Puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen ja sen johtoryhmän puolesta. Päivi Korpelainen Koordinaattori Helsingin yliopisto, puhetieteiden laitos

Transkriptio

1 Hyvä lukija, olemme tyytyväisiä voidessamme ilmoittaa tämän raportin muodossa, että pitkään valmisteltu puheterapeuttien ensimmäinen erikoistumiskoulutus on käynnistynyt tammikuussa 2004 yhteistyössä Helsingin ja Oulun yliopistojen kesken. Tämän 80 opintoviikon, nelivuotisen, lisensiaatin tutkintoon johtavan erikoistumiskoulutuksen viimeiset valmistelut sekä opiskelijavalinnat suoritti vuoden 2003 aikana toiminut ohjausryhmä, jossa toimivat seuraavat henkilöt: Oulun yliopisto, suomen ja saamen kielen ja logopedian laitos: Huttunen, Kerttu, tutkijatohtori ( lähtien) Korpilahti, Pirjo, professori ( lähtien) Lehtihalmes, Matti, professori ( lähtien) Yliherva, Anneli, lehtori ( lähtien) Helsingin yliopisto, fonetiikan laitos: Heimo, Helena, yliopistonlehtori ( lähtien) Klippi, Anu, professori ( lähtien) Korpelainen, Päivi, suunnittelija ( lähtien) Korpijaakko Huuhka, Anna Maija, yliassistentti ( lähtien) Laakso, Minna, yliopistolehtori ( lähtien) Launonen, Kaisa, yliopistonlehtori ( lähtien) Erikoistumiskoulutuksen etenemistä valvomaan on kutsuttu johtoryhmä, johon kuuluivat vuoden 2004 aikana seuraavat henkilöt: Oulun yliopisto, suomen kielen, informaatiotutkimuksen ja logopedian laitos: Huttunen, Kerttu, professori Korpilahti, Pirjo, professori Lehtihalmes, Matti, professori, johtoryhmän puheenjohtaja Määttä, Raili, erikoistuva puheterapeutti Yliherva, Anneli, lehtori Helsingin yliopisto, puhetieteiden laitos (entinen fonetiikan laitos): Heimo, Helena, yliopistonlehtori Ikonen, Alisa, erikoistuva puheterapeutti Klippi, Anu, professori ( asti) Korpelainen, Päivi, koordinaattori, johtoryhmän sihteeri Korpijaakko Huuhka, Anna Maija, yliopistonlehtori Laakso, Minna, professori( lähtien) Launonen, Kaisa, professori Suomen Puheterapeuttiliitto ry Tanja Makkonen, koulutuspoliittisen valiokunnan puheenjohtaja Olemme päättäneet johtoryhmässä, että raportoimme erikoistumiskoulutuksen etenemisestä vuosittain. Tässä ensimmäisessä raportissa kuvaamme erikoistumiskoulutuksen opiskelijavalinnan sekä arviointia ensimmäisestä opintovuodesta. Seuraavissa raporteissa keskitymme erikoistumiskoulutuksen sisältöihin sekä erikoistuvien puheterapeuttien kokemuksiin koulutuksesta. Puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen ja sen johtoryhmän puolesta Päivi Korpelainen Koordinaattori Helsingin yliopisto, puhetieteiden laitos

2 Sisältö: 1. JOHDANTO 1.1. Puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen käynnistämisen tarve 1.2. Aikaisemmat selvitykset puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksesta 2. ERIKOISTUMISKOULUTUKSEN KÄYNNISTÄMINEN 2.1. Erikoistumiskoulutuksen opiskelijavalinta 2.2. Valintaprosessin ohjeistus ja aikataulut 2.3. Hakuasiakirjojen käsittely ja hakijoitten pisteyttäminen 2.4. Esimerkkejä pisteitten jakaantumisesta 2.5. Opiskelijavalinnan suunnittelun ja toteuttamisen haasteet 3. ERIKOISTUMISKOULUTUKSEN KÄYNNISTYMINEN 3.1. Erikoistumiskoulutuksen resurssit ja hallinto 3.2. Erikoistumiskoulutuksen perustehtävä ja yleiset tavoitteet 3.3. Erikoistumiskoulutuksen rahoitus 3.4. Erikoistumiskoulutuksen tutkintovaatimukset 4. ERIKOISTUMISKOULUTUKSEN 1. VUODEN OPETUSOHJELMA 4.1. Opetusohjelman suunnittelu ja toteuttaminen 4.2. Erikoispuheterapeutin ydinosaamisalueiden määrittely 5. PALAUTETTA JA ARVIOINTIA ENSIMMÄISESTÄ OPINTOVUODESTA 5.1. Koulutuksen toteuttamismuotojen arviointi 5.2. Muut käytännön järjestelyt 6. ERIKOISTUMISKOULUTUKSEN KÄYNNISTÄMISEN HAASTEET 7. ERIKOISTUMISKOULUTUKSEN JATKUVUUS 7.1. Erikoistumiskoulutus määräaikaisen hankkeena vai osana tutkintojärjestelmää 7.2. Lisensiaatin tutkinnon asema ja kehittyminen 7.3. Erikoispuheterapeutin pätevyys ja nimikkeen käyttö Taulukot tekstissä: Taulukko 1: Puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen suunnittelun vaiheita Taulukko 2: Jatko ja täydennyskoulutus Taulukko 3: Työkokemuksen pituus Taulukko 4: Julkaisujen pisteytys Liitteet: Liite 1: Hakijoiden taustatekijöitä Hakijat asuinpaikan mukaan Hakijoiden tutkinnon suorittamisvuosi ja paikka Hakijoiden ikä syntymävuoden perusteella Hakijoiden työpaikat Liite 2: Valintakriteerit erikoistumiskoulutukseen Liite 3: Annetut pisteet kokonaispisteiden mukaisessa järjestyksessä Liite 4: Tutkintovaatimukset ja opintojen eteneminen Liite 5: Neurologisiin kommunikaatiohäiriöihin erikoistuneen puheterapeutin ydinosaamisalueet Liite 6: Kysely kiinnostuksesta puheterapeuttien erikoistumiskoulutukseen Liite 7: Kyselyyn liittyvät kuviot Liite 8: Puheterapeuttien erikoistumiskoulutus

3 1. JOHDANTO 1.1. Puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen käynnistämisen tarve Puheterapia on lääkinnällistä kuntoutusta, joka kuuluu sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon palveluihin. Oikeuden toimia puheterapeuttina myöntää Terveydenhuollon oikeusturvakeskus henkilölle, joka on suorittanut asianmukaisen koulutuksen (laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994), mikä Suomessa tarkoittaa filosofian maisterin tutkintoa pääaineena logopedia. Logopediaa voi opiskella pääaineena Helsingin ja Oulun yliopistossa sekä syksystä 2005 lähtien myös Tampereen ja Turun yliopistossa sekä Åbo Akademissa. Logopedian ytimen muodostaa tietämys puheen, äänen, kielen, kommunikaation ja vuorovaikutuksen sekä nielemisen normaalista kehityksestä ja toiminnasta sekä näiden poikkeavuuksista ja kuntoutuksen periaatteista. Peruskoulutuksen aikana opiskelija saa tiedolliset ja taidolliset valmiudet, joiden avulla hän voi toimia puheterapeuttina. Useimmat puheterapeutit työskentelevät kuntien terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Puheterapeutteja toimii myös päiväkodeissa, perheneuvoloissa, erityiskouluissa ja kuntoutuslaitoksissa sekä kehitysvammahuollon eri toimipisteissä. Yhä kasvava osa puheterapeuteista toimii ammatinharjoittajina. Sosiaali ja terveydenhuollon eri sektoreilla on työtehtäviä, jotka vaativat sellaista erityisosaamista, jota peruskoulutus tai perinteinen, esimerkiksi kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain tarkoittama, usein hyvin lyhytkestoinen täydennyskoulutus eivät pysty takaamaan. Logopedian ja sen lähialojen tieteellinen tutkimus on tuottanut uutta tietoa, jonka hallitseminen on edellytys erityisosaamista vaativissa puheterapeutin työtehtävissä. Myös kuntoutusfilosofian muutos medisiinisestä ajattelusta sosiaaliseen tarkastelutapaan sekä vaatimukset osoittaa kuntoutuksen vaikuttavuus ovat johtaneet väistämättä kuntoutuskäytäntöjen kehittämispaineisiin. Erityisosaamista vaativien puheterapeutin työtehtävien hoitaminen edellyttääkin sekä teoreettisen tiedon syventämistä että oman osaamisen vahvistamista pitkäjänteisen jatko opiskelun avulla. Vuoden 2004 alusta, pitkän valmistelu ja suunnittelutyön jälkeen, puheterapeuttien ammatillinen jatkokoulutus on mahdollista humanistisista ja luonnontieteellisistä tutkinnoista annetun asetuksen (834/2000) mukaan siten, että lisensiaatin tutkintoon voidaan sisällyttää puheterapeutin erikoistumiskoulutus. Asetuksen mukaan opetusministeriö päättää yliopistojen esityksestä ja sosiaali ja terveysministeriötä kuultuaan, mitä erikoitumiskoulutusta kussakin yliopistossa järjestetään. Tällä hetkellä asetuksen mukaisia erikoistumisaloja ovat aikuisten ja lasten neurologisperäiset kommunikaatiohäiriöt, kuulovammojen aiheuttamat kommunikaatiohäiriöt sekä äänihäiriöt. Uudessa annetussa asetuksessa yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä, yliopistojen koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksista on erikoispuheterapeutin koulutus sisällytettynä lisensiaatin tutkintoon määritelty suoritettavaksi Helsingin ja Oulun yliopistoissa. Puheterapeuttien erikoistumiskoulutus on ammatillisesti painotettu tieteellinen jatkokoulutus puheterapeuttien ammattikäytäntöjen tieteellisen perustan vahvistamiseksi, 3

