Suomen PON-kerho ry - Finska PON-klubben rf

Transkriptio

1 2/2018 1

2 Suomen PON-kerho ry - Finska PON-klubben rf Suomen PON-kerho on Suomen Seurakoirayhdistyksen (SSKY) alainen Polski Owczarek Nizinny -rotua HALLITUS Puheenjohtaja Maija Mäki maijamaki78@gmail.com p Varapuheenjohtaja Suvi Mäkinen suvi.lofgren@gmail.com Jamie Vallius valliusxxx@gmail.com Saara Uljas saara.uljas@gmail.com Marika Jussila marika.jussila9@gmail.com Vuokko Koskinen vuokko@elisanet.fi Rahastonhoitaja Teijo Viljanen talous.pon@gmail.com Sihteeri Merja Varjotie merja.varjotie@samlink.fi JÄSENSIHTEERI Taija Tuohilampi taija@flinkbein.fi p JALOSTUSTOIMIKUNTA jalostus.pon@gmail.com Vuokko Koskinen, koollekutsuja Taija Tuohilampi Christina Drake Marika Jussila Kristiina Viljanen NÄYTTELYTOIMIKUNTA Maija Mäki, koollekutsuja maijamaki78@gmail.com p Merja Varjotie merja.varjotie@samlink.fi Jamie Vallius valliuxxx@gmail.com KILPAILUTOIMIKUNTA Suvi Mäkinen suvi.lofgren@gmail.com p Wilma Puroila wilma.puroila@gmail.com Saara Uljas saara.uljas@gmail.com Taija Tuohilampi taija@flinkbein.fi PON-INFO/TIEDOTUSTOIMIKUNTA ponlehti@gmail.com Ulla-Maija Nikko, päätoimittaja um.nikko@netti.fi p Frida Pessi, taittaja ponlehti@gmail.com Elisa Rahikainen elisa.rahikainen@gmail.com Teijo Viljanen, www-sivut talous.pon@gmail.com PENTUVÄLITYS Saara Uljas saara.uljas@gmail.com Kuva: Ulla-Maija Nikko 2 Etukansi: Teijo Viljanen Takakansi: Majka Borgström

3 Suomen PON-kerhon jäsenlehti numero 1/ vuosikerta Tekstit, kuvat ja juttuideat: Päätoimittaja: Ulla-Maija Nikko Taitto: Frida Pessi Toimituskunta: Elisa Rahikainen Paino: Järvenpään Kopiopalvelu Ilmoitushinnat: jäsenille muille aukeama 34 e 100e 1/1 sivu 22 e 60e 1/2 sivu 13 e 40e 1/4 sivu 8 e 25e Takakansi 80e rivi-ilmoitus 1 e / rivi muistoilmoitus 1/2 sivu ilmainen Tilitiedot: Suomen PON-kerho ry FI Viite Vuoden 2018 aikataulut 1/2017 aineiston deadline ilmestyy viikolla 7-8 2/2017 aineiston deadline ilmestyy viikolla /2017 aineiston deadline ilmestyy viikolla /2017 aineiston deadline ilmestyy viikolla 50 Jos haluat liittyä kerhon jäseneksi, lähetä postia jäsensihteerille. Muista päivittää esimerkiksi muuttuneet osoitetietosi jäsensihteerille. OHJEET AINEISTON LÄHETTÄJÄLLE: Teksti: toimita muotoilemattomana word-dokumenttiliitteenä tai suoraan sähköpostikenttään kirjoitettuna (ei sisennyksiä tai sarkaimia, ei hymiöitä, kappalejaot enterillä). Mainitse kirjoittajan nimi selkeästi otsikon jälkeen. Kuvat: toimita erillisinä kuvatiedostoina. Kerro kuvaajan nimi, kuvassa esiintyvän koiran nimi (mielellään sekä virallinen että kutsumanimi), nimeä mahdolliset muut henkilöt ja kirjoita lisäksi halutessasi kuvateksti. Valmiit ilmoitukset ja mainokset: kuvina tai PDF-tiedostoina. Mikäli toimitat ilmoituksen tekstitiedostona, toimitus ei vastaa mahdollisista muutoksista ilmoituksen tyyleihin, kun se muutetaan PDFversioksi. Mikäli haluat toimituksen muotoilevan ilmoituksesi, lähetä materiaali hyvissä ajoin ja liitä mukaan ohjeet siitä, millaisen ilmoituksen haluat. Valiot ja koularit: lähetä maili otsikolla Valiopalstalle. Kirjoita uusi titteli ensimmäiseksi omalle rivilleen, seuraavalle riville vanhat tittelit ja koiran virallinen nimi, sitten kutsumanimi, kasvattaja, omistaja, ohjaaja ja titteliin oikeuttavat näyttelyt/kokeet Sisällys: Puheenjohtajalta Muistoissamme Kysy PONitohtorilta: kesä Pentulaatikko Pentulaatikon reunalta: Kennel Flinkbein PON Katselmus 2018 Terveystulokset Let s throw a puppy shower! Rallytokon kerhomestaruuskisa 4.8. Aloittelevien koirakoiden kerhomestaruuskisat Mega-PON 2017: Lalo ja Elli Mega-PON 2017: Nukke ja Taija Paras PON 2017 tulokset Yhdistysasiat Yksin kotona? Pentu uudessa kodissa, osa 2 Paulin pentukoulu Tellun koulutuspäiväkirja 2 Möllirally-cup Kuvakooste erikoisnäyttelystä Speden Spelit PON-info ylpeänä esittää: tv:sta tuttuja! Kasvattajien ja omistajien yhteistyössä on voimaa PON-pennun elämää aasitilalla KEPO vai KNAM?! PON & kesäturkki hitti vai huti? Uudet valiot Kuva: Saara Uljas 3

4 Puheenjohtajalta KOIRAPERHEEN ILOJA JA MURHEITA Meillä on nyt vierailulla viisikuukautinen PONin pentu, Yrjö-Kalevi. On ollut ihanaa seurata, kun pentu on elämänsä riemulla tutustunut ympäröivään maailmaan. Emonsa Priitun tavoin se jahtaa lintuja, kaivaa kuoppia ja juoksentelee hullunlailla ympäriinsä. Se ihmettelee kevään hajuja ja kevään kasvua. Samalla on sattunut myös virhearvioita. Yhtenä iltana huomasimme yhden narsissiruukun sisällön levinneen ympäri pihaa. Yrjö-Kalevi oli saanut hyvän idean istuttaa sipulit itse maahan... ainakin yhden sipulin se oli myös ahmaissut kitusiinsa. Huono olohan siinä tuli narsissit kun ovat koirille kovin myrkyllisiä. Onneksi selvisimme tästä seikkailusta pelkällä säikähdyksellä. Kun tästä oli toivottu, leivoin pellillisen suklaaneliöitä lapsille ja vierailulle tulleille sukulaisille iltapalaksi. Lähdimme sitten juoksulenkille kahden koiran, Yrjö-Kalevin ja ikäkkään PONherran Takun kanssa. Kotiin jäivät Priitu ja havannankoira Pommi. Kukaan ei jäänyt vahtimaan suklaaneliöitä ja kun palasimme, oli havannankoiramme syönyt suurimman osan tuoreista leivonnaisista. Eiväthän nekään terveellisiä ole, vielä pienikokoiselle koiralle. Mutta tästäkin selvittiin. Kyllä koirat silti enemmän iloa ja hyvää mieltä tuottavat kuin huolta ja murhetta. Hyvistä hetkistä osaa harvoin kunnolla nauttia, mutta ne muistuvat mieleen murheiden aikaan. Toivottavasti teidän kesänne on tänä vuonna täynnä hyviä, kauniita ja iloisia hetkiä PONienne seurassa! Nähdään elokuussa katselmuksessa ja syksyllä mestaruuskisojen tohinassa, Maija & PONpoppoo Takku, Priitu ja vieraileva tähti Yrjö-Kalevi Kuva: Maija Mäki 4

5 KESÄN VAARAT LEMMIKILLE Kesä on tuloillaan ja tuo mukanaan monia asioita joista on hyvä olla tietoinen, jotta osaa toimia oikein. Punkkeja löytyy koko Suomen alueelta, joten borrelioositartunta on mahdollinen koko Suomessa. Borrelioosi on ikävä sairaus, joka on haasteellinen todeta eläimestä. Veressä vasta-aineet kohoavat tartunnan jälkeen vasta viikkojen tai kuukausien kuluessa ja oireilevan eläimen verikoetulos saattaa olla negatiivinen, vaikka oireet johtuisivatkin tartunnasta. Osa eläimistä jää oireettomaksi. Borrelioosi aiheuttaa kuumeilua, ontumista, ruokahaluttomuutta, liikkumisvaikeuksia, harvinaisissa tapauksissa munuaisten vajaatoimintaa ja sydänvaurioita. Paras ehkäisykeino on pitää huoli punkkien torjunnasta! Heti punkin havaittuaan, on se poistettava. Punkki alkaa tartuttaa taudinaiheuttajaa vasta kun on ollut kiinnittyneenä koiraan vuorokauden. Tämän vuoksi hyvä punkkisyyni päivittäin on tehokas keino ehkäistä tartuntaa. Sen lisäksi on olemassa reseptivapaita ja reseptillä saatavia karkotteita, erilaisia punkkipantoja ja luonnontuotteita. Luonnontuotteista ei ole olemassa tieteellistä todistusaineistoa niiden tehosta. Mm valkosipuli on vaarallista koiralle ja sitä ei kannata käyttää. Lääkeaineista osan teho perustuu punkin saamaan myrkkyyn koiran verestä, osa ehkäisee jo punkin kiinnittymistä. Ulkomaille matkustettaessa on hyvä valita valmiste, joka ehkäisee myös lentäviä hyönteisiä. Erilaisista vaihtoehdoista saa lisää tietoa omalta eläinlääkäriltä tai apteekista. KYYNPUREMA ON AINA VAARALLINEN Mitä tehdä jos koiraa puree kyy? Kyynpurema vaatii aina lääkärikäyntiä, vaikka olisikin sattunut ns kuiva purema. Kyynmyrkky on munuais- ja sydänlihastoksista ja pahimmillaan hoitamattomana johtaa kuolemaan. Kyyn purressa ei hoitona riitä kyytablettien antaminen, vaan eläin vaatii suonensisäistä nesteytystä, joka on aloitettava pikimmiten pureman sattuessa. Sillä turvataan munuaisten ja verenkiertoelimistön toiminta ja estetään myrkyn kumuloituminen munuaisiin. Kyynpurema on myös kipeä ja saattaa aiheuttaa muutoksia hyytymistekijöihin veressä, jolloin vaaditaan lisäksi k-vitamiinia. Tulehduskipulääkettä ei saa antaa kyynpureman sattuessa vaan hoitona on opiaattikipulääkitys. Vaikka kyynpuremaan ei suositella annettavan kyytabletteja, joissain tapauksissa ne ovat kuitenkin tarpeen, kuten purema kaulan alueella. Kaulaan tai kieleen saatu purema voi turvotessaan vaarantaa hengitysteiden auki pysymisen ja tällöin kyytabletista on enemmän hyötyä kuin haittaa. Ampiaisenpistoon kyytabletti sitä vastoin on oiva apu. Annostelu on 1 tbl / 10kg. Lämpöhalvaus Lämpöhalvaus on henkeä uhkaava tila. Brakykefaaliset ja sydänvikaiset koirat ovat alttiimpia lämpöhalvaukselle kuin perusterveet ja normaaleilla hengitysteillä varustetut yksilöt. Koiran peruslämpö on välillä, kun lämpö nousee yli 41 asteen, on tila hengenvaarallinen. Kuumassa autossa lämpötila nousee nopeasti (jopa 10 minuutissa) niin kuumaksi, ettei koiraa tohdi jättää autoon lyhyeksikään aikaa. Lämpöhalvauksen oireita ovat voimakas läähätys, kuolaaminen, limakalvot muuttuvat tummanpunaisiksi ja syke on korkea. Lämpöhalvauksessa koira voi pahimmillaan menettää tajuntansa. Ensiapuna koira viedään pois kuumasta tilasta, peitetään viileillä märillä pyyhkeillä. Erityisesti kainalot, vatsanalus ja pään ympärys on hyvä viilentää, sillä karvapeite on ohuempaa ja tällöin viilentää tehokkaammin. Vettä voi tarjota, mutta juomaan ei saa pakottaa. Viileän ilman puhallus mahdollisuuksien mukaan on myös hyvä keino. Koiraa ei saa laittaa kylmään veteen. Viilennys lopetetaan, kun ruumiinlämpö on laskenut 39 asteeseen. Lämpöhalvausta voi välttää huolehtimalla, että koira juo riittävästi ja kovin kuumalla ilmalla on syytä välttää rankkaa treenaamista. Lämpöhalvauksen sattuessa on syytä olla aina yhteydessä eläinlääkäriin. PONitohtori mään vastaukset asiantuntijoiden avulla! Lehden ilmestymisaikataulun vuoksi emme voi auttaa kovin akuuteissa asioissa, mutta odotamme muita kiinnostavia kysymyksiä todennäköisesti et ole yksin niitä pohtimassa! Kysymykset pyydämme lähettämään aina pari viikkoa ennen seuraavan lehden aineistopäivää, niin tohtori ehtii paneutua asiaan. Kysymykset voi lähettää joko lehden toimi- 5

6 KENNEL FLINKBEIN Taija Tuohilampi Lepsämä tel PENTUE SYNTYNYT urosta + 3 narttua pojista kaksi ja tytöistä yksi ovat töpöhäntäisiä, muut pitkähäntäisiä. Väritykseltään melko tummaselkäisiä. isä: C.I.B (vahvistusta vaille) FI MVA SE MVA EE MVA EE JMVA DRAQUE BIEN HONOR DE HURIN kyynärnivel 0/0 lonkkanivel B/B ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali) emä: C.I.B FI MVA SE MVA EE MVA LV MVA LT MVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA HeW-11 LVJV-11 LTJV-11 BALTJV-11 BALTV-12 V-12 FLINKBEIN KOCIMIÊTKA kyynärnivel 0/0 lonkkanivel B/B ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali) PENTULAATIKON LAIDALTA KENNEL FLINKBEIN Sarjassa esittelemme aina kulloinkin pentulaatikossa olevan pentueen kasvattajan. Tällä kertaa vuorossa kennel Flinkbein ja Taija Tuohilampi. Tämä sopiikin erityisen hyvin, sillä Flinkbein oli myös vuoden 2017 Paras PON kisan paras kasvattaja! MITEN KAUAN OLET KASVATTANUT PONEJA? Koiraharrastukseni olen aloittanut varsinaisesti jo pikkutyttönä saksanpaimenkoirilla ja ensimmäinen PON tuli taloon vuonna Olen PON-rotujärjestömme perustajajäseniä, ja ollut aktiivisesti mukana yhdistyksemme toiminnassa jo aivan sen perustamisesta, vuodesta 1989, alkaen. Ensimmäinen PON-pentueeni syntyi , eli kasvatustoiminnassani tuli jo 27 vuotta täyteen. MIKÄ SAI SINUT VALITSEMAAN JUURI TÄMÄN RODUN? Ensimmäinen polskimme, Anuska Zlaty Ranc Cs tuli taloomme kesällä 1989, Tsekkoslovakiasta, Eestin kautta, vaihdossa collien pentuun. Vieraillessani Eestiläisen ystäväni luona, katselimme kuvia eri koiraroduista, etsien mahdollista koiraa, jonka ystäväni voisi minulle hankkia maksuksi collien pennusta. Katseeni osui lammaskoiran kaltaiseen karvakasaan, jolla oli hyvin vaikea nimi. Seuraavana syksynä sain häneltä kirjeen. Hän oli varannut minulle Tzekkoslovakiasta PONin pennun. Niinpä jäin odottelemaan. Pentue syntyi huhtikuun alussa, ja kesällä menin noutamaan ensimmäistä PONiani. MITÄ OMINAISUUKSIA PIDÄT TÄRKEÄNÄ KASVATUSTYÖSSÄSI? Kasvatustyössä kiinnitän erityistä huomiota vahvoihin emälinjoihin; pyrin käyttämään monessa polvessa hyvin periyttäviä narttuja, jotka astutan sopivalla uroksella. Jalostusvalintoja tehdessäni pyrin mahdollisimman pitkälle huomioimaan myös aikaisempien yhdistelmieni ominaisuudet. Tärkeinä ominaisuuksina polskissa pidän, että se on hermorakenteeltaan tasapainoinen, vaikka aktiivisuus kuuluu myös ihanne polskille. Terveys, totta kai, on äärimmäisen tärkeää. Rakenteesta tärkein ominaisuus ovat liikkeet. Polski owczarek nizinny liikkuu rennosti ja sulavasti, maatavoittavin pitkin askelin. 6

