Vantaa ja päihteet -raportti Teemana savuttomuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala Päihdepalvelut

Transkriptio

1 2012 Teemana savuttomuus Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala Päihdepalvelut

2 Sisällys Alkusanat... 2 Johdanto... 3 Savuttomuuden edistämisen lähtökohtia... 4 Savuttomuuden edistämisen linjauksia... 4 Toimenpideohjelmat savuttomuuden edistämiseksi... 5 Tupakoinnin yleisyys... 9 Tupakointi... 9 Nuuska...12 Sähkötupakka...13 Tupakoinnin haitat ja kustannukset Tupakoimattomuuden edistäminen on taloudellisesti kannattavaa...14 Tupakkariippuvuus...15 Tupakoinnin lopettamisen hyödyt terveydelle...16 Tupakoimattomuuden edistäminen Vantaalla Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala...18 Sivistystoimen toimiala...21 Vapaa-aika ja asukaspalvelut...22 Vantaan kaupunki työnantajana rakentamassa Savutonta Vantaata...23 Kansalaisjärjestöt ja seurakunta...23 Yhteenveto Lähteet Liite Liite

3 Alkusanat Ensimmäinen Vantaa ja päihteet -raportti julkaistiin vuonna Raporttiin on vuosien varrella kerätty ajankohtaista tietoa päihteiden käyttötilanteesta, -kulutuksesta, -haitoista ja erilaisista ajankohtaisista tutkimuksista. Raportti on muuttunut ja laajentunut vuosien varrella. Raportin tavoitteena on kuvata Vantaan päihdetilannetta vuosittain vaihtuvan teeman mukaan. Vuoden 2012 Vantaa ja päihteet -raportin teemana on savuttomuus. Raportissa käsitellään tupakoinnin yleisyyttä, haittoja ja kustannuksia, savuttomuuden edistämisen perusteita sekä esimerkkejä savuttomuustyöstä Vantaalla. Raporttiin haluttiin mukaan myös tupakasta vieroittautuneen ääni, jota edustaa yksi haastattelu. 2

4 Johdanto Lähes viidennes suomalaisista tupakoi päivittäin. Vuonna 2011 (15 64-vuotiaista) miehistä päivittäin tupakoi 22 prosenttia ja naisista 15 prosenttia. Päivittäin työpaikoillaan tupakansavulle altistuu tupakoimattomista työntekijöistä miehistä seitsemän prosenttia ja naisista neljä prosenttia. Tupakka on niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti keskeinen kansanterveyden ongelma. Tupakan aiheuttama kuolleisuus, sairastuvuus sekä terveydenhuollon kustannukset ovat huimat. Yksilön kannalta tupakoinnin aiheuttama terveysriski noin 50 prosentin todennäköisyys kuolla tupakointinsa vuoksi hakee vertaansa minkä tahansa muun terveysriskin joukossa. Tupakkatuotteet eivät ole normaaleja kulutushyödykkeitä, ne aiheuttavat vaikean riippuvuuden ja lukuisia sairauksia. Näiden tosiasioiden myötä on sekä Suomessa että kansainvälisesti viime vuosikymmeninä asteittain vahvistettu toimenpiteitä tupakoinnin vähentämiseksi. Tupakoinnin vähentämiseen tähtäävällä politiikalla on tavoitteena lasten ja nuorten tupakoinnin aloittamisen ehkäiseminen ja se, että mahdollisimman moni aikuinen lopettaisi tupakoinnin. Tärkeimpiä tupakoinnin vähentymiseen vaikuttavia toimia ovat hinta- ja veropolitiikka, savuttomat elinympäristöt, mainonnan ja myynnin edistämisen kieltäminen, saatavuuden rajoittaminen, tupakkatuotteita koskeva sääntely (varoitusmerkinnät) ja savuttomuusviestintä. Näkyvimmin tupakkapolitiikan kansanterveydelliset tavoitteet tulivat esiin vuonna 1976 hyväksytyssä tupakkalaissa. Sen jälkeen Suomen savuttomuus on edennyt askel askeleelta lain tiukentumisen ja asennemuutoksen voimin. Vantaa on julistautunut savuttomaksi kunnaksi vuoden 2011 alusta. Vantaalla on laadittu Savuton Vantaa -ohjelma tukemaan savuttomuustyötä. Jatkossa Vantaan savuttomuustyön edistämisessä painotetaan pääkaupunkiseudun kuntien yhdessä laatimaa Savuton kunta -toimenpideohjelmaa. 3