4 tutkimuksen edistämiseksi sekä kuntoutuskäytäntöjen kehittämiseksi. Tammikuussa 2004 käynnistyneen lisensiaatin tutkintoon johtavan puheterapeuttien ammatillisen erikoistumiskoulutuksen kokonaislaajuus on 80 opintoviikkoa ja se toteutetaan Helsingin ja Oulun yliopistojen yhteistyönä. Ammatillisessa erikoistumiskoulutuksessa syvennetään, laajennetaan ja kehitetään perusopinnoissa sekä työkokemuksessa hankittuja tietoja, taitoja ja valmiuksia erityisesti lasten ja aikuisneurologisissa kommunikaatiohäiriöissä Aikaisemmat selvitykset puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksesta Puheterapeuttien erikoistumiskoulutusta on suunniteltu jo 1970 luvun alusta alkaen. Aikaisemmat puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen suunnittelun vaiheet on koottu julkaisuun Filosofian lisensiaatin tutkinto puheterapeutin erikoistumiskoulutuksena suunnitelma erikoistumiskoulutuksen tavoitteista, sisällöistä ja rahoituksesta (Korpijaakko Huuhka 2001 i ). Raportissa esitetyt vaiheet on pääpiirteissään koottu taulukkoon 1. Taulukko 1. Puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen suunnittelun vaiheita 1970 luku 1980 luku 1990 luku 2000 luku lääkintöhallitus selvittää puheterapeuttien erikoistumistarvetta 12 kuulovamma alan erikoispuheterapeuttia valmistuu lääkintöhallituksen järjestämältä kurssilta vuoden 1973 selvitykseen perustuvassa raportissa esitetään erikoistumista lastenneurologisiin ja psykiatrisiin häiriöihin, aikuisneurologisiin häiriöihin, kuulovammoihin ja äänihäiriöihin sekä työnohjaustehtäviin 18 työnohjaustehtäviin erikoistunutta puheterapeuttia valmistuu Oulun yliopiston Kajaanin täydennyskoulutusyksikön työnohjaajakurssilta Helsingin yliopiston fonetiikan laitoksen sekä Helsingin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen suunnittelutyö käynnistyy aikuisneurologisen erikoistumiskoulutuksen aloittamiseksi lääkintöhallitus selvittää erikoispuheterapeuttien tarvetta Helsingin yliopiston fonetiikan laitoksen suunnitteluryhmä esittää erikoistumiskoulutusta toteutettavaksi filosofian lisensiaatin tutkintoon johtavana jatko opiskeluna OPM:n työryhmä perustetaan suunnittelemaan puheterapeuttien erikoistumiskoulutusta Puheterapeuttien erikoistumiskoulutustyötyöryhmien muistiossa esitetään erikoistumiskoulutuksen järjestämistä lasten ja aikuisneurologisten häiriöiden, äänihäiriöiden sekä kuulovamma alalle yliopistot asettavat erikoistumiskoulutuksen käytännön toteutusta valmistelevan työryhmän; opetusministeriö myöntää määrärahan suunnittelijan palkkaamiseen käy ilmi, että säädökset koulutuksesta valmistuneiden merkitsemisestä erikoispuheterapeutteina terveydenhuoltohenkilöstön keskusrekisteriin puuttuvat Puheterapeuttiliitto ja yliopistot esittivät opetusministeriölle asetukseen humanistisista ja luonnontieteellisistä tutkinnoista lisäystä, joka määrittelee puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen erikoistumisalat ja erikoistumiskoulutuksen osaksi logopedian jatkotutkintoa asetusmuutos (834/2000) vahvistetaan; asetuksen pykälissä 12 ja 14a säädetään puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksesta rahoitushakemus Opetusministeriölle puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen käynnistämiseksi jätetään 4

5 2. ERIKOISTUMISKOULUTUKSEN KÄYNNISTÄMINEN Puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen seuranta ja arviointi 2004 Vuonna 2003 opetusministeriö myönsi rahoituksen puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen käynnistämiseksi Helsingin ja Oulun yliopiston yhteistyönä. Rahoituspäätöksen varmistuttua erikoistumiskoulutuksen käynnistämiseksi kutsuttiin maaliskuussa 2003 koolle puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen käynnistämistä valmisteleva ohjausryhmä, joka piti ensimmäisen kokouksensa Helsingissä. Ohjausryhmä piti yhteensä kuusi kokousta vuoden 2003 aikana, joista kolme pidettiin videoneuvotteluna. Ohjausryhmän puheenjohtaja oli vuorotellen Helsingin ja Oulun yliopistojen edustaja, ohjausryhmän sihteerinä toimi valmisteluja tekemään palkattu suunnittelija Helsingin yliopistosta. Ohjausryhmä aloitti työnsä Filosofian lisensiaatin tutkinto puheterapeutin erikoistumis koulutuksena. Suunnitelma erikoistumiskoulutuksen tavoitteista, sisällöistä ja rahoituksesta raportin pohjalta. Lisäksi koulutuksen käynnistämisen valmistelussa käytettiin hyväksi erikoispsykologien koulutuksesta saatua tietoa esimerkiksi opiskelijavalinnoista sekä erikoistumisesta yleensä Erikoistumiskoulutuksen opiskelijavalinta Ohjausryhmässä laadittiin vuoden 2003 aikana erikoistumiskoulutuksen hakua varten valintakriteerit sekä niihin liittyvä pisteytys, valmisteltiin hakuasiakirjat, täsmennettiin erikoistumiskoulutuksen tavoitteita, resursointia sekä aikataulua ja ensimmäisen opintovuoden opintosuunnitelmaa. Oletuksena hakua valmisteltaessa oli, että hakijoita tulisi olemaan enemmän kuin heitä koulutukseen voidaan ottaa. Koska opiskelijavalinta koski lisensiaatin tutkintoon johtavaa puheterapeuttien erikoistumiskoulutusta, hakukriteereissä haluttiin taata sekä riittävä alan työkokemus että riittävät tieteellisen työn valmiudet. Ensisijaisiksi edellytyksiksi erikoistumiskoulutukseen hakemiseen asetettiin, että hakija on laillistettu puheterapeutti hänellä on filosofian maisterin tai sitä vastaavaa tutkinto (sisältyy tai on erikseen suoritettuna logopedian syventävät opinnot) vähintään kahta vuotta vastaava työkokemus erikoistumisalueelta tai viittä vuotta vastaava muilta kuin erikoistumisalueilta valmistumisen jälkeen mahdollisuus työskennellä erikoistumisalaan liittyvissä työtehtävissä koulutuksen aikana lisensiaatintyön alustava tutkimussuunnitelma Hakijoiden pisteytystä varten laadittiin pisteytystaulukko (Liite 2: Valintakriteerit erikoistumiskoulutukseen), jonka perusteella hakijan oli mahdollista saada enintään 25 pistettä. Pisteissä painottuivat työkokemus, julkaisutoiminta ja tutkimussuunnitelma. Näitten lisäksi hakijan oli mahdollista saada pisteitä pro gradu tutkielman arvolauseesta, perustutkinnon jälkeisestä jatko ja täydennyskoulutuksesta, alan työtehtäviin liittyvistä erityisansioista sekä nykyisen työn vaativuudesta suhteessa neurologisiin kommunikaatiohäiriöihin liittyvään osaamiseen. 5

