat kotiin. Tässä näen, että Jumala piti minusta huolta jo silloin, muistelee Veikko. Veikko on myös kiitollinen, että Jeesus on vapauttanut hänet tupakasta. Veikko ja Säde perheineen kuuluu Kaustisten helluntaiseurakuntaan, jonka kanssa yhdessä kotilähetys päivä Kaustisilla järjestettiin. Meidän Janne ja Anne Kaustisten helluntaiseurakunnan paimenena toimii Janne Harjukoski. Janne yhdessä puolisonsa Annen kanssa on omistettu romaneiden puolesta meidän Janneksi ja meidän Anneksi. Yksi Veikon ja Säteen tyttäristä Lilja on mukana seurakunnan lapsityössä. Työvastuu jaetaan Annen kanssa yhdessä. - Jannella ja Annella on ollut ja on edelleenkin suuri vaikutus elämäämme. Meidät otetaan seurakunnassa veljinä ja sisarina vastaan, eikä meidän tarvitse tuntea eriarvoisuutta. Tunnemme kuuluvamme yhteen suureen perheeseen. Veikon ja Säteen kolme tytärtä opiskelee Keuruun Isossa Kirjassa. Veikko ja Säde muistelee lämmöllä myös edellistä seurakunnan paimenta Leo Mäkistä. Kohti Kokkolaa Kokkolassa joukko vierailu useissa eri kodeissa, sekä tapasivat lounaan äärellä seurakuntien edustajia, joiden kanssa 10 - Eihän Jeesus ole vain pyhäpäivän Jeesus, vakuuttaa kaustislainen Veikko Svart. Kuvassa myös Säde Baltzar. 11

7 Aila Lindeman todistusvuorossa. Kyösti Lindemanin mielestä kotilähetystyö on yksi tavoittavimmista seurakunnan työmuodoista. kotilähetysviikko järjestettiin. Mukana olivat Kokkolan helluntaiseurakunta sekä Baptistiseurakunta. Kokkolan helluntaiseurakunnan pastori Timo Syrjälä kokee rikkautena, että seurakuntaan kuuluu pääväestön lisäksi romaneja sekä maahanmuuttajia. - Heitä on tullut uskoon seurakuntamme työn kautta ja sitten he ovat käyneet uskovien kasteella liittyen myös seurakuntaan, iloitsee Timo. Kokkolan helluntaiseurakunnassa palvelee useita romaneja, joista yksi diakonina ja toinen vanhimmistossa. Timo Syrjälä iloitsee onnistuneesta kotilähetysviikosta. - Kotilähetystyö on tärkeä työmuoto, jossa saadaan luotua luontevasti yhteyksiä perheisiin ja tullaan tutummiksi, toteaa Timo Syrjälä. Kokkolan Baptistiseurakunnan pastori Heikki Järvi iloitsee viikon aikana järjestetyistä kotikokouksista. - Meillä jokaisella on varmaakin kokemuksia, ja muistoja Kokkolan helluntaiseurakunnan pastori Timo Syrjälä. kotikokouksista, kuinka lämminhenkisiä tilaisuudet on. Heikin mukaan kotikokouksissa on jotain sellaista tunnelmaa, mitä ei voi selittää. - Sen tuntee sisällään, että niissä tilaisuuksissa on jotain erikoista. Viikko päättyi sunnuntaina pidettäviin seurakunnan jumalanpalveluksiin. Aamu jumalanpalvelus pidettiin helluntaiseurakunnassa ja iltajumalanpalvelus Baptistiseurakunnassa, jonka tilaisuuksien puhevastuussa oli Kyösti Lindeman. Seurakunnalla on romanien kanssa hyvä kontakti ja Kyösti Svart on todella sydämestään syttynyt evankeliumille. - Hän vastaa seurakunnassamme Yhdelle Vähimmistä -työn koordinoinnista ja ajan tasalla pitämisestä. Saimmekin olla syksyllä antamassa ison laatikollisen lämpimiä, rakkaudella kudottuja, villasukkia mukaan ryhmälle, jonka Kyösti koordinoi seurakuntaamme Ukrainan köyhiltä alueilta, kertoo pastori Heikki Järvi. Kotilähetystyö elvyttää kyläilyperinnettä Heikki kokee, että kyläilyperinne on viime vuosina yhteiskunnassamme kadonnut. Hänen mukaansa sama trendi vaikuttaa ikävästi myös seurakunnissa. - Sosiaalinen media on pitkälti vienyt kyläilyt tietokoneiden näyttöpäätteille ja fyysiset kohtaamiset, joista todellinen sosiaalinen elämä rakentuu, ovat harvinaisuutta. Korkeintaan festivaalit ja isot tapahtumat saavat väen yhteen, kiteyttää Heikki Järvi. Niissä tapahtuvat kohtaamiset eivät kuitenkaan Heikki Järven mukaan vastaa kahdenkeskistä kohtaamista tai perhekeskistä kyläilyä. - Kotilähetystyö on mitä parhainta kyläilyperinteen elvyttämistä ja tosi hyvää esimerkkiä kaikille. Jeesus arvostaa aitoa kohtaamista korkealle Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä. (Matt. 18:20) Jatkakaamme siis innolla ja intoa tartuttaen, Kokkolan Baptistiseurakunnan pastori Heikki Järvi. Onko kotilähetystyölle tarvetta? - Kyllä on tarvetta, vastaa Kyösti Svart epäröimättä. Hänen mielestään t ällaisella viikolla on oma paikkansa paikkakunnan romaneille. - Näen, että kotikäyneillä päästään lähemmäksi ihmistä ja on helpompi kohdata ihminen hänelle tutussa ympäristössä. Sitä on jotenkin helpompi avautua, ja kertoa asioista kotona. Vaikka seurakuntakin on uskovalle perhe, mutta esim. tilaisuuden jälkeen jää liian vähän aikaa käydä syvällisempiä keskusteluja, toteaa Kyösti. Kyöstin mielestä tämän lisäksi vierailijat tuovat mukanaan hyvän tuulahduksen tullessaan, sekä saa uudelleen paikkakunnan uskovat heräämään ja virkistymään. - Tällainen viikko tulisi järjestää useille paikkakunnille, rohkaisee Kyösti Svart Keijo Lindeman on valittu helluntaiseurakunnan diakoniksi Hän on ensimmäinen romanitaustainen seurakunnan diakoni seurakunnassa. - Toki näen kotilähetystön tärkeänä työmuotona, vielä Heikki Järvi viettää laatuaikaa yhdessä lastenlapsiensa kanssa

8 Uskoontulon Sunnuntain jumalanpalvelukset pidettiin sekä helluntai- että baptistiseurakunnassa. enenemän, kun katselen työn merkitystä diakonin näkökulmasta. On hienoa kun ihminen voidaan kohdata arjen keskellä, hienoa on myös, että löytyy ihmisiä jotka ovat saaneet sydämelleen kotilähetystyön. Meidän tulee rukoilla, että Jumala antaisi pariskunnille näyn tästä työmuodosta. On myös erittäin tärkeää, että työ tehdään yhdessä paikkakunnan romaneiden ja seurakunnan kanssa yhteistyönä, painottaa diakoni Keijo Lindeman. Keijo Lindemanin mielestä tämän työmuodon kautta on helppo päästä ihmistä lähelle ja koko perhe saa tarvittaessa apua ja ohjausta niin hengelliseen elämään, kuin mahdollisesti elämän muille osa-alueille myös. Palvelustehtäviä seurakunnassa Leif Svart, 37, asuu perheensä kanssa Kokkolassa, ja he ovat uskossa Jeesukseen. Uskon ratkaisun tein vuonna 2003 monien vaikeuksien kautta. - Evankeliumin kuulin kuitenkin ensimmäisen kerran hyvinkin nuorena, 10-vuotiaana. Lei ille perhe on tärkeä ja usko Jeesukseen perheen keskellä merkitsee hänelle tosi paljon. - Kuulun Kokkolan helluntaiseurakuntaan ja seurakunta merkitsee minulle yhtä suurta perhettä. Me jokainen tarvitsemme seurakuntakodin, jossa meidät otetaan vastaan sellaisena kun olemme. Meidän ei tarvitse olla yhtään parempia tai huonompia. Ihminen voi olla oma itsensä seurakunnan keskellä. Leif palvelee seurakunnan vanhimmistossa sekä musiikki vastuissa. - Vanhimmistotyöskentelyn näen osaltani tärkeänä palvelustehtävänä, jonka Jumala on minulle uskonut. Vanhimmisto ei ole vaan virka seurakunnan keskellä. Se on Jumalan antama työ. Olen tosi kiitollinen Kokkolan helluntaiseurakunnalle, että siellä on Jumalan äänelle kuulevat korvat pastorilla ja vanhimmistossa. Leif valittiin vanhimmistoon kesäkuussa 2013 ja on ensimmäinen romanitaustainen henkilö, joka on valittu Kokkolan helluntaiseurakunnassa kyseiseen tehtävään. Paikallisten romanitaustaisten