markan ulkoisen arvon maaraarnisess3 on valtioneuvostolla.

Transkriptio

1 Luonnos HACLITUKSBN ESITYS EDUSKUNNALLE RAHAUIN MUUTTAMISESTA Esityksessä ehdotetaan rahalakia muutettavaksi, jotta Suomella on lainsaad~nnölliset valmiudet liittya aikanaan Euroopan valuntta~arjestelmäan (EPiS) kuuluvaan valuuttakurssijarjestelma~n tai muuhun valuuttakurssijarjestelmään sitten, kun edellytysten markan kurssin kiinnittamiselle katsotaan olevan olemassa. Lakiehdotuksella ei ole vaikutusta tällä hetkellä noudatettavaan kelluvan kurssin jarjesteldian, vaan sitá voidaan lainmuutoksesta huolimatta jatkaa toistaiseksi. 1 Lakiehdotuksen mukaan markan ulkoista arvoa koskevat paatökset tekee valtioneuvosto Suomen Pankin esityksesta. Säannös vastaa nykyistä valtioneuvoston ja Suomen Pankin valista toimivallanjakoa, jonka mukaan ylin piiatösvalta markan ulkoisen arvon maaraarnisess3 on valtioneuvostolla. Valtioneuvosto voi valtuuttaa valtiovarainministeriön Suomen Pankin esityksesta päättämään EMS:in kuuluvan valuuttakurssijarjestelmän puitteissa tehtävistä muutoksista markan ulkoiseen arvoon. Stiánnösta sovelletaan siitä paivasta lahtien kun Suomen liittyminen EMS:aan kuuluvaan valuuttakurssijarjeste1maan on tullut voimaan.valtioneuvostolle tehtavan esityksen tekevat eduskunnan pankkivaltuutetut Suomen Pankin johtokunnan ehdotuksen perusteella. Samalla ehdotetaan luovuttavaksi valuuttakurssij3rjestelman ~araamisesta laissa. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun eduskunta on sen hyvaksynyt.

2 YLEISP&KUSTnLUI' 1 Nykyinen tilanne 1.1 Markan kellunta Suomen markka kytkettiin Suomen yksipuolisella päätöksellä kesákuussa 1991 Euroopan yhteisön jasenvaltioiden valuuttoihin- Vuonna 1991 raha- ja valuuttamarkkinat olivat markan kytkennan jälkeenkin varsin levottomat. Tam3 näkyi korkeina korkoina, niiden suurina heilahteluina ja tuntuvina p3aomanliikkeina. Talouden tilan nopea heikkeneminen johti vaatimuksiin markan ulkoisen arvon alentamiseksi eli devalvoimiseksi. Kun korot pysyivat korkeina ja valuuttaa virtasi maasta huomattavia matkia, paasti Suomen Pankki saman vuoden marraskuun 14 päivana markan kellumaan tilapäisesti. Seuraavana päivänä valtioneuvosto muutti eduskunnan pankkivaltuuston esityksestä ecun markkakurssin vaihtelurajoja 14 prosenttia, mika vastasi 12.3 prosentin heikennysta eli devalvoitumista markan ulkoisessa arvossa. Markan devalvaation jälkeen ecun markkakurssi asettui vaihteluválinsa keskipisteen vahvemalle puolelle ja pysyi keskipisteen tuntumassa vuoden loppuun. Tilanne valbutta- ja rahamarkkinoilla'oli vuonna 1992 edelleen rauhaton, ja sitä leimasivat jatkuvasti voimakkaat paineet markan ulkoista arvoa kohtaan. Kun luottamus talouspolitiikkaan ja markkaan ei toimenpiteistä huolimatta vahvistunut, jouduttiin kiinteästä valuuttakurssista luopumaan, minkä jälkeen markalla ei ole ollut keskuspankin puolustamaa tavoitearvoa. Suomen markka on kellunut eli sen arvo on m3araytynyt markkinatilanteen mukaan syyskuun 8 päivästä 1992 lghtien. Oikeudelliselta kannalta katsoen markan kellunta perustuu voimassa olevan rahalain (358193) 4 $:aan, jonka nojalla valtioneuvosto on pysyttanyt Suomen Pankin oikeuden olla toistaiseksi noudattamatta markan ulkoiselle arvolle vahvistettuja vaihtelualueen rajoja. Rahalaki antaa näin ollen mahdollisuuden pitkgaikaiseenkin kellutukseen. Vuoden 1995 kesään mennessa markan arvo náyttaa palautuneen lähelle tasoa, jolla se oli ennen kelluntaan siirtymista. Valuuttakurssimuutokset ovat kaiken kaikkiaan olleet kellunnan aikana varsin suuria. Vaikka markka on vuoden 1993 alun jzlkeen vahvistunut, kehitys on ollut aika ajoin epätasaista. Vakaa kurssikehitys edellytt8a muun muassa ehdotonta johdonmukaisuutta kaikilla talouspolitiikan sektoreilla. Viime aikoina kurssikehitys on ollut vakiintumaan päin. 1.2 Harkan ulkoisen arvon maaraämist3 koskevat säännökset Hallitusmuodon 72 S:n (1077/9i) mukaan lailla säädetään, miten markan ulkoisesta arvosta paatetaän. SitCr koskevat

3 saannökset on annettu rahalaissa. Rahalain 3 Stn mukaan markan ulkoinen arvo maaritell38n ~uroopan yhteisöjen jasenvaltioiden valuuttojen kurssien perusteella- Rallituksen esityksessä rahalain 2 S:n muuttamisesta (HE 40/1991 vp.) todetaan, että markka sidotaan Suomen yksipuolisella pätitöksellä Euroopan yhteisöjen maiden valuuttoihin: Esityksessä todetaan lisäksi, etta vakiintuneen kaytannon mukaan vaihtelualueen rajoja ei vahvistettaisi edelleenkään rahalaissa, vaan rajat jáisivat valtioneuvoston päätettavaksi ja vaihtelualueen laajuus on tarkoitus sáilyttaa entisellään 6 prosenttina. Rahalain nojalla markan ulkoisesta arvosta annetun valtioneuvoston paattiksen (882/91) 1 S:n mukaan markan ulkoinen amo määritellään Euroopan yhteisöjen valuuttayksikön ecun vasta-arvoina markoissa. Ecu koostuu kiinteistä määristä jasenvaltioiden kansallisia valuuttoja. Ecun arvo lasketaan näiden maarien ja kyseisten valuuttoj,en markkinakurssien perusteella. Kunkin.valuutan arvo on Euroopan yhteisajen neuvoston kulloinkin voimassa olevan paatöksen mukainen. Valtioneuvoston päätöksen 2 :ssä (1342/91) todetaan, etts ecun vasta-arvo markoissa voi vaihdella markasta markkaan. Piiätöksentekomenettely on rahalain 4 :n 1 momentin mukaan järjestetty niin, että valtioneuvosto vahvistaa Suomen Pankin esityksestä markan ulkoisen arvon laskentaperusteet ja sen vaihtelualueen rajat. Eduskunnan pankkivaltuutetut páattavat Suomen Pankin esityksen tekemisestä pankin johtokunnan ehdotuksen perusteella. Rahalain 5 :n mukaan Suomen Pankin esitykset on joko muuttamattomina hyvaksyttava tai hylattava. Rahalain 4 S:n 2 momentissa Suomen Pankille on asetettu velvollisuus huolehtia siitá, ettu markan ulkoinen arvo pysyy valtioneuvoston vahvistaman vaihtelualueen rajoissa. Vakavan häiriön sattuessa valuuttamarkkinoilla Suomen Pankilla on oikeus tilapäisesti olla noudattamatta vaihtelualueen rajoja. Valuutan runsaan maastavirtauksen jatkuttua pitkään Suomen Pankki joutui 8 päivänä syyskuuta 1992 tuolloin voimassa olleen rahalain (276162) 2 S:n 3 momentin (877/91) nojalla tekemään paatöksen markan ulkoisen arvon vaihtelualueen noudattamatta jstt2imisestä eli päästämxan markan kellurnaan tilapaisesti. Kyseisesta rahalain 2 :n 3 momentista eikä sen esitöista ilmennyt, mitkä ovat Suomen Pankin oikeudet ja velvollisuudet siin8 tilanteessa, kun valuuttamarkkinoiden vakavan hairion johdosta joudutaan olemaan noudattamatta valtioneuvoston vahvistaman vaihtelualueen rajoja. Sanaa "tilapaisesti" tulkittiin niin, että koska rahalain mukainen valuuttakurssipolitiikka perustuu valtioneuvoston vahvistamaan vaihtelualueeceen, on siirtyminen valuuttakurssipolitiikassa pysyvään markan ulkoisen arvon kelluttamiseen kielletty ilman lain nimenomaista muutosta. Toisaalta tilapgisyydelle ei voitu asettaa täsmällistä vahimm3is- tai

4 enimrnaisma8ir~a. Koska valuuttamarkkinoilla vallitseva vakava hairiö näytti jatkuvan, ei Suomen Pankki voinut tehdä esitystä markan arvon kiinnittamisests, joten paadyttiin muuttamaan rahalain 2 5:Sa (992/92) siten, että valtioneuvosto voi Suomen Pankin esityksestä pysyttaa pankin oikeuden olla noudattamatta vaihtelualueen rajoja olemaan voimassa toistaiseksi. Vastaava saannös on nykyisen rahalain 4 S:n 2 momentissa. Valtioneuvoston paätas pysyttää Suomen Pankin oikeus olla noudattamatta vaihtelualueen rajoja merkitsee sita, etta pankki voi antaa markan kellua, kunnes paluu voimassa olleen vaihtelualueen rajoihin on mahdollista tai edellytykset uuden vaihtelualueen vahvistamiselle ovat olemassa. Rahalain 4 :n 3 momentin mukaan valtioneuvosto voi myös omasta aloitteestaan, ottaen huomioon raha- ja valuuttamarkkinoiden tilan, peruuttaa oikeuden olla toistaiseksi noudattamatta vaihtelualueen rajoja.,ennen paatöksentekoa valtioneuvoston on pyydettävä Sdomen Pankin lausunto asiasta. Peruutuksen johdosta Suomen Pankin on tehtävä esitys valtioneuvostolle uusiksi vaihtelualueen rajoiksi tai ryhdyttävä noudattamaan valtioneuvoston viimeksi vahvistamia rajoja. Hallituksen esityksessä rahalain 2 5:n muuttamisesta (HE 186/1992 vp.) todetaan, että markan ulkoisen arvon kelluttaminen olisi edelleenkin poikkeuksellinen ratkaisu ja käytettävissä vain vakavissa hairiötilanteissa. 2 Euroopan valuuttajárjestelmä 2.1 Oikeudellinen perusta Euroopan valuuttajarjestelm~ (EMS) koostuu kolmesta osaalueesta: Buroopan valuuttayksikösta ecusta, valuuttakurssijárjestelmasta (ERM) seka rahoitus- ja luottojärjestelyistki. EMS perustuu Eurooppa-neuvoston antamaan paatasiauselmaan EMStn perustamisesta vuodelta 1978 ja jasenvaltioiden keskuspankkien väliseen sopimukseen EMS:stä vuodelta Euroo~an valuuttaiarjestelman oikeudellinen perusta on aiheukanut tulki~ta~rirnieli~~ksiä. ~nsinnakin Eurooppaneuvostolla ei pa~toslauselmaa annettaessa ollut virallista asemaa. ~oiseksi pohdintaa on aiheuttanut päätöslauselman sitovuus. Paätöslauselmaa ja siitä aiheutuvia oikeudellisia seuraamuksia ei ole määritelty perustamissopimuksissa. EMSpäätöslauselma ei sinänsä luo laajoja velvoitteita kaikille jasenvaltioille, vaan jokainen jasenvaltio voi itse paiittaa liittyykö se BMS:aan ja EMS:n valuuttakurssij3rjesteim'~an. Ne jasenvaltiot, jotka liittyvät ERM:aan hyvaksyvat samalla siihen liittyvat rajoitukset omaan toimivaltaansa valuuttakurssipolitiikassa.

5 EMS-järjestelyjen oikeudellista painoarvoa on lisännyt Ey:n perustamissopimuksen voimaantulo ja jo sitä ennen Euroopan yhtenaisasiakirjan myöta Rooman sopimukseen otettu artikla 102 a. Perustamissopimuksen 109 m artiklassa todetaan, etta Euroopan talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen alkamiseen asti jokainen jasenvaltio pitää valuuttakurssipolitiikkaansa yhteist8 etua koskevana asiana. Tällöin jasenvaltiot ottavat huomioon ne kokemukset, jotka on saatu EMStagn liittyvl4stä yhteistyöstä seka ecun kehittamisesta ja noudattavat talla alalla olemassa olevaa toimivaltaa. Lisaksi perustamissopimuksen 109 j artiklassa seka sen liitteenä olevassa pöytäkirjassa (nro 6) mainitaan yhtenä Euroopan talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen lahentymisperusteena EMS:n valuuttakurssij8rjestelmass3 maarattyjen normaalien vaihteluvalien noudattaminen ainakin kahden vuoden ajan ennen kolmannen vaiheen alkua siten, ettei jasenvaltio ole omasta aloitteestaan heikentänyt valuutan ulkoista arvoa suhteessa toiseen jasenvaltion valuuttaan. Kun otetaan vielä huomioon 3 a artikla ja Ro'oman sopimuksen 5 artikla oikeudelliselta kannalta nayttsa silta, ettá jasenvaltion halutessa siirtyä kiinteään valuuttakurssiin ei valuutan kiinnittäminen muuhun kuin ERM:aZn enää tassa vaiheessa ole mahdollista. ERM:ssa mukana oleminen merkitsee tällöin velvoitetta paattaa kuxssimuutoksista yhdessä muiden jäsenvaltioiden kanssa ja saattaa kansallisesti voimaan yhdessa sovittu kurssimuutos. Euroopan unionin jäsenyys ei sinänsä nimenomaisesti velvoita liittymään EMS:aan, mutta kaytannössa kaikki Euroopan unionin j3senvaltioiden keskuspankit ovat allekirjoittaneet EPiS-sopimuksen ja osallistuvat siten valuuttapoliittiseen yhteistytjhón Euroopan valuuttajarjestelman puitteissa. \ 2.2 Valuuttakurssijärjestelmä Valuuttakurssijarjestelmaan osallistuminen merkitsee kiintean keskuskurssin määrittely3 suhteessa ecuun, valuuttojen välisten kahdenvälisten kurssien maärittelemista keskuskurssin avulla, sovittujen vaihteluvalien noudattamista seka molemminpuolista interventiovelvoitetta ja osallistumista rahoitusjarjestelyihin. ERM:aan osallistuvan keskuspankin on talletettava 20 % kultavarannosta ja 20 % dollarivarannosta Euroopan rahapoliittiseen instituuttiin (EMI) virallisia ecuja vastaan ja annettava toiselle keskuspankille pakollista interventiota varten rajaton oman valuutan luotto. Lisäksi vakaiden valuuttakurssien säilyttämistä tukevia muita rahoitusjärjestelyja, jotka eivat perustu EMS-p3Citöslauselmaan eivätkä keskuspankkien väliseen EMS-sopimukseen, ovat lyhyen aikavalin luotot tilapaisistä maksutase- ja varantovaikeuksista karsiville keskuspankeille, jolloin kullekin keskuspankille on rnaaritelty luotonantovelvollisuuden ja luotonsaantioikeuden enimmaisraja, seka keskipit-

6 kan aikavälin luotot maksutasevaikeuksissa oleville jäsenvaltioille. 2.3 Kurssimuutokset Valuuttakurssi voi ERM:ssa vaihdella sallittujen vaihteluvalien puitteissa tai vaihteluvalia muuttamalla. ERM-valuuttojen vaihteluvalia laajennettiin 2 päivänä elokuuta 1993 siten, että se on L 15 % aiemman f 2,25%:n sijaan. Keskuskurssien muuttaminen on mahdollista vain yhteisellä sopimuksella (EMS-paatöslauselma A.3.2). Neuvotteluihin osallistuvat kaikki ERM:ssit mukana olevat jasenvaltiot ja komissio. Keskusteluja ktiydaan myös niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka eivät ole mukana ERM:ssa. Tämän tarkempia mäarayksiä keskuskurssin muutosmenettelysta ei ole annettu. Neuvottelut k3ynnistyvat, kun joku jasenvaltio haluaa muuttaa omaa kurssiaan. Tállöin jäsenvaltion asianomainen ministeri ilmoittaa asiasta muiden jasenvaltioiden vastaaville ministereille ja komissiolle. Päätös tehdaan valtiovarainministereiden ja keskuspankkien paajohtajien välisessä kokouksessa tai rahapoliittisessa komiteassa (Monetary Committee), jolloin kokoukseen osallistuvat ministereiden ja paajohtajien edustajat. Vastaavalla tavalla menetellään silloin, kun uusi jasenvaltio tulee mukaan ERM:aan. Asia tulee vireille asianomaisen ministerin pyynnöstä. Ministeri tekee ehdotuksen keskuskurssin maär2lamisesta suhteessa ecuun ja esittää tarvittavat perustelut ehdotuksensa tueksi jasenvaltion vastaaville ministereille, komissiolle, rahapoliittisen komitean puheenjohtajalle ja EM1:n puheenjohtajalle. Ministerien ja pääjohtajien paatöksesta ilmoitetaan kommunikeassa, joka sisalt8a keskuskurssin ja kahdenväliset kurssit seka kehotuksen keskuspankeille ilmoittaa kahdenvalisista kursseista ja interventiora'joista ennen markkinoiden avautumista. PWtökset tehdään usein viikonlopun aikana. Vaikka EM:n yhteydessä ei muodollisesti voida puhua ylikansallisesta toimielimest~, jolle jasenvaltiot ovat luovuttaneet valuuttakurssipoliittisen p~~tösvaltansa, on päätöksenteossa ERM:ssa kaikesta huolimatta olemassa ylikansallisia piirteitä. Perustamissopimuksen 109 rn aztiklan mukaan jasenvaltio pit3s valuuttakurssipolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana. ERM:ss3 mukana olevat jasenvaltiot ovat rajoittaneet valuuttakurssipoliittista paatösvaltaansa sitoutumalla sopimaan yhdessä keskuskurssimuutoksista. Vaikka ERM:sta eroamisesta ei ole olemassa määräyksiä, on eroaminen ERM:stä käytännössä ollut mahdollista. Tästä esimerkkeina ovat Englannin punnan ja Italian liiran irtaanturninen ~RM:sta vuonna 1992, mikä tapahtui näiden maiden yksipuolisella ilmoituksella.