5 Savuttomuuden edistämisen lähtökohtia Savuttomuuden edistämisen linjauksia Perustuslain (731/1999) 19 ja 20 :n mukaan julkisen vallan on edistettävä terveyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus terveelliseen ympäristöön. Tupakoimattomuuden edistäminen ja savuttomien tilojen järjestäminen ovat esimerkkejä toimivasta ja tuloksellisesta julkisen vallan terveyden edistämistoiminnasta. Kansanterveyslain (66/1972) ja terveydenhuoltolain ( /1326) mukaan terveyden edistäminen kuuluu kunnan lakisääteisiin velvollisuuksiin. Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (693/1976) ja sen voimaan tullut muutos (698/2010) velvoittavat kuntia entistä valppaampaan paikalliseen tupakoinnin vähentämistyöhön. Lakia toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (693/1976) on tiukennettu ja samalla lain nimike muutettu. Muutetun tupakkalain 1 :n tavoitteena on tupakoinnin loppuminen siten, että Suomi on tupakasta vapaa vuoteen 2040 mennessä. Tupakkalain 8 a :n mukaan tupakkatuotteiden ja niiden tavaramerkkien esilläpito tupakkatuotteiden vähittäismyynnissä on kiellettyä alkaen. Tupakkalain 11 :n mukaan tupakkatuotteiden maahantuonti ja hallussapito on kielletty alle 18-vuotiaalta. Aiemmin säädös kielsi ainoastaan tupakkatuotteiden myynnin tai luovuttamisen alle 18-vuotiaalle. Tupakkalain mukaan vastuu tupakkalain valvonnasta paikallisella tasolla kuuluu kunnille. Kuntien tulee valvoa alueellaan sekä tupakkatuotteiden varastointi- ja myyntipaikkoja että tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntiä ja myynnin omavalvontaa, tupakointivälineiden ja tupakkajäljitelmien mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa samoin kuin tupakointikieltojen ja -rajoitusten toteutumista alueellaan. Terveys ohjelman (STM 2001) tavoitteena on nuorten tupakoinnin vähentäminen siten, että vuotiaista nuorista alle 15 prosenttia tupakoi. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE (STM 2008) tavoittelee nuorten tupakoinnin vähentymistä korostaen erityisesti terveyserojen kaventamisen näkökulmaa. Tupakointi, alkoholinkäyttö ja lihavuus on alemmissa sosiaaliluokissa ylempiä sosiaaliryhmiä yleisempää. Kohdentamalla riskitekijöitä vähentävä työ osuvasti voidaan terveyseroja kaventaa tehokkaimmin, mikä on yksi keskeisimmistä terveyspoliittisista tavoitteista. (STM 2008.) Terveyden edistämisen politiikkaohjelmassa (VN 2007) tupakasta vierotus halutaan sisällyttää osaksi jokaisen osin tai kokonaan tupakoinnin vuoksi sairastuneen potilaan hoitoa. Vieroitusta koskevat Käypä hoito -suositukset (2012) halutaan vakiinnuttaa käyttöön ja tehostaa niiden hyödyntämistä erityisesti raskausaikana. Myös apteekkien asiantuntemusta vieroituksessa halutaan hyödyntää aiempaa enemmän. Suomi on ratifioinut joulukuussa 2004 Maailman terveysjärjestön WHO:n tupakkaa koskevan puitesopimuksen, joka ohjaa Suomen tupakkapolitiikan kehittämistä. 4

6 Toimenpideohjelmat savuttomuuden edistämiseksi Savuton Suomi Entinen pääministeri ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen esitti vuoden 2006 Tupakka ja Terveys - päivillä Lahdessa vision savuttomasta Suomesta. Joukko terveysalan vaikuttajatahoja lähti viemään visiota eteenpäin ja vähitellen mukaan on liittynyt useita tupakoinnin vähentämistä painottavia organisaatioita tuloksenaan Savuton Suomi hanke. Vuonna 2012 hankkeen taustalla vaikuttavat Työterveyslaitos, Hengitysliitto ry, Filha ry, Hyks - Keuhkosairauksien klinikka, Suomen keuhkolääkäriyhdistys ry, Suomen Syöpäyhdistys ry, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry, Suomen ASH (Action on Smoking and Health) ry, Lääkärit tupakkaa vastaan -verkosto, Sydänliitto, Savuton Pääkaupunkiseutu -hanke, Suomen terveyttä edistävät sairaalat ry, Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, Allergia- ja Astmaliitto sekä Pfizer Oy. Savuton Suomi hankkeen päämääränä on saada Suomi savuttomaksi vuoteen 2040 mennessä. Edellytyksenä sen toteutumiselle on, että tupakointi vähenee noin 10 prosenttia vuosittain. Savuttomuuden edistämiseksi perheitä on tuettava savuttoman sukupolven kasvattamisessa sekä tupakoinnin lopettamista ja vieroitustyötä on vahvistettava. Hankkeessa mukana olevat tahot peräänkuuluttavat konkreettisia keinoja savuttomuuden edistämiseksi: Jokaisen suomalaisen pitää tiedostaa tupakoinnin ja tupakkatuotteiden aiheuttamat vakavat terveydelliset haitat ja riippuvuus. Yhteiskuntapoliittisilla toimenpiteillä tulee luoda mahdollisuuksia ja olosuhteita, jotka kannustavat terveyttä edistäviin valintoihin. Yhteiskunnan eri toimijoiden, niin päättäjistä yrityksiin, järjestöihin kuin muihin yhteisöihin, tulee ottaa tavoitteekseen ehkäistä erityisesti nuorten tupakoinnin aloittamista ja tukea aikuisten tupakoinnin lopettamista. Kaikilla on oltava mahdollisuus savuttomaan elinympäristöön. Jokaisella on oltava mahdollisuus saada tarvittaessa tukea tupakoinnin lopettamiseen läheltä ja helposti. Savuton Kunta Savuton Kunta -ohjelma tähtää tupakoinnin vähenemiseen sekä tupakkatuotteiden käytön loppumiseen tulevaisuudessa tupakkalain 1 :n mukaisesti. Tavoitteeseen päästään, kun yhä harvempi aloittaa tupakoinnin ja yhä useampi onnistuu tupakoinnin lopettamisessa. Työpaikoilla on savuttomuuden edistämisessä tärkeä asema. Savuton Kunta -projekti toteutetaan valtakunnallisena seitsemän toimijan yhteistyönä sairaanhoitopiirien erityisvastuualueittain. Pohjois-Savon Sydänpiiri ry hallinnoi projektia. Projektin rahoittaja toimii Rahaautomaattiyhdistys. Savuton Kunta-projektin päätavoitteena on, että savuton toimintakulttuuri on yleisesti käytössä oleva toimintamalli koko Suomessa: kaikki Suomen kuntaorganisaatiot ja muut julkisella rahoituksella toimivat organisaatiot, kuten valtionhallinto, verohallinto, poliisi, puolustusvoimat, oikeuslaitos, sosiaalirahastot, valtion yhtiöt ja -liikelaitokset, ovat savuttomia työnantajia vuoteen 2015 mennessä noudattaen savutonta toimintakulttuuria. Tavoitteena on, että savuttomasta toimintakulttuurista tulee yksi julkisen rahoituksen saamisen ehto, jonka pohjalta julkisista rahoitusta saavat järjestöt, säätiöt ja yhdistykset toimivat savuttomasti. Savuton Kunta -projektin osatavoitteet ja toiminta edistävät kansallisen Savuton Suomi ohjelman tavoitteen saavuttamista: vahvistamalla kuntien ja muiden julkisella rahoituksella toimivien organisaatioiden savutonta toimintakulttuuria, 5

7 kehittämällä Savuton Kunta -kriteerit ja niiden seurantavälineet, kehittämällä julkisella rahoituksella toimivien yhteisöjen, kuten järjestöjen, savuttoman toimintakulttuurin kriteereitä ja seurantavälineitä, kehittämällä tupakkariippuvaisen yksilön hoitoketjua ja heille tarjottavaa tukea omassa elinympäristössään sekä käynnistämällä savuttoman toimintakulttuurin vaikutusten arvioinnin. Savuton pääkaupunkiseutu -hanke Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman Savuton pääkaupunkiseutu -hankkeen tavoitteena on edistää pääkaupunkiseudun savuttomuutta vuosina Savuton pääkaupunkiseutu -hanke ja Savuton Kunta -hanke ovat yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) kanssa tuottaneet yhteisen toimenpideohjelman 1, jolla vahvistetaan kuntien savuttomuustyötä. Toimenpideohjelman missiona on vahvistaa lasten ja nuorten savutonta elinympäristöä ja tukea Savuton Suomi tavoitetta. Ohjelman tavoitteena on tukea kuntien savuttomuusprosessin suunnittelua, johtamista, toteutusta ja arviointia. Ohjelmassa esitetyt toimenpiteet pohjautuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistyössä Sosiaalija terveysministeriön, Kuntaliiton, Suomen ASH ry:n ja Hengitysliitto ry:n kanssa määrittelemiin savuttomuuskriteereihin. Ohjelman valtakunnallista käyttöönottoa tuetaan em. hankkeiden, Kuntaliiton, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Sosiaali- ja terveysministeriön sekä kansanterveysjärjestöjen toimesta. Ohjelma tukee kunkin kunnan alueella tehtävää savuttomuuden edistämistyötä. Yhteisen toimenpideohjelman taustalla on kunkin kunnan omat, aiemmin suunnitellut toimenpideohjelmat. Kuntien savuttomuusohjelmat on hyväksytty kunnan poliittisessa päätöksentekoprosessissa: käytännössä kaupunginvaltuustossa. Ohjelma noudattaa Kuntaliiton laatimia savuttoman kunnan toimintakriteerejä: Tupakointi on kielletty tupakkalain 12 :n osoittamissa kunnan hallinnoimissa tiloissa sekä ulkoalueilla. Tupakointikiellot on merkitty selkeästi kylteillä, tarroilla tai julisteilla. Kunta valvoo tupakkalain 14 a :n sekä valtakunnallisen tupakkalain valvontaohjelman mukaisesti lain noudattamista alueellaan. Tupakoinnin aloittamisen ehkäisy, savuttomien elinympäristöjen turvaaminen sekä tupakasta vieroitustuki on kirjattu osaksi terveydenhuoltolain velvoittamia terveyden edistämisen tavoitteita ja toimenpiteitä, ja niiden toteutumista seurataan ja arvioidaan. Mahdolliset aikuisten käyttämät tupakointipaikat on sijoitettu ulos vähemmän näkyvästi siten, ettei tupakansavu pääse kulkeutumaan sisätiloihin. Tupakkatuotteita ei myydä kunnan omistamissa ja hallinnoimissa tiloissa. Kunnan edustus- ja muut tilaisuudet ovat savuttomia Kunta on savuton työpaikka, toimien esimerkkinä paikallisille yksityisen sektorin toimijoille. Työpaikkana kunta sitoutuu siihen, että virallisten taukojen ulkopuolella tapahtuvaa tupakointia ei lasketa työajaksi tupakoivia työntekijöitä tuetaan tupakoinnin lopettamisessa savuttomuus mainitaan kunnan työpaikkailmoituksissa työpaikan savuttomuudesta ilmoitetaan selkeästi kylteillä, tarroilla tai julisteilla esimerkiksi ulko-ovilla. 1 Savuton kunta -toimenpