Kerjäämisen. Romanikuoro vieraili Ruotsissa. Kyselyn tulos: Elämä ja Valo ry. tunnetaan! Lilja Baltzar, 37: Ilolla lapsityössä

Transkriptio

1 EV ELÄMÄ JA VALO Romanilähetyslehti 7, Romanikuoro vieraili Ruotsissa 16 Kyselyn tulos: Elämä ja Valo ry. tunnetaan! 26 Lilja Baltzar, 37: Ilolla lapsityössä 22 Esikoulutyö antaa valmiuksia 4 Kerjäämisen sijasta kouluun

2 PÄÄKIRJOITUS SISÄLTÖ Työtä köyhistä köyhimpien parissa Tarve synnyttää näyn, sanoi joku viisas aikoinaan. Tämän tarpeen synnyttämän näyn olen ilokseni huomannut syttyvän viime aikoina useissa ihmisissä ja seurakunnissa eri puolilla Suomea. Tarkoitan tällä viime aikoina lisääntynyttä näkyä Itä-Euroopan romaneista. Itä-Euroopan romanien tarpeet ovat todelliset. He elävät usein täysin vailla yhteiskunnan tukea, ilman inhimillisiä asuinolosuhteita, vainojen, köyhyyden, kylmyyden ja jokapäiväisen puutteen keskellä. Kuitenkaan kaiken yhteiskunnallisen hylkäämisen keskellä, Jumala ei ole hylännyt näitä ihmisiä, vaan on sytyttänyt sydämiä heidän auttamiseksi. On ollut ilo huomata, kuinka useina eri viikkoina Ristin Voitto -lehdessä on ollut juttuja Euroopan romaneista, heidän puutteenalaisuudestaan ja ihmisistä, joille on syttynyt näky auttaa heitä. Lähetysjärjestö Fidan kampanjoinnissa on myös alkanut näkyä voimakkaasti Itä-Euroopan romanit. Monet helluntaiherätyksen seurakuntien johtohenkilötkin ovat kokeneet voimakasta näkyä auttaa monien ongelmien keskellä eläviä romaneita. Onhan toki Elämä ja Valo ry, Yhdelle Vähimmistä -työ ja monet muut tahot tehneet työtä heidän parissaan jo vuosia, mutta nyt näyttää siltä, että Jumala on herätellyt laajemmin ihmisiä tämän työn tekijöiksi. Tuntuukin, että olemme astuneet aikaan, jossa Jumala haluaa herätellä eri ihmisiä eri puolilla ja piirtää heidän sydämiinsä näyn tästä alas painetusta ja unohdetusta kansasta. Voisikin sanoa, että Jumalan rattaat on lähtenyt liikkeelle Itä-Euroopan romanien parhaaksi. Työtä on paljon, mutta työmiehiä yhä liian vähän. Me Suomen romanit olemme monella tapaa hyväosaisia verrattuna näihin veljiimme ja sisariimme. Siksi kysynkin, olisiko jo aika meidän itse kunkin tarttua haasteeseen ja miettiä, kuinka voimme olla tässä työssä mukana? Näin joulun alla yksi konkreettinen tapa voisi olla osallistuminen joulukeräyksiin, joita eri tahot järjestävät Itä-Euroopan romanien hyväksi. Näin voimme jakaa joulumieltä ja hyvinvointiamme myös niille, joilla ei sitä ole. Siunattua joulunaikaa! Tino Grönfors Tino Grönfors päätoimittaja/ȟeeruno ranniboskiiro Buttia koni tšuoride komujengo maȟkar Hyöviba tšeerela dikkiba,, phenjas iek fi ino komunis buut tiija paalal.ajasaavo dikkiba me hin loȟanes dikjom komujengo ta khangarjengo maȟkar aro froȟlaagi ring Fintiko them. Siigo tiija ajasaavo dikkiba hin aulo baarideske Iidako- Europako kaalenna. Iidako-Europako romanengo hyövibi aaȟȟena tšatše. Joon džiivena butvares uutan tši tšetanothaanesko jelpiba, uutan komujavitika aaȟȟibi, jaagibongo, tšuoribosko, ȟielibosko maȟkar ta sakko diivesko maaresko nyödibossa. Bi vaȟka komuja hin bristade leen, Deevel na bristadas leen, Jou hin tšundas jelpibosko jang lenna aro deulikaanengo džii. Hin aaȟtas loȟiba te dikken, sar buut froȟlaaga kurki hin aro Ristin Voitto-patrin aaȟtas rannibi Europako romanenna, lengo tšuoribosta ta komujenna, koonen hin liine džesko jang te jelpaven leen. Missiosko skokka Fida hin niina byrjydiilo te tšeerel butti Iidako Europako kaalengo maȟkar. Hin niina buut apruno deulikaane raȟȟale, koonen hin diine lengo džii aro daala tšuore kaalengo buttia. Dživiba ta Jang skokka, Iek koni beskidenge- skokka ta buut vaure skokki hin niina tšerte buttia lengo maȟkar bereȟȟengo tiiji, bi kaan ame laha te dikken, sar Deevel hin diijas jelpibosko jang froȟlaaga komujenge dala tšuore ta teelal stuuvime kaalenna. Me kammaa te phennaa, Deevelesko forduja hin aro džaaben Iidako- Europako kaalenko fendibosko buttiako khaal. Buttia hin buut, bi panna hin kutti buttiboskiiren. Ame Fintiko themmesko kaale džiivaha hortto tšihko dživiba, ke ame tenkavaha dala mengo phenja ta phaale. Doolesko doȟ me buhhaa, aahhelasko kaan tiija te ame kokares niina tenkavahas, sara me lahas te aahhen mahkar dai buttia. Jakkes juulako naalal, iek tšihko buttia aahhelas te ame dahas louve aro ajasaavo juulakokokiba, so daala skokki tšeerena Iidako-Europako kaalengo naal. Jakkes ame lahas te dielaven juulakodžinta ta latše aahhibi doolenge, koonen naa tši Singlimen Juulako tiija! risiba/käännös: Tuula Åkerlund 2 Pääkirjoitus 4 Esikoulutyö antaa Ukrainan romanilapsille valmiuksia 8 Rauha Zitroenin tarina 10 Tämä askarruttaa 11 Uskootulon ABCD 12 Etelä-Pohjanmaalta kajahtaa! 14 Raamatunopetus: Miten elää Jumalan sanaa todeksi? 16 Pyhät Sotilaat -kuoro vieraili Ruotsissa 20 Lukijan sana 22 Ilolla lapsityössä 24 Sarjakuva: Joosef unennäkijä 25 Kolumni: Mistä on oikea joulu tehty? 26 Romanityökyselyn tuloksia 27 Juhlavuoden logokilpailu 28 Isä meidän -rukous (osa 6) 29 Marjaana Hagert: Diakoniatyö antaa mahdolli suuden palvelemiseen 32 Jouluevankeliumi 34 Laulu romanikielellä 35 Järjestösivu EV ELÄMÄ JA VALO ELÄMÄ JA VALO Kristillinen romanityön lehti - Ilmestyy neljä kertaa vuodessa vuosikerta Julkaisija: Elämä ja Valo ry. Välimäenkatu 8, Nokia Puh info@elamajavalo.fi Päätoimittaja: Tino Grönfors Puh tino_gronfors@hotmail.com Toimitussihteeri: Rainer Lindeman Puh rainer.lindeman@gmail.com Toimituskunta: Tino Grönfors, päätoimittaja Susanna Hedman Henry Lindgren Maruska Lindeman Tuula Baltzar Julkaisumateriaali: Välimäenkatu Nokia info@elamajavalo.fi Pankkiyhteys ja lahjoitukset: FI NDEAFIHH Layout: Rainer Lindeman Paino: PK-Paino Oy, Tampere ISSN X 22 Tilaushinnat: Kannattajajäsen 32,00/vuosi (Suomi), 37,00/vuosi (muut maat) Jäsen 32,00/4 nroa (Suomi), 37,00/4 nroa (muut maat) Lahjatilaus 27,00/4 nroa (Suomi), 32,00/4 nroa (muut maat) 16 4

3 Esikoulu antaa valmiuksia romanilapsille Kerjäämisen sijasta Kouluun! Vihreää laaksoa ympäröivät kuvankauniit vuoret, jotka tavoittelevat Karpaatian syksyisen harmaata taivasta. Valtavana kontrastina vuoren juurella levittäytyy Pasikan romanikylä, kurjuudessaan vailla vertaa. TEKSTI: JUKKA MÄKINEN VALOKUVAT: RAINER LINDEMAN Esikoulu on monen lapsen viikon kohokohta. Kävelemme pitkin mutaisia kujia ja ohitamme kaatumaisillaan olevia pieniä hökkeleitä, joissa osassa on vielä maalattia. Aineellinen kurjuus ja puute on silmiinpistävää. Kaikkialla juoksentelee pieniä ja suurempia lapsia omissa leikeissään. Ympäröivä kurjuus ei ole painaneet heidän hymyileville kasvoille huolen häivääkään. Vanhempia ihmisiä sitä vastoin painaa raskaana huoli jo lähitulevaisuudesta, miten selvitä lähestyvän talven yli. Eikä aina ole tietoa seuraavan päivän ruuastakaan. Suomalainen romanijärjestö Elämä ja Valo -järjestö, yhdessä Ulkoasiainministeriön kanssa, on pyrkinyt auttamaan tätä ja vastaavia kyliä Ukrainan Karpaatian alueella vuodesta 2007 lähtien. Painopisteenä on romanilasten koulunkäynnin mahdollistaminen ja sitä kautta heidän pääsemisensä yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Pasikan romanikylässä toimii nykyään esikoulu, jossa kylän noin 100:sta alle kouluikäisestä lapsesta käy 60. Koulua pidetään 25 neliön yksityiskodissa, jossa asuu vakituisesti yhdeksän henkilöä. Tilat ovat niin pienet, että lapset kokoontuvat kahdessa ryhmässä. Opettajan karttakeppiä heiluttaa juuri 18 vuotta täyttänyt iloinen Maria Masha Kirijan. - Pari tuntia kestävä opetustuokio pitää sisällään lyhyen rukouksen, yhteisiä laulua sekä tilan ahtaudesta johtuen leikkejä ulkona. Maria on raahannut paikalle kirkon tiloissa säilytettävän liitutaulun, jonka avulla opetellaan kirjainten salaperäistä maailmaa. Ruskeat silmät seuraavat tarkkaavaisina opettajan liidun liikettä ja välillä kielikin tulee pois suusta, kun kirjaimia yritetään jäljentää omaan vihkoon. Vahvat asenteet esteenä - Osa lapsista ei tule käymään varsinaista koulua, joten on tärkeää, että kaikki saavat edes alkeellisen kirjoitus- ja lukutaidon, Maria toteaa. Kun kysymme missä on lähin varsinainen koulu, hän vastaa, että sinne on 15 minuutin kävelymatka. Silti siellä käy tällä hetkellä vain pieni osa kylän 300 lapsesta. Elämä ja Valo ry:n Ukrainan hankkeen esikoulutyökoordinaattori Nadja Fontosh luettelee monia syitä, miksi vain harva romanilapsi käy koulua. - Ukrainassa opetus kouluissa on kyllä ilmaista, mutta sekä oppikirjat että ruokailu viidennestä luokasta lähtien on maksullista. Muitakin menoja koulunkäynnistä tulee, esimerkkinä vaikka se, että koulua varten täytyy hankkia sinne sopivat vaatteet. Romanilapset joutuvat koulussa ajoittain kokemaan voimakkaalla tavalla erilaisuutensa sekä opettajien että oppilaiden taholta, muistuttaa Nadja. Yleisnäkymää Pasikan romanikylästä. 4 5

4 ovat kyenneet suorittamaan koulunsa kunnialla, olivat olosuhteet mitkä tahansa. Näin teki esikoulunopettajana toimiva Maria Kirijan, joka pitää koulua omassa lapsuuden kodissaan. - Minulla oli voimakas halu käydä kouluni mahdollisimman hyvin. Marian vanhemmat halusivat tytölleen parempaa elämää ja siksi häntä kannustettiin koulunkäyntiin. Ja tyttö todella otti asian vakavasti ollen useimpana vuonna luokkansa paras. Hän on käynyt peruskoulun lisäksi lukion ja haaveena on valmistua sairaanhoitajaksi, jos vain taloudelliset seikat jotenkin järjestyisivät. Panostus lapsiin kannattaa Elämä ja Valo ry:n toiminnanjohtaja Rainer Lindeman on nähnyt, että tämä työ ei ole turhaa, vaikka myöntääkin, että hankkeen avulla ei saada kovin nopeita tuloksia. Totuus kuitenkin on, että nimenomaan lasten koulutukseen kannattaa panostaa. Tällä tavoin voimme olla vahvistamassa koko kyläyhteisön tulevaisuutta, toteaa Lindeman. Vierailin edellisen kerran Pasikan kylässä neljä vuotta sitten ja joitain eteenpäin menemisen merkkejä oli havaittavissa. Yhä useampi romanilapsi on löytänyt tiensä läheiseen kouluun, nuorten perheiden talot eivät toki olleet suomalaista tasoa, mutta erottuivat edukseen vanhempien asunnoista. Näin kun olimme pikkukengillä liikkeellä, oli mukava kun kylän päätie ei enää pursunut kuraa, vaan oli vierelleen saamiensa ojien takia kuiva. Kirjoittaja työskentelee Satakunnan Helluntaiseurakuntien koulupastorina. Hän on myös toimittaja ja kirjailija. Vammalalainen Jukka Mäkinen opetti lapsille taikatempun, joka sai kaikki nauramaan. Sekä Nadjan että Marian mielestä suurimpana ongelmana ovat lasten vanhempien koulun vastaiset asenteet. Lapsia ei haluta kannustaa koulunkäyntiin, koska heitä tarvitaan kotona. - Vaikeaksi asian tekee sekin, että vaikka romani hankkisi kuinka hyvän ammatin, hänen on vaikea saada töitä. Toisaalta myös alituinen köyhyys ja kädestä suuhun eläminen tahtoo lamaannuttaa. Ei vain jaksa välittää, Maria pohtii. Marian pitämällä esikoululla on myös se etu, että se antaa sosiaalisia valmiuksia muut huomioon ottavaan ryhmätyöskentelyyn. Läheisen koulun opettajilta on tullut hämmästyneen hyväksyvää palautetta siitä, miten hyvin esikoulun käyneet romanilapset selviytyvät koulumaailman haasteista. Välitunnilla leikitään pihalla. Taustalla koti, jossa esikoulua pidetään. Ei sentään toivotonta Romaneille on myös järjestetty omia kouluja, mutta ne eivät tasoltaan ole samaa luokkaa kuin muut. Nadja Fontosh kertoo asiasta omien kokemustensa kautta. - Kävin aikanaan romanikoulun ja yritin kovasti opiskella, mutta jälkeenpäin on käynyt ilmi, että en saanut sieltä kaikkia niitä valmiuksia kuin olisi pitänyt. Siksi, kun edesmenneen veljeni lapset käyvät ukrainalaista koulua, en kykene auttamaan heitä heidän kaikissa koulutehtävissään. Romanikoulu antoi kuitenkin valmiudet jatko-opintoihin ja Nadja valmistui ammattikoulun ompelijalinjalta. Nadja selvisi muutenkin koulusta niin hyvin, että hänen vanhan koulunsa opettajat käyttävät hänen menestymistään esimerkkinä. Aivan toivotonta kaikki ei sentään ole. Aina on ollut niitä, jotka Maria Masha Kirijan, juuri 18 täyttänyt esikoulun opettaja. 6 7

5 TEKSTI: RAINER LINDEMAN VALOKUVA: RAUHA ZITROENIN KUVA-ALBUMI Rauhan elämän täytti kova meno ja hän nautti vauhdikkaasta elämästä. Rauhan tarina Rauha on aina tykännyt laulamisesta ja hän kävikin laulamassa usein karaokea ravintoloissa ja laivoilla. - Olin myös kova tanssimaan ja näin maailman menot veivät minua mukanaan, Rauha kertoo. Rauha on kasvanut uskovien ihmisten ympäröimänä ja on aina ollut tietoinen Jumalan olemassa olosta. Kaiken aikaa Rauha koki, että Jumala kutsuu häntä. Hän tunsi kiinnostusta hengellisiin asioihin, mutta oli kuitenkin uppiniskainen, ja ei ottanut Jumalan kutsua silloin vastaan. - Elin tällaista elämää 41-vuotiaaksi, kunnes Jumala puuttui asiaan. Rauha sairastui vaikeasti. Kesällä 2011 hän alkoi tuntea itsensä huonovointiseksi. Tätä huonoa oloa jatkui ja jatkuin, kunnes Rauha viimein joutui sairaalahoitoon. Lopulta Rauha menetti liikuntakykynsä. - Välillä pääsin sairaalasta kotiin, mutta tilani vain huononi. En voi sanoin kuvata sairauden aiheuttamaa järkytyksen tunnetta. Tarvitsin apua selviytyäkseni hetki hetkeltä, toteaa Rauha Zitroen. Rauha oli ollut kova liikkumaan ja nyt hänen elämäänsä tuli totaalinen pysähdys. Lääkärit eivät löytäneet mitään selvää syytä vaivaan ja miksi Rauhalla oli kovasti kipuja. - Erilaisia diagnooseja veikkailtiin. Lopulta minut vietiin Helsinkiin sairaalaan, jossa selvisi, että jalkojeni hermoradat ovat vaurioituneet. Sairaalassa Rauha oli yhteensä yhdeksän kuukautta. Jälkikäteen Rauha on kuuluut lääkärien ja hoitajien sanovan, että oli mahdollista, etteivät hermoradat palautuisi ennalleen. - Olisin voinut jäädä lopullisesti liikuntakyvyttömäksi, toteaa Rauha totisena. Elämän käännekohta Ennen Helsinkiin menemistä, Rauha oli saanut antaa elämänsä Jeesukselle. Koko sairastumisen ajan Rauhan puolesta oltiin rukoiltu monissa paikoissa. Ystävät ja sukulaiset kävivät katsomassa Rauhaa sairaalassa ja monet heistä myös rukoilivat Rauhan puolesta. - Käännekohta elämässäni tapahtui, kun vieraakseni tuli Harri Nyman. Hän rukoili minun puolestani ja tämän jälkeen hän kysyi minulta suoraan, että tahdonko antaa elämäni Jeesukselle. Rauha vastasi kysymykseen myöntävästi ja hänet täytti tämän jälkeen hyvä ja rauhallinen olo. - En pelännyt enää mitään. Rauha sai lähteä matkaan turvallisin mielin. Tuo ihmeellinen rauha tuli suoraan Jeesukselta. Ymmärrystä ja myötätuntoa Rauhan sairaus on ollut raju ja hän on käynyt sen myötä kovan koulun. Jumala ei ole kuitenkaan jättänyt häntä pyörätuoliin istumaan, vaan on laittanut hänet liikkeelle. - Omalla kohdallani ihmeellinen parantuminen vahvisti uskoani Jeesukseen ja oli kaikin puolin opettava, iloitsee Rauha Zitroen. Näiden kahden vuoden aikana Rauha on oppinut ymmärtämään sairaita ja vaikeuksissa olevia ihmisiä paremmin. - Ennen uskoon tuloani sanoin vain ymmärtäväni heitä, vaikka tosiasiassa en ymmärtänytkään. Ihmettelen itsekin, kun menen sairaalaan katsomaa sairaita, miten suurta rakkautta ja myötätuntoa koen heitä kohtaan, sanoo Rauha. Rauha toimii myös esirukoilijana monelle. Nykyisin hänelle jopa soitetaan ja pyydetään esirukousta sairauksiin ja muihin vaikeuksiin. - Rukoilin kerrankin, että eräs avun tarvitsija tulisi uskoon. Seuraavana päivänä hän soitti ja kertoi, että oli antanut elämänsä Jeesukselle. Jumalaan pitää luottaa täysin. Jos rukoilee ja luottamus puuttuu, se ei toimi, muistuttaa Rauha. Uusia tehtäviä Rauha on pyrkinyt liikkumaan paljon. Hän jakaa ihmisille mm. traktaatteja. Vaikka vastaanotto ei aina ole ollut hyvää, niin loissa ja hoivakodeissa niiden jako on sujunut hyvin. sairaa- - Olen käynyt tanssipaikoillakin jakamassa traktaatteja muutaman kerran niin esiintyjille kuin juhlijoillekin. Jotkut eivät halua niitä ottaa, mutta toiset taas suhtautuvat asiaan myönteisesti. Rauha kertoo ihmisille tarinaansa, siitä mitä Jumala on hänelle tehnyt ja kuinka Jumala on hänet parantanut. - Minä joka olin täysin liikuntakyvytön, nyt kävelen miltei nor- maalisti, iloitsee Rauha Zitroen. Nykyäänkin Rauha kokee saavansa voimaa ja halua kuntoutumi- seen Jumalalta. - Vaikka Jumalalle kaikki on mahdollista, täytyy itsekin tehdä oman kuntoutumisen eteen töitä. Itseään pitää hoitaa, Rauha tuttaa. muis- Jumalalle täytyy antautua kokonaan - Tämän asian tärkeydestä haluan kertoa myös muille ihmisille. Olen sanonut monelle, että kun luovuttaa itsensä täysin Jumalalle, vaikka tulee olemaan vaikeuksia, niin Jumala kyllä auttaa. Jumalan apu tulee Hänen ajallaan, kertoo Rauha. Rauha muistelee kuinka Sinikka-niminen henkilö piti heille Raamattukerhoa, kun hän oli lapsi. Silloin Rauha ei osannut ymmärtää Jeesusta ja rukouksen merkitystä. - Nyt olen uskossa ja käyn usein Sinikan luona rukoilemassa ja keskustelemassa. Haluan kiittää Sinikkaa ja Mattia, että kylvö Jumalan Sanalle on tapahtunut jo silloin Raamattukerhossa. Se on vain odottanut oikeaa aikaa kasvaa. Kun ihminen menettää liikuntakykynsä ja joutuu pyörätuoliin, se on vaikea tilanne. Sitä on Rauhan mukaan mahdoton kuvailla. Herra minun Jumalani. Sinua minä huusin ja Sinä paransit minut (Ps 30:3) - Sitten kun pääsee sieltä nousemaan ylös, on tunne sellainen, että voiko tämä olla edes totta. Rauha tietää, että kova sairaus ei koskaan unohdu, eikä se mitä sen kautta on joutunut kokemaan. Välillä nuo ajatukset nousevat myös Rauhan mieleen. - Sanat eivät riitä kertomaan järkytyksen tunnetta, mitä sairauden aikana koin. Uskon kuitenkin, että on hyvä kun Jumala muistuttaa mitä olen käynyt läpi ja mitä suurta Hän on kohdallani tehnyt. Jumalan suuruus ja kaikkivaltius näkyy kaikessa tässä, iloitsee Rauha. Rauha kokee joka päivä suurta kiitollisuutta Jumalalle, että hän on parantunut. Hän kiittää myös siitä, että hänellä on ollut paljon tukijoita ja esirukoilijoita sairauden ja toipumisen aikana. - Harri Nyman, joka itse on istunut pyörätuolissa ja vuosia on antanut minulle suurta tukea asian käsittelemisessä. Suuri kiitos hänelle rohkaisun sanoista. Minun ei ole tarvinnut olla yksin, iloitsee Rauha Zitroen. 8 9

6 Tälle palstalle voit lähettää mieltäsi askarruttavia kysymyksiä, joihin yritämme löytää vastauksia. Voit lähettää kysymykset osoitteella: tai Elämä ja Valo lehti Välimäenkatu 8, NOKIA Uskoontulon t. Elämä ja Valo lehden toimitus Olen koettanut lukea Raamattua, mutta siellä tulee vastaan kohtia, joita en kerta kaikkiaan ymmärrä. Välistä tulee sellainen tunne, että onko siitä lukemisesta mitään hyötyä. Me joudumme tässä asiassa jokainen painamaan nöyrästi päämme, Raamattu on kirja, jota kukaan ei varmaan ymmärrä kokonaan. Se on Jumalan Sanaa, ja vaikka sitä tutkisi ja opiskelisi kuinka, niin ilman Pyhän Hengen apua moni asia pysyy salaisuutena. Siellä on myös asioita, joita ei voi tajuta, ennen kuin ne ovat tulleet omalle kohdalle. Voi toki jotain aavistaa, mutta ennekuin ne itse on joutunut elämään, ne pysyvät jollakin tapaa ulkokohtaisena. Mitä tulee Raamatun lukemiseen, niin sitä kannattaa lukea aina. Niin kuin itsekin sanot, että tulee vastaan kohtia, joita et ymmärrä. Siis täytyy olla myös monia kohtia, jotka käsität. Jo niiden takia kannattaa lukea Raamattua. Jumalan Sana kuitenkin ruokkii meitä ja vahvistaa uskoamme. Ja kuten Jeesus rukoilee isäänsä Johanneksen evankeliumissa 17:17 Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. Mitä voimakkaammin me pyrimme elämään Jumalan Sanan opetuksen mukaan, sen varmempaa on meidän uskonvaelluksemme. Ennen kuin avaa Raamatun, kannattaa rukoilla, että Pyhä Henki avaisi ymmärryksen tajuamaan Jumalan Sanan opetukset. Kaikkea ei myös tarvitse yrittää tajuta itse, on monia hyviä raamatunselitysoppaita, on raamattukouluja ja tietysti paikallisseurakunta, jossa opetetaan Jumalan Sanaa. Jukka Mäkinen kirjoittaja toimii Satakunnan helluntaiseurakuntien koulupastorina A Tunnusta tarvitsevasi Jeesusta. Kukaan ei tule Taivaallisen Isän luo muutoin kuin Jeesuksen kautta. Hän kuoli sovittaakseen syntisi. Hän nousi kuolleista ja elää ollakseen aina Sinun Vapahtajasi. B Tunnusta rikkomuksesi Jumalalle Jokainen ihminen on rikkonut Jumalan tahdon ja elää erossa Hänestä. Jeesukseen uskova voi pelotta tunnustaa syntinsä ja rikkomuksensa, sillä Jeesus on syntisten ystävä. Voit rukoilla vaikkapa seuraavin sanoin: Taivaallinen Isä. Tiedän, että olen rikkonut Sinua vastaan ja poikennut Sinun tahdostasi. Uskon, että Jeesus on kuollut minun puolestani ja että Hän sovitti minun syntini. Tahdon antaa koko elämäni Jeesukselle ja kääntyä Hänen avullaan synneistäni. Jeesus on minun Herrani ja Vapahtajani. Aamen. C Jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa synnit anteeksi Uskoontulo ei ole tunteen, vaan uskon asia. Sinulla on lupa ja etuoikeus tunnustaa uskosi. Raamattu sanoo: Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt Hänet kuolleista, olet pelastuva. D Tutustu Raamattuun ja toisiin uskoviin Lue Raamattua ja opettele henkilökohtaisesti tuntemaan, millainen Jeesus todella on ja mitä Hän sanoo. Etsi ystäviä, joiden kanssa voit jakaa löytösi. Taivaallinen Isä tahtoo, että Hänen lapsensa löytävät itselleen hengellisen kodin, jossa he voivat kasvaa ja vahvistua. Saatat kuulla monia mielipiteitä ja eri näkemyksiä seurakunnista, kasteesta ja muista kysymyksistä, mutta älä unohda, että Sinulla on aina mahdollisuus tutkia asioita omasta Raamatustasi

7 Etelä-Pohjanmaalta kajahtaa! Gospel Efraim Etelä-Pohjanmaan kuuluisat musiikkivoimat ovat jälleen virittäytyneet ja tuloksena n. 20-henkinen Gospel Efraim - kuoro. Kuoroa johtaa legendaarinen lauluntekijä Allan L. Mäntyniemi. TEKSTI: TINO GRÖNFORS VALOKUVAT: KUORON KUVA-ARKISTO Muutamien hiljaisempien kuorotoimintavuosien jälkeen kajahtaa jälleen Etelä-Pohjanmaalta raikkaat kuorolaulut. Gospel Efraim on syntynyt useiden eri ihmisten näystä jakaa evankeliumia musiikin keinoin eteenpäin. - Marraskuussa 2012 minua lähestyttiin Rauman Helluntaiseurakunnan puolesta ja kysyttiin olisiko minulla musiikkiryhmää palvelemaan heidän uuden vuoden juhlaansa. Mitään valmista ryhmää ei ollut, mutta se sai minut ajattelemaan, että olisiko nyt oikea aika kerätä musiikki-ihmisiä kokoon ja lähteä palvelemaan voimakkaammin musiikin kautta. Näiden ajatusten äärelle Allanille soitti muutamia tuttuja laulajia ja kertoivat, kuinka heille oli syntynyt ajatus kuorosta, jota hän johtaisin. - Niin me keskustelimme ja tunnustelimme, että olisiko tämä ajatus tosiaan Jumalasta ja niinpä me sitten varovaisesti lähdimme rukoillen liikkeelle. Aluksi päätimme lähteä Raumalle laulamaan ja katsomaan sen jälkeen, kuinka Jumalan johdattaa eteenpäin, kuoron syntyvaiheista kertoo Allan L. Mäntyniemi. Ei toimintaa pelkästään seinien sisäpuolella Rauman tapahtuman jälkeen alkoi näky kuorotoiminnasta kirkastua. Talven ja kevään tiukan harjoittelun jälkeen on Gospel Efraim palvellut tilaisuuksissa muutamilla paikkakunnilla. Kesän yksi mielenkiintoinen tapahtuma oli Kiuruvedellä heinäkuussa olleen Iskelmä-viikon yhteyteen rakennettu hengellinen tapahtuma, jossa Gospel Efraim oli laulamassa paikallisen helluntaiseurakunnan kutsumana. - Näkymme on viedä evankeliumi sinne missä syntiset ihmiset ovat. Emme halua rajoittaa toimintaamme vain seurakuntahuoneiden sisälle, vaan laulamme mielellämme myös temppeleiden ulkopuolella. Tosin aina haluamme kuitenkin olla paikallisen seurakunnan kutsumana liikenteessä. Kuorona he ovat yhdessä sopineet, että tekevät kuorovierailuja noin yhden kerran kuukaudessa, jotta jokaiselle kuoron jäsenelle jää tarpeeksi aikaa myös palvella omaa seurakuntaa. - Koemme tärkeäksi omien kotiseurakuntiemme palvelemisen. Uskomme, siihen, että ensin tulee antaa resurssit oman seurakunnan toiminnalle ja sitten palvella muualla, kertoo Allan. Jumalan Sanan tärkeys Gospel Efraim haluaa olla kuoro, jonka tekemisestä tulee esille selkeästi Jumalan sanan ainutkertainen sanoma. - Tärkein aseemme on Jumalan väärentämätön sana. Sen haluamme julistaa Lauluin, sanoin ja sävelin. Olemme riippuvaisia Jumalan Hengen voitelusta, sillä ilman sitä ei laulumme soi ja tavoita vielä ulkopuolella olevaa ihmistä, jolle haluamme kertoa pelastuksemme päämiehestä Jeesuksesta Kristuksesta, Allan kiteyttää. Gospel Efraim kiertää syksyn aikana laulamassa ja julistamassa evankeliumia eri puolilla ja keikkakalenteri näyttääkin tämän vuoden osalta jo varsin täydeltä. - Tarkoituksemme on pitää tilaisuuksia tasaiseen tahtiin ja olemme valmiita lähtemään sinne, mihin meitä ikinä kutsutaankin. Kuoron jäsenillä on vahva palo olla julistamassa kaikenmuuttavaa evankeliumia ja siksi tahdomme olla seurakuntien käytettävissä mahdollisuuksien mukaan, lisää Allan. Kuoron kotisivuilta ( org/uudet-haasteet/) löydät tulevat tilaisuudet sekä yhteystiedot kuorovierailuja varten. Kuorovierailuasioissa voit myös ottaa yhteyttä puh /

8 TAMARA LUMBERG-HALLINEN RAAMATUNOPETUS Tahdotko elää Jumalan Sanaa todeksi vai haluatko olla vain sanan kuulija? Miten elää Jumalan Sanaa todeksi? Olen 46-vuotias ja asun Järvenpäässä. Minun haluni on olla Jumalan juoksutyttö. Tähän on mennyt useita vuosia ja koulu on vieläkin kesken. Jumala käyttää myös keskeneräisiä, jos me antaudumme ja tahdomme. Koulu on kivulias ja se maksaa hinnan. Hinta on luopuminen ja kuoleminen itsestään. Jumala haluaa tehdä jaloja astioita käyttöönsä varten. Omakohtaisesti olen joutunut luopumaan hengen, sielun ja ruumiin alueilla. Ruumiillisesti sairastuin syöpään, joka vaati ison leikkauksen. Tämän myötä minut riisuttiin kaikesta sellaisesta mitä pidin liian tärkeänä omassa elämässäni. Jumala halusi kaiken uudeksi. Vanhat ajatusrakennelmat ja asenteet kaadettiin. Romaninaisena kannoin ylpeänä romaninaiselle kuuluvaa asua. Sairauteni myötä jouduin luopumaan asustani. Ajatukseni oli: en voi, en kehtaa luopua siitä. Sanoin Jumalalle, että miten tämä on mahdollista? Miten uskallan Herra? Sinä tiedät tämän kansan ja sen tavat, en minä voi! Jumala kuitenkin puhui minulle ja sanoi: Yksikään hius ei ole katkeava sinun päästäsi, minä olen sinut valinnut. Vastasin Herra sinun tahtosi on minun tahtoni. Olen valmis luopumaan kaikesta muusta paitsi sinusta. Jumala kysyy myös sinulta oletko sinä valmis luopumaan kaikesta sellaisesta, joka sitoo ja on esteenä sinun ja hänen välisessä suhteessa. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. (Matt.10:37-38) Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä? Mutta meillä on Kristuksen mieli. (1 Kor. 2:11-16) Jumalan Henki rupesi opettamaan minua oikeaan, väärään ja opetti vaeltamaan Hänen johdatuksessaan. Arjen elämässäkin Pyhä Henki opetti tekemään oikeita valintoja. Jotka tahtovat elää jumalallisesti joutuvat vainotuksi. Kun Jumala rupesi käyttämään tuli paljon vastustusta. Kuitenkin kaiken sen keskellä Jumalan Henki sanoi lapseni älä tee kompromisseja, pysy siinä mitä olet minulta kuullut ja oppinut. Olen ollut uskollinen, enkä ole tehnyt kompromisseja kaikesta vastustuksesta huolimatta ja Jumala on siunannut ja pitänyt minusta huolta. Jumala on meidät tästä kaikesta palkitseva ja on luvannut, että olemme Hänen perillisiä ja Kristuksen kanssa perillisiä. että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: Abba! Isä! Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. (Room. 8:4-17) Jumala alkoi myöskin muokata sydämen maaperää ja se ei todellakaan ollut kivutonta. Sydämen maaperässäni oli paljon katkeruutta, vihaa, hylkäämistä, pettymyksiä ja anteeksiantamattomuutta. Jumala halusi parantaa ja eheyttää minut kaikista kolhuista, joita oli tullut jo lapsuudesta asti. Jumala kuitenkin kysyy meiltä luvan siihen. Hän ei tee väkivaltaa. Hän on hellä ja rakastava Isä. Hän haluaa tehdä kivisydämestä lihasydämen ja parantaa särkyneen sydämen kaikista saaduista vammoista. Kun jumala alkaa puhdistaa astiaa, Hän ei puhdista vaan astian ulkopintaa, vaan Hän haluaa puhdistaa myös astian sisältä. Jumala haluaa, että meidän sydämemme ovat puhtaita. Kun astiamme ovat puhtaita, Jumala valmistaa meidän astiamme jaloa käyttöä varten. Jumala tietää ja tuntee millaisia astioita me olemme ja Hän tietää mitä me kestämme ja antaa meille sen mukaan. Rakastavana ja hellänä Isänä Hän haluaa, että meillä on läheinen suhde Häneen. Itse haluan olla Jumalan kanssa syvässä suhteessa. Minulle ei riitä pintapuolisuus, vaan haluan, että juureni ovat syvällä Jeesus Kristus kalliolla Oletko sinä valmis panemaan juuresi syvälle Kristus-kallioon? Annatko Jumalalle luvan ja hallinta vallan puhdistaa astiasi jaloa käyttöä varten? Muista Jumala ei tee väkivaltaa, vaan Hän kysyy sinulta rakastavana Isänä suostutko, tahdotko. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. (Jaak. 1:22) ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal. 2:20) Olen lukijani siunattu Jeesuksessa Kristuksessa! 14 15

9 TEKSTI: TUULA LINDBERG VALOKUVAT: ALEKSI GRÖNSTRAND JA TERNO LINDEMAN Kuoro kutsuttiin esiintymään Götenen seurakuntaan Pyhät Sotilaat -romanikuoro vieraili Ruotsissa M atkajärjestelyt olivat hoitaneet pastori Else-Britt Broberg ja Rauli Säntti. Illansuussa linja- auto oli meitä vastassa Tukholman satamassa ja siitä ajelimme yötä myöden Göteneen. Alkumatkasta kuului puheen sorina ja laulu raikui, mutta iltaa myöden päät alkoivat nuokkua. Muutaman tunnin ajon jälkeen saavuimme perille. Meitä vastassa olivat pastori Else-Britt Broberg ja suomalaissyntyinen Rauli Säntti. Rauli ja Else-Britt ottivat meidät sydämellisesti vastaan ja jakoivat meille huoneen avaimet sekä toivottelivat siunauksien kera hyvää yötä. Samalla he jakoivat päivien ohjelman ja se olikin monipuolinen. Alkusysäyksen kutsuun vaikutti menneiden vuosien takaa Else- Brittin kohtaaminen kuoromme primusmotoreiden, veljesten Leif ja Riku Ruuthin kanssa pienessä eteläruotsalaisessa Götenen kaupungissa. Näiden nuorten miesten perhe asui siihen aikaan kyseisessä kaupungissa ja pojat kävivät koulua siellä. Silloin Else- Britt toimi vielä ruotsinkielen opettajana. Myöhemmin hän opiskeli teologiaa ja vihittiin papiksi. Papin virassa hän toimii parhaillaan Götenen seurakunnissa. Else-Brttin suomalaisten ystävien myötä, hän alkoi pohtia, miten saisi yhteyden Ruuthin perheeseen. Monien mutkien kautta perhe löytyi Rauman seudulta. Else-Britt ja Rauli menivät tapaamaan heitä. Hän sai kuulla, että Riku ja Leif perheineen olivat tulleet uskoon ja veljekset lauloivat Pyhät Sotilaat -nimisessä romanikuorossa, jossa he ovat aivan kantavia voimia. Riku johtaa kuoroa sekä säestää ja laulaa. Leif laulaa ja miksaa sekä hoitaa kuorovierailujen käytännön asioita. Else-Britt oli ollut hyvin vaikuttunut tämän perheen kohtaamisesta aikoinaan ja erityisesti hänelle oli jäänyt mieleen perheen koulua käyvät lapset ja erityisesti vilkas Leif-poika. Näiden tapahtumien myötä Pyhät Sotilaat -kuoro sai kutsun tulla Ruotsiin esiintymään Götenen seurakuntiin. Allekirjoittanutkin pääsi mukaan, kun Riku, Aleksi ja Leif pyysivät puolisoani pastori, sosiaalineuvos Väinö Lindbergin kuorovierailulle sanan julistajaksi. Koimme matkan Taivaan Isän johdatukseksi kohdallamme. Koko matkan saimme olla siunattuja, joka ilmeni ilona, rauhana ja mielihyvänä. Uskon, että samaa siunausta kokivat kaikki kuorolaiset. Matkassa oli Taivaan Isän läsnäolo hyvin vahvasti mukana, joka oli selvästi aistittavissa. Matkajärjestelyt oli hoidettu viimeisen päälle valmiiksi eli saimme koko vierailun ajan kokea, että meitä arvostettiin, rakastettiin ja meistä pidettiin ylen palttisen hyvää huolta. Lauantaipäivänä tapasimme edellä mainitun kaupungin rippikoululaisia seurakuntakeskuksessa sekä suomalaistaustaisen diakonin Birgitta Brandbergin, joka nautti tavattomasti saadessaan tavata maanmiehiään ja -naisiaan. Hän oli molempina päivinä mukana kaikissa tilaisuuksissa, niin järjestelyissä kuin tulkkina. Väinö Lindberg piti pienen luennon ruotsinkielellä Suomen romanien historiasta ja nuoret saivat kysyä luennon jälkeen, mikä Pyhät Sotilaat -kuoro lähtötunnelmissa Götenestä. Kuvassa myös matkan järjestäjät Rauli Säntti (3. vas.) ja Else Britt Broberg (6. vas.) sekä kirkon suomalaistaustainen diakoni Birgitta Brandberg (3. oik.) Matkaan lähdimme laivalla Turusta. Päivä kului rattoisasti seurustellen. Jotkut kävivät välillä hytissä ottamassa pienet päikkärit, kun tiedossa oli, että Tukholman satamasta on vielä yli 300 sadan kilometrin matka Göteneen. 16 Olen kuullut on kaupunki tuolla -laulu kaikui kirkossa mahtavasti ruotsinkielellä laulettuna. 17

