Marraskuu oli poikkeuksellisen synkkä ja aurinko näyttäytyi vain 13 tunnin ajan harmaan. vielä tätäkin vähemmän. Itsekin

Transkriptio

1 Kolehti 3/14

2

3

4 Marraskuu oli poikkeuksellisen synkkä ja aurinko näyttäytyi vain 13 tunnin ajan harmaan pilviverhon takaa. Kiltahuoneella auringon valoa oli vielä tätäkin vähemmän. Itsekin olen suhtautunut loppuvuoteen ristiriitaisin ja ajoittain jopa synkin tunnelmin. Uudet innokkaat toimijat on valittu ja me "vanhat" saamme väistyä vallan kahvasta. Mihin tämä vuosi katosi ja mitä nyt tapahtuu? Vuosi on lyhyt aika. Juuri kun on oppinut hommansa ja arki alkaa rutinoitumaan, onkin jo aika valita uusi hallitus ja siirtyä eteenpäin. Tammikuussa kaikki ovat vähän hukassa uusien haasteidensa kanssa ja loppuvuosi meneekin sitten vilisten silmissä. Vaihtuvuus on kuitenkin yksi kiltatoiminnan vahvuuksista. Kilta on sen meidän oikean koulun lisäksi erinomainen elämänkoulu ja vuodessa ehtii käymään läpi laajan oppimäärän. On haikeaa, että tämä vuosi päättyy. On haikeaa esiintyä viimeistä kertaa killan puheenjohtajana. On haikeaa pitää käätyä viimeisen kerran kaulassa. On haikeaa vetää viimeistä kertaa kokousta tutun porukan kanssa. Me ei olekaan pian enää tämän vuoden hallitus, vaan se vaihtuu ylioppilaskunnaksi ja joiksikin ihan muiksi asioiksi. Monet asiat jäävät pian taakse, mutta ne kaikista tärkeimmät kuitenkin pysyvät: nimittäin huikeat muistot ja ystävät. Tämä vuosi on ollut kova koulu jonka olemme saaneet kulkea yhdessä. Olemme yhdessä nauraneet, onnistuneet, epäonnistuneet ja oppineet. Kilta on meistä monelle ollut vuoden ajan iso osa elämää, ellei jopa isoin. Kiltatoiminta on vain kiltatoimintaa, mutta juuri nyt se tuntuu yhdeltä maailman merkittävimmistä asioista. Ensi vuosi on iso muutos, mutta eikös loppu ole aina uuden alku. Luopuminen tuntuu vaikealta. Niin se vain menee. Mutta vaikka vuosi ja haasteet vaihtuvat niin onneksi kilta pysyy silti mukana. Kiitos! Viimeisen kerran, Anni 4

5 On taas se aika vuodesta. Vanhat väistyy ja uudet tekijät tulee tilalle. Eipä siinä, ei se paljoa haittaa kun tietää että seuraajajassa on enemmän potentiaalia kuin suurjänniteverkossa. Kävin muuten Slushissa. Siellä sen sijaan koin potentiaalin samanlaiseksi kuin konelaisen iskuyrityksessä: Yritystä riittää mutta uhri ei kehtaa sanoa että ei kiinnosta. Tai että teitä on jo tarpeeksi yrittämässä samaa asiaa. Muoti-ilmiöt, pyramidihuijaukset ja muut ilmiöt lähtevät aina liikkeelle yksittäisistä onnistumistarinoista. Virtuaalivaluutta Bitcoin on lähtenyt kaksi kertaa olemassaolonsa aikana hurjaan nousuun: Varsinkin toista edelsi onnistumistarinat ihmisistä jotka rikastuivat tuhansia euroja yhdessä yössä. Musta tuntuu että mobiilipeleissä on vähän sama juttu. Smökissä päädyin juttelemaan syksyllä erään humalaisen tietotekniikkaa opiskelevan fuksin kanssa. Hän oli vahvasti sitä mieltä että koneopinnot ovat turhia. Hän haluaa opiskella koodaamaan. Sitten hän tekee maailman parhaan pelin ja elää miljonäärinä loppuelämänsä ajan. Noh, ehkä hän maksaa tulevaisuudessa minun työttömyystukeni. Opintojen suoritusnopeuden perusteella hän voisi ehkä ehtiä maksamaan myös opintotukeani, jos hän vähän kiirehtii pelinkehityksen kanssa. Toisaalta ei saa väheksyä mobiilisovellusten kehittäjien potentiaalia. Ovathan esim. Rovio ja Supercell kehittäneet aivan uusia ja innovatiivisia tapoja kerätä rahaa 9- vuotiailta lapsilta: Tehdään äidin tai isän luottokortilla maksamisesta niin helppoa ja antoisaa että tuhlaaminen on kivaa. Lisäksi ostaminen on kivaa koska silloin voittaa pelissä. Tulee hyvä mieli kaikille, paitsi äipälle tai iskälle. Tuskin on sen parempaa asiakasta pelifirmalle kuin alaikäinen lapsi. Tulevaisuudessa clash of clans ja angry birds aiheuttaa ehkä samanlaisia tunnereaktioita konelaisissa kuin esimerkiksi muumit meidän ikäpolven opiskelijoissa. Eihän se väärin ole suinkaan, mutta vähän epäilyttää että pelinkehittäjillä on samanlaiset motiivit lasten huvittamiseen kuin esim Tove Janssonilla. Oli miten oli, vuodessa oppii paljon. Itse opin paljon vastuusta, stressistä, itsensä johtamisesta tänä vuonna. Hyvää joulua kaikille Kolehden lukijoille! Antti Korhonen Soon-to-be-ex-päätoimittaja 5

