RITTS 4445 ITÄ-SUOMI EFFORTS Vaihe 2

Transkriptio

1 SPATIA Raportteja 3/2001 RITTS 4445 EFFORTS Vaihe 2 Timo Lautanen Alue- ja kuntatutkimuskeskus Joensuun yliopisto

2 TIIVISTELMÄ Timo Lautanen RITTS 4445 EFFORTS Vaihe 2 RITTS 4445 Itä-Suomen projektin rahoittajina ovat toimineet Euroopan Unioni (DG Enterprise), TEKES ja Pohjois-Savon, Kainuun ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitot SPATIA Alue- ja kuntatutkimuskeskus Karjalan tutkimuslaitos, Joensuun yliopisto Kesäkuu 2001 ISBN: Avainsanat: Itä-Suomi, innovaatiot, klusterit, kehittämisstrategiat Tämä raportti tiivistää lyhyesti Itä-Suomen RITTS prosessin toisen vaiheen keskeiset tulokset. Projektin vaiheessa 2 painopiste asetettiin alueiden innovaatiojärjestelmien ja innovaatio- ja teknologiapolitiikan yhteistyöpotentiaalin kartoitukseen, mikä jäi RITTS-prosessin ensimmäisen vaiheen kokonaisvaltaisessa näkökulmassa vähemmälle huomiolle. Vaiheen 2 päämääränä oli ensinnäkin löytää maakuntakohtaiset vahvuudet Itä-Suomessa ja toisaalta liittää RITTS-prosessin tulokset niiden validiteetin parantamiseksi selkeästi muihin merkittäviin alueellisiin kehittämisstrategioihin.

3 SISÄLLYS 1. JOHDANTO ALUEELLINEN KILPAILUKYKY JA KLUSTERIT: TAUSTAA Alueellinen innovaatiojärjestelmä Klusteriperustainen kehittämispolitiikka ITÄ-SUOMEN KLUSTERIALOJEN ALUEELLINEN MERKITYS JA KEHITYS KLUSTERITYÖRYHMÄT YHTEIS-ITÄSUOMALAISENA KESKUSTELUAREENANA Kehityksen painopisteet ja kehittämisehdotukset TOIMINTAKEHYS...9 VIITTEET Taulukot Kuviot Liite. Arvonlisäyksen kehitys (1995=100) ja sijaintiosamäärät 1999 toimialoittain Itä-Suomessa (NUTS-2) ja sen maakunnissa (NUTS-3) (liitettä ei englanninkielisessä versiossa)

4 1. JOHDANTO Tämä raportti tiivistää lyhyesti Itä-Suomen RITTS prosessin toisen vaiheen keskeiset tulokset. Hankkeen koordinaattorina on toiminut Pohjois-Savon liitto ja muina sopimusosapuolina Kainuun ja Pohjois-Karjalan liitot. Käytännön tutkimustyö on tehty Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksella Projektissa tapahtuneiden organisatoristen ja sisällöllisten muutosten vuoksi toinen vaihe on toteutettu sovellettuna hankkeen alkuperäisestä työsuunnitelmasta 1. Ensimmäisessä vaiheessa ehdotettujen toimien toteuttamisen sijasta tärkeäksi katsottiin kartoittaa tarkemmin alueen innovaatiojärjestelmää ja yhteistyöpotentiaalia innovaatio- ja teknologiapolitiikassa, mikä jäi ensimmäisen vaiheen kokonaisvaltaisessa näkökulmassa vähälle huomiolle. Kartoituksessa tuli lähteä liikkeelle maakuntakohtaisista vahvuuksista ja klusteri-perustaisesta analyysistä, sekä toisaalta liittää RITTS prosessin tulokset niiden validiteetin parantamiseksi selkeästi muihin merkittäviin alueellisiin kehittämisstrategioihin. Toisen vaiheen analyyseissä on mukana myös neljäs Itä-Suomen Tavoite-1 alueen maakunta, Etelä-Savo, vaikka maakunta päätti jäädä RITTS-prosessin ulkopuolelle myös sen toisessa vaiheessa 2. Vaihe on kokonaisuudessaan rahoitettu kokonaan kotimaisista lähteistä. Tässä tiivistelmässä on viisi lukua. Alueellisten innovaatiojärjestelmien sekä klusteripohjaisen kehittämispolitiikan perusteita kerrataan lyhyesti luvussa 2. Tämän jälkeen tehdään katsaus Itä- Suomen yhteisiin kehittämisen painoaloihin (klusteritoimialoihin). Klusterialojen nk. klusterityöryhmien keskusteluihin perustuvat kehittämisehdotukset esitetään luvussa 4 ja hankkeen toteutuskehyksen alustava versio luvussa 5. 1 Vaiheen yksi koordinaattori oli Ylä-Savon Kehittämisyhtiö Oy Iisalmessa. Vaiheen kaksi analyysit, klusteriryhmien konsultointi sekä toimintakehyksen jalostaminen näiden mukaisesti korvaavat alkuperäisen työsuunnitelman alueelliset työryhmät (tehtävä 21) sekä toimintakehyksen jalostamiseksi tarkoitetut tehtävät (tehtävät 22-29). Alueellinen kongressi (tehtävä 210), jossa alueen innovatiivisuuden ja teknologian kehittämistoimia esitellään laajemmalle yleisölle järjestetään elokuussa Toisen vaiheen alkaessa neuvotteluja Etelä-Savon liittymiseksi projektiin jatkettiin, koska 4 maakuntaa toteuttavat kaudella yhteistä Tavoite-1 ohjelmaa. Etelä-Savon liiton päätös oli kuitenkin kielteinen, joten tämä raportti ja kaikki siinä esitetyt ajatukset ovat kolmen ensiksi mainitun maakunnan yhteistyön tulosta. 1

5 2. ALUEELLINEN KILPAILUKYKY JA KLUSTERIT: TAUSTAA 2.1. Alueellinen innovaatiojärjestelmä Globaalistumisen ja tietojärjestelmien ja yritysten hankintojen kansainvälistymisen seurauksena sijainnin merkitys yrityksen kilpailukyvylle muuttuu. Paikallisten raaka-aineresurssien ohessa kilpailukyvyssä korostuvat paikallinen motivaatio, paikalliset suhteet ja paikallinen tieto. Siinä missä kaikki kauempaa hankittavissa oleva on kilpailijoiden matkittavissa, paikallinen tieto on heikosti artikuloitua, hiljaista, henkilöitynyttä, suojattua ja vaikeaa/kallista siirtää. Näin ollen, kestävät yritysten kilpailuedut globaalissa taloudessa lepäävät enenevässä määrin, paradoksaalista kyllä, paikallisuuden ja paikallisten olosuhteiden varassa (ks. esim. Porter 1998). Tämä muutos kuvaa hyvin myös Itä-Suomessa parhaillaan tapahtuvaa kehitystä. Yritykset hakevat innovaatioilla kilpailukykyä, erottumista kilpailijoista. Käytännössä innovaatioon perustuvaan kilpailuetuun liittyy usein kiinteästi yrityksen pitkä-aikaiset, luottamukselliset, vain osaksi virallisiin sopimuksiin perustuvat suhteet. Suhdeverkosto auttaa tuottamaan uusia innovaatioita, eikä ainutlaatuisten suhteiden muodostamaa arkkitehtuuria voida kilpailijoiden toimesta matkia (Kay 1995). Innovaatioprosessit eivät kuitenkaan ole lineaarisia (kuluttaja- tai teknologialähtöisiä) vaan niihin liittyy useita takaisinkytkentöjä ja oleellisesti myös yhteiskunnallisen kysynnän vaikutus (ks. esim. Kautonen et al. 2000). 3 Perisyy siihen miksi teknologisella kehityksellä on aluevaikutuksia on se, että kullekin hetkelle ominaisille avainteknologioille on olemassa ensisijaisen edulliset paikalliset kehittymisympäristöt. Eritoten korkean teknologian toiminnoilla on taipumus keskittyä alueellisesti. Esimerkiksi Suomessa vuonna 1998 noin 85 % OECD:n määritelmän mukaisten korkean teknologian toimialojen tuotannosta ja 98 % niiden viennistä oli keskittynyt kolmeen maakuntaan: Uudellemaalle, Varsinais-Suomeen ja Pohjois-Pohjanmaalle (vuonna 1995 vastaavasti 95 % ja 99 %). Tärkeää on kuitenkin huomata se, että tulevaisuuden avainteknologiat eivät nekään tule kohtelemaan alueita tasavertaisina, eivätkä välttämättä keskity alueellisesti samalla tavalla kuin nykyiset avainteknologiat. Tulevaisuuden avainteknologioita ovat Teknologian Kehittämiskeskuksen vision (TEKES 1997) mukaan muun muassa bio- ja nanoteknologian sovellukset, joiden erikoistuntemusta on mm. Itä-Suomen yliopistoissa. 3 Lineaarinen käsitys korostuu myös RITTS-hankkeiden kysyntä-välittäjä-tarjonta kehikossa (KS. CURDS et al. 2000). 2

6 Uudenlaisen alueellisen kilpailukyvyn hahmottamiseksi käytetään usein ns. alueellisten innovaatiojärjestelmien käsitettä. Alueellisen innovaatiojärjestelmän eräs malli on esitetty kuviossa 1. Alueelliseen innovaatiojärjestelmään katsotaan yleensä kuuluviksi: Yritykset Asiakkaat Alihankkijat ja muut yrityspartnerit Kilpailijat Tutkimuslaitokset Rahoittajat ja välittäjät Oppilaitokset Suomalaisen alueellisen innovaatiojärjestelmän Itä-Suomessa korostuvina erityispiirteinä/elementteinä voidaan pitää: Osaamiskeskuksia Kansalaistason informaatioyhteiskuntaa Alueellista innovaatiojärjestelmää voidaan kuvata myös jakamalla se huippuosaamisen, tuotantoja palveluklustereiden, yrityspalvelujen ja mobilisaatiotasoihin (kuvio 2, vrt. Alomar 1995). Huippuosaamista on ja voidaan kehittää lähinnä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja osaamiskeskusten yhteydessä. Klustereiden tasolla voidaan nähdä ja kehittää esim. yritysryppäiden ja osaamis- ja koulutusorganisaatioiden verkottumia. Yrityspalvelutasoon kuuluvat paikalliset kehittämisorganisaatiot kuten kunnalliset yrityspalvelu yksiköt, teollisuuskylät, seutukuntakohtaiset kehittämiskonsortiot. Mobilisaatiotason erilaisten tietoyhteiskunta- ja erityisryhmiin (kuten työttömiin) kohdistuvien hankkeiden kohderyhmänä ovat kansalaiset. Itä-Suomen RITTS-alue on talousmaantieteeltään Euroopan ydinalueista voimakkaasti poikkeava alue. NUTS-2 alue on laaja, keskimäärin hyvin harvaanasuttu alue, joka muodostuu neljästä vahvuuksiltaan ja strategioiltaan osittain erilaisesta maakunnasta (NUTS-3). Maantieteelliseltä kooltaan alue on yksi laajimmista, ellei laajin, yli sadan RITTS tai RIS alueen joukossa. On epäuskottavaa ajatella, että Itä-Suomessa toimisi tehokkaasti yksi alueellinen, integroitunut innovaatiojärjestelmä. Pikemminkin tätä aluetta kuvaa paremmin käsitys neljä alueellisesta innovaatiojärjestelmästä, jotka ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa muiden alueellisten, toimialoittaisten ja kansallisen innovaatiojärjestelmän kanssa. 3

7 2.2. Klusteriperustainen kehittämispolitiikka Kansallinen teollisuuspolitiikka Suomessa muotoiltiin 1990-luvulla uudelleen hyväksikäyttäen klusteri-käsitettä: klusterit ovat informaatio- ja tuotevirtojen yhdistämiä yritysten ja toimijoiden verkottumia (ks. Jääskeläinen 2001). Sama suuntaus kehittämispolitiikassa on jatkunut luvulla, parhaillaan kansallisille avainklustereille ollaan muun muassa kehittämässä teknologiastrategioita. Itä-Suomen maakunnissa klusteriselvityksiä on tehty 1990-luvun jälkipuoliskolta alkaen ja käsitys itäsuomalaisista klustereista on tarkentumassa työn edetessä. Eräillä aloilla klusteri-käsitettä on alettu soveltaa Itä-Suomessa vasta 2000-luvulla. Klustereiden merkitys Itä- Suomen taloudelle tuli vahvasti esille myös RITTS-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa. Klusteri-käsitettä hyödyntävälle kehittämispolitiikalle on vahva verkosto- ja kasvuteoreettinen perustelu, jossa keskeistä on positiivisten ulkoisvaikutusten olemassaolo. Klusterit ovat usein uusien alueellisten yritysten ja jopa toimialojen syntypesiä. Sinänsä maantieteellinen läheisyys ei ole välttämätön klusterin eri osille, mutta käytännössä helpottaa eri osien välistä toimintaa ja luo etuja, jotka ovat kaukana sijaitsevien osien saavuttamattomissa (ks. esim. Porter 1998). Kehittämispolitiikalla ei suoraan voida luoda klustereita - pikemminkin sillä pyritään parantamaan klustereiden kehittymisedellytyksiä. Lähtökohta tällaiselle politiikalle on luonnollisesti klustereiden tunnistaminen. Ei kuitenkaan voida olettaa että alueelliset klusterit olisivat täydellisiä ilman laajempaa maantieteellistä yhteyttä. Alueellisessa kehittämisessä onkin syytä mieluummin joskus puhua potentiaalisista tai metodologisista klustereista. Klusteripohjaisessa ajattelussa on muistettava se, että eräät yritysten toiminnot nojaavat paljolti tietoon, joka ei ole klusterikohtaista, ja on alueellisesti varsin vähän erikoistunutta. Tällaisia horisontaalisia toimintoja ovat muun muassa yritysten teknologiseenkin kilpailukykyyn vaikuttavat markkinoinnin perusosaaminen, liikkeenjohdon yleinen osaaminen tai kansainvälistymisen osaaminen. Vastaavalla tavalla vaikuttaa yritysten toimintaan perustamis- tai riskirahoituksen saatavuus. Klustereiden näkökulma onkin vain yksi lähestymistapa muiden joukossa ja muita lähestymistapoja (kuten toimialojen tai teknologisten järjestelmien näkökulmia) täydentävä näkökulma alueellisiin innovaatiojärjestelmiin. 4

8 3. ITÄ-SUOMEN KLUSTERIALOJEN ALUEELLINEN MERKITYS JA KEHITYS Tilastoaineistojen pohjalta klustereita voidaan kuvata vain vajavaisesti. Tämä aiheutuu siitä, että klustereissa positiivisia ulkoisvaikutuksia synnyttävät materiaali- ja tietovirrat sekä yritysten välinen yhteistyö eivät rajaudu yksittäisille toimialoille. Erilaisia aineistoja ja näkökulmia yhdistämällä sekä toimialojen ryhmittelyillä voidaan kuitenkin jonkin verran hahmottaa klusterikohtaisia tuotannon keskittymiä, joilla on merkittävä rooli alueellisessa innovaatiojärjestelmässä. Liitteessä 1 on esitetty kaikkien TOL-95 toimialaluokituksen päätoimialojen kehitys 1995 ja sijaintiosamäärät 1999 Itä-Suomessa ja sen maakunnissa. Kuviot 3 ja 4 kuvaavat aluetalouksien voimakkaimpien poikkeamien (koko maan talouden rakenteesta) maantieteellistä sijaintia Itä- Suomen alueella (kriteeri sijaintiosamäärä yli 1,7; ks. alaviite) 4. Kuviossa 5 on esitetty eräiden toimialaryhmien osuudet maakuntien kokonaisarvonlisäyksestä. Kuviossa 6 puolestaan on tarkasteltu klustereittain eräiden toimialaryhmien sijaintiosamääriä ja arvonlisäyksen kehitystä Itä- Suomessa Toimialaryhmien tuotannon arvon jakauma Itä-Suomessa NUTS 4-tasolla on esitetty kuvioissa Liitteen 1 lukuja ja kuvioita tulkittaessa on huomattava että niissä kasvu on esitetty toimialakohtaisesti kunkin alueen omana kasvuindeksinä (1995 = 100). Kasvuindeksiin vaikuttaa luonnollisesti suuresti vuoden 1995 lähtötaso. Toimialojen kasvun alueellista merkitystä tuleekin tulkita yhdessä sijaintiosamäärän kanssa (LQ): mitä pienempi sijaintiosamäärä, sen pienempi aluetaloudellinen merkitys ko. toimialan kehityksellä on. Kuviot 3 ja 4 puolestaan kertovat alueiden toimialarakenteen poikkeamista koko maan rakenteesta. Kuviossa 4 erottuvat NUTS-3 tason (maakunta) ja kuviossa 5 NUTS-4 tason (seutukunta) poikkeamat maan tuotantorakenteesta. Karttaan piirretyt alueet on tarkennettu NUTS-5 tasolle (kunta). Kartat osoittavat selkeästi maakuntien talouksien erilaiset painotukset. 4 Käytännössä tarkasteluissa on käytetty pääosin maakuntakohtaista ja seutukuntakohtaista arvonlisäysaineistoa vuodelta Kartoille vapaasti piirretyt toimialasijainnit on muotoiltu käyttäen apuna sijaintiosamäärämenetelmää. Sijaintiosamäärä on suhdeluku joka saadaan jakamalla toimialan osuus alueen arvonlisäyksestä kyseisen toimialan osuudella koko maan arvonlisäyksestä. Näin ollen se kuvaa kunkin toimialan painoa aluetaloudessa suhteutettuna koko maan keskiarvoon. Mikäli luku on suurempi kuin yksi, on ko. toimialalla enemmän painoa aluetaloudessa kuin maassa keskimäärin. 5 Analyyseistä on jätetty pois sellaisia välillisiä tai arvonlisäysaineistoissa laskennallisia toimialoja, kuten asuntojen vuokraus ja hallinta tai rautatieliikenne. Kuvioissa 3 ja 4 ei myöskään ole huomioitu muutamaa kaupunkiseutua lukuun ottamatta kaikkialle Itä-Suomessa ulottuvia maa- ja metsätaloutta, eikä julkista sektoria (kunnat ja kuntayhtymät), joka niinikään nousee koko Itä-Suomessa laajalti maan toimialarakenteesta poikkeavaksi alaksi. Hyvinvointiklusterin tai kulttuuriklusterin kannalta keskeisiä palvelutoimintoja on mahdotonta tarkastella käytettävissä olevista toimialakohtaisista aineistoista. Tietoteknologian osalta on tässä tarkasteltu ainoastaan sähköteknisten ja optisten laitteiden tuotantoa sekä telepalveluja. 5

9 Alueita ei kuitenkaan suoraan voi yhdistää alueellisiksi vahvuuksiksi, koska käytetty sijaintiosamääräkriteeri (1,7) on mielivaltaisesti valittu ja koska sijaintiosamäärään vaikuttavat paitsi toimialan tuotanto alueella, myös aluetalouden koko ja koko maan toimialan koko. Näin ollen eri toimialojen sijaintiosamääräluvut (eivätkä alueet kartalla) ole alueelliselta vaikuttavuudeltaan keskenään verrannollisia. Monipuolisessa ja suuressa aluetaloudessa on näin tarkasteltuna vähemmän aluerakenteen painottumia kuin yksipuolisessa ja pienessä aluetaloudessa. Sijaintiosamäärien ja arvonlisäyksen kehityksen perusteella (ks. kuvio 6) Itä-Suomen maakunnissa painottuvia ja vahvasti aikavälillä kasvaneita aloja ovat: Matkailu/Kainuu Muovi-metalli/Pohjois-Karjala Elintarvike/kaikki maakunnat Metsä ja puu/pohjois-savo Hieman koko maan toimialaryhmän kehitystä hitaammin kasvaneita mutta maakunnissa suhteellisesti suuren painon omaavia toimialoja ovat: Metsä ja puu/etelä-savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu Nopeammin kuin maan toimialaryhmän kehitys kasvaneet, mutta suhteessa koko maahan maakunnissa vähemmän merkitystä omaavia toimialaryhmiä ovat: Matkailu/Pohjois-Karjala Muovi- ja metalli/kainuu Ainoastaan elektro- tele-alojen kehitys Itä-Suomen maakunnissa on (yllätyksettömästi) jäänyt kehityksessä jälkeen koko maan Nokia-vetoisen toimialan historiallisesti poikkeuksellisesta kasvusta. Kaikki muut toimialaryhmät ovat kasvaneet NUTS-2 tasolla bruttokansantuotetta nopeammin. Metsä ja puunjalostusklusteri on arvonlisäyksellä 1999 mitattuna selvästi suurin ja merkittävin Itä- Suomen toimialaryhmistä. Sen arvonlisäys jakaantuu koko Itä-Suomen alueelle, mutta erityisen merkittävä vahvuus tämä on Etelä-Savon alueelle. Paikalliset toimialakeskittymät ovat erityisen 6

10 merkittäviä kumi- ja muovialalla (Joensuu seutukunta) sekä, suuren tehokkaan toimipaikkakokonsa ansiosta sellun ja paperin valmistuksessa (Kajaanin, Joensuun ja Varkauden seutukunnat). Myös metallituotteiden ja koneiden ja laitteiden valmistuksen toimialaryhmän tuotannossa on merkittäviä keskittymiä (Joensuun, Varkauden ja Ylä-Savon seutukunnat). Elintarvikealan, joka käsittää tässä maatalouden ja elintarvikkeiden ja juomien valmistuksen, vaikutus on suurin Ylä-Savon seutukunnassa, mutta ala näkyy kaikkien neljän maakunnan vahvuutena. Matkailun alalla kasvu on ollut viime vuosina voimakkainta Kainuussa, jossa myös sen aluetaloudellinen vaikuttavuus on suurin. Kokonaisuutena klusteritoimialat käsittävät yli 30 % kaikesta Itä-Suomen arvonlisäyksestä vuonna 1999 (kuvio5). Tämä on noin neljännes enemmän kuin alueen teollisuuden arvonlisäys. Nämä luvut kuitenkin silmiinpistävästi edelleen aliarvioivat yhteisten painoalojen merkittävyyttä Itä-Suomen yhteisessä kehittämispolitiikassa, koska niistä puuttuvat kokonaan hyvinvoinnin ja kulttuurin alat, joita ei juurikaan voida tarkastella tilastoista. Klusterialojen kaikkineen varsin positiivinen kehitys viime vuosina yhdessä alojen suuren aluetaloudellisen vaikutuksen kanssa tukee kehittämispolitiikkaa joka perustuu klusterialojen vahvuuksien ja teknologisten kärkien identifioimiseen ja jalostamiseen. Klustereittain ja maakunnittain klusterirakenteet Itä-Suomessa ovat kirjoittajan arvion mukaan Pohjois-Savo -keskeisessä hyvinvointiklusterissa ja Pohjois-Karjalan metsä/puu- ja muovi-metallialoilla. Kaikkien näiden klustereiden kehittymisen kannalta erittäin merkittäviä ovat kyseisten alojen kansalliset osaamiskeskukset, mikä korostaa niiden tärkeätä roolia maakuntien innovaatiojärjestelmissä. Osaamiskeskuksen (Virtuosi) rooli on keskeinen niin ikään Kainuun musiikkipainotteisen kulttuurin alalla. Kulttuuri on luonnollisesti merkittävä tekijä myös alueen matkailun kannalta. Myös Etelä-Savon vetämällä elintarviketoimialalla on selvästi olemassa merkittäviä toimijoiden yhteen linkittymiä (niin itäsuomalaisia kuin kansallisiakin): Etelä-Savo muun muassa toimii valtakunnallisen elintarvikealan osaamiskeskuksen luomu-teknologian keskuksena. 4. KLUSTERITYÖRYHMÄT YHTEIS-ITÄSUOMALAISENA KESKUSTELU- AREENANA Kehityksen painopisteiden (innovaatiorintamien), teknologiavisioiden ja maakuntien yhteistyöpotentiaalin määrittelemisessä käytetty metodologia on erikoislaatuinen: johtopäätökset perustuvat nk. klusterityöryhmien työhön, jotka Itä-Suomen maakuntien liitot ovat perustaneet yhteisesti tärkeille Tavoite-1 ohjelman painopistealoille. 7

11 Klusterityöryhmien perustamisen tarkoitus on aktivoida yrityksiä osallistumaan painopistealueiden, eli metsä- ja puualan, elintarvikealan, informaatioteknologian, hyvinvointiteknologian, metalliteollisuuden sekä matkailun ja kulttuurin alojen kehittämisen sisällön määrittelyyn. Keväällä 2001 klusterityöryhmien seminaareja ja kokouksia on järjestetty seuraavasti: Hyvinvointi, Metsä/puu, Elintarvike, 8.3. Kulttuuri, Tietoteknologia, Matkailu, Kokonaisuutena yhteiskokoontumiset ovat osoittautuneet positiiviseksi keskusteluareenaksi, jolle ominaista on ollut välitön lisäarvo toisten ihmisten, yritysten sekä alueellisten vahvuuksien tuntemuksesta. Tätä Itä-Suomen alueen lupaavaa yhteistyöfoorumia tulisi ehdottomasti jatkaa ja edelleen kehittää. Toimintaan tulisi varata erikseen resursseja ja yritysten osallistumista ryhmien toimintaan tulisi edelleen pyrkiä lisäämään. Metodologisesta näkökulmasta olennaista on se, että alueellinen teknologiapotentiaali, joka jää helposti havaitsematta holistisessa ja otantaan perustuvassa analyysissä, on mahdollista määritellä käyttämällä intensiivisempää tapaustutkimusmetodologiaa. Havaintoja ei tällöin pyritä yleistämään yleisiksi lainalaisuuksiksi, vaan ne jäävät strategiaan erottuvina ja innovatiivisina kärkinä Kehityksen painopisteet ja kehittämisehdotukset Klusterityöryhmien työ keväällä keskittyi innovaatio- ja teknologiapolitiikan kysymyksiin. Tuloksia on tiivistetty taulukkoon 1. Huomio on tässä kiinnitetty painoalojen kehityksen painopistealueisiin/vahvuuksiin (vasen sarake), visioihin Itä-Suomen edelläkävijyydestä (keskimmäinen sarake) sekä painoalakohtaisiin (vertikaalisiin) kehittämistarpeisiin ja maakuntien välisiin teknologiasynergian alueisiin (oikealla oleva sarake). Kilpailukyvyn kehittäminen teknologian keinoin on erittäin tärkeätä ja ajankohtaista kaikilla painoaloilla. Kaikille aloille yhteistä on muun muassa tarve jatkuvasti uusiutuvan informaatioteknologian tehokkaampaan osaamiseen ja soveltamiseen. Tavoitteet vaihtelevat tuotannon tai logistiikan tehostamisesta vastaamiseen internet-sovellusten merkityksen kasvuun markkinoinnissa. 8

12 Viimeksi mainitun osalta olennaista on elektronisen kaupankäynnin ja internet-markkinoinnin ennustettu kasvu tulevina vuosina mm. digi-tv:n ja mobiileiden päätteiden lisääntymisen myötä. Edelleen tulisi tukea yritysten verkottumista kansallisesti ja kansainvälisesti. Eräitä horisontaalisia kehittämisteemoja on mainittu taulukossa 2. Ensimmäisen vaiheen analyyseissä esille tulleeseen yrittäjyysasenteen kehittämistarpeeseen tulisi pyrkiä vastaamaan laajaalaisesti mutta aluksi maakuntakohtaisesti eri toimijatasojen avulla. Pilottihankkeena tässä mielessä toimii Pohjois-Karjalan yrittäjyyden edistämisohjelma, jossa esitetään yhteensä 12 toimenpidekokonaisuutta edistää yrittäjyyttä laaja-alaisen maakunnan toimijajoukon voimin (Ks. Yrittäjyyshanketyöryhmä 2001). Yrittäjyyteen kannustaminen on osa myös yliopistojen alueellisen vaikuttavuuden kehittämishaastetta. Itä-Suomen yliopistot ovat perussuuntauksiltaan erilaisia, joten innovatiivisia malleja yliopistojen maakunnallisen roolin ja vaikuttavuuden kehittämiseen kannattanee hakea samantapaisista yliopistoista Itä-Suomen ulkopuolelta. Tällaiseen hyvän mahdollisuuden tarjoavat yliopistojen kansainväliset verkostot, kuten esimerkiksi Euroopan innovatiivisten yliopistojen verkosto (ECIU). 6 Veturiyrityshanke on aloitettu Pohjois-Savossa ja kehittämismallista myös muualla Itä-Suomessa saadut hyvät kokemukset puoltavat tämäntapaisten kehittämisprojektien jatkamista. Niinikään kansalaisten tietoyhteiskuntahankkeista saadut positiiviset kokemukset puoltavat näiden jatkamista ja laajentamista. 5. TOIMINTAKEHYS Keskusteltavaksi nostettuja yleisiä lähtökohtia innovatiivisuutta ja teknologian siirtoa Itä- Suomessa tukeville toimille ovat: Alueellinen strategia on luonteeltaan prosessi. Keskeisen tärkeää on luoda yhteistyöfoorumeja ja toimia, jotka edesauttavat yritysten tarpeiden huomioimista ja jotka auttavat tekemään hyviä valintoja ja painotuksia kehittämispolitiikassa ei vain nyt vaan myös jatkossa. Alueen sisäistä yhteistyötä innovaatio- ja teknologiapolitiikassa tulee ohjata siitä saatava lisäarvo eivät hallinnolliset aluemäärittelyt kuten Itä-Suomen NUTS-2 aluejako. Tämä perustuu siihen että Itä-Suomen maakuntien tuotanto, osaamis- ja tukipalvelurakenteet, kuten myös luontaiset yhteistyösuunnat poikkeavat toisistaan. 6 Joensuun yliopisto esimerkiksi kuuluu Euroopan Innovatiivisten Yliopistojen verkostoon (ECIU) ja toimii sen aluekehitysryhmässä. Yliopisto järjesti Twenten yliopiston kanssa maaliskuussa 2001 seminaarin Universities and their local partners future options for European regions, jonka tuloksena on mm. alkamassa yhteistyö alueellisten klustereiden kehittämisessä. Ks. esim. Schutte et al

13 Strategian tulisi perustua (eritoten klustereiden) alueellisen ja kumuloituneen tiedon vahvuuksiin, mutta olla samalla avoin uusien avainteknologioiden kehittymiselle. Keskeisten alueellisten innovaatiojärjestelmien elementtien, kuten yliopistojen ja erityisesti osaamiskeskusten roolia ja maakuntakohtaista vaikuttavuutta tulee edelleen kehittää. Toisaalta tulee ottaa huomioon, että yrityksen teknologinen kilpailukyky rakentuu liiketoiminnan perusosaamiseen, kuten johtamistaitoihin, markkinointiosaamiseen tai kansainvälistymisen osaamiseen, sekä liiketoimintaympäristön piirteisiin, kuten esimerkiksi riskipääoman saatavuuteen. Strategian tulisi edistää sellaisten yhteistyömuotojen kehittymistä, joka auttaa yrityksiä hyödyntämään niiden ulkopuolella olevaa tietoa ja joka johtaa alueellisessa kilpailukyvyssä korostuvan hiljaisen tiedon kehittymiseen. Hiljaisen tiedon kannalta tärkeämpää kuin lukeminen on tekeminen. Strategian tulee huomioida muiden asioiden ohella myös alueellisen imagon merkitys investointien ja koulutetun työvoiman houkuttelevuudelle. Kehittämisen yhteisten painoalojen (klusterialojen) visiossa Itä-Suomi tunnetaan vuonna 2006 Suomessa ja Euroopassa alueena, jossa uudistuneen ja monipuolistuneen talouden innovatiiviset toiminnot ja kulttuurit, sekä yritysten teknologinen kilpailukyky ja tehostuneet alueelliset innovaatiojärjestelmät synnyttävät vahvaa lisäarvoa vuorovaikutuksen, innovatiivisten prosessien ja keskittymisen keinoin. Itä-Suomessa on metsä- ja puualan, muovi-metallialan, terveydenhuollon ja hyvinvointiteknologian, informaatioteknologian sekä luomu- ja terveysvaikutteisten elintarvikkeiden teollisuuden ylivoimaista osaamista sekä keskittymiä ja verkostoja, jotka ovat ulospäin suuntautuneita, kansainvälisesti kilpailukykyisiä ja uusien yritysten syntyä, sijoittumista ja kasvua tukevia. Kulttuurin ja matkailun aloilla Itä-Suomi on nykyaikaisen informaatioteknologian keinoin helposti saavutettava, omaleimainen ja houkutteleva. Painoalakohtaisia visioita ja itäsuomalaisen yhteistyön potentiaalisia alueita on mainittu kuviossa 14. Kehittämistoimien ja yhteistyöhankkeiden arviointi- ja toteutuskehyksen elementit on esitetty kaaviossa 15. Toimintakehys koostuu kolmesta keskeisestä elementistä: Itä-Suomen yhteisten Tavoite-1 ohjelman painoaloiksi valittujen toimialojen klusteriperustaisesta kehittämisestä, maakuntakohtaisesta osaamiskeskusten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kehittämisestä sekä neljän työ- ja elinkeinokeskuksen maakuntakohtaisista teknologiapainotteisista kehittämisstrategioista. Kokonaisuutena, kaksitasoinen toteutuskehys, jossa osa toteutusväylistä ovat maakuntien yhteisiä ja osa maakuntakohtaisia, heijastaa Itä-Suomen talousmaantieteellistä toimintaperiaatetta ja maakuntien erilaisuutta sekä vahvuuksien että strategisen suuntautumisen osalta. 10

14 Itä-Suomen 4 maakunnan yhteisen Tavoite-1 rakennerahasto-ohjelman tavoitteeksi on asetettu alentaa työttömyys noin 7 %:iin jakson loppuun mennessä, hidastaa poismuuttoa sekä muuntaa alue kansainvälisesti kilpailukykyiseksi ja nopeasti kasvavaksi alueeksi. Ohjelmassa on neljä toimintalinjaa, joita rahoitetaan kutakin yhdestä EU rahastosta, sekä useammasta rahastosta rahoitettava teknisen tuen toimintalinja. Nämä ovat 1: Yritystoiminnan kehittäminen ja yritysten toimintaympäristön parantaminen (EAKR), 2: Osaamisen vahvistaminen ja työvoiman valmiuksien parantaminen (ESR), 3: Maaseudun kehittäminen (EMOTR) ja 4: Rakenteiden ja hyvän ympäristön kehittäminen (EAKR). Seitsemän edellä esitettyä klusteritoimialaa on nostettu maakuntien yhteisiksi painoaloiksi tässä ohjelmassa. Klusterikohtaisen lähestymistavan käyttö ongelmanratkaisussa ja teknologian sekä teknologian siirron kehittämiseksi on edullista myös siksi, että vastaavaa konseptia käytetään kansallisen teollisuus- ja teknologiapolitiikan formuloinnissa. Klusteripohjaisen kehittämisyhteistyön linja sisältää myös hiljattain perustetuttujen klusterityöryhmien toiminnan jatkamisen ja kehittämisen. Nämä edustavat toimialakohtaista Itä-Suomen laajuista keskustelufoorumia. Osaamiskeskusverkosto on merkittävä yritysten innovatiivisuutta tukeva taho ja tärkeä alueellisten innovaatiojärjestelmien elementti. Kansallisen osaamiskeskusohjelman tavoite on parantaa alueiden kilpailukykyä ja lisätä huipputeknologiaan tai osaamiseen perustuvien tuotteiden, yritysten ja työpaikkojen määrää. Tavoitteen saavuttamiseksi ohjelmalla edesautetaan: Yrityselämälähtöisten projektien toteuttamista Teollisuuden, tutkimuksen ja koulutuksen yhteistyötä Uusimman informaation ja osaamisen siirtoa yrityksiin Paikallisen luovuuden ja innovaatioiden hyväksikäyttöä Osaamisperustaisten liiketoimintamahdollisuuksien kehittymistä Itsenäistä alueellista kehitystä ja yhteisten strategioiden muodostamista. Käsillä olevalla toimintaperiodilla Suomessa toimii 16 osaamiskeskusta, joista kaksi (puutuotteiden sekä elintarvikealan keskukset) ovat valtakunnanlaajuisia verkostoja. Itä-suomessa toimii kolme alueellista osaamiskeskusta (aloina metsä- ja puu sekä muovi-metalli (Pohjois- Karjala), hyvinvointi (Kuopion seutu) sekä musiikki (Kainuu) ja lisäksi Etelä-Savon maakunnalla on luomuelintarvikkeiden osalta vetovastuu alan valtakunnallisessa osaamiskeskusverkostossa, ja Joensuun yliopisto toimii puutuotteiden verkosto-osaamiskeskuksessa. Osaamiskeskukset ovat jo lyhyen toimintansa aikana osoittautuneet erityisen menestyksekkäiksi luomaan uusia työpaikkoja ja synnyttämään ympärilleen uutta yritystoimintaa. Osaamiskeskukset ovat myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen eräs keskeinen paikallisen vaikuttamisen kanava. 11

15 Maakuntien TE-keskusten (joiden yhteydessä toimivat myös TEKES:in alueyksiköt) alueelliset teknologiapainotteiset kehittämisstrategiat luonnostellaan Itä-Suomen kaikissa maakunnissa syksyyn 2001 mennessä. Näillä neljällä maakuntakohtaisella strategiaprosessilla tulee olemaan tärkeä rooli viimeaikaisten yritysten tarpeita ja alueellisia vahvuuksia koskevien tutkimusten implikaatioiden käytäntöön panossa. Strategiat eivät perustu pelkästään RITTS-hankkeeseen vaan osin sen ulkopuolella erikseen kerättyyn tarkempaan maakuntakohtaiseen informaatioon. TEkeskusten etuna on vankka, suora kontakti alueensa yrityksiin sekä näiden tuntemus sekä yritystoiminnan yleisen että teknologian kehittämisen alueilla. Näin ollen niillä on valmiudet proaktiiviseen teknologian kehittämiseen yrityksissä, muun muassa yhdistämällä teknologian kehittäminen muuhun liiketoiminnan kehittämiseen. Toteutuskehyksen neljäs elementti, seuranta- ja arviointi, koostuu pitkälle kolmen muun elementin vaikutusten arviointiin, eikä erillistä päällekkäistä arviointitehtävää RITTS-hankkeessa syntyneille toimille perusteta. Esimerkiksi osaamiskeskusten toimintaa ja vaikuttavuutta arvioidaan maakuntakohtaisesti ensimmäisen kerran vuonna 2002 ja TE-keskuksilla on oma maakuntakohtainen arviointi- ja seurantamenettelynsä. Tavoite-1 ohjelman kaksivaiheinen seuranta koskee koko Itä-Suomen aluetta. Yleiskehityksen ja ohjelman tavoitteiden toteutumisen rinnalla tulisi kuitenkin seurata myös alueen innovatiivisuuden kehitystä (vrt. seurantaindikaattoreita käsittävä taulukko 3). VIITTEET Alomar, S. (1995). Governing systems of inovation: Regions and technology in Europe. The case study of Catalonia in the 1980s and 1990s. PhD dissertation, EUI, Firenze. CURDS, MERIT, PAIR and ÖIR (2000). Assessment of the RITTS scheme. Schutte, F. and P.C. van der Sijde (2000). The University and its region. Twente University Press. 12

16 Jääskeläinen, J. (2001). Klusteri tieteen ja politiikan välissä teollisuuspolitiikasta yhteiskuntapolitiikkaan. ETLA A:33, Taloustieto Oy, Helsinki. Kautonen, M. and M. Tiainen (2000). Regiimit, innovaatioverkostot ja alueet. Tampereen yliopisto, työelämän tutkimuskeskus, working papers 59/2000. Kay, J. (1995). Foundations of corporate success. Oxford. Porter, M. (1998). Clusters and the new economics of competition. Harward Business Review, November-December, TEKES (1998). Teknologia ja tulevaisuus. Helsinki. Yrittäjyyshanketyöryhmä (2001). Pohjois-Karjalan yrittäjyysohjelma. Esitykset yrittäjyyden edistämiseksi. Pohjois-Karjalan TE-keskus, Joensuu. 13

17 Taulukko 1. Klusterityöryhmien innovaatio- ja teknologia keskustelujen tiivistelmä Painoala Kehittämisen painopistealueet Visio Teknologiasynergia/Mahdollisia Tavoite-1 yhteistyöalueita Hyvinvointi Pohjois-Savo (mm. Kuopion seudun hyvinvointiteknologian osaamiskeskus): Terveydenhuollon teknologia: Diagnostiikka, lääkintälaitteet, terveydenhuollon tietojärjestelmät (erityisosaamisalueita kuvantamismenetelmät, biosignaalien mittaaminen, terveydenhuollon asiantuntijatietojärjestelmät, terveydenhuollon uusmediatuotanto, langaton tiedonkeruu, laboratorioautomatiikka ja robotiikka, diagnostinen teknologia, apuvälineet ja ergonomiatuotteet sekä muotoilu, mallinnus ja käytettävyys) Diagnostiikka, lääkintälaitteet, terveydenhuollon tietojärjestelmät Lääkekehitys: lääkeaineiden suunnittelu, seulonta, synteesi ja valmistus, lääkeaineiden vaikutustutkimus, biotekninen lääkekehitys, kliininen lääketutkimus Elintarvikebiotekniikka, kliininen ravitsemus, erityiselintarvikkeet, elintarvikkeiden terveellisyys ja turvallisuus Eläin ja kasvibiotekniikka Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotteistaminen ja kehittäminen Pohjois-Karjala: Terveydenhuollon teknologian soveltaminen: kuvantamismenetelmät, terveydenhuollon asiantuntijatietojärjestelmät, terveydenhuollon uusmediatuotanto, tiedonkeruu, palvelujärjestelmän Hyvinvointiteknologian yritystoiminnan kohoaminen keskeiseksi yritystoiminnan muodoksi sekä väestön hyvinvointivajeiden vähentäminen ja kääntäminen voimavaroja tuottavaksi yritystoiminnaksi. Hyvinvointipalvelujen turvaaminen ja niiden tuottavuuden kohottaminen. Itä-Suomi on edelläkävijä liittyen: itsenäiseen selviytymiseen ja sitä tukevaan innovaatiotoimintaan hyvinvointiteknologiseen tutkimus- ja kehitystyöhön ja yritysosaamiseen sosiaali- ja terveydenhuollon uusiin palveluratkaisuihin elintarvikkeiden terveellisyyteen ja ruokaturvallisuuteen liittyvään tutkimus- ja yritysosaamiseen Ravitsemuksen kehittäminen osana kansanterveyttä (erityiselintarvikkeet, ravitsemushoitopalvelujen kehittäminen, funktionaaliset elintarvikkeet) Väestön ikääntymiseen liittyvien sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien lieventäminen (kotona asumista helpottava teknologia, lääkekehitys, ikääntymiseen liittyvien ongelmien ratkaisut) Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottavuutta kohottava teknologia ja innovaatiot (mm. yhteiset terveydenhuollon tietojärjestelmät, sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotteistaminen) Sosiaalipalvelujen yritystoiminnan edellytysten kehittäminen, erikoisalojen (kuten lasten, vanhustenhuolto, huumeet) markkinointi alueen ulkopuolelle 14

