Inter Vivos. Suuri phuksinumero 3/2013. Pykälä ry:n jäsenlehti

Transkriptio

1 Inter Vivos Pykälä ry:n jäsenlehti 3/2013 Suuri phuksinumero

2 Uudistetut Lakikanava-seurantapalvelu pitää ajan tasalla valitsemissasi aihealueissa ja aineistoissa. hakutoiminnot ohjaavat löytämään relevantit sisällöt helposti. SUOMEN JOHTAVA LAKITIETOPALVELU UUDISTUI TULE JA TUTUSTU: Pääkirjoitus Jokainen meistä muistaa sen hetken. Sen kirjekuoren. Kaiken sen mitä siihen kiteytyy. Loputon aherrus. Jännitys. Epäusko. Ilo. Helpotus. Ylpeys. Onnellisuus. Halu kertoa tästä kaikesta Facebookissa. Se on siinä. Kaikki on mahdollista. Oikeustieteellinen koulutus odottaa sinua. Tervetuloa. Se ei ole helppo tie. Mutta se on tie täynnä presidenttejä ja menestystarinoita. Se on tie täynnä mahdollisuuksia. Tie, jonka määränpään määrittää kohtalo ja sattuma, tahto ja taito, rohkeus ja ahkeruus. Sinä itse. Joskus menestyminen vaatii, että olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Mutta me itse vaikutamme siihen, ajaudummeko tällaisiin tilanteisiin ja osaammeko käyttää ne hyväksemme. Kaikki vapaus tuo mukanaan myös vastuun. Mahdollisuudet ovat kuitenkin rajattomat. Oikeustieteellinen koulutus muuttuu ja kehittyy. Oikeudellistuvassa yhteiskunnassa myös juristien tulee olla aina ajan tasalla. Jonkun tulee aina tulkita ne alati kasvavat hyllymetrit säädöksiä. Olimme sitten itse millä puolella pöytää tahansa, virkamiehenä tai asiantuntijana, päämiehen etujen puolesta argumentoivana asianajajana tai ratkaisupakon alla toimivana tuomarina. Koulutuksen tulee pysyä kehityksen mukana, mutta se ei saa kuitenkaan ajautua yksittäisten trendien osoittamille kapeille urille. Monipuolisuudessa on koulutuksemme voimavara. Oikeustieteellinen koulutus ei enää voi olla vain kirjojen pänttäämistä. Sitä se ei onneksi enää olekaan. Vähäisistä resursseistakin huolimatta koulutus on jo nyt täynnä loistavia luentoja ja innostavia luennoitsijoita, mitä kiinnostavampia kursseja ja mitä erilaisempia opetustapoja. Kaikki se ei ehkä näy aina ulospäin vaan vaatii, että otamme opinto-oppaan käteen ja luemme sitä avoimin mielin. Vauhtiin pääsee myös tutustumalla tämän lehden vuoden opettajista tehtyihin haastatteluihin. Opiskelijat ovat myöntäneet nämä palkinnot. Jotain on varmasti tehty oikein. Mikko Rudanko Päätoimittaja 2013 Voit tallentaa tärkeät aineistot ja omat suosikit muistilistalle. Aloita kahden viikon maksuton koekäyttö osoitteessa Opiskelu on elämän parasta aikaa. Kaikki se oppi ja viisaus, oivallus ja ymmärrys ympäröivän yhteiskunnan ja maailman toiminnasta. Kaikki se vapaus ja mahdollisuus, olemisen siedettävä ja sietämätön keveys. Akateeminen vapaus. Kaikille tarjottava mahdollisuus lähteä opiskelijavaihtoon. Vapaus joka päivä valita päivänsä uudelleen. Emme me istu luennoilla siksi, että joku pakottaa meidät niin tekemään. Me istumme siellä, koska haluamme niin. Koska koemme, että sitä kautta opimme ja osaamme jotakin, pääsemme kohti jotakin. Opiskelijajärjestö kuten Pykälä ry tarjoaa opiskeluun ja opiskelijaelämään kaikki mahdollisuudet. Pykälä on oikeustieteen opiskelijoiden luoma menestystarina. Mutta sekään ei ole vielä valmis vaan odottaa uusien vuosikurssien panosta tarinansa jatkoksi. Tämä lehti yhdessä Varjo-opinto-oppaan kanssa avaa kaikkia näitä mahdollisuuksia. Tutustu ja tule mukaan tähän ihmeellisten tarinoiden maailmaan. Jokainen idea ja jokainen tarina alkaa jostakin. Opiskeltuamme meistä tulee asianajajia ja oikeusneuvoksia, laillisuusvalvojia ja professoreita, seuraavan juristisukupolven opettajia. Meistä tulee mitä erilaisempia juristeja. Mutta jokainen meistä muistaa sen kirjeen. Sillä hetkellä olemme kaikki yhtä. Me olemme kaikki voittajia. Maailman onnellisimpia. Erinomaisen aurinkoista ja riemukasta kesää! 3

3 Sisältö VAKIOT 3 Pääkirjoitus 6 IV tenttaa 7 Bona mater familiae 8 Heikin palsta 9 IV Ajankohtaiset 10 TOP IV 13 HELP-palsta 14 Experto Credite 77 Osavuosikatsaus 78 Julkinen runosuoli 80 Onnea valmistumisesta! 82 Perhonen 11 IV Testaa: Rentoutuskellunta 15 Studia Iuridica - oikeustieteen koulutuksen tulevaisuus alkaa nyt 20 Vuoden opettajat 2012 ja Elämäni juristina - haastattelussa Mikko Tulokas 36 Tiedekunnan alumnitoiminta 40 PHUKSIN PUUHAPAKETTI 48 Ulkomainen oikis - kuinka se eroaa suomalaisesta? 51 Kansainväliset viikot Pohjoismaissa 57 Miten syntyi Pykälä ry:n poikakalenteri - Nunc Eum Bonum? 60 Millaisia ovat poikakalenterin pojat? 64 Speksikulttuuri ympäri Suomea Oikeustapausseikkailu 70 Olarin appro Oikeus harrastaa: Kakkuilu 74 Pykälä ry:n kerhot: Cocktail Club ja Flip cup -kerho 76 Näin perustat kerhon - virallinen kerho-ohjeistus 79 Kolumni: All you need is love Inter Vivos 3/2013 YHTEYSTIEDOT Päätoimittaja Taittaja Toimitus tähän tulee kuva Mikko Rudanko mikko.rudanko@pykala.fi Heidi Elo Samuli Huttula Annika Juvonen Tuomas Koskinen Kristina Kotro (vaihdossa) Anette Laulajainen (vaihdossa) Isabella Lehti (vaihdossa) Aura Lehtonen (vaihdossa) Laura Päivinen Oskari Stenius Laura Timonen Tiia Vuoristo (vaihdossa) Annika Solehmainen annika.solehmainen@pykala.fi Sähköpostiosoite: iv-toimitus@pykala.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Yrityssuhdetoimikunta yrityssuhdetoimikunta@pykala.fi Charlotta Bonsdorff Riku Saarinen Mikke Vepsäläinen Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@pykala.fi Painopaikka: Forssa Print Oy Painos: 2000 kpl Inter Vivos saa HYYn tukea. 4 5

4 IV tenttaa Teksti ja kuvat Annika Juvonen Tällä kertaa IV suuntasi oikeustieteellisen tiedekunnan kesäkuun publiikkiin ja tenttasi valmistuvia maistereita kysymällä, mitä he aikovat tehdä heti valmistumisen jälkeen. Hallitus:Bona Mater Familiae Lomalla viimeinkin! Toivottavasti tätä lukiessasi aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja kesäpäiväsi on täynnä rantaelämää, rentoutumista ja nautiskelua. Monen kohdalla todellisuus on kuitenkin toinen ja päivät täyttyvät ennemminkin tietokoneen näytön tuijottamisesta tukalassa työhuoneessa sekä katusoittajien ohjelmiston kertaamisesta päivästä toiseen. Onneksi helpotusta on kuitenkin pian luvassa, kun uudet ja innokkaat phuksit valtaavat Pykälän! Johanna H Menen syömään. Ida K Menen Tornin ateljee-baariin. Pykälän syksyn aikataulu 1.9. Siivousbileet 2.9. Punssikahvit 3.9. Lakimiesliiton info 5.9. Futiscup Phuksiaiset Valiokuntien yhteiskokous Syyskauden avajaiset Syyskiljava Phuksisitsit I Phuksisitsit II Hertta K Kotiin ja lenkille! Natalia R Menen syömään. Luovuudesta ja uusista ideoista Jokainen uusi vuosikurssi on toimintamme kannalta elintärkeä. Riemusta kiljuvat uudet opiskelijat tuovat Pykälään raikkaan tuulahduksen uusia ideoita ja toimintatapoja, joita tarvitsemme, jotta voisimme viedä yhdistystä jatkuvasti eteenpäin. Vaikka yhdistyksemme toiminnan ja historian tuntemus on aivan yhtä tärkeää, on Pykälässä vuosia mukana olleena helppoa vain ajautua noudattamaan vanhoja toimintamalleja. Näin on aina aiemminkin tehty on lause, jonka pelottavan usein kuulee varsinkin meidän vanhempien tieteenharjoittajien suusta. En väitä, että pyörä pitäisi joka vuosi keksiä uudelleen, mutta muutoksille ja uusille ajatuksille pitäisi aina olla tilaa jopa niinkin perinteikkäässä yhdistyksessä kuin meidän Pykälässämme. Se, että antaa itsensä olla luova, ei kuitenkaan ole helppoa. Tutun ja turvallisen muuttaminen tuntuu vaikealta jopa pelottavalta. Mitä jos ideani ei olekaan hyvä? Mitä jos kukaan ei innostukaan? Luovuus vaatiikin ennen kaikkea rohkeutta ja paljon! Se vaatii uskallusta sallia itselleen epäonnistuminen, uskallusta olla nöyrä ja asettaa itsensä alttiiksi kritiikille. Varsinkin monelle meistä, joiden sisällä asuu pieni perfektionisti, tämä on äärimmäisen vaikeaa. Toivoisinkin, että kaikki ymmärtäisivät, että tärkeintä on yrittää ja laittaa itsensä likoon, ei täyden kympin suoritus. Ilman riskiä ei ole kehitystä! Jopa kaikkein epäonnistuneimmastakin yritelmästä joku voi saada maailman mullistavan idean. Toivonkin, että sekä uudet tulokkaat että vanhat konkarit voivat tulevaisuudessakin kokea Pykälän ympäristöksi, jossa voi avoimesti sanoa oman mielipiteensä ja ennen kaikkea USKALTAA olla luova. Palautteen kautta voittoon Kehotan kaikkia pykälistejä myös antamaan palautetta, sekä hyvää että huonoa. Vain palautteen kautta me hallituslaiset ja muut aktiivit tiedämme, mitä juuri Sinä todella haluat Pykälässä tehdä. Vaikka välillä saattaa tuntua, että palaute menee kuitenkin kuin kuuroille korville, asia ei todellakaan ole niin! Tänäkin vuonna mm. opintopiirit, 3+bileet, vappubileet sekä kerhotilojen uusiminen ovat kaikki saaneet inspiraationsa hallitukselle annetuista palautteista. Näin lopuksi haluaisin vielä toivottaa kaikille ihanaa ja luovuudentäyteistä loppukesää! Nauttikaa kesäauringosta ja rentoutukaa Punssikahveilla nähdään! Suvi Syvänen, hallituksen puheenjohtaja

5 Heikin palsta Lähetä omat kysymyksesi Heikille osoitteessa IV Ajankohtaiset Kun lampaat saapuvat Pykälälaaksoon vol. 2 Kuin surmaisi lokin Hyvä Heikki, kulkiessani rauhanomaisesti ja kovin väsyneenä ahkeran työpäivän jälkeen kohti kotiani, hyökkäsi aivan yllättäen lokki minua kohti. Vain lokin syöksyn havainneiden asfalttimiesten nopea huuto esti minua joutumasta Hitchcockin lintujen syömäksi. Selvisin siis tällä kertaa, mutta lokki pesii jossain lähistöllä ja hyökkää varmasti uudestaankin. Mitä minä voin tehdä pelastuakseni? Voinko surmata tämän ruman ja ilkeän lokin? Vai tulevatko laki ja säädökset minut tästä raskauttavien asiahaarojen vallitessa tuomitsemaan? Nimim. Poloinen oikkari HEIKKI: Arvoisa Poloinen oikkari, luulen, että yliarvioit roimasti tilanteen kauhistuttavuuden. Lokki luultavasti joko tavoitteli kädessäsi ehkä sijainnutta jäätelötötteröä (tapauskuvaus ei sulje pois tätä mahdollisuutta) tai toteutti laillista, vaikkakin ehkä liioiteltua hätävarjelua lähistöllä sijaitsevaa pesäänsä kohtaan sinun taholtasi uhannutta kohtapäätä alkanutta hyökkäystä vastaan. Pidättäydyn ylipäätään lyömästä kantaani lukkoon ennen kuin olen kuullut myös toista osapuolta. Audiatur et lokkia. Ja vielä välipäätös: pidättäydy kaikesta väkivallasta poloista luontokappaletta kohtaan. Yhdistys olen minä? Hei Heikki! Olin mukana perustamassa yhdistystä ja allekirjoittamassa sen perustamiskirjaa. En kuitenkaan ole maksanut sen määrittelemää jäsenmaksua. Kysymys kuuluukin: olenko teknisesti yhdistyksen jäsen? Pitäisikö yhdistyksen hallituksen päättää jäsenyyteni päättymisestä erikseen? Vai onko yhdistys itse asiassa edes olemassa, jos olen yksi kolmesta perustajajäsenestä, enkä ole maksanut jäsenmaksua eikä minua ole koskaan merkitty jäsenluetteloonkaan? Nimim. Aijjaa HEIKKI: Terve Aijjaa, olet ilman muuta liittynyt jäseneksi ryhtymällä perustajajäseneksi. Jos jätät jäsenmaksun maksamatta, sinut tietenkin ennen pitkää voidaan erottaa yhdistyksen kokouksen tai mahdollisesti hallituksen, jos säännöt niin sanovat, päätöksellä. Älä siis kanna huolta, kuulet kyllä varmasti asiasta. Anna mä hoidan Rakas Heikki! Miksi en koskaan osaa sanoa ei? Viittaan tällä nyt ensisijaisesti siihen, että minä ja mahdollisesti muutama muu kohtalotoverini haalimme aivan liikaa tekemistä. Kaikenlaisia luottamustehtäviä tulee sieltä sun täältä ja aina suostun mukaan kaikkeen mahdollisen. Usein iltaisin ja aamuöisin hieman nuutuneena sitä tulee sitten mietittyä, miten tässä taas kävi näin. Osaisitteko te viisaana inspehtorina auttaa minua tässä visaisessa ongelmassani? Nimim. Haalija 8 HEIKKI: Hyvä haalija, no siksi, että olet turhamainen. Kuvittelet, että sinua pyydetään mukaan siksi, että olet niin erinomainen, vaikka tosiasiassa luottamustehtäviin on vaikea saada ihmisiä. (Poikkeuksia ovat tietenkin Pykälän kysytyt luottamistoimet ja ennen muuta inspehtorin tehtävä.) Harjoittelet nyt vaan peilin edessä tiukkaa mutta ystävällistä kieltäytymistä. Tässä joitakin mallivuorosanoja: Ryhtyisin toki mielelläni x-tehtävään, mutta olen juuri päättänyt siirtyä luostariin. Olen aivan otettu tästä, mutta valitettavasti taustallani on vankeustuomio parin yhdistyksen varojen kavaltamisesta. Hienoa, ryhdyn mielelläni x-tehtävään! Milloin voin alkaa nostaa palkkaa? Jos nämä eivät tehoa, pohditaan lisää. Pitkä kuuma kesä Hei Heikki, Olen ahkera, aktiivinen oikkari ja rehti suomalainen nainen, joka on tottunut arktisiin oloihin. Nyt istun täällä pääkaupunkiseudun virastossa vailla ilmastointia ja kotona öisin tuskailen sietämätöntä kuumuutta. Miten Suomen kesän läkähdyttävästä kuumuudesta oikein selviää? Onko olemassa ns. vippaskonsteja, joita en itse vielä vain tiedä? Tulisiko päänsä laittaa esim. pakkaseen? Nimim. Jää91 HEIKKI: Parahin Jää91, pyydä etätyölupaa Stadikan uimalaan. Sinne sitten läppäri ja älypuhelin altaan reunalle, sekä piristävää kolajuomaa aimo annos. Muita vaihtoehtoja en juurikaan näe. Stadikan voit tietysti vaihtaa omaan suosikkiini Kumpulaan, mutta mielellään ei, koska sitten saatan stressaantua itse siitä taas ei olisi ensi talvena teille opiskelijoille mitään iloa. Tästä se lähtee Arvon Heikki, Aloitan nyt syksyllä opintoni oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Mikä on tärkein asia, joka minun pitäisi tietää? Nimim. -tulokas HEIKKI: Hyvä -tulokas, pidä kirkkaana mielessä, että olet aloittamassa ylevään ammattiin valmistautumisen. Tässä, toisin kuin joissakin muissa tämän palstan vastauksissa, ei ole mitään hauskaa eikä ironista. Jos sinusta tuntuu, että on, etkä usko tätä, hae johonkin sinulle sopivampaan opinahjoon äläkä näyttäydy Porthaniassa. Kun kerran noin vilpittömästi kysyt, uskoisin kuitenkin, että olet ihan oikeaa ainesta. Nyt siis vain rentoudu, ja vietä hauska kesä! Teksti: Heidi Elo, Kuva: Walter Baxter / CC-BY-SA-2.0 Kuvitellaan hetki, että on alkusyksy. Aistitaan tunne elokuun kohdatessa syyskuun. Tämä on aika, jolloin tieteenharjoittajamme joutuvat enemmän tai vähemmän kameleonttimaisesti vaihtamaan ympäristönsä. Sopeutuminen riippuu kunkin yksilön kesäisestä alkuperästä. Helpoimmalla pääsevät ne, joiden ei yksinkertaisesti tarvinnut uhrata ajatusta värityksen ja muun ulkomuotonsa muuttamiselle: bleiseri ja ylevä asenne ovat samat kuin keväällä, rahapussi kenties hieman painavampi. Suotuisassa asemassa ovat myös ne, jotka ovat valmistautuneet siihen, mikä odottaa kuvittelemassamme elo-syyskuun hetkessä: 1 : Ryntäys. Ensimmäinen reaktio on, että tulijat ovat pieniä. Silmiinpistävä on myös tapa, jolla olennot huomioivat ympäristönsä; on uteliasta, varovaista tarkkailua, malttamatonta hihkumista sekä ihailevia, lähes palvovia katseita. Joukossa on aina myös joku, joka ei onnistu pääsemään Porthanian pyöröovista sisään. Ne saapuvat pienissä ryhmissä. Jokaista ryhmittymää, jonka jäsenet vaikuttavat jotakuinkin tietävän toisensa, näyttää johtavan yksi, jota muut katsovat ylöspäin (ainakin kuvaannollisesti). Nämä paimenet (kutsutaan myös tuutoreiksi), jotka sanojensa mukaan tuntevat saapumispaikan kuin jakkunsa taskut, johdattavat suojattinsa niityille, jotka ovat vihreitä kuin Suomen Laki -kirjat. Viininpunaisten ruusujen ympäröimät lammet tulvivat viiniä, joka humalluttaa kuin pääsykoekirje saapuessaan mikä euforia! 2 : Ylpeys. Toinen reaktio on, että tulokkaat (jos siis pääsivät rakennukseen sisään), joita myös oikeustieteen phukseiksi kutsutaan, näyttävät tietävän täsmälleen, missä ovat ja myös sen, miksi siellä ovat. He tietävät itsensä onnistujiksi ilman erästä tiettyä onnistumista hieman ennen kesäkuun puoliväliä kukaan heistä tuskin kummastelisi Porthanian aulan kolkkoutta sekä sitä, mistä löytäisi Suomen Laki -salin. Pian he saavat myös kuulla erinomaisuudestaan: ensimmäisten päivien puheissa ja myöhemmin aina opiskelupaikkansa mainitessaan (unohtamatta yli-innokkaita sukulaisia). He ovat sentään uusi juristisukupolvemme edessään vuosi, joka pinttyy muistoihin kuin kaunis tahra. Oodi yhteiskunnalle, oodi tulevaisuuden tukipylväille: lampaat ovat löytäneet Pykälälaakson! (Eikä heille tarvitse mainita, että lammen pohja se, joka usein löydetään vasta liian monen alkoholiannoksen jälkeen on pitkä kuin OAP, tylsä kuin kirjanpito ja kova kuin Varallisuusoikeus-teos. Ei vielä.)