6 2.2. Valintaprosessin ohjeistus ja aikataulu Puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen seuranta ja arviointi 2004 Erikoistumiskoulutukseen hakemista varten ohjausryhmässä valmisteltiin hakulomake ja siihen liittyvä hakuopas. Koska erikoistumiskoulutus johtaa ammatillisesti painottuneeseen tieteelliseen jatkotutkintoon, ohjausryhmässä päädyttiin kiinnittämään erityisesti huomiota myös hakijan motivaatioon ja valmiuksiin viedä loppuun tutkintovaatimuksiin kuuluva lisensiaatintyö. Hakuvaiheessa tiedotettiin realistisen tutkimussuunnitelman tekemisen tärkeydestä, jotta lisensiaatintyöt valmistuvat erikoistumiskoulutuksen eli neljän vuoden aikana. Koulutukseen hakemiseen liittyvän tutkimussuunnitelman tekemiseen annettiin tarkka ohjeistus hakuoppaassa, ja hakijoilla oli mahdollisuus myös saada tarkempaa tietoa kesäkuussa 2003 järjestetyissä tiedotustilaisuuksissa sekä Helsingissä että Oulussa. Hakulomake sekä hakuohjeet olivat saatavilla molempien yliopistojen verkkosivujen kautta, ja pyydettäessä ne myös postitettiin. Virallinen haku käynnistyi kesäkuun tiedotustilaisuuksien jälkeen ja hakuaika päättyi , johon mennessä hakemuksensa erikoistumiskoulutukseen jätti yhteensä 42 hakijaa. Yhdellä hakijoista ei ollut minkäänlaista tutkimussuunnitelmaa, joten häntä ei otettu huomioon valintaprosessissa ollenkaan. Hakijoiden taustatekijöitä on esitelty liitteessä 1. Puheterapeutin erikoistumiskoulutuksen ohjausryhmän kokouksessa nimettiin valintaryhmä, johon kuuluivat: Heimo, Helena, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, fonetiikan laitos Huttunen, Kerttu, tutkijatohtori, Oulun yliopisto, suomen ja saamen kielen ja logopedian laitos Klippi, Anu, professori, Helsingin yliopisto, fonetiikan laitos Korpijaakko Huuhka, Anna Maija, yliassistentti, Helsingin yliopisto, fonetiikan laitos Korpilahti, Pirjo, professori, Oulun yliopisto, suomen ja saamen kielen ja logopedian laitos Laakso, Minna, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, fonetiikan laitos Launonen, Kaisa, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, fonetiikan laitos Lehtihalmes, Matti, professori, Oulun yliopisto, suomen ja saamen kielen ja logopedian laitos Yliherva, Anneli, lehtori, Oulun yliopisto, suomen ja saamen kielen ja logopedian laitos 2.3. Hakuasiakirjojen käsittely ja hakijoitten pisteyttäminen Aluksi hakuasiakirjoista erotettiin tutkimussuunnitelmat, jotka jaettiin valintaryhmän jäsenille luettavaksi nimettöminä. Suunnitelmat arvioitiin asteikolla 0 6 (käytettiin myös ½ pisteitä), ja jokaisen tutkimussuunnitelman arvio kuusi valintaryhmän jäsentä ja annetuista pisteistä laskettiin keskiarvo. Tutkimussuunnitelmien arvioinnin aikana erikoistumiskoulutuksen suunnittelija pisteytti hakulomakkeet hakua valmistelleen ohjausryhmän laatimien hakukriteereiden mukaan. Hakijan kokonaispistemäärä koostui tutkimussuunnitelmasta, työkokemuksen määrästä, työn vaativuudesta, ammatillisista erityisansioista, julkaisutoiminnasta, jatko ja täydennyskoulutuksen määrästä ja laadusta, sekä pro gradu tutkielman arvosanasta (Liite 2: Valintakriteerit erikoistumiskoulutukseen) Tutkimussuunnitelmien arvioinnin jälkeen 6

7 pidettiin valintaryhmän kokous, jossa julkistettiin hakijalista sekä käytiin läpi hakijakohtaiset pistelomakkeet, joihin oli koottu tiedot kustakin hakijasta erikseen. Yhteisessä kokouksessa annetut pistemäärät tarkistettiin vielä molemmissa yliopistoissa uudelleen. Kokonaispisteiden perusteella hakijat asetettiin paremmuusjärjestykseen, jonka pohjalta valintaryhmä teki esityksen molempien yliopistojen tiedekunnille valittavista opiskelijoista (Liite 3: Annetut pisteet kokonaispisteiden mukaisessa järjestyksessä). Epäselvissä kokonaispistearvioinneissa (esim. useamman hakijan saadessa saman pistemäärän) oli varattu mahdollisuus kutsua hakijoita haastatteluun. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan tarvinnut käyttää Esimerkkejä pisteitten jakaantumisesta Jatko ja täydennyskoulutuksella erikoistumiskoulutuksen opiskelijavalinnassa on tarkoitettu suoritetun tutkinnon (filosofian maisteri tai sitä vastaava tutkinto) täydentämiseksi ja kehittämiseksi hankittua koulutusta sekä suoritetun tutkinnon lisäksi erityisosaamista ja pätevyyttä lisäävää koulutusta. Hakijan oli mahdollista saada jatko ja täydennyskoulutuksesta pisteitä 0 3, ja pisteytettäväksi koulutukseksi hyväksyttiin hakuajan päättymiseen mennessä suoritettu perusopintojen jälkeinen koulutus. Taulukko 2: Jatko ja täydennyskoulutus JATKO JA TÄYDENNYSKOULUTUS KAIKKI HAKIJAT HYVÄKSYTYT 0 pistettä Ei täydennyskoulutusta 2 1 piste Alle 60 tuntia jatko ja täydennyskoulutusta 2 pistettä Neurologisten kommunikaatiohäiriöiden kannalta relevanttia jatko ja täydennyskoulutusta yli 60 tuntia 3 pistettä Jonkin (neurologisen) kuntoutusmenetelmän käyttöön pätevöittävä koulutus Yhteensä Yli 60 tuntia relevanttia täydennyskoulutusta koostui useimmilla hakijoilla 1 3 päivän lyhytkursseista. Pidemmät koulutukset ovat olleet pääasiallisesti jonkun kuntoutusmenetelmän käyttöön pätevöittäviä koulutuksia. Kuntoutusmenetelmän käyttöön pätevöittäviksi koulutuksiksi katsottiin kansainväliset NDT, Castillo Morales, DPNS ja FOTT koulutukset. Työkokemuksen pisteytyksiä laadittaessa päätettiin olla ottamatta huomioon ennen puheterapeutiksi valmistumista hankittu työkokemus, koska puheterapeutin ammattia saa säännönmukaisesti harjoittaa vain laillistettu ammattihenkilö, jolle Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on myöntänyt hakemuksesta oikeuden toimia puheterapeuttina. Puheterapeutin ammatin harjoittamiseen ja laillistamiseen johtavaksi koulutukseksi 7

8 hyväksytään yliopistossa suoritettu asianomaisen alan tutkinto. Työkokemuspisteytyksessä huomioitiin kaikilta hakijoilta työkokemus saakka. Työkokemuksen pituuden määrittelyä vaikeutti hakijan työuran määrä ja/tai osa aikaisuus. Myös sen määrittely, työskenteleekö hakija tai onko työskennellyt todella aikuis tai lastenneurologisten kommunikaatiohäiriöiden erikoistumisalueella, oli ongelmallista sellaisten hakijoiden kohdalla, joitten työkokemus ei selkeästi liity suoraan esimerkiksi erikoistumisalueen asiantuntijayksikköön. Taulukko 3: Työkokemuksen pituus TYÖKOKEMUKSEN PITUUS KAIKKI HAKIJAT HYVÄKSYTYT 0 pistettä 2 v erikoistumisalan työkokemus tai 5 v muu puheterapia alan työkokemus piste 2 v erikoistumisalan työkokemus + 5 v muu puheterapia alan työkokemus 2 pistettä 4 v erikoistumisalan työkokemus tai yli 6 v muu puheterapia alan työkokemus 3 pistettä yli 5 v erikoistumisalan työkokemus 4 pistettä 4 v erikoistumisalan työkokemus + yli 6 v muu puheterapia alan työkokemus 5 pistettä Yli 5 v erikoistumisalan työkokemusta + yli 6 v muuta puheterapia alan tai erikoistumisalan työkokemusta Yhteensä Valinnassa menestyivät parhaiten pitkän työkokemuksen hankkineet puheterapeutit, joilla useimmilla on myös paljon työssä kertyneitä erityisansioita (kehittämis tai koulutustehtäviä, joissa ollut vastuuhenkilönä tai johtavana asiantuntijana), ja joiden työ edellyttää lasten tai aikuisneurologisten häiriöiden erityistietämystä ja/tai erityisen metodin hallintaa (Liite 3: Annetut pisteet kokonaispisteiden mukaisessa järjestyksessä). 8

