Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman

Transkriptio

1 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa Opas lakisääteisen suunnitelman laadintaan Osa 2. Suunnitelman seuranta ja arviointi Helsinki 2009 ISBN (pdf)

2 TEKIJÄ Sirkka Rousu ja LapsiARVI kehittämisryhmä 1. painos ISBN (nid.) ISBN (pdf) Suomen Kuntaliitto Helsinki 2009 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14 PL Helsinki Puh. (09) 7711 Faksi (09) Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2

3 Lukijalle Tausta Kunnan tai useamman kunnan on yhdessä laadittava suunnitelma lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Velvoite sisältyy vuoden 2008 alusta voimaan tulleeseen lastensuojelulakiin (L 417/2007, 12 ). Aiemmin Kuntaliiton suositukseen perustuvista lapsipoliittista ja lastensuojelua koskevista kuntien suunnitelmista on näin tullut lakisääteisiä. Kunnanvaltuusto hyväksyy suunnitelman sekä seuraa ja arvioi sen toteuttamista. Suunnitelma ohjaa konkreettisesti kunnan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi- ja lastensuojelupolitiikkaa. Suunnitelman sisältö on laaja-alainen ja koskee lapsen ja nuoren kasvuoloja, niiden epäkohtien ehkäisemisestä, vanhemmuuden tukea sekä lapsen ja nuoren erilaisia palveluja mukaan lukien lastensuojelupalvelut. Suunnitelmien avulla valtio myös seuraa lasten ja nuorten hyvinvointityötä ja lastensuojelun toteuttamista kunnissa. Oppaat laadinnan ja seurannan tueksi Kuntaliiton LapsiARVI-hankkeessa on valmisteltu kuntien lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmien valmistelua sekä seurantaa ja arviointia varten oppaat. Oppaat on tarkoitettu suunnitelmaprosessissa kunnan eri toimialoilla vastuussa oleville, suunnitelmasta päättäville sekä kaikille yhteistyötahoille, lapsille, nuorille sekä vanhemmille, jotka ovat mukana suunnitelman laadinnassa ja seurannassa. Oppaan keväällä 2008 pdf-julkaisuna ilmestynyt ensimmäinen osa käsittelee suunnitelman perustehtäviä, vaihe vaiheelta valmistelun yhteistyöprosessia, suunnitelman sisältöä sekä suunnitelman asemaa osana kunnan vakiintunutta toiminnanohjausprosessia ja päätöksentekoa. Oppaan ensimmäinen osa on ilmestynyt myös painettuna julkaisuna talvella 2009 (ks.liite 5.). Tämä lukijan kädessä oleva toinen osa käsittelee tarkemmin suunnitelman seurantaa ja arviointia. Oppaassa korostetaan seurannan ja arvioinnin suunnitelmallisuutta, tavoitteellisuutta ja pitkäjänteisyyttä, myös tietojen koonnissa. Opas sisältää ehkäisevän lastensuojelun jäsennyksen, jonka avulla voidaan kuvata kunnan ehkäisevä lastensuojelu ja siinä tarvittavat seurantatiedot. Ehkäisevä lastensuojelu on uusi lain säännös ja suunnitelman tulee sisältää tiedot lasten ja nuorten hyvinvointia edistävistä ja ongelmia ehkäisevistä toimista ja palveluista. Ehkäisevää lastensuojelua on myös kunnan muiden palvelujen piirissä, kuten äitiysja lastenneuvolassa sekä muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä annettava erityinen tuki silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Oppaassa korostetaan lakiemme tavoitteiden mukaisesti lapsen ja nuoren mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa myös suunnitelman laadintaan ja sen arviointiin. Suunnitelman laadinnassa ja arvioinnissa tarvitaan erilaista tietoa. Oppaaseen sisältyy arki- ja kokemustiedon lomakkeisto, jonka avulla kunta voi koota kokemustietoa pieniltä lapsilta, nuorilta sekä vanhemmilta heidän hyvinvoinnistaan, arjestaan ja sen sujumisesta. Myös tällaista tietoa tarvitaan palveluja ja hyvinvointia arvioitaessa. Opas sisältää laajan Lapsitiedon Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2 3

4 mittaristo kunnille -työvälineen, josta voidaan koostaa kunnan tai yhteistoiminta-alueen tarpeisiin soveltuva tietopohja suunnitelman laadintaan sekä seurantaan. Oppaan toisessa osassa on useita viittauksia oppaan ensimmäiseen osaan, joten oppaita on suositeltavaa käyttää rinnan. Oppaiden ja työvälineiden kehittämistyö Oppaiden molempien osien valmistelutyö on tehty Kuntaliiton ja sen yhteistyötoimijoiden kanssa LapsiARVI-hankkeessa. Asiantuntijaryhmän työhön ovat osallistuneet projektipäällikkö Auli Paavola Lastensuojelun Keskusliitosta, lapsen oikeuksien asiantuntija Sointu Möller Pelastakaa Lapset ry:stä, lapsiasiamies Tiia Heinäsuo Tampereen kaupungista, varhaiskasvatuksen päällikkö Sinikka Starck Vaasan kaupungista, kehittämispäällikkö Ritva- Liisa Korpela Rauman kaupungista, tulosaluejohtaja Riitta Haverinen Stakesista, lakimies Johanna Aalto lapsiasiavaltuutetun toimistosta, ylitarkastaja Kirsi Alila sosiaali- ja terveysministeriön varhaiskasvatuksen neuvottelukunnasta (syksyyn 2006), apulaisosastopäällikkö Riitta Viitala sosiaali- ja terveysministeriöstä (2008 alkaen), sosiaalityön johtaja Päivi Saukko Seinäjoen kaupungista (2008 alkaen), nuorisotoimen johtaja Erkki Häkli Lempäälän kaupungista (2008 alkaen) sekä LapsiARVI-projektin projektiassistentti Veera Vettenranta. Kehittämistyöstä on vastannut Kuntaliiton projektipäällikkö Sirkka Rousu, joka vastaa myös opastekstin kirjoittamisesta. Hankkeen kaksi kehittämisen kohdetta Kannanotto ja julkaisut LapsiARVI-hanke toteutettiin Kuntaliiton ja sen kumppaneiden yhteistyönä vuosina Kehittämistyö toteutettiin kahdessa asiantuntijaryhmässä. Erityisasiantuntija Tupu Holman johtamassa asiantuntijaryhmässä laadittiin lastensuojelupalvelujen laadun perusvaatimukset ja niiden arviointivälineitä. Lastensuojelupalvelujen laadun perusvaatimuksia koskevan oppaan sisältö kytkeytyy olennaisesti lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman oppaiden sisältöön, sillä lastensuojelun tavoitteet sekä laatua koskevat kannanotot, tulee sisältyä valtuuston hyväksymään suunnitelmaan. Kunnan lastensuojelun on lain mukaan oltava laadultaan sellaista, että se takaa lapsille, nuorille ja heidän perheilleen heidän tarvitsemansa avun ja tuen. Projektipäällikkö Sirkka Rousun johtamassa asiantuntijaryhmässä keskityttiin tässä oppaassa käsiteltävien teemoihin, eli kuntien lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadintaan, seurantaan sekä arviointiin ja näiden työvälineisiin. Kehittämistyössä on ollut edustajia kunnista, lapsiasiavaltuutetun toimistosta, sosiaali- ja terveysministeriöstä, Stakesista, lääninhallituksista, lastensuojelujärjestöistä ja lastensuojelupalveluja tuottavista yrityksistä, yliopistoista, osaamiskeskuksista ja lastensuojelun kehittämisyksiköistä sekä Kuntaliitosta. Asiantuntijaryhmien työn tukena on kokoontunut kolme konsensusfoorumia. Päätösfoorumissa laadittiin Yhteistä vastuuta lapsista ja nuorista kannanotto, johon sisältyvien toimintaperiaatteiden toteutumista Kuntaliitto yhteistyökumppaneineen pyrkii edistämään Kannanoton kuusi ensimmäistä toimintaperiaatetta sisältävät suunnitelman laadinnan ja arvioinnin keskeisen sisällön ja toimivat myös oppaan toisessa osassa tekstin punaisena lankana sen eri luvuissa. Kannanotto ja sen tausta on myös oppaan liitteenä (liite 4.). Molempien asiantuntijaryhmien tuottamat julkaisut vuosilta on saatavana nettisivuiltamme > LapsiARVI (Liite 5.) 4 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2

5 Oppaat on saatavana painettuina sekä pdf-julkaisuina Kuntaliiton kirjakaupasta Arki- ja kokemustiedon lomakkeisto sekä Lapsitiedon mittaristo kunnille -työvälineen viimeisin versio on saatavana myös nettisivuilta LapsiARVI-hankkeen keskeiset kannanotot esitellään kevään 2009 aikana toteutettavissa Lastensuojelun laatupäivien kahdeksassa alueellisessa seminaarissa. Seminaarisarja toteutetaan yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, Kuntaliiton, Diakonia-ammattikorkeakoulun, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, lääninhallitusten sekä sosiaalialan osaamiskeskusten kanssa. Kiitokset kumppanuudesta tästä on hyvä jatkaa! Kehittämistyötä ei tehdä yksin. Esitämmekin lämpimät kiitokset kaikille LapsiARVI-hankkeen ja sen tulosten toteuttamiseen osallistuneille. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2 5

6 6 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2

7 Sisällysluettelo Lastensuojelu on jokaisen lapsen ja nuoren hyvinvointia ja suojelua 12 1 Suunnitelma ohjaa konkreettisesti kunnan toimintaa 12 2 Kaikkien lasten ja nuorten turvalliset kasvun edellytykset varmistetaan Ehkäisevän lastensuojelun tarkoitus ja lainsäädäntöperusta Ehkäisevä lastensuojelu on yksi suunnitelman painopistealueista ja seurannan kohteista Ehkäisevä työ on kustannustehokasta Ehkäisevää lastensuojelua johdetaan ja seurataan Ehkäisevä työ näkyväksi Mitä ehkäisevä lastensuojelu meidän kunnassa on -kysymyssarja? 18 3 Voimavaroja ja kehittämisen suuntaa yhteistyöstä, kumppanuudesta ja osallistumisesta 20 4 Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu on riittävää ja oikea-aikaista 21 Seurannan ja arvioinnin suunnitelmallisuus 24 1 Suunnitelmaan kirjattuja aikaansaannoksia ja vaikutuksia arvioidaan säännöllisesti Seurannan ja arvioinnin tehtävät kunnassa Kuntien tuottama seurantatieto osana kansallista tiedonkeruuta Seurannan ja arvioinnin perusteista Seurantatiedot ovat arvioinnin perusta Arki ja kokemustietoa tarvitaan Mistä ja miten tietoa saadaan? 32 2 Seurannan ja arvioinnin työsuunnitelma Seuranta- ja arviointisuunnitelman sisältö Mitä seurataan ja arvioidaan? Seurannan keskeiset kohteet Tietojen analysoinnin ja arviointiprosessin toteutus 37 3 Lapsitiedon mittaristo kunnille työvälineen sisältö Väestö ja elinolot Kasvuympäristö Lapsen ja nuoren terveys, kehitys ja oppiminen Huoltajien terveys ja hyvinvointi Lasten ja nuorten palveluiden toimivuus 40 Johtopäätökset ja kehittämistoimet 42 1 Toiminta kehittyy lasten, nuorten ja perheiden muuttuvien tarpeiden mukaisesti Johtopäätökset, niistä raportoiminen ja viestintä Kehittämistoimista huolehtiminen 43 Lähteet ja muuta kirjallisuutta 44 Liite 1. Ehkäisevän lastensuojelun tarkoitus ja tavoitteet sekä käytännön esimerkit 46 Liite 2. Arki- ja kokemustiedon keruun lomakkeisto vanhemmille, kouluikäisille sekä pienille lapsille 53 Liite 3. Lapsitiedon mittaristo työväline kunnille 70 Liite 4. LapsiARVI-konsensusfoorumin kannanotto 71 Liite 5. LapsiARVI-hankkeen julkaisut Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2 7

8 8 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2

9 Tiivistelmä Kunnan tai useamman kunnan on yhdessä laadittava suunnitelma lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi (L 417/2007, 12 ). Kunnanvaltuusto hyväksyy suunnitelman sekä seuraa ja arvioi sen toteuttamista. Suunnitelma ohjaa konkreettisesti kunnan lasten, nuorten, perheiden hyvinvointi- ja lastensuojelupolitiikkaa. Suunnitelman sisältö on laaja-alainen ja koskee lapsen ja nuoren kasvuoloja, niiden epäkohtien ehkäisemisestä, vanhemmuuden tukea sekä lapsen ja nuoren palveluja. Suunnitelmien avulla valtio myös seuraa lasten ja nuorten hyvinvointityötä kunnissa. Suunnitelma laaditaan toteutettavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että valtuusto ottaa kantaa suunnitelman toteutukseen kunkin vuoden talous- ja toimintasuunnitelmassa. Suunnitelman toteutusta tulee johtaa ja koordinoida ja tämä edellyttää johtamis- ja koordinointivastuiden määrittämistä. Pirstaleisen kuvan sijasta tulisi pyrkiä hahmottamaan lasten, nuorten ja perheiden kasvuolojen, vanhemmuuden tuen ja erilaisten palvelujen ja toimintojen kokonaisuutta. Kunnan toiminta- ja päätöksenteko-organisaatiossa tulisi olla määriteltynä vakiintuneet yhteistyöelimet ja -foorumit, joissa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia ja palveluja voidaan tarkastella kokonaisuutena. Kunnan suunnitelmassa tulisi ehkäisevän lastensuojelutyön ohella erityisesti panostaa lapsi- ja perhekohtaisia tukitoimia tarvitsevien lasten suojeluun. Kunta ohjaa suunnitelman avulla lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua määrittämällä työlle sellaiset tavoitteet, joiden toteutumista voidaan konkreettisesti seurata ja arvioida. Ilman tavoitteita on vaikea myöskään arvioida lastensuojelutyössä onnistumista. Tavoitteiden tulisi olla lastensuojelun kannalta keskeisiä, ja siten muotoiltuja, että niiden vaikutuksia voidaan seurata. Tarkoitus on saada aikaan lastensuojelulla muutosta lapsen, nuoren ja perheen elämäntilanteessa. Suunnitelman seuranta ja arviointi ovat jäntevä ja vakiintunut osa kunnan toiminnan ohjauksen kokonaisprosessia. Seurannan ja arvioinnin tehtävänä on: 1) hankkia suunnitelmallisesti palautetietoa, a. tuottaa monipuolista tietoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista, kasvuyhteisöistä ja osallisuudesta; b. tuottaa tietoa lasten nuorten ja perheiden palvelujärjestelmän toiminnasta; c. tuottaa tietoa suunnitelman toteuttamisesta ja vaikutuksista d. tuottaa tietoa toimista, joista on ollut hyötyä lapsille, nuorille ja perheille, jotta näitä toimia voidaan kehittää, lisätä ja monipuolistaa 2) käydä eri tavoin keskustelua ja yhdessä arvioida asioiden nykytilaa ja suunnitelman vaikutuksia yhteiset keskustelut siitä, mitä seurantatiedot merkitsevät ja minkälaisiin kehittämistoimiin on tarvetta ryhtyä, ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin koottu seurantatieto sinänsä! 3) tukea päätöksentekoa ja johtamista kunnan toiminnan ja talouden suunnittelussa sekä toiminnan kehittämisessä: seurantatiedot kytkeytyvät toiminnan raportointiin ja suunnitteluun sekä vaikutusten arviointiin. Päätösten ennakkoarviointi lasten ja nuor- Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2 9