työtekijöiden palaverissa pohdittiin paikkakunnan romanien hengellistä tilannetta seurakunta-elämässä. Mietittiin miten voitaisiin romaneina kehittää ja olla mukana hengellisessä työssä ja kuinka saada romaneita innostumaan ja palvelemaan yhdessä seurakunnan eri palvelustehtävissä yhdessä pääväestön kanssa. - Keinot ovat hyvin arkiset ja selkeät. Jokaisen tulee rukoilla, että löytäisi oman palvelustehtävänsä seurakunnan keskellä. Tulee myös olla aktiivinen ja olla mukana uskollisesti seurakunnan tilaisuuksissa. Ryhmän mielestä tulee myös rohkeasti esittää seurakunnan johdolle halustaan palvella Jumalaa ja seurakuntaa. - On myös tärkeää, että seurakunnan johtaja ja vanhimmat näkevät seurakunnan keskeltä ne talentit, jotka Jumala on sinne antanut. Viikko onnistui hyvin ja koettiin, että Jumala oli edeltä käsin valmistanut jokaisen vierailun. - Saimme käydä valmisteluissa teoissa. On erittäin siunaavaa nähdä, että Jumala on kutsunut romaneita seurakunnissa eri palvelustehtäviin, toteavat Keijo Baltzar ja Kyösti Lindeman. Elämä ja Valo -järjestö haluaa olla tukemassa paikkakunnallasi romanityötä sekä paikallista seurakuntaa järjestämällä yhdessä seurakuntien kanssa kotilähetysviikkoja tai Elämä ja Valo -tapahtumia. - Haluamme rohkaista seurakuntien johtajia sekä vanhempia olemaan rohkeita ja kuuliaisia Jumalan äänelle, kun Pyhä Henki kutsuu ja suosittelee erottamaan palvelustehtävään jonkun. Tehkää se katsomatta sukupuoleen, etniseen taustaan, kansalaisuuteen tai pätevyyteen. Voi olla, että suositeltava ei ole meidän silmin katseltuna pätevin, mutta Jumalan mielestä juuri oikea palvelemaan kyseisessä tehtävässä, rohkaisee Elämä ja Valo ry:n hallituksen puheenjohtaja Keijo Baltzar. A Tunnusta tarvitsevasi Jeesusta. Kukaan ei tule Taivaallisen Isän luo muutoin kuin Jeesuksen kautta. Hän kuoli sovittaakseen syntisi. Hän nousi kuolleista ja elää ollakseen aina Sinun Vapahtajasi. B Tunnusta rikkomuksesi Jumalalle Jokainen ihminen on rikkonut Jumalan tahdon ja elää erossa Hänestä. Jeesukseen uskova voi pelotta tunnustaa syntinsä ja rikkomuksensa, sillä Jeesus on syntisten ystävä. Voit rukoilla vaikkapa seuraavin sanoin: Taivaallinen Isä. Tiedän, että olen rikkonut Sinua vastaan ja poikennut Sinun tahdostasi. Uskon, että Jeesus on kuollut minun puolestani ja että Hän sovitti minun syntini. Tahdon antaa koko elämäni Jeesukselle ja kääntyä Hänen avullaan synneistäni. Jeesus on minun Herrani ja Vapahtajani. Aamen. C Jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa synnit anteeksi Uskoontulo ei ole tunteen, vaan uskon asia. Sinulla on lupa ja etuoikeus tunnustaa uskosi. Raamattu sanoo: Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt Hänet kuolleista, olet pelastuva. D Tutustu Raamattuun ja toisiin uskoviin Lue Raamattua ja opettele henkilökohtaisesti tuntemaan, millainen Jeesus todella on ja mitä Hän sanoo. Etsi ystäviä, joiden kanssa voit jakaa löytösi. Taivaallinen Isä tahtoo, että Hänen lapsensa löytävät itselleen hengellisen kodin, jossa he voivat kasvaa ja vahvistua. Saatat kuulla monia mielipiteitä ja eri näkemyksiä seurakunnista, kasteesta ja muista kysymyksistä, mutta älä unohda, että Sinulla on aina mahdollisuus tutkia asioita omasta Raamatustasi

9 Juhlavuoden Elämä ja Valo -lehdissä luemme artikkeleita Elämä ja Valo -lehdistä vuosien takaa. Alla oleva artikkeli on Elämä ja Valo -lehden ensimmäisestä numerosta joulukuulta Artikkelissa saamme lukea Hertta Virjon kirjoituksen uuden romanilähetyksen perustamisesta. Nautinnollisia lukuhetkiä. Historian lehtien havinaa... Elämä ja Valo -lehden toimitus 16 17

10 RAINER LINDEMAN RAAMATUNOPETUS Jeesus saapuu takaisin Jeesus tulee takaisin maan päälle, se Jeesus, joka kaksituhatta vuotta sitten tuli alas vaatimattomiin oloihin, ja kuoli rikollisen kuoleman ristillä. Hän tuli kärsimään meidän syntimme tähden, mutta Hän tulee uudelleen takaisin kuninkaana ja voittajana. Raamatun profetiat täyttyivät kirjaimellisesti hänen ensimmäisessä tulemisessaan ja ne täyttyvät yhtä tarkoin Hänen palatessaan. Saatat sanoa huuhaata monien muiden joukossa. Puheet Jeesuksen paluusta maan päälle ovat heidän mielestään vain fanaatikkojen juttuja, joille ei tarvitse paljon painoa laittaa. Heidän kaltaisiaan, jotka eivät usko Jeesuksen takaisin tuloon on aina ollut. Pietari kirjoitti jo muutama vuosikymmen Jeesuksen kuoleman jälkeen: Ja ennen kaikkea tietäkää se, että viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta. (2. Piet. 3:3,4) Jeesus itse vakuuttaa palaavansa takaisin. Matteuksen evankeliumin luvut 24 ja 25 koskevat nimenomaan Hänen paluutansa. Luvun 24 alussa Jeesus kertoo maailmantilanteen kehittymistä tulemuksensa alla. Vuonna 2007 uutisoitiin luonnonmullistuksista seuraavaa: 1980-luvun alussa luonnonmullistuksia oli keskimäärin 120 vuodessa, tänä päivänä niitä on noin 500. Luonnonmullistuksien ja ilmaston muuttumisen seurauksena on seurauksena myös nälänhätää. Vuonna 2010 YK arvio noin miljardin ihmisen kärsivän nälästä ja joka viides sekunti joku lapsi kuolee nälkään. Neljäntenä Jeesus mainitsee kristittyjen vainot Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. (Matt. 24:9-10) Olemme varmaan kaikki kuulleet kristittyjen kärsimyksistä eri puolilla maailmaa. Lopulta Häneen uskovat joutuvat kaikkien kansojen vihaamiksi ja vainomiksi. On hämmästyttävää, että Jeesus puhuu kaikista kansoista. Lopulta Jeesuksen sovitustyöhön ja Raamattuun uskovia kristittyjä ei suvaita missään. Joidenkin raamatunopettajien mukaan Jeesus ottaa omansa sitä ennen pois maan päältä, mutta Jeesus kuitenkin mainitsee, että Hänen omiaan tullaan vainoamaan kaikkien kansojen keskuudessa. Ensimmäiseksi Jeesus varottaa seuraajiaan harhoista seurakunnan sisällä Jeesuksen mukaansa monet esiintyvät hänen nimellään sanoen: Minä olen Kristus, ja he eksyttävät monia. On ja tulee olemaan ihmisiä, jotka ottavat Kristuksen aseman, esiintyvät hänen sijaisinaan tai hänen erityisinä äänitorvinaan, jopa hänen ruumiillistuminaan. He haluavat hallita ihmisiä rahan tai vallan tähden vääristäen Jumalan sanan palvelemaan omia tarkoitusperiään tai sivuuttaen sen kokonaan. He saavat suuret joukot seuraamaan itseään! Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. (Matt. 24:24,25) Lopunajan kristillisyydessä tunnusteot ja ihmeet tulevat olemaan keskeisellä sijalla Kristuksen ja Raamatun sanan kustannuksella. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. (Matt. 24:11-13) Viimeisenä Jeesus puhuu lähetystyön täyttymyksestä Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. (Matt. 24:14) Kerran taivaassa on ihmisiä kaikista kansoista, sukukunnista ja kielistä ylistämässä Jumalaa ja Hänen Poikaansa. Kun viimeinen kansa saa kuulla Jeesuksesta, Hän tulee takaisin. Jeesusta odottava seurakunta on aina myös lähetystyötä tekevä seurakunta. Tavallisena päivänä Jeesus tulee takaisin, mutta Hänen tulemisensa aikaa ei tiedä kukaan. Monia laskelmia on tehty, ja ne kaikki ovat osoittautuneet vääriksi. Harhaan johdetut ihmisen ovat pettyneet kerran toisensa jälkeen. On Jumalan pilkkaamista tehdä laskelmia asiasta, jonka Jeesus on sanonut olevan mahdotonta. Se on tapahtuva äkisti ja odottamatta, hetkenä, jota kukaan ei arvaa. Jeesus itse sanoo: Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin. (Matt. 24:36) Laittomuudesta ei ole kysymys vain Jumalan lain hylkäämisestä tai sen vastustamisesta, vaan ihmisen kapinasta itse Jumalaa ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta ja Pyhää Henkeä vastaan. Väärä oppi näkyy rakkaudettomuutena! Jeesuksen paluu on yhtä odottamaton kuin salaman leimahdus taivaalla. Jeesuksen takaisintulossa ei ole kysymys mistään paikallisesta salamoinnista, vaan ilmiöstä, jonka ihmiset näkevä eri puolilla maailmaa. Toisena ennusmerkkinä Jeesuksen tulon läheisyydestä ovat sotien melskeet ja sanomat sodista, kolmantena nälkä ja luonnonmullistukset Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua. (Matt. 24:6-8) Kaikkea tätä on aina ollut, mutta kun eteemme levitetään yhä uusia tilastoja, luvut saavat meidät hämmentymään. Sotia maailmassa on eri vuosisadalla ollut eräiden tilastojen mukaan seuraavasti:1500-luku 12, 1600-luku 18, 1700-luku 21, 1800-luku 44, 1900-luku luku todisti myös kaksi maailmansotaa, joita ei ole erillisinä sotina eritelty 1900-luvun tilastoon. Tutkija Unto Vesa Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI:sta kertoi, että laskentatavasta riippuen merkittäviä selkkauksia on maailmassa tällä hetkellä käynnissä noin Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus. (Matt. 24:27) Hänen tulonsa tulee olemaan yhtä uskomaton ja yllättää samalla tavalla kuin vedenpaisumus Nooan aikaan. Elämä Nooan aikana soljui eteenpäin tavallisella tyylillään. Nooa oli kuitenkin 120 vuoden varoittanut ihmisiä vedenpaisumuksesta, mutta he olivat nauraneet hänelle. Niin tulee tapahtumaan myös Jeesuksen paluun lähestyessä. Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. (Matt. 24:40-42) 18 19

11 LUKIJAN SANA SIRPA HAATAJA Jeesuksen rakkaus - täytä sydämeni Lähden seurakunnan kokouksesta. On ollut hienoa olla yhdessä ja oppia uutta Jeesuksesta ja Hänen rakkaudestaan. Ajamme kotiin viettämään rauhallista sunnuntaipäivää. Juuri, kun olen ottamassa herkulliselta tuoksuvaa ruokaa pois uunista, ovikello soi. Ovella on ihminen, joka on joskus loukannut minua ja johon olen joutunut pettymään. Hän tarvitsee nyt apua ja haluaa jutella. Sadasosasekunneissa käyn sisimmässäni suuren kamppailun siitä, kuinka suhtaudun häneen. Olen harmissani ja ärsyyntynyt. Olen pettynyt, kun päiväni suunnitelmat menivät sekaisin ja en ole auttamistuulella. Tiedän, ettei avuntarvitsija pysty vastavuoroisesti auttamaan minua, ja minusta tuntuu, ettei hän osaa olla edes kiitollinen siitä, että avasin hänelle jo oven. Sisintäni puristaa, koska en haluaisi kohdata häntä oman kipuni takia. Vaikka päiväkokouksesta on kulunut vain kaksi tuntia, olen jo miltei unohtanut Jeesuksen rakkautta käsitelleen päivän saarnan, jolle lausuin seurakunnassa aameneni. Olen kuin umpikujassa itseni kanssa, koska tiedän, mitä Jeesus tekisi, mutta minulla ei ole rakkautta itsessäni. Herra auta minua! Edellä mainittu kuvitteellinen esimerkki osoittaa ihmislähtöisen rakkauden rajallisuuden. Olen itse tullut huomaamaan, miten vaikeaa on todella rakastaa. Rakastaa lähimmäistä Jumalan tavalla: pyyteettömästi. Vaikka rakkauden kohde ei ikinä muuttuisi rakastettavammaksi, luotettavammaksi, kiitollisemmaksi tai vaikka hän ei koskaan voisi tai edes yrittäisi maksaa takaisin osoittamani rakkautta ja vaivannäköä. Toisin sanoen: rakastaa toista ihmistä Jeesuksen rakkaudella. Monia seurakunnan työmuotoja olisi periaatteessa mahdollista suorittaa rutiinilla vuodesta toiseen ilman rakkautta Jumalaan tai lähimmäisiin - silkasta velvollisuudentunnosta, tottumuksesta, pelosta tai oman aseman pönkittämisen vuoksi. Olisiko tällaisesta palvelemisesta sitten pysyvää hyötyä, jos ei sen suurimpana motiivina olisi rakkaus Jeesukseen ja sitä myöden todellinen hätä Jumalalle arvokkaiden ihmissielujen pelastuksesta? Apostoli Paavali toteaa tällaisesta rakkaudettomasta hengellisestä toiminnasta ja laupeudentyöstä näin: Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. (1. Kor. 13: 1-3). Edellä mainitun luettelon hengelliset teot kuulostavat mielestäni suurilta ja tavoittelemisen arvoisilta. Tuntuisi yhtäkkiä ajatellen, että monet Jumalan valtakunnan laajenemista hidastavat asiat olisivat kuin poispyyhkäistyjä, jos osaisimme ihmisten ja enkelien kielet, tietäisimme kaiken tiedon, omaisimme vuoria siirtävän uskon ja antaisimme pois kaiken omaisuutemme köyhille. Kuitenkin, ilman Kristuksen rakkautta tämä kaikki toiminta olisi Paavalin mukaan sama kuin ei mitään. Eikö tämä olekin ihmisjärjelle vaikea asia käsittää? Paavali kyllä kehottaa myöhemmässä luvussa pyrkimään osalliseksi hengellisistä lahjoista, mutta aivan ensiksi hän muistuttaa meitä tavoittelemaan rakkautta. Miksi sitten on niin vaikeaa rakastaa? Varmaankin siksi, että tuota pyyteetöntä rakkautta ei yksinkertaisesti ole meissä ihmisissä itsessään. Jumala on viime aikoina laittanut minut miettimään sitä, miten paljon minulla jo on tietoa Jeesuksesta ja miten paljon ahkeroin hengellisten työtehtävien parissa, mutta miten alussa olen vasta siinä, että Hänen rakkautensa saisi todella valloittaa sydämeni ja vaikuttaa uskooni. Olen joutunut puntaroimaan, onko uskonelämäni todella rakkaussuhde Jeesukseen, jolloin vietän aikaa Hänen kanssaan ja teen hengellistä työtäkin rakkaudesta Häneen? Vai onko uskonelämäni alkanut muistuttaa enemmän työsuhdetta, jossa minä ahkeroin ja paiskin hommia tehdäkseni Jumalan tyytyväiseksi ja aikani ei riitä edes hiljentymään hetkeksi Hänen yhteydessään? Asia vetää minut hiljaiseksi ja mietteliääksi. Ehkäpä sinutkin? Jeesuksella ei ole kiire. Hän haluaa olla yhteydessä minuun ja sinuun, ja Hän odottaa, koska meillä olisi Hänelle aikaa. Hän rakastaa meitä valtavasti! Mitähän tapahtuu, jos alan raivata arjestani hiukan enemmän aikaa Jeesukselle? Uskon, että minun ei silloin tarvitse enää miettiä niin paljon sitä, miten ja ketä pystyisin rakastamaan, vaan se Jeesuksen rakkaus, jota itse saan kokea, tulvii väistämättä ylitse ja myös lähimmäiseni tulevat saamaan tästä siunauksesta osansa. Kirjoittaja toimii Kurikan Helluntaiseurakunnassa mm. säestäjänä ja lapsityössä