7 2.4 Valuuttakurssijarjestelma käytännössä 1980-luvun alussa valuuttakurssien vakauteen tahtaavaá ERM:a& horjuttivat useat kurssimuutokset. Tuolloin jarjestelma toimi siten, että osa valuutoista seurasi Saksan markkaa, kun taas toisissa jasenmaissa kustannukset 'ja inflaatio nousivat nopeamin kuin Saksassa. Maiden válille syntyneiden hintakilpailukyvyn erojen poistamiseksi nopeamman inflaation maat suosivat usein devalvaatiota. Valuuttakurssin vakaus ja hidas inflaatio alkoivat kuitenkin 1980-luvun puolivälin jalkeen saada aikaisempaa enemmän painoa. Vuonna 1987 tehdyn kurssitarkistuksen jälkeen inflaatiovauhdit jäsenmaissa lahentyivatkin merkittävästi seka toisiaan että tavoitteena pidettyä Saksan matalaa inflaatiota. Erojen pienentyessä ja talouksien kehittyessä suotuisasti myös tarve kurssimuutoksiin väheni. Ta11a hetkella ERM:aan kuuluvat kaikki muut jasenvaltioiden valuutat paitsi Ison-Britannian 'punta, Italian liira, Kreikan drakhma, Ruotsin kruunu ja Suomen markka. Nykyisin E M toimii kaytann6ssä eri periaatteella kuin 1980-luvulla. Toisaalta täms johtuu siita, ett% paaornanliikkeet ovat täysin vapaat, ja toisaalta siita, etta vaihteluvaleja on - johtuen muun muassa edellisesta - laajennettu. Vaikka E M muodollisesti sallii suurenkin valuuttakurssin muutoksen, käytännössä on oleellisempaa kotimaisen talouspolitiikan pitkän aikavälin uskottavuus eli se, saadaanko valuuttakurssi vakautetuksi lähelle keskuskurssia. Toistaiseksi suurin osa jäsenmaista on onnistunut tässä, ja niiden valuutat ovat pysytelleet muutaman prosentin rajoissa keskuskurssiin nähden. Mikali kansalliset viranomaiset pystyvät harjoittamaan yhdenmukaista ja pitkällä aikavalil- 1Ei vakautsen tähtaavaa talouspolitiikkaa, E M toimii edelleen valuuttakurssien vakauttamista edistavha jarjestelmana. 2.5 Suomen tilanne Suomen liittyessa Euroopan unioniin eduskunta hyväksyi muun muassa Ey:n perustamissopimuksen ja sita muuttavan Euroopan unionin perustamissopimuksen talous- ja rahaliittoa koskevat (European Econornic and Monetary Union, EMU) maáraykset. Talous- ja rahaliitto mainitaan Euroopan unionin toiminnan yhtenä piiämaarana perustamissopirnuksessa. Arvioitaessa jasenvaltioiden valmiutta osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen on eräänä Ey:n perustamissopimuksen 109 j artiklassa mainittuna lahentymisperusteena Euroopan valuuttajärjestelmän vafuuttakurssijarjeste1massa máxrättyjen tavanomaisten vaihteluvälien noudattaminen ainakin kahden vuoden ajan siten, ettei valuutan ulkoista arvoa ole omasta aloitteesta alennettu suhteessa toisen jasenvaltion valuuttaan. Valmistautuminen EMU:n kolmanteen vaiheeseen merkitsee entista kiinteämpaa ja koordinoidumpaa yhteistyötä raha- ja valuuttapolitiikassa. Kolmannen vaiheen alkaessa jasenvaltioiden valuuttojen kurssit kiinnitetään

8 pysyvkisti ja vahvistetaan ne lopulliset vaihtokurssit, jolla ecu korvaa n3ma valuutat. Suomen Pankki liittyi Euroopan unionin jasenvaltioiden keskuspankkien väliseen Euroopan valuuttajarjestelm~8 koskevaan sopimukseen vuoden 1995 alusta. EMS:aan liittyminen oli luonnollinen seuraus Suomen EU-jäsenyydestä, EMSyhteistyön tarkoituksena on edistää vakaata raha- ja valuuttamarkkinakehitysta. EMS-jäsenyys velvoittaa lähinnä tietojen vaihtoon seka raha- ja valuuttapoliittisia paatöksia koskevaan neuvonpitoon, mutta ei velvoita osallistumaan ERM:äan. Liittyminen Euroopan valuuttajarjestelrnan valuuttakurssijarjestelmuin.erm.:aan sen sijaan merkitsee pitemmälle vietyä yhteistyötä valuuttapolitiikassa. Jokainen jasenvaltio paattaa itse sen ajankohdan, milloin se katsoo edellytykset liittymiselle ja kurssin kiinnittämiselle olevan olemassa. 3 Esityksen tavoitte. ja keskeiset ehdotukset Esityksen tavoitteena on luoda lainss3dkinnölliset valmiudet osallistua Euroopan valuuttajarjestelmäan kuuluvaan valuuttakurssijärjestelm2iän sitten, kun edellytysten markan kurssin kiinnitt3miselle katsotaan olevan olemassa. Ehdotetut muutokset eivät aiheuta muutoksia Suomessa ta118 hetkellä noudatettavaan kelluvan kurssin jarjestelm2mn eiviitka ests markan kellutuksen jatkamista. Rahalain 3 $:n mukaan markan ulkoinen arvo määritellään Euroopan yhteisöjen jásenvaltioiden valuuttojen kurssien perusteella. Pykälä ei kata markan ulkoisen arvon mäarittelytapaa ERM:ssa. Hallituksen esityksestä rahalain 2 S:n (rahalain kokonaisuudistuksen yhteydessa pykkilien numerointi muuttui) muuttamiseksi (HE 40/1991 vp.) Kay ilmi, että saannöksen muuttamisen tavoitteena oli markan sitominen Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden valuuttoihin Suomen yksipuolisella päätöksellä. Osallistuminen ERM:a&n on eri asia kuin markan yksipuolinen kytkentä Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden kursseihin. Lisaksi saman hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, etta vaihtelualueen laajuus on tarkoitus säilyttää entisellään 6 prosenttina. Vaihtelualueesta maarataan valtioneuvoston päätöksessä markan ulkoisesta arvosta. EW:n vaihtelualue on elokuusta 1993 láhtien ollut f 15%. ERM:n nykyinen vaihtelualue poikkeaa valtioneuvoston päätöksessä mainitusta vaihtelualueesta. Markan yksipuolista kytkemista Euroopan yhteisön jäsenmaiden valuuttoihin pidetagn rahalaissa saadettyna valuuttakurssijarjestelmana ja kellutus on nähtäva väliaikaisena ilmiönä. Palaaminen tähän kytkentaan olisi ollut mahdollista nomaalein rahalaissa rnainituin menettelytavoin. Saman menettelytavan käyttäminen EM-kytkentaan ei tule kysymykseen, koska laissa määrätty valuuttakurssij~rjestel~ ei ole ERM-sidonnaisuus, vaan rahalain 3 :n perusteluissa mainittu markan yksipuolinen kytkent3'~uroopan yhteisojen I