7 Tämä on mahdollista vain, jos koira on harmonisesti rakentunut, jos sekä etu- että taka- kulmaukset ovat oikeat. Liikkeisiin kiinnitän erityistä huomiota, sillä rakenteelliset virheet näkyvät juuri liikkeissä. MILLAINEN PON SINUA ITSEÄSI VIEHÄTTÄÄ? Itsenäinen, itsepäinen, kauniisti liikkuva, eläväinen mutta hermoiltaan hallittu. MITKÄ OVAT KASVATUSTYÖSI KESKEISET TAVOITTEET? Tavoitteeni on terveen, hyväluonteisen, hyvärakenteisen ja rodunomaisen tyypin ylläpito. Pyrkimyksenä on kasvattaa koiria, joiden kanssa on mukava harrastaa missä tahansa lajissa, myös näyttelyissä, mutta jotka sopivat myös perhekoiriksi. Terveyteen olennaisena osana kuuluva koirien terve rakenne, on asia johon haluan panostaa kasvatustyössäni. Jalostukseen käytän tutkittuja ja rotuyhdistyksen jalostussuositukset täyttäviä yksilöitä. Yritän myös löytää uusia linjoja, jotta geenipohjaa täällä saataisiin laajennettua. Perinnöllisen monimuotoisuuden vaaliminen on tärkeää rodun elinvoimaisuuden ja terveyden vuoksi, sillä sen lasku saattaa johtaa esimerkiksi perinnöllisten sairauksien lisääntymiseen. MILLAISENA NÄET RODUN TULEVAISUUDEN SUOMESSA? ENTÄ MIHIN USKOT RODUN KEHITTYVÄN? Suomessa on suhteellisen pieni määrä kasvattajia. He ovat kuitenkin työlleen hyvin omistautuneita ja motivoituneita. Myös muutama uusi kasvattaja on tulossa rotuun. Yhteistyöllä ja avoimuudella saamme asiat toimimaan ja rodun elämään. Mielestäni polski owczarek nizinnyjen JTO (Rotukohtaisen jalostuksen tavoiteohjelma) sanoo tämän parhaiten: Todennäköisesti rotu tulee pysymään tulevaisuudessakin samanlaisena, kuin se tällä hetkellä on aktiivisten ihmisten seurakoirana, joka sopeutuu hyvin myös nykypäivän kaupunkielämään ja soveltuu erilaisiin harrastustoimintoihin. Sanoisin, että PONin tulevaisuus näyttää aika mukavalle. HÄNTÄ VASTAAN TÖPÖ? Olen itse aloittanut kasvatustyöni siinä vaiheessa, kun koiria vielä typistettiin. Siihen aikaan melkein kaikki polskit olivat hännättömiä. Toki töpö on lähellä 7

8 sydäntäni vieläkin, mutta en pidä huonona polskin pitkää häntääkään. Viime aikoina olen jättänyt kotiin pitkähäntäisiä yksilöitä, sillä niille jalostuskumppanin löytäminen on huomattavasti helpompaa. (HUOM!! Kennelliiton luonnontöpöä häntää koskevat ehdot) ETSITKÖ PENNUILLESI SIJOITUSKOTEJA, OLETKO KIINNOSTUNUT MUUNLAISESTA YHTEISTYÖSTÄ? Jokaisen mielenkiintoisen yhdistelmän kohdalla tulee vastaan tilanne, jossa kotiin tekisi mieli jättää nuori koira kasvamaan jalostustoiminnan jatkoa ajatellen. Useinkaan ei ole silti mahdollista enää lisätä koiralaumaa kotona. Tällöin sijoitus ja yhteisomistuskodit ovat se ihana vaihtoehto säilyttää jatkumoa näiden yhdistelmien kohdalla. MITÄ KOIRIA KOTONA TÄLLÄ HETKELLÄ? ENTÄ LAAJENNETUSSA LAUMASSA (SIJOITETUT JA MUUT YHEISTYÖKOIRAT)? Veteraani-ikäisiä koiria kotona ovat Tane, Tia ja Pipu. Nyt myös Minttu siirtyy veteraaneihin, eikä Nukellakaan ole vetskuihin aikaa kuin vuosi. Magi ja Onni ovat ns. keski-ikäisiä koiriani ja nuorisoon kuuluvat Sara, Jäbä ja Nita. Sijoitus- ja muita yhteistyökoiria löytyykin sitten vuosien varrelta erinäinen määrä. Pientä osaa koirista on käytetty jalostukseen ja osalle olen saanut olla ylpeä toinen omistaja. MERKITTÄVIN TAPAHTUMA KASVATTAJAN URASI VARRELTA? Vaikka kasvatustyö ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista ja mukaan on mahtunut myös surua ja vastoinkäymisiä, niin näiden vuosien aikana olen saanut suunnattoman määrän ihania ystäviä, miljoonakertaisesti onnea ja ikimuistoisia hetkiä, sekä paljon hyviä neuvoja kasvatustyöhöni. Minulla on ollut myös äärimmäisen hyvä onni saada aivan loistavia kasvatin omistajia, jotka ovat vieneet koiriaan eteenpäin niin näyttely- kuin koepuolellakin. Jotkut tapahtumat ovat kuitenkin nousseet ylitse muiden, todellisiksi TÄHTIHETKIKSI. Näitä ovat mm.: Puolan PON-kerhon esittämä ja Puolan Kennelliiton PON-jaoston myöntämä KUNNIAKIRJA, joka jaettiin Lodzin PON symposiumin yhteydessä Aikaansaannoksista polski owczarek nizinny rodun hyväksi tehdystä kehittämisestä ja edistämisestä. (Achievement in the Development and Promotion of the PON award) PUOLAN PON-KERHON KULTAINEN ANSIO- MERKKI joka myös jaettiin Lodzin PON symposiumin yhteydessä PUOLAN KENNELLIITON KULTAINEN ANSIO- MERKKI, kaikkein korkein kunniamerkki, jonka puolan kennelliitto ulkomaisille henkilöille myöntää the Polish kennel club golden badge. Merkin sain Puolan Club show n yhteydessä järjestettävässä Toisessa Kansainvälisessä PON Kongressissa. Minulle jaettu merkki oli numeroltaan 851. Puolalaiset itse tuntuivat kunnioittavan todella suuresti näitä mitalisteja, ja kohtelu oli tietenkin sen mukaista. Tuntui ruhtinaalliselle olla arvostettu eikä kukaan sivuuttanut asiaa pelkällä olankohautuksella. Onnitteluja tuli niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Puolan tärkein PON-näyttely, PON CLUB SHOW, on järjestetty nyt kaikkiaan 19 kertaa. Tänä aikana ainoastaan 2 ulkomaisen kasvattajan koiraa on koskaan voittanut näyttelyn. Kaikki muut voittajakoirat ovat aina olleet Puolalaisen kasvattajan kasvattamia koiria. Nämä kaksi ulkolaista kasvattia, jotka ovat ikinä kiilanneet puolalaisten koirien joukkoon, ovat vuonna 2001 Flinkbein Ekspanat vuonna 2008 Flinkbein Dla Kontekst. BEST IN SHOW POZNAN Elämäni ehdottomasti Suurimpiin Tähtihetkiin kuuluu rodun kotimaan Puolan, kansainvälisessä Voittajanäyttelyssä Poznanissa, saavutettu BEST IN SHOW -voitto, omalla kasvatillani, Flinkbein Godnosc. Rodun arvosteli puolalainen erikoistuomarituomari, PON -kasvattaja, Barbara Larska. FCI I -ryhmän koirat arvosteltiin lauantaina. RYP -kehissä oli ennenkin sijoitettu PON eja, muttei koskaan BIS- palkinnoille asti. Ryhmäkehissä tunnelma oli mahtava. Suosionosoitukset olivat valtaisat ja yleisö eli voimakkaasti mukana tunnelmassa. Tätä tunnelmaa ja tuota valtavaa onnentunnetta en tule koskaan unohtamaan. VUOLASVIRTAPALKINTO Koiranjalostuksen kehittämiseksi ja edesmenneen taitavan kynologin, DI Lauri Vuolasvirran ansioiden kunnioittamiseksi, on perustettu Vuolasvirta-palkinto, jonka SKL-FKK myöntää korkeimpana huomionosoituksena ansioituneille kasvattajille. Vuolasvirta-palkinnon olen saanut polskien ansiokkaasta kasvattamisesta Samalla palkinto on ensimmäinen, joka on myönnetty rodulle. Aikaisemmin olen saanut saksanpaimenkoirille ko. palkinnon ja jakotilaisuudessa olin ainoa, joka on saanut Vuolasvirta -palkinnon kahdelle rodulle. 8

9 PON Katselmus KLO 10:00 Pohjantila Joenperäntie 262, Loimaa Tervetuloa vuoden 2018 PON Katselmukseen Loimaalle. Tuomarina Tuula Savolainen. PON-kerhon katselmus on avoin kaikille PONeille, turistiluokka niille koirille, jotka eivät voi osallistua virallisiin näyttelyihin, esimerkiksi kives- tai purentavikaisille. Ilmoittautuminen katselmukseen mennessä! ILMOITTAUTUMINEN Ilmoittautuminen tapahtuu sivuilla olevan linkin kautta alkaen Löydät tällöin myös ilmoittautumisohjeet sekä osallistumismaksun maksamiseen tarvittavat tiedot sivuilta. Ilmoittautumisen yhteydessä on mainittava seuraavat tiedot: koiran nimi, sukupuoli, syntymäaika, isä ja emä, kasvattaja, luokka, omistaja, osoite ja arkistointitunnus suoritetusta osallistumismaksusta. Koiran kilpailunumeron saat katselmuspaikalla, erillistä näyttelykirjettä ei lähetetä! Osallistumismaksu Suomen PON-kerhon jäsenille, jotka ovat maksaneet v jäsenmaksun: 1. koira 28, toinen jne. samassa taloudessa asuva koira 15. Ei-jäseniltä 34 / koira. Suomen ulkopuolelta tulevat koirat voidaan maksaa paikan päällä. Katselmuspaikalla on tarjolla lounas. Lounaan tiedot, hinnan sekä maksamiseen tarvittavat tiedot päivitetään sivuille ilmoittautumisen alkaessa. 9

10 TERVEYSTULOKSET VIITEARVOT TGA Viitealue: T4/TSH-suhde < 20% negatiivinen 20% - 35% rajatapaus > 35% positiivinen T TSH < 12.0 sairas raja-alue ja > 30 tutkimushetkellä primäärin hypotyreoosin osalta terve BORGÅKERS REMEMBER MY NAME narttu, Ambergini s Almost Unreal Borgåkers Quanto Spettacolosa lonkkanivel A/B kyynärnivel 0/ selän spondyloosi SP0 (puhdas) nikamien epämuotoisuus VA0 (normaali) välimuotoinen lanne-ristinikama LTV 4 (6 tai 8 lannenikamaa) BORGÅKERS REALSPIDER FROM MARS uros, Ambergini s Almost Unreal Borgåkers Quanto Spettacolosa silmätutkimus: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia DUMBOSS CHANCE AMOUR narttu, Marquee Jigalorum Dumboss Bossanova T nmol/l TSH ng/ml T4/TSH TGA negatiivinen (0 % ) DRAQUE BIEN HASNA HADYA narttu, Flinkbein Wolec Ponadto Ofirka kyynärnivel 0/0 lonkkanivel B/B selän spondyloosi SP2 (aste 2, selkeä) välimuotoinen lanne-ristinikama LTV4 (6 tai 8 lannenikamaa) FLINKBEIN TENDENCJĘ DO PIĘKNA narttu, Świteź Z Gangu Długich Flinkbein Kocimietka lonkkanivel A/A kyynärnivel 0/ silmätutkimus ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali) FLINKBEIN TOWARZYSKA narttu, Świteź Z Gangu Długich Flinkbein Kocimietka lonkkanivel A/A kyynärnivel 0/ silmätutkimus ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia MARQUEE RAH-RAH uros Zodiak Gazda z Banciarni Marquee Itsy-Pitsy lonkkanivel C/C kyynärnivel 1/ selän spondyloosi SP0 (puhdas) välimuotoinen lanne-ristinikama LTV3 (epäsymmetrinen) 10

11 11

12 Odotetaanko kotiisi kesäpentua? Tai mikä estää järjestämästä koiramaisia kutsuja vanhemmankin karvalapsen kunniaksi? Aina löytyy hyvä syy juhlia! Pentupartyistä on tullut suosittu tapa toivottaa uusi perheenjäsen tervetulleeksi. Joko niin, että juhlia vietetään jo odotusaikana, kuten ihmisvauvojenkin kohdalla tai niin, että pentu itsekin pääsee osallistumaan juhlaansa. Jos malttaa odottaa juhlien järjestämistä niin pitkään, että pentu on jo kotona ja saanut ensimmäiset rokotuksensa, voi tällainen tilaisuus toimia hyvänä sosiaalistamistapahtumana. Kunhan vaan muistaa antaa sankarin itsensä määrätä tahdin ja että mahdolliset lapsi- ja koiravieraat suhtautuvat pentuihin ystävällisesti ja rauhallisesti. Ehkä koiravieraiden saapumista kannattaa porrastaa, niin ettei tilanne ryöstäydy käsistä. Ei ole kivaa viettää omia juhliaan sohvan alla piilotellen Kutsuissa ja koristelussa on hauska noudattaa teemaa, mutta varsinkin tarjoilupuoli antaa mahdollisuuksia hulvattomiinkin toteutuksiin, etenkin ihmisvieraille. Petiketti on vapaa! Kuvat: Nadja Nikko 12

13 RALLYTOKON KERHOMESTARUUSKISA 4.8. Rallytokon kerhomestaruudesta mitellään yhteistyössä TSKK ry:n kanssa järjestettävässä kisassa Littoisissa, Kultanummen kentällä, Aikataulu ja luokkajärjestys tarkentuvat myöhemmin. Tuomarina toimii Hannele Pirttimaa. Tiedustelut ja paikkavaraus PONkerhon jäsenille 2.7. alkaen klo Sara Kaaja, Osallistumismaksu PON-kerhon jäsenille 12 /koirakko. Varsinainen ilmoittautuminen tapahtuu Virkussa 2.7. alkaen. Paikalla on myös PON kerhon herkkupuffetti! Tervetuloa! ALOITTELEVIEN KOIRAKOIDEN KERHOMESTARUUSKISAT SALOSSA Tule kisailemaan aloittelevien mestaruuksista Saloon! Tänä vuonna aloittelevien mestaruuskisat käydään viimeisen möllirally-cupkisan yhteydessä Salon koirahallissa (os. Joensuunkatu 9). Samalla palkitaan cupkilpailun voittajat. Voit siis ilmoittautua PONisi kanssa seuraaviin kisoihin: möllirally-cup: nakkiluokka möllirally-cup: kilpa-alo (samalla aloittelevien rally-tokon mestaruuskilpailu) aloittelevien toko-mestaruuskilpailu (ns. Hihnaluokka) aloittelevien agilitymestaruuskilpailu Tuomareina kilpailuissa ovat: Suvi Mäkinen (rallytoko), Maija Mäki (aloittelevien toko) ja Juha Mäki (aloittelevien agility). Kilpailun hinta on 10 / kisa. Maksa osallistumismaksu ilmoittautumisen yhteydessä PON-kerhon tilille FI , viitenumerolla Ilmoittautumiset mennessä Maija Mäelle, maijamaki78(at)gmail.com 13