12 TEKSTI JA PIIRROS: MIKAEL MÄKINEN Joosef ja faaraon uni Amaro Daad -mangjiba Isä meidän -rukous OSA 7 EV -lehdessä käydään läpi Isä meidän -rukouksen selitystä Katekismuksen mukaan. Tekstit romanikielelle on kääntänyt Henry Hedman. Sarja alkoi EV-lehden numerossa Faarao oli nähnyt kummallista unta. Olipas se kummallinen uni. Näin, että Niilivirrasta nousi seitsemän lihavaa lehmää, ja ne alkoivat syödä ruohoa rannalla. Sitten virrasta nousi seitsemän rumaa ja laihaa lehmää. Nuo seitsemän laihaa lehmää söivät kauniit lihavat lehmät, eivätkä kuitenkaan lihoneet. Tämän on pakko tarkoittaa jotain. Ja niin faarao lähetti hakemaan kaikki Egyptin tietäjät ja unenkertojat ja kaikki viisaat, mutta kukaan heistä ei osannut selittää unta hänelle. Silloin ylimmäinen juomanlaskija muisti Joosefin, joka oli vankilassa selittänyt hänelle, mitä hänen unensa merkitsi. Nopeasti ylimmäinen juomanlaskija kertoi asian faaraolle, ja heti he haettivat Joosefin eteensä. Minä en tiedä mitä uni merkitsi, oi faarao sanoi Joosef kuultuaan unen Mutta Jumala tietää. Sitten Joosef sanoi faaraolle: Uni tarkoittaa, että Egyptiin on tulossa seitsemän vuotta, jolloin vilja kasvaa runsaasti ja on paljon ruokaa. Mutta niiden jälkeen tulee seitsemän vuotta jolloin vilja ei kasva ja ruoka loppuu. Silloin kaikki näkevät nälkää. Silloin Joosef mainitsi myös, että kannattaisi ottaa vilja talteen hyvinä vuosina, että ruoka riittäisi pahoina päivinä. Faarao ymmärsi että asia oli näin ja teki Joosefista Egyptin hallitusmiehen. Naaka ma muk meen kvinniba, Kvinnibi, katta Biblos ta Amaro Daad -kamjiba rakkavena, hin sterdibi te mukken passiba Deevelesko tšiȟkibosta. Beng ta mengo iego ȟeeruno kokariba bansala meen te rooden siila vaure saakenna sar Deevelesta. Deulikaanesko dživiba hin sakko diivesko kurriba. Ame sam hilo tiija neer buut froojime bengiba: are birikkiba, hiistiba, kaalo holvakieriaba, iego tšiȟkiba ta vollako kammiba. Meen sterdavena it tiija kajo tamliba ta greȟȟos, ta vauro tiija kajo jang ta passiba. Ame na hajuvaha, soske Deevel na mukkela meen aro freediba bengesko vollata. Aro koni drouvide tangjibi ame vojuvaha te risaven mengo jakka kajo Deevel ta lesko laavesko lovibi. Jou dela menge džoor te aaȟȟen aro freestibi. Minsaven, sar Rai startto bereȟȟesko tiija rigadas tumen duural džaaben aro vildo them. Jou hungadas tumen ta tšundas tumen freestibi te lel te džaanes, te tumen horttas kammena te kannen lesko biȟibi elle naa. (5. Moos. 8:2) Lesko džuuli phenjas leske: Pannko tu rikkaveha phallo tukko passibosta? Hella bi Deevel ta mer nikki! Job svaaradas: Dinalesko rakkiba, džuuli. Ka ame laha Deevelesko vastesta tšiȟkiba, hinbi meen mostiba te lel bengalo saaki niina. Saaro daalesko maȟkar Job na helle iek laaveha na striidadas Raijes prissi. (Job 2:9-10) Dooleske ka Jeesus kokares hin staudas dženom liidiba ta kvinniba, jou hajula te jelpavel doolen, koone hin frestime. (Hepr. 2:18) (Katekismos, käännös/risiba Henry Hedman) Äläkä saata meitä kiusaukseen, Kiusaukset, joista Raamattu ja Isä meidän -rukous puhuvat, ovat houkutuksia luopua uskosta Jumalan hyvyyteen. Perkele ja oma itsekäs minämme taivuttavat meitä etsimään turvaa muualta kuin Jumalasta. Kristityn elämä on päivittäistä kamppailua. Olemme jatkuvasti alttiina monenlaiselle pahalle: välinpitämättömyydelle, vihalle, kateudelle, omahyväisyydelle ja vallan halulle. Meitä vedetään toisaalta kohti pimeyttä ja syntiä, toisaalta kohti valoa ja uskoa. Emme ymmärrä, miksi Jumala ei päästä meitä rauhaan pahan vallalta. Kaikkein vaikeimmissakin ahdistuksissa voimme kääntää katseemme Jumalaan ja hänen sanansa lupauksiin. Hän antaa meille voimaa kestää koettelemuksissa. Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. (5. Moos. 8:2) Hänen vaimonsa sanoi hänelle: Vieläkö sinä pidät kiinni hurskaudestasi? Kiroa jo Jumalaa ja kuole pois! Job vastasi: Hullun puhetta, vaimo. Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha. Kaiken tämän keskellä Job ei sanallakaan kapinoinut Herraa vastaan. (Job 2:9 10) Koska Jeesus on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. (Hepr. 2:18) (Katekismus) 22 23

13 Eeli Jokinen Eeli Jokinen julistamassa Joensuussa vain viisi päivää ennen kuolemaansa. romanien ystävä Eeli Jokisen nuoruudessa hänen kotipaikkakunnallaan Peräseinäjoella elettiin hyvin levotonta aikaa. Varsinkin nuoret miehet käyttivät rajusti alkoholia ja keskinäisiä kaunoja selviteltiin puukkojen avulla. Elämän turvattomuus pisti Eelin rukoilemaan jo ennen varsinaista kääntymistään, että Jumala eräänä päivänä pelastaisi hänet. Varmaan uskovaisen äidin rukouksilla poikansa puolesta oli oma merkityksensä. elmikuussa 1905 Peräseinäjoen Kihniänkylälle saapui Oskari Jalkio pitämään hengellisiä tilaisuuksia, joiden tarkoituksena oli tavoittaa erityisesti romaneja. Heitä oli Jalkion mukanakin, sillä seurueeseen kuuluivat myös Otto ja Iina Palmroth, jotka olivat tulleet uskoon vain vähän aikaisemmin. Vaikka ennen kaikkea romanit olivatkin Jalkion ja kumppaneiden mielessä, tilaisuuksiin toki olivat kaikki tervetulleita. Niihin osallistui muiden mukana myös Eeli Jokinen. Eeli lähtee uudelle tielle Näissä kokouksissa Eeli myös teki hengellisen ratkaisunsa ja häntä olivat uudelle tielle siunaamassa Jalkion lisäksi myös Otto ja Iina Palmroth. Tämä oli Eeli Jokisen ensimmäinen todellinen kosketus romaneihin ja heidän parissaan tehtävään työhön. Eeli oli silloin kuusitoistavuotias. Miehestä tuli tunnettu saarnaaja Vapaakirkon piirissä, eikä hänen veljensä, William paljon jäänyt jälkeen hänestä. Eeli ja William kulkivat saarnamatkoilla jo alle kaksikymppisinä. Taitoakin varmaan oli, mutta ennen kaikkea oli intoa. Veljekset tekivät kumpikin työtä myös romanien parissa ja varsinkin Eelin sydämellä he olivat voimakkaasti. Hänellä oli tapana tilaisuuden lopuksi ehdottaa, että laulettaisiin Apo himlako hoffos. Laulu, jonka hän oli opetellut laulamaan romanikielellä. Eeli oli siinäkin mielessä uraauurtava, että hän teki tiettävästi ensimmäisen romanikielisen lauluvihkosen. Syksyllä 1938 pidettiin Keuruulla romanijuhlat. Koolla oli paljon uskoon tulleita romaneja, jos oli pääväestön edustajiakin. Kuunneltiin todistuksia Herran suurista teoista ja laulettiin. Laulut kaikuivat niin suomen kuin romanin kielellä. Eeli Jokinen kirjoitti näistä juhlista: Joka kerran on ollut mukana romanikansan hengellisillä juhlilla, hän haluaa tulevaisuudessakin olla aina mukana siellä, missä ne juhlivat, niin siunatut juhlat ovat olleet. Lämpimästi kehotan seurakuntia järjestämään kokouksia markkina-aikana, kun romaniheimon jäseniä on enemmän yhdessä. Kehotan myöskin pitämään huolta uskoon tulleista romaneista, etteivät he joutuisi heti hoidon puutteessa entisille teilleen Rakkaus ristiinnaulittuun antaa kyllä voimaa ja keksii keinoja romaniheimon hyväksi. Sanoma mustalaisen kärryiltä Eelin rakkaus romanityötä kohtaan huomattiin ja kun häneltä kysyttiin syytä siihen, vastaus oli valmiina. Kuulin evankeliumin mustalaisen kärryiltä. Se pitikin paikkansa, joskaan ei ihan sananmukaisesti. Mutta olihan Oskar Jalkio Mustalaislähetyksen asiamiehenä silloin, kun Eeli Jokinen teki ratkaisunsa Herran puoleen. Itse hän katsoi olevansa velkaa romaniheimolle, ja sitä velkaa hän lyhensi parhaan- Eeli Jokinen vuonna

