Yhteenveto ehdotuksista suomalaisnorjalaisen

Transkriptio

1 RAPORTTEJA 2014 Yhteenveto ehdotuksista suomalaisnorjalaisen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmiksi vuosille Tenon, Näätämöjoen, Uutuanjoen ja Paatsjoen vesistöalueet Suomessa ja Norjassa

2

3 Yhteenveto ehdotuksista suomalaisnorjalaisen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmiksi vuosille Tenon, Näätämöjoen, Uutuanjoen ja Paatsjoen vesistöalueet Suomessa ja Norjassa Luonnos

4 2 Kannen kuva: Inarijärvi, Aarno Torvinen.

5 Suomalais-norjalainen vesienhoitoalue Sopimus suomalais-norjalaisesta vesienhoitoalueesta vesipuitedirektiivin vaatimusten täyttämiseksi allekirjoitettiin Sopimuksella muodostetaan Tenon, Näätämöjoen, Uutuanjoen ja Paatsjoen valuma-alueista kansainvälinen vesienhoitoalue. Sopimuksen tarkoituksena on luoda yhteiset puitteet, joilla vahvistetaan kahdenvälistä yhteistyötä ja koordinointia toimivaltaisten viranomaisten välillä (Finnmarkin maakuntahallinto ja Lapin ELY-keskus). Koordinaatiomenettelyt on kuvattu yksityiskohtaisemmin kahdenväliseen sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa. Suomi ja Norja laativat kumpikin omalle alueelleen vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman, jotka sopimus velvoittaa sovittamaan yhteen. Lisäksi sopimus määrää tiedottamisesta, kansalaisten ja suomalais-norjalaisen rajavesistökomission kuulemisesta sekä erimielisyyksien ratkaisemisesta. Maiden toimivaltaiset viranomaiset ovat lisäksi laatineet koko kansainvälistä vesienhoitoaluetta koskevan yhteisen yhteenvedon kansallisista vesienhoitosuunnitelmaehdotuksista. Yhteenveto julkaistaan suomeksi, norjaksi ja saameksi. Kansalliset vesienhoitosuunnitelmat ovat nähtävillä verkossa: Finnmark/Norwegian-Finnish River Basin -sivusto Palautetta ja kommentteja voi lähettää alla oleviin osoitteisiin: Norja: Finnmark fylkeskommune Fylkeshuset 9815 Vadsø Sähköposti: Viestin otsikoksi: Norwegian-Finnish River Basin Suomessa: Lapin ELY-keskus PL Rovaniemi Sähköposti: 3

6 Sisältö 1 Johdanto Alueen kuvaus Maantieteellinen ja ekologinen kuvaus Hallintorakenne Vesienhoidon keskeiset kysymykset Erityiset alueet Vesien tilan seurantaohjelmat Vesien tilan arviointi Joet Järvet Kemiallinen luokitus Pohjavedet Rannikkovedet Ympäristötavoitteet ja poikkeamat Voimakkkasti muutetut vesistöt Poikkeamat Pidennetyt määräajat Lievennetyt tavoitteet Tiukenneet tavoitteet Vedenkäytön taloudellinen analyysi Yhteinen toimenpideohjelma Tulvariskien hallinta Merien suojelu Ilmastonmuutoksen vaikutukset vesienhoitoon Tiedottaminen ja kuuleminen Tulevaisuuden haasteet Asiakirjat ja lähteet

7 1 Johdanto Vesienhoitosuunnitelmat ovat tärkeä keino vesivarojen tilan turvaamiseksi ja parantamiseksi. Vesienhoitosuunnitelmissa esitetään yhteenveto vesistöjen ekologisesta ja kemiallisesta tilasta, asetetaan ympäristötavoitteet ja luodaan perusta paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten toiminnalle hallinnoimalla vesivaroja kokonaisvaltaisesti. Tämä on yhteenveto suomalais-norjalaista vesienhoitoaluetta koskevista kansallisista vesienhoitosuunnitelmista. Vesipuitedirektiivin 3 artiklan 3 kohdan mukaan useamman kuin yhden jäsenvaltion alueelle ulottuva vesistöalue on liitettävä kansainväliseen vesienhoitoalueeseen. Norja ja Suomi solmivat sopimuksen suomalais-norjalaisesta vesienhoitoalueesta vuonna Sopimus luo puitteet kahdenväliselle yhteistyölle ja hallinnollisille järjestelyille vesienhoitoalueella. Sopimus kattaa Tenon ja Näätämöjoen vesistöalueet, Uutuanjoen sivujokineen sekä Paatsjoen vesistöalueen norjalaiset ja suomalaiset osat. Sopimukseen liitettiin yhteisymmärryspöytäkirja, jossa käsiteltiin suomalais-norjalaisen vesienhoitoalueen vesienhoidon koordinaatiota yksityiskohtaisemmin. Kansainvälinen vesienhoitoalue on Norjan puolella osa Finnmarkin vesienhoitoaluetta ja Suomessa osa Tenon Näätämöjoen Paatsjoen vesienhoitoaluetta. Toimivaltaiset viranomaiset Finnmarkin maakuntahallinto, Finnmarkin lääninhallitus sekä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) ovat kokoontuneet säännöllisesti vuodesta 2011 alkaen koordinoimaan vesienhoitotyötä. Kokouksissa on keskusteltu vesimuodostumien rajuksista luokittelusta, riskien arvioinnista, vesienhoitosuunnitelmien yhteensovittamisesta, toimenpide- ja seurantaohjelmista. Lisäksi vuosittain on järjestetty Pohjoiskalotin toimivaltaisten viranomaisten kokouksia tietojen vaihtamista ja prosessien koordinoinnin parantamista varten. Norjan ja Suomen kunnat ovat myös järjestäneet paikallistason tapaamisia. Suomen ja Norjan viranomaiset ovat tehneet vesienhoitoyhteistyötä jo ennen vesipuitedirektiiviäkin. Vuonna 1980 Norjan ja Suomen hallitukset allekirjoittivat sopimuksen suomalais-norjalaisen rajavesistökomission perustamisesta. Sillä varmistettiin paikallinen, alueellinen ja kansallinen rajavesistöjä koskeva yhteistyö. Rajavesistökomissio on tärkeä keskustelufoorumi myös vesipuitedirektiiviä koskevissa asioissa. 5

