Suomen Punaisen Ristin lausunto Suomen asevalvontaan ja aseriisuntaan liittyvistä kysymyksistä

Transkriptio

1 Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle Suomen Punaisen Ristin lausunto Suomen asevalvontaan ja aseriisuntaan liittyvistä kysymyksistä Suomen Punainen Risti on viranomaisia tukeva julkisoikeudellinen yhdistys, jonka oikeudellisesta erityisasemasta on Suomessa säädetty lailla (238/2000) sekä sen nojalla annetulla tasavallan presidentin asetuksella (811/2005). Suomen Punaisen Ristin tehtävänä on tukea ja avustaa maan viranomaisia niin rauhan kuin sodan ja aseellisten selkkausten aikana ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Suomen Punainen Risti on osa kansainvälistä Puolikuun liikettä, joka toimii kaikkialla maailmassa, avustaen luonnonkatastrofien ja konfliktien keskellä eläviä ihmisiä seitsemän perusperiaatteensa mukaisesti. Kansainvälisesti Punaisen Ristin erityisasema perustuu sodan uhrien suojelemiseksi solmittuihin neljään Geneven yleissopimukseen vuodelta 1949 ja niitä täydentäviin kahteen lisäpöytäkirjaan vuodelta Puolikuun kansainväliseen liikkeeseen kuuluvat lähes kaikissa maissa työskentelevien kansallisten yhdistysten lisäksi Puolikuun kansainvälinen liitto, joka on kansallisten yhdistysten kattojärjestö, sekä konfliktitilanteissa toimiva Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC). Kansainvälinen yhteisö on valtuuttanut ICRC:n kehittämään ja valvomaan kansainvälisiä sodan oikeussääntöjä (kansainvälistä humanitaarista oikeutta). Suomen Punainen Risti tukee ICRC:ta tässä tehtävässä seuraamalla humanitaarisen oikeuden kysymyksiä kansallisesti. Punainen Risti ja aseet Kansainvälisesti Punainen Risti seuraa tarkasti ja on mukana kehittämässä aseisiin liittyvää kansainvälistä oikeutta. Keskeisimmät syyt tähän ovat ICRC:n mandaatti humanitaarisen oikeuden saralla, sekä se, että Puolikuun kansainvälinen liike toimii kaikissa maailman konfliktitilanteissa. Konfliktien yhteydessä ICRC käy säännöllisesti luottamuksellisia keskusteluja konfliktin osapuolten kanssa muun muassa aseiden käytöstä sotatilanteista. Lisäksi ICRC tekee jatkuvaa tutkimusta eri aseiden vaikutuksista siviiliväestöön sekä tutkii, loukkaako esimerkiksi joku yksittäinen ase tai ammus humanitaarista oikeutta, koska se aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Aika ajoin ICRC pyrkii aloittamaan tai muutoin edistämään prosesseja, joiden puitteissa käydään asiantuntijaneuvotteluja yksittäisten aseiden tai asejärjestelmien suhteesta humanitaariseen oikeuteen, taikka niiden vaikutuksesta siviiliväestöön.

2 Konfliktitilanteissa humanitaarinen oikeus sääntelee kaikkien aseiden käyttöä. Kaikkia aseita voidaan käyttää väärin. Jotkut aseet ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden käyttö on osoittautunut ongelmalliseksi humanitaarisen oikeuden osalta, miksi niiden kieltämisestä tai käytön rajoittamisesta on sovittu erillisissä kansainvälisissä asesopimuksissa. Esimerkkejä tällaisista sopimuksista ovat kaasuaseet kieltänyt kaasupöytäkirja vuodelta 1925, Sokeuttavat laseraseet kieltävä pöytäkirja vuodelta 1995, Ottawan jalkaväkimiinoja koskeva sopimus vuodelta 1997 sekä Oslon rypäleaseita koskeva sopimus vuodelta Kylmän sodan aikana asekysymykset miellettiin ensisijaisesti poliittisena aseriisuntakysymyksenä. Aseriisunnan tavoitteena oli välttää asekilpailu, joka johtaisi sotaan suurvaltojen tai niiden liittolaisten välillä. Kylmän sodan jälkeen, asekysymyksiä on lähestytty ennen kaikkea humanitaarisesta näkökulmasta, jolloin tavoitteena on ollut rajoittaa tai kieltää yksittäisiä aseita johtuen niiden aiheuttamista humanitaarisista ongelmista. Vuonna 2013 hyväksytty kansainvälinen asekauppasopimus on esimerkki tästä