14 Mega-PON 2017: Lalo ja Elli haasteiden kautta voittoon Mega-PON-titteli on Ellillle suunnaton työvoitto. Lalon (Flinkbein Mezny Mit) kanssa treenaaminen on ollut haastavaa, sillä herra on positiivisessa mielessä itsenäinen, itsepäinen jäärä. Lalo on ollut melko epätyypillinen PON, koska kiinnostui ruuastakin vasta pari vuotta sitten 4-vuotiaana. Sen vuoksi ruokaa on voinut käyttää palkkiona vasta viime aikoina. Myöskään lelut eivät olleet aluksi tarpeeksi kiinnostavia, jotta olisivat toimineet palkkioina. PON voi olla ihanteellinen harrastuskoira ja olemmekin tavanneet useita oppivaisia (narttu)poneja. Riippuu ihan koirasta, mihin lajiin se syttyy. Lalo on alusta asti rakastanut agilitya ja päässyt vauhtiin radalla. Siinä palkkioksi on riittänyt vauhti ja esteiden suoritus. Parasta on ollut onnistunut yhteistyö koiran kanssa. Yhden riman pudotus agilityradalla ei ole niin vaarallista, jos suoritus on muuten onnistunut. Useimmiten putket ovat olleet epäonnistuneen radan syy. Jääräpäivänä putkihullu Lalo on voinut skannata radan jo lähdössä ja juossut suoraan hallin toisessa päässä olevan putkeen. Useimmiten Lalon kanssa on treenattu kerran viikossa, kun on ollut treenipaikka. Agility on siinä mielessä haastava harrastus, että pitää kuulua johonkin seuraan voidakseen kisata. Vain seuran jäsenenä voi hankkia kilpailulisenssin ja seuratoimintaan kuuluu usein talkoovaatimuksia. Toissa kesänä, kun Lalolla ja Ellillä ei ollut harjoittelupaikkaa, mieheni rakensi pihalle puomin. Hyppyesteet ja kepit meillä oli jo ennestään. Eli satsaamme Lalon harrastuksiin koko perhe. Käy koiran kanssa sitten näyttelyissä, kisoissa tai kokeissa, on oltava auto. Hallit ja kisapaikat ovat usein kaukana, eikä kulkeminen julkisilla liikennevälineillä onnistu. Osallistumismaksuista huolehtimisen lisäksi olen usein mukana kisa- ja näyttelymatkoilla, vaikka siitä tulikin entistä haastavampaa Ellin muutettua opiskelujen myötä Ilmajoelle. Lalon kanssa on kierrelty paljon näyttelyissä, vaikka ne eivät sitä kiinnostakaan. Varsinkin lämpimänä kesäpäivänä on kehän kiertelyn sijaan mukava sujahtaa tuomaripöydän alle varjoon. Toinen haaste ovat hallien hajut. Ne voivat häiritä ja kiinnostaa Laloa enemmän kuin itse tapahtuma. Tässä suhteessa toivottavasti ikä tuo lisää keskittymiskykyä. Lalolla on kohtuullisesti hoidettava turkki, jonka Elli on pitänyt säännöllisellä harjauksella kunnossa. Rally-tokoa ja tokoa on harjoiteltu pikkuhiljaa. Viime vuonna Elli tähtäsi Megapon-titteliin viemällä Lalon rallytokokisoihin, kun kahdesta lajista oli jo pisteet hankittuna. Kaikeksi onneksi Lalo oli oikeassa vireystilassa ja saikin hyvän tuloksen. Tiedossa oli, että tästä vuodesta tulisi harrastuksiin välivuosi Ellin varusmiespalveluksen vuoksi. Tänä vuonna koirien ollessa hoidossani Ellin varusmiespalveluksen ajan, pyrin huolehtimaan Lalon fyysisestä kunnosta ja koulutuksesta. Käyn Lalon kanssa kerran viikossa ohjatuissa rally-toko-treeneissä. Tätä sitten treenaamme ulkona pikkulenkkien yhteydessä ja kotona silloin, kun kovasti omasta äänestään pitävä koira haukkuu sisällä. Kummasti pieni aivotyöskentely hillitsee haukuntaa. Lisäksi olen treenaillut muiden koiriemme kanssa nose workkia ja voisimme Lalon kanssa ryhtyä harjoittelemaan kotona myös sitä. Kolmea PONia läheltä ja muutamia muitakin seuranneena olen havainnut, että ne tarvitsevat aivopähkinöitä. Tunnin lenkin jälkeen koirat ovat valmiita tekemään mitä vain, mutta vartin aivotreeni saa jo hetkeksi lepäämään. Nämä eivät siis ole toisensa poissulkevia. On vaatinut paljon työtä ja panostusta saada Mega-PONtitteli haastavan koiran kanssa. Suosittelen tavoittelemaan; silloin saadaan PONeille näkyvyyttä eri lajeissa. (Kirjoittaja on Aila Heinilä, ihanan Lallukan virallinen omistaja ja Ellin äiti) 14 Kuva Elli Heinilä

15 Mega-PON 2017: Nukke ja Taija kokemus ja yhteistyö harrastamisen perustana Taija Tuohilammen ohjaama Nukke (Flinkbein Laleczka) on toinen vuoden 2017 Mega-PON-tittelin ansainneista koirista. Parivaljakko keräsi pisteitä näyttelyistä, agilitystä sekä rally-tokosta. Seuraavassa Taija kertoo mietteitään tittelin saavuttamisesta ja harrastamisesta. Taijalle ja Nukelle Mega-PON-titteli ei ollut alun perin niinkään tavoite, vaan sattumalta realistiseksi käynyt saavutus. Ajatus iski mieleeni kesällä 2017 Riihimäen näyttelyssä. Nukellahan oli jo tuloksia kevään agi-kisoista sekä kesän näyttelypuolelta. Tajusin siinä nurmella istuessani, että itse asiassa siltä puuttuu vain yksi tulos jostain muusta lajista. Niinpä päädyimme treenailemaan rally-tokoa. Tavoitteet toteutuivat upeasti Nuken rallytokon 93p. tuloksen myötä, Taija kertaa. Kaiken kaikkiaan tie harrastusmaailmaan alkoi Taijan kohdalla jo vuosia sitten agilityyn tutustuessa. Hän on käynyt agilityssä neljän koiran kanssa. Nuken emän, Tian, kanssa olen harrastellut agilityä sen nuoruudesta alkaen, ja niinpä oli luonnollista, että myös Nukke lähti mukaan. Tia ja Nukke ovat myös ensimmäiset koirat, joiden kanssa olen ylipäätään uskaltautunut kisaamaan, Taija sanoo. Agility onkin hänen mielessään ykköslaji, vaikka laji on haastava vaatiessaan myös kovaa fyysistä kuntoa. Pitäisi saada itseään niskasta kiinni, ja alkaa oikein oikeasti tämä kunnonkohotus, Taija miettii. Rally-tokosta Taija on ollut positiivisesti yllättynyt ja toteaa lajin tulleen jäädäkseen heidän harrastuksiinsa. Hän miettii myös mahdollisesti tulevia lajeja: PK-lajeista ajattelin, että jälki voisi olla myös hyvä laji polskien kanssa. Myös pksuojelu on käynyt mielessä. Taija näkee kokemuksen vahvuutenaan kouluttajana: Minulla on varsin pitkän ajan kokemus kouluttamisesta erirotuisten ja erilaisten koirien kanssa. Olen itse aloittanut harrastustoimintani 14-vuotiaana ensimmäisen saksanpaimenkoirani myötä. Koulutin itse koirani, ja jäljillä kilpailimme voittajaluokkaan. Olen myös monien vuosien ajan toiminut koulutusohjaajana eritasoisille koirakoille ja päässyt näin tutustumaan erilaisiin koiriin, niiden koulutettavuuteen sekä koulutuksessa esiin tulleisiin ongelmiin. Hän ei siis ole ainoastaan näyttelyharrastaja, vaan kokemusta löytyy laajasti erilaisten koiraharrastusten myötä. Kouluttajan ohella myös koulutettavalla täytyy olla menestyjän ominaisuuksia. Taija toteaa Nuken oleva ohjaajaa hyvin lukeva koira: Se haluaa miellyttää ja toimia oikein, ja sitä on helppo kouluttaa ja ohjata. Yhteistyö Nuken kanssa on hyvin miellyttävää ja toimivaa. Treenaamassa Nukke ja Taija käyvät tällä hetkellä vain kerran viikossa Taijan treenatessa Saran kanssa agilityä kahdesti viikossa. Rally-toko -kisaan tähdätessämme harjoittelimme Nuken kanssa kauppareissujen yhteydessä sekä Klaukkalan City-marketin että Vantaan Jumbon parkkihallissa. Treenailimme joskus päivittäin, joskus muutaman kerran viikossa, hän muistelee. Koiran kanssa harrastaminen ei ole halvinta lystiä treeni- ja seuramaksujen myötä. Siksi Taija miettiikin tarkkaan kenen kanssa lähteä treenaamaan. Useamman koiran kanssa harrastaminen verottaa kukkaroa tuntuvasti, hän sanoo. Nuken kanssa harrastaminen on kuitenkin poikinut tulosta ja kaksikko voi olla ylpeä Mega-PON-saavutuksestaan. Taijasta PON soveltuu harrastuskoiraksi erityisesti, koska koira on hermorakenteeltaan rauhallinen, hyvämuistinen ja oppimishaluinen. Kun sen kanssa yhteistyö pelaa, on se helppo ja mukava kouluttaa, Taija toteaa. Ylipäätään parasta koiran kanssa harrastamisessa on Taijan mielessä yhdessä tekeminen. Kaikki treenaaminen, oli se mitä tahansa, kilpailumielessä tai vaan ihan omaksi ilokseen, tukee koiran ja ohjaajan välistä yhteistyötä, Taija sanoo jatkaen: palkitsevinta kaikessa, niin treenaamisessa kuin kilpailuissa, on tilanteet joista tuntee saavansa jotain uutta, kivat treenikaverit ja onnistuneet kisat. Aina ei tarvitse kisoista tulla tulostakaan, jos tuntuu että ne ovat menneet kivasti, koira on iloinen ja itse tyytyväinen yhteiseen suoritukseen. kuva Taija Tuohilampi 15

16 PARAS PON 2017 TULOKSET MEGA PON NARTUT FLINKBEIN MEZNY MIT om. Aila Heinilä FLINKBEIN LALECZKA om. Taija Tuohilampi PARAS NÄYTTELYPON UROKSET 33 p 30p 1. FLINKBEIN SZCZESLIWE SERCE 49 p om. Taija Tuohilampi 2. DRAQUE BIEN HIJA DE HESTIA 47 p om. Jamie Vallius 3. DRAQUE BIEN HASNA HADYA 43 p om. Minna Perttula 4. FLINKBEIN QUELLE JOIE 41 p 5. DUMBOSS CHANCE AMOUR 39 p om Vuokko Koskinen 6. QRISTA Z RODU ODRY 39 p om. Kristiina Viljanen 1. BORGÅKERS REAL SPIDER FROM MARS 53 p om. Maiju Mikkonen & Majka Borgström 2. BORGÅKERS QUESTO É MERLIN 44 p om. Majka Borgström 3. FLINKBEIN TALIZMAN 42 p om. Taija Tuohilampi 4. DRAQUEN BIEN BENZO BOLEK 38 p om Tarja Ihalainen 5. FLINKBEIN MEZNY MIT 29 p om. Aila Heinilä 6. MARQUEE VINNIE THE POOH 26 p om Anne Tarmaa 7. FLINKBEIN LALECZKA 30 p om. Taija Tuohilampi 8. LOVLIPON TWISTER 28 p om. Vuokko Koskinen 9. MARQUEE VOICE OVER 17 p om. Marika Jussila 10. BORGÅKERS QUSAMO CALLING 16 p om. Riikka Juntunen 11. BORGÅKERS SUPER-MYY 14 p om. Milla Holopainen ja Majka Borgström 12. FLINKBEIN TAJEMNICA TOBIE 6 p om. Taija Tuohilampi VETERAANIT UROKSET 7. DRAQUE BIEN HONOR DE HURIN 17 p om Tiina Heino ja Tuuli Harjunpää 8. SUKAN TURBO TENHO 12 p om. Camilla Ek 8. DUMBOSS CHARMANT CÖKKÖ 12 p om Vuokko Koskinen 9. FLINKBEIN QUASI PARFAIT 7 p om. Kristiina ja Teijo Viljanen 1. MARQUEE POOH-BAH 112 p om. Milla Holopainen 2. TALIZMAN FLINKBEIN KONTEKST 75 p om. Taija Tuohilampi 16

17 NARTUT 5. DRAQUE BIEN HIJA DE HESTIA 2 p om. jamie Vallius 1. BORGÅKERS VEEA S ADORABLE LADY om. Katja Vilkkilä 89 p 6. ANANAS HAJKO-NERITA 1 p om. Anni Heinilä PARAS RALLYTOKO PON 1. LOVLIPON THE NEXT GENERATION om. Suvi Mäkinen 18 p 2. MARQUEE UNUSUALLY HAPPY 13 p om. Saara Uljas 2. EMISJA Z GWIAZDA SIRIUS 80 p om. Vuokko Koskinen 3. FLINKBEIN FELKA PIEKNOSC 75 p om. Kristiina Viljanen 4. FLINKBEIN IDEALNA CALOSC 22 p om. Minna Perttula 3. FLINKBEIN ŁADNA JADEIT 12 p om Päivi ja Pauli Luukkonen 4. BORGÅKERS QUSAMO CALLING 9 p om. Riikka Juntunen 5. ANANAS HAJKO-NERITA 7 p om. Anni Heinilä 5. BORGÅKERS VEEA S STARBRAID 7 p om. Päivi Suonpää MARQUEE MUMBO-JUMBO om. Juha Mäki 7 p PARAS AGILITY PON 6. FLINKBEIN MEZNY MIT 4 p om. Aila Heinilä FLINKBEIN LALECZKA om. Taija Tuohilampi 4 p PARAS KÄYTTÖ PON 1. FLINKBEIN MEZNY MIT 57 p om. Aila Heinilä 2. FLINKBEIN LALECZKA 54 p om. Taija Tuohilampi 3. FLINKBEIN MARZENIE 14 p om. Maija Koski PARAS TOKO PON 1. LOVLIPON THE NEXT GENERATION om. Suvi Mäkinen 2. DRAQUE BIEN ARISTEO Y BALINT PARAS KASVATTAJA 11 p 6 p 1. CHLUBA CALYPSO VON DER MUSENBURG om. Wilma Puroila 68 p 1. FLINKBEIN 429 p 2. BORGÅKERS 353 p 3. DRAQUE BIEN 322 p 4. MARQUEE 309 p 2. MARQUEE UNUSUALLY HAPPY 57 p om. Saara Uljas 3. AMBERGINI S ALMOST UNREAL 44 p om. Milla Holopainen 4. FLINKBEIN ŁADNA JADEIT 9 p om. Päivi ja Pauli Luukkonen 5. DUMBOSS 119 p KUVAT: Taija Tuohilampi, Elli Heinilä, Majka Borgström, Milla Holopainen, Elli Heinilä, Sonja Syväpuro, Suvi Mäkinen 17

18 SUOMEN PON-KERHO FINSKA PON-KLUBBEN PÖYTÄKIRJA Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous. Aika Lauantai klo. 14:00 Paikka Salon Koirahalli Joensuunkatu Salo 1. Maija Mäki, kerhon hallituksen puheenjohtaja avasi kokouksen klo 14: Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Maija Mäki. Kokouksen sihteeriksi valittiin Merja Varjotie. Pöytäkirjantarkastajiksi valittiin Seija Tuohilampi ja Taija Tuohilampi, jotka toimivat tarvittaessa myös ääntenlaskijoina. 3. Kokous todettiin laillisesti koollekutsutuksi. Kokouskutsu julkaistiin PON-info lehdessä nro 1/2018 ja yhdistyksen internetsivuilla, sekä sähköisessä jäsenkirjeessä Kokous todettiin päätösvaltaiseksi ja esityslista hyväksyttiin kokouksen työjärjestykseksi. Lista läsnäolijoista pöytäkirjan liitteenä Maija Mäki esitteli hallituksen laatiman kertomuksen yhdistyksen toiminnasta vuonna Toimintakertomus hyväksyttiin. 5. Teijo Viljanen esitteli hallituksen selostuksen varainhoidosta vuonna 2017 ja toiminnantarkastajien lausunnon. Toiminnantarkastaja Pauli Luukkonen suosittelee tilinpäätöksen vahvistamista ja vastuuvapauden myöntämistä tilivelvollisille ja hallitukselle. Päätettiin vahvistaa tilinpäätös ja myöntää vastuuvapaus tilivelvollisille ja hallitukselle. 6. Maija Mäki esitteli hallituksen laatiman toimintasuunnitelman vuodelle Suunnitelma päätettiin hyväksyä toteamuksella, että tapahtumia voi järjestää enemmänkin, mikäli löytyy järjestäjiä. 7. Vahvistettiin hallituksen laatima talousarvio kuluvalle toimintavuodelle. 8. Hyväksyttiin yksimielisesti Polski Owczarek Nizinny -rodun Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma (PEVISA) ajalle Ohjelman sisältö: Siitokseen käytettävien koirien on oltava lonkkakuvattuja. Siitokseen hyväksytään koira, jonka lonkkien tutkimustulos on A-C. 9. Hyväksyttiin yksimielisesti Polski Owczarek Nizinny -rotukohtaisen jalostuksen tavoiteohjelma (JTO) ajalle Ohjelma pöytäkirjan liitteenä Kokoukselle ei esitetty muita asioita. 11. Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 14:15. Pöytäkirjan vakuudeksi Maija Mäki Merja Varjotie Pöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty Seija Tuohilampi Taija Tuohilampi 18

