kuuloviesti KUULOVAMMAINEN TEKNIIKAN MAAILMASSA Aurinko saatteli juhlaväen Mikkeliin

Transkriptio

1 kuuloviesti 4 10 Kuuloliiton julkaisu Aurinko saatteli juhlaväen Mikkeliin Yhteydet yli Suomenlahden luotiin nopeasti Lasten implantointi kannattaa KUULOVAMMAINEN TEKNIIKAN MAAILMASSA

2 kuuloviesti 4 10 Kuulovammainen tekniikan maailmassa Kuuloliitto näkyi Maailma kylässä -festivaaleilla Aurinko saatteli juhlaväen Mikkeliin Lasten kaksipuolinen implantointi kannattaa KYSissä halutaan tutkimustyötä, seurantaa ja harkintaa Millalla on kaksi implanttia Kuulovammaistyötä Suomen ja Viron kesken Yhteydet Suomenlahden yli luotiin nopeasti Turvaa kotisi Pääkirjoitus 3 Lyhyesti 4 Puheenjohtajan palsta 5 Kolumni 19 Teknoviesti 26 Kirjat 35 Ilmoitustaulu Porissa kansanedustaja Krista Kiuru ja yhdistyksen pj. Jukka Forsström Kuulokoirat olivat hengessä mukana Hyvinkäällä. KANSIKUVA ANNETTE FAGERSTRÖM. Outi Mäkelä ja Noora Penttinen Kuuloliiton näyttelypöydän ääressä Maailma kylässä -tapahtumassa. FM-laitteet helpottivat asiakaspalvelua. Kuuloliitto ry:n julkaisu 7 numeroa vuodessa Kuuloliitto ry Ilkantie 4, Helsinki Postiosoite PL 51, Helsinki puhelin (09) faksi (09) tekstipuhelin (09) , (09) sähköposti: etunimi.sukunimi@ kuuloliitto.fi Vastaava päätoimittaja: Pekka Lapinleimu (09) , Päätoimittaja: Tarja Valjus (09) , Toimitussihteeri: Sinikka Pihlamaa (09) Ulkoasu: Kaija Savola Toimitusneuvosto: Antero Penttinen pj. Antti Jokinen, Anna Sorri, viestintäpäällikkö Tarja Valjus Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Kaisu Ritari (09) Tilaushinta 35 e vsk muille kuin jäsenille, kappalehinta 6 e Ilmoitusmyynti: Tuplas Oy puh , , (09) Ilmoitusaineistot: info@tuplas.fi Painopaikka: PunaMusta, Joensuu 75. vuosikerta ISSN

3 pääkirjoitus Kun tieto lisääntyy, samalla lisääntyy usein kapea-alaisuus. Yhä useampi ihminen tietää enemmän yhä vähemmästä. Spesialisoituminen on nykypäivää melkein joka alalla. Tekniikan käyttäminen edellyttää taitoja Scart, hdmi, dvbt, fm, induktio, 675, 13 Nämä eivät ole kemiallisia lyhenteitä eivätkä salatieteilijöiden piiloviestejä. Huonokuuloisen henkilön täytyy vähitellen olla monialainen erityisasiantuntija. Ei riitä, että tietää korvakappaleen ja kuulokojeen välisen letkun, vaan pitää tietää jo paljon muutakin. Mitä tasa-arvoisuus tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että meistä tehdään tekniikan erityisosaajia yrityksen ja erehdyksen kautta, jotta pystymme osallistumaan keskusteluun tai seuraamaan televisiolähetystä? Miksi luomukorvien ei tarvitse näitä opiskella? Miksi heidän ei tarvitse miettiä induktiosilmukan läpikuuluvuutta tai metrossa kuljettaessa T-asennon käytön mahdottomuutta? En koe olevani aina tasa-arvoisessa asemassa, toisinaan koen olevani etuarvoisessa, mutta valitettavasti joskus ala-arvoisessa asemassa. Taloyhtiöllämme oli talkoot ja illalla talkoosauna. En osallistunut saunomiseen, koska en olisi pystynyt osallistumaan keskusteluun. Miten olisi saunainduktio ja saunan kestävä kuulokoje? Toisiko tämä lisää tasa-arvoisuuden tunnetta minulle, edes kaksi kertaa vuodessa talkoosaunan yhteydessä? Tekniikka kehittyy ja halpenee niin nopeasti, etteivät edes tekniikka-alan kauppiaat tiedä, mitä myyvät. Taulutelevisio, 200 MHz, 2 ms vasteaika ja vaikka mitä teknistä luritusta tulee myyjän suusta. Mutta kun kysyn, saako tähän televisioon toiseksi tekstitysvaihtoehdoksi hollanninkielen, menee myyjä hiljaiseksi. Hollanninkielinen tekstitys on Suomessa huonokuuloisille tarkoitettu tekstityskanava. Usein myyjän vastaus on, ettei tämä ole tarkoitettu matkatelkkariksi tai ettei Suomessa ole hollanninkielistä tekstitystä. Kun tieto lisääntyy, samalla lisääntyy usein kapea-alaisuus. Yhä useampi ihminen tietää enemmän yhä vähemmästä. Spesialisoituminen on nykypäivää melkein joka alalla. Autoja pystytään huoltamaan vain tiettyyn merkkiin erikoistuneissa huoltopaikoissa. Kuulokojeita säätävät vain ne, jotka osaavat ko. kojeen säätää, korjaamisesta puhumattakaan. Myös lääkärit ovat erikoistuneet yhä tarkempiin yksityiskohtiin, on implanttispesialisti, sarveiskalvospesialisti ja niin edelleen. Huonokuuloiset ovat tätä nykyä usein oman ammattinsa lisäksi myös oman kuulemisensa spesialisteja! l JANNE AUTIOSUO Kuuloliiton lasten ja nuorten toiminnan vt. kehittämispäällikkö 3

4 lyhyesti Liiton kuulonsuojelusivusto uudistui Uusi sivu on kuulosuoja.fi Kuuloliiton ylläpitämä kuulonsuojelusivusto korva.net on uudistunut. Uudistuksen myötä myös sivuston nimi vaihtui; uusi nimi on kuulosuoja.fi. Sivut on kohdennettu erityisesti lapsille ja nuorille. Tärkeä kuulonsuojeluun liittyvä tieto on pyritty kertomaan kohderyhmä entistä paremmin huomioiden. Sivuilla on muun muassa videoita, joissa Sunrise Avenuen Samu, Jenni Vartiai- nen, Mariko sekä Kristiina Wheeler kertovat, miten he suojelevat kuuloaan ja vetoavat kuulon puolesta! Sivuilta löytyy hyviä vinkkejä kuulovaurioiden ennaltaehkäisyyn, tietoa vapaa-ajan melusta, meluoireista ja erilaisista kuulonsuojaimista. Käy tutustumassa osoitteessa ANNETTE FAGERSTRÖM LIITTOHALLITUKSEN PÄÄTÖKSIÄ Vuoden kolmannessa kokouksessaan hallitus antoi toiminnanjohtajalle toimeksiannon käynnistää liiton strategian päivittäminen toimikaudelle Seuraava Kuuloliiton liittokokous pidetään ensi vuonna loka-marraskuussa. Kokouksen käsiteltävinä ovat muun muassa seuraavan kauden toiminnan ja talouden suuntaviivat. Hallitus kuuli myös vuoden ensimmäisen neljänneksen toiminta- ja talousraportin sekä pohti painopistealu- eita ensi vuodelle. Edellisessä kokouksessa hallitus hyväksyi esityksen jäsenyhdistysten mallisäännöiksi käsiteltäväksi valtuuston kevätkokouksessa. Liiton johtosääntöesitys jätettiin vielä valmisteluun. Lisäksi myös liiton sääntöjä tulisi vielä täsmentää. Hallitus antoi sääntötyöryhmälle tehtäväksi valmistella uusi esitys Kuuloliiton johtosäännöstä sekä esitys liiton sääntöjen uusimista vaativista kohdista. TV ANNETTE FAGERSTRÖM PYSY KÄRRYILLÄ! Tervetuloa Kuuloliiton seminaariin Hyvä Ikä -messuille 4 Hyvä Ikä -tapahtuma järjestetään Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa syys-lokakuun vaihteessa Kuuloliitto on mukana messujärjestäjän yhteistyökumppanina. Liitto järjestää perjantaina 1. lokakuuta Pysy kärryillä -seminaarin klo Seminaari on kaikille avoin ja maksuton. Seminaarissa kuullaan asiantunti ja-alustukset aiheista Saitko Selvää? /erityisasiantuntija Jukka Rasa (kuunteluympäristö) sekä Seniori säilytä kuulosi/kuuloliiton kuntoutusjohtaja Mari Havia. Vuorovaikutuksesta haetaan virtaa näyttelijä/dramaturgi Eero Enqvistin kanssa. Yleisöllä on mahdollisuus myös esittää kysymyksiä alustajien aiheista. Kuuloliitolla on myös oma ständi tapahtumassa. Kyseessä on vanhustyön monipuolisin tapahtuma, jossa luodaan katsaus alan tulevaisuuteen ja palvelutarjontaan. Messuilta saat uudet ratkaisut, tuoreimman tiedon ja viimeisimmät tuotteet ikäihmisten, heidän omaistensa ja alan ammattilaisten parhaaksi. Ohjelmalavalla juontajina ovat Pirkko Mannola ja Heikki Hietamies. Ohjelmasta tulee monipuolinen ja mielenkiintoinen, lupaavat järjestäjät. Messuilla on uutuutena mm. keittiö, jossa keskiössä on ikääntyvän ravitsemus ja keittiön toimivuus. Keittiömesta ri na toimii tv:stä tuttu Maija Silvennoinen. Kävijät voivat myös testata toimintakykyään ja tasapainoaan Liikuntatorilla A-hallissa ja Hyvän Olon Keitaalla on mahdollisuus hemmotteleviin hoitoihin. Messujen järjestäjä on Expomark yhdessä Vanhustyön Keskusliiton ja Invalidiliiton kanssa. Tapahtuma järjestetään nyt jo yhdeksännettä kertaa. Tervetuloa tutustumaan! TV

5 Digitaalisuus ja monikäyttöisyys ovat päivän sana kuulolaitteissa sekä bluetooth-tekniikan mukanaan tuoma langattomuus matkapuhelinten silmukoissa. puheenjohtaja Tekniikka mullistaa Kuulon apuvälineet ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana todella huimaa vauhtia. Ei ole kauaakaan aikaa siitä, kun kojeet olivat analogisia tai kun tuskailimme kännykän kaulasilmukan katkeilevien liitinkynsien kanssa. Digitaalisuus ja monikäyttöisyys ovat päivän sana kuulolaitteissa sekä bluetooth-tekniikan mukanaan tuoma langattomuus matkapuhelinten silmukoissa. Tekniikan mahdollisuuksiin on uskottu myös muissa yhteyksissä. Esimerkiksi Yle ilmoitti aikoinaan lisäävänsä kotimaisten ohjelmiensa tekstitystä digiaikaan siirtymisen myötä. Tavoite ei tosin toteutunut aivan toivotulla tavalla, sillä asian vauhdittamiseksi tarvitaan nyt lainsäädäntöä. Maan hallitus on jättänyt eduskunnalle esityksen uudeksi televisio- ja radiolaiksi, joka pitää sisällään tekstitysvelvoitteen. Tekstitysten määriä lisättäisiin asteittain niin, että vuonna 2016 kaikkien Ylen kanavien kotimaiset ohjelmat olisivat sataprosenttisesti tekstitettyjä. MTV3:n ja Nelosen tulisi tuolloin tekstittää 50 prosenttia kotimaisesta ohjelmatuotannostaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lakiesityksellä on takanaan eduskunnassa varsin vankka tuki. Mikäli kaikki sujuu suunnitellusti, uusi laki astuu voimaan Kuulovammaistekstityksellä varustettujen ohjelmien katsominen edellyttää myös oikeanlaisia laitteita. Kun suunnittelee uuden digitelevision ostamista, kannattaa varmistua, että siinä on dvb-tekstitysmahdollisuus. Asetusten kielivalikosta täytyy siis pystyä valitsemaan ensisijaiseksi tekstityskieleksi hollanti, joka alta kuulovammaissuomi löytyy. Tekniikan kehitys mahdollistanee parin vuoden päästä avun tilaamisen tekstiviestillä yleisestä hätänumerosta 112. Asiaa pohtinut Hätäkeskuslaitoksen työryhmä on päätynyt keskitettyyn ratkaisuun, jossa yksi hätäkeskus ottaisi alkuvaiheessaan vastaan kaikki tekstiviestit. Se kävisi dialogin asiakkaan kanssa ja antaisi palvelutehtävän sille hätäkeskukselle, jonka alueelta avunpyyntö on tullut. Väärien ja ilkivaltaisten hätätekstiviestien välttämiseksi palvelu edellyttää rekisteröitymistä ja siitä tulisi näillä näkymin avoin kaikille kansalaisille. Hätäkeskuslaitoksen asettaman työryhmän valitsema linja vaikuttaa varsin perustellulta, sillä tietyissä ääritilanteissa kyseisestä palvelusta voi olla hyötyä kenelle tahansa. Kuvitellaanpa vaikka hätään joutunutta erämaa-alueella, jossa matkapuhelinverkon voimakkuus ei riitä puheluiden välittämiseen mutta päästää vielä tekstiviestit läpi. Kannettavien tietokoneiden hinnat ovat pudonneet viime vuosina rajusti ja pienimpiä ns. minikannettavia saa jo parillasadalla. Kun hotellit tarjoavat usein ilmaisen langattoman internet-yhteyden, avaa tämä kokonaan uusia mahdollisuuksia varsinkin tietoteknisten koulutustilaisuuksien järjestämiseen. Kurssin oppeja ei tarvitse jättää enää koulutusluokkaan, vaan ne kulkeutuvat minikannettavan mukana kotiin. Kuulokojeetkin alkavat olla nykyään eräänlaisia informaatiokeskuksia, joilla voi lisälaitteiden avulla kuunnella langattomasti puheluita, seurata radiota ja TV:tä sekä nauttia musiikista vaikkapa stereoiden tai tietokoneiden kautta. Tämä on kätevää varsinkin lyhytaikaisissa asunnoissa, joihin ei kannata tilata kiinteätä induktiosilmukkaa. Kun vielä saadaan kodin hälytyskeskus reagoimaan matkapuhelimen soittoon radioaaltojen tai bluetoothin välityksellä, mitähän vielä puuttuisi. Ehkäpä automaattinen suomea ymmärtävä puheentunnistus televisiotekstitysten nopeuttamiseen Aika näyttää, millä tavoin tekniikan kehitys mullistaa kuulovammaisten elämää tulevaisuudessa. Oikein hyvää kesää kaikille Kuuloviestin lukijoille! l ANTERO PENTTINEN 5

6 lyhyesti KUULOAUTO KIERTÄÄ SUOMEA Karttaan on merkitty ne paikkakunnat, joilla Kuuloauto on jo ehtinyt käydä Kuuloviestin tämän numeron ilmestyessä. 1. Porvoo Akaa (entinen Toijala) Valkeakoski Hyvinkää Parkano Kihniö Haapajärvi Haapavesi Sotkamo Kuhmo Kuusamo Kemijärvi Ivalo Ylitornio Kemi Oulu Raahe Espoo (Sello) Mikkeli Nastola, Pajulahden urheiluopisto (Kuuloliiton kesäpäivät) Kuopio Mäntyharju Lappeenranta Imatra KAIJA SAVOLA Pari viikkoa kuuloauton kuljettajana Raahen kuuloyhdistyksen puheenjohtaja Jorma Rautio ahersi lähes kaksi viikkoa kuuloauton kuljettajana. Kierros alkoi Haapajärveltä 26. huhtikuuta ja eteni Haapavedelle, Sotkamoon, Kuhmoon ja Kuusamoon. Matkan varrella piti tietysti yöpyä. Kuusamossa Jorma piti muutaman päivän taukoa omalla kesämökillään. Järjestösihteeri Heidi Vatjan tuotua kuuloauton Kemistä Ouluun Jorma jatkoi kierrosta kuljettamalla auton Oulusta Raaheen. Kotikaupungissa oli 6 onnistunut tapahtuma 10. toukokuuta. Kierroksella oli yleisömenestys, kuuloautotapahtumissa kävi noin 500 henkilöä, joista 300 tarkistutti kuulonsa, Jorma sanoo. Kuuloauton koko kierroksella on suuri merkitys Kuuloliiton imagolle; olemme saaneet julkisuutta kuulovammaisten asioille. Heinäkuussa on Jorman ohjelmassa taas tiivistä vapaaehtoistyötä ja yhdessäoloa: leiri Kelosyötteellä Kuhmossa. SINIKKA PIHLAMAA JUHA KOPONEN Aikuisten kuntoutussihteeri Tiina-Maija Leinonen, Raahen yhdistyksen puheenjohtaja Jorma Rautio ja järjestösihteeri Heidi Vatja.

7 Kuuloauto Kemissä Kemissä kuuloauto oli Leipätehtaan toimintakeskuksen rauhallisella puistoalueella. Myös sisätiloissa järjestettyyn seulontaan riitti asiakkaita koko toiminta-ajaksi. Samassa yhteydessä oli juhlavuoden paikallinen tapahtuma, järjestäjänä Kemin Seudun Kuulo ry. Liiton puheenjohtaja Antero Penttinen toi puheenvuorossaan esille esteettömyyttä ja yhteistyötä. Tervehdyksiä toivat yhteistyötahojen edustajat Kemin kaupungin Sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksesta, Länsi-Pohjan keskussairaalasta, seurakunnasta ja Kemin Lions Clubista. Päivän osallistujamääräksi arvioitiin reilut LPKS- Kuuloaseman poliklinikan infossa Sari Mäkivuoti, Sari Toivonen ja Heli Kämäräinen. 170 henkilöä. Lapin piirissä ja Kemin Seudun kuulossa harkitaan tämän kokemuksen perusteella kuuloseulonnan järjestämistä kerran vuodessa paikallisena tapahtumana omien ammatti-ihmisten toteuttamana. TEKSTI JA KUVA JAAKKO ALAMOMMO JORMA TUURALA Hyvinkäällä Hyvinkään Kuulonhuoltoyhdistyksen tapahtuma pidettiin 21. huhtikuuta järjestöjen Onnensilta-kohtaamispaikassa. Yhdistys esitteli toimintaansa ja samalla tuotiin esille 80-vuotiasta Kuuloliittoa. Paikalla oli myös apuväline-esittelyä ja kuulolähipalvelua. Asiakkaiden kuuloa seulottiin autossa ja Onnensillassa. Kävijöitä oli noin 500, mutta seuloihin mahtui vain 32 henkilöä. Tarve osoittautui suureksi. Kuulokojeen käyttäjiä ei otettu seulontaan. TEKSTI JA KUVA S. 2 VIRPI KOIVISTOINEN ANNA-MAIJA TOLONEN Kuuloauto tunturimaisemissa. Keskellä yhdistyksen puheenjohtaja Matti Taanila ja oikealla varapuheenjohtaja Ritva Markkola asiakkaiden kanssa. Meneillään on paristojen myyntiä. Kihniössä Ylä-Satakunnan Kuulonhuoltoyhdistys järjesti Kuuloautotapahtumat Parkanossa 22. ja Kihniössä 23. huhtikuuta. Kuuloseula-ajat olivat kovasti kysyttyjä, etenkin Parkanossa olisi ollut paljon enemmän seulaan tulijoita. Kihniö on pienempi paikkakunta, joten siellä kuulijoita oli kolmisenkymmentä. Tilaisuuksien puuhamiehenä toimi yhdistyksen puheenjohtaja Matti Taanila. Tietoiskun ansiosta tuli varmaan kuulokojeita aktiivikäyttöön. Tiedon tarve näistä asioista tuntuu olevan melkoinen. ANNA-MAIJA TOLONEN Turuilla, toreilla ja tuntureilla Kuuloauton pohjoisin päätepiste oli Ivalo 5. toukokuuta. Kemijärviläinen Jorma Tuurala ohjasi auton Kuusamosta Kemijärven kautta Ivaloon ja edelleen Ylitorniolle. Ivalossakin tapahtumalla oli yleisömenestys. Kävijoitä oli noin sata. Palvelukeskus Koivikon pihalla autossa kävi testissä 16 henkilöä. Raahesta lainaksi saatu Kuulopää oli toisena testarina, jossa kuulo mitattiin 36 henkilöltä. Lapin kuulopiirin kuntoutussihteeri Päivi Väänänen ja lasten kuntoutusohjaaja Elli Kela olivat mittaajina. Sisätiloissa oli apuvälinenäyttely. Inarin-Utsjoen kuuloyhdistyksen puuhakkaat naiset tarjoilivat kävijöille pullakahvit, näin vietimme samalla kunniakkaan liittomme juhlavuotta. Kuuloyhdistyksen miesväki seurusteli yleisön kanssa kertoen samalla yhdistyksen toiminnasta. Yleisö seurasi ohessa liiton juhlavideota. Yhdistys sai ilokseen tapahtuman tukijaksi Ivalon Lions Clubin. Presidentti Jarkko Kaisanlahti ja lion Mikko Kööpikkä olivat myös paikalla. Tapahtuma oli kaikin puolin onnistunut. Lapin keväinen päivä oli aamusella räntäsateinen, mutta kirkastui. RAUNI KUKKALA 7

8 TEKSTI ANNETTE FAGERSTRÖM KUVAT ANNETTE FAGERSTRÖM JA ANTTI JOKINEN Kuuloliitto näkyi Maailma kylässä -festivaaleilla Toukokuun viimeisenä viikonloppuna järjestetty Maailma kylässä -festivaali houkutteli Helsingin Kaisaniemen puistoon ja Rautatientorille noin kävijää. Tänä vuonna festivaalin teemana oli 200 polkua parempaan maailmaan, jolla viitattiin eri kansalaisjärjestöjen tekemään arvokkaaseen työhön. Kuuloliiton näyttelypöytä Mahdollisuuksien tori -teltassa houkutteli runsaasti väkeä. Osaston työntekijöinä toimivat pääasiassa liiton nuoret vapaaehtoiset. Kiinnostusta herättivät erityisesti korvatulpat ja kuulonsuojelu. Ruokabasaareista oli mahdollisuus ostaa etnisiä ruokia, joiden herkullinen tuoksu valtasi festivaalialueen. Basaareissa oli tarjolla myös värikkäitä käsitöitä, koruja ja tekstiilejä. Runsas väenpaljous selittyi monipuolisella musiikki- ja ohjelmatarjonnalla sekä sunnuntain poutaisella säällä. Myös lauantain pääesiintyjä Anna Puu keräsi suuren yleisön, ja esiintymisen aikana aurinkokin näyttäytyi. Festivaalien tunnelma oli tänäkin vuonna avoin ja positiivinen! l 8

9 Osallistu Kuuloliiton arpajaisiin ja voita auto! Kuuloliitto järjestää Juhlavuoden kunniaksi nettiarpajaiset. Päävoittona on Opel Corsa-henkilöauto. Lisäksi voit voittaa Aurinkomatkojen tai euron arvoisen lahjakortin (voittoja jaossa 13 kpl), taulutelevision (20 kpl) tai Viking Linen Tukholman risteilyn, joita arvonnassa on mukana 100 kappaletta. Arpoja voi lunastaa ainoastaan verkossa osoitteesta fi/simpukkaarpa. Sieltä saat arpanumerosi. Arpalipuketta ei siis tarvita se lunastetaan vasta netistä. Sivuilta löytyy yksityiskohtaiset ohjeet arvan lunastukseen vaihe vaiheelta. Simpukka-arpaan pääset myös Kuuloliiton (kuuloliitto.fi) nettisivujen kautta, linkki löytyy etusivun oikeasta reunasta. Yksi arpa maksaa 5 euroa ja kerralla voit ostaa neljä kappaletta. Arpoja voi lunastaa 1.9 saakka. Arvat maksetaan Nordean, Sammon, Osuuspankin tai Aktian verkkopankissa. Verkkopankkitunnuksilla maksaessasi siirryt pankkisi nappia painamalla maksuun ja kun se on suoritettu, palaudut takaisin arpajaissivulle. Saat heti tiedon mahdollisesta voitostasi. Mikäli numerosi sisältää voiton, ohjelma pyytää sinulta nimeä ja osoitetta voittojen toimittamista varten. Arpajaisten tuotto käytetään Kuuloliiton vapaaehtoisten ylläpitämään kuulolähipalvelu-toimintaan. Lähipalvelupisteitä on ympäri Suomea yhdistysten järjestämänä. Sieltä saa kädestä pitäen apua kuulokojeen käytössä ja huollossa sekä neuvoja kuuloon liittyvissä asioissa. Palvelu on maksutonta ja kaikkien huonokuuloisten, erityisesti seniori-ikäisten ja heidän läheistensä käytettävissä. Arpajaisia koskevat tiedustelut Kultareunalle, puh. (09) Kuulokeskus palvelee Kuulokeskuksen ajanvaraus ma pe klo 9 15 puh. (09) VALKEASSA TALOSSA toimiva KHL-Kuulokeskus tarjoaa monipuolisia kuulopalveluja yksityisille sekä vakuutusyhtiöiden maksamille asiakkaille. Kuulokeskus on myös HUS: in palveluntuottaja. Kuuloliiton jäsenet saavat alennusta Kuulokeskuksen palveluista. Kuulokeskuksessa tehdään kuulontutkimuksia, etsitään asiakkaalle sopivin kuulokoje sekä opastetaan sen käytössä. Kuulokeskuksen valikoimissa on ainoana Suomessa kaikkien valmistajien kuulokojemallit. 9

10 Kuuloliiton syntymäpäivää vietettiin innokkaasti Kuuloliitto juhli merkkipäivään sä eri puolilla Suomea kuuloyh distysten tempauksissa; tässä luettelossa mainitaan suurin osa niistä. Keski-Suomen piirissä oli tilaisuuksia Joutsassa, Viitasaarella ja Pihtiputaalla; Saarijärveltä tehtiin retki Mikkelin juhlaan. Itä-Suomen piirissä päivää juhlistettiin Iisalmessa, Kuopiossa ja Lieksassa, Oulun piirissä retkeiltiin Haapavedellä. Länsi-Suomen piirissä juhlittiin Vaasassa, Kokkolassa, Ilmajoella ja Virroilla. Lounais-Suomen piirissä juhlittiin Tampereella, Turussa, Forssassa, Uudessakaupungissa, Porissa, Raumalla, Valkeakoskella, Loimaalla ja Akaassa. Kuuloliiton perustamises ta tuli 2. kesäkuuta kuluneeksi 80 vuotta. Suomen Huonokuuloisten Huoltoliitto syntyi kesäkuun alussa 1930 Turussa. Ruustinna ja opettaja Naimi Päiwiöstä tuli liiton ensimmäinen puheenjohtaja. TEKSTI JA KUVA ANTERO PENTTINEN Aurinko saatteli juhlaväen Mikkeliin Liki pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko helli juhlaväkeä, kun Kaakkois-Suomen kuulopiiri järjesti liiton virallisen syntymäpäivän kunniaksi Pysy kuulolla -tapahtuman Mikkelissä 2. kesäkuuta. Kulttuuri- ja kongressikeskus Mikaeliin Pankalammen rannalle kokoontui noin 200 juhlijaa. Tilaisuuteen osallistui mikkeliläisten ohella väkeä eri puolilta Kaakkois-Suomen piiriä. Yksi linja-auto oli lähtenyt aamulla Kotkasta ja ajanut Haminan ja Kouvolan kautta perille noukkien kyytiläisiä myös väliltä. Lappeenrantalaiset ja imatralaiset olivat tulleet paikalle omalla bussillaan. Keski-Suomen piirin puolelta Saarijärveltä oli liikkeellä 12 hengen porukka puheenjohtajansa Birger Kokkisen johdolla. Mikkeliläinen kansanedustaja Pauliina Viitamies (sd.) nosti puheenvuorossaan esille paikkakunnalla sijaitsevan Mikael-koulun, josta myös moni kuulovammainen nuori on saanut eväät elämään. Hän kertoi olleensa siellä opettajana ennen kansanedustajaksi valitsemistaan. Viitamies piti eduskunnassa vireillä olevaa televisio- ja radiolain uudistusta kannatettavana. Kotimaisten tv-ohjelmien tekstitysten lisääminen parantaa hänen mukaansa yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Viitamies viittasi myös vireillä olevaan hankkeeseen, joka mahdollistaisi avun 10 Kotkasta aamulla lähtenyt bussi toi juhlaväkeä Mikkelin Mikaeliin. hälyttämisen tekstiviestillä yleisestä hätänumerosta 112. Alueellisten hätäkeskusten määrän supistamista hän sen sijaan piti huonona asiana. Audiologi Annika Loimula-Kontkanen kertoi, että Mikkelin keskussairaala on Kaakkois-Suomen alueen sairaaloista ainoa, jolla ei ole omaa kuulovammaisten aikuisten kuntoutusohjaajaa. Hän ja Viitamies olivat yhtä mieltä siitä, että palveluiden tulisi olla mahdollisimman lähellä asiakasta. Loimula-Kontkasen mukaan kuulon kuntoutusta on mullistanut lähimenneisyydessä kolme merkittävää asiaa: vastasyntyneiden kuulonseulonnat, sisäkorvaistutehoito sekä digitaalitekniikkaan siirtyminen kuulokojeissa ja sovituksissa. Mikkelin keskussairaalassa tehtiin viime vuonna 767 sovitusta, joista 80 prosenttia eläkeikäisille. Erityisasiantuntija Jukka Rasa esitelmöi kuunteluympäristön esteettömyydestä ja erityisasiantuntija Sami Virtanen tv-tekstityksen merkityksestä kuulovammaiselle. Pysy kuulolla -tapahtuman juonsi mikkeliläinen toimittaja Veikko Kilkki ja tilaisuuden avasi liiton puheenjohtaja. Kun Oticonin Juha Koponen parkkeerasi kuuloauton Mikaelin pääoven eteen, kertyi autolle heti hengen jono. l

11 Kuuloliiton syntymäpäivää vietettiin Turussa Porissa Vas. Hilkka Rokka ja Rosa Ryöppy tutkivat Kuuloliiton esitteitä yhdessä Leena Rekolan kanssa. KUVA JA TEKSTI KARI KARLSSON Iisalmessa Porin lähipalvelutoimijat olivat valmistautuneet purkamaan noin 50 hengen jonoa Tikkulan S-marketin liiketiloissa. Vasemmalta: Lea, Serena, Leila, Marjatta ja Anja. KUVA VEIKKO LEPPÄNIEMI TEKSTI JUKKA FORSSTRÖM Vaasassa Juhlaa vietettiin Iisalmen seurakuntatalolla. Merja Toppi kertoi Lemmestä savolaesella vimmalla! Raumalla KUVA JA TEKSTI ARJA NISKANEN Kuulopupu, Juhani Eteläpää, jakoi lapsille karamelleja ja aikuisille tiedotteita Vaasan toritapahtumassa. KUVA TOIVO VÄHÄMÄKI TEKSTi MARKKU KALLIO Virroilla Eila Rannikko ja Anna-Liisa Lehtonen tarjosivat juhlakahvit. Tapahtumassa painotettiin vapaa-ajan melua ja lähipalvelua. KUVA JA TEKSTI MARJA ANTOLA Virtain Kuulonhuoltoyhdistys järjesti toritapahtuman Virtain kaupungin torilla. Tilaisuuden vetonaulana oli Valtran uusinta mallistoa, "kuulotraktori", ja tietoa kuulonsuojauksesta toi SuojainExpertin konsulentti Katri Hietala. KUVA LIISA RANTANEN TEKSTI MAIRE TURUNEN 11

12 TARJA VALJUS KUVA VOITTO KOTTI, TAYS Suomi on jälkijunassa molemminpuolisissa implantoinneissa muihin Pohjoismaihin verrattuna. Meillä sisäkorvaistute asennetaan yleensä vain toiseen kor vaan myös kuurona syntyneille lapsille. Poikkeuksen tekee Tampereen yliopistollinen keskussairaala, jossa kaikille kuuroina syntyneille lapsille tarjotaan kahta sisäkorvaistutetta. On olemassa jo riittävää tutkimusnäyttöä bilateraalisen (= kumpaankin korvaan asennettavan eli molemminpuolisen) implantoinnin eduista, toteaa osaston ylilääkäri Juha-Pekka Vasama. TAYS: Lasten kaksipuolinen implantointi kannattaa Vasaman mukaan Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella on tavoitteena, että kumpikin korva on ainakin osittain käytössä (binauraalikuulo). Tästä lähtevät myös sosiaali- ja terveysministeriön kiireettömän hoidon perusteet. Kuuloliitto oli aktiivisesti mukana binauraalikuulon saamiseksi yleiseksi kuulon kuntoutuksen tavoitteeksi. Aikuisten kohdalla se tarkoittaa käytännössä usein sitä, että huonompaan korvaan asennetaan sisäkorvaistute ja kuulokoje siihen korvaan, jossa kuuloa on enemmän jäljellä. Joskus riittävän kuulon saavuttaminen tarkoittaa myös aikuisen kohdalla kummankin korvan implantointia. Tarjoamme kahta implanttia, jos se on mielestämme tarpeellista riittävän kuulon saavuttamiseksi. Edellytyksenä on, että yhdellä sisäkorvaistutteella ei saavuteta riittävän hyvää puheenerotusta sekä se, että henkilö on työelämässä, jossa selviytyminen paranee toisen sisäkorvaistutteen myötä. 12 Muualla kuin Pirkanmaalla aikuisten kaksipuolisia implantointeja ei juuri toistaiseksi tehdä. Poikkeuksena ovat kuulo- ja näkövammaiset, joilla siis kaksi aistia on poissa pelistä sekä aivokalvontulehduksen seurauksena kuulovamman saaneet lapset. Eri puolella maata asuvat kuulovammaiset ovat siis keskenään eriarvoisessa asemassa. Juha-Pekka Vasama tekee kaikki implanttileikkaukset Pirkanmaan sairaanhoitopiirin potilaille. Lisäksi potilaita tulee Hämeestä, Pohjanmaalta ja Keski- Suomesta. Tampereella leikkauksia tehdään kaikkiaan noin 30 vuodessa, bilateraalisia tästä viitisen kappaletta (käytännössä kaikki kuuroina alueella syntyneet lapset). Tähän mennessä molemminpuolinen implantointi on tehty 12 lapselle. Lapsille implantit asennetaan kerralla kummaankin korvaan. Parhaimman mahdollisen puhekehityksen kannalta leikkaus pitäisi tehdä alle 3-vuotiaana. Vasaman mukaan ongelmia kaksipuolisesta imp- lantoinnista ei ole havaittu. Miksi sitten Suomi on ollut varovaisempi kuin muut Pohjoismaat? Tärkein syy lienevät kustannukset. Molemminpuolisen implantoinnin kustannustehokkuudesta ja hyödyistä on kaivattu lisää tutkimusnäyttöä. Pirkanmaalla yhden implantin asentamisen hinta on euroa, kahden euroa. Tampereella tehtiin seurantatutkimus kuudesta molemminpuolisesti implantoidusta lapsesta. Vanhempien kokemukset olivat yksinomaan myönteisiä. Puheen erotuskyky erityisesti hälyisässä ympäristössä sekä suuntakuulo on parempi, verrattuna siihen, että sisäkorvaistute on vain toisessa korvassa. Nimenomaan lasten ympäristöt päiväkoti ja koulu ovat hyvin meluisia, ja niissä lapsen olisi pärjättävä päivästä toiseen, muistuttaa Vasama. Jos istute hajoaa, lapsesta ei tule täysin kuuroa > jatkuu s. 14

13 TARJA VALJUS KYSissä halutaan Tutkimusnäyttöä, seurantaa ja harkintaa Professori Heikki Löppönen ei allekirjoita väitettä, että Suomi olisi jälkijunassa, vaikkei täällä toistaiseksi tehdäkään rutiinisti kaksipuolisia implantointeja muiden Pohjoismaiden tapaan. Meillä ollaan kriittisempiä hyötyjen osalta. Ja riskien osalta varovaisempia. Heikki Löppönen toimii Kuopion yliopistollisen sairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan vastaava ylilääkärinä. Hänen mukaansa on selvää, että kuurona syntyneelle lapselle tarjotaan sisäkorvaistutehoitoa. Sen hyödyt ovat erittäin merkittävät puheen oppimisen kannalta. Sen sijaan kahden implantin hyöty ei enää olekaan kaksinkertainen yhteen verrattuna, vaan toisen istutteen todellinen lisäarvo on Löppösen mukaan toistaiseksi epäselvä. Hän korostaa seurantaa ja harkintaa: jos myöhemmin osoittautuu, että lapsi tai aikuinen tarvitsee ja hyötyy kahdesta implantista, se voidaan hänelle asentaa. Kun on kyse pikkulapsesta, on ensinnäkin oltava varmuus siitä, että kumpikin korva on kuuro, eli että kuuloa ei käytännössä ole jäljellä. Kuulovian asteen oikea määrittely on siis erittäin tärkeää. Ennen leikkausta on erityisesti lapsilla mahdotonta arvioida, kumpaan korvaan asennettu implantti antaa paremman tuloksen. Molemminpuolisen implantoinnin kannattajien mukaan istutteen asentaminen molempiin korviin takaa sen, että paras korva tulee aina leikatuksi. Heikki Löppönen puolestaan korostaa jäännöskuulon hyödyntämisen tärkeyttä. Kuuloa ei tarvitse olla paljonkaan jäljellä, kun sitä voidaan vielä hyödyntää ja kuntouttaa kuulokojeen avulla. On kiinnitettävä huomiota kojeen täsmälleen oikeaan säätöön. Kuulon (kuulokojeen avulla saavutettava) akustinen stimulaatio on lapsen kielen alkuvaiheen kehityksen kannalta keskeistä. Sisäkorvaistute puolestaan tuottaa sähköistä stimulaatiota. Löppösen mukaan tämä bimodaali eli sekä akustisella että implantilla saavutettava kuulon stimulaatio on useimmissa tapauksissa riittävä ja paras ratkaisu. Sillä päästään yleensä käytännössä yhtä hyvään kuulon toiminnalliseen tasoon kuin kahdella implantilla. Erityisesti ensimmäisinä vuosina lapsen kuulojärjestelmän on tärkeää saada sekä akustista että sähköistä stimulaatiota. KYS:issä molemminpuolinen implantointi on tehty vain kahdelle lapselle. Jos sisäkorvaistute asennetaan kerralla kumpaankin korvaan, on jäännöskuulo usein mennyttä. Lisäksi Löppönen mainitsee mahdollisina haittoina tasapainoaistin häiriöt sekä leikkaukseen aina sisältyvät yleisriskit. Puheen kehityksen ja vastaanoton kannalta molemminpuolisella implantoinnilla ei näyttäisi olevan kaikille lapsille vaikutusta. Sen sijaan se voi parantaa suuntakuuloa ja hälyisissä tilanteissa kuulemista. Eikö tällä ole myös käytännön merkitystä esimerkiksi hälyisässä päiväkodissa olevalle lapselle? Bimodaali stimulaatio voi antaa saman hyödyn, toteaa Löppönen. Hän sanoo myös kaksipuolista implantointia selvittäneen Halo-ryhmän* todenneen systemaattisen tutkimuksen asiasta puuttuvan ja viitanneen suuriin yksilöllisiin eroihin. Professori Löppösen mielestä ei voida puhua potilaiden eriarvoisuudesta, jos sairaaloilla on erilaisia käytäntöjä. Emme ensisijaisesti tarjoa kahta implanttia, vaan meillä tutkitaan ja sel- > jatkuu s. 14 COCHLEAR NORDIC AB 13

14 > TAYS jatkoa toisen jäädessä jäljelle. Lapsille implantointi tehdään kumpaankin korvaan samalla leikkauskerralla. Entä molemminpuolisen implantoinnin riskit? Vasama viittaa Torontossa tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan tasapainoelinten toiminta olisi noin 70 prosentilla kuuroista lapsista syntymästä saakka häiriytynyttä. Raportoidut tasapainohäiriöt eivät siis johtuisi istutteista, vaan paremminkin kuurouteen liittyvästä laajemmasta sisäkorvavauriosta. Toista korvaa ei lapsella kannata säästää parempaa tekniikkaa odottamaan, koska istutteet olisi joka tapauksessa laitettava viimeistään noin kolmen vuoden kuluttua ensimmäisestä, aivojen iän myötä heikentyvän muovautumiskyvyn vuoksi. l > KYS jatkoa vitetään huolellisesti, ketkä siitä todella hyötyisivät. Kyse on myös kustannuksista, aikuisilla 2-vaiheinen implantointi on hyvin kallista. Vedotaan siihen, että kyseessä on määrällisesti pieni ryhmä, joten kustannuksilla ei ole paljon merkitystä. Mielestäni on kuitenkin aina mietittävä myös kokonaisuutta ja selvitettävä, mitkä hoidot ovat todella kustannusvaikuttavia, linjaa Löppönen. Eikä niin, että lanseerataan ja otetaan käyttöön uusi hoito tai lääke kunnolla selvittämättä vaikuttavuutta ja moninaisia lääke- ja laitevalmistajien kaupallisia intressejä, ja jota sitten kaikki potilaat ja heidän etujärjestönsä vaativat. Kuopiossa on aloitettu tutkimus, jossa selvitetään kaksipuolisen implantoinnin etuja ja mahdollisia haittoja lapsilla yksipuoliseen verrattuna. Siinä ovat mukana maan kaikki yliopistosairaalat Tays:ia lukuun ottamatta. Tarkoitus on saada kumpaankin ryhmään parikymmentä pikkupotilasta, joita sitten seurataan kouluikäisiksi asti. Toistaiseksi tutkimusryhmään on löydetty kolme lasta. l 14 Halo-ryhmä: Tutkimustieto puutteellista Sisäkorvaistute on vaikeasti kuulovammaisen apuväline, jota voidaan harkita silloin, kun kuulokojeesta ei saada riittävästi apua. Laite koostuu leikkauksella ihon alle ja sisäkorvaan asetettavista osista sekä ulkoisista osista (puheprosessori ja lähetinkela). Kuuloaistimus saadaan aikaan kuulohermoa sähköisesti ärsyttämällä. Suomessa tehdään noin 60 istuteleikkausta vuosittain. Kaikkiaan sisäkorvaistutteen käyttäjiä on nykyisin noin 500, joista reilu puolet aikuisia. Lääkärilehdessä julkaistiin loppuvuodesta nk. Halo-ryhmän katsaus molemminpuolisen sisäkorvaistutteen hyötyjä koskevista tutkimuksista. Ryhmään kuuluivat erikoislääkäri Jukka Kokkonen Pohjois-Karjalan keskussairaalasta, dos. Elina Mäki-Torkko Linköpingin yliopistollisesta sairaalasta, dos. Risto P. Roine HUS:ista sekä dos. Tuija S. Ikonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Ryhmä totesi tutkimustulosten viittaavan siihen, että molemminpuolinen istute helpottaa äänten paikantamista ja kuuntelua hälyssä, mutta yksilölliset COCHLEAR NORDIC AB erot ovat kuitenkin suuria. Tutkimusnäyttö kahden istutteen hyödyistä on vielä puutteellista ja tutkimusten laadussa on toivomisen varaa. Haittavaikutuksista on tutkimustietoa vain toispuolisesta istutteesta, mutta vakavat haitat ovat harvinaisia. Syntymästä saakka vaikeasti kuulovammaisen lapsen kuulojärjestelmä on kypsymätön ja äänimaailmaan tutustuminen ja kuulemisen harjoittelu alkaa istutteen aktivointihetkellä. Myöhemmällä iällä kuuroutuneen tilanne on toisenlainen, eli aikuisten ja lasten välillä on todennäköisesti eroja. Ryhmän mukaan tekniikan kehittymisen myötä lisähyöty molemminpuolisesta implantoinnista todennäköisesti kasvaa. Sen laajempi käyttöönotto lisää kustannuksia. Lisäkulut kuitenkin vähenevät, jos tulevaisuudessa yksi prosessori ohjaa molempia istutteita. Lähivuosina Suomessakin jouduttaneen harkitsemaan nykykäytännön muuttamista, kun molemminpuolisen implantoinnin hyödyistä saadaan lisää tutkimusnäyttöä. l TV

15 TEKSTI EIJA ISAKSSON KUVA Millalla on kaksi implanttia Tamperelainen Milla Päiväniemi (34), kolmen vilkkaan pojan äiti, sai huhtikuussa implantin toiseenkin korvaansa. Perusteena leikkaukselle oli Millan Usherin syndrooma, joka tekee hänestä kuurosokean. Implantti aktivoitiin toukokuun lopulla, haastattelun jälkeen. Kuurojen kulttuuripäiviltä vastikään kotiutunut Milla Päiväniemi suunnistaa eri aistivammaisryhmissä kuin kala vedessä. Hän on toisen korvan implantointia odotellessaan kuunnellut mielipiteitä ja kannanottoja laidasta laitaan. Erosiko toinen leikkaus jotenkin ensimmäisestä? Tämä leikkaus oli erilainen kokemus kuin ensimmäinen, joka tehtiin seitsemän vuotta sitten. Leikkaushaava oli pienempi, hiuksia ajeltiin vähemmän ja olo oli absurdimpi! Ensimmäisen leikkauksen jälkeen korva huusi kuin palosireeni, kunnes ylitiukka kääre poistettiin, sittenkin vielä kajahteli ja oli kaikenlaisia ääniaaveita. Tällä kertaa korva oli herätessäni täysin hiljainen. Olo oli hyvä enkä tarvinnut kipulääkkeitä juuri ollenkaan. Minulla ei vielä ole toisen implantin ulkoista osaa. Kuuloni oli nyt leikatussa korvassa ennen leikkausta 85 desibeliä, ja siitä käyrä laski 110 desibeliin. Silti kuulin esimerkiksi vesihanan äänen. Leikkauksen jälkeen sekin katosi. Kun kävelin sairaalasta leikkausta seuraavana päivänä Tampereen keskustaan ja suljin toiseen korvaan aikaisemmin saamani implantin, oli tunne kuin leijuisin avaruudessa. Niin voimakas oli täydellinen hiljaisuus. Maailma oli kerta kaikkiaan ykskaks kuin kaksiulotteinen, vain ilmavirta kertoi, että ohi meni oikea rekka eikä mikään pahvimainos. Miten paljon kuulosi on parantunut? Ennen implanttia puheenerotteluni oli kuulokojeilla tasan nolla. En erottanut vauvan itkua mopon äänestä ja olin täysin huuliltaluvun varassa. Varsinkin opiskeluni kuvataiteilijaksi oli tuskaa, koska en näkövammani vuoksi nähnyt huulia tai jouduin jännittämään koko hartiakalustoni katsekontaktin säilyttämiseksi. Kolme kuukautta ensimmäisen implantin aktivoimisesta puheenerottelukykyni oli jo 80 prosenttia pelkän implantin kanssa ja se nousi sataan kolmessa vuodessa. Hankin heti kännykän, kun käsitin kuulevani siitä jopa ilman induktiosilmukkaa tai muita apuvälineitä. Nautin musiikista ja erityisesti sanojen erottamisesta. Implantin avulla pystyn erottamaan jopa sen, mitä soittimia tuttu bändi käyttää. Parasta oli kuulla ihmisten äänet: omat lapset, mies ja ystävät, koiranulkoiluttajat ja bussikuskit! Miksi halusit implantin toiseenkin korvaan? Odotan toiselta implantilta eniten suuntakuuloa. Usherin takia minulla on asteen näkökenttä ja niskani on koetuksella, kun yritän selvittää, mistä päin lapset huutavat tai auto tulee. En pysty paikallistamaan autoa äänen enkä näön perusteella. Vaikka äänien erottelukykyni on aiemmin saamallani implantilla ollut sataprosenttista jo yli kolme vuotta, on paljon tilanteita, joissa tarvitsisin toista kuulevaa korvaa. Implantistien keskustelufoorumilla (Cisäpiiri) luin molemminpuolin implantoitujen lasten vanhempien kokemuksia suuntakuulosta. Taysissa vara-implanteista on pulaa. Kuurous sinänsä ei ole pelottavaa, mutta kuurosokeus on. Koko perheeni on kuuleva eivätkä he ole oppineet viittomaan. Toinen implanttini on toisen laite- 15 MILLA PÄIVÄNIEMEN ALBUMI

16 merkin tuoreinta mallia. Sen prosessori ei vielä ole yhteensopiva seitsemän vuotta sitten saadun laitteen kanssa, joten toisessa korvassani on edelleen vanha laite ja toiseen tulee uusi kaukosäätimineen. Kahden implantin kanssa on turvallisempaa, jos toinen lakkaa syystä tai toisesta toimimasta. Mitä mieltä olet ajatuksesta, että toinen korva pitää säilyttää koskemattomana tulevaisuuden hoitomuotoja varten? Kun elektrodipiuha työnnetään korvan simpukkaan, se tuhoaa simpukan oman, vaikka rappeutuneenkin toimintakyvyn. Minun kohdallani ei kannata säästää kuuloa, joka USH3-geenivirheen takia varmasti alenee jatkuvasti. Tulevaisuudessa ehkä kehitetään kantasolu- tai muita hoitoja. Minua kiinnostaa kuulla juuri nyt. Viime vuonna laitevalmistajan edustaja kertoi Ci-viikonlopun aikana, että aina kun heillä kehitetään uusi implanttimalli, sen halutaan olevan yhteensopiva myös aikaisemmin leikattujen implantin sisäisten osien kanssa. Niinpä uusintaleikkausta ei todennäköisesti tarvita, jos sisäinen osa vain kestää. Terveisesi niille, jotka pohtivat ensimmäisen implantin ottamista? Jos lääkäri suosittelee implanttia, siitä odotetaan olennaista hyötyä. Vaikka kojeilla kuulee ääniä, niin implantilla niitä pystyy myös erottamaan, tunnistamaan, ymmärtämään, nivomaan yhteen. Sisua harjaantuminen tietenkin vaatii. Mitä kauemmin on ollut kuuroutuneena, sitä sinnikkäämmin kuulemista on opeteltava. Implanttia säädetään alkuun tiheämmin, mutta kun on löydetty käyttäjän mielestä hyvä taso, säätövälit harvenevat tarpeen mukaisiksi. Korva ja aivot oppivat kuulemaan. Sairaaloissa psykologit ja puheterapeutit antavat ohjausta. Ainakin Taysissa potilas tapaa ennen leikkausta yleensä koko tiimin. Terveisesi niille, jotka haluavat toisenkin implantin? Ystäväni sanoin: eihän kenellekään anneta silmälasejakaan vain yhdellä linssillä! Olen tottunut kuulemaan ja identiteettini on huonokuuloisen. En ole kahdellakaan implantilla kuulevien äänimaailmassa, mutta uskon hallitsevani ympäristöni paremmin suuntakuulolla varustettuna. Parasta on vapaus valita ja mahdollisuus pärjätä niin kuulevien, huonokuuloisten kuin kuurojen ja kuurosokeidenkin joukossa. Viittomakieli on kuulosta huolimatta minulle edelleen kuin toinen koti, ja siksi käytän ja opiskelen sitä aina kun ehdin. l Patikontia ja pilatesta Implantistit kokoontuivat Kopolassa viikonloppuna toukokuussa. Innokas joukko saapui paikalle perjantaina. Tervetuliaistilaisuuden jälkeen saunottiin ja heitettiin talviturkit järveen. Iltaa istuttiin nuotiolla. Osallistujissa oli niin konkareita kuin uusiakin Kopolan kävi- 16 Langatonta kirjoitustulkkausta. jöitä sekä implantisteja. Lauantaiaamuna itse kukin täytti reppunsa eväillä ja niin lähdimme pitkänä letkana kohti Velisjärven patikkareittiä kohteena Ryytjärven laavu. Reitti oli maastoltaan monimuotoinen: metsäautotietä, metsäpolkua, kivikkoa ja suotakin pitkospuineen matkan varrelta löytyi. Keväästä huolimatta maasto oli lähes kuivaa ja jokainen pääsi omaa tahtiaan laavulle vapaaehtoisen peränpitäjän saattelemana. Osa porukasta jatkoi vielä matkaa laavulta eteenpäin, mutta Velisjärven laavulle asti ei sentään aika riittänyt. Laavun nuotiolla jutustelimme eväitä syöden ja makkaraa paistaen. Porukka lähti omaa tahtiaan takaisin kohti Kopolaa merkittyä reittiä seuraten. Iltaa vietettiin perinteisesti saunoen ja nuotion äärellä jutellen. Sunnuntaiaamu alkoi kävelylenkillä ja kuntoilualueen laitteita kokeillen. Aamupalan jälkeen kokoonnuimme Punasiiven saliin, jossa saimme Pilatesohjaajalta pienen alustuksen lajista ja pääsimme kokeilemaan liikkeitä. Lajiin tutustumisen jälkeen moni oli valmis aloittamaan lajin harrastuksen! Tehokasta, kunhan oppii tekniikan. Taas kerran aurinko suosi Ci-viikonloppua ja osanottajat, 19 henkilöä, lähtivät virkistäytyneinä ja intoa uusista elämyksistä puhkuen kotimatkalle. l TEKSTI JA KUVA KIRSI MIKKANEN

17 HELINÄ ROMPPANEN Tulevaisuuden Kuuloliitto Kuuloviestin viime numerossa julkistettiin Kuuloliiton juhlavuoden kirjoituskilpailun palkitut. Raija Hämäläisen sanoittama Kuuloliiton juhlavalssi julkaistiin siinä numerossa; nyt on vuorossa toisen voittajan Helinä Romppasen kirjoitus. Olen käyttänyt kuulolaitetta kymmenisen vuotta. Olen ollut jonkin verran mukana paikallisessa Kuuloliiton toiminnassa, viime aikoina kuitenkin vähemmän. Sen sijaan osallistun moniin tilaisuuksiin, kuulun yhdistyksiin ja olen mukana kirjallisuuspiirissä ja musiikin kuuntelussa. Olen aika lailla miettinyt Kuuloliiton merkitystä. Joka paikassa, minne menen, kysyn, missä kohdin induktiolaitteet toimivat parhaiten, onko asiassa tässä tilassa eroja. Olen myös ollut induktiolaitteita vaatimassa. Huomaan puhuvani kuuroille korville. Olenkin mielessäni tuumannut ja joillekin sanonut olevani kuulovammainen, mutta he, joille puhun, ovat umpikuuroja. Olen äitini puolelta kuuroutuvaa sukua. Äitini isä kuoli 87-vuotiaana 1957 oltuaan vuosikymmeniä huonokuuloinen. Äitini eli 95-vuotiaaksi ja hänen sisarensa miltei 100-vuotiaaksi. Heillä molemmilla oli vuosikymmeniä kuulolaite, kuten useimmilla heidän seitsenpäisessä ja pitkäikäisessä sisarussarjassaan. Yksi serkkuni on joutunut jättämään työnsä kuulon vuoksi. Parilla muulla siinä sisarussarjassa on kuulolaite. Niin oli minunkin vanhemmalla veljelläni, nuorempi kuoli ennen kuin ehti sitä tarvita. Miehenikin kuulo vammautui toisesta korvasta kertausharjoituksissa melko nuorena. Luulen tietäväni mistä puhun. Vammautumista ei ilmeisesti riittävästi tutkittu. Asia tuli uudestaan esille, kun myöhemmin terveystarkastukset yleistyivät. Työterveyslääkäri arveli, että jonkinlainen korvaus olisi mahdollinen. Asia oli kuitenkin siinä vaiheessa vanhentunut. En koskaan ajatellut, että kuulon huononeminen olisi jotenkin rajoittanut äitini tai hänen sisarustensa elämää. He olivat paljon tekemisissä keskenään, osallistuivat moniin tapahtumiin ja retkiin, joita tarjolla oli. Heikentynyt kuulo oli normaalia siinä perheessä, eikä siitä tehty numeroa. Sisarukset kokoontuivat säännöllisesti vanhempiensa muistoksi. Heillä tuntui olevan hauskaa keskenään. En huomannut toisen korvan heikon kuulon miehenikään elämää rajoittaneen. Nyt kun kuuloni heikkenee, olen alkanut paremmin ymmärtää heidän hienoisen eristymisensä. Joskus vaatii aika lailla ponnistelua seurata keskustelua joukossa, kun ihmiset puhuvat yhteen ääneen. Hiljattain olin teatterissa. Olen tämän vuoden puolella saanut ohjeen käyttää kuulolaitetta molemmissa korvissa. Kuulin teatterissa yllättävän hyvin, vaikka istuinkin melko kaukana näyttämöstä. Ihmisten nauru vain vei monta vuorosanaa. Vierelleni sattui parikin hohottajaa. Hupaisaa oli, että pari toveriani varasi teatterin jälkeen kuulotarkastuksen epäillen tarvitsevansa kuulolaitteen. Minä taas pitkästä aikaa tunsin kuulevani hyvin, koska laite oli molemmissa korvissa. Kuulolaite kuitenkin huomauttaa olemassaolostaan juuri tuollaisissa yleisötilanteissa. Kaikki se häly ja humu kantautuu ja on vaikea kuulla keskustelutoveria. Olenkin jo kauan sanonut, ettei kyllin fiksu ihminen vielä ole tullut huonokuuloiseksi. Laitteissa olisi kehittämisen varaa. Niitä on ilmeisesti hyvinkin erilaisia, koska minullekin sanottiin, ettei säätelevää anneta eläkeläiselle. Emmekö olekaan tasa-arvoisia? Mielestäni säästän huomattavasti yhteiskunnan varoja, jos hoidan hyvin tämän vanhuksen itseni niin kauan kuin mahdollista. Pienet letkut ja tapsit laitteissa tulevat myös vaikeiksi, kun sormetkin vanhenevat. Kaukosäädin toimii niin auton lukituksessa kuin television käytössä, miksi ei kuulolaitteessa? Nuoruudessani kuulosta oppiessani kuulovammainen mies luennoi siitä, kuinka muut aistit tehostuvat, jos jokin heikkenee. Esimerkkinä hän kertoi, kuinka hän kajautti poskelle kaveriaan, joka lähestyi takaapäin ja taputti olkapäälle tervehtiessään. Heikkokuuloisen tuntoaisti oli tehostunut, taputus tuntui iskulta. Samoin kertoi näkövammainen näkevänsä hyvin keväällä ilmojen lämmettyä, kun voi nostaa karvahatun otsalta. Otsan tunto oli tehostunut. Tällaiset asiat on hyvä muistaa eikä kiinnittää liikaa huomiota siihen, mikä on heikentynyt, vaan iloita siitä, mikä on vahvistunut. Hiljattain olin seurakunnan lähetystilaisuudessa. Oli lyhyt hartaus ensin kirkossa, sitten lähetyslounas ja myyjäiset. Kumpikaan seurakunnan työntekijöistä ei käyttänyt mikrofonia, kirkon erinomaiset induktiolaitteet eivät helpottaneet osallistumistani. Siinä ponnistellessani huomasin, että Jumala välittää minusta juuri huonokuuloisenakin, jos kanssaihmiset aina välillä unohtavatkin olemukseni. Olin juuri muutama viikko aikaisemmin saman seurakunnan tilaisuudessa huomauttanut asiasta. Olin tyytyväinen, että nyt vaikenin. Näin vähitellen pääsenkin siihen, että tulevaisuudessa toivon Kuuloliiton tehneen itsensä tarpeettomaksi. Koko yhteiskunta, kaikki kanssaihmiset, ottavat huomioon tietyt vajavaisuudet ja alun pitäen rakennetaan tilat ja laitteet niin, että heikko kuulo sallii osallistumisen. Meiltä kuulovammaisilta se vaatii rohkeutta ja tämän vajauksen hyväksymistä. Niin, että käytämme auttavia laitteita julkisesti, osallistumme kaikkeen toimintaan perheessä, suvussa, ystäväpiirissä, yhteiskunnassa Kun hyväksymme oman vamman, toivoisi sen lisäävän muidenkin vamman hyväksymistä. Jokaisella on vahvuutensa ja heikkoutensa. l 17

18 Kuuloviesti 66 vuotta sitten Kuuloviestin kesänumeron 6 7/1944 kansilehdellä julkaistiin Maskun Hemmingin virsi. Hemminki Henrikinpoika Hollo syntyi Turussa tai Maskussa noin vuonna 1550 porvarisperheeseen. Hemminki pääsi Turun katedraalikouluun valmistautumaan pappisuralle. Hemminki nimitettiin Maskun kirkkoherraksi vuonna 1586 tai Tuolloin hänestä tuli Hemmingius Henrici Maschoensis, Hemminki Henrikinpoika Maskulainen; nimi määräytyi virkapaikan mukaan. Kansankieltä korostettaessa tarvittiin kansankielisiä virsiä. Hemmingin koko ama virsikirja julkaistiin todennäköisesti vuonna Siinä oli mukana kaikki Hemmingin opettajan Jaakko Finnon virret. Uusia oli noin puolet kirjan virsistä. Uuden virsikirjan nimi oli Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja. Siitä on säilynyt vain yksi vaillinainen kappale, joka sijaitsee Uppsalan yliopiston kirjastossa. l Lähde: Maskun seurakunnan verkkosivut. 18

19 korvantauksia 32-vuotiaan keskivaikeasti kuulovammaisen naisen merkintöjä. TEKSTI TARJA VALJUS KUVA ANNETTE FAGERSTRÖM HAASTEITA päässä olevien yksilöiden tietoon. Ehkä on olemassa kommunikaatiota, josta ihminen ei ole täysin selvillä. Yhtenä keväänä kävin talkoissa, joissa kunnostettiin erään saaren lehdesniittyjä. Tarkoituksena oli raivata elintilaa harvinaisille käm- Kukaan ei uskonut, että mitään meköille ja muutamille hyönteisille. tapahtuisi juuri nyt. Oli kaunis Saarella kasvoi runsaasti luonnonvaraisia pähkinäpensaita ja siellä vallitsi kesäilta ja kaupunki täynnä lämpimästä säästä nauttivia ihmisiä. Äkkiä lauha lounainen meri-ilmasto. Vapaaehtoisesti työhön saapuneiden suojatiellä tapahtui onnettomuus, auto pysähtyi rajusti jarruttaen ja joukossa oli monenlaista väkeä. Toiset olivat käyneet talkoissa kymme- tielle kääntynyt polkupyörä paiskautui auton keulaan. Ilman kypärää niä kertoja, mutta muutama muukin pyöräillyt tyttö kaatui ajoradalle. Ihmiset pysähtyivät seuraamaan, mitä Joukossa oli pari lintutieteilijää, utelias ensikertalainen oli mukana. Lehti 76 vuotta sitten tapahtuu. Onneksi Suomen joku soitti Huonokuuloisten apua. jotka tähyilivät Huoltoliitto, nykyinen pahemmil- Kuuloliitto, ja kantoivat perustettiin kiikareita kaulassaan. jatkuvasti taivaalle Tällä kertaa säästyttiin ta vammoilta. Toinen Turussa kuljettajista, Ruustinna, Pari biologia opettaja hypisteli kasvien lehtiä pyöräilijä tai autoilija Naimi oli unohtanut Päiwiö oli liiton ja ensimmäinen tarkkaili hyönteisiä talkootyön väistämissäännöt tai puheenjohtaja. ei ollut koskaan Jäsenlehti lomassa. Kuulovikainen, nykyinen kieli, liiken- Kuuloviesti, uttivat alkoi joukossa ilmestyä ilahtunutta kuhinaa Harvinaisemmat lajit aihe- niitä opetellut. Yhteinen nesäännöt olivat hukassa. vuonna Naimi Päiwiö ja kamerat oli sen kaivettiin esille. En ollut Kesällä tulee seurattua toimittaja muurahaisia, niiden verkkaista vuoteen vaeltelua 1941 asti. yli Vieressä niin hiljaa on näytenu- ja kiinnostuneina seurasi- ja sittemmin aikaisemmin päätoimittaja tavannut ihmisiä, jotka laakean kallion. Lajitoverin meron pääkirjoitussivu. kohdatessaan ne harovat toisiaan Naimi tuntosar- Päiwiö kirjoitti kallion muun yli. muassa: vat kohmeisen kevätkyyn luikertelua villaan ja ehkä vaihtavat Yhtyminen näin tietoja. tuo turvallisuutta Talkooviikonlopun ja uudistaa rauhallinen vaikka väsyneetkin tuntien voimat. aikana Tuota satuin raivaamaan viimeisten Kaikki tietävät, miten meno muuttuu hulluksi yhtymistänne vilinäksi, palvelemaan jos samaa ryhtyy pensaikkoa nyt erään biologin keon luona tapahtuu Kuulovikainen, jotakin uhkaavaa tai se vahingoittuu. näin tulee On arvoitus, käsiinne toivossa, päällä olevaa että luette harmahtavaa kuplaa. jonka kanssa. näytenumero Ihmettelin ääneen kannon millä tavalla tieto kekoa sen tarkkaan uhkaavasta ja näytätte Biologi mahdollisimman jopa monelle. innostui luennoimaan mi- vaarasta kulkeutuu metrien nulle limasienten elämästä, jota on lääketieteellisistä syistä tutkittu paljon. Harmaa kupla oli siis paikalleen asettunut limasieni, jonka elämässä oli jo ehtinyt olla jännittäviä vaiheita. Alkumuodossaan kosteana massana liikkuva limasieni jakautuu maastoon, mutta pystyy selittämättö- mällä tavalla jälleen kokoontumaan yhteen seuraavaa kehitysvaihetta varten. Olin vaikuttunut, luonnossa näyttää siis todella olevan sellaisia tapoja langattomaan kommunikaatioon, joista ihmisellä ei ole aavistustakaan. Ehkä meiltä puuttuu joku aisti, jonka avulla jotkin lajit, muurahaiset tai limasienet pystyvät viestimään keskenään. Ne tavat voivat olla paljon hienompia kuin meidän näkömme ja kuulomme. Vaikka ihmisen aivot ovat rakentuneet ottamaan vastaan aistiemme tuottamaa tietoa, on kulttuurissamme aika urautuneita tapoja. Ei riitä, että viestejä osaa lähettää, niitä pitäisi myös ottaa vastaan ja tulkita. Yhdessä sovittuja sääntöjä tarvitaan, jotta esimerkiksi liikenteessä asiat sujuisivat turvallisesti. Säännöistä poiketessaan yksilö ottaa riskejä, jotka menevät yhdessä sovittujen rajojen yli. Vaarantaessaan oman ja muiden turvallisuuden ihminen toimii järjettömästi. Saattaa olla, että muurahaisissakin on hurjastelijoita, jotka eivät piittaa lajikumppanien lähettämistä viesteistä. Joku limasieni saattaa mieluummin lähteä omille teilleen kuin kokoontua muiden kanssa kannon nokkaan. Varmaa kuitenkin on, että nämä sooloilijat ovat suuressa vaarassa joutua onnettomuuksiin ja tuhoutua. l 19

20 UNO TAIMLA Kuulovammaistyötä Suomen ja Viron kesken Viron Huonokuuloisten Liiton hallituksen jäsen Uno Taimla muistelee liittojemme yhteistyön alkua ja kehittymistä. Viron ja Suomen kuulovammaisten väliset suhteet luotiin jo kymmeniä vuosia sitten, jolloin Viro kuului Neuvostoliittoon. Olin vuosina Viron Kuurojen liiton (Eesti Kurtide Ühing) varapuheenjohtaja. Sinä aikana oli monia mielenkiintoisia tapaamisia Suomen Kuulonhuoltoliiton ja Viron Kuurojen Yhdistyksen edustajien kesken. Erittäin innokas virolaisten auttaja oli Helsingin Huonokuuloisten yhdistyksen sihteeri Matti Vatanen. Kun esiinnyin neuvostoliittolaisena turistina Suomessa, minulla oli mahdollisuus tavata epävirallisesti Kuulonhuoltoliiton puheenjohtaja Heikki Parviainen ja Helsingin yhdistyksen puheenjohtaja Kalle Tervaskari. Suomessa saamillani tiedoilla oli vaikutusta siihen, että myös Virossa alettiin toimia kuulovammaisten ihmisten kuntoutusta koskevien kysymysten parissa. Sitä edesauttoi myös se, että Tallinnassa alettiin valmistaa kuulokojeita. Huonokuuloiset ja heidän perheenjäsenensä tarvitsivat neuvoja ja opetusta kuulokojeiden käytössä. Myös kuulovammaisten ihmisten työhön, opiskeluun sekä jokapäiväiseen elämään liittyvissä kysymyksissä tarvittiin apua. Syntyi selkeä tarve huonokuuloisten oman yhdistyksen perustamiseksi. Vuonna 1992 Viroon matkasi Kuulonhuoltoliiton valtuuskunta, johon kuuluivat hallituksen puheenjohtaja Jorma Olli, järjestöpäällikkö Mirja-Liisa Rontu, Helsingin yhdistyksen puheenjohtaja Kalle Tervaskari ja nuorisotoiminnan aktiivi Sari Hirvonen. Saatuamme 20 Virpi Koivistoinen ja Uno Taimla tutustumassa vanhusten palvelukeskukseen Tallinnassa kesällä Viron liiton (Eesti Vaegkuuljate Liidu) vuosikokous pidettiin juuri toukokuussa. Uno Taimla toisessa rivissä oikealla. yhdistyksen toiminnan perustamiseksi tarvittavat ohjeet, toimintasäännöt, infoja muut materiaalit, aloitimme esivalmistelutyön niiden pohjalta. Maaliskuun 6. päivänä 1993 pidettiinkin Tallinnassa Eesti Vaegkuuljate Ühingin (EVÜ) perustamiskokous. Samana vuonna solmittiin myös yhteistyösopimus Kuulonhuoltoliiton ja Viron yhdistyksen kesken. Tartossa järjestettiin Suomen ja Viron huonokuuloisten nuorten yhteinen seminaari. Myöhemmin nuoret tapasivat kansainvälisissä seminaareissa muun muassa Tukholmassa, Strassburgissa ja Helsingissä. Myös seuraavana vuonna jatkuivat vastavuoroiset edustajien tapaamiset. Virossa alettiin perustaa alueellisia huonokuuloisten yhdistyksiä maakuntiin. Oli järjestettävä infopäiviä ja koulutusta kuulon apuvälineistä. Olemme erittäin kiitollisia Kuulonhuoltoliiton kuntoutusohjaajalle Virpi Koivistoiselle, joka auttoi monina vuosina kuuloneuvojien (kuulmisnõustaja) kouluttamisessa. Viron liiton (Eesti Vaegkuuljate Liit, EVL) järjestötyön kehittämisessä olivat mukana myös Ruotsin Värmlannin yhdistyksen edustajat. Vuonna 2001 oli jokaiseen maakuntaan perustettu huonokuuloisten yhdistys. Niihin on liittynyt tuhansia kuulovammaisia ihmisiä. Yhdistysten puheenjohtajat ja hallituksen jäsenet tekevät työtä vapaaehtoisina. Liiton tilaisuuksien toteuttamiseen tarvitaan lahjoitus- tai projektitukea. EVL on myös kansainvälisen huonokuuloisten organisaation IFHOH:n (International Federation of Hard of Hearing People) jäsen. Aluksi Kuulonhuoltoliitto avusti organisaation jäsenmaksun maksamisessa. Eesti Vaegkuuljate Liit n valtuuskunta sai miellyttäviä kokemuksia vuonna 2004 osallistuessamme IFFHOH:n ja EFHOH:n (European Federation of Hard of Hearing People) maailmankongressiin Helsingissä. Muita tapaamisia on ollut Orimattilan yhdistyksen puheenjohtaja Keijo Lehtisen kanssa. Suomen ja Viron huonokuuloiset ovat tavanneet toisiaan Pärnussa. Kuuloliiton hallituksen jäsen Outi Mäkelä on usein osallistunut EVL:n huonokuuloisten nuorten kesäleireille ja EVL:n tilaisuuksiin. Olemme kiitollisia siitä, että liittom-

21 Sari Hirvonen, Mirja-Liisa Rontu ja Kalle Tervaskari Georg Ots-laivalla. SINIKKA PIHLAMAA Yhteydet Suomenlahden yli luotiin nopeasti Viron sisarjärjestömme toiminta on kehittynyt huimaa vauhtia. Alku ei ollut aivan yksinkertaista. me edustajilla oli juuri mahdollisuus osallistua Kuuloliiton kesäpäiville Pajulahdessa kesäkuuta. Eesti Vaegkuuljate Liit n hallituksen puolesta toivotamme kaikille Kuuloliiton työntekijöille ja jäsenille puheenjohtaja Antero Penttisen johdolla menestystä kuulovammaisten hyväksi tehtävässä työssä myös seuraavina vuosikymmeninä! l Kirjoittaja oli Eesti Vaegkuuljate Liit n puheenjohtaja vuosina Sitä ennen hän toimi Eesti Kurtide Ühingin (Viron Kuurojen Liitto) varapuheenjohtajana. Taimla oli Tallinnan invalidien ammattikoulun johtajana vuosina SUOMENNOS VIRPI KOIVISTOINEN Suomalaisten ja virolaisten kuulovammaisten henkilöiden välillä oli kontakteja jo ennen liittojen yhteistyön alkamista. Kalle Tervaskari muistaa, että Helsingin Huonokuuloiset ry: n silloinen sihteeri Matti Vatanen kävi jo 1980-luvulla useamman kerran Tallinnassa ja vei sinne aineistoa, lähinnä esitteitä ja Kuuloviestin numeroita. Kalle tapasi virolaisia ensimmäisen kerran osallistuessaan Kuurojen maailmankongressiin Bulgariassa vuonna Kuurojen Liitto oli järjestänyt kongressin yhteyteen seuramatkan Mustanmeren rannalle; Kalle siirtyi ryhmästä seuraamaan kongressia. Siellä hän tutustui Uno Taimlaan, joka oli silloin Viron Kuurojen Liiton varapuheenjohtaja. Seuraavan kerran Kalle kohtasi virolaisia Tallinnassa vuonna Hän oli liikkeellä työtovereidensa kanssa. Ryhmä paikallisia kuulovammaisia tuli Viru-hotelliin tapaamaan Kallea; ravintolan pöydän ääressä vietettiin iltaa kahdeksan henkilön voimin. Paikallisyhdistysten puheenjohtajat Seppo Simonen Espoosta ja Kalle Helsingistä matkasivat vuonna 1991 Berliinin huonokuuloisten yhdistyksen juhliin. Siellä he tapasivat Viron Kuurojen liiton edustajia. Seuraavana vuonna saatiin Virosta pari vierasta kuuroutuneiden neuvottelupäiville Hankasalmelle. Seppo ja Kalle osallistuivat syksyllä Viron huonokuuloisten yhdistyksen perustamiskokoukseen. Espoon yhdistys lahjoitti virolaiselle sisaryhdistykselle induktiosilmukan. Viimein elokuussa 1992 Kuulonhuoltoliiton edustajat matkustivat Georg Ots -laivalla valmistelemaan yhteistyösopimusta liittojen kesken. Mukana olivat liiton silloinen puheenjohtaja Jorma Olli, järjestöjohtaja Mirja-Liisa Rontu, Sari Hirvonen ja Kalle Tervaskari. Isäntinä toimivat Viron yhdistyksen puheenjohtaja Uno Taimla ja varapuheenjohtaja Arvo Kannel. Tilaisuus johti Eesti Vaegkuuljate Ühingin perustamiseen maaliskuussa

22 Entistä useammalle uudenlainen kuulokokemus Uusi Vigo Connect on saapunut! Keskihintaiseen kuulokojeeseen langattomasti puhelimien ja tv:n äänet! vakaa ja rikas äänimaailma langaton yhteys lanka- ja matkapuhelimeen sekä TV:hen erinomainen hinta-laatu-suhde huomaamaton ja tyylikäs Vigo Connect ja Streamer Vigo Connect vastaanottaa langattomasti Oticon Streamerin ja ConnectLine lisälaitteiden avulla lanka- ja matkapuhelimien ja television äänet. Kuulokojeen käyttäjä vain koskettaa kaukosäätimenä toimivan Streamerin painonappia siirtäen kuunneltavaa ääntä yhdestä kommunikointilaitteesta toiseen. ConnectLine lankapuhelinsovitin ConnectLine TV-sovitin Oticon Oy Laivalahdenkatu 2b A Helsinki Puh. (09) Fax (09) info@oticon.fi 22

23 SINIKKA PIHLAMAA SINIKKA PIHLAMAA Virpi Koivistoinen Viro oli itsenäistynyt elokuussa Yhteisen matkamme aikana olivat ruplat vielä käytössä ja kaupoissa oli puutetta tavaroista, Kalle muistaa. Jorma Olli puhui viroa, joten meillä ei ollut kieliongelmia. Huonokuuloisten kansainvälisen järjestön IFHOH:n aikuisten Rally-leirillä Hartolassa vuonna 1994 oli mukana Uno Taimla ja muutaman päivän ajan myös toinen virolainen. Kalle kuului IFHOH:n hallitukseen Viron järjestön liittyessä sen jäseneksi. Uudenmaan piiri järjesti retken Tallinnaan keväällä Edellisenä vuonna oli tehty liittojen yhteistyösopimus, jonka pohjalta virolaisille tarjottiin asiantuntija-, koulutus- ja materiaaliapua. Ruohonjuuritasolla tavattiin muun muassa Pärnussa vuonna 1997, kun mäntsäläinen Heli Kanerva oli järjestänyt yhdistysväelle lomamatkan sinne. Pärnulaista yhdistysväkeä tavattiin myös Kaarina Inkisen vetämällä Helsingin yhdistyksen maanantaikerhon matkalla. Nuorilla oli omat Summer Camp -leirinsä Virossa ja sikäläisiä nuoria vieraili puolestaan Suomen leireillä. Kuuloliiton kuntoutusohjaaja Virpi Koivistoinen lähti vuonna 1993 mukaan koulutusyhteistyöhön virolaisten kanssa. Liiton silloinen järjestöjohtaja Mirja-Liisa Rontu ja Virpi tutustuttivat kurssilaisia järjestötoimintaan ja Kalle Tervaskari kansainvälisiin yhteyksiin, Suomen kuntoutusjärjestelmään sekä kuulokojeiden ja muiden kuulon apuvälineiden käyttöön. Koulutustilaisuus pidettiin Randveren perhekeskuksessa Tallinnan ulkopuolella, Virpi kertoo. Mukana oli huonokuuloisia ja Tarton kuulovammaisten koulun opettajia, 16 henkilöä. Virossa oli silloin itsenäistymisen jälkeen vielä pula-ajan tunnelmaa. Meidät haettiin autolla satamasta. Matkan varrella otettiin piirtoheitin mukaan yhdestä koulusta. Sattui kolea viikonloppu, joten kurssipaikalla paleltiin lämpöpuhaltimista huolimatta. Lounaaksi jokainen sai lautaselleen keitettyjä perunoita ja makkaran. Iltaa vietettiin pikkujoulun tunnelmissa, kilisteltiin lasillinen kuohuvaa keksien kera. Lauloimme yhdessä, tunnelma oli lämmin. Yöksi menimme Tallinnaan hotelli Kristiinaan. Mirja-Liisa ja Virpi palasivat Suomeen lentokoneella. Virpillä oli mukanaan apuvälinesalkku. Turvatarkastuksen läpivalaisussa salkussa näkyi kummallisia laitteita ja johtoja. Virpin piti itse avata musta salkku siltä varalta, jos siinä olisi ollut pommi. Virpi on sittemmin toiminut kouluttajana useamman kerran Tallinnassa ja Pärnussa. Hän on perehdyttänyt kurssilaisia kuulolähipalveluun; samantyyppistä toimintaa löytyy nykyisin myös Virosta. Virpi on jakanut tietoa myös huonokuuloisten vanhustyöstä kuuloneuvojille ja sosiaalityön edustajille. Nyt ajat ovat muuttuneet. Toiminta Virossa on kehittynyt nopeasti; yhdistys on kasvanut liitoksi, ja sillä on uudet toimitilat Tallinnassa. Paikallisyhdistyksiä on jokaisessa maakunnassa, yhteensä 17. Niille on osoitettu kokoustiloja muun muassa vammaisten toimintakeskuksissa. Liiton puheenjohtajana toimii nykyisin Andrus Helenurm. Yhteyksiä hoidetaan verkon, sähköpostin ja Auris-lehden avulla. Liiton verkkosivuilla on ohjeita, mihin lakeihin asiakas voi vedota eri tilanteissa. Myös paikallisyhdistysten vuosisuunnitelmat löytyvät verkosta. Verkkosivuilta www. vaegkuuljad.ee löytyy myös venäjänkielisiä esitteitä liitosta ja kuulon apuvälineistä. Kuulokojesovituksia tehdään sairaaloissa Tallinnassa ja Tartossa sekä kuulon kuntoutuskeskuksessa Tallinnassa. Toimintaa joudutaan Virossa suunnittelemaan lyhyemmällä aikavälillä kuin Suomessa. Liiton kaikki toiminta rahoitetaan projektiavustuksilla, joita anotaan sikäläiseltä sosiaalihallitukselta. Virpi suosittelee yhdistyksillemme kontaktien luomista virolaisten kanssa. Yksi mahdollisuus olisi nimetä ystävyysyhdistyksiä Suomen ja Viron kaupungeista. l 23

24 Etsimme haastateltavia vapaaehtoistoiminnan tutkimukseen l Kuuloliitossa on käynnissä vapaaehtoistoiminnan kehittämishanke. Ensimmäinen vaihe hankkeessa on vapaaehtoistoiminnan tutkimus, jolla selvitetään liiton vapaaehtoistoimijoiden toimintaan osallistumista sekä tuen tarvetta toimintaan osallistuttaessa. Tutkimuksen tulosten pohjalta Kuuloliitto kehittää vapaaehtoistoimintaansa. Tutkimuksen aineisto kerätään ryhmähaastatteluilla, joita järjestetään yksi jokaisessa kuulopiirissä. Lisäksi ryhmähaastattelut järjestetään erikseen kuuroutuneille, sisäkorvaistutteen käyttäjille, nuorille, Akustikusneurinooma- ja Tinnitusyhdistyksen jäsenille. Yhteen ryhmähaastatteluun voi osallistua 6 8 haastateltavaa, ja yhden haastattelun arvioidaan kestävän noin kolme tuntia. Haastattelut toteutetaan syksyllä Toiveenamme on saada mahdollisimman monipuolinen kuva vapaaehtoisten näkemyksistä. Täten toivomme, että haastateltaviksi hakeutuvat kaikenikäiset vapaaehtoiset, eri-ikäisinä huonokuuloisiksi tulleet, eri puolilla Suomea toimivat vapaaehtoiset sekä jo pidempään toiminnassa mukana olleet että vasta toimintaan mukaan tulleet. Tutkijana toimii Anniina Lavikainen. Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista eikä velvoita haastateltavaa jatkossa. Kaikki kerätty tieto käsitellään ja säilytetään luottamuksellisesti. Ryhmähaastattelut toteuttavat tutkija Anniina Lavikainen ja vapaaehtoistoiminnan kehittämispäällikkö Anne Wicht-Kvarnström, joilla on myös pääsy haastattelujen tuottamaan kokonaisaineistoon. Haastattelut nauhoitetaan ja puretaan myöhemmin kirjalliseen muotoon. Litteroinnin eli nauhojen purkamisen kirjalliseen muotoon toteuttaa ulkopuolinen litterointiin erikoistunut yritys. Tutkimuksen tulokset raportoidaan niin, että haastateltavia on mahdollisimman vaikea tunnistaa. Jos haluat osallistua haastatteluun ja antaa arvokkaan panoksen Kuuloliiton vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen, niin ota yhteys Anniina Lavikaiseen mennessä ja kerro muutamia taustatietoja itsestäsi. Yhteystietojesi lisäksi toivomme, että kerrot ikäsi sekä miten olet liittynyt jäseneksi ja kuinka kauan olet ollut vapaaehtoistoiminnassa mukana. Otamme haastatteluihin valittuihin yhteyttä viikolla 33. Anne Wicht-Kvarnström Anniina Lavikainen Kuuloliitto ry Lisätietoja tutkimuksesta ja yhteydenotot haastatteluihin liittyen: Anniina Lavikainen, anniina.lavikainen@kuuloliitto.fi, Ilkantie 4, Helsinki PANIMOMUSEO Oluella on tuhansia vuosia vanhat perinteet, ja Iisalmessakin on valmistettu olutta jo 130 vuotta. Ainutlaatuinen Panimomuseo esittelee keväällä 2007 uusitulla näyttelyllä oluen pitkää historiaa ja oluenvalmistuksen eri vaiheita. Museon helmiä ovat mm. harvinainen talouskaljan pullotuskone ja oluen tammiset varastotynnyrit 1900-luvun alusta. Avoinna: ma-pe klo 10-15, ilmainen sisäänpääsy 24 Panimomuseo, Olvi Oluthalli, Ravintola, Olvipuoti, Luuniemenkatu 4, IISALMI, puh. (017)

25 TURVAA KOTISI! Poliisin tietoon tulee tuhansia asuntomurtoja vuosittain. Kesä on murtomiesten kulta-aikaa, kun kodit ovat pitkän aikaa tyhjillään asukkaiden viettäessä aikaa mökillä tai matkoilla. Pienillä käytännön toimenpiteillä voi hankaloittaa varkaiden aikeiden toteuttamista. TARJA VALJUS KUVA ANNETTE FAGERSTRÖM Kunnollinen varmuuslukko on paras murtovahinkojen estäjä, muistuttaa tuotepäällikkö Matias Ruponen Tapiolasta. Tavallisen lukon voro saa helposti tiirikoitua auki. Vankat ovet ja lukot kaikissa sisäänkäynneissä saattavat jopa kokonaan estää murron. Jos varmuuslukolla murtosuojatun oven kautta on kuitenkin asuntoon onnistuttu tunkeutumaan, ei vakuutuksen omavastuuta peritä, kertoo Ruponen. Sama koskee muita hyväksyttyjä turvallisuuslaitteita. Niistä saa myös etuja kotivakuutusmaksuissa. Asianmukaisesta turvalukosta saa 5 prosentin alennuksen irtaimiston vakuutusmaksussa, mutta laajempi vartiointiliikkeen tarjoama suoja murto-, savu- ja vuotovahinkoja vastaan merkitsee jo 10 prosentin säästöä sekä rakennuksen että irtaimiston osalta. Asuntomurrot olivat huipussaan 90-luvun lamavuosina. Vuonna 1994 tehtiin noin asuntomurtoa. Kuluneella vuosikymmenellä ne ovat vähentyneet liekö sitten tehostetulla suojautumisella ollut osuutensa asiaan. Viime vuonna asuntomurtoja tehtiin noin kappaletta, määrässä oli jälleen hieman nousua edellisvuoteen verrattuna. Rikosilmoitinlaitteistot ovat hyvä lisäsuoja asunnolle. Myynnin lisääntyessä niiden hinnat ovat laskeneet. Hälytin ilmoittaa vartiointiliikkeelle, jos asuntoon on päästy tunkeutumaan. Vartiointiliike puolestaan ilmoittaa asiakkaan antamaan numeroon, onko henkilö itse paikalla asunnossa ja onko kaikki hyvin. Ellei, vartio menee tarkistamaan tilanteen. Nykyisin hälytyslaitteisiin saa myös yhdistettyä helposti laajempaa turvaa esimerkiksi tulipalon tai vesivuodon varalta. Tämäntyyppisen kattavan turvalaitteiston saa nykyisin 40 eurolla kuussa. Palotunnistin tunnistaa savun, vesivuodosta ilmoittaa tunnistin, joka on sijoitettu astianpesukoneen alle. Kylpyhuoneeseen sijoitetussa pyykinpesukoneessa vesivuotoa todennäköisempi ja vakavampi riski on tulipalon vaara, kertoo Ruponen. Vesivahingosta voi koitua paljon murhetta ja iso lasku. Jos tiskikone saa vuotaa rauhassa päivä- tai jopa viikkotolkulla, voi asunnosta tulla pitkäksikin ajaksi asumiskelvoton. Kotivakuutus korvaa tämäntyyppisen korvattavan vahingon yhteydessä muualla asumisen kustannuksia. Pesu- ja tiskikoneen hanat on siis muistettava aina sulkea asunnosta poistuttaessa. Koneita ei kannata jättää päälle lyhyeksikään ajaksi, ellei ketään ole kotona. Jos toimitaan suojeluohjeiden vastaisesti ja tällä on ollut vaikutusta vahinkoon, korvauksesta voidaan tehdä vähennyksiä tai evätä se jopa kokonaan. Yksinkertainen varkaan karkotin on usein sekin, että talo tai asunto ei näytä asumattomalta. Naapurin tai ystävän kanssa kannattaa sopia postilaatikon tyhjentämisestä ja esimerkiksi nurmikon leikkaamisesta. Ajastimilla voi myös hämärän tullen järjestää sisävalojen syttymisen ja sammumisen niin, että talo vaikuttaa ulospäin normaalisti asutulta. Kerrostalossa voi esimerkiksi kaihtimet jättää auki. Kaiken varalta arvokkaampi omaisuus kannattaa kuitenkin merkitä ja laittaa merkinnästä kertova tarra ulkooveen. Merkintälaitteita saa lainaksi vakuutusyhtiöiltä ja poliisilta. Jokaisen kodin perusvakuutus on kotivakuutus, joka antaa taloudelle suojaa esinevakuutuksen lisäksi myös vastuuja oikeusturvavakuutusten muodossa. Nykyisin suurin osa kotivakuutuksesta tehdään täysarvoon perustuen eli omaisuuden määrää ei tarvitse laskea vakuutusta otettaessa. Riittää, kun vastaa vakuutusyhtiön kysymyksiin ja tarkistaa, että irtaimiston enimmäiskorvausmäärät ovat riittäviä. Finanssialan Keskusliiton tekemän tilaston mukaan noin 20 prosenttia kotitalouksista on ilman kotivakuutusta. Aina ei ymmärretä, että esim. kerros- tai rivitalossa taloyhtiön oma kiinteistövakuutus ei kata asukkaan omaa irtaimistoa. Vuokra-asunnossa asuvat ovat omistusasujia useammin ilman vakuutusta. Vuokranantaja on vakuuttanut seinät. Muu on asukkaan vastuulla, muistuttaa Rupponen. l 25

26 teknoviesti Tällä palstalla esittelemme kuulemista helpottavia apuvälineitä, keksintöjä, ideoita ja teknologioita. Testaamme kaikki tuotteet, joista kirjoitamme. Palaute, juttuideat ja vinkit apuvälineuutuuksista ovat tervetulleita! Teknoviesti, Kuuloviesti, PL 51, Helsinki, KOONNUT JUHA HIETALA TESTAAJAT JUHA HIETALA, JANNE AUTIOSUO, ANNA KLEMETTILÄ-SORRI FM-laitteet pikatestissä FM-laite on yksi huonokuuloisten monikäyttöisimmistä apuvälineistä, jota voi hyödyntää niin koulussa, töissä kuin kotonakin. Kuuloviesti tutustui Comfort Audion, Phonakin ja Bellman & Symfonin kaulasilmukalla varustettuihin laitteisiin. Mikä on FM-laite? FM-laite koostuu lähettimestä ja vastaanottimesta. Lähettimen mikrofoni poimii äänen, joka siirtyy radiotaajuuksien välityksellä joko suoraan kuulokojeessa olevaan vastaanottimeen tai erillisestä vastaanottimesta kaulainduktiosilmukan kautta kuulolaitteeseen. Jos FM-laite käyttää luvanvaraisia taajuuksia, tarvitsee laitteen käyttäminen luvan Viestintävirastolta. Miten hankin FM-laitteen? * Kela korvaa työssä ja opiskelussa tarvittavia kalliita ja vaativia apuvälineitä ammatillisena kuntoutuksena vaikeasti vammaisille. Vaikeavammaisella tarkoitetaan henkilöä, joka vamman ym. aiheuttaman haitan vuoksi tarvitsee apuvälineen työstä tai opiskelusta suoriutumiseksi ilman kohtuutonta rasitusta. FM-laitteen saamiseksi tulee aluksi hakeutua keskussairaalan kuuloasemalle tai -keskukseen, jossa apuvälinetarve arvioidaan. * Vakuutusyhtiöt korvaavat apuvälineitä työtapaturma- ja ammattitautitapauksissa. * FM-laitteen voi hankkia myös itse, esimerkiksi kuuloalan erikoisliikkeistä tai maahantuojilta. 26 JUHA HIETALA COMFORT AUDIO CONTEGO Comfort Audio Contego sisältää vastaanotin- ja lähetinyksikön, joissa molemmissa on kaksi mikrofonia (palloja suuntamikrofoni). Tämä monipuolistaa laitteen käyttömahdollisuuksia, sillä lähetin voidaan esimerkiksi antaa kaukana olevalle puhujalle, ja samalla vastaanotin mahdollistaa kuuntelun läheltä. Hyvä ominaisuus on, että vastaanottimen ja lähettimen äänenvoimakkuuksia voidaan säätää erikseen tilanteen mukaan. Contego lähettää äänen digitaalisessa muodossa, mikä mahdollistaa tehokkaan salauksen. Laitetta voi siis käyttää myös tilanteissa, joissa käsitellään arkaluontoisia asioita. Ohjekirjan mukaan laitteen akun kesto on 16 tuntia, eli laitetta voi käytännössä pitää päällä aamusta iltaan. Contegon käyttöönotto on helppoa, eikä ohjekirjaa tarvitse juuri lukea. Vastaanottimen voi ripustaa kaulaan kestävänoloisen induktiosilmukan avulla tai laitteen voi myös asettaa taskupitimen avulla esimerkiksi rintataskuun. Taskupidin on jämäkkä, eikä laitteen putoamista tarvitse erityisesti pelätä. Laitteen säätäminen onnistuu kohtuullisen helposti käytön aikana. Kun laite on kaulassa tai rintataskussa, mikrofoni vahvistaa riittävän hyvin myös käyttäjän oman puheen. Contego T+R Kuuluvuus Lähettimen mikrofoni on todella tehokas, ja ainakaan pienessä kokoustilassa lähetintä ei edes tarvitse välttämättä antaa puhujalle, vaan laite poimii helposti kaikkien neuvottelupöydän ääressä olevien puheen. Lähettimen mikrofoni on tällöin toki herkkä myös kaikille ylimääräisille äänille, jotka voivat häiritä kuuntelua, etenkin jos ylimääräiset äänilähteet ovat lähellä laitetta. Häiriöääniä voi jonkin verran vähentää käyttämällä suuntamikrofoniasetusta, mutta tällöin kuitenkin laitetta joutuu kääntelemään aika ajoin. Contegossa on sisäänrakennettu antenni, jolle luvataan ohjekirjassa jopa 30 metrin kantomatka, mikä riittää jo suuriinkin kokoustiloihin tai asuntoihin. Liitettävyys Contegoon voi liittää ulkoisen äänilähteen eli esimerkiksi television. Tätä ominaisuutta en kuitenkaan ehtinyt testata. Vastaanotinyksikköön voidaan liittää myös lisää lähetinyksikköjä, eli laite voidaan laajentaa ns. ryhmäkuuntelulaitteeksi. Ainoa miinuspuoli Contegon ominaisuuksissa on, ettei sitä voi käyttää matkapuhelimessa puhumisen apuvälineenä. l Maahantuoja Widex Akustik Oy