9 Julkaisut pisteytettiin ensimmäisessä valintakokouksessa alustavasti, minkä jälkeen julkaisuja verrattiin rinnakkain saman pistemäärän saaneiden kesken. Tällä menettelyllä pyrittiin varmistamaan yhdenmukaisuus julkaisujen pisteytyksessä(taulukko 4). Taulukko 4: Julkaisujen pisteytys JULKAISUJEN PISTEYTYS KAIKKI HAKIJAT HYVÄKSYTYT 0 pistettä Ei julkaisuja piste Yleistajuiset artikkelit, raportit, selvitykset, kirja arvostelut pistettä Mukana kirjoittajana tieteellisessä julkaisussa 2 3 pistettä pistettä Ensimmäisenä tekijänä yhdessä tai useammassa tieteellisessä julkaisussa pistettä 2 2 Yhteensä Hyväksyttävän tutkimussuunnitelman alimmaksi pistemääräksi sovittiin 2,5 pistettä. Sitä heikomman pistemäärän saaneet tutkimussuunnitelmat eivät oikeuttaneet koulutuspaikkaan tai varasijaan, vaikka hakijan kokonaispistemäärä olisi muuten ollut riittävä (Liite 3: Annetut pisteet kokonaispisteiden mukaisessa järjestyksessä). Molempiin yliopistoihin valittiin hakijoista 11 erikoistujaa, yhteensä 22 erikoistujaa. Valituiksi tuli 8 aikuisneurologisiin kommunikaatiohäiriöihin erikoistuvaa sekä 14 lasten neurologisiin kommunikaatiohäiriöihin erikoistuvaa puheterapeuttia. Helsingin yliopistossa lopullisen valintapäätöksen teki humanistisen tiedekunnan jatko opiskelijoiden valintalautakunta ja Oulun yliopistossa humanistinen tiedekunta. Opinto oikeus myönnettiin joko lastenneurologian tai aikuisneurologian erikoistumisalalle. Puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen opiskelijavalinnasta tehtiin yksi oikaisupyyntö Helsingin yliopiston humanistiselle tiedekunnalle. Oikaisupyynnön käsitteli vuoden 2004 alussa käynnistynyt käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Oikaisupyyntö ei muuttanut lopullista opiskelijavalintaa. Valituksi tulleista yksi ei ottanut opiskelupaikkaa vastaan ja paikka täytettiin ensimmäisellä varasijalla olleella hakijalla. Kevätlukukauden 2004 jälkeen yksi erikoistumisen aloittanut opiskelija lopetti, ja hänen tilalleen päätettiin ottaa seuraavalla varasijalla ollut hakija, joka aloitti opinnot syksyllä Samassa yhteydessä päätettiin, että tämän jälkeen tähän erikoistumiskoulutukseen ei oteta uusia opiskelijoita, vaikka joku lopettaisikin erikoistumisopintonsa. 9

10 2.5. Opiskelijavalinnan suunnittelun ja toteuttamisen haasteet Erikoistumiskoulutuksen hakuaikana potentiaalisilta hakijoilta tulleet kysymykset koskivat useimmiten koulutuksen aikataulua, työkokemuksen riittävyyttä ja tutkimussuunnitelman osuutta valinnassa. Hakijat halusivat myös tietää, valitaanko erityisesti tietynlaisia erikoistujia esimerkiksi sen mukaan, missä tämä työskentelee tai mikä on tutkimussuunnitelman aihe. Jotkut hakijat kokivat ongelmalliseksi jatko ja täydennyskoulutuksen selvittämisen, koska olivat osallistuneet etupäässä lyhyille kursseille ja koulutuspäiville. Näitä oli vuosien mittaan saattanut kertyä runsaasti. Potentiaaliset hakijat tiedustelivat koulutuksen aikatauluista ja muista järjestelyistä, minkä verran koulutuksessa täytyy olla läsnä ja miten suuri osuus opetuksesta on itsenäistä työskentelyä. Samoin haluttiin tietää, onko koulutus pakko suorittaa neljässä vuodessa ja milloin on seuraavan kerran mahdollista hakea erikoistumiskoulutukseen. Erikoistumisalueen sisällöistä haluttiin tietää, ovatko sisällöt ja koulutus kokonaisuutena samanlaisia molemmissa yliopistoissa. Lisäksi kysyttiin, miten erikoistujat jaetaan erikoistumisalueen suhteen tai otetaanko molempien erikoistumisalueitten erikoistujia yhtä paljon. Muut tiedustelut hakuaikana koskivat tutkimussuunnitelmaa, muun muassa miten valmis tutkimussuunnitelman pitää olla hakuvaiheessa. Monet hakijat tuntuivat pitävän tutkimussuunnitelman tekemistä korkeana kynnyksenä koulutukseen hakeutumiseksi. Heidän kohdallaan hakematta jättäminen on saattanut johtua juuri siitä, etteivät he kokeneet pystyvänsä laatimaan pitkälle pohdittua tutkimussuunnitelmaa lyhyessä ajassa (noin kaksi kuukautta). Vaikka valintakriteerit oli pyritty laatimaan mahdollisimman selkeiksi, ei pisteitten antaminen jokaisen kriteerin kohdalla ollut helppoa. Hakijat olivat yhtä lukuun ottamatta naisia, ja monien työkokemus koostui ajallisesti sekä työmäärällisesti pidemmistä ja lyhyemmistä jaksoista. Monet hakijoista olivat olleet äitiyslomalla ja hoitovapaalla tai tekivät/olivat tehneet lyhennettyä työaikaa. Koska tavoitteena oli saada kaikkien työkokemus määrällisesti vertailukelpoiseksi, jouduttiin useiden hakijoiden työkokemus laskemaan hyvinkin tarkkaan erityisesti rajatapauksissa, jotta voitiin varmistua siitä, että vaadittava työkokemus täyttyisi. Erikoistumisalueen määrittely oli myös hankalaa erityisesti ammatinharjoittajien kohdalla. Ammatinharjoittajahakijoilta pyydettiin erillinen selvitys asiakkaistaan, ja tämän selvityksen perusteella pyrittiin arvioimaan, voiko hakija todella työskennellä erikoistumisalueellaan koulutuksen aikana. Tällaista lisäselvitystä tarvittiin myös työn vaativuuden arvioinnissa suhteessa erikoistumisalueeseen, toisin sanoen arvioitaessa, edellyttääkö kyseisen hakijan työ todella erikoistumista. Näitten asioitten selvittämiseksi olisi ehkä ollut tarpeellista järjestää hakuasiakirjojen lisäksi vielä haastattelu. 10

11 3. ERIKOISTUMISKOULUTUKSEN KÄYNNISTYMINEN 3.1. Erikoistumiskoulutuksen resurssit ja hallinto Koska rahoitus ja hankesuunnitelma oli tehty opetusministeriölle Anna Maija Korpijaakko Huuhkan raporttiin perustuen, ryhdyttiin erikoistumiskoulutuksen toteuttamisjärjestelyihin samaisessa raportissa tehdyn ehdotuksen pohjalta. Sen mukaan erikoistumiskoulutuksen käytännön toteuttamista varten Helsingin ja Oulun yliopistoon palkattiin osa aikaiset (50 %) yliopistonlehtorit sekä professorit. Erikoistumiskoulutuksen kokonaiskoordinointia jatkoi koordinaattori (aikaisemmin suunnittelija), jonka sijoituspaikkana on Helsingin yliopisto. Erikoistumiskoulutuksen etenemisen valvomista varten perustettiin johtoryhmä, joka jatkoi valmisteluvaiheen ohjausryhmän määrittelemiä tehtäviä. Vuonna 2004 erikoistumiskoulutuksen johtoryhmään kuuluivat virkatehtäviensä mukaisesti erikoistumiskoulutuksessa työskentelevät professori Pirjo Korpilahti Oulun yliopistosta professori Kaisa Launonen Helsingin yliopistosta lehtori Anneli Yliherva Oulun yliopistosta yliopistonlehtori Helena Heimo Helsingin yliopistosta koordinaattori Päivi Korpelainen Helsingin yliopistosta Lisäksi johtoryhmän jäseniksi määriteltiin oppiaineen professorit, Anu Klippi Helsingin yliopistosta sekä Matti Lehtihalmes Oulun yliopistosta. Lisää asiantuntemusta johtoryhmään varmennettiin valitsemalla jäseniksi yliopistonlehtori Anna Maija Korpijaakko Huuhka Helsingin yliopistosta sekä tutkijatohtori Kerttu Huttunen Oulun yliopistosta. Johtoryhmän puheenjohtajaa valittaessa päätettiin, että puheenjohtajan tulisi olla henkilö, joka ei työskentele pääasiallisesti erikoistumiskoulutuksen toteutuksessa. Puheenjohtajaksi valittiin Matti Lehtihalmes Oulun yliopistosta. Johtoryhmän jäseniksi päätettiin valita myös opiskelijaedustaja kummastakin koulutuspaikasta. Nämä erikoistuvat puheterapeutit valitsivat keskuudestaan. Erikoistuvien puheterapeuttien edustajina johtoryhmässä ovat vuoden 2004 aikana olleet Raili Määttä Oulun yliopistosta sekä Alisa Ikonen Helsingin yliopistosta. Ammattiyhdistyksen edustusta varten johtoryhmään pyydettiin Suomen Puheterapeuttiliiton nimeämä edustaja, joka on vuoden 2004 aikana ollut Tanja Makkonen. Erikoistumiskoulutuksen johtoryhmän tehtäviksi määriteltiin erikoistumiskoulutuksesta raportointi, erikoistumiskoulutuksen vakiinnuttaminen sekä jatkuvuuden valmistelu erikoistumiskoulutuksen laadun valvonta erikoistumiskoulutuksen talouden seuraaminen erikoistumiskoulutuksen vuosittaisen opetussuunnitelman vahvistaminen koulutettavien valinnat uusissa erikoistumiskoulutuksissa Erikoistumiskoulutuksen koordinaattori toimii johtoryhmän sihteerinä, valmistelee kokousasiat, huolehtii tarvittavista kokousjärjestelyistä sekä panee toimeen johtoryhmän päätöksiä. Johtoryhmä piti vuoden 2004 aikana kaksi varsinaista kokousta, toisen Oulussa ja toisen Helsingissä. Sen lisäksi pidettiin syksyllä 2004 tiivis sähköpostineuvottelu 11