6 IV testaa: Rentoutuskellunta Teksti: Laura Päivinen Kuvat: Katin Kauneuskulma Top IV Teksti ja kuvat: Mikko Rudanko Pykälistin hyveet/paheet 1 Alkoholi Joka viikko joku jakaa Facebookissa uuden tutkimuksen alkoholin terveyshyödyistä. Melkoinen ihmeeliksiiri siis? Mutta viekas ja petollinen sellainen. Viisasten juoma liittyy myös moniin (lue: ei ihan kaikkiin) opiskelijatapahtumiin. Varaudu siis henkisesti maistiaisiin ja uusiin makukokemuksiin. Etenkin jos olet menossa KV-viikoille. Pykälässä ketään ei kuitenkaan pakoteta juomaan. Alaan liittyvien lukuisten kerhojen myötä voit myös vapaasti valita siistin ja sivistyneen olut-, viini- tai cocktail-kulttuurin. Kohtuus kuitenkin kaikessa. 2 Aktiivisuus Tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne. Kaikessa kannattaa olla mukana, eikä kohtuudella niin väliä. Lopulta sinullekin löytyy aina se oikea. Kaveri, kumppani, luottamustehtävä, oikeudenala, työpaikka, ura ja koko elämä. Aktiivisuus palkitaan ja aktiiveistaan Pykäläkin tunnetaan. Synonyymejä aktiiviselle ovat mm. tehokas, oma-aloitteinen, toimiva, vaikuttava, tuottelias, viriili ja touhukas. Kokeile siis näistä yhtä sun toista. Akateeminen vapaus mahdollistaakin niin suuren tai pienen määrän aktiivisuutta kuin itse haluat. Sinä valitset nyt itse aktisi. 3 Kofeiini Menikö eilisilta pitkäksi? Väsyttääkö luennolla? Istutko Aleksandrian yössä? Täytyykö opinnäyte palauttaa huomisaamuna? Ongelmiin löytyy ratkaisuja ja ratkaisuja. Välillä monen opiskelijan paras ystävä on kuitenkin kofeiini. Wikipedian mukaan kofeiini on piristävä alkaloidi ja maailman laajimmin käytetty keskushermostoa ja aineenvaihduntaa kiihottava piriste. Se antaa sinulle siivet. Varaudu kuitenkin putoamaan korkealta. Kunhan tästä tentistä ensin selvitään. Selvittiinhän sitä sodasta, lamasta ja pääsykokeestakin. 4 Sitoutumiten Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat, totesi Väinö Linnan vänrikki Koskela. Lähde mukaan toimintaan, saatat huomata sen olevan elinikäinen suuri seikkailu. Voit myös olla sitoutumatta ja lennellä kukasta kukkaan. Tällaisiakin tarinoita kuulee Porthanian käytävillä. Tänä vuonna Vuoden Pykäläteko -palkinto myönnettiin kuitenkin Pykälä ry:n sitoutuneelle jäsenistölle. Tervetuloa siis mukaan jatkamaan ennätyksellistä innokkuutta. Tarvittaessa varo myös vaaraa, sillä opiskelijaelämällä on välillä tapana muuttaa parisuhteiden tasapainoa. Tai johtaa täysin uusiin sitoutumisiin. Näistä voit lukea Perhosesta. Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää..? kysyy Suurlähettiläät laulussaan. Valitettavasti vastaus on, että ei kukaan. Kiireen keskelle helpotusta voi kuitenkin tuoda munanmuotoinen ja mopoauton kokoinen kapseli, jota myös aistideprivaatiotankiksi kutsutaan. Rentoutuskellunnan sanotaan olevan oikotie syvään rentoutumiseen ja meditaatioon. Kelluminen painottomassa tilassa vapauttaa kehossa aineita, jotka vähentävät kipua ja stressiä. Arjen huolet unohtuvat. Tunnin kellunta 30-prosenttisessa suolavedessä vastaa kuuden tunnin yöunta. IV päätti testata väitteiden todenperäisyyden. Riisuudun ja käyn tankkiin selälleni. Lämmin suolavesi kannattelee kuluneen lukuvuoden väsyttämää vartaloani kuin kohdussa ikään. Vasta ajeltuja sääriäni kirvelee hetken. Onneksi tunne kuitenkin katoaa minuuteissa. En osaa heti rentoutua, to do -lista valtaa mieleni. Samalla tuntuu kuin pyörisin paikallani. Kun jalkani koskettaa tankin reunaa, havahdun horroksestani. Mietin, että miten kulutan kokonaisen tunnin vain makoillen. Vähitellen rauhoitun. Lihakseni nykivät itsekseen ja huomaan torkkuvani. Luonnon äänet vievät minut kauas pois. Vain tankin hiljainen hurina muistuttaa minua olemassaolostani. Kuulen etäisesti koputuksen tankin kanteen. Mitä? Joko tunti meni? Noustuani tankista oloni oli kummallinen. Tuntui kuin olisin ollut transsissa. Viileä suihku palautti minut kuitenkin todellisuuteen. Rentoutuskellunta oli kokonaisuutena arvostellen miellyttävä kokemus, jota voisin suositella kenelle tahansa riskiryhmään kuulumattomalle. Seuraavana yönä nukuin kesäyön kuumuudesta huolimatta paremmin kuin kuukausiin ja aamulla jaksoin tehdä myös ne mielessä kummittelevat tekemättömät hommat. Tuntui, että pystyisin mihin vain. Oloni oli virkeä ja tunsin erilaista pirteyttä. Kellunta oli totisesti tehnyt tehtävänsä. Amerikkalainen lääkäri John C. Lilly kehitti kelluntatankin vuonna 1954 ja 1960-luvulla kelluntaa käytettiin NASAn harjoitusohjelmissa, joissa astronautit valmisteltiin avaruuden painottomuuteen ja eristyneisyyteen. Jos et mieli avaruuteen, kellunta lienee ainoa mahdollisuutesi päästä kokemaan painottomuuden huikea tunne. Kellunnan sanotaan myös parantavan luovuutta sekä oppimis- ja visualisointikykyä. Kuulemani mukaan rentoutuskellunnan aikana kuunnellusta uudesta tiedosta 65 % jää mieleen, kun vastaava teho luettaessa on vain 5 %. Mitä jos lukisin tenttimateriaalin nauhalle ja pyytäisin saada kuulla sen kellunnan aikana? Saisinko parempia arvosanoja? Kenties testaan sitä seuraavaksi. Kellunnasta on apua myös muuhun kuin väsymyksen tai stressin selättämiseen. Sitä suositellaan muun muassa jännittyneiden lihasten hoitoon ja huonoon verenkiertoon sekä psoriasikseen. Katin Kauneuskulma toivottaa kaikki pykälistit tervetulleiksi kokeilemaan tätä ihanuutta myös itse. Heinäkuun loppuun asti saamme Pykälän jäsenkortilla 20 % alennuksen kokeilukerrasta ja sarjahoidoista. Eikun kellumaan! 10 11

7 Lakiuutiset oikeustieteen opiskelijoille! Lakiuutisiin kirjoittavat viikoittain yksinoikeudella vaihtuvat Suomen eturivin juridiikan asiantuntijat yliopistomaailmasta ja yrityselämästä. Juridiikan ajankohtaisia teemoja käsittelevien artikkelien lisäksi Lakiuutisten viikkokirjeen sisältö koostuu mm. juridiikan tuoreista uutisista sekä lainsäädäntöhankkeiden ja oikeuskäytännön seuraamisesta. Maksuton etu oikeustieteen opiskelijoille - tutustu ja tilaa! Lakimiesliitto tarjoaa viikoittaisen Lakiuutiset-sähköpostikirjeen ja verkkopalvelun oikeustieteen opiskelijoille maksuttomana etuna. Lakiuutiset on Suomen ainoa aito juridiikan uutispalvelu, joka kertoo juridiikan tärkeimmistä tapahtumista, tuoreeltaan ja pintaa syvemmältä. Tilaa kirje ja verkkopalvelu osoitteessa Viikoittainen uutiskirje tai verkkopalvelu Ota käyttöön maksuton opiskelijaetusi, viikoittainen sähköinen Lakiuutiset-kirje sekä verkkopalvelu, josta voit lukea kaikki Lakiuutisissa julkaistut artikkelit ja uutiset kokonaisuudessaan. Hyödynnä opiskelijaetusi ja tilaa lakiuutiset.fi lakiuutiset.fi laajempana kuin koskaan! HELP Ylioppilaskunta? Yliopistolain 46 :n perusteella Suomessa on olemassa 14 ylioppilaskunnaksi kutsuttavaa itsehallinnon omaavaa julkisoikeudellista yhteisöä. Lain määräämällä tavalla kaikkien yliopiston opiskelijoiden tulee kuulua ylioppilaskuntaan. Ylioppilaskunnan tarkoituksena on lain mukaan olla yhdyssiteenä jäsentensä välillä ja edistää jäsentensä yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä. Ylioppilaskunnan yleiseksi tehtäväksi laissa määrätään osallistua 2 :ssä säädetyn yliopiston kasvatustehtävän hoitamiseen valmistamalla opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Tämän lisäksi laissa säädetään ylioppilaskunnan erityisiksi tehtäviksi opiskelijoiden edustajien nimeäminen yliopiston toimielimiin, opintotukilautakuntaan ja (käytännössä) ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) toimielimiin. Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa käytännössä? Jokainen pykälistikin on velvollinen maksamaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) jäsenmaksun läsnä olevaksi ilmoittautuessaan. Vastineena tästä HYY tarjoaa kaikille jäsenilleen palveluja ja valvoo heidän etuaan yliopistolla, kaupungin tasolla ja joissain määrin valtakunnan tasollakin. Konkreettisimmin ylioppilaskunta näyttäytyy jäsenilleen opiskelijakortin, Ylioppilaslehden ja ylioppilaskalenterin muodossa. Suorien jäsenpalvelujen lisäksi HYY tuottaa palveluita piirissään toimiville järjestöille ja palvelee myös sitä kautta jäseniään. Myös monelle pykälistille tuttu Pykälän tuottama oikeusapu on HYYn rahoittama palvelu. Ylioppilaskunnan rahoitus ja toiminta Millä tämä kaikki sitten tehdään? HYYn perustoiminnasta koostuvan toimintatalous-nimisen hallintoyksikön (eli sen ns. perustoiminnan) vuosibudjetin loppusumma on noin 3,5 miljoonaa euroa. Tästä noin 1/3-osa kerätään jäsenmaksuilla ja noin 2/3- osaa katetaan HYYn omistaman liiketoimintayksikön, HYY Yhtymän, tuotoilla. Liiketoiminta on olemassa ylioppilaskunnan perustoiminnan turvaamiseksi. HYY Yhtymän liikevoitosta merkittävimmän osan muodostavat HYYn Helsingin keskustassa omistamat rakennukset. Tämä kiinteistöliiketoiminta on keväällä noussut valtakunnalliseen mediaan, kun ylioppilaskunta on lähtenyt tavoittelemaan liiketoiminnastaan parempaa tuottoa. Olen itse pyrkinyt pitämään asiassa esillä sitä, että jos vaihtoehtoina ovat joko ylioppilaskunnan jäsenmaksun korottaminen tai liiketoiminnasta saatava parempi tuotto, valitsen aina mieluummin jälkimmäisen vaihtoehdon. Vuosien mittaisen säästöohjelman jälkeen HYYn talous saatiin kutakuinkin tasapainoon viime vuonna. Jotta talous pysyisi myös tasapainossa tulevaisuudessakin, tulee tiukkaa talouskuria vaatia myös jatkossa. Miksi ylioppilaskunnan toimintaan sitten kannattaa osallistua? Aloitin itse opinnot tiedekunnassa vuonna Toimittuani vuonna 2010 Pykälän hallituksessa minulle jäi tunne, että haluaisin jatkaa opiskelijoiden edunvalvontaa. Olen nyt toiminut 1,5 vuotta HYYn hallituksessa tehden täysipäiväisesti työtä opiskelijan paremman huomisen puolesta. Hallitustyöskentelyssä oikeustieteen opinnoista on ollut suuri määrä iloa. Toimiessani ylioppilaskunnan kaltaisessa viitekehyksessä pääsen jatkuvasti tarkastelemaan erilaisia oikeudellisia kysymyksiä. Muutamia teemoja mainitakseni olen päässyt kahden osakeyhtiön yhtiökokouksen jäsenen ja puheenjohtajan roolissa tutustumaan erilaisiin yhtiöoikeudellisiin kysymyksiin, työehtosopimusoikeuteen ollessani työnantajan edustajana neuvottelemassa työehtosopimuksen paikallista soveltamista ja erilaisiin hallinto-oikeuden kysymyksiin yliopistolla edunvalvontatyötä tehtäessä. Kootusti voi todeta, että tämä työskentely on auttanut oppimaan roolia organisaation oikeudellisena asiantuntijana. Mitä moninaisimpia kysymyksiä on tullut vastaan, ja vastausten selvittäminen on opettanut ammatillisesti hyvin paljon. Lähde mukaan ylioppilaskuntaan! Mikäli et halua vain maksaa jonnekin HYYhyn jäsenmaksua koko opiskeluaikasi, vaan haluat myös vaikuttaa siihen, mitä HYY tekee ja paljonko se maksaa, kannattaa lähteä mukaan ylioppilaskuntatoimintaan. Itselleni luontevin vaihtoehto oli lähteä mukaan eri lääketieteen alojen, oikeustieteilijöiden ja kv-opiskelijoiden Tsempin yhteiseen HELP-vaalirenkaaseen. Olen kokenut itse tämän parhaaksi tavaksi edistää jokaisen pykälistitoverin etua. Haluatko vaikuttaa itseäsi koskeviin asioihin vai olla vain kuuntelemassa, mitä puolestasi päätetään? Itse valitsin vaihtoehdon vaikuttaa. Tervetuloa mukaan ylioppilaskuntatoimintaan! Lauri Koskentausta hallituksen puheenjohtaja Helsingin yliopiston ylioppilaskunta 12 13