10 Saattelijat Else-Britt, Rauli, Birgitta ja monet ystävät vat turvallista kotimatkaa. He sanoivat meille, ettei tämä tähän jää. toivotteli- Me haluamme nähdä teidät vielä uudestaan. Tunne oli molemmin puoleinen, jäämme odottamaan kutsua ja siunaamaan heidän työtään. heitä jäi askarruttamaan. Sen jälkeen söimme kaikki yhdessä lou- nasta, joka oli maittava ja kauniisti esille asetettu. Illalla klo oli kuoron konsertti Kinne-Klevan kirkossa, johon myös osallistui sen alueen hiippakunnan piispa Åke Bonnier. Kirkko oli ääriään myöden täynnä ja kuoro lauloi itsensä ihmisten sydämiin. Pastori Väinö Lindberg piti puheen konsertin lopuksi ja luovutti piispa Åke Bonnierille Suomen romanikielisen Matteuksen evankeliumin. Konsertin jälkeen lähes koko kirkkoväki, kuorolaiset ja tietenkin meidän kutsujamme Else-Britt, Rauli ja Birgitta söimme yhteistä iltapalaa seurakuntakeskuksessa. Sunnuntaiaamu alkoi aamujumalanpalveluksella Götenen helluntaiseurakunnassa, joka oli myös ääriään myöden täynnä. Lauantai-illan kirkkokonsertin kuulijoita oli tullut vielä uudestaan kuulemaan romanikuoron kaunista laulua. Jumalanpalveluksen johti kuorolainen Aleksi Gröndstrand. Kuorolaiset lauloivat yhdessä ja erikseen. Kuoronjohtaja Riku Ruuth, Hemmi Zitron ja Terno Zitron lauloivat koskettavat yksinlaulut. Leif Ruuthia haastatteli Else-Britt tulkkinaan diakoni Birgitta Brandberg. Else-Britt muisteli Leifin koulunkäyntiä hyvällä ja hänen iloaan, joka kosketti aikoinaan Else-Brittiä niin, että hän halusi saada uudestaan yhteyden Ruuthin perheeseen ja saikin, niin kuin alussa mainitaan. Yhden pienen pojan kohtaaminen jäi pysyvästi Else-Brttin mieleen ja sen kohtaamisen kautta mekin saimme nauttia matkasta sekä hyvästä ja loistavasta huolenpidosta koko matkan ajan. Sanoimmekin, että meitä pidetään, niin kuin piispaa pappilassa. Ja näin se oli. Lopuksi sanaa julisti pastori Väinö Lindberg voimallisesti ruotsinkielellä. Aluksi hän vähän empi, miten hänen jo lapsena oppimansa ruotsinkieli taittuu ns. teologisiin termeihin. Hyvin taittui, sen saimme huomata ja kuulla runsaista aamen ja hallelujaa huudoista, jotka tulivat kuulijoiden puolelta. Molemmissa tilaisuuksissa kerätty kolehti osoitettiin lyhentämättömänä Götenen kirkon Romaniassa tekemään romanilasten katulapsityöhön. Jumalanpalveluksen jälkeen koko kirkkokansa siirtyi kirkkokahveille noudattamaan seurustelun sakramenttia. Sillä aikaa bussi oli jo tullut meitä noutamaan. Oli tullut kotiin lähdön aika ja näin oltiin loppuitkua vailla. Kyllä meillä monilla kyynel silmänurkkaan tulikin. Vastaanotto ja huolenpito oli ollut niin rakkaudellista ja siunaavaa. Meille oli tehty eväätkin vielä matkaan. Toinen tilaisuuksista järjestettiin paikallisen Helluntaiseurakunnan tiloissa. Kurt Larsson (2. vas.) toimii ruotsalaisen helluntaiseurakunnan pastorina. Matka kohti Tukholmaa alkoi hyvällä mielellä. Illansuussa oltiin Tukholman satamassa ja siitä iltalaivalla kohti Suomen Turkua. Jokaisella oli mielessään mennyt viikonloppumatka, joka oli taas yksi elämäämme rikastuttava kokemus. Palasimme koti Suomeen väsyneinä, mutta siunattuina. Tästä matkasta jäi runsaasti evästä vielä tuleviin päiviin. Tuliaisina kirkon työntekijöille lahjoitettiin suomalaisia saunatarvikkeita. Pastori Väinö Lindberg piti puheen konsertin lopuksi ja luovutti piispa Åke Bonnierille Suomen romanikielisen Matteuksen evankeliumin

11 LUKIJAN SANA FEIJA GRÖNFORS Ajattelimisen aihetta? Tässä muutamia ajatuksia teille, joita olen viimeaikoina pohtinut mielessäni liittyen tämän päivän hautajaiskäytäntöihin meidän kaaleitten keskuudessa. Olen viimeaikoina ollut eri hautaustilaisuuksissa, joissa olen nähnyt asioita, joita ei ennen hautajaisissa ollut. Ihmetellen olen katsonut esimerkiksi, kuinka suuren osan ja ajan siunaustilaisuudesta vie liika valokuvien ottaminen? Sen varjolla tuntuu joskus, että unhoitetaan jopa kokonaan vainaja, joka on arkussa! Vainajan todellisen muistamisen sijaan arkun ympärillä pyöritään kuin sirkushuveissa. Välillä tuntuu, että koko muistotilaisuus on kuin, jostakin näytelmästä, jolla kuitenkaan ei ole mitään todellisuuspohjaa. Tässä yhteydessä painotan, että ymmärränhän toki että, omaiset haluavat ottaa kuvia hautaustilaisuudesta, mikä on täysin oikein ja normaalia. Niin on tehty kautta aikojen ja sehän on aivan oikein. On tärkeää, että vainajan lähiomaisista sekä myös saattojoukosta otetaan asiaankuuluvat valokuvat, mutta eihän se tarkoita, että valokuvaus kestää tuntikausia, kun otetaan kuvia serkuista ja serkun serkuista erikseen. Nykyään saatetaan pyytää samoja ihmisiä kuviin jopa useita kertoja. Samat henkilöt käyvät kuvissa uudelleen ja uudelleen, kun otetaan kuvia suvuittain sekä vielä kaupungeittain ja myös kuvia, joissa vieras on kuvissa vainajan lähiomaisten kanssa, usein jopa eri kuvat eri lähiomaisten kanssa. Tämän myötä käy niin, että helposti koko hautaustunnelma menettää sisältönsä ja pyhyytensä ja siten tilalle astuu markkinatunnelma. Itse muistotilaisuudelle ei jää sitä aikaa ja kunnioitusta, minkä hautajaistilanne vaatii. Joten ehdotan kaikella rakkaudella, että eiköhän palata jälleen siihen entiseen hyvään aikaan, jolloin lähiomaiset kuvattiin ensin vainajan ympärillä ja sitten saattojoukosta otettiin yhteiset kuvat sen kummemmin yksilöitä erikoisesti erittelemättä. Silloin jää enemmän aikaa muistojuhlaa varten, tilaisuus pysyy hallinnassa, muistellaan vainajaa ja myös evankeliumin julistuksen kautta tapahtuvalle lohdutukselle jää enemmän aikaa. Näin myös monet saavat kokea Jumalan uudistajanaan ja pelastajanaan. Sitten on toinen asia myös, joka on jo paljon vaikeampi asia sulauttaa. Ajatelkaapa tätä. Joka kolmas minuutti kuolee lapsi nälkään eripuolilla maailmaa. Jumalan seurakuntaa vainotaan, kirkkoja poltetaan ja ympäri maailman tehdään hirvittäviä tekoja, niin ajattelin, että olisiko mahdollista, että tekisimme yksimielisen päätöksen auttaa näitä kärsiviä ihmisiä. Me kaaleet olemme hautajaisissa laittaneet suuren merkityksen seppeleihin, joilla muistamme vainajaa. Viimeisillä euroillamme, joskus jopa velkaeuroilla ostamme kauniita ja kalliita seppeleitä ja näin olemme tahtoneet muistaa vainajaa. Tämä kaikki on tosin ollut kaunista ja hyvää. Me voisimme tätä kaunista tapaamme muuttaa vielä kauniimmaksi siten, että uhraisimmekin näihin seppeleihin menevät rahat kärsivän ihmiskunnan auttamiseksi. Sitten voisimme muistotilaisuudessa adressien tavoin lukea kuitenkin ihmisten nimet ja saatesanat, jotka ovat näin muistaneet vainajaa sekä ilmoittaa, että näin on seppeleen hankinnan sijasta tuettu esimerkiksi orpolapsia. Seppeleethän ovat kauniita, mutta kestävät vain yhden yön ja sitten ne kuolevat, mutta näin ne seppeleihin uhratut rahat auttaisivat konkreettisesti monen ihmisen elämää ja voisivat kantaa hedelmää, jopa iankaikkisuuteen saakka. Näin myös yhdessä kaaleina osoittaisimme Kristuksen mieltä, ojentamalla kättä lähimmäisen avuksi! Usein näiden seppeleiden yhteenlaskettu arvo on jopa useita tuhansia euroja. Näillä varoilla voisimme pelastaa satoja lapsia nälkäkuolemalta ja antaisimme yhdessä näille kaikkein köyhimmille edes pienen mahdollisuuden selviytyä. Avustuskohteita on useita ja niissä voisimme ottaa huomioon myös vainajan toiveet. Näillä ajatuksilla tahdon siunata teitä kaikkia rakkaita Feija Grönfors, Kiuruvedeltä 20 21

12 Kaustislainen Lilja Baltzar Ilolla lapsityössä Kaustisella asuvan Lilja Baltzarin elämässä on tärkeintä henkilökohtainen usko, oman lapsen hyvinvointi ja palvelustehtävä seurakunnan lapsityössä. Monien rukousvastauksien saaminen vaikeissa elämän tilanteissa vahvistaa hänen uskoaan huolehtivaan arkipäivän Jumalaan. TEKSTI JA VALOKUVA: LEENA MYLLYMÄKI Vasta paistetun pizzan tuoksu leijuu Ihana nähdä lapsen ilo, kun hän tulee esittelemään omaa askarteluaan. keittiössä, jossa äiti ja tytär työskentelevät yhdessä. Rivitalokoti, jossa Lilja, 37 ja yhdeksänvuotias Melisa asuvat on kaunis ja hyvällä maulla sisustettu. Vieraalle tulee kotoinen ja tervetullut olo. - Mustalaisuuteen kuuluu vieraanvaraisuus ja siisti koti. Vieraiden tullessa laitetaan aina pöytä koreaksi, kertoo leipomista harrastava Lilja ja kaataa samalla kahvia. Liljan perheen arki on säännöllistä. Aamuisin äiti ja tytär lähtevät yhdessä kouluun, Melisa Kaustisen alakoulun kolmannelle luokalle ja Lilja koulun keskuskeittiölle töihin. Siellä hän on työskennellyt kolme vuotta osa-aikaisena keittiöapulaisena. Aikaisemmin Lilja on ollut työskennellyt ompelimossa ja siivoojana. Viikon kohokohta Tiistai on tärkeä päivä molemmille. Silloin kokoontuu Kipinä kerho Kaustisen helluntaiseurakuntaan. Lilja on aloittanut jo maanantaina kerhoon valmistautumisen ja suunnitellut ja esivalmistellut askartelun. Hän on toiminut kolme vuotta ohjaajana ja tällä hetkellä hän työskentelee seurakunnan lapsi- ja perhetyöntekijä Anne Harjukosken kanssa. Ohjaajien työt jakautuvat niin, että Anne pitää raamattuhetken, Lilja hoitaa askartelun ja välillä kaikki yhdessä laulavat reippaita lasten hengellisiä lauluja. - Ihana nähdä lapsen ilo, kun hän tulee esittelemään omaa askarteluaan. Lapsissa on tulevaisuus ja he ovat tulevia seurakuntalaisia ja siksi on tärkeä opettaa heille Jumalan sanaa, hän pohtii motivaatiotaan lapsityöhön. - Lapset ovat aitoja ja he hyväksyvät erilaisuuden paremmin kuin me aikuiset. Kerran yksi kerhotyttö katseli minua silmät kirkkaana ja kysyi, että miten sinä olet aina niin kaunis, oletko sinä joku prinsessa, nauraa Lilja kauniissa romaninaisen puvussaan. Elämän perustukset Lilja muistelee lämmöllä omia kokemuksiaan, kun hän osallistui Raija ja Teuvo Isokankaan pitämään kerhoon ja sai ensikosketuksen uskon asioihin. Hän tuli uskoon 13-vuotiaana ja uskossaan hän sai uudistua neljä vuotta sitten. Sen jälkeen seurakunta on ollut hänen toinen koti ja siellä hän on saanut kasvaa uskossa ja halunnut palvella Jumalaa lahjoillaan. - Pysymällä seurakunnan yhteydessä voi juurtua syvemmälle Kristuksen yhteyteen. Jeesus on nyt meidän perheen ykkönen ja haluan elää elämääni hänen tahtoaan ja johdatusta rukoillen. Meillä on arjen Jumala, eikä vain pyhäpäivän Jumala. - Haluan kannustaa omaa romaniheimoa uskontielle ja seurakunnan yhteyteen palvelemaan Jumalaa ja ihmisiä eri tehtävissä. Jokaisen on myös tärkeää pitää huolta omista lapsistaan ja tuoda heidät seurakuntaan. Heistä muodostuu tuleva seurakunta, päättää Lilja

13 TEKSTI JA PIIRROS: MIKAEL MÄKINEN KOLUMNI TINO VARJOLA Joosef unien näkijä Kun Joosefin veljet olivat myyneet hänet orjaksi Egyptin maahan, hän päätyi monen mutkan kautta vankilaan. Hän istui pimeässä ja varmasti tunkkaisessa vankisellissä kahlittuna seinään. Mutta täälläkin Jumala oli hänen kanssaan, ja pian hän alkoi saavuttaa suosiota ja päästä vankilan päällikön armoihin. Eikä aikaakaan, kun vankilan johtaja antoi Joosefin katsoa kaikkien muiden vankien perään. Eräänä aamuna kahdella vangilla oli ongelma. He olivat molemmat nähneet unta, mutta eivät osanneet selittää mitä ne tarkoittivat. Ensimmäinen heistä oli ennen ollut faaraon viininlaskuja ja selitti: Näin unessani kolme viinipuun oksaa, josta minä pusersin faaraolle viiniä ja hän joi sen! Toinen, leipuri ammatiltaan, kertoi nähneensä melkein samanlaista unta. Mutta siinä oli kolme leipäkoria, joissa oli leivoksia faaraolle. Hän tosin ei ehtinyt syödä niitä. sillä linnut lensivät, ja söivät leivokset. Joosef katsoi ensimmäistä. Jumala kertoi minulle unesi merkityksen. Kolmen päivän kuluttua faarao armahtaa sinut ja saat työsi takaisin faaraon hovissa. Mutta kun pääset sinne, niin muista myös minua! Vanki lähti innoissaan pois. Silloin toinen vanki kysyi Joosefilta iloissaan: Entä minun uneni? Pääsenkö minäkin vapaaksi? Tällä kertaa Joosef oli surullinen, ja kertoi miehelle, että tämä ei pääsisi vapaaksi. Kolme päivää myöhemmin oli kuninkaan syntymäpäivä, ja kävi niin kuin Joosef oli kertonut. Kirjoittaja toimii Lahden helluntaiseurakunnassa diakoniapastorina. Mistä on oikea joulu tehty? Joskus kuulee kysyttävän, että mistä on hyvät pojat tai hyvä urheilusuoritus tehty. Mistä sitten on hyvä joulu tehty, mikä saa aikaan oikean joulun? Pipareistako, kuusentuoksusta, kävelyretkistä lumiseen metsään? Kynttilänvalosta hautausmaalla, hiljentymisestä, rentoutumisesta ja rauhoittumisesta? Vai joululahjaostoksista, jonottamisesta paketointipalveluun ja tupaten täysistä parkkipaikoista. Itsenäisyyspäivän alla kulutetuista veronpalautuksista ja jouluähkyisestä ylisyömisestä? Saamme siis erilaisia vastauksia, riippuen keneltä sitä kysytään. Joudumme siis palaamaan ensimmäiseen jouluun ja etsimään oikean joulun reseptiä sieltä! Ensimmäisenä huomaamme sen, että hyvä joulu syntyy siitä, että Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. Enkelien ilmoitus paimenille oli ensimmäinen hyvän joulun toivotus. Ensimmäisen kristillisen saarnan pitivät taivaan enkelit Beetlehemin kedolla. Heidän saarnansa oli yksinkertainen ja selkeä tiedotus; viesti Jumalalta. Älkää peljätkö sillä ilmoitan suuren ilon, joka on tuleva koko kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra Daavidin kaupungissa Toiseksi hyvä joulu syntyy yhteydestä. Jouluun kuuluu perheenjäsenten lämmin yhteys ja rakkaus. Joosef osoitti isänä ja puolisona huolenpitoa perheelleen. Kaikilla ei ole kuitenkaan ole mahdollista viettää perhejoulua, joten voimme kutsua joulupöytään niitä, jotka muuten olisivat yksin. Kolmanneksi hyvä joulu syntyy antamisesta, Jumala itse antoi Poikansa. Tämä antamisen esimerkki innoittaa myös meidät antamaan lahjoja toisillemme. Minkälaisen lahjan ajattelit sinä antaa tänä vuonna läheisellesi ja kenelle? Eräs seurakuntamme vähävarainen jäsen kertoi minulle muutama vuosi sitten silmät loistaen siitä, kuinka joku oli antanut hänelle pienen lahjakortin (50 ), jolla hän sai ostaa jouluruuat itselleen. Tämä lahja pelasti hänen joulunsa ja melkeinpä koko seuraavan vuoden! Voisiko lahjasi olla toisenlainen? Ehkäpä joku lähimmäisesi voisi tarvitakin rohkaisua, aikaasi ehkäpä korviasi tai anteeksiantamuksen lahjan. Voisit antaa sen kauniissa paketissa, ehkäpä kutsumalla hänet kotiin syömään tai joulukahville ja sopia asiat, jotka ovat tulleet väliinne. Voisitte yhdessä elää ilon ja anteeksiantamuksen kokemuksessa löytäen joulun todellisen merkityksen Olisikohan oikea joulu näistä tehty? 24 25

14 Romanityökysely juhannus 2013 Viime juhannuskonferenssin aikaan Keuruulla järjetömme teki kyselyä Elämä ja Valo ry:n tunnettavuudesta sekä juhannusjuhlien romanikokouksesta ja järjestön osastosta. Kyselyn vastaajista 81% oli ei-romaneja ja 19% romaneja. Miespuolisia vastaajista oli enemmistö, 69%. Vastaajien selkeä enemmistä oli iältään vuotiaiden kategoriassa. Näin ollen keskiverto kyselyyn vastaaja olisi noin 50 vuotias pääväestön edustama mieshenkilö. Kyselyn ensimmäinen osio tutki juhlayleisön tietoisuutta Elämä ja Valo -järjestöstä. Vastaajista selkeä enemmistö (88%) kertoi, että järjestö on heille tuttu tai ainakin on siitä kuullut puhuttavan. Vielä on kuitenkin niitä ihmisiä (12%), jotka eivät tunnista Elämä ja Valo -järjestöä, eivätkä näin ollen tiedä sen toiminnasta mitään. Tämä asettaa järjestön tiedottamiselle haastetta ja tavoitteita. Kyselyssä selvitettiin mistä toiminnoista järjestö on vastaajille tuttu tai missä toiminnoissa he tietävät järjestön toimivan. Toiminnoista erottui selkeästi kaksi osa-aluetta. Nämä toiminnot ovat evankeliointityö eri muodoissaan (26%) ja EV-lehden toimittaminen (17%). Toki vastaajilla oli tietoa myös järjestön muista tehtävistä, joista mainittakoon mm. lähetystyö (14%), lapsi- ja nuorisotyö (10%) ja sosiaalialan tehtävät (10%). Seuraavana kyselyssä selvitettiin, miten hyvin juhannuskonferenssin romanikokous tunnettiin. Vastaajista 90% kertoi osallistuneensa aiemmin tai viime juhannuksena kokoukseen. Vastaajista 96% oli sitä mieltä, että erilliselle romanikokoukselle on tarvetta. 4% ei osannut tähän sanoa mielipidettään. Romanikokouksen vahvuuksiksi osoittautuivat tilaisuuden musiikillinen anti sekä aidot ja spontaaniset todistuspuheenvuorot. Tilaisuuden kokonaisilmettä kehuttiin impulssiiviseksi, mikä saattoi tosin joskus ryöstäytyä käsistä esim. liian monen puheenvuoron muodossa. Vaikka musiikki koettiin tilaisuuden vetonaulaksi, se sai myös negatiivista palautetta erityisesti konemusiikin osalta. Vastaajat arvostavat romanien musikaalisuutta ja odottavat, että musiikin säestys tapahtuisi aidoilla liveinstrumenteilla eikä musiikkitaustoilla. Myös tilaisuuden opetusosuuteen kaivataan parannusta. Yleisesti ottaen vastaajat olivat sitä mieltä, että romanikokous on paikkansa juhlaohjemassa vakiinnuttanut omana tärkeänä tilaisuutenaan. Jotkut vastaajista jopa ajoittavat aikataulunsa siten, että tilaisuutta ei missään tapauksessa ohiteta. Olihan joku sitäkin mieltä, että romanikokouksia saisi juhannuksen aikana olla useampikin. Viimeisenä tiedustelimme vastaajien tietoisuutta Elämä ja Valo -osastosta juhla-aluella. Tämä olikin suuren enemmistön (91%) tiedossa ja vastaajista 81% oli jopa vieraillut Missioteltan Elämä ja Valo -osastolla. Kyseltäessä oliko entinen malli, jolloin järjestöllä oli oma messuteltta käyttössä, parempi kuin nykyinen, enemmistö oli sitä mieltä, että nykyinen käytäntö on parempi. Toisaalta 29% vastaajista kaipasi entistä mallia. Heidän painavimpana syynään oli se, että Elämä ja Valo -osasto hukkuu Missioteltan informaatiotulvaan. Oman messuteltan ajoista mielissä oli myös tietoiskujen musiikkiesitykset sekä todistuspuheenvuorot. Viekää valo maailmaan! Missioteltassa hukkuu informaatiotulvaan. Romanikokous vetää puoleensa. Tulee vanhanajan helluntailaisuus mieleen. Hyvä kokous ja lehti. Tarpeellista työtä. Romanikokous tärkeä tiedottajana. Kiitos, että olette olemassa. Siunaamme toimintaanne! Vuonna 2014 Elämä ja Valo -järjestö täyttää 50 vuotta! Yhdistyksen hallitus päättii teettää juhlavuodelle oman juhlalogon. Tahdomme kysyä sinun mielipidettäsi logovaihtoehdoista. Mikä on sinun suosikkisi? Voit käydä äänestämässä suosikkiasi kotisivuillamme Kiitos kun kerrot mielipiteesi meidän yhteisessä asiassa! Elämä ja Valo ry:n hallitus NUMERO 1 NUMERO 2 NUMERO 3 NUMERO

15 Amaro Daad -mangjiba Isä meidän -rukous OSA 6 EV -lehdessä käydään läpi Isä meidän -rukouksen selitystä Katekismuksen mukaan. Tekstit romanikielelle on kääntänyt Henry Hedman. Sarja alkoi EV-lehden numerossa Ta de prossiba mare uuȟliba, jakkes sa ame ka daha prossiba lenge, koonen hin uuȟliba menge sa ame niina daha prossiba doolenge koone hin tšerde bangiba menge. Aro amaro Daad -mangiba ame phukavaha, te mengo iego ȟeeruno tenkiba traadela meen froojime Deevelesta ta neeruno komunista. Ama sama pherdes phallo Deevelesko noodibosta ta prossibosta. Ame na vojuvaha te sterden amengo iega tšiȟko tšeeribi elle amanto iega lyönibi. Sakko diives meen mote kammen: Rai, nooda meen. Kuopiolainen Marjaana Hagert valmistuu päihdeohjaajaksi Diakoniatyö antaa mahdollisuuden PALVELEMISEEN Mangiba hin passiba doi, te Deevel Jeesusesko Kristusesko ȟaal dela uutan rikkiba ta uutan tši prossime saare mengo greȟȟi. Alti ta pappales ame vojuvaha te siilaven Deevelesko lau, so phirila meen doȟȟibosta ta dela menge freediba ta loȟiba. Deevelesko kamliba mekkela meen te tšeeren vaurenge jakkes sar Deevel hin tšerdas menge. Ame na vojuvaha te aaȟȟen uutan noodiba helle doolenge koone hin meen prissi, dooleske ka Deevel hin aaȟtas ta alti hin menge noodavitiko. Jakkes sar daad noodila lesko kenten, jakkes Rai noodila doolen, koone darrena ta kamlina. (Ps. 103:13) Jeesus phenjas: Ke tume dena prossiba vaure komujenge lengo greȟȟi, dela niina tumengo deulino Daad prossime tumenge. Bi ke tume na dena prossiba vaurenge, naa tumengo Daad helle dela prossiba tumengo greȟȟi. (Matt. 6:14-15) Radja khardas pesko tšenstiboskiires pesko neer ta phenjas: Tu bengalo! Me diiom prossime tukko hilo uuȟliba, ka tu douva manna kamjal. Naako tuut mostudiilo noodaves to buttiako komunis, jakkes sar me noodadom tuut? (Matt. 18:32-33) (Katekismos, käännös/risiba Henry Hedman) Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Isä meidän -rukouksessa tunnustamme, että itsekkyytemme ajaa meitä eroon Jumalasta ja lähimmäisestä. Olemme täysin riippuvaisia Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta. Emme voi vedota omaan erinomaisuuteemme tai omiin ansioihimme. Joudumme joka päivä pyytämään: Herra, armahda meitä. Rukous on luottamusta siihen, että Jumala Jeesuksen Kristuksen tähden antaa varauksetta ja ilman ehtoja meille koko syntivelkamme anteeksi. Yhä uudestaan voimme turvata Jumalan sanaan, joka vapauttaa meidät syyllisyydestä ja antaa meille rauhan ja ilon. Jumalan rakkaus saa meidät tekemään toisille niin kuin Jumala on tehnyt meille. Emme voi olla armottomia edes vastustajillemme, koska Jumala on ollut ja on jatkuvasti meille armollinen. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. (Ps. 103:13) Jeesus sanoi: Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. (Matt. 6:14 15) Kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua? (Matt. 18:32 33) (Katekismus) Kuopion Vapaakirkon keskellä elää ja vaikuttaa Marjaana Hagert, 38. Hänet tunnetaan seurakunnan keskellä iloisena ja alttiina työntekijänä, jolle Jumala on uskonut paljon. TEKSTI: TINO GRÖNFORS VALOKUVAT: MARJAANA HAGERTIN KUVA-ALBUMI 28 29

16 Pikkuhiljaa menin kauemmaksi Jumalasta... Kiitos Jumalalle, että armo riitti vielä minulle Seurakunnan keskellä aktiivisesti vaikuttava Marjaana tunnetaan myös hyvänä laulajana sekä sananjulistajana. Seuraavassa hän kertoo meille elämänsä vaiheista. - Olen kasvanut uskovaisessa kodissa ja koenkin, että olin uskossa koko lapsuuteni. Olin myös nuoruuteni aktiivisesti mukana seurakunnan eri toiminnoissa. Noin 19-vuotiaana maailman houkutukset alkoivat vetämään puoleensa. Maailma saikin aika suuren otteen Marjaanan elämästä tavalla, jolla hän sisäisti maailman sydämeensä sekä elämäntavaksi olla erossa Jumalasta. - Jotain vain tapahtui. Pikkuhiljaa menin kauemmaksi Jumalasta ja ystäväpiirini rupesi muuttumaan ja ystäväni koostuivat ihmisistä, jotka eivät olleet uskovia. Samaan aikaan mielenkiintoni heräsi enemmän maailman suuntaan. Menetin uskoni, jota olin elänyt siihen asti täysillä Kristukselle. Ratkaisut eivät tapahtuneet hetkessä. Meni kuitenkin kauan aikaa ennen kuin pystyin itselleni myöntämään, etten ollut enää Jumalan lapsi, kertaa Marjaana nuoruutensa vaiheita. Lapsuuden usko kantoi hedelmää Kuitenkin lapsuudessa ja nuoruudessa vietetty aika Jeesuksen seurassa oli jättänyt lähtemättömän jäljen myös Marjaanan elämään. - Jumala oli tavalla ja toisella koko ajan puhunut sydämelleni, mutta kuitenkin halusin itsepäisesti katsoa myös elämän varjopuolen. Kuitenkaan en koskaan pystynyt unohtamaan sitä mitä Jeesuksen seurassa olin saanut kokea. Tykkäsin paljon mennä ja liikkua missä kaikki muutkin nuoret olivat, mutta silti tunsin tyhjyyden ja yksinäisyyden, vaikka ympärilläni oli paljon ihmisiä. Marjaana muistaa erään tilanteen, kun hän oli sanonut Jumalalle, että haluaa katsoa mitä elämä on ilman häntä ja Marjaana sanoi, että Jumala ei puhuisi hänen sydämelleen. - Huomasin kuitenkin, ettei uskomattoman ihmisen elämä ollut minua varten ja tunsin suurta sisäistä ahdistusta ja pelkoa. Kaipasin taas kuulla Jumalan puhetta, mutta huomasin ettei Jumala enää puhunutkaan minulle. Silloin silmäni aukesivat näkemään todellisuuden ja sen mitä on oikeasti olla erossa Jumalasta ja elää ilman häntä. Rukoilin sydämessäni, että Jumala puhu minulle. Kaipasin sitä yhteyttä, joka minulla oli ollut Jumalan kanssa. Ja niin kuin aina Jumala kuulee etsivän ja kaipaavan ihmisen rukouksen. Jumala alkoi korjaamaan sitä, minkä maailma oli saanut särkeä. - Sen rukouksen jälkeen minulle tuli aivan kuin uusi etsikkoaika, joka kesti noin kahden vuoden ajan. Vuonna 2002 ollessani Iisalmessa, Elämä ja Valo -telttajuhlilla koin voimakkaasti kuinka Jumala kutsui minua uudelleen yhteyteensä. Tuon kokouksen jälkeen menin erääseen uskovaan kotiin ja sain siellä uudistaa suhteeni Jumalaan ja antaa koko elämäni kaikkineen Hänelle. Kiitos Jumalalle, että armo riitti vielä minulle, iloitsee Marjaana. Tänään Marjaana on onnellinen Jumalan lapsi ja hänen sydämensä tyhjyyden on täyttänyt Jeesus ilolla, rauhalla ja rakkaudella. Hän saa olla uusi luomus Kristuksessa ja elää täysillä Jumalalle ilon ja surunkin hetkinä. Vahvasti mukana seurakunnassa Jumalsuhteen uudistumisen aikaiset elämänpäätökset ovat pitäneet ja lujittuneet. Marjaana kokee, että elämä uskovaisena on ollut hänelle rikasta ja antoisaa. - Olen saanut kokea sen kuinka taivas ehjäksi rakastaa. Olen saanut kasvaa uskossa ja juurtua päivä päivältä enemmän Jumalaan. Nykyään Marjaana kuuluu Kuopion vapaaseurakuntaan, jonka toiminnassa on aktiivisesti mukana. Seurakunnassa Marjaana palvelee mm. musiikissa ja sanan julistuksessa sekä tekee diakoniatyötä ja maakuntatyötä. - Seurakunta on minulle tärkeä paikka, jossa olen saanut kasvaa ja juurtua Kristukseen. Seurakunnassani olen saanut aina tuntea kodin lämpöä ja läheistä Jumalan lasten yhteyttä. Yksi voimakkaista piirteistä Marjaanassa on voimakas halu viedä evankeliumia eteenpäin uskollisesti ja vaivan- näköä säästämättä. Työ Jumalanvaltakunnan parhaaksi on vienyt häntä myös maamme rajojen ulkopuolelle. - Sain sydämelleni lähteä vuonna 2011 Iso Kirja -raamattuopistoon TAE-kurssille. Sen myötä sain mahdollisuuden lähteä Espanjaan kolmeksi kuukaudeksi työharjoitteluun muslimityön pariin. Harjoittelujakso oli antoisa ja uutta luova. Tuolta ajalta jäi erityisemmin mieleeni matka Marokon puolelle, jonne veimme vaateavustusta ja Jumalan sanaa mukanamme. Palvelua, opiskelua ja sananjulistusta Marjaanan nykyinen elämänvaihe koostuu opiskelusta ja hengellisestä työstä rinnakkain. Hän on juuri suorittamassa viimeistä näyttöä päihdeohjaajan ammattitutkintoa varten. Se on luonteva kehitys työlle, jota hän on tehnyt jo vuosia seurakunnan ViaDia-diakonia projektissa. - Myös vastuuni sananjulistustehtävissä on kasvanut ja on ollut hienoa olla työyhteydessä kiertämässä sellaisten henkilöiden kuten Kyösti Erkinkorven kanssa. Olen hänen kanssaan kiertänyt muutamia kokouksia pitämässä ja tarkoitus olisi, että yhteistyömme lisääntyisi tulevaisuudessa, jatkaa Marjaana tulevaisuuden haasteistaan. Lopuksi Marjaana lähettää rohkaisevat terveiset Elämän ja Valon lukijoille - Paavali kehottaa meitä, ettemme olisi harrastuksissamme veltot, vaan Hengessä palavat. Äärimmäisen tärkeänä koen itse tässä ajassa seurakuntayhteyden, Jumalan sanan ja rukouksen merkityksen. Ne on uskovan ihmiset elämän perusteet, joille kannattaa rakentaa, eikä jättää näitä asioita pois, rohkaisee Kuopiolainen Marjaana Hagert

17 Jouluiloa Itä-Euroopan romanilapsille! Lahjoita Itä-Euroopan romanilapsille Ilonpisara! Oi, jospa ihmisellä ois joulu ainainen Yhdelle Vähimmistä -työssä tuemme kestävää kehitystä. Haluamme saada aikaan romanilapsille kodin lämpöä, turvallisen elinympäristön ja oikean kasvualustan elämään. CHE-kyläkehitysohjelma, jota toteutamme, on parhaimmillaan tätä. Työmme sisältää myös esikoulutyötä. Haluamme antaa lapsille pienen ilonpisaran heidän arkeen. Auta sen antamisessa! Itä-Euroopan työalueelle jakautuu eri toimijoiden kautta lukuisia paketteja ja me haluamme osaltamme olla 2500 paketin jakajia. Yksi ILONPISARA kustantaa 5 Varoilla hankitaan kohdemaasta ILONPISARA-pakettiin romanilapsille lämpöä ja iloista mieltä. Mitä olette tehneet yhdelle minun vähimmistäni Minkä voit tehdä nyt, älä jätä huomiseen! Kiitos mukana olostasi tänäkin jouluna! Osoita lahjasi tilille: Elämä ja Valo ry. IBAN: FI BIC: NDEAFIHH Viite:

18 Maa on niin kaunis Sanat: Bernhard Severin Ingemann 1850 Suomalaiset sanat: Hilja Haahti 1903 Romanikieliset sanat: Viljo Koivisto Sävel: Saksalainen tuntematon sävel 1842 Phuun kaan hin rankano, Deulesko glimmimen, Häärnina glimmos bi teulenni. Ring bolibonna, Daari me vandruvaa, Himmelen mo drom kaan hin. Huot džala tia, Buut džala berehhi, Huot džala lehta mo minziba. Rankanes alti tšibengo džiili, himmelengo lyyja hin. Engli ni vaagos, valagoosos phenle. Džibengo džibesta bahade: Häärni kaan Trahhal, freediba tumenge, Ka Deevel diaas angeles. Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, Ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta, kuljemme laulain, Taivasta kohden matka vie. Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, Miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun, Taivainen sointu säilyy vaan. Enkelit ensin, paimenille lauloi. Sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi. Elämä ja Valo ry:n hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt Keijo Baltzar puheenjohtaja Lahti, Henry Zitron varapuheenjohtaja Salo, Tom Bollström sihteeri Pori Jussi Asp hallituksen jäsen Espoo Terno Lindeman hallituksen jäsen Salo Tarja Mäkelä hallituksen jäsen Kangasala Manu Hagert hallituksen jäsen Kouvola Tuula Nyman hallituksen jäsen Helsinki Ilmestymisaikataulu 2014 NRO ILMESTYY AINEISTO HELMI-MAALISUU TOUKO-KESÄKUU SYYS-LOKAKUU MARRAS-JOULUKUU ILMOITUSKOOT JA HINNAT: 1,00 /pmm Seurakuntien tapahtumailmoitukset veloituksetta! Palstaleveydet: 1 palsta 56 mm 2 palstaa 116 mm 3 palstaa 176 mm Kannatusruutu: Yritykset/seurakunnat 50,00 (56 mm x 50 mm) Markus Keväänranta hallituksen jäsen Kurikka Kyösti Lindeman hallituksen jäsen Helsinki Kyösti Svart hallituksen jäsen Kokkola Aleksi Grönstrand varajäsen Turku Leif Ruuth varajäsen Rauma Rainer Lindeman toiminnanjohtaja Huittinen, Heli Valkama toimistosihteeri Kaikki ilmoitukset nelivärisiä. Elämä ja Valo -lehti ei ole alv-velvollinen. Aineisto: PDF- tai EPS-muodossa. Värit prosessiväreinä (CMYK). Kuvien minimireloluutio 300 dpi. Aineiston toimitus: info@elamajavalo.fi Missä on minun EV-lehteni? Etkö saanut tilaamaasi EV-lehteä postilähetyksessäsi? Älä huoli. Siihen löytyy ratkaisu! Jotta löytää sinut, muista ilmoittaa uusi osoitteesi mahdollisimman pian muuton jälkeen. Näin varmistat EV-lehden saamisen ilman harmittavia taukoja. Elämä ja Valo -lehden toimitus Tinkimättömästi evankeliumin asialla jo vuodesta 1964 Ryhtymällä lukijaksi tuet romanilähetystyötä Suomessa ja ulkomailla

19 PALVELUKORTTI Leikkaa tästä Huipputarjous! Kyllä kiitos! Sukunimi Katuosoite Haluan liittyä Elämä ja Valo ry:n kannatusjäseneksi. Jäsenyys sisältää EV-lehden vuosikerran (4 lehteä/vuosi). Hinta 32,00 /vuosi (Suomi), Muut maat 37,00 /vuosi. (Yhdistyksen kokouksissa puheoikeus, mutta ei äänioikeutta) Haluan liittyä Elämä ja Valo ry:n varsinaiseksi jäseneksi (vaatii seurakunnan suosituksen). Lähettäkää minulle jäsenhakemuskaavake. Jäsenyys sisältää EV-lehden vuosikerran (4 lehteä/vuosi). Hinta 32,00 /vuosi (Suomi), Muut maat 37,00 /vuosi. (Yhdistyksen kokouksissa sekä puhe- että äänioikeus) Olen muuttanut ja haluan lehdet jatkossa uuteen osoitteeseen! (Ilman meille ilmoitettua osoitteenmuutosta lehtiä ei posti automaattisesti jatkolähetetä uuteen osoitteeseen) Ilmoita lehtitilauksen saajan tiedot tai muuttuneet osoitetiedot! Sähköpostiosoite Allekirjoitus SEPPO ZITRON Rakkauden lähettämä Seppo Zitronin ensiäänite sisältää mm. uutta tantoa Allan tuo- Mäntyniemeltä. Hinta 15,00 RAINER LINDEMAN Lämpenevää VIA-yhtyeestä suuren kansan tietoisuuteen tulleen Rainer Lindemanin ensimmäinen sooloäänite Lämpenevää. Musiikillisena tuottajana äänitteellä on toiminut musiikin monitaituri Lasse Heikkilä. Äänitteellä tunnelmaa luovat aidot instrumentit. Mukana on mm. jousiorkesteri, puhallinsektio, hanuristi sekä kitaristit. Hinta 20,00 Etunimi Postinumero ja toimipaikka Puhelin Joululahjaideoita! RICHARD RUUTH Rakkaus ristillä Richard Ruuthin ensimmäinen sooloäänite. Richard tunnetaan mm. romanikuoron johtajana. Äänite sisältää Allan Mäntyniemen uusimpia lauluja. Hinta 10,00 Joululahjaideoita! Leikkaa tästä EV-LEHTI Elama ja Valo ry. POSTIMAKSU MAKSETTU! TUNNUS VASTAUSLÄHETYS.... Leikkaa tästä