lähestymistavasta. Humanitaarinen oikeus ja uuden teknologian aseet Viime vuosina aseita koskeva kansainväliset prosessit ja keskustelut ovat keskittyneet hyvin erilaisiin kysymyksiin. Rypäleasesopimuksen ja asekauppasopimuksen myötä on käyty keskustelua tavanomaisista aseista ja niiden käytön aiheuttamista humanitaarisista ongelmista. Aseiden käyttö yksittäisissä konflikteissa kuten tykistötulen käyttö Sri Lankan sisällissodan loppuvaiheessa 2009 sekä fosforiaseiden käyttö Gazassa 2009 ovat esimerkkejä kuinka tavanomainen sodankäynti on johtanut keskusteluihin aseiden ja niiden käytön periaatteista. Toisaalta viime vuosina on käyty paljon keskustelua uuden teknologian aseista kuten lennokeista, kybersodankäynnistä sekä autonomisista aseista. Niiden osalta keskustelu on liittynyt niiden käytön eettisiin kysymyksiin sen lisäksi, että kansainvälisesti on pohdittu sitä, miten varmistaa, että kyseisten aseiden käytön yhteydessä sovelletaan ja noudatetaan humanitaarista oikeutta. Punainen Risti on ollut aktiivisesti mukana näissä keskusteluissa. Teknologian sodankäynnin kehittyessä aika ajoin esitetään näkemyksiä, että humanitaarisen oikeuden säännöt ovat vanhentuneet eikä niitä voida soveltaa nykykonflikteissa taikka moderniin aseteknologiaan. Punaisen Ristin mukaan humanitaarinen oikeus on edelleen sovellettavissa. Uusi teknologia ei muuta kansainvälistä oikeutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei uusi kehitys asettaisi uusia vaatimuksia myös humanitaarisen oikeuden soveltamiselle. Edelleen keskeisin kysymys on, kuinka uusien aseiden käytössä varmistetaan erotteluperiaatteen, suhteellisuusperiaatteen sekä varotoimenpiteiden huomioiminen. Aseen tai sen käytön yhteydessä tulee kyetä erottelemaan taistelijat siviileistä sekä haavoittuneista ja antautuvista taistelijoista. Käytön yhteydessä tulee myös kyetä arvioimaan, mikä vaikutus aseen käytöllä tulee olemaan suoranaisesti sekä epäsuorasti siviiliväestölle sekä siviilikohteille. Lisäksi kussakin taistelutilanteessa on kyettävä arvioimaan tilanne ja ryhdyttävä sen edellyttämille varotoimenpiteille minimoidakseen siviilivahingot. Nämä velvollisuudet ovat voi-

3 massa olevaa sitovaa kansainvälistä oikeutta, joita ei voida jättää huomioimatta vetoamalla uuteen teknologiaan taikka sodankäynnin muutokseen. Yleisiä huomioita uudesta teknologiasta ja sodankäynnistä Faktoista on epäselvyyttä. Tässä vaiheessa on epäselvää, mikä on ja tulee olemaan teknisesti mahdollista tulevaisuudessa. Lisäksi uusien aseiden ja asejärjestelmien käytön humanitaarisista seurauksista on epäselvyyttä. Uudet teknologiat etäännyttävät taistelijoita taistelukentältä. Tämä tarkoittaa sitä, että pitää tarkemmin miettiä mitä tapahtuu ns. taistelukentälle. Punainen Risti kuitenkin vastustaa sellaista tulkintaa, joka johtaisi globaaliin taistelukenttään. Lisäksi omien joukkojen kannalta turvallista etäsodankäyntiä ei saa suosia siviilien ja humanitaarisen oikeuden kustannuksella. Umpimähkäisen aseellisen toiminnan kielto on jo kauan kieltänyt korkealta tehdyt epätarkat ilmapommitukset, vaikka niihin liittyy merkittävästi vähemmän riskejä kuin matalalta tehtyihin ilmapommituksiin. Mitään ei ole tapahtunut, joka muuttaisi tämän periaatteen soveltamista myös tulevaisuudessa. Aseiden vaikutusten osalta ei ole läpinäkyvyyttä. Tämä koskee niin tulevaisuuden sodankäynnin teknologiaa kuin myös jo käytössä olevaa uutta teknologiaa. Esimerkiksi käytössä olevien miehittämättömien lennokkien todellisista vaikutuksista siviiliväestöön ja siviilikohteille ei ole puolueetonta tietoa. Puolueettoman tiedon puute aseiden vaikutuksista on merkittävä haitta jos ja kun pitää arvioida kyseisen aseen ja sen käytön laillisuutta. Tästä syystä uuden teknologian humanitaarisia