Koneinsinöörikillan lehti V/08. Uusien toimijoiden esittelyt

Transkriptio

1 Koneinsinöörikillan lehti V/08 Uusien toimijoiden esittelyt

2 WÄRTSILÄ is a registered trademark. EVERY THIRD SHIP YOU SEE IS POWERED BY US. The reason isn t just our solutions, excellent though they are. Just as important is the around-the-clock lifecycle care offered by 17,000 of us all across the globe. This is the kind of simple, practical thinking that will give a better return on your investment, whether you need it on land or at sea. Learn more about what we can do for you at wartsila.com

3 KoLehti KONEINSINÖÖRIKILLAN LEHTI Päätoimittaja Eetu Kejonen Taitto Karri Esala ja Eetu Kejonen Kuvaaja Markus Myllymäki Toimitus Juha Sörensen Mikko Mattila Markus Myllymäki Pentti Hämäläinen Hannes Kallioinen Roosa Nieminen Mikko Lappeteläinen Ilari Jutila Anni Tyni Anniina Kinnunen Joona Seppälä Enna Rane Sisältö: 4 Pääkirjoitus 5 Puhiksen palsta 6 Kesätyögallup 7-8 Oltermannin mietteitä 9 Aaltoilua Laatuaika jatkuu exq Länsi-Suomeen Kiltis kuntoon Teollisuusviikko Kiltisvertailu vol Teekkari keittiössä Phuksityttötesti Uudet toimijat Kiitokset Kaikille vuoden aikana KoLehteen kirjoittaneille sekä sen tekemisessä mukana olleille. Painopaikka Picaset OY Painosmäärä 150 kpl 3 Maailman kiusana on se, että typerät ovat ehdottoman varmoja ja viisaat täynnä epäilystä. -Bertrand Russell

4 Pääkirjoitus Kaikki hyvä päättyy aikanaan Voisi luulla että viimeistä pääkirjoitusta kirjoittaessa on hieman haikea fiilis. No niin onkin. Varsinkin kun kirjoitusmetodit (lasi viskiä ja klassista musiikkia Winampista) ovat pysyneet vuoden alusta lähtien samoina. Mutta kaiken hyvän on päätyttävä aikanaan ja nyt on tullut minunkin aika astua alas valtaistuimeltani. Tämän numeron teema on hieman kaksijakoinen. Alussa ovat äänessä vanhat, eli nykyinen päätoimittaja sekä puheenjohtaja. Lopussa taas esitellään vuoden 2009 innokkaat toimijat. Alun teemana on kesätyöt ja lopussa siis selviää kenelle voi tänä vuonna valittaa miten kaikki oli ennen paremmin. Kulunut vuosi KoLehden päätoimittajana on ollut hienoa aikaa. Suuri kiitos aikaansaannoksistani kuuluu koko KIKH08 porukalle, jotka antoivat minun puuhastella rauhassa. Lisäksi uskollinen graafikkoni on ollut loistava. On ollut myös todella hienoa että niin nykyinen kuin entinen Oltermannimmekin ovat jaksaneet kirjoitella koko vuoden lehteen, joten suuret kiitokset myös heille siitä. Vuoden 2009 päätoimittajaksi valittiin Enna Rane, joka esittäytyy myöhemmin tässä lehdessä. Hän (kuten minäkin) lähtee toivottavasti tekemään oman näköistään lehteä, joten luvassa pitäisi olla ainakin ulkonäöltään huomattavasti parempi lehti. Moni on varmasti huolestunut ensi kesän työtilanteesta. Turhaan. Kaikesta päätellen meitä koneteekkareita halutaan ja tarvitaan edelleen töihin. Silti on ihan tervettä varautua pahan päivän varalle, ja jopa kiltakunta on näin tehnyt karsien viisaasti menoja Killan ensi vuoden budjetista. Kiitokset vielä kaikille jotka ovat kirjoittaneet vuoden aikana lehteen! Lehti ei olisi sillä tasolla mitä se on nyt ilman teitä. Lehti ja kilta ovat nyt hyvissä käsissä eli loppu hyvin kaikki hyvin, joten voin rauhallisin mielin lopettaa viimeisen pääkirjoitukseni muinaisen Rooman legendaarisen sotapäällikön sanoihin: Veni, vidi, vici. Eetu Kejonen Päätoimittaja 2008 eetu.kejonen(at)tkk.fi 4

5 Puhiksen pakina Nykyisen hallituksen aikakausi on kääntynyt ehtoopuolelle, ja uusi porukka käynnistelee toimintaansa. Vanhan jengin työssä alkaa näkyä tiettyä rutinoitumista, ja juuri, kun luuli oppineensa hommansa, on aika jättää tehtävät seuraajalle. Ensi vuoden hallituksen puheenjohtajana toimii Heikki Sjöman, joka on kuluvana vuonna katsonut kiltaa ATK-vastaavan lasien läpi. Heikillä on hyviä visioita ja taitava tiimi, joka varmasti tekee parhaansa killan ja kiltalaisten eteen. Kulunut vuosi on ollut mahtava, toistaiseksi elämäni paras. Se on tuonut mukanaan mahtavia kokemuksia, kontakteja sekä ennen kaikkea ihmisiä. Luopuminen yhteisestä arjesta ja toiminnasta on haikeaa, mutta välttämätöntä. Eihän vanhojen hyvien aikojen muisteleminen muuten onnistuisi! Näin hallitusvuoden viimeisen KoLehden myötä tahdon kiittää koko hallitusta toimihenkilöineen sekä toiminnassa muuten mukana olleita kiltalaisia. Suuren kiitoksen ansaitsee lisäksi itse KoLehti ja etenkin luovat voimat sen takana. Lehti ei ole pelkästään hauskuuttanut kiltahuoneella vaan nappasi myös kunniamaininnan Otaniemen kiltalehtikilpailussa. Arvon koneinsinöörikillan jäsenet, toivotan teille kaikille menestyksekästä vuotta Olkoon se suosiollinen meille kaikille! Henri Lönn vanha pieru 5

6 Kesätyögallup 1. YIT Lentek, Pietari. 2. Toimistotilojen ulosvuokraus, sopimusten teko ja neuvottelut. 3. YIT on hyvä talo, Pietari mesta paikka ja palkka kohdallaan. 4. Mies, N. 1.Valion logistiikka 2. SAP, Oracle, matemaattisia kaavoja, IT-projektia, exceliä, sellaista. 3.Oman teollisuudenalan ulkopuolella - etenkin suurilla volyymeilla pelaavassa elintarviketeollisuudessa - tärkeiden prosessien sujuvuuden merkitys korostuu. 4. Naanen, III 1. Grundfos Environment Finland kg painoisten jätevesipumppujen kokoonpano 3. Työstä sai käytännön kokemusta konetekniikan alalta, kädentaitoja ja näkemystä työelämään Bolzoni-Auramo 2. Hydrauliikkaasennusta ja kokoonpanoa. 3. Koska on hyvä tutustua haalarihommiin ja firma kehittyvä mekatroniikan osaaja. 4. Mies, III 1.Tuusulan Energia 2.Vähän kaikkea, toimistohommista haalarihommiin johtuen siitä, että oli vain muutaman hengen yritys 3.Mielenkiintoinen työpaikka, joka oli täysin omaa alaa. Palkka oli myös hyvä. Paljon pääsi näkemään ja oppimaan bioenergia-alasta. 4.Mies, nyt III vk (hakiessa II vk) 1. Missä työskentelit 2. Mitä työhösi kuului? 3. Miksi kannattaa hakea 4. Sukupuoli ja vuosikurssi.

7 Oltermannin mietteitä Ajattelin näin aluksi jatkaa keskustelua teekkareiden hitaasta valmistumisesta. Yhteensä 300 opintopisteen laajuinen diplomi-insinöörin tutkintohan pitäisi saada kasaan viidessä vuodessa, jolloin vuoden tavoite olisi 60 opintopistettä. Kolmessa vuodessa pääsisi jo välietapille eli valmistuisi kandidaatiksi. TKK:n opintojen seurannan mukaan alle 15 prosenttia syksyllä 2005 aloittaneista oli saavuttanut 180 pisteen tavoitteen kolmessa lukuvuodessa ja vain 3,5 prosenttia oli valmistunut tekniikan kandidaatiksi. Myöskään muissa tekniikan yliopistoissa ei mennyt juuri paremmin. Syiksi hitaaseen opintojen edistymiseen on mainittu mm. kurssien väärä mitoitus vaativuuteen nähden, huono opettaja/oppilas suhde sekä opintojen alkuvaiheen teoriapainotteisuus. Osatotuus löytyy varmaankin em. asioista. Julkisuudessa on myös tuotu esiin asian toinen puoli: Opiskelevatko nykyteekkarit todellakin normin mukaiset 40 tuntia viikossa? Tämän lehden teemana on kesäharjoittelu. Tätä juttua miettiessäni aloin muistella omaa kesäharjoitteluani. Pari kesää ennen korkeakouluun pääsyä olin Tampereella Tammer- Kuinka paljon aikaa keskiverto-teekkari oikeasti käyttää opintoihin. Poimin eräältä nettikeskustelupalstalta seuraavan paljonpuhuvan kommentin: Aina kun opiskelijoiden alisuorituksia uutisoidaan, toimittajat onnistuva löytämään jostain pari ahertajaa, jotka sanojensa mukaan tekevät täyttä työviikkoa eivätkä silti saa mitään aikaan. Mutta teettäkääpä huviksenne tutkimus siitä, kuinka paljon aikaa keskiverto-teekkari oikeasti käyttää opintoihin. Se ei ole paljon se. Oma päiväni täällä Otaniemessä lähtee käyntiin tuossa puolen päivän paikkeilla hyvin nukutun yön jälkeen (8-10 tuntia). Sitten alkavat työt: tutustun kurs-sien materiaaleihin, katselen TV-sarjoja, surffaan netissä ja otan päiväunia suhteessa 1:5:5:1. Koulussa käyn lähinnä syömässä ja tenteissä. Iltaisin on vielä hyvää aikaa urheilla. Silti opintopisteitä ropisee 60/vuosi, vieläpä reilusti yli kolmosen keskiarvolla. Oikean työnteon kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Välillä melkein hävettää. 7

8 Tukku Oy:ssä varastotyöntekijänä ja TTKK:lle päästyäni kolme kesää jo suomalaista teollisuushistoriaa edustavassa Oy Tampella Ab:ssä kunnossapidossa, keskusvarastolla ja valimolla e r i t a s o i s i s s a tehtävissä. Yhden kesän vietin Porissa Outokumpu Oy:llä kunnossapitomiehenä. Tampellan kesäpesteihin liittyi myös työnjohtajien sijaistamiset vakityönjohtajien kesälomien aikana. Haalari- ja ammattiharjoittelu tuli siis hoidettua moitteitta. Minun harjoitteluhistoriastani puuttuu kuitenkin kansainvälinen harjoittelu, asia joka harmitti työelämään siirryttyäni ja perhettä perustaessani kovastikin. Kannustan siis vilpittömästi, että käytte ainakin yhden kesän ulkomailla harjoittelemassa ja oppimassa uusia kulttuureja ja kielitaitoa! Teollisuudessa menee nyt huonosti, joten kesäharjoittelupaikan saaminen ensi kesäksi voi olla 8 haastavaa. Ammattiharjoittelupaikkaa etsiessänne olkaa rohkeasti yhteydessä omaan professoriinne, jolla on todennäköisesti erinomaiset mahdollisuudet avata ovia näinä talousturbulenssinkin aikoina haluamaasi harjoittelupaikkaan! Näillä sanoilla toivotan teille kaikille tuloksekasta kevätlukukautta. Muistakaa opiskella vähintään se 40 tuntia viikossa ;-) KIK:n Oltermanni Juhani Orkas

9 Aalto tulee, muuttuuko mikään? Kas siinäpä vasta kysymys. Vastausta ei tiedä kukaan, mutta ainakin puheita on pidetty paljon. Hienoa sinänsä, tai sitten ei. Aallon perusajatus on hieno: yhdistetään tekniikka, taide ja talous. Kaikki voisivat ottaa toisistaan oppia, kohdata, saada hienoja uusia ideoita ja innovoida ja siten sysätä Suomen valtiontalouden uuteen nousuun. Lisämäärärahat ovat kyllä tarpeen, sillä nykyisellä rahoituksella ei ole realistista saavuttaa mitään suurista puheista. Fakta on, että rahaa tarvitaan, ja sitä kautta meille opiskelijoillekin enemmän opettajia ja assareita. Tulemmeko me sitten sitä rahaa koskaan näkemään? Luultavasti emme. Toinen fakta on, että muutostyö vie aikaa ja rahaa. Seuraavat vuodet suurin osa rahoista menee muutokseen, joten suoraan sanottuna me olemme väliinputoajia. No, ehkä seuraavilla vuosikursseilla opiskelu on mukavampaa. Aina on hyvä toivoa. Käytännön esteitä Aallon tiellä on paljon. Henkilökunta on varsinkin TKK:lla väsynyt jatkuviin muutoksiin ihan syystä. Opiskelijoiden puolelta ongelma on, että suhtautuvatko kylterit, taikkilaiset ja teekkarit toisiinsa rakentavasti ja lähtevätkö innolla rakenta maan Aaltoa, vai yritetäänkö menneistä, paremmista ajoista pitää kynsin hampain kiinni. Se riippuu jokaisen omasta asenteesta. Jos kukaan ei uskalla mennä avoimin mielin Aaltoa ja aaltohenkeä rakentamaan, niin koko homma lyssähtää kuin pannukakku. Menkää siis ja tutustukaa toisiinne. Ei ne kylterit tai taikkilaiset niin kauheita ole, kunhan pääsee näkemään stereotypioiden läpi. Aa l t o - k o r k e a k o u l u n säätiön hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta on nostanut esiin muutaman tärkeän seikan Aalto yliopistossa: opiskelijakeskeisyyden, laadukkaan tutkimuksen ja kansainvälisen vuorovaikutuksen. Hienoja asioita kaikki, eikö totta. Varsinkin ensimmäinen kuulostaa hienolta, opiskelijakeskeisyys. Eikö 9 Aaltoilua olisikin hienoa, että opiskelijat eivät tuntuisi irrallisilta osilta yliopistossa. Että proffa tulisi juttelemaan / hänelle voisi mennä juttelemaan. Olisi hyvä yhteinen henki ja moikattaisiin toisiamme käytävillä. Ainakin minusta se olisi mukavaa. Aalto tulee, sille ei kukaan voi mitään. Kliseisesti sanottuna - sillä kaikissa kliseissä on totuuden siemen - tästä uudesta tilanteesta on otettava kaikki irti. Toista tällaista ei kuitenkaan meidän opiskeluaikanamme tule. Jos siis saatte mahdollisuuden lähteä mukaan vaikuttamaan Aallon muovautumiseen, tai ihan vain tapaamaan kyltereitä/ taikkilaisia, niin tarttukaa tilaisuuteen ja tutustukaa toisiinne. Vain yhteistyöllä tästä on mahdollista saada maailmanluokan huippuyliopisto. Ja eikös se vasta olisikin hienoa. Opintoministeri Markus Ylänen

10 10

11 LAATUAIKA JATKUU Kummisedän palsta TKK Opintoimikunnassa keskusteltiin opiskelijoiden työkuormasta ja opintopisteiden kertymisestä varsinkin kahden ensimmäisen vuoden aikana. Paljon viisasta sanottiin, onhan toimikunnassa vahva opiskelijaedustuskin. Ehdotettiin monia käytännön toimia. Etusijalla on oppiminen eikä opetus luvun huonoista käytännöistä pyritään eroon. Pyritään eroon tilanteesta, jossa opiskelija paahtaa kurssimonistetta ja etenkin tärppilistoja kaksi tenttiä edeltävää yötä. Opettaja haluaa valmentajaksi, joka järjestää opiskelijalle tilaisuuksia kehittää ajankäytön ja tavoitteiden hallintaa sekä kykyä itse arvioida oppimistuloksia. Sitä mukaa kun löytyy parempia keinoja mitata oppimista, luovutaan tenttiinkvisitiosta. Mutta nytkään ei professorilurjus yritä saada opiskelijaa sotkeutumaan tenttitehtävien verkkoon. Eikä opiskelija pyri olemaan lepsu minimisuorittaja. Hän nauttii onnistumisen tunteesta ja kyseessä on enemmän kuin pelkkä tunne. Opiskelija haluaa hallita työkaluja, joilla ratkaista lujuusopin tai termodynamiikan ongelmia ja joilla maailmaa viedään eteenpäin. Opiskelija haluaa hallita työkaluja joilla maailmaa viedään eteenpäin. Entisen rehtorimme Jussi Hyypän mukaan opettajan velvollisuus on luoda floor show, johon opiskelijat saapuvat mielellään ymmärtääkseen vaikeatajuisia asioita ja saadakseen uusia ideoita. Opettaja on tässä mielessä opiskelijakunnan palveluksessa. Kurssien hierarkia, esitietovaatimukset ja yhteneväiset lukujärjestykset (niin säännöt kuin koko systeemi) ovat seurausta maailmasta, jossa aika ja resurssit ovat rajallisia. 11 Toivon Teiltä ymmärtämystä professorikunnalle. Meillä on ikuisina huolina myös hallinnonuudistus, rahoituksen hankkiminen ja projektien toteutusvastuu. Kaikkien mielestä on laatuaikaa istua kesähelteellä puun varjossa ja kuunnella ruohon kasvavan. Hyvin moni meistä mielellään kuuntelee laiturilla sorsaemon motkottavan kesän kaislikossa poikasilleen. Tukevasti pukeutuneena on huikaisevaa puskea helmikuisessa yössä vasten tuulta, joka vonkuu kuusivanhuksissa ja paiskoo lunta silmille. Pari mieliharrastuksen parissa vietettyä tuntia on jokaiselle laatuaikaa, joka vetää suun hymyyn seuraavanakin päivänä. Bilettämisestäkin jää useimmiten hyvä maku suuhun. Mutta moni ihminen ei ikinä opi, että toisten kuunteleminen on tärkeämpää kuin oma puhuminen. Jos haluat tulla muistetuksi hyvänä ystävänä, kuuntele ja syvenny siihen, mitä toinen

12 Sinulle sanoo. Älä heti kolmen lauseen jälkeen siirry puhumaan omista asioistasi tai näkemyksistäsi. Istu juttelemaan pikkuveljen tai -sisaren kanssa ja unohda kellon vilkuilu. Mene tapaamaan sukulaisvanhusta tai pyörätuoliin joutunutta peruskoulutoveria. Saat hyvän olon ja löydät uuden ulottuvuuden sanalle laatuaika. Elias Lönnrot on yksi kipsikuvista kansakunnan kaapin päällä. Kun häntä juhlittiin kunniatohtorina Helsingin Yliopistossa ja innostuneet opiskelijat kantoivat merkkihenkilöä Menkääs siitä jaloissa pyörimästä vaikka kirjoittamaan Matti Nykäsestä tai Merikukasta. k u l t a t u o l i s s a, kielteli Elias: Älkääs nyt! Ei paska punniten parane. On hyvä muistaa, että kipsikuvatkin ovat lihaa ja verta. Toinen muistiinmerkintä kertoo Lönnrotista, joka nuorena lääkärinä hoiteli kolera s a i ra i t a 1830-luvulla. Näki sairaalaa tarkastavan kenraalikuvernööri Zakrevskin lähestyvän eikä halunnut tuhlata aikaa joutaviin keskusteluihin. Vieressä oli tyhjänä yhden poiskärrätyn vuode, johon Elias pujahti ja veti 12 peiton leukaansa asti. Zakrevski tarkkaili valpaasti ympäristöään ja viitaten Lönnrotiin lausahti seurueelleen: Katsokaahan kuinka musta tuokin on. Pian kai se siitä kuolee. Lönnrot, joka oli kovin tummaihoinen, koetti pysytellä vakavana. Seurueen poistuttua hyppäsi vuoteesta taas hoitamaan potilaitaan. Lönnrot nouti talteen laajan kansanrunokokoelman Kanteletar. Tänään tekee mieleni kerrata erään runon alkusäkeet Heponenki hengähtävi Matkan pitkän mentyänsä, Rautanenki raukenevi Kesäheinän lyötyänsä (runon jatkossa laulaja pyytää ymmärtämystä omalle uupumiselleen). Nämä haikeat säkeet tulivat mieleeni, kun vaihdan helmikuun lopussa professorin viran toisiin meriteollisuuden tehtäviin. Kummisedän kirjoittelu loppuu. Mutta minähän en väsy, kun tekniikka on niin hienoa, luonto niin kaunis ja Te kiltalaiset niin mukavia. Noista samoista syistä ette Tekään väsy ettekä masennu. Jottei tämä mene sentimentaaliseksi, palataan arkitodellisuuteen:

13 Suomi-laiva ponnistelee vaivoin eteenpäin kovassa myrskyssä. Viimeinen asia, mitä kapteeni komentosillalla kaipaa, on innokkaita mediaihmisiä toitottamassa: Katso lamaa lännen suunnassa! Hirmumyrsky lähestyy! Etelästä leviää taantuma! Pohjoisessa sulaa napajää ja idästä tulee punaisia lohikäärmeitä. Kohta olemme kaikki tuuliajolla ja puolet haitten ruokana. Etkö sinä pölvästi ymmärrä ajaa tehoa alas ja lakata yrittämästä, kun ON SENTÄÄN TÄMÄ LAMA! Kapteeni tiuskaisee heille: Menkääs siitä jaloissa pyörimästä vaikka kirjoittamaan Matti Nykäsestä tai Merikukasta. Jos haluatte olla hyödyksi, tarttukaa pumppuihin. Jos joku ei siihen pysty, haastatelkoon mediassa sellaisia, jotka hakevat uusia ratkaisuja eiväkä ruikuta. P.S. Meritekniikan valinneitten TKK:n opiskelijoiden määrä saavutti toisena peräkkäisenä vuonna kaikkien aikojen ennätyksen. Opiskelijat luottavat alan tulevaisuuteen ja työtehtävien monipuolisuuteen. Suhdanteet heiluttavat kaikkia aloja eikä vähiten laivanrakennusta. Vaikeudet ovat karaisseet: Tänä päivänä Suomen telakka pystyy rakentamaan nykyaikaisen ropax-aluksen Etelä-Koreaa halvemmalla. Nousuun varaudutaan tänään. Alan teollisuus tarvitsee jatkossakin avarakatseisia diplomi-insinöörejä ja tohtoreita. Onneksi niitä myös valmistuu ennätysmäärä. Toivotan parhainta menestystä kiltalaisille. Kummisetä Pentti Häkkinen 13

14 Koneinsinöörikillan ¾-pitkä ekskursio Länsi-Suomeen Syksyn jo kääntyessä talveksi lähti konetalon pihasta pinkkisävytteinen joukko bussiin ahdettuna kohti syksyn pitkän ekskursion seikkailuja. Lähtö tapahtui aamuseitsemältä ja bussin nokka kääntyi kohti Turkua. Ekskursiotunnelmaan päästiin jo kehätiellä Radio Gaywatch:in aamushown johdattamana. Aamushown toimittajien käsissä kuitenkin studion mikrofoni päätti hajota jo (vasta?) hieman ennen Saloa. Sandvik, Turun ohikulku-tien varressa, esiteltiin meille ylpeänä kaivos loadereita ja dumppereita. Loaderit olivat kaivoksiin tarkoitettuja kauhakuormaajia. Tehtaan tuotteiden koko vaihteli Nissan Sunnyn kokoisesta aina bussimme pituisiin koneisiin. Kun lopuksi olimme vielä ahtaneet murkinaa massuun, lähdimmekin jo seuraavaan kohteeseen.

15 Neste Oil tarjosi meille pullaa ja kalvosulkeisia Naantalin öljynjalostamolla. Kävimme pällistelemässä höyryllä lämmitettyjä öljyputkia, joita oli kilometrikaupalla. Raikkaassa meri-ilmassa leijaili kevyt rikin tuoksu ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Voiko sitä enempää toivoa? Tosiaankaan tässä ei ollut vielä kaikki. Aidosti ihmettelimme myös jalostamon korjauspajaa, joka suorastaan huokui 70-luvun tunnelmaa. näkyä, joten lähdimme kiireen vilkkaan kohti Raumaa, Orasta ja meille luvattua illanviettoa. Valvomossa iloiset prosessivalvojat ottivat rennosti, mutta eivät ainakaan tunnustaneet katsovansa jalkapalloa uusista laajakuvaplasmatelkkareistaan, joita huone oli täynnä. Ensimmäiset väsymyksen oireet alkoivat jo Hanatehtaan tuotevalikoima oli laaja. Aulan näyttelyssä saimme kokeilla arki- ja desinghanoja, sekä tavallisia, 15 hierovia että kultaisiakin suihkuja. Hallin puolella Rauman tytöt ja naiset oli pistetty messinkipatojen ääreen ja täällä syntyi, pitkälti käsityönä, hanoja moneen suomalaiseen kotiin. Tuotannon uudistamisen parissa olisi isäntienkin mukaan paljon töitä, ehkäpä vielä nuorille innokkaille diplomi- insinööreille. Iltapalaksi saimme ruokaa ja virvokkeita, unohtamatta kahvia ja avecia. Kiitettyämme isäntiä miellyttävästä