27 JANNE AUTIOSUO BELLMAN & SYMFON DOMINO Ensivaikutelma laitteesta heti paketista otettuna on laadukas. Lähettimen ja vastaanottimen ulkoasun miellyttävyys on makuasia, mutta minulle laite sopii niin kokonsa kuin painonsa puolesta. Laitteen käyttö on helppoa: ohjeissa kerrotaan laitteen olevan heti käyttövalmis, ilman että ensin pitää ladata akkuja. Testasin, kauanko latausta kestää. Koekaniinina oli kollegani, joka istui omassa työhuoneessaan ja puhui lähettimen kautta minulle. Vastaanottimen säätövalikoima on varmasti riittävä useimmille käyttäjille. Äänen sävyä ja voimakkuutta voi säätää tarvittaessa selkeistä painikkeista, jotka on sommiteltu laitteen keskelle ympyrän muotoon. Merkkivalot säädön yhteydessä ilmaisevat, kuinka paljon säätöä on tehty tai jäljellä. Tämä on hyvä idea! Mikrofonin valinta, joko lähettimen tai vastaanottimen oman, onnistuu myös nappia painamalla. Kaikki säädöt tapahtuvat laitteen päältä, jolloin laitetta ei tarvitse pyöritellä esimerkiksi kesken kokousta. Kun laite on pöydällä, pysyy se hyvin paikoillaan pohjan kuminystyröiden ansiosta. Laitetta voi pitää myös tukevan tuntuisessa vyöklipsissä. Laite jopa pysyy kiitettävän hyvin siinä, mihin sen laittaa. Koin hieman häiritseviksi pöydältä kantautuvat runkoäänet, kynän naputukset, näppäimistön äänet ja paperin rapinan. On tietenkin yksilökohtaista, miten nuo häiriöäänet kuulee. Laitteen kaulasilmukka ei ole erityisen vankkatekoinen. Käyttötarkoitukseensa laite on varsin pätevä. Ulkona tapahtuvassa keskustelussa kannattaa kiinnittää huomiota tuuleen, ettei sen kohina korostu mikrofonin kautta. Ulkokäytössä tämä laite toimi muuten varsin kiitettävästi. En kuitenkaan ehti- Domino nyt tehdä kovin laajamittaista testausta. Esimerkiksi molempien laitteiden, sekä lähettimen että vastaanottimen, omien mikrofonien käytöstä jäi suuntamikrofoni kokeilematta. Tämä ominaisuus olisi varmasti vähentänyt ulkona tapahtuvaan keskusteluun tulleen tuulen kohinaa. Monenlaiseen käyttöön Laitteen kantavuusalue on normaaliin koti- tai toimistokäyttöön riittävä. Käyttökohteita varmasti jokainen löytää lisää, mutta tässä muutama oivallinen esimerkki: oppaat, luennoitsijat ja pienen lapsen itkuhälytin (laitteella kuulee, milloin lapsi alkaa itkeä, vaikka hän nukkuisi toisessa huoneessa tai parvekkeella). Laitteen käyttö on turvallista, vaikka ympäristössä olisi useimmallakin henkilöllä sama laite, sillä laite muodostaa vastaanottimeen suojatun yhteyden, jolloin muut laitteet eivät voi vahingossa yhdistyä käytössä olevaan laitepariin. Tarvittaessa voidaan järjestelmään kytkeä helposti useitakin vastaanottimia. Käytännön testi oli hyvin lyhytaikainen, joten rajojen hakeminen laitteelle jäi uupumaan. Yksi tällainen raja olisi ollut akustisen kitaran äänen toistaminen. Minua häiritsee monesti varsinkin ryhmässä soittaessa se, ettei akustista kitaraa kuule tarpeeksi selvästi. Tällä laitteella uskoisin kuitenkin olevan tähänkin mahdollisuudet, sillä ulkoisesti laite on kompakti ja tekniikka digitaalista. Laitteen voi liittää televisioon, mp3- soittimeen, stereoihin ja oikeastaan kaikkeen, missä on tavallinen kuulokeliitäntä. Akkujen kesto on riittävä: tämän testin aikana käyttötunteja tuli n. 10, eikä laitetta tarvinnut vielä ladata kertaakaan. Suosittelen Dominoa helposti mukana kuljetettavana FM-laitteena, joka soveltuu niin henkilökohtaiseen kuin ryhmäkuunteluunkin. l Maahantuoja Kuuloinva Oy ANNA KLEMETTILÄ-SORRI PHONAK MYLINK, EASYLINK, ZOOMLINK JA SMARTLINK+ Testasin viikon ajan Phonakin kolmea uutta FM-lähetintä ja yhtä FM-vastaanotinta. MyLink on Phonakin induktiosilmukallinen vastaanotin, jolla voi kuunnella erilaisia Phonakin lähettimiä. Laite on todella helppo käyttää. Siinä on informatiivinen valosignaali, jonka väristä voi esimerkiksi päätellä äänenvoimakkuuden minimi- ja maksimisäädön tason. Laitteen takaosassa on MyLinkPlus, Front Body muistin virkistykseksi kartta eri valosignaalien merkityksistä. Käyttöohjeen mukaan maksimikantomatka lähettimeen on 15 metriä. Laite on säädöiltään varsin pelkistetty: siinä on vain virtakytkin ja näppäimet äänen voimakkuuden säätöä varten. Pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että laitteeseen voi kiinnittää myös kuulokkeet, jolloin kuulokojeetonkin henkilö voi hyödyntää FM-vastaanotinta. Induktiosilmukan voi irrottaa laitteesta johdon toisesta päästä, samaan tyyliin kuin Nokian LPS-5 kaulasilmukassa, jolloin laitteen saa helposti kaulaan ja pois vaikka papiljotit päässä. Kaikissa kolmessa testaamassani lähettimessä on uutta tekniikkaa. Esimerkiksi dynaaminen FM-tekniikka (monilähetinverkko) mahdollistaa useiden lähettimien toiminnan samassa tilassa. Yhteinen ominaisuus kaikille lähettimille on kuulokojeen automaattinen siirtyminen FM/M-ohjelmalle, kun lähetin kytketään päälle lähellä kojeita ja kojeessa on FM-vastaanotin. Kaikki lähettimet näyttäisivät olevan valmiiksi säädettyjä luvasta vapaalle taajuusalueelle. Myös taajuuden säätö oli mahdollista kaikissa, mutta Easylinkin ja Zoomlinkin tapauksissa jäi epäselväksi, miten säätö tapahtuu. Musiikin kuuntelu tietokoneelta onnistui hyvin kaikilla lähettimillä lähettimen ja tieto- 27

28 28

29 EasyLink ZoomLink SmartLink koneen välille asennetun audiopiuhan välityksellä. Tosin tuntui siltä, että osa taajuuksista puuttui, joten esimerkiksi kuulokojeeni musiikkiohjelmaa tämä elämys ei peitonnut. Lähetinten ulkomuoto on peräisin suoraan aiemmasta Phonakin SmartLinkistä tyylikästä mustaa uutta maalipintaa ja tummia kromisia takanäppäimiä lukuunottamatta. Lataukseen sekä audio- ja mikrofoniliitäntään on kaikissa lähettimissä erillinen adapteri, jonka hyvänä puolena on, ettei väärinasentamisen mahdollisuutta ole. Irrallinen osa menee kuitenkin helposti hukkaan. Laitteen koko on toisaalta saatu adapterin avulla pienemmäksi, eikä kaikkia toimintoja tarvitakaan jatkuvasti. Lähettimiä moniin käyttötarkoituksiin EasyLinkin kohderyhmänä ovat ikäihmiset ja niinpä laite onkin todella helppokäyttöinen. Käyttäjä voi valita ainoastaan, onko laite päällä. EasyLinkissä kantolenkkiantenni on asennettuna kiinteästi laitteeseen. Ravintolaympäristössä EasyLink korosti aivan liikaa hälyääniä, joten puheesta sai selvää paremmin pelkillä kojeilla. Sen sijaan ulkona kadulla, EasyLinkin ollessa puhujan kaulassa, toimi laite paremmin, eikä taustamelukaan häirinnyt niin paljon. Television kuuntelu asettamalla EasyLink television kaiuttimen viereen onnistui hienosti hiljaisessa asunnossa. ZoomLink muistuttaa läheisesti Easylinkia: ZoomLinkissä mikrofonin asetuksia voi kuitenkin säätää, joten sen käyttö oli mukavampaa EasyLinkiin verrattuna. Taustamelun ollessa kova voi valita mikrofonin ottamaan ääntä vain suppealta alueelta, jolloin se ottaa vain puhujan äänen ja suodattaa taustamelua paremmin pois. SmartLink+ jäi testin viimeiseksi laitteeksi ja ehdin testata vain osan sen ominaisuuksista. SmartLink+:ssa on paljon samoja ominaisuuksia kuin edeltäjässään SmartLink SX:ssäkin, joka on ollut käytössäni jo pidempään. Laite ei ohjaa mielestäni kovin hyvin käyttöä ja manuaali onkin alkuvaiheessa syytä pitää käsillä koko ajan. Esitteen mukaan liitettävän antennin kantomatka on maksimissaan 30 metriä ja pelkän laitteen kanssa 3 metriä. SmartLink+:ssa on paljon ominaisuuksia. Samat mikrofoniasetukset kuin Zoomlinkistä löytyvät myös tästä. Laite korvaa myös puhelinkäytössä monesti hyvän matkapuhelimen kaulasilmukan. Bluetooth-tekniikalla ääni välittyy puhelimesta lähettimeen (laitteiden parittamisen jälkeen) ja lähettimestä FM-tekniikalla kuulokojeen vastaanottimiin. Puheluun vastaaminen ja puhelun hylkääminen tapahtuvat SmartLink+-lähettimestä, joka sisältää myös mikrofonin johon puhelun aikana puhutaan. Ainoastaan puhelun aloittamiseksi pitää kaivaa kännykkä esiin. l Maahantuoja Phonak Kuurojen auttava puhelin: Kuurojen auttava puhelin: Kuurojen auttava puhelin sinua varten Keskustele kirjoittaen huolista, iloista, suruista... Ole rohkea ja ota yhteyttä! PÄIVYSTÄJÄ ON PAIKALLA MA, KE, PE KLO MA, KE, PE KLO 19 22www.kuurojenpalvelusaatio.fi tekstipuhelin: tekstipuhelin: tekstiviesti: tekstiviesti: auttava.puhelin@kuurojenpalvelusaatio.fi auttava.puhelin@kuurojenpalvelusaatio.fi Onnea uusille ylioppilaillemme. Aarne ja Mikko, olette Juhlanne ansainneet! 29

30 kuuloviesti kysyy TEKSTI JA KUVAT ANNETTE FAGERSTRÖM Kesällä nautitaan kiireettömyydestä Kuuloviesti kysyi lukijoiltaan, miten he viettävät kesälomaa ja ylipäätään nauttivat kesästä. l Arja Niemelä, Helsingin Huonokuuloiset ry:n rahastonhoitaja, Helsinki 1. Kesälomaa vietän maaseudulla, tehden pieniä päivän, pari kestäviä retkiä. 2. Kaikkein nautittavinta on leppoisa kesäilta, saunominen, uinti, veneellä liikkuminen ja onkikalastus. l Pekka Kyyrö, Kurssikeskus Kopolan isäntä, Kuhmoinen 1. Olemme perinteisesti tehneet kesälomamatkan vaimon kanssa autoillen: viime kesänä ajeltiin vanhoissa itäblokin maissa: Puolassa, Slovakiassa, Tsekissä. Varmaan suuntamme sinne uudelleen, ensin Saksaan ja siitä sitten maaseutukyliä kierrellen eteenpäin. 2. Tietysti matkustaminen on mukavaa, mutta myös aika rasittavaa, joten vastapainoksi käy mainiosti kotisaunan lauteilla istuminen ja Päijänteen vilvoittavassa vedessä uiminen. Siihen päälle kun saa vielä savusiikoja ja uusia perunoita, niin kyllä "akut lataantuu" ja mieli kevenee kummasti, eikä lainkaan muista talven kolmenkymmenen asteen pakkasia. l Pauli Turunen, Lahden Kuulo ry:n puheenjohtaja, Lahti 1. Varsinaista kesälomaa minulla ei ole, sillä olen tällä hetkellä työttömänä. Lomaa vietän kahdessa eri otteessa Kelan myöntämällä kuntoutusjaksolla. Niillä katkaisen tavallisen päivän rutiinit. Lisäksi voin taloudellisen tilanteen sallimissa rajoissa käydä esim. risteilyllä. 2. Olen syntynyt juhannuksen tienoilla ja sekä kesä että vesi ovat elementtejä, joista saan voimia. Ne kulkeutuvat mukana kaikessa ja kaikkialla. Pyrin hyödyntämään kesäaikaa myös lastenlapsiin, joita minulla on neljä. Vanhin täyttää 17 vuotta ja nuorin on vuoden ikäinen. Keskimmäiset ovat 11- ja 13- vuotiaita. l Terhi Turunen, Kuuloliiton järjestösihteeri, Kuopio 1. Vietän kesälomani todennäköisesti rentoutuen, ulkoillen ja liikkuen paljon sekä läheisten hyvästä seurasta että kiireettömyydestä nauttien. 2. Kesällä nautin aikatauluttomuudesta ja suunnittelemattomuudesta, valoisista kesäöistä ja luonnosta. l 30

31 Lähetä paras reseptisi Julkaisemme lukijoiden parhaita reseptejä. Jokaisessa lehdessä julkaistaan vähintään yksi ruoka-tai leipomusohje. Lähetä oma paras reseptisi mennessä osoitteella: Sinikka Pihlamaa, Ilkantie 4, Helsinki tai sähköposti: PLUGI.FI Kesäinen savukala Tämä helppotekoinen savukala maistuu kesällä uusien perunoiden, salaatin ja kylmän valkoviinin kera! 1 savustettu siika tai lohi 2 3 rkl vihreää pestoa parmesan-juustoraastetta (pähkinärouhetta) foliota l Savusta kala tai osta valmiiksi savustettu. Viillä kypsän kalan nahka auki ja levitä kalalle pestoa ja ripottele päälle parmesanraaste. Lisää vielä halutessasi pähkinärouhe. Käännä nahka takaisin "kanneksi" ja kääri kala folioon. Lämmitä foliossa grillissä tai uunissa, kunnes kala on lämmennyt. Tarjoa lisänä uusia perunoita ja raikasta salaattia. Anna palautetta lehdestä Mikä oli mielestäsi Kuuloviestin tämän numeron paras juttu? Millaisia juttuja ja mistä aiheista haluaisit lukea? Muutakin palautetta lehdestä Viime Kuuloviestin 3/2010 saamassa palautteessa eniten ääniä saivat Musiikki vaihtui kankaankudonnaksi ja Miksi kuulosolut eivät uusiudu. Lehtitilauskortti meni arvonnassa Riitta Sihvoselle Halkialle. Lähetä palautteesi tällä kaavakkeella kirjekuoressa tai kortilla osoitteella: Kuuloviestin toimitus, Ilkantie 4, Helsinki. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan Yhtyneiden Kuvalehtien lehtilahjakortti. Päätoimittaja Tarja Valjus puh. (09) tarja.valjus@kuuloliitto.fi Palautteen antajan nimi Osoite Toimitussihteeri Sinikka Pihlamaa puh. (09) sinikka.pihlamaa@kuuloliitto.fi Kuuloliitto, Ilkantie Helsinki 31