8 Hallitus:Experto Credite Kesällä on hyvä tehdä niin sanottu välitilinpäätös. Monenlaista on tapahtunut puolen vuoden aikana ja opintoasiat ovat edenneet jälleen siihen pisteeseen, että me opiskelijat odotamme valmiin opintooppaan julkaisua tulevaa lukuvuotta varten. Pykälän opintovastaavana hahmotan huomattavasti paremmin kokonaiskuvan nyt kuin tammikuussa. Haluaisin kertoa tästä kokonaiskuvasta kolmen teesin kautta. Nämä kolme teesiä, vaikuttaminen, osallistuminen ja avoimuus, ovat omia kulmakiviäni Pykälän opintovastaavana. Vaikuttaminen Opintovaliokunta sekä hallopedit ovat tehneet paljon töitä sen eteen, että tiedekunnassa opetuksensuunnittelussa yleinen opiskelijoiden mielipide tulisi kuulluksi. Kevään ajan on neuvoteltu oppiaineiden suunnittelukokouksissa sekä erilaisissa tapaamisissa ja työryhmissä. Tiedekunnan suunnalta meitä kuunnellaan paljon. Olennaista vaikuttamisessa on ehdottomasti, että vaikutetaan oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Tuloksia saadaan pitkäjänteisellä aktiivisella työskentelyllä. Mukaan vaikuttamaan voi päästä ihan vain osallistumalla opintovaliokunnan kokouksiin tai toimimalla hallopedina eli hallinnon opiskelijaedustajana. Kaikki Pykälän jäsenet ovat tervetulleita opintovaliokunnan kokouksiin. Ensi syksynä käydään niin sanotut hallopedivaalit, joista tiedotamme vielä lähemmin. Samat rutiinit toistuvat vuosittain. Olemme siksi tekemässä parhaillaan opintovaliokunnan kanssa opintoasioita käsittelevää vuosikalenteria. Sen on tarkoitus palvella Pykälän opintoasioista vastaavia vaikuttajia syksystä alkaen. Toivomme kalenterin auttavan hahmottamaan milloin ja minne vaikuttamisen tulisi kohdistua. Osallistuminen Asiatapahtumat ja muu opintovaliokunnan järjestämä toiminta vaativat osallistujia. Studia Iuridica oli kevään suurin tapahtuma. Paneelikeskustelussa käsiteltiin oikeustieteen koulutuksen tulevaisuutta erilaisista näkökulmista. Keskustelussa toistuivat näkökulmat koulutuksemme kansainvälisestä sekä monitieteisestä kilpailukyvystä. Paneelissa todettiin oikeustieteen koulutuksen jääneen kehityksessä joiltain osin muiden alojen jälkeen. Uusi opintopiiritoiminta käynnistyi eurooppaoikeuden opintopiirillä toukokuun lopussa Asianajotoimisto Krogerus Oy:n tiloissa. Opintopiirissä käsiteltiin tärkeimpiä eurooppaoikeuden oikeustapauksia sekä periaatteita. Krogeruksella pidettiin huolta opintopiiriläisistä tarjoamalla välipalaa ja luennoimalla sekä eurooppaoikeudesta että kilpailuoikeudesta. Kannustan kaikkia tarttumaan tähän tilaisuuteen ja kokeilemaan ainakin yhtä opintopiiriä! Syksyllä järjestämme muun muassa vaihtoehtoisen opintoputken illan, graduillan, opinto-oluet, LL.M.-tutkinto ulkomailla -illan sekä tietenkin Glamour-sitsit. Avoimuus Opintovastaavana voin vaikuttaa eniten siihen miten asioita tehdään. Haluan toimia avoimesti kertoen kaikille parhaillaan käynnissä olevista projekteistani. Yksi niistä on tänä vuonna vaikuttaa siihen, että Pykälän opintoasioista huolehditaan mukavissa tunnelmissa. Tervetuloa uudet phuksit ja kaikki muutkin vaikuttamaan sekä osallistumaan! Kesäisin terveisin, Niina Karjunen, opintovastaava 2013 S t u d i a I u r i d i c a - oikeustieteen koulutuksen tulevaisuus alkaa nyt Teksti: Mikko Rudanko Kuvat: Olli Mäkelä Back in the days, kultaisen 80-luvun alkupuolella järjestettiin ensimmäiset Studia Iuridica -tapahtumat. Alkuperäinen Studia oli professori Jukka Kekkosen ideoima useamman viikon kestävä sarja normaalia hienompia luentoja. Ensimmäisinä vuosina Studia keräsi 200 kuulijaa 80-luvulla tämä oli vielä mahdollista. Nykymuotonsa paneelikeskusteluna ajankohtaisesta aiheesta Studia sai kuitenkin keväällä 2002 silloisen Pykälä ry:n opintovastaavan Jukka Långin toimesta. Paneelikeskusteluna mentiin tänäkin vuonna OVK:n järjestämässä tapahtumassa. Suomen Laki -saliin olikin kerääntynyt ihailtavan suuri joukko kuulijoita, etenkin kun samaan aikaan järjestettiin yliopiston tiloissa kilpaileva tilaisuus. Vaikka vastaavia mielenilmauksia ei Studiassa nähtykään, aiheena oli ei enempää eikä vähempää kuin oikeustieteellisen koulutuksen koko tulevaisuus. Oikeustieteen opintojen ON-vaiheen uuden ja linjakkaamman tutkintorakenteen soveltaminen käytännössä alkaa nyt syksyllä, eli koulutus aiheena onkin ajankohtainen. Paneelin puheenjohtajana toimivan Pykälä ry:n inspehtori, professori Heikki Pihlajamäen mukaan myös juristikunnan rakenteessa tapahtuu merkittäviä muutoksia, asianajosektori kasvaa vieden juristeja julkiselta sektorilta ja sekä EU että muut kansainväliset ilmiöt ja järjestöt asettavat omat haasteensa juristeillekin. Pihlajamäki pohtiikin, onko vastaus koulutukseen ja kaikkeen tänäänkin opetusresurssien lisääminen

9 Opinnot ja oma vastuu ohjaavat opiskelijaa Jukka Lång ei ole tyypillinen fakki-idiootti vaan historiallisestikin merkittävä, toteaa Pihlajamäki seuraavan panelistin esittelyssään, viitaten mm. siihen, että Lång oli mukana laatimassa nykyisen työnantajansa asianajotoimisto Dittmar & Indreniuksen juhlakirjaa. Lång on myös saanut Vuoden Pykäläteko -palkinnon 2003 ansiokkaasta toiminnastaan opintoasioiden parissa. Näiden aktiiviaikojen jälkeen kansainvälistä näkökulmaa opiskeluun hän on päässyt hankkimaan Harvardissa ja kotoista näkökulmaa opettamalla velvoiteoikeutta tiedekunnassamme. Långin mukaan vuosi 2002 opintovastaavana oli kuitenkin merkittävin hänen nykyisen tehtävänsä kannalta, sillä sen ansiosta hän päätyi harjoittelijaksi tietosuojavaltuutetun toimistoon hallitusvuoden jälkeen. dostumisesta. Kansainvälistyminen oli tärkeää jo 2000-luvun alussa ja nykyään tuomioistuintenkin tulee ymmärtää kansainvälisiä kysymyksiä. Kansainvälistyvässä maailmassa on myös tärkeää miettiä, mikä lopulta on Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan kilpailukyky ja kilpailuvaltti. Pärjäämmekö kauppatieteilijöille ja ruotsalaisille? Juhana Harju ei ole juristi. Hän on opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä ja valmistunut Turun yliopistosta Harju kuitenkin kertoo, että juristeina on hyvin monenlaisia tyyppejä, yleensä hauskoja. Suomen Lakimiesliiton sisäisestä ja ulkoisesta viestinnästä, yhteiskuntasuhteista sekä apurahoista vastaavana henkilönä hän varmasti tietääkin paljon juristeista. TYYn ja SYL:n koulutuspolitiikassa aktiivisesti mukana olleena hän tuntee myös oikkarin maailmaa. Riko rajoja, valitse vapaasti Anu Sajavaara on sanojensa mukaan rajoja rikkova itäsuomalainen, joka lähti aikoinaan Turkuun katsomaan mitä lännessä tapahtuu. Turun oikeustieteellisestä tiedekunnasta hän valmistui 1990 ja toimii nykyään EK:ssa työlainsäädännön ja työelämän asiantuntijana sekä opettaa tiedekunnassamme oikeuskieltä. Hän on myös Turun oikeustieteellisen tiedekunnan alumniyhdistyksen Senilex ry:n jäsen ja tätä kautta oikkareiden ja valmistuneiden juristien yhteistyöstä kiinnostuneena päässyt toimimaan Turussa mentorina opiskelijoille. Ei oikeustiedettä, tee jotain mielenkiintoisempaa, Sajavaara myöntää kertoneensa pojalleen. Hän kertoo kuinka opetusmetodit eivät ole muuttuneet miksikään 80-luvusta ja ihmettelee, miksi ihmeessä opiskelu on yhä pykälien ulkolukua, kun voisi opettaa enemmän esimerkiksi sosiologiaa, historiaa ja moraalia. Sajavaaran parhaat omat opiskelukokemukset ovatkin muuta kuin pykäliä ja normaaleja massaluentoja, sillä suurimman vaikutuksen tekivät poliisin pitämä rikostekniikkaa ja rikosten selvittelyä käsitellyt kurssi ja Mynämäen silloisen verojohtajan pitämä vero-oikeuden luentosarja. Jotain on tietysti muuttunutkin, sillä idänkaupan sijaan nyt käsitellään EUoikeutta. Nykyään Sajavaaran mukaan koulutuksen kohdalla olisi tärkeää miettiä, millaisia taitoja oikeasti tarvitaan. Mitä Joensuu tuo mukaan soppaan? Studian aiheen kannalta yhä ajankohtaisemmaksi mennään seuraavan panelistin tullessa syksystä lähtien tutkinnonanto-oikeuden vihdoin omaavalta Joensuun oikeustieteiden laitokselta. Professori Toomas Kotkas on kuitenkin tuttu Helsingistäkin, sillä hän valmistui täältä 1997, tohtoriksi 2004 ja ehtipä tulla valituksi Pykälän Vuoden Sonniksikin Joensuu-keskustelussa hän korostaa olleensa siellä professorina vasta tämän vuoden alusta lähtien. Kotkaksen mukaan Joensuussa on kuitenkin koulutettu juristeja jo pitkään ja nyt saadusta 40 opiskelijan ON/OTM-sisäänotto-oikeudesta huolimatta enemmistö kaikista laitoksen opiskelijoista tekee yhä hallintotieteellistä tutkintoa. Joensuu voi kuitenkin tuoda nyt yhä paremmin esille yksikön erityislaatuisuuden ja keskittyä esimerkiksi bio- ja vanhuusoikeuteen. Kotkaksen mukaan normiaineksen kasvaessa ja erikoistuessa on tärkeää kuitenkin osata aina yleisten, pysyvämpien ainesten hallinta ja yleiset opit. Joensuu onkin lähtenyt Helsingin uuden tutkintorakenteen säikeitä vastaavalle linjalle siinä, että tietyt johtoteemat toistuvat jokaisella kurssilla. Näitä johtoteemoja ovat yleiset opit ja käsitteet, oikeuslähteet ja argumentointi, ihmis- ja perusoikeudet sekä oikeuden eurooppalaistuminen ja kansainvälistyminen. Tärkeää onkin Kotkaksen mukaan hallita isot kokonaisuudet ja aikanaan työelämässä tapahtuu vasta tarkempi nippelitason erikoistuminen. Tietosuojavaltuutettu Aarnio oli vuonna 2002 halunnut järjestää tilaisuuden, johon oikeasti tulisi ihmisiä. Hän oli aikanaan ollut myös Studia Iuridicassa, joten luonnollisesti hän otti nyt yhteyttä Pykälään ja opintovastaava Långiin. Opintovaliokunnan kanssa järjestettiinkin lopulta juhlaseminaari uudesta tietosuojan alasta, josta kukaan ei ollut aiemmin Långillekaan opintojen aikana puhunut. Nyt hän ja monet muut ovat päätyneet tekemään sitä asianajotoimistoissakin. Långin mukaan sillä, mitä tekee opinnoissaan, on ohjaava vaikutus myös uran kannalta. Tärkeää on myös opiskelijan oma rooli ja vastuu opintojen muo- Harjun mukaan oikeustieteellisen koulutuksen suurin ongelma on kilpailun kiristyminen, sisäänottomäärien jatkuva nousu ja alan suuruuden aikojen katoaminen. Sekä koulutuksen että yksittäisen opiskelijan tuleekin etsiä uusia vahvuuksia vanhojen lisäksi. Riittääkö juristin koulutus esimerkiksi johto-, talous- ja viestintätehtäviin? Pärjääkö juristi enää kauppatieteilijöille, kun kauppatieteiden opiskelussa on kehitetty jatkuvasti uusia metodeja? Harjun mukaan juristin tutkinto on lähtökohta, josta on hyvä rakentaa, mutta miten sitten se kaikki muu? Lakimiesliitossakin hän törmää tilanteisiin, joissa osa juristeis

10 ta kertoo, ettei koulutus antanut riittäviä valmiuksia. Vielä tällaisia tilanteita on vähän, mutta Harjun mukaan niiden lisääntyminen on huolestuttavaa. Ajankohtaisena esimerkkinä Harju nostaa esiin sen, millainen tilanne on Joensuusta valmistuneella opintojen jälkeen, jos opiskelujen aikana ei ole ollut mahdollista päästä harjoitteluun. Tätäkin tärkeämpää olisi Harjun mukaan kuitenkin siirtyä 50-luvun opiskelutavoista, kirjastossa yksin puurtamisesta ja kirjatenteistä, vähintään 80-luvulle. Vahvuus alalla ovat kuitenkin ihmiset, jotka pääsevät alalle tiukan siivilän läpi ja suorittavat vaativat opinnot. Työelämässä valmistuneet juristit voivatkin vain onnistua ja Harjun kritiikki opintoja kohtaan onkin hienosäätöä alan menestymiseksi. Hienosäätöä esim. sen suhteen, onko kyseessä yleistutkinto vai tutkinto työelämän tarpeita varten ja painotetaanko siinä periaatteita vai konkretiaa, sillä jommastakummasta voidaan ehkä joutua luopumaan. Hyvä on myös miettiä, tulisiko tiedekuntien olla samanlaisia yksiköitä, kilpailevia yksiköitä vai ehkä joka asiassa yhteistyötä tekeviä yksiköitä? Olemassa on sisäisen kilpailuasetelman ohella myös kansainvälinen kilpailu, jossa yrityksiä ja juristeja verrataan ruotsalaisiin tai lontoolaisiin. Tässä kilpailussa tulisikin panostaa voimakkaammin resursseja opetuksen kehittämiseen. Profiloidu tiedekunta, opiskelija Pihlajamäki pitää tiedekuntien profiloitumista hyvänä asiana, ja onkin voittajan etu, jos ne profiloituvat myös laadullisesti. Kotkaksen mukaan Joensuussa pyritään juuri tähän, esim. täytettävänä ollut kansainvälisen oikeuden professuuri täytettiin nimenomaan kansainvälisen ympäristöoikeuden professuurina ja toinen professuuri vastaavasti eurooppa- ja energiaoikeuden professuurina. Kotkaksen mukaan kyseessä on mietitty nichemarkkinointirako ja tiettyjä asioita voit opiskella Only in Joensuu. Yhteiskunta oikeudellistuu ja yksittäinenkin virkamies tarvitsee hankintapäätöksiä tehdessään oikeudellista osaamista. Riittääkö siinä hallintotieteiden maisteri? Kotkaksen mukaan juristeille kuin juristeille löytyy kuitenkin aina töitä ja ainejärjestön tutkimuksen mukaan valmistuneet erikoisjuristitkin olivat sijoittuneet hyvin työelämään. Mitä taitoja koulutuksesta vielä puuttuu, mitä vielä tarvittaisiin? Oleellista on englannin kielen taito, joka onkin monella hyvä, mutta ei kuitenkaan kaikilla. Tärkeää on myös viestinnän ja kirjoittamisen taito, joka voi olla synnynnäistä, mutta jota voi myös opiskella yllättävän paljon. Nykyään harjoitusseminaareissakin mennään liikaa substanssi edellä, eikä väliä ole sillä, miten asiat kirjoitetaan. Työelämässä viesti ei kuitenkaan mene perille, jos sitä ei ole osattu kirjoittaa oikein siinä ei juridinen sofistikoituneisuuskaan riitä. Juristin tulisikin olla sisäisesti hiottu timantti, joka kielitaidon (erinomainen englanti, kaikki muu plussaa, esim. venäjä, ranska, saksa, arabia, kiina...) ohella taitaa myös kulttuurintuntemuksen. Pihlajamäen mukaan opiskelijoiden kielitaito kapenee kuitenkin koko ajan, eikä nykyään lueta enää edes saksaa. Sen, joka lukee kieliä, tulisikin saada siitä kunnolla hyötyä. Oleellista on myös sopimus- ja neuvottelutaito, se miten saada oma kantansa läpi työssä kuin työssä. Kaikki viisaus ei kuitenkaan asu omassa päässä, eli hyvän juristin on käytettävä hyväksi myös verkostoa. Hyvä olisi omata myös liikkeenjohdon, talouden ja kansantaloustieteen osaamista, jottei juristi olisi vain juridinen asiantuntija, joka panee asiat paperille muiden päättäessä niissä. Edessä kymmenenkin uraa Sajavaaran mukaan valmistuvalla juristillakin on yhden uran sijaan useita työuria edessä ja urallinen uudelleensuuntautuminen on arkipäivää. Kauppatieteilijöitä koskevan tutkimuksen mukaan opiskelijoilla oli vuonna 1983 odotettavissa keskimäärin 2,7 työnantajaa työurallaan, vuonna 2013 jo 9,4 työnantajaa. Ammattitaidon ylläpitäminen onkin oleellista, samoin oma vastuu työkykyisyydestään ja työllistettävyydestään. Miten tämä sitten opinnoissa onnistuu? Pihlajamäen mukaan opiskelijat eivät tee paljoakaan töitä opinnoissaan vaan pääsevät helpolla. Opettajatkaan eivät vaadi tarpeeksi. Kaikki opiskelijat ovat Pihlajamäen mukaan töissä ja opiskelukulttuuri on muuttunut täysin. Työ ei yleensä edes hyödytä opinnoissa ja vaikka hyödyttäisikin, sitä on liikaa opintoihin verrattuna. Pihlajamäki vertaakin tilannetta lapsensa opiskeluihin Englannissa, jossa hän tuntuu olevan koko ajan kirjoittamassa jotain esseetä. Harjun mukaan tärkeää on ihmistaito ja kyky myydä ajatuksiaan, tärkeää on miettiä, millä tavalla haastamme itseämme. Se ei välttämättä vaadi lisää opiskelutunteja vaan menemistä salin eteen. Juristin tulisi kommunikoida osaamisensa ja pystyä myymään osaamistaan, pitäisi pystyä esittämään keissi kuin keissi. Tällaiseen kommunikoivaan juristiin voi luottaa ja tämän osaavan juristin koulutus mahdollistaa vaikka mitä. Harjun mukaan viestin välittäminen onkin vaikein asia, minkä voi oppia, mutta kun sen oppii, kaikki ovet ovat auki. Esiintymistä voi oppia menemällä jonnekin, missä voi testata osaamistaan, kuten akateemiseen väittelykilpailuun, kuten Harju itse teki, tai esiintymistä vaativaan ainejärjestötoimintaan. Lokeroiko koulutus minut? Kuinka paljon lakimiestutkinto sitten heijastaa eri professioita? Alun perin se on ollut selkeästi hallintojuristin ja tuomarin tutkinto, verrattuna esimerkiksi angloamerikkalaiseen asianajajakoulutuskulttuuriin. Kotkaksen mukaan koulutus ei kaikilla sektoreilla vastaa työn tarpeita, mutta silti e ole varmaa, että yksityissektoria koskevat trendit ovat pysyviä. Tärkeää onkin osata yleiset periaatteet, jotta pystyy ottamaan minkä tahansa oikeudellisen ilmiön haltuun. Långin mukaan samat teemat liian varhaisesta lokeroimisesta olivat käsillä tutkinnonuudistuksessa jo 90-luvun lopussa ja todennäköisesti myös aikanaan 60-luvulla. Miten voimme tietää, mitä oikeasti haluamme tehdä ja haluammeko menettää kaikki muut mahdollisuudet lokeroitumalla? Tiedekunnan ja omien opintojen ruoskinnan sijaan tulisi kuitenkin ottaa enemmän vastuuta opinnoistaan ja opiskella itseään parhaiten palvelevalla tavalla. Lång kertookin opiskelukavereistaan, jotka ovat päätyneet suuren pörssiyhtiön sijoitusneuvontajohtajaksi tai ykkösluokan New Yorkin asianajotoimistoon. Yksikin pyrki 4 kertaa oikeustieteelliseen ja on nyt valmistuttuaan töissä suuressa toimistossa Lontoossa. Oikeustieteellinen tiedekunta tarjoaakin mahdollisuuden opiskelijalle hakea erilaisia kursseja ja erilaisia näkökulmia, ja hyvää opetusta on paljon tarjolla, oli se sitten esimerkiksi Pihlajamäen draamakurssi, jossa eläydyttiin 1500-luvun käräjämaailmaan ja hyvän valmistautumisen jälkeen päästettiin aiheeseen sopiva argumentaatio vauhtiinsa. Myös Pihlajamäen mukaan tarjolla on monia erilaisia polkuja ja helpointa voi olla se massaluennoilla istuminen, mutta enemmän sekä opiskelijalta että opettajalta vaativa erilainen opetus tuottaa varmasti erilaisia opiskelutuloksia ja kokemuksia, jotka ovat opiskelijan hyödynnettävissä työelämässäkin. Sajavaaran mukaan polkuja on niin paljon, ettei aika mitenkään riitä kaikkeen, mutta varsinkin työelämässä kannattaa suosia monipuolisia kokemuksia, vaikka edellistä kesätyöpaikasta pyydettäisiinkin sinne taas seuraavana kesänä. Työelämä onkin enemmän menossa siihen, että työnantajilla on vaikeuksia pitää itsellään parhaat, jollei työntekijä koe riittäväksi työn sisältöä ja vaikutusmahdollisuuksiaan. Myös Harjun mukaan työpaikkaa tulisi vaihtaa aina kuin mahdollista, onhan se luontevin tapa nostaa palkkaansakin. Harju tuo myös esille koulutuksen vahvan valtiollisen tuomaripainotuksen. Jo oikeusvaltion ylläpito vaatii, että on paljon juristeja, jotka ymmärtävät laajemmin tällaisiakin asioita. Juristin koulutus on myös jotain sellaista, mitä kellään muulla ei ole, eikä sitä saa sotkea erikoistumalla liikaa. Koulutusta onkin vaikea redusoida yksittäisiin kursseihin. Paremman opiskelun vuoksi tiedekunnan ja opiskelijoiden tulisi kuitenkin taistella itselleen lisää rahaa, ei vain kiltisti ajatella asioiden olevan paremmin kuin kaikkein köyhimmillä tiedekunnilla vaan olla itsekäs, sillä oikeustiede on oikeusvaltiota suojeleva oppiala. Millainen on siis oikeustieteellisen koulutuksen tulevaisuus, millainen koulutus on 10 vuoden päästä? Harjun mukaan tiedekunta kouluttaa 10 vuoden päästä edelleen yleisjuristeja, jotka ovat kuitenkin sekä loistavia viestijöitä, markkinoijia että talousosaajia. Tulevaisuuden juristit ovat myös entistä verkottuneempia ja tulevaisuus tuo tiedekunnaltakin avautumista moniin suuntiin. Harju näkee koulutuksen muutoksen tarpeen huutavana, sillä muuten muutos tulee 10 vuoden päästä pakosta. Sajavaaran mukaan oikeustieteellisen koulutuksen tulevaisuutena on olla pohjatutkinto, jonka päälle tulee jotain muuta. Juristin koulutus on ns. survival-tutkinto, jolla selviää maailman normittuessa nykyisestään. Juristi osaakin tällöin käyttäytymiskaavat ja voi toimia hyvänä luotsina viidakossa ja maailman myllerryksissä. Lång näkee oikeustieteellisen koulutuksen 10 vuoden päästä valitettavasti maksullisena tutkintona, jossa asetetaankin hinta omalle tiedekunnassa olemiselle. Tällöin Långin mielestä opiskelijat osaavat kuitenkin enemmän arvostaa koulutusta ja panostavat opiskeluun enemmän. Vastaavasti maksullinen koulutus tulisi vaatimaan paljon enemmän myös tiedekunnalta. Rankan rupeaman päätteeksi klo Kotkas ei mielestään enää kykene sanomaan mitään unohtumatonta. Kotkaksen mukaan tärkeintä on kuitenkin tiedekuntien oma halu uudistua ja esiintymistaitojen lisääntyvä merkitys tulevaisuudessa. Virallinen ilta päättyy Aulis Aarnion tunnettuun sitaattiin siitä, että hyvä teoria on parasta käytännön oppia

11 Vuoden opettajat 2012 ja 2013 Ajatuksia opetuksesta ja oikeustieteestä Teksti & Kuvat: Samuli Huttula Kuka ja miksi Hieman reilu vuosi sitten vuoden opettajaksi 2012 valittu finanssioikeuden vastuuopettaja Esko Linnakangas arvostaa tunnustusta korkealle. Kunniakirjan mukaisesti valintaa perusteltiin erinomaisella opetuksella, sekä opiskelijoiden innostavalla johdattamisesta tieteellisen tutkimuksen pariin. Hänelle itselleen titteli tuli hieman yllätyksenä. Hän kertoo hyvillä mielin siitä, kuinka mukavaa on saada tunnustuksia ja huomata, että myös ikääntyvä ihminen kykenee kehittymään. Titteliään hän arvioi varovasti. Ehkä tunnustus annettiin siksi, että finanssioikeudessa tulokset julkaistaan nopeasti tentin jälkeen. Tämän kevään viimeisellä tenttikierroksella tulokset saatiin taululle noin viikossa, vaikka tentissä oli 79 opiskelijaa ja vain neljä korjaajaa! hän naurahtaa. Kuulun kuitenkin niihin, jotka pitävät enemmän kehuista kuin haukuista, joten ilahduin tittelistä todella paljon. Näitä saa harvoin. Finanssioikeuden opetuksen monimuotoisuus Joillekin opiskelijoille sopivat kirjoja korvaavat massaluennot, joillekin taas sopii opiskelijoiden aktiivisuutta edellyttävä pienryhmäopetus. Näiden opetusmuotojen rajat eivät kuitenkaan Linnakankaan mukaan ole aina kovin jyrkkiä. Pienryhmät voivat olla ajoittain melko suuriakin, kun ilmoittautuneena voi olla jopa sata henkilöä. Erilaisia tapoja tulee kuitenkin tarjota. Finanssioikeudessa on mm. dosenttien antaman opetuksen ansiosta hyvin laaja ja monipuolinen opetustarjonta. Itse hän on keskittynyt oikeustapausopetukseen, osittain taustansa vuoksi. Pienryhmäopetus ja oikeustapausluentojen pitäminen on tavallaan hyvin samanlaista ja perustuu siihen, että opiskelijat ovat aktiivisia ja tekevät töitä joita tarkastellaan ja mietitään ryhmissä. Nämä ovat sillä tavalla aika lähellä toisiaan, vaikka oikeustapausluennoilla ei varsinaista tutkimusta tehdäkään. Pidän kyllä kummastakin tavasta. Hän korostaa myös sitä, että molempia tarvitaan. Aivan kuten tarvitaan myös puhtaasti korvaavia luentosarjoja. Finanssioikeuden oppiaineella on se onni, että dosentteja on hyvin paljon ja he ovat todellisia huippuosaajia omilta aloiltaan. Keskeisten alueiden opetus ei siten ole yksinomaan tiedekunnan omien opettajien varassa ja opiskelijoilla on varaa mistä valita. Pakollista opetusta ei ole ja opetusta annetaan suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. Linnakangas korostaakin juuri vaihtoehtoisuutta ja erilaisia mahdollisuuksia laadun takeena. Ihan miten kukin oppii. Siinä kun mietitään sitä, minkälaista opetusta yritetään seuraavana vuonna saada, niin yritetään saada koko paletti katetuksi. Finanssioikeudessa on myös yksi tenttikierros enemmän kuin muissa aineissa ehkä siinäkin on yksi syy mikä Vuoden opettaja Esko Linnakangas Itseään Linnakangas kuvailee hieman käänteisesti kertomalla hieman siitä, kuka hän ei ole: Nimen perusteella usein sekoitetaan Niskakankaaseen, joka en ole vaikka samalla alalla ollaankin. En myöskään ole historioitsija Heikki Ylikangas, johon minut saatetaan sekoittaa ulkonäön perusteella, kun ollaan harmaannuttu samalla tavalla. Enkä ole muusikko Esko Linnavalli, johon nimen perusteella joskus sekoitetaan. Mutta en ole ihan turhaa sukua minäkään, sillä serkun tyttö seikkailee parhaillaan televisiossa Viidakon tähtösissä ja tuli Miss Helsinki -kilpailuissa toiseksi. Eli ei ihan turhaa sukua kuitenkaan