19 Suomen PON-kerho - Finska PON-klubben ry TOIMINTAKERTOMUS SUOMEN PON-KERHO Suomen PON-kerho - Finska PON-klubben ry:n virallinen rekisteröintipäivämäärä on Yhdistyksen tarkoituksena on edistää polski owczarek nizinny -rotuisten koirien kasvatusta ja jalostusta Suomessa. Tätä toteutetaan antamalla opastusta ja neuvoja jäsenille, järjestämällä rodun katselmuksia ja harjoittamalla julkaisu- ja tiedotustoimintaa. HALLITUS 2017 Hallitus valittiin vuosikokouksessa ABC Lohjalla. Hallitus järjestäytyi seuraavasti: Puheenjohtaja: Maija Mäki Varapuheenjohtaja: Suvi Mäkinen Hallituksen muut jäsenet: Aila Heinilä, Saara Uljas, Ulla-Maija Nikko, Taija Tuohilampi ja Teijo Viljanen Hallituksen sihteeri: Merja Varjotie Muista toiminnoista vastasivat: Jäsensihteeri: Taija Tuohilampi Rahastonhoitaja: Teijo Viljanen Varsinainen toiminnantarkastaja: Pauli Luukkonen Varatoiminnantarkastaja: Joni Rantanen TOIMIKUNNAT JA MUUT LUOTTAMUSTOIMET VUONNA 2017 Jalostustoimikunta: Vuokko Koskinen (koollekutsuja), Christina Drake, Taija Tuohilampi, Marika Toivonen ja Kristiina Viljanen Kilpailutoimikunta: Suvi Mäkinen (koollekutsuja), Saara Uljas ja Wilma Puroila Näyttelytoimikunta: Maija Mäki, Merja Varjotie ja Joni Rantanen Ohjelmatoimikunta: Ulla-Maija Nikko (koollekutsuja) ja Merja Varjotie Tuotemyynti: Pauli Luukkonen Pentuvälitys: Suvi Mäkinen PON-INFO/Tiedotustoimikunta: Ulla-Maija Nikko (päätoimittaja), Anni Heinilä ja Frida Pessi, (taitto), Elisa Rahikainen, Teijo Viljanen (kotisivut) YHDISTYKSEN KOKOUKSET JA JÄSENISTÖ Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous pidettiin sunnuntaina Koirakoulu TassuTreenin tiloissa Espoossa. Yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidettiin sunnuntaina Salon Koirahallissa. Yhdistyksen hallitus kokoontui toimikauden aikana kuusi kertaa. Jalostustoimikunta kokoontui kuusi kertaa vuoden 2017 aikana keskittyen PEVISA:n ja JTO:n päivittämiseen. Kokoukset toimikunnan sisällä on pidetty osittain Skypen avulla. Yhdistyksen jäsenet Toimikauden lopussa yhdistyksessä oli 68 maksanutta varsinaista jäsentä 5 perhejäsentä ja 4 pentujäsentä. Jäsenistöstä poistettiin jäsenmaksunsa laiminlyöneet jäsenet kahden muistutuksen jälkeen. 19

20 TALOUS Yhdistyksen talous säilyi vuoden aikana lähes ennallaan. Tavaravarastosta poistettiin huivit, jotka jaettiin eri tilaisuuksissa palkintoina ja tehtiin 10% poisto rallytokotelineille. Ilman poistoja tilikauden ylijäämä on 192,04 ja poistojen jälkeen 136,80 euroa. Taseen arvo vuoden lopussa oli 3156,41 euroa. Toimintaa on rahoitettu jäsenmaksuilla, PON-katselmuksella, match showlla ja kahdella virallisella tokoja rallytokokokeella. JÄSENYYDET JA OSALLISTUMISET Yhdistys on Suomen Seurakoirayhdistyksen ja Uudenmaan Kennelpiirin jäsen. TIEDOTTAMINEN Sisäinen tiedottaminen kuten kokouskutsut ja tilannekatsaukset on hoidettu PON-infossa ja yhdistyksen verkkosivuilla sekä sähköpostitiedotteilla ja Facebook-foorumilla. Lisäksi tiedottamista tehdään vuoden 2017 aikana perustetussa PON harrastaa -blogissa. PON-info ilmestyi vuoden aikana neljä kertaa. Kevät- ja vuosikokouskutsu julkaistiin PON-infossa, kotisivuilla ja Facebookissa, sekä lähetettiin sähkopostilla/postilla jäsenille jäsenmaksupyynnön yhteydessä. TOIMINTA Yhdistyksen hallitus järjestäytyi tammikuussa. Yhdistyksen katselmus pidettiin 18. helmikuuta Kennelliiton harjoitustilassa Klaukkalassa. Katselmukseen osallistui 38 koiraa. Tuomarina toimi Maritha Östlund-Holmsten Ruotsista. Kevätkokouksen yhteydessä 12. maaliskuuta järjestettiin nosework-koulutus Koirakoulu Tassutreenin tiloissa Espoossa. Huhtikuussa pidettiin Helsingissä kerhon tokopäivä ja Ruskossa kilpailtiin kerhomestaruuksista virallisen tokokokeen yhteydessä. Kokeen tuomarina toimi Ralf Björklund ja kokeeseen osallistui kolme PONia. Huhtikuussa pidettiin myös turkinhoito-webinaari. Toukokuussa järjestettiin jäljestyspäivä Tammelassa. Heinäkuun 9. päivä oli SSKY:n erikoisnäyttely Nastolassa. Erikoisnäyttelyyn osallistui seitsemän PONia. Elokuun 20. päivänä järjestettiin match-show ja mölli-rallytokokoe Turun Kupittaalla. Elokuussa oli myös yhdistyksen vuosikokous Salon Koirahallilla, jonka yhteydessä pidettiin myös kerhon rotupäivä. Päivän aikana tutustuttiin Do as I do -koirankoulutusmenetelmään ja kilpailtiin aloittelevien koirakoiden kerhomestaruuskilpailut. Syyskuussa järjestettiin rallytokon mestaruuskilpailut Ruskolla virallisen rallytokokokeen yhteydessä. Kokeeseen osallistui seitsemän PONia. Myös agilityn mestaruuskilpailu pidettiin syyskuussa. Lokakuussa järjestettiin virikerata-tapahtuma ja marraskuussa kokoonnuttiin suunnittelemaan seuraavan vuoden toimintaa. LOPUKSI Vuosi 2017 oli aktiivinen ja kerhon järjestämiä tapahtumia oli useita. PONeja on ollut useissa näyttelyissä ja kilpailemassa tokossa, rallytokossa, agilityssa ja pk-lajeissa. Pääosa yhdistyksen tapahtumista on sijoittunut Turun ja Helsingin ympäristöön. Tiedottaminen on ollut laajaa ja monipuolista. Koiraharrastusten esittelyyn on panostettu perustamalla uusi PON-harrastaa blogi. Jäsenmäärä on pysynyt lähes ennallaan. Kerhon tulevaisuus näyttääkin toistaiseksi turvatulta ja positiiviselta. 20

21 21

22 22

23 SUOMEN PON-KERHO FINSKA PON-KLUBBEN 23

24 24

25 TERVETULOA SUOMEN PON-KERHON VUOSIKOKOUKSEEN KLO 13:00 Pohjantilalle Joenperäntie 262 Loimaa Kokoukselle voi esittää asioita päätettäväksi ilmoittamalla niistä viimeistään kaksi viikkoa ennen kokousta kerhon sihteerille sähköpostitse osoitteeseen 6) 7) 8) 9) 25

26 YKSIN KOTONA? Pentu uudessa kodissa: Eroahdistus Teksti Anu Leppänen, Kuvat Anu Leppänen, Majka Borgström, Lähteenä mm. Tuire Kaimion kirja Pennun Kasvatus Viime lehdessä tutustuimme koiran sisäsiisteyskasvatukseen sekä Suomen PON-kerhon sisäsiisteyskyselyn tuloksiin. Tässä numerossa onkin vuorossa yksinolon opettelu ja eroahdistus. Koira on laumaeläin, jolle yksinjääminen on aina ikävä asia, mutta suurin osa koirista oppii harjoittelun kautta odottamaan ihmistensä paluuta rauhallisin mielin. Yksinolemiseen liittyvät ongelmat voidaan karkeasti jaotella kahteen ryhmään: koiralla voi olla eroahdistusta, tai sillä voi yksinkertaisesti olla liian tylsää jaksaakseen olla pitkän päivän nätisti. Tärkeää yksinoloharjoituksissa on se, että ne aloitetaan heti. Ensin pentua ei jätetä kokonaan yksin kotiin, vaan se voidaan jättää esimerkiksi koiraportin taakse pois keittiöstä, suihkun ajaksi yksin oven taakse ja niin edelleen. Ylipäänsä koiraa ei kannata opettaa siihen, että se voi koko ajan olla ihan kiinni omistajassaan, vaan kannustaa sitä pienen etäisyyden pitämiseen näin sen voi olla helpompi sietää myös kokonaan yksin olemista. Pienen pennun elintilaa kannattaa rajata varsinkin aluksi, mutta on huomattava, että ns. häkittämisen Suomessa kieltää eläinsuojelulaki. Tulee siis huolehtia siitä, että pennulla on tarpeeksi suuri tila (esimerkiksi suuri pentuaitaus tai asunnon yksi huone) oleskeluhuoneenaan. Kannattavaa on rajata tilaa esimerkiksi koiraporteilla, sillä pentu saattaa olla rauhallisempi nähdessään tilansa ulkopuolellekin suljetun oven takana piippaa moni aikuinenkin koira. (haukkuminen, vinkuminen, ulvominen) tai tuhoamalla (esimerkiksi kenkiä, ovenkarmeja tai huonekaluja) vaikka sillä ei varsinaista eroahdistusta olisikaan. Jos sinulla kuitenkin on koira, jolle kehittyy tai on kehittynyt eroahdistus, on sen korjaaminen huomattavan paljon hitaampaa kuin pienen pennun opettaminen yksinjäämiseen. Eroahdistuskoiran opettaminen yksinoloon on pitkäjänteistä työtä, joka voi vaatia suuria ponnistuksia ja uhrauksiakin omistajalta. Jos tilanne pääsee pahaksi, eivätkä niin sanotut kotikonstit enää auta, kannattaa omistajan ottaa rohkeasti yhteyttä ammattimaiseen ongelmakoirakouluttajaan tai ainakin ottaa asia puheeksi kokeneempien koiranomistajien kanssa. Elämä eroahdistuskoiran kanssa voi olla hyvin rankkaa ja muilta saatu tuki voi olla tärkeää, jotta koirasta ja sen kanssa olemisesta jaksaa myös nauttia, haasteista huolimatta. Esimerkiksi Tuire Kaimion kirjassa Pennun kasvatus on esitetty yksityiskohtaisesti eräs askel askeleelta etenevä malli yksinoloharjoituksiin, ja suosittelen siihen tutustumista, mikäli asia mietityttää enemmän. Pientä pentua ei ihannetapauksessa jätetä lainkaan yksin pitkiksi ajoiksi, ennen kuin on varmaa, että lyhyemmät yksinolot sujuvat. Älä koskaan jätä koiraa yksin sen pursutessa energiaa, vaan ulkoiluta se ensin kunnolla ja puuhaile sen kanssa hetki. Jos koira tuntuu olevan päivän aikana levoton, kannattaa harkita esimerkiksi päivän pitkän lenkin siirtämistä aamuun jos siihen vain mitenkään itse pystyy. Älä kuitenkaan innosta koiraa liikaa juuri ennen yksinjäämistä, tai ota siihen erityistä kontaktia ennen lähtöä tai lähtörituaalien aikana. Jos koira yhdistää ihmisen lähtemisen ja kivan tekemisen loppumisen jääden yksin kotiin kiihtyneenä tai innostuneena, se voi turhautua ja alkaa oireilla esimerkiksi äänellä 26

27 POLSKINOMISTAJIEN VINKIT YKSINOLOHARJOITUKSIIN SUOMEN PON-KERHON EROAHDISTUSKYSELY Asteittainen yksinolo (ensin vain eri huoneeseen, ensin lyhyt aika) Aktivointilelut Pentu jätetään yleensä ilman ihmistä perheen muiden koirien kanssa, mutta harjoitellaan myös kokonaan yksin olemista (esim. aikuisten koirien lenkin ajan) Lähtemisestä ei tehdä numeroa Ei jätetä kokonaan yksin aina seurana edes toinen koira Jos koira jää ääntelemään, odotetaan ulkona kunnes hiljenee omistajan palaaminen on palkkio hiljentymisestä Mielekkään tekemisen tarjoaminen Tottelevaisuuskoulutus Rajattu, turvallinen alue yksinollessa Polskinomistajien vinkit eroahdistusoireiluun Koiran väsyttäminen kunnolla ennen yksinjäämistä Yksinjäämistilanteen rauhoittaminen: Ei saa hössöttää Helposti oireilevalla koiralla eroahdistus voi nousta pintaan esim. muuton jälkeen, mutta lievittyy taas aikanaan. Yksinoloa voi harjoitella aina uudelleen eri paikoissa. Aktivointilelun tai muun tekemisen jättäminen koiralle Yksinoloajan rajoittaminen: Joillakin koirilla oireilu alkaa vasta, kun koira on ollut tuntikausia yksin. Ahdistunutta koiraa auttaa, kun omistajalla on selkeät säännöt ja rutiinit. Toisten koirien seura Digital Dogsitter Koiraa ei jätetä vieraaseen paikkaan yksin yhtäkkiä, ettei oireilu pääse koskaan lähtemään käsistä. Vastauksia saatiin 43 koirasta, joista 23 oli narttuja ja 20 uroksia. Kuten edellisessäkin numerossa, on tässäkin kyselyssä otoskoko sen verran pieni, että kaikkiin tulkintoihin täytyy suhtautua varauksella varmoja, tilastollisesti merkittäviä eroja on vaikea näin pienestä joukosta saada, ainakin allekirjoittaneen aloittelevilla analyysitaidoilla. Toivon kuitenkin, että tulokset ovat lukijoille yhtä mielenkiintoisia kuin minulle, vaikka eivät koko totuutta aukottomasti kertoisikaan. Jokainen koira on kuitenkin yksilö, ja eri käytösten takana on niin monia eri tekijöitä, ettei yksinkertainen kysely niitä pysty erottelemaan. Tässä kyselyssä eroahdistusoireilu jakautuu niin, että ongelmaton yksinolo tai vain lievä oireilu yksin jäädessä kattaa noin kolme neljäsosaa polskeista: 80% uroksista (60% ei mitään ongelmia) ja 60% nartuista (noin 48% ei mitään ongelmia). Voimakas oireilu, ns. oikea eroahdistus, vaikuttaa siis olevan yleisempää nartuilla kuin uroksilla. Polskille tyypillinen oireilu vaikuttaa olevan hieman yleisemmin ääntelyä kuin tuhoamista, vaikka niitäkin koiria on, jotka tekevät molempia. Lohdullista lienee se, ettei yksikään koira, joka on kärsinyt voimakkaasta oireilusta tuhoamalla, muttei äänellä, ole jatkanut sitä koko elämäänsä, vaan kaikilla se on rajoittunut johonkin elämänvaiheeseen. Toisaalta kyselystä nousi myös kolme koiraa (7%), jotka ovat oireilleet voimakkaasti sekä äänellä että tuhoamalla läpi elämänsä, eikä mikään tunnu auttavan eroahdistukseen. Toisin kuin ehkä oletin, ihmisten kotonaoloaika, koiraseura, lauman muiden koirien eroahdistusoireilu tai tietoiset yksinoloharjoitukset eivät näytä vaikuttavan oikeastaan lainkaan niihin koiriin, joilla ei eroahdistusoireilua ole. Järkeenkäypää on se, että yksinoloa harjoitellaan tietoisesti enemmän juuri niiden koirien kanssa, joilla esiintyy jonkinlaista oireilua. Todennäköisesti tämä johtuu vain siitä, että omistajat tunnistavat koiran erityiset tarpeet yksinolon harjoittelussa, mutta on myös mahdollista, että joissakin tapauksissa yksinolon oppiminen pikkupentuna on jostakin syystä epäonnistunut, ja sitä on jouduttu paikkaamaan erityisesti harjoittelemalla. Erikoista ja äärimmäisen mielenkiintoista tuloksissa on kuitenkin se, että kyselyn mukaan koiran voimakas eroahdistusoireilu on todennäköisempää, jos kotona ei ole muita koiria tai muilla koirilla ei ole eroahdistusta, kuin jos kotona on jo eroahdistuskoira! Toisaalta nartuista, joiden omistaja on ollut kotona yli kuukauden tai kauemmin yhdelläkään ei esiintynyt voimakasta tai koko elämän jatkuvaa oireilua uroksilla tällaista eroa ei ole havaittavissa. 27