6 On esitetty näkemys, että luopumalla ruotsin kielen pakollisesta kouluopetuksesta ja suuntaamalla siihen tuhlattu aivotoiminta viisaammin olisi sadan vuoden aikana Suomeen voitettu 12 tieteen Nobel-palkintoa. Ne olisivat tuoneet maahamme onnea ja vaurautta. Itse luulen, että ruotsin opiskelusta pian vapautuvat suomalaislapset käyttävät ajan ja energian 17 triljoonaan twiitin lähettämiseen. Tästä on toki se etu, että nuorten aivot ovat täysin käyttämättömät, kun niitä joskus ehkä tarvitaan. Kuitenkin toivon, että joululomallasi kerrot pikkuveljille ja siskoille miten elämä voi paljon kiehtovampi asia olla kuin SoMe. Ohjaa hänet lukemaan kirjaa tai laatimaan omaa päiväkirjaa tuleville polville. Nettiblogi on sekoitus ekshibitionismia ja uskoa, että jotakuta toista tuollainen kiinnostaisi. Yksinkävely sateisessa metsässä on antoisampaa kuin FB; puhumattakaan kasvotusten juttelusta. Lapselle Instagramin houkutus tarjoaa tien vältellä todellisuutta. Jos olet sen sijaan koukussa capoeraan tai maalaustaiteeseen, vapaaehtoisjärjestöön tai purjehtimiseen, tiedät mitä tarkoitan jännittävällä, vuorovaikutteisella elämällä. Myönnän, etteivät teatterisusi tai musiikkihullu ehkä ole ihmisenä sen miellyttävämpiä kuin nettipokerin pelaaja. Ihailen suunnattomasti strategiapelin suunnittelijaa ja alan yritysten luovuutta, tiimityöskentelyä ja uudistumiskykyä. Silti toivon, että ahkerimmat pelaajat kaukaa ja Suomessa keskitytään maamme rakentamiseen. Peliviidakossa samoileminen uuvuttaa tylymmin kuin sellainen fyysinen tai henkinen työ, jolla tekijä kokee olevan tarkoitusta. Samalla näen suomalaisten tekemiä uskomattoman hienoja ja toimiviksi viimeistelyjä koneteknisiä tuotteita ja ihmettelen, miksi joku tuhlaa sen sijaan aivojaan turhien viihdykkeiden ideointiin. Tämä on tietysti vain minun ajatukseni, miehen joka ei rikastunut ajattelemalla markkinahenkisesti. Työpöytääni on koristanut 14-senttinen koneistettu teräskappale. Pomoni Brown, Boveri & Cie:n turbiinitehtaassa antoi sen muistoksi Koneteekkari varmaankin tunnistaa kuvasta tasapaineturbiinin staattorin siivekkeen. Valmistuserän muut siivekkeet uupuivat työssään tulistetun höyryvirtauksen kääntämisessä ja lensivät sulatusuuniin voimalan ajotunnin revisiossa. Minun siivekkeeni lentää metallikeräykseen, kun se ei enää kenellekään merkitse muistoja ajasta Sveitsissä, vapauden tunteesta, huikaisevista alppimaisemista ja lukuisten iltojen kurinalaisesta pianoharjoittelusta Badenin pikkukaupungin paksuseinäisessä viljamakasiinissa. Minulle siiveke kertoo myös professorista Sahlbergista. Hän oli kulttuuripersoona, kansainvälinen höyrytekniikan guru ja loistava pedogogi jonka turbokoneiden kurssin muistiinpanot mahtuivat kahdelle A-neloselle. Syksyllä 1930 kuoli kotonaan Karjalassa taidemaalari, joka oli syntynyt 1844 ukrainalaisessa pikkukaupungis- 6

7 sa: Ilja Repin. Maalarina ja piirtäjänä hän oli uskomattoman tuottelias ja itsekriittinen. Netistä löytyy helposti hänen maalauksiaan, piirustuksiaan ja luonnoksiaan. Tyyli vaihteli, mutta kaikki kuvat ovat puhuttelevia. Puhutteli myös elämänkerran alkuun kopioitu Repinin kirje tukijalleen Stasoville vuodelta Minä rakastan taidetta enemmän kuin hyviä tekoja, enemmän kuin ihmisiä, enemmän kuin lähimpiä omaisiani, enemmän kuin mitään elämämme onnea ja iloa. Minä rakastan sitä salaisesti, mustasukkaisesti kuin vanha alkoholisti parantumattomasti Olenpa missä tahansa, viihdyttelenpä itseäni miten hyvänsä, jos ihastun ja nautin jostakin, niin taide on kaikkialla mukana, ajatuksissani, sydämessäni sekä parhaimmissa ja kalleimmissa toiveissani. Moni tapahtuma osoittaa Repinin olleen myötätuntoinen, avulias ja vaatimaton. Mutta oli hän toisinaan myös kiukkuinen ja vaikea riidanhaastaja. -Oli siis normaali ihminen. Joulu on toivon juhla ja toiveitten juhla. Toivo on pysyvää, toiveet tulevat ja menevät. Toive sisältää pettymyksen option. Vanha viisaus sanoo pettymysten synnyttävän henkistä kasvua ihmiselle ikään katsomatta. Haluan kuitenkin palkata Sinut joulunaikaiseen pettymystentorjuntaan. Voit lohduttaa kahdeksanvuotista poikaa, jonka paketeista ei kuoriutunut sitä eniten odotettua lelua. Voi rohkaista goottiasuista tyttöä - päällepäin piinkovaa ja sisältä epävarmaa - sanomalla jotain nättiä hänen habituksestaan. Vastaus todennäköisesti sisältää ainakin yhden vitun, mutta tytön mielessä läikähti lämmin henkäys. Voit ilahduttaa sitä vanhusta, joka kaksi pitkää päivää putkeen juttelee vain ateriapalvelun tuojan ja amarylliksen kanssa. Kaikesta tuosta saat itsellesi pitkäkestoista mielihyvää. Lämpimin ajatuksin Kummisetä Pentti Häksä Häkkinen 57

8 Aalto-yliopistossa voi hakea vaihtoon, kun kandivaiheesta aloittanut opiskelija on suorittanut vähintään 60 op tai maisterivaiheeseen hyväksytty opiskelija vähintään 30 op vähintään keskiarvolla 2,00. Opiskelijan on tehtävä opintosuunnitelma vaihdon ajaksi, jossa on merkattuna vähintään 30 op/lukukausi. Vaihtoopiskelun apurahan maksamisen edellytys on suorittaa vähintään 20 op/lukukausi. Apurahan suuruus on 1500 lukukauden ja 2500 lukuvuoden mittaiselta vaihto-opintojaksolta. Vaihto-opiskelun edellytyksenä on myös, että vaihdossa suoritettavat kurssit voi sisällyttää tutkintoon. Vaihtoopiskelun aikana on hyvä yrittää suorittaa samoja kursseja, joita muuten kuuluisi pääaineeseen kyseisenä lukukautena tai -vuotena. Käytännössä on kuitenkin helpompaa suorittaa vapaasti valittavia tai sivuaineopintoja, jolloin kurssikorvaavuuksia ei tarvitse miettiä niin tarkkaan kuin pääaineopinnoissa. Suunnittelija Pertti Jokela huomauttaa, että sivuaineen kurssien tulee muodostaa koherentti kokonaisuus. Vaihtoopintosuunnitelma on hyväksytettävä jo hakuvaiheessa sekä opintojensuunnittelijalla että asianomaisella professorilla. Jokaisessa vaihtokohteessa on omat akateemiset kalenterinsa. On siis syytä jo vaihtomahdollisuuksia tutkiessa tarkistaa, miten vaihtokohteen lukukaudet ajoittuvat. Esimerkiksi monessa Keski-Euroopan maassa talvilukukausi kestää lokakuun alusta tammikuulle ja kesälukukausi maaliskuusta kesäkuulle. Syyslukukauden kestävä vaihto-opiskelu saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa kurssit Aallossa alkavat tammikuussa ennen vaihtokurssien päättymistä. Lehtori Markku Kuuvan mukaan on mahdollista seurata Aallossa alkavia kursseja etänä, jos asiasta saa sovittua kyseisten kurssien opettajien kanssa. Suunnittelija Riikka Jääskeläinen mainitsee, että 4. periodissa alkaville kursseille ehtii mukaan. Hän tuo myös esille, että tässä mielessä koko vuoden kestävä vaihtoopiskelu on helpompi. Kevään vaihto-opinnot saattavat hankaloittaa kesätyön hakua, mutta toisaalta kesätyöt voivat löytyä myös ulkomailta. Vanhan tutkinnon opiskelijoille Syksyllä 2017 odottava määräaika vanhan maisteritutkinnon valmistumiseksi saattaa aiheuttaa ylimääräistä hampaiden kiristelyä ja epäröintiä vaihtoon hakemisen suhteen. Lehtori Kuuvan mukaan vanhan rakenteen tutkinnon suorittamista kannattaa suosia vaihto-opintojen kustannuksella. Hän kertoo uuden tut- 8

9 kinto-ohjelman tuovan uusia pakollisia kursseja, vaikka kokonaispistekertymä olisikin uuteen tutkintorakenteeseen siirtyessä iso. Opintosektorin tuleekin paiskia ahkerasti töitä vielä pari vuotta, jotta siirtyminen vanhasta tutkintorakenteesta uuteen olisi mahdollisimman jouheva. Kone- ja rakennustekniikan opiskelijoille eniten tilaa vaihto-opinnoille on kolmantena opiskeluvuonna. Tämä johtuu siitä, että valtaosa vapaavalintaisista ja sivuaineen kursseista on merkattu mallilukkarissa kolmannelle opiskeluvuodelle. Pääaineen valinnaiset kurssit on tosin merkattu myös 3. vuodelle. Näiden kurssien ensimmäinen toteutuskerta on pääsääntöisesti vasta lukuvuonna , mutta tämän jälkeen niitä voisi käydä jo 2. opiskeluvuonna, jos ne vain lukujärjestykseen sopivat. Vaihto-opiskelemaan kandivaiheessa aikovan tulee ottaa huomioon, että kandidaatin tutkinto olisi hyvä saada valmiiksi kolmessa vuodessa, mikä takaisi mukavan siirtymisen maisterivaiheeseen. Kandivaiheen vaihtoopiskelussa on myös se pieni miinustekijä, että vaihtokohteessa pystyy opiskelemaan vain kandidaattitasoisia kursseja, kun maisterivaiheen opiskelija pystyy lukemaan kaikentasoisia kursseja. Projektipäällikkö Ville Kivimäki väläyttää ajatuksen siitä, että opiskelija suorittaisi kanditutkinnon 2,5 vuodessa. Tällöin voisi lähteä huoletta maisteriopiskelijan statuksella vaihtoon jo 3. vuoden keväällä ja palkita näin omaa ahkeruuttaan. Näin kova opiskelutahti ei toki sovi kaikille. Pitää oppia tuntemaan omat rajansa ja motivaation lähteensä. Mutta arvelen, että joitakin motivoisi palkita itsensä tiukan kanditutkinnon jälkeen vaihto-opiskelulla, johon ei kohdistuisi kovia suorituspaineita., Ville jatkaa. Vaihtoon voi hakea myös maisterivaiheessa. Markku Kuuva toteaa: Useassa uudessa maisteriohjelmassa suunnitellaan 4. vuoden syksyyn kompaktia aloitussettiä, johon omat opinnot on syytä synkronoida, tammikuussa aloittaminen voi olla huomattavan vaikeaa. Neljäntenä opintovuonna on ehkä luontevampaa lähteä koko lukuvuodeksi vaihtoon. Tällöin voisi 5. opiskeluvuonna käydä niitä kursseja, joita ei syystä tai toisesta saanut hyväksiluettua. Monessa maisteriohjelmassa tulee olemaan kohtuullisen hyvät saumat lähteä vaihtoon 5. syksynä. Vaihto-opiskelua suunnitellessa voi tulla vastaan tarve pidentää opintojen kokonaiskestoa. Lehtori Kuuva kertoo, että maisteriopintojen kestoa voi säätää opintojen kokonaiskestoa koskevien rajoitusten puitteissa ilman hallinnollisia seuraamuksia, mutta jatkaa samaan hengenvetoon, että tätä ei kuitenkaan voi laajemmin suositella. Muun muassa opintotukikuu- 9

10 kaudet tulee ottaa pohdinnassa huomioon. Arvokasta kansainvälistä kokemusta on mahdollista kartuttaa myös esimerkiksi lähtemällä ulkomaille kesätöihin tai diplomityötä tekemään. DItyön tekemiseen on myös mahdollista saada vaihtoapuraha. Vaihtokohteista ja vaihtoon hakemisesta: KV-suunnittelija Riikka Jääskeläinen Vaihdon sisällön suunnittelu ja vaihto-opintojen sijoittaminen tutkintoon: oman pääaineen opintojensuunnittelija Yhteystiedot ja yleistä vaihtotietoa: display/fimastereng/vaihtoopiskelu Tommi Lintilä va taho. Wienissä vaihto- muutakin tekemistä kuin hen- opiskelijat ottaa vastaan pai- gailla kaiket päivät vaihtaripo- kallinen ESN-yhdistys. ESN:n rukassa. Itse olen päässyt tu- järjestämät tapahtumat yhdis- tustumaan paikallisiin erityi- tettynä yliopiston orientaati- sesti erilaisissa tapahtumissa oon ja kielikurssiin tarjosivat ja urheiluharjoituksissa. erinomaiset puitteet tutustua Vinkki kaikille pikkujou- uusiin ihmisiin kaikkialta maa- luhuumassa hekumoiville: 10 Tavalliselle ujolle teekkarille vaihtoon lähteminen voi olla aika jännittävä paikka. Omasta yliopistosta kun on löytynyt sopivat kaverit ja vapaa-aikaan mukavat rutiinit. Miltä tuntuisi tässä vaiheessa heittäytyä uudelleen fuksiksi ja vieläpä vieraassa maassa ja kulttuurissa? Näillä ajatuksin pakkasin laukkuni ja lähdin opiskelemaan täksi syksyksi Wieniin. Samalla lailla kuin fuksivuotta leimasi uudet kaverit ja villit tapahtumat, samalla lailla olen päässyt viettämään vaihtoopiskeluja. Kuten meillä Aallossa, niin myös monessa muussa yliopistossa on onneksi joku opiskelijat vastaanotta- ilmasta. Tunnustan, menin sieltä missä aita oli matalin. Olen nimittäin solminut syvimmät kaverisuhteet täällä muihin suomalaisiin. Vaihtarina ollessa pääsee kuitenkin väkisinkin tekemisiin myös muiden kulttuurien kanssa. Alkuperäinen ajatukseni oli kehittää saksan kielen taitojani, mutta sen lisäksi olen oppinut hieman espanjaa ja unkaria. Kuten suomesta tiedämme, kielikynnykseen kompastuu moni paikallisten kanssa kommunikoidessa. Vaikka luulee osaavansa saksaa, itävallan murteeseen tottuminen vie aikansa. Yksi hankaluus on paikallisten löytäminen: heillä on toki Vuoden 2014 Erasmus Impact Studyn mukaan joka neljäs Erasmus-vaihdossa ollut tapaa pitkäaikaisen kumppaninsa vaihdon aikana. Olen saanut nähdä lähietäisyydeltä, miten suomalaista jalostusarvoa ollaan viemässä Puolan maaperälle. Paikoitellen vaihtoopiskelu voi olla myös yksinäistä. Olen viettänyt pari viimeistä viikonloppua pääasiassa opiskellen. Onneksi on olemassa Internet, niin voi aina tarvittaessa ottaa suomalaisiinkin kavereihin yhteyttä facebookissa tai soittaa äitille skypessä. Tommi Lintilä