seurauksia tulisi seurata ja kirjata avoimesti. Vastuukysymysten varmistaminen tulee olemaan haaste. Uuden teknologian myötä anonymiteetti tulee olemaan helpompaa ja vastuutahojen määrittely haastavampaa. Vastuukysymyksillä tarkoitetaan sitä, kuka taho on vastuussa mistäkin operaatiosta ja kuka on vastuussa, jos uutta teknologiaa käytettäessä tapahtuu sotarikoksia. Kyberhyökkäysten yksi keskeisimpiä tavoitteita voi olla, että operaation toteuttajaa ei voida todentaa. Autonomisten aseiden osalta esille nousee, kuka on vastuussa, jos keinoälyllä varustettu robotti syyllistyy sotarikoksiin. Valtioiden tulee varmistaa, että tulevaisuudessa on etukäteen määritelty, kuka kantaa mistäkin vastuun, sekä miten varmistetaan, että jälkeenpäin voidaan selkeästi selvittää vastuutaho. Valtioiden tulee arvioida aseiden laillisuutta ennen niiden käyttöönottoa. Kaikkia aseita voidaan käyttää laittomasti. Teknologian kehitys mahdollistaa sen, että aseiden käytössä voidaan paremmin soveltaa erotteluperiaatetta sekä ryhtyä tehokkaampiin varotoimenpiteisiin. Toisaalta, teknologian kehittyessä on muistettava, että jotkut aseet voivat olla luonteeltaan sellaisia, että niiden käyttö loukkaa aina tai tietyissä tilanteissa kansainvälisiä sodan oikeussääntöjä, koska ne ovat luonnostaan umpimähkäisiä taikka aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä. Siksi onkin tärkeää, että kehittäessään uusia aseita, valtiot kunnioittavat kansainvälisoikeudellisia velvollisuuksiaan, tutkimalla, missä määrin aseet mahdollisesti loukkaavat humanitaarista oikeutta taikka muuta kansainvälistä

4 oikeutta. Suomen osalta tämä velvoite tulee Geneven sopimuksen I lisäpöytäkirjan (SopS 81/1980) 36 artiklasta (Uudet aseet). Tulevaisuutta on vaikea ennakoida. Aikaisemmista kokemuksista, kuten ydinaseiden kehittämisestä ja niiden käytöstä, olisi tärkeätä oppia se, että ihmiskunnalla on ollut vaikeuksia ennakoida niitä ongelmia ja katastrofeja, joita kohtaamme tulevaisuudessa. Siksi tulee käydä kaikki keskeisimmät eettiset sekä juridiset keskustelut läpi, ennen kuin ruvetaan tuomaan uutta teknologiaa taistelukentälle. Siinä vaiheessa, kun uutta teknologiaa tuodaan taistelukentälle, aseita käyttävän osapuolen on pystyttävä varmistamaan humanitaarisen oikeuden noudattamisen. Miehittämättömät lennokit ja muut kauko-ohjattavat aseet Viime vuosien aikana on käyty paljon keskustelua miehittämättömistä lennokeista. Lennokkien käyttö on mahdollistanut uudenlaisen tiedonkeruun, joka vuorostaan edistää niitä varotoimenpiteitä, mitä valtiot voivat ottaa ennen hyökkäyksiä sekä niiden aikana. Samanaikaisesti miehittämättömien lennokkien käytön seurauksista sekä psykoloogisista vaikutuksista on vähän luotettavaa tietoa. Humanitaarinen oikeus ei sinänsä kiellä lennokkien käyttöä aseina. Lennokeista ammutut ammukset eivät merkittävästi eroa sellaisista, joita ammutaan miehitetyistä ilma-aluksista. On hyvä muistaa, että lennokkeja käytetään erilaisissa tilanteissa moneen eri tarkoitukseen. Myös suurin osa sotilaskäyttöön tarkoitetuista lennokeista on aseistamattomia, koska niitä käytetään tiedustelutiedon keräämiseen, jota hyödynnetään sotilasoperaatioissa. Joissain taistelutilanteissa täsmäasein aseistettujen lennokkien käyttö saattaa olla suotavampaa kuin tavanomaisen tykistötulen käyttö, koska lennokkien käyttö mahdollistaa rajoitetumman ja tarkemman tulenkäytön. Vaikka lennokkien käyttö jossain tilanteissa voitaisiin humanitaarisen oikeuden näkökannalta pitää suotavana, ei se tarkoita sitä, ettei lennokkien käyttöön liittyisi merkittäviä uhkia, joita tulisi tarkoin selvittää. On epäselvää, minkälaisia psykologisia vaikutuksia lennokeilla on siviiliväestöön, joka asuu alueella, jossa lennokkeja on ilmassa jatkuvasti