2 Meluvamman toteaminen ammattitaudiksi ja sen haittaluokan määräytyminen

Transkriptio

1 TAPATURMA-ASIAIN KORVAUSLAUTAKUNTA KIERTOKIRJE 6/2012 Bulevardi Helsinki Puhelin Faksi Teemu Kastula 1(6) MELUVAMMA JA KUULON APUVÄLINEIDEN KORVAAMINEN 1 Johdanto Meluvamman korvaamisesta ammattitautina on annettu ohjeita tapaturma-asiain korvauslautakunnan (TAKO:n) kiertokirjeillä 5/2001, 13/2003 ja 2/2010. Näiden lisäksi TAKO on antanut ohjeen ennen ilmenneiden meluvammojen haitta-asteen määrittelemisestä kiertokirjeellä 13/1999. Apuvälineistä on puolestaan annettu TAKO:n kiertokirje 8/2007 ja apuvälineprosessista erikseen kiertokirje 6/2009. Näitä aiemmin annettuja ohjeita on syytä täsmentää, sillä oikeuskäytännössä on viime aikoina otettu kantaa kahden kuulokojeen korvaamiseen. Lisäksi viimeaikaisessa oikeuskäytännössä on otettu kantaa myös muihin kuulon apuvälineisiin, joiden kirjo on viime vuosina laajentunut huomattavasti. Yleisin peruste kuulokojeen tai muun kuulon apuvälineen korvaamiselle on ammattitauti. Tässä ohjeessa käsitelläänkin lähinnä ammattitautina korvattavan meluvamman vuoksi aiheutunutta kuulokojeen tai muun apuvälineen tarvetta. Ohjetta sovelletaan ilmenemispäivästä riippumatta kaikkiin niihin meluvammoihin, jotka on vahvistettu päätöksellä ammattitaudeiksi tämän ohjeen antamisen jälkeen. 2 Meluvamman toteaminen ammattitaudiksi ja sen haittaluokan määräytyminen Kuulon alentumaa korjataan tavallisesti kuulokojeella. Kuulokojeen, kuten mahdollisten muiden apuvälineiden, korvaaminen lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta edellyttää ammattitautina korvattavaa meluvammaa. Meluvamma korvataan ammattitautina, jos työssä on ollut riittävä melualtistus ja kuulotutkimuksessa (audiogrammissa) todetaan molemmissa korvissa meluvammaksi sopiva, jokseenkin symmetrinen yli 20 db:n kuulon alenema alueella 4 tai 6 khz. Kuulotutkimuksessa tulee ilmetä molemmissa korvissa pysyvä yli 20 db:n lasku joko 4 tai 6 khz:n alueella. Oikeassa ja vasemmassa korvassa lasku voi olla eri khz-

2 2(6) alueella/taajuusalueella (esim. oikeassa korvassa 4 ja vasemmassa 6), kunhan se on pysyvä. Pysyväksi kuulon alenema katsotaan, kun se on todettu toistuvasti kuulotutkimuksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yli 20 db:n kuulon alenema on todettava toistuvasti samalla taajuusalueella joko 4 tai 6 khz:n taajuusalueella. Jos esimerkiksi kahdessa peräkkäisessä kuulotutkimuksessa todetaan yli 20 db:n lasku samalla khz-alueella, mutta kolmas tutkimus ei anna samaa tulosta, ei kyseessä ole meluvamma. Tämä perustuu siihen, että ammattitautina korvattava meluvamma ei parane. Meluvamman ilmenemisajaksi katsotaan ensimmäinen kuulotutkimus, jossa audiogrammista näkyy molemmissa korvissa ammattitaudiksi sopiva pysyvä yli 20 db:n lasku joko 4 tai 6 khz:n alueella. Ammattitautina korvattavan meluvamman haittaluokka määräytyy STM:n asetuksen tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta (1649/2009) mukaan paremman korvan kuulon aleneman perusteella seuraavasta taulukosta: Molempien korvien kuulon alenema: Kuulon alenema Haittaluokka db db db db db db db 8 90 db 10 Jos huonomman korvan keskiarvo kuulo on taajuuksilla 500, 1000, 2000 ja 4000 Hz keskimäärin vähintään 35 db parempaa korvaa heikompi, lisätään yllä olevan taulukon mukaiseen haittaan yksi haittaluokka. Haittaluokan määrittäminen edellyttää STM:n asetuksen mukaan aina ammattikoulutetun kuulontutkijan tekemää audiometriatutkimusta. Tapaturmavakuutuslain 18 a :n (1639/2009) mukaan yleistä haittaa arvioitaessa otetaan huomioon apuvälineen avulla saavutettu toimintakyvyn parantuminen. Jos kuulon apuvälineellä saadaan merkittävä hyöty, voidaan haittaluokkaa alentaa STM:n haittaluokitusta koskevan asetuksen mukaan 1 2 haittaluokalla ottaen kuitenkin huomioon apuvälineen käytettävyys erityisesti meluisassa ympäristössä.