11 Toimitus vastaanottaa tasaisen epäsäännöllisesti monenlaisia kysymyksiä, jotka voivat koskea lähes mitä tahansa kuviteltavissa olevaa. Usein kysymykset liittyvät joihinkin varsin arkipäiväisiin asioihin. Toimitukseen on hiukan kertynyt muutamia kysymyksiä koskien erilaisia suhteita sekä muitakin varsin henkilökohtaisia seikkoja. Koska osa kysymyksistä liikkuu varsin henkilökohtaisella tasolla, julkaistaan tässä kysymykset nimettöminä. Yritämme seuraavassa vastata lukijoitamme heidän henkilökohtaisessa elämässään askarruttaneisiin kysymyksiin. Hei, Kysyn tätä todella hyvän kaverini puolesta, koska uskon tiedon auttavan todella paljon. Kuulin, että kaveriani huolestuttaa sen käyryys. Lepoasennossa se on aivan normaali, mutta innostuessaan käyristyy se ylöspäin. Siis kuulemma. Käyristyminen saa sen näyttämään pienemmältä, mikä kuulemma häiritsee. Häntä huolestuttaa myös paksuus, koska se on vain 3 cm. Mitä voin kertoa ystävälleni? Toimituksen vastaus: Uskomme ymmärtävämme, mitä ystäväsi sillä tarkoittaa. Ne ovat erisuuntiin käyriä, eri paksuisia ja pituisia. Sen muotoon tai kokoon ei voi vaikuttaa. Jokainen voi ainoastaan vaikuttaa siihen, miten omaan kehoonsa suhtautuu. Mikäli ystäväsi huomaa sen alkavan käyristyä innostuessaan enemmän kuin aikaisemmin, kannattaa käydä lääkärissä selvittämässä mistä tämä johtuu. Hei! Minulla olisi kysymys asiasta, johon havahduin tässä vähän aikaa sitten. Minua on hiukan alkanut hämmentää tietyt suuntautumiseni. Olen 20-vuotias mies ja yleisesti ulkoasultanikin ihan miehekäs. Huomasin, että pukeudun nykyään poikkeuksellisen usein vaaleanpunaiseen. Tätä on kestänyt nyt kolmisen kuukautta. Vaaleanpunaiseen pukeutumisesta tulee ihan mahtava olo! Tämä asia kuitenkin hämmentää minua. Olen huolissani identiteetistäni. Toimituksen vastaus: Sinun ei tarvitse olla huolissasi tekemistäsi havainnoista. Vaaleanpunaiseen pukeutuneilla miehillä käy todennetusti hyvä flaksi. Olen 23-vuotias tekniikan alan opiskelija. Olen melko varma, että saatoin viikonloppuna tavata tulevan kumppanini. Jokin asiassa kuitenkin mieltäni vielä askarruttaa. Ikää on nimittäin noin 20 vuotta ja ranskalaista alkuperää. Vaikka tutustuminen oli lyhyt, tuntui kaikki sen aikana toimivan taivaallisesti. Ja ne muodot! Ne todella hivelevät silmää. Voinko luottaa tunteisiini? Kuinka edetä? Toimituksen vastaus: Seis! Vaikket edes merkkiä maininnut, älä missään nimessä sekaannu mihinkään 20 vuotta sitten Ranskassa valmistettuun autoon! Ranskalaiset autot keikkuvat vikatilastojen hännillä vuodesta toiseen. Käsittämättömiä vikoja sähköjärjestelmässä ja muussakin tekniikassa riittää usein isältä pojalle. Käännä katseesi viipymättä esimerkiksi saksalaisiin! Voit lähettää kysymyksesi kik-toimitus@list.ayy.fi Toimitus pidättää oikeuden julkaista kysymyksen henkilön nimellä. 11

12

13

14 Heinäkuisena aurinkoisena päivänä istun Räyskälän kiitotiellä purjelentokoneessa katsellen taivasta yläpuolellani. Taivas on täynnä pieniä kumpupilviä, joista jokainen on maan pinnalta noussut lämmin ilmakupla. Varasin lentokoneen koko päiväksi itselleni, joten nyt olisi hyvä tilaisuus yrittää käydä katselemassa uusia maisemia vähän kauempana. Moottorikone rullaa eteeni ja hinausköysi kiinnitetään, jonka jälkeen lähden nousemaan hinauskoneen perässä lentäen. Muutaman kympin hinauslippu vie minut 500 metrin korkeuteen kentän viereen. Koneeni jatkaa nousemista vaikka irrotin köyden. Hinauslentäjä osasi näköjään taas viedä hyvään kohtaan. Viiden minuutin paikallaan pyörimisen jälkeen korkeutta tuli jo kilometrin verran lisää - ilmaiseksi. Jokainen täysjärkinen on ainakin joskus haaveillut voivansa lentää. Polyteknikkojen Ilmailukerho tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa haaveet. PIK on lentämistä harrastavien teekkareiden ja muiden aaltolaisten yhdistys, jossa monista opiskelijakerhoista poiketen myös jo valmistuneet jatkavat harrastamista innoissaan. Vuonna 1931 perustetulla PIKillä on pitkät perinteet teekkariyhdistyksenä ja ilmailukerhona. Jos harrasteilmailun pioneerivuosina mieli lentämään, piti koneet rakentaa ja välillä jopa suunnitella itse. Entisaikojen kerholaiset lentoteekkarit muistetaankin diplomitöinä suunnittelemistaan legendaarisista PIK-merkkisistä moottori- ja purjelentokoneista, joista jotkut etenivät suunnittelupöydältä jopa sarjatuotantoon ja maailmanmaineeseen asti. 70- luvulla Suomessa tehty PIK-20 oli valmistuessaan maailman paras purjekone. Satoja kaksikymppisiä lentää vielä tänäänkin jokaisena kesäpäivänä ympäri maailmaa. Nykyään kerhon laivastoon kuuluu ahkerassa hinauskäytössä oleva PIK-23 -mallinen moottorikone. Idässä Hämeenlinnan suunnalla näkyy muhkeita pilviä, joiden alla selvästi nostaa. Liidän varovasti satasen vauhdilla itään ja kerään varmuuden vuoksi vähän väliä korkeutta. Janakkalan kohdalla 30 kilometrin päässä näyttääkin alkavan jatkuva pilvijono, jonka alla kone nousee vaikka ajaisi koko ajan suoraan. Työnnän nokkaa ja nopeus kasvaa 150 km/ h:iin, mutta kone nousee silti itsekseen ylöspäin. Mietiskelen, mitäköhän järkeä lentokoneisiin on edes asentaa moottoreita? Bongailen kartan avulla uusia maisemia: Hämeenkoski, Hollola ja tuossahan on Lahti! GPS näyttää jo 100 km etäisyyttä kotikentälle. Tämä laitehan liiteli 70 kilometriä ilman että tarvitsi tehdä juuri mitään. Nyt lienee parasta kääntyä takaisin. Mutta tänne asti tuonut pilvijono on hälvennyt selkäni takana, jäljellä on vain pienempiä hattaroita siellä täällä. Eiköhän niitäkin pitkin pääse kotiin. Nykyään lentämään pääsee aika paljon helpommin. PIKillä on on viisi purjelentokonetta ja kolme moottorilentokonetta, jotka kaikki ovat jäsenistön vuokrattavissa. Ensin pitää tietysti suorittaa lentolupakirja, joka onnistuu kerhon järjestämällä kurssilla. Purjelentäjän lupakirjan saa B-ajokortin hinnalla, reilulla kahdella tuhannella eurolla. Pelkästä opintotuesta ei siis ihan riitä lentämiseen, mutta kuka tahansa 14

15 edes kesäisin töissä käyvä voi helposti aloittaa lentämisen siinä missä jonkin muunkin harrastuksen. Moottorilento on hieman tyyriimpää, lupakirjasta saa pulittaa vajaan kymppitonnin. Talvella istutun purjelennon teoriakurssin jälkeen lähdetään keväällä lentokentälle. Kurssin lento-osa sujuu kätevimmin muutaman viikon intensiivikurssina Räyskälän lentokentällä, jossa lennetään ensin opettajan kanssa ja reilun kolmenkymmenen koululennon jälkeen jo yksin. Riittävän harjoittelun jälkeen lennetään tarkastuslento ja aletaan odottaa lupakirjaa postissa ilmailuviranomaiselta. Valitsen pilvenhattaroita vähän etelämpää kuin tullessa, ja matka taittuu taas takaisin länteen. Tästähän pääsisin jo liitämään Hyvinkään lentokentälle vaikken löytäisikään nostoja. Enkä tarvitsisi edes lentokenttää, koneen voi peräkärryllä hakea takaisin kotikentälle vaikka laskeutuisi pellolle, kunhan tarjoaa hakuporukalle pitsat. Joka liidolla korkeus hupenee hieman, joten kohta pitäisi löytää uusi nosto. Mutta onkohan tuo hyvän näköinen pilvi Helsinki- Vantaan valvotussa ilmatilassa? GPS:n mukaan matkustajakoneiden tontille on vielä matkaa. Tämä taisi olla ennen karttalaitteita paljon vaikeampaa. Pilven alla on näköjään toinen purjekone. Lähempää tunnistan sen tulleen tänne asti Nummelan lentokentältä! Mahtaakohan puikoissa olla joku tuttu? Räyskälän lentokenttä on tunnin ajomatkan päässä Espoosta, ja sinne onkin viikonloppuisin tai kesälomalla leppoisaa jäädä porukalla yöksikin saunomaan ja grillaamaan. Seuraavana päivänä taas purjelennetään niin paljon kuin keritään, eikä maisemista meinaa koskaan saada tarpeekseen. Moottorilentolupakirjan suorittaneet kerholaiset saapuvat tietysti välillä paikalle moottorikoneella. Moottorilentoa lennetään Helsingissä Malmin lentokentältä, josta pääsee nopeasti pörräämään vaikka Otaniemen päälle kotoisiin maisemiin. Moottorikoneilla lentämistä voi jatkaa vuoden ympäri ja jopa yöllä, pääkaupunkiseudun valaistusta ihaillen. Ja miltäs kuulostaisi vaikka viikon lomamatka Keski- Eurooppaan itse lentäen? Riihimäen pohjoispuolella laskeskelen, että nyt korkeuden pitäisi ainakin riittää suoraan liitoon takaisin Räyskälään, joka näkyykin jo taivaanrannassa vastavalossa. 30 kilometrin liito sujuu äkkiä ja korkeuttakin jäi paljon ylimääräistä. En malta vielä laskeutua vaan käyn vielä kauempana lännessä katsastamassa Forssan. Neljän tunnin lennon jälkeen eväätkin ovat huvenneet, joten eiköhän nyt riitä tältä päivältä. Turvallisen laskeutumisen jälkeen alan tutkia GPS-logia. Sitähän tuli lennettyä melkein 300 kilometriä. Eihän matkanteko aurinkoenergialla olekaan kovin vaikeaa! Liittymällä PIKiin voit päästä lentokoneen kyytiin jo ennen kurssille tuloa, tai osallistua tutustumiskursseille kokeillaksesi, kuinka helposti lentämiseen jää koukkuun. Lentokauden ulkopuolella järjestetään mm. saunailtoja ja ilmailuaiheisia ekskursioita. Stop dreaming, start flying! 15

16 Koneinsinöörikillan ulkoexcu vuonna 2014 suuntautui Tšekin tasavaltaan ja Saksaan. Excu järjestettiin lokakuuta, ja jokaiselle arkipäivälle oli sovittu kaksi tutustumiskohdetta. Sattuneista syistä tämän tarinan todellisuuspohja voi vaihdella sen mukaan, kenen muistista jutut on kaiveltu. Älköön siis kukaan ottako tässä kirjoitettua kahden miehen näkemystä liian vakavasti. S unnuntaina saavuimme Prahaan ja majoituimme. Osa porukasta (excumestarit mukaan lukien) oli ollut jo ottamassa vauhtia excua varten Oktoberfestissä. Osa lensi siis suoraan Prahaan Helsingistä ja Oktoberfestporukka saapui omia teitään junalla ja bussilla. Hostellimme Czech Inn sijaitsi keskustan liepeillä ja vaikutti lupaavalta. Ensimmäinen ilta vietettiin hostellin kellarissa sijaitsevassa erittäin viihtyisässä baarissa, jossa myöhemminkin viikolla tuli vietettyä 16 monta mukavaa hetkeä. Saapumisen jälkeen meidän oli tarkoitus myös tavata bussikuskimme, jonka olimme lähes sokkona varanneet tarjousten perusteella. Sähköposteissa huonoa englantia puhunut kuski ei kuitenkaan illalla saapunut paikalle vaan oli lähettänyt veljensä ja poikansa. Kuskin parikymppinen poika lupasi kuitenkin tulla avuksemme ensimmäisenä päivänä. Illan baarikierros jäi valitettavan lyhyeen, sillä lähtö oli jo puoli seitsemältä. Aamulla aikainen herätys. Huone (lähes) täynnä intin käyneitä miehiä nopeutti kuitenkin aamutoimien suoritusta ja pääsimmekin ajoissa liikkeelle. Kaikki olivat uneliaita aamutuimaan, mutta matkaa piristi paskojen vitsien kilpailun välitön aloittaminen. Tehtaanjohtaja Mr Dvorak oli meitä vastassa. Ensimmäinen tunti kului tutustuessa tehtaan toimintaan lukuina ja osana Koneen globaalia tuotantoa. Saim- me myös hyvin syvällisen perehdytyksen tehtaan leanprosesseihin. Kalvosulkeisten jälkeen siirryimme tehdaskierrokselle. Lopussa saimme myös kertoa omia näkemyksiämme tuotannon kehittämisestä. Tästä jatkoimme viereiseen kaupunkiin Mostiin. Ennen vierailua meillä oli kuitenkin hetki aikaa tapettavaksi. Päätimme kurvata kaivosyhtiön konttorin läheiselle huoltoasemalle ostamaan virvokkeita. Tyhjensimmekin aseman virvokehyllyt. Ulos päästyämme kuskimme alkoi huolestuneena varoitella humaltumisesta ennen yritysvierailuja. Hetken rauhoittelun jälkeen hän kuitenkin ymmärsi asian laidan ja totesi meidän ostaneen olutta ylihintaan. Hän lupasikin jatkossa opastaa meidät halvempaan kauppaan. Olihan olut huoltoasemalla maksanut yli 10 korunaa (=alle 50 senttiä). Kaivosyhtiön alueelle päästyämme meitä vastassa

17 odotti vain tšekkiä puhuva opas sekä saksaa puhuva tulkki. Mahdollisuutena olisi ollut ottaa myös englantia puhuva opas mutta 150 euron tuntipalkka johdatteli meidät valitsemaan halvemman saksankielisen tulkin. Kielimuurista huolimatta Tšekin suurimpiin kuuluva ruskohiililouhos oli vakuuttava. Kiersimme aluetta kahdella Unimogilla. Kilometrejä ja kilometrejä kymmenien metrien syvyyteen kaivettua kuoppaa riitti silmienkantamattomiin. Myös valtavat kerrostalon kokoiset hiilikeräimet ja kuljettimet saivat itse kunkin viisarit värähtämään. Toisen päivän ohjelmassa oli aamulla TOS Kuřim, joka valmistaa koneistuskeskuksia. Kohde oli Prahasta parinsadan kilometrin päästä, joten aamuherätys oli vieläkin rankempi varsinkin, kun otetaan huomioon edellisen illan aktiviteetit. Matkantekoa vielä hidastivat moottoritien korjaustyöt. Korjaamista se kaipasikin, nimittäin betonilaatoista rakennettu moottoritie vavisutti bussia sen verran, koko porukka matkasi rytinässä silmät auki. Paikan päälle päästyämme todella kookkaat koneistuskeskukset saivat jo excuilijat heräämään ja innostumaan. Vastaavista länsimaisista valmistajista poiketen TOS ei tee juuri mitään osia alihankintana, vaan alueella oli vierekkäin monta valtavaa hallia, joissa sekä komponentit että koneet valmistetaan kokonaan itse. Meitä tehtaalla kierrättänyt Pavel Havlík oli ollut pari vuotta Suomessa vaihdossa, joten mies oli todella innostunut saadessaan suomalaisia vieraita ja yritti kovin puhua meitä TOSille kesätöihinkin. Iltapäivällä kävimme ultrakevyitä lentokoneita valmistavassa Evektor Aerotechnic lafkassa. Todella pienten, Rotaxeilla varustettujen ultrien ohella pääsimme tutustumaan heidän uuteen, kaksimoottoriseen isompaan prototyyppiinsä. Keskiviikkona suuntasimme Pils-oluen syntysijoille Plzeňiin määränpäänä ydinvoimalaitoskomponentteja valmistama Škoda JS sekä raitiovaunuvalmistaja Škoda Transportation. Škoda JS:llä aloitimme kaupungin laitamilla olevassa vanhassa rakennuskompleksissa, jossa oli aikanaan aloitettu Tšekkoslovakian ydinohjelma. Saimme esittelijöiksemme kaksi korkean tason kaveria, joista toisella oli yli neljänkymmenen vuoden työhistoria firmassa. Kuuntelimme kalvosulkeiset sekä kiersimme viereisen pienempiä komponentteja valmistavan tehtaan. Tämän jälkeen siirryimme kaupungin keskustaan firman isompia komponentteja valmistavaan tehtaaseen, jossa myös söimme aidossa sosialistityylisessä työmaaruokalassa ehkä reissun parhaat leikkeet. Vierailu oli mielen- Ei me tänne lepäämään tultu! Elämä on paskaa, mä en halua enää elää. -Olkaa nyt vähän hiljempaa! -Me ollaan niin vähän hiljempaa ku me pystytään! Saatana taas! Kuolleelta haisevat sukat suihkussa laulaminen klo 2 yöllä nukkuvien exquilijoiden kuvaus kovaääninen oksentaminen välikuolema pöydillä tanssiminen tienviitan löytäminen Sukat omistajansa tyynyn sisälle laulajan teekkarilakki suihkun kautta roskiin unensekaista vittuiluntapaista muminaa armoton vittuilu hellähkö herätys joka alentaa elämänhalua pihalle kaljateltasta kannustavaa palautetta 17

18 Monen vähäunisen yön jälkeen lauantain pitkä aamu oli itse kullekin herkkua. Lauantaina ei ollut mitään sovittua ohjelmaa, vaan kukin kierteli Prahaa satunnaisissa porukoissa. Prahan historiallinen keskusta, Prahan linna ja läheinen kukkula olivat yleisiä exculaisten kiinnostusten kohteita. Linna ja kukkula olivat sikäli uhkarohkeita kohteita, että kävelymatka oli varsin pitkä sekä horisontaali- että vertikaalisuuntaan. Vähän liiankin usein jouduttiin pitämään pientä puhaltelutaukiintoinen ja kertoi aidon kuvan vanhan kommunistivaltion raskaasta teollisuudesta. Vanhempi esittelijöistä kertoi myös vahvan mielipiteensä Suomen ydinvoimapolitiikkaan ja ihmetteli halukkuuttamme ryhtyä yhteistyöhön venäläisten kanssa. Seuraavana vuorossa oli samalla tehdasalueella sijaitseva Škoda Transportation. Koko tehdasalue Plzeňissä on aikanaan kuulunut samaan valtionyhtiöön, mutta on sittemmin hajotettu useampaan itsenäiseen firmaan. Kilometrien laajuinen neuvostoaikaisten tehdasrakennusten rykelmä oli jotain aivan erilaista kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Raitiovaunutehtaalla näimme melko tavanomaisen kokoonpanotehdaskierroksen. Kirsikkana kakun päällä pääsimme kuitenkin uuden ratikan testiajolle. Iltapäivän vietimme Plzeňin kaupunkiin tutustuen. Illaksi kotiin ja yön vietimmekin pääpäivän merkeissä Prahan yössä. Torstaina suuntasimme Saksan puolelle Dresdeniin. EAD- Silla piti alun perin vierailla heti aamulla, mutta tehtaan viime hetken muutokset siirsivät excun iltapäivään kevyiden kommunikaatio-ongelmien jälkeen. Aamupäivällä jäi siis hyvää aikaa kierrellä Dresdenin oluttupia ja historiallista keskustaa. Päivällä vierailimme Dresdenin keskustassa sijaitsevassa Volkswagenin Die Gläserne Manufaktur -tehtaassa, joka valmistaa Volkkarin hienompia malleja eli Touaregia ja Phaetonia. Kokonaan lasista rakennettu tehdas tekee käytännössä nollatuottoa, ja sen tarkoitus onkin puhtaasti PR. Esittelijät olivat koulutukseltaan oppaita, mikä heikensi aika paljon tehdaskierroksen ulosantia näin koneteekkarin näkökulmasta. Monen excuilijan mielenkiinto olikin enemmän opastytön muodollisessa pätevyydessä hänen tarinointinsa sijaan. Kaikesta huolimatta todella pitkälle automatisoitu tuotantolinja liikkuvine lattioineen ja omin päin ajavine työkalukärryineen oli vaikuttavaa katseltavaa puhumattakaan tehtaan muutenkin omaperäisestä arkkitehtuurista. Iltapäivällä päästiin siis EADS EFW:lle. Kyseinen laitos tekee muutos- ja modernisointitöitä Airbusin matkustajakoneisiin sekä valmistaa erilaisia komposiittirakenteita. Kesken olleen muuton vuoksi emme päässeet komposiittihalliin, mutta pääsimme kuitenkin pällistelemään rahtikoneeksi muutettavaa konetta sekä Finnairin modernisoitavaa A330:a, joka tosin oli jo lähes valmis. Tehdaskierros oli aika nopeasti ohi, vaikka toisella esittelijällä, kavereiden kesken Herr Doktor Salmon Snakella, olikin paljon asiaa. Dresdenistä palattiin suoraan EADS-excun jälkeen Prahaan, jossa iltaa vietettiin jo tutuksi muodostuneella kaavalla. Perjantaiaamun ensimmäinen vierailu oli viikon raksakiintiökohteessa, Skanskalla. Kävimme pitkät keskustelut tšekkiläisen rakennusteollisuuden eettisyydestä ja menestymisen mahdollisuuksista ilman voitelurahoja. Esittelijänä oli kuitenkin lehmänhermoinen ruotsalainen, jonka kanssa saimme diskuteerata vaikka maailman tappiin. Toimistokäynnin jälkeen jatkoimme kaupungin toiselle puolelle kerrostalotyömaalle, jossa saimme nähdä paljon betonia sekä ukrainalaisia työmiehiä. Iltapäiväksi menimme Prahan eteläpuolelle Velké Popoviceen Kozelin panimolle. Meitä kierrättämässä oli kokenut paikallinen vanha Suomi-ystävä, jolla olisi riittänyt juttua pidemmäksikin aikaa. Pääsimme myös maistamaan tuoreeltaan pastöroimatonta, ehtaa Kozelia. Tähän oli mukava päättää viikon vierailut, vaikka panimossa itsessään ei ollut juuri mitään nähtävää. Takaisin Prahaan päästyämme ajoimme lähimpään hypermarkettiin ostoksille. Kaupasta löytyi muun muassa lahja kuskillemme, Koskenkorva Vodka - pullo, sekä kahden euron votkapullot joukkiomme ratoksi. 18