12 vapautuneen opiskelupaikan täyttämiseksi, kun yksi Oulussa erikoistumisensa aloittanut opiskelija keskeytti koulutuksen Erikoistumiskoulutuksen perustehtävä ja yleiset tavoitteet Erikoistumiskoulutus on ammatillisesti painotettu tieteellinen jatkokoulutus puheterapeuttien ammattikäytäntöjen tieteellisen perustan vahvistamiseksi sekä tutkimuksen edistämiseksi. Ammatillisessa erikoistumiskoulutuksessa syvennetään, laajennetaan ja kehitetään perusopinnoissa sekä työkokemuksessa hankittuja tietoja, taitoja ja valmiuksia erityisesti lasten ja aikuisneurologisissa kommunikaatiohäiriöissä. Valtioneuvoston asetuksella säädetään puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen tavoitteista, keskeisistä sisällöistä sekä erikoisaloista. Erikoistumiskoulutuksen tavoitteena asetuksen mukaan on, että koulutuksessa oleva perehtyy hyvin erikoisalansa tieteelliseen tietoon, hankkii erikoisalallaan tarvittavat tiedot ja taidot sekä kyvyn itsenäiseen toimintaan omalla erikoisalallaan. Erikoistumiskoulutuksen käynnistämistä valmistelleessa ohjausryhmässä vuonna 2003 määriteltiin tarkemmin puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen yleiset tavoitteet, jotka myös tiedotettiin potentiaalisille hakijoille hakuoppaassa. Ohjausryhmä määritteli puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen olevan ammatillisesti painotettu tieteellinen jatkokoulutus puheterapeuttien ammattikäytäntöjen tieteellisen perustan vahvistamiseksi sekä systemaattisen tutkimuksen edistämiseksi. Ensimmäinen puheterapeuttien ammatillinen erikoistumiskoulutus painottuu lasten ja aikuisneurologisiin kommunikaatiohäiriöihin. Erikoistumiskoulutuksen hakuvaiheessa tiedotettuja tavoitteita tarkennettiin vuoden 2004 aikana erikoistumiskoulutuksen toteuttamista valvovassa johtoryhmässä sekä koulutukseen valittujen erikoistuvien puheterapeuttien antaman palautteen pohjalta. Täsmennettyjen tavoitteiden mukaan erikoistumiskoulutus kehittää erikoistuvien puheterapeuttien valmiuksia suunnitella ja toteuttaa yhteistyössä asiakkaan, hänen ympäristönsä sekä eri asiantuntijoiden kanssa lasten ja aikuisten neurologisperäisiin kommunikaatiohäiriöihin liittyviä puheterapiapalveluja neuvoa sekä ohjata lasten ja aikuisten neurologisperäisiin kommunikaatiohäiriöihin perustuvien puhe, kieli ja kommunikaatio ongelmien ennaltaehkäisyä tunnistamista sekä kuntoutusta edistää tutkimusta ja alan uusimman tutkimustiedon käyttöönottoa toimia erikoisalansa asiantuntijana ja kouluttajana. Koska logopedian alan opettajia ja tutkijoita on tällä hetkellä niukasti, on opetuksen ja tutkimuksen kehittämisen kannalta hyvä, jos erikoistujat voivat toimia myös muiden puheterapeuttien kouluttajina. Siksi yhdeksi tavoitteeksi asetettiin kouluttajana toimiminen. 12

13 3.3. Erikoistumiskoulutuksen rahoitus Puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen seuranta ja arviointi 2004 Opetusministeriö myönsi Puheterapeuttien erikoistumiskoulutukseen rahoituksen Oulun ja Helsingin yliopistoille siten, että suurempi rahoitusosuus ohjautui Helsingin yliopiston puhetieteiden laitokselle (entinen fonetiikan laitos), johon sijoittui erikoistumiskoulutuksen koordinaatio. Erikoistumiskoulutuksen toteuttamiseen myönnettiin rahoitusta vuodelle Oulun yliopistolle ja Helsingin yliopistolle Erikoistumiskoulutuksen tutkintovaatimukset Erikoistumiskoulutuksen opetuksen suunnittelu oli käynnistetty jo vuonna 2001, jolloin Anna Maija Korpijaakko Huuhkan kokoamassa suunnitelmassa määriteltiin erikoistumiskoulutuksen tutkintovaatimukset. Tutkintovaatimusten määrittelyssä oli otettu huomioon ne vaatimukset, joita edellytetään, kun suunnitellaan kokonaisia tutkintoon johtavia koulutuksia. Koska erikoistumiskoulutus johtaa lisensiaatin tutkintoon, on opetusohjelmaa suunniteltaessa pidetty mielessä, millaisia tavoitteita asetetaan tieteelliselle jatkokoulutukselle yleensä. Asetuksen mukaan opiskelijan tulee saada tieteellisessä jatkokoulutuksessa syvällinen perehtyneisyys omaan tutkimusalaansa ja sen yhteiskunnalliseen merkitykseen sekä valmius tutkimusalansa piirissä itsenäisesti ja kriittisesti soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja luoda uutta tieteellistä tietoa; hyvä perehtyneisyys oman alansa kehitykseen, perusongelmiin ja tutkimusmenetelmiin sellainen yleisen tieteenteorian ja tutkimusalaansa liittyvien muiden tieteenalojen tuntemus, joka mahdollistaa niiden kehityksen seuraamisen. Kun lisensiaatintutkintoon sisältyy ammatillinen erikoistumiskoulutus, sen täytyy rakentua järjestelmällisestä teoreettisesta ja käytännöllisestä syventymisestä erikoistumisalaan, sisältää lisensiaatintutkimus omalta erikoisalalta sekä erikoisalan ohjattu työkokemus. Yliopistojen omaan harkintaan on jätetty erikoistumiskoulutuksen pituus sekä opetuksen sisältö, joitten määrittelyssä on pidetty yhtenä mallina psykologien erikoistumiskoulutusta, joka on laajuudeltaan 80 opintoviikkoa ja joka sisältää 20 opintoviikon laajuisen lisensiaatin tutkielman. Erikoistumiskoulutuksen tutkintovaatimukset on Anna Maija Korpijaakko Huuhkan selvityksessä määritelty seuraavasti: Teoreettiset opinnot 20 ov Teoreettiset opinnot koostuvat oman alan sekä lähialojen teoreettisista opinnoista. Teoreettisten opintojen sisältönä on puheen, kielen ja kommunikaation neurologisperäisiin kommunikaatiohäiriöihin liittyvä tutkimustieto ja sen yhteys lähitieteisiin sekä diagnosointi ja kuntoutusmenetelmiin. Metodiopinnot 15 ov Metodiopinnot tukevat lisensiaattitutkimuksen tekemistä sekä erikoistumisalueen työkäytäntöjen kehittämistä. Opinnot koostuvat tieteenteoreettisista ja filosofista opinnoista, yleisten tutkimusvalmiuksien kehittämisestä sekä tieteellisestä viestinnästä. 13

14 Kliiniset opinnot 25 ov Erikoisalan ohjattu työkokemus, joka sisältää erikoiskoulutettavan antaman harjoitteluohjauksen perustutkinto opiskelijalle, erikoiskoulutettavalle suunnatun työnohjauksen sekä erikoiskoulutettavan portfoliotyöskentelyn. Lisensiaatintyö 20 ov Lisensiaatintyön tekemiseen liittyy ohjausta sekä itsenäistä tiedonkeruuta. Lisensiaatintyö kirjoitetaan erikoistumisalueelta ja se laaditaan artikkelimuotoon. Suositeltava enimmäispituus on noin 25 sivua. 4. ERIKOISTUMISKOULUTUKSEN 1. VUODEN OPETUSOHJELMA 4.1. Opetusohjelman suunnittelu ja toteuttaminen Opetusohjelman tarkempi suunnittelu aloitettiin syksyllä 2003 erikoistumiskoulutuksen käynnistämistä valmistelleessa ohjausryhmätyössä. Aluksi määriteltiin, mitä kukin tutkintovaatimuksen osakokonaisuus tarkoittaa erikoistumisen kannalta ja millaista osaamista erikoispuheterapeutilta on tarpeellista edellyttää lasten ja aikuisneurologisten kommunikaatiohäiriöiden alueella. Tässä vaiheessa suunnittelutyön teki haasteelliseksi se, että edellä mainitut erikoistumisalueet ovat laajoja. Niitten keskeisiä sisältöjä voidaan katsoa niin monesta eri näkökulmasta, ettei kaikkia voida sisällyttää käynnistettävään koulutukseen. Suunnittelutyön tässä vaiheessa todettiin, että sisällöt on järkevää määritellä tarkemmin vasta siinä vaiheessa, kun tiedetään, millaisissa työorganisaatioissa ja millaisella osaamisella varustettuja erikoistujia koulutukseen tulee valituiksi. Opiskelijavalinnan valmistumisen jälkeen opetuksen sisältöjen suunnittelu siirtyi ohjausryhmältä erikoistumiskoulutukseen palkatuille yliopistonlehtoreille sekä professoreille. Suunnittelutyötä ei voitu kuitenkaan aloittaa täysipainoisesti ennen koulutuksen käynnistymistä siksi, että erikoistumiskoulutuksen professorit aloittivat virallisesti tehtävissään vuoden 2004 alussa, jolloin koulutus oli päätetty käynnistää. Vuoden 2003 lopulla sillä hetkellä erikoistumiskoulutuksessa työskentelevät laativat ensimmäisen opintovuoden alustavan ohjelman, josta koulutuksen käynnistymiseen mennessä ehdittiin aikatauluttaa kevätlukukausi Koulutus käynnistyi molempien yliopistojen erikoistujaryhmille yhteisellä seminaarilla Kangasalla. Ohjausryhmätyöskentelyssä ja myöhemmin erikoistumiskoulutuksen suunnitteluryhmässä (lehtorit, professorit ja koordinaattori) oli sovittu, että koulutus pyritään toteuttamaan yhteisen opetusohjelman mukaisesti, kuitenkin niin, että tietyt kokonaisuudet toteutetaan paikkakuntakohtaisesti vastuuhenkilöitten yhteisesti suunnittelemalla tavalla. Tämän päätöksen mukaan yhteiseen opetusohjelmaan sisällytettiin ensimmäisenä opintovuonna 2004 kahdeksan molemmille erikoistujaryhmille tarkoitettua seminaaria. Kevään 2004 kahden seminaarin sisältö muotoutui osittain Helsingin yliopiston ulkomaisten vierailijoiden aihealueiden perusteella ja ne pidettiin Helsingissä. Syksyllä yksi seminaari toteutettiin Oulussa, yksi Helsingissä ja kolme videovälitteisesti niin, että molemmat erikoistujaryhmät olivat omalla opiskelupaikkakunnallaan. Paikkakuntakohtaisesti toteutettiin lisensiaattiseminaarit ja lisensiaattityön ohjaus, portfolioryhmän kokoontumiset sekä työnohjausryhmät. 14

15 Ensimmäisen opintovuoden 2004 toteuttamisen aikana erikoistumiskoulutuksen suunnitteluryhmä (molempien yliopistojen erikoistumiskoulutuksen lehtorit, professorit ja koordinaattori) tarkensivat ensiksi kuluvan opintovuoden koulutuskokonaisuuksia sekä työstivät koko neljän erikoistumisvuoden opinto ohjelman (Liite 4: Tutkintovaatimukset ja opintojen eteneminen). Opetusta suunniteltiin yhteisten seminaarien toteuttamisen yhteydessä, paikkakuntakohtaisesti erillisissä tapaamisissa sekä videoneuvotteluna. Opintokokonaisuuksien sisältöjen ja tavoitteiden tarkka muotoilu edellytti myös erikoispuheterapeutin ydinosaamisalueiden määrittelyä Erikoispuheterapeutin ydinosaamisalueiden määrittely Ydinosaaminen tarkoittaa keskeisintä työtehtävässä tarvittavaa ammattitaitoa. Siihen kuuluvat ammatti ja tehtäväsidonnaiset tiedot ja taidot. Siihen kuuluvat myös erityispätevyydet, kuten tieteenalan tietopohja, ammatin olennaiset tekniset taidot ja kyky ratkaista ammatissa kohdattavat ongelmat. Ydinosaamisalueita on luonnosteltu kouluttajien suunnitteluryhmässä, minkä jälkeen ne on kierrätetty kommentoitavana sekä erikoistumiskoulutuksen johtoryhmässä että erikoistuvilla puheterapeuteilla. Laajoja ydinosaamisalueita määriteltiin kolme: erityisalan teoreettinen tietämys, erityisalan kliininen soveltaminen sekä asiantuntijuus ja kouluttajana toimiminen. Neurologisiin kommunikaatiohäiriöihin erikoistuneen puheterapeutin ydinosaamisalueet ovat määritelty tarkemmin liitteessä 5. Ydinosaamisalueiden määrittelyllä pyritään saamaan selkeämmin esille se, että koulutuksen tavoitteet ovat yhdenmukaisia niitten tietojen ja taitojen kanssa, joita neurologisiin kommunikaatiohäiriöihin erikoistuvan puheterapeutin arvioidaan tarvitsevan. Määriteltyjä ydinosaamisalueita tullaan tarkentamaan sen perusteella, millaista palautetta kertyy erikoistuvilta puheterapeuteilta itseltään, heidän työnantajiltaan sekä muilta sidosryhmiltä. 5. PALAUTETTA JA ARVIOINTIA ENSIMMÄISESTÄ OPINTOVUODESTA Palautetta vuoden 2004 aikana on erikoistuvilta puheterapeuteilta kerätty kaikista yhteisistä seminaareista viimeistä seminaaria lukuun ottamatta. Näihin palautteisiin on vastannut keskimäärin 70 % erikoistujista. Lisäksi erikoistujat ovat antaneet palautetta oppimispäiväkirjojen kirjoittamisen kautta sekä lisensiaattiseminaarien yhteydessä. Erikoistumiskoulutuksen tavoitteiden määrittelyn yhteydessä jo tuotiin esille, että lainsäädäntö asettaa tiettyjä vaatimuksia tieteellisenä jatkotutkintona toteutettavan erikoistumiskoulutuksen sisällöille. Asetuksen mukaan koulutuksessa oleva perehtyy hyvin erikoisalansa tieteelliseen tietoon. Erikoistumiskoulutuksen täytyy rakentua järjestelmällisestä teoreettisesta ja käytännöllisestä syventymisestä erikoistumisalaan. Lisäksi erikoistumiskoulutus sisältää lisensiaatintutkimuksen omalta erikoisalalta sekä erikoisalan ohjatun työkokemuksen. Ensimmäinen erikoistumiskoulutus joutuu kehittämään koulutuksen edetessä mallin siitä, miten puheterapeuttina erikoistutaan sekä mitä asioita erikoistuneen puheterapeutin pitää osata ja kyetä soveltamaan kliiniseen työhönsä. Ammattikäytäntöjen ja asiantuntijuuden syventäminen tapahtuu erikoistumiskoulutuksessa erittelemällä omaa ammattiroolia muun 15

16 muassa omassa kliinisessä asiakastyössä, perustutkinto opiskelijoiden ohjauksessa sekä omassa työnohjauksessa tapahtuvassa kollegiaalisessa keskustelussa. 80 opintoviikon laajuinen puheterapeuttien erikoistumiskoulutus on suunniteltu toteutettavaksi vuosien aikana. Lukuvuodessa oman työn ohella suoritetaan noin 20 opintoviikkoa. Koska työmäärä on suuri, on opintojen eteneminen aikataulun mukaan varmistettu niin, että professorit, yliopistonlehtorit sekä koordinaattori tarjoavat erikoistuville puheterapeuteille koko ajan ohjausta ja tukea opintojen suunnitteluun sekä etenemiseen Ensimmäisenä vuonna 2004 suoritukset kirjattiin ja tarkistettiin erikoistumiskoulutuksen lehtorin ja erikoistuvan puheterapeutin yhdessä käymissä HOPS keskustelussa. HOPS:aa pyydettiin tarkistamaan aika ajoin, ja sen toteuttamisen varmistamiseksi päätettiin, että erikoistuva puheterapeutti käy lehtorin kanssa keskusteluja 1 2 kertaa lukuvuodessa sekä tarvittaessa. Koulutuksen tavoitteena on, että erikoistunut puheterapeutti on koulutuksen tuoman entistä paremman tiedollisen tason lisäksi myös tietoisempi asiantuntijan roolistaan sekä muista puheterapeutin työhön kiinteästi liittyvistä ammatillisista rooleista. Näitä ovat muun muassa perheiden, omaisten ja yhteistyötahojen ohjaaminen, kouluttajana toimiminen ja opiskelijoiden ohjaaminen. Erikoistuva puheterapeutti kehittää ammatillista ajatteluaan sekä henkilökohtaista kehittymistään erikoispuheterapeutiksi erityisesti kliinisissä opinnoissa, joissa työskentelytapana ovat mm. portfolion työstäminen sekä työnohjausryhmät. Koko koulutuksen ajan kirjoitettavassa oppimispäiväkirjaan perustuvassa portfoliotyöskentelyssä sekä työnohjauskeskusteluissa jäsennetään oppimisprosessia ja reflektoidaan omaa kehittymistä erikoistuvana puheterapeuttina. Portfoliotyöskentely käynnistyi heti erikoistumiskoulutuksen alussa. Monelle erikoistuvista puheterapeuteista oli aluksi hankalaa hahmottaa, mistä portfolio työskentelyssä on kysymys. Ensimmäisen opintovuoden aikana on haettu sellaisia työskentelytapoja, jotka mahdollistavat jokaisen oman portfolion työstämisen ryhmässä. Myös oppimispäiväkirjan pitäminen ja sitä kautta oman oppimisen arviointi sekä analysointi olivat monelle erikoistuvalle puheterapeutille työtapoina uusia. Useimpien erikoistuvien puheterapeuttien aikuisiän oppimiskokemukset liittyvät erilaisiin oman alan lyhytkursseihin, joten pitkän opiskeluprosessin edellyttämät opiskelutaidot on jouduttu kehittämään myös ensimmäisen opintovuoden aikana. Työnohjauksen keskeinen tavoite on saada esille se, mitä erikoistuva puheterapeutti osaa sekä tukea uuden tiedon etsimistä ja soveltamista omiin potilastapauksiin. Lisäksi työnohjauksessa kehitetään erikoistuvan puheterapeutin valmiuksia suunnitella, toteuttaa ja arvioida omaa työtään. Pyrkimyksenä on tukea työn sisällöllistä kehittämistä ja auttaa hahmottamaan ja määrittelemään neurologisen alan puheterapian erityispiirteitä ja käsitteistöä. Tavoitteena on myös kehittää kykyä liittyä työyhteisöön sekä työskennellä moniammatillisessa ympäristössä. Työnohjauksessa on keskitytty pääasiassa tapauskohtaiseen työskentelyyn. Tieteellisten artikkeleiden ja kollegiaalisen keskustelun avulla on pyritty löytämään, kehittämään ja kokeilemaan uusia neurologisiin kommunikaatiohäiriöihin sopivia työskentelymalleja. 16