12 on voinut olla tämän komean tittelin taustalla! Luennoista voi olla hyötyä muutenkin. Erityisellä lämmöllä Linnakangas muistelee eräältä naisopiskelijalta 90-luvun alussa saamaansa kiitoskirjettä. Hän oli seurannut luentoja ja kuulustelun jälkeen lähetti erityiset kiitokset antoisista luennoista. Vasta myöhemmin selvisi, että asiaan oli saattanut vaikuttaa myös se, että hän oli löytänyt tulevan puolisonsa Linnakankaan luennoilla. Avioliitto on edelleen pystyssä. Henkilön sukunimi on nykyisin Hakalehto-Wainio. Linnakangas naurahtaa olevansa tähän saavutukseen erityisen tyytyväinen. Tenttipelkoa? Finanssioikeus on tiedekunnan laajimpia oppiaineita. Kysymykset ovat suurimmaksi osaksi vaikeita soveltamistehtäviä, joissa useat ratkaisuvaihtoehdot ovat mahdollisia. Hyviin tuloksiin vaaditaan kovaa työtä. Hyvä opiskelija on motivoitunut opiskelija, mutta hyvä opiskelija on myös sellainen, joka pystyy työskentelemään heikostikin motivoituneena. Luennoista ja seminaareista saa irti eniten, jos on ehtinyt hiukan tutustua aiheeseen ennalta. Opettamisen itsessään Linnakangas kokee miellyttävänä. Opetukseen osallistuminen on vapaaehtoista, joten opiskelijat ovat yleensä myös motivoituneita ja opettaminen siten helppoa. Heikkoa valmistautumista luentosarjat eivät kuitenkaan korvaa. Pelkällä luentosarjan kuuntelemisella ei pärjää tentissä. Jokainen joutuu myös lukemaan. Suurimmalle osalle ei kuitenkaan riitä myöskään pelkästään kirjojen itsenäinen lukeminen. Tenttikysymykset ovat vaikeita, eikä niihin välttämättä ole yhtä oikeaa vastausta. Ei pidä lähteä heti pois kysymykset nähtyään. Pitää alkaa miettimään. Kyllä niistä tavallisesti riittävällä valmistautumisella selviää. Vaikka tentti ei mene läpi pelkällä asenteella, Linnakangas korostaa, että tentti ei ole ylivoimainen kenellekään. Mikäli se kuitenkin tuntuu siltä ja varsinkin jos on ollut jo useamman kerran tentissä, hän kehottaa esimerkiksi tulemaan keskustelemaan asiasta. Tai kuten hän itse toteaa: En nyt välttämättä kerro kysymyksiä etukäteen, mutta käydään näin muuten läpi ohjeita ja sitä miten tähän voisi valmistautua. Sattuman kautta verotukseen Alun perin oikeustieteen opintoihin ja sittemmin veroalalle Linnakangas päätyi lähinnä sattuman kautta. Ennen akateemista urautumistaan hän ehti työskentelemään pitkään hallintotuomioistuimissa. Ensin hän oli muutaman vuoden Hämeen lääninhallituksessa lääninoikeudessa, jonka jälkeen runsaat kymmenen vuotta KHO:ssa esittelemässä veroasioita. Päätoimisesti verotuksen parissa Linnakangas on siten ollut yhteensä yli 40 vuotta. Finanssioikeus tuntuu omimmalta ja kuten hän itse toteaa, alan vaihtoa tuskin tulee enää pohdittua. Silloin kun valmistuin 60-luvun lopulla, niin monistin työpaikkahakemuksia kaiken maailman hommiin, mitkä vaan sattuivat olemaan avoinna. Verotus tärppäsi, enkä ole sen jälkeen mitään uutta oppinut. Henkilökohtaista kiitosta hän antaa edesmenneelle edeltäjälleen Kari S. Tikalle, joka aikanaan innosti häntä jatkamaan opintoja. Linnakangas oli esitellyt KHO:ssa urheiluun liittyviä verovalituksia ja tehnyt niistä laajoja yleismuistioita. Hänen työskentelynsä oli pitkälti tutkimustyötä. Väitöskirjan aiheeksi valikoitui sittemmin Tikan ehdotuksesta samainen ajankohtainen kysymys urheilusta ja verotuksesta. Myöhemmin Linnakangas on omassa opetuksessaan pyrkinyt noudattamaan hänen ohjeitaan erityisesti jatko-opiskelijoiden kanssa. Hän oli hyvin kannustava. Muistan hyvin esimerkiksi sen, että kun hänelle jätti väitöskirjan käsikirjoituksen katsottavaksi, niin hän esitti hirveästi korjausehdotuksia ja totesi tämän jälkeen, että viikon kuluttua tulet sitten näyttämään nämä korjattuna. Ohjeet eivät olleet pelkästään tarkkoja, vaan myös realistisia toteuttaa. Finanssioikeus tutkinnonuudistuksessa Finanssioikeuden rakenneuudistuksista puhuttaessa esiin nousee usein kysymys jaottelusta vero-oikeuteen ja finanssihallinto-oikeuteen. Linnakangas on ollut kehittämistyössä mukana opintoasiaintoimikunnan jäsenenä ja siten myös sitoutunut siihen. Asiaan liittyvistä monista eri aspekteista huolimatta hän näkee kummankin puolen käsittelystä saman oppiaineen sisällä opiskelijan kannalta lähinnä hyviä puolia. Nyt käsillä oleva uudistus ei ole tavattoman radikaali, mikä helpottanee siirtymäkauden hallintaa. Suuret muutokset oppiaineessa saavat odottaa nimittäin odottaa hänen eläkkeelle jäämistään. Aikanaan kun olin Lapin yliopistossa, niin nämä alun perin erilliset tentit itse asiassa yhdistettiin. Eikä välttämättä edes minun vaatimuksestani. Jos asiaa ajatellaan opiskelijan kannalta, niin eteen tulee se, että hyvällä vero-oikeuden hallinnalla voi kompensoida heikompaa finanssihallinto-oikeuden osaamista. Myöskään erinomaisella finanssihallinto-oikeuden osaamisella ei välttämättä tarvitse olla kovinkaan kummoisia tietoja verotuksessa. Asiaa ovat pohtimassa uudet miehet ja naiset sitten kun minut on pantu pakkoeläkkeelle Siitä en voi antaa ohjeita, että mitä silloin ehkä tapahtuu. Finanssioikeuden vastuuopettajan aikaa menee opetuksen suunnitteluun muutoinkin kuin oman opetuksen osalta. Hallinnolliset asiat on myös huomioitava. Opetuksen ja sen suunnittelun ohella myös tutkimustyö vie aikaa. Käsillä oleva tutkinnonuudistus on vienyt paljon aikaa suunnitteluun. Työ ja vapaa-aika eivät juuri eroa toisistaan. Mutta kun kyseessä on työnteko josta oikeasti pitää, Linnakangas tunnustaa nauttivansa tästä hyvällä omalla tunnolla. Ikääntymisen myötä kiinnostus on lisääntynyt erityisesti verohistoriaa kohtaan, joka ei ole yhtä nopean muutoksen alla kuin verosäännösten yksityiskohdat. Se on lähinnä tuo vuotuinen työsuunnitelma missä pitää pystyä erottamaan 1600 tuntia työhön ja muu osa on sitten vapaa-aikaa elämässä. Eli tämä on sellainen työ mistä pitää, eikä minulla tällä hetkellä ole sen erityisempiä vapaa-ajan harrastuksia. Ainakaan vielä. Katsotaan sitten myöhemmin mitä sitä keksii. Verotus opinnoissa ja sen jälkeen Suomenlaki.comin keväällä 2012 järjestämässä juristien inhokki -kisassa finanssioikeus nappasi ykkössijan. Vastanneiden keski-ikä oli 41 vuotta. Valmiit juristit eivät siis rakasta Verokarhua. Olen isänä ja isoisänä miettinyt, minkä ikäisille voi paljastaa karun totuuden elämästä: Ihminen joutuu tekemään myös asioita, joita ei haluaisi vaikkapa opiskelemaan finanssioikeutta. Tiedekuntamme opiskelijat ymmärtävät tämän hyvin: maisteritutkielmien määrällä mitaten finanssioikeus onkin ollut suosituimpia oikeudenaloja, jonakin vuonna jopa ykkönen. Tietoa on hyvä pitää ajan tasalla opiskellessa ja työelämässä. Netissä on lakikirja aina ajan tasalla ja verotuksen osalta Linnakangas mainitsee myös hallinnon nettisivujen olevan erinomaiset. Tavallisesti ongelmat ratkeavat näiden avulla. Vaikka tentissä ei tarkoituksella laadita kysymyksiä, joissa kysytään viimeisintä nippelitietoa ja lainmuutoksia, on ajankohtaisista asioista hyvä olla selvillä. Kukaan ei ole niin taitava, että pystyisi välttämään verotusta koko elämänsä. Sen kanssa joutuu jokainen tekemisiin. Pykälien hakkaamisesta päähän ei ole mitään varsinaista hyötyä. Tämän takia meillä on lakikirjatentti. Ongelmat pitää tunnistaa ja esittää vaihtoehtoja. Juristeiltahan kysytään tavallisesti, että paljonko on kaksi plus kaksi ja tähän vastataan kysymällä, paljonko haluat sen olevan? Vaihtoehtoja pitää osata esittää

13 Vuoden opettaja Panu Minkkinen Jos opiskelijat alkavat haukotella, niin se ei ole huonojen luentojen vuoksi vaan siksi, että happi loppuu. Ehkä tällä suojaa itseään jollain tavalla siltä kritiikiltä jota sieltä saattaisi tulla, kertoo Panu Minkkinen hymyillen. Vaikka hänen omien sanojensa mukaan tätä eivät kaikki uskoisi, hän oli aikanaan aktiivinen pykälisti, joka on mm. perustanut Rinnerikolliset. Tässä jutussa hän kertoo opetuksestaan, sen antoisuudesta ja vaativuudesta. Pykälisteille hän haluaa antaa erityisen kiitoksen siitä, että heidän ansiostaan hänellä on maailman paras ammatti. että oikeusteoria jota opetetaan, on vähän sellainen peikko monelle opiskelijalle. Tässä on yritetty vaikuttaa siten, ettei sitä peikkoa olisi ja sitten vaativuutta vähän purettu. Välillä on ollut taipumuksena, että dioja on vähän liikaa. Olen sitten karsinut niitä pois., hän kertoo hieman naurahtaen. Opiskelijat ovat ainoat, jotka pystyvät kunnolla antamaan tällaista palautetta. Ei esimerkiksi yliopistopedagogian kursseilla mitään tällaista opeteta. Opiskelijapalaute on melkein tärkein opettajan työväline. Opiskelijasukupolvet ja opetustavat Minkkisen mukaan opettamisessa ei ole, eikä voikaan olla, yhtä oikeaa tapaa. Esimerkin hän antaa omasta oppiaineestaan, jossa isoja luentoja pitää hieman vaihtelevasti kolme tai neljä opettajaa. Vaikka opettajat luonnollisesti vaikuttavat toisiinsa ja pyrkivät keskustelemaan käytännöistään ja kokemuksistaan, on jokainen luentosarja silti oman näköisensä. Samuli Hurri näyttää kanssa jotain leffanäytteitä, mutta eri tavalla kuin minä. Hän näyttää pieniä pätkiä ja itse näytän isoja kokonaisuuksia. Mukautuvuus kohdeyleisöön on myös avainasemassa. Opiskelijat vaihtuvat ja opiskelijapolvet ovat erilaisia. Minkkinen korostaa, että luennoitsijan tulee oppia kunnioittamaan sitä polvea, joka luentoja kuuntelee. Jotkut ovat aktiivisempia kuin toiset ja silloin, kun näitä aktiivisempia polvia tulee, sitä kannattaa hyödyntää. Samoilla eväillä ei voida lähteä opettamaan kumpaakin. Nyt on taas sellainen aktiivisempi opiskelijapolvi, joka keskustelee ja jolle asiat ovat kiinnostavia. Välillä oli sellaisia opiskelijapolvia, jotka kyllä ihan kiltisti tulivat luennoille, mutta ikään kuin sanoivat let us be entertained, eli istuivat siellä tuppisuina hiljaa eivätkä juuri ottaneet kantaa, kuvailee Minkkinen. Seminaariopetus on selkeästi Minkkisen mieleen. Hänen mielestään on nastaa, kun oppii opiskelijansa nimeltä. Massaluennoilla ei tätä tee. Opetusmuotona pienryhmäopetus olisi Minkkisen mielestä muutoinkin ehdottomasti paras. Sikäli kun sitä vain pystyttäisiin toteuttamaan. Laskennallisesti henkilökuntaa tulisi olla karkeasti arvioiden kaksinkertainen määrä, jotta kaikki opetus pystyttäisiin hoitamaan pienryhmissä edes kohtuullisesti. Massaluennot ovat siis ns. välttämätön paha tiedekunnassa, jossa opettaja-opiskelijasuhde on tällä hetkellä mitä on. Vaikka luennot ovat vapaaehtoisia, opiskelijoille annettu vahvahko korvausporkka- Oikeusteoriaa, peikkoja ja opiskelijapalautetta Vuoden opettaja 2013 kuvailee päällimmäisiä tunteitaan valintansa jälkeen yllättymisellä ja nöyrällä kiitollisuudella. Valinta ei tullut yllätyksenä vähiten sen takia, että tiedekunnan vakituiseen henkilökuntaan hän on kuulunut vasta vuoden. Ennen kuluvaa vuotta hän toimi pitkään dekaanin asemassa Leicesterin yliopistossa Englannissa. - - Dosenttina olin kyllä pitänyt samantyyppisiä luentosarjoja vuosien varrella. Ehkä se on jotenkin pitänyt mut täällä kirjoilla. Mutta yllätys oli se päällimmäinen tunne. Ja tietenkin nöyrä kiitollisuus sikäli, että tunnustuksen ja palautteen saaminen nimenomaan opiskelijoilta on tärkeää. Suosionsa taustalla olevia syitä hän pohtii opiskelijan näkökulman kautta. Aivan kuten monet muutkin kollegansa, hän kertoo suunnittelevansa opetustaan tarkasti ja pyrkii rakentamaan luennoistaan hyviä kokonaisuuksia, jotka pysyvät mielenkiintoisina. Pelkkä asian esittely ei riitä. Merkittävänä asiana hän nostaa kuitenkin esiin palautteen merkityksen: Ehkä yksi sellainen asia, jonka omaan ja joka on itse asiassa Englannista opittu, on se, että analysoin opiskelijapalautteen erittäin tarkkaan. Luen huolellisesti sen mitä siellä sanotaan. Ennen kaikkea siis tekstipalautteen, eli mitä vahvuuksia ja heikkouksia on. Palautteen analysoiminen on vuosien varrella vaikuttanut hyvin suoraan. Eikä pelkästään esim. teknisin parannuksin, kuten luentokalvojen määrässä. Minkkinen muistelee, kuinka hänen ensimmäisinä opetusvuosinaan hänen luentojaan pidettiin kiltisti ilmaistuna vaativina. Oikeusteoria jota nykyisinkin opetetaan, tuntuu usein monesta hieman vaikealta aiheelta. Etenkin aiheeseen liittyvä sana teoria ikään kuin tuntuu pelottavan ihmisiä. Tätä on pyritty vastedes tietoisesti purkamaan: Huomasin, 24 25

14 na kasvattaa luentojen osallistujamäärät usein satoihin opiskelijoihin. Niitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä huonosti. Ne on pakko tehdä hyvin. Sitä on harjoiteltava. Se on ihan oma taitolajinsa. Surullista on, jos käy katsomassa kun joku lukee paperista kolmelle sadalle ihmiselle. Se on vain pienistä asioista kiinni. Esim. tilan haltuunotto kun luentosali on iso. Jos pysyy vain takana eikä lähesty yhtään ketään, tulee tilaisuudesta ikään kuin kylmä ja kalsea kateederi. Tämänkin voi tehdä hyvin, mutta tosiasia on se, että puolen tunnin jälkeen alkaa happi loppua, hän kuvailee. Luennon rakennetta ja loogisuutta hän pitää tärkeinä ominaisuuksina. Tai linjakkuutta, kuten näitä yliopistopedagogiassa kutsutaan. Rakenne on se tapa, jolla viesti välitetään opiskelijalle. Omaa tapaansa luennoida hän kuvailee luontevaksi. Useinkaan ei tule käytettyä mitään valmiiksi paketoitua settiä, muuten kuin löysien muistiinpanojen muodossa. Pedagogisesti tämä on myös perusteltua, sillä massaluennoille ei voi mennä puhumaan paperista. Asia on osattava riittävän hyvin, jotta voi tarvittaessa käydä siitä keskustelua. Luentoja oikeusteoriasta Oikeusteorian luennot pyritään virittämään siten, ettei niihin tarvitse etukäteen valmistautua. Teoriapöpön välttämiseksi taso yritetään asettaa niin, että aiheeseen pääsee sisään ilman ennakkotietoja. Jos kiinnostusta riittää, jokainen varmasti auttaa mielellään eteenpäin esim. kirjallisuuslistojen yms. muodossa. Minkkinen toivoo, että opiskelijat osallistuisivat luennoille ilman ennakkoasenteita. Cui bono -asennoituminen ei oppiaineen kohdalla ole kenellekään hyödyksi. Valtaosa opiskelijoista ottaa vastaan kaiken sen mitä me heille opetamme. Ollaan ehkä hieman onnekkaassa tilanteessa siinä mielessä, että juuri ennen meitä opiskelijoilla on melkein kolme vuotta sellaista aineopintojen pänttäämistä. Me sitten tullaan kuin raikas tuuli tämän jälkeen ilman tenttipaineita, että kaikki ovat valmiita pohtimaan vähän yleisempiäkin asioita. Opetusprosessi on kimppakokemus, jossa opiskelijat ja opettajat käsittelevät asioita, joihin opettajatkaan eivät aina tiedä vastauksia. Minkkinen kertoo kirjoittaneensa jopa yhden kirjan luentosarjan pohjalta. Kyseessä oli vuoropuhelu, jossa hän pyrki avaamaan vaativia asioita opiskelijoille ja samalla pakotti itsensä selventämään niitä. Vaikka kirja on hänen nimissään kirjoitettu, myös opiskelijat on mainittu tärkeänä tekijänä esipuheessa. Suuntautuminen opettajaksi Opettaminen on Minkkisen mielestä antoisaa ja ylivoimaisesti maailman paras ammatti. Mutta se voi olla myös vaikeaa. Luennon pitäminen vaatii keskittymistä. Kyse ei ole pelkästä kaksituntisesta keskellä päivää. Valmistelu ja palautuminen vievät myös aikaa, joka tulee ottaa huomioon. Tavallisesti nämä vaativat henkisiä ja fyysisiä voimavaroja siinä määrin, että yhdenkin luennon toteuttaminen huolella ja hyvin vie helposti suurimman osan päivästä. Minkkinen korostaa kuitenkin, ettei halua missään nimessä valittaa. Kaiken saa takaisin moninkertaisena. Alalle hän päätyi omien sanojensa mukaan ns. poissuljentamenetelmän kautta. Hän on kotoisin tavallisesta suomalaisesta keskiluokkaisesta perheestä, jossa perheen ja suvun mielikuvituksessa oli käytännössä vain neljä vaihtoehtoa: Oli poli. Mulla oli lyhyt matikka ja olin huono matikassa. Oli lääkis. Jos mä näen verta, niin pyörryn. Oli kauppis. Isäni oli ekonomi, joten tämä ei tullut kyseeseenkään. Jäljelle jäi oikeustiede. No, se tuntui myös luonnolliselta. Huonojen opetuskokemusten kautta opintojen aikana tuli myös hieman uskon puutetta. Minkkinen kertoo, että tässä vaikutti myös hieman se, että tutkinto näyttäytyi yhteen ja tiettyyn ammattiin johtavana ammattitutkintona. Opinnot venyivät hieman, kun oheistoimintaa riitti. Pykälän Uutisten toimittamisen kautta hän ehti opintojensa aikana harkitsemaan myös toimittajan töitä ja todelliset kiinnostuksen kohteet löytyivät vasta opintojen loppuvaiheessa. Suurin piirtein samoihin aikoihin kun mietin toimittajan töitä, aloitin syventävät opinnot ja hiffasin, että mulla on taito tähän. Osaan tehdä tutkimustyötä. Olen kuitenkin aika sosiaalinen ja pystyn opettamaan luontevasti. En pelkää sitä, eikä se tunnu rasittavalta. Tässä vaiheessa sitä huomasi myös, että tämä on tutkinto joka venyy joka suuntaan. Sillä voi tehdä lähestulkoon mitä tahansa. Tätä kuvastaa hyvin muun muassa se, ettei Minkkinen ole ollut koko uraansa yliopistomaailmassa. Hän on toiminut myös Suomen Lontoon instituutin johtajana kolmen vuoden ajan. Alan työnäkymiä hän pitää yleisesti hyvinä vaikka joskus tulisikin hetki, jolloin olisi liikaa juristeja ja ns. varsinaiset ammatit olisivat tukossa, tutkinto joustaa hirvittävän moneen suuntaan. Juristit ovat haluttuja. Opintojen aikana oli luonnollisesti myös hyviä esikuvia. Hyvät opettajat muistuvat mieleen hyvin. Loistavana opetuskokemuksena hän muistelee käymäänsä Kaarlo Tuorin finanssihallinnon luentosarjaa. Minkkinen kuvailee hauskasti, kuinka hän meni luentosarjalle joka oli aivan tavattoman hyvä ja kuinka se oli jopa hieman häpeällistä, ettei kukaan ollut kertonut kuinka hyvä opettaja siellä on. Syventävissä opinnoissa kiitosta saa puolestaan Raimo Lahti, joka ei ollut niinkään opettaja kuin mentori. Minkkinen kiittää erityisesti täysin varauksetonta tukea, jota hän sai monessa muodossa. Hän pääsi ulkomaille seminaareihin ja hänelle järjestyi sijaisuuksia, jotka tukivat tutkijan uraa ja ammatin kehittymistä, vaikka hän oli edelleen opiskelija. Tutkinnonuudistus ja tutkinnon joustavuus Vaihtoehdoista keskusteleminen on aina hyvä asia. Minkkinen kuitenkin korostaa, että rakennetta ei ole järkeä muokata yhteen ammattiin valmistavaksi tutkinnoksi. Joustavuus tulee säilyttää. Tätä hän perustelee juristien käyttökelpoisuudella ja käytettävyydellä työmarkkinoilla. Nämä olisi pidettävä mahdollisimman laajoina. Opiskellessa saattaa helposti luulla, että jonkin tietyn alueen syventävät opinnot tekevät alan asiantuntijoita. Näin ei kuitenkaan Minkkisen mukaan ole. Ensisijaisesti tärkeää on se, että opinnot on suoritettu ilman mittavia vaikeuksia. Tämän jälkeen mahdolliset haastattelut ratkaisevat huomattavasti enemmän kuin paperit. Sitten vasta muokataan henkilöstä sitä, mitä työtehtävissä vaaditaan. Jos tästä tulee tiukka ammattitutkinto, niin periaatteessa se joustavuus menetetään. Toinen juttu on se, että tiedän vanhojen tuttujeni ja opiskelutoverieni kautta miten työmarkkinoilla toimitaan. Nämä tiukan ammattitutkinnonkin suorittaneet koulutetaan joka tapauksessa uudestaan. Siellä lähdetään pohjalta ja kaikkein pienimmästä hommasta. Minkkinen kertoo, ettei osaa uudistuksesta itsestään kuluneen vuoden perusteella paljoa sanoa. Englannin kokemuksiensa perusteella Minkkinen ymmärtää, että tutkinnon uudistaminen on tässä tiedekunnassa vaikeaa. Oppiaineet puolustavat omia paikkojaan. Linjakkaan rakenteen muodostaminen neuvottelemalla on vaikeaa, koska se myös tapahtuu vain neuvottelemalla. Esimerkiksi Englannissa se käskettiin. Tutkintorakenne on jokseenkin selkeämpi, mutta myös erilainen. Parhaan mukaan yritetään toki tehdä, mutta hieman kuitenkin tulee se kuva, että tutkinnonuudistukset monikossa olisi pitänyt saada jo kauan aikaa sitten kuntoon. Tutkinnonuudistukset ovat vähän kuin Helsingin kaupungin katutyöt. Kadut revitään auki joka kesä. Aina joku letku tai piuha on unohtunut ja se revitään sen takia auki. Englannin malli saattaisi toimia, mutta se ei olisi miellyttävää työympäristön kannalta. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Joku voi pitää oppiaineiden autonomiaa absoluuttisen hyvänä piirteenä, mutta sen tyyppisessä ympäristössä saattaa uudistuksia kuten nyt, olla hankalaa toteuttaa. Outoa ajanhallintaa Vastuuopettajan työhön sisältyy ajanhallintaa. Tätä ajanhallintaa Minkkinen luonnehtii kuitenkin oudoksi. Hän pohtii, että lähes jokaisen akateemisten ihmisten vastaus lienee hyvin samankaltainen. Työn ja vapaa-ajan välinen viiva on veteen piirretty. Se liukuu, eikä tämä välttämättä tarkoita edes sitä, että töitä tulee kannettua kotiin tehtäväksi. Tätä työtä tehdään kutsumuksesta, eikä kukaan ole ajautunut siihen sattumalta. Kutsumusammateissa on aina olemassa se seikka, että itseään ei oikein voi kytkeä pois päältä. Toki yritän viettää poikieni kanssa aikaa ainakin niin paljon kuin nykyisin niiltä liikenee. Eli tässä alkaa olla sitäkin, että harrastukset yms. asettavat mut kakkossijalle, Minkkinen naurahtaa. Ajankäytössä tietoisesti tulee haettua asioita, jotka vaativat sen verran keskittymistä, ettei tätä tehdessään juuri voi ajatella muuta, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että siitä stressaantuisi. Ruoanlaitto on yksi tällainen. Myös elokuvat ovat Minkkiselle ajanvietteen ja intohimoharrastuksen välimaastossa oiva keino virittäytyä pois työtahdista ja stressistä. Kun on liian monta deadlinea jotka painavat päälle ja jos tekee töitä myöhään illalla, mutta haluaa nukahtaa ennen puolta yötä, niin pitäähän siinä leffa katsoa. Sillä saa mielen pois niistä asioista. Ammatti on kuitenkin sellainen jonka valitsee intohimosta. Ei tänne ajauduta. Kyse ei ole siitä, etteikö olisi päässyt asianajotoimistoon ja jäänyt sen vuoksi yliopistolle. Se ei mene niin. Varsinkin alkuvaiheessa tämä työ valitaan intohimosta, joka myös motivoi työtä. Voisi sanoa tämän olevan etuoikeutettu ammatti juuri sen vuoksi, että tässä tekee tismalleen sitä mitä haluaa ja joku hullu maksaa siitä palkkaa. Saa lukea, kirjoittaa ja keskustella opiskelijoiden kanssa. Kaikkea sitä, mitä muutenkin tekisi mielellään

15 HAE Elämäni juristina - haastattelussa Mikko Tulokas OIKEUTTA SIELTÄ MISTÄ SE HELPOITEN LÖYTYY ARVOKKAIN TIETO OPISKELUSI TUEKSI Sivustoltamme löydät tietoa alan ihmisistä, asioista ja ilmiöistä sekä monipuolisen Suomen Laki -hakupalvelun. Uuden Aikakone-ominaisuuden ansiosta löydät hetkessä nyt myös säädösten vanhat muodot vuosien takaa. Käytä ilmaiseksi yliopiston koneelta tai mistä tahansa Nelliportaalin kautta

16 Teksti: Laura Päivinen & Mikko Rudanko Kuvat: Samuli Huttula Tie oikeustieteeseen Oikeusneuvos Mikko Tulokas oli niitä viimeisiä onnekkaita, joiden ei tarvinnut lukea pääsykokeeseen. Vuosi 1965 oli viimeinen vuosi, jolloin laudaturylioppilaat pääsivät opiskelemaan oikeustiedettä vain arvosanojensa turvin ja pääsykoe oli huonommin ylioppilaskirjoituksissa menestyneille. Tulokas oli omien sanojensa mukaan saanut vahingossa kaksi laudaturia ja niiden siivittämänä alkoivat hänen lukunsa Helsingin yliopistossa. Ennen alkavaa uurastusta oli kuitenkin tehtävä yksi valinta. Ilmoittautumisen yhteydessä piti valita teologisen ja oikeustieteellisen tiedekunnan väliltä. Valinta oli helppo. Tulokas ei edes harkinnut teologista. Sen sijaan hänellä oli nuorena miehenä ollut mielessä myös lehtimiehen ammatti. Ajatus ei kuitenkaan saanut tuulta siipiensä alle ja unohtui pian. MUISTOJA OPISKELUAJALTA Opiskeluvuosia Tulokas muistelee lämmöllä. Erityisesti opiskelijoiden Tukholmaan tekemät vuosittaiset kirjaostosmatkat ovat jääneet muistiin. Vaikka esimerkiksi Kivimäki kirjoitti vankilassa ollessaan siviilioikeuden oppikirjan, ei kirjallisuudessa ollut ylitarjontaa. Laatukin oli aika heikkoa, avaa Tulokas matkustamiseen johtaneita syitä. Tulokkaan opinnot alkoivat hieman rikkonaisesti, sillä sotaväki kutsui häntä vain puolen vuoden opintojen jälkeen. Näin ollen opiskelu jäi vuodeksi. Muuten opintoja rytmittivät mukavat illanvietot ja kortinpeluu ystävien kanssa, joihin hän edelleenkin pitää yhteyttä. Tulokas ei ollut opiskelijajärjestöaktiivi, mutta kertoo toisinaan vierailleensa Pykälän kokouksissa. Yksi kohokohta opinnoissa oli finanssioikeuden tentin läpipääsy. Se oli Tulokkaan kertoman mukaan tuolloin hyvin raskas ja hankala tentti. Tulokas muistaa myös Vanhan valtauksen vuodelta Se oli tapahtuma, jossa päivää ennen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhlia opiskelijat valtasivat juhlapaikaksi tarkoitetun Vanhan ylioppilastalon vaatien uudistuksia. ASIANAJAJASTA OIKEUSNEUVOKSEKSI Valmistuttuaan vuonna 1969 Tulokas osti itselleen kirjoituskoneen ja perusti lakiasiaintoimiston Riihimäelle. Muita hommia ei oikeastaan ollut edes tarjolla. Riihimäellä asianajotoimintaa harjoitti eräs Ilmari Mustonen. Hän oli jo silloin jo vanha mies. Laskelmoin sillä tavalla, että kun hänestä aika jättää, perisin kaikki hänen asiakkaansa. Jutut olivat sellaisia tyypillisiä pikkupaikkakunnan juttuja; perheasioita, maariitoja ja rattijuopumuksia. Siinä kävi kuitenkin niin, että Ilmari eli hirvittävän pitkään eikä minusta ollut enää perilliseksi, avaa Tulokas hymyillen uransa alkuaikoja. Vuonna 1971 Tulokkaalle tarjottiin assistentin paikkaa Helsingin yliopistolta. Hän tarttui mahdollisuuteen heti, sillä hänellä oli ajatuksia myös jatko-opinnoista. Seuraavat viisi vuotta kului molempien töiden parissa. Tulokas kiittelee kovasti assistenttiaikaansa. Se oli ainutlaatuinen kokemus, sillä muita tutkimuspaikkoja ei juuri ollut. Palkka tosin oli pieni. Opetusvelvollisuus assistenteilla oli kuitenkin suuri ja Tulokkaankin vastuulla oli 70-tuntinen siviilioikeuden peruskurssi isoille ryhmille. Luennoitsijana Tulokas sanoo oppineensa varmasti eniten. Konkarit kauppasivat vanhoja luentoräsyjään, joiden pohjalta noviisikin saattoi luennoida. Minullekin Risto Telaranta kauppasi oman vanhan luentorunkonsa. Se sisälsi lähinnä remburssimenettelyä ja vekseleitä koskevia oppeja. Remburssiosuus oli kopioitu muistaakseni Väinö Vihman vuoden 1948 artikkelista. Siksi Telaranta kiinnittikin huomioni artikkelin alkuun, joka tuli jättää huomiotta. Se alkoi näin: Näinä sodan jälkeisen tavarapulan ankeina aikoina..., kertoo Tulokas nauraen. Tuomioistuinharjoittelun Tulokas suoritti Hauholla vuosina Tuolloin auskultoinnin saattoi suorittaa kolmikuukautisena päätoimisena apulaisena, jonka lisäksi käräjillä piti istua Tulokkaan muistin mukaan 30 päivää. Istunnoista oli puute ja niitä piti välillä pitkäänkin odotella. Tulokas kertoo itse käyneensä istumassa juttuja myös Riihimäellä. On aina arvokasta tietää, miten pöydän toisella puolella ajatellaan. Vaikka tosiasiahan se on, että nimenomaan pöydän takana on helpompaa, Tulokas toteaa. Lopulta korkein oikeus kutsui Tulokasta keväällä Hänen ei tarvinnut lainkaan hakea avoinna ollutta virkaa, vaan sitä nimenomaan tarjottiin hänelle Fazerin kahvilassa. Tosin muodollinen hakemus tuli kuitenkin täyttää. Tuolloin asianajajan kutsuminen korkeimman oikeuden jäseneksi oli melko tavatonta. Minusta se oli kyllä ennakkoluuloton veto. Minulla ei ollut auskultointia lukuun ottamatta minkäänlaista virkamiestaustaa, paljastaa Tulokas. Kysymykseen siitä, miksi juuri hänet kutsuttiin korkeimman oikeuden jäseneksi, Tulokas ei osaa vastata. Hän uskoo tuurilla olleen suuri merkitys. Hän katsoo olleensa oikeassa iässä ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ehkä muita sopivampia kandidaattejakaan ei ollut. Yhtenä mahdollisena syynä Tulokas mainitsee näyttävät juttunsa asianajajana, muun muassa tupakkaoikeudenkäynnin. Aloitettuaan korkeimmassa oikeudessa Tulokkaalle tarjottiin kilpailuneuvoston puheenjohtajan tehtävää. Ala oli Suomessa aivan uusi. EU:hun liittymisen jälkeen elinkeinoelämän eurooppalaiset kilpailuperiaatteet astuivat voimaan myös täällä. Tulokas otti tehtävän vastaan sivutoimena, mutta siitä muodostuikin hänelle päätoimi aina vuoden 2003 alkuun asti, jolloin neuvoston tehtävät siirtyivät markkinaoikeuden alaisuuteen. URA KORKEIMMASSA OIKEUDESSA Kun Tulokkaalle tarjottiin oikeusneuvoksen virkaa, hänen lakiasiaintoimistossaan asiat olivat hyvällä mallilla, asiakaskunta oli vakiintunut ja lakimiehet olivat päteviä. Tulokas oli kuitenkin itse ylirasittunut. Työtä oli paljon. Hän ajatteli pääsevänsä helpommalla siirtyessään korkeimpaan oikeuteen. Näin myös hänen mukaansa kävi. Halusin myös saada aikaan muutoksia korkeimman oikeuden työssä, kertoo Tulokas motiiveistaan hypätä pöydän toiselle puolelle. Tulokas oli sitä mieltä, että tuomioistuimen harjoittama perustelutapa oli lakoninen ja käsittelyajat olivat liian pitkiä. Myös ratkaisujen sisällöistä hänellä olisi ollut sanottavaa. Hänet tunnetaankin lukuisista eriävistä mielipiteistään. Eri mieltä oleminen ei ollut välttämättömänä pyrkimyksenäni. On kuitenkin syytä pysähtyä hetkeksi ajattelemaan sitä, miten päätös kollegiaalisessa tuomioistuimessa syntyy. Äänet lasketaan keskustelun jälkeen. Täten systeemi voi aidosti toimia vain jos kukin on rehellisesti oman mielipiteensä kannalla. Henkilöt, jotka vain yhtyvät toisten mielipiteisiin, vääristävät systeemin toimivuuden, avaa Tulokas mietteitään. Tulokkaalla on ratkaisu ongelmaan. Teoreettisesti järkevintä olisi, jos kukin tekisi päätöksen ikään kuin olisi asiaa yksin ratkaisemassa. Tämän jälkeen tutkittaisiin näin annettuja ratkaisuja ja niiden pohjalta annettaisiin lopullinen päätös. On lisäksi huomioitava, että asianosaisille juuri se eriävä mielipide voi olla elintärkeä. Se osoittaa, että myös erilaiset ajatuskulut ja näkemykset ovat mahdollisia. Harvassa tapauksessa on vain yksi oikea lopputulema. Argumentoida voidaan aina, muistuttaa Tulokas. Kirjoitustavan Tulokas nimeää toisena kehitystä kaipaavana kohteena. Kirjoitustapa on kiinteässä yhteydessä ajattelun sisältöön ja päätös muuttuukin aina hivenen kirjoitettaessa. Monisanaisesta kirjoittamisesta Tulokas ei pidä. Hänen mukaansa vanhoja tuomarin ohjeita pitäisi kunnioittaa. Niiden mukaanhan tuomiossa täytyy olla kaikki, mikä siihen kuuluu, mutta ei mitään, mikä siihen ei kuulu. Tulokas kannattaa ehdottomasti kompaktia kirjoittamista eikä nykymuotoista loputonta lavertelua. Sanotaan, että sinulla on kolme kohtaa, jolla ratkaiset asian. Logiikka on tällöin selkeä ja tuomio on helposti ymmärrettävissä. Jos tuomioon sen sijaan listaa isoja ja pieniä asioita rinnakkain ja harjoittaa laajaa kirjoittamista, ei ajatuksen punainen lanka enää erotu, tiivistää Tulokas ajatuksenkulkuaan. Myös käsittelyjärjestys kaipaisi Tulokkaan mielestä uusia tuulia. Esittelijät valmistelevat korkeimman oikeuden päätettäväksi tulevat asiat ja esittelevät ne istunnossa, jossa tehdään myös alustava päätös. Tämän jälkeen juttu aloittaa kiertonsa korkeimman oikeuden jäsenten pöydillä. Paperit saattavat päätyä saman käsittelijän pöydälle uudestaan jopa vuoden kuluttua, jolloin asia ei luonnollisestikaan ole enää käsittelijän tuoreessa muistissa. Mielestäni systeemi on tavattoman tehoton. Tykkäisin, että voisimme ottaa mallia Ruotsista. Tällöin päätös saataisiin tehtyä ripeämmin. Aikataulu pitäisi järjestää niin, että kaikki työstäisivät samaa juttua muutaman viikon, jonka jälkeen ratkaisu annettaisiin heti ulos. Ei niin, että yksi on yhden asian kimpussa ja toinen toisen. Nykyinen käsittelyjärjestys on aikansa elänyt, kiteyttää Tulokas. SIVIILIOIKEUDEN MONIOSAAJA Tulokkaan mukaan sopimus- ja velvoiteoikeus ovat oikeuden ydinalueita, joissa mielenkiintoista on, ettei kyse ole muodollisista säännöksistä eikä periaatteista vaan vivahteista ja hienosyisestä oikeudenalasta, joka edellyttää kokonaisnäkemystä. Siinä arvioidaan asioita sekä tunnistetaan ja lokeroidaan ongelmia. Jos tietää, että kyse on perusteettoman edun palautuksesta, on jo pitkällä ratkaisussa. Jos taas tällaiset käsitteet ovat vieraita, tietää vain sen, että A vaatii rahaa B:ltä, muttei sitä millä perusteella. Opin, että juridiikassa tärkeintä on systematiikka ja asioiden lokerointi. Jos pystyt tunnistamaan juridisen asian ja tunnistamaan mihin lokeroon se kuuluu, tiedät mitkä säännöt siihen soveltuvat. Tämä on minusta jäänyt liian vähäiselle huomiolle nykyisessä systeemissä, pohtii Tulokas ja kertoo, kuinka näissä tilanteissa voikin olla monta vaihtoehtoa ja kuinka alioikeuksissa tämä oli usein hukassa, jolloin juttua saatettiin viedä ihan väärään suuntaan