ja tulenkäytön uhka osa päivittäistä elämää. Lisäksi joidenkin mielestä lennokkien käyttö on johtanut kohtuuttomiin siviilikuolemiin, joko sen takia, että lennokeista on ammuttu virheellisiin kohteisiin, taikka siksi, että lennokeista ammutut ohjukset ovat vaikutuksiltaan niin voimakkaita, että ne aiheuttavat lähes aina siviiliuhreja. Miehittämättömien lennokkien käyttöön liittyy myös merkittäviä kansainvälisoikeudellisia kysymyksiä, varsinkin, jos niitä käytetään aseellisen selkkauksen ulkopuolella. Tällöin humanitaarinen oikeus (kansainväliset sodan oikeussäännöt) ei sovellu ja tappavaa voimankäyttöä sääntelee kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, joiden mukaan tappavaa voimaa saa käyttää vain äärimmäisissä tapauksissa. Lisäksi oikeudellisesti ongelmalliseksi saattaa osoittautua tilanne, jossa lennokkeja käytettäisiin kolmannessa valtiossa paossa olevaa vihollista kohtaan.

5 Suomi on hankkimassa itselleen (aseistamattomia) lennokkeja sotilaskäyttöön. Suomen tulisi omalta osaltaan seurata kansainvälistä keskustelua sekä aktiivisesti toimia sen eteen, että miehittämättömien lennokkien käytössä varmistetaan humanitaarisen oikeuden noudattaminen myös tulevaisuudessa. Suomen Punainen Risti pitäisi myös tervetulleena, jos Suomi tukisi aloitteita, joilla pyrittäisiin keräämään luotettavaa tietoa lennokkien käytön seurauksista sekä psykologisista vaikutuksista siviiliväestöön. Autonomiset aseet Autonomiset aseet (tappajarobotit) ovat aseita, jotka ilman ihmisen vuorovaikutusta etsivät, identifioivat ja hyökkäävät kohteisiin, ml. ihmiskohteisiin, käyttäen tappavaa voimaa. Autonomiset aseet eroavat automaattisista aseista siten, että aseet kykenevät itse keinoälyn avulla oppimaan ja muuttamaan toimintatapojaan. Autonomisia aseita ei ole vielä käytetty taistelukentällä, mutta ne ovat herättäneet paljon kiinnostusta sekä niihin on laitettu merkittävästi tutkimusvaroja. ICRC on jo useista vuosia peräänkuuluttanut keskustelua autonomisista aseista. Tässä vaiheessa ICRC ei tue vetoomuksia kieltää autonomiset aseet tai asettaa niille käyttökieltoa. Autonomisten aseiden osalta on kuitenkin monia huolenaiheita, kuten miten ne tehokkaasti pystyisivät toimeenpanemaan aikaisemmin mainitut humanitaarisen oikeuden perusperiaatteet. On kyseenalaista, missä määrin autonominen ase voitaisiin ohjelmoida siten, että se pystyisi ilman ihmisen vuorovaikutusta tekemään perusteellisesti suhteellisuusarvioinnin taistelutilanteessa, jossa voimankäyttö todennäköisesti johtaisi siviilivahinkoihin. Autonomisten aseiden osalta vastuu sotarikoksista olisi myös haastava. Olisiko niin, että aseen ohjelmoija vastaisi sotarikoksista? Autonomisten aseiden osalta keskeisimpiä eettisiä ja filosofisia kysymyksiä on, olemmeko valmiita muuttamaan taistelukentän luonnetta siinä määrin, että tappavaa voimaa ei käytä vain ihmiset, vaan myös keinoälyllä varustetut koneet? Yhdistyneissä Kansakunnissa autonomisia aseita on tarkoitus käsitellä Tavanomaisia aseita koskevan sopimuksen sopimuspuolten asiantuntijakokouksessa toukokuussa Lisäksi YK:ssa autonomisia aseita on käsitellyt ihmisoikeusneuvoston alla toimiva erityisraportoija Christof Heyns (UN Special Rapporteur on extrajudicial killings) vuoden 2013 raportissaan. ICRC järjestää autonomisista aseista oman asiantuntijakokouksensa maaliskuussa 2014, jonka tuloksia on tarkoitus esitellä ennen YK:n toukokuista kokousta. Tulevaisuudessa autonomisia aseita ja niihin liittyviä vaikeita kysymyksiä tulisi käydä mahdollisimman laajasti läpi niin kansallisesti kuin myös kansainvälisesti hyvissä ajoin ennen kuin kyseistä teknologiaa tuodaan taistelukentälle. Olisi tervetullutta, jos Suomi omalta osaltaan pyrkisi edistämään tällaista avointa keskustelua.