10 ten hyvinvointivaikutuksista, painottaa johdon ja päätöksenteon sitoutumisen merkitystä 4) hyödyntää koottua tietoa toiminnan kehittämisessä. Kuntaorganisaatio tarvitsee lasten ja nuorten hyvinvoinnin ohjaamiseksi ja johtamiseksi sekä kehittämistarpeiden arvioimiseksi monipuolista ja eri näkökulmista tuotettua tietoa. Seurantatiedot ovat arvioinnin perusta. Siksi seurantatietojen laatuun ja luotettavuuteen tulee kiinnittää huomiota. Yleensä tarvitaan erilaista tietoa menneestä kehityksestä ja nykyhetkestä, jotta voidaan ennakoida tulevia tarpeita ja haasteita. Suunnitelman toteutumisen arvioinnissa tarvitaan myös lasten, nuorten ja vanhempien tuottamaa kokemustietoa omasta hyvinvoinnistaan ja arjestaan sekä niistä toimista, joista on ollut heille hyötyä ja apua. Lapsilla ja nuorilla on myös näkemyksiä ja ideoita, joita tarvitaan toimintaa kehitettäessä esimerkiksi koulussa, vapaa-ajan toiminnoissa ja asuinalueilla. On tärkeää ottaa asukkaat, asiakkaat, lapset ja perheet mukaan tiedon tuottamiseen, palvelujen suunnitteluun ja niiden toimivuuden ja hyödyllisyyden arviointiin. Näin voidaan varmistua, että palvelut vastaavat kuntalaisten ja asiakkaiden tarpeisiin. Seurannan ja arviointiprosessin suunnitelmallista käytännön toteutusta varten tarvitaan työsuunnitelma. Näin seurantatietojen kokoaminen ja niiden analysointityö on mahdollisimman kustannustehokasta ja tiedot, joita on tarpeen koota, kohdentuvat juuri niihin asioihin, joita on tarpeen seurata eli tieto on toiminnan arvioinnin kannalta relevanttia ja riittävän monipuolista. Seurannan ja arvioinnin työsuunnitelma kannattaa laatia ainakin yhteistoiminta-alueen kunnissa kuntien yhteistyönä. Kuntien kannattaa tuottaa tietoa seudulla ja maakunnassa mahdollisimman yhteneväisesti. Tämä mahdollistaa kuntavertailut ja antaa perustan arvioinnille seudun tai maakunnan lasten ja nuorten hyvinvoinnista sekä palvelujen toimivuudesta. Keskeiset seurannan ja arvioinnin kohteet voidaan ryhmitellä kolmeen kokonaisuuteen: 1) Miten lapset ja nuoret voivat ja miten hyvinvointi on kehittynyt?, 2) Miten lasten, nuorten ja perheiden palvelut toimivat ja miten lasten ja nuorten kasvuympäristö on kehittynyt? ja 3) Miten suunnitelman tavoitteet ja toimenpiteet ovat toteutuneet? Kuntien tarpeet ovat hiukan erilaisia, ja Lapsitiedon mittaristo-tarjottimelta voi valita juuri sellaisia tietoja, joita kunnan lasten ja nuorten hyvinvointityön seurannassa tarvitaan. Käyttökokemusten myötä löytyy parhaiten kunnan tarpeisiin soveltuva säännönmukaisesti koottava tietopohja. Analysoitu tieto on koottava yhteenvedoiksi ja raporteiksi organisaation normaalin suunnittelun, päätöksenteon, toteutuksen ja arvioinnin vuosikierron aikataulujen mukaan. Asetettu monialainen yhteistyöryhmä (lapsiasianeuvosto) voi koota eri toimialojen tuottaman tiedon ja tehdä näistä yhteenvedon, jonka pohjalta voidaan toteuttaa vuosittainen työverstas, jossa eri toimijoiden kanssa yhdessä arvioidaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehitystä, palvelujärjestelmän toimivuutta sekä suunnitelman toteutumista käytännössä. Yhteiset eri toimialojen ja toimijoiden arviointikeskustelut ovat välttämättömiä, jotta kokonaiskäsitys asioiden tilasta kunnassa syntyy. Talousarvion ja siihen liittyvien vuosittaisten tavoitteiden toteutumisesta raportoidaan vuosittain valtuustolle esimerkiksi normaalissa aikarytmissä toimintakertomuksen ja osavuosiraporttien yhteydessä. Vuosittaiset arvioinnit on tärkeää raportoida paitsi päätöksentekijöille, mutta myös kuntalaisille. Paikallislehti ja muut paikalliset viestintäkanavat kannattaa käyttää viestimisessä. Myös kunnan nettisivuilla tulisi olla mahdollisuus saada tietoa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta sekä mahdollisuus antaa palautetta myös arvioinneista. Suunnitelman seurannasta ja arvioinnista yleensä tulisi seurata jotain; huolenpitotoimia niistä asioista, jotka ovat hyvin tai kehittämispäätöksiä asioista, jotka vaativat parantamista. Kehittämistoimien tulee olla huolella perusteltuja ja kohdennuttava juuri niihin asioihin, jotka vaativat yhteisten tulkintojemme mukaan parannusta. Kehittämistoimien käynnistä- 10 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2

11 minen ja tarkoituksenmukainen organisointi ovat johdon keskeisiä tehtäviä. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointityössä tarvitaan usein monialaisen johtotiimin sekä yhteistyökumppaneiden, kuten järjestöjen ja seurakuntien, yhteistä näkemystä ja sitoutumista. Suunnitelma on lain mukaan tarkistettava vähintään kerran neljässä vuodessa. Suunnitelman kokonaistarkistaminen kannattaa ajoittaa aina valtuuskaudelle. Suurin osa kunnissa hyväksyy suunnitelman vuonna 2009 aloittavalla valtuustokaudella. Näin ollen seuraava kokonaistarkistamisen ajankohta on 2013 aloittava valtuustokausi. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2 11