17 Tulokkaan mukaan velvoiteoikeudessa kyse on elävästä kentästä, jonka periaatteet saattavat olla roomalaisesta oikeudesta, mutta mukana on sivuvivahteita, uusia tarpeita ja näkemyksiä. Siviilioikeuden alue on Tulokkaan mielestä kuitenkin jäänyt yliopistolla lapsipuolen asemaan, kun vastuussa olevat eivät kiinnitä riittävästi huomiota kokonaisuuteen. Suurin osa professoreista näyttääkin olevan valtiosääntöteoreetikkoja, vaikka Tulokkaan mielestä valtiosäännön kanssa pärjättäisiin vähemmälläkin. Historiallisestikaan sillä ei ole niin merkitystä, eikä Kekkosen aikana valtiosääntö paljoa painanut. Sama näyttää nykyisinkin olevan, jos katsoo esimerkiksi verolainsäädäntöä, niin valtiosääntö ja perusoikeudet ovat jääneet hyvin vähälle huomiolle, pohtii Tulokas ja muistelee myös ihmetelleensä, kuinka Pohjoismaisen kauppaoikeuden tutkimiseen tarkoitetusta professuurista tehtiin oikeushistorian- tai vertailun professuuri, kun sattui olemaan siihen sopiva hakija. Velvoiteoikeus on alusta asti ollut Tulokkaalle se oma ala. Väitöskirjaansa hän muistelee kuitenkin aikamoisena sekasotkuna, joka oli muun muassa merioikeutta ja perusteemana ympäristöoikeutta, kun tutkittiin, mikä merkitys vahingonkorvaussanktioilla on ympäristön sääntelyssä. Tätä ei kuitenkaan kukaan käsittänyt, kun kukaan ei lukenut väitöskirjaa loppuun saakka. Siinä kuitenkin päädyttiin siihen, ettei merkitystä sinänsä oikein ole vaan ainoa sanktio on, että korvausten noustessa riittävän suuriksi merenkulun vapaus vaatii, että tehdään jokin näennäisjärjestely. Se oli mielenkiintoisesta aihe, mutta vastaväittäjäkään ei päässyt loppuun asti, kertoo Tulokas hymyillen ja myöntää, että siviilioikeus on ollut hänen harrastuksensa koko uran ajan. PÄÄTOIMITTAJA JA JATKUVAN KOULU- TUKSEN KANNATTAJA Tulokas on toimittanut paljon alan aikakausjulkaisuja ja ollut pitkään muun muassa Defensor Legiksen päätoimittajana. Itse hän kokee nämä kokemukset sinänsä kiinnostavana, muttei ole varma, onko niistä ollut hyötyä. Julkaisuilla on kuitenkin hienot perinteet, vaikka ajoin olikin vaikeaa saada juttuja, sillä ylitarjontaa ei ollut. Tämäkin sektori on muuttunut, sillä perustaessani lakiasiaintoimistoa ensimmäisiä toimenpiteitä oli hankkia Lakimies-lehden sidotut aikakauskirjat, jotka olivat komeat siinä kirjoituspöydän takana. Niitä myös luettiin siihen aikaan lainopillisten artikkelien ja järkevien kysymysten vuoksi. Nykyään niissä käsitellään avaruuden oikeusasemaa tai muuta, joka ei tavallista juristia niin liikuta, eikä kirjoja enää pidetä eikä ehditä lukeakaan, pohtii Tulokas ja myöntää vieneensä vanhat aikakausjulkaisunsa kierrätyskeskukseen. Asianajokunta on Tulokkaan mielestä kuitenkin virkeä organisaatio. Hän oli sen tutkintalautakunnan puheenjohtajana kymmenkunta vuotta ja näki, kuinka liitto järjestää koulutusta. Jäsenillä on koulutusvelvoite ja Tulokas pitää täydentävää koulutusta hyvänä asiana. Korkeimmassa oikeudessa tällaista koulutusvelvoitetta ei ole, mutta Tulokkaan mukaan kyllä kai käytännössä pitäisi olla. Vaikkakaan ei samanlaista kuin asianajajilla, sillä sellaisessa koulutuksessa hänen mielestään oikeusneuvosten tulisi olla itse luennoimassa. Ilman muuta oikeusneuvostenkin tulisi kuitenkin seurata aikaansa. Kyse on jatkuvan koulutuksen periaatteesta, josta professori Zitting aina aikanaan sanoi. Kun tuli juttu, jota Zitting ei tuntenut, hän opiskeli sen. Myös professori Hoppu, ankara välimies, sanoi, että jos tulee juttu, jota et tunne, opiskele sitä kaksi viikkoa, niin tunnet sen, muistelee Tulokas. Zitting oli semmoinen vahva hahmo siviilioikeuden puolella, häntä pidettiin teoreetikkona, piirteli näitä käyriä taululle, oli eteneviä ja takautuvia sivullissuhteita. Professori Ylöstalo minulla oli sellainen keskeinen opettaja ja myöhemmin olin hänen assistenttinaan. Hän ohjasi hienosti töihin. Ei puuttunut liikaa hommiin, mutta kuitenkin katsoi perään. Merikoski oli julkisoikeuden puolella, hän perusti hallinto-oikeuden Suomeen, semmoinen aika korkean profiilin kaveri, Tulokas miettii muita yliopistosta mieleen jääneitä henkilöitä. sa Suomen oloihin ja aikaan saatiin systeemi, jossa oli uraa uurtavia piirteitä. Myös vaikeuksia on aina. Korkeimmassa oikeudessa tavoitteena oli pyrkiä uudistuksen aikaansaamiseen, mutta se ei lopulta johtanut mihinkään, Tulokas kertoo uransa haasteista. Hän jäi eläkkeelle korkeimmasta oikeudesta TIEDEKUNNAN OPETUS SILLOIN JA NYT Tulokkaan omina opiskeluaikoina opiskelu oli pitkälti kirjasta lukemista. Luennoilla käytiin ja pakollisia luentoja oli, mutta jokainen ymmärsi, ettei luentojen anti ollut valtavan suuri. Opiskeluaika oli tuolloin myös nykyistä lyhyempi. Tulokkaan mukaan kaikilla oli vähän sellainen ajatus, että pitää valmistua ja päästä käytännön tehtäviin. Tulokas ei oikein tiedä, millaista opiskelu on nykyisin, mutta kertoo vaimonsa väittävän, että resurssit ovat koko ajan vähentymässä. Tulokas harmittelee myös vanhan tiedekunnan kirjaston hävittämistä, sillä se oli hänen mielestään hyvä. Yliopiston tehtävänä on luoda puitteita ja antaa näkemyksiä. Hyviä kirjojakin on nykyään. Aina olen kuitenkin kaivannut sitä, että soveltava osuus olisi suurempi, sillä lopulta juridiikassa on kyse sääntöjen soveltamisesta käytäntöön. Se on harjoittelemalla opittava käsityöammatti ja sitäkään ei opi vain sillä, että oppii tunnistamaan kirvestä ja sahaa vastaavat työkalut vaan täytyy myös päästä käytännössä kokeilemaan ja oppia käyttämään niitä, Tulokas kertoo mietteitään opiskelusta. URAN KOHOKOHTIA Tulokas on toiminut välimiesmenettelyissä vuodesta 1976 ja kertoo taannoin laskeneensa olleensa mukana tuomiossa, joista osa on ollut sarjajuttuja. Hän pitää välimiesmenettelyä joustavana, sillä menettelyn voi järjestää tarpeen mukaan. Siihen verrattuna korkeimman oikeuden esittelyperiaate on keisarinaikainen työskentelytapa, jossa esittelijä tekee raa an työn, jonka jäsen hyväksyy tai koittaa keksiä siihen muutoksia. Tulokkaan mukaan päätös syntyisi paljon paremmin, jos ratkaisija itse näkisi sen vaivan. Välimiesmenettelyissä hän ei koskaan käyttänytkään systeemiä, jossa joku muu olisi tällä tavoin kirjoittanut tuomion. Ei, kyllä se täytyy tehdä itse, hän toteaa. Uransa parhaana työpanoksena Tulokas pitää aikaa kilpailuneuvostossa. Toiminta onnistuttiin organisoimaan tavattoman tehokkaasti ja ilmapiiri oli hieno. Neuvostossa saatiin paljon aikaan ja korjattiin lainsäädäntöä. Suurimman ansion onnistumisista Tulokas antaa päätoimiselle pääsihteerille Petri Kuoppamäelle, joka oli alan ammattimies. Toiminta oli myös siinä mielessä merkittävää, että sen alkaessa Suomi oli kilpailutaloutena kartellimaa ja vientiteollisuus perustui kartelleihin. Kilpailuneuvosto onnistui kuitenkin eurooppalaisten kilpailuperiaatteiden soveltamises- Tulokkaan mukaan esimerkiksi prosessioikeus tulisi ymmärtää juuri niin kuin se toimii käytännössä ja opetuksessa pitäisi olla paljon enemmän käytännön harjoituksia. Nyt sen sijaan tehdään liiaksi tiedettä. Asianajajaliito koittaakin Tulokkaan mukaan asianajajakandidaattien koulutuksella muuttaa tätä ja korostaa käytännön soveltamista. Tuomarin toimessa näkee paljon, että todistelun taktiikka ja strategia puuttuvat kokonaan. Asianajaja kuulustelee todistajaa ja todistaja on vihamielinen ja pitää oman päänsä. Asianajaja kysyy kysymyksen, johon tietää saavansa itselleen kielteisen vastauksen. Se ei riitä vaan sama kysymys toistetaan muutamaan kertaan, jolloin tulee varmasti selväksi se, että todistaja on sitä mieltä, joka ei ole lainkaan asianajajan päämiehen etujen mukaista, ihmettelee Tulokas. Tämä on Tulokkaan mukaan paljon pidemmällä esimerkiksi amerikkalaisessa ja anglosaksisessa oikeudenkäynnissä. Opiskelijoillekin olisi tässä paljon käytännön asioita opettavana, kuten se, minkälaisia kysymyksiä pitäisi tehdä. Koskaan ei pitäisi kysyä sellaista kysymystä, johon ei tiedä vastausta. Todistelun taktiikka onkin vielä lapsen kengissä meillä

18 Master the Laws of Business. In Copenhagen, Helsinki, Moscow, St. Petersburg and Stockholm. Asianajotouhu oli helpompi aloittaa siihen aikaan. Nythän se on mennyt hirveän muodolliseksi ja viralliseksi. On kaiken maailman lomakesysteemejä, joka tavallaan vievät sen helpoimman osan pois, sen jolla olisi voinut harjoitella. Ennenhän nimenomaan näillä rattijuopoilla ja liikennejutuilla sekä avioeroilla aloittelevakin pääsi hyvin aloittamaan. Mutta nyt tällaisia juttuja ei enää ole, kun ne menevät jotain toista kautta, avioerotkin lomakesysteemillä, Tulokas pohtii kynnystä asianajoalalle. TERVEISIÄ OPISKELIJOILLE Tulokkaan mielestä tulevien juristien pitäisi pyrkiä monipuolisuuteen, katsoa kaikenlaisia hommia ja sitä, mitä niistä löytyy ja mitä mahdollisuuksia ne antavat. Liiaksi ei tulekaan urautua tiettyyn hommaan vaan Tulokas pitää hyvänä sääntönä sitä, että viiden vuoden välein tulisi vaihtaa hommaa. Itse hän ei kuitenkaan ole varma nykyisestä työllisyystilanteesta. Yksityinen taho on myös hyvä ala, jossa on kuitenkin paljon uusia vaatimuksia, kuten kielitaito, joita ei ollut vielä Tulokkaan aikana. Kielitaito onkin hänen mielestään tärkeää ja kieliä tulisi opiskella avoimin mielin. Avoimin mielen tulisi myös olla muissa kysymyksissä, sillä ne saattavat aina avata uusia mahdollisuuksia. Lakimiehen tehtävänä on pitää oikeudellinen näkökulma esillä. Tämä on yhteiskunnassamme jäänyt vähälle huomiolle, mutta kaikki asiat eivät ole ratkaistavissa poliittisilla perusteilla. Perustavaa laatua olevia oikeudellisia näkemyksiä tulisi kunnioittaa ja pitää esillä. Oikeuslaitos on turhan takia tässä yhteiskunnassa jäänyt liian syrjäiseen asemaan, päättää Tulokas. We have a unique geographical coverage and focus. With a Nordic footprint and a strong foothold in Russia, we work closely together as one firm, across borders, business areas and support functions. We share and capitalise on the best ideas and practices generated by teams and team members, regardless of location, combining a strong first-mover attitude with a century of solid experience. We have both an extensive capacity to offer inspiring career opportunities and the flexibility to actively involve everyone in their own professional career profile planning. We have an outstanding portfolio of highly esteemed and demanding clients. We handle the most challenging and exciting assignments, both locally and cross-border, and actively take part in the reshaping of companies and industries. With us, you get deep insight into the key factors behind successful transactions and exceptionally proficient handling of complex disputes. Our most experienced lawyers guide our younger team members in close cooperation as part of project teams. You will learn from the best. Now is your opportunity to kick-start your career and experience what it is like to work at a top-tier law firm. We offer both part-time positions to accommodate your studies and exams as well as a full-time Associate Trainee programme. In addition, we offer opportunities for students writing their Master s thesis. Office Support Junior Trainee Associate Trainee Thesis Trainee For further information please visit us at

