The Pronunciation of the Name

Transkriptio

1 The Pronunciation of the Name by Nehemia Gordon Eräs Jumalan Nimen lausumiskiellon vaikutuksista on ollut se, että sen tarkka ääntämistapa on hämärtynyt. Jo lähes tuhanteen vuoteen sitä ei ole enää käytetty päivittäisessä palvonnassa, joten nykyään eteemme tulee kysymys siitä, miten se lausutaan. Jotkin tunnetuimmista ehdotuksista ovat Yahweh ja Jehovah. Mutta miksi tämä hämmennys, ja mikä Nimen oikea ääntämistapa oikein on? Tämä Nimen ääntämiseen liittyvä ongelma johtuu siitä, että heprean kielen vokaalit ja konsonantit koostuvat kahdesta erillisestä sarjasta symboleja. Konsonantit kirjoitetaan kirjaimina ja vokaalit pisteinä ja viivoina. Esimerkiksi sana yeled י ד ל lapsi on kirjoitettu konsonanteilla y l d (y vastaa heprean konsonanttia yod) ja vokaaleilla e e. Mitä sitten Nimeen tulee, uskotaan yleisesti, että sen vokaalit korvattiin sanan Adonai (Herra) vokaaleilla. Näin nykyajan oppineet jättävät tahallaan huomiotta YHVH:n vokaalit, jotka itse asiassa löytyvät kirjoitettuna Raamatun heprealaisesta tekstistä, ja perustavat tulkintansa alkuperäisistä vokaaleista kaikenlaisiin Raamatun ulkopuolisiin argumentteihin ja spekulaatioihin. Tämän seurauksena he päätyvät erilaisiin päätelmiin siitä, kuinka Nimi alun perin lausuttiin. Yksi suosituimmista teorioista on, että Nimi lausuttiin Yahweh ja siitä on muodostunut näennäinen, oppineiden keskuudessa vallitseva yhteisymmärrys. Kuitenkaan, tämä yhteisymmärrys ei perustu ratkaisevaan näyttöön. The Anchor Bible sanakirja selittää: yhwh:n ääntäminen Yahweksi on oppineiden arvaus. 1 Jos Yahweh on pelkkä villi arvaus, mitä me todella tiedämme siitä, kuinka tuo nimi lausuttiin? Entä argumentti siitä, että YHVH:n vokaalit hepreankielisessä tekstissä todella ovat Adonain vokaalit, kuten tutkijat yleisesti väittävät? Toisin kuin yleisesti uskotaan, nimeä YHVH ei ole häivytetty Raamatun käsikirjoituksista. Todellisuudessa nimen YHVH konsonantit esiintyvät noin 6828 kertaa Raamatun heprealaisessa tekstissä. Mutta entä vokaalit? Ovatko ne todella vokaalit sanasta Adonai? Tämän ongelman ymmärtämiseksi meidän on otettava huomioon muinainen heprealainen kirjoituskäytäntö nimeltä Kere-Qetiv, "luettu (Qere) ja kirjoitettu (Ketiv)". Qere-Ketiv esiintyy, kun tietty sana kirjoitetaan Raamatussa yhdellä tavalla (Ketiv), mutta raamatullisen tekstin reunassa oleva huomautus osoittaa, 1 Yahweh, Anchor Bible Dictionary, D.N. Freedman, et al, (eds.), New York 1992, vol. 6, p.1011

2 että sitä on luettava ikään kuin se olisi kirjoitettu toisella tavalla (Qere). Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 8:17:stä löydämme sanan ה ו צ א hotsie ( viedä ulos ). Raamatun käsikirjoituksissa tämän sanan yläpuolelle on merkitty pieni ympyrä, joka viittaa lukijaa katsomaan merkintää marginaalissa. Tuo merkintä marginaalissa sanoo ה י צ א ק ר י eli lue se haytze. Eli ה ו צ א hotsie on kirjoitettu Raamatussa konsonantilla Vav,(ו) mutta marginaalin huomautus sanoo, että se luetaan ה י צ א haytze, konsonantilla Yod.(י) Kuten useimmissa tapauksissa, Qere-Ketiv marginaalihuomautus ei muuta jakeen merkitystä, sillä sekä hotsie että haytse tarkoittavat viedä ulos, poistaa. Joten miksi lukea sanaa eri tavoin kuin se on kirjoitettu, jos se ei muuta merkitystä? Ilmeisesti monet Qere-Ketivit saivat alkunsa, kun temppelissä olevat kirjurit (Raamatun jäljentäjät) vertailivat kahta tai kolmea Raamatun vanhaa käsikirjoitusta. Jäljentäjät löysivät pieniä eroja käsikirjoitusten välillä ja säilyttivät yhden sanamuodon Raamatun tekstissä, kun taas toiset muodot he tallensivat marginaaliin. Qere-Ketivin merkitys pyhän Nimen yhteydessä on se, että Raamatun tekstiin kirjoitettu muoto, Ketiv, on aina kirjoitettu Qeren vokaaleilla, siten kuin sana luetaan. Edellisessä ה י צ א konsonanteilla, mutta sanan haytse ה ו צ א oli kirjoitettu sanan hotsie א צ ו ה esimerkissä sana vokaaleilla! 2 Nimeä koskeva argumentti, että YHVH:llä on Nimen konsonantit, mutta Adonain vokaalit, esitetään tosiasiana jokaisessa johdannossa Raamatun hepreaan ja sitä koskevissa oppineiden keskusteluissa. Tähän oppineiden keskuudessa vallitsevaan konsensukseen liittyy kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on se, että kaikissa muissa Qere-Ketiv-tapauksissa sana, joka luetaan eri tavoin kuin kirjoitettu, on merkitty pienellä ympyrällä Raamatun käsikirjoituksissa. Ympyrä viittaa lukijaa marginaalissa olevaan muistiinpanoon, joka sanoo lue se niin ja niin. Joten Nimen yhteydessä odottaisimme siinä olevan ympyrän YHVH nimen yläpuolella, joka viittaisi meitä marginaalihuomautukseen, joka kehottaisi meitä lue se Adonai. Mutta tällaista huomautusta ei ole! YHVH esiintyy 6828 kertaa Raamatun heprealaisessa tekstissä, mutta sitä ei koskaan tunnisteta Qere-Ketiviksi, ei sen enempää kirjurin ympyrämerkinnällä kuin marginaalihuomautuksellakaan. Vastauksena tähän oppineet väittävät, että YHVH on niin sanottu Qere Perpetuum. He väittävät, että kun kyseessä on sana, joka luetaan joka kerta eri tavoin kuin kirjoitettu, jäljentäjän huomautus on jätetty pois. Ja se on totta, että toisinaan tällaisissa tapauksissa jäljentäjän huomautus jätetään pois. Mutta Qere Perpetuumin muissa tapauksissa jäljentäjän huomautus ilmaantuu aina silloin tällöin ja se jätetään pois jolloinkin lyhyeksi aikaa. Silti missään Raamatussa ei ole olemassa Qere Perpetuum - 2 On syytä huomata, että useimmissa Raamatun nykyisissä heprealaisissa painoksissa sana kirjoitetaan Raamatun tekstissä ilman vokaaleja, kun taas (Qere) se on kirjoitettu marginaaliin omien vokaaliensa kanssa. Tämä moderni tapa poikkeaa tarkoituksellisesti muinaisesta kirjoituskäytännöstä.

3 esimerkkiä, jossa sana kirjoitetaan yhdellä tavalla ja luetaan toisella, ja josta puuttuisi jäljentäjän huomautus kaikkialta. Jos Qere Perpetuum -sääntöä sovellettaisiin YHVH:hen, se olisi ainutlaatuinen tässä Qere-Ketiv-luokassa, koska siihen ei ole olemassa ainoatakaan jäljentäjän huomautusta, jossa sanottaisiin lue Adonai. Ei kertaakaan 6828:ssa tapauksessa, jossa sana ilmaantuu. Toinen ongelma väitteessä, jonka mukaan YHVH:lla on Adonain vokaalit, on yksinkertaisesti se, ettei sillä ole! Adonain YHVH on kirjoitettu vokaalit ovat A-O-A (hataf patach cholam kamats). Sen sijaan א ד י נ Qere- vokaaleilla e ---A (sheva ei vokaalia kamats). Nyt joka ainoassa י ה ה ו Ketiv-tapauksessa, Ketiv, joka on kirjoitettu Raamatun tekstissä, on täsmälleen Qeren vokaalit, kun taas Qere on kirjoitettuna ilman vokaaleja Raamatun käsikirjoituksen marginaalissa. Mutta YHVH:n vokaalit ovat selvästi erilaiset kuin Adonain vokaalit! YHVH on kirjoitettu Y e HVaH mutta Adonain vokaalien kanssa sen pitäisi olla Yahovah, י ה ה ו! י ה ה וֹ Kuinka oppineilta jäi yhteisymmärryksessään tämä tosiasioihin perustuva seikka huomaamatta? Aivan viime aikoihin saakka Raamatun tekstin tulostajat ovat vapaasti muokanneet nimeä YHVH. Monissa heprealaisten kirjoitusten laitoksissa YHVH on kirjoitettu täysin ilman vokaaleja, kun taas joissain se on kirjoitettu Yahovaksi Adonain vokaalien kanssa. Kuitenkin, kun tarkistamme asian Raamatun aikaisemmista käsikirjoitukset, havaitsemme, että YHVH on kirjoitettu YeHVaH. Näin YHVH on kirjoitettu Ben Asherin käsikirjoituksiin (Aleppon koodeksiin ja Leningradin koodeksiin 3 ), jotka säilyttävät tarkimmin koko Raamatun tekstin. Nykyaikaiset laitokset, jotka jäljentävät muinaiset käsikirjoitukset tarkasti, kuten Biblia Hebraica Stutgartensia (BHS) ja Hebrew University Bible Edition (HUB), sisältävät myös muodon YeHVaH. Nykyään meidän ei enää tarvitse luottaa näihin painotuotteisiin, koska tärkeät Raamatun käsikirjoitukset on julkaistu litografisina painoksina valokuvineen, jotka käsittelevät itse käsikirjoituksia. Näistä valokuvista käy ilmi, että nimi YHVH on kirjoitettu toistuvasti YeHVaH, eikä Adonain vokaaleilla YaHoVaH. Ennen kuin tarkastelemme YeHVaH:n vokaaleja, jotka todella löytyvät Raamatun tekstistä, meidän on tarkasteltava lyhyesti oppineiden yhteisymmärrystä koskien muotoa Yahweh. Kuten edellä, oppineet eivät piitanneet YHVH:n vokaaleista Raamatun käsikirjoituksissa, vaan etsivät Raamatun ulkopuolisia lähteitä yrittäessään palauttaa alkuperäisen nimen. Tämän rekonstruktion pääasiallinen 3 Leningradin koodeksi tunnetaan myös nimellä LB19a, ja se on nyt saatavana nimellä The Leningrad Codex; A Facsimile Edition, D.N. Freedman (toimittaja), Wm B. Eerdmans Publishing Co

4 lähde oli Theodoret Cyrruksen, ns. kirkkoisän kirjoitukset, joka eli 500-luvulla ya. Theodoret kirjoittaa nimestä YHVH: Samarialaiset kutsuvat sitä IABE, kun taas juutalaiset AIA 4 Muoto AIA (lausutaan A-Yah) osoittaa, että juutalaiset kutsuivat Jumalaa nimensä lyhennetyssä muodossa י הּ Yah, joka esiintyy monta kertaa Raamatun tekstissä. Muoto Yah noudattaa vanhaa käytäntöä ottaa sanan ensimmäinen ja viimeinen kirjain lyhenteen ilmaisemiseksi. Joten lyhenne Jah muodostuu YHVH:n ensimmäisistä ja viimeisistä kirjaimista. 5 Mutta miten juutalaiset saivat AIA:n muodosta Jah? Eräs nykyajan heprean ominaisuuksista on keinotekoisen Aleph-kirjaimen lisääminen. Tämä keinotekoinen Aleph lisätään sanan eteen sen lausumisen helpottamiseksi. Esimerkiksi nykyään Raamatun hepreassa yleinen sana מ וֹ ל ת t mol äännetään מ וֹ ל ת א etmol, kun siihen lisätään keinotekoinen Aleph. 6 Sanassa etmol oleva e-kirjain yksinkertaisesti helpottaa ääntämistä. Raamatun aikoina keinotekoinen Aleph oli jo olemassa, täten sanamuodoista *rba (neljä) ja *tsba (sormi) tuli sen seurauksena arba ja etsba. Mutta nykyaikaisessa Raamatun hepreassa keinotekoinen Aleph tuli niin yleiseksi, että se saatettiin lisätä lähes joka sanaan. Joten AIA on yksinkertaisesti lyhenne Yah, johon on lisätty keinotekoinen Aleph ääntämisen helpottamiseksi. Theodoret Cyrrus kertoo siis meille, että hänen aikansa juutalaiset kutsuivat Jumalaa nimellä A-Yah. Theodoretin päiviin mennessä nimen lausuminen oli jo ilmeisesti lopetettu juutalaisten keskuudessa Abba-Saulin kiellon vaikutuksesta. Tästä syystä oppineet antavat enemmän painoarvoa samarialaiselle ääntämistavalle, josta Theodoret puhuu. Hän mainitsee, että samarialainen tapa lausua YHVH oli muodossa IABE (äännetään Ya-be). Jos nyt käännämme tämän suoraan takaisin hepreaksi, saamme tulokseksi י ה בּ Yabeh, tai jotain sinne päin. Tämä esimerkki valaisee joitain niistä ongelmista, joita syntyy kun yritetään muodostaa heprealaista lausumistapaa kreikkalaisten käännösten avulla. Ensinnäkin meidän on huomattava, ettei muinaisessa Kreikan kielessä ollut lainkaan h-sointua sanan keskellä. Joten YHVH:n ensimmäinen H putoaisi pois riippumatta siinä olevista vokaaleista. Toiseksi, Kreikan kielessä ei ollut W- tai V-äännettä. Joten kolmas kirjain pyhästä Nimestä putoaisi myöskin pois tai vääristyisi. Lopuksi, muinais-kreikan vokaalit poikkesivat paljon heprealaisista vokaaleista. Raamatun hepreassa on 9 vokaalia, joilla ei ole tarkkaa vastaavuutta kreikkalaisten vokaaleihin verrattuna. Esimerkiksi Kreikasta ei löydy 4 καλουσι δὲ αὐτὸ Σαµαρειται ΙΑΒΕ, Ἰουδαιοι δὲ ΑΙΑ. Theodoret of Cyros, Question 15 in Exodus 7 5 Tällainen lyhenne on hyvin yleinen Kreikan kielessä. Esimerkiksi KE on tavallisesti lyhenne sanasta Kourie, Herra. 6 Muoto מ וֹ ל ת א esiintyy satunnaisesti Tanakissa, mutta nykyaikaisessa Raamatun hepreassa siitä tulee normi.

5 vastinetta heprealaiselle vokaalille Sheva (lausutaan lyhyt i). Joten mitä tahansa Theodoret Cyrrus kuuli samarialaisilta, hänen yrityksensä kääntää Nimi Kreikaksi, oli toivotonta. Mitä on siis sanottava muodosta IABE? Monet oppineet väittävät siinä olevan B-kirjaimen olevan heprealaisen Vav:n vääristymä, ja että YHVH:n ensimmäinen He-kirjain on pudonnut pois, koska Kreikassa ei ole h-äännettä keskellä sanaa. Tästä syystä monet oppineet kääntävät samarialaisen muodon IABE takaisin hepreaksi י ה ו ה Yahweh. Tämä on se oppineiden arvaus, josta The Anchor Bible sanakirja puhui. Syy siihen, miksi tälle lausumistavalle on annettu niin paljon uskottavuusarvoa, on se, että oletetaan etteivät samarialaiset olleet rabbiinisen lausumiskiellon alaisia, ja että he muistivat oikean lausumistavan vielä Theodoretinkin päivinä. Mutta onko tämä paras selitys samarialaisesta IABE:sta? On käynyt ilmi, että muinaiset samarialaiset kutsuivat Jumalaa י ה פ Yafeh, joka tarkoittaa kaunista. Lisäksi samarialaisessa hepreassa Pe-kirjain korvataan usein kirjaimella B. Joten mitä todennäköisimmin tapahtui, että kun samarialaiset kertoivat Theodoretille, että Jumalaa kutsutaan nimellä Yafeh, kaunis, heidän vääränlaisen ääntämisensä vuoksi siitä tuli Yabe. Tämä näyttää tukevan sitä tosiasiaa, että samarialaiset ottivat käyttöön nimen lausumiskiellon, mahdollisesti jopa ennen juutalaisia. Sen sijaan, että he olisivat lausuneet nimen YHVH, samarialaiset kutsuivat Jumalaa שׁ א מ sh e ma. Sh e ma ymmärretään yleisesti aramealaiseksi muodoksi sanasta hashem, joka merkitsee nimeä. Mutta emme voi muuta kuin huomata yhtäläisyyden samarialaisen sh e man ja pakanallisen א שׁ י מ א asheman välillä, joka 2. Kuninkaiden kirjan 17:30 mukaan oli yksi samarialaisten palvomista epäjumalista heidän tullessaan ensimmäistä kertaa Israelin maahan 800-luvulla eaa. 7 Joten jo noin 700 eaa. samarialaiset huusivat avukseen Ashemaa, eivät YHVH:ta. Oppineiden yhteisymmärrykseen on lisättävä toinenkin todiste, joka tukee väitettä samarialaisesta ääntämisestä Yahweh / IABE. He korostavat nimen YHVH ja sanajuuren HYH olla välistä yhteyttä. Tämä nimenomainen yhteys muodostetaan 2. Mooseksen kirjan 3:13-14:ssa, josta voimme lukea: (13) Mooses sanoi Jumalalle: Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne, ja kun he kysyvät minulta: Mikä hänen nimensä on?, niin mitä minä heille vastaan? (14) Jumala vastasi Moosekselle: Ehyeh Asher Ehyeh (Minä olen se, joka minä olen). Ja 7 Emme voi muuta kuin epäillä, että hashemin alkuperä on pakanallinen י מ א שׁ א ashema, eräs alkuperäisistä epäjumalista, joita samarialaiset palvoivat. Tästä mainitaan 2. Kuninkaiden kirjan 17:30:ssa.

6 hän sanoi vielä: Sano israelilaisille näin: Ehyeh (Minä olen) lähetti minut teidän luoksenne. (2. Mooseksen kirja 3:13-14) Joten Mooses kysyy YHVH:lta, minkä nimen hänen antaa heille Jumalasta, kun he kysyvät sitä. YHWH vastaa Moosekselle, että tämän pitäisi sanoa, että hänet lähetti Ehyeh, joka on verbi juurisanasta HYH, mikä tarkoittaa minä olen. Välittömästi sen jälkeen kun Jumala on kertonut olevansa Ehyeh Asher Ehyeh, hän selittää ikuisen nimensä olevan YHVH: (15) Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: Sano israelilaisille näin: YHVH, teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen. (2. Mooseksen kirja 3:15) Mutta miten YHVH liittyy verbiin HYH, olla? Hepreassa kirjaimet Vav (ו) ja Yod (י) ovat ns. heikkoja kirjaimia, joita voidaan joskus vaihtaa keskenään. Esimerkiksi sanalla yeled muunnettu muoto ד ל ו valad, jossa tavallisesti Yod korvataan kirjaimella Vav. Me löydämme (lapsi) on י ד ל samanlaisen tilanteen koskien sanajuurta HYH, olla. Tämä olla-verbi HYH esiintyy Saarnaajan 2:22:ssa muodossa ה וֹ ה hoveh, jossa Yod on korvattu kirjaimella Vav. Tämä muutos näyttäisi ה וּ ח tapahtuvan erityisesti nimien yhteydessä. Tästä syystä hepreassa Eevaa kutsutaan nimellä Chavah, koska hänestä tuli kaikkien elävien ( י ח chay ) äiti (1. Mooseksen kirja 3:20) Joten Eevan nimeen sisältyy tällainen muutos, kun Yod-kirjain sanassa י ח chay on korvattu Vav-kirjaimella nimessä Chavah ה וּ ח. Emme voi kuitenkaan vetää tästä sellaista johtopäätöstä, että Vav ja Yod olisivat aina vaihdettavissa, vaan pikemminkin siten, että kun heprealaisessa sanajuuressa esiintyy V/Y, aina silloin tällöin toinen kirjain voi esiintyä toisen paikalla. Joten kieliopillisesti ei ole mitään ongelmaa mikäli YHVH johdetaan verbistä HYH, olla. Siksi YHVH esittelee itsensä Moosekselle Ehyeh Asher Ehyeh (minä olen se, joka minä olen), mikä on epäsuora viittaus hänen nimeensä YHVH, joka onkin sitten esitelty seuraavassa jakeessa. Tulkitsemalla 2. Mooseksen kirjan 3:14-15:sta, nykyajan oppineet väittävät, että nimi YHVH on oltava piel-verbi tai muoto verbistä HYH, olla. Toisin sanoen, he käsittävät YHVH:n olevan pelkkä verbi, joka tarkoittaa Hän, joka saattaa olemaan. Heidän mukaansa piel- tai hifil-verbimuoto YHVH:sta on Yahweh י ה ו ה. Tämä tulkinta on kuitenkin hyvin ongelmallinen. Syy tähän löytyy heprean verbijärjestelmästä. Hepreassa verbeillä on seitsemän taivutusmuotoa, joita kutsutaan konjugaatioiksi. Jokaisella konjugaatiolla on annettu sanajuuri, jota ne muuttavat hieman, näin saaden aikaan erilaisia merkityksiä. Jotkin juurisanat taipuvat kaikissa seitsemässä

7 taivutusmuodossa, kun taas toiset voivat taipua vain muutamissa. Itse asiassa suurin osa voivat taipua vain 3-4 muodossa, kun taas on harvinaista löytää juurisana, joka taipuu kaikissa seitsemässä. Saattaa kuulostaa mielivaltaiselta, mutta sellainen vain heprean kieli on. Esimerkiksi juurisana Sh.B.R. Qal-konjugaatiossa tarkoittaa "murtaa", piel-konjugaatiossa "rikkoa" jne. Kaiken kaikkiaan juurisana Sh.B.R. voidaan taivuttaa kuuteen seitsemästä (6/7) taivutusmuodosta. Mutta sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa eikä sitä voi esiintyä seitsemännessä taivutusmuodossa (hitpael). Nyt on kuitenkin niin, että olla-verbi HYH, josta YHVH on johdettu, esiintyy vain ensimmäisessä (qal) ja toisessa (nifal) taivutusmuodossa Raamatun hepreassa. Tämä tarkoittaa, että oppineiden oletus, jonka mukaan YHVH olisi verbin HYH piel- tai hifil-taivutusmuoto, on mahdoton, koska tämä verbi ei esiinny noissa taivutusmuodoissa. Toisin sanoen Yahweh on Raamatun heprean verbimuoto, jota ei ole olemassa. Miksi siis jotkut nykyajan oppineet liittävät nimen YHVH joksikin fiktiiviseksi verbiksi, joka rikkoo heprean kieliopin sääntöjä? Tähän on kaksikin syytä. Ensinnäkin tämä verbi, jota ei löydy piel- tai hifil-taivutusmuodoista, antaisi merkityksen Hän, joka saattaa olemaan. Tämä sopii täydellisesti nykyajan oppineiden uskonnollisiin ennakkokäsityksiin. Toiseksi piel- tai hifil-muoto Yahweh sopii Theodoretin todistukseen samarialaisesta Nimen ääntämistavasta. Yritys rekonstruoida nimen YHVH vokaalit pakottamalla se mahdottomaan piel- tai hifilverbimuotoon, on toivotonta toisestakin syystä. Usein heprealaiset nimet sisältävät itsessään verbin. Kuitenkin, eräs luonteenomainen piirre nimissä on, että verbit, jotka muodostavat osan nimestä, eivät aina noudata sääntöjä niitä taivutettaessa. Esimerkiksi nimi Nehemiah, hepreaksi N e chemyah ( YHVH lohduttaa ), sisältää kaksi osaa: verbin N e chem (hän lohduttaa) ja nimen yah (lyhenne nimestä YHVH). Mutta verbiosa, Nechem, ei noudata verbin taivutusmuodon sääntöä, jonka mukaan siitä olisi tullut Nichem. Eräs sääntö Raamatun hepreassa onkin se, että kun verbi yhdistetään nimen kanssa, verbin vokaalit ovat vapaasti muuteltavissa. Toinen esimerkki tästä on nimi Joosua, hepreaksi Y e hoshu'a eli YHVH pelastaa. Jälleen nimi sisältää kaksi osaa; verbin yosh'ia שׁי ע,יוֹ joka tarkoittaa hän pelastaa, sekä Jumalan nimen Y e ho- (lyhenne YHVH:sta). Verbiä yoshi'a hän pelastaa on muutettu, kun se on sisällytetty nimeen Joosua/Y e hoshu'a. Sanasta yoshi'a putoaa Yod-kirjain pois ja vokaalit muokkautuvat täysin muodostaen uuden muodon -shua. Muoto -shua voi esiintyä vain persoonanimessä, kun taas verbimuoto yoshi'a olisi epätavallinen nimessä. Se on itse asiassa sääntö verbeille tulla uudelleen muotoiltaviksi, kun ne ovat sisällytettyinä nimiin. Joten nimi YHVH voisi helposti sisältää verbin juurisanasta HYH ilman että se määrittelisi mitenkään sen vokaaleja. Yritys pakottaa Nimeä (ja sen vokaaleja) johonkin kieliopilliseen verbimuotoon olisi vastoin heprean kieliopin sääntöjä.

8 Olemme nähneet, että opillinen yksimielisyys koskien muotoa Yahweh on ainoastaan villi arvaus. Samaan tapaan totesimme, että yleisesti hyväksytty tosiasia, jonka mukaan YHVH:lla on Adonain vokaalit, on tosiasiassa vastoin totuutta. Nimen YHVH oikea ääntäminen on muinaisten heprealaisten käsikirjoitusten mukaan Y e HVaH. Selvästikään nimessä Y e HVaH ei ole Adonain vokaaleja. Mutta ovatko nämä pyhän Nimen todelliset vokaalit? Ensimmäinen asia, jonka voimme havaita, on se, että nimen Y e HVaH ensimmäisen he-kirjaimen (ה) jälkeinen vokaali puuttuu. Heprean kielen perustavanlaatuinen sääntö on, että sanan keskellä oleva konsonantin jälkeen on joko tultava vokaali tai hiljainen sheva. On tapauksia, joissa joskus sanan keskellä on hiljaisia ) בּ רא שׁ י ת kirjaimia, joiden jälkeen ei tulee vokaalia tai shevaa. (Esimerkiksi Aleph sanassa b e reshit Mutta näin ei ole koskaan silloin, kun keskellä sanaa on kirjain he.(ה) Raamatun hepreassa on yleistä, että he voi esiintyä äänettömänä sanan lopussa, muttei milloinkaan tilannetta, jossa äänetön he-kirjain olisi sanan keskellä. Tämä tarkoittaa heprean kielen sääntöjen mukaan sitä, että YHVH:n ensimmäisen he-kirjaimen jälkeen pitäisi tulla vokaali. Joten mitä tälle puuttuvalle vokaalille on tapahtunut? Ehkä vastaus löytyy toisesta ikivanhasta kirjoituskäytännöstä. Kun Raamatun jäljentäjät halusivat jättää sanan pois, he poistivat sen vokaalit. Vanhastaan lukija tiesi, että kun vastaan tuli sana ilman vokaaleja, sitä ei kuulunut lukea. On mahdollista, että ennen vanhaan jäljentäjät jättivät pois ensimmäisen he-kirjaimen jälkeisen vokaalin, tuloksena Y e HVaH, jotta tämä estäisi lukijaa lausumasta sitä ääneen. Toinen huomionarvoinen seikka on, että Aleppo koodeksissa, Raamatun tarkimmassa käsikirjoituksessa, YHVH saa vokaalit Y e HoViH aina kun se esiintyy sanan Adonai kanssa. Näyttää siltä, että Y e HoViH-muodon i (chiriq) muistuttaisi lukijaa lukemaan tämän sanan kuten Elohim (Jumala), koska muutoin lukemalla sen Adonai, tulisi kaksi Adonaita peräkkäin. Tämä ei kuitenkaan ole aito Qere-Ketiv-tapaus, jossa kirjoitetulla muodolla olisi kaikki luettavan sanan vokaalit. Jos tämä olisi Qere-Ketiv, voisimme odottaa YHVH:n vokaalien muutettavan muotoon Y e howih י ה וֹה (chataf segol cholam chiriq). Sen sijaan vokaalit ovat Yehowih י ה וֹה (sheva cholam chiriq). Tämä tuntuu olevan ainutlaatuinen kirjoituskäytäntö, joka koostuu yhden vokaalin vaihtamisesta, joka muistuttaisi lukijaa siitä, miten lukea nimi YHVH. Kun YHVH esiintyy yksinään, sillä on vokaalit Y e h?vah. Joten ainoa muutos vokaaleissa on, että ensimmäisen hekirjaimen jälkeinen vokaali on pudotettu pois. Tämä esti lukijaa lukemasta nimeä vahingossa niin kuin se oli kirjoitettu. Sitä vastoin YHVH on vierekkäin sanan Adonai kanssa, a (kamats) muuttuu vokaaliksi i (chiriq), muistuttaen lukijaa lukemaan sen Elohim.

9 Mitä merkittävää on muodossa Y e hovih, on se, ettei siinä ole mitään, mikä estäisi lukijaa vahingossa lukemasta (tai myös lausumasta) nimeä Y e hovih. Tässä muodossa on täydet vokaalit, joten se voidaan lukea kuten mikä tahansa hepreankielinen sana. Nyt siis jostain syystä masoreettiset jäljentäjät, jotka kopioivat Raamattua keskiajalla, olivat huolissaan lukijoista, etteivät he lausuisi nimeä Yeh?vah, mutta eivät olleet lainkaan huolissaan mikäli he vahingossa lausuisivatkin nimen Yehovih. Tämän on liityttävä lausumiskieltoon, jonka masoreettiset jäljentäjät selvästi hyväksyivät. Ainoa syy miksi masoreettiset jäljentäjät jättivät muodon Y e hovih pudottamatta pois vokaalia ensimmäisen he-kirjaimen (ה) jälkeen oli se, että he tiesivät, ettei tämä ollut pyhän Nimen oikea lausumistapa. Sitä vastoin, kun he näkivät Yeh?vah, he tiesivät tämän olevan Nimen oikea lausumistapa, ja siksi piilottivat keskimmäisen vokaalin. Mutta mikä on keskimmäinen puuttuva vokaali nimessä Y e hvah י ה ה ו? Vertaamalla keskenään kahta muotoa, Y e h?vah ja Y e howih, käy ilmi, että puuttuva vokaali oli o (cholam). Tämä tarkoittaa, että masoreettiset jäljentäjät tiesivät nimen olevan Yehovah ja kätkivät sen lausumistavan jättämällä pois vokaalin o. Tätä tukee myös se, että jäljentäjät unohtivat piilottaa vokaalin o useissa tapauksissa. Tapa jolla muinoin kirjoituksia kopioitiin, oli joko lukea ne ääneen tai hiljaa kuiskaten. Jäljentäjä teki joskus virheen ja kirjoitti sen, mitä kuuli omilta huuliltaan, vaikka se erosi siitä, mitä hän näki silmillään. Tämä on yleinen virhe englannin kielessäkin nykyään. Kun englantia puhuvat kirjoittavat nopeasti, he saattavat kirjoittaa know, sen sijaan että kirjoittaisivat no, tai their sen sijaan että kirjoittaisivat there. Tämä ei johdu tietämättömyydestä, koska useimmat, jotka tekevät tällaisen virheen, tietävät hyvin, mitä eroa näillä homonyymeillä on. Sen sijaan tämä virhe johtuu siitä, miltä nämä sanat kuulostavat. Pyhän Nimen tapauksessa jäljentäjä tiesi, että YHVH kuulosti Yehovalta, ja vaikka tarkoitus oli piilottaa vokaali o, hän jättikin sen paikalleen muutamissa kymmenissä tapauksissa. Varhaisimmassa kokonaisessa masoreettisessa käsikirjoituksessa, LenB19a, jota on käytetty tunnetun BHS-painoksen 8 pohjatekstinä, nimi on kirjoitettu muotoon Yehovah 50 kertaa kaikista 6828:sta tapauksesta. On merkittävää, ettei mitään muuta vokaalia kuin o ole vahingossa lisätty tähän pyhään Nimeen. On muitakin todisteita, jotka viittaavat siihen, että puuttuva vokaali nimessä Y e h?vah on o. Monet heprealaiset nimet sisältävät osan pyhästä Nimestä, osana nimen yhdistelmää. Esimerkiksi 8 BHS tarkoittaa Biblia Hebraica Stuttgartensiaa (edited K. Elliger ja W. Rudolph, et al, Deutsche Bibelgesellschaft Stuttgart 1967/77, 1983). Tähän mennessä BHS on heprealaisten kirjoitusten tarkin painatus, joka poikkeaa vain harvoin Leningradin koodeksista. Leningrad Codex on myös pohjatekstinä Biblia Hebraica Leningradensiassa (edited A. Dotan, Hendrickson Publishers 2001) ja sitä käytetään monissa muissa julkaisuissa täyttämään Aleppo Codexin puuttuvat osat (esim. Keter Yerushalayim, edited Y. Ofer ja M Broyer, N. Ben-Zvi Printing Enterprises, 2001).

10 Y e hoshua (Joosua) tarkoittaa YHVH pelastaa, kun taas Yeshayahu (Jesaja) tarkoittaa myöskin YHVH pelastaa. Voimme havaita, että silloin kun pyhä Nimi sisältyy muihin nimiin, se on Y e ho-, kun se esiintyy nimen alkuosassa, ja -yahu, kun se esiintyy nimen loppuosassa. Yahweh-nimen kannattajat usein mainitsevatkin tuon nimen lopussa olevan muodon -yahu todisteena heidän lausumistavalleen. Mutta siinä on pari ongelmaa. Ensinnäkin tämä pyhän Nimen osa -yahu ei ole yhdenmukainen nimen Yahweh lausumistavan kanssa. Sen sijasta voisi ehdottaa esimerkiksi sellaista lausumistapaa kuin Yahuvah, mutta ei Yahweh. Hepreassa on vielä vähemmän yhtäläisyyttä muotojen Yahweh vokaalilla nimeltään chataf patach, kun taas muodossa -yahu on kirjoitettu heprealaisella י ה ו ה välillä. Yahweh י הוּ ja -yahu י ה ו ה on vokaali kamats. Nämä ovat י הוּ kaksi täysin erilaista vokaalia, jotka jo ammoisista ajoista asti on myös lausuttu täysin eri tavalla. Näiden kahden vokaalin ero on kuin a sanassa father (chataf patach) ja a sanassa brawl (suurin piirtein kamats muinaishepreaksi). Tämä on virhe, jonka vain englantia tai saksaa puhuva voi tehdä! Toiseksi, nimessä YHVH olevan kirjaimet YHV ovat tosiaankin nimen alussa, eivätkä lopussa. Joten jos katsomme sellaisia nimiä kuin Joosua/Jesaja malleina, kun rekonstruoimme pyhän Nimen lausumista, meidän on valittava muoto Y e ho-, mikä on näiden yhdistelmänimien alussa, ei lopussa. Jos yhdistämme tämän tiedon muotoon Y e h?vah, joka on dokumentoitu Raamatun tekstissä, saamme muodon Y e hovah. On syytä huomata myös, että englannin kielen Jehovah on yksinkertaisesti englantilaistettu muoto nimestä Yehovah. Suurin ero on siinä, että englantilainen kirjain J on pujahtanut pyhään Nimeen. Hepreassa ei tietenkään ole J-äännettä ja kirjain on hepreaksi Yod, joka on lausuttaessa kuin englantilainen Y. Toinen ero on siinä, että lausuttaessa nimiä masoreettisessa tekstissä, paino on sanan lopussa. Joten nimi lausutaan oikeastaan Y e hovah, painotus osalla vah. Lausuttaessa nimi Y e hovah, painottaen kohtaa ho (kuten englannin kielen Jehovah), olisi yksinkertaisesti virheellinen tapa. Yksi kysymys, jota meidän vielä tulisi pohtia, on siinä, että kun masoreetit, nuo vanhan ajan jäljentäjät, jotka kopioivat Raamatun tekstiä ja kätkivät kirjaimen o nimestä Yehovah kuinka he saattoivat tietää nimen oikean lausumistavan. Kaikesta huolimatta nimen lausumiskielto oli oletettavasti täysin voimassa Abba-Saulin päivinä toisella vuosisadalla ya. Eräs asia jonka tiedämme masoreettisista jäljentäjistä on se, että he olivat Karaiitteja. Tiedämme myös, että Karaiitteja on kahta ryhmäkuntaa, niitä jotka edellyttivät Nimen lausumista, sekä niitä, jotka kielsivät sen. On selvää, että masoreetteja kuului ryhmään, joka kielsivät nimen lausumisen ja siksi piilottivat keskimmäisen vokaalin Y e hova-nimestä. Samaan aikaan he kuulivat toisten Karaiittien

11 lausuvan nimen, ja näin he tiesivät, kuinka se kuuluu lausua oikein luvulla elänyt viisas Karaiitti, Kirkisani kertoi, että ne Karaiitit, jotka lausuivat Nimen, sijoittuivat Persiaan (Khorasan). Persia on ollut 1000-luvulta lähtien tärkeä juutalaisuuden keskus siitä lähtien kun 10 heimoa karkotettiin Meedian kaupunkeihin (2. Kuninkaiden kirja 17:6) ja pysyivät 1300-luvulle Mongolien hyökkäykseen saakka. Koska Persia oli kaukana Galilean ja Babylonian rabbiinikeskuksista, Persian juutalaiset olivat suojassa rabbiinisilta keksinnöiltä (viitaten nimen lausumiskieltoon) koskien Mishnaa ja Talmudia, aina 700-luvulle ya. Silloin kun rabbiinit yrittivät pakottaa keksintöjään Persian juutalaisille luvulla ya., alkoi Karaiittien keskuudessa tapahtua liikehdintää vanhojen tapojen säilyttämiseksi. Joten ei ole yllättävää, että Persian Karaiitit säilyttivät nimen oikean lausumistavan muinaisista ajoista saakka. Vaikuttaa siltä, että masoreetit piilottivat vokaalin o pyhästä Nimestä yksinkertaisesti estääkseen Karaiittitovereitaan lukemasta sitä niin kuin se oli kirjoitettu. Kun nämä Karaiitit lukivat Raamatun tekstiä, heidän oli itse hankittava Nimen puuttuva vokaali.