28 PAULIN PENTUKOULU Teksti ja kuva: Pauli Luukkonen PYSÄHTYMINEN LIIKKEESTÄ Viime numerossa harjoiteltiin seis-käskysanaa. Koiran ymmärtäessä seis-sanan merkityksen, voidaan alkaa harjoittelemaan liikkeestä pysähtymistä. Tässä muutama vinkki: Etupalkan käyttö. Tarvitset avustajan, joka ensin näyttää namikuppia koiralle ja siirtyy jonkin matkan päähän (n. 10 m ) laittaen kupin maahan. Koira vapautetaan namille ( käskysana vapaa tai nami tms. ), käsky seis koiran ottaessa muutaman askeleen, jos koira ei kuuntele vaan jatkaa namille, avustaja sulkee namikupin kädellä tai nostaa kupin maasta. ÄLÄ toru koiraa, vaan haet tai kutsut koiran takaisin luoksesi. Älä tee kovin montaa toistoa, jos koira ei pysähdy. Harjoittele välillä seurauttamalla koiraa ja pysäytät koiran vierellesi (viime numerossa harjoiteltiin ) ja siitä vapautat koiran namille. Isot kehut ja leikkiä koiran kanssa. Tämän jälkeen kokeile uudestaan liikkeestä, pysäytä koira aluksi melko lähellä sinua ja vasta pysäytyksen tullessa varmemmaksi lisää etäisyyttä. Takapalkalla avustaja on namikupin kanssa koiran takana ja sinä siirryt sopivan matkan päähän. Kutsu ja pysäytä koira melko alkumetreillä. Avustajan kannattaa olla nopea, koska koira aluksi ryntää melko varmasti suoraan taakse namille. Takapalkka harjoittelussa, koiran pitäisi osata istua ja odottaa vapautuskäskyä. Ulkona voit harjoitella lelun kanssa. Jätä koira (näytä lelu tai pallo koirallesi) ja siirry reilun matkan päähän. Kutsu koiraa, heitä lelu koiran yli ja anna samanaikaisesti käskysana Seis /seiso. Koira melko varmasti pysähtyy ja ryntää heittämäsi lelun perään. Muista kehua ja leikkiä koirasi kanssa - tee harjoittelusta koiralle aina mukava tapahtuma! Kestoltaan lyhyitä harjoitteluja, joita voit tehdä ulkoillessa kaverisi kanssa. Jätä harjoittelu aina väliin, jos itselläsi on huono fiilis. Vinkki: Lelu kannatta heittää yläkautta, jolloin koiralle tulee ajan kanssa jo pelkästä käden heilautuksesta pysähtymismerkki. LUOPUMINEN Luopumisella koira oppii jättämään haluamansa asian käskystä, joten tämä on erittäin hyödyllinen asia. Harjoittele pennun kanssa lyhyitä jaksoja usein. Mene lattialle istumaan nami kädessä ja laita käsi nyrkkiin. Anna koiran yrittää tavoitella namia. Älä tee mitään, ennen kuin koira katsoo muualle tai vetää kuonon pois. HETI kehut ja palkka TOISESTA kädestä (kannattaa pitää palkkakäsi selän takana ). Jätä-käskyn voit lisätä alkuvaiheessa, kun koira lopettaa vähäksi aikaa nuuskimisen. Palkka ja jätä samanaikaisesti. Pikkuhiljaa vaikeutetaan harjoittelua. Koira hihnassa, heitä nami lattialle ja käskysana jätä. Pidä hihna siten ettei koira ylety namille. Voit toistaa käskyä muutaman kerran. Odota kärsivällisesti kunnes koira istuu tai lopettaa vetämisen namia kohti. Isot kehut ja palkka joko taskustasi tai nosta itse nami maasta koiralle. Paljon harjoitusta ja kannattaa vaihdella paikkaa koko ajan. Ulkona sama juttu. Tee taitojen kasvaessa esim. houkutusrata (herkkuja, leluja ym. ). Muista kehua ja palkita usein onnistuneesta suorituksesta myös leikkimällä koirasi kanssa. 28

29 Tellun koulutuspäiväkirja 2 Teksti ja kuva: Saara Uljas Tellu on nyt tätä kirjoittaessa karvan yli 9 kuukautta ja on kasvanut hurjasti. Se on reipastunut aika paljon muutaman viime kuukauden aikana, joka tietenkin ilahduttaa kovasti. Itselleni on ollut oppimisen paikka, että se ei kuitenkaan jaksa samalla tavalla kuin puolisiskonsa Susu samassa iässä, vaan vaatii treenien jälkeen enemmän aikaa palautumiseen. Uskon kuitenkin, että olen onnistunut melko pitkälti etenemään Tellun ehdoilla, eikä tarkoitukseni suinkaan ole polttaa sitä loppuun vielä pentuna. Arkielämässä iso edistys on tapahtunut yhteisulkoiluissa. En oikein uskalla ottaa koulutustaidoilleni siitä kunniaa, koska minusta tuntuu, että Tellu ottaa itsekseen isommista paljon mallia ja on nyt oppinut nätisti lenkkeilemään vetämättä tien reunassa, kun kerran muutkin niin tekevät. Se, että kaikki kolme voi nyt viedä kerralla ulos ilman totaalista hermoromahdusta, helpottaa tietenkin arkea suunnattomasti. Tosin ulkoilut eivät ole kauheasti kevään kuluessa nopeutuneet, sillä nyt sulaneen lumen alta on taas paljastunut lauman suurin herkku, rusakon papanat, joiden imuroimiseen voidaan käyttää pika ulkoilullakin tovi jos toinenkin Tasapainotyynyjä myydään monissa sekatavarakaupoissa ja joskus myös esim. Lidlissä alle kahdella kympillä. Sen kanssa treenaaminen aloitetaan siitä, että koira sheipataan (eli poimitaan pikkuhiljaa oikea käytös ilman houkuttelua tms.) laittamaan etutassunsa tyynylle. Harjoittelu aloitetaan siitä, että koira katsoo tyynyä, tai reippaamman koiran kyseessä ollessa menee sitä tutkimaan, ja juuri sillä hetkellä naksautetaan tai sanotaan palkkasana ja heitetään nami poispäin tyynystä. On tärkeää tarkistaa, että koira näkee namin heiton, koska ainakaan omat koirani eivät kovin aktiivisesti käytä silmiään, vaikka tukka onkin ponnarilla treeneissä. Namien on myös suotavaa olla helposti kentän/maton väristä erottuvia, jottei niiden etsimiseen tuhraannu liikaa aikaa. Kun pentu on näin saatu laittamaan molemmat etukäpälät alustalle (mikä ei yleensä vie kovin paljon aikaa, jos palkkaa oikein), voidaan asettua sen eteen ja käyttää vähän houkuttelua apuna. Itse olen laittanut namikäden pennun nenän eteen ja lähtenyt hitaasti kiertämään tasapainotyynyä niin, että namikäsi on koko ajan pennun nenän edessä. Koira yleensä ottaa jossain vaiheessa takatassulla askeleen vastakkaiseen Tellun koulutuksessa harrastuspuolella on edelleen keskitytty perusasioihin, erityisesti perusasentoon ja seuraamisen alkeisiin, koska ne ovat pohja molemmissa tavoitelajeissa. Perusasentoa olen opettanut sekä Susulle että Tellulle tasapainotyynyn avulla. Tavoite on, että koira mieltää perusasento/ seuraamiskäskyn (meillä sivu ) tarkoittavan oikeaa paikkaa, eikä niinkään asentoa. Toivon koiran lavan olevan jalkani kohdalla, pää seuratessa hieman jalan edessä. Tasapainotyyny auttaa koiraa hahmottamaan takapään käyttämistä, joka on erityisen tärkeää harrastuskoiran lihaksistolle ja muutenkin tärkeä taito erityisesti rallytokossa. Huomiota on kiinnitettävä siihen, että itse seisoo sopivassa paikassa, jotta koiran on ylipäätään mahdollista tulla oikeaan asentoon. Palkkaan perusasentoa paljon ja sen tarjoaminen on osa jokaista harjoituskertaa, jotta siitä rakennetaan koiralle erityisen palkitseva asia ja toisaalta myös turvallinen paikka vieraassa ympäristössä. 29

30 suuntaan, tavallaan väistää alta. Taas oikea kuittaushetki on yksikin askel, namin voi antaa suoraan suuhun, jos haluaa jatkaa harjoitusta. Jos pentu tippuu pois tyynyltä, palkataan taas etutassut. Samaan aikaan olen opettanut pennulle perusasennon paikan siten, että olen pyytänyt sen istumaan ja sitten mennyt sen viereen itse oikeaan kohtaan. Kun pentu ottaa kontaktia, sanon sivu ja heti perään kuittaus ja palkka. Näitä toistoja kannattaa tehdä useita. Kun edessä pyöriminen tasapainotyynyllä sujuu kierroksen verran, ja mielellään molempiin suuntiin, voidaan siirtyä koiran sivulle. Itse aloitin nojaamalla kevyesti kohti koiraa, ja palkkasin taas yhdestäkin askeleesta takajalalla. Kun se sujui useampia askeleita, aloin opettaa myös toiseen suuntaan. Askeleen ja kontaktin yhteydessä vahvistetaan joka kerta myös sivu käskyä. Kun siirtymät sujuvat, voidaan mukaan ottaa pysähdys. Jos pentu ei heti istu, sen voi kädellä houkutella istumaan ja sitten palkata siitä. Palkkaan vuorotellen liikettä ja istumista, jotta pentu kuitenkin koko ajan liikuttaa takamustaan eikä ala hinata sitä pitkin maata siirtyessään. Kun istuminen sujuu pysähtyessä, mukaan otetaan varsinainen perusasentoharjoitus. Alkuasennossa koira on noin 10 cm päässä ohjaajan jalasta, tassut korokkeella. Sanon käsky-sanan, ja pennun pitäisi ymmärtää tulla sivulle. Mikäli se ei liiku, voin itse liikkua hiukan siitä poispäin. Pikkuhiljaa matkaa voi pidentää koiran taitojen kehittyessä siten, että se on lopulta ohjaajan oikealla puolella, ja sieltä sivukäskyllä tulisi siirtyä vasemmalle oikeaan paikkaan. Näin olen saanut rakennettua koirilleni perusasennon, johon tullaan takapäätä käyttäen siististi ja nopeasti. Kuitenkin ne aina tuppaavat vähän hyppimään, kun vauhti lisääntyy, Tellu varsinkin on oikea pomppurotta. Pennun kanssa en puutu hyppimiseen yms. epätarkkuuteen, sen aika tulee mielestäni myöhemmin kokeneemman koiran kanssa. Samaan aikaan olen myös erikseen samalle sivukäskylle sheipannut seuraamisen. Olen lenkillä kuitannut oikeaa paikkaa ja kontaktia, ja vasta kuittauksen jälkeen hiukan imuttanut ennen namia. Kun pentu alkaa tarjota oikeaa kohtaa itse, olen liittänyt siihen käskysanan melko varhaisessa vaiheessa. Sheippaamisessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse alkaa myöhemmin häivyttämään namikättä. Lisäksi oma kokemukseni on, että koirani tekevät kaikkein mieluiten niitä temppuja, jotka on opetettu niin, että ne ovat itse saaneet keksiä jutun juonen. Vaikka itse sanonkin, meillä on jo Tellullakin oikein hyvä seuraamisen alku, josta olen kouluttajilta saanut paljon kehuja. Aikaa tähän kaikkeen menee yllättävän paljon, jos haluaa tehdä huolella, ainakin muutama kuukausi. Nyt kevään aikana olen todennut, että Tellun kanssa tuskin nähdään kisakenttiä vielä tänä vuonna, paitsi ehkä jonkin nakkimöllin muodossa, koska se tarvitsee enemmän aikaa kypsyäkseen. En halua pakottaa koiraa tilanteeseen, johon se ei ole vielä valmis. Tellulla alkoivat huhtikuun alussa ensimmäiset juoksut, ja niiden loputtua ilmatkin ovat sopivasti lämmenneet siihen, että Turussakin alkaa olemaan kaikenlaisia ulkoilmatapahtumia. Niihin lähdemme sitten Tellun kanssa paikan päälle seuraamaan menoa ja meininkiä ja harjoittelemaan sitä, kuinka kivaa meillä onkaan yhdessä joka paikassa! 30

31 Möllirally-cup käynnissä tänä vuonna! Möllirally-cup käynnistyi maaliskuun alussa, kun ensimmäisen kerran kisattiin Salossa kahdessa luokassa, nakki ja kilpa-alossa. Tuomarina kisassa toimi PONkonkari Suvi Mäkinen, kiitokset hänelle asiantuntevasta tuomaroinnista! Möllirally-cup on avoin kaikille koirille ja kisaan osallistui myös muutama PON. Kilpailutilanne on tällä hetkellä seuraava: Nakki-luokassa johdossa on Sara ja Taija Tuohilampi 74 pisteellä, toisen sijan jakavat Armas ja Vuokko Koskinen sekä Winnie ja Anne Tarmaa 71 pisteellä. Kilpa-alo-luokassa johdossa on Winnie ja Anne Tarmaa 73 pisteellä ja toisena Pepe ja Merja Varjotie 57 pisteellä. Kisat jatkuvat toukokuussa PON-kerhon mätsärin yhteydessä pidettävässä cup-kilpailussa. Viimeinen osakilpailu ja samalla myös aloittelevien rallymestaruus-kisa käydään syyskuussa Salossa. Parhaat PONit palkitaan jokaisessa kilpailussa. Kilpailuun voi hyvin vielä tulla mukaan! Varsinkin nakkiluokka on helppo tapa päästä kokeilemaan kisataitoja ja lieventää mahdollista kisajännitystä. Kannattaa myös osallistua syyskuun aloittelevien mestaruuskisoihin. Saman päivän aikana voi osallistua aloittelevien mestaruuskisoissa niin rally-tokoon kuin tokoon ja agilityynkin. Tule siis testaamaan sinun ja PONisi taitoja mukavassa seurassa! Seuraa ilmoittelua pon.fi sivuilla ja PON-infossa. Möllirally-cupin toinen osakilpailu on käyty! Turun mätsärin yhteydessä kisattiin toinen möllirally-cupin osakilpailu, jälleen nakki- ja kilpa-aloluokissa. Tällä kertaa mukana ei ollut montaa PONia, sillä meikäläiset toimivat enimmäkseen mätsärin järjestelyhommissa, eikä aikaa kilpailuun oikein ollut. Kuitenkin kaksi urheaa PONia osallistui möllirallyyn, molemmat nakki-luokassa. Winnie, ohjaajanaan Anne Tarmaa tekivät varman ja puhtaan suorituksen, yhteensä 98 pistettä ja saivat näin parhaan PONin palkinnon. Vuokko Koskinen kilpaili vasta 5-kuukautta vanhan Toman kanssa ja saivat upeasti 92 pistettä. Tomalla on varmasti lupaava tulevaisuus rally-kisoissa! Kilpa-alon luokka oli melko iso ja monet kisailijoista olivat jo tuttuja edellisestä möllirally-cupin kisasta. Viimeinen cup-kisa käydään aloittelevien mestisten yhteydessä 15. syyskuuta; toivottavasti saamme sinne oikein hienon määrän rally-poneja! kuvat: Teijo Viljanen 31

32

33 Tällä sivulla: BIS-juniori Myy (Teijo Viljanen) Palkintopöytä, kiitos Robur! (Teijo Viljanen) ROP ja VSP, Hasna ja Spede (Teijo Viljanen) VET ROP ja VSP, Patu ja Kerttu (Teijo Viljanen) Vasemmalla: Parikilpailu, Patu ja Myy (Majka Borgström) ROP pentu Tahvo (Teijo Viljanen) Milla ja Myy, yläfemma (Majka Borgström) Borgåkerskasvattajaryhmä (Teijo Viljanen) 33

34 Speden spelit Teksti ja kuvat Majka Borgström - Pitäiskö teidän mennä johonkin näyttelyesittämiskurssille? - Pitäiskö teidän harjoitella vähän? - Olihan se ihan pienen hetken paikoillaankin! - Miksi se nosti sen pöydälle? - Miksi Spede esitetään pöydällä? - Miksi sä juokset sen kanssa niin lujaa? - Pitäisiköhän teidän mennä handlauskurssille sen kanssa? - Toivottavasti sillä on myös älliä, että sen kanssa voi harrastaa jotain. Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Kovasti on nuoren ja eläväisen PON-pojan Speden esiintyminen näyttelykehissä kirvoittanut herjoja ja kommentteja kehän laidalta reilun vuoden aikana. En enää itse muista tarkalleen, mutta Speden äidin Miinan synnytyksessä mukana ollut apukätilö, hyvä ystäväni Maiju Mikkonen kertoo, että Spede oli noin 2 minuutin ikäinen, kun osoitin sitä ja sanoin: KA- TOPPAS mikä tuli. Tai jotain sinne päin. Kasvatan rotua pelkästään terveyttä ja luonnetta sekä rodun oikeaa olemusta ajatellen ja tavoittelen mahdollisimman laajaa geeniperimää jokaiseen yhdistelmään. Näyttelytitteleitä ei vanhemmilla tarvitse olla koska ne eivät tee koirasta sen parempaa tai huonompaa. Minusta Spede oli jo 2 tunnin ikäinen tässä vaiheessa, mutta siis selvästi vastasyntynyt kuitenkin. Kyllä sen heti erotti, että siinä on muuten makee vonkale. (Mainittakoon että apukätilön tehtävät on tähän asti aina olleet helpot: 3 synnytystä, kaikissa pennut tulleet plop-plop-plop ja me ollaan Maijun kanssa istuttu vieressä katsomassa kuin luontodokumenttia telkkarista ja syöty jäätelöä.) Pentujen isän omistaja Milla Holopainen kävi jotakuinkin viikoittain katsomassa pentuja siitä lähtien, kun ne täyttivät 3 viikkoa. Kun Milla näki Speden ensimmäistä kertaa seisomassa pöydällä, silloin 3-4 viikon iässä, hän henkäisi: Paras Näyttely-PON Minä nauroin. Tämä toistui joka vierailulla. Kun pennut olivat 7-viikkoisia ja pidettiin pentukutsut (jossa julkistetaan pentujen oikeat nimet ja pentuvedonlyönnin voittaja sekä, jos on jo tiedossa, kuka pentu menee minnekin, ja katsellaan niitä tosi tarkkaan ja sylitellään ja juorutaan), niin olikohan Luodelahden Sanna, joka vuorostaan henkäisi Spedestä: Paras Näyttely-PON 2017, ennen kuin Milla ehti sanoa sitä. Tässä vaiheessa minä jo naureskellen myönnyin, että EHKÄ jonain päivänä joo, mutta ei nyt sentään 2017 kun sehän on junnu- ja nuorten luokassa koko vuoden, alle 2-vuotias vielä. Ehkä joskus myöhemmin, 2018 tai 2019, sitten kun alkaa olla valmis? On minulla toki silmät päässä ja näin että pentu oli yhä tosi makee vonkale, päivä päivältä hienompi, ja mietin kovasti minne se menee. Vaihtoehdot oli joko Lappiin syvälle erämaahan tai sitten ei minnekään. Lopulta otin puhelimen käteen ja soitin Maijulle koska tiesin hänen kaipaavan uutta lupaavaa näyttelykoiraa: Tehdäänkö diili? Niin Spede jäi meille kotiin ja on minun ja Maijun yhteisomistuksessa. Spede ja sen siskot yhtä lukuun ottamatta olivat todella eläväisiä pentuja. Siis suorastaan hektisiä. Kotipihalla ja -pelloilla ulkoillessa Spede ei ottanut juuri raviaskelia kävelystä puhumattakaan vaan laukkasi jatkuvasti ristiin rastiin, hirveällä vauhdilla eri 34

35 suuntiin. Erityisesti kaikki ojanpohjat edestakaisin ja rakasti läpsyttää ja kaivaa etutassuilla vettä niin, että oli jopa vaikeaa pitää sille juomakuppia tarjolla, koska se sukelsi siihen kerta toisensa jälkeen. Ainoa vaihtoehto oli laittaa sille monta ämpärillistä vettä pihalle ja kun se kaatoi ja kaivoi niitä tyhjäksi kerta toisensa jälkeen, jonkin pohjalle saattoi jäädä sen verran vettä, että se sai myös juotua siitä. Kuinkahan moni koiranpentu lähtee kaverille hoitoon mukanaan lasten kahluuallas ja viisi isoa tyhjää ämpäriä vettä varten?? Kesällä järjestettiin SSKY:n erikoisnäyttely ja pikkuruinen Spede pääsi sinne juuri ja juuri 5 kuukauden ikäisenä. Me olimme Maijun kanssa silloin reissussa, mutta SPEDE-Team aloitti toimintansa ja Sanna kyyditsi Speden näyttelyyn ja Milla esitti sen. Ei kuulemma seissyt hetkeäkään paikoillaan kehässä. Ei rotukehässä eikä Best in Show -kehässä. Olimme Maijun kanssa Tukholmassa Abba-näyttelyssä odottelemassa reissumme päättävää Coldplayn konserttia, kun tuli tekstiviesti Millalta: BEST IN SHOW pentu!! Vauhdikkuus oli kohtalokasta, kun Spede eräänä kesäpäivänä reilun 5 kuukauden iässä tuli kovaa vauhtia nelistäen takaani, tajusi viime hetkessä väistää minua ja juoksikin vieressäni ollutta puista isoa kukkalaatikkoa päin. Kuului kopsahdus, ulahdus, ja vauhti hidastui kunnes pentukoira hoippui parin metrin matkan ja kellahti maahan kyljelleen. Siis ihan pyörtyi. En ollut uskoa silmiäni! Parinkymmenen sekunnin päästä tajunta palasi ja Spede nousi hiljalleen ylös, onnahteli hetken aikaa toista etujalkaansa ja palasi sitten ns. normaaliksi omaksi itsekseen. Joidenkin viikkojen kuluttua huomasin Speden liikkuvan ajoittain aavistuksen epäpuhtaasti edestä. En osannut paikallistaa vikaa muualle kuin etuosaan ei varsinaista ontumaa, mutta silloin tällöin pieni epäpuhtaus liikkeessä. Olin jo pakkaamassa raunioleirille Pohjois-Suomeen, mutta leiri jäikin väliin ja menimme sen sijaan ortopedille. Kävi ilmi, että Spede oli kukkalaatikkoon törmätessään repäissyt olkapään nivelsiteen osittain ja se ei päässyt paranemaan sen vauhdikkaassa arjessa. Seurasi siis usean viikon jakso jolloin Speden piti ottaa HYVIN RAUHALLISESTI. Se oli kamalaa aikaa. Spedellä oli oma huone, jossa se vietti aikansa sisällä, mutta energiaa oli niin, että se hyppi pitkin seiniä ja paiskoi kovasti ovia. Ulkona olisi pitänyt kulkea hihnassa, mikä oli yhtä sinkoilua eri suuntiin täysin arvaamattomasti ja tosi hankalaa kaikille osapuolille. Niinpä aika usein ajoin sen kanssa kahvilaan tai kaupungille katsomaan busseja, junia ja rekka-autoja. Mitä isompi vempele, sitä vaikuttavampi pojat! Kun Speden huoneeseen meni, se otti ison loikan korkealle ilmaan ja jäi sitten hyppimään kenguruloikkaa ylös-alas pelkillä takajaloillaan etujalkojen huitoessa sivuille (siskot teki samaa, kaikki ihmettelimme moisia vieterijalkoja takajalkojen paikalla). Helpointa oli ottaa koppi ja koko pentukoira syliin heti siitä ensimmäisestä loikasta. Siitä tuli tietenkin tapa, ja vielä Speden ollessa vuoden ikäinen, otin kopin siitä kun menin sen huoneeseen, vaikka se olikin siinä vaiheessa jo kookkaampi ja yhtä huitovaa jalkaa ja pitkää lipovaa kieltä. Spede kävi fysioterapiassa, aloitti vesikävelyn ja teimme harjoitteita kotona. Lopulta syyskuussa kun Spede täytti 7 kuukautta liikuntarajoitusta sai väljentää ja elämä helpotti edes vähän. Maiju ilmoitti Speden kahteen pentunäyttelyyn pkseudulla samana viikonloppuna. Spede meni yökylään Maijulle. Annoin neuvoksi, että jos Spede ei tahdo rauhoittua yöksi, niin vie se katsomaan raitiovaunuja, 35

36 jotka ajaa ihan läheltä Maijun kaupunkikotia. Spede oli kuitenkin tosi kiltti ja vieraskorea. Koirat ovat minulle aina persoonia, joilla on omat ominaisuutensa ja omituisuutensakin. Niitä on turha yrittää leipoa kaikkia samaan muottiin. En halua tappaa koirani oma-aloitteisuutta tai innokkuutta ja elämäniloa. Haluan, että koirallani on portit auki mihin vain harrastuslajeihin sen ominaisuudet tulevaisuudessa näyttävät sopivan ja kaikki sen kanssa tekeminen tehdään paineetta ja iloisesti ja tuetaan sillä sitä, että sen kanssa voi jatkossa tehdä mitä vain. Totesimme Maijun kanssa yhdessä, että Spede on hektinen pentukoira, se ei ehdi seistä paikoillaan kun joka paikassa ympärillä tapahtuu niin paljon kaikkea näkemisen arvoista. Totesimme, että näyttelyissä emme aio koskaan vääntää sitä seisomaan mihinkään asentoon tai pitää väkisin paikoillaan. Jos se hyörii ja pyörii, niin siinähän hyörii ja pyörii sokea pitää olla, jos sen laadukkuutta ja rakennetta ei pysty näkemään vaikka se hääräisikin. Kunhan sen saa ravaamaan edes hetkittäin, se riittää, koska sen liikkeet ovat loistavat seisomalla se ei tule kehissä voittamaan ainakaan vielä aikoihin, koska ei malta olla paikoillaan. Namin kanssa oli turha yrittää esittää Spedeä näyttelyissä, kun ei se ehtinyt keskittyä niihin vaan katseli ympärilleen ja pyörähteli eri suuntiin mieluummin. Eikä tämä eläväisyys häirinnyt ketään. Ensimmäisessä pentunäyttelyssä Spede oli RYP2-pentu ja seuraavana päivänä RYP1-pentu. Spede väisteli aluksi hampaiden katsomista, mutta opetin sille nopeasti Hampaat!-vihjesanan jolloin aluksi minä koskin sitä nopeasti kuonoon tai poskelle, ja se sai namin, ja sitten vieras henkilö teki saman ja tästä kosketuksesta edettiin hampaiden katsomiseen kahdella harjoituskerralla ja asia oli sillä selvä. Kun kehässä Spedelle sanoi Hampaat! se tiesi, että nyt joku räplää nopeasti sen huulia ja sillä ei ole mitään hätää. Namipalkkaa se ei saanut siitä enää sen jälkeen, kun asia oli ajettu sisään sille. Kätevä juttu opettaa koiralle. Speden olkapäävamman takia se ei ehtinyt kuin noihin kolmeen pentunäyttelyyn harjoittelemaan, vaikka kesän aikana niitä olisi ollut tarjolla yllin kyllin. Niinpä Spede 9 kk juniori avasi aikuisluokat messukeskuksen isoissa näyttelyissä joulukuussa Ruotsissa ja Suomessa. Lempeydellä ja kärsivällisyydellä Milla ja Maiju esittivät sen kolmen voittajatittelin ja kolmen sertin arvoiseksi. Vuonna 2017 minäkin hyppäsin Speden handlerin rooliin ja pyöritin sitä useamman kerran kehässä. Välillä mentiin eri suuntiin, välillä Spede sukelsi suoraan jalkoihin, välillä hyppeli korkealle ilmaan, ja varsin usein lähti keulimaan eli ravasi sakemanni-tyyliin pitkällä edelläni hihna kireänä vetäen; ja enimmäkseen ei mitenkään vaan kerinnyt seisoskelemaan paikoillaan, sehän on ihan tyhmää, kun koko maailma on avoinna ja tutkittavana ja vaikka minne pitäisi ehtiä! Ylipäätään Speden kanssa oli todella epämiellyttävää kävellä hihnassa, koska se vaihteli suuntaa ennaltaarvaamattomasti ja yllättäen. Vapaana se on aina kulkenut kuin unelma: pysyttelee oma-aloitteisesti lähellä, ei häiritse toisia ihmisiä tai koiria, ei kiinnitä huomiota kehenkään muuhun kuin minuun. Niin kuin koirat etelä-euroopassa, jossa ne aina kulkee vapaina isäntiensä mukana. Speden käytöksestä on tullut ainoastaan kaksi kertaa negatiivinen maininta näyttelyarvosteluun. Toinen kerta oli Oulussa viime kesänä, kun Maijullakin meni hermot kun Spede kävi niin kuumana siskonsa perään eikä raviaskelia kehässä juuri nähty. Laatuarvostelun jälkeen vaihdoimme esittäjää ja Maiju jatkoi tyylikkäästi rauhallisen Möllin kanssa, minä suitsin Spedeä paras uros -kehässä. Should have better training, totesi tuomari jolla oli kova kiire pois näyttelystä ja sijoitti Speden kuitenkin parhaaksi urokseksi. Toinen kerta oli jossain syksyn näyttelyssä, jonne lähdin Speden kanssa, vaikka minulla oli jalka paketissa. En voinut itse mennä kehään. Valitettavasti en myöskään osannut vaatia, että Spedelle vieras handleri bondaisi sen kanssa eli viettäisi sen kanssa hetken aikaa ennen kehää niin,että Spede voisi tutustua häneen ja todeta, että jep, tuo hoitaa nyt homman, tuohon tyyppiin voi luottaa ja ei ole mitään hätää. Koska Spedellä ei ole mitään hätää niin kauan kuin se tietää, kuka on vastuussa asioista ja kuka hoitaa tilanteen. 36

