Transkriptio

1 Minä olen Matti Lintilä ja olen datanomiopiskelija Oulaisten Liiketalouden yksiköstä. Olen 25- vuotias ja harrastan pelaamista, pelien tekemistä sekä toisinaan basson soittoa. Olen alunperin kotoisin Kannuksesta, mutta muutin Oulaisiin opintojen perässä n. 2 vuotta sitten. Kun sain tietää, että koulumme kautta olisi mahdollista päästä ulkomaille työssäoppimaan, niin päätin heti tarttua tilaisuuteen ja ilmoittauduin mukaan. Pian sainkin kuulla, että olisin menossa Kiinaan Shanghaihin Konecranesille työssäoppimaan. Tästä alkoikin nousta pintaan varsin sekalaiset fiilikset, sillä matkaa odotti sekä innolla että pelolla Matkani Shanghaihin alkoi Oulun Lentokentältä ensin Helsinkiin ja sieltä jatkolennolla Shanghaihin. Lento sujui hyvin ja lentokoneruokakin oli yllättävän hyvää, nukkua tosin en saattanut ollenkaan. Saavuimme Shanghaihin paikallista aikaa 07:10 muistaakseni. Lentokentällä meidän vaatimatonta 11 hengen saattuettamme oli vastassa opas, joka muistaakseni sanoi olevansa Ting Ting. Ting Ting viittoi meidät bussille, jossa bussikuski lastasi laukkumme sekä meidät kyytiin ja kyyditti meitä halki Shanghain majoituspaikallemme Guilun Lu 55. Saavuttuamme Guilin Luhun, odotimme respassa, kun ohjaajamme hankki meille huoneet. Tämän jälkeen veimme tavaramme kukin omiin huoneisiin ja lähdimme melkein heti sitten syömään. Kiinalainen liikenne on aivan jotain kaoottista ja tien ylittäminen on aina yhtä jännittävää. Söimme kiinalaisessa ravintolassa ja tarjolla oli kuin olikin yllätys yllätys kiinalaista ruokaa. Olin jo aiemmin kuullut siitä, että Kiinassa syödään pääsääntöisesti puikoilla, mutta jostain syystä en ollut halunnut opetella niillä syömistä ennen matkaa. Olisin syönyt enemmänkin, mutta en saanut ruuasta oikein otetta. Syönnin jälkeen teimme muutamia ostoksia. Ostimme myös osan kanssa paikalliset prepaid liittymät kännyköihin. Loppupäivä menikin sitten vaan hotelliin kotiutumiseen ja aika erosta toipumiseen.

2 Kävimme tänään Buddha Temppelissa. Siellä oli puusta ja jadesta veistetty Buddha. Jade Buddhaa ei saannut kuvata. Osallistuimme myös teeseremoniaan, jossa sai mm. diabeetikoille tarkoitettua teetä. Tämän jälkeen kävimme jossain kommari näyttelyssä, sadan juanin kaupassa missä kaiken piti maksaa n. 100 juania. Näin ei kuitenkaan ollut. Siinäpä se päivä menikin sitten sight seeingin yhteydessä Tänään oli viimeinen vapaapäivä, joten otin tosi lunkisti. Kävimme katselemassa vielä hiukan nähtävyyksiä ja syömässä hienossa ravintelissa. Päivä meni todella äkkiä.

3 Tänään olisi luvassa tutustumiskäynti Konecranesilla. Puolen päivän aikoina lähdimme Anne- Maijan, Henrikin ja Harrin kanssa taksilla kohti tulevaa työpaikkaamme. Lopulta taksi löysi perille ja menimme konttorille. Ilmoittauduimme ja jäimme odottelemaan kontaktiamme. Pian kontaktimme, Simon, saapuikin ja sanoimme käsipäivää. Menimme sitten kokoushuoneeseen juttelemaan ja täyttelemään kouluni papereita. Kun kaikki muodollisuudet olivat ohi, minulle näytettiin tuleva työpisteeni. Tämän jälkeen eräs suomalainen työntekijä esitteli meille tehtaan puolta, koska se liittyi jotenkin Henrikin ja Harrin työhön. Sovittiin että hekin tulisivat Konecranesille nyt seuraavan kolmen päivän aikana. Kiertelyn jälkeen palasimme vielä hetkeksi kokoushuoneeseen juttelemaan ja sitten lähdimme takaisin hotellille. Päivän päätteeksi päätinkin tehdä jotain outoa, mennä parturiin nimittäin. Henrik lähti minulle taustatueksi. Parturi olikin mielenkiintoinen kokemus. Sain itselleni permanentin, vaikka en sitä erikseen pyytänyt.

4 Klo: 07:30 ja on ensimmäisen varsinaisen työpäivän aika. Menimme töihin porukalla taksilla. Taksi taisi maksaa jotain 69 juania, jos nyt aivan oikein muistan. Ekana päivänä esimieheni tuli minua vastaan aulassa ja ohjasi minut työpisteelleni, johon sitten asetuin taloksi. Myöhemmin minulle tuotiin oma kannettava työkoneeksi. Käytiin Henrikin ja Harrin kanssa syömässä ruokalassa. Harvinaista herkkua kyllä. Täytyy sanoa, että ei ollut läheskään niin pahaa kuin odotin. Puikoilla syöntikin on alkanut luonnistua pikkuhiljaa ja vedinkin riisiä niinkuin vanha tekijä. Tuo juomapuoli vaan vähän ihmetytti, sitä ei nimittäin ollut työpaikkaruokailun yhteydessä laisinkaan. Noh, maassa maan tavalla. Päivän toisen puoliskon aikana minulle näytettiin mitä minun pitäisi täällä tehdä tulevaisuudessa. Windowsin asennusta verkon kautta Eiköhän tuo onnistu. Työpäivä loppui klo ja palasimme porukalla hotellille taksilla Aamulla töihin taksilla. Töissä pääsin tutustumaan firman ERP-systeemiin, sekä päivittämään jotain tietokantaa ja tekemään meeting room -ilmoituksia nettiin jollakin Microsoftin ohjelmalla, jota en nyt muista mikä se oli. Työpäivä kului madellen. En ollut saanut taaskaan kunnolla nukutuksi. Näitä univelkoja on alkanut kerääntyä aivan liikaa. Lopulta työpäivä oli pulkassa. Rahani olivat jo melkein loppuneet, mutta riittivät juuri ja juuri taksiin (täytyy opetella kulkemaan metrolla ja bussilla niin pian kuin mahdollista). Yritin käydä nostamaan rahaa automaatilta, mutta se ei jostain kumman syystä onnistunut. Koetin vielä myöhemmin toisesta automaatista, mutta sekään ei tuottanut tulosta. Rahaa tai ei, päätin kuitenkin lähteä illastamaan muutaman muun kanssa Big Bamboo nimiseen länkkäriravintolaan jossa meillä oli sovittu tapaaminen muutaman suomalaisen yrittäjän kanssa. Ruoka oli yllättävän kallista, joten jätin väliin ja pysyin vain juoma puolella, vaikka ei sekään mitään halpaa ollut. Meidän onneksemme meille tarjottiin, eikä minun siis

5 tarvinnut ottaa lainaa keneltäkään. Ravintolasta palasimme takaisin hotellille. Kävimme vielä vähän matkanpäässä sijaitsevassa ei-niin-laadukkaassa ravintolassa. Otin jotain nuudelisoppaa. Siinäpä se päivä aikalailla sitten meni Sukkia, sukkia, sukkia, ei löydy sitten mistään. Olen varma että lähtiessäni otin niitä ainakin seitsemät mukaan, nyt en enää löydä kuin kahdet. En tiedä olenko tulossa hulluksi, mutta johonkin vaatteitani on alkanut kadota. Tai ehkä olen vain vainoharhainen, joka saattaa hyvinkin johtua siitä, että en ole juurikaan saanut nukutuksi öisin ja täten yöunet ovat olleet 3-4 tunnin luokkaa. Töihin menin taas taksilla. Työpaikalla on asiat on suhkot hyvin Luulisin. Työkaverit ovat kohteliaita, kivoja ja silloin tällöin tulee vaihdettua heidän kanssaan muutama sananen englanniksi. Toivon vaan, että he eivät tulkitsisi ujouttani töykeydeksi. Tänään on ollut harvinaisen hiljainen päivä. Puolen päivän jälkeen sain päivän ensimmäisen tehtävän, asentaa windows 7. Onneksi käyttöjärjestelmien asennus on minulle tuttua puuhaa jo ennestään ja olisin varmasti onnistunut yksinkin, mutta koska kiinalaiset ovat kovin avuliaita, sain tehdä hyvin vähän itse. Noh, ei siinä mitään. Ruokalassa oli jälleen kerran mielenkiintoista ruokaa tarjolla, osa näytti ainakin madoilta. Join jugurtin jälkkäriksi. Ja päivä senkun vain paranee Sain nimittäin asentaa kaksi läppäriä lisää. Siinähän se työpäivä sitten menikin ja ei siinä muuta kuin taksilla takaisin hotellille. Mutta rahapulani sen kun vain jatkui ja asialle täytyi tehdä jotain. Lähdimme siis Henrikin ja Harrin kanssa etsimään minulle toimivaa automaattia, mistä voisi nostaa edes hitusen pätäkkää. Viimein sitten löysimme sellaisen erään lähellä olevan hotellin aulasta. Olin taas rahoissa ja ehdotinkin sitten, että lähtisimme syömään samantien. Kävimme syömässä kampusalueella olevassa ravintelissa. Syötiin rapuja, ankkaa ja minä söin vahingossa sen ankan pään. No ei siinä mitään, mitä nyt vähän luinen. Kylläisinä ruuasta pyörimme siitä sitten Walmartiin, mistä tuli ostettua ainakin hammasharja, boksereita ja tietenkin sukkia. Kun ostokset oli tehty suuntasimme takaisin hotellille Se onkin työviikko melkein lusittu. Tänä aamuna ennen töihin menoa kävin Anne-Maijan kanssa katsomassa miten bussilla ja metrolla pääsisi työpaikalleni. En kerennyt kuitenkaan Konecranesin omaan shuttle bussiin, joten jouduin menemään vielä kerran taksilla. Koko aamupäivä hujahti Koneella. Ruokalassa oli tänään erilaisia matoja, läpinäkyviä nimittäin. Jätin tällä kertaa syömättä ne. Riisi kyllä maistui. Ruokailun jälkeen menin takasin sorvin ääreen. Sain asennella taas parit windowsit, toisen tikulta ja toisen verkon kautta. Kohta olisi viikon viimeinen työpäivä pulkassa ja pitäisi lähteä kokeilemaan onnea metron ja bussin kanssa. Saa nähdä löydänkö perille! (No tietenkin eksyin ja tulin loppumatkan sitten taksilla hotellille.) Viikonloppu Viikonloppu kului rauhallisissa ja rauhattomissa merkeissä. Lauantaina oli jopa +29 astetta lämmintä. Käytiin Henrikin kanssa Pizza Hutissa syömässä. Kävimme myös Shanghain Circus Worldissa joka oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Sunnuntaina tuli lepäiltyä oikein todenteolla.

6 Heräsin klo 06:20. Tänään olisi ensimmäinen päivä kun joudun menemään soolona työpaikalleni. Lähdin hyvissä ajoin, että kerkiäisin työpaikan shuttle bussiin, minne täytyy mennä ensin julkista bussia sekä metroa käyttäen. Turhaa ennakoin, nimittäin julkinen lähti samaan aikaan kuin viimeksikin, eli aivan liian myöhään. En aivan kerennyt työpaikan bussiin, joten otin takapakkia ja menin metron vaihdoilla linja yhteentoista, joka veisi minut mahdollisimman lähelle työpaikkaani. Sieltä otin taksin ja kiidin kuin tuulispää hurjaakin hurjemman kilometrin työpaikkalleni. Töissä oli taas samaa tuttua hommaa. Ruoka oli tosi hyvää ja jälkkäriksi oli pillimehu. Sai kerrankin ruokailun yhteydessä jotain juotavaa. Kun työpäivä päättyi, katsoin parhaaksi palata hotellille taksilla. Taksi kuski ajoi kuin mielipuoli ja olin hetken varma että loppuni oli koittanut, mutta niin vain siitäkin selvittiin. Olin koko loppupäivän hotellilla.

7 Tänään sen vihdoin tein! Ensimmäistä kertaa työpaikalle ilman taksia. Menin bussilla, metrolla ja kävelin sen kilometrin minkä viimeksi menin taksilla. Töissä asentelin taas käyttiksiä. Ruoka oli tänäänkin todella hyvää ja esimies tarjosi kokikset. Paluumatka hotellillekin meni harvinaisen hyvin, kunnes hyppäsin bussiin, joka vei minut keskustaan, eli aivan väärään suuntaan. Se oli puhdas oma moka. Jäin keskustassa pois kun kuski ajoi jostain syystä porukkaa pihalle. En löytänyt enää busseja jotka olisivat menneet takaisin päin, niinpä huidoin itselleni taksin. Huonoksi onnekseni kyseessä oli pimeä taksi. Tällä taksikuskilla ei ollut kuskin lisenssiä näkyvillä, kuten tavallisesti täälläpäin taksikuskeilla on. Lisäksi mittari pyöri epätavallisen kovaa vauhtia ja voisin jopa vannoa sen pyörineen vaikka olimme paikoilla. Meinasin jo huomauttaa mittarista, mutta kuski oli sen verran häijyn näköinen kaveri, että katsoin parhaakseni pitää vain turpani kiinni ja nauttia kyydistä. Perille se kuitenkin löysi, melkeinpä paremmin kuin oikeat taksit. Taksi matka oli kuitenkin todella halpa. Kuittia en tietenkään saanut, kun ei ollut edes kuittikonetta. Oli jo myöhä kun saavuin takaisin hotellille. Istuin hotellin aulaan kahville ja vaihdoin perinteiset pari sanaa kahvilan pitäjän kanssa. Tämä kertoi muutaman matkatoverini menneen syömään hotellin ravintolaan, joten menin itsekin perään, koska nälkä oli kova. Jotain syötyäni piristyin hiukan ja loppu illan olinkin huoneessani Tänään satoi kaatamalla vettä. Todella surkea keli ensimmäistä kertaa täällä ollessani. No, pakko kai se on töihin lähteä. Tavalliseen tapaan menin bussi/metro kyydillä kilometrin päähän työpaikastani ja kävelin sitten kaatosateessa loppumatkan. Olin aivan litimärkä, kun saavuin toimistolle, jossa olin tänään yllätyksekseni ensimmäisenä. Kaadan kahvia kupillisen naamaan ja

8 aloitan päivän työt. Koko aamun oli todella hyvä olo, mutta puolenpäivän jälkeen alkoi särkeen päätä aivan tajuttomasti ja tuli tosi kylmä. Otsani tuntui olevan tulessa ja olo alkoi muuttua entistä huonommaksi. En kyennyt enää keskittymään mihinkään, joten marssein esimieheni luo ja pyysin loppupäivän vapaaksi. Sain vapaata ja otin sitten taksin takaisin hotellille, koska metroon minusta ei ollut tässä kunnossa menemään. Hotellilla tömähdin heti vuoteelleni ja nukahdin. Iltapäivällä heräsin ja olo oli hiukan parantunut. Sain kaveriltani särkylääkkeen tämän tultua takaisin hotellille. Kävimme sitten taas kerran KFC:sta hakemassa syötävää. Olo alkoi pikkuhiljaa parantua, mutta kylmä oli edelleen. Lepäilin vielä hetken ja päätin sitten vilustumisestani huolimatta lähteä muiden kanssa ulos syömään. Kävimme kampus alueen ravintolassa, samassa jossa olimme heti Kiinaan tultuamme ensimmäisenä päivänä käyneet. Syy tähän porukalla syömiseen oli se, että osa meidän matkaseurueesta lähtisi huomenna takaisin Suomeen. Me seitsemän opiskelijaa jäisimme nyt päineen tänne Kiinaan. Kun saimme syötyä, kävin nostamassa lisää rahaa viereisen hotellin aulasta ja palasimme sitten omalle hotellillemme. Loppuillan vietinkin sitten enimmäkseen omassa huoneessani Arki luistaa rutiinina, sekä bussi ja metro matkat ovat alkaneet jo maistua puulta. Se jännitys, mikä alussa oli, on nyt tyystin kadonnut ja usein huomaankin olevani aivan omissa maailmoissani suuren ihmismassan keskellä. Ei vaitiskaan. Ei se ole mihinkään kadonnut. Joskus jännitystä lisää vielä enemmän se, että yrität tulla ulos täyteen ahdetusta metrosta ja pääset hyppäämään ovien välistä, juuri ennen kuin ne sulkeutuvat. Taisin tänään myös repäistä samalla jotain kiinalaista tyttöä hiuksista ja haluaisinkin tässä sanoa, että se oli vahinko ja olen hyvin pahoillani Mutta siinä paniikissa mieleeni ei ensimmäisenä tullut miten sitä sanottiinkaan anteeksi. Pelkkä sorry olisi varmasti riittänyt. Täytyy kyllä myöntää, että metrossa ja bussissa istuminen on kuitenkin sen verran puuduttavaa, niin että sehän on vaan ihan kiva kun joutuu välillä tuollaisiin tilanteisiin. Työpäivä meni perinteiseen tapaan madellen ja tällä kertaa kävelin caobaon metroasemalta suoraan hotellillemme. Väsyneenä menin huoneeseeni siinä toivossa, että ehkä siivoja olisi tuonut minulle vesipullon, mutta se toive osoittautui turhaksi. Onneksi sain Tomilta vesipullon ja sainkin tehtyä itselleni illalla gurmeepurkkinuudeliaterian. Tuli pestyä myös hiukan nyrkkipyykkiä. Illalla juhlittiin Matiaksen synttäreitä ja vedettiin kakkua. Juhlin siinä samalla vähän minun ja avopuolisoni kihlajaispäivää Se olisi taas perjantai ja aamulla tulikin lähdettyä tavallista pirteämpänä töihin. Päivä meni perinteiseen tapaan eikä mitään kummempaa oikeastaan sattunut. Illalla tulikin sitten vain rentouduttua ja käytyä ravintolassa syömässä. Viikonloppu II Lauantaiaamulla n. klo lähdimme porukalla People Squarelle ostoksille. Laiskat menivät taksilla ja me reippaat menimme metrolla. Kävimme pizza hutissa syömässä. Tämän jälkeen osa meni käymään myös jossain vahanukkenäyttelyssä. Minua ei jostain syystä huvittanut sinne mennä. Sen sijaan suuntasin Katjan kanssa suoraan kopiomarkkinoille. Sieltä mukaani lähti enimmäkseen tulijaisia. Olen selvästikin oppinut tinkaamisen jalon taidon tässä muutaman viikon aikana ja sain kaiken haluamani suhkot halvalla. Iltapäivällä heittäydyimme kaikki laiskoiksi ja menimme taksilla takaisin hotellille ja kävimme osan porukan kanssa kampuksella syömässä. Sunnuntaina lepäilin miltein kokopäivän, kun oli nimittäin vähän flunssaa.

9 Se olisi taas uusi viikko alkamassa ja viime yönä tullut nukuttua vain vartin verran. Mutta ei anneta sen hidastaa. Klo 06:45 lähden hotellilta, hyppään bussiin, menen metroon ja kävelen töihin. Töissä päivä menee tavallisesti ja olo on kuin olisi kännissä. klo 17:00 Töiden jälkeen hyppään bussiin, menen metroon ja kävelen hotellille. klo 19:00 olen hotellilla, syön, pesen nyrkkipyykkiä ja menen nukkumaan. Siinäpä meni tuiki tavallinen maanantai Kuuden tunnin yöunien jälkeen on paljon pirteämpi olo. Tänään työpaikalleni lähti mukaan Matti (Opettaja, Porvoo International College). Hän tuli katsomaan millaista työtä teen ja mitä Shanghain Konecranesilla ylipäätänsä tehdään. Ruokailun jälkeen hän sitten lähti ja minä jäin töihin loppupäiväksi. Työpäivä meni perinteiseen tapaan. Hotellille päästyäni kävimme kaiman kanssa hotellin omassa ravintolassa syömässä, sillä välin kun muut olivat syömässä torakoita. Hyvää oli, mutta enemmän syötävää olisi saanut olla annoksissa Keskiviikko. Aamulla en millään meinannut päästä ylös sängystä. Ennätin bussiin juuri ja juuri. Metrossa nukahdin pystyyn. Töissä jouduin nipistelen itseäni pysyäkseni hereillä. Töistä kun pääsin, menin käymään kampuksella nostamassa rahaa ja syömässä. Jostain kumman syystä jota en tiedä, tarjolla oli vain yhden sorttista ruokaa: Riisiä, tofua, kalaa ja rehua. Hyvää oli ja nälkä lähti. Eikä maksanut euroina varmaan kuin 2,39. Siitä sitten menin hotellille, kävin aulassa, kaupassa ja sitten menin nukkumaan.

10 Torstain aamu ja työpäivä oli kuin kopio edellisestä, joten en jaksa sen kummemmin alkaa siitä selostamaan. Lähdimme töiden jälkeen porukalla etsimään ravintolaa ja valitsimme sattumalta jonkun. Se oli mielenkiintoinen paikka tosiaan, eräänlainen Hot Pot. Heittelimme itse punaiset lihat kattilaan jossa annoimme niiden rauhassa valmistua. Lisäksi heitimme sekaan jotain palleroita, jotka vaikuttivat olevan jonkin sortin tuulihattuja ilman kermavaahtoa. Tilasimme lihaa vahingossa aika reippaasti, mutta melkein kaikki tuli syötyä. Ruokailun jälkeen kävimme mutkan Walmartissa. Matkaani tarttui mausteita, nuudeleita ja sukkia. Sitten lähdimme takaisin hotellille. Muut menivät huoneeseen ja itse jäin joksikin aikaa aulaan. Jonkin ajan kuluttua muutamat matkatoverini liittyivät seuraan. Meillä on kyllä kieltämättä aivan mahtava ja värikäs matkaseurue. Hauskaa siis on ollut Ihan normi päivä. Kävin töissä, söin ja nukuin. Viikonloppu III Virallisesti viimeinen viikonloppu, sillä ensi viikon lauantaina tulemme takaisin sinne kylmään Suomeen Katotaan, jos sitä kerkiäisi vielä vaikka kokolle lämmittelemään. Kuitenkin Vaikka viikonloppua oli odottanut jostain syystä kuin kuuta nouseva, niin mitään jännää ei oikeastaan tapahtunut. Tämä oli kenties koko reissun tylsin viikonloppu. Lauantaina nukuin pitkään, pesin nyrkkipyykkiä, kävin aulassa ja jne Olin oikeastaan koko päivän hotellilla. Sunnuntaina käytiin pienellä porukalla Walmartissa ja kävin syömässä mäkkärissä. Niin juu ja käytiin myös kopiomarkkinoilla People Squaressa Viime yönä tulikin nukuttua taas koiranunta. Lisäksi olen saanut jostain taas tämän ihanan flunssan, mikä ei tosiaankaan ole kovin vaikeaa täällä Shanghaissa. Ei siinä sitten muuta kuin kurkku kipeänä aamuun ankeaan. Metrossa oli taas aivan liikaa väkeä, mutta en antanut sen pilata valmiiksi pilalla olevaa aamuani, vaan jatkoin surullista marssiani työpaikalleni. Töissä oloni vain paheni entisestään, mutta onnistuin sinnittelemään siellä koko päivän. Olin pyörtyä paluumatkalla metrossa. Hotellille päästyäni näin aulakahvilan tiskillä olevan muutaman matkatoverin ja mieli teki itsekin jäädä siihen, mutta päätin kuitenkin suunnata heti omaan huoneeseeni lepäämään. Söin nuudeleita ja laitoin makuulleni joksikin aikaa. Illalla olo oli jo sen verran parempi, että menin käymään aulassa ja kaupassa Oloni on aivan kamala. Pääni räjähtää ja päätin juuri, että tänään en mene töihin. Nyt pitäisi vain saada jotenkin ilmoitettua työpaikalleni. Yritin aluksi soittaa ylös ottamaani numeroihin, mutta turhaan, sillä ilmeisesti a) numerot oli väärät, b) ei muuten vaan saanut yhteyttä, c) prepaid on loppu. Onneksi kaimani sai neronleimauksen kuultuani ongelmastani ja ehdotti että voisin kirjoittaa sinne sähköpostia. Ryhdyinkin tuumasta toimeen ja pian sainkin vastauksen, että siellä oltiinkin jo oltu hiukan huolissaan kun ei ole mitään kuulunut. Sain kuitenkin päivän vapaaksi. Söin aamiaiseksi dumplingeja aulassa ja sain jotain paikallista lääkejuomaa myyjältä. Tämän jälkeen nakkasin buranan naamaan ja menin lepäämään. Nukuinkin sitten kokopäivän huoneessani. Illalla olo tuntuikin jo paremmalta ja päätin että menen jo huomenna takaisin töihin. Kunpa olisinkin tiennyt minkälainen aamu odottaa

11 On se kumma, että varttitunnin yöunienkin jälkeen jaksaa naureskella itsekseen tilanteen koomisuudelle. Eilen olin jo nimittäin aivan varma, että olisin kunnossa ja valmiina lähtemään töihin. Nyt en nousisi ylös sitten kirveelläkään. Koko aamuyö oli ollut infernaalista tuskaa ja sen jälkitila jotain aivan järkyttävää. Pistin taas postia töihin ja sanoin lepääväni vielä tämän päivän. Sain luvan. Lepäilin sen päivän. Illalla hyvästelimme porukalla opettaja Matin, joka lentää seuraavana päivänä takaisin Suomeen Klo on 06:40 ja nukahdin taas vasta joskus 05:30. Noh, onneksi kuumeilu on lakannut ja aamuja ei ole enää montaa jäljellä. Mietin muutaman kerran, että pitäisikö vain ottaa vasta tunnin päästä taksi, mutta sain jotenkin sitten itseni kerättyä ylös ja lompottelin bussille. Bussilla menin Guiling Roadilta Caobao Roadille. Metron otin sitten perinteiseen tapaan linja 2 linja 4 ja linja 4 linja 11 kunnes saavuin Qilishan roadille. Nyt on kyllä pakko mainita tämä eräs herrasmieshenkilö, joka on jo sen verran monena aamuna juossut minua vastaan työmatkallani Ilman paitaa. Välillä tämä huvittava hahmonen tykkää juoksennella myös takaperinkin sateessa. Hän vaikuttaa oikein iloiselta kaverilta. Töissä esitin toiveen siitä, että olisiko mahdollista saada huominen (perjantai) vapaaksi, koska haluaisimme vielä käydä matkaseurueen kesken jossakin. He lupasivat minulle vapaata. Sain viimeisen päivän kunniaksi tehdä hiukan excel kaavioita ja työporukka käytti minua jopa syömässä erään ostoskeskuksen ravintolassa. Ruoka oli tosi hyvää ja sitä tuli ahdattua enemmän mitä jaksoi edes syödä. Täytyy sanoa, että yhtä reiluja ja mukavia työkavereita minulla ei ole koskaan ollut. Jään kaipaamaan heitä. Harmittaa vain tämä suuren suuri kielimuuri välillämme, mutta onneksi tärkeimmät asiat voi selittää aina englanniksi. Palasimme sitten takaisin töihin. Työpäivän päätteeksi sitten melkein haikeana hyvästelin heidät ja kiitin kaikesta. Tarkoitukseni oli hiukan juhlia tänä iltana, mutta hotellille päästyäni olin niin väsynyt etten jaksanut lähteä sitten mihinkään. Menin sitten suoraan nukkumaan Perjantai ja viimeinen päivä Shanghaissa. Heräsin siinä about 11:30. Viimeisen päivän kunniaksi kävimme Matiaksen ja Katjan kanssa people squarella syömässä ja feikkimarkkinoilla. Myös Jarno liittyi pieneen iloiseen seurueeseemme siinä päivän aikana. Ostin heräteostoksena 100 juanin leijan. Leija ei mahtunut matkalaukkuuni ja olin kovin allapäin, mutta onneksi se kulkeutuu Suomeen Tomin mukana. Kävimme vielä viimeisen kerran porukalla kampuksella syömässä. Muut lähtivät käymään vielä kerran Walmartissa. Minä en jostain syystä jaksanut. Loppupäivän olemme olleetkin sitten hotellilla. Täytyy sanoa että harvinaisen tylsä viimeiseksi päiväksi, mutta ehkä näin on parempi. On sitä nimittäin reisuttu ihan tarpeeksi Nii ketkä on ja ketkä ei Minä en ainakaan! Mutta joo hauskaa on joka tapauksessa ollut. Nähnyt ihan tarpeeksi ja niin kyllä sitä lähtee ihan hyvillä mielin huomenna kotia Kotiinpaluu sujui muitta mutkitta. Lentokin meni aikataulun mukaisesti. On kyllä mahtavaa taas olla kotona, mutta pieni ikävä Shanghaihin jäi. Toivon, että pääsen joskus vielä käymään siellä uudestaan. Kaiken kaikkeaan loistava kokemus. Kiinan kulttuuri tuli tutuksi ja opin työharjoittelussa paljon uutta asiaa alaltani. Suosittelen lämpimästi jokaiselle, joka harkitsee ulkomaille työharjoitteluun lähtöä.

12 Plussat ja miinukset + Todella hyvä ruoka + Kaupat + Halpaa + Shanghai on moderni kaupunki ja upean näköinen + Paljon nähtävää + Ihmiset on kohteliaita + Matkustaminen metrolla, bussilla ja taksilla erittäin halpaa ja helppoa + Sää - Liian vähän vapaata aikaa - Työmatkat jotka syövät suurimman osan vapaa-ajasta