14 Eeli Jokinen oli mukana järjestämässä ensimmäisiä romanijuhlia Vihtavuorelle. Kuva vuodelta 1957, jossa Eelin kanssa palaveeraamassa Niilo Mäenpää ja Viljo Koivisto (oik.) Eeli Jokinen oli tuttu näky myös romanien hautajaisissa. Kuvassa Eeli on mukana viimeisissä romanihautajaisissa ennen kuolemaansa. Vieressä laulaa Eelin manttelinperijänä toiminut Juhani Eriksson. meltä koko hänen elinaikanaan, niinpä vähän ennen kuolemaansa hänet tavattiin julistamasta evankeliumia Seinäjoella pidetyillä romanijuhlilla. Hänen omien sanojensa mukaan, hän ei ollut koskaan kulkenut romaneiden ohitse niin, etteikö olisi pysähtynyt kertomaan heille Jumalan rakkaudesta ja hänen pelastavasta armostaan. sa mukaan. Juho Koivumäki muisteli Eeli Jokista ja hänen suhdettaan romaneihin seuraavalla tavalla: Mustalaiset rakastivat Eeliä. Muistan kun oltiin Kauhajoella mustalaisjuhlilla, kuinka he piirittivät Eeliä ja olisivat olleet valmiit, kuten Paavalikin sanoi, antamaan vaikka silmän päästänsä, jos tarve olisi vaatinut. Se on työ, johon täytyy saada erikoinen rakkaus Herralta. Aarne Holmero puolestaan muistelee Eeli Jokisen palautetta Ähtärissä olleilta romanijuhlilta: Juhlat olivat ihanat. Herra siunasi ihanan päivän. Satoi märkää lumiräntää koko päivän taivaan täydeltä ja ilma oli kylmä. Rakkaat romaniystävät eivät voineet olla ulkona kylmässä tekemässä hevoskauppoja, vaan heidän täytyi olla sisällä kuuntelemassa hyvää sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Lämmin sydän ja käytännön käsi Olisi väärin väittää, että Eeli Jokinen oli kiinnostunut romaneista vain evankelioimiskohteena. Ilman muuta Jeesuksesta kertominen oli hänen ykkösasiansa, mutta hän halusi ojentaa kätensä ihan käytännön elämän asioissakin. Vankilalähetti Otto Pellikainen kertoi Vangin Toivo - lehdessä seuraavan tapauksen tilanteesta, jolloin hän oli junalla tulossa Tampereelle Eeli Jokisen kanssa. Ennen asemaa Eeli hypähtää yhtäkkiä pystyyn ja lausahtaa: Voi, jos minä onnistuisin hankkimaan täältä Tampereelta sille mustalais Mannelle kamiinan. Tumma Manne pelkäsi hatarassa majassaan talven kylmiä pakkasia, ja Eeli tahtoi hänet tästä pelosta vapauttaa. Sinne aseman ihmisvilinään hän hävisi Mannen hädän pakottamana. Eeli veljelle oli kirkastunut se, että onnettomien ihmisten voittamisessa Jumalalle tarvitaan muutakin kuin pelkkää Sanan saarnaa; tarvitaan lämmintä sydäntä ja käytännön kättä. Hyödytöntä on vilusta värjöttävälle lähimmäiselle sanoa: Kyllä se siitä kirkastuu. On autettava kirkastumaan. Jumalan auttava käsi ojentautuu hädänalaisille ihmiskäden muodossa. Eeli Jokinen ja Mustalaislähetys Ymmärrettävistä syistä Eeli Jokiselle Mustalaislähetys oli rakas ja hän osallistui sen toimintaan, kuului sen johtokuntaankin parikymmentä vuotta. Hän oli ahkera myös kirjallisella saralla ja vuosina hän toimitti Vaeltaja kansa lehteä. Eeli Jokinen kiersi 50 luvun vaihteessa lähinnä Keski-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla. Tämän työn kautta sekä vapaakirkoissa että helluntaiseurakunnissa saatiin kuulla romaneista, heidän tarpeistaan, mutta myös heidän parissaan tehtävästä työstä. Myös alueen romanimökit tulivat tutuiksi, niissä hän vieraili juttelemassa ja kokouksia pitämässä. Eeli Jokisen kohtaaminen muutti monen romanin elämän ratkaisevasti. Yksi heistä oli, myöhemmin evankelistanakin toiminut, silloin16-vuotias Rudi Ruth. Se tapahtui Ähtärin romanijuhlilla. Menin penkin alle piiloon, mutta Mäntyniemen Laina veti minut pois ja sanoi, että nyt mennään rukoilemaan Eeli Jokisen ja Ernst Mattssonin kanssa. He julistavat sinulle synninpäästön. Näky romaneista ei poistunut Eeli Jokisen sydä- 26 Romanijuhlat Keuruulla Kuvassa juhlaväkeä. Eeli Jokinen (vas.) istumassa vieressään pankkiirin rouva Saimi Jukola sekä Ernst Mattson 27

15 Romanien ystävä, Irja Nylund, sai vaihtaa uskonsa näkemiseen Pietarsaaressa Irja-sisko siunattiin taivasmatkalle läheisten läsnä ollessa. Irja Nylund romanien ystävä poissa Evijärvellä köyhiin oloihin syntynyt Irja Nylund sai kutsun romanityöhön jo pikkutyttönä. Perhe oli niin vähävarainen, että tyttö joutui välillä kulkemaan kerjuulla. Vieraanvaraisuudesta kotona ei silti tingitty. Irja muistaa, miten eräänä jouluna romaneita saapui paikkakunnalle. Vauraampiin taloihin heitä ei otettu, joten lopulta he koputtivat Irjan kotimökin oveen, ja sinne he olivat tervetulleita. Mukavuuksia ei ollut tarjota, mutta se mitä oli, se jaettiin. Mökissä oli takka nurkassa, patapenkki, kaksi sänkyä ja pöytä. Siinä kaikki, eikä yhteen huoneeseen kovin paljon enempää olisi mahtunutkaan. - Isä laittoi lattialle olkia ja siinä me nukuimme kaikki lapset, niin oma väki kuin romanitkin. Lapset olivat saaneet joululahjaksi nisupojat, joilla oli puolukoista napit ja silmät. - Ne jaettiin romanilasten kanssa ja näin jokainen sai sentään pienen palasen. Näihin muistoihin Irja palaa kysyttäessä, koska hän sai romanityön sydämelleen. Saarna Musta Pekka korteille Kun romanit jatkoivat matkaansa, Irja kiipesi ullakolle joululahjaksi saamiensa Musta Pekka- korttien kanssa. - Laitoin kortit seisomaan tulitikkuaskeja vasten ja aloin saarnata kuulijakunnalleni. Kuvittelin, että siinä olivat minun tummat ystäväni ja pidin heille kokousta. Äiti luuli, että minua viiraa päästä, mutta ei se niin ollut. Minä olin saanut Jumalalta kutsun romaniheimon pariin. Eräänä kesänä kiersi sana, että paikkakunnalle on tulossa tummia rattaineen. Siitä eivät kaikki pitäneet ja niin mäen alle laitettiin äkkimutkaan puita onnettomuutta aiheuttamaan. Irja kuuli suunnitelmasta ja juoksi hädissään mäen päälle varoittamaan tulijoita. - Isännät kun kuulivat, että heidän suunnitelmansa oli mennyt myttyyn, niin sain ottaa jalat alleni. Pietarsaareen 16-vuotiaana Irjalla olisi ollut päätä koulunkäyntiin, mutta vanhemmilla ei ollut rahaa kouluttaa häntä. Niinpä hän matkusti Pietarsaareen tehtaaseen töihin. Siellä tyttö onnistui antamaan itsestään niin hyvän kuvan, että hänet koulutettiin teollisuuslaborantiksi. Vaikka hän työskentelikin tehtaassa, niin siinä sivussa hän teki romanityötä. Hengellinen koti löytyi Pietarsaaren helluntaiseurakunnasta. - Vuonna 1948 meidät kastettiin mieheni kanssa ja samalla liityimme seurakuntaan. Mieheni Turo oli musiikkimies ja rakasti kaaleita heidän musikaalisuutensa takia. Juhannuskonferensseissa hän soitti aina selloa romanikuorossa. Mattssonin työn jatkajana Ernst Mattsson oli toiminut romanityössä jo kauan ja saavuttanut romanien luottamuksen ja arvostuksen. - Ernst Mattson aavisti, että hänen vaelluksensa ei tulisi olemaan enää pitkä, ja siksi hän halusi saada minusta työnsä jatkajan. Mattson painotti Irjalle ennen viimeiselle matkalleen lähtöä, että tämä muistaisi aina yhden asian. - Hän sanoi, että jos tumma sisaresi tai veljesi lankeaa, hän nousee jälleen. Siksi en ole ollut toivoton, kun joku on langennut. Olen vain odottanut, että hän nousee uudelleen. Seurakunnan vanhimmat salakuuntelemassa Tänä päivänä on mahdoton kuvitella niitä tilanteita, joihin romanit alkuaikoina joutuivat myös hengellisessä kentässä. Ei heitä otettu läheskään avosylin vastaan