19 Tiedekunnan alumnitoiminta: Alumni-illassa pohdittiin laillisuusvalvontaa Teksti: Mikko Rudanko, Kuvat: Jaanis Kerkis/Oikeusasiamiehen kanslia ja Mikko Rudanko Tiedekunnan alumnit kokoontuivat alumni-iltaan aiheenaan Laillisuusvalvonta tänään. Panelisteina oli arvovaltainen joukko, sillä mukaan oli saatu sekä oikeuskansleri Jaakko Jonkka että eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen. Tiedekunnasta mukana oli hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää. Myös opiskelijat, Pykälä ry:n hallituksen pj. Suvi Syvänen ja opintovastaava Niina Karjunen sekä Codex r.f.:n vpj. Daniela Salonen, esittivät näkemyksensä aiheesta puheenvuorossaan. Perinteinen laillisuusvalvoja Oikeuskanslerin tehtävä on auttaa hallitusta eikä lisätä sen harmeja; oikeuskansleri estää töpeksimästä ja pelastaa pulasta, referoi oikeuskansleri Jonkka Talouselämän Olli Ainolan juttua perustettiin Suomeen prokuraattorin virka, joka itsenäistymisen jälkeen muutettiin oikeuskansleriksi. Taustalla oli kuitenkin jo pitempi Ruotsin vallan perinne ja oikeuskanslerin toiminta olisi voinut viettää tänä vuonna sen 300-vuotisjuhlaa. Jonkan mukaan toiminta on kaikki nämä vuodet säilynyt lähes samanlaisena, lukuun ottamatta vuoden 1997 muutosta, jonka myötä ylimmän syyttäjän tehtävät siirrettiin valtakunnansyyttäjälle. Toiminta on kuitenkin muuttunut eteenpäin suuntautuvaksi ja viranomaisia ohjaavaksi toiminnaksi jälkikäteisen rankaisevan valvonnan sijaan ja kovistelusta kohti argumentaatiota. Oikeuskanslerin tehtäviä ovat viranomaisvalvonta, ennakollinen ja jälkikäteinen valtioneuvoston valvonta, sekä asianajajien, julkisten oikeusavustajien ja luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien valvonta. Kyse on laillisuusvalvonnasta, eikä oikeuskansleri harjoita poliittista tai moraalista valvontaa. Jonkan mukaan lain soveltaminen on kuitenkin viime vuosina avautunut arvoille yhä enemmän. Tällöin tulee kuitenkin varoa, ettei esim. kohtuusnäkökulmassa mennä liian kauaksi yhtäläisen kohtelun periaatteesta. Harkintavallan käytön tulee aina tapahtua oikeudellisin kriteerein, mutta aina ei välttämättä ole yhtä oikeaa ratkaisua. Vastaavasti esim. resurssien kohdentamisen kohdalla voi olla yhteiskunnassa jännitteitä tehokkuuden ja oikeusturvan välillä. Toimintojen kehittäminen ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että yksilön oikeuksiin pääsy vaikeutuu tai kokonaan estyy. Jonkan mukaan laillisuusvalvonnassa kyse on konkreettisista asioista, juridisista valmiuksista ja asenteellisesta perusvalmiusherkkyydestä. Viranomaistoiminnassa tulee aina kunnioittaa ihmisarvoa ja tavallisissa arkipäivän tilanteissa suhtautua oikein avuttomaan. Mikäli unohtuu, että kyse on ihmisten asioista, toiminnalle tulee elitistinen leima. Jonkan mukaan täytyy myös ottaa huomioon, ettei kovaäänisin välttämättä ole suurimman avun tarpeessa, eikä vastaavasti esim. huostaan otettu lapsi tai syrjäytynyt nuori kykene juridisesti peräämään oikeuksiaan. Oikeuskanslerin toiminnassa kyse on myös laajoista temaattisista kokonaisuuksista, kuten koulun oppilashuolto tai hätäkeskusten toiminta. Oikeusvaltion puolustaja Jonkka vetää rajaa oikeuden ja politiikan väliin. Lähimpänä oikeuskansleri on politiikkaa silloin kun kyse on valtioneuvoston valvonnasta. Yhteiskunnallisesti merkittävät asiat tulevatkin usein reaaliaikaisesti Jonkan työpöydälle. Oikeuskansleri ei kuitenkaan osallistu operatiivisesti niiden käsittelyyn tai valtioneuvoston päätöksentekoon, mutta voi valtioneuvoston yleisistunnossa antaa käsiteltävänä olevassa asiassa huomautuksen, jos hänen kantansa on oikeudellisesti vakuuttavasti perusteltu. Ensisijaisesti kyse on kuitenkin ennakollisesta valvonnasta ja yleisistuntoon menevien asioiden tarkastamisesta niiden lainmukaisuuden osalta. Oikeuskanslerin vaikutusmahdollisuudet ovatkin kaukana siitä Antero Jyrängin Oikeus-lehdessä 1976 esittämästä kuvasta, jonka mukaan oikeuskansleri voisi manipuloida valtioneuvoston yleisistuntoa. Jonkan mukaan ulkopuolinen laillisuusvalvonta on aina uskottavampaa ja tähän pyrkii myös oikeuskansleri, vaikka voikin läheltä seurata valtioneuvoston toimintaa. Oikeuskanslerin hankkima selvitys voi palvella laajalle ulottuvaa tiedonintressiä ja voikin olla ainoa tapa saada avatuksi valmisteluprosessia, joka muutoin jäisi pimentoon. Julkisen vallankäytön läpinäkyvyys onkin demokraattisen oikeusvaltion perusasioita. Jonkan mukaan oikeuskanslerilla on monia tehtäviä, mutta lopulta vain yksi rooli, oikeusvaltion puolustajan rooli. Kyse ei ole siis hallituksen asianajajasta vaan oikeusvaltion näkökulmaa ajavasta laillisuusvalvojasta, joka oikeusvaltion tavoin elää ajassa ja jonka toiminnan sisällön ja muodon painotus vaihtelee. Oikeusasiamies edistää perus- ja ihmisoikeuksia Eduskunnan oikeusasiamies Jääskeläinen on toiminut aiemmin oikeuskanslerin virastossa ja syyttäjänä. Nyt hän korostaa kuinka hänen nykyinen työnsä on muutakin kuin laillisuusvalvontaa ja käsittelee laajasti perus- ja ihmisoikeuksia. Näin lukee myös oikeusasiamiehestä annetussa laissa. Usein päätettäväksi tuleekin, olisiko viranomainen voinut menetellä muulla tavoin tai ratkaista tavalla, joka olisi paremmin edistänyt perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Perusoikeusuudistuksessa eduskuntakin halusi, että oikeusasiamiehen raporttiin tulee erillinen perus- ja ihmisoikeuksia koskeva osionsa. Oikeusasiamies antaa vuosittain huomautuksia säästeliäästi, n. 40, selvästi lainvastaisissa eikä edes vähäpätöisissä asioissa. Moittivia ratkaisuja annetaan Jääskeläisen mukaan n. 400 ja ohjaavia käsityksiä 300 sellaisissa asioissa, jotka eivät ole lainvastaisia, mutta joissa toisella tavalla olisi voinut paremmin edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Sovittelevia asioita on Jääskeläisen mukaan vielä vähän, mutta ne ovat kuitenkin kansainvälisesti hyvin tyypillinen toimintatapa. Jääskeläisen mukaan oikeusasiamiehen toiminnassa on kyse tulevaisuuteen suuntautuvasta ohjaavasta toiminnasta, ei virheiden etsinnästä. Olennaista on myös neuvonta- ja palveluvelvollisuus, julkisuusperiaate sekä yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Oikeusasiamiehen rooli kehittyy Oikeusasiamies on nyt YK:n kidutuksen vastaisen sopimuksen kansallinen valvontaelin ja tekee tarkastuksia sellaisiin tiloihin, joissa säilytetään vapautensa menettäneitä ihmisiä. Tällaisia tarkastuksia on tehty aiemminkin, mutta nyt ennalta ilmoittamattomien tarkastuksen teko on yleisempää ja oikeusasiamies voi nimetä mukaansa eri alojen asiantuntijoita. Oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen on myös perustettu Ihmisoikeuskeskus, joka täydentää oikeusasiamiehen toimintaa kasvatusta ja koulutusta koskevissa tehtävissä. Sen toiminta koskee myös puhtaasti yksityisiä, kun oikeusasiamiehen toimivalta rajoittuu viranomaisiin ja niihin yksityisiin, jotka harjoittavat julkista tehtävää. Yhdessä oikeusasiamies, Ihmisoikeuskeskus ja sen ihmisoikeusvaltuuskunta toteuttavat Pariisin periaatteet, jotka ovat keskeinen ihmisoikeusinstituutioiden arviointikriteeri. Oikeusasiamiehellä on Internet-sivujen lisäksi nyt myös omat Facebook-sivut, jotka tuovat toimintaan mukaan oman interaktiivisen elementtinsä ja joilla pyritään tavoittamaan ne, jotka eivät muuten seuraa eri medioita. Yhä useampi suomalainen onkin mukana Facebookissa. Riittääkö pelkkä laillisuuden valvonta? Mäenpääkin korostaa, että kyse ei ole pelkästä lakisidonnaiseen muotoon tukeutumisesta vaan yhä enemmän arvosidonnaisista taustaoletuksista. Tiukka lakisidonnaisuus ei ole enää edes mahdollista. Laillisuusvalvoja ei kuitenkaan puutu poliisivalintoihin vaan siihen, mikä on paras tapa toteuttaa perus- ja ihmisoikeuksia viranomaisen toiminnassa. Mäenpään mukaan tarvitaan myös valvojien ohjaavaa ja suosituksia antavaa roolia. Hallinnollisiin tehtäviin tulee kokonaan uusi henkilöstö ja virkamieskunta, jonka myötä jatkuvuus katkeaa vanhojen hallinnon perusteita tuntevien siirtyessä eläkkeelle. Institutionaalinen muisti saattaa tällöin pätkiä pahallakin tavalla, jolloin laillisuusvalvonta on merkittävää viranomaisten toiminnan laadun kannalta. Toinen tekijä on ns. Facebook-ilmiö, jossa kansalaisyhteiskunnan puolella on yhä aktiivisempi ja vaativampi porukka, jonka tavoittaminen on tärkeää laillisuusvalvonnan puolella. Mäenpään mukaan ministerin tavoittaa parhaiten kuitenkin Twitterin kautta

20 Suomessa on paljon laillisuusvalvontaviranomaisia, kuten VATT, Valvira, valvonta-asiamiehet ja mm. tasa-arvoja tietosuojavaltuutetut. Valvonta ei Mäenpään mukaan ole kuitenkaan liiallista. Valvonnan puutteina ja aukkoina Mäenpää mainitsee erilaiset hyvinvointipalvelut ja niiden laadun ja tasapuolisen toteutumisen sekä valvonnan julkisuuden ja avoimuuden. Mutta miksi tarvitaan laillisuusvalvontaa? Mäenpään mukaan meille on jo perusoikeutena turvattu oikeus saada oma asiamme ajettua tuomioistuimessa. Aikanaan ei kuitenkaan ollut vielä hallintotoimintaa valvovia tuomioistuimia, joten laillisuusvalvojien perustaminen oli ymmärrettävää. Nyt näitä tuomioistuimia on perustettu, mutta tämäkään ei ole poistanut valvojien tarvetta, sillä niillä on nyt erilainen rooli. Laillisuusvalvoja onkin tuomioistuinta ketterämpi ja moninaisempi ja omaa selkeästi ohjaavamman roolin. Toimiiko laillisuusvalvonta tänään? Mäenpää esittelee, kuinka oikeuskanslerin mukaan eduskunnassa ei voida käsitellä kuntauudistusta, ellei samalla hallituksesta kerrota, miten sitä aiotaan toteuttaa käytännössä sote-uudistuksen osalta. Kyse ei ole siis vain päätösten laillisuudesta vaan myös päätöksenteon tietopohjasta. Vastaavasti oikeusasiamiehen mukaan vankihaalarit eivät ole lainmukaisia, sillä niiden käyttö ei perustu lakiin. Tämän vuoksi käytöstä luovuttiinkin, eikä Mäenpään mukaan tämä ole aiheuttanut selkeää huumeiden lisääntymistä. VATT puolestaan puuttui puutteelliseen ja ristiriitaiseen materiaaliin hallituksen päätöksenteon pohjana osinkoverotusta koskevassa uudistuksessa. Mäenpään mukaan laillisuusvalvonta ei toimi vielä optimaalisesti eikä valvonta aina pysy perässä. Jatkuvasti joudutaan myös puuttumaan siihen, ettei viranomaisen toiminnassa noudeta julkisuutta. Keskeisiä haasteita valvonnalle ovat Mäenpään mukaan vanhan viranomaiskaartin väistyminen ja ongelmat laillisuusmuistin siirtymisessä uudelle hallinnolle, sekä laillisuusvalvontaa kohdistuvien odotusten ja vaatimusten kasvu ja vahvistuminen. Opiskelijatkin perehtyivät laillisuusvalvontaan Salonen on 2. vuosikurssilla eikä ole tehnyt vielä hallinto-oikeutta. Mutta mitä hänelle ja opiskelijoille tulee mieleen laillisuusvalvonnasta? Opiskelijoilla on paljon opittavaa siitä. Viranomaiset käyttävät julkista valtaa, joten on tärkeää, että heitä valvotaan. Jotta valvonta olisi uskottavaa, on sen oltava asianmukaisesti järjestetty. Virastoissakin kaikkien tulee tietää, mitä hyvä hallintotapa tarkoittaa ja miten sitä tulee noudattaa. Miten valvontaa sitten mitataan ja miten siihen kohdistetaan resursseja? Syväsen mukaan tärkeitä ovat myös sisäisen valvonnan keinot, ja tuleekin valvoa, ettei henkilörekistereitä käytetä uteliaisuuteen. Lähiesimiehen rooli korostuukin raportoinnissa ja valvonnassa. Tärkeää on myös laillisuusvalvonnan asteiden ero. Korostetumpi tarve on esimerkiksi vanhuksien kohdalla verrattuna niihin, jotka itse pystyvät valvomaan oikeuksiaan. Täytyykin valvoa, että valvontaresurssit ovat asianmukaisesti kohdennettu. Sillä jos ne ovat, miten vanhuksentappajahoitajat ovat mahdollisia? Karjunen lähestyy kysymystä siitä, mitä se tuo opiskelijalle mieleen ja mitä tiedekunnassa siitä opitaan. Opinnoissa opitaan peruskäsitteet ja valvojien toimenkuva, mutta käytännön puoli jää varjoon. Parhaiten ovat tiedossa julkisuudessa olleet tapaukset, kuten ParkCom ja lasten ja nuorten asiat. Opinnoissa opitaan EU:n asioita ja perus- ja ihmisoikeuksia, mutta tilanne Suomen laillisuusvalvonnan osalta on jähmeämpi. Karjunen tuo myös esille, kuinka opiskelijayhteisössä on laajasti esillä yksityinen sektori suuntautumisvaihtoehtona opintojen jälkeen. Tärkeää on myös miettiä, miten tavallisten nuorten tietoisuus näistä asioista saataisiin paremmaksi. Facebook on hänen mielestään tärkeä reagointi tässä suhteessa. Petri Jääskeläinen Yleisö aktiivisesti mukana Etenkin 60- ja 70-lukujen alumnit esittävät ahkerasti kysymyksiä ja puheenvuoroja. Vastauksessaan kysymykseen Jääskeläinen toteaa perusoikeuspunninnan olevan tavanomaista toiminnassaan, mutta kyseessä ei ole perustuslakituomioistuin eikä oikeusasiamies voi julistaa lakia perustuslain vastaiseksi. Jos kuitenkin on ilmeistä, ettei säädös ole sen kanssa linjassa, voi oikeusasiamies tehdä esityksen lainvalmistelijoille. Kun EU:n vaikutus lisääntyy myös Suomeen, miten turvaamme avoimen valmistelukulttuurin, kun muualla Euroopassa on valmistelussa voimassa laaja salailukulttuuri? Nuotion mukaan opiskelijat eivät ole vielä tartuntavaarassa ja Salosen mukaan vain pari opiskelijaa on saanut tartunnan. Karjusen omien kokemusten mukaan muuhun maailmaan verrattuna Suomessa on muutoinkin avoin kulttuuri, jolla selvitäänkin myös tässä suhteessa. Mäenpääkin tuo esille hallintokulttuurien eron ja esim. ranskalaisen salailukulttuurin. Paneeli päätyy siihen, että tätä varten pyritään antamaan vahva vastakorotus Porthaniassa korostamalla avointa pohjoismaista mallia. Dekaani Nuotion mukaan opiskelijoille tarjotaan vuosittain 60 virkamiesharjoittelupaikkaa. Taistelu opiskelijoiden sieluista on kuitenkin kovaa. Jonkan mukaan Oikeuskanslerinvirastokin tarjoaa vuosittain kahdelle oikeustieteen opiskelijalle harjoittelumahdollisuutta. Hakijoita on paljon ja harjoittelusta on hyviä kokemuksia molemmin puolin. Nykyään myös Korkeimmasta oikeudesta on kysytty tiedekunnalta korkeakouluharjoittelijoita. Suomalaisen oikeusvaltion tulevaisuus onkin kiinni siitä, että myös nämä tahot pystyvät houkuttelemaan ihmisiä töihin. Keskiviikkona klo 16 järjestetään perinteinen Tervetuloa tiedekuntaan -tilaisuus, jossa uudet opiskelijat otetaan vastaan. Myös alumnit kutsutaan mukaan tapahtumaan. Tuhannen euron kannustusapurahoja oikeustieteen opiskelijoille Alumnitapahtuman aluksi tiedekunnan yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta vastaava varadekaani Seppo Villa toi arvovaltaiselle yleisölle pienenä asiana esille uuden testamenttilahjoituksen. Oikeustieteellinen tiedekunta saa puolet entisen opiskelijansa Ilkka Kontulan testamenttilahjoituksesta, toinen puolikas menee Aalto-yliopiston kauppakorkeakoululle. Lahjoitus säätiöitetään Kontulan nimeä kantavaan säätiöön, jonka hallituksen puheenjohtajana toimii professori Villa. Säätiön tuotolla tuetaan vuosittain opiskelijoita, sillä Kontula halusi lahjoituksellaan helpottaa opiskelijoiden arkea. Oikeustieteellisessä tiedekunnassa tarkoitus on tukea 1,5. vuoden 2. vuoden opiskelijoita, eli toisen vuosikurssin perusopiskelijoita. Säätiön pääomalla voidaan jakaa jopa kpl tuhannen euron henkilökohtaisia stipendejä oikeustieteen opiskelijoille. Apurahoja jaetaan hyvin edenneille ja hyvin menestyneille opiskelijoille, mutta vielä ei ole selvillä, miten tätä mitataan ja mikä on sopiva painotus opintojen laadun ja määrän välillä. Kannustusapurahat vastaavat osaltaan yhteiskunnalliseen huutoon siitä, miten opiskelijat suorittaisivat opintojensa alussa enemmän ja miten he pääsisivät opinnoissaan vauhtiin. Ensimmäisen kerran apurahoja jaetaan tiedekunnan ilmoituksen mukaan jo vuonna