9 jásenvaltioiden valuuttoihin. Nain ollen 3 S ehdotetaan kumottavaksi. Hallitusmuodon 72 S muutettiin vuonna 1991 koskemaan ainoastaan markan ulkoista arvoa koskevaa päat6smenettelyä. Tgsta voidaan tehdä se johtopäatijs, että lain tasolla ei tarvitse maarata valuuttakurssijarjestelmaa, vaan ainoastaan paatösvaltaan liittyvat kysymykset. ' Markan ulkoista arvoa koskevat paátökset tekee valtioneuvosto Suomen Pankin esityksesta. Säannös vastaa nykyistä valtioneuvoston ja Suomen Pankin välistä toimivallanjakoa, jonka mukaan ylin piiatösvalta markan ulkoisen arvon ma8räamisessa on valtioneuvostolla. Suomen Pankin esityksen tekee pankkivaltuusto Suomen Pankin johtokunnan ehdotuksen pexusteella. Rahalain 4 $:ssa kuvattu pa2itöksentekomenettely ei ole riittava nopeita paatóksia vaativassa uudessa ympáristössa. Osallistuminen ERM:n puitteissa tapahtuvaan páatöksentekomekanismiin edellyttag, että luodaan uudenlainen valtuutusmenettely, jonka perusteella päätöksentekoon osallistuvilla on kulloinkin riittavat valtuudet osallistua siihen. Tämän vuoksi valtioneuvostolla tulisi olla oikeus tapauskohtaisesti valtuuttaa valtiovarainministeriö pä3ttwaan Suomen Pankin esityksestä Euroopan va1uuttakurssijarjeste~man puitteissa tehtavista kurssimuuto~sista. 4 Valuuttakurssia koskeva pástöksentekomenettely eräissä Euroopan unionin jasenvaltioissa Belgia Espanja Valtion päämies puttaa Belgiaa sitovien kansainvälisten sopimusten mukaisesti Belgian frangia koskevista valuuttakurssijarjestelyista valtiovarainministerin esityksesta. Ennen esityksen tekemistä ministerin on neuvoteltava Belgian keskuspankin ja hallituksen kanssa asiasta. Täta menettelyci noudattaen päätettiin myös Belgian liittymisestä Euroopan valuuttakurssij~xjeste1maan. Edellä mainitun lain nojalla valtion päämies voi antaa valtiovarainministerille oikeuden ryhtyä toimiin valuuttakurssijarjestelman taytäntöön panemiseksi. Nämä toimet kasittavät muun muassa frangin keskuskurssin vahvistamisen ERM:ssa. Valtiovarainministerin on sita ennen keskusteltava Belgian keskuspankin seka hallituksen tai ministerivaliokunnan kanssa. Kaytannössa valtiovarainministeri ja keskuspankin pääjohtaja tai ministeriön ja keskuspankin edustajat osallistuvat kokoukseen, Jossa páatetaan ERM:iin liittyvät kurssimuutokset. Valuuttakurssipolitiikkaa koskevat säännökset ovat vuonna 1994 voimaan tulleessa uudessa keskuspankkilaissa. Seka

10 Hollanti Italia Itävalta valuuttakurssijarjestelmasta että pesetan vaihtokurssista päattäa hallitus keskusteltuaan ensin asiasta keskuspankin kanssa. Kun hallitus on paattanyt valuuttakurssijiirjestelmästa, ja erityisesti huomioon ottaen kansaindliset sitoumukset, huolehtii keskuspankki valuuttakurssipolitiikan t2iytantöönpanosta naissa rajoissa. Valtion paämies päättää guldeniin sovellettavasta valuuttakurssij~rjestelmiista asianomaisen ministerin esityksestä ottaen huomioon Hollantia sitovat kansainväliset sopimukset. Lakiin sisaltyy myös tuwalauseke, jonka perusteella valtionpaämies voi oikeuttaa ministerin olemaan soveltamatta kokonaan tai osittain naita maarayksia niin kauan, kun se on tarpeen valuuttamarkkinoiden kehityksen kannalta. Ministeri ei tee esitystä ennen,kuin.hän on keskustellut keskuspankin kanssa ja saanut hallituksen suostumuksen. Aloiteolkeus on ministerillä. Valtionpäämies ei voi tehdä paatösta ilman esitystä. Hollanti on niitä harvoja maita, jonka sá~doksissa nimenomaisesti mainitaan osallistuminen Euroopan valuuttakurssijärjestelmään. Sa3nnöksen mukaan guldenin suhteen noudatetaan EMS:n valuuttakurssijarjeste1ma~. Italian lainsaadannöss2i ei ole säännöksiä valuuttakurssij3rjestelmasta. Valuuttakurssimuutoksista paattäa hallitus valtiovarainministerin ehdotuksesta. Italian keskuspankki on hallituksen neuvonantaja valuuttakurssipolitiikkaa koskevissa kysymyksissä ja tekee valuuttamarkkinaoperaatioita oman toimivaltansa nojalla hallituksen mä3raaman valuuttakurssij2irjestelmän puitteissa. Keskuspankkilaki oikeuttaa pankin osallistumaan kansainväliseen rahapoliittiseen yhteistyöhön. Saannas muodostaa oikeudellisen perustan keskuspankin osallistumiselle EMSjarjestelyihin. Itavalta liittyi ERM:aan tämän vuoden alussa. Liittyminen tapahtui parlamentin hyvaksymän lain nojalla, joka oikeuttaa valtiovarainministerin ja Itävallan keskuspankin antamaan tarvittavat ilmoitukset ja selvitykset, mitkä ovat tarpeen liityttäessa ja osallistuttaessa Euroopan valuuttakurssijarjestelmä8n. ValuuttakurssijarjestelrtästS ei lains~adann8ssa ole säännöksia. Hallitus ja keskuspankki.ovat perinteisesti yhdessa psattaneet siita.

