Arvoisa rouva kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, arvoisat kuulijat!

Transkriptio

1 Kuopio ja Pietari J. V. Snellmanin ajattelussa Juhlaesitelmä Kuopion kaupunginvaltuuston istunnossa klo Juhlavuoden pääsihteeri, dosentti Raimo Savolainen, Valtioneuvoston kanslia Arvoisa rouva kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, arvoisat kuulijat! Tänä vuonna saamme juhlia suomalaisen kansakunnan rakentajan Johan Vilhelm Snellmanin syntymän 200-vuotisjuhlaa. Melkein 100 päivänä useissa sadoissa erilaisissa tilaisuuksissa tämä suomalaisen sivistyksen esitaistelija ja modernin kansalaisyhteiskunnan rakenteen kehittäjän elämäntyötä ja merkitystä esitellään monipuolisesti kansalaisille. Snellmanin elämäntyötä sävyttivät kansainvälisyys, läheiset kontaktit eurooppalaiseen sivistyshistoriaan ja kaupankäynnin globaalit mahdollisuudet. Tällaiseen ajatteluun hänet kouli eläminen kahden metropolin vaikutuspiirissä, Tukholman ja Pietarin. Ensimmäisen 40 vuoden aikana Snellmanista kypsyi näkijä siinä eurooppalaisessa kontekstissa, johon porttina toimi Tukholma. Melkein toiset 40 vuotta hän toimi toimintanäkynsä julistajana ja toteuttajana Pietari-keskeisessä toimintaympäristössä, jonka alku toteutui täällä Kuopiossa. Syntyminen, varttuminen ja koulunkäyminen Ruotsin suurvallan pääkaupungin sivistyksellisessä ja taloudellisessa vaikutuspiirissä kasvatti Snellmanista tiedonjanoisen kosmopoliitin. Snellmanin Oulusta ja Kokkolasta kotoisin olevat vanhemmat olivat ensimmäinen sukupolvi, joka korjasi konkreettisesti hyödyn Pohjanmaan säännöllisistä yhteyksistä Tukholmaan ja sitä kautta ulkomaille. Kehitys oli alkanut jo 1600-luvun alussa Ruotsin kuninkaiden perustaessa Pohjanmaan rannikolle kaupunkeja maakunnan kaupan keskittämiseksi. Ulkomaankauppaoikeuden saaminen kytki nämä rannikkokaupungit nopeasti säännöllisen kansainvälisen kaupan piiriin luvun puolivälissä tapulioikeuden 1

2 saaneet Oulu ja Kokkola, Snelmanin kotikaupungit, kohosivat nopeasti Suomen vauraimpien kaupunkien kärkeen ja pitivät asemansa aina 1850-luvun puoliväliin saakka. Kannattavuus perustui siihen, että tervaa vietiin suoraan Tukholmaan, jossa sen suurkauppiailla oli vanhat ja hyvin toimivat liikesuhteet useisiin Euroopan kauppakeskuksiin. Heillä oli luotonantomahdollisuus ja tarkat tiedot suhdannevaihteluista maailmalla. Snellmanin esivanhemmat olivat 1600-alusta asti kuuluneet Pohjanmaan rannikkokaupunkien varakkaaseen porvaristoon. Merenkulun tuoma aineellinen vauraus ja sen synnyttämä henkinen sivistys vaikutti sukujen kehittymiseen virkamiessuvuiksi, kun varallisuuden kasvaessa poikia alettiin lähettää yliopistoon johtaviin kouluihin papeiksi valmistumaan. Lisäksi vuonna 1800 Kokkolan kaupunkiin oli perustettu Suomen ensimmäisiä kirjastoja heti Vaasan ja Turun jälkeen. Yli tuhannen niteen kirjasto karttui Tukholman tervanvientimatkoilla. Tätä monipuolista kirjastoa Snellman käytti ahkerasti kouluaikanaan ja kotiopettajana ollessaan. Myös Venäjän vallan aikana merenkulkuun perustuva Pohjanmaan vauraus haluttiin säilyttää ennallaan, kun Porvoon valtiopäivillä porvarit hakivat oikeutta jatkaa kauppaa Tukholman kanssa. Turun ja Suomenlahden kaupunkien kanssa Pohjanmaan kaupungeilla oli tästä vastakkaisia mielipiteitä. Pohjalaisten perusteluna oli se, että Venäjän oma kauppalaivasto oli pieni, jolloin valtakunnan oma etu oli, että Suomi saisi edelleen kehittää ulkomaankauppaa länteen ja erityisesti Ruotsiin. Toive toteutui Suomen saadessa Venäjän rinnalla käydä itsenäistä ulkomaankauppaa. Huolimatta Pohjanmaan suvereenisuudesta ulkomaankaupassa ja sen tuomista henkisistä ja aineellisista eduista Snellman ei rakentanut henkistä ja aineellista herätysohjelmaansa kuitenkaan Tukholman keskeisen pohjalaisen merenkulkukulttuurin esikuvista käsin vaan hänen mielestään sivistyksen voima oli 2

3 löydettävä monipuolisemmin. Vaikkakin ylpeänä pohjalaisuudestaan Snellman varoitteli kuitenkin nurkkapatrioottisuuden vaaroista seuraavasti: On hyvä ja oikein, että ihminen rakastaa paikkaa, jossa hänen kehtonsa on keinahdellut, ympäristöjä ja oloja, jotka ovat suojanneet hänen nuoruuttaan. --- Toisaalta sivistys kuitenkin perustuu siihen, että yksilö pystyy laajentamaan näköpiiriään ja suuntaamaan mielenkiintoaan yhteisen isänmaan ja ihmiskunnan yleisiin asioihin. Snellmanin mielestä kun tässä onnistuu, tietää mitä nurkkapatrioottisesti pitää tehdä tai olla tekemättä. Ongelma poistuu, kun yksilö oppii tuntemaan oman maansa. Kirjatieto ei sitä pelkästään ratkaise vaan henkilökohtainen kokemus, jolla oma maa ja kansa opitaan tuntemaan. Snellmanin mukaan pohjalaisilla on tässä erityinen haasteensa suuren omavaraisuutensa vuoksi, koska sitä seuraa tietämättömyys kaikesta, mikä on hieman kauempana kotinurkista. Hyvät kuulijat! Snellman itse toimi tarkasti neuvonsa mukaan. Kirjatiedon lisäksi Snellman hankki elämänsä aikana runsaasti kokemuksia asuessaan ja liikkuessaan eri puolella Suomea Helsingistä Ouluun ja Turusta Kuopioon. Hän tunsi hyvin Tukholman, Pietarin, Saksan monet kaupungit ja paljon muita kaupunkeja kuten Pariisin ja Lontoon. Juuri Tukholma-keskeisen nuoruutensa ja sen jälkeen Ruotsissa ja Keski-Euroopassa tekemänsä pitkän ulkomaanmatkan jälkeen ei ollut yllättävää, että hän täysin vapaaehtoisesti valitsi toimintapaikakseen Kuopion. Maailmaanähneenä hän helposti tunnisti kaupungin resurssit ja näki sen tulevaisuuteen. Monikaan hänen ystäväpiirissään ei nähnyt Snellmanin kaukokatseisuutta vaan ratkaisu koettiin lähinnä järkytyksenä. Itse A. I. Arwidsson koetti parhaansa mukaan houkutella Snellmania jättämään Suomen tämän karkotuksen takia. Kuopioon muutosta kuultuaan hän vakuutti, että Snellman ei ollut niitä, joita kasvoi Suomen 3

4 kaikilla naurismailla ja nyt hänet aiottiin heittää kuin hyödytön riepu kirjallisuuden autiomaahan Kuopioon. Arwidssonin mielestä järjen ja kieliopin takominen Savon villien päähän ei ollut oikea palkka. Ystävien suhtautuminen Kuopioon muuttamiseen oli ymmärrettävää, koska Suomen ollessa teollistuneen Euroopan reuna-aluetta Kuopion lääni näyttäytyi Helsingin horisontista helposti erämaalta. Sitä voitiin pitää suuriruhtinaanmaan kehitysalueena monen tuntomerkin perusteella. Tänä aikana Pohjois-Savossa vallitsi nopea väestönkasvu, elinkeinoelämää leimasi maatalouden alkeellisuus. Erikoistuminen, vaihto ja kauppa laajassa mitassa olivat kaukaisia ja vähämerkityksisiä. Snellmania ei houkutellutkaan kaupunkiin sen alkeelliset olot vaan henkinen vireys. Kaupungissa asuvien sukulaistensa ja ystäviensä kautta hän oli jo etukäteen tiennyt Kuopion alueen henkireikänä, jonka kautta ja suodattamana hänen ulkomailla vankistuneet näkemyksensä voitiin kansanomaistaa ja levittää kansan. Kun Kuopio perustettiin, se muistutti savupirttikylää mutta 1800-luvun puoliväliin mennessä siitä oli kehittynyt Suomen oloissa sivistyskeskus, jonka maine perustui näkyviin ja Snellmanin hyvin tuntemiin persooniin. Varkauden ruukin omistaja E. J. Längman ja Kuopion monipuolinen apteekkari August Kellgren tähyilivät teollistuvaan Keski- Eurooppaan ja odottivat pääsevänsä soveltamaan teollisen vallankumouksen keksintöjä tuotantoonsa. Heidän lisäkseen kaupungin henkisiä johtajia olivat kansanvalistusmies, kirkkoherra Matias Ingman, piirilääkäri Mårten Lindfors, herännäisjohtaja, kruununvouti Johan Jacob Malmberg ja suomalaisuusmies, majuri Johan Anton Karsten, joka oli perustanut kaupunkiin sisämaan ensimmäisen kirjapainon. Yksi suuri tekijä Snellmanilla Kuopion valintaan oli Pietarin läheisyys. Vain 10 vuotta ennen Snellmanin muuttoa Tukholma-keskeinen kaupankäynti oli alkanut muuttua, kun vuonna 1834 Venäjän kauppaa oli laajennettu uudella 4

5 kauppasopimuksella. Snellmanin Suomeen paluun aikoina finanssitoimituskunnan päälliköksi nimitetyn Lars Gabriel von Haartmanin tehtävänä oli erilaisilla taloudellisilla toimenpiteillä etäännyttää Suomi Ruotsin yhteydestä. Asiamiehiä asetettiin tärkeisiin satamakaupunkeihin Pietariin, Tallinnaan ja Riikaan. Toimenpiteet olivat tehokkaita, koska 1840-luvulle tultaessa Venäjän kauppa oli nousu 40 %:iin ja Ruotsin osuus samaan aikaan pudonnut 10 %:iin. Muutoksesta kärsivät Pohjanmaan rannikkokaupungit ja hyötyivät Vanha - Suomen kaupungit. Muutosta vahvisti se, että vuoden 1840 rahareformi poisti Ruotsin rahan liikenteestä ja asetti Venäjän ruplan ainoaksi maksuvälineeksi Suomessa. Maantieyhteydet olivat linkittäneet Kuopion jo kauan Pietariin, koska se sijaitsi Ruotsin rajalta Torniosta Oulun kautta Viipuriin ja Pietariin johtavan tien varrella, jota kautta kulki harvinaisen runsas matkustajajoukko, kauppiaita, käsityöläisiä ja taiteilijoita. Myös kuopiolaiset liikemiehet kävivät säännöllisesti Pietarissa, jossa esimerkiksi Kellgreni-likööri oli hienostoseurapiirien suosittu herkku. Luopuessaan apteekistaan Kellgren keksi vuonna 1839 puutarhansa runsaat marjasadot hyväksi liiketoimeksi ja alkoi jalostaa marjoja hilloksi ja likööriksi, jota vietiin ulkomaille. Sivistynyt ja avakatseinen Kellgren teki säännöllisiä liikematkoja Viipuriin ja Pietariin, jossa hänellä oli suorat kontaktit myös keisarin luottomieheen ministerivaltiosihteeri Alexander Armfeltiin. Kuopio oli pikkukaupunki mutta säännölliset liikemies- tai tilanomistajaperheet Pohjanmaalta, Etelä-Suomesta tai Pietarista viipyivät aina pari päivää Kellgrenin perheessä ja pitivät heidät ajan tasalla maailman menosta, mihin myös Snellman säännöllisesti osallistui. Hyvät kuulijat! Pietarin läheisyyden merkitys Kuopiolle ja koko Itä-Suomelle konkretisoitui Saimaan kanavan rakentamisessa, missä hankkeessa paikan päällä toiminut Snellman pääsi avainrooliin pääkaupungin hallituspiirien kiivaissa neuvotteluissa. Vesitieyhteys 5

6 Saimaalta Suomenlahdelle ja edelleen Eurooppaan oli ikivanha ajatus. Ensimmäiset yritykset Saimaan kanavan rakentamiseksi tehtiin ja 1600-luvun alussa. Ensimmäinen Saimaan kanava, jossa oli 28 sulkukammiota, valmistui vuonna Maaliskuussa 1844 kolmannen kustannusarvion valmistuttua ystävä J. J. Nervander kirjoitti Helsingistä Snellmanille, että nyt alkaa kuitenkin olla oikea aika puhua Saiman kanavan puolesta. --- Monet suuriääniset tahot vastustavat koko hanketta. Nämä olivat Etelä- ja Länsi-Suomessa asuvia aatelisia ja porvareita, jotka pelkäsivät kauppavirtojen kääntyvän itään ja johtavan taloudellisiin menetyksiin. Kolmessa perusteellisessa Saima-lehtensä artikkelissa maalis-huhtikuussa 1844 Snellman seikkaperäisesti osoitti, miten välttämätön kanava oli Suomen kansallisvarallisuuden kehittymisen kannalta. Kateellisia ja epärealistisia länsisuomalaisia kritisoijia hän ojensi muistuttamalla, että Itä-Suomen kauppa oli jo kääntynyt Pietariin eikä Savon ja Karjalan kauppa Venäjälle koskaan kulkisi Pohjanmaan kautta. Snellmanin artikkelit olivat enemmän kuin tervetullut tuki viranomaisille. Jatkossakin pohjalaisen merenkulkukulttuurin perillinen latasi kanava-asiassa isänmaalliset argumentit pöytään. Snellmanin mielestä tuskinpa on ketään, joka ei ymmärtäisi sen vaatimuksen epäoikeudenmukaisuutta, että Itä-Suomen pitäisi jäädä vaille uusia kulkuyhteyksiä jotta maan läntisen osan kauppa kukoistaisi. Hänen mielestään vääryys olisi sitäkin suurempaa, koska tosiasiat osoittavat ettei Itä- Suomen tuotteiden myyminen Pohjanlahden satamien kautta ole kannattavaa. Mitä nimenomaan Pietariin tulee, Snellmanin arvion mukaan itäisellä Suomella tullee sijaintinsa puolesta aina olemaan sikäläisillä elintarvikemarkkinoilla etulyöntiasema. Snellman kuitenkin varoitti, että tavaroiden kuljettaminen Pietariin myytäväksi ei automaattisesti ratkaissut Itä-Suomen taloudellista tilaa, jos pysyttiin raaka-aineiden viennissä. Tilastoilla hän todisti, miten maasta vietiin raaka-aineita, jotka ostettiin takaisin muualla jalostettuina. Snellmanin mukaan Kuopiossa pumpulilankaa, 6

7 tehdastupakkaa ja karkeampia sepäntöitä lukuun ottamatta kaikki muut tuotteet olivat venäläistä perua. Sieltä tuotiin ruplan edestä tavaraa mutta vietiin ainoastaan ruplan edestä voita. Maassa, jossa ei valmistettu edes lapiota tai lukkoa ei voitu haaveilla uusista vientiartikkeleista puun ja tervan lisäksi. Snellmanin asiantuntemus Itä-Suomen olojen arvioinnissa korostui lisää, kun Turkukeskeisen Suomi-ajattelun edustaja finanssipäällikkö von Haartman tiedusteli kiertomatkansa jälkeen syytä elinkeinojen ja moraalin lamaan Itä-Suomessa. Snellmanin tyhjentävä vastaus tähän kysymykseen tuli Saiman pitkässä artikkelisarjassa Itä-Suomen oloista. Hänen mukaansa 50 vuodessa alueen väestö oli kaksinkertaistunut, mikä aiheutti jatkuvan viljantuonnin. Loislaumat kaskesivat kesäisin ja elivät talvisin laiskuudessa ja kerjuulla. Maanviljelyksen kehno taso ei voinut elättää koko väestöä. Pietarin läheisyyden kuten laukkuryssien tuottamat huonot vaikutteet heikensivät moraalia kaikella tavalla. Saiman kirjoituksilla Snellman halusi luoda mahdollisuuksia, jotta ihmiset omalla kokemuksellaan ja mietiskelyllään havahtuisivat olojensa kehittämiseen tiedon ja tahdon avulla. Snellmanin kokemuksen mukaan sivistyksen puute ei ollut ainoastaan kurjuuden seuralainen vaan kaikkialla myös sen merkittävä aiheuttaja. Massojen sivistäminen oli kaikissa maissa varma keino köyhyyden ehkäisemiseen. Koulu ja opetus eivät olleet ainoa keino vaan Snellman viittasi ihmisen vapauteen käyttää kykyään ja voimiaan. Ne maat, joissa ammattikuntalaitos ja privilegiot olivat yhä voimassa kuten Suomessa, olivat elinkeinojensa suhteen verrattain alhaisella kehitysasteella. Hyvät kuulijat! Snellmanin uudistusvaatimuksia pidettiin Tukholmasta liian vanhoillisena ja hallitusmielisenä, mutta kotimaassa hän herätti epäluuloja liian vapaamielisenä. 7

8 Saiman vaarallisuus Pietarin näkökulmasta oli siinä, että se ei tyytynyt itsevaltaisen virkakoneiston kuuliaiseksi rattaaksi vaan levitti tietoja sosiaalisista ja taloudellisista epäkohdista. Niiden pelättiin synnyttävän kumouksellisia uudistusvaatimuksia. syynä oli Snellmanin liian eurooppalainen pää. Kuopion totuudentorven kohtaloksi muodostui Pietarin valtakäsky, vaikka Pohjois- Savon integroiminen Pietariin oli ollut juuri Snellmanin lääke alueen elvyttämiseen. Saima kuitenkin lakkautettiin, koska viranomaisten mukaan tarpeelliset uudistukset ja muut toimenpiteet tulisivat ylhäältä. Olevat olot, sääty-yhteiskunnan järkkymättömyys ja olojen rauhallisuus piti säilyttää. Lopulta tämä periaate kaatui Venäjän kannalta huonosti menneeseen Krimin sotaan. Keisarikunnan sisäpoliittiseen tyytymättömyyteen piti vastata laajalla uudistusohjelmalla, joka ulotettiin Suomeen. Uudistusaallon kaunis alkunäytös oli, kun Saimaan kanava, tämä Sisä-Suomen elinsuoni ja koko Suomen sininen kunnianauha, avattiin virallisesti liikenteelle , samana päivänä kun Aleksanteri II kruunattiin Pietarissa. Samalla kun Itä- Suomelle avautui yhteys merelle ja talouselämä astui uuteen aikaan uuden hallitsijan sanelemalla uudistusohjelmalla otettiin suuria harppauksia eteenpäin. Kuten Saimaan kanavan synnyttäjänäkin Snellman sai toimia arkkitehtinä useille uudistuksille, joiden käytännöllisen sisällön hän oli esitellyt lehtikirjoituksissaan. Saiman työn jatkajan Litteraturblad lehden kirjoituksissa hän otti mielipidejohtajan aseman takaamaan uudistusten keskeytymättömän jatkumisen keisarin hyvällä tahdolla. Hän halusi tarkkaan hillitä ruotsalaisten lehtien vastuutonta ja lyhytnäköistä tyytymättömyyden viljelyä pitkän tauon jälkeen käynnistyneen valtiopäivätoiminnan takaamiseksi. Tärkeimmät kirjoitukset oli suunnattu Ruotsissa oleskelevien suomalaisten loukkaavia kirjoituksia kohtaan Venäjää vastaan: On ero sen kansallisen itsetunnon välillä, joka sanoo, että kansakunta luo itse ja sen julkean kiittämättömyyden välillä, joka kieltäytyy tunnustamasta kansakunnan kiitollisuutta 8

9 sille, jonka kaitselmus on kutsunut näiden kohtaloiden johdattajaksi ja joka tällä paikalla on osoittanut käsittävänsä kansallisen tietoisuuden vaatimukset, sekä osoittanut niiden täyttämisessä jaloa vapaamielisyyttä ja lämmintä haluaan toimia kansan parhaaksi. Hyvät kuulijat! Perinpohjaisena Tukholman ja Pietarin tien kulkijana Snellman oli kuitenkin reaalipoliitikko, joka taitavasti hyödynsi muuttuvat olosuhteet tinkimättä omista periaatteistaan. Hänen ajattelussaan suhde minkään valtakunnan metropoliin ei taannut yksittäisen kansakunnan tulevaisuutta. Elämänsä loppuun saakka hän ajoi tietoisen itsevarmasti suomalaisen kansallisuuden ja suomen kielen asemaa perustana maan kehittämiselle. Hän oli vakuuttunut, että jos suomalaiset eivät herää valtiolliseen ja sivistykselliseen itsetietoisuuteen, se oli kuoleva kansa. Snellmanin 75-vuotissyntymäpäivän kansalaisjuhlassa ylioppilastalolla Yrjö-Koskinen totesi puheessaan, että Snellman oli lähetetty kätilöksi ihmiskunnan synnytyskivuissa: Ja sille kansallisuuden liikkeelle, joka Saiman äänestä heräsi itsetietoisuuteen, on tämä johtajan maltillinen konservatismi ollut äärettömän tärkeä. Snellmanille sivistyksen voima merkitsi ponnistamista omalta pohjalta. Muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa hän lausuu nuorisolle: Katsokaa ympärillenne, mitä Euroopassa tapahtuu. Jokainen päivä on todisteena siitä, mitä merkitsee työ kansan kansallistietoisuuden herättämiseksi ja kansakunnan johtamiseksi selvempään tietoisuuteen siitä, mitä kansa on ja mikä sen tarkoituksen tulee olla.--- ja vain sille voidaan luja Suomi perustaa, Suomi, joka voi toivoa kestävänsä tulevaisuudessa. Morgonbladet Puhe 75-vuotisjuhlassa Hyvät kuulijat! 9

10 Viimeisen kymmenen vuoden aikana viimeistään Euroopan integraatio on merkinnyt Suomelle paluuta 200 vuoden jatkumoon eurooppalaisella kentällä. Hedelmällinen toiminta tällä kentällä edellyttää entistä suurempaa tietoisuutta suomalaisen kansakunnan juurista, joita juhlavuoden aikana monipuolinen ohjelmisto pyrkii kirkastamaan ja tätä kautta rohkaisemaan oman identiteetin tunnustamiseen. Tältä perustalta voidaan hahmottaa oma rooli Euroopan integraatiossa toimimiselle. Tässä ajatuksessa teille kuopiolaisille ole mitään uutta. Snellman valitsi aikoinaan Kuopion, koska tässä kaupungissa elettiin kansakunnan juurista ja sillä itsetunnolla oltiin hedelmällisessä kanssakäymisessä aina ulkomaille asti. Näin on tänäkin päivänä, kun Kuopion kaupunki ottaa vastuuta koko isänmaan kehittämisestä. Tätä kuvaa loistavasti se, että viimeisen 20 vuoden aikana Kuopion kaupunki on tehnyt kaikki aloitteet juurien avaamiseksi kansakunnan tietoisuuteen Snellmanin elämäntyön avulla. Sen seurauksena on saatu alkukieliset kootut, niiden suomennos, elämäkerta ja juhlavuosi. Siksi valtioneuvosto valitsi Kuopion juhlavuoden itseoikeutetuksi avaajaksi. Tammikuun alussa kuopiolaiset ja me heidän vierainaan saimme elää todeksi sen, miten hyvä maku aikoinaan Snellmanilla oli, kun tämä kosmopoliitti halusi maailmalta juuri Kuopioon tulla herättämään suomalaiset. Juhlavuoden avauksessa näimme kaikki miten kansakunnan pulssilla Kuopio tänäänkin elää ja sitä kautta omalta pohjaltaan menestyy kansainvälisissäkin haasteissa. Haluan onnitella Kuopiota tästä esikuvallisesta toiminnasta ja toivotan menestystä Snellmanin hengessä sivistyksen voimalla tästäkin eteenpäin. 10