37 Spede on ollut sille vieraiden henkilöiden kyydissä ja esitettävänä aiemminkin, mutta he ovat aina tutustuneet siihen hetken aikaa ensin. Tämä meni nyt ihan minun piikkiin, kun en osannut ilmaista itseäni riittävän selkeästi. Kun näin Speden kehässä, sydäntäni raastoi, että olin laittanut sen tilanteeseen, jossa se selvästi koki tulleensa dognapatuksi. Se ei mielestään tuntenut ketään ympärillään eikä tiennyt mitä tapahtuu ja missä kaikki tutut ovat. Se seisoi kyllä kehässä, ravasi ympäri ja antoi koskea ja tutkia muuten, mutta hampaita ei antanut katsoa. Nostan hattua tuomarille, joka osasi lukea koiraa, ja handlerille, joka ei alkanut vääntää väkisin tuossa tilanteessa. Arvosteluun tuli maininta, että koiralla on tänään huono asenne ja purentaa ei tarkistettu. Ja minulla oli tosi paha mieli siitä, että olin pettänyt koirani luottamuksen ja laittanut sen tilanteeseen, johon se ei ollut valmis. Mitään pysyvää haittaa ei tuosta kokemuksesta kuitenkaan jäänyt. Maailmannäyttelyssä Saksan Leiptzigissä kokeilimme tarkoituksella sitä, että eräs ulkomaalainen junnuhandleri otti vain Speden ja lähti pyörittämään sitä tyhjään kehään ja hyvin meni, Spede jopa hyppi iloisena tätä tyttöä vasten. Oulussa kesällä sattui myös toistaiseksi ainoa negatiivinen rähinäkokemus Speden kanssa näyttelyssä, tosin Spede oli tässä pelkästään vastaanottavana osapuolena. Kävelytin Spedeä hellesäässä näyttelyalueella häkeillemme päin ja kentän reunaan oli kerääntynyt edellisen yön sadevettä. Spede kun rakastaa vettä, niin annoin sen tepsuttaa koko matkan mitalta siinä matalassa vedessä ja roiskuttaa ja läpsyttää vettä kulkiessaan. Kentän laidalla oli kaksi belgianpaimenkoiraa ja ohi mennessämme toinen niistä nappasi ilman mitään nähtävää tai kuultavaa varotusta suoraan Spedeä naamaan, vaikka Spede oli täysin keskittynyt veden läpsyttelyyn ja selvästi menossa koiran ohitse. Kirsusta lähti palanen irti tervun hampaisiin, mutta tuntui siltä, että Spede ei kauheasti välittänyt, se vain hypähti sivusuunnassa väistääkseen, ulahti, että nyt sattui ja jatkoi sitten eteenpäin läpsytellen ihastuksissaan vettä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tästäkään ei jäänyt pahoja muistoja, Spede on yhä positiivisen utelias useimpien toisten koirien suhteen eikä voi uskoa niistä pahaa. yksinään. Sen voi ottaa mukaan ravintoloihin ja vaikka uimarannalle ja se ei häiritse ketään muita. Se tulee aina kutsusta luokse ja yrittää aina totella ja tehdä mitä sanotaan - tosin välillä tulee väärinymmärryksiä ja välillä se ei ehdi kuunnella mitä sanottiin. Kotioloissa Spede on yhä vauhdikas, mutta nyt 2-vuotiaana sen näkee jo ravaavankin, vaikka sille on yhä mieluista koluta ojan pohjat, juoksennella ristiin rastiin ja etenkin liikkua mahdollisimman haastavassa maastossa ihan huvin vuoksi. Spede on ihan selvästi rauhoittunut hissukseen. Hihnalenkillä mennään jo pääasiassa samaan suuntaan, joskin Spede kulkee edellä siksakkia niin, että se varmasti liikkuu hihnassakin tuplaten verrattuna taluttajaan. Sen kanssa voi juosta ja pyöräillä ja se pystyy myös viettämään rauhallisia verkkaisia kotipäiviä, jolloin ei tapahdu mitään sen erikoisempaa. Spede rakastaa treenata tottelevaisuusliikkeitä kanssani kotioloissa ja pikku hiljaa homma alkaa toimia myös muuallakin kuin kotona. Se tekee tarkkaa työtä ja jaksaa tehdä hommia pitkään lelupalkalla ja palkkaantuu myös pelkästä kehusta. Se etsii sisukkaasti esineitä maastosta ja keskittyy jäljestämään varsin kelvollisesti. Sillä on miellyttämisenhalua ja jos minulla on paha mieli, se tunkee syliin koko koira, joskin toisinaan vaikkapa takakautta olan ylitse, mikä ei ole kauhean kätevää. Spede on sydämellinen ja innokas ja kova lipsuttelemaan pitkällä kielellään ja nopeasti (sen kieli on useamman kerran sotkeentunut kiinni pitkiin hiuksiini). Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että kärsivällisyytemme palkitaan ja Spedestä on tulossa todella, todella hyvä ja kiva koira moneen harrastukseen! P.S. Niin miksi se Spede nostettiin pöydälle kehässä? No tietenkin siksi, että siinä se pysyi itsestään paremmin paikoillaan kun siitä ei ole lupa hypätä itse alas. P.P.S. KIITOS SpeliTeam Sanna, Milla, Suvi Vuoden 2017 päättyessä Spedellä oli noin 20 sertiä, yli 10 CACIBia ja 6 voittajatitteliä ja siitä tuli vuoden 2017 PARAS NÄYTTELY-PON. :-D Ja uskokaa tai älkää, mutta joulukuun viimeisimmissä näyttelyissä messukeskuksessa Spede hetkittäin jo seisoi ihan mallikkaasti paikoillaan. Ihan itsestään, ilman mitään kiinni pitämistä, ja otti katsekontaktia Maijuun välillä: Näinkö on hyvin? Olenko hyvä nyt? Spede on yhä väsymätön reissaaja ja jaksaa kerta toisensa jälkeen esiintyä lennokkaasti. Se nukkuu tarvittaessa kiltisti autossa yönsä reissussa ja odottaa laivamatkalla rauhassa torkkuen laivan hytissä 37

38 PON-INFO YLPEÄNÄ ESITTÄÄ: TV:STA TUTTUJA! Tänä keväänä olemme päässeet bongailemaan poneja myös TV:n välityksellä. Spede show palasi ruutuun Tähän Aikaan Ensi Vuonna sarjassa, missä kerrottiin Majkan ja Speden suunnitelmista rauniokoulutuksessa. Spede esitteli, paitsi söpöä jääkarhunpyllyään, myös moninaisia taitojaan. Vuoden aikana osoittautui, että Speden lahjat ohjasivatkin hänet jäljestyksen pariin. Vintage valtakuntaa hallitsee tietysti Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa, Sipoon Prinsessa Pöpönen! Sarjan jakso nro 9 esitetään ja Pöpönen esittää siinä keikkajulistekuvauksessa sekarotuista amerikkalaisen perheen koiraa. 38

39 Doggy AB (09) fi 39 7

40 KASVATTAJIEN JA OMISTAJIEN YHTEISTYÖSSÄ ON VOIMAA Koirarotujen ympärillä on monenlaista yhteistyötä, ja yhteistyön merkitys korostuu erityisesti pienissä roduissa. Avainasemassa rotujärjestöissä ovat toimikuntien ja hallituksen jäsenet, sekä muut toimihenkilöt ja aktiivijäsenet, jotka luotsaavat päivittäisiä asioita, tuovat rotua esille ja suunnittelevat tulevaisuutta rodulle. Tärkeitä ovat luonnollisesti myös ihan kaikki koirien omistajat, jotka osaltaan luovat perustan rodun jatkumolle. Yhteistyö rodun hyväksi ulottuu kuitenkin tätä näkyvää toimintaa paljon syvemmälle, ja rodussamme onkin useita enemmän tai vähemmän näkymättömiä mahdollistajia, jotka kantavat usein vaatimattomasti todella merkittävää roolia rodun kehityksen kannalta. Nämä mahdollistajat ovat niitä PON-ihmisiä, joiden kotona asuu jalostuksen kannalta erittäin tärkeitä PONeja; niitä tulevaisuuden esi-isiä ja -äitejä jotka kantavat merkittävää roolia rodun koko kansallisessa, jopa kansainvälisessä kannassa. Kun kasvattamista HARRASTAA, tulee usein vastaan tilanne, jossa jalostuskoiria olisi hyvä olla enemmän, mutta tilat (tai aviopuoliso ;) ) eivät anna periksi pitää kovin suurta laumaa kotona. Näin ruuhkavuosia ulkomailla viettävänä kasvattajana perheen arjen ja omien yritysten pyörittäminen vievät niin paljon aikaa, ettei useammalle koiralle kotona olisi edes aikaa enää. Tässä kohtaa apuun tulevat ne ihanat ihmiset, jotka ovat valmiita tekemään yhteistyötä ja kantamaan kortensa kekoon rodun puolesta. Sopimukset näiden ihmisten kanssa voivat olla jalostusoikeuden lainaamista, yhteisomistusta tai sijoitusta; päällimmäisenä on kuitenkin ajatus että yhteistyö tuo lisäarvoa rodulle. Tämähän ei olisi mahdollista ilman ihmisiä, jotka ovat valmiita tällaiseen yhteistyöhön. Pienessä rodussa näiden ihmisten tekemän työn vaikutus korostuu, koska rodun monimuotoisuuden säilyttäminen pienessä kannassa ja pienellä kasvattajamäärällä on erittäin haasteellista. Itselläni on tähän mennessä ollut yli kymmenen yhteistyökotia, ja kokemukset ovat olleet pääosin erittäin positiivisia. Kahden näistä kanssa (pian kolmen, toivottavasti) minulla on jo kolmas yhteinen PON, ja muutaman kanssa toinen. Näistä ihmisistä on tullut äärimmäisen hyviä ystäviä, joiden kanssa on yhdessä käyty läpi ilot ja surut, vastoinkäymiset ja onnistumiset. Kaikki lähtee rakkaudesta rotuun. Uskallan sanoa sataprosenttisen varmasti ettei yksikään kasvattaja Suomessa elätä itseään PONien kasvatuksella, vaan lähtökohta kasvatukseen on itse rotu. Kun meille ensimmäinen PON aikoinaan 2001 tuli, vei se heti jalat alta, ja pian huomasin jo istuvani hallituksessa ja sen jälkeen jalostustoimikunnassa. Alkoi pitkä taival, jonka aikana rodun kasvatuksen tärkeys on itselleni vain kasvanut. Mutta melko pian huomasin, että rodun geenipooli on melko pieni ja ulkomaisten tuontien tärkeys rodussamme erittäin merkittävä. Tästä innostuneena aloin miettimään sopivia tuonteja ja etsimään niille koteja. Ensimmäinen yhteisomistukseen hankittu narttu tuli Hollannista hyvälle ystävälleni Elinalle. Ilona, Wichura Draque Amara on tehnyt yhteensä 9 pentua Suomessa, ja näiden koirien jälkikasvua on Suomessa ja ulkomailla jo useassa polvessa. Pian Ilonan tuonnin jälkeen laitoin sivuilleni ilmoituksen, että etsin kotia toiselle ulkomaantuonnille. Ilmoitukseen vastasi Wilma, jolle tuli ensin Puolasta Mizia, Ponadto Katarynka, ja sen jälkeen Saksasta Bina, Chluba Calypson VD Musenburg. Sekä Wilman että Elinan kanssa on koettu monet ylä-, mutta myös alamäet: Ilonan ensimmäisestä pentueesta Elinalle jäi yhteisomistukseen myös toinen PON, Lempi, Draque Bien Bubble De Bone, joka ikävä kyllä kuoli vain junnuikäisenä. Wilman Mizia rikkoi jalkansa melko nuorena oman koirani kanssa juostessa. Näistä vastoinkäymisistä huolimatta yhteistyö sekä Wilman että Elinan kanssa jatkuu edelleen kolman- 40

41 nen yhteisen PONin kautta, kun Wilmalle viimeisimmästä pentueestani meni Stallone. Windflaw s Draque Bien Ironmani ja Elinalle Peetu, Windflaw s Draque Bien Ihaldav, joka on myös Ilonan lapsenlapsenlapsi. Erittäin suurta roolia oman kasvatustyöni osalta on näytellyt myös Jomi, jonka kanssa toimme Puolasta Ofin, Ponadto Ofirkan. Jomi ja Ofi ovat asuneet luonamme Tallinnassa jo kahteen kertaan, ja Jomi teki myös äärimmäisen kovan työn Ofin ensimmäisen pentueen syntyessä meillä, ja tästä kiitoksena hänellä on nyt kotona myös Ofin tytär Xia, Draque Bien Hija De Hestia, joka myös on meillä yhteisomistuksessa. Äärimmäisen ylpeä olen siitä, että Jomilla on nyt myös oma kennelnimi, Selcouth ja hänestä saamme uuden kasvattajan rodullemme, mikä näin pienessä rodussa on todella upeaa! Tällainen yhteistyö kuulostaa tietenkin hienolta, mutta toki yhteistyössä on aina riskinsä. Kasvattajien ja omistajien välille täytyy muodostus luottamus ja yhteisymmärrys, muuten yhteistyö ei ole mahdollista. Jos tätä luottamusta ja yhteisymmärrystä ei saavuteta, ei ole mielestäni järkevää jatkaa yhteistyötä. Ihmisten kemiat eivät aina kohtaa, voi olla että tavoitteet koiralle tai vastoinkäymiset käyvät niin suuriksi, että tiet erkanevat. Näitäkin on tullut vastaan itselläni. Siltikin arvostan suuresti kaikkia ihmisiä jotka ovat valmiita yrittämään yhteistyötä rotumme hyväksi. Yhteistyö ei tietenkään ole myöskään ilmaista kasvattajalle. Riskit ovat kohtalaisen suuret, ja vain harvoin saa sitä, mitä tilaa. Esimerkiksi itselläni on ollut yhteensä kahdeksan yhteisomistusnarttua, joista puolet on ulkomaan tuonteja. Näistä olen tähän mennessä pystynyt käyttämään jalostukseen vain kahta. Ei tarvita ydinfyysikkoa päättelemään, että kyseessä ei ole kasvattajan näkökulmasta kovinkaan edullinen yhteistyömuoto. Toki uusi sukupolvi on jo kasvamassa, ja tulevaisuuden osalta toiveikkaita suunnitelmia, mutta tuskin koskaan tulee tilannetta, jossa kirjanpito näyttäisi plussaa tämän toiminnan osalta. Mitä kasvattaja sitten saa tällaisesta yhteistyöstä? Usein taustalla on jokin pidemmän aikatähtäimen suunnitelma, ainakin itselläni. Olen jättänyt kasvateistani yhteisomistukseen niitä koiria, joiden roolin näen tärkeänä jalostustoimintani jatkoa ajatellen. Yritän suunnitella kasvatustyöni siten, että kasvattini toisivat lisäarvoa koko rodullemme ja sen monimuotoisuudelle, ja tätä toteutan myös ulkomaan tuonneilla. Tämä tarkoittaa sitä, että joskus on otettava valinnassa riskejäkin, eikä valinta saa keskittyä pelkästään ulkomuotoon, luonteeseen tai terveyteen, vaan kokonaiskuvaa on katsottava laajemmin. Entäs yhteistyöperheet - mitä he saavat? Yhteistyöhön lähtevä ihminen ottaa osaltaan myös aina riskin. Heille koira tulee tuonti-tapauksissa kasvattajan valitsemana, ennalta näkemättä. Koira tulee todennäköisesti myöhemmin poistumaan kotoaan pentuja synnyttämään, missä on myös aina riskinsä. Itse lähden aina siitä, että yhteisomistuskodin täytyy saada hyöty siitä, että ovat valmiita ottamaan nämä riskit. Rahallisesti tämä hyöty tarkoittaa osaltani mm. osallistumista tiettyihin kustannuksiin, kuten tuonti-, ostohinta, ja terveystutkimus-kulut. Ei-rahallisia esimerkkejä voivat olla esimerkiksi yhteiset näyttelyreissut tai hoitojärjestelyt jne., riippuen tietenkin myös yhteistyön muodosta. Ennen kaikkea yhteistyökotien tulee mielestäni saada hyöty siitä, että he luottavat kasvattajaan, jonka kanssa yhteistyöhön lähtevät ja kuten aiemmin mainitsinkin, siitä työstä mitä he tekevät koko rodun eteen. 41

42 Tarkemmin tätä aihepiiriä tässä kirjoittaessani mietittyäni olen tullut siihen lopputulemaan, ettei hyvän yhteistyön edellytys olekaan ystävyys, vaan ystävyys on se bonus, jonka yhteistyöstä saa palkintona, jos kaikki osapuolet hoitavat sen hyvin. Kiitollisena olen tästä ystävyydestä saanut myös nauttia. Kasvattajan näkökulmasta tärkeää yhteistyötä on kaikki mitä kasvattien omistajat tekevät koiriensa eteen: kuulumisten jakaminen, terveystutkimukset ja aktiivisuus eri harrastuksissa, ja ennen kaikkea sen maailman parhaan kodin antaminen. Toki yhteistyötä kasvattajan näkökulmasta on monen muunkin tyyppistä, kuin kasvattien omistajat ja yhteistyökodit. Hyvänä esimerkkinä tästä on viimeisin pentueeni, jonka lähtökohdat olivat erittäin monimutkaiset: ystäväni Maija tarjosi minulle jalostukseen Ilonan lapsenlasta Mimmiä, Flinkbein Marzenieta, mistä olen ikuisesti kiitollinen. Tämä sopi hyvin myös Taijalle, joka on paitsi Mimmin, myös kahden ensimmäisen PONini Miloun ja Kingin kasvattaja. Taija on ensimmäinen ihminen, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä koiramaailmassa, sekä äärimmäisen hyvä ystävä. Urokseksi valittiin Tiinan ja Tuulin omistama Susi-Mees, Draque Bien Honor De Hurin, jonka olemassaolo muuten jo aikoinaan vaati melkoisen määrän yhteistyötä, johtuen tuolloisesta terveydentilastani. Korvaamattoman avun tämän H-pentueen onnistumiselle tarjosivat Jomi ja Tiina. Maija toivoi, että Mimmi saisi synnyttää kotonaan, mikä taas ei sopinut Viron kennellitolle. Näin tuli heti selväksi, etten saisi pentuetta omalle kennelnimelleni. Pitkän sumplinnan jälkeen lopputulema oli se, että Tiina lainasi minulle kennelnimeään Windflaw s, Näin Mimmi sai synnyttää kotonaan, ja Maija hoiti pennut paremmin kuin upeasti! Mimmin kaveriksi pentueesta jäi vielä yksi pentu Una, Windflaw s Draque Bien Imenaine. Joku kysyi näiden pentujen rekisteröimisen jälkeen: mitä sä tästä hyödyit, eihän ne ole edes sun kennelnimellä?. Vastasin, että ihan älyttömän paljon: tällä yhteistyöllä sain tehtyä unelmayhdistelmän ja sellaisilla ehdoilla, jotka miellyttivät kaikkia osapuolia. Juuri tässä edellisessä lauseessa on kiteytettynä se, mitä pidän yhteistyössä lähtökohtana: unelma rodusta ehdoilla, jotka miellyttävät kaikkia osapuolia. Kuulostaa ruusuiselta! Sitä se ei aina ole, vaan välillä erittäin rankkaakin. Sen tulee kuitenkin olla ennen kaikkea palkitsevaa, ja johtaa tunteeseen, että on tekemässä jotain hyvää rakkaan rotumme eteen. En usko, että nämä ihmiset, jotka eri tavoin tekevät kasvattajien kanssa yhteistyötä rodun eteen, aina edes ymmärtävät kuinka tärkeää roolia he näyttelevät paitsi kasvatustoiminnassani, myös koko rodussamme. KIITOS SIIS KAIKILLE TEILLE! 42

