ROMANILÄHETYSLEHTI N:O

Transkriptio

1 ROMANILÄHETYSLEHTI N:O 3/2007 5,50 euroa Voitto Friman ja Diploma in Ministry -tutkinto Ossi Hämäläinen evankelista henkeen ja vereen Raamatusta ohjeet elämään Opetuslapseuden askeleita

2 Pääkirjoitus sisällys nro Tässä numerossa 26 Ilosanomaa viemässä 4 Ossi Hämäläinen, evankelista 7 Opetuslapseuden askeleita 10 Perheen paras ohjekirja 12 RAAMATTU JA PERHE KURKO LIIN TA HUUPA Lukijan kynäilyä 15 Kokkikerho 16 Lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa on Raamattu. Se on asetettu siististi kirjahyllyyn eikä sitä juurikaan avata. Monilla ei ole edes mielipidettä koko kirjasta. Jollekin se on vain pelkkä tarusto ja joku ehkä miettii miten siihen tulisi suhtautua. Oma Raamattuni on milloin missäkin. Yleensä se on aamulla kahvikupin vieressä. Sen sivut ovat nuhruiset, jostain löytyy kahvitahrakin. Siellä on alleviivauksia ja yliviivauksia. Sieltä löytyy jopa lasten piirustuksia. Jotkut sivut ovat repeilleet ja kannetkin ovat irti. Äkkiä tuomittuna huonosti pidetty kirja, joka on joutunut kokemaan kovia. Ehkä Pyhä Kirja ansaitsisi hieman paremman kohtelun. Uskon kuitenkin, että Jumala on tarkoittanut sanansa arkemme keskelle. Ei vain yhtenä luettuna teoksena vaan sisäistettynä elämän ohjekirjana. Sen tulisi olla yhtä luonnollinen osa elämäämme kuin on aamiainenkin. Siispä kuppi kahvia ja raamatun luku sopivat hyvin yhteen. Usein kuitenkin luen Raamattua kuten kouluaikana historian kirjaa; hauki on kala, hauki on kala. Ja kun sitten joku lapsista ei ymmärrä ensimmäistä kieltoani, kohoaa ääneni monta desipeliä. Ja siinä menikin sitten se kärsivällisyys. Näin Jumala ei varmasti ole tarkoittanut asian olevan. Monta kertaa rakkaus, johon sisältyy Raamatun mukaan myös pitkämielisyys ja kärsivällisyys ovat kaukana jokapäiväisestä perhe-elämästämme. Eikä siihen oikein voi suhtautua vain hymähtämällä, että sellaista se perhe-elämä joskus on. Jumala on tarkoittanut, että käytännössä toteuttaisimme sitä, mitä luemme. Emme vain puhuisi siitä. Jumala on asettanut perheen vertauskuvaksi seurakunnasta. Perhe on pienikokoinen seurakunta, jossa tulisi vallita rakkaus, kärsivällisyys ja pitkämielisyys. Olemme juuri niin hengellisiä, kuin mitä olemme oman perheemme kesken, muu on pelkkää teatteria. Ja vaikka voimme näytellä toisillemme niin tosiasia on, että Jumala näkee sydämen. SARI LINDEMAN Neer sakko finitiko tßeer hin Kurko Liin. Douva hin tßunde latßes liinengo skoopa naaka dooles fani tßekkar p iravena. Hin buut komuja koonen naa tßi tenkiba ilo liineatta. Hin komuja, koonenge douva hin endo baramisengo liin ta vaure tenkavena sar douva mote te lel. Mango iego Kurko Liin hin aro fro laagi stedi. Butvares douva hin sarrako tiija kaaliako skaalosko pa al. Doolesko pasvaare aa ena tßikkale, doori hin fani kaaliako flekka niina. Doori hin teelal ta praalal rannibi. Doori vojula te la es kentengo rannibi niina. Liinesko lokki aa ena phirro. astes vojuvaha te phennen te douva hin narvales tßalime. Fani Kurko Liines mostulas te tßalaves latßide. Bi me passaa endo, te Deevel hin diijas Lesko Lau aro sakko diivesko tßaliba. Naa endo iek drabime liines, bi sar arruno d ivibosko rootibosko liin. Douva mostulas te aa el it naturaalo dielos mengo d ivibosta sar sarrakiiro hin. Jakkes kaaliako skaalos ta Kurko Liinesko drabiba staavena latßes it. Butvares me endo drabavaa Kurko Liin sar skoolako liines: stukka hin matßo, stukka hin matßo. Ta ka tßek mango kentenna na ajula mango vaaguno niekiba, mango lyija d ala drouves apre. Ta doi d eelo douva lang tod intiba. Jakkes Deevel na fani kamjas te aa el. Buutvares kamliba, kai hin arre niina lang tod intiba hin duural sakko diivesko huupako d ivibosta. Naaka doi horttas na vojula te sanjavel, te ajasaavo huupako d iviba buutvares hin. Deevel kammela, te aro sakko diivesko d iviba aavelas tßatßeske douva, so ame drabavaha. Naaka endo rakkavahas dotta. Deevel hin tßundas huupako modeleske khangares. Huupa hin sar besko khangari, kai mostulas te aa el kamliba ta lang tod intiba. Ame aa aha horttas jakke deulikaanen sar ame aa aha ma kar mengo iego huupa, vauro hin teatraalo. Ta va ka ame vojuvaha te sikaven vaurenge, tßatßiba hin, te Deevel d aanela mengo d es. SARI LINDEMAN risiba/käännös:tuula Åkerlund 4 Kristillinen romanityön lehti Ilmestyy 5 kertaa vuodessa 43. vuosikerta Julkaisija ja kustantaja: Elämä ja Valo ry. Päätoimittaja: Rainer Lindeman info@elamajavalo.fi Toimitussihteeri: Jukka Mäkinen jukka.makinen@kponetti.net 18 Julkaisumateriaali: Elämä ja Valo lehti PL HUITTINEN info@elamajavalo.fi Pankkiyhteys ja lahjoitukset: Nordea Postgiro (Ruotsi) (lahjoituspuhelin) Taitto/Kuvien käsittely: Valfrid Åkerlund /GRAFIMUS OY 12 Toimitus: Tuula Åkerlund, Sari Lindeman, Jukka Mäkinen, Valfrid Åkerlund ja Rainer Lindeman Kansikuva: Jukka Mäkinen Kuvassa Voitto Friman valmistujaisjuhlassaan Keuruulla. ASIAKASPALVELU Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Taisto Lindeman info@elamajavalo.fi kts. palvelukortti s. 36 Aune saa voimansa Jumalalta 18 Romanipolitiikan kuulumisia 21 Maruska ja Henry Lindgren 22 Raamatusta ohjeet elämään 22 Tämä askarruttaa 25 Voitto Friman ja Diploma in Ministry -tutkinto 26 Albanian romanit hyväksyttiin kielelliseksi vähemmistöksi 28 Jeesus on ykkönen 30 Tullaan tutuiksi 32 Tilaushinnat: Kestotilaus, Suomi ja Pohjoismaat 25,00 euroa Kestotilaus, muut maat 27,00 euroa Vuositilaus, (5 nroa) Suomi ja Pohjoismaat 27,00 euroa Vuositilaus, muut maat 29,00 euroa Lahjatilaus, ((5 nroa) Suomi ja Pohjoismaat 25,00 euroa Lahjatilaus, muut maat 27,00 euroa ISSN X Painopaikka: PK-Paino Oy, Tampere 2 Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/2007 3

3 Aune ja Markku Vikajärvi Ilosanomaa viemässä Ruotsin Luleåssa asuvat Markku ja Aune Vikajärvi saivat sydämelleen nettityön ja ystävien rohkaisemina he avasivat Hyvä sanoma keskusteluhuoneen internetissä osoitteessa com. Tässä työmuodossa he ovat löytäneet oman paikkansa Herran palveluksessa. He saavat julistaa ilosanomaa ja olla lohduttamassa lohdutuksen tarpeessa olevia ihmisiä. Aune on saanut Herralta rukoilijan armoituksen ja on pystynyt toteuttamaan kutsumustaan myös nettityössä. Vikajärvet eivät ole tehneet työtään yksin, apuvoimiakin on ollut. Heistä mainittakoon erityisesti Kati ja Roope Roth. Teksti: Alvar Lindberg ja Jukka Mäkinen Kuvat: Alvar Lindberg Markku ja Aune Vikajäri tulivat uskoon 1979 Sundsvallissa. Aune kasvoi uskovaisessa kodissa ja kuuli pienen ikänsä uskonasioista. Markku taas ei tiennyt taivasasioista mitään. Olin tavallaan jumalankieltäjä ja ajattelin, että suomalainen mies ei tarvitse Jumalaa. Moinen ajatus häipyi heti, kun Markku ensimmäisen kerran meni helluntalaisten kokoukseen. Jumala veti puoleensa niin voimakkaasti, että tein uskonratkaisun samantein. Aunelle Markun valinta oli shokki. Se meni kuitenkin ohitse, ja jo kahden päivän päästä tulin itsekin uskoon. Kun Vikajärvet kuulivat, että saman viikon sunnuntaina olisi kastetilaisuus, he eivät epäröineet. Meitä oli sitten kasteella kaiken kaikkiaan kahdeksan henkilöä. Sanomaa viemässä Markulle selvisi heti, että lähetyskäsky kuului myös hänelle, ja kohta hän olikin tuttu näky suomalais-kotien ovilla ympäri Sundsvallia. Myin hengellisiä kirjoja ja äänitteitä, ja tottakai kerroin samalla Jeesuksesta ja Hänen muuttavasta voimastaan. Paljonhan niinä vuosina tapahtui. Markku muistelee, miten hän erään kerran oli evankelistan työtä suorit- tamassa tukkilaiskylässä Indal joen varrella. Samana iltana järjestettyyn kokoukseen tuli nainen, joka aiemmin päivällä oli ostanut Markulta kirjan. Hän oli pahalla päällä ja moitti kirjan sisältöä. Paikalla oli myös Sakari Saarinen, joka oli silloin Sundsvallin helluntaiseurakunnan saarnaajana. Hän selitti naiselle kirjan sanomaa ja Aunen ja Markun äänet on tuttuja monille Hyvä Sanoma keskusteluhuoneen kuuntelijoille. vielä samana iltana tämä antoi elämänsä Jeesukselle. Övikissä sattui seuraava tapaus. Markkua oli pyydetty etsimään suomalaisia, sekä mahdollisesti järjestämään suomenkielisiä tilaisuuksia. Alku ei ollut lupaava, sillä jo ensimmäisellä ovella Olli Haapala ja Markku Vikajärvi haukuttiin oikein toden teolla. Me emme lannistuneet, vaan suuntasimme vastapaisen asunnon ovelle. Sen avasi itkevä suomalainen nainen, joka halusi antaa elämänsä Jeesukselle. Näin onnellisesti ei käynyt Haaparannassa, pienessä Nikkalan kylässä. Talon isäntä totesi joululehtiä kauppaavalle miehelle, että he eivät sellaisia tarvitse ja kehottivat menemään naapuriin. Vuoden päästä vierailin samassa talossa ja sain tietää isännän nukkuneen kuluneen vuoden aikana pois. Kyllä me kaikki tarvitsemme tuota joulun sanomaa elämäämme, varsinkin kun kukaan ei meistä tiedä lähtömme hetkeä. Vuonna 1993 Vikajärvet muuttivat Haaparantaan ja viiden vuoden päästä oli asuinpaikkana Luleå. Sieltä mon- Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/2007

4 ta vuotta työttömänä ollut Markku sai töitä. Ja työtä riitti seurakunnassakin, miehelle annettiin vastuu suomalaisesta helluntairyhmästä. Näiden vuosien aikana Jumla toimi nähtävällä tavalla, ihmisiä tuli uskoon ja työ meni eteenpäin. Vastoinkäymisiä Toki vaikeuksiakin on ollut ihan riitämiin, mutta Herran avulla on aina selvitty, kertoo Aune. Jumalan apua on todella tarvittukin, varsinkin kun kesällä 2006 Aune Vikajärven kymmenen vuotta aiemmin todettu sairaus varoittamatta aktivoitui. Kuntoni huononi nopeasti ja lääkärit ilmoittivat, että oli tullut aika aloittaa solumyrkkyhoidot. Alkuperäinen ehdotus oli, että ne olisi aloitettu jo jouluna, mutta sain lykkäystä joulun yli. Aune halusi järjestää joulun neljälle lapselleen ja kolmelle lapsenlapselleen. Se oli minulle tärkeä asia, sillä kukaan ei pysty sanomaan, mikä joulu on kohdallani viimeinen. Joulun jälkeen sitten oli solumyrkkyjen vuoro, mutta niistä huolimatta tilanne huononi niin, että joitakin kertoja tuli äkkilähtö ambulanssilla sairaalaan. Kiitän kuitenkin Jumalaa siitä, että on ihmisiä, jotka kantavat perhettämme rukouksessa, soittelevat ja osoittavat muutenkin, että kulkevat rinnallamme näissä tuskaisissa vaiheissa. Jos ei tiedä Aunen sairaudesta, on vaikea uskoa sen olemassaoloon. Edelleen helkkyy hänen naurunsa, ja yhä hänestä välittyy halua olla avuksi muille ihmisille. Aune ja Markku haluavat viestittää, että Jumala on kaiken yläpuolella, eikä tee virheitä. Salliessaan vastoinkäymisiä, Hän myös valmistaa pääsyn niistä. Evankeliumia kaikin keinoin Markku on iloinen nykytekniikan tuomasta mahdollisuudesta levittää evankeliumia internetin välityksellä suurelle yleisölle. Ossi Hämäläinen Evankelista henkeen ja vereen Vikajärvet haluavat edelleen olla palvelemassa Jumalaa ja lähimmäisiä niillä mahdollisuuksilla, joita Jumala heille avaa. Tärkeintä on, että evankeliumi Kristuksesta menee eteenpäin ja ihmiset saavat avun. Tapahtui se sitten kirjojen, netin tai jonkun muun asian kautta. Tahdomme siunata teitä ja toivottaa teille Jumalan siunausta Johanneksen evankeliumin kolmannetoista luvun jakeella viisi: Sitten Hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niittä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt. n Aune yhdessä lastenlastensa Romeon ja Patrician kanssa. Teksti: Jukka Mäkinen Valokuvat: Taisto Lindeman ja ossi Hämäläisen kotiarkisto Kun Ossi Hämäläinen seisoo rukoushuoneen edessä kitara kädessään ja laulaa karhealla äänellään Jeesuksesta, on melkein mahdoton uskoa, että vielä 46 vuotiaana mies oli rappioalkoholisti. Yhteiskunnan ja tuttavien silmissä epäonnistunut yksilö. Sellainen, joka löydetään jonain kauniina aamuna kuoliaaksi paleltuneena jostain autiokämpästä tai tien poskesta. Jonka kuolema ei jaksa hämmästyttää ketään ja jota ei juuri kukaan jää kaipaamaan. Siinä hän nyt kuitenkin laulaa sen oloisena, että uskoo joka sanan, jonka laulaa. Ja miksei uskoisi, onhan hän itse kokenut sen elämässään. Sen, että alkoholi on hallinnut hänen elämäänsä vuosikymmeniä, sen kyllä erottaa hänen laulustaan, jos kuuntelee tarkasti. Se ei toki tee tässä tapauksessa esityksestä huonompaa, päinvastoin lisää Ossi Hämäläisen sanomaan uskottavuutta. Ossi Hämäläisen elämä alkoi evakkomatkalla talvisodan jaloissa Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/2007

5 Toivakan koululla. Poika varttui suurperheessä, jossa työnteko tuli tutuksi, eikä nälkäkään jäänyt vallan tuntemattomaksi asiaksi. Olin 17-vuotias, kun pääsin Pandan tehtaalle töihin. Olin todella mielissäni, jo pääsy siisteihin sisätöihin oli työläiskodin lapselle melkoinen onnenpotku. Ajattelin silloin, että tämä on se paikka, josta aikanaan jään eläkkeelle. Ihan niin siinä ei käynyt, mutta ehdin minä siinä työpaikassa olemaan kaiken kaikkiaan 17 vuotta. Jossakin vaiheessa alkoholi kiemurteli vaivihkaa Ossin elämään ja yhtä vaivihkaa se otti yhä enemmän valtaa hänen elämässään. Lopulta oltiin siinä tilanteessa, että perhe oli hajonnut, työpaikka mennyt ja ainut, mikä oli todella tärkeää, oli alkoholi. Seurasi aika, jota en mielelläni muistele. Tilapäisiä työpaikkoja, tilapäisiä asuntoja, välillä hoidossa, lyhyitä hetkiä selvin päin ja sitten taas juomakierre päällä. Kun alkoholin pahoin rappeuttama mies lopulta polvistui baptistiseurakunnassa Luojansa eteen, hän oli tosissaan. Tuhlaajapoika oli palannut kotiin. Ossin uskoontulossa oli sellaista jyrkkyyttä, että sanottiinkin sen olevan kuin Hämäläisen Ossi olisi juossut seinää päin. En usko, että siinä mitään sen ihmeellisempää oli. Kyllä se menee kaikkien kohdalla samoin, kun vaan ollaan tosissaan. Kun Jumala avaa ymmärryksen, niin ihmisen pitää kunnioittaa Jumalan sanaa noudattamalla sitä. Kun ihminen toimii niin, eikä välitä siitä, mitä muut ihmiset sanovat, niin Jumala pitää hänet pystyssä. Kun Jumalan Henki kehottaa tekemään parannuksen, niin silloin on toteltava. Jumala vapautti minut 24 vuoden juopottelusta ja yli neljänkymmenen vuoden nikotiiniriippuvuudesta. Tällaista pystyy tekemään vain Jumala. Ei minussa itsessäni ole mitään sellaista, että olisin siihen itse pystynyt. Musiikkimies Ossi on ollut musiikkimiehiä koko ikänsä. Ensimmäinen julkinen esiintyminen on jäänyt hänen mieleensä, vaikka siitä on kulunut jo kauan. Ossi oli vasta muutaman vuoden ikäinen, esiintymispaikkana oli pirtti ja yleisönä kotiväen lisäksi joku naapuri ja taloon poikennut romaniperhe. Minä laitoin paperin kamman päälle, hymisin sen läpi ja komeasti soi. Romanipojat lauloivat tangoa tunteella ja pikkuveljeni, Aatos tanssi. Yleisö oli tyytyväinen, päätellen siitä, että saimme palkkioksi pennejä, joissa oli reikä keskellä. Se oli niin kova juttu, että niiden lukumääräkin jäi mieleeni, niitä oli kaiken kaikkiaan 28. Uskoontulo muutti miehen lauluvalikoiman kokonaan, enää Ossin huulilta ei kaiu tango sen paremmin kuin poliittiset taistelulaulutkaan. Ei toki, nyt hän laulaa vain sitä, minkä on saanut Jumalalta laulettavakseen. Jeesuksesta ja Hänen muuttavasta voimastaan. Haitarikin on vaihtunut kitaraan. En tiedä, johtuuko vastenmielisyyteni haitaria kohtaan siitä, että olen vuosien ajan renkuttanut sillä kaiken maailman iskelmiä. Ainakaan en siihen soittopeliin enää helposti tartu. Uskoon tultuani opettelin laulukirjasta akordeja, ja Jumala avasi ymmärrystä niidenkin tajuamiseen. Olin minä maailmassa ollessanikin koettanut kitaraa soittaa, mutta jostain syystä se ei silloin mennyt ymmärrykseeni. Evankelista henkeen ja vereen Ossin ensimmäinen todistus uskoontulostaan tapahtui sosiaalitoimistossa, jossa hänellä oli vielä samana päivänä sovittu tapaaminen. Kun virkailija valitti, että hänen elämänsä alkaa olla yhtä sekaisin, kuin Ossia koskevat paperit, mies näki hetkensä tulleen. En tiedä, akka, sinun elämästäsi. Minä olen kuitenkin antanut elämäni Jeesukselle, ja kirjanpitoni on siirtynyt taivaaseen. Saan nyt aloittaa puhtaalta pöydältä, niin minulle luvattiin baptistien rukoushuoneella. Olisi sen varmaan voinut kauniimminkin sanoa, mutta ainakin asia tuli varmasti selväksi. Taitoakin on vuosien varrella tullut lisää, mutta into ei ole laantunut. Ossi on ollut kitaransa kanssa tuttu näky vankiloissa, toreilla, rukoushuoneilla, kouluissa, sairaaloissa ja vaikka missä. Niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Ossi on jo eläkkeellä, mutta se ei estä häntä julistamasta evankeliumia. Minä olen armoitukseltani evankelista, se on lähinnä minun sydäntäni. Jotkut pitävät minua liian jyrkkänä, mutta minä vain teen työtäni sen mukaan kuin Jumala voimaa ja viisautta antaa. Virheitäkin tulee toki tehtyä, ainut tapa välttyä niiltä on se, että ei tee mitään. Siihen Jumala ei kuitenkaan ole minua kutsunut, joten silläkin riskillä, että suututan välillä jonkun, eteenpäin on mentävä ja Jeesusta julistettava. n 8 Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/2007 9

6 OPETUSLAPSEUDEN ASKELEITA Ajatellaanpa, että olet aloittamassa rakentamaan taloa. Mitä kaikkea tarvitsetkaan, ennekuin talosi on valmis? Tarvitset idean tai näyn siitä minkälainen rakennuksesi tulisi olla. Sen jälkeen palkkaat rakennusinsinöörin tekemään rakennuspiirustukset. Näiden lisäksi tarvitset rahoituksen, tontin, rakennusmateriaalit, työurakan aikana menetät litroittain hikeä ja jopa kyyneleitä, tuhansia työtunteja. Saatikka sitten, jos vielä ajattelet kaikki sivuvaikutukset, jotka liittyvät rakennusprojekteihin, kuten ihmissuhteet ja niiden hoitaminen, äärimmilleen viety oma jaksaminen, työn käynnissä pitäminen ja organisoiminen, ja sen tuomat haasteet. Täytynee heti sanoa, että talon rakentaminen ei ole mikään pieni ja helppo juttu. Kun sitten ajattelemme sitä rakennustyötä, opetuslapseuttamista, jota Jumala tekee meidän elämässämme annettuamme elämämme Jeesukselle, meidän täytyisi tajuta, ettei sekään ei ole mikään pieni ja helppo juttu. Opetuslapseusprosessi on rakentamista, jossa myös toistuvat rakennuksen pystyttämisen alkeet. 1. askel perustuksen rakentamisessa Hinnan ymmärtäminen Luuk. 14:25-35 puhuu opetuslapseuden hinnasta. Siinä puhutaan siitä, että ennen tornin rakennusprojektia tulisi laskea rakentamisen hinta, ja se onko siihen varaa. Tai ennen sotaan lähtöä kuninkaan tulee laskea, onko hänellä varaa ja resursseja lähteä sotimaan toista, ehkä vahvempaa kuningasta vastaan. Laskiessasi, onko sinulla varaa lähteä opetuslapseutumaan, tulee sinun tietää sen kustannuksista. Jeesus sanoo, että opetuslapseuden hintaan kuuluu se, että on valmis jättämään kaiken muun omaan arvoonsa ja asettamaan Hänet ensimmäisellä sijalle elämässään. Täytyisi rakastaa Häntä Jeesusta - enemmän kuin omaa perhettään, vanhempiaan, puolisoaan. Mikään ei saa mennä tärkeysjärjestyksessä Hänen ohitsensa. Opetuslapseutumisen hinta on siis melkoinen. 2. askel perustuksen rakentamisessa Seuraamisen ymmärtäminen Kuten varmaan tiedät, että niitä asioita, jotka ovat erityisen tärkeitä, Raamattu toistaa useasti. Jumala aivan kuin sanoo Sanansa kautta: kertaus on opintojen äiti. Lähetyskäsky on meille tärkeä onhan se mainittu evankeliumeissa neljä kertaa. Eräs toinen, Markuksenkin kirjoittama ajatus löytyy samoista evankeliumeista seitsemän kertaa! Se on siis aivan kuin lähes kaksi kertaa tärkeämpi kuin lähetyskäsky, joka koskee tehtäväantoamme muiden hyväksi. Mark. 8:34-38 Jeesus puhuu Hänen seuraamisensa paradoksista. (Paradoksi = tosi väite, joka kuitenkin näyttää loogisesti ajatellen ristiriitaiselta tai mahdottomalta). Markus kirjoittaa Jeesuksen sanoneen, että sellainen ihminen joka yrittää säilyttää, pitää kiinni, pitää omanaan omaa elämäänsä, loppujen lopuksi kadottaa ja menettää sen. Aivan kuin yrittäisit pitää nyrkissäsi sellaista ohuen ohutta hiekkaa, joka koko ajan valuu kuitenkin läpi sormiesi! Mutta sellainen ihminen, joka kadottaa, antaa pois, luovuttaa elämänsä Jeesuksen ja evankeliumin tähden, lopulta pelastaa, löytää, saa todellisen elämän. Se, joka ei yritäkään pitää kiinni vaan avaa kätensä ja luovuttaa vapaaehtoisesti pois aarteensa, löytää lopulta todellisen ja parhaan aarteen. Opetuslapsi ei siis ainoastaan ota vastaan opetusta (tarkoittaa meille usein puhumista, selittämistä), vaan opettajan opetuksesta ja elämän esimerkistä tulee hänelle oman uskon ja elämän ohje ja malli. Opetuslapsi harjaannuttaa itseään niillä asioilla, joita hänen opettajansa osoittaa omassa elämässään ja opetuksessaan. Opetuslapsi matkii opettajansa elämää tehden tuosta jatkuvasta matkimisesta kokoaikaisen harjoitusohjelman itselleen. Se on aivan kuin harjoitamme hevosta raveihin. Kerta toisensa jälkeen toistamme tuttua kaavaa; ruokavalio, treenaus, hiittaaminen, lepo, vitamiinit ja jälleen treenaus. 3.askel perustuksen rakentamisessa Oikean asenteen ymmärtäminen Mitä opetuslapseus käsite sitten pitää sisällään? Tuo termi hebr. limmud tarkoittaa yhtä kuin harjaantunut, tottunut, opetettu ja tulee verbistä lamad joka tarkoittaa harjaantua, oppia tulla opetetuksi. Opetuslapseutumiseen kuuluu siis olennaisena osana myös oppiminen ja opetetuksi tuleminen. Oppimiseen tarvitaan oikeaa asennetta. Asenne voitaisiin määritellä seuraavanlaisesti: Asenne on ennalta päätetty tapa suhtautua johonkin asiaan. Jokaisella meillä on asenteita, hyviä ja huonoja. Oppimisen suhteen tarvitsemme päättää siis ennalta itsemme kanssa, että haluamme suhtautua uusiin, opetettaviin asioihin niin, että 1. olemme valmiit kuuntelemaan ja kuulemaan. 2. Olemme valmiit työskentelemään opetettavan asian ymmärtämiseksi ja omaksumaan sitten sen elämäämme. Opetuksen vastaanottaminen ja varsinkin opetetuksi tuleminen on ylpeydellemme kova pala. Mehän mielellämme tiedämme ja osaamme kaiken. Olemme ns. valmiita. Ja kuitenkin meidän tulisi nähdä itsemme keskeneräisyys mahdollisuutena uuden oppimiseen. Tämän asenteen omaksumiseen tarvitaan avoin mieli ja nöyrä sydän. Omaksuminen on tietoista toimintaa, jolla muutetaan jo opittuja tekoja, ajatusmalleja ja asenteita. Jo pelkästään tästä syystä oppiminen ei ole mikään nopea ja helppo prosessi. Se vaatii joskus kovaa työtä ja ponnisteluja, jotta voimme muuttaa itsessämme vaikuttavia asenteita ja ajattelumalleja. Meidän ajatuksemme usein on, että kyllä Jumala muuttaa meidät! Näin on, mutta Hän muuttaakin meitä antamalla meille voimaa, jotta voimme omaksua uusia asioita. Hän ei omaksu niitä puolestamme se osa jää meille itsellemme. Kuten hevosellekin jää treenauksessa se fyysinen harjoittelun toteuttaminen. Ja vaikka valmentaja on usein hiestä märkä yrittäessään saada hevosen suorittamaan parhaansa, niin on kyllä eläin itsekin. Treenaaminen on aikaa vaativaa sekä voimia kuluttavaa yhteistyötä valmentajan ja valmennettavan välillä. 4. askel perustuksen rakentamisessa Henkilökohtainen suhteen tärkeyden ymmärtäminen Niin kuin jo alussa mainitsin Jeesus itse sanoo, että meidän on asetettava Hänet kaikkineen kaiken yläpuolelle, edelle, ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi. Miten tämä sitten onnistuu? Yhtä olennainen osa, kuin omaksumiskykymme, opetuslapseuden perustassa on henkilökohtainen suhde valmentajaan. Itse asiassa ilman henkilökohtaista suhdetta valmentajaan, on mahdoton saada voimaa uuden omaksumiseen. Se ei vain onnistu omin voimin. Meidän suuri ja ylimmäinen valmentajamme on itse Jeesus Kristus. Henkilökohtainen suhde Hänen kanssaan merkitsee avoimia korvia ja sydäntä kuulla Hänen äänensä ja ohjauksensa. Joh. 1:1 puhuu meille Logoksesta Sanasta, Jumalan Sanasta, joka tuli lihaksi. Jeesus itse on se elävä Sana, joka henkilökohtaisessa suhteessaan kanssamme joka hetki on paras ohjaajamme ja neuvojamme. Mielenkiintoista tässä suhteessamme Häneen on se, että samalla kun Hän puhuu meille Pyhän Henkensä kautta antaen elämämme eri tilanteisiin ohjeita, jotka todella toimivat Jumala aivan kuin edellyttää myös sitä, että tunnemme ja olemme halukkaita tutustumaan Hänen kirjoitettuun Sanaansa. Muuten Hän joutuu vaikenemaan. Sillä kirjoitettu Sana on aivan kuin turvallisuusohje tai rajalinjat joiden puitteissa Hän puhuu meille henkilökohtaisesti. Jumalan tarkoitus tässä kaksisuuntaisessa vuorovaikutuksessa on suojella meitä joutumasta harhaan luullessamme, että kaikki ajatuksemme, sydämemme haaveet, toiveet ja pelot tai kaikki mielenliikkeemme ovat Jumalan puhetta. Jumala onneksi tiesi meidän kyvyttömyytemme tässä suhteessa, eikä jättänyt meitä pulaan tai oman onnemme nojaan. Hän varmisti että meidän jokaisen on mahdollista kuulla Hänen äänensä ilman mitään vaikeuksia. Siksi Jumala antoi meille kirjoitetun sanansa Raamatun jossa hänen puheensa ja ohjeensa ovat selvästi näkyvillä ja kuuluvilla. Jälleen riippuu ainoastaan meidän asenteestamme, tavastamme suhtautua otammeko Jumalan Sanan vastaan ja asetummeko Sanan auktoriteetin alle nöyrästi. Haluammeko itse omaksua omaan elämäämme Jumalan Sanan ohjeet, periaatteet ja neuvot. Vain tällöin pääsemme kuulemaan hänen ohjaavan äänensä elämämme nyt hetken asioissa. Itse asiassa, jos emme aseta itseämme kirjoitetun Sanan auktoriteetin alaisuuteen, nostamme itsemme Sanan auktoriteetiksi ja alamme soveltaa Jumalan Sanaa itsellemme sopivalla tavalla. Ja jokainenhan ymmärtää, mitä silloin tapahtuu. Meistä tulee itse itsellemme auktoriteetti ja syrjäytämme Jumalan hallintavallan elämästämme. Sekametelisoppa on valmis. Kuten huomaamme, opetuslapseuden perustaa luodessaan Jumala asettaa meidät heti alkuun suurten haasteiden eteen. Opetuslapseuden hinta on kova, Jeesuksen seuraaminen todella haasteellista, Oikeiden asenteiden omaksuminen lähes mahdoton tehtävä ja henkilökohtainen suhde Herraan riippuvat paljon meistä itsestämme Kuitenkin, opetuslapseutuminen on jokaista meitä uskovaa varten ja siksi uskallankin väittää, että se on mahdollista, koska koko rakennussuunnitelma on kuitenkin Isän kädestä ja Hänen kädessään, tänäänkin. Sinunkin kohdallasi. raija oikarinen nuorisopastori, ACMC opetuslapseuskoulun johtaja rovaniemen Helluntaiseurakunta 10 Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/

7 TEksTi ja VAlokuVAT: rainer lindeman Pyrimme elämään jumalan johdossa ja tekemään ratkaisuja sanan mukaan, mutta aina se ei ole helppoa. Välillä löytyisi omaa viisautta ratkaista asioita tyylillä tuosta poikki ja tähän jengat. olemme kuitenkin oppineet, että jumalalla on tiedossa kaikki asiat. jopa tulevaisuus. Hän tietää mikä on meille parasta. Perheen paras ohjekirja Raamatun opettamat arvot tulisi vaikuttaa jokaisen uskovan perheen päivittäisessä elämässä. Apua sieltä löytyy taloudenhoidosta aina lasten kasvatukseen asti. Opetusten toteuttaminen ei kuitenkaan ole välttämättä aina helppoa. Sen ovat kokeneet myös turkulaiset Seppo ja Tamara Lindeman. Välillä ajattelee, että olisi helpompiakin tapoja hoitaa joitain asioita, mutta olemme kuitenkin matkan varrella huomanneet, että Raamatun opetukset ovat kuitenkin ne parhaat. Seppo ja Tamara Lindeman ovat kuulleet evankeliumia aivan lapsesta asti. Raamatun opetukset ja neuvot ovat olleet heitä aina lähellä. Tamara muistelee, että on pienestä pitäen käynyt mukana erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Seppo muistaa elävästi kesän, kun hän 11-vuotiaana oli mukana Kupiluodon lasten kesäleirillä. Siellä taisin kuulla evankeliumin ensimmäisiä kertoja siten, että sen muistan. Uskonratkaisun he kuitenkin tekivät omilla tahoillaan pitkän harkinnan jälkeen. Olin miettinyt uskonasioita jo pidemmän aikaa ja päätin kokeilla toimiiko tämä juttu, niin kuin siitä puhutaan. Jumala veti minua puoleensa ja viimein menin erään uskovan miehen luokse, joka rukoili minun puolestani. Sain synnit anteeksi ja huomasin, että tämä juttu todella toimii, muistelee Seppo. Uskonelämä ei ongelmavapaata vyöhykettä Uskonelämä ei välttämättä tarkoita sitä, että kaikki ongelmat elämästä haihtuvat tipotiehen. Niitä ovat kokeneet myös Lindemanin perhe, johon kuuluvat Sepon ja Tamaran lisäksi Tenho, 14, Janette, 11 ja Dimitri, 2. Kriisejä on ollut monenlaisia, mutta ne on voitettu. Jumala on antanut niihin viisautensa ja apunsa. Kiitos siitä kuuluu Hänelle, hehkuttavat Seppo ja Tamara. Joku saattaa ajatella, että romaniperhe taistelee eri ongelmien kanssa kuin valtaväestön perhe. Kyllä siinä samassa veneessä ollaan muiden perheiden kanssa. Tilanteet tietenkin vaihtelevat, mutta perusongelmat ovat samanlaisia, ollaan sitten tummia tai vaaleita. Tottahan toki se, että olemme romaneita, näkyy eri tilanteissa oikeastaan joka päivä. Menet sitten kauppaan tai työhaastatteluun, niin kyllä siellä kohtaa ennakkoluuloja ja joskus jopa syrjintää. Näissä perheen ongelmatilanteissa ja erilaisissa valinnoissa Lindemanit pyrkivät toteuttamaan Raamatun hyviä neuvoja. Kyllä pyrimme elämään Jumalan johdossa ja tekemään ratkaisuja Sanan mukaan, mutta aina se ei ole helppoa. Välillä löytyisi omaa viisautta ratkaista asioita tyylillä tuosta poikki ja jengat. Olemme kuitenkin oppineet, että Jumalalla on tiedossa kaikki asiat. Jopa tulevaisuus. Hän tietää mikä on meille parasta. Raamattu ja seurakunta Seppo ja Tamara Lindeman ovat aktiiveja seurakuntalaisia. He kuuluvat Turun helluntaiseurakuntaan. Sepon vastuutehtävät liittyvät musiikin saralle ja Tamara puolestaan auttelee seurakunnan keittiöllä. Niin jos totta puhutaan, niin aina se ei ole helppoa se seurakuntaelämäkään. Mutta paljon se riippuu kyllä meistä itsestämme. Haluammeko mukaan toimintaan ja olemmeko luottamuksen arvoisia. Monesti tuntuu, että kun on romani, niin sitä joutuu ponnistele- 12 Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/

8 Lukijan kynäilyä Tälle palstalle voit kirjoittaa mielepiteesi, palautteesi, ajatuksesi tai ideasi. Odotamme innolla kirjoituksiasi. älillä raamattua tutkitaan koko lindemanin perheen voimalla. maan enemmän ja silti tuntuu, että se ei aina riitä. Pitää vaan olla kärsivällinen ja näyttää esimerkkiä. Täytyy muistaa tässäkin kohtaa Raamatun opetukset muiden hyväksymisestä ja anteeksiantamisesta. Seurakunta on paikka jossa saadaan hengellistä opetusta ja neuvoja. Lindemanien mielestä hyvä Raamatun opettaja on Sanan tunteva ja osaa lukea Raamatun lisäksi myös kuulijoita. Opetusta pitäisi puhua sellaisella kielellä ja kielikuvilla, että kuulijat ymmärtävät mistä puhutaan. Puhujan pitää olla valppaana ja seurata myös kuulijoiden reaktioita. Tämän lisäksi hänen tulee puhua innostavasti ja ottaa esimerkkejä elävästä elämästä. Raamatun opetusta Seppo ja Tamara eivät kuitenkaan erittelisi romaneille erikseen. Opetus tulisi olla yhteistä. Perheessähän ruokaillaan samassa pöydässä. Raamattu ja perhe Meillä kaikilla on Raamatusta omia lempipaikkoja. Seppo ja Tamara kokevat rohkaisuja Psalmien kirjoituksista. Pienoisevankeliumi eli Johanneksen evankeliumin 3:16 on kyllä kohta, joka puhuttelee aina vain uudestaan. Se, että antaa omansa, rakkaimpansa, että muut saisivat elää. Siihen ei pysty kukaan muu. Siinä on jotain mahtavaa. Raamattu antaa yksityiskohtaisia neuvoja elämän eri alueille. Toisaalta, jos Raamattua ei tutki, neuvot jää saamatta. Jumala on antanut ihmisille suuren vastuun erityisesti lasten kasvatuksessa. Vanhemman osassa jos missä tuntee itsensä välillä aika pieneksi ja huonoksi. Tähänkin ongelmaan löytyy Sanasta tärkeitä apuja. Viisautta tarvitaan ja sitä Jumala antaa. Lindemanin perheelle Raamattu on muutakin, kuin vain pölyttyvä kirja hyllyllä. Ilman Jumalaa ja hänen Sanansa ilmestymistä meidän elämässämme, meidän perhettä ei olisi olemassa. Se on yksin ja ainoastaan Jumalan ihmeellinen teko, iloitsevat koko Lindemanin perhe. n luokitus Olen sivusta seurannut pitemmän aikaa n epäoikeudenmukaisuutta, niitä ihmisiä, jotka ovat joutuneet osalliseksi luokittelusta (näitä on useita ). He ovat ihmetelleet tätä uutta käytäntöä, jota on jo jonkun aikaa uskovaisten ihmisten piirissä vaalittu. Nykyisin järjestettävät valtakunnalliset tapahtumat ja leirit koostuvat ns. tosi uskovaisista (tiimiläiset), jotka valitsevat ihmisiä hyvä veli systeemillä ja sillä Jumalan antamalla rohkeudella ja valtuuksilla leireille ja tapahtumiin luokitellen ihmisiä ihmisten näön, sosiaalisen verkoston, piirin johon ihmiset kuuluvat ja sen mukaan, että millä asteella uskossamme olemme. Taustalla tietenkin näemme hyvän ajatuksen siitä, että tapahtumiin ja leireihin valitut ovat tosi uskovaisia, säyseitä ja muutenkin sellaisia ettei ongelmia synny. Leirit eivät tule liian raskaiksi, koska ei tarvitse ketään johdattaa uskoon tai muutenkaan suuremmin ohjata kaidalle tielle tai edes rakkaassa uskonvaelluksessamme opastaa. Kun lähdemme valitsemaan ihmisiä, niin itse ajattelisin, että en uskaltaisi valita ihmisiä edellä kerrotuista syistä. Seuraamalla ihmisiä pelkkien näkyvien syntien tai paheiden vuoksi en rohkenisi heittää ensimmäisellä kivellä koska todelliset synnit ovat joutuneet näkyvien syntien pimentoon ja pois siitä mihin raamattu on meitä opettanut. Missä on lähimmäisen rakkaus? Ei sillä, että kaikki on sallittu ja kaikkeen olisi oikeus. Ymmärrän käsitteen, että armo ilman totuutta on liian löysää ja taas totuus ilman armoa on kovaa. Kaipaan oikeudenmukaisuutta ja tasavertaisuutta. Ei ole olemassa syntimittaria, joka arvioi syntiä. Tiedämmehän sen, että kaikki synti on samanarvoista. Missä on se lähimmäisen rakkaus, johon Jeesus on meitä käskenyt ja millä meitä lähestynyt. Milloin heräävät ne, jotka näkevät tämän epäoikeudenmukaisuuden. Nämä tiimiläiset ja muutkin, jotka tuollaisen käytännön hyväksyvät, ohjaavat ihmisiä vääränlaiseen luokittelevaan käytäntötapaan ja näin ollen tulevaisuudessakin luulemme, että tämä käytäntö olisi oikein. Mielestäni tämä vääränlainen käytäntömalli jää malliksi tuleville sukupolville ja sitä pidetään vielä silloinkin oikeana. Jeesuksen erimerkkiä seuraamalla olemme oppineet, että tärkeintä auttamista on, että opit kulkemaan ihmisen rinnalla. Tämän esimerkinhän opetti meille itse Jeesus, mutta jos mietimme tätä asiaa liitettynä kyseisiin jo tapahtuneisiin epäkohtiin, niin huomaamme, että tässä ei meidän rakkaat tiimiläiset eivät ole ymmärtäneet asian ydintä. Heidän tulisi tukea niitä, jotka oikeasti tarvitsevat ohjausta. Tätä kirjotutuista tehdessäni ajatuksiin nousi, että olenko minä parempi nyt kuin nuo toiset? Jumala tuntee kuitenkin ihmisen sydämen ja me kaikki olemme samalla viivalla, olematta kukaan toistaan parempi. Sivusta seurannut 1 Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/2007 1

9 Lapsi, joka saa osakseen ivanauruja, oppii pelkäämään. Lapsi, joka saa osakseen arvostelua, oppii tuomitsemaan. Lapsi, joka saa osakseen vihamielisyyttä, oppii hyökkäämään. Hei kaikki tytöt ja pojat! Tervetuloa jälleen mukaan Tsihko haabe- kokkikerhoomme. Ihana aurinkoinen kesäloma! Koulut ovat päättyneet ja ovet suljettu. Nyt voi heittää vapaalle, rentoutua ja pitää hauskaa kaverien kanssa. Kesällä ollaan ulkona ja siirretään myös ruoanvalmistus ulos. Grillaus on hauskaa ja hedelmät Lihavartaat Osta kaupasta valmis marinaadikastike. Marinoi tuotteet ensin ja anna lihojen olla jääkaapissa muutaman tunnin. Ota marinoituneet tuotteet hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Lihat noin ½ tuntia ennen grillaamista. Leikkaa lihat n. 3 x 3 cm:n kuutioiksi. Pujota lihapalat vartaisiin ja grillaa10-15 min. välillä käännellen. Vihannesvartaat Paloittele paprikat ja ananasrenkaat. Viipaloi kesäkurpitsat ja maissi. Pienet herkkusienet ja kirsikkatomaatit voit käyttää kokonaisina. Lohko sipulit. ja marjat kuuluvat kesään. Grillivartaat on helppo valmistaa ja hedelmäsalaatti tuo lisäiloa. Muistathan pestä aina ensin kätesi, kun aloitat kokkaamisen. Taitava kokki siivoaa jälkensä. Marinoi vihannekset halutessasi grillauskastikkeessa tai öljyisessä salaatinkastikkeessa. Kokoa vartaat. Grillaa min. koko ajan käännellen. Valele välillä grillauskastikkeella. Tarjoa vartaat uusien perunoiden ja kesäsalaatin kanssa. Hedelmäsalaatti 200 g viinirypäleitä 2 omenaa 3 banaania 1 appelsiini 1 appelsiinin mehu Vartaita voi valmistaa lihasta, broilerista, kalasta ja kasviksista. Eri raaka-aineita voi yhdistää, kunhan tietää tuotteiden kypsymisajan. Vartaisiin sopivat myös mainiosti säilykkeet, kuten maissit, herkkusienet ja ananakset. Makujen pitäisi sopia toisiinsa. Ihan samanvärisiä tuotteita ei kannata laittaa vierekkäin, vaan rytmittää vartaat hauskan värikkäiksi. Huuhdo hedelmät, kuori, leikkaa viipaleiksi ja pieniksi paloiksi. Sekoita hedelmät ja purista joukkoon appelsiinimehu. Tarjoa hedelmäsalaatti kermavaahdon tai vähän pehmenneen jäätelön kanssa. Herkullisia hetkiä kesäisten ruokien seurassa! Tapahtuipa kerran pyhäkoulun jälkeen: Äiti, missä mun sukat on? Enpä tiedä, mihin jätit ne? En muista, johdata mua! Äiti, äiti, kuoleeko Jumala koskaan? Ei kuole, Jumala on ikuinen. Hyvä, sittenhän meillä ei ole mitään hätää! Isosisko ja pikkuveli kinastelivat keskenään. Nuorempi ei keksinyt enää mitään keinoa saada irvailevaa siskoa hiljaiseksi. Silloin hän parkaisi kaikilla keuhkoillaan: Mää kyllä kerron susta Jeesukselle! 5-vuotias tyttö katseli äitinsä kanssa vanhaa mustavalkoelokuvaa. Hetken filmiä seurattuaan hän kysyi äidiltään: Miltä silloin tuntui elää, kun kaikki oli mustavalkoista? On tyhmää, että täytyy kuolla. Minusta ei ihmisiä tarvitsisi vaihtaa koko ajan. Minä olen sitä mieltä, että jos täällä kerran ollaan, niin ollaan sitten. Johannes, 8 vuotta Äiti oli 4-vuotiaan poikansa kanssa kahviossa, jonne tuli tuttu pappi. Pappi kysyi pojalta, tietääkö tämä, että hän on pappi, johon poika vastasi: Tottakai, ja me ollaan ihmisiä! Jeesus kuoli pitkänäperjantaina. Kun hän eli, hän aina hoputti opetuslapsia, mutta kun hän oli kuollut, ne kävivät pitkälleen. Siksi sitä sanotaan pitkäksiperjantaiksi. He itkivät, mutta kyllä heistä oli mukavaakin lekotella vähän aikaa. Kevin, 8 vuotta Sini oli ensimmäisellä luokalla. Hän oli oppinut jonkin verran lukemaan. Lainasimme kirjastosta sopivan kirjan. Sini luki aamun, illan ja taas seuraavan aamun, jolloin hän innoissaan huusi huoneestaan: Äiti, minä olen jo kolmannella rivillä! Nelivuotias Matias riiteli äitinsä kanssa. Hän suuttui oikein kovasti ja häneltä pääsi: - Sä oot tyhmä! Äiti kysyi, että kuinkas oikein tuli sanottua? Matias löysi ratkaisun: - Se oli vain äitikulta englanniksi. Presidentin pitää pukeutua hyvin ja pitää olla punainen tukka. Presidentin täytyy osata kätellä, että voi aina sanoa: Kiitos, että olette valtioni. Kaisa 8v. Joskus juhlan jälkeen tulee toinen juhlapäivä. Ei kukaan oikeastaan tiedä miksi se tulee, mutta ollaan vain iloisia ja lomalla eikä turhaan kysellä. Anna 9v. Lapsi, joka saa osakseen hellyyttä, oppii rakastamaan. Lapsi, joka saa osakseen rohkaisua, oppii luottamaan itseensä. Lapsi, joka saa osakseen kiitosta, oppii olemaan kiitollinen. Lapsi, joka saa tuntea totuuden, oppii ymmärtämään oikeutta. Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille, oppii olemaan huomaavainen. Lapsi, joka saa osakseen kärsivällisyyttä, oppii olemaan pitkämielinen. Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden ja kauneuden. 1 Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/2007 1

10 Vaikka Aunella ikää on lokakuussa 74 vuotta, vireä vanhus käy kaupassa, kylässä ja seurakunnassa säännöllisesti. - Rukouksella on suuri merkitys. Hän kuulee heikommankin rukoukset. Jumalaan turvaan huolien kera. Usko on ratkaisu. Ruukkaan päivittäin ja hetkittäinsä viedä Jumalan eteen lapset, lastenlapset, perhekunnan ja ystävät, Aune kuvaa rukouksen verkkoa, jota hän itse on kutomassa, rakkaidensa hyväksi. Aune saa voimansa Jumalalta Varissuolla, Turun suurimmassa lähiössä, aivan ostoskeskuksen ja Helluntaiseurakunnan läheisyydessä asuu Aune Lindberg (omaa sukua Friman). Vaikka ikää on lokakuussa 74 vuotta, vireä vanhus käy kaupassa, kylässä ja seurakunnassa säännöllisesti. Teksti: Ari Vehosmaa Kuvat: Ari Vehosmaa ja Aune Lindbergin kuva-albumi on nyt huonompi, Aune tunnustaa. Pari viimeistä yötä -Kunto on kolottanut aika lailla ja uni on jäänyt vähiin. Autoin toista vanhusta Turun Helluntaiseurakunnan rappusissa ottamaan kaiteesta kiinni, mutta kaaduinkin itse, Aune kertoo ja nauraa iloisesti. Tämä tapahtui kuusi vuotta sitten. Lonkka vaivaa ja menee päivä päivältä pahemmaksi. Silti Aune liikkuu paljon mutta auton, keppien tai kärryn kera. Kiitän Jumalaa, että pääsen kokouksiin. Kuulun Turun Helluntaiseurakuntaan. Torstaisin kävin täällä Varissuolla Itä-Saalemissa. Nyt kun se muuttui nimeltään Uusipesulaksi ja tuohon ihan lähelle, käyn myös siinä. Se on suurta Jumalan armoa. Nyt tai ei koskaan! Aune on kotoisin Vammalasta. Vuonna 1970 muutettiin Vartin kanssa Turkuun. Ostettiin pieni osake Palomäenkadulta, Aune muistelee Turun vuosien alkuvaiheita. - Missä ollaankin asuttu, meillä ei ole ollut riitaa kenenkään kanssa. Mä olen kyllä suhtaantunu. Turun vuosina alkoivat uskon asiat vetää puoleensa, ensin Varttia ja sitten Aunea. Heidän kodissaan vieraili usein romaneiden parissa arvostettu ja paljon viihtynyt Unto Kemlin ja samalla piti esillä evankeliumin sanaa. Vaikkei oltu uskossa, käytiin kokouksissa. Unto kävi meillä kotona ja Vartti alkoi ensin kiinnostua. Hän tuli ensin uskoon. Minua ärsytti. Sanoin välillä vähän kovinkin Vartille. Yhtenä päivänä kuuntelin salaa, kun hän rukoili yläkerrassa: Herra, en enää puhu Sinusta Aunelle, vaan Aunesta Sinulle., Aune muistelee ja nauraa sydämensä pohjasta. Mutta rukous puhutteli. Tulin sitten teltalla uskoon. Saarnaaja sanoi: Sinä kauppanainen, nyt tai ei koskaan! Se pysäytti. Siellä tein ratkaisuni. Vartti oli tullut uskoon 1980 ja Aunen vuoro koitti vuotta myöhemmin kesäkuussa Kasteelle mentiin Turun Helluntaiseurakunnassa kesällä Se oli niin ihana hetki, että menisin uudestaan kasteelle jos mahdollista, Aune tunnus- 18 Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/

11 Aune ja Varttivainaa. kuva vuodelta 1953 taa ja nauraa taas lämpimästi. Siitä eteenpäin seurakunta on ollut Aunelle tärkeä asia. Hänet voi usein nähdä helluntaiseurakunnassa Turussa ja Varissuolla. Jos ihminen on kerran elämänsä Jumalalle antanut, silloin tulee valita seurakunta ja käydä siellä. Pidän sen tärkeänä. Rukous kantaa ahdistuksessa Minulla on seitsemän lasta, joista kaksi on kuollut. Poika kuoli Tampereella ikävissä olosuhteissa. Hänet pahoinpideltiin hengiltä valtaväestön toimesta. Tällainen on ikävä asia, Aune huokaa ja lisää: - Mutta kiitän suurta Jumalaa, että olen päässyt asian yli. Minulla ei ole mitään näitä ihmisiä vastaan. Helppoa anteeksiantaminen ei Aunelle ollut. Onneksi Jumala ilmestyi ja armahti. Olin kokouksessa, jossa yksi mies sai Hengen sanoman: Jollet anna anteeksi, et saa anteeksi! Sana satutti minua ja menin esille. Sinne laskin kaunan ja katkeruuden ja sain vapauden. Minä olen huono uskovainen, mutta jos haluaa Jumalaa seurata, sille ei sovi viha ja katkeruus. Toinen iso raskas asia oli Vartin sairastuminen ja kuolema 14 vuotta sitten. Olen ajatellut monta kertaa, kuinka jaksoin kaiken. Mutta Jumala antoi voimaa kestää kaikki. Ymmärrän, että minua kannettiin rukouksessa. Paras lääke Aune ei käynyt nuorena kouluja, vaikka veljet kävivät. Häntä askarruttaa monia nuorten koulutilanne tänä päivänä. Liian monet laitetaan Samppalinnaan apukouluun. Ei ne sinne kuulu. Tykkään, että lasten tarttis käydä koulunsa, jos siihen terveydeltänsä muuten pystyvät. Aunea huolestuttaa muutenkin nykymaailman meno. Mutta onneksi lääkekin löytyy omasta takaa. Hän vaikuttaa asioihin parhaalla mahdollisella tavalla. Aikakausi on paha. Mistä ihmeestä väki oikein saa huumeitakin? Olen pyytänyt Jumalalta, että huumeiden tuojat jäisivät kiinni. Lieneekö Aunen ansiota, että saman päivän Turun Sanomat kirjoittaa suuren huumekätkön löytymisestä Turussa ja Pohjois-Suomessa. Rukouksella on suuri merkitys. Hän kuulee heikommankin rukoukset. Jumalaan turvaan huolien kera. Usko on ratkaisu. Ruukkaan päivittäin ja hetkittäinsä viedä Jumalan eteen lapset, lastenlapset, perhekunnan ja ystävät, Aune kuvaa rukouksen verkkoa, jota hän itse on kutomassa, rakkaidensa hyväksi. Täytyy sääntöjä noudattaa Mulla on auto ja kortti. Kuluu päivä paremmin ajelulla. Käyn paljon Saara Grönstrandin ja Vartti-vainaan suvun luona. Itte olen pitänyt auton kunnossa. Vaihdatan öljyt, ja kun ymmärrän jonkin olevan vialla, vien tuttuun korjaamoon. Nuoret saa sakkoja niin paljon, että kortit menee, Aune päivittelee. - Mä olen saanut vain kahdet sakot eläissäni. Täytyy sääntöjä noudattaa. Kun poliisit ovat vieressäni valoissa, ne vaan nauravat, kun kattelevat minua autossani. Minun luona ei paljon käydä, koska olen aina menossa, Aune toteaa hymyssä suin. Samassa kuuluu kolkutus ovelta. Taitaa olla Allan tulossa! Aune toteaa ja kiirehtii hiljaa keppinsä kanssa ovelle. Ei, ovella on Rainer ja Vivian, Aunen perhettä kolmannessa ja neljännessä polvessa. n R o m a n i p o l i t i i k a n k u u l u m i s i a Suomen Romanifoorumi perustettu Suomen romanijärjestöt kokoontuivat historialliseen tapaamiseen Helsingissä, jossa perustettiin Suomen romanijärjestöjen yhteinen kattojärjestö, Fintiko Romano Forum (Suomen Romani Foorumi). Perustamiskokouksen osallistui 14 paikallisen sekä kansallisen tason romanijärjestöä. Liiton tarkoituksena on edistää ja valvoa Suomen lain mukaisten perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Romanikulttuurin ja kielen asema on turvattu perustuslaissa, muttei käytännössä. Tämä tulee olemaan perustetun liiton agendalla keskeisessä asemassa. Erityisen huomion kohteena uuden liitona ohjelmassa tulee olemaan Suomen romanien sosiaalinen, taloudellinen, sivistyksellinen, poliittinen ja kulttuurillinen tilanne. Liitto edellyttää, että perustuslain 17.3 edellyttämät muun lainsäädännön päivitys aloitetaan välittömästi. Euroopan neuvoston jäsenmaista 24 maata on laatinut erityisen romanipoliittisen ohjelman. Fintiko Romano Forum painottaa, että Suomen uuden hallituksen on aika tehdä omansa. Hallitus valittu Fintiko Romano Forumille Fintiko Romano Forum (Suomen Romani Foorumi) valitsi luottamushenkilöt järjestön hallitukseen perjantaina Helsingissä sosiaali- ja terveysministeriön tiloissa Kirkkokadulla. Vaalikokoukseen osallistui kymmenen jäsenjärjestöä. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valittiin enemmistövaalilla. Hallituksen jäseniksi valikoituivat eniten ääniä saaneet ehdokkaat. Fintiko Romano Forumin hallitus 2007 Puheenjohtaja Miranda Vuolasranta, Espoo Varapuheenjohtaja Mertsi Lindgren, Vantaa Hallituksen jäsenet: Unelma Hagert, Helsinki Raila Halmetoja, Helsinki Allan Armas Lindberg, Sievi Leif Lindeman, Äänekoski Päivi Majaniemi, Helsinki Mikko Roth, Ähtäri Tino Varjola, Lahti VARAJÄSENET: Mertsi Bollström, Suolahti Ossi Blomerus, Savonlinna Henna Huttu, Oulu Fintiko Romano Forum perää romanien perusoikeuksien toteutumista Suomen ensimmäisen romanijärjestöjen liiton tarkoituksena on edistää ja valvoa perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Perustetun liiton agendalla tulevat olemaan niin romanikulttuurin ja kielen asema kuin romanien ihmisoikeudelliset, sosiaaliset, taloudelliset ja vähemmistöpoliittiset oikeudet. Fintiko Romano Forumin jäsenjärjestöt Jyväskylän romaninuoret ry Nevo Roma ry Oulun romaniasiain yhdyshenkilöt ry Pohjois-Suomen romanit ry Pääkaupunkiseudun romaninuorten tuki ry Romanikulttuurikeskus ry Suomen Romaniyhdistys ry Romanitaiteen keskus ry Suomenselän romanit ry Savonlinnan romanilähetys ry Äänekosken romanit ry Vantaan romaniyhdistys ry Imatran romaniyhdistys ry 20 Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/

12 Maruska ja Henry Lindgren Raamatusta ohjeet elämään Teksti: Jukka Laamanen Kuvat: Lindgrenien kotialbumi Maruska ja Henry Lindgrenille Raamattu on elämän ohjekirja. Se on lohduttaja ja auttaja, joskus myös ojentaja. Raamattu on Jumalan Sanaa ja valtava apu ihan arkielämänkin keskellä. Jumala puhuu meille Sanansa kautta. Esimerkkinä Lindgrenit mainitsevat nuorempien suhteen vanhempiin ihmisiin. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta kauan eläisit ja menestyisit maan päällä. Ainut käsky, jonka perään annetaan suora lupaus. Meidän täytyy arvostaa ja kunnioittaa vanhempiamme ja myös muita vanhempia ihmisiä, niin romaneja kuin valtaväestön vanhuksiakin. Maruska ja Henry myöntävät, että on tilanteita, jolloin tulee kiusaus tehdä vastoin Jumalan Sanaa. Varsinkin sellaisessa tilanteessa, jolloin pääsisi helpommalla, kun tekisi oman päänsä mukaan. Aina kuitenkin kannattaa tehdä Raamatun opetuksen mukaan. Sitä paitsi elämä ilman evankeliumia ja Raamatun sanomaa, tietoisuutta siitä, että Jeesus on kuollut puolestamme ja meillä on mahdollisuus valita Hänet - se ei olisi elämää, se on vain tyhjää ja mustaa, kuoleman odottamista. Maruska Lindgren työskentelee Oulun helluntaiseurakunnassa ja kehuu työympäristön olevan ihanteellinen. Suoritan siellä nuoriso-ja vapaaajan ohjaajan perustutkintoa oppisopimuksella, eli opiskelen ja olen samaan aikaan töissä. Kysymys, onko romanina oleminen tuonut hänen elämäänsä ongelmia, saa hänet mietteliääksi. Työpaikalla minulla ei ole ollut ongelmia, mutta arvioisin lähes jokaisen romanin kokeneen jonkinasteisia vaikeuksia ihan tämänkin ajan Suomessa romaniutensa vuoksi. Meidän yhteiskunnassamme on vielä nk. hiljaista syrjintää, ei ehkä niin näkyvää, mutta sitä on vielä jonkin verran olemassa. Vaikkakin romanien olot Suomessa ovat todella hyvät verrattuna monen muun maan tilanteeseen. En lähde nimeämään yksittäisiä tapauksia, mutta muutamia negatiivisia kokemuksia on tullut vastaan. Kuitenkin uskon, että kaikki yhdessä vaikuttavat niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Henry Lindgren on ammatiltaan romanikulttuuriohjaaja, ja töissä oululaisessa Ovet auki-projektissa, jossa hän tekee töitä romanien kouluttautumisen ja romanikulttuurin eteenpäinviemisen ja tuntemisen parissa. Ei ole niinkään tullut ongelmia vastaan romanitaustani takia - johtunee työpaikastani ja työnkuvastani, mutta olen ainut uskova työpaikallamme. Ei sekään tuota niin paljon ongelmia, mutta haastetta riittää välillä. Uskontielle jo nuorena Lindgrenit ovat säästyneet monelta murheelta sen takia, että ottivat Raamatun sanan ohjenuorakseen jo nuorena. Maruska Lindgren oli käymässä sukulaisten luona Keski-Suomessa (perhe asui silloin Urjalan lähistöllä), ja kuuli siellä Jeesuksesta ja taivasasioista ensimmäisen kerran niin, että se pisti ajattelemaan. Kuuntelin keskusteluja Raamatusta ja uskosta ja se kiehtoi minua. Onneksi sitten minultakin kysyttiin, tahdonko antaa elämäni Jeesukselle, en olisi itse kehdannut toivettani ääneen sanoa. Henry Lindgren oli 16-vuotias, kun hän lähti Jeesusta seuraamaan. Serkkuni jutteli minulle uskonasioista. Meillä oli oikein hyvä keskustelu, ja sen jälkeen annoin elämäni Jeesukselle. 22 Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/

13 Ps. 23:1-6 erra on minun paimeneni, ei minulta Hmitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. Oma vaikutuksensa oli varmasti myös sillä hengellisellä kylvöllä, joka Henryn sydämeen oli kylvetty jo aiemmin. Henry oli kuullut evankeliumin Pudasjärvellä, jossa hän veljensä kanssa kävi pyhäkoulussa. Usko ei ole säästänyt kriiseiltä (Marikan mielipaikka Raamatussa) Maruska muistuttaa, että jokainen ihminen joutuu kohtaamaan elämässään jonkinlaisia kriisejä, jotkut pienempiä ja jotkut suurempia. Ne kuuluvat ihmiselämään. Niinpä niitä on minullakin jo tähän mennessä ollut. Minulla on taipumus yrittää selvitä tilanteista omin voimin. Järkeilen ja pohdin asioita aina murehtimiseen asti. Jumalan käsien varaan heittäytyminen on ollut vaikeinta tähänastisessa taipaleessani Hänen kanssaan. Nuorempana muistan erityisen vaikeana sen, kun olin monesti yksin uskonasioiden kanssa. Minulla ei ollut paljonkaan ikäisiäni ympärillä, jotka olisivat jakaneet kanssani uskonasioita ym. Tunsin välillä olevani todella yksin, mutta onneksi Jumala antoi voimaa seurata Häntä, aina kun sitä Häneltä pyysin. Henry muistaa, että oltuaan jonkun aikaa uskossa, hän masentui syvästi. Oli vaikeaa löytää omaa paikkaa elämässä. Tiedän, miltä tuntuu, kun elämässä ei näytä olevan minkäänlaista toivoa. On kuin kiljuva jalopeura kiertäisi ympärillä. Kuitenkin löysin paikkani Jumalan maailmasta. Olen saanut Jumalan armosta käydä useasti murheen ja surun laaksossa, mutta niinä aikoina olen ollut kaikista lähimpänä Jeesusta, olen oppinut tuntemaan Häntä ja luottamaan Hänen apuunsa. Raamatunopetusta tarvitaan Ps.139: 1-12 Palaamme takaisin Raamattuun ja kumpikin myöntää, että raamatunopetusta erra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Is- minä tahi nousen, sinä sen tiedät; Htunpa sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi, niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus. (Henryn mielipaikka Raamatussa) tarvitaan, joskaan ei välttämättä erikseen romaneille. Mielestämme se ei ole tarpeellista, romaneiden kuuluisi käydä aivan samoissa kokouksissa ja Sanan opetuksessa kuin muidenkin seurakuntalaisten, eikä lokeroitua omaan ryhmäänsä. Siinä sivussa oppii tuntemaan seurakuntalaisia paremmin ja voi luoda heihin kontakteja, saada ystäviä ja olla sitä kautta yhdessä kantamassa vastuuta seurakunnasta. Monilla romaneilla on valitettavasti vaikeuksia käydä säännöllisesti seurakuntansa kokouksissa, tässä täytyisi tehdä parannusta. Minkälainen sitten on hyvä raamatunopettaja? Opettaa väärentämättömästi, puhtaasti ja kirkkaasti Jumalan Sanaa, Pyhän Hengen ohjaamana ja vaistoaa kuulijakuntansa todelliset tarpeet. Ei pelkää sanoa sellaistakaan Jumalan kehottamaa sanomaa, joka ei ehkä saa ihmisissä aikaan hurraa-huutoja. n TÄMÄ ASKARRUTTAA Tälle palstalle voit lähettää mieltäsi askarruttavia kysymyksiä, joihin yritämme löytää vastauksia. Voit lähettää kysymykset osoitteella: Elämä ja Valo lehti, Lauttakylänkatu 15, HUITTINEN tai sähköpostin välityksellä: info@elamajavalo.fi t. Elämä ja Valo lehden toimitus Kysymys: Kuka on uudesti syntynyt? Kuka pelastuu? Puhutaan, että uudesti syntynyt ei ole ihminen joka tunnustaa uskovansa Jeesukseen, mutta joka, ei elä raamatun mukaan, eikä ole muutenkaan kiinnostunut viettämään aikaa Jeesuksen kanssa, vaan että uudesti syntynyt todella on ottanut Jeesuksen sydämeensä. Mutta riittääkö pelastumiseen vain se, että sanoo, joo kyllä mä uskon, mutta silti elää miten sattuu? Vai vaatiko se enemmän? Vastaus: Jeesus sanoo (Jh 1:12-13): Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Jeesuksen vastaanottamiseen liittyy kääntyminen, parannuksen tekeminen. Kääntyminen taas on sitä, että tunnustamme Jumalalle syntimme, pyydämme niitä anteeksi Jeesuksen kautta ja uskomme Jumalan antavan ne Jeesuksen tähden anteeksi. Ilman kääntymistä on mahdoton tulla Jumalan lapseksi ja elää Hänen lapsenaan. Niinpä uudestisyntyneen ihmisen on vaellettava joka päivä parannuksessa, eli pyydettävä syntejään anteeksi ja uskottava ne anteeksi Jeesuksen nimessä. Vanhassa testamentissa asia ilmaistaan näin (Snl 28:13): Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Rikkomuksensa hylkäämistä on jo esimerkiksi se, että me Jumalan edessä päätämme ja pyydämme armoa olla enää tekemättä sitä syntiä, jota pyydämme anteeksi. Johannes kirjoittaa (1Jh 1:9): Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Kysymys: Haluaisin tietää millainen on hengellisesti paatunut ihminen? Voiko paatunut ihminen pelastua? Vastaus: Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät... (Hb 6:4-7) Tämä kohta näyttäisi torjuvan uskosta luopuneelta kaikki mahdollisuudet palata koskaan Jumalan luo. Kun Raamattu kuitenkin muualla antaa ymmärtää, että Jumalan lahjan tuhlannut saa tulla takaisin (esim. tuhlaajapojan paluu Lk 15:11-24) on luopuminen määriteltävä tarkemmin. Koska Uuden testamentin mukaan ainoa anteeksiantamaton synti on Pyhän Hengen pilkka, täytyy anteeksiantamaton luopuminen liittyä Jumalan ja Kristuksen tietoiseen hylkäämiseen niin, että Pyhä Henki jättää kokonaan ihmisen rauhaan. Paatunut ihminen ei tahdokaan enää palata Jumalan luo. Hänelle koko kysymys Jumalasta on yhdentekevä. Hänen omatuntonsa on Jumalan suhteen täysin paatunut. Hänellä ei ole synnintuntoa. Hänellä ei ole armontuntoa eikä hän sitä kaipaakaan. Paatuneelle on myös yhdentekevää mitä muut hänestä ajattelevat. Mikäli Pyhä Henki kuitenkin kutsuu ihmistä takaisin armoon, ei tämä ole tehnyt anteeksiantamatonta syntiä, vaan hänellä on aina mahdollisuus palata Jumalan luo. Monien kohdalla usko on kylmennyt, mutta sisimmässä on kuitenkin säilynyt kaipaus päästä joskus uudelleen Jumalan lähelle. Mikäli ihminen jää tällaiseen tilaan eikä tee parannusta, hänellä saattaa olla edessään kadotus. Mutta mikäli hän huutaa uudelleen Jumalan puoleen, hän saa varmasti armon. Vanhassa testamentissa esim. Jeremia kutsui Jumalasta luopunutta Israelin kansaa näin: Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni, ja minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin. Ja minä annan teille paimenet oman sydämeni mukaan, ja he kaitsevat teitä ymmärryksellä ja taidolla... Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne. -- Katso, me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme. (Jer. 3:14-15,22) n 2 Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/2007 2

14 TEksTi ja VAlokuVAT: jukka MäkinEn Voitto Friman suoritti diploma in Ministry -tutkinnon Toukokuun viidentenä päivänä vietettiin Keuruun helluntaiseurakunnan rukoushuoneella Iso Kirja -koulutuskeskuksen kevätlukukauden päätösjuhlaa. Paikalle oli kokoontunut melkoinen joukko Ison Kirjan opettajia, opiskelijoita ja heidän sukulaisiaan ja ystäviään. Osa opiskelijoista sai todistuksen tutkintonsa suorittamisesta. Heidän joukossaan oli piikkiöläinen Voitto Friman. Hän oli suorittanut Global Universityn Diploma in Ministry -tutkinnon. Paitsi todistuksen jakoa ja siihen kiinteästi kuuluvia juhlallisuuksia, ohjelmassa oli musiikkiesityksiä ja yhteislaulua. Tervetulosanat lausui Iso Kirja -koulutuskeskuksen johtaja Pasi Parkkila ja varsinaisen juhlapuheen piti Dr. David Petts. Se, että Voitto Friman valmistui, oli monien asioiden summa. Siihen vaadittiin häneltä sinnikkyyttä, eikä kotiväkikään päässyt ilmaiseksi. Kaikki se aika, minkä olen käyttänyt opiskeluun, on ollut heiltä pois. Kotiväen lisäksi olen kiitollinen niille ihmisille, jotka ovat tukeneet ja auttaneet minua opiskelussani. Tässä yhteydessä haluan antaa erityiskiitokset Ari Vehosmaalle. Eikä Voitto olisi varmaan lähtenyt koulunpenkille, ellei hän olisi aikoinaan loukannut selkäänsä. Samaan työpaikkaan ei sen jälkeen enää ollut palaamista. Oli mietittävä muita vaihtoehtoja. Kela päätti, että Voitto Friman oli koulutettava uudelleen. Samaan aikaan mitään näistä minun uusista kuvioistani tietämättä, Jouko Ruohomäki otti minuun yhteyttä ja kyseli, olisiko minulla haluja alkaa opiskella. Otin yhteyttä Kelaan ja pienten alkuhankaluuksien jälkeen he suostuivat maksamaan koulutuksen monimuoto-opiskeluna Isossa Kirjassa. Voitto Friman on uskovainen mies ja kiinteästi mukana hengellisessä romanityössä, niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla. Turun helluntaiseurakunnan vanhimmistossa hän on ollut mukana jo yli viisi vuotta. Viime aikoina en ole kyllä ehtinyt tekemään mitään muuta kuin opiskelemaan. Nyt on todella helpottunut olo. Kaksi vuotta tiivistä opiskelua on takana. n Voitto Frimanin hymy on leveää suoritetun urakan jälkeen. kädessä on päästötodistus kahden vuoden uurastuksesta. Voiton riemussa on mukana myös hänen opettajansa Taina karhu. Global University Global University on etäopetusta antava oppilaitos. Se on kehittänyt monipuolisia kursseja, jotka sopivat sananjulistukseen, uusien uskovien opettamiseen ja työntekijöiden koulutukseen. Yksittäisiä kursseja opiskelee noin opiskelijaa 180 maassa 152 kielellä. Global University Finland on Iso Kirja -opiston etäopiskeluyksikkö. Se tarjoaa etäopetusta yksittäisistä kursseista kansainvälisiin korkeakoulututkintoihin suomen ja englannin kielellä. B.A. -tutkinnon suorittaneita oli joulukuussa 2005 yhteensä 186 ja M.A. -tutkinnon suorittaneita 30. Voit suorittaa Iso Kirja opistossa mm. seuraavia tutkintoja: Diploma in Ministry (64 ov), Bachelor of Arts (128 ov) ja syventäviä opintoja käsittävä Master of Arts (36 ov). Diploma in Ministry (64 ov) on käytännöllinen seurakuntatyön tutkinto, joka on erityisesti tarkoitettu niille, jotka tarvitsevat raamatullisia perustietoja seurakuntatyössään. Tämä ohjelma on sopiva niille, jotka eivät suunnittele myöhempiä teologisia opintoja. Tarkempia tietoja opiskelusta: Iso Kirja PL 13, Heikkiläntie KEURUU Puhelin: (014) Faksi: (014) Sähköposti: info@isokirja.fi Kotisivut: 2 Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/2007 2

15 TEksTi ja kuva: EEro ketola Albanian romanit hyväksyttiin kielelliseksi vähemmistöksi Maastoauto väistää tiellä olevia halkeamia, kuoppia, repeytyneitä jätesäkkejä ja kulkukoiria. Ruuhkaiselta kadulta tie kääntyy kapealle, pölyiselle kujalle. Vain muutama minuutti ja eteen avautuu Tiranan Rruga Uran romaniyhdyskunnan keskusta. On vaikea kuvitella, että kortteli sijaitsee eurooppalaisen miljoonakaupungin keskustan tuntumassa. Tiranan väkiluku kasvaa täysin säätelemättömästi. Uusia lähiöitä rakennetaan kiivaaseen tahtiin. Albanian pääkaupungin asukasluku on mahdollisesti jo ylittänyt miljoonan rajan. Suurin osa uusista kaupunkilaisista saapuu pohjoisesta. Siellä kesä on lyhyt, viljelymaata on niukasti ja lampaan lihan hinta jatkaa laskuaan. Rakennuslupia ei kaikille uusille asukkaille myönnetä. Siksi laiton rakentaminen on yleistä. Autojen ruuhkauttaman Tiranan Rruga Uran romaniyhteisö sijaitsee nyt keskeisellä paikalla. Keskellä monenkirjavaa yhteisöä uteliaat ja kiinnostuneet ihmiset juoksevat kohti pysähtynyttä autoa. He keskustelevat asiallisesti eivätkä kerjää vieraalta mitään. Albaniassa romanit hyväksyttiin huhtikuussa kielelliseksi vähemmistöksi. Tunnustus ei kiinnosta lainkaan yhteisön asukkaita. Päivän puheenaiheena on pelko siitä, että alueen lapsia yritetään varastaa ja myydään Kreikkaan. Kertomukset yhteisössä tapahtuneista asioista ovat niin kauheita, että joskus tuntuu kuin olisi keskellä katastrofialueella. Albaniassa arvioidaan olevan romania. Tämä merkitsee 2,9 3,2 prosenttia koko väestöstä. Väkimatka valtaväestöön on pitkä Albanian romanit ovat saaneet usein kansainvälistä huomiota. Heidän jokapäiväinen elämänsä ei ole kuitenkaan kohentunut. Syrjintä jatkuu edelleen. Romaneilla ei ole niin hyviä mahdollisuuksia saada työtä tai opiskelupaikkaa kuin valtaväestöllä. Välimatka aktiivisesti yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumiseen on pitkä. Heidän sosiaalinen, taloudellinen ja poliittinen kehityksensä on niin hidasta, että he jäävät työttömyyteen ja köyhyyteen. Albanian romaneja kohdellaan usein sen mukaisesti. Romanien luku- ja kirjoitustaito on paljon alhaisempi kuin samalla alueella asuvien albaanien. Albanian romaneista ja Albaniassa asuvista, Balkanin egyptiläisistä viisitoista prosenttia ovat lukutaidottomia. He ovat olleet koulussa keskimäärin 5,5 vuotta. Miehet ovat olleet koulussa keskimäärin yhdeksän vuotta. Albanian Daily News- lehden mukaan romani- romanit ovat Albaniassa toisen luokan kansalaisia. nuorten tilanne on muuttuvassa yhteiskunnassa heikko. Vajoaminen vieläkin alemmas on mahdollista. Teräksen maailmanmarkkinahinnan kohoaminen on innostanut Albanian romanimiehiä etsimään myytäväksi kelpaavaa teräsromua. en alhainen koulutus, varhain solmittu avioliitto ja taloudellinen asema lisäävät syrjintää ja rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan saada vakituisen työpaikan. Romaniyhteisöt elävät melko itsenäistä elämää. Kyläyhteisöissä, jossa asuu useita eri etnisiä ryhmiä, on romaneja tullut runsaasti uskoon. Useimmissa Albanian kaupunkiseurakunnissa on myös romanijäseniä. n i Will BE here Pepe Tolonen Kaikille, jotka kaipaavat toivon näköaloja. Lauluja monelta tunnetulta tekijältä: Steve Hallyday, Paul Simon, Chris de Burgh... Hinta 20 Kysy musiikkikauppiaaltasi tai musiikki- UUTUUKSIA! Juhani Erikssonin parhaat Hieno valikoima Juhani Erikssonin tulkintoja vuosien varrelta. Hinta Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/

16 - jo pienenä tyttönä seisoin tuolilla ja lauloin mummujen pyynnöstä vaikkapa: sä olet jeesus kallein aarteeni. Jeesus on ykkönen niminen äänite näki päivänvalon toukokuussa kuluvana vuonna. Äänitteen takana ovat Allan Mäntyniemi ja hänen serkkunsa Merja Poukkula. Oman hienon ja nuorekkaan säväyksensä äänitteelle antaa Joshuan, Merjan ja Maunon pojan, mukanaolo. Julkistamistilaisuudet pidettiin 19. toukokuuta Kauhajoella ja 10. kesäkuuta Uudessakaupungissa. Äänitteen nimelle kimmokkeen antoi Mauno Poukkula, jolla oli tapana kirjoittaa tietokoneen ruudulle Jeesus on ykkönen. kauhajokilainen Allan l. Mäntyniemi on tuttu nimi monien laulujen ja äänitteiden takaa. Jeesus on YKKÖNEN Levyn tekoprosessi alkoi syksyllä 2006, ja sen aikana tekijät saivat kokea, miten eri asiat vain loksahtelivat paikalleen. Rahoitusta myöten kaikki järjestyi kuin ihmeen kautta. Vaikka varsinainen äänitteen tekeminen alkoi viime syksynä, niin oikeastaan kaikki juontaa jo kauempaa. Ilman Jumalan johdatusta ja Paltalkia tässä ei oltaisi. Merja ja Allan ovat siis serkuksia, mutta musiikkia he eivät ole ennen tehneet yhdessä. Tavallaan Paltalk johti heidät yhteistyöhön. Merja aloitti työn Paltalkissa jo elokuussa 2004 ja monien vaiheiden jälkeen syntyi Rukous- ja musiikkisolu, jossa ovat Allan L. Mäntyniemi Kauhajoelta ja Merja ja Mauno Poukkula Uudestakaupungista. Merja kertoo, että työmuodon takana on halu viedä evankeliumia eteenpäin. Paltalk-työ osa seurakunnan työtä Tämä ei ole meidän yksityisyritys, vaan työn taustalla ovat Uudenkaupungin, Kauhajoen, Loimaan ja Sotkamon helluntaiseurakunnat. Mukana työssä ovat myös Marja Tolonen ja Tuula Korhonen. On tärkeätä, että meillä on seurakuntien rukoustuki takanamme ja haluammekin ohjata ihmisiä paikallisseurakuntien yhteyteen. Kolmikko haluaa korostaa paikallisseurakunnan merkitystä ja siitä syystä Rukous- ja musiikkisolu toimii arkisin äänite ei ole niinkään tunteisiin vetoava, vaan tietoisesti enemmänkin kristusta ja perusevankeliumia korottava, painottaa Mauno Poukkula. klo Viikonloppu on varattu uskovien yhteydelle, seurakuntien tilaisuuksissa käymiselle. Paltalkissa Mauno soitti Merjan lauluja ja Allan saattoi laulaa livenäkin. Kuulijoiden vastaanotto oli niin hyvä, että syntyi ajatus äänitteen teosta. Koimme, että tämä olisi yksi tapa tavoittaa lokeroituneita ihmisiä, niin romaneja kuin valtaväestön edustajiakin. Mauno jatkaa Merjan puhetta ja painottaa, että äänite ei ole niinkään tunteisiin vetoava, vaan tietoisesti enemmänkin Kristusta ja perusevankeliumia korottava. Työ tehdään Jumalan kunniaksi Merja kertoo, että kokonaisuutena cd: n teko oli kiva ja mukava kokemus, sen aikana sai nauraa ja itkeä. Kyllä se välillä työläältäkin tuntui, mutta tietoisuus siitä, että omalla pienellä osallaan sai olla tekemässä työtä Jumalan kunniaksi, antoi voimia. Äänitteen julkaisemisen myötä on tullut myös esiintymistilaisuuksia ja näin mahdollisuuksia viedä evankeliumia eri puolella Suomea. Allan Mäntyniemi on tottunut olemaan yleisön edessä, eikä se Merjallekaan ole vierasta. Jo pienenä tyttönä seisoin tuolilla ja lauloin mummujen pyynnöstä vaikkapa: Sä olet Jeesus kallein aarteeni. Nimikappaleen tekemistä Allan Mäntyniemi muistelee seuraavaan tapaan. Jotenkin se vain lähti soimaan ja oli itse asiassa helppo tehdä. Laulun kertosäkeistö kuvastaa äänitteen tekijöiden ajatuksia hyvin voimakkaasti. Hän on, - tie, totuus, elämä. Hän on, - silta kestävä. Hän onnen täyttymys on. Hän on, - Poika Jumalan, Kristus kaikkivaltias. Rauhan ruhtinas, Jeesus on ykkönen. Jeesus on ykkönen n 30 Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/

17 Tullaan tutuiksi Olen tehnyt hengellisen ratkaisun n.8 v. sitten järjen ratkaisuna. Olin elämässäni suurten kysymysten edessä. Tämä sai minut miettimään, entä jos rukoilen ja kysyn Herran mieltä asioissani. Sanoin Herralle, tässä olen, tulen uskoon. En kertonut kenellekään ratkaisustani. Kuukauden jälkeen huomasin pysyväni uskossa, niin kerroin sitten muillekin että olen uskossa. Siitä se lähti, rukoilin, luin raamattua, kuuntelin hengellistä musiikkia ja luin hengellistä kirjallisuutta päivittäin. Parin kuukauden kuluttua yllätyin, Herra ilmoitti itsensä. Minulle se oli yllätys, että Jumala on todellinen ja elävä Jumala. Pyhä Henki oli niin elävää ja todellista elämässäni, että olin hukkua siihen rakkauteen, jota tunsin Herran osoittavan minulle. Itkin ensimmäiset 6 kk. Hengellinen musiikki mursi minua ja samalla eheytti. Edelleen jatkoin samaa rataa, luin raamattua ja rukoilin, mutta nyt tein sitä rakkaudesta Herraan. Eräs serkkuni sanoi Ota vähän rauhallisemmin voit seota. Ajattelin, että jos sekoaminen on tällaista, niin tämä on ehdottomasti parasta mitä elämässäni on tapahtunut. Eikä haittaisi vaikka olisimme kaikki höyrähtäneitä Jumalasta. Olin ollut aiemmin nuorena uskossa, mutta olin nimikristitty, en ollut sisällä uskossa. Tänään voin sanoa, että: maistanut, kokenut olen, tiedän totta Herra on. Tänä päivänä koen, että saan olla heikko ja armahdettu syntinen. Uskon ensi palo on haihtunut hapuileviin askeliin ja yrityksiin luottaa Herraan kaikissa tilanteissa. Tiedän sen, että jos ei Herra olisi varjellut minua uskossa näinä vuosina, niin olisin siellä missä kaikki muutkin kaaleen naiset ovat tänä päivänä. Karaokebaareissa ja ravintoloissa täyttämässä tyhjää oloaan. Seurakunta on ollut minulle erittäin tärkeä paikka heti alusta pitäen. Kun menin ensimmäistä kertaa seurakuntaan, vihollinen hyökkäsi ja sanoi Ethän sinä kehtaa mennä sinne, koska et ole ollut moneen vuoteen siellä, johan ne nauraa sinulle ja olet sitä paitsi niin syntinen että et voi mennä sinne. Huokasin, mitä nyt, mitä teen? Herra sanoi: Sinä voit mennä sinne semmoisena kuin olet, seurakunta on juuri syntisiä varten. Ensimmäisen kokouksen jälkeen ihmettelin, kun kukaan ei tullut juttusille. Enkä olisi varmaan rohjennut mennä sinne toista kertaa, ellei Jumala ollut niin todellista elämässäni. Halusin tehdä jotain Herralle. Liityin siivousryhmään jossa olen tänäkin päivänä. Musiikkiryhmässä olen ollut 6 vuotta, kosketinsoittimissa ja laulamassa. Monet kerrat olen ollut luovuttamassa lauluryhmässä, koska koin olevani niin syntinen, vajavainen ja huono palvelemaan elävää Jumalaa. Herra rohkaisi monesti: Eikö Minun armossani ole sinulle yllin kyllin. Näin olen saanut olla paikallani Jumalan Armosta. Monenlaisia taisteluja ja koettelemuksia uskossa olo aikanani on ollut. Herra on oikeasti pitänyt huolta ja varjellut tiellään. Herran huolenpito on ollut jokapäiväistä ja olen saanut elää armon todellisuutta. Monta kertaa on ollut niin mustat pilvet elämässäni, että on tuntunut että missä Herra olet, oletko sinäkin jättänyt minut? Näin ei ole ollut, sillä Hän on antanut enkeleilleen käskyn varjella minua kaikilla teilläni. Hän on ympäröinyt minut hyvyydellään, vaikka ei ole aina tuntunut siltä. Viime aikoina olen kokenut että Herra on halunnut rohkaista ja antaa jotakin uutta. Herralta saa puhdasta ja raikasta vettä, joka virvoittaa meitä. Noustaan väljähtyneistä vesistä pois, ja tulkoon elämäämme elävien vesien virrat. Luota Herraan vaikka tunteesi olisi missä ja mitä. Luota itseesi Herran palvelijana, Hän on voimasi ja voima, Hän on kanssasi. Ole rohkea, älä arkana pälyile. Älä menneitä muistele, äläkä anna menneisyyden sitoa, hidastaa sinua väärällä lailla. Lähde uskossa eteenpäin, ota uskon askeleita, Herra on kanssasi. Herra haluaisi ettemme enää olisi maitoa tarvitsevia, vaan niin kuin raamatussakin Hän sanoo: Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita. Herra haluaisi että olisimme kasvaneet hengellisesti aikuisiksi. Hengellinen kasvu ei todellakaan tule kuin Jumalan kautta. Jumalassa meillä on kaikki mitä me tarvitsemme elämiseen ja Jumalisuuteen. Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua. Herra olkoon kaikkien kanssa. Tuula Tiina Åkerlund, Mikkeli 32 Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/

18 Romanikulttuurin ohjaajan ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto Nyt on mahdollisuus täydentää omaa musiikkikirjastoa näillä mielenkiintoisilla uutuuksilla. Masteroimme uudelleen vanhat suosikkikasetit CD-levyiksi. Hallituksen jäsenten ja toimihenkilöiden kotipaikat tarjoaa ammattinimikkeen Sinulle, joka jo toimit järjestöissä, seurakunnissa tai muussa työssä. Tutkinto antaa syvennettyä osaamista romanikulttuuriin liittyvissä erityiskysymyksissä sekä kykyä luoda verkostoja eri viranomais- ja yhteistyötahojen kanssa. Tutkinto koostuu lähi- ja etäopiskelusta sekä työssäoppimisesta henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman mukaisesti. Koulutuksen voi suorittaa sekä monimuoto- että oppisopimuskoulutuksena. Soita ja kysy lisää! Koulutus alkaa ryhmän täyttyessä syksyllä Hakulomakkeet ja esitteet: Opintotoimisto (09) , Lisätietoja: järjestelyt, Kathy Metsälä puh oppisopimusasiat, Sirpa Pietarinen puh. (09) tai opinto-ohjaus, Riikka Lyytikäinen puh. (09) Seurakuntaopisto Järvenpää puh. (09) ELÄMÄ JA VALO -JULKAISUJA TUKEE 3 Elämä ja Valo 3/2007 Elämä ja Valo 3/2007 3

19