6 Kybersodankäynti Suomen Punainen Risti on useassa lausunnossaan nostanut esille kyberturvallisuuteen sekä kybersodankäyntiin liittyvät humanitaariset sekä humanitaarisen oikeuteen liittyvät haasteet (mm. SPR:n lausunto Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevasta valtioneuvoston selonteosta UaV:lle ( ) sekä hallintovaliokunnalle (12.3.)). Suomen Punainen Risti on pitänyt erittäin tervetulleena, että mietinnössään (UaVM 1/2013 vp VNS 6/2012 vp) ulkoasianvaliokunta piti tärkeänä, että kehitettäessä Suomen kyberpuolustuskykyä humanitaarisen oikeuden velvoitteet otetaan huomioon. Humanitaarisen oikeudellisten kysymysten lisäksi kybersodankäynnin osalta on tarpeen perusteellisesti selvittää, minkälaisiin humanitaarisiin seurauksiin kyberoperaatiot voivat johtaa. Suomen Punaiselle Ristille tämä on tärkeätä myös valmiustoiminnan osalta, jotta järjestönä voimme tarvittaessa paremmin tukea viranomaisia tilanteissa, joissa kyberuhka johtaa todellisiin humanitaarisiin seurauksiin. Uusien aseiden laillisuusarviointi Lausunnon alussa mainitun Geneven I lisäpöytäkirjan 36 artiklan mukaan: Tutkiessaan, kehittäessään, hankkiessaan tai ottaessaan käyttöön uusia aseita tai sodankäyntimenetelmiä on kukin korkea sopimuspuoli velvollinen tutkimaan, olisiko niiden käyttö joissakin tai kaikissa olosuhteissa tämän pöytäkirjan tai muun kansainvälisen oikeuden asianomaista sopimuspuolta koskevan säännön mukaan kielletty. Joissain maissa, kuten Ruotsissa, edellä mainittu kansainvälinen velvoite on toimeenpantu muodollisella prosessilla, joka on toteutettu lainsäädäntöteitse. Suomen Punaiselle Ristille on epäselvää, miten Suomi toimeenpanee edellä mainitun velvoitteen, kun se kehittää tai hankkii uusia aseita/asejärjestelmiä. Suomen Punainen Risti esittää, että hyvän hallinnon nimissä Suomi muodollistaa ja avoimesti kirjaa prosessit, miten se suorittaa uusien aseiden laillisuusarvioinnin. ICRC on laatinut oman oppaan, jonka tavoitteena on tukea valtioita, kun he toimeenpanevat kyseisen sopimusvelvoitteen (A Guide to the Legal Review of New Weapons, Means and Methods of Warfare; Measures to Implement Article 36 of Additional Protocol I of 1977). Opasta laadittaessa ICRC konsultoi kymmenen eri maan oikeudellisia sekä sotilasasiantuntijoita. Asiakirja toimitetaan valiokunnalle tämän lausunnon liitteenä sähköisenä sekä painettuna kopiona. Kansainvälisen normiston ennakointi Sen lisäksi, että Suomi tekee laillisuusarvioinnin, taloudellisesti sekä eettisesti olisi tärkeää, että Suomi aktiivisesti ennakoisi kansainvälisen oikeuden kehityksen. Siksi Suomen Punainen Risti piti erittäin tervetulleena, että edellisessä Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa todettiin, että Suo-

7 men puolustussuunnittelussa pyritään myös ennakoimaan normiston kehitystä, asejärjestelmien humanitaarista hyväksyttävyyttä ja asejärjestelmien saatavuutta kansainvälisiltä markkinoilta. Tämän tavoitteen toimeenpano edellyttää, että Suomi on aktiivinen kansainvälisesti ja ylläpitää asiantuntemustaan aseisiin liittyvissä kansainvälisissä kysymyksissä. Kansainvälisiin kokouksiin osallistumisen lisäksi asiantuntemuksen ylläpitoa tulee myös jatkossa tehdä kansallisesti konsultoimalla