Lausunto MV/35/ / (5)

Transkriptio

1 Lausunto MV/35/ / (5) Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Pl HELSINKI Viite UUDELY/126/07.01/2011 ; UUDELY/128/07.01/2011 ; UUDELY/129/07.01/2011 ; UUDELY/130/07.01/2011 ; UUDELY/131/07.01/2011 Asia HELSINKI Ent. Patologisen anatomian laitos. Suojelumääräysten antaminen asetuksella (275/1965) suojeltujen Helsingin yliopistokiinteistöt Oy:n rakennusten sisätiloista Museovirasto on käsitellyt suojeluasian ja antaa siitä lausuntonaan seuraavan. SUOJELUASIAN VIREILLETULO JA AIEMPI KÄSITTELY Kemian laitos osoitteessa Snellmaninkatu 12 suojeltiin valtioneuvoston päätöksellä asetuksen (278/1965) nojalla. Päätökseen ei sisältynyt suojelumääräyksiä. Alun perin patologian laitoksena toimineessa rakennuksessa ei sijaitse enää myöskään kemianlaitosta, minkä vuoksi on perusteltua puhua Helsingin yliopiston laitosrakennuksesta osoitteessa Snellmaninkatu 10. Tällä hetkellä rakennuksessa toimii valtiotieteellisen tiedekunnan sosiaalitieteiden laitos. Valtio on luovuttanut kiinteistön Helsingin yliopistokiinteistöt Oy:lle, minkä vuoksi Uudenmaan ELY-keskus on pannut vireille kohteen suojelun lailla rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010). Museovirasto on antanut asiasta suojelua puoltavan lausunnon suojelumääräyksineen. Ehdotetut suojelumääräykset olivat: 1. Rakennusta tulee käyttää ja hoitaa siten, että sen kulttuurihistoriallinen arvo säilyy. 2. Rakennuksen ulkoarkkitehtuuri tulee säilyttää. 3. Rakennuksen sisätilat tulee säilyttää. 4. Korjauksissa on kuultava Museovirastoa. Virasto voi myöntää vähäisiä poikkeuksia suojelumääräyksistä. ELY-keskus on pyytänyt Museovirastoa tarkentamaan rakennuksen sisätiloja koskevia määräyksiä siten, että lausunnosta käy ilmi, mitä sisätilojen osia, kokonaisuuksia tai kiinteää sisustusta suojelu koskee ja millä perustein. SUOJELU- JA KAAVATILANNE Vuoden 1980 suojelupäätöksen tarkoituksena on ollut turvata kohteen kulttuurihistoriallisen PL 913, Helsinki, museovirasto.kirjaamo@nba.fi, puh , faksi ,

2 2 (5) arvon sekä erityis- ja ominaispiirteiden säilyminen. Päätös ei sisällä suojelumääräyksiä, suojeluluokitusta tai muita rajoituksia suojelun kohdentumiselle. Rakennukset ovat siten kokonaan suojelun kohteena niin ulkoasualtaan kuin sisätiloiltaan. Ennen suojelupäätöstä 1950 ja -70 -luvuilla rakennuksessa on ehditty tehdä perusteellisia muutoksia. Peruskorjaus valtiotieteellisen tiedekunnan tiloiksi 1990-luvulla toteutettiin suojelupäätöksen jälkeen Museoviraston valvonnassa. Alueella on voimassa 1988 vahvistettu asemakaava. Tontti on osoitettu YO-merkinnällä opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi. Snellmaninkatu 10:n laitosrakennus on osoitettu sr-merkinnällä suojeltavaksi rakennukseksi. Merkintään ei sisälly määräystä suojelutavoitteista, vaan ne on annettu aluetta (s) koskevan suojelumääräyksen yhteydessä. Rakennus on osoitettu lisäksi sk-merkinnällä valtion omistamien kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta annetun asetuksen mukaan suojelluiksi rakennuksiksi. Sen pohjois- ja länsipuolelle on osoitettu sp-merkinnällä säilytettävä tai istutettava puurivi. Tontti kuuluu s-merkinnällä osoitettuun alueeseen, joka on määräyksen mukaan historiallisesti, kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokas. Suojeltaviksi määrättyjä rakennuksia, rakennusten osia, aitoja, ulkoportaita, muistomerkkejä, puurivejä tai kiveyksiä ei saa muuttaa, purkaa tai hävittää niin, että kohteen tai sen ympäristön rakennustaiteellinen tai kulttuurihistoriallinen arvo vähenee. Ennen rakennusluvan myöntämistä on pyydettävä lausunto Helsingin kaupunginmuseolta ja varattava Museovirastolle tilaisuus lausunnon antamiseen. KOHTEEN KUVAUS JA RAKENNUSHISTORIA Keisarillisen Aleksanterin yliopiston rakennuttama rakennus valmistui yliopiston patologisen anatomian laitokseksi vuonna Hanketta edistäneen professori O.E.A. Hjeltin mielestä kotimainen asiantuntemus ei riittänyt laitoksen suunnitteluun. Tehtävä annettiin ruotsalaiselle Johan Erik Söderlundille ( ), joka oli suunnitellut hieman aiemmin Tukholman Karoliinisen sairaalan patologisen anatomian instituuttirakennuksen. Söderlund toimi Ruotsin yli-intendentinviraston toisena arkkitehtina 1866 lähtien ja 1873 hänet nimitettiin hoviarkkitehdiksi. Laitosrakennus oli tyyppinsä varhaisia edustajia myös kansainvälisesti, koska ensimmäinen akateeminen patologinen instituuttirakennus toteutettiin Saksassa Ruumiinavausten avulla selvitetty ihmisen normaali anatomia ja siihen suhteutetut elinten patologiset muutokset ovat keskeisessä asemassa lääketieteen historiassa. Ruumiinavaukset yleistyivät Euroopassa 1200-luvulta lähtien yliopistolaitoksen kehityksen myötä. Renessanssin aikaan avauksista kehittyi tieteellinen toimenpide ihmisen normaalin rakenteen selvittämiseksi ja valistusajalla muotoutui taudit eri elimiin paikantava patologia. Mikroskooppisen patologisen anatomian synty 1800-luvun lopulla mahdollisti jo tautiluokitukset, joihin nykyinenkin diagnostiikka perustuu. Rakennuksen sijoituksessa olennaista oli yliopistollisen opetussairaalan välitön läheisyys. Sairaalan läheisyyttä, hyvää tuuletusta, riittävää valoa ja puhtautta pidettiin tärkeinä lähtökohtina, jotta ruumiinavauksia suorittavaa laitosta kaupungin keskeisellä paikalla ei vieroksuttaisi. Kappelin ja sen oman sisäänkäynnin merkitystä korostettiin, jotta tutkimustoiminta toteuttaisi myös inhimilliset vaatimukset. Rungoltaan tiilimuurisen rakennuksen pohjakaava muodostuu kolmesta vierekkäisestä suorakaiteesta, joista keskimmäinen on muita pitempi. Holvatun kellarikerroksen lisäksi rakennuksessa on kaksi pääkerrosta sekä kolmas, muita matalampi ja alkuaan pohjaalaltaan pienempi kerros alakerroksen korotettujen huonetilojen vuoksi. Toiseen kerrokseen sijoitetussa korkeassa obduktiohuoneessa oli suuri kattoikkuna antamassa lisävaloa. Nykyään sen yläpuolella sijaitsee kuitenkin työtiloja.

3 3 (5) Talon rakennustekninen erikoisuus oli sen lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmä. Kellarin vesipannuun tuli vesi vintillä sijaitsevasta, kaupungin vesijohdoista täytettävästä vesisäiliöstä. Puulämmitteisestä pannusta lämpö johdettiin valurautaputkilla valurautapattereihin ja seinään muurattuihin valurautalaatikoihin. Raitis ulkoilma johdettiin puolestaan pattereiden takaisiin ilmatiloihin lämpenemään ja edelleen purkautumaan huoneisiin katonrajasta. Käytetty ilma imettiin huoneiden sisäseinillä olevista aukoista rakennuksen keskellä olevaan, kaikki kerrokset läpäisevään imupiippuun, joka jatkui noin kolme metriä yli katonharjan. Piippu on edelleen tallella. Professori Hjeltin mukaan ilmastointi toimi erinomaisesti hävittäen mm. jo pilaantumassa olevan ruumiin hajut nopeasti. Ulkoarkkitehtuuriltaan rakennus on lukujen suhteellisen yksinkertaista klassismia. Sen varhaisrenessanssipiirteet viittaavat firenzeläiseen Quattrocentoon. Pohjois- ja eteläsivuilla on keskimmäisen, muista ulkonevan rakennusrungon levyinen risaliitti. Ikkuna- ja oviaukot ovat pyörökaariset. Rapattu fasadipinta on rustikoitu. Aukotus on jätetty pieliltään jäsentelemättä lukuun ottamatta toisen kerroksen kaaria korostavaa ja ikkunarivistön toisiinsa kytkevää lista-aihetta. Ulkoasun muita ominaispiirteitä ovat nurkkakorostukset sekä horisontaalitehostus kerrosten väliä ja räystästä korostavin listoin. Rakennus sijaitsee vapaasti tontilla, jolloin kaikki julkisivut ovat nähtävillä. Rakennuksessa tehtiin 1950-luvulla varsin laajoja muutostöitä, jolloin esim. väliseiniä ja ovia muutettiin, rakennukseen asennettiin sähköhissit ja tehtiin uudet kattoikkunat. Vuodesta 1957 rakennuksessa toimi yliopiston kasvatustieteen laitos. Rakennus peruskorjattiin ja muutettiin raskaaseen laboratoriokäyttöön kemian laitokseksi Tällöin sisätilat menettivät lähes kokonaan alkuperäisen ilmeensä. Peruskorjauksessa 1996 rakennus kunnostettiin valtiotieteellisen tiekunnan käyttöön ja tiloja pyrittiin palauttamaan kohti alkuperäistä. Ulkoasultaan rakennus on hyvin säilynyt. KULTTUURIHISTORIALLINEN MERKITYS Kohteella on huomattava kulttuurihistoriallinen merkitys Helsingin yliopiston rakennushistorian ja maan korkeakoululaitoksen rakennusperinnön kannalta. Rakennus kuuluu valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY 2009) osana kohdetta Helsingin yliopiston rakennukset (keskustakampus). Helsingin yliopiston laitosrakennuksella osoitteessa Snellmaninkatu 10 on rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 8 :ssä tarkoitettua valtakunnallista merkitystä seuraavasti: Rakennus edustaa 1828 pääkaupunkiin siirretyn yliopiston rakennuskantaa, joka on suunniteltu osaksi Helsingin monumentaalikeskustaa ja korostaa yliopiston merkittävää asemaa Suomen sivistyshistoriassa (kohdat 2 ja 3; historiallinen tyypillisyys alueelle ja edustavuus). Rakennus on arkkitehtuuriltaan korkeatasoinen sekä talotekniikaltaan innovatiivinen ja harvinainen. Arkkitehdilla oli tunnustettu asema Ruotsin yli-intendentinviraston toisena arkkitehtina ja sittemmin hoviarkkitehtina (kohta 1 ja 3; harvinaisuus ja edustavuus). Patologisen anatomian akateemiseen opetuskäyttöön liittyvä rakennustyyppi oli Suomessa ainutlaatuinen ja varhainen myös kansainvälisesti. (kohdat 1 ja 5; harvinaisuus ja historiallinen todistusvoimaisuus). Rakennus kertoo Suomen lääketieteen akateemisen opetuksen kehityksestä ja korkeista tavoitteista. (kohta 5; historiallinen todistusvoimaisuus). Rakennus on säilynyt ulkoasultaan hyvin alkuperäisenä. Sisätiloissa on säilynyt vanhaa huonetilajakoa sekä jonkin verran kiinteää sisustusta. Yliopiston laitoskäytön jatkuminen on muovannut sisätiloja uusien tarpeiden mukaisesti (kohdat 4 ja 6; alkuperäisyys ja historiallinen kerroksisuus). SÄILYNEISYYS

4 4 (5) Vuoden 1980 suojelupäätöksen perusteella Museovirasto on valvonut kohteessa tehtyjä restaurointitöitä. Korjaus- ja muutostöissä valinnat muutosten ja säilyttämisen välillä antavat lähtökohdan suojelupäätöksen kohdentumiselle ja määräyksille. Museovirasto on arvioinut kohdetta paikan päällä yhdessä Helsingin yliopistokiinteistöt Oy:n ja Uudenmaan ELYkeskuksen edustajien kanssa syksyllä Lisäksi Museovirasto on suorittanut talvella 2015 katselmoinnin suojelutavoitteiden kohdentamiseksi erityisesti sisätiloissa. Peruskorjauksessa 1996 tilat kunnostettiin valtiotieteellisen tiekunnan käyttöön. Tiloja pyrittiin palauttamaan kohti alkuperäistä. Alkuperäisiä puulattioita otettiin paikoin esille. Värityksessä on mukailtu alkuperäistä värimaailmaa, josta on jätetty viitteeksi esiin otettuja fragmentteja. Rakennuksen sisätilojen alkuperäinen jäsennys on säilynyt hyvin etenkin eteisaulan, portaikon ja keskeiskäytävän osalta. Eteisaula on myöhempiä väliseiniä poistamalla palautettu alkuperäistä vastaavaksi tilaksi. Tilaa jakavat vanhat pilarit ja pilasterit listoineen ja yläkaarineen. Lattia on kivilaattaa. Uusi lasinen tuulikaappi asettuu ilmavasti tilaan. Aulasta avautuu käynti rakennuksen pääportaisiin kivisine askelmineen, tasoineen ja rautakaiteineen. Katto on holvattu. Kolmanteen kerrokseen johtavat portaat ovat välitasanteelta alkaen arkisemmat eli valetut ja maalatut. Ala-aulan ja portaikon seinissä on esille otettuja värifragmentteja. Aulasta poikki rakennuksen keskirungon ja rakennuksen keskipisteessä sijaitsevan ilmanvaihtokuilun (imupiipun) sivuitse kulkee alkuperäisellä paikallaan käytävä, joka toistuu ylemmissä kerroksissa. Ala-aulasta ja eri kerrosten keskeiskäytävästä on kulku niiden varrella oleviin huoneisiin. Osaan tiloista esim. rakennuksen kulmissa on alun perin kuljettu muiden huoneiden läpi. Nykyinen tilaratkaisu perustuu käytävän jatkamiseen siten, että se kiertää rakennuksen keskelle jäävän, teknisiä-, saniteettitiloja, hissin ja kierreportaan sisältävän ytimen ympäri toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Osa suurista sali- ja huonetiloista on jaettu työ- ja oleskelutiloiksi tai liitetty osaksi käytävää. Alkuperäisen tilajaon hahmottamiseksi jäljelle on kuitenkin jätetty vanhoja muurattuja seinänosia ja toteutettu uusia väliseiniä osittain lasisina. Pohjapiirustusten mukaan alkuperäistä vastaavia huonetiloja ovat edelleen ainakin ensimmäisen kerroksen huoneet 118, 121, 122 ja sali 110 sekä toisen kerroksen huoneet 218 ja 225. Ovien paikkoja on joissakin tiloissa muutettu. Seinä- ja kattopinnan rajassa kiertävät rapatut listat, joita on yhdenmukaisuuden vuoksi toteutettu myös uudistuneisiin tiloihin. Puiset lattialistat mukailevat vanhaa mallia. Rakennuksen ulkoasu on rakennusosiltaan ja yksityiskohdiltaan hyvin säilynyt. Nykyisellään vaalean okranruskeat julkisivut ovat alun perin olleet valkoiset. Ulkoasuun on tehty muutamia ikkunoita ja poistopiippua koskevia palauttavia muutoksia. Meneillään olevan väritutkimuksen perusteella 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta löytyy tummahkoja harmaanruskeita kerroksia, 1900-luvun puolelta myös keltaista. Julkisivujen korjausta suunnitellaan parhaillaan ja mm. värisävyä harkitaan. EHDOTUS SUOJELUN KOHDENTAMISEKSI Helsingin yliopiston laitosrakennus osoitteessa Snellmaninkatu 10 ehdotetaan suojeltavaksi lailla rakennusperinnön suojelusta. Suojelutarve kohdistuu rakennuksen ulkoasuun, rakennusrunkoon, keskeisiin sisätiloihin ja niiden kiinteään sisustukseen. Rakennusten ulkoasu muodostuu julkisivun ja vesikaton rakennusosista, yksityiskohdista, materiaaleista ja värityksestä. Julkisivuaukkoihin liittyvät rakennusosat eli ikkunat ja ovet ovat ulkoasuun liittyvä kokonaisuus myös sisäpuolisine osineen.

5 5 (5) Rakennusrunko käsittää kantavan rungon perustukset, ulkoseinät, muuratut väliseinät, pylväät, pilasterit, holvaukset sekä ala-, väli- ja yläpohjat. Vanhat lankku- ja kivilattiat ovat osa välipohjarakennetta. Muuratut väliseinät osoittavat säilyneiltä osiltaan 1800-luvun alkuperäistilanteeseen perustuvan huonetilajaon periaatteet. Väliseiniin tehtävät oviaukkojen kaltaiset muutokset ovat jatkossakin mahdollisia, jos se on käytettävyyden ja restauroinnin kokonaisharkinnan kannalta mielekästä. Keskeisiä sisätiloja ovat eteisaula, pääporras sekä kerroksissa toistuva keskeiskäytävä. Kiinteää sisustusta ovat eteisaulan ja pääportaan pylväiden, pilastereiden, lattioiden, askelmien ja porrastasojen materiaalit ja yksityiskohdat. Lisäksi siihen kuuluu kaikkien tilojen alkuperäisiin ulko- ja väliseiniin sekä kattopintoihin liittyvät koristelistat sekä esille otetut tai nykyisten pintojen alla säilyneet alkuperäiset pintakäsittelyt. EHDOTUS SUOJELUMÄÄRÄYKSIKSI 1. Rakennusta tulee hoitaa ja käyttää niin, että sen kulttuurihistoriallinen arvo ei heikenny. Korjaus- ja muutostöiden tulee perustua kohteen historian, alkuperäistoteutuksen, muutosvaiheiden ja säilyneisyyden hyvään tuntemukseen. 2. Rakennuksen ulkoasu ja rakennusrunko tulee säilyttää. 3. Keskeiset sisätilat ja kiinteä sisustus tulee säilyttää. 4. Rakennusosia tulee korjata ja tarvittaessa uusia siten, että rakenteet, materiaalit ja työtavat vastaavat alkuperäistä toteutusta ja ovat muilta osin rakennusten ominaispiirteisiin sopivia. 5. Korjaus- ja muutostöissä on kuultava asiantuntijana Museovirastoa. Museovirastolla on oikeus antaa ohjeita suojelumääräysten soveltamisesta. Osastonjohtaja Intendentti Mikko Härö Elisa El Harouny Tiedoksi Helsingin kaupunki / Helsingin kaupunginmuseo Eija Vuori