Moikka! Vuoden 2019 Kotimaan kilpailu- ja tapahtumakalenteri: SRL Matkaratsastuskomitea tiedottaa 3/2019

Transkriptio

1 SRL Matkaratsastuskomitea tiedottaa 3/2019 Moikka! Kesäiset säät ovat houkutelleet paljon ratsukoita kilpailuihin, ja sekä Kellokoskella että Urjalassa nähtiin hieno määrä osallistujia! Alempaa löytyy tunnelmia molemmista kilpailuista. Seuraavana kilpaillaan ensi viikonloppuna Liedossa 1-2 tasoilla. Kirsi Vuoden 2019 Kotimaan kilpailu- ja tapahtumakalenteri: 8.6 Lieto / Sumara, tasot Matkaratsastusleiri Urjalassa 24.8 Kouvola / Sumara, tasot 1-3, Aluemestaruudet ja SM

2 Sääntömuutos koskien palautumisaikoja Matkaratsastuskomitea esitti 2019 sääntöihin muutosta hevosten palautumisaikoihin FEI:ltä tulleen ehdotuksen perusteella. Nyt FEI:n sääntöjen varmistuttua on tullut ilmi, että palautumisaikoja ei ole muutettu esityksen mukaan. Komiteassa eikä sääntövaliokunnassa tätä ehdotuksen hylkäämistä ei kuitenkaan huomattu. Kilpailujen lepoajat poikkesivat näin ollen kansallisissa ja FEI säännöissä merkittävästi. On tärkeää, että kansalliset ja FEI:n palautumissäännöt olisivat yhtenäiset jotta sekaannuksilta vältytään hevosten kisatessa sekä kotimaassa että muualla. Matkaratsastuskomitea esitti, että kotimaan sääntöjä muutettaisiin mahdollisimman nopeasti noudattamaan samoja palautumisaikoja FEI:n kanssa. Tällä vältettäisiin sekaannukset sekä mahdollistettaisiin kotimaisille kilpailijoille yhdenvertaiset mahdollisuudet muiden maiden kilpailijoiden kanssa kilpailla/kvaalautua sekä kotimaassa että ulkomailla kansallisissa että kv- luokissa. Hallitus on vahvistanut esittämämme uudet palautumisajat, jotka ovat: 12-39km 5pv (12) 40-59km 12pv (19) 60-79km 12pv (19) km 19pv (26) km 26pv (33) km 33pv (40) Huomioitavaa on, että uusi sääntö on vahvistettu vasta 23.5 olleessa kokouksessa. Näin ollen uudet palautumisajat koskevat vasta tämän jälkeen kilpailtavia kilpailuja, ja niistä palautumista. Kilpailujen palautelomake Auta kilpailunjärjestäjiä kehittymään täyttämällä kilpailujen palautelomake SRL:n sivuilla. C5yYYyYPz_D8WWWymkIyUcqi30WZgZGnSYiXRQGofThof6WZbPPmymTEesM

3 NBCH 2019 Matkaratsastuksen Pohjoismaiden ja Baltian mestaruuskilpailut pidetään tänä vuonna Viron Korvemaalla Suomesta lähtee matkaan 2 junioria ja 5-6 senioria, joista muodostetaan sitten 4 ratsukon joukkue ja loput kisaavat yksilötasolla. Juniorijoukkuetta ei vielä tänä vuonna saada kasaan mutta tuleva vuosi vaikuttaa lupaavalta. Ratsukoiden, normaalien huoltojoukkojen ja joukkueenjohdon lisäksi matkaan lähtee myös joukko vapaaehtoisia apulaisia huoltoon. Heille suurkiitos jo etukäteen. Samoin myös kaikille kärsiville omaisille, joita ilman tämä olisi todella vaikeaa. Viimeisen 4 vuoden aikana Suomi on voittanut kerran hopeaa ja 2 kertaa pronssia. Vuonna 2016 Tanskan kisoihin Suomi ei osallistunut. Matkaan lähtevät ratsukot ovat valmentautuneet hyvin ja mikäli mitään yllättävää ei tapahdu ennen kisoja, mahdollisuudet joukkuepronssiin tai kirkkaampaankin ovat varsin hyvät. Vahvistuksia ulkomailla asuvilta ratsastajilta ei tänäkään vuonna saada, mutta toisaalta, eipä ole Suomen lätkäjoukkueellakaan NHL vahvistuksia ja hyvin menee. Joukkueenjohdon puolesta Kaitsu Kuvassa viime vuoden NBCH kilpailuissa Suomelle pronssia ratsastanut joukkue.

4 Matkaratastuskilpailut Kellokoskella Ratsastusseura Horsy Team järjesti keväisessä säässä toukokuun alussa matkaratsastuskilpailut Tuusulassa. Aluevaltaus oli seurallemme aivan uusi, aiemmin olemme järjestäneet kilpailuja koulu- ja esteratsastuksessa sekä satunnaiset WE ja keppari - kilpailut. Matkaratsastuskilpailujen suunnittelu alkoi alkuvuodesta matkaratsastaja Jaana Päivärannan kanssa.pikkuhiljaa alkoi hahmottumaan mitä kaikkea tulee kilpailun järjestämisessä huomioida. Tärkeänä ja välttämättömänä tukena oli SuMaRa:lta Mira Syrjänpää. Messeger-keskustelut muodostuivat välillä melko pitkiksi: "Mistä kartat? Minkä kokoiset? Mistä saadaan yksityisteiden omistajat? Mitä järjestelmiä käytetään? Monta toimihenkilöä? Mitä sanoo säännöt? Rajataanko luokkia? Kaikkiin kysymyksiin saatiin vastaukset. SuMaRa:lta saatiin myös lainaksi välttämättömiä tarvikkeita, mitä Horsy Team:llä ei ollut käytettävissä. Jaanan kontaktien kautta järjestyi mutkitta tuomareiksi Liisa Siitonen ja Mira Syrjänpää sekä stewardiksi Kaija Romppainen. Eläinlääkärin rekrytointi oli toimihenkilöistä haasteellisin, mutta hänkin löytyi lopulta omalta kylältä. Riikka Rusanen onkin nyt jo varattu meidän ensivuoden kisoihin. Jaana toimi kisassamme kilpailunjohtajana ja suunnitteli mukavat reitit hyödyntäen Kellokosken, Arolan, Ohkolan ja Kaukasten teitä. Kaikilta yksityisteiden omistajilta saatiin luvat ja suhtautuminen kilpailuun oli erittäin positiivista. Kisakeskuksena toimineessa Ratsutalli Vivelyssä järjestettiin myös kilpailuja edeltävällä viikolla luento matkaratsastuksesta, jonka tarkoituksena oli tuoda lajia esille ja madaltaa osallistumiskynnystä kisaamiseen. Jaana piti tämän antoisan luennon, johon osallistui noin 20 lajista kiinnostunutta kuulijaa. Vivelyssä on erittäin hyvät puitteet erilaisten tapahtumien järjestämiseen ja yhteistyö Vivelyn väen kanssa on sujuvaa. Talli alue on väljä ja kaikille toiminnoille on selkeät paikat. Kilpailussa järjestettiin kolme luokkaa. Harjoitusluokka 16 km, sekä kaksi 1-tason luokkaa, 21 km ja 30 km. Kilpailuihimme osallistui yhteensä 28 ratsukkoa. Nuorimmat ratsastajat olivat poni-ikäisiä lapsia ja vanhimmat eläkeikäisiä harrastajia. Ratsuissa oli edustettuna koko kirjo pikkuponista suuriin hevosiin. Luokat ratsastettiin ihanneaikaluokkina ja ratsukot palkittiin kunniakirjoin ja ruusukkein. Lisäksi palkitsimme erityispalkinnoin joka luokasta värikkäimmän ratsukon, luokan tsempparin sekä eläinlääkärin ihannehevosen. Sponsoreina kilpailussa meillä oli Nutrolin, Hööks ja Chia de Gracia.

5 Matkaratsastuskilpailujen järjestäminen oli mielenkiintoista ja antoisaa. On avartavaa nähdä, kuinka paljon meillä on erilaisia mahdollisuuksia harrastaa hevosen kanssa. Ensikertalaisena jäi tunne, että lajin luonne on rento ja Suomen ratsastajainliiton vuoden 2019 teema Yhdessä toteutuu matkaratsastuksen parissa paremmin, kuin monessa muussa lajissa. Seuramme sai kovasti kehuja hyvin onnistuneista järjestelyistä, toimivasta kisakeskuksesta ja iloisista toimihenkilöistä. Erityisesti Jaanan suunnittelemat ratsastusreitit olivat mieleisiä. Yhdessä tämäkin kilpailu tehtiin! Eli lämmin kiitos SuMaRa, Ratsutalli Vively, vapaaehtoiset toimihenkilöt ja talkoolaiset, kisaajat ja huoltajat. Kiitos tuesta myös sponsoreille ja ESRA:lle. Erityiskiitos seuraamme edustavalla matkaratsastajalle Jaana Päivärannalle panoksesta kilpailujärjestelyihin ja siitä, että houkuttelit meidät tämä meille uuden lajin pariin. Voimme melkein luvata, että Horsy Team nähdään järjestäjänä vuoden 2020 kilpailukalenterissa. Ratsastusseura Horsy Team ry Emilia Päivinen

6 Ummikot Urjalassa Olin ostanut muulini reilut kolme vuotta sitten todeten heti alkajaisiksi, ettei tästä taida ratsua koskaan tulla. Jossain kohtaa huomasin kuitenkin istuvani sen selässä ja kun Muuli oli kotikonstein viety niin pitkälle, kuin mahdollista, lähetin sen koulutukseen. Koulutusjakson tavoite oli kirkas, minun pitäisi pystyä laukkaamaan sillä maastossa pitkin ohjin. Puolen vuoden kuluttua hain muulini takaisin ja aloin jo silloin varovaisesti googlailla hakusanalla "matkaratsastus". Matkaratsastus lajina kiehtoi minua jo ajalla ennen Muulia, kun ratsastin pitkiä reippaita maastoja vuokrahevosellani. Sen kanssa ei kuitenkaan jostain syystä tullut koskaan kisoihin lähdettyä, vaikka omistajakin tsemppasi kovasti. Tänä vuonna alkoi tuntua siltä, että Muulin kanssa uskaltaisi osallistua kilpailuihin ja lisäsin jo hyvissä ajoin Urjalan kilpailut kalenteriini. Ne olivat vuoden ensimmäiset, joihin pääsisin omien aikataulujeni puitteissa. Kävin Tuusulassa kuuntelemassa Jaana Päivärannan napakan infon matkaratsastuskilpailuista ja seurasin tarkkana demoa eläinlääkärintarkastuksesta. Kun tähän asti olin ollut huolissani Muulin kisavauhdista, vaihtui suurin huoleni eläinlääkärintarkastukseen. Muulilla kun ei ole juuri toleranssia sitä lähestyviin ihmisiin, jos nämä lähestyvät sitä kovin itsevarman oloisesti. Muuli sietää kyllä minun lähestymiseni, mutta mistä saisin muutaman viikon aikana bussilastillisen vieraita tallin pihalle? En mistään. Tiesin kyllä kokemuksesta, että Muuli on vieraissa paikoissa näennäisesti paljon rauhallisempi, eikä niin pelkää vieraita ihmisiä ja asioita. Harjoittelimme eläinlääkärintarkastusta kotona sillä tuloksella, että Muuli lähti kahdesti käsistä tallinomistajan miehen lähestyessä. Lopulta tarkastus suoritettiin tallin käytävällä kahtapuolta kiinni sidottuna ja silloinkin Muulin sieraimet muistuttivat Arabian lautasia. Toisella harjoituskerralla mukana oli leipäpaloja motivoimassa Muulia, mutta silti ensimmäisessä tarkastuksessa kesti viisi minuuttia, kun Muuli ei päästänyt "vierasta" viereensä aluksi ollenkaan! Onneksi muutaman harjoituksen jälkeen koko session kesto oli enää kaksi minuuttia. Lähdin siis aamuvarhaisella ajamaan Urjalaa kohti erittäin jännittyneenä. En edes ajatellut koko kisasuoritusta, vaan pelkästään

7 eläinlääkärintarkastusta. Kisapaikalle saavuttuamme säädimme huoltajani Tiinan kanssa vielä luvattoman paljon ajaen autolla traileri perässä kisakeskukseen jonka jälkeen vasta veimme trailerin traikkuparkkiin 500 metrin päähän ja otin Muulin ulos huoltajan lähtiessä autoni kanssa kohti kisakeskusta. Puin päälleni liivin nro 36 ja lähdettiin Muulin kanssa perään. Tässä kohtaa helpotus tuli, Muulihan oli todella asiallinen ja lompsi kisakeskusta kohti pää alhaalla minua hienosti kuunnellen. Tein kuitenkin matkalla pysähdyksiä ja peruutuksia ottaen Muulin kuulolle. Olimme säädön takia myöhässä meidän reittiselostuksestamme, mutta näin, että reissukaverini Marita oli kuuntelemassa sitä, joten annoin hänelle navigointivastuun ja tulin suoraan eläinlääkärintarkastukseen. Tietäisipä sitten, jos tästä saman tien joutuu lähtemään takaisin kotiin. Mutta mitä vielä! Päivän jännittävin osuus oli pian ohi ja Muuli sai lähtöluvan! Sykkeet olivat muistaakseni 52 tai 53, eikä eläinlääkäriä tarvinnut väistää kuin muutaman askeleen verran! Hän sai ainakin minulta täydet pisteet, niin kauniisti jutellen hän lähestyi Muulia, ettei Muulin tarvinnut jännittää. Häntä oli tosin saatettu varoittaa etukäteen pitkäkorvaisesta. Siirryin huoltoalueelle odottelemaan, että reittiselostus loppuu, ja tapasimme Maritan Rimpihevosen ensimmäsitä kertaa. Leidit eivät turhia hötkyilleet eikä mikään muukaan hevonen näyttänyt ihmettelevän Muulia mitenkään erityisesti. Ainakaan itse en nähnyt minkään hevosen puuskuttelevan sieraimet suurina juuri Muulille, mutta emme toki menneet mitenkään "iholle" vaan pysyttelin hyvän välimatkan päässä muista hevosista. Pian kello alkoi lähestyä starttiamme, joten varustin Muulin ja kävelimme Maritan kanssa hetken huoltoaluetta ympäri. Taktiikkamme oli mennä vasta toisessa aallossa kaksistaan, koska meidän molempien hevoset olivat ensikertalaisia ja eivät välttämättä toimi hyvin isossa porukassa. Seuraamme liittyi lähtöviivalla vielä kolmaskin suomenhevosratsukko. Lähtömerkin kuullessamme odotimme pari minuuttia ja lähdimme liikkeelle reippaassa käynnissä ja oikeastaan hieman yli puolet matkasta taitoimme turhan rauhallisessa tahdissa. Emme ravailleet kuin pieniä pätkiä ja ylämäkiä, joissa oli erittäin hyvää pehmeää pohjaa tarjolla. Ihailimme maisemia ja bongailimme ahkerasti reittiopasteita, jotka oli muuten erittäin hyvin ja selkeästi laitettu! Paperista karttaa emme kaivaneet esille kertaakaan ja Marita oli onneksi ollut skarppina reittiselostuksessa ja osasi kertoa, mitä seuraavaksi tulee. Kymmenen kilometrin kohdalla totesin Sports Trackerista, että keskinopeutemme on ollut liian matala. Vaikka suurin voitto oli saada ylipäätään lähtölupa, ei hyväksytty tulos ollut mitenkään saavuttamattomissa. Laitoimme siis isompaa vaihdetta silmään, eli suomenhevoset ravasivat ja minä perässä laukalla, koska Muuli on hitaampi. Pääsin oikein hyvään rytmiin ja oli mukavaa laukkailla kaikessa rauhassa rentoa laukkaa. Kunnes toinen suomenhevonen laittoi vielä pienempää vaihdetta silmään ja sitten mentiin.. Muulia vieraassa paikassa ja ensikertalaisena tuntui jännittävän kovasti se, että kaveri jättää, joten sekin otti vauhtia niin paljon kuin pystyi ja siinä sitten mentiin kumpikin ratsujaan epätoivoisesti

8 pidättäen. Tässä kohtaa huutelin anteeksipyyntöjä kanssaratsukoille, kun tuli pari ryhmää ohitettua aika rumasti. Kilometrikyltin kohdalla annoimme pitkät ohjat ja totesimme, että olisi tässä voinut rauhoittaa tilannetta jo aiemmin, nopeutemme olisi riittänyt kyllä. Annoimme ratsuille pitkät ohjat ja kaikki ratsut näyttivät ymmärtävän että nyt tosiaan kävellään. Maalissa sai kolmen ratsukon joukkomme ihanasti aplodeja ja onnentoivotuksia. Siirryimme saman tien huoltoalueelle riisumaan Muulin ja Rimpin, molemmat saivat vesipesut ja sitten piehtaroinnit. Eläinlääkärintarkastuksen kanssa emme pitäneet kiirettä, vaan ilmoittauduimme sinne noin 20 minuutin kuluttua maaliin saapumisesta. Tätä tarkastusta en osannut jännittää, koska en alunperin uskonut, että edes pääsisimme kilpailussa tähän asti. Se menikin sitten todella hyvin ja sykkeet olivat enää 48. Saimme hyväksytyn tuloksen! Odoteltuamme hetkisen menimme kansliaan kysymään tuloksista ja pian saimme voittoämpärit matkaan! Koska päivä oli ollut pitkä, pakkasimme nopeasti huoltoauton ja talutimme ratsut traileriparkkiin. Siellä meinasi hetkeksi iskeä epätoivo, kun Muuli ei ilmeisesti elueen hälinän takia ollutkaan myötämielinen kopituksen suhteen. Heti, kun muut hevoset oli lastattu ja ihmiset menneet autoihinsa, se käveli onneksi sisälle. Jälkikäteen luin Facebookista kisojen toimihenkilövajauksesta ja muistakin ongelmista, mutta ainakaan meille lyhyttä matkaa menneille ne eivät näkyneet mitenkään! Eläinlääkärintarkistuksiin pääsimme suoraan jonottamatta, kaikki toimihenkilöt olivat todella ystävällisiä eivätkä ollenkaan "kiireisen" oloisia ja opastivat mukavasti meitä ummikkoja. Kuulin myös, että 40 lähtijää on todella paljon, mutta ainakaan minä en kokenut huoltoaluetta liian täytenä. Tai sitten olimme siinä sellaiseen aikaan, ettei tauoilla ollut pitkänmatkalaisia. Kisapäivä oli siis kaikkiaan erittäin onnistunut eivätkä meidän matkaratsastuskilpailut todellakaan jää tähän! Ilmoittaudun mukaan Liedon kilpailuihin ykköstasolle ja toivon, että saan sinnekin jonkun luottokaverin kulkemaan koko reissun yhdessä, niin Muulille jää kivoja kokemuksia kilpailuista. Se oli muuten seuraavan päivän kouluratsastustunnilla erinomainen ratsastaa, kun jumppailin mahdollisia jumeja siltä pois! Tällainen vajaan 17 kilometrin matka oli erittäin hyvä ensikertalaiselle. Teksti Kaisa Määttänen, Kuvat Tiina Lepojärvi ja Kaisa Määttänen