12 Lastensuojelu on jokaisen lapsen ja nuoren hyvinvointia ja suojelua 1 Suunnitelma ohjaa konkreettisesti kunnan toimintaa Toimintaperiaate 1. Kunnan lasten ja nuorten hyvinvointia ja lastensuojelua koskeva suunnitelma on konkreettinen ja ohjaa aidosti lasten ja nuorten hyvinvointia koskevia päätöksiä, palvelujen kehittämistä sekä käytännön asukas- ja asiakastyötä kunnan kaikilla toimialoilla. Suunnitelman laadinta on yhteistyöprosessi, johon pyydetään osallistumaan niin kuntalaiset kuin järjestöt, yhteisöt sekä kaikki, joiden toimin lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin kunnassa vaikutetaan. Suunnitelma ja sen arviointi perustuu monipuoliseen tietoon lasten ja nuorten hyvinvoinnista sekä palvelujen ja yhteistyön toimivuudesta ja konkreettien pulmien korjaamisesta. Tiedon avulla tehdään yhteisin keskusteluin johtopäätöksiä sekä päätetään millaista lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointikuntaa halutaan rakentaa. Suunnitelma laaditaan toteutettavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että valtuusto osaltaan ottaa kantaa suunnitelman toteutukseen kunkin vuoden talous- ja toimintasuunnitelmassa. Suunnitelmaan sisältyvät tavoitteet ja kehitystoimet sekä resurssitarpeet on lastensuojelulain 12 :n mukaan sisällytettävä kunnan talousarvioon ja toimintasuunnitelmiin sen eri vuosille. Näin suunnitelman toimeenpano konkretisoidaan vuosittaisissa talousarviossa. Talousarvion ja siihen liittyvien vuosittaisten tavoitteiden toteutumisesta myös raportoidaan vuosittain valtuustolle esimerkiksi normaalissa aikarytmissä toimintakertomuksen ja osavuosiraporttien yhteydessä. Kunnan kokonaistoimintaa ohjataan kuntastrategialla. Näin ollen lakisääteisen lasten ja nuorten hyvinvointia koskevan suunnitelman keskeiset painopisteet ja tavoitteet tulee olla mukana kuntastrategiassa sekä muissa laajemmissa strategioissa, kuten seudun hyvinvointia koskevissa suunnitelmissa, henkilöstöstrategiassa ja palvelujen hankintastrategioissa. Suunnitelman toteutusta tulee johtaa ja koordinoida ja tämä edellyttää johtamis- ja koordinointivastuiden määrittämistä. Vastuita ja työnjakoja koskevat keskeisimmät kannanotot sisältyvät suunnitelma-asiakirjaan. Kunnan suuruus ja muut yhteistyötavat vaikuttavat siihen, minkälaiset johtamisen horisontaaliset yhteistyöryhmät ovat kussakin kunnassa tarpeen. Kuntatasolla tai kuntien yhteistoiminta-alueella tarvitaan monialainen yhteistyöryhmä (lapsi/nuorisoasiainneuvosto), joka tukee ja edistää toimeenpanoa kunnassa ja sen eri hallintokunnissa. Jäseninä on hyvä olla myös luottamushenkilöitä esimerkiksi jokaisesta valtuustoryhmästä. Myös lasten ja perheiden edustus varmistetaan. Näin poliittisen päätöksenteon tasolla voidaan huolehtia lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä kokonaisuutena. Aika ajoin on tarpeen, että keskeiset lasten ja nuorten hyvinvointitehtäviä hoitavat eri lautakunnat myös kokoontuvat yhteisiin suunnittelu- ja arviointikokouksiin. Lisäksi on tarpeen, että palveluista eri toimialoilla vastaavat johtavat viranhaltijat myös kokoontuvat suunnitellusti sovittamaan yhteen, koordinoimaan ja kehittämään lasten, nuorten ja perheiden palvelujärjestelmää kokonaisuutena siten, että ehkäisevät koko kun- 12 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2

13 Lasten ja nuorten hyvinvointia ja lastensuojelua koskeva kunnan suunnitelma Lapsi- ja lastensuojelupolitiikalle ja sen toteuttamisen arvioinnille on lastensuojelulakiin (417/2007, 12 ) sisältyvä erityisvelvoite, sillä kunnan tai useamman kunnan yhdessä on laadittava lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja lastensuojelun järjestämiseksi ja kehittämiseksi kunnan tai kuntien toimintaa koskeva suunnitelma, joka hyväksytään kunkin kunnan kunnanvaltuustossa ja tarkistetaan vähintään kerran neljässä vuodessa. Suunnitelman ohjausvaikutusta korostaa se, että suunnitelma on otettava huomioon kuntalain (365/1995) 65 :n mukaista talousarviota ja -suunnitelmaa laadittaessa. Suunnitelman tulee lain mukaan sisältää suunnittelukaudelta tiedot: 1. lasten ja nuorten kasvuoloista sekä hyvinvoinnin tilasta; 2. lasten ja nuorten hyvinvointia edistävistä ja ongelmia ehkäisevistä toimista ja palveluista; 3. lastensuojelun tarpeesta kunnassa; 4. lastensuojeluun varattavista voimavaroista; 5. lastensuojelulain mukaisten tehtäven hoitamiseksi käytettävissä olevasta lastensuojelun palvelujärjestelmästä; 6. yhteistyön järjestämisestä eri viranomaisten sekä lapsille ja nuorille palveluja tuottavien yhteisöjen ja laitosten välillä; sekä 7. suunnitelman toteuttamisesta ja seurannasta. Kunnan/kuntien suunnitelmalla on kolme perustehtävää; perusoikeustehtävä, strateginen tehtävä sekä konkreettisen toimintaohjelman tehtävä. Suunnitelma-asiakirja sisältää lain edellyttämien tietojen lisäksi: kunnan arvopohjan ja tahtotilan (vision) sekä konkreettiset tavoitteet ja niitä koskevat linjaukset ja painopisteet sekä konkreettiset kehittämisehdotukset eri vuosille. nan toimet ja palvelujen ja palvelupolkujen toimivuus varmistetaan. Tällainen johtajatiimi voi olla kuntatasoinen tai yhteistoiminta-aluekohtainen tai suurissa kunnissa suur-asuinaluekohtainen. Lisäksi on tietenkin tarpeen, että asukas- ja asiakastyön toimijat suunnitelmallisesti huolehtivat käytännön asukas- ja asiakastyöstä, yhteistyöstä ja kehittämisestä. Moniammatilliset VARTU-tiimit voivat olla kaupunginosa- tai kyläkohtaisia. VARTU- varhaisen tuen tiimit voidaan muodostaa myös lapsuuden /nuoruuden eri ikävaiheiden mukaan. Näillä toimin suunnitelman toteutus kytkeytyy vakiintuneeksi osaksi normaalia kunnan toimintaa ja toiminnanohjausprosesseja. Suunnitelman laadintaa ja sisältöä sekä eri ryhmien työnjakoja on käsitelty oppaan 1.osassa sen eri sivuilla. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2 13