17 5.1. Koulutuksen toteuttamismuotojen arviointi Puheterapeuttien erikoistumiskoulutuksen seuranta ja arviointi 2004 Erikoistuville puheterapeuteille oli tiedotettu hakuvaiheessa, että opetus erikoistumiskoulutuksessa toteutetaan monimuoto opetuksena. Opintojaksot koostuvat lähiopetuspäivistä (2 5 päivää kuukaudessa), itsenäisestä työskentelystä sekä työskentelystä verkko oppimisympäristössä. Vaikka heidän tiedossaan oli jo hakuvaiheessa koulutuksen edellyttämä työmäärä, moni kuitenkin yllättyi, miten paljon opinnot itse asiassa vievät aikaa. Ensimmäisen opintovuoden aikana kaksi Oulun yliopistoon erikoistumaan valittua opiskelijaa keskeytti, toinen väitöstyönsä raskaan aineistonkeruuvaiheen vuoksi ja toinen perhesyistä. Matkustamista on pyritty vähentämään toteuttamalla osa opetuksesta videovälitteisinä. Videovälitteisyys työskentelytapana on ollut monelle erikoistuvalle puheterapeutille uusi kokemus, ja yleisesti sitä pidettiin mielekkäänä työskentelytapana, vaikkakin se joidenkin mielestä sopii vain luentotyyppiseen opetukseen. Erikoistuvan puheterapeutin itsenäiseen opiskeluun liittyy yhtenä osana oheiskirjallisuuden käyttö. Kirjallisuutta ohjataan käyttämään esimerkiksi luento osuuksien yhteydessä sisältöä täydentävänä tai asioita ennakkoon jäsentävänä kokonaisuutena. Monet erikoistuvista puheterapeuteista eivät kuitenkaan ensimmäisen opintovuoden palautteen perusteella osoita hyödyntävänsä kouluttajien määrittelemää oheiskirjallisuutta siinä määrin kuin kouluttajat olivat tarkoittaneet. Useimmat ilmoittavat lukevansa, silmäilevänsä läpi annetun kirjallisuuden eivätkä esimerkiksi tee kovinkaan usein muistiinpanoja tai palaa uudelleen aikaisempaan kirjallisuuteen. Myös muu omatoiminen työskentely tavoitteellisena oppimisena oli monelle erikoistuvista puheterapeuteista haasteellista, ja siksi tehtäviä pyrittiin koulutuksen toteuttajien taholta ohjeistamaan selkeästi. Ryhmätöitä on liitetty yhteisten seminaarien ohjelmiin. Ryhmätöitten alkuun pääsemissä on usein ollut erikoistuvien puheterapeuttien mielestä ohjeistuksen epäselvyys ja ryhmätöitten liian laajat aiheet. Monien yhteisten seminaarien kohdalla ryhmätöitä ja niistä syntynyttä keskustelua pidettiin kuitenkin hyvinä. Alkuvaiheen seminaareissa noudatettiin paikkakuntakohtaista ryhmäjakoa, jota erikoistuvat puheterapeutit pitivät tarpeettomana. Yhteisten seminaarien yksi tehtävähän on tiiviimpi kanssakäyminen toisen opiskelupaikkakunnan opiskelijoitten kanssa Muut käytännön järjestelyt Kirjasto sekä tieto ja viestintätekniikkapalveluja on molemmissa yliopistoissa tarjolla riittävästi, ja erikoistuvia puheterapeutteja on ohjattu niitten oma aloitteiseen käyttöön muun muassa järjestämällä ohjattua kirjastoaineistojen käyttökoulutusta. Heille on myös tiedotettu mahdollisuudesta käyttää yliopistojen atk laitteita, tosin kaikilla erikoistuvilla puheterapeuteilla on käytettävissään tietokone työpaikallaan tai kotona. Verkko oppimisympäristöinä on otettu käyttöön Optima oppimisalusta Oulussa sekä WebCT Helsingin yliopistossa. Niiden käyttöön on järjestetty ohjausta, ja atk ongelmissa on apua ollut saatavilla yliopistojen atk tuen kautta. Työskentelymuotojen yhteensovittaminen olisi toisaalta ollut helpompaa, mikäli yliopistojen verkkooppimisympäristöt olisivat olleet yhteneväisiä. 17

18 Verkkotyöskentely on vuoden 2004 aikana ollut lähinnä perustyökalun opettelua. Oulussa eniten käytössä on ollut Optiman viestipalvelu, vaikka sähköpostiakin on käytetty rinnalla. Helsingissä on kokeiltu työmuotoina tehtävien palautuksia sekä verkkokeskustelua WebCT:n kautta yhden luentokurssin jälkitehtävässä. 6. ERIKOISTUMISKOULUTUKSEN KÄYNNISTÄMISEN HAASTEET Erikoistumiskoulutuksen opiskelijahaun käynnistyessä potentiaalisille hakijoille tiedotettiin, että valittavilta erikoistujilta edellytetään tiettyjä asioita, jotka heidän on hyväksyttävä koulutuksen alkaessa. Yksi edellytyksistä oli työskentely erikoistumisalueella koulutuksen suorittamisen aikana sekä työnantajan suostumus opiskeluun työaikana ja työpaikalla. Nämä edellytykset varmistettiin joko työnantajalta saadulla vahvistuksella tai ammatinharjoittajan kohdalla selvennyksellä potentiaalisesta taustatiimistä erikoistumisalueella. Jokainen erikoistuva puheterapeutti toimitti koulutuksen toteuttajille tällaisen vahvistuksen ennen koulutuspaikan vastaanottamista. Hakuoppaassa ja tiedotustilaisuuksissa kerrottiin myös, että koulutus suoritetaan neljän vuoden aikana työn ohessa, jolloin opintoja tulee suoritettaviksi keskimäärin 20 opintoviikkoa lukuvuodessa. Koulutuksen ilmoitettiin etenevän monimuoto opetuksena, jolloin lähiopetuspäiviä arvioitiin olevan 2 5 päivää kuukaudessa. Työnantajan allekirjoittama vahvistus on monen erikoistujan kohdalla osoittautunut jonkinlaiseksi muodollisuudeksi, koska ensimmäisen opintovuoden aikana on jouduttu käymään monia keskusteluja siitä, onko lähiopetuspäiviin pakko osallistua tai millaisilla suorituksilla mahdollinen poissaolo korvataan. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen monet erikoistuvat puheterapeutit joutuvat myös käyttämään lomapäiviään tai palkattomia poissaoloja koulutuspäiviin osallistumiseen. Vaikka erikoistumiskoulutuksessa opetus on erikoistujille maksutonta, tulee monen erikoistujan rasitteeksi keskimääräistä enemmän matka ja majoituskuluja. Helsingin yliopistossa opiskelunsa aloittaneet erikoistuvat puheterapeutit asuvat yhtä Turussa asuvaa lukuun ottamatta pääkaupunkiseudulla. Oulun yliopistossa erikoistumisensa aloittaneista osa asuu Oulussa tai sen lähiympäristössä, osa taas matkustaa Helsingistä, Turusta, Joensuusta ja Kuopiosta Ouluun. Molempien yliopistojen erikoistujaryhmien yhteisiä seminaareja on ensimmäisenä vuonna pidetty siten, että yksi seminaari (Kangasala) edellytti matkustamista kaikilta erikoistujilta, yksi seminaari Oulussa edellytti matkustamista Helsingin erikoistujilta ja kolme seminaaria Helsingissä edellytti matkustamista Oulun erikoistujilta. Muualla kuin Oulussa asuvat erikoistuvat puheterapeutit matkustavat lisäksi vielä erikseen paikkakuntakohtaiseen opetukseen. Tätä matkustamista on pyritty vähentämään sillä, että yhteisten seminaarien yhteydessä pidetään Oulun erikoistuville puheterapeuteille lisäksi omat lisensiaattiseminaarit ja työnohjaus tai portfolioryhmät. Toisaalta tällä järjestelyllä opiskelupäivistä tulee todella pitkiä sekä opiskelijoille että kouluttajille. Lähiopetuspäivien lisäksi erikoistumiseen kuuluu paljon itsenäistä työskentelyä, josta osa oli suunniteltu toteutettavaksi verkko oppimisympäristössä. Tällaiseen opiskelutapaan ei vielä kuitenkaan ole ensimmäisen opiskeluvuoden aikana päästy muutamaa pienimuotoista pilotointia lukuun ottamatta. Monelle erikoistujalle jo suunnitelmallinen opiskelu on uusi asia, koska aikaisemmasta opiskelusta on kulunut kauan. Verkon kautta 18