19 koa. Kova viikko oli imenyt mehut monista excuilijoista eikä kellään oikein ollut huvitusta istua lentokoneessa krapulassa, joten lauantai-ilta sujuikin hostellilla yllättävän rauhallisesti. Tšekki on olutmaa, joten kyseiseen nautintoaineeseen tutustuttiinkin ahkerasti. Viihtyisiä pubeja on joka nurkassa, ja oluttuoppi maksaa useimmiten noin euron. Kaupassa halvinta olutta sai noin 20 sentillä tölkki. Ei ollut sattumaa, että excukohteeksi valittiin juuri Tšekki. Harrastajien iloksi myös paikallinen absinttikulttuuri on voimissaan. Heti ensimmäisenä iltana hostellin kellarissa tilattiin absintit, ja ne tarjoiltiin oikeaoppisesti tarjottimella, absinttilusikat ja sokerit valmiiksi aseteltuna lasin päälle ja kannu jäävettä, jolla sai itse lantrata oman maun mukaan. Iltojen kulku oli jotakuinkin samanlainen: vaihtuvissa kokoonpanoissa lähdettiin kaupungille, tapeltiin ruokapaikasta tuhottoman kauan, syötiin ja juotiin, tapeltiin seuraavasta juottolasta tuhottoman kauan, palattiin hostellille ja perseiltiin. Parin yön jälkeen todettiin, että univelka pännii vähemmän kuin jäynätyksi tuleminen, joten tavoitteeksi jäi mennä viimeisenä nukkumaan. 36 hengen inttituvan tapainen majoitus oli näppärä, koska saatiin olla omalla porukalla eikä kellään tuntemattomilla ollut avaimia huoneeseen. Toisaalta tällainen majoitus vääjäämättä johti siihen, että koko tupa nukkuu vasta, kun viimeinen kaveri sammuu. Toki illalla meteliä pitäneet herätettiin kovimman kautta heti ensimmäiseksi aamulla. Ravitsemusliikkeissä söpöjä tarjoilijatyttöjä tietysti kiitettiin suomeksi, mutta kuin ihmeen kaupalla loppuviikosta sana kiitos oli jo korvautunut melkoisella määrällä rivouksia. Homma meni vähän kuin avainsanakilpailu: kuka pystyy heittämään jäätävimmät kommentit repeämättä? Pussiluokittaminenkin onnistu Tšekissä kivuttomasti, toki muutamia ikäviä tilanteita syntyi, kun kadulla vastaan tulleet pussitettavat olivatkin suomalaisia turisteja. Perjantai-iltana varasimme koko joukolle paikat viihtyisään, paikallista perinneruokaa tarjoilevaan ravintolaan hostellimme lähellä. Maltillisella äänenvoimakkuudella lauletut sitsilaulut olivat omiaan luomaan tunnelmaa myös paikallisten asiakkaiden iltaan. Varsinkin moskovalaiset ylioppilaat (asianmukaisine pukeutumistyyleineen) ja Sörnai Gusha tuntuivat olevan itäeurooppalaisten mielestä kiinnostavia ja jopa tunnistettavia värssyjä. Kotiin palatessa oma sänky tuntui paremmalta kuin pitkään aikaa. Reissu oli kuitenkin todella antoisa niin yritysten kuin kulttuurinkin saralla. Hauskaakin tuli pidettyä viimeisen päälle ja paljon. Paluuta oluen luvattuun maahan odotellessa Excumestarit Villet Majuri & Leppälä 19

20 Useassa kiltalehdessä on viimeaikoina esiintynyt erilaisia olutarvosteluja, ja tähän on nyt myös herännyt Kolehti. Toisin kuin muut kiltalehdet, Kolehden toimitus tuntee lukijakuntansa, eivätkä arvioitavat oluet ole mitään kalliita hifistelyoluita. Arviot eivät myöskään ole mitään epämääräistä lässytystä ja sanahelinää, vaan niissä huomioidaan lukijoille tärkeimmät piirteet. Tässä vertailussa laitetaan siis bulkkikaljat paremmuusjärjestykseen Koska Kolehden toimituksella ei ole sisäistä osaamista tällaisen vertailun toteuttamiseen, vertailu ulkoistettiin alan ammattiyritykselle Oy PLK Ab:lle (Puolueeton Luokitus Kaljalle). Yrityksellä oli heti mielessään konsepti, jolla oluet saadaan paremmuusjärjestyk- 20 seen. Oluet maisteltiin sokkona, ja kustakin oluesta arvioitiin ulkonäön ja maun lisäksi myös kaljan tärkein ominaisuus, eli dokabiliteetti. Arviointiasteikko oli nollasta viiteen. Arvioijat kirjasivat viralliseen arviointilomakkeeseen myös kommentteja joita maisteltu olut herätti. Koska olutta nautitaan yleensä sekä alku- että loppuillasta, on arviossa myös huomioitava oluen maun kehitys illan aikana. Tästä syystä oluet maisteltiin kahteen kertaan, ensin sivistyneesti maistellen alkuillasta, ja myöhemmin uudestaan loppuillasta. Maisteluiden välissä nautittiin luonnollisesti lisää olutta. Alkuillan maistelussa raati koostui neljästä hengestä, ja loppuillasta arviointiryhmään oli liittynyt kaksi lisäjäsentä. Arviointi toteutettiin eräässä JMT 6:n solutilassa, jossa yksikään arvioija ei asunut. Alkuillan maistelu aloitettiin 19:17, ja loppuillan maistelu järjestettiin 23:45. Välissä käytiin saunomassa. Arvioitaviksi oluiksi valikoitiin tarkkaan kotimaisia klassikoita sekä muutama ulkomaan tuote. Lisäksi arvioon otettiin mukaan jo kulttimaineeseen noussut paikallisolut Peltipeikko. Loppuillasta järjestäjän humalatilan vuoksi arviointia ei voitu toteuttaa sokkotestinä. Myöskin arviointilomakkeiden luettavuus kärsi illan edetessä. Seuraavassa on eriteltynä jokainen arvioitu olut. Oluiden saamat pisteet voitte lukea taulukoista 1 ja 2. Tutkimuksessa myös havaittiin, että oluiden maut paranevat illan edetessä.