32 kursseja&kuntoutusta x Valkea talo, Helsinki Aikuisille Työelämässä olevien huonokuuloisten kurssit * Tavoitteena on antaa osallistujille lisää valmiuksia selviytyä työelämässä ja muussa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kaksiosaiset kurssit alkavat 5 vrk:n jaksolla ja jatkuvat noin puolen vuoden kuluttua 4 vrk:n jaksolla. Kurssille voi hakea yhdessä puolison kanssa. Ohjelmaan kuuluu luentoja, ryhmätyöskentelyä, yksilöllistä ohjausta ja rentouttavaa liikuntaa. Kurssit ovat Kelan rahoittamia. Seuraavat kurssit: (1.osa) ja (2.osa). Hakuaika päättyy (1.osa) ja (2.osa). Hakuaika päättyy Työelämästä poissa olevien huonokuuloisten kurssi Kurssille voivat hakea alle 65-vuotiaat henkilöt, jotka ovat poissa työelämästä. Kurssi on kaksiosainen ja sille voi hakea yhdessä puolison kanssa. Ohjelmaan kuuluu mm. luentoja, ryhmätyöskentelyä, yksilöllistä ohjausta ja rentouttavaa liikuntaa. Kurssi on Kelan rahoittama. Seuraava kurssi: (1.osa) ja (2.osa). Hakuaika päättyy 6.8. Meniere-kurssit työelämässä oleville * Kurssit on tarkoitettu Ménièren tautia sairastaville ja heidän perheenjäsenilleen. Tavoitteena on parantaa osallistujien työ- ja toimintakykyä. Ohjelmaan kuuluu mm. luentoja, työskentelyä ryhmissä ja yksilöllistä ohjausta. Seuraavat kurssit: (1. osa) ja Hakuaika on päättynyt, kysy mahdollisia peruutuspaikkoja (1.osa) ja (2. osa). Hakuaika päättyy Työelämäpainotteinen kurssi huonokuuloisille ja Ménièren tautia sairastaville Kurssi on tarkoitettu henkilöille, joilla huonokuuloisuus ja/tai Ménièren tauti vaikeuttaa työssä selviytymistä tai työelämään pääsemistä. Kurssille hakija 32 voi olla työelämässä tai hakeutumassa työelämään esimerkiksi opiskelun, työttömyyden tai sairausloman jälkeen. Ohjelma painottuu työelämän haasteisiin ja niiden ratkaisemiseen, kommunikaatioon, apuvälineisiin, henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista huolehtimiseen sekä omien verkostojen kartoittamiseen ja vahvistamiseen. Toivottavaa on, että hakijat olisivat käyneet sopeutumisvalmennuskurssin jo aiemmin. Kurssilla on vain kuntoutujapaikkoja (1. osa) ja (2. osa). Hakuaika päättyy Tinnituskurssit Kurssit on tarkoitettu henkilöille, jotka kärsivät jatkuvasta korvien soimisesta, ja heidän omaisilleen. Tavoitteena on löytää keinoja tinnituksen hallintaan. Ohjelmaan kuuluu luentoja, ryhmäkeskusteluja ja muuta ryhmätoimintaa sekä rentoutumisen harjoittelua. Seuraavat kurssi, rahoitus RAY: Tinnitus- ja rentoutumispainotteinen kurssi. Hakuaika päättyy Akustikusneurinooma-kurssit Kurssit on tarkoitettu akustikusneurinoomapotilaille ja heidän omaisilleen. Tavoitteena on osallistujien toiminta- ja työkyvyn parantaminen ja ylläpitäminen. Ohjelmaan kuuluu luentoja, tasapainoa kuntouttavaa liikuntaa ja ryhmäkeskusteluja. Kurssien rahoittaja on Suomen Akustikusneurinoomayhdistys. Seuraavat kurssit: Sopeutumisvalmennuskurssi akustikusneurinoomapotilaille. Hakuaika on päättynyt, kysy vapaita paikkoja. Huuliltalukukurssit Kurssit on tarkoitettu huonokuuloisille, jotka haluavat parantaa kommunikaatiotaitojaan. Kurssille voi osallistua myös perheenjäsen yhdessä huonokuuloisen kanssa. Tavoitteena on antaa tietoa huuliltaluvusta sekä valmiuksia käyttää huuliltalukua hyväksi arkipäivän keskustelutilanteissa. Kurssit toteutuvat RAY:n tuella. Seuraava kurssi: Hakuaika päättyy 3.9. Työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus (TYK-kuntoutus) TYK-kuntoutus on tarkoitettu työelämässä oleville henkilöille, joilla on ensisijaisesti kuulosta johtuvia vaikeuksia selviytyä työssään ja joilla on halu pitää yllä työkykyään. Kuntoutuksen tavoitteet asetetaan jokaisen henkilökohtaisten tarpeiden mukaisesti. Niitä voivat olla esim. työn vaatimusten ja omien edellytysten yhteensovittaminen, kommunikaatiovalmiuksien parantaminen sekä henkilön hyvinvoinnin lisääminen ja omien voimavarojen löytäminen. Kuntoutus sisältää jaksoja Valkeassa talossa ja asioiden työstämistä kotona ja työpaikalla näiden jaksojen välillä. TYK-kuntoutus pannaan vireille yhteistyössä oman työterveyshuollon kanssa. Kuntoutuksen rahoituksesta vastaa Kela. *) Työelämässä olevia ovat myös mm. työttömät, kuntoutustuella tai sairauslomalla olevat työikäiset. Aikuisten kurssitoiminnan kuntoutusjaksot pidetään Valkeassa talossa Helsingissä. Osallistujille kurssit ovat maksuttomia. Kaikille kursseille tarvitaan oman hakemuksen lisäksi lääkärin suositus. Lisätietoja kursseille hakemisesta: kurssisihteeri Rebekka Jäntti p. (09) , Aikuisten kurssitoiminnan johtaja/sosiaalityöntekijä Sari Juhila, p. (09) tai psykologi Hanni Vaenerberg, p. (09) Sähköpostit: etunimi.sukunimi@kuuloliitto. fi. Lisätietoja kursseista löytyy myös Kuuloliiton nettisivuilta www. kuuloliitto.fi, kohdasta: Kuntoutus -> Aikuiset -> Kurssitoiminta. l

33 Kopola, Kuhmoinen Syksyn 2010 tapahtumia Kopolassa Kuuroutuneiden ja vaikeasti huonokuuloisten kurssi (jakso) Kurssi on tarkoitettu kuuroutuneille ja vaikeasti huonokuuloisille työikäisille ja eläkeläisille, jotka kokevat tarvitsevansa kuntoutusta vaikean kuulovamman suhteen. Kurssi on osa kolmijaksoista kokonaisuutta, mutta sen voi aloittaa millä jaksolla hyvänsä, koska ohjelmat eri jaksoilla oleville on eriytetty. Kurssilla pyritään nostamaan kuulovammaisen toimintakykyä, kommunikaatiotaitoja ja kuulovamman huomioimista. Tavoitteena on päästä hyvään elämänlaatuun vaikean kuulovamman kanssa. Kurssilla opetetaan huuliltalukua ja viittomista pienryhmissä, pidetään kuulovammaisuutta koskevia luentoja ja ryhmäkeskusteluja. Luento- ja ryhmätilanteissa on kirjoitustulkinta, jolloin kaikkien on helppo saada selvää. Kurssille haetaan eläkeikäisten kohdalla Kopolan omalla hakemuslomakkeella lähettämällä se Kopolan kurssikeskukseen tai työikäisten kohdalla Kelan hakemuslomakkeella 102 toimittamalla se Kelan paikallistoimistoon. Työikäinen hakija, ilmoita kuitenkin Kopolan kurssikeskukseen mikäli aiot kurssille hakea, vaikka toimitatkin hakemukset Kelalle. Työikäiset toimittavat Kelalle B1-lausunnon, josta ilmenevät perustiedot kuulovammasta, kuulontaso ja lääkärin suositus kurssille. Vaikeavammaiset ha- kijat toimittavat Kelalle terveydenhuollon laatiman kuntoutussuunnitelman. Kurssin kustantaa Kela, keskussairaala, terveyskeskus, valtiokonttori tai vakuutusyhtiö riippuen siitä, kuka on ensisijainen maksaja. Maksusitoumuksen selvittyä kurssi on osanottajalle ilmainen. Matkat maksaa Kela työikäisten osalta vähennettynä omavastuuosuudella halvinta kulkuneuvoa käyttäen Huonokuuloisten eläkeläisten kurssi Kurssi on tarkoitettu huonokuuloisille eläkeläisille, jotka käyttävät kuulokojetta ja kokevat tarvitsevansa kuntoutusta sekä heidän perheenjäsenilleen. Sopeutumisvalmennuskurssilla pyritään edistämään huonokuuloisen toimintakykyä ja kuulovamman huomioimista. Ohjelmassa on kojeenkäytön opetusta, apuväline-esittelyä, kommunikaatio-opetusta, kuulovammaan liittyviä luentoja ja ryhmäkeskusteluja sekä ohjattua vapaa-ajantoimintaa. Myös omaisen on tärkeää saada tietoa kuulovammasta ja kommunikoinnista. Valinnassa etusijalla ovat ensikertalaiset. Hakemukset lähetetään Kopolaan, josta käsin hoidetaan maksusitoumuksen hankkiminen. Maksusitoumusta kurssikeskus pyytää hakijan kunnan sosiaalitoimistolta vammaispalvelulain perusteella. Maksusitoumuksen selvittyä kurssi on ANNETTE FAGERSTRÖM osanottajalle ilmainen. Matkat jokainen kustantaa itse Kuuroutuneiden jatkokurssi Sopeutumisvalmennuskurssi on tarkoitettu kuuroutuneille ja vaikeasti huonokuuloisille, jotka ovat aiemmin käyneet kuuroutuneiden peruskurssin. Tavoitteena on vahvistaa kuuroutuneen identiteettiä, parantaa hänen kommunikaatiotaitojaan ja teknisten laitteiden hallintaa. Hakemukset, joita voi saada Kopolasta tai kuntoutusohjaajilta, postitetaan Kopolaan, josta käsin hoidetaan maksusitoumuksen hankkiminen. Maksusitoumusta kurssikeskus pyytää yleensä hakijan keskussairaalasta. Kurssi on osanottajalle ilmainen. Matkat jokainen kustantaa itse Syysvirkistysviikko Virkistystapahtuma on tarkoitettu kuulovammaisille ja heidän lähiomaisilleen. Lomailun ja virkistyksen lomassa on mahdollisuus osallistua myös kuntoutukselliseen ohjelmaan. Lomalle haetaan Kopolasta saatavalla hakemuslomakkeella, joka postitetaan takaisin Kopolaan (yhteystiedot alla). Kopolasta käsin hoidetaan maksusitoumuksen hankkiminen. Loman omavastuuosuus on 50 e/hlö/lomapaketti. Matkat maksaa jokainen itse Kopolan kannatusyhdistyksen pikkujoulutapahtuma Tule mukaan viettämään Kopolan kannatusyhdistyksen perinteistä pikkujoulujuhlaa Kopolaan. Tapahtuman hinta on 70 e, johon KKY:n jäsenet saavat 17 e: n tuen KKY:ltä. Muutkin kuin kannatusyhdistyksen jäsenet ovat tervetulleita. Ilmoittautuminen Kopolaan. Hakemukset ja tiedustelut: Satu Laitinen, Kuuloliitto ry, Kopolan kurssikeskus, PL 11, Kuhmoinen, puh. (03) , telekopio: (03) , T-puh. (03) sähköposti satu.laitinen@ kuuloliitto.fi l 33

34 Vuoden tärkeimmät päivät! Messuilla esillä: Uusimmat ratkaisut teollisuuden kunnossapidon turvallisuuteen. Ajankohtaisia seminaareja mm. Pidä kunnossa Takaa turvallisuus Järjestäjä: Kunnossapidon turvallisuuskampanja, TTK:n asiantuntija Jukka Mäntynen Suomen johtavat ammattimessut Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa pelastustoimen tapahtumapäivä Merkitse kalenteriisi! Sisäänpääsy: Veloituksetta rekisteröitymällä osoitteessa tai pääsylipulla 20 (sis. alv 8 %) Saman katon alla myös: 34

35 SINIKKA PIHLAMAA kirjat Itsenäisen elämän pioneeri Suomen vammaisliikkeen tavoitteet, kokemukset ja saavutukset personoituvat pitkälti Kalle Könkkölään. Sopivasti hänen 60-vuotispäiväkseen ilmestyi uusi, päivitetty painos Huoneekseni tuli maailma -teoksesta. Ensimmäi nen versio julkaistiin vuonna Uu den teoksen toisessa osassa kerrotaan, mitä on tapahtunut kuluneiden viidentoista vuoden aikana. Teos on syntynyt yhteistyössä pitkäaikaisen työkumppanin, toimittaja Heini Sarasten kanssa. Kallen äiti sai aikoinaan naistenklinikan lääkäriltä Arvo Ylpöltä ennusteen, ettei poika elä pitkään. Toisin kävi: syntymästään vammaisesta pojasta tuli yksi Vihreän liiton perustajista, kansanedustaja vuosiksi ja puolueen puheenjohtaja 1987, Helsingin kaupunginvaltuutettu , Valtakunnallisen vammaisneuvoston suunnittelija, sitten pääsihteeri ja DPI:n, Maailman vammaisten liiton puheenjohtaja Vuodesta 2003 alkaen Könkkölä on ollut Kynnys ry:n toiminnanjohtaja. Könkkölä voi olla tyytyväinen moniin vammaisliikkeen saavutuksiin. Esimerkiksi rakennusten esteettömyys on edennyt vuosien aikana. Mutta tekemistä riittää edelleen. Kynnys ry:n arvot ovat samat kuin 1970-luvulla järjestöä perustettaessa, mutta se on verkostoitunut yhä enemmän. Tavoitteita toteutetaan yhdessä muiden kanssa. Vammaisten ihmisoikeuskeskus Vike muodostaa oman verkostonsa, lisäksi toimivat henkilökohtaisen avun, kulttuurin ja kehitysyhteistyön verkostot. Könkkölä toteaa myös, että nykyään on helpompi löytää työhön korkeas ti koulutettuja vammaisia henkilöitä. He voivat yhdistää henkilökohtaisen vammaisuuskokemuksensa ja asiantuntijuuden. Teoksessa tulevat esille muun muassa Könkkölän kannanotot eutanasiaan ja sikiödiagnostiikkaan. "On pyrittävä maailmaan, jossa vaikeavammaiset voivat elää ilman, että elämä olisi kärsimystä. On pyrittävä muuttamaan yhteiskuntaa vammaisille myönteiseksi, ei eliminoitava vammaisia." "Olemme tällä hetkellä tilanteessa, jossa pääasiassa sikiötutkimuksella etsitään kehitysvammaisia, tulevaisuudessa tulemme tietämään paljon enemmän. Silloin on vaikeampi kääntyä takaisin valikoinnin tieltä. Se maailma, jossa valikoimme lapsemme ominaisuuksia kuin erilaisia vaihtoehtoja supermarketin hyllyltä, on inhimillisyyden kannalta kammottava." Uusitussa teoksessa Könkkölä kertoo myös siitä, miltä tuntuu, kun ystävät ja työtoverit menehtyvät. Joukosta ovat poistuneet muun muassa Elisa Pelkonen, Taija Heinonen ja Jari Korpi. Könkkölä ajatteleekin, että Kynnyksen seinälle tulisi ripustaa Pro Patria -taulu tai pikemmin Pro Ivalidos kertomaan edeltäjien työpanoksesta itsenäisen elämän luomiseksi. Könkkölä tähdentää, että on tärkeätä olla liikkeellä. Pelko on elämänvoiman vihollinen. Hän on taas istuttanut kesämökilleen uuden omenapuun ja laittanut puutarhan kuntoon. l Kalle Könkkölä Heini Saraste: Huoneekseni tuli maailma. WSOY 2010 TuTuSTu tilaa tulkki Puhelin Tekstiviestit Sähköposti tilaus@signline.fi Ammattitaitoista viittomakielen tulkkausta Kaikkiin mahdollisiin elämäntilanteisiin Asioimis-, puhelin- ja etätulkkauksena Useilla eri tulkkauskielillä ja -tavoilla. 35

36 kirjat palkitut Irmeli Castrén: Nykynaisen hyvinvointiniksit. Gummerus Nykynaisen hyvinvointiniksit -kirjassa kuuloasiaa Irmeli Castrénin Nykynaisen hyvinvointiniksit -kirja käy naisen läpi päästä varpaisiin, hiustenhoidosta selän ja vatsan kautta hyvien kenkien ja sukkien valintaan unohtamatta hyvää unta ja tietoähkyn vaaroja. Aiheena on myös kuulo ja kuulonsuojelu. Osiota varten haastateltiin liiton viestintäpäällikkö Tarja Val- justa ja tiedottaja Annette Fagerströmiä. Kirja opettaa vaalimaan terveyttä ja hyvinvointia järkevästi, ekologisesti ja edullisesti. Samalla väistetään mainonnan luomat terveyden- ja kauneudenhoidon sudenkuopat sekä internetin karikot. l ANNETTE FAGERSTRÖM Sinikka Sihvola kultakantaan Pitkään ja aktiivisesti vapaaehtoistyötä tehnyt Sinikka Sihvola on palkittu Kuuloliiton kultaisella ansiomerkillä. Liittohallituksen aloitteesta myönnetty huomionosoitus luovutettiin hänelle Tampereen Huonokuuloiset ry:n kevätkauden päättäjäisissä toukokuun lopulla. Sinikka Sihvola on toiminut kahdessa yhdistyksessä ja kahdessa piirissä. Kuusankosken Kuulovammaiset ry: n sihteeri hän oli ja Tampereen yhdistyksen puheenjohtaja Vuosina hän luotsasi Kaakkois-Suomen kuulonhuoltopiiriä ja Lounais-Suomen piiriä. Liittohallituksen jäsen Sihvola oli kaksi kautta eli vuodet Vuoden 2009 alusta lukien hän on ollut liittovaltuuston varsinainen jäsen. TEKSTI JA KUVA ANTERO PENTTINEN 36