19 opiskelua pyritään kehittämään edelleen sitä mukaa kun yleiset muut opiskelutekniikat kehittyvät. Opiskelijakeskeisyys opetuksen suunnittelussa ja erikoistumiskoulutuksen etenemisessä on huomioitu siten, että molemmat erikoistujaryhmät valitsivat edustajansa erikoistumiskoulutuksen johtoryhmään. Valitut henkilöt ovat esimerkiksi keränneet erikoistuvilta puheterapeuteilta parannusehdotuksia syksyn 2004 aikana, ja näitä ehdotuksia on pyritty ottamaan huomioon mahdollisuuksien mukaan koulutuksen sisällöissä ja opetusjärjestelyissä. Erikoistujat ovat myös saaneet esittää ideoita ja toiveita seminaarien yhteydessä kerätyissä palautelomakkeissa. Oulun yliopistolle myönnetty huomattavasti pienempi rahoitusosuus on kattanut erikoistumiskoulutuksessa työskentelevien opettajien palkkakustannukset, mutta ei esimerkiksi yhteisten seminaarien kustannuksia. Myös kahdella paikkakunnalla toimiminen sekä muualla pidetyt yhteiset seminaarit ovat tuoneet matkustamiseen liittyviä kustannuksia, joihin ei riittävästi ollut varauduttu rahoitussuunnitelmaa tehtäessä. 7. ERIKOISTUMISKOULUTUKSEN JATKUVUUS 7.1. Erikoistumiskoulutus määräaikaisena hankkeena vai osana tutkintojärjestelmää Tammikuussa 2004 käynnistynyt ensimmäinen puheterapeuttien yliopistotasoinen erikoistumiskoulutus on saanut rahoituksensa määräaikaisena hankkeena. Toisin sanoen tässä vaiheessa ei vielä tiedetä, jääkö ensimmäinen käynnistynyt erikoistumiskoulutus kokeiluksi vai päästäänkö käynnissä olevan erikoistumiskoulutuksen kokemuksella suunnittelemaan seuraavaa puheterapeuttien erikoistumiskoulutusta. Koulutuksen jatkuvuus riippuu paljon yliopistojen tuesta, koska erikoistuminen on määritelty sisältyväksi lisensiaatin tutkintoon. Toiseksi koulutuksen jatkuvuuteen vaikuttaa se, millaisen merkityksen erikoistuminen saavuttaa puheterapeuttien ja heidän työnantajiensa näkökulmasta. Koulutukseen hakeutumisen halukkuutta lisää tietyssä määrin se, tuleeko työnantaja arvostamaan erikoistumiskoulutusta esimerkiksi palkan määräytymisen tai työtehtävien vaativuuden arvioinnissa. Puheterapeuttia itseään kiinnostanee, minkälaisen pätevyyden hän erikoistumiskoulutuksen kautta saavuttaa. Erikoistumiskoulutuksen johtoryhmä on määritellyt yhdeksi tehtäväkseen erikoistumiskoulutuksen vakiinnuttamisen sekä seuraavan erikoistumiskoulutuksen käynnistämisen. Johtoryhmän keskusteluissa on ollut esillä muun muassa se, minkä erikoistumisalueen koulutusta on tarpeellista järjestää. Vaihtoehtoina on mietitty joko toisen, neurologisiin kommunikaatiohäiriöihin suuntautuneen erikoistumiskoulutuksen käynnistämistä, muitten erikoistumisalueitten koulutuksen (kuulovammojen aiheuttamat kommunikaatiohäiriöt, äänihäiriöt) käynnistämistä tai kahden rinnakkaisen koulutuksen käynnistämistä. Toisen neurologisiin kommunikaatiohäiriöihin suuntautuneen koulutuksen etuna olisi se, että voitaisiin hyödyntää käynnissä olevasta koulutuksesta opittuja asioita. Kahden rinnakkaisen koulutuksen ongelmaksi muodostuisi melko varmasti resurssien riittämättömyys. Muitten erikoistumisalueitten (kuulo, ääni) kohdalla ongelmana saattaisi olla, miten löydetään riittävästi yhteisesti toteutettavaa koulutuksen sisältöä ja miten paljon nykyisen koulutuksen kriteerit täyttäviä potentiaalisia erikoistujia hakeutuu koulutukseen. 19

20 Seuraavan erikoistumiskoulutuksen suuntaamiseksi johtoryhmä päätti syksyllä 2004 tehdä kyselyn yhteistyössä Suomen Puheterapeuttiliiton kanssa erikoistumistarpeista sekä halukkuudesta hakeutua puheterapeuttien erikoistumiskoulutukseen. Kysely tehtiin jäsenistön sähköpostin kautta keväällä 2005, jolloin Suomen Puheterapeuttiliitto lähetti yhteensä 849 kyselylomaketta (Kyselylomake liite 6). Kyselyyn saatiin kahden viikon aikana 324 vastausta, jolloin vastausprosentiksi saatiin 38 %. Kysely tavoitti varsin kattavasti ammattikunnan, sillä puheterapeuttien järjestäytymisprosentti on 82,6. Kyselyn palauttaneista 158 henkilöä (48,8 % vastanneista) on halukas hakeutumaan puheterapeuttien erikoistumiskoulutukseen, mikäli sellainen käynnistetään vuonna Erikoistumisalueista tarpeellisimpana pidettiin lasten neurologisperäisiä kommunikaatiohäiriöitä, jonka valitsisi erikoistumisalakseen 105 henkilöä. Toiseksi eniten, 39 henkilöä, valitsisi erikoistumisalakseen äänihäiriöt, 34 henkilöä valitsisi aikuisten neurologisperäiset kommunikaatiohäiriöt ja 28 henkilöä valitsisi kuulovammojen aiheuttamat kommunikaatiohäiriöt. Kyselyn perusteella erikoistumaan hakeutuvista 62,3 % (96 henkilöä) on työskennellyt puheterapeuttina 5 vuotta tai enemmän valmistumisen jälkeen (Liite 7: Kyselyyn liittyvät kuviot). Muita kuin edellä mainittuja erikoistumisalueita kysyttäessä vastaajat esittivät osittain sellaisia alueita, jotka ovat meneillään olevan erikoistumiskoulutuksen sisältöjä. Tästä voidaan päätellä, ettei kaikilla vastaajilla ole ollut selkeää käsitystä, mitä aikuis ja lasten kommunikaatiohäiriöihin erikoistuminen pitää sisällään. Kyselylomakkeeseen olisi ollut hyvä määritellä tarkemmin, mitä neljä esille tuotua erikoistumisaluetta tarkoittavat. Henkilökohtaisia resursseja (taloudelliset, ajalliset) erikoistumiskoulutukseen osallistumiseksi arvioi 36 henkilöä hyviksi, 108 kohtalaisiksi ja 17 heikoiksi. Kysymykseen työnantajan tuesta oli vastannut 127 henkilöä, joista yli puolet (54,3 %) ilmoitti, ettei työnantajalla ole mahdollisuutta tukea erikoistumista. Alueellisesti suurin osa erikoistumiseen hakeutuvista haluaisi ensisijaisesti Helsingin yliopistoon (107 henkilöä), ja Oulun yliopiston valitsisi ensisijaiseksi opiskelupaikakseen 50 henkilöä. Tehty kysely antoi pohjaa erikoistumiskoulutuksen johtoryhmän työskentelylle seuraavan erikoistumiskoulutuksen käynnistämiseksi ja erikoistumiskoulutuksen aseman vakiinnuttamiseksi. Erikoistumiskoulutuksen johtoryhmä katsoo, että ensimmäisen erikoistumiskoulutuksen aikana kertynyttä kokemusta koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta sekä olemassa olevia opetuksen resursseja hyödynnetään parhaiten, kun seuraavakin erikoistumiskoulutus toteutetaan lasten ja aikuisten neurologisperäisten kommunikaatiohäiriöiden alueelta. Seuraavan erikoistumiskoulutuksen aloittaminen riippuu rahoituksesta ja sekä Oulun että Helsingin yliopisto hakevat rahoitusta vuonna 2008 alkavaksi suunnitellulle puheterapeuttien erikoistumiskoulutukselle (Liite 8: Hanke esitys seuraavan erikoistumiskoulutuksen käynnistämiseksi) Lisensiaatin tutkinnon asema ja kehittyminen Tutkintorakenteita koskevassa kansainvälisessä vertailtavuuskeskustelussa on ollut esillä suomalaisen lisensiaatin tutkinnon asema, koska tutkintorakenne poikkeaa useissa maissa juuri tämän tutkinnon osalta. Koska lisensiaatin tutkintoa ei monissa muissa maissa ole, on keskusteltu joko lisensiaatin tutkinnon poistamisesta kokonaan tutkintorakenteesta tai lisensiaatin tutkinnon kehittämisestä tieteellisammatillisen jatkotutkinnon suuntaan. 20