14 2 Kaikkien lasten ja nuorten turvalliset kasvun edellytykset varmistetaan Toimintaperiaate 2. Jokaisen lapsen ja nuoren turvalliset kasvun edellytykset varmistetaan huolehtimalla ehkäisevän lastensuojelun toimivuudesta ja ehkäisevän työn johtamisesta. Yhteistyössä vähennetään tunnistettuja lapsen ja nuoren kasvun riskitekijöitä, lisätään suojaavia tekijöitä, ja tehdään päätöksiä, jotka perustuvat ennakkoarviointiin ratkaisujen vaikutuksista lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Turvallisuutta lisää myös se, että jokaisella lapsella ja nuorella on vanhempiensa ohella myös muita turvallisia aikuisia, joilta hän voi saada erityistä tukea silloin, kun kokee sitä tarvitsevansa. Kuntien aiemmin laatimissa lapsipoliittisissa ohjelmissa ei ehkä varsinkaan ajatellen nykyistä maailman ja Suomen lasten kasvuympäristön tilannetta vasten kuitenkaan kiinnitetty riittävästi huomiota lapsen ja nuoren kasvuolosuhteiden turvallisuuteen. Kasvuolosuhteilla tarkoitetaan fyysistä, psyykkistä sekä sosiaalista kasvuympäristöä. Fyysiseen kasvuympäristöön liittyy esimerkiksi turvalliset koulumatkat, turvallinen koulu ja asuinalue. Psyykkiseen kasvuympäristön turvallisuuteen kuuluu esimerkiksi turvallisuutta tuovat aikuiset niin kotona, päivähoidossa kuin koulussa ja esimerkiksi turvallinen tietoverkkojen käyttö. Keskeinen riskitekijä on erilainen väkivalta lapsen kasvuyhteisöissä, jonka ehkäisemiseen liittyvät toimet tulee sisältyä suunnitelmaan ja niiden toteutumisen seurantaan tulee erityisesti kiinnittää huomiota. Sosiaaliseen kasvuympäristöön kuuluu esimerkiksi ihmisten sosiaalisten suhteiden kautta syntyvä turvallisuus ja kasvua suojaavat tekijät. Sosiaalisten suhteiden laatu tai elämää myönteisesti rakentavien sosiaalisten suhteiden puuttuminen kokonaan, tuntuu olevan yksi ajan ilmiö, johon jatkossa tulisi kiinnittää paljon enemmän huomiota yhteisöjen toiminnassa. Kehitystä myönteisesti tukevien yhteisöjen olemassaolo ja niissä toteutuva yhteisöllisyys on tärkeä sosiaalisen turvallisuuden kokemiseksi. Tällaisen yhteisöllisyyden edistämistoimiin on tarpeen erityisesti panostaa ja myös seurata, miten yhteisöllisyys käytännössä toimii. Viimeaikoina on oltu myös huolissaan nuorista, jotka peruskoulun jälkeen eivät jatka toisen asteen koulutuksessa tai ole työelämässä. Näiden nuorten määrä on ollut kasvussa, mutta määrä on edelleen pieni, ja jokaiselle nuorelle kyetään varmasti löytämään oma aikuinen/henkilökohtainen tukihenkilö, joka voi olla esimerkiksi nuoriso-ohjaaja, koulun opo, seurakunnan työntekijä tai muu turvallinen aikuinen. Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi moni lapsi ja nuori tarvitsisi perheensä lisäksi myös turvallisen muun aikuisen rinnalleen. Keskeistä suunnitelmassa onkin tehdä eri toimijoiden kanssa yhteinen arvio erilaisista lapsen ja nuoren kasvuyhteisöjen riskitekijöistä ja sisällyttää niiden ehkäisemiseen ja hoitamiseen liittyvät käytännön, mukaan lukien yhteisölliset, toimet suunnitelmaan. Tämä on vastuullista päätöksentekoa ja kansalaistoimintaa. Tässä yhteydessä myös lasten, nuorten ja perheiden tarpeita ja näkemyksiä kuullaan osana prosessia. Lastensuojelulakiin tuli uutena säännöksenä velvollisuus huolehtia ehkäisevästä lastensuojelusta. Ehkäisevä lastensuojelu on yksi keskeinen keino huolehtia lapsen ja nuoren turvallisista kasvuoloista. Kunnissa tehdään tällä hetkellä monenlaista ehkäisevää lastensuojelua. Sen näkyväksi tekeminen, konkretisointi ja vahvistaminen on yksi suunnitelman tarkoitus. Ehkäisevää työtä tulee kunnassa myös johtaa ja siihen tulee investoida ehkäisevä työ ei ole ilmaista, vaikka toiminnassa on mukana paljon vapaaehtoisia toimijoita, mutta se on ehdottomasti edullisempaa ja inhimillisempää kuin jälkikäteiset yritykset korjata lapsen ja nuoren kehitykseen jo syntyneitä vaurioita. Seuraavissa luvuissa sekä erillisessä liitteessä (liite 1.) jäsennetään ehkäisevää lastensuojelua. 14 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2

15 2.1 Ehkäisevän lastensuojelun tarkoitus ja lainsäädäntöperusta Ehkäisevä lastensuojelu on laissa määritelty uusi velvoite, mistä syystä asiaa käsitellään oppaassa hiukan laajemmin. Suunnitelman tulee lain mukaan sisältää myös tiedot lasten ja nuorten kasvuoloista sekä hyvinvoinnin tilasta sekä lasten ja nuorten hyvinvointia edistävistä sekä ongelmia ehkäisevistä toimista ja palveluista. Ehkäisevään toimintaan liittyvät lastensuojelulain (L 417/2007) ydinsäännökset käyvät ilmi tietolaatikosta. (ks. myös liite, johon on koottu laajemmin ehkäisevään lastensuojeluun liittyvät keskeiset säännökset). Ehkäisevä lastensuojelu Lastensuojelulain mukaan ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta (3 ). Kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja kunnan muiden viranomaisten on yhteistyössä seurattava ja edistettävä lasten ja nuorten hyvinvointia sekä poistettava kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä. (7 ). Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on välitettävä tietoa lasten ja nuorten kasvuoloista ja sosiaalisista ongelmista sekä annettava asiantuntija-apua muille viranomaisille samoin kuin kunnan asukkaille ja kunnassa toimiville yhteisöille. (7 ) Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin. (2 ) Ehkäisevää lastensuojelua on myös kunnan muiden palvelujen piirissä, kuten äitiysja lastenneuvolassa sekä muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä annettava erityinen tuki silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. (3 ) 2.2 Ehkäisevä lastensuojelu on yksi suunnitelman painopistealueista ja seurannan kohteista Ehkäisevän lastensuojelun tulisi olla yksi painopistealue kunnan suunnitelmassa. Suunnitelman mukaisesti valtuusto hyväksyy kuntakohtaiset ehkäisevän lastensuojelun tavoitteet ja keskeiset mittarit, joiden perusteella voidaan arvioida, miten ehkäisevä lastensuojelutyö on toteutunut. Kansallisten lasten ja nuorten peruspalveluille annettujen suositusten lisäksi, on hyvä määrittää myös kunnan väestötarpeiden ja palvelujen nykytilan perusteella määriteltyjä ehkäisevän lastensuojelun mittareita. Tällaisia ovat esimerkiksi ehkäisevän tukihenkilö- ja tukiperhetoiminnan määrä ja ehkäisevän perhetyön määrä. Suunnitelman mukaisesti valtuusto myös päättää, miten ehkäisevää työtä kehitetään ja minkälaisia voimavaroja siihen osoitetaan eri vuosien talous- ja toimintasuunnitelmassa. Kunta voi tehdä tietoisia päätöksiä vähentää tunnistettuja lapsen ja nuoren kasvun riskitekijöitä, sekä lisätä suojaavien tekijöiden määrää ja laatua. Hyvät kuntapäätökset perustuvat niiden lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointiin eli lapsivaikutusten ennakkoarviointiin (mm. Toikka 2008; Taskinen 2006). Kunta voi tehdä esimerkiksi positiivista diskriminaatiopolitiikkaa ja kohdentaa enemmän voimavaroja asuinalueille, joilla lasten, nuorten ja perheiden kasvuolojen riskejä on enemmän kuin muilla asuinalueilla. Positiivisen erityiskohtelun (diskriminaation) tavoitteena on yhdenvertaisuus. Positiivisessa erityiskohtelussa henkilöä tai ryhmää tuetaan erityistoimenpitein tai -järjestelyin, jos ilman niitä on vaara jäädä eriarvoiseen asemaan. (mm. Tapola-Tuohikumpu 2005). Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2 15