seurakunnissa. Romanikulttuurissa oli monia asioita, joita seurakunnan johtajat eivät hyväksyneet. Joissakin seurakunnissa kaikki romanit eivät saaneet osallistua mm. ehtoolliselle. Rudi Ruth muistaa, miten Alinda ja Toivo Mäntyniemen kotiin oli kerran kerääntynyt suuri joukko uskovia romaneita. Siellä itkettiin ja valitettiin, koettiin että seurakunnassa ei heitä kunnolla hyväksytä. - Tuohon tilanteeseen tuli Nylundin Irja ja hän ymmärsi tilanteen. Irja kävi kotonaan ja toi mukanaan hedelmämehua ja tuoretta leipää. Näin vietimme yhdessä romanien kanssa ehtoollista. Irjan luona pidettiin rukouskokouksia jopa kaksi kertaa viikossa. Seurakunnan vanhimmat kävivät välillä tarkistamassa, missä oikein mentiin. Me yllätimme heidät erään kerran salakuuntelemassa toimiamme ikkunan takana. Pobeda hajoaa Kerran Irja matkusti erään romaniperheen kanssa Jyväskylään romanijuhlille. Kulkuvälineenä oli vanha Pobeda, mutta perille silläkin saavuttiin. - Paikalla oli paljon kaaleita ja vaaleita. Juhlat olivat tosi onnistuneet. Yöpaikaksi romaneille oli osoitettu rukoushuoneen alakerta. Siellä kellarikerroksessa vietti yötään Irjakin. - Paperisäkkien päällä koetettiin saada unta, mutta oli kovin kylmä. Silloin joku ehdotti, että aletaan rukoilemaan. Siinä tuli lämmin, kun palavasti rukoiltiin. Seuraavana iltapäivänä Pobedan nokka suunnattiin kotia kohti, Irjankin oli määrä mennä yövuoroon työpaikalleen. Perhossa autovanhus teki lakon ja matka päättyi. - Läheisen maatalon pihaan Pobeda jäi odottamaan korjausta ja me lähdimme kävelemään Kokkolaa kohti. Kovin suurta murhetta asiasta ei kannettu, ajateltiin Herran hoitavan tilanteen omalla tavallaan. Toki asian puolesta Irja Nylundin vieraana vuonna 2004 Pietarsaaressa Heikki Lahti. rukoiltiin. Pian tietä pitkin huristi linja-auto, jonka kyytiin he pääsivät. Pääsivät, vaikka rahaa ei ollut, maksun sai hoitaa myöhemmin. Ovet eivät auenneet Oulussa vastaavien juhlien jälkeen rukoushuoneella eräs uskovainen mies tuli tarjoamaan Irjalle ja hänen toverilleen, Tildalle yöpaikkaa. - Veli vei meidät kotiinsa, mutta siinä pihalla minä koin Pyhän Hengen sanovan, että tähän paikkaan te ette saa yöksi jäädä. Mies huusi jo ovelta vaimolleen, että minä toin meille yövieraita. Kun tämä uskovainen sisar näki meidät, niin hän ilmoitti kylmästi, että heille ei mustalaisia oteta. Minä totesin siihen, että ei mitään, aina on Taivaan Isä yökortteerin hommannut. Ja hommasi silläkin kertaa, vaikka siihen taloon emme saaneetkaan jäädä. Noista ajoista ajat ovat paljon muuttuneet, painottaa Irja. Nyt romaneja ymmärretään seurakunnissakin aivan eri tavalla. - Romanit eivät enää ole joku ryhmä seurakunnassa, vaan he ovat osa seurakuntaa. Aika on tuonut mukanaan paljon hyvää, mutta on se tuonut paljon pahaakin. Irja on erityisen huolissaan huumeista. - Huumeisiin on eksynyt kaaleitakin, pudistaa Irja päätään surullisena. Silti hän katsoo valoisasti tulevaisuuteen. - Minusta tulevaisuus ei näytä huonolta, uskon että nuori polvikin lähtee vielä kokonaisemmin seuraamaan Herraa. Usein vanhat ajattelevat, ettei nuorista ole mihinkään. Mutta ei se niin ole. Minäkin olin nuorena villi ja kuitenkin olen saanut elää elämäni Herran käytössä

16 Kyösti Roth 60 vuotta elämän estradilla 45 vuotta ammattimaisena taiteilijana Joskus 1970-luvun loppupuolella Suomen hengelliseen kenttään iski kuin salama kirkkaalta taivaalta romaniyhtye Freidiba Boodos, Kyösti Rothin johtamana. Uudenlainen musiikki tempaisi mukaan ja meni yhtye minne tahansa, suosio oli taattu ja rukoushuoneet pullistelivat väkeä. Eikä siinä vielä kaikki, sillä tavallisesti hengelliseen musiikkiin hieman nihkeästi suhtautuvat koululaiset ottivat yhtyeen innolla vastaan. TEKSTI: JUKKA MÄKINEN VALOKUVAT: EV-ARKISTO, KYÖSTI ROTHIN KUVA-ALBUMI, EEVA-KAARINA VIRTANEN reidiba Boodos esiintyi innokkaasti eri puolilla Suomea. Miehet tekivät työtä Jumalalle ja paloivat intoa, jälkeenpäin ajatellen esiintymisiä oli järjettömän paljon. Pojat olivat vielä nuoria, tuli leiskui rinnassa, eikä itsesuojeluvaisto varoittanut. Kiertäminen ei suinkaan ollut turhaa, ihmisiä tuli uskoon, joidenkin arvioiden mukaan jopa tuhansia. Evankeliumi kaikui raikkaasti niin kirkoissa, toreilla, kouluissa kuin vankiloissakin. Yhtyeen esittämä musiikki oli erilaista ja siinä oli mukana niitä viihteellisiä elementtejä, jotka Kyösti oli omaksunut ravintoalamuusikko aikoinaan. - Meitä ennen helluntaiherätyksessä oli kuorojen lisäksi perinteisiä lauluryhmiä ja yksinlaulajia. Lauluyhtyeitä siinä mielessä, mitä me olimme, ei ennen ollut. Meidän läpimurtomme jälkeen tilanne muuttui, eri paikkakunnilla alkoi syntyä meidän tyylisiämme kokoonpanoja. Voidaan sanoa, että yhdeltä osin Freidiba Boodos muutti koko helluntaiherätyksen musiikin. Vaikka yhtye ja Kyösti Roth näyttivät ilmestyvän tyhjästä, niin ei suinkaan ollut. Kaikkia alkoi jo viisikymmentäluvun alussa Keuruulla. Musiikki ja usko Kyöstin imaisi musiikki mukaan jo lapsena, tai olisiko oikeammin sanottu, että musiikki oli hänessä alusta asti. - Lastenkodista on jäänyt lähtemättömästi mieleen polkuharmoni ja se, että tiistaisin tuli Aku Ankka -lehti. Olin jotain seitsemän-vuotias, kun säveltelin polkuharmonilla omia juttujani ja luin sarjakuvalehteä. Paikan musiikilliseen varustukseen kuuluin harmonin lisäksi piano. Kyöstiä vanhempi poika hoiti harmonilla säestyksen ja opetti toveriaan soittamaan soolot pianolla. Oma merkityksensä oli myös haitarilla, jonka poika sai joululahjaksi. Myöhemmin Kyösti oli koulussa oppilaskunnan puheenjohtaja ja perusti aamuhartauksia varten poikakvartetin, joka esiintyi myös erilaisissa koulun juhlissa. - Kvartettiin tuli mukaan Ilmoniemen Pekka, jonka tiesin olevan helluntaikodin lapsi ja uskovainen. Minä olin siihen aikaan kahdeksannella ja Pekka seitsemännellä luokalla. Yksien treenien jälkeen Pekka kysyi minulta, mitä aion tehdä koulun jälkeen. Kyösti vastasi, että hän oikein tiedä, mutta ehkä menee armeijaan ja sen jälkeen johonkin töihin. Pekka jatkoi ja kyseli, mitä toinen aikoo tehdä, kun työt on tehty. - Minä siihen, että varmaan jään eläkkeelle. Pekka painoi päälle ja kysyi, mitä sitten tapahtuu. Totesin, että sitten kuolen. Kun kaveri kysyi, mitä Kyösti aikoo tehdä kuolemansa jälkeen, tämä tajusi. - Se herätti minut ajattelemaan ja kun Pekka pyysi minua mukaansa Keuruun Betaniaan seuraavana sunnuntaina, minä lähdin. Tilaisuudessa olivat Naimi Ahvenainen ja muistaakseni Mauri Liukkunen. Minä olin sisäisesti aivan valmis tekemään ratkaisun Jumalan puoleen. Kun kysyttiin, kuka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle, minä nostin käteni. Varmuuden vuoksi nuori romanipoika vielä nousi seisomaan, ilmoitti haluavansa antaa sydämensä Jeesukselle ja lähti rukoushuoneen eteen siunattavaksi. Nuorukaisesta tuli tuttu näky seurakunnassa, sillä hän oli aktiivisesti mukana kaikessa toiminnassa. Ravintolamuusikon ura jää Peruskoulun jälkeen 15-vuotta täyttänyt Kyösti alkoi elättää itseään ravintolamuusikkona ja siinä yhteydessä seurakuntakuviot jäivät. - Tein niitä hommia kaiken kaikkiaan kahdeksan vuotta, osan niistä oman bändin kanssa. Menestyksestä huolimatta 30 31