11 Ranska Ranskassa paataksenteosta valuuttakurssijarjestel~ koskevissa kysymyksiss& säädetään Ranskan keskuspankkilaissa. Valuuttakurssijarjestelmästä paattaa fiallitus. Talous- ja rahaministeri antaa yleiset suuntaviivat valuuttakurssipolitiikasta, joiden puitteissa Ranskan keskuspankki saatelee frangin ja muiden valuuttojen vtilisia kursseja. Ranskan keskuspankki voi solmia talous- ja rahaministerin luvalla kansainvälisiä sopimuksia. Tämän saannöksen.nojal1a keskuspankki on voinut solmia myös EM-sopimuksen. Saksa Tanska Ruotsin hallitusmuodon mukaan keskuspankki vastaa valuuttakurssipolitiikasta. Ruotsin keskuspankista annetun lain mukaan keskuspankki p2sttaa valuuttakurssij3rjestelmast& jonka perusteella m3ärätaän kruunun arvo suhteessa ulkomaan valuuttoihin ja jarjestelman soveltamisesta. Keskuspankin on konsultoit-ava hallitusta edellä tarkoitetuista päatöksista. Ruotsin paätöksentekojarjestelma on poikkeuksellinen ver-. rattuna muihin Euroopan unionin jasenvaltioihin, silla paatösvalta on kokonaan keskuspankilla. Saksa kuuluu niihin maihin, joissa ei ole nimenomaisia säännöksia valuuttakurssista ja valuuttakurssipolitiikasta paatt&nisesta. Yleisesti hyväksytyn, mutta kirjoittamattaman säannön mukaan liittohallitus päättää valuuttakurssista ja sen muuttamisesta. Näin ollen ERM:n piirissä tehtavistá keskuskurssimuutoksista on vastuussa hallitus. Keskuspankkilain mukaan hallituksen on kutsuttava keskuspankin pääjohtaja osallistumaan hallituksen neuvotteluihin silloin, kun on kysymyksessä rahapolitiikan kannalta tärkeät asiat. Tanskassa valuuttakurssijarjeste1mastä ei ole olemassa nimenomaisia saannöksia lainsaäd&nnössa. Tanskassa valuuttakurssipolitiikasta päättää hallitus. Kuninkaallinen pankkikomissaari, jonka tehtavát kuuluvat talousministerille, neuvottelee keskuspankin kanssa valuuttapolitiikan suuntaviivoista, ja sen jälkeen ne vahvistetaan. Tanskassa hallitus ja keskuspankki tekevät jatkuvaa yhteistyötä valuutta- ja rahapolitiikan koordinoinnissa. Tanska on ollut mukana Euroopan valuuttajárjestelmassa vuodesta 1979 lahtien. Tanskan valuuttapolitiikan tavoitteena on ollut kruunun pitáminen ERM:n vaihteluvalin puitteissa, vaikka asiasta ei ole säännöksiä lains3adann6ssa. Kiinteän kurssin p olit iikka on hallituksen ja keskuspankin sopima tavoite.

12 5 Esityksen taloudelliset vaikutukset Lakiehdotuksessa on kysymys vain markan ulkoista arvoa koskevasta paltöksentekojarjestelmasta, joten ehdotuksella sinänsä ei ole taloudellisia vaikutuksia. 6 Asian valmistelu Lakiehdotus on valmisteltu virkatyönä Suomen Pankissa ja valtiovarainministeriössa.

13 YKSITPISKOHTAISET PERUSTELUT 1 Laki rahalain muuttamisesta 4 8. Sa~nnösmuutoksella luodaan lainsäädännön puolesta valmiudet osallistumiselle Euroopan valuuttajárjestelm3än kuuluvaan'valuuttakurssifarjestelmiian sitten, kun markan ulkoisen arvon kiinnittaminen tulee ajankohtaiseksi. Lainkohta antaa periaatteessa mahdollisuuden kiinnittää markan ulkoinen arvo tarvittaessa muullakin tavalla. Kun valuuttakurssijsirjestelmaa~ei enää niaarite113 laissa, pa2ittkia valtioneuvosto Suomen Pankin esityksestä markan ulkoista arvoa koskevasta valuuttakurssijarjestelmastä. SUnnöksen mukaan valtioneuvosto tekee markan ulkoista arvoa koskevat päätökset Suomen Pankin esityksestz. Tämä vastaa nykyista valtioneuvoston ja Suomen Pankin valista toimivallanjakoa, 1 jonka mukaan ylin pa3tósvalta markan ulkoisen arvon mearaämisessa on valtioneuvostolla. Valtioneuvostolle tehtävän esityksen tekevät eduskunnan pankkivaltuutetut SuomGn Pankin johtokunnan ehdotuksen perusteella.. Mikäli markan ulkoiselle arvolle on vahvistettu vaihtelualue, Suomen Pankin on huolehdittava, että markan ulkoinen arvo pysyy vaihtelualueen rajoissa. Vakavan hairiön sattuessa valuuttamarkkinoilla Suomen Pankilla on oikeus olla tilapäisesti noudattmatta naita rajoja. Tilapaisyydella tarkoitetaan tässä yhteydessä hyvin lyhytaikaista poikkeamista vaihtelualueen rajoista. Mikali häiria valuuttamarkkinoilla jatkuu eikä vahvistettuun vaihtelualueeseen ole edellytyksiä palata, on Suomen Pankin viivytyksettä tehtävä valtioneuvostolle esitys uudeksi markan ulkoista arvoa koskevaksi paatökseksi. Esityksessä ehdotetaan luovuttavaksi nykyisen rahalain 4 :aan sisaltyv2ista menettelysta, jonka perusteella valtionewosto voi myös omasta aloitteestaan peruuttaa Suomen Pankin oikeuden olla toistaiseksi noudattamatta vaihtelualueen rajoja. Markan ulkoisen arvon kiinnittaminen on käytännössä joka tapauksessa talouspoliittisesti siiná määrin merkittävä asia, ettei se voi tapahtua ilman valtioneuvoston ja Suomen Pankin yhteisymmärrystä ja yhteistoimintaa. Mahdollisesta osallistumisesta EM-yhteistyöhön seuraa, että keskuspankit ovat velvollisia huolehtimaan siitä, että oma valuutta pysyy kahdenvälisten valuuttakurssien vaihtelualueen rajoissa. Kun valuuttakurssi saavuttaa interventiopisteensa, joutuu keskuspankki intewenoimaan eli myymään valuuttavarannostaan valuuttoja pitääkseen valuuttansa vaihtelualueen rajoissa:erittain lyhytaikaista rahoitustukea koskevien sopimusjarjestelyjen mukaan on jokaisen jasenvaltion keskuspankin annettava intervenoivalle keskuspankille rajaton oman maan valuutan maarainen luotto valuuttakurssijärjestelm~ vahvistetuin ehdoin. Kun interventioista ja tukitoimenpiteistä huolimatta jotain valuuttaa ei pystyta pitwwn sallitussa vaihteluvalissa, joudutaan tekemaan kurssimuutoksia.

14 1 i ') ERM:aan osallistuminen merkitsee sitä, etta mukana olevat jäsenvaltiot sopivat kurssimuutoksista yhteisesti. Suomen osalta tamä tarkoittaa sitä, että valtiovarainministeri ja Suomen Pankin paajohtaja osallistuvat kokoukseen, jossa paatetáän kurssimuutoksista yhdessä muiden jasenvaltioiden kanssa. Aina asiasta ei pääteta ministeritason kokouksessa, vaan piiatös voidaan tdhda myös rahapoliittisen komitean kokouksessa, johon valtiovarainministeri ja pääjohtaja lahetavat edustajansa. Olennaista naille kokouksille on, etta ne kutsutaan koolle erittäin lyhyella varoitusajalla. Yleensä kokoukset pidetään viikonlopun aikana. Koska kurssimuutoksista päätetään yhteisissä neuvotteluissa yksimielisesti, on jásenvaltioiden edustajilla oltava riittavan laajat neuvotteluvaltuudet etukateen kotimaastaan tai valtuuksia tai toimiohjeita on voitava neuvottelujen aikana tarkentaa. Ngista syista johtuen SuomeSsa nykyisin noudatettavaan markan ulkoista arvoa koskevaan paatbksentekomenette1yyn on tarpeen lisätä valtuutusmahdollisuus. Saan+ksessa ehdotetaan, ettá val-tioneuvosto voisi valtuuttaa ~valtiovarainrninisteriön Suomen Pankin esityksestä paattamaan Euroopan valuuttajarjestelmlian kuuluvan valuu'ttakurssijärjestelman puitteissa tehtävistä kurssimuutoksista ja muutoksista vaihtelualueen rajoihin. Valtuutus annettaisiin tapauskohtaisesti. Hallitusmuodon 72 S:n mukaan lailla saadetäan, miten markan ulkoisesta arvosta paátetaan. Hallituksen esityksessä (262/1990 vp.) tata saam6sta perusteltiin toteamalla, että pykalan mukaan vain rahan ulkoisen arvon mäaraytymists koskevasta paiitöksenteosta tulisi saätb8 laissa. Lailla saädettaisiin eduskunnan, Suomen Pankin ja valtioneuvoston toimivallanjaosta ja keskeisista menettelyista tehtäessä paatöksia markan ulkoisesta arvosta. Pexustuslakivaliokunta totesi hallituksen esityksesta rahalain 2 s:n muuttamiseksi (HE 186/1992 vp.) antamassaan lausunnossa (17/1992 vp.), että Hallitusmuodon 72 S:st3 ei saateta tehda johtopäat6ksiä siitä, minkälaisia eri toimielinten toimivaltasuhteiden tulisi olla kyseisessä päatöksentekomenettelyssa. Lailla edellytettiän saadettavaksi vaint paatoksentekomenettelystzi, joten valuuttakurssijarjestelmä3 koskeva nykyinen 3 S ehdotetaan samalla kumottavaksi. Kumottavaksi ehdotetun 3 :n tarkoituksena oli aikanaan sitoa markka Suomen yksipuolisella p3atöksellä Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden valuuttoihin, mikä käy ilmi lakiehdotuksen perusteluista (HE 40/1991 vp.). Vastaisuudessa valtioneuvosto päättäisi Suomen Pankin esityksestá sovellettavasta valuuttakurssijarjestelmasta. TMa vastaa käytäntöä myös useissa Euroopan unionin jasenvaltioissa, joiden lainsäädännön mukaan sovellettavasta valuuttakurssijarjestelmast~ ja kurssimuutoksista psatta2 hallitus. 2 Voimaantulo 1. Laki ehdotetaan tulevan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, 1 kun eduskunta on sen hyväksynyt.

15 ~ahalain nykyisin voimassa olevan 4 S:n nojalla annettuja pakitöksiá sovelletaan siirtymäsäännöksen nojalla siihen saakka, kunnes Suomen liittyminen valuuttakurssijärjestel~n mahdollisesti tulisi voimaan. Näitä ovat valtioneuvostan päätös markan ulkoisesta arvosta (882/91) ja päätös, jolla valtioneuvosto oikeutti Suomen Pankin jatkamaan toistaiseksi markan kellutusta. Ehdotetun lain 4 S:n 3 momentti tulee kuitenkin voimaan vasta siita paivästa lähtien, kun Suomi on liittynyt Euroopan valuuttajärjestelmaan kuuluvaan valuuttakurssijärjeste1m~~n. Hallitusmuodon 72 S:n mukaan lailla säädetään, miten markan ulkoisesta arvosta päätetään. Hallituksen esityksessä (262/1990 vp.) todetaan, että pykälän mukaan vain rahan ulkoisen arvon m83raytymista koskevasta paätöksenteosta tulisi sgátaa laissa. Lailla saadettaisiin eduskunnan, Suomen Pankin ja valtioneuvoston toimivallanjaosta seka keskeisistä menettelyistki tehtäessä paátöksia markan ulkoisesta arvosta. Perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksesta rahalain 2 S:n muuttamisesta antamassaan lausunnossa (PeVM 17/1992 vp.) katsonut, että 72 S:n selkekina tarkoituksena on jättää tavallisella lailla jarjestettavaksi, miten markan ulkoisesta arvosta päätetään eikä tásta lainkohdasta saateta johtaa vaatimuksia esimerkiksi siihen nähden minkälaisten eri toimielinten toimivaltasuhteiden tulisi olla kyseisessa paatöksentekomenettelyssa. Edellä mainitusta voidaan tehdä se johtop%itös, että hallitusmuodon mukaan lain tasolla ei tarvitse saataa markan ulkoisen arvon maaraytymisperusteista, vaan ainoastaan markan ulkoista arvoa koskevaan päätöksentekoon liittyvistä kysymyksistä. ) Perustuslakivaliokunta totesi hallituksen esityksesta hallitusmuodon muuttamiseksi vuonna 1990 antamassaan lausunnossa (PeVM 17/1990 vp.), etta HM 72 S:ssa saádetty valtuutus ei ulotu tilanteisiin, joissa markan ulkoisesta arvosta paattaminen kuuluisi ylikansalliselle toimielimelle. Tällaista asiaa tulisi valiokunnan mukaan harkita ainakin hallitusmuodon 1 ja 2 $:n kannalta. Euroopan valuuttajkirjestelman oikeudellinen perusta on aiheuttanut tulkintaerimielisyyksiä. Ensinnäkin Eurooppaneuvostolla ei paatöslauselmaa annettaessa ollut virallista asemaa. Toiseksi pohdintaa on aiheuttanut päätöslauselman oikeudellinen sitovuus. Paatöslauseimaa ja siita aiheutuvia oikeudellisia seuraamuksia ei ole määritelty Ey:n perustamissopimuksessa. valuuttakurssijarjestehän painoarvoa lisää kuitenkin se, että Ey:n perustamissopimuksen 109 j artiklassa sekä sen liitteenä olevassa pöytäkirjassa (nro 6) mainitaan yhtenä Euroopan talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen 1Zihentymisperusteena (konvergencsikriteerin3) EMS:n valuuttakurssij~rjestelmässä masr2ittyjen normaalien vaihteluvalien noudattaminen ainakin kahden vuoden ajan ennen kolmannen vaiheen alkua siten, ettei jasenvaltio ole omasta aloitteestaan heikentänyt valuutan ulkoista arvoa suhteessa toiseen jasenvaition valuuttaan. Suomen liittyessa Euroopan unioniin eduskunta hyvgksyi perustamissopirnukseen sisältyvät talous- ja rahaliittoa koskevat maaraykset. Perustamissopimuksen mukaan lahentymisperus-

16 teiden taytt-inen on edellytyksenä talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtymiselle. Kurssimuutoksista EMS:n valuuttakurssij3rjestelman puitteissa sovitaan yhteisesti ja yksimielisesti muiden valuuttakurssijarjestelmaan osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa. Yksimielisyys-,vaatimus huomioon ottaen kurssin muuttaminen aiemmin sovitusta 'edellyttää aina kansallisia paatöksiä. Suomen kannan määrittelyn osalta tämä tarkoittaa Suomen Pankin esityksesta tehtava8 valtioneuvoston paatosta. Siten kysymys ei ole vielä täss3 vaiheessa ylikansallisesta paataksenteosta. Tätä tulkintaa puoltaa Ey:n perustamissopimuksen 109 m artiklan sanamuoto, jonka mukaan jasenvaltio pitaä valuuttakurssipolitiikkaansa yhteistä etua koskevana asiana. Lakiehdotuksen 4 $:n 3 mukainen valtuutusmenettely pohjautuu HM 40 :ssa säadettyyn valtioneuvoston p~atöksentekojarjestelmaán. Ehdotetun lainkohdan mukaan valtioneuvosto antaisi jokaisessa tapauksessa erikseen valtiovarainministeriólle valtuudet makiratyissä rajoissa paattaa kurssimuutoksista EMS:in kuuluvan valuuttakurssijärjestelmän puitteissa. Nämä valtuudet annettaisiin valtioneuvoston yleisistunnossa. Käytännössä valtiovarainministeri6ta edustaisi valtiovarainministeri, mikäli päätökset tehdaan ministeritason kokouksessa. Koska ministeri on seka oikeudellisesti että poliittisesti vastuussa valtuutuksensa puitteissa tehdyista paatbksista, on eduskunnan kontrollivalta olemassa vastaavalla tavalla kuin jos paatöksentekijha olisi valtioneuvosto. Koska talous- ja rahaliiton toisen vaiheen aikana valuuttakurssipolitiikka ei kuulu yhteisan toimivaltaan eikä kysymys ole rnuutenkaan ylikansallisesta paatoksenteosta, laki voitaisiin hallituksen käsityksen mukaan käsitellä tavallisessa lainsá2itarnisjarjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, etta saatamisjarjestyksestz hankittaisiin perustuslakivaliokunnan lausunto.

17 Edella esitetyn perusteella annetaan Edusktuinan hyvaksytt3vaksi seuraava lakiehdotus: Laki rahalain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan 16 päivänä huhtikuuta 1993 annetun rahalain (358193) 3 S, seka muutetaan 4 cf seuraavasti: Markan ulkoista arvoa koskevat. paatókset tekee valtioneuvosto Suomen Pankin esityksestä.! Mikäli markan.ulkoiselle arvolle on vahvistettu vaihtelualue, Suomen Pankin on huolehdittava siita, ettá markan ulkoinen arvo pysyy vaihtelualueen rajoissa. Vakavan hairiön sattuessa valuuttamarkkinoilla Suomen Pankilla on oikeus olla tilapäisesti noudattamatta naita rajoja. Valtioneuvosto voi Suomen Pankin esityksestä valtuuttaa valtiovarainministeriön paattámaan Euroopan valuuttajarjestelmaan kuuluvan valuuttakurssijarjeste1man puitteissa tehtavistä markan ulkoista arvoa koskevista kurssirnuutoksista ja muutoksista vaihtelualueen rajoihin. Suomen Pankin esityksen tekemisests paattaa eduskunnan pankkivalt~us~to Suomen Pankin johtokunnan ehdotuksen perusteella. TMa laki tulee voimaan kuuta 199. Rahalain 4 :n, sellaisena kuin se on 16 pqivana huhtikuuta 1993 annetussa laissa (358/93), nojalla annetut päätökset jaávat voimaan toistaiseksi. TWan lain 4 S:n 3 momentti tulee voimaan siita paivasta lukien kun Suomi on liittynyt Euroopan valuuttajarjestelmaan kuuluvaan valuuttakurssijarjestelm~än.