43 PON-PENNUN ELÄMÄÄ AASITILALLA Aluksi hieman omaa Pon kokemustani: Rotuun ihastuin jo vuosia sitten ja minun ensimmäinen Pon-koirani Flinkbein Legenda eli Lyyti saapui meille seitsemän vuotta sitten. Lyyti oli minun rakkain ja tärkein ystäväni, joka yllättäen nukkui pois juuri ennen joulua, Suru oli valtava ja jätti lähtemättömän jäljen sydämeeni. Tätä kirjoittaessanikin nousevat kyyneleet silmiini. Kaikki me, jotka olemme Pon-rotuun rakastuneet, ymmärrämme varmaan sen, että vaikka Lyytin poismeno oli lähellä, niin ajatus elämästä ilman Ponia tuntui mahdottomalta. Ryhdyin siis etsimään Pon-koiraa perheeseemme. Lappeenrantaan oli tulollaan Pon-pentue, jota sitten jäimme odottelemaan. Meillä on myös 3,5 -vuotias kultainennoutaja Vilma. Lyyti oli myös Vilmalle kaikki kaikessa, äiti, esikuva ja ystävä. Vilman suru oli riipaisevaa - kuinka voi koira toista kaivata! Meillä on kissoja, lampaita, vuohia, aaseja, poneja, hevonen ja pupuja, mutta ei niistä ollut Vilmalle kaveriksi. Perheeseen kuuluu myös tietenkin Riku 9v. Joulukuun 27. päivä sitten Maijalta tuli tieto, että Mimmin pennut ovat syntyneet. Sieltä sitten meidän Kyösti jan ja Tintin avulla. Kyösti haettiin kotiin viikolla 9, joka on meidän talvilomaviikko. Matkassa tuli mukana myös Kyöstin veli Pyry, joka jatkoi matkaansa seuraavana päivänä omaan kotiinsa Vaasaan. Kyösti pääsi heti ensi töikseen tutustumaan talliin, tuleviin työkavereihin eli muihin eläimiin. Heti maanantaina Kyösti pääsi tositoimiin, kun Aasitilan työläiset saapuivat innokkaina loman jälkeen töihin ja tiedossa oli, että taloon on tullut uusi koirakaveri. Aasitila Sirius on pienehkö harrastustila, jossa on erilaisia eläimiä. Tilalla tuotetaan maatila-avusteista sekä luonto- ja eläinavusteista Green Care palvelua kehitysvammaisille, mielenterveyskuntoutujille sekä sosiaalista kuntotutusta lapsille ja nuorille. Arkiset askareet tilalla ovat karsinoiden siivousta, eläinten ruokintaa, huoltotoimia, pihatöitä yms. Koirat ovat kaikissa touhussa mukana. Kyösti on työtehtävissä mukana ja kulkee mukana erilaisissa paikoissa sekä työkoirana että tietenkin perheenjäsenenä. Tähän asti ehkä jännittävin kokemus Kyöstillä oli reissu pohjoiseen, Inariin saakka ja siellä moottorikelkan kyyti. Kyöstin kanssa on käyty näyttelyharjoituksissakin. Jospa vaikka lähdettäisiin vielä kehäänkin! Hyvää kesänodotusta kaikille! -Siru Anu Lahti & Kyösti- 43

44 KEPO vai KNAM?! Teksti ja kuvat Teijo Viljanen Harrastukset koirien kanssa kuten koiranäyttelyt, koetaan Suomessa usein naisten toiminnaksi. Metsästys koirien kanssa lienee ainoa pääsääntöisesti miesten koiraharrastus. Niinpä näyttelyssä ja koiratreeneissä vaimon kanssa pyörivät miehet luokitellaan yleisesti kennelpojiksi. Eihän mies voi mitään ymmärtää koiraharrastuksen hienouksista. Tämän huomasin itsekin kun olin ostamassa itselleni omaa koiraa. Kasvattaja antoi ohjeet vaimolleni, jolloin jouduin useasti toteamaan, että minä niitä ohjeita tarvitsen, minulle se koira tulee eikä vaimolle ja hänhän tietää jo nuo jutut. Kun minulta pyydettiin kertomaan mitä on olla kennelpoika, ensimmäiseksi minun piti selvittää itselleni olenko oikeasti kennelpoika, en ollut sitä juuri aiemmin ajatellut. Insinöörinä olen oppinut, että usein erilaiset näkemykset syntyvät ihmisten erilaisista määrittelyistä samalle asialle. Siispä selvitin, millä perusteella joku määritellään kennelpojaksi ja mitä on harrastaminen. Netin urbaanisanakirjasta löytyy määritelmä KEPOlle ja Wikipediasta harrastukselle. KEPO, Urbaanisanakirja: Kennelpoika. Koiraharrastajan puoliso, joka huoltaa puolisoaan ja puolison koiria. Kepoon suhtadutaan kuin pikkulapseen ja kepolle suodaan vain harvoin vastuullisia koiratehtäviä. Vanhemmalla iällä keposta voi kehittyä KNAM, koiranäyttelyaviomies. HARRASTUS, Wikipedia: Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Harrastamisen motiivina on nautinto ja kiinnostus aiheeseen, ei rahallinen palkkio. Aloin sitten pohtia olenko oikea KEPO vai onko koirat minulle oikea harrastus. No tottahan syyllistyyn vakaavaan kepoiluun, kun rakentelen koirahäkkien alle erilaisia pyöräkehikoita ja työntelen sitten häkkejä vaimon kanssa näyttelystä toiseen. Toisaalta tykkään rakennnella harrastuksena kaikenlaisia vempaimia ja viritelmiä kuten häkin pyöriä. Mitä sitten on PON-kerhon rahastonhoitajana toimiminen - harrastusta vai kepoilua? Tehtävä on vastuullinen, joten se ei voi olla kepoilua, vaan osa harrastusta, vaikkei esimerkiksi jäsenmaksujen karhuaminen kauhean viihdyttävää ole. Harrastuksiin kun tahtoo kuulua myös ikävimpiä tehtäviä, joiden tulokset tuottavat kuitenkin lopulta mielihyvää. (Minusta PON on niin hieno rotu, että sen eteen kannattaa tehdä vähän enemmänkin töitä ja sitä varten meillä on myös PON-kerho rotua edistämässä ja osana koiraharrastustamme!) Mieleeni tuli seuraavia kepon tehtäviä, josta saan mielihyvää (ihan totta!): Aikaiset aamulenkit koiran kanssa. Voi nähdä heti aamulla vuodenaikojen muutokset, kuulee ensimmäisenä kevään linnunlaulut, saa kunnon liikunnan, ei tarvitse mennä salille, tulee testattua sadevarusteiden kunto ja mikä parasta: saa seurata ystävän nenätyöskentelyä aamun tuoreiden hajujen perässä. PONin turkin kunnostus. Minkä mielihyvän siitä saakaan, kun osaa avata pahimmatkin takut turkissa ilman saksia! Samalla voi vertailla eri turkinhoitovälineiden laatua. Kyllä tämä autonpesun ja vahauksen voittaa. Ja lopputulosta kelpaa esitellä näyttelyissä! Koirien valokuvaaminen. Olen aina pitänyt valokuvaamisesta, mutta varsinkin sisänäyttelyissä kuvaaminen on erittäin haastavaa, valoa on vähän ja kohde liikkuu. Saadakseen hyviä kuvia taytyy käyttää lyhyttä valotusaikaa, suurta aukkoa ja kameran pitää olla erittäin herkkä. Tästä seuraa, että saan ostaa parasta (=kallista) kuvauskalustoa, mitä olen aina halunnut ilman ylimääräisiä mutinoita kotona. Koirien leikittäminen. Miehethän ovat koko ikänsä leikkiviä lapsia. Koirien kanssa voi leikkiä näyttämättä liian lapselliselta ulkopuolisten silmin. Tätä juttua tehdessäni huomasin olevani ylpeä koiraharrastuksestani, johon myös kepoilu kuuluu. Saan tehdä varustehuoltoa, koirien hoitoa, valokuvausta, taloudenhoitoa, matkailua ja mikä parasta yhdessä vaimon ja koirien kanssa! Kaikki koiramiehet rohkeasti kaapista ulos kepoilemaan, kyllä ne koirat, vaimot ja tyttöystävät kepoja arvostavat! 44

45 PON & kesäturkki hitti vai huti? Teksti Elisa Rahikainen, kuvat Saara Uljas ja Ulla-Maija Nikko Kesäkuuma on koirille luonnollisesti tuskallisempi kuin ihmisille paksun karvapeitteen kanssa eläessä. Pitkä turkki myös nappaa mukaansa roskan ja lian jokaisesta ihanasta kierimisalustasta. Olisiko turkin kesäkuntoon ajelu oikea ratkaisu hellittämään turren kuumuutta ja vähentämään imurointia? PON-omistaja Saara Uljas ja kasvattaja Taija Tuohilampi kommentoivat asiaa tuoden esille plussia ja miinuksia turkin kesäkuntoon ajelemiseen ja lyhyen turkin pitämiseen liittyen. Plussat Taija näkee karvan leikkaamisen nopeampana ja helpompana tapana hoitaa turkkia, jos ei ole aikaa pitkän karvan siistinä ja takuttomana pitämiseen. Lyhyempi turkki on myös koiralle miellyttävämpi kuin pahasti takkuuntunut turkki. Lyhyessä turkissa eivät myöskään kura ja hiekka kantaudu sisälle samalla tavalla. Saara puolestaan näkee turkin lyhentämisessä positiivisia vaikutuksia myös koiralle. Saaran parivuotias Susu on saanut lyhyemmän turkin ensimmäistä kertaa tänä kesänä, sillä edellisenä kesänä kuumuus vaivasi koiraa estäen lenkkeilyn ja treenaamisen yli +10 asteen lämpötilassa. Saara nostaakin paremman lämmönsiedon, turkin nopean kuivumisen uimisen jälkeen ja turkinhoidon helppouden plussiksi lyhyen turkin pitämisessä kesällä. Susun äiti Tiuhti on ollut lyhyessä turkissa jo pari vuotta, kun mukavuudenhalu otti Saarasta voiton Tiuhdin valioiduttua. Lyhyt turkki on huomattavasti piristänyt koiran olemusta. Miinukset Taija pelkää turkin lyhentämisen toimivan kimmokkeena kampaus/leikkauskierteeseen, sillä pehmeä pohjakarva kasvaa nopeammin kuin karkea päällikarva, jolloin turkki on pehmeämpää ja takkuuntuu nopeammin. Kesällä turkki suojaa auringolta ja ilman karvaa koiran iho palaa herkästi vaatien samanlaista suojausta kuin ihmisenkin iho paahtavassa auringossa. Saara tunnistaa lyhyen turkin rokottavan ponin rodunomaista ilmettä. Turkki myös kasvaa hitaasti ja lyhyessä turkissa oleva Tiuhti joutuu talven kovilla pakkasilla käyttämään takkia. Turkin lyhyeksi saattaminen on myös kallista touhua, sillä trimmaajalla käyttäminen tai oman koneen hankkiminen käyvät kukkarolle. 45

46 UUDET VALIOT JA KOETULOKSET C.I.B. FI MVA SE MVA LVV-11 VV-17 HEW-17 HEVW-17 PMVV-17 BORGÅKERS VEEA S ADORABLE LADY Pohjoismaiden Veteraanivoittaja 2017: Helsinki MÄKINEN MAIJA Katja & Vilma Vilkkilä CACIBit: - 12/11/2010 KV Helsinki KAZMIERSKI ANDRZEJ - 3/13/2011 KV LVV-11 Riga Latvia JENTGEN PAUL - 5/29/2011 KV Stockholm Vallentuna STAAV JAHN - 1/21/2012 KV Turku STEPINSKI ANDRZEJ Helsingin Voittaja & Helsingin Veteraanivoittaja 2017: Helsinki MÄKINEN MAIJA Suomen Veteraanivoittaja 2017: Helsinki TAST HARRY C.I.B FI MVA DK MVA EE MVA EEV-12 BORGÅKERS VEEA S STARBRAID Omistaja Päivi Suonpää CACIBit: - 5/30/2010 KV Joensuu STAVARACHE CRISTIAN - 6/3/2012 KV Tallinn EE ANDRAO POLGAR - 8/10/2013 KV Joensuu PEHAR TINO - 10/19/2013 KV Seinäjoki VIGSO-NIELSEN KIM - 11/14/2014 KV Lilleström NO HEIKKINEN-LEHKONEN PAULA FI MVA DK MVA SE MVA POHJ MVA SEJV-16 HEJW- 16 JV-16 LTJV-17 TLNJW-17 DKV-17 BORGÅKERS REALSPIDER FROM MARS Omistajat Maiju Mikkonen & Majka Borgström Sertit: KV Tukholma SE JUUTILAINEN SAIJA KV Helsinki FI LÖFMAN TARJA KV Helsinki FI MATTHES MORTEN KV Lahti FI JENSEN HANNE LAINE KV Imatra FI STANTON PAUL R Lahti FI BISTER SOILE KV Tampere FI RUTTEN DICK R Lahti FI JANGER NINA KV Helsinki FI MACHETANZ PETER KV Hamina FI SPOLJARIC BORIS KV Kotka FI STOCKMARI HARTO KV Riihimäki FI BLIDH VON SCHEDVIN BENNY Erikoisnäyttely NASTOLA FI VRETENICIC SANJA KV Oulu FI BERADZE IUZA KV Oulu FI JAVOR DAVOR KV Helsinki FI HEIKKINEN-LEHKONEN PAULA KV Herning DK Bo Skalin R Lahti FI JANGER NINA Erikoisnäyttely Lahti FI JUUTILAINEN SAIJA JunSert KV Vilna LT KV Tallinna EE VDH re-cac Maailmanvoittajanäyttely 2017 Leiptzig DE KAZLAUSKAITE RAMUNE 46

47 C.I.B FI MVA LV MVA LVJV-13 BORGÅKERS QUESTO È MERLIN Omistaja Majka Borgström CACIBit: - 7/6/2013 KV Pärnu EE REDLICKI MIROSLAW - 7/7/2013 KV Pärnu EE FISZDON KATARZYNA - 8/10/2013 KV Joensuu FI PEHAR TINO - 8/11/2013 KV Joensuu FI MULDOON COLETTE - 7/26/2014 KV Adazi LV PETKEVICA BEATA BY MVA JA LV MVA LT JMVA, LV JMVA, EE JMVA, BALT JMVA, BALTJV-17 QRISTA Z RODU ODRY Omistaja Kristiina Viljanen Latvian sertit Valmiera KURT NILSSON Valmiera MIROSLAV ZIDAR Valkovenäjän sertit Minsk SALVATORE TRIPOLI Minsk YULIA OVSYANNIKOVA RTK3 MARAQUEE UNUSUALLY HAPPY Omistaja, ohjaaja Saara Uljas Rusko , 82 p HÄMÄLAINEN TIIA Turku , 97 p, KARPPINEN JAANA Ylöjärvi , 98 p. PIRTTIMAA HANNELE 47

48 VASTAANOTTAJA: LÄHETTÄJÄ: Suomen PON-kerho ry c/o Taija Tuohilampi Lepsämäntie Lepsämä 48