18 kehittäminen Sosiaalihuollon teknologia: ICT teknologian soveltaminen, sosiaalihuollon asiantuntijatietojärjestelmät ja uusmediatuotanto, itsenäisen suoriutumisen palvelujen ja teknologian kehittäminen, muotoilu, käytettävyys ja ergonomiatuotteet Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotteistaminen Etelä-Savo (strategia laadittavana): Sosiaaliset innovaatiot Palvelutuotanto Kainuu (strategia laadittavana): Liikunta hyvinvointitekijänä Puolustusvoimien terveydenhuolto ja hyvinvointikysymykset Palvelujärjestelmien kehittäminen, uudet palvelumuodot Agrobioteknologia Metsä/puu Kehitys merkittävää eri materiaalien ja teknologioiden yhdistämisessä ja ominaisuuksiltaan käyttökohteeseen tarkennettujen puutuotteiden kehittämisessä. Paikallisen teknologiaosaamisen alueita ovat muun muassa: mittalaiteteknologia, bioteknologia (Kainuu) termoplastinen puu, komposiitti teknologia ja metsäekosysteemin hallinta (Pohjois-Karjala) metsänviljely, monitoimikoneet, energiapuu (Pohjois-Savo) Pohjois-Karjalassa osaamiskeskus, jonka erikoisosaamisen alueita ovat metsävarojen käyttö ja puuteollisuus: Metsä- ja puuteknologian alan huippuosaamispohja on hyvin laaja-alaista ja vahvistuu ja vakiintuu; Pohjois-Karjalan metsäja puualan osaamiskeskusta kehitetään ja hyödynnetään maksimaalisesti Itä-Suomessa. Itä-Suomen: Teknologiaosaaminen huippua muun muassa mittalaiteteknologiassa, lämpöpuun laiteteknologiassa, puukomposiitti ja muiden luonnonkuituisten komposiittituotteiden teknologiassa, metsäekosysteemin hallinnassa ja monitoimikoneiden valmistuksessa. Toimialan jalostusaste ja työvoiman ja investointien houkuttelevuus kohoaa toimialan teknologian tason ja imagon myötä. Metsä/puualan teknologiaimagon kohottaminen työvoiman ja huippuosaajien turvaamiseksi tulevaisuudessa Puurakentamisen tutkimus- ja kehityshankkeet Terveen asumisen ja ergonomian osaaminen/kehittäminen; Oulun yliopiston ja P-K AMK:n muotoiluosaamisen hyödyntäminen uusien innovatiivisten puutuotteiden kehittämisessä 15

19 puuraaka-aineen materiaaliominaisuudet mekaanisen puuteollisuuden liiketoiminta, tuotantotalous ja teknologiaosaaminen metsä- ja puutalouden informaatio- ja asiantuntijajärjestelmät puun uusio- ja energiakäyttö metsä- ja puualan ympäristöosaaminen ja ympäristöviestintä. Osaamiskeskus on vahvasti verkottunut mm. Lahden muotoiluosaamiseen. Perustutkimus (Joensuun yliopisto) vankkaa mm. metsäekosysteemin ja ilmaston lämpenemisen vaikutusten aloilla. Elintarvike Painopistealueita: Luomuraaka-aineiden jatkojalostuksen alueella, luomuelintarvikekehitys, perinteisiä lisäaineita korvaavien luontaisten lisäaineiden kehittäminen Elintarviketalouteen liittyvän uuden teknologian ja analyysimenetelmien kehittäminen (esim. analysoinneissa käytettävä elektroninen nenä) Kuluttajien erityisruokavaliovaatimusten tunnistaminen (esim. allergikot) ja heille soveltuvien erikoistuotteiden kaupallistaminen Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittäminen ja tuotanto; erityisosaaminen lähinnä kliinisessä tutkimuksessa ja ruokaturvallisuudessa Markkinointi- ja logistiikkajärjestelmien kehittäminen Elintarvikkeiden tuotantoprosessien ja pakkausten kehittäminen Lähiruokatuotanto Erikoisosaamisen alueet/kehittämistoiminnan tehtävät jaettu Itä-Suomen elintarvikeosaaminen valtakunnallisesti huippua luomuruokatuotannon jatkojalostuksessa erikoiselintarvikkeiksi näiden edellyttämän teknologian ja analyysimenetelmien kehittämisessä elintarvikkeiden kliiniseen tutkimuksen ja ruokaturvallisuuden kehittämisessä. Luomutuotannon kaupalliset mahdollisuudet (asiakassegmentit) tunnistettu ja alueella vahvaa jatkojalostusta erilaisten kuluttajaryhmien vaatimuksiin sopiviksi erikoistuotteiksi. Elintarvikealan yritysten ja toimijoiden verkostot: oppimisprosesseja ja potentiaalisia etuja: tuotekehitys ja tuotantoprosessien hallinta (ml. kone- ja laiteteknologiaosaaminen) pakkausteknologia, markkinointi kuljetukset/logistiikkajärjestelmät Synergiaetuja myös: elintarviketuotannon ITsovellutusten, alkuperäketjujen (jäljitettävyys), laatujärjestelmien sekä toimitusvarmuuden kehittämisessä. 16

20 Itä-Suomessa: Pohjois-Savo: ruokaturvallisuus, bioteknologia Etelä-Savo: luomu (ELO) Pohjois-Karjala: koulutus/markkinointi Kainuu: biotekniikka Kulttuuri Kainuu: Virtuosi osaamiskeskus: Erityisesti kamarimusiikin alan palvelut ja sisältötuotanto, festivaaliosaaminen Digitaaliset ja verkon kautta välitettävät nuotisto-, äänite-, valokuva- ja tekstipalvelut, äänitys- ja managerointipalvelut Verkkopalvelut Musiikin pedagogiset aineistot Multimediaosaaminen (esim. Kalevalaisen kulttuurin keskus Juminkeko, IS-Center) Itä-Suomi edelläkävijä kulttuurin ja kulttuuriihmisten esittelemisen välineissä ja tuloksissa Uuden teknologian (internet, multimedia) avulla näkyvä osa Eurooppalaista kulttuuria Kulttuurin yritystoiminta ja tuotteistaminen kehittynyttä Musiikin verkkopedagogiikan ja virtuaaliopetuksen kehittäminen Kulttuurin tuotteistamisen ja yritystoiminnan kehittämishankkeet, erityisesti uuden teknologian avulla (mm. multimedia, internet- ja avteknologia, kulttuuri matkailutuotteena) Etelä-Savo: teknisen ja ideologisen arvoilmapiirin yhdistäminen : Kulttuuriteollisuus ja sisältötuotanto uutena kulttuurin välityskanavana internet ja sen jatkuvasti uusiutuvat mahdollisuudet kulttuurin yritystoiminnan kehittäminen Pohjois-Karjala: mm. ortodoksisen kulttuuriperinnön hyödyntäminen sisältötuotanto, multimedia Pohjois-Savo: tiedot täsmentyvät myöhemmin Tietoteknologia Kehittämisen painopisteitä: Pohjois-Savo: erityisesti hyvinvoinnin ja Itä-Suomi on edelläkävijä virtuaaliopetuksen ja opetusteknologian kehittäjänä, kokeiluympäristönä ja Yleiset puitteet kasvavien yritysitujen tukemiseksi; verkosto-osaaminen, kansainvälistymisen osaaminen, 17