17 jotain puuttui ja niin vuonna 1977 elämän suunta muuttui radikaalisti. Mies uudistui uskossaan ja se merkitsi hänen kohdallaan myös ravintolamuusikon uran lopettamista. - Myin kaikki soittokamat ja mietin, mitä alkaisin tehdä. Lahden romanipäivillä enoni Rudi Roth pyysi minua keräämään ympärilleni jonkun lauluporukan, joka sitten esiintyisi kokouksessa. Minä en tuntenut siellä oikeastaan ketään, mutta kun tiesin, että kaikki mustalaiset nyt osaavat suurin piirtein laulaa, pyysin kavereita mukaan umpimähkään. Otanta saattoi olla keskivertoa parempi, sillä mukaan tulivat sellaiset lahjakkuudet kuin Rainer Friman, Valfrid Åkerlund, Erno Ernroth ja Veijo Blomerus. Ennen tilaisuutta pojat alkoivat harjoitella laulua Miksi maailman merillä kuljet. - Joku lauloi korkeata ääntä niin erikoisella tavalla, että keskeytin treenit. Kysyin, kuka lauloi kyseistä ääntä ja tuli hetkeksi hiljaista. Minä olin ravintolamuusikkona tullut tunnetuksi siitä, että olin kiusallisenkin tarkka äänenpuhtauksissa ja kaikessa. Erno säikähti, tekikö hän jotenkin väärin. Siitä ei ollut kyse, Ernon ääni vaan oli sellainen, että Kyösti ei ollut vastaavaa kuullut koskaan aiemmin. Kokouksen jälkeen Kyösti vei muut sivuhuoneeseen rukoilemaan. - Ajattelin, että jospa Jumala haluaisi käyttää meitä jotenkin. Mitään ei kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan, eikä Kyösti edelleenkään tiennyt, mitä alkaisi tehdä. Freidiba Boodos vauhdissa Vaikka Kyösti ei sitä siinä vaiheessa tiennytkään, niin tapahtumat olivat jo lähteneet liikkeelle. Ensinnäkin Veikko Hekkala oli menossa Turkuun pitämään muutamia kokouksia ja pyysi Kyöstiä mukaansa laulamaan näihin tilaisuuksiin. - Vähän sen jälkeen Hakaniemen torilla minua vastaan käveli Erno Ernroth. Pyysin häntä mukaan Turkuun. Erno vastasi, että odota vähän ja häipyi. Minä ehdin jo ajatella, että onko tämä jätkä ihan idiootti. Häviää noin vain kesken kaiken jonnekin. Odotin kuitenkin ja vähän päästä Erno tuli takaisin. Kädessään hänellä oli uusi salkku, jonka hän oli juuri käynyt ostamassa. Ilmoitti vain, että nyt hän on valmis. Erno oli jo osannut odottaa jotain tapahtuvaksi, sillä kahta viikkoa aikaisemmin hän oli kuullut sisäisen äänen. Se oli kehottanut leipomossa hyväpalkkaisessa työssä olevaa nuorukaista sanomaan itsensä irti. Erno oli totellut. - Hekkala kertoi, että mukaan tulee myös porilainen Rainer Friman. Minä lainasin kitaran ja kolmistaan me aloimme laulaa. Jossakin romanimökissä pidetyssä tilaisuudessa oli mukana Turun helluntaiseurakunnasta vanhimmistoveli, joka pyysi meitä nuorisopäiville mukaan. Siitä se lähti, Freidiba Boodoksen voittokulku. Hiukan myöhemmin mukaan tulivat Valfrid Åkerlund ja Veijo Blomerus. Kaiken kaikkiaan yhtye kiersi kahdeksan vuoden ajan ja suosio oli suunnaton. Ja suunnaton oli myös pidettyjen tilaisuuksien määrä, ne laskettiin tuhansissa ja suomalaiset tiet tulivat turhankin tutuiksi. Kokouskutsuja sateli ja äänitteitä julkaistiin. Vaikka työ oli arkista raatamista, siihen kuului niin hengellisiä kuin muitakin kohokohtia. Kyösti nauraa, että huumoriakin riitti. - Jos välillä otettiin yhteenkin, niin kyllä saatiin nauraakin. Mies kertoo yhden tapauksen Lahdesta. - Luonteeni mukaisesti tarkistin takahuoneessa ennen kokoukseen menoa poikien pukeutumisen, että kravatit olivat suorassa ja vastaavaa. Sanoin sitten vielä, että kukaan ei saa istua, ennen kuin minä istun. Halusin sen tapahtuvan täsmällisesti yhtaikaa. Peräkkäin kävelimme väkeä täynnä olevaan saliin, pojat menivät vasemmalle puolelle ja jäivät sinne seisomaan yleisön eteen. Minä olin oikealla puolella ja näin, että kaikki katsoivat kuuliaisesti minuun. Olin tyytyväinen tilanteeseen ja istuin, antaen näin muillekin luvan. Kävi vain niin, että minun kohdaltani puuttui tuoli, joten rojahdin lattiaan asti. Koko yleisö räjähti nauruun. Uskon, että siinä tilanteessa minusta häipyi hiukan siitä typerästä pedanttisuudesta ja perfektionismin ihailusta, jotka olivat peruspiirteitäni. Jälkeenpäin ajatellen olin välillä ollut jonkinlainen pikkuhitleri. Loppuun palaminen Jossain vaiheessa yhtyeessä olivat mukana Kicke Paananen, Henry Jansen ja Mertsi Lindberg. Kukaan heistä, sen paremmin kuin muutkaan jäsenet, ei tällä työllä rikastunut, mutta Kyösti toteaa, että mistään ei oikeasti ollut puutetta. - Korvaukset olivat pieniä, mutta niillä sentään elettiin. Kun näihin yhtyeen vauhtivuosiin vielä lisätään, että Kyösti esiintyi ja levytti Tsiibenes Jank- ryhmän kanssa, säesti Eija Merilää, teki muita levyprojekteja, sävelsi ja sanoitti ja oli kahtena vuonna Jyväskylän ammatillisessa kurssikeskuksessa opettamassa musiikki romaneille, ei ole ihme, että seinä tuli vastaan. Sellaisiakin arvioita esitettiin, että yhtyeen menestys olisi kaatanut sen, mutta Kyösti Roth ei ole samaa mieltä. - Ei se niin ollut. Tapahtui täydellinen loppuun palaminen. Samalla alettiin ihmetellä, mistä tässä hommassa oikein on kyse. Valmiit vastaukset eivät enää riittäneet, oli tullut aika pohtia itse uskomme perusteita. Kysymyksiä oli enemmän kuin vastauksia. Oltiin rikkinäisiä ja tyhjiä ihmisiä, eikä meille vaan riittänyt se, että meidän musiikista pidettiin. Se oli Freidiba Boodoksen loppu. Samalla Kyösti jätti helluntailiikkeen. Läsnä oli vain sisäinen tyhjyys ja vastaamattomat kysymykset. Polun pää löytyy Aika kuitenkin kului ja mies alkoi suunnitella tulevaisuutta. Lopputulokseksi tuli Pelimannet- projekti, joka eli kolme vuotta. - Homman voisi kuitata parilla lauseella. Ernon kanssa koimme, että se vaan ei oikein ollut meidän heiniämme. Iskelmissä ei pystynyt puhumaan todellista asiaa ollenkaan, se oli vaan sitä samaa rakkaushöpinää ja onnen salaisuutta. Pelimannejen aika oli ohitse Taas oli mies ihmettelemässä, mistä elämässä oikein oli kyse. Alkoholikin tuli voimakkaasti mukaan kuvaan. - Elettiin vuotta 2000, kun yhden ryyppyreissun jälkeen istuin kotona olohuoneessa aamu viideltä ja aloin jutella Jumalalle. Kysyin, milloin hän tekee minusta ehjän ja vahvan. Silloin kuulin sisälläni äänen, joka vastasi, että en milloinkaan. Jos sen tekisin, niin sinä vahvuudellasi ja ehjyydelläsi ja luonteellasi hakkaisit muut ihmiset palasiksi. Kun sinä olet heikko, sinä pystyt auttamaan muita heikkoja. Seuraavat vuodet Kyösti vietti hiljaista elämää, tutki Raamattua ja rukoili. Mikään muu ei jaksanut kiinnostaa. Lopputuloksena tästä oli, että hän sai uuden näkökulman elämään. - Tehtiin Elämän estradilla -levy ja jatkoin muutenkin hengellisen musiikin parissa. Perustin myös Helsingin Saalemiin romaninuorten Raamus- kuoron, jossa oli parhaimmillaan 70 laulajaa. Pidin kotonani romanien musiikkikoulua ja annoin lahjakkaimmille yksityisopetusta. Johnnylle, eli Joni Åkerlundille tehtiin levy. Kyösti on huolissaan