16 vierailusta suuntasimme Rauman yöhön. Torstaiaamuna nautimme Rolls-Roycen tarjoamaa aamupalaa paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Edellisen yön juhlinnasta väsähtänyt excuilija päätti tutustua aamupalaan lähietäisyydeltä. Taisi Jussin otsatukkakin mennä hieman munakokkeliin rytäkässä, jossa opiskelijan naama kohtasi pöydällä olevan lautasen. Raumalla valmistettiin ISOJA propulsiolaitteita maailman eri laivoihin. Nämä siis eivät olleet niitä azipodeja vaikka niitä kovasti muistuttivatkin. Tämän kokoisia laitteita ei joka Terhin perään laitetakaan. Torstain toinen kohde oli TVO:n Olkiluodon ydinvoimala. Täällä kuuntelimme parin tunnin luennon vierailukeskuksessa ja kävimme maan alla luolassa toteamassa, että siellä haisi aivan ydinjätteelle. Saimme kuulla, että haju lähti mätänevistä saappaista ja kumihanskoista. Uuden voimalan työmaalle, kuin vanhoihin voimalaitoksiinkaan emme päässeet. Matkailijoille tiedoksi, että alueella oleva vierailukeskus on auki päivittäin kello 21:een.

17 Ulvilassa tukikohtanamme oli jo perinteinen Massin Maja, josta teimme mittarikyydillä täsmäiskun muun muassa Disco Ensemble:n keikalle Poriin. Sauna oli myös lämmin ja kyrsää oli mukava käristellä takan lämmössä majalla. toimintaan. Näimme miten kupariano-deja valetaan, jäähdytetään ja vielä höyryävinä lastataan junanvaunuihin e- lektrolyysiin kuljetettaviksi. Kuulimme että Harjavallassa tarvitaan kesäteekkareita ja onnekkaimmat voivat päästä jopa reikämieheksi. Myös asunnot ovat kuulemma huokeita alueella. Kirjoittanut: Ville Ristimäki Viimeisen excupäivän kohteena oli vielä New Bolidenin kuparisulatto Harjavallassa. Täällä meillä oli reissun kauneimmat emännät ja tutustuimme heidän johdollaan laitoksen

18 Kiltis kuntoon -tarinaa kiltisrempasta Kauan sitten, 2005 syksyllä muutti kilta osaston remontin jäljiltä takaisin väistökiltikseltä ja silloin ajan puutteen takia jouduttiin turvautumaan väliaikais ratkaisuun. Tämä väliaikainen ratkaisu kesti yli 2 ja puoli vuotta, kunnes vihdoinkin viime helmikuussa kutsuttiin kiltalaiset pohtimaan kiltahuoneen uudelleen sisustamista. Sisustuskokous käänsi kiltiksen ylösalaisin ja päätyi nykyiseen layouttiin. Kiltahuoneelle haluttiin valoisa tila opiskeluun ja mukavan hämyinen alue selviämiseen. Tila haluttiin pitää yhteinäisenä ja avarana, jottei ketään rupeaisi ahdistamaan eikä kukaan pystyisi eristäytymään. Kiltiksellä olleet vanhat, epäkäytännöliset ja ennen kaikkea rumat palvelutiskin rippeet haluttiin hävittää, mutta tilalle oli saatava uutta laskutilaa. Kokous päätyi baaritiskityyppiseen keittiöratkaisuun, koska baaritiskin katsottiin kuuluvan meidän kiltiskeelle. Sohvanurkkaseen haluttua fiilistä lähdettiin hakemaan valaistuksen ja paneloinnin avulla. Muutenkin koko kiltisen valaistukseen päätittiin panostaa paljon. Ne mitä vanhoista kuhmujenaiheuttajista jäljellä oli siirtyivät muiden riesoiksi vuosijuhlalahjoina. Remontin oletettiin maksavan myös jotain, joten päätimme hakea rahoitusta Teekkaritoiminnan edistämisrahastolta ja Julkulta. Heidän myöntämät avustuksen ja kiltakunnan avokätisyys lisäbudjetin suhteen mahdollistivat remontin aloittamisen. Reippaat remonttihenkilöt käärivät hihansa heti maaliskuun alussa. Tuolloin vietettiin sahanpurun ja tinnerin katkuinen viikonloppu, jolloin teimme