21 Ale coq A Tasapainoinen tuontiolut etelän naapureilta. Soveltuu hyvin niin kittaukseen kuin nautiskeluunkin. Maku on melko vahva, muttei haittaa dokabiliteettia. Testin ainoa A olut. "Alas sujahtaa kuin..." "Menee myös taskulämpimänä" "Vahva alku- ja jälkimaku" Karhu III Maultaan hieman vahvempi Karhu oli raadin mieleen. "Mikä vittu teitä porilaisia vaivaa?" "Mukavan maltainen" "Maistuu paremmalta kuin porilainen vesijohtovesi" "Humalavivahteinen" "Maku siedettävä ja ryyppäämistä haittaamaton" Karjala III Karjala pärjäsi heikosti vertailussa huonosta maustaan johtuen. Tuo mukanaan huonoja muistoja kannaksen reissusta. "Ei enää vettä vaan kusta. Maku lähempänä tärpättiä kuin olutta" "Pehmeä maku, kuitenkin väljähtynyt" Koff III Koff on perusvarma olut, joka paranee kaikilla osa-alueilla illan edetessä. Kommentit eivät olleet linjassa numeroarvioiden kanssa."maistuu polkupyörän sisäkumilta" "Vaalea, vetinen, kävisi urheilujuomaksi" "Kerava tekee kuravettä" Lapin Kulta III Monien vihaama Lappari yllätti positiivisesti sokkotestissä, keräten paljon positiivisia kommentteja. Loppuillasta se ei kuitenkaan pärjännyt yhtä hyvin. Arvioinnin lopuksi viimeinen avaamaton tölkki lensi ulos parvekkeelta. "Verrattavissa rotkopossuun ja hirvikolariin" "Makia. Tällä saa kännin." "Nyt sit vittu!" Nobelaner III Testin ylivoimaisesti huonoin olut, ei toimi koskaan. Tosin mitäpä sitä Lidlin tuotteilta odottaisi? "Maistuu tiskirätiltä" "Nielemisvaikeuksia" "Saksan oma lappari" "Luulin että lappari on pahaa" "Ei yhdisty mielikuvina suomalaiseen kesäyöhön" Olvi III Olvi sai paljon kehuja maun puutteesta, joka tekeekin siitä erittäin hyvin dokattavan. Tämä näkyi molemmilla maistelukerroilla. "Ryypättävää peruslageria, ei mikään varsinainen elämys" "Mauton, kuin vettä joisi" Pirkka III Pirkka-olut ei pärjännyt vertailussa yhtä hyvin kuin samalla panimolla tehty Olvi. Pirkka paranee illan edetessä, mutta ei sitä siltikään voi suositella. "Miks tääkin maistuu kondomille" "Vetistä kuraa" "Täytyisi kieltää lailla" Peltipeikko Kenellekään ei liene yllätys, että peltipeikko sai täydet pisteet jokaisessa arviointiluokassa. Kommentit sisältävät lähinnä superlatiiveja. "Itse täydellisyys" "Timanttia, jumalten juoma" "Housuun tuli teräsbetonia" "Sopivan solahtava ja lupsakka" Sandels III Sandels on paras olut, jota saa kaupasta. Vahva jokaisella osa -alueella. Toimituksen valinta, jos Peltipeikkoa ei ole saatavilla. "Menee vaikka viidettä päivää putkeen" "Yllättävän käypä vaikka kello ei ole edes 12" "Näitä joisin kontillisen" "Tämä on hyvää" 21

22 Taulukko 1. Alkuillan pisteet. Peltipeikko Sandels Ale coq Lapin Kulta Karhu Dokabiliteetti 5 5 3,5 3,8 3,3 Ulkonäkö 5 2,6 2,9 3 3,5 Maku 5 3,4 3,9 2,3 2,3 Lopputulos 5 3,7 3,4 3 3 Olvi Koff Karjala Pirkka Nobelaner Dokabiliteetti 4 3 2,8 2 1,4 Ulkonäkö 2,3 2,3 2,8 2,5 1,8 Maku 2 2,5 1,8 2,3 1 Lopputulos 2,8 2,6 2,4 2,3 1,4 Peltipeikko Sandels Ale coq Koff Karhu Dokabiliteetti Ulkonäkö Maku ,9 3,3 4,3 3,5 3,4 3,6 3,7 2,9 3,5 3,5 3,2 3,4 Lopputulos 5 3,9 3,5 3,4 3,4 Olvi Karjala Pirkka Lapin Kulta Nobelaner Dokabiliteetti 3,8 2,9 2,8 1,7 1,2 Ulkonäkö 2,6 3,3 2,6 2 1,7 Maku 3,3 2,3 2,9 1,2 1 Lopputulos 3,3 2,8 2,8 1,6 1,3 Taulukko 2. Loppuillan pisteet. 22

23 Kääntäminen on vuoden aikana aiheuttanut sen verran monet naurut suomen ja englannin kielen erotessa, että haluan jakaa tätä iloa myös Kolehden lukijoiden kanssa. Vuoden käännösurakan päätteeksi on hyvä muistella hauskimpia käännettäviä sanoja ja verrata kääntäjän suoriutumista Googleen. Suomeksi Google translate Kääntäjä väsyneenä Tapahtuma tulee taas. The event will again. tuhatta ja sataa Minkä tähden? Yhden tähden. Kiltakunnan ohjelmisto Event COMES AGAIN! thousand and one hundred one thousand and it rains Why? The one-star. What star? For someone. Guild Convention software The repertoire of the Representative Council nelihenkinen four people involving four ghosts / gallopspirited juomarasti refreshment control drink diagonal cross hyvin hoidettu kierros well-maintained round well nursed circuit ISOjen seikkailupäivä The big adventure day the adventure day of the GREAT Lakillisten vappusitsit lakillisten vappusitsit capped May Day thenthen Vietä ilta sitsaten. Spend an evening sitsaten. Slope the evening by thensating. järjestää yritysilta will hold an evening put in order an attempt evening pipolätkä hat hockey beanie paddle ilmainen free of charge airy satavuotisjuhlavuotistapahtuma the centennial anniversary one hundred anniversary year hap- event pening tarjolla ruokaa ja mahdollisuus serves food and the oppor- we offer food and you can also date vapaaseen tunity to mingle seurusteluun tutustua viikon ajan paikalliseen teollisuuteen explore the week with local industries get to know the place-y time of the week industry Hinta on auki. Price is open. Cost is untied. 523