Laukaan Peurunkagolf 2011

Transkriptio

1 Laukaan Peurunkagolf

2 LPG vuosikerta Tässä lehdessä Laukaan Peurunkagolf Uudistusten edessä Mestaruuskilpailut Kohtaamisia Laukaan Peurunkagolf kiittää kaudesta ja toivottaa tuloksekasta golfkautta Toimitus Eero Paananen, Heikki Hokkanen, Maarit Järvinen Kuvat Eero Paananen Paino Jyväskylän Siirto-paino Oy 2

3 sistä kokemuksista jäi sikäli positiivinen mieli, että oman kentän arvostus nousi joka kerralla. Varsinkin viheriöt olivat meillä hyvässä kunnossa aivan syksyn loppuun asti. Näyttää uusi ruoholaatu olevan aikaisin valmista keväällä, mutta myös kestävää koko kesän käytössä. Loppukesä ei kylläkään ollut suosiollinen Laukaan maanlaadulle, jatkuva vesisade pääsi pehmentämään kenttää pahasti. Väylät tuntuivat joustavan pehmeiltä minunkin vaatimattoman painoni alla. Heikoimpana osa-alueena kentällä tänä kesänä pitäisin kuitenkin bunkkereiden kuntoa; hiekkaa ja rikkaruohoa niissä oli aivan liikaa. Lisää miehiä kentänhoitoon tai talkootyö kunniaan. Parille juniorille muuten erityiskiitos väylien paikkuusta syksyllä. Olavi Salla Kapteeni Kapteenin kirjoitus syksyllä 2011 Mailat on tuotu klubilta jo kotiin ja pesty talven varastointia tai harjoituskäyttöä varten. Itse asiassa paras ensi kauden peliä parantava juttu taitaisi olla koko setin vienti grippien vaihtoon. Koko kesänä en nimittäin pystynyt kuluneiden ja rasvaisten grippien takia pelaamaan ilman hanskaa. Takavuosilta muistan yhden kokemuksen aiheesta, kun vieraskentällä pelatessa maila lensi lähes yhtä kauas kuin pallokin. Taisi olla Annilan kenttä Mikkelissä, onneksi vain tuttuja oli näkemässä. Talvikausi Suomessa onkin golfin kannalta otollista aikaa huoltotoimille. Fyysistä kuntoa on myös hyvä hoitaa mahdollisimman monipuolisesti, iän karttuessa tuppaa varsinkin selkä oireilemaan pelikierroksilla kesällä. Toivottavasti pääsemme myös lyöntiharjoitteluun kunnollisissa olosuhteissa. Vieraskenttäpelaamista tuli tänä kesänä harrastettua harvinaisen vähän. Noistakin vähäi- Varsinaisissa kapteenin tehtävissä ei menneenä kesänä mitään raflaavaa tapahtunut. Pari seuraottelua kävimme kunniakkaasti häviämässä, kunniakkaasti siksi, että taisto oli tasainen, mutta hopea jäi käteen. Kummikierroksen malliin tuppauduin muutaman kerran pelaamaan aloittelijaryhmään. Alkusäikähdyksen jälkeen meno kentällä oli käsittääkseni positiivista, suosittelen muillekin vanhoille parroille. Oppiminen on varmasti molemminpuolista. Pelinopeuden (hitauden) takia päädyin kentälle pari kertaa konsultoimaan; ongelmia näkyi olleen sekä nuorilla että vanhoilla. Yleisesti eteneminen kentällä oli kyllä melko hyvää, johtuen ehkä puuston vähenemisestä väylien vieriltä. Toivottavasti remontti etenee suunnitellusti. Kosteusongelmien poistuminen kentältä varmaan sujuvoittaa hommia edelleen. 3

4 Reijo Räsänen LPG ry:n puheenjohtaja Puheenjohtajalta Seuramme 22. pelikautena saimme pelata ehkä kautta aikain parhaiten hoidetulla kentällä. Peruskorjaus alkoi maisemointityöllä, jossa kauniit rantamaisemat raivattiin riittävän rohkealla tavalla järvikentän ilmeeseen. Keväällä maisemointia viimeisteltiin hakkujätteen keräämistalkoilla, joihin osallistui suuri joukko jäseniä. Arvelen, että peruskorjaukseen liittyy monenlaista talkoopuuhaa myös tulevina vuosina, ja kaikille jäsenille tarjoutuu mahdollisuus antaa osansa yhteiseksi hyväksi. Viheriöruohon vaihtaminen yksivuotisesta kylänurmikasta monivuotiseen juurtonurmikkaan on kauden aikana aloitettu kaikilla viheriöillä, mikä alkoi näkyä positiivisesti kesän loppupuolella. Voitaneen odottaa, että parin vuoden kuluessa kaikki viheriömme ovat yhtä mainiota kuin viheriöt 5 7, joissa ruoholaadun muutos on jo täysin toteutunut. Peruskorjauksessa voidaan jatkossa keskittyä vahvasti kentän vedenpoiston kehittämiseen ja lyöntipaikkojen ehostamiseen. Seuramme muutama vuosi sitten tehty linjaus jäsenmäärittelyyn yhdeksi ja yhtäläiseksi poisti eron jäsenmaksuissa. Aiemmin osakkeen omistaja oli varsinainen jäsen ja ei-osakas oli ulkojäsen, joka maksoi kalliimman jäsenmaksun. Muutos johti kuluneen syksyn aikana myös verottajan uuteen päätöksen, jolla seura on palautettu yleishyödyllisenä yhteisönä arvonlisäverosta vapaaksi. Päätös tuli voimaan taannehtivasti vuoden 2010 alusta. Seuran monipuolisella toiminnalla on haluttu vahvistaa erityisesti jäsenten golftaitojen kehittymistä, mikä on noteerattu golfliitossakin. Keski-Suomen alueen seurojen kokouksessa liiton toiminnanjohtaja kuvasikin LPG:n toimintaa esimerkilliseksi. Alueella toimii 24 seuraa, joissa golfin harrastajia on noin ; se on toiseksi suurin jäsenmäärä maan kuudesta alueesta. Seuratoiminnan merkitys tulee entisestään korostumaan golfin harrastajamäärän kasvun hiipuessa. Suomessa määrä oli vielä hienoisessa nousussa tämän kauden aikana - elokuun lopussa golffareita oli , nousua oli Ruotsissa on jo alkanut varsin voimakas jäsenkato. Tässä seuroilla on haastetta. Tutkimusten mukaan herkimmin lopettavat korkealla tasoituksella pelaavat. Seuramme on tukenut jäsentensä pelitaitojen kehittymistä kauden aikana ja myös talviharjoittelumahdollisuutta etsitään. Paremmat pelitaidot lisäävät pelaamisen nautintoa ja innostusta lajiin; se pitää pelaajat kentällä ja hymyn huulilla. Myös uusien harrastajien peruskoulutus on tärkeä ja välttämätön tehtävä. Näin on toimittukin ja sillä linjalla on hyvä jatkaa. Parhaimmat kiitokseni onnistuneesta vuodesta seuran jäsenille ja henkilöstölle, joka tarjosi käyttöömme hyväkuntoisen kentän. Esitän lämpimät kiitokseni myös pyyteettömästi vuosien ajan eri toimikunnissa, pelinjohtajina, kenttävalvonnassa ja muissa tehtävissä toimineille jäsenille. Kiitos talkootyöstä! Hyvää joulun ja talven aikaa! 4

5 Heikki Hokkanen Toiminnanjohtaja Tervehdys kaikille jäsenille ja osakkeenomistajille! Kulunut kausi oli monella tavalla mieleenpainuva. Talvella tehdyt maisemointityöt onnistuivat hyvin ja pelaajat olivat uteliaan innokkaita kentän uudesta ilmeestä. Sitä päästiin testaamaan jo ennen vappua. Toukokuussa olikin pelilähtöjä ennätysmäärä. Kenttämme ja varsinkin sen maisema-arvot noteerattiin myös valtakunnallisesti, kun pääsimme jälleen osaksi Golf Digestin DREAM 18 kenttää. Kentän pelattavuus ja ennen kaikkea pelinopeus parani huomattavasti, eikä pahoja ruuhkia päässyt syntymään. Normaalia oli, että neljän henkilön ryhmätkin pelasivat kierroksen alle neljään tuntiin. Historian suurimmat sademäärät hiljensivät ajoittain kentän kokonaan osin kesällä ja varsinkin syys- ja lokakuussa. Kentän kunto oli kuitenkin sademääriin nähden hyvä läpi kauden ja pelikausi jatkui saakka. Näin loppujen lopuksi pelilähtöjä kirjattiin muutama sata viime vuotta enemmän. Kaikista pelilähdöistä (yli ) pelioikeuden haltijoiden osuus oli edelleen 80 %. Jäsenmäärämme oli lokakuun lopussa Ikäjakauma kehittyy edelleen positiiviseen suuntaan. Ikäryhmittäin jäsenmäärät ovat: alle 21-vuotiaat 178 kpl, vuotiaat 746 kpl ja yli 51-vuotiaat 729 kpl. Naisten osuus koko jäsenmäärästä on jo yli 30 % ylittäen ensimmäisen kerran 500:n ollen 505 kpl. Eniten kasvua oli ikäryhmässä alle 21-vuotiaat; kasvua 7,2 %. Aktiivinen ja hyvä junioritoimintamme ansaitseekin oman kunniamaininnan. Seuran ja yhtiön talous ovat erittäin vakaalla pohjalla; yhtiö on tänä päivänä täysin velaton. Näin ollen kaikki kentän peruskorjaussuunnitelmaan liittyvät toimenpiteet ovat oikealla rytmityksellä toivottavasti toteutettavissa omin varoin. Tulevan kauden suurin yksittäinen investointi on uuden huoltohallin rakentaminen. Lisäksi koneistoa tullaan uusimaan. Jäsenistön talviharjoitteluun tullaan saamaan kauan odotettu suuri ja positiivinen muutos. Toivottavasti lehden ilmestyessä ollaan ottamassa jo ensi svingejä uudessa paikassa, Hutungissa. Joka tapauksessa uuden harjoittelukeskuksen palveluista päästään nauttimaan viimeistään ensi vuoden alusta alkaen. Kiitokset kaudesta kaikille vapaaehtoisille talkoolaisille, kilpailunjohtajille ja kenttävalvojille. Iso kiitos myös sitoutuneelle ja motivoituneelle henkilökunnalle ja hallituksille sekä yhteistyökumppaneille. Sopivan lumirikasta talven aikaa kaikille ja kohti parempaa. 5

6 Veijo Hämäläinen Kenttämestari Kenttämestarin palsta hoitokausikin on sitten takanapäin. Kesä meni suunnitelmien mukaan, mitä nyt muutamat reilut sadekuurot vähän sotkivat leikkuuaikatauluja. Kevät oli sittenkin aika haasteellinen. Lopputalvesta oli paljon lunta ja maa sula, jolloin lunta ei päässyt koneellisesti poistamaan silloin, kun se olisi ollut ajankohtaista. Uusilla kylvöillä ja harsoilla saimme kuitenkin taas ruohon viheriöillekin. Väylillä piti odotella hieman kauemmin, mutta tulihan se ruoho sinnekin. Keväällä oli takaysillä hiekkaa reilusti, mutta sillä saimme tasoitettua väyliä sekä paremman sateen kestävyyden. Uusi viheriöheinä sopeutui viheriöillemme ihan hyvin, ja loppukesästä sen olemassaolon jo huomasikin. Elokuun alkupuolella kylvimme viheriöt vielä uudestaan tällä supinalla. Viheriöt ovat nyt loka-marraskuun vaihteessa paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen tähän aikaan. Toivotaan, että keväällä olisi yhtä hyvä tilanne. Viimetalviset metsien harvennukset näkyivät parempana kasvuna, varsinkin niillä alueilla, jotka ennen olivat varjossa. Selvimmin eron huomasi 10 ja 11 viheriöillä ja 16 lyöntipaikoilla. 6, 9 ja 17 rannoilla käytiin niittämässä kaislikkoja, näin saatiin myös järvimaisemia vähän avarammiksi. Mennyt kesä näytti, että sateiden jälkeen kenttä pitää saada nopeammin kuivumaan. Leikkureilla pitäisi päästä kentälle aina kun on tarvetta, vaikka sataisi enemmänkin vettä. Siinäpä sitä riittää työmaata. Syksy näyttää jatkuvan varsin suotuisana ainakin vielä näin loka-marraskuun vaihteessa. Ilmastoinnit ja muut kentän syystyöt saadaan tehtyä kaikessa rauhassa ennen talven tuloa. 6

7 oikeaan suuntaan. Sen sijaan pelattavuuden kannalta on kentällä tehtävä parannustöitä. Näitä kohteita ovat mm. eräiden väylien kosteusongelmien poistamiset ja pelaamista haittaavien esteiden minimointi. Tässä yhteydessä haluan tuoda esille sen, että me jokainen voimme, jos vain haluamme, hoitaa ja ylläpitää pelaamisen yhteydessä kentän kuntoa korjaamalla huolella pallon alastulojäljet greeneillä ja paikkaamalla lyöntijäljet väylillä. Meillä on oltava siihen aikaa ja tahtoa. Näin toimien saamme pelaamisen ja kentän yleisilmeen miellyttävämmäksi. Hannu Koskinen LPG Oy:n hallituksen puheenjohtaja Uudistusten edessä Kausi 2011 on tätä kirjoittaessani lopuillaan. Pian on se hetki, jolloin mailat on parasta pestä ja laittaa talviteloille. Kausi oli pelaajan kannalta miellyttävä. Kenttämme oli koko kauden erinomaisessa kunnossa, voidaan jopa sanoa, että olemassaolonsa parhaassa. Kiitos siitä kuuluu ensisijaisesti kentän kunnosta vastaaville, niin työntekijöille kuin työnjohdolle ja kenttätoimikunnalle. Erinomaista työtä. Tästä huolimatta, kentällämme on runsaasti parannettavaa. Tavoitteena meillä on edel- leen, että se olisi arvostettu Suomen kymmenen parhaan joukkoon. Sitä se ei esim. Golflehden mukaan vielä ole. Tuntematta tarkemmin kymmenen parhaan ryhmän ulkopuolelle jääneiden järjestystä, voi huoletta uskoa, että monen arviointiosioiden kohdalla kenttämme on lähellä tavoitettamme. Viime talven aikana tehdyn maisemointityön kautta on alueen luontaiset näkymät saatu avautumaan. Myös greenien ruoholajin vaihtaminen on osoittautunut oikeaksi. Sen suhteen olemme ottaneet merkittävän askeleen Peruskorjauksen kokonaissuunnitelma on valmistumassa. Sitä tarkistetaan parhaillaan mm. kuluneen kauden aikana saatujen kokemusten pohjalta. Joitakin välttämättömimpiä töitä tehdään jo tulevan talvikauden aikana. Niistä voidaan mainita mm. 4. ja 8. väylien entisten pusikoiden tilalle rakennettavat bunkkerit. Ehdotus kentän perusparantamisen kokonaisratkaisusta kustannus- ja rahoitusselvityksineen on tarkoitus tuoda kevään 2012 yhtiökokoukseen käsiteltäväksi. Tulevaa pelikautta odotellessa, pitäkää itsestänne huolta. 7

8 Mestaruuskilpailut 2011 Laukaan Peurunkagolfin mestaruuskilpailuja vuonna 2011 värittivät huimat kamppailut ja nuorten pelaajien vahvistuva ote. Naisten lyöntipelin voittanut Laura Linna on LPG:n historian nuorin yleisen sarjan voittaja, mutta myös miesten sarjassa nuoret olivat hyvin kärjen tuntumassa. Lyöntipelien pääsarjoissa osallistujia oli kohtuullisesti, mutta vuoden 2012 mestaruuskilpailuihin valmistautuvilla toimikunnilla on kehitettävää, jotta seuran mestaruuskilpailut ovat kaikille ja kaikissa sarjoissa kauden paikallinen päätavoite. Lyöntipelit Miika Reunaman neljäs Laura Linnan ensimmäinen Mestaruuskilpailujen ensimmäisen päivän parhaan tuloksen 73 pelasi Joonas Yli-Jaskari. Miika Reunama, Mikael Turunen, Jani Linna ja Petri Parviainen pelasi kaikki alle 80 ja olivat vahvasti kiinni mitalikamppailuissa. Miika Reunama varmisti neljännen mestaruutensa toisen päivän parhaalla tuloksella 73. Myös Jani Linnan toinen päivä oli hyvä ja tulos 74 nosti Janin hopealle. Joonas aloitti toisen päivän hyvin, mutta perättäiset tuplat väylillä 5-6 pudottivat Joonaksen lopputuloksissa kolmanneksi. Toisen kilpailupäivän ilonaiheita oli nuoren Anssi Pehkosen vahvan hallittu suoritus. Tulos 77 riitti viidenneksi Petri Parvisen jälkeen ennen Ville Rasaa. Naisten kilpailussa Laura Linna ja viime vuoden mestari Sari Helisniemi aloittivat hyvin ja jättivät Eliisa Raasakan, Eija Väliahon ja Vappu Laasanen taistelemaan kolmannesta sijasta. Toinen päivä oli Lauran hallinnassa ja ensimmäinen mestaruus tuli lopulta seitsemän lyönnin erolla. Sari pelasi tasaisen hyvillä kierroksilla hopealle ennen Eliisa Raasakkaa. Miika Reunama Laura Linna Lyöntipeli, juniorit Tuomas Yli-Jaskari Junioreiden mestaruuskilpaluissa Tuomas Yli-Jaskari ja Juho Ehrola aloittivat tasaisesti. Tuomaksen vahva paluu jätti nuoret haastajat Juhon ja Viljami Pöntysen hopealle ja pronssille. Tyttöjen kilpailussa Laura Linna ja Katri Haatainen aloittivat varovaisesti ja tasaisesti. Väylällä kuusi Laura sai pienoisen yliotteen, joka huipentui väylän 9 hienoon birdieen. Paluun tasatulos varmisti Lauran mestaruuden

9 Lyöntipeli, seniorit Miesten M55 sarjan mitalit ratkaistiin toisena päivänä väylällä 14. Ensimmäisen päivän jälkeen johdossa ollut Kari Maukonen ohitti kärkeen nousseen Matti Luhtasen ja pelasi Matin hyvästä loppukiristä huolimatta mestaruuden kahden lyönnin erolla. Sama väylä pudotti myös Ilpo Kytölän lopputuloksissa kolmanneksi. Miesten M65 sarjaa hallitsi alusta alkaen vakuuttavasti Pekka Räisänen. Voitto Tuunaisen hyvä toinen päivä nosti hopealle ennen Heikki Viinikaista. Miesten M75 sarjassa tehtiin historiaa. Tuloksella 79 Raimo Chydenius varmisti yhdennentoista seuran mestaruutensa, joista yhdeksän viimeistä on tullut perättäisinä vuosina. Naisten mestaruuskilpailussa oli yllättäen vain kaksi pelaajaa. Eliisa Raasakka pelasi ensimmäisenä päivänä selvän johdon, eikä Liisa Kauppisen toisen päivän hyvä loppukiri riittänyt uhkaamaan Eliisan mestaruutta. Eliisa Raasakka Kari Maukonen Pekka Räisänen Raimo Chydenius 9

10 Reikäpelit Miesten reikäpelimestaruutta lähti hakemaan täysi 32 pelaajan ryhmä. Loppuotteluun pelannut Jani Linna oli alkukierroksilla hyvässä vireessä, sillä Eino Asunmaa, Arto Malkamäki, Markku Piiroinen ja Ville Rasa taipuivat vakuuttavasti. Lähes yhtä vakuuttavasti loppuotteluun pelasi kahden viime vuoden mestari Petri Parvianen. Juho Ehrola, Hannu Viljamaa, Timo Räisänen ja Joonas Minkkinen eivät kyenneet pysäyttämään Petrin taivalta. Markku Trophy 2011 Naisten lähipelimestaruuskilpailussa Markku Trophy 2011 Laura Linna voitti kauden kolmannen mestaruutensa. Elina Rasa ja Eeva-Riitta Rasa pelasivat hopeaa ja pronssia. Miesten kilpailussa Tuomas Yli-Jaskari ja Petri Parviainen lähtivät tasatuloksella jatkamaan. Ensimmäisellä reiällä Tuomas pudotti kahden viime vuoden mestarin Peten hopealle. Juho Ehrola jäi yhden lyönnin erolla kolmanneksi. Tasaisen loppuottelun ratkaisi Jani Linna voitokseen ensimmäisellä uusintareiällä. Pronssiottelussa Joonas Minkkinen kukisti hyvin taistelleen Ville Rasan toisella uusintareiällä. Naisten reikäpelimestaruutta tavoitteli kahdeksan pelaajaa. Sisko Hietasen matkalla seuran ensimmäiseen mestaruuteen kaatui aluksi Laura Linna, välierässä Sanna Nieminen ja loppuottelussa Eeva Yli-Jaskari. Senioreiden reikäpelissä oli mukana myös kahdeksan pelaajaa. Loppuottelussa Hannu R Koskinen pelasi uudeksi mestariksi voittamalla Jorma Mustakankaan. Pronssiottelussa Seppo Hänninen jätti Juha Yli-Jaskarin mitaleilta. Laura Linna Jani Linna Sisko Hietanen Tuomas Yli-Jaskari 10

11 Mestaruuskilpailujen tulokset Lyöntipeli mestari hopea pronssi Miehet Reunama Miika Linna Jani Yli-Jaskari Joonas Naiset Linna Laura Helisniemi Sari Raasakka Eliisa Juniorit pojat Yli-Jaskari Tuomas Ehrola Juho Pöntynen Viljami Juniorit tytöt Linna Laura Haatainen Katri Seniorit M55 Maukonen Kari Luhtanen Matti Kytölä Ilpo Seniorit M65 Räisänen Pekka Tuunainen Voitto Viinikainen Heikki Seniorit M75 Chydenius Raimo Säilä Antti Airaksinen Antti Seniori naiset Raasakka Eliisa Kauppinen Liisa Reikäpeli Miehet Karlvik Trophy Linna Jani Parviainen Petri Minkkinen Joonas Naiset Karlvik Trophy Hietanen Sisko Yli-Jaskari Eeva Asunmaa Roosa Seniori miehet Koskinen Hannu R Mustakangas Jorma Hänninen Seppo Lähipelimestaruudet Markku Trophy Miehet Yli-Jaskari Tuomas Parviainen Petri Ehrola Juho Naiset Linna Laura Rasa Elina Rasa Eeva-Riitta Vuoden junioripelaaja Juho Ehrola 11

12 Kohtaamisia Kausi 2011 oli helteinen ja sateinen. Sään vaihdellessa perinteiset tapahtumat peluuttivat suuriakin joukkoja ja kauden suurtapahtuma Senioreiden Aluetourin finaali keräsi Laukaaseen mukavasti 115 pelaajaa. Toki golfia pelataan muuallakin kuin Laukaassa - jopa Italiassa. Mutta kaikki golfarit tietävät, että Skotlannissa on pelattu kauan ja erilaisilla kentillä. Molemmissa maissa edustajamme testasivat kenttien nykytilannetta. Toimitus testasi uuden kentän, mutta minkä? Laukaassa on muutakin kuin golf, mm. Garden Party/ Jazz Happening. Jos Marian Petrescu, vuoden 2009 USA:n jazz-grammy -palkinnon saaja, Keith Hall ja Mihail Petrescu palaavat Karlvikin pihapiiriin kesällä 2012, kannattaa kalenteriin varata aika, sillä näin tasokasta musiikkia kuulee harvoin livenä. Ensimmäinen LPG:n askel maailman kentille on otettu, sillä kauden karsintakilpailujen jälkeen Miika Reunama valittiin Midien maajoukkueeseen. Finnish Hickory Tour 2011 päättyi laukaalaisittain upeasti - LPG:n Jussi Holmalahti voitti päätöskisan Vanajalla ja oli kokonaiskisassa kolmas. Perinteet kunniassa Perinteiset viime vuosien suuret kilpailut saivat tälläkin kaudella pelaajat liikkeelle. Esson jäätyä historiaan nousi uusiutunut ST1 kauden suurimmaksi henkilökohtaiseksi kilpailuksi ennen nyt kolmannen kerran pelattua Deturin kilpailua. JYP Open ja Viking Line Juhannus kiinnostivat edelleen, mutta seuran mestaruuskilpailujen nouseminen osallistujamäärältään suurten kilpailujen tasolle oli kauden parhaita ilonaiheita. Golf on myös joukkuepeli. Pekka Räisänen Open, Panda Open Parikilpailu ja loppukauden Peurunka Open olivat hetkessä täynnä. Hämeen Auto naisten haku Volvo Renault Open sekä kauden avajaiskisa saivat kentän lähes täyteen. Kilpailukausi päättyi komeasti, sillä kauden viimeinen kilpailu Pig Open houkutteli mukavaan syyspäivään vielä 59 rohkeaa. ST1:n Pentti Puttonen ja miesten sarjan voittaja Pertti Raatikka rummut Keith Hall ja basso Mihail Petrescu piano ja Marian Petrescu Garden Party Karlvikissa 12

13 Aluetourin Finaali Miesten M55 sarjassa JG:n Juha Palmu ja kotikentällä pelanneet Seppo Väliaho ja Seppo Patja pelasivat tasatuloksen ja heistä suurimmalla tasoituksella pelannut Palmu lunasti sarjavoiton. Miesten M65 sarjan voitti tasaisen varmasti pelannut Imatra Golfin Taisto Huttunen teh- METSO_BRANDPR_CMYK_pc.pdf :21:28 den myös parhaan miesten sarjojen tuloksen. Naissenioreiden sarjassa Pirkkalan Tuula Kemppi kukisti Salon Pirjo Kujalan ja Terttu Närenmaa-Helinin. Arto Pehkonen ja Finnish Tour 2011 Keväällä 2010 LPG:n nuori lupaus Arto Pehkonen asetti itselleen huimat haasteet seuraavalle kaudelle. Ensimmäinen tavoite oli pelata paikka Suomen korkeimmalle sarjatasolle ja vakiinnuttaa paikka sarjassa, sillä Arto haki menestystä ja hyviä tuloksia jo ensimmäisenä vuonna. -Pääsin menneenä kesänä testaamaan taitojani Suomen korkeimmalla sarjatasolla, mutta sarja ei omalta osaltani mennyt aivan kaikkien tavoitteiden mukaisesti. Mukaan tarttui rutkasti kokemusta kovista peleistä. Tästä esimerkkinä Pickalassa käyty kilpailu, jossa pelasin viimeisen päivän Euroopan kiertueellakin pelanneen Toni Karjalaisen kanssa. Positiivisena asiana mieleeni painui myös loistokuntoiset kentät, vai mitä sanotte 12 jalan stimpmeter- lukemasta. Vaikkei kausi Finnish tourilla mennyt suunnitelmien mukaan, sain kuitenkin uusittua osallistumisoikeuteni tulevalle vuodelle Tässä vaiheessa täytyy kiittää seuraa, sillä ilman seuran tukea ei kilpaileminen täysipainoisesti olisi mahdollista. Arto Pehkonen 13

14 Lauri ja Golf Lauri Pulkkinen aloitti golfin seitsemänvuotiaana Jyväskylässä. Kahden vuoden harjoittelun jälkeen Pulkkiset päättivät siirtyä LPG:hen. - Täällä olen saanut uusia kavereita ja paremman kotikentän. Tykkään golfista, koska se on hauskaa ja tapaan uusia ihmisiä. Olen syntynyt vuonna 1999 ja harrastan golfin lisäksi jääkiekkoa ja salibandya. Koko perheeni harrastaa myös golfia, mutta yleensä käyn pelaamassa isin kanssa. Unelmani olisi päästä golfin huipulle. Hyvä puoli lyönnissäni on se, että olen aika tarkka, mutta huono puoli on se, että olen lyhytlyöntinen. Olen tällä hetkellä 12-vuotias ja tasoitukseni on 23. Tavoitteeni olisi tehdä joku päivä holari. Golf on ehkä nykyään suurin intohimoni ja haluaisin myös tietää kuinka hyvä olen parhaimmillani. Välillä vähän harmittaa, jos lyönnit eivät onnistu, mutta kyllä jokaisella kierroksella ainakin yksi onnistuminen tulee. Lauri Pulkkinen 14

15 Erilainen pelimatka Aluksi se piti mennä ihan toisin. Päätös oli mennä pelaamaan heinäkuussa kuuluisalle ja mielenkiintoisen erilaiselle kentälle, joka oli noin 70 kilometrin ajomatkan päässä hotellista. Mutta ei se vaan niin mennyt, vaimoni luokkakaveri tiesi kentästä, joka oli vain 12 km päässä. Epäilin, koska en ollut kuullut kentästä mitään, mutta lyhyt ajomatka houkutteli katsomaan. Kenttä oli olemassa. Alue oli laajassa ja loivassa rinteessä, joka avautui itään ja rajoittui jokeen. Myöhään illalla istuin kentän kahvilassa nauttien täydellisestä kiireettömyydestä ja paikallisten seurallisuudesta. Varasin ajan seuraavalle aamulle. En voinut heti lähteä, koska mailat olivat hotellilla. Henkilökunta oli kiinnostunut kamerastani, joten kerroin kuvaavani kenttää aamulla pelatessani. Vieraan kielen käännösvaikeuksien jälkeen ymmärsin lopulta, että hän varaa kentän kokonaan minulle pariksi tunniksi, jotta saan pelata ja kuvata rauhassa ja kiireettömästi. En saanut sanottua hänen kielellään, ettei tarvitse, joten palasin hotellille. Matkalla pysähdyin isolle sillalle kuvaamaan aurinkoa, joka heijastui jokeen uskomattoman kauniissa maisemassa. Sillan jälkeen vilkutin valvontakameroille, joiden tosin epäilin olleen pois käytöstä jo vuosia. Aamun peli oli sitten erikoinen. Yksin kameran kanssa pelaamassa autiolla kentällä. Kenttämiehet pysyttelivät sivussa vältellen kuvauskohteitani. Kentällä tunsin siirtyneeni ajassa ehkä 50 vuotta taaksepäin, lähemmäksi alkuperäistä golfia. Lyöntipaikat olivat osa väylää, joten niillä saatiin mukavasti vaihtelua. Viheriöt olivat vielä tähän aikaa vuodesta hiekkaisia, mutta pelattavia. Puut olivat pääasiassa lyhyitä mäntyjä. Ei mitään turhaa, perusgolfia ilman mitään ylimääräistä. Viihdyin ja nautin pelaamisesta. Päätös palata tulevina vuosina syntyi heti. Etäisyyksien arviointi oli minulle jotenkin vaikeaa ja usein olin metriä viheriön takana etsimässä palloani. Muutama hieno birdie korvasi kuitenkin uineet ja kadonneet pallot. Yksityisen varausaikani päätyttyä yksi kentän omistajista tuli pelaamaan. - Kentän kehittämissuunnitelmat ovat valmiit. Kenttä on vuokramaalla ja kentän laajentaminen on suunnitteilla, mutta ensin maa-alueet on lunastettava. Uskomme, että pelaajia riittää ja saamme kentän pelattavammaksi ja talouden kuntoon. Kenttä on oikeasti olemassa, mutta missä? Käännösvaikeuksien takia jutussa voi olla epätarkkuuksia. Ensimmäinen, joka ilmoittaa kentän nimen spostiosoitteeseen LPGlehti@ gmail.com, saa palkinnoksi 24 H pelioikeuden kentälle ja lounaan kaupungin edustajan kanssa. 15

16 Jussi Holmalahti Hikkorigolf - mailat puuta, miehet rautaa Hikkorigolfin eli vanhoilla puuvartisilla mailoilla pelattavan golfin suosio on maailmalla vankassa kasvussa. Hikkorigolfia pelataan USA:ssa, Kanadassa, Brittein saarilla, Saksassa, Ruotsissa ja nykyisin myös Suomessa. Laukaan Peurunkagolfin Antero ja Jussi Holmalahti, isä ja poika, ovat myös olleet mukana harrastuksessa. Antero Holmalahti muistelee ensi kokemustaan keväältä osallistuttuaan Finnish Hickory Tourin ensimmäiseen osakilpailuun Keimolan klubilla: -Pelaaminen nyt ei ole sen vaikeampaan kuin nykyisillä titaanilapaisilla ja grafiittivartisilla mailoilla. Ensin pitää vain voittaa pelko varren katkeamisesta ja todella ohuesta liukkaasta gripistä. Hikkoripelaajat ovat svingaajia, pallo saadaan ilmaan rennolla hitaalla lyönnillä, ruohon päältä kevyesti sipaisten. Voimalyönnillä terävä rauta iskee kuin kuokka tantereeseen. Huonot osumat muistuttavat myös välittömästi, amalgaamit vain suussa tärisevät ja pallo ottaa suuntaa vapaasti slaissaten. Lyönnin ajoituksen merkitys korostuu nykymailoihin verrattuna. Antero Holmalahti ajautui hikkorigolfin pariin poikansa Jussin perässä. Jussi kertoo törmänneensä ajatukseen vanhoilla mailoilla pelaamisesta internetissä. Jussin hikkoriharrastus alkoi kesällä 2010 mailaprojektina: -Internetin ebay-kauppasivusto on todellinen aarreaitta mailoista ja yleensä golfhistoriasta kiinnostuneelle. Ostin ensimmäiset kaksi sekalaista hikkorisettiä bageineen Englannista elokuussa 2010; nahkagripit ja punoksiin tarvittavat vahalangat löytyivät myöhemmin jenkeistä. Hikkorimaila on yksinkertainen. Rautamaila koostuu gripistä, varresta ja niitä liittävästä tapista. Puumailat koostuvat puuvarresta ja lavasta, gripistä sekä pohjan aluslevystä ja lyijypainosta. Parhaimmillaan vuosikymme- niä puutarhavajassa seisonut maila ei sellaisenaan lyöntiä juurikaan kestä, joten kunnostamiseen menee hiukan aikaa. -Tutkimisen jälkeen purin mailat osiksi. Käyrävartiset laitoin näyttelyesineiksi. Puuosat puhdistin kevyesti santapaperilla ja lakkasin useaan kertaan sellakalla. Rautaosat kiillotettiin varovasti säilyttäen osan patinasta. Hikkorivarsi liimattiin modernilla liimalla lapaan ja kiinnitettiin uudella tapilla. Puumailojen puhdistettiin vastaavasti, tosin irroittamatta lapaa ja vartta. Lopuksi mailoihin kierrettiin nahkagripit ja mailat nyöritettiin vahalangalla. Ja sitten kokeilemaan lyöntiä. Ensimmäisellä setillä Jussi pääsi pelaamaan jo syyskuussa Vaimon kanssa kiersin lyhyttä kotikenttää punaisilta pelaten. Mailat vaihtuivat vähän väliä, joitakin hajosi rennossakin lyönnissä. Osa mailoista oli vaikeita lyödä. Mailojen kantamat olivat myös usein päällekkäisiä. Vähitellen löytyivät kuitenkin sopivat mailat, joilla pääsi pelin makuun. Suurimman ongelman tuotti kuitenkin sopivien puumailojen löytäminen. Perinteisten puumailojen svingipaino vaihtelee varsin laajalla skaalalla. Valtaosalla maailmalta löytyvistä 1900-luvun mailoista ei ole juurikaan keräilyarvoa. Normaalin hikkoripelisettin voi koota kuudella mailalla: väyläpuulla, putterilla ja neljä rautamailalla. Jussin ensimmäinen hikkorisetti koostui kahdesta puusta, driverista ja spoonista sekä raudoista midironista (r5), mashiesta (r7), mashie niblickistä (r9) sekä niblicistä Hickory play set (wedge). Putterina vaihteli blade-tyyppinen teräsputteri tai alumiini-mallet. Kesällä 2011 ainoastaan spoon on mukana Jussin setissä, loppusetti on Anterolla pelattavana. Talven aikana Jussi innostui amerikkalaisista hikkorimailoista, joita alkoi kerääntyä Tullipostin kautta Vantaalle. -Nykyinen hikkorisetti on toimiva moderni hikkorisetti. Setti koostuu luvun tavallisista amerikkalaisista mailoista. Raudat ovat Spaldingin Kro-Flite matched setistä. Kyseessä on ensimmäisiä numeroituja rautamailasettejä. Avauksiin on Wilsonin Gene Sarazen draiveri. Putterina Spaldingin Chikopee-putteri 1920-luvun alusta. Puumailoja olen säätänyt omalle lyönnille lofteja viilaamalla. Myös svingipainoja on säädetty lisäämällä aluslevyn alle tarpeeksi lyijyä. Joitakin wedgejä on myös taivuteltu paremmin sopiviksi. Nykyisen kaltaiset hiekkamailat keksittiin vasta hikkoriaikakauden jälkeen, joten hiekalle pitää keksiä uudet lyönnit. Hikkoripeliin tarkoitetut mailat tulee huoltaa käytön jälkeen ja määrävälein. Mailojen puuosat puhdistetaan ja käsitellään kevyes- Antero Holmalahden avauslyönti kohti greeniä Jussi Holmalahti, Kytäjän toiminnanjohtaja Sari Tani ja Antero Holmalahti avaustiillä. 16

17 Kytäjän hikkorikilpailun ryhmäkuva ti pellavansiemenöljyllä. Vastaavasti metalliosat hiotaan ja käsitellään sopivalla ruostetta estävällä aineella. Mikäli peliolosuhteet ovat suomalaiseen tapaan hieman kosteammat, on syytä suorittaa kevyt huolto useammin. Lisäksi ennen kautta ja kauden päätteeksi kannattaa tehdä hieman perusteellisempi huolto. Pallona muuten käytetään vain pehmeää nykyaikaista palloa. Kovien pallojen käyttö hikkorimailoilla pelattaessa on kielletty kuten myös lyöntimatolta lyönnit. Hikkorikilpailut Kuuden vuoden ajan pelattu Finnish Hickory Tour 2011 on tapahtumasarja, missä golf pelataan niin kuin sitä pelattiin sata vuotta sitten. Oleellista on, että osallistujat pelaavat aidoilla, puuvartisilla mailoilla, jotka on tehty ennen vuotta Turnauksessa on viisi osakilpailua ja finaali. Osakilpailut pelataan eri puolilla Suomea kentillä, jotka kaikki on pituudeltaan viritetty hikkoripeliin sopiviksi, noin metriin. Käytettävät kentät ovat vuosien varrella vaihtuneet, tänä vuonna pelataan Keimolassa, Kytäjällä, Tuusulassa, Porissa ja Vuosaaressa. Finaalit pelataan syyskuussa Vanajanlinnassa. Lisäksi heinäkuussa Suomen Golfhistoriallisen seuran järjestämänä hikkorigolfin Suomen mestaruuskisat Pikkalassa. Suomi- Ruotsi -maaottelu on myös vuosittainen tapahtuma. Tourin kisat pelataan pistebogina täysin tasoituksin pelattavan tiin mukaan. Lisäksi jokaisessa tapahtumassa pelataan parhaasta lyöntipelituloksesta ilman tasoituksia. Osallistujien määrä on rajoitettu 40 pelaajaan. Rajoitteena määrälle on vuokrasettien määrä. Parhaimmat suomalaiset pelaajat pelaavat kentän 80 lyönnin tuntumaan. Golfhousut, kravatti ja 100-vuotiaat mailat Puuvartisilla mailoilla pelattaessa siirrytään siis välineiden osalta ajassa taaksepäin reilut 70 tai jopa sata vuotta. Hikkorivartisia mailojahan valmistettiin vain vuoteen 1935 saakka. Tunnelmaa pelissä tai tapahtumassa lisää tietysti pelaajien pukeutuminen tuon ajan hengen mukaisesti. Miehet käyttivät viime vuosisadan alkupuolella pelatessaan suoria prässihousuja tai ns. golfhousuja ja niiden kanssa polviin ulottuvia sukkia. Herrasmiehet pelasivat myös aina solmio tai rusetti kaulassa. Paitana oli kovakauluksinen kauluspaita. Paidan päällä pidettiin pikkutakkia, villapaitaa tai slipoveria. Ja päähineenä oli yleensä lippalakki. Naiset pääsevät tänäkin päivänä helposti tunnelmaan pukeutumalla pitkään hameeseen, puseroon tai villatakkiin ja pistämällä päähänsä jonkin löysän päähineen. Miksi sitten kannattaa käyttää antiikkisia mailoja ja vielä mahdollisesti pukeutuakin nykyaikaa ajatellen hassuihin vaatteisiin? Antero Holmalahti perustelee: -Kyllä kaikkien golfareiden, erityisesti senioreiden, pitäisi päästä ainakin kerran kokeilemaan hikkorigolfia. Mailoja kehitetään vuosittain ja aina esitetään faktoja paremmista lyönneistä. Kehitys tuntuu tekevän golftaidot nykyisin lähes tarpeettomiksi, joten paluu vanhaan on kokeilemisen arvoinen juttu. Hikkorimailoilla pallon lentorata on matala ja lyhyempi kuin nykyaikaisilla mailoilla. Paras ohje tämän päivin golfareille on lyödä hyvin rauhallisesti, jotta osuma palloon on puhdas. Itse olen todennut että rauhallisen hikkorisvingin jälkeen peli sujuu paremmin myös nykymailoilla. Lisäksi tapahtumissa on välitön ja vapautunut tunnelma. Tärkeintä on yhdessäolo. Ei ole kiirettä, edetään hiljalleen ja nautitaan. Tuloksen tekeminen ei ole päällimmäisenä mielessä. Kuvat: Antti Paatola, Jussi Holmalahti 17

18 Miika Reunama Golfkipinä voi iskeä milloin tahansa. Golfkipinä iski minuun, kun tätini toi isälleni mailat Ecuadorista kesällä Niitähän piti päästä ehdottomasti kokeilemaan, ja siinä sai huutia mökin nurmikot koko kesän. Mummilta ei paljoa kyselty, kun kukkapenkin viereen rakennettiin griini, jota sitten leikattiin pienillä puutarhasaksilla lyhyeksi. Syksyllä sain sitten ensimmäiset omat mailani, ja sen jälkeen kesiin ei kuulunutkaan muuta kuin golfia. Alkuvuodet pelasin ja treenasin Jyväs-Golfissa muiden junnujen kanssa mm. seuramme pron Peten kanssa. Aina oli jonkinlaiset vedot pystyssä, ja pahimmillaan oltiin häviöllä jollekin n suklaaeskimoa. Golfini sai uutta intoa, kun pääsin pelaamaan ja harjoittelemaan legendaariseen Team LPG:hen Siitä porukasta ei kirittäjiä puuttunut (Jukka Malinen, Sami Markkanen, Niklas Sohlberg, Ville Järvinen jne.) ja oppia tuli enemmän kuin käsistä irtosi. Tai toisin päin se kyllä meni. Perusperiaatteenani oli tuohon aikaan lyödä täysillä ja vielä pikkuisen Jorma Kalevia siihen päälle. Kyllä pallo pakeni jonnekin päin, mutta tarkkuus oli kuin Rambo elokuvien pahiksilla. Hemmetisti ammutaan, mutta mihinkään ei osuta. Pääasia, että sai pitää hauskaa. Luonnekin oli tuohon aikaan suhtkot temperamenttinen. Mailat saivat kyytiä vähän väliä, ja varsia vietiinkin Koskisen Matille korjattavaksi tasaisin väliajoin, ja löytyypä Pikku Peurungasta yksi Wilsonin putteri LPG:n mestaruuskisojen räjähtämisen tiimoilta. Alkuvuosina tavoitteena oli päästä Finnish Amateur Tourille ja SM-kilpailuihin. FAT:in korkkaisin ensimmäisen kerran Turun Ruissalossa Turun Sanomat Openissa 1996, ja siitä se rumba sitten alkoi. Aluksi pelasin FAT:ia, joka laajeni vuosituhannen vaihteessa myös ammattilaisille Finnish Golf Touriksi, jossa ammattilaiset ja amatöörit mittelivät keskenään. Se toimii hyvin myös tänä päivänä, kun junnut pääsevät haistelemaan suuren maailman menoa ja keräämään oppia ja kokemusta tulevaisuuteen. Lyöntipelin Suomen mestaruuskilpailuja on tähän mennessä tainnut tulla putkeen ainakin 13. Ne ovat olleet kisoja, joihin innostuu vaikka lyönti olisikin ollut pikkuisen hakusessa. Parhaiten on jäänyt mieleen Talman SM-kisat, joita johdin 27 pelatun reiän jälkeen tuloksella -3. Loppu onkin kuin Vermon V5 -lähdön historiaa. Laukka takakaarteessa ja nippa nappa maaliin kohtuullisella sijoituksella. Reikäpelin SM-kisoista on jäänyt taskuun kolme kertaa sijoittuminen kahdeksan parhaan joukkoon. Hauskimpana muistona on Oulun RP-SM, jossa voitin ensimmäisen kierroksen vastustajan 10/8. Ennen 10. reikää vastustajan caddie ilmoitti, että pelaaja kantaa sitten bäginsä takaisin klubille, jos häviää tämänkin reiän. No griinin vieressä iso Tour 18 -bägi sitten rymähti maahan ja caddie lähti harppomaan rivakkain askelin kohti klubia, jonne oli matkaa kaksi kilometriä. Bägiin oli varmaan sullottu kaikki mahdollinen auton tunkkeja myöten painosta päätellen. Omistan siis ainakin yhden Suomen ennätyksen, jota ei tulla ikinä rikkomaan. Täksi kaudeksi siirryin pelaamaan koukkupolvien eli MID tourille. Kauden päätavoitteeksi laitoin viime kesänä pääsyn MID -maajoukkueeseen kaudelle Maailma kuitenkin sumeni joulukuun 15. päivä, kun selkään tuli välilevyn pullistuma ja paha repeämä. Siinä menikin 1,5 kuukautta kotona maaten ja vielä toukokuun alussa oli pelaaminen epävarmaa. Mutta eipä olisi uskonut, että golfmailan heiluttelu kuntoututtaisi lihaksia ja kausi pääsi alkamaan. Kisat menivät hyvin ja tiistaina 6.9 viimeisen Pickalan kisan jälkeen tuli soitto Markolta (Marco Willberg, MID -maajoukkueen kapteeni): Huomenta, tervetuloa MID maajoukkueeseen. Päässä alkoi saman tien soida Johnny Liebkindin kappale Voiko ihanammin päivä enää alkaa. Siinä meni 23 vuotta ennen kuin saa pukea Suomen maajoukkueen paidan päälle, mutta tulee olemaan sitäkin hienompi hetki. Mopelle tiedoksi, että Rajamäen tehtaan tuotetta odotellaan. Golf on sosiaalinen, peli, jossa kaverit ovat tärkeitä ja pelin toinen sielu. Hienointa on tavata kilpailuissa vanhoja kavereita, joita ei muuten tapaisi talven tai muuna aikana. Huuli ja puukko lentää ja arjen rutiineista pääsee hetkeksi irti, eikä kentällä tarvitse miettiä muuta kuin seuraavaa lyöntiä. Golfia ei harrasteta ilman tukea ja kannatusta. Haluan erityisesti kiittää isääni, joka on tukenut minua kaikki nämä vuodet sekä vaimoani Terhiä, joka on jaksanut pestä golftavaroitani jatkuvalla syötöllä ja hoitaa kahta mahtavaa tytärtäni, Moonaa 10 v. ja Liinua 3v. sillä aikaa, kun olen jossain päin Suomea. Iso kiitos myös kuuluu JG:lle ja LPG:lle, jotka ovat tukeneet kilpailujani junnuaikoina sekä kypsemmällä iällä, ja kaikille, jotka ovat jollain tavoin olleet osallisena harrastuksessani mukana. Kuva: Hannu R Koskinen Miika Reunama

19 Sirpa ja Esko Klemola St Andrews -elämyksiä Syyskuun lopulla teimme juhlamatkan golfin syntysijoille St.Andrewsiin. Majoituimme Old Course-hotellissa. Hotellin ikkunasta saattoi ihailla paitsi upeaa auringonnousua meren takaa niin myös varhaisia aamupelaajia kuuluisalla Old Coursen kentällä. Omien pelien jälkeen ennen illallisaikaa taas sai seurata golfpallojen ilmestymistä hotellin nurkan yli kentän 17.väylällä. Hotellin seinältä löytyivät myös nimet kaikkien British Open kilpailujen voittajista aina 1800-luvulta alkaen ja kuvia mestareista mm. tämän vuoden voittajasta, rennosti hymyilevästä Darren Clarkesta. Hieno kokemus oli myös saada pelata näillä links-kentillä, joissa on järjestetty useita Open ja European Tourin kilpailuja. Ohjelmaamme kuuluivat pelit mm. Carnoustien ja Kingsbarnsin kentillä, joilla viikko matkamme jälkeen järjestettiin Dunhill Cup. Carnoustien viimeisellä väylällä tuli kaikkien mieleen väistämättä Jean van de Velden romahdus British Openin johtopaikalta vuonna Maisemiltaan upein oli Kingsbarnsin kenttä. Sää oli yllättävänkin aurinkoinen, mutta muutama kunnon skottilainen sadekuurokin saatiin niskaan. Tuuli oli sen sijaan koko ajan hyvin voimakas eikä tuona aikana vielä oppinut, että myötäinen tuuli voi viedä pallon vaikka yli viheriön tai että vastatuuleen on putattava todella lujaa. Links-kentät kuljettivat palloa välillä huikeankin pitkälle, mikä tuntui hienolta paitsi silloin, kun vieriminen päätyi bunkkeriin. Hiekkaesteistä pois tuleminen vaatikin jo varsinaista taitoa, jota ei tuon yhden matkan aikana saanut vielä mitenkään haltuunsa. Matkan aikana järjestettiin kaksipäiväinen St Andrews Claret Jug Trophy, jossa naisten sarjan voitti Peurunkagolfin Sirpa Klemola ja miesten sarjan Aura Golfin Kenneth Löfgren. Matkan tunnelmaa juhlistivat myös hienot tervetulo- ja juhlaillalliset sekä skotlantilaisen whiskyn maistajaiset. Skotlannin ystävällinen ilmapiiri ja huikean kauniit maisemat golfin syntysijoilla tekivät unohtumattoman vaikutuksen. Golf on siellä yhtä aikaa arvostettu ja jokapäiväinen. Old Coursen kentälläkin näki kävelijöitä ja kuntoilijoita ja koiran ulkoiluttajia. Sunnuntaisin Old Coursella ei pelata vaan se on avoimena puistona, jossa perheet voivat käydä vaikkapa piknikillä. Carnoustien avaus LPG:n Sirpa Klemola ja Aura Golfin Kenneth Löfgren Esko Klemola Kingsbarnin avauksessa Sirpa Swilcan Bridgellä 19

20 Saat K-Plussa-etuja yli 3000 ostopaikasta. K-Plussa on Suomen monipuolisin kanta-asiakasjärjestelmä. Tarjoustakuu K-Plussa-tarjouksissa aina vähintään -10%. Lisäksi K-Plussa-pisteillä etusi jopa -5%. 20