seurakuntien suhtautumisesta romanimusiikkiin. Ammattimaisia ryhmiä ei hänen mukaansa kutsuta esiintymään. - Ilmaiseksi mustalainen saa kyllä laulaa! Toinen seikka, mikä häntä harmittaa, on uusien musiikintekijöiden puute. - Ei ole heitä, jotka muuttaisivat vallassa olevaa romanimusiikkia, kaikki on sitä samaa kaalopoppia, jota minä tein jo silloin 70-luvulla. Ainakin kristillisellä puolella tilanne on tämä. Laulujen synty Yksi Kyöstin tunnetuimmista kappaleista on Menen Jeesuksen luokse, jota esitetään usein myös hautajaisissa. Laulu syntyi Kuopion helluntaiseurakunnan kokoontumistiloissa eräänä sunnuntaipäivänä. - Heimosen Lasse kertoi päivätilaisuudessa, että hänen kasvattiäitinsä oli kuollut. Tämän viimeiset sanat olivat olleet menen Jeesuksen luokse. Sen kuultuani otin esiin kynän ja paperia, jotka minulla oli aina mukana ja sen kokouksen aikana kirjoitin valmiiksi kaikki viisi säkeistöä. Päivä ja iltatilaisuuden välissä Kyösti sävelsi kappaleen ja Freidiba Boodos harjoitteli sen esityskuntoon. Iltatilaisuudessa se jo esitettiin. - Minä sanoin Lasselle, että tämä laulu on tehty kasvattiäitisi muistolle. Jatkoin vielä, että toivottavasti joskus äänität sen, niin kuin sitten myöhemmin tapahtuikin. Kyösti painottaa, että varsinkin sitten, kun alkoi levytuotanto, se tarkoitti lähinnä työntekoa. - Eivät ne laulut itsekseen syntyneet. En minä kokenut, että Jumalan Henki olisi vallannut minut jotenkin erikoisella tavalla. Minä otin kiinni ulkopuolelta tulevista ärsykkeistä, ihmisten sanoista tai vastaavista ja aloin rakentaa niiden synnyttämien ajatusten pohjalta. Ja esimerkiksi laulu Vain pisara Jeesuksen verta otettiin evankeliumista ihan järkeä käyttäen, en minä siinäkään kokenut mitään Hengen laskeutumista. Minä olen ajatellut sen niin, että tein musiikin sillä lahjalla, jonka Jumala oli minulle syntymässä antanut. Mitä enemmän minä sitä käytin, sen enemmän minä siitä opin. Myös elämän tilanteet ohjasivat laulujen syntyä. Tästä toimii hyvänä esimerkkinä kappale: Jumala ei unohda sua koskaan. - Asuin siihen aikaan Porissa ja vaikka ympärillä oli tuhansia ihmisiä hengellisissä kuvioissa, koin hirveää yksinäisyyttä. Kirjoitin kotonani sanat itselleni: Jumala ei unohda mua koskaan, ihmiset kun minut unohtaa, sieluni ei yksin ole koskaan, Jumala ei hylkää milloinkaan. Muutin sanat sitten niin, että minä muuttui muotoon sinä. Kyösti Rothin saldo musiikin luomisen saralla on todella mittava. Jos katsotaan pelkästään julkaistua tuotantoa, tehtynä on 400 sävellystä, 700 sanoitusta ja 900 sovitusta. - Musiikkialbumeita, joissa olen ollut mukana sovittajana tai tuottajana on noin 80. Kun takana on 45 vuotta musiikintekoa, ei ole ihme, että hän on jättämässä sitä jo taakseen. - Olen kokenut tehtäväkseni siirtää niin musiikillista kuin hengellistä perintöä romaninuorille

18 Ristin tietä näin säv. /san. tuntematon käännös romanikielelle Viljo Koivisto Drom truhhules daari vandrovaa do tšienes hin parno drom. Om me vilduvaa, Drom me risavaa, neer mo Deevel na hlippuvaa. Drom Truhhules džeer kaan hin. Drom Truhhules džeer kaan hin. Ta doi vandrimen maan hin sannimen. Drom Truhhules džeer kaan hin. Drom rattesko daari vandrovaa. Do drom sas Deeveles. Ta doi drom me laa, so mo dielos hin, jekkar teulenni loȟavaa. Elämä ja Valo ry:n hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt Keijo Baltzar puheenjohtaja Lahti, Markus Keväänranta varapuheenjohtaja Kurikka Tuula Nyman sihteeri Helsinki Tarja Mäkelä hallituksen jäsen Kangasala Manu Hagert hallituksen jäsen Kouvola Kyösti Lindeman hallituksen jäsen Helsinki Tom Bollström hallituksen jäsen Pori Aleksi Grönstrand varajäsen Turku Terno Lindeman varajäsen Salo Rainer Lindeman toiminnanjohtaja Huittinen, Heli Valkama toimistosihteeri Missä on minun EV-lehteni? Etkö saanut tilaamaasi EV-lehteä postilähetyksessäsi? Älä huoli. Siihen löytyy ratkaisu! Jotta löytää sinut, muista ilmoittaa uusi osoitteesi mahdollisimman pian muuton jälkeen. Näin varmistat EV-lehden saamisen ilman harmittavia taukoja. Elämä ja Valo -lehden toimitus Saaro mekkaa kaan, daari boliba laa. Kaan staavaa me dauva drom. Dik Deeveles maan bi bihina, džeer teulengo loȟiba. Ristin tietä näin kuljen nyt kotiin päin, se suora on valon tie. Jos mä harhailen tieltä poiketen, Isän luokse ei matka vie. Tie Golgatan kotiin vie, tie Golgatan kotiin vie. Siitä varma ain olen matkallain: tie Golgatan kotiin vie. Ristin tietä näin kuljen nyt eteenpäin. Se tie oli Jeesuksen. Sillä tiellä vaan osakseni saan lunastettujen autuuden. Kaikki jääkööt vaan, huvit, riemutkin maan. En käy synnin tietä, en. Katso, Herrani mua oottavi kodin suojahan taivaisen. Ilmestymisaikataulu 2014 NRO ILMESTYY AINEISTO HELMI-MAALISUU TOUKO-KESÄKUU SYYS-LOKAKUU MARRAS-JOULUKUU ILMOITUSKOOT JA HINNAT: 1,00 /pmm Seurakuntien tapahtumailmoitukset veloituksetta! Palstaleveydet: 1 palsta 56 mm 2 palstaa 116 mm 3 palstaa 176 mm Kannatusruutu: Yritykset/seurakunnat 50,00 (56 mm x 50 mm) Elämä ja Valo ry:n sääntömääräinen kevätkokous Nokian helluntaiseurakunnassa, Välimäenkatu alk. klo Tilaisuus aloitetaan ruokailulla (ilmoittautuminen pakollista) , info@elamajavalo.fi Tervetuloa jäsenet ja kaikki romanityön ystävät mukaan! SEURAAVA EV-LEHTI ilmestyy Ristin Voitto -lehden liitteenä! Lehti ilmestyy viikolla 21/2014 Tinkimättömästi evankeliumin asialla jo vuodesta 1964 Kaikki ilmoitukset nelivärisiä. Elämä ja Valo -lehti ei ole alv-velvollinen. Aineisto: PDF- tai EPS-muodossa. Värit prosessiväreinä (CMYK). Kuvien minimireloluutio 300 dpi. Aineiston toimitus: info@elamajavalo.fi

19 VIA Laulun siivet VIA-yhtyeen viimeisin äänite. Vuonna 2014 VIAyhtye viettää 25-vuotisjuhlaa. Hinta 15,00 ELÄMÄ JA VALO Vol 2 Romanimusiikin koosteäänite Hinta 10,00 Huipputarjous! RICHARD RUUTH Rakkaus ristillä Richard Ruuthin ensimmäinen sooloäänite. Richard tunnetaan mm. romanikuoron johtajana. Äänite sisältää Allan Mäntyniemen uusimpia lauluja. Hinta 10,00 PALVELUKORTTI Leikkaa tästä Kyllä kiitos! Sukunimi Katuosoite Haluan liittyä Elämä ja Valo ry:n kannatusjäseneksi. Jäsenyys sisältää EV-lehden vuosikerran (4 lehteä/vuosi). Hinta 32,00 /vuosi (Suomi), Muut maat 37,00 /vuosi. (Yhdistyksen kokouksissa puheoikeus, mutta ei äänioikeutta) Haluan liittyä Elämä ja Valo ry:n varsinaiseksi jäseneksi (vaatii seurakunnan suosituksen). Lähettäkää minulle jäsenhakemuskaavake. Jäsenyys sisältää EV-lehden vuosikerran (4 lehteä/vuosi). Hinta 32,00 /vuosi (Suomi), Muut maat 37,00 /vuosi. (Yhdistyksen kokouksissa sekä puhe- että äänioikeus) Olen muuttanut ja haluan lehdet jatkossa uuteen osoitteeseen! (Ilman meille ilmoitettua osoitteenmuutosta lehtiä ei posti automaattisesti jatkolähetetä uuteen osoitteeseen) Ilmoita lehtitilauksen saajan tiedot tai muuttuneet osoitetiedot! Sähköpostiosoite Allekirjoitus Etunimi Postinumero ja toimipaikka Puhelin Leikkaa tästä EV-LEHTI Elama ja Valo ry. POSTIMAKSU MAKSETTU! TUNNUS VASTAUSLÄHETYS.... Leikkaa tästä