3 3 Kuulokojeen ja eräiden muiden apuvälineiden korvaaminen 3(6) 3.1. Kuulokojeet Yleistä kuulokojekuntoutuksesta ja kuulokojeista Kuulokojekuntoutuksesta Kuulokojekuntoutuksen järjestämisvastuu kuuluu julkiselle sektorille. Kuulokojeen tarpeen kartoittaminen alkaa julkisen sektorin apuvälinesuunnitelman tekemisellä. Julkisen sektorin kuulokojekuntoutusta koskevat periaatteet on esitetty STM:n oppaassa 2010:31 Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet (myöh. STM:n opas). Oppaan yleisenä tavoitteena on taata pääsy kiireettömään hoitoon samanlaisin perustein asuinpaikasta riippumatta. Tasapuolisuuden tulee toteutua myös hoidon kustantajasta riippumatta. Julkisen sektorin kuulokojekuntoutus toteutetaan erikoissairaanhoidossa. Kuulokojeen myöntäminen edellyttää STM:n oppaan mukaan kuulokojekuntoutukseen perehtyneen erikoislääkärin arviota tilanteesta (audiologi, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, foniatri). Kuntoutuksen tavoitteena on binauraalikuulo eli kahden korvan kuulo. Kuulokojearvio perustuu STM:n oppaan mukaan paremman korvan neljän taajuuden (0,5, 1, 2 ja 4 khz) keskiarvoon. Ohjeellisina raja-arvoina kuulokojekuntoutukselle voidaan pitää: 1) työn, opiskelun tai näihin rinnastettavien tehtävien vuoksi kuulokojetta tarvitsevien osalta 30 db, 2) muusta syystä kuulokojetta tarvitsevien osalta db ja 3) kielen kehityksen ja oppimisen vuoksi kuulokojetta tarvitsevien lasten osalta 20 db. Kuulotutkimuksista Lääkärin ja kuulontutkijan tutkimuksissa selvitetään kuulon aleneman tyyppi ja vaikeusaste. Kuulontutkimus keskittyy puheen ymmärtämisen kannalta tärkeälle taajuusalueelle. Audionomi/kuulontutkija tutkii kuulon hiljaisessa ympäristössä, äänieriössä, käyttäen apunaan kalibroitua audiometria ja tietokonetta. Kumpikin korva tutkitaan erikseen ja tulos esitetään audiogrammina eli kuulokäyränä. Kuulokojeen hankintaa varten suoritettavat tutkimukset ovat äänesaudiogrammin lisäksi puheaudiogrammi sekä LDL-kipukynnysmittaus. Tehdyn kuulotutkimuksen perusteella harkitaan kuulokojeen ja mahdollisesti muiden kuulemisen apuvälineiden tarve. Kuulokojeet ja niiden ominaisuudet Kuulokojeita on kahta eri tyyppiä, korvantauskuulokoje ja korvakäytäväkuulokoje, joista korvantauskuulokoje vaatii aina erillisen korvakappaleen. Yleensä suositellaan korvantauskuulokojetta, koska se on huoltovapaampi.

4 4(6) Kuulokojeita on eritasoisia ja ne voidaan luokitella tasoltaan kolmeen ryhmään: peruskuulokoje, hyvä kuulokoje ja erittäin hyvä kuulokoje. Laitteen tason ratkaisee kuulokojeen kaistojen lukumäärä. Kaistoja laitteissa voi olla Mitä enemmän laitteessa on kaistoja, sitä enemmän siinä on erilaisia ominaisuuksia mm. musiikin kuuntelemiseen, taustamelun vaimennukseen, vinkumisen estämiseen, äänenvoimakkuuden säätämiseen sekä mukautumiseen erilaisiin kuunteluolosuhteisiin. Kuulokojeen valintaan vaikuttavat seikat Kuulokojeen valintaan yleisesti vaikuttavat kuulon aleneman vaikeusaste, työ, harrastukset, muut sosiaaliset olot ja laitteen hallinta. Mikäli henkilö on edelleen työelämässä, selvitetään asettaako työ/ammatti mahdollisesti erikoisvaatimuksia kuulokojeelle. Tällaisia ammatin aiheuttamia vaatimuksia voivat olla mm. työturvallisuustekijät, erityistarve hälyvaimennukselle tai laitteen on pystyttävä tunnistamaan erilaisia kuunteluolosuhteita, matalia/korkeita ääniä, puhetta tai musiikkia. Kuulokojeen valinnassa on myös huomioitava henkilön kyky hallita sitä, koska tietyissä malleissa on pieniä osia Kuulokojeen korvaamisen edellytykset Kuulokoje korvataan tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/1991) 6 :n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuna työ- ja ansiokykyyn liittyvänä tai 7 :n 2 momentin 3 kohdan tarkoitettuna työ- ja toimintakykyyn liittyvänä kuntoutuksena. Kuulokojeen korvaaminen lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta edellyttää kuulokojekuntoutukseen perehtyneen erikoislääkärin (audiologi, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri) arviota kuulokojeen tarpeesta. Meluvamman aiheuttaman kuulon aleneman pitää olla tasoltaan tietynasteista ennen melualtistuksen päättymistä. Ratkaisu siitä, korvataanko kuulokojekuntoutuksena yksi vai kaksi kuulokojetta, riippuu meluvamman haitta-asteesta/haittaluokasta. Tapaturmavakuutuksessa ei ole erityisiä perusteita poiketa kuulokojekuntoutuksen edellytyksistä, joita STM:n oppaan mukaan noudatetaan julkisessa terveydenhuollossa. Sen vuoksi kuulokoje tulisi korvata myös tapaturmavakuutuksesta, kun meluvamman haittaaste on vähintään 15 % tai haittaluokka on vähintään 3. Yksi kuulokoje voidaan kuitenkin korvata yksilökohtaisen harkinnan perusteella jo haitta-asteen ollessa 10 % tai haittaluokan ollessa 2, jos siihen on tapauskohtaisesti erityisiä perusteita ja työntekijän voidaan arvioida hyötyvän kuulokojeen käytöstä ja myös sopeutuvan sen käyttöön. Jos kuulon aleneman haitta-aste tai haittaluokka on noussut vasta eläkkeellä ollessa edellä mainitulle tasolle (haitta-aste vähintään 15 % tai haittaluokka vähintään 3 eli paremman korvan kuulon alenema on vähintään 30 desibeliä), eikä henkilö ole enää altistunut työssään melulle, ei kuulokojekuntoutusta korvata tapaturmavakuutuksesta. Tällaisessa tilanteessa kuulon heikentymisessä on kyse muusta kuin työperäisen melun aiheuttamasta kuulon heikentymisestä, eikä kuulokojekuntoutus siten ole korvattavaa.

5 5(6) Yhdenmukaisesti STM:n oppaan kanssa kuulokojekuntoutuksena korvataan lähtökohtaisesti kaksi kuulokojetta, kun meluvamman haitta-aste on vähintään 15 % tai sen haittaluokka on vähintään 3. Ratkaisussa olisi kuitenkin aina arvioitava tapauskohtaisesti kahdesta kuulokojeesta saatava hyöty ottaen huomioon mm. vahingoittuneen oma motivaatio ja sopeutuminen käyttämään kahta kuulokojetta. Työssä käynnille tai eläkkeellä olemiselle ei tulisi yksin antaa ratkaisevaa merkitystä, kunhan korvaamisen edellytykset ovat olleet olemassa jo ennen eläkkeelle jäämistä. Eläkkeellä tapahtuvaa kuulon huonontumista ei korvata. Jos kuulokojeella saadaan merkittävä hyöty, voidaan meluvamman haittaluokkaa alentaa STM:n haittaluokitusta koskevan asetuksen mukaisesti 1 2 haittaluokalla. Meluvamman haittaluokan alentamista harkittaessa on kuitenkin otettava huomioon apuvälineen käytettävyys erityisesti meluisassa ympäristössä. Joka tapauksessa meluvammatapauksissa, joissa kuulokojekuntoutukseen ryhdytään, ammattitautina korvatun meluvamman aiheuttama pysyvä haitta voidaan arvioida vasta sen jälkeen, kun kuulokojekuntoutuksesta saatu hyöty voidaan arvioida. Kuulokojeista perustasoista kojetta on ilman erityistä syytä pidettävä riittävänä. Samoin korvantauskuulokojeen korvaaminen on lähtökohtaisesti suositeltavampaa Muiden kuulon apuvälineiden korvaaminen Apuvälineitä, joita vahingoittunut voi kuulon aleneman vuoksi tarvita kodissaan suoriutuakseen mahdollisimman omatoimisesti päivittäisistä toiminnoista, voidaan korvata tapauskohtaisesti. Tällaisia apuvälineitä voivat olla erilaiset kommunikointi- tai havaitsemisvälineet, joita kuulovammaisille ovat kuulokojeen lisäksi esimerkiksi puhelimen apuvälineet, television ja radion kuuntelun apuvälineet sekä hälytin- ja varoitusäänien havaitsemisen apuvälineet. Yksityissektorilla toimivat kuulontutkijat ja kuulon kuntoutuksen apuvälineiden palveluntuottajat suosittelevat lähes poikkeuksetta kuulokojeiden lisäksi erilaisia muita kuulon kuntoutuksen apuvälineitä. Henkilöt, joille apuvälineitä monesti suositellaan, ovat yleensä eläkkeellä. Vakuutuslaitosten tulee korvata muita kuin kuulokojeita erittäin harkitusti. Suosituksiin tulee vaatia aina audiologin lausunto, eikä pelkkä kuulontutkijan suositus ole riittävä. Korvattavuutta ratkaistaessa tulee ottaa huomioon lääkärinlausunnon lisäksi se, onko vahingoittunut työssä vai eläkkeellä sekä meluvamman vaikeusaste työssä ollessa. Jos apuvälineitä suositellaan vasta, kun henkilö on eläkkeellä, niitä ei tule korvata, jos kuulo on huonontunut eläkkeellä ollessa. Jos kuulon alenema on tasoltaan sama kuin viimeisessä työssä olon aikana tehdyssä tutkimuksessa ja kyse on vaikeasta kuulon alenemasta, voidaan korvata audiologin yksilöllisen arvioinnin perusteella välttämättömiksi katsomat apuvälineet. Pelkkä hälytinjärjestelmäsuositus ei ole tällöin riittävä, vaan siihen kuuluvien eri osien osalta tarve on arvioitava erikseen ja suositus perusteltava.

6 6(6) TAPATURMA-ASIAIN KORVAUSLAUTAKUNTA Jaakko Hannula puheenjohtaja