16 2.3 Ehkäisevä työ on kustannustehokasta Syrjäytymistä ehkäisevän toiminnan taloudellisia hyötyjä pidetään yleensä merkittävinä. Syrjäytymisellä tarkoitetaan yleensä yksilön tai kokonaisten ryhmien syrjäytymistä työmarkkinoilta, taloudellista syrjäytymistä, sosiaalisista suhteista syrjäytymistä tai kulttuurista ja yhteiskunnallista syrjäytymistä. Syrjäytymisen elämänkaarikustannukset voivat yltää henkilöä kohden miljoonaan euroon silloin kun syrjäytyminen tapahtuu jo nuoruusikäisenä (mm. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy 2007). Syrjäytymisen ehkäisyn hyödyt perustuvat riskien kasautumisen ehkäisyyn. Kasautumisen ehkäisyä tulee toteuttaa yhteiskuntapolitiikassa, yhteisöissä, mutta myös kunkin yksilön kohdalla. Näyttää siltä, että perinteisten syrjäytymisriskien, kuten taloudellinen köyhyys, ohella yhä keskeisempänä syrjäytymisen muotona lisääntyy syrjäytyminen sosiaalisista suhteista. Sosiaalisten suhteiden olemassaolo tai niiden puuttuminen sekä suhteiden laatu vaikuttaa hyvin keskeisesti ihmisen hyvinvointiin. Viimeaikaiset koulusurmat kuvaavat mm. sitä, miten nuori voi syrjäytyä elämää myönteisesti rakentavista sosiaalisista suhteista ja kiinnittyä sen sijaan elämää tuhoaviin suhteisiin. Sosiaalisten suhteiden puute tai niiden haavoittavuus/laatu voi tulevaisuudessa olla nykyistä paljon vakavampi riski lapsen ja nuoren kasvulle. Sosiaaliset suhteet kehittyvät lapsen ja nuoren koko kasvuvuosien ajan ja siksi on tärkeää oppia tunnistamaan sosiaalisten suhteiden laatu esimerkiksi koulussa, luokassa ja kunkin yksilön kehittymisessä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa riskitekijät voidaan tunnistaa ja niitä vähentää, sitä suuremmat ovat ehkäisytoimenpiteistä saatavat hyödyt. Riskien tunnistaminen ja ehkäisytoimenpiteet lisäävät monen eri hallinnonalan kustannuksia lyhyellä aikavälillä, mutta todelliset kestävät hyödyt tulevat usein näkyviin vasta pitkällä aikavälillä (mm. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy 2007). Tämä asettaa toiminnan suunnittelulle ja resurssien kohdentamiselle haasteita. On myös esimerkkejä, miten satsaukset esimerkiksi perhetyöhön perheiden kotiin, näkyvät hyötyinä jo lyhyelläkin aikavälillä (Vantaa 2008). Ehkäisevä lastensuojelutyö voi kohdistua myös jonkin riski-ilmiön torjumiseen tai ongelman vähentämiseen, ja kehitysympäristöissä olevien suojaavien tekijöiden lisäämiseen esimerkiksi koulukiusaamisessa tai perheväkivaltatilanteissa. Kehitystä suojaavien yhteisten toimintatapojen käyttöönottaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jokainen lapsi ja nuori tietää, kuka vanhempien ohella on hänen lähiaikuisensa, ja että hän voi saada erityistä tukea silloin, kun kokee sitä tarvitsevansa. Ehkäisevässä työssä on tärkeää kehittää myös erilaisia lasten, nuorten, vanhempien ja perheiden ryhmiä kuten vertaisryhmiä. 2.4 Ehkäisevää lastensuojelua johdetaan ja seurataan Kunta varmistaa kaikkien lasten ja nuorten turvalliset kasvun edellytykset huolehtimalla ehkäisevän lastensuojelun toimivuudesta ja -työn johtamisesta. Ehkäisevää työtä tulee kunnassa sen eri tasoilla johtaa ja määritellä vastuuhenkilöt. Ehkäisevän työn johtaminen on poikkihallinnollista; eri lautakuntien yhteistyötä toimintapolitiikan tasolla, toimialajohtajien yhteistyötä palvelujärjestelmän tasolla sekä asukas- ja asiakastyön tasolla lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevien yhteistyötä. Käytännön toiminta voidaan organisoida asuinalueilla moniammatillisille eri ikäryhmien varhaisen tuen tiimeille tai asuinyhteisön monialaiselle yhteistyöryhmälle. Erilaisilla vastuuryhmillä tulee olla selkeä perustehtävä ja toimeksianto, vastuut ja myös sovitut voimavarat. Suurissa kunnissa voi asuinalueilla työskennellä esimerkiksi päätoimisia ehkäisevän työn/terveyskasvatuksen tms. nimikkeen mukaisia koordinaattoreita. Eri toimialat ja toimijatahot tuottavat kunnassa sovitulla tavalla ehkäisevän lastensuojelun seurantatietoja. Tietojen pohjalta yhteistyössä arvioidaan ehkäisevän lastensuojelun peittävyyttä kunnassa, eri asuinalueilla ja eri toimialojen palveluissa sekä sitä, miten hyvin ehkäisevän lastensuojelun tavoitteissa on onnistuttu ja minkälaisia vaikutuksia lasten, nuorten 16 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2

17 ja vanhempien hyvinvointiin on kuvattavissa. Liitteeseen on koottu esimerkkejä ehkäisevän lastensuojelun erilaisista toimintamuodoista eri ikävaiheissa (Liite 1.) Joitakin näistä toimintamuodoista on liitetty myös Lapsitiedon mittaristo kunnille -työvälineeseen (liite 3.). Se, mitkä ehkäisevän työn seurantatiedot ovat kussakin kunnassa ja toimialalla relevantteja, ratkaistaan kunnan tarpeisiin soveltuen. Myös lapsen, nuoren ja vanhemman kokemukset arkielämästä on tärkeää ottaa työn kehittämisen keskeiseksi tietoperustaksi. Paras asiantuntemus on ihmisillä itsellään. Tällaista tietoa ei juurikaan sisälly nykyisiin tiedonkeruisiin kunnissa. Uutena työkaluna tässä oppaassa esitelläänkin arki- ja kokemustiedon kysymyslomakkeet (ks. liite 2). Kun ehkäisevä lastensuojelu on suunnitelman yksi painopistealue, kannattaa eri toimijoiden tiedoista koostaa erityinen yhteenveto ehkäisevän lastensuojelun kokonaisarvioinnin tueksi. Pirstaleisen kuvan sijasta tulisi pyrkiä hahmottamaan ehkäisevien toimintojen kokonaisuutta ja arvioimaan ainakin yleisellä tasolla myös ehkäisevästä työstä syntyviä vaikutuksia. 2.5 Ehkäisevä työ näkyväksi Eri toimijoiden kanssa on tarpeen siis jo suunnitelman laadinnan aikana yhdessä jäsentää, mitä ehkäisevä lastensuojelu käytännössä tarkoittaa oman kunnan tai kuntien yhteistoiminta-alueella. Kun ehkäisevää työtä tehdään laajasti erilaisten järjestöjen ja myös seurakunnan toimesta, niin heidän mukana olonsa ehkäisevän työn kuvaamisessa on välttämätöntä. Kuvaamisen ohella voidaan kirjata myös yhteistä arviointia siitä, miten hyvin ehkäisevä työ toimijoiden mielestä nyt toimii ja vastaa lasten, nuorten ja perheiden tarpeisiin sekä mitä kehittämistarpeita todetaan. Ehkäisevän lastensuojelun jäsentämisen apuna voidaan käyttää kokonaisuutta jäsentäviä kysymyksiä. Kun ehkäisevä lastensuojelu on ensin jäsennetty, on tämän pohjalta helpompi myös valita, mitä tietoja (seurantamittareita) kunnassa tarvitaan ehkäisevän työn sisällön ja toiminnan laajuuden kuvaamiseksi sekä sen seuraamiseksi ja arvioimiseksi, miten ehkäisevässä työssä on onnistuttu. Kunnan lakisääteinen suunnitelma kehittyy osaamisen ja kokemuksen myötä. Myös ehkäisevän lastensuojelun konkretisointi ja tiedonkeruun laatu kehittyvät kokemuksen myötä. Ensimmäinen askel on siis kuvata eri toimialoilla toteutuvaa nykyistä ehkäisevää lastensuojelua. Ehkäisevän lastensuojelun jäsentämisen pohjaksi, on oppaaseen koottu joukko kysymyksiä. Nämä kysymykset on koostettu eri-ikäisen lapsen ja nuoren kehityksen ja kasvuympäristön näkökulmasta, perinteisen organisaatio-, hallintokunta- tai ammattilähtöisen näkökulman sijasta. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2 17

18 2.6 Mitä ehkäisevä lastensuojelu meidän kunnassa on -kysymyssarja? Ehkäisevä työ on kaikkia toimialoja läpäisevä lähestymistapa, mutta se on myös monenlaista käytännön työtä, joka on organisoitava, rahoitettava ja jota kunnassa on johdettava sekä myös seurattava siinä onnistumista. 1. Miten lasten ja nuorten kasvuolojen riskejä on kunnassa tunnistettu? Turvalliset kasvuolot ovat osa ehkäisevää toimintaa. Kasvuoloilla tarkoitetaan lapsen ja nuoren fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä kasvuympäristöä. Miten lasten ja nuorten kasvuolojen riskejä on kunnassa tunnistettu? Miten tämä tehtävä on vastuutettu? Minkälaisia toimintatapoja näiden asioiden huomioon ottamiseksi käytetään kaavoituksessa, liikenteen ja asumisen sekä palveluverkon suunnittelussa? Minkälaisia toimintatapoja toteutetaan lapsen ja nuoren kasvuyhteisöjen turvallisuuden edistämiseksi esimerkiksi asuinalueilla, päivähoidossa, kouluissa? Mikä toimii hyvin? Mitä pitää kehittää? 2. Miten lasta odottavan perheen hyvinvoinnista huolehditaan? Näin voidaan turvata syntyvän vauvan terveys ja kehitys ja hyvän vanhemmuuden perusta. Miten lasta odottavan perheen hyvinvoinnista nyt huolehditaan? Miten tämä tehtävä on vastuutettu? Miten on tunnistettu erilaiset riskiryhmät, kuten äidit/perheet, joissa on runsaasti päihteiden käyttöä tai muita vaikeuksia, jotka edellyttävät erityistä tukea vanhemmuudelle? Minkälaisin toimintamuodoin lasta odottavan perheen tarvitsema erityinen tuki on järjestetty? Mikä toimii hyvin? Mitä pitää kehittää? 3. Miten vauvaikäisen lapsen ja perheen hyvinvoinnista huolehditaan? Miten vauvaikäisen lapsen ja perheen hyvinvoinnista nyt huolehditaan? Miten tämä tehtävä on vastuutettu? Miten on tunnistettu riskiryhmät? Minkälaisin toimintamuodoin vauvaikäisen ja hänen vanhempiensa tarvitsema erityinen tuki on järjestetty? Mikä toimii hyvin? Mitä pitää kehittää? 4. Miten leikki-ikäisen lapsen ja perheen hyvinvoinnista huolehditaan? Miten leikki-ikäisen lapsen ja perheen hyvinvoinnista nyt huolehditaan? Miten tämä tehtävä on vastuutettu? Miten on tunnistettu riskiryhmät? Minkälaisin toimintamuodoin leikki-ikäisen ja hänen vanhempiensa tarvitsema erityinen tuki on järjestetty? Mikä toimii hyvin? Mitä pitää kehittää? 5. Miten alakouluikäisen lapsen ja perheen hyvinvoinnista huolehditaan? Miten alakouluikäisen lapsen ja perheen hyvinvoinnista nyt huolehditaan? Miten tämä tehtävä on vastuutettu? Miten on tunnistettu riskiryhmät? Minkälaisin toimintamuodoin alakouluikäisen ja hänen vanhempiensa tarvitsema erityinen tuki on järjestetty? Mikä toimii hyvin? Mitä pitää kehittää? 18 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2

19 6. Miten yläkouluikäisen nuoren ja perheen hyvinvoinnista huolehditaan? Miten yläkouluikäisen nuoren ja perheen hyvinvoinnista nyt huolehditaan? Miten tämä tehtävä on vastuutettu? Miten on tunnistettu riskiryhmät? Minkälaisin toimintamuodoin yläkouluikäisen ja hänen vanhempiensa tarvitsema erityinen tuki on järjestetty? Mikä toimii hyvin? Mitä pitää kehittää? 7. Miten aikuistuvan nuoren (alle 18 v.) ja perheen hyvinvoinnista huolehditaan? Miten aikuistuvan nuoren ja perheen hyvinvoinnista nyt huolehditaan? Miten tämä tehtävä on vastuutettu? Miten on tunnistettu riskiryhmät? Minkälaisin toimintamuodoin aikuistuvan nuoren ja hänen vanhempiensa tarvitsema erityinen tuki on järjestetty? Mikä toimii hyvin? Mitä pitää kehittää? 8. Miten varhaisaikuisen (yli 18 ja alle 25/29 v.) hyvinvoinnista huolehditaan? Miten varhaisaikuisen hyvinvointia seurataan? Miten tämä tehtävä on vastuutettu? Miten on tunnistettu riskiryhmät? Minkälaisin toimintamuodoin aikuistuvan nuoren tarvitsema erityinen tuki on järjestetty? Mikä toimii hyvin? Mitä pitää kehittää? Parhaiten ehkäisevä lastensuojelutyö toteutuu lapsen ja nuoren arkisissa kasvuyhteisöissä. Hyvät peruspalvelut ja lapsen ja nuoren kasvuyhteisöjen turvallisuus edistävät lapsen ja nuoren kehitystä. Riittävän pienet päivähoito- ja koululuokkaryhmät helpottavat henkilöstön mahdollisuutta myös havaita lapsen ja hänen vanhempiensa erityisen tuen tarve. Turvalliset kasvuolot ja erityinen tuki lapsen ja nuoren luonnollisissa kasvuyhteisöissä vähentää tarvetta käyttää kalliimpia erityispalveluja. Ehkäisevän lastensuojelutyön toimintaa luonnehtii osallisuus, yhteisöllisyys ja tasavertainen kumppanuus sosiaalisissa suhteissa antaminen ja saaminen sekä kokemusten jakaminen vertaisuus aktiivisuus ja toiminnallisuus voimavaraistuminen ja voimavarojen mobilisoiminen universaalisuus ja normaalisuus /leimaamaattomuus sekä matala kynnys olla mukana riittävän varhainen tukeminen ja asianmukainen reagointi arjen elämäntilanteiden huoliin, olipa kyse yksilöstä, tai ryhmästä tai esimerkiksi kielteisestä kehityskulusta/ilmiöstä, josta ollaan huolissaan moniammatillisuus ja moniasiantuntijuus, jossa lapsi, nuori ja vanhemmat ovat itse myös asiantuntijoita. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2 19

20 3 Voimavaroja ja kehittämisen suuntaa yhteistyöstä, kumppanuudesta ja osallistumisesta Toimintaperiaate 3. Pitkäjänteistä yhteistyötä ja kumppanuutta edistetään aktiivisesti lasten, nuorten, vanhempien ja heidän kanssaan toimivien kesken sekä varmistetaan, että lapset ja nuoret voivat osallistua ja vaikuttaa sekä kasvuyhteisöissään että kunnan toimintaan, ja että heidän mielipiteitään kuunnellaan. On tärkeää synnyttää lapsille ja nuorille vakiintuneita osallistumisen rakenteita ja kanavia vaikuttaa ja tuoda näkemyksensä esille. Erityistä huomiota tulee kiinnittää niiden lasten ja nuorten osallistumisen mahdollisuuksien parantamiseen, jotka tarvitsevat erityistä tukea, huolenpitoa, hoitoa ja kuntoutusta. Kunta ja sen palvelut ovat keskeisesti mukana kaikkien lasten, nuorten ja perheiden arjessa koko elämänkaaren ajan. Kunnan peruspalvelujen saavutettavuus ja saatavuus lähipalveluina ovat tärkeitä juuri lapsille, nuorille ja perheille. Lasten ja nuorten hyvinvointia koskeva kunnan suunnitelma edistää lapsen perusoikeuksien toteutumista. On tärkeää, että lapset ja nuoret voivat ottaa osaa kunnan suunnitelman laadintaan. Lapsen ja nuoren tarpeista, toiveista ja näkemyksistä tulee ottaa selvää ja tätä perusoikeuslaki sekä lastensuojelu- ja nuorisolaki edellyttävät. Lasten toiveita ja tarpeita on kuunneltava Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. (Perustuslaki 731/1999, 6 ). Myös palveluja järjestettäessä ja niitä kehitettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota lasten ja nuorten tarpeisiin ja toivomuksiin (Lastensuojelulaki 417/2007, 8 ). Nuorille tulee järjestää mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa. (Nuorisolaki 72/2006, 8 ). On tärkeää, että kunnassa kuvataan (pannaan paperille) konkreettisesti se, miten lapset ja nuoret voivat oikeasti kunnassa osallistua ja vaikuttaa niin edustuksellisilla foorumeilla kuten nuorisovaltuustoissa, lapsiparlamentissa, oppilaskunnissa, kunnan eri lautakuntien tai koulujen johtokuntien jäsenenä, kuin myös erilaisin suorin osallistumiskeinoin mm. koulussa ja lähiympäristön parantamisessa. Lapset ja nuoret ovat voimavara. Monissa kunnissa kehitetään systemaattisesti lasten ja nuorten osallistumisen erilaisia rakenteita (ks. Tampereen esimerkki oppaan sivulla 31). Erityisesti niiden lasten ja nuorten osallistumista tulee tukea, joiden mahdollisuudet saada näkemyksensä esille ovat esimerkiksi kielen, vamman, sairauden tai elämäntilanteen johdosta vähäisemmät tai vaikeutuneet. Lasten ja nuorten hyvinvointipalvelut toteutuvat usein monen toimijan yhteistyöllä. Tarvitaan kunkin toimialan vertikaalista yhteistyötä, mutta erityisesti eri toimialojen ja eri toimijatahojen horisontaalista yhteistyötä. Yhteistyön tulisi olla esimerkiksi järjestöjen ja seurakuntien kanssa tasavertaista kumppanuutta, jossa jokaisen tahon erityinen osaaminen ja muut voimavarat otetaan huomioon jo suunnitelman laatimisen yhteydessä. Tilanne- tai tapahtumakohtaisen yhteistyön ohella tarvitaan pitkäjänteistä strategista kumppanuutta, jossa eri osapuolet voivat sitoutua suunnitelman päämääriin ja tavoitteiden toteuttamiseen. Tasavertaisen kumppanuuden tulisi toteutua myös lasten, nuorten ja kunnan asukkaiden kanssa kasvatuskumppanuusvastuu ja yhteisöllisyys ovat voimavara, jota tarvitaan lasten 20 Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2

21 ja nuorten hyvinvoinnin syntymiseksi. Monissa kunnissa tämä voimavara on vielä alikäytössä. Kunnan toiminta- ja päätöksenteko-organisaatiossa tulisi olla määriteltynä vakiintuneet yhteistyöelimet ja -foorumit, joissa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia ja palveluja voidaan tarkastella kokonaisuutena. Silloin kun kunnan toimintaorganisaatio on rakentunut ns. elämänkaari-mallin mukaisesti, on kokonaisuuden näkyväksi saaminen ja sen johtaminen oletettavasti helpompaa. (Elämänkaarimallia on käsitelty oppaan 1. osan sivulla 19 20, Rousu 2008). 1 Kansainvälisten kokemusten mukaan erilaiset kumppanuusjärjestelmät ovat tuoneet luottamusta ja kestävyyttä sekä pitkäkestoisia yhteistyösuhteita palvelujen kokonaiskenttään. Kuntien palvelustrategioissa tulisi pyrkiä päätöksiin, jotka tukevat pitkäjänteistä kumppanuutta myös palvelujen tuottamisessa. Pitkäjänteinen kumppanuus on tarpeen myös ehkäisevässä lastensuojelussa. Palvelujen hankinnan ohella, on kunnan järkevää edelleen antaa myös taloudellista tukea niille lasten, nuorten ja perheiden parissa toimiville järjestöille ja yhteisöille, joiden toimintaa ei voida tuotteistaa ja hinnoitella myytäväksi palveluksi. Toiminnan tukemisella saadaan arvokasta sosiaalista pääomaa ja yhteisöllistä hyvinvointia, joita ei millään palvelutuotannolla yksin voida saada aikaan. Yhteistyön merkitystä ja suunnitelman laadinnan yhteistyöprosessia on käsitelty oppaan 1. osassa, esimerkiksi sivuilla Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu on riittävää ja oikea-aikaista Toimintaperiaate 4. Lapsi- ja perhekohtaiselle lastensuojelulle määritellään kunnan suunnitelmassa tavoitteet ja niiden toteutumisen seuranta vastuutetaan. Tavoitteiden toteuttamisella varmistetaan, että tuen tarpeessa olevat lapset, nuoret ja perheet saavat apua mahdollisimman oikea-aikaisesti ja niin, että apu ja tuki on elämäntilanteessa riittävää. Tarvitaan monenlaisia käytännön toimia ja laajaa yhteistyötä, että lastensuojelun palvelut toteutuvat sisällöltään ja laajuudeltaan kunnan hyväksymän suunnitelman ja lastensuojelulain mukaisesti, ja että ammattihenkilöstön määrä, osaaminen ja työskentelyedellytykset vastaavat mahdollisimman hyvin lasten, nuorten ja perheiden tarpeita. Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua on lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto (LSL 417/ 2007, 3 ). Kunnan tulee suunnitelman avulla myös ohjata lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua määrittämällä työlle sellaiset tavoitteet, joiden toteutumista voidaan konkreettisesti seurata ja arvioida. Ilman tavoitteita on vaikea myöskään arvioida lastensuojelutyössä onnistumista. Tavoitteiden tulisi olla lastensuojelun kannalta keskeisiä, ja siten muotoiltuja, että niiden vaikutuksia voidaan seurata. Tarkoitus on saada aikaan lastensuojelulla muutosta lapsen, nuoren ja perheen elämäntilanteessa. Sikäli kun kunnissa on ylipäätään lastensuojelulle asetettu tavoitteita, ovat ne liittyneet enemmänkin asiakas- tai hoitovuorokausimääriä koskeviin tavoitteisiin kuin lastensuojelutyöltä odotettaviin myönteisiin vaikutuksiin lapsen elämäntilanteessa (ks. myös Rousu 2007, 245). Lain mukaan lastensuojelun on oltava laadultaan sellaista, että se takaa lastensuojelun tarpeessa oleville lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen heidän tarvitsemansa avun ja tuen. (LSL 417/2007, 11 ). Suunnitelmassa tulisi siten asettaa myös kunnan lastensuoje- 1 Kaikki viittaukset oppaan 1. osan sivunumeroihin ovat 2008 pdf-julkaisuun. Vuonna 2009 ilmestyneen oppaan 1. osan 2. painoksessa vastaavat tietosisällöt löytyvät eri sivuilta. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laadinta kunnissa. Osa 2 21