säännöllisesti Punaista Ristiä sekä aseisiin erikoistuvia kansalaisjärjestöjä. Viime vuosikymmeninä, eivaltiollisilla toimijoilla on ollut merkittävä rooli useiden aseisiin liittyvien kansainvälisten sopimusten neuvotteluprosesseissa. Monesti nimenomaan avustusjärjestöillä on kenttätyönsä takia asiantuntemusta yksittäisten aseiden humanitaarisista seurauksista, jonka perusteella katsotaan tarpeelliseksi kieltää tai rajoittaa kyseisen aseen käyttö. Ydinaseet Ydinaseita käytettiin Hiroshimassa ja Nagasakissa toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Viiden vuoden jälkeen kuolleiden määräksi arvioitiin yli Nykyään Yhdysvaltojen ja Venäjän hallussa olevien ydinkärkien tuhovoimat ovat arvioilta suuremmat kuin Hiroshimassa ja Nagasakissa käytetyt ydinaseet. Ydinaseiden käytöllä olisi ilmiselvästi katastrofaaliset humanitaariset seuraukset. Rypäleaseet Tutkimukset osoittavat, että jopa rajoitettu ydinaseiden käyttö johtaisi vakaviin ympäristöongelmiin sekä häiriöihin ruuan tuotannossa. Millään humanitaarisella toimijalla ei ole realistisia mahdollisuuksia auttaa ydinsodan uhreja. Lisäksi on erittäin vaikeata kuvitella, miten ydinaseita voitaisiin käyttää siten, että samalla kunnioitettaisiin humanitaarisen oikeuden perusperiaatteita. Inhimillisyyden nimissä on varmistettava, että ydinaseita ei käytetä enää ikinä. Siksi valtioiden tulisi ryhtyä neuvottelemaan kansainvälisesti sitovaa sopimusta, jolla kielletään ydinaseiden käyttö sekä hallussapito, perustuen voimassa oleviin velvollisuuksiin. Tällaisen sopimuksen neuvottelu on monien vuosien prosessi. Suomen Punainen Risti vetoaa, että Suomi ryhtyisi tukemaan aloitetta uudesta kansainvälisestä sopimuksesta, jolla kiellettäisiin ydinaseet, perustuen voimassa oleviin velvollisuuksiin. Puolikuun kansainvälinen liike osallistui aktiivisesti, kun valtiot neuvottelivat rypäleaseet kieltävän kansainvälisen sopimuksen vuonna Sopimuksen on allekirjoittanut 108 maata, joista 84 on ratifioinut sopimuksen. Suomi ei ole allekirjoittanut sopimusta. Sopimuksella on ollut dramaattisia vaikutuksia rypäleaseiden maailmanmarkkinoihin sekä myös sopimuksen ulkopuolelle jääneisiin valtioihin. Suomi on muun muassa tehnyt päätöksen olla hankkimatta uusia rypäleaseita, osittain siksi, että sopimuksen voimaantulon myötä rypäleaseiden saatavuus on romahtanut.

8 Suomen Punainen Risti vetosi Suomen hallitukseen jo vuonna 2008 yhdessä Suomen Unicefin sekä Kirkon ulkomaanavun kanssa, että Suomi liittyisi sopimukseen. Nykyisen hallitusohjelman mukaan hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta arvioi Suomen kantaa rypäleasesopimukseen vuosittain. Suomen Punainen Risti on pitänyt tätä tervetulleena kehityksenä. Suomen Punainen Risti toivoo, että Suomi ryhtyisi konkreettisiin toimiin, joilla nopeutettaisiin Suomen liittymistä rypäleasesopimukseen. Olisi myös tärkeätä, että Suomi julkisesti asettaisi sopimukseen liittymisen tavoitteeksi, jonka se pyrkisi toteuttamaan mahdollisimman pian. Hallitusohjelmassa luvattu vuosittainen arviointi ei tule olla muodollisuus vaan todellinen arviointiprosessi, joka johtaa säännöllisesti toimiin, joilla edesautetaan sopimuksen liittymisen edellytyksiä. Kristiina Kumpula pääsihteeri