19 sohvanurkkauksesta takkahuoneen. Paloturvallisuuten vedoten tila ja turvallisuus eväsivät meiltä hormin, joten jouduimme tekemään takan puusta. Loppujen lopuksi takasta tuli oiva stereoiden loppusijoituspaikka, melkein yhtä hyvät tunnelmanluojat ne stereot ovat kuin takkakin. Jotta remontin lopputuloksesta tulisi mahdollisimman hyvä, päätimme ottaa käyttöön ysituhattakakkosen. Koska panelointi on metrin korkuinen, päätimme hankkia standardi metrin, joka osoittautui hieman liian pitkäksi. Laatustandardi ei kuitenkaan tunnetusti takaa laatua, joka on lopputuloksesta huomattavissa. Työturvallisuus nostettiin heti suunniteluvaiheessa pöydälle ja jätettiin sinne remontin ajaksi, jottei se olisi tiellä ja hidastamassa töitä. Paneloinnin valmiiksi saatuamme kutsuimme kiltalaiset uudestaan koolle miettimään värimaailmaa sekä valaistusta uudemman kerran. Kokouksessa pelattiin Aasinhäntä-peliä Tikkurilan värikartoilla ja löydettiin oikein mainiot värit, tosin teknokselta. Paneloinnin petsi ei kuivuttuaan enää tyydyttänyt eikä edes muistuttanut värikartan lupausta. Bauhaus oli sekoittanut meille aivan liian sosialistisen petsin, halusimme tummempaa. Lyhyiden mutta kiivaiden neuvottelujen jälkeen pääsimme bauhaussin henkilökunnan kanssa yhteisymmärrykseen värimaailmoista ja maksupolitiikasta. Betoniseinän väri saatiin sunnuntaiaamuna, kusemalla valkoiseen maalipurkkiin, ja se vetäistiinkin heti seinälle. Takkahuoneesta tuli niin hyvä, että hallitus antoi meidän laajentaa reviiriämme ja aloitta keittiön remontin. Hitaasti mutta varmasti lähestyvän Wapun takia jouduimme siirtämään remontin toista osaa kesään. Wappu kesti perinteisesti juhannukseen ja juhannuksen jälkeinen kaamos heinäkuun alkuun, silloin vasta pääsimme jatkamaan remontin toiseen vaiheeseen. Toista vaihetta suunnitellessa pohdimme aluksi kahta baaritiskiä, mutta totesimme hyvinkin nopeasti väliseinän 19

20 olevan ehkä jopa fiksumpi ratkaisu. Iki-ihanat innohomot pääsivät vihdoinkin valloilleen ja väliseinään upotettiin kolme lasitiiltä ledeineen. Lasitiilet osoittautuivat todella pirullisiksi, ne hajottivat hienon väliseinämme useampaan otteseen. Tästä johtuen jouduimme hakemaan lisää kittiä ja maalia, joilla paikkasimme seinää useampaan otteeseen. Lopulliset noin seitsemän maalikerrosta teki seinästä reilut puolitoista milliä paksumman, eikä pöytälevy meinannut mahtua paikoilleen. vähintään yhtä selvät kuin rakentajatkin. Metri standardin mittapoikkeamasta johtuen tussijäljet ovat vieläkin näkyvissä, sillä rungosta tuli loppuenlopuksi suunniteltua parempi (näin päätimme). Ennen rakentamisen aloitusta kävimme kiivasta käden vääntöä tiskikoneesta. Päällimäisenä oli kysymys, onko tiskikoneelle tarvetta? Lopulta päätettiin hankkia tiskikone, koska konemies tarttuu mielummin muuhun kuin tiskiharjaan. Baaritiskiin oli siis mahdutettava yksi tiskikone. Keittiön kaapit hankimme väittelyn jälkeen tunnetusta litteäpakkaushuonekalujätistä, itse rakentamisen sijaan. Ikeassa saimme läpiintunkevia katseita, kun pohdimme keittiökaappimahdollisuuksia. Baaritiskin rungon paikka hahmoiteltiin aluksi lattiaan tussilla, jotta lähtökohdat olisi 20

21 Baaritiskin rungon rakentaminen sujui ilman suurempia ongelmia ja hyvin tehty runko helpotti paneloinnin tekemistä. Kiltiksen vanha tiskipöytä sai vihdoin lähteä ja tilalle valmistui entistäkin ehompi. Keittiönurkkauksen valmistuttua hutaisimme ATKpöydän paikoilleen. Killan hienon vatupassin ansiosta työhön kului huomattavasti suunniteltua enemmän aikaa Tämä hieno keltainen vatupassi sai aikaan kolmen metrin matkalla viiden sentin heiton, joka oli jopa metristandardillammekin havaittavissa. Jäljelle jäi loppuviimeistely kuten hyllyjen ja listojen asennus sekä kiviseinän muuraaminen lavuaarin reunuksille. Killan mahtavat sähkömiehet asensivat todella tyylikkäät ja jopa melkein tomivat valot koko kiltikselle. Tämä kolmen vuoden projekti saatiin hyvin (ja aika) tauluissa valmiiksi ja lopputulos on lähes silmiä hivelevä. Kiltahuoneen viihtyisyysprojektin tulokset ovat aiheuttaneet ajoittain lievää tungosta kiltahuoneelle ja siksi olemmekin pohtineet kiltahuoneen entisöimistä. Remppatiimi

22 T E O L L Tiistai Energiatekniikan päivä Energiatekniikan laitosinformaatio ÅF-Consult Oy YIT Industrial Services Wärtsilä Keskiviikko Koneenrakennustekniikan päivä Koneenrakennustekniikan laitosinformaatio Outokumpu Oyj Cargotec ABB Torstai Sovelletun mekaniikan päivä Sovelletun mekaniikan laitosinformaatio Process Flow STX Europe Patria V I I

23 I S U U S Aurinkoista kesän odotusta kaikille! Vaikka talvi vielä vallitsee, saapuu kevät ja kesä luoksemme kovalla ryminällä. Nyt onkin jo aika etsiä kesätöitä ja tulla kuuntelemaan mitä Teollisuusviikon yrityksillä on meille opiskelijoille tarjottavaa. Teollisuusviikolla yritykset esittelevät toimintaansa ja siellä voit henkilökohtaisesti tavata firmojen edustajia. Tule hakemaan parhaat kesätyöt teollisuusviikolta! Ville Ristimäki Teollisuusviikkovastaava 2009 P.S. Myös KIK-rekry kertoo mistä kesätöitä kannattaa etsiskellä osoitteessa kik.tky.fi K K O

24 KoLehti Koehengaili Otaniemen kiltikset PJK Plussaa: + Opasteet + Lammas-maskotti + Harkittu tyylikkyys Miinusta: - muistoesineet piilossa Erikoista: Killan logo ikuistettuna kivilattiaan Opintosuunta ei jää Puunjalostajien kiltahuoneella epäselväksi KK Plussaa: + Kemma-corona + Nintendo + Muistoesineet Miinusta: - Mitäänsanomattomuus - Levoton sisustus - Levottomat puheet (_ _) Erikoista: Ystävällinen opastus kiltikselle Kemman kiltis levittäytyy kaikessa mitäänsanomattomuudessaan VK:n kotoisa kiltis on myös hyvinvarusteltu VK Plussaa: + Kodinomaisuus, mm. Takka (!) + Materiaalien käyttö sisustuksessa + Muistoesinevitriini + Ryhmäilmapiiri + Vieraanvaraisuus Miinusta: - Tilanahtaus (varauksin) Erikoista: Erillinen sisäänpääsy ulkoa Idea: Matti Mielonen Kuvat: Lauri Ahtiainen 24 Teksti: Ilari Jutila TIK Plussaa: + Webcam + Lukemisen määrä + Viihde-elektroniikan määrä Miinusta: - Tilojen hajanainan sijoittelu - Hämyisyys Erikoista: Nainen havaittu(!) TIK:n kiltiksellä vallitsee pintaujo mutta ystävällinen tunnelma

25 AS Plussaa: + Musiikki + Ilmoitustaulun tomivuus + Fiksu tilankäyttö Miinusta: - Varastotilojen puute - Pahvilaatikoiden määrä Erikoista: Jättimäinen Kimble. Koodaamisen sijasta AS:läiset harrastavat kiltiksellä jääkiekkoa. Prodekon kiltis on siisti mutta sieluton. Athenen olohuone kätkeytyy tietokoneiden taakse. Prodeko Plussaa: + Biljardipöytä + Kalenteri + Levollinen ilmapiiri Miinusta: - Rahan haju Erikoista: Ilmaista kahvia piti erikseen mainostaa Athene Plussaa: + Hauskoja kirjoituksia/kuvia + Richard Scarry -kirja + Opintosuunnalle ominainen ilmapiiri + Tilojen jaottelu Miinusta: - Järjestys Erikoista: Dataamo kiltiksen välittömässä läheisyydessä Kaikki kiltikset on nyt kierretty ja arvioitu. Testiryhmällämme oli tiettyjä kiltoja ja kiltiksiä kohtaan joitain ennakkoluuloja, jotka tosin osoittautuivat kierroksen edetessä enemmän tai vähemmän turhiksi. Vieraissa juoksemisen eduksi laskemme myös sen, että omaa kiltistä osaa nyt katsoa jokseenkin uusin silmin. Toisilta voi aina oppia jotain uutta. Pääsääntöisesti testiryhmämme otettiin mukavissa tunnelmissa vastaan. Erityisen lämmöllä muistelemme Täffää, missä meidät vietiin koko talon kattavalle esittelykierrokselle ihan pyytämättä ja täytenä yllätyksenä! Mukavia juttutuokioita kävimme myös esimerkiksi puulaisten, mittareiden ja vuorimiesten kanssa. Joillain muilla kiltiksillä taas testiryhmäämme kohdeltiin kuin ilmaa ja me taas huomioimme tämän osana arvosanaa. Ilmapiiri on tärkeä osa kiltahuonetta! Yhteenvetona todettakoon kaikkien kiltahuoneiden täyttävän tehtävänsä oleskelupaikkana. Toisilla killoilla on selvästi panostettu mukavuuksiin enemmän kuin toisilla, toiset killat ovat taas sijoittaneet opiskelumahdollisuuksia kiltiksen yhteyteen. Esimerkiksi Athenen kiltiksellä on työ ja huvi yhdistetty mallikkaasti. Testivoittajaksi selvisi kuitenkin Vuorimieskillan kiltis, joka kodinomaisuudellaan teki vaikutuksen testiryhmäämme. KoLehti suosittelee kiltismatkailua kaikille lukijoilleen. Nähdään kiltiksellä! 25