8 2 Alueen kuvaus 2.1 Maantieteellinen ja ekologinen kuvaus Suomalais-norjalainen vesienhoitoalue kattaa Barentsinmereen laskevien Teno-, Näätämö-, Uutuan- ja Paatsjokien valuma-alueet. Teno ja Näätämöjoki sijaitsevat kokonaan Norjan ja Suomen alueilla, kun taas Paatsjoen vesistöalue sijaitsee osittain Venäjällä. Venäjä ei kuitenkaan kuulu kansainvälistä vesienhoitoaluetta koskevan sopimuksen osapuoliin. Vesienhoitoalueen kokonaispinta-ala on noin km 2, josta noin kaksi kolmannesta sijaitsee Suomessa. Harvaan asutulla alueella on vain jokunen suurempi kaupunki. Alueen väkiluku Suomen puolella on noin ja asukastiheys 0,3 as./km 2. Norjalle kuuluvan osan väkiluku on noin Ihmistoiminnan vaikutus suurimmalla osalla vesienhoitoalueen vesistöistä on vähäistä, joten vesien ekologinen tila on enimmäkseen erinomainen tai hyvä. Vesienhoitoalue kuuluu Suomessa saamelaisten kotiseutualueeseen. Suomen alueella vesienhoitoalue kuuluu Fennoskandian kilven alueelle ja pieni osa Tenon vesistöaluetta kuuluu Norjan puolella kaledonialaisen poimuvuoriston eliömaantieteelliseen alueeseen. Paatsjoen vesistöalue jakautuu läntiseen ja eteläiseen tunturialueeseen ja matalampaan Inarijärven alueeseen. Tunturialueen korkeuserojen vaihtelu on suurta: metriä merenpinnan yläpuolella. Inarijärven mäkisessä ympäristössä maan korkeus merenpinnasta on metriä. Moreeni on vesistöalueen yleisin maalaji. Monilla alueilla kasvillisuus on vähäistä ja kalliopaljastumat yleisiä. Jokilaaksoissa (esim. Teno- ja Utsjoen jokilaaksoissa) on harjanteita ja deltoja. Jokeen on syntynyt suuria hiekkakerrostumia, ja joki on uurtanut useita tasoja hiekkaisiin rantapenkereisiin, joilla on viljelyä ja asutusta. Peruskallio vaihtelee hiekkakivestä graniittiin ja gneissiin. Maaston tyypillisiä piirteitä ovat moreenit, hiekkasärkät ja penkereiset laaksot, sekä paljaista tuntureista ja tasangoista mäntymetsiin ja suuriin soihin vaihteleva kasvillisuus. Paatsjoen vesistöalue on osa Siperian pohjoista havumetsävyöhykettä. Tenojoen rannat ovat alttiita kevättulville. Paatsjoen biologinen tuotanto on suurta orgaanisen aineksen runsaudesta johtuen. Yleensä alueen vesissä on vain vähän ravinteita ja orgaanista ainesta. Vedenjakajilla elää runsas kasvi-, kala-, lintu- ja nisäkäslajisto. Alueen suurimmat joet ovat Tenojoki, Kaarasjoki, Inarijoki, Näätämöjoki, Utsjoki, Vaskojoki, Ivalojoki, Juutuanjoki, Paatsjoki ja Uutuanjoki. Useimmat alueen järvistä ovat tunturijärviä tai pieniä tai keskisuuria järviä, joissa on vain vähän ravinteita. Alueen suurin järvi on Inarijärvi, josta vedet laskevat Paatsjokena Barentsinmereen. Norjan vesistöt ryhmitellään ekoalueisiin ilmasto-olosuhteiden ja eliömaantieteellisen jakautumisen perusteella. Vesienhoitoalueen norjalainen osa kuuluu sisemmän Pohjois-Norjan ekoalueeseen, jossa esiintyy enemmän kalalajeja kuin muilla alueilla johtuen lajien vaellushistoriasta. Vesi hallitsee suomalais-norjalaisen vesienhoitoalueen maisemaa. Taulukossa 1 esitetään yhteenveto vesienhoitoalueen joista, järvistä, rannikkovesistä sekä pohjavesistä. Taulukko 1. Suomalais-norjalaisen vesienhoitoalueen vesimuodostumat. Vesistön luokka Joet Järvet Rannikkovesistöt Pohjavesi Määrä Pituus (km) Määrä Pinta-ala (km 2 ) Määrä Pinta-ala (km 2 ) Määrä Pinta-ala (km 2 ) Teno , , ,7 Norja Paatsjoki , ,8 7 17,7 Näätämö , ,0 2 8,3 Teno ,9 Suomi Paatsjoki ,4 14 Näätämö ,4 Yhteensä , , ,6 6

9 Karttakeskus Oy, Lupa L4659 Kuva 1. Suomalais-norjalainen vesienhoitoalue. Vesistöt ovat hyvin merkittäviä asutukselle, paitsi maa-, metsä ja kalatalouden sekä teollisuuden kaltaisten elinkeinojen niin myös vapaa-ajan aktiviteettien kuten kalastuksen, retkeilyn ja metsästyksen kannalta. Joet ovat myös tärkeä osa saamelaista kulttuuria. Alueella on useita kansallispuistoja ja luonnonsuojelualueita. Monet vesienhoitoalueen joista ovat tärkeitä Atlantin lohen kutemispaikkoja; Tenojoki on yksi Euroopan suurimmista lohijoista. Norjan kansallisten lohivuonojen ja -jokien lohikantoja suojellaan monilla suojeluohjelmilla. Tenojoen suisto on myös Pohjois-Euroopan suurin jokisuisto, ja sen merkitys kosteikkolintujen kannalta on suuri. Ihmisen toiminnan vaikutuksia vesistöalueen ympäristöön ovat esimerkiksi ravinnekuormitus, vesistöjen voimalaitosrakentaminen ja säännöstely, teiden rakentaminen (ml. vaelluskalojen esteet), vieraslajit ja haitalliset vieraslajit sekä saasteet. Saastumista aiheuttavat piste- ja hajakuormituslähteet kuten asutuksen jätevedet, teollisuus, kaatopaikat ja käytöstä poistetut teollisuus- ja kaivosalueet. Norja puolella on myös saastuneita sedimenttejä ja satamia. Ihmisen toiminnan alueella aiheuttama ravinnekuormitus on suhteellisen vähäistä ja pintavesien ekologinen tila luokitellaan enimmäkseen hyväksi tai erinomaiseksi. Ravinnekuormituksen lähteitä ovat mm. metsätalous, yhdyskuntien ja haja-asutuksen jätevedet sekä muut hajakuormituslähteet. Suomen puolella säännöstellään Inarijärveä ja Rahajärveä vesivoiman tuottamiseksi. Norjassa vesivoiman tuotantopaikkoja ovat Kongsfjordin vesistöalue, Paatsjoki, Kobbholmin vesistöalue sekä useat Näätämön vesistöalueen joet ja järvet. Useita Norjalle kuuluvia Tenon vesistöalueen vesistöjä on suojeltu vesivoiman tuotannolta. 7

10 Norjan rannikkovesien haitallisista vieraslajeista uhkaavimpia ovat kuningasrapu (Paralithodes camtschaticus) ja lohen Gyrodactylus salaris -loinen sekä muut loiset. Lohiloinen uhkaa myös suomalaisia vesistöjä. Muita haitallisia vieraslajeja Norjassa ovat kivisimppu (Cottus gobio), kyttyrälohi ja muikku. Haitallisimpia saasteita ovat Venäjältä vain seitsemän kilometrin päässä Norjan rajalta sijaitsevalta Norilskin nikkelitehtaalta kaukokulkeutuvat saasteet. Tehdas päästää noin tonnia rikkidioksidia ja muita raskasmetallipäästöjä (nikkeliä ja kuparia) ilmaan ja vesistöihin. Se vaikuttaa merkittävästi useiden järvien ja jokien veden laatuun, ja alueen kalojen elintarviketurvallisuudesta on annettu varoituksia. Lisäksi kaivostoiminta ja teollisuus aiheuttavat päästöjä Paatsjoen vesistöalueella, missä Sydvaranger Gruve AS -kaivosyhtiöllä on lupa laskea jätevesiä Bøkfjordeniin. Vesienhoitoalueen suomalaisosissa ei käytännössä ole teollisuutta. Utsjoen kunnassa toimii pieniä kalan- ja poronlihan jalostamoja. 2.2 Hallintorakenne Norjassa vesienhoitoalueiden hallinnosta vastaa maakuntahallinto, jotka ovat Norjan vesienhoitolain 20 kohdan mukaisia toimivaltaisia viranomaisia. Toimivaltainen viranomainen vastaa vesienhoitosuunnitelman, toimenpideohjelman ja seurantaohjelman laatimisprosessin edistämisestä ja koordinoinnista. Lääninhallitus toimii jokaisen vesienhoitoalueen ympäristöviranomaisna. Vesienhoitoalueelle nimitetään vesienhoitoaluelautakunta, johon kootaan toimialoista vastaavien alueviranomaisten, lääninhallituksen, maakuntahallinnon, kuntien ja muiden asiaankuuluvien viranomaisten edustajia. Jos vesistöalue ulottuu usean maakuntahallinnon alueelle, nimetään myös ohjausryhmä. Finnmarkissa sellaista ei kuitenkaan ole tarvittu. Julkinen osallistuminen varmistetaan kutsumalla muita sidosryhmiä ja etujärjestöjä alueellisiksi ja paikallisiksi neuvoa-antaviksi ryhmiksi. Vesienhoitoalueiden kuntia rohkaistaan järjestämään paikalliset työt kuntien välisenä yhteistyönä, jossa yksi kunta vastaa koordinoinnista ja paikallisista prosesseista. Työhön osallistuvien kuntien poliittiselta ja hallinnolliselta tasolta, alueellisista toimialoista vastaavista alueviranomaisista ja muista viranomaisista muodostetaan osa-aluelautakuntia. Paikallisia neuvoa-antavia elimiä otetaan usein mukaan osa-aluelautakuntiin, jotta osallistuminen helpottuu ja paikallisen osallistuminen vahvistuu. Tenon vesistöalueella työtä johtaa Tanan kunta. Paatsjoen ja Näätämön vesistöalueista vastaa Sør-Varangerin kunta. Kaikki asiakirjat, päivitykset, yhteystiedot ja kokouspöytäkirjat ovat saatavilla osoitteesta Suomessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) vastaavat oman alueensa vesienhoidon suunnittelusta. Kunkin manner-suomen seitsemän vesienhoitoalueen hallinnointia on nimetty koordinoimaan yksi ELY-keskus. Kullakin ELY-keskuksella on oma yhteistyöryhmä, joka on seurannut, arvioinut ja ennakoinut vesien käyttöä, suojelua ja tilaa sekä näiden kehitystä alueella. Ne ovat käsitelleet sekä ehdotusta vesienhoitosuunnitelmaksi että sitä varten laadittuja selvityksiä ja ohjelmia. Siten yhteistyöryhmät ovat olleet vaikuttamassa siihen, millaisia vesienhoitotoimia alueella tullaan tekemään. Yhteistyöryhmät ovat myös edistäneet tiedonkulkua viranomaisten ja muiden hankkeen sidosryhmien välillä. Yhteistyöryhmissä on ollut edustettuna valtion viranomaiset, tutkimuslaitokset, kunnat ja maakunnat, vesihuoltolaitokset, teollisuus ja elinkeinot sekä niiden järjestöt. Kansalaisjärjestöjä ovat edustaneet muun muassa vapaaajankalastajat, kalatalouden keskusliitto, ympäristöjärjestöt sekä kalastusalueet ja vesialueiden omistajat. Ympäristöhallinnon verkkosivuilla on esitelty yhteistyöryhmien kokoonpano, kokouspöytäkirjat ja muuta yhteistyöhön liittyvää materiaalia. ( 8

11 3 Vesienhoidon keskeiset kysymykset Vesipuitedirektiivi edellyttää, että vesienhoidon kannalta keskeiset kysymykset kartoitetaan vähintään kaksi vuotta ennen hoitokautta, joita vesienhoitosuunnitelmat koskevat. Sekä Suomi että Norja ovat laatineet asiakirjan, jossa määritellään tärkeimmät ihmistoiminnan aiheuttamat paineet ja vaikutukset alueen vesiin. Yhteenvedossa arvioidaan piste- ja hajakuormituslähteiden aiheuttamien päästöjen määrää, hydrologiseen tilaan kohdistuvia paineita sekä arvioidaan ihmisen toiminnan vaikutusta vesivaroihin. Keskeiset kysymykset ovat johtopäätös siitä, mihin nykyisiin ja tuleviin paineisiin vesienhoitosuunnitelmassa on keskityttävä, jotta alueen vesien tila ei huonone ja tarvittaessa paranee. Tärkeimpien vesihoitokysymysten tarkastelu paljastaa myös, minkä vesistöjen kunto on vaarassa jäädä vuodelle 2021 asetetusta ympäristön hyvän tilan tavoitteesta, mitkä tavoitteet ja toimenpiteet tulisi asettaa etusijalle ja mitkä paineet ovat vähemmän tärkeitä. Norjan ja Suomen yhteenvedoista keskeisiksi kysymyksiksi kuultiin vuonna Taulukossa 2 on yhteenveto keskeisistä kysymyksistä ja kuulemisesta saatu palaute. Taulukko 2. Yhteenveto keskeisistä vesienhoitokysymyksistä suomalais-norjalaisella vesienhoitoalueella kaudella Paineet/kysymykset Suomi Norja Kaivostoiminnan paineet X Yhdyskuntien jätevedet X X* Hajakuormitus (esim. kaatopaikat, haja-asutuksen jätevedet, metsätalous) X X* Varautumissuunnitelmat äkillisen saastumisen varalta X Venäjän metalliteollisuuden saasteet X X Vesien säännöstely X X Vieraslajit (esim. kyttyrälohi, mutu ja muikku) X X Kalankasvatuksen päästöt X* Kuningasrapu (Paralithodes camtschaticus) (merenpohjan eläimistöön kohdistuvat paineet)* X Satamien haitalliset aineet (saastuneet sedimentit) X Kalojen vaellusesteet X X Kalastuksen vaikutukset anadromisten kalojen liikakalastus X Gyrodactylus salaris -loisen ja muiden kalatautien leviämisen ehkäisy X X Kalankasvatuksen vaikutus anadromisiin kalakantoihin* X Vesienhoidon ja tulvariskien hallinnan tavoitteiden yhteensovittaminen X *Tutkimustietoa ei ole saatavilla tarpeeksi, mutta on syytä epäillä, että näillä paineilla on vesiympäristöön huomattava vaikutus. Tunnistaessaan keskeisiä vesienhoitoalueisiin liittyviä kysymyksiä Norjan ja Suomen alueelliset viranomaiset ovat koonneet yhteen julkisen kuulemisen kautta saatua palautetta. Palautteen perusteella pyritään tunnistamaan yhteisten toimenpiteiden toteuttamiseen soveltuvat aihealueet. Julkisesta kuulemisesta saatu palaute voidaan ryhmitellä eri luokkiin: kaivostoiminnan paineet, ravinteiden ja haitallisten aineiden aiheuttamat paineet, vieraslajien ja haitallisten vieraslajien aiheuttamat paineet, osallistumista ja yhteistyötä koskeva palaute ja muut aiheet. Suomen palautteissa todettiin, että tarvittaisiin enemmän tietoa naapurimaiden kaivoshankkeista, parempia ympäristövaikutusten arviointimenettelyjä (YVA) ja Lemmenjoen alueen kullanetsinnän haittavaikutusten lieventämistoimia. Norjassa oltiin huolissaan elintarviketurvallisuudesta, veden laadusta ja loppukäsittelypaikkojen ongelmajätteiden vaikutuksista. Samalla mainittiin tarve tehdä suljetuilla kaivosalueilla lisätutkimuksia haitallisten aineiden nykyisen määrän arvioimiseksi. Palaute ravinteista ja haitallisista aineista koski asutuksen jätevesien ravinnekuormituksen vähentämistä rajan molemmin puolin. Lisäksi saasteiden kaukokulkeutuminen venäläisiltä tehdasalueilta koettiin haastavaksi etenkin Norjan vesistöjen kannalta. Norjan julkisessa kuulemisessa ilmeni myös tarve kiinnittää enemmän huomiota satamien sedimenttien saastumiseen. Kalankasvatuksen ja vesiviljelyn keskeisiä kysymyksiä olivat etenkin tarve tehdä Venäjän kanssa yhteistyötä sekä kalojen vaelluksen esteisiin että vesiviljelyn ja kalankasvatuksen kehittämiseen liittyen 9

12 Suurin vieraslajeja ja haitallisia vieraslajeja koskeva huoli oli Gyrodactylus salaris -loisen leviämisen pysäyttäminen. Sen vastaista työtä tekee myös Suomalais-norjalainen rajavesistökomissio. Osallistumista ja yhteistyötä koskevan palautteen perusteella on erityisen tärkeää taata paikallistason osaaminen ja paikallisen tiedon hyödyntäminen. Lisäksi yleistä tiedottamista ja opastusta on lisättävä. Maiden välisiä toimenpiteitä ja ympäristötavoitteita on koordinoitava ja on laadittava yhteinen aikataulu edistämään yhteistä suunnitteluprosessia. Näitä kysymyksiä käsitellään suomalais-norjalaista vesienhoitoaluetta koskevassa sopimuksessa. Muut kommentit koskivat rannikon maankäytön suunnittelua, pohjavettä koskevan tiedon puutetta, elintarviketurvallisuutta sekä tarvetta tuoda vesivoimaloiden hoito ja vesienhoito lähemmäs toisiaan. Mainitut tärkeimmät kysymykset muodostavat pohjan, jonka varaan laaditaan yhteisiä toimenpiteitä Tenon, Paatsjoen ja Näätämön vesistöille rajan molemmin puolin. Tällä suunnittelukaudella keskitytään Gyrodactylus salaris -loisen leviämistä ehkäiseviin ja asutuksen ja jätevesien ravinnekuormitusta vähentäviin toimenpiteisiin. 10

13 4 Erityiset alueet Paikoitellen vesien tilaan kohdistuu vesienhoidossa suojelun tai vaativan käytön vuoksi tavanomaista tarkempia ympäristötavoitteita. Näitä vesiä tai alueita kutsutaan vesienhoidossa erityisiksi alueiksi. Erityisiä alueita ovat: alueet, joilta otetaan tai aiotaan ottaa päivittäin (keskimäärin) yli 10 m 3 tai suurempaa asukasvastinelukua (avl) kuin 50 vastaava määrä vettä kotitalouskäyttöön EU-lainsäädännön mukaiset uimavesialueet (uimavesidirektiivi) Natura verkostoon kuuluvat alueet, joilla on suuri merkitys vesistön kunnon ylläpitämisessä tai parantamisessa ympäristön tai lajin suojelemiseksi. Näiden erityisten alueiden vesimuodostumien tilatavoitteet määritellään samalla tavalla kuin muidenkin vesimuodostumien. Näillä alueilla on lisäksi otettava huomioon asiaankuuluvan lainsäädännön asettamat erityisvaatimukset. Natura-alueilla pintaveden ja pohjaveden tilaa tarkastellaan suhteessa vesistä riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelun tilaan. Pinta- ja pohjaveden tilan on oltava sellaisella tasolla, että alueen suojelun tila säilyy. Vedestä riippuvaiset elinympäristöt ja lajit ovat etusijalla näiden alueiden vesienhoidon tavoitteissa ja toimenpiteissä. Esimerkiksi niissä tapauksissa, kun vesiä suojellaan niiden luonnollisen tilan perusteella (esim. karut ja kirkkaat vedet), vesipuitedirektiivin tavoitteiden mukainen veden hyvä tila ei välttämättä ole riittävä. Varsinkin tietyt suojellut lajit saattavat tarvita paremmassa ekologisessa tilassa olevaa elinympäristöä kuin mitä vesipuitedirektiivissä edellytetään. Useimmissa tapauksissa vesipuitedirektiivin sekä luonto- ja lintudirektiivin vaatimukset ovat yhtenevät. Suomella on erityisalueiksi nimetty kymmenen Natura aluetta ja 14 pohjavesialuetta (luokka I) suomalais-norjalaisella vesienhoitoalueella. Norjalla on 18 kansallisen luonnonsuojelulain ja kuusi kansallisen vesistöjensuojelulain nojalla suojeltua aluetta sekä 10 juomavesialuetta (kuva 2). Vesienhoitoalueen Suomelle kuuluvassa osassa ei ole EU-lainsäädännön tarkoittamia uimarantoja. Norjan ympäristövirasto on vastuussa suojelualuerekisterin kokoamisesta kansallisen vesienhoitolainsäädännön mukaisesti. Rekisteri tarjoaa kokonaiskuvan muista mahdollisista ympäristötavoitteista kansallisessa vesistöjensuojelulaissa määriteltyjen lisäksi. Tämä ei tosin lisää tavoitteiden määrää. Muuhun lainsäädäntöön perustuvat ympäristötavoitteet sen sijaan turvataan. Rekisteriin luodaan viisi luokkaa: 1. Juomaveden lähteet 2. Taloudellisesti merkittävät vesilajit 3. Virkistysalueet (uimarannat) 4. Ravinnekuormitukselle alttiit alueet 5. Elinympäristöjen ja lajien suojelemiseksi valitut alueet Valmis rekisteri julkaistaan osoitteissa ja Suojelualuerekisterin perusteella tietyt vesistöt on tunnistettava ja ympäristötavoitteita on harkittava niiden käyttöä säätelevän lainsäädännön valossa. Prosessi on jäljessä aikataulusta, joten tällaisten alueiden ympäristötavoitteet ovat tällä hetkellä kansallisen vesienhoitolainsäädännön mukaisia. Miljødirektoratet on ehdottanut kaikkia maan lohijokia ja niiden sivujokia koskevien ympäristötavoitteiden tiukentamista ehdottamalla laadun mittariksi kalojen erinomaista ekologista tilaa. Miljødirektoratet ei ole toimittanut kattavaa selvitystä siitä, mihin vesistöihin tämä vaikuttaisi. 11

14 Drinking Talousveden water ottoon sourcekäytettävät vedet Aquatic Vesilajit, species, kansallisten outlet lohijokien for national suutsalmon rivers Aquatic Vesilajit, species, kansalliset national lohivuonot salmon fjords Areas Elinympäristöjen/lajien designated for protection suojelualueet of habitat/species Natura 2000 area -alue Karttakeskus Oy, Lupa L4659 Kuva 2. Erityisalueet suomalais-norjalaisella vesienhoitoalueella. 12

15 5 Vesien tilan seurantaohjelmat Suomen ja Norjan alueilla virtaavien jokien tilaa on seurattu yhteistyönä jo pitkään. Maat ovat seuranneet Tenon veden fysikaalis-kemiallista laatua yhteistyössä jo vuosikymmeniä ja viime vuosina on tehty myös biologista seurantaa. Vesistöseurantojen tarkoituksena on saada yhtenäinen ja kattava kokonaiskuva vesien tilasta. Vesienhoitoalueen seurantaohjelmaan tulee kuulua perusseurantaa, toiminnallista seurantaa ja tarvittaessa tutkinnallista seurantaa. Perusseurannan tarkoituksena on antaa edustava yleiskuva vesienhoitoalueen vesien tilasta. Perusseurannalla hankitaan tietoa erityisesti luonnontilaisten vesien ja alueen merkittävien vesien tilasta sekä ihmistoiminnasta johtuvien pitkäaikaisten muutosten, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Perusseurannassa seurataan monipuolisesti sekä fysikaalis-kemiallisia että biologisia ja hydrologisia tekijöitä. Toiminnallisen seurannan tarkoituksena on seurata ihmistoiminnan muuttamien vesien tilaa ja toimenpiteiden vaikutuksia. Toiminnallista seurantaa järjestetään, mikäli vesien hyvän tilan saavuttaminen on epävarmaa tai vesialueen hyvä tila uhkaa heikentyä. Sen avulla myös seurataan myös toimenpiteiden vaikutuksia. Tutkinnallinen seuranta voi tulla kyseeseen, jos tulee tarve tarkemmin selvittää syyt vesimuodostuman tilaan. Seurantaohjelma koostuu viranomaisten ja tarvittaessa muiden toimijoiden ympäristön- ja vesiensuojelulainsäädännön mukaisesti toteuttamasta seurannasta. Seurannassa noudatetaan yhdenmukaisia näytteenottoja analyysimenetelmiä tai vastaavat vaatimukset täyttäviä tekniikoita. Seurantatietoja tuotetaan ajantasaisilla laatujärjestelmillä varustetuissa laboratorioissa. Hydrologisten mittausten ja biologisten määritelmien laatu varmistetaan opastuksen ja koulutuksen avulla. Näytteenottohenkilöstö on sertifioitu tai koulutettu työhönsä riittävällä tavalla. Pintavesien seuranta 2010 #* Järvet - perusseuranta #* Järvet - perus- ja toiminnallinen seuranta Joet - perusseuranta Joet - toiminnallinen seuranta Joet - perus- ja toiminnallinen seuranta #* #* #* #* #* #* #* #* #* #* #* #* #* #* #* #* #* #* km #* Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/14, SYKE Kuva 3. Vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelma vuosina (Suomen puoli). 13

16 Kuva 4. Perusseuranta Teno-, Näätämö- ja Paatsjoki (Suomi) valtion raja vesistöalue perusseuranta perusseuranta haitalliset aineet Perusseuranta Teno-, Näätämö- ja Paatsjoki (Suomi) (referenssialue) 14 valtion raja vesistöalue perusseuranta haitalliset aineet

17 Toiminnallinen seuranta Teno-, Näätämö- ja Paatsjoki (Suomi) valtion raja vesistöalue toiminnallinen seuranta Ongelmakartoitus Teno-, Näätämö- ja Paatsjoki (Suomi) valtion raja vesistöalue ongelmapaikat 15

18 Paikalliset ja ajalliset vaihtelut huomioidaan mittauksissa valitsemalla seurantapaikat sekä näytteenottopaikat ja -ajat siten, että vuodenaikojen aiheuttamat vaihtelut voidaan minimoida mahdollisimman tehokkaasti. Vesimuodostumien luokittelussa hyödynnetään ryhmittelyä. Sen avulla vesistöjen tilaa voidaan arvioida seurantaverkoston kattamaa aluetta laajemmin. Ryhmittelyn tarkoitus on mahdollistaa pienten vesistöjen ottaminen mukaan vesienhoitotoimenpiteisiin ja parantaa vesien luokittelun kattavuutta. Suomi ja Norja päivittivät kansallisia seurantaohjelmiaan vuonna Uudet ohjelmat kattavat entistä laajemman valikoiman erilaisille paineille alttiita vesistöjä. Ohjelmien tarkoitus on vastata vesipuitedirektiivin vaatimuksiin. Tällä hetkellä vesienhoitoalueella ei ole yhteistä kansainvälistä seurantaohjelmaa. 16

19 6 Vesien tilan arviointi Pintavedet jaetaan eri tyyppeihin maantieteellisten ja tieteellisten ominaisuuksiensa perusteella. Pintaveden tyyppi kuvaa vesistöjä sellaisena kuin ne ovat tai niiden tulisi olla ilman ihmisen toiminnan vaikutuksia. Jokien, järvien ja rannikkovesien tyypit määritellään erikseen. Pintavesityyppien vertailuolot perustuvat luonnontilaisiin vesistöihin, joista on saatavilla luotettavaa materiaalia vesistön biologisesta tilasta ja/tai veden laadusta. Joissain tapauksissa luonnontilaisia vesiä ei löydy vertailuolojen määrittämiseksi. Silloin vertailuolot perustuvat historiallisiin tietoihin, mallinnukseen, asiantuntijoiden arvioihin tai parhaassa tilassa oleviin vesistöihin, joihin ihmisen toiminnalla on vain vähän vaikutusta. Tästä huolimatta monille pintavesityypeille Norjassa ei ole vielä määritelty vertailuoloja. Vesimuodostumat on rajattu Suomessa ja Norjassa hiukan eri tavalla. Norjassa on rajattu pienempiä vesistöjä kuin Suomessa. Molemmissa maissa on rajattu yli 0,5 km 2 kokoisia järviä. Pieniä järviä on määritelty jokiin kuuluviksi. Jotkin joet on rajattu Norjassa muttei Suomessa. Suuret vesimuodostumat on rajattu molemmissa maissa samalla tavalla. Vesistöjen ekologinen luokittelu perustuu pääasiassa biologisen tilan osatekijöihin. Luokittelussa huomioidaan kalat, pohjaeläimet ja pohjalevät sekä vesikasvit ja kasviplankton, mukaan lukien klorofylli. Luokittelun perustana oleva biologinen materiaali ja tiedot ovat peräisin joista ja järvistä otetuista näytteistä (ranta-, avovesi- ja syvännenäytteet). Ekologinen tila luokitellaan viisiportaisella asteikolla: huono, välttävä, tyydyttävä, hyvä ja erinomainen. Ekologisessa luokittelussa huomioidaan myös ihmisen toiminnan muut vaikutukset veden laatuun kuten veden fysikaalis-kemiallinen laatu, kuormitus ja ihmisen tekemät hydrologiset tai rakenteelliset muutokset, kuten padot ja ruoppaukset. Vesistöstä tarvitaan asiantuntijan kokonaisarvio, sillä biologista materiaalia on usein saatavilla rajoitetusti tai vain tietyistä paikoista. Luokittelu tehtiin vesienhoitosuunnittelun toisella kaudella pääasiassa seurantajaksolla kerätyn tiedon perusteella. Luokittelun taso on jaettu viiteen kategoriaan käytettyjen tietojen perusteella: laaja aineisto, suppea aineisto, veden laatu, luokittelu muiden vesimuodostumien perusteella sekä asiantuntija-arvio. Vesimuodostumat on luokiteltu myös kemiallisen tilan perusteella. Kemiallisessa luokittelussa tutkitaan vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden eli niin kutsuttujen EU:n prioriteettiaineiden (esim. tiettyjen metallien ja torjunta-aineiden) vaikutusta veteen ja kaloihin. Ekologisen tilan määrittelyssä otetaan huomioon myös kansallisesti määritellyt haitta-aineet. Prioriteettiaineiden esiintymisen perusteella vesien kemiallinen tila luokitellaan hyväksi tai ei hyväksi. Vesistön tila ei ole hyvä, mikäli yksikin näistä aineista ylittää raja-arvon. Suurin osa Tenon Näätämön Paatsjoen vesienhoitoalueen kemiallisen tilan luokitteluun käytetyistä tiedoista on peräisin veden raskasmetalliseurannasta ja kalatutkimuksista (elohopea). Yhteisten vesimuodostumien luokittelutulokset eroavat erilaisten menetelmien vuoksi. Norjassa käytetään one-out-all-out -periaatetta, kun taas Suomen menetelmässä arvioidaan luokittelutekijöiden keskiarvoa. Kansainvälisen vesienhoitoalueen norjalaisessa osassa on yli vesimuodostumaa. Vain muutama niistä on tutkittu vaatimusten mukaisesti, joten täydellinen luokittelu onnistuu vain harvoin. Vesienhoitoalueella on vain vähän asutusta. Teollisuutta on enimmäkseen rannikolla. Pääosalla vesienhoitoaluetta ihmisen toiminta ei ole vaikuttanut lainkaan kaukokulkeutuvia saasteita ja ilmastonmuutosta lukuun ottamatta. Monien vesistöjen vesiympäristöstä ei ole havaittu ihmisen toiminnan vaikutuksia, joten niiden ekologisen tilan oletetaan olevan erinomainen. Lisäksi, vaikka täydellisen luokittelun edellyttämiä tietoja puuttuisi, useimmissa tapauksissa joitain sellaisia muuttujia on mitattu, joihin ihmisen toiminta herkästi vaikuttaa. Tällaisessa tapauksessa heikoimman tuloksen antanut laatutekijä määrittelee luokittelun tuloksen ( one-out, all-out -periaate Norjassa), jolloin ekologista tilaa voidaan arvioida vähäistenkin tietojen perusteella. Suomessa yhteisten vesimuodostumien tila on yleensä luokiteltu paremmaksi kuin Norjassa. Inarijoen, Tenojoen, Näätämöjoen ja Uutuanjoen tila on luokiteltu Norjassa hyväksi, Suomessa erinomaiseksi. Erityisen ongelmallinen on Kietsimäjoki, jonka tila on Norjassa luokiteltu tyydyttäväksi ja Suomessa hyväksi. Varssalijärven tila on myös luokiteltu tyydyttäväksi suuren kuparipitoisuuden vuoksi. Suomessa epävarmat tapaukset 17

20 on luokiteltu useammin hyviksi kuin Norjassa. Luokittelujärjestelmää on harmonisoitava, jotta yhteisten vesimuodostumien tilasta päästään yhteisymmärrykseen ja rajan molemmin puolin voidaan suunnitellayhteisiä toimenpiteitä ja vertailukelpoisia kustannus-hyötylaskelmia. 6.1 Joet Vesienhoitoalueen joet ovat enimmäkseen hyvin karuja. Piste- ja hajakuormituslähteistä peräisin oleva ravinne- ja kiintoainekuormituksen määrä on hyvin pieni lähes koko alueella. Vesienhoitoalueen vedet eivät kärsi happamoitumisesta, eikä keväisin havaita huomattavia happamuuspiikkejä. Lähes kaikkien vesistöalueen vesistöjen kemiallinen ja ekologinen tila on erinomainen tai hyvä. Suomessa joet, joiden valuma-alue on yli 100 km 2, luokiteltiin toisella suunnittelukaudella. Suomen puolella edellisellä suunnittelukaudella luokitellun 136 jokivesimuodostuman tilaluokitus päivitettiin. Suomessa vain yhden vesistön eli Ivalon lähellä sijaitsevan Akujoen ekologinen tila luokiteltiin huonoksi Ivalon ja Saariselän yhteisen vedenpuhdistamon aiheuttaman fosforikuormituksen ja veden heikon vaihtuvuuden vuoksi. Suomen puolella vesienhoitoaluetta ei ole voimakkaasti muutettuja jokia eikä järviä. Lisäksi kolmen Suomen alueella sijaitsevan vesistön veden laadun arvioitiin vaarantuneen kullanetsinnän aiheuttamien paineiden vuoksi (Sotajoki (Inari), Maddib Ravadas ja Postijoki). Useiden Norjan alueella sijaitsevien jokien tila on luokiteltu tyydyttäväksi tai välttäväksi enimmäkseen teollisuuden valumavesien, happamoitumisen, raskasmetallien ja muiden Venäjän kaivostoiminnan vaikutusten vuoksi. Jokien ekologista tilaa uhkaa vakavasti myös Gyrodactylus salaris -loinen. Atlantin lohi ei ole vastustuskykyinen loista vastaan. Mädin mukana kulkeutuvat kalataudit ovat myös uhkana alueella. Taulukko 3. Vesienhoitoalueen jokien ekologinen tila (vesimuodostumien määrä ja osuus). Ekologinen tila* Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono Luokittelematon Teno 421 (82,2 %) 24 (4,7 %) 23 (4,5 %) 1 (0,2 %) 1 (0,2 %) 41 (8 %) Norja Paatsjoki 54 (50 %) 5 (4,6 %) 13 (12 %) 1 (0,9 %) 1 (0,9 %) 34 (31,5 %) Näätämö 63 (75,9 %) 5 (6 %) 3 (3,6 %) (14,5 %) Teno 90,7 % 9,3% Suomi Paatsjoki 93,5 % 5,5 % % Näätämö 100 % *Suurin osa Norjan vesistöistä on luokiteltu oletuksen perusteella, sillä tietoa on saatavilla vain vähän näiden vesistöjen ekologinen tila on varmistettava tutkinnallisella seurannalla ja näytteenotolla. 6.2 Järvet Lähes kaikkien vesienhoitoalueen järvien kemiallinen ja ekologinen tila on erinomainen tai hyvä. Suomen puolella vesienhoitoaluetta arvioitiin 316 järven tila. Kaikki yli 100 hehtaarin kokoiset järvet luokiteltiin veden tilasta ja paineista saatavilla olevien tietojen perusteella. Kooltaan hehtaarin järvien tila luokiteltiin hyväksi asiantuntija-arvion perusteella, sillä alueella on yleensä hyvin alhainen ravinnekuormitus. Siksi suurin osa vesistöalueen suomalaisista järvistä on luokiteltu ekologiselta tilaltaan hyviksi (lähes 60 %) ja hieman yli 40 % erinomaisiksi. Vesistöalueen suurimman järven, Inarijärven, ekologinen tila luokiteltiin hyväksi, huomioiden säännöstelyn aiheuttamat paineet. Suomen puolella kahta järveä säännöstellään vesivoiman tuottamiseksi, mutta niitä ei ole nimetty voimakkaasti muutetuiksi vesistöiksi. Inarijärveä säännöstellään Venäjällä sijaitsevalla Kaitakosken padolla. Säännöstelyn merkittävimmät haittavaikutukset ovat rantojen eroosio ja rantavyöhykkeen kasvillisuuden väheneminen. Rakentaminen on myös aiheuttanut pieniin jokiin esteitä vaelluskaloille. 18

21 Taulukko 4. Vesienhoitoalueen järvien ekologinen tila (vesimuodostumien määrä ja osuus). Ekologinen tila* Norja Suomi Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono Teno 141 (90,4 %) Paatsjoki 38 (42,7 %) Näätämö Luokittelematon 4 (2,6 %) 2 (1,3 %) (5,8 %) 5 (5,6 %) 20 (22,5 %) (29,2 %) 42 (76,4%) 0 3 (5,5 %) (18,2 %) Teno 57 % 43 % Paatsjoki 24 % 76 % Näätämö 66 % 34 % *Suurin osa Norjan vesistöistä on luokiteltu oletuksen perusteella, sillä tietoa on saatavilla vain vähän näiden vesistöjen ekologinen tila on varmistettava tutkinnallisella seurannalla ja näytteenotolla. Ekologinen tila Ecological status Erinomainen High Hyvä Good Moderate Huono Unclassified Määrittelemätön High Erinomainen Good Hyvä Tyydyttävä Moderate Välttävä Poor Huono Bad Unclassified Määrittelemätön Kuva 5. Pintavesien ekologinen tila. Karttakeskus Oy, Lupa L4659, MML2014, SYKE Rahajärven ekologisen tilan arvioidaan olevan riskissä heikentyä. Järveä säännöstellään, eikä saatavilla ole tietoja säännöstelyn vaikutuksista järven biologisiin tekijöihin. Järvi on otettu mukaan uuteen järvien seurantaohjelmaan vuosille Uusien tietojen myötä järven ekologista tilaa voidaan arvioida tarkemmin. Vesienhoitoalueen Norjalle kuuluvassa osassa joidenkin järvien tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Tässäkin tapauksessa syynä ovat enimmäkseen Norjan ja Venäjän kaivostoiminnan saasteet. Tiettyjä aineita kuten kuparia on havaittu suuria määriä, mutta syytä ei tunneta. On mahdollista, että alueella on luonnostaan korkeat kuparin taustapitoisuudet. 19

22 6.3 Kemiallinen luokittelu Vesienhoitoalueen suomalaisen osan vesimuodostumien kemiallinen tila on hyvä. Luokittelussa tarkasteltujen kemiallisten aineiden ei ole havaittu ylittävän alueella raja-arvoja. Suomen alueella ei ole laitoksia tai toimintaa, joille olisi myönnetty lupa käyttää EU:n prioriteettiaineita tai päästää niitä vesiympäristöön. Kemiallista tilaa ei ole arvioitu liki 97 prosentissa norjalaisista vesistöistä. Syynä on tiedon puute, sillä kemiallisen tilan luokitteluun ei käytetä Norjassa asiantuntija-arviota. Prioriteettiaineiden seuranta-asemia on Finnmarkissa vain vähän ja hajanaisesti. Poikkeuksena on Jarfjordfjellet, joka on osa kansallista rajat ylittävien ilmansaasteiden ja happosateen seurantaohjelmaa. 6.4 Pohjavedet On huomattava, että Norja ei priorisoinut pohjavesiä kauden vesienhoidon suunnittelussa. Pohjavesimuodostumien kansallisesta määrittelystä vastasi kansallisen geologian tutkimuslaitos NGU:n (Norges geologiske undersøkelse) edustajista koottu asiantuntijapaneeli. Finnmarkin läänin pohjavesivarat muodostavat pienen osan vesivaroista, ja lähes kaikki rekisteröidyt pohjavesimuodostumat täyttävät Norjan vesienhoitolain hyvälle ekologiselle ja kemialliselle tilalle asettamat vaatimukset. Asian varmistamiseksi tarvitaan seurantaa. Suomen puolella on 14 tärkeää pohjavesialuetta (luokka I) ja 12 vedenhankintaan soveltuvaa pohjavesialuetta (luokka II). Luokkien I ja II pohjaveden määräksi arvioidaan noin m 3 /d. Suomen puolella kaikki vesihuoltolaitokset käyttävät pohjavettä. Alueella on huomattava määrä muita pohjavesialueita (371 kpl, luokka III), joiden soveltuvuutta vedenhankintaan ei ole tutkittu. Luokan III pohjavesialueiden veden määräksi arvioidaan noin m 3 /d. Suomen alueella pohjavesien määrällinen ja kemiallinen tila on hyvä. 6.5 Rannikkovedet Mailla ei ole yhteisiä rannikkovesiä, joten niitä ei ole otettu mukaan tähän katsaukseen. Lisätietoja suomalaisnorjalaisen vesienhoitoalueen rannikkovesistä on saatavilla Norjan puolen vesienhoitosuunnitelmasta. 20

23 7 Ympäristötavoitteet ja poikkeamat Ympäristötavoitteet ovat vesienhoitosuunnitelmien tärkein osa ja mukana olevat tahot sopivat niistä yhdessä vesipuitedirektiivin kriteerien perusteella. Jäsenvaltiot sitoutuivat toteuttamaan tavoitteet 15 vuoden kuluessa vesipuitedirektiivin voimaantulosta. Vesipuitedirektiivissä asetetaan tavoitteeksi Euroopan kaikkien pinta- ja pohjavesien hyvä tila. Nykyiset vesienhoitosuunnitelmat tähtäävät tavoitteen saavuttamiseen vuoteen 2021 mennessä. Direktiivin määritelmän mukaan hyvä ekologinen ja kemiallinen tila saavutetaan, kun päästötasot ovat alhaiset ja ekosysteemi toimii normaalisti. Lisäksi erinomaisessa tai hyvässä kunnossa olevien vesistöjen tila ei saa huonontua. Ekologinen tila Erinomainen Hyvä Kohtuullinen Heikko Huono Ympäristötavoitteen tila Ympäristötavoitteet saavutettu Toimenpiteitä ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan 7.1 Voimakkaasti muutetut vesistöt Voimakkaasti muutetuilla vesistöillä on erilliset ympäristötavoitteet, joissa huomioidaan se, etteivät muokatut ekosysteemit välttämättä saavuta koskaan ihannetilaansa. Tavoitteissa kiinnitetään huomiota myös siihen, miten yhteiskunta hyötyy vesistön muuttamisesta (esim. tekojärvet, vesivoimaloiden padot, jne.). Voimakkaasti muutettujen vesistöjen ympäristötavoite on hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila. Hyvään kemialliseen tilaan pyritään riippumatta siitä, onko vesistöä muutettu voimakkaasti. Ympäristötavoite määritellään jokaiselle voimakkaasti muutetulle vesistölle erikseen, sillä se riippuu toteutettujen hydro-morfologisten muutosten voimakkuudesta. Norjassa voimakkaasti muutetut vesistöt tunnistetaan toimenpiteiden perusteella: vesistön ekologinen tila tutkitaan ja päätetään, mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta vesistö saavuttaisi vähintäänkin hyvän ekologisen tilan. Sitten arvioidaan, voidaanko toimenpiteet toteuttaa. Vesimuodostuman ympäristötavoitteeksi asetetaan sen ekologinen potentiaali eli korkein saavutettavissa oleva ekologinen tila. Kansainvälisen vesienhoitoalueen norjalaisessa osassa ehdotetaan 15 vesistön nimeämistä voimakkaasti muutetuiksi. Vesienhoitoaluelautakunta on suositellut nimeämistä vain neljälle niistä. Niiden ympäristötavoitteeksi asetetaan hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila. Voimakkaasti muutettujen vesistöjen ekologisesta tilasta on saatavilla vain vähän tietoja, joten jokaiselle niistä suositellaan toimenpiteeksi ongelmien kartoitusta. Neljän priorisoidun voimakkaasti muutetun vesistön ympäristötavoitetta ei ole määritelty, sillä niiden nykyistä ekologista tilaa ei tunneta. Lopuille 11 voimakkaasti muutetuksi vesistöjen kategoriaan ehdotetulle vesimuodostumalle on asetettu ympäristötavoitteeksi hyvä saavutettavissa oleva tila, sillä niistä ei ole kylliksi tietoa eikä niille ole ehdotettu toimenpiteitä, joiden perusteella ne voitaisiin nimetä voimakkaasti muutetuiksi vesistöiksi. Kuulemisen aikana vesistöt säilyttävät statuksensa voimakkaasti muutettujen vesistöjen kategoriaan ehdotettuina vesistöinä. Norjan vesienhoitolain mukaan kaikki voimakkaasti muutettujen vesistöjen kategoriaan ehdotetut vesistöt on vahvistettava sellaisiksi tai luokiteltava uudelleen luonnontilaisiksi vesistöiksi siihen mennessä, kun vesienhoitosuunnitelma otetaan käyttöön. Siitä ei ole ohjeita, miten asiaa tulisi käsitellä tilanteessa, jossa tietoa on saatavilla vain vähän. Kaikkien neljän priorisoidun voimakkaasti muutetun vesistön odotetaan saavuttavan ympäristötavoitteensa vuoteen 2021 mennessä. Lisäksi yhdeksää muuta vesistöä on ehdotettu mukaan voimakkaasti muutettujen vesistöjen kategoriaan, mutta niitä ei ole kirjattu sellaisiksi vann-nett.no-sivuston tietokantaan. Vesistöt sijaitsevat Paatsjoen vesistöalueella. Vesistöalueen Suomelle kuuluvassa osassa Inarijärveä ja Rahajärveä säännöstellään vesivoiman tuotantoa varten, mutta niitä ei ole nimetty voimakkaasti muutetuiksi vesistöiksi. 21

24 Taulukko 5. Ehdotus voimakkaasti muutetuiksi vesiksi nimettävistä vesimuodostumista. Vesistön tunnus (norjalainen) Vesistön nimi Vaikutus Ekologinen tila Vesistöalue L Gearretjavri Vesivoimalan pato Määrittelemättä Näätämö L Låddejavri Vesivoimalan pato Määrittelemättä Näätämö L Gárddajávri Vesivoimalan pato Määrittelemättä Näätämö R R Gearretjohka Duttajohka Duddaelva Minimivirtaus puuttuu Määrittelemättä Näätämö Juoksutus Määrittelemättä Näätämö R Gallutjohka Juoksutus Määrittelemättä Näätämö R Láddegurra (Pykeijanvuono) Muu säännöstely Määrittelemättä Näätämö L Viksjøen Vesivoimalan pato Määrittelemättä Paatsjoki L Store Kobbholmsvatnet Vesivoimalan pato Määrittelemättä Paatsjoki L Trillingvatnet Vesivoimalan pato Määrittelemättä Paatsjoki L Store Valvatnet Vesivoimalan pato Määrittelemättä Paatsjoki L Bjørnevatnet Vesivoimalan pato Kohtuullinen Paatsjoki L Svanevatn Vesivoimalan pato Määrittelemättä Paatsjoki R R R* Joulujoen yläjuoksu Joulujoen yläjuoksu Joulujoki Basávžžejohkasta Riidoveaijohkaan Juoksutus Määrittelemättä Teno Juoksutus Määrittelemättä Teno Juoksutus Määrittelemättä Teno Ympäristötavoite Standardi hyvä ekologinen tila 2021 Standardi hyvä ekologinen tila 2021 Standardi hyvä ekologinen tila 2021 Standardi hyvä ekologinen tila 2021 Standardi hyvä ekologinen tila 2021 Standardi hyvä ekologinen tila 2021 Standardi hyvä ekologinen tila 2021 Standardi hyvä ekologinen tila 2021 Standardi hyvä ekologinen tila 2021 Standardi hyvä ekologinen tila 2021 Standardi hyvä ekologinen tila 2021 Standardi hyvä ekologinen tila 2021 Standardi hyvä ekologinen tila 2021 Hyvä ekologinen potentiaali 2012 Hyvä ekologinen potentiaali 2012 Hyvä ekologinen potentiaali 2012 Ehdotettu toimenpide Ongelman kartoitus Ongelman kartoitus Ongelman kartoitus Ongelman kartoitus Ongelman kartoitus Ongelman kartoitus Ongelman kartoitus Ongelman kartoitus Ongelman kartoitus Ongelman kartoitus Ongelman kartoitus Kalojen istutus Kalojen istutus Ongelman kartoitus Ongelman kartoitus Ongelman kartoitus Hyvä ekologinen Ongelman R* Fáhccabealjohka Pato Määrittelemättä Teno potentiaali 2012 kartoitus *Nämä vesistöt eivät ole voimakkaasti muutetuiksi vesistöiksi ehdotettujen vesistöjen kategoriassa norjalaisessa tietokannassa. Jos asiaankuuluva toimialasta vastaava viranomainen ei pidä vesistöjä voimakkaasti muutettuina, niiden ympäristötavoitteeksi palautetaan standarditavoite eli hyvä ekologinen tila. Tämän määrittelemiseksi on suositeltu ongelmien kartoitusta. 7.2 Poikkeamat Pidennetyt määräajat Joissain tapauksissa ympäristötavoitteiden saavuttamisen määräaikoja voidaan pidentää, mikäli tietyt ehdot täyttyvät. Syitä määräaikojen pidentämiseen ovat tekninen toteutettavuus, toimenpiteiden nopean toteutuksen suuret kustannukset tai parannusten esteenä olevat luonnonolosuhteet. Määräaikojen pidennyksistä on esitettävä yhteenveto ja perustelut. Samalla on kuvailtava toimenpiteet ja aikataulu. Määräaikojen pidennykset on harkittava uudelleen jokaisella suunnittelukaudella. Kansainvälisen vesienhoitoalueen Norjalle kuuluvassa osassa on vain yksi vesimuodostuma, jolle on esitetty määräajan pidentämistä ympäristötavoitteen saavuttamiseksi Paatsjoen vesistöalueeseen kuuluva Bøkfjorden midtre, johon Sydvaranger Gruve AS:n päästöt vaikuttavat huomattavasti. Vesistön on määrä saavuttaa hyvä ekologinen tila vuoteen 2027 mennessä. Miljødirektoratet, joka vastaa vesimuodostumalle ehdotetuista parannustoimista, odottaa käynnissä olevien toimenpiteiden ja seurannan tuloksia. Suomen puolella yhden vesimuodostuman, Akujoen, tila on luokiteltu huonoksi, ja sen on määrä saavuttaa hyvä ekologinen tila vuoteen 2021 mennessä. Asutuksen jätevesikuormitus ja hydrologiset muutokset näkyvät vesistössä. Fosforin ja typen kokonaismäärää tulisi vähentää yli 50 %. Lisäksi joessa on runsaasti koliformisia bakteereja ja kiintoainepitoisuus on suuri, mikä on selkeästi seurausta ihmisen toiminnasta. 22

25 7.2.2 Lievennetyt tavoitteet Vesistöille voidaan asettaa myös vesipuitedirektiivin vaatimuksia lievempiä tavoitteita, mikäli ihmisen toiminta vaikuttaa niihin huomattavasti tai luonnonolosuhteet tekevät tavoitteiden saavuttamisesta kohtuuttoman kallista tai hankalaa. Norjassa tällaisia ympäristötavoitteita voidaan ehdottaa ainoastaan kansallisten viranomaisten ohjeiden perusteella, eikä niitä ole ehdotettu kaudelle Suomessa lievennettyjä ympäristötavoitteita ei tällä suunnitelukaudella aseteta Tiukennetut tavoitteet Suojelualueisiin sovelletaan tiukimpia ympäristötavoitteita. Suojelualueiden vesistöjen tunnistaminen on Norjassa vielä kesken. Norjan vesienhoitosuunnitelman kuvaus suojelualueiden ympäristötavoitteista ei siksi ole vielä valmis. Norjan ympäristövirasto Miljødirektoratet on ehdottanut kansallisten lohivuonojen ja -jokien ympäristövaatimusten tiukentamista alueilla, missä vaatimukset eivät olisi ristiriidassa voimakkaasti muutettujen vesistöjen ympäristötavoitteiden kanssa ja missä kaloja käytettäisiin ekologisen tilan laadun mittarina. Ympäristövirasto ei ole vielä julkaissut katsausta vesistöistä, joihin tiukennus vaikuttaisi. Ympäristötavoite tulee kuitenkin koskemaan useita vesistöjä. Kaksi Norjan lohivuonoista ja -joista yltää rajan yli Suomen puolelle (Teno- ja Näätämöjoki). Vesienhoitoalueen Suomen alueella on vesienhoidon tavoitteiden arvioitu olevan riittävät myös suojelualueiden ympäristötavoitteiden turvaamiseksi. 23

26 8 Vedenkäytön taloudellinen analyysi Norjassa kansalaisten ja teollisuuden vesihuolto ja jätevesipalvelut ovat pääasiassa kuntien tai niiden omistamien yritysten vastuulla. Keskimääräinen norjalainen kotitalous maksaa näistä palveluista NOK vuodessa. Tarvittavat sijoitukset ja ylläpitokulut saattavat korottaa summaa, mutta kunnat eivät saa veloittaa palveluista enempää kuin välttämättömän hinnan (kokonaiskustannukset). Vesihuollon ja jätevesien käsittelyn korvauskustannukset ovat Norjassa noin miljardia Norjan kruunua. Parannuksia on jo tehty, mutta kustannukset pysyvät tulevaisuudessakin korkeina yhä tiukempien laatuvaatimusten vuoksi (Norsk Vann 2014). Vesienhoitoalueen suomalaisessa osassa laskelmiin on otettu mukaan kaksi talousvesilaitosta. Molempien toiminta on taloudellisesti kannattavaa. Niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 1,9 miljoonaa euroa vuonna Niiden keskimääräinen liikevaihto oli euroa. Keskimääräinen tulos oli euroa ( euroa vuonna 2003) ja keskimääräiset kulut euroa ( euroa vuonna 2003). Koko alueen palvelukustannukset (tulot/kustannukset) olivat noin 115,6 prosenttia. Kumpikaan suomalaisista vesilaitoksista ei saanut tukia vuonna Tulevaisuudessa vedenkäytön arvioidaan laskevan hiukan. Syitä ovat ennen kaikkea alueen asukasluvun pieneneminen ja vettä säästävien laitteiden käyttö kotitalouksissa. 24

27 9 Yhteenveto toimenpideohjelmista Kansainvälisellä vesienhoitoalueella pyritään yhteensovitettuun toimenpideohjelmaan, joka perustuu vesimuodostumien rajausten, seurannan, luokittelun ja poikkeuksien koordinoimiseen. Aikatauluerojen vuoksi on haastavaa koordinoida yhteisiä toimenpiteitä vesienhoitoalueelle. Toimivaltaiset viranomaiset ovat jo aiemmin sopineet toimenpiteiden yhteensovittamisesta jätevesien aiheuttaman kuormituksen vähentämiseksi ja Gyrodactylus salaris -loisen leviämisen ehkäisemiseksi, mutta tällä hetkellä ei ole yhteisiä toimenpiteitä toteutettavaksi. Kumpikin osapuoli sen sijaan tiedottaa toiselle omista toimenpiteistään sillä välin, kun asiaankuuluvien toimialoista vastaavien viranomaisten toimintaa pyritään sovittamaan paremmin yhteen, jotta yhteisiä vesistöjä koskevat ympäristötavoitteet voitaisiin täyttää. Sekä Norjassa että Suomessa toimenpideohjelman suunnitteluprosessi on järjestetty alueellisella tasolla. Norjassa vesienhoitolautakunnalle tiedotettiin tulevasta prosessista syksyllä Finnmarkissa eri toimialoista vastaavilta viranomaisilta pyydettiin toimenpide-ehdotuksia alueellisella tasolla; vesienhoitoalueiden viranomaiset arvioivat vesistöihin kohdistuvia ympäristövaikutuksia ja lähettivät virallisia pyyntöjä Finnmarkin lääninvaltuuston toimivaltaiselle viranomaiselle. Se kokosi ja koordinoi kaikki pyynnöt ja ohjasi ne eri toimialoista vastaaville viranomaisille. He puolestaan arvioivat vastaanottamansa tiedot, tutkivat kyseiset vesistöt ja ehdottivat toimenpiteitä. Vesienhoitoalueet analysoivat ehdotusten perusteella paikallisia toimenpiteitä, jotka puolestaan muodostavat alueellisen toimenpideohjelman kivijalan. Kaikkien toimialojen viranomaiset vastasivat toimivaltaisen viranomaisen tiedusteluihin, tosin vasta alueellisen määräajan umpeuduttua. Viivästys johtui resurssien ja toimenpideohjelmien koostamista koskevien kansallisten ohjeiden puutteesta. Monien toimialojen viranomaiset tarvitsivat toimenpiteiden ehdottamista ja tarkkojen kuluja ja ajanjaksoja koskevien tietojen toimittamista varten tietoa vesistöjen ekologisesta tilasta, mitä ne eivät pystyneet hankkimaan määräaikaan mennessä. Suomessa prosessin aikana on järjestetty alueellisen yhteistyöryhmän kokouksia. Norjassa eri toimialojen viranomaiset järjestivät kokouksia tehtävänsä ja vastuidensa selkeyttämiseksi. Kansalaiset on osallistettu prosessiin mm. virallisten kuulemisten kautta. Suomessa toimenpideohjelmien kansalliset ohjeet julkaistiin keväällä Suomessa koordinoinnista, tietojen keruusta ja raportoinnista on vastannut Lapin ELY-keskus. Kansainvälisen vesienhoitoalueen Norjan alueella olevaan osaan ehdotetaan useimmiten toimenpiteiksi ongelmien kartoitusta/tutkinnallista seurantaa ja lisätietojen keräämistä. Näin voitaisiin määrittää vesistöjen ekologinen tila, ehdottaa tarvittaessa konkreettisempia toimia sekä määritellä ovatko paineet merkittäviä. Toimenpiteiden kustannuksista ei tällä hetkellä ole käytännössä tietoja. Toimialojen viranomaisten ehdottamia toimenpiteitä ei välttämättä toteuteta, mikäli niiden kulut kasvavat hyötyä suuremmiksi. Osa toimenpiteistä toteutetaan ennen vuotta 2016, sillä ne ovat osa paikallisia ja alueellisia hallintoprosesseja, joiden suunnittelukaudet poikkeavat Norjan vesienhoitolain suunnittelukausista. Nämä toimenpiteet koskevat lähinnä yhdyskuntien jätevesien käsittelyn parantamista. Osa ehdotetuista toimenpiteistä perustuu muuhun lainsäädäntöön kuin vesienhoitolakiin, mutta on silti yhteydessä veden laatuun. Suomessa Akujoen ekologinen tila on luokiteltu huonoksi. Syynä on Ivalon ja Saariselän yhteisen vedenpuhdistamon aiheuttama fosforikuormitus ja veden heikko vaihtuvuus. Vesienhoitoalueen muiden suomalaisten vesistöjen ekologinen tila on erinomainen tai hyvä. Näissä tapauksissa toimenpiteiden tavoitteena on nykyisen tilan ylläpitäminen. Sama koskee pohjavesiä. Akujoen ravinnekuormitusta on vähennettävä, ja fosforin ja typen kokonaismäärää pienennetään yli 50 %. Suomessa ei tarvita prioriteettiaineisiin liittyviä toimenpiteitä. Myös Suomessa tarvitaan ongelmien kartoitusta ja lisätietoja tulevaa työtä varten. Osa toimenpiteistä toteutetaan osana paikallisia ja alueellisia hallintoprosesseja. Mitä tulee Gyrodactylus salaris -loisen leviämistä ehkäiseviin toimenpiteisiin, Norjan elintarviketurvallisuusvirasto Mattilsynet on laatinut selvityksen tämänhetkisistä toimenpiteistä. Suomessa toimista vastaa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Paikalliset järjestöt ja kansalaiset ovat ilmaisseet huolensa toimenpiteiden riittävyydestä. Viranomaisten mukaan Tenojokea varten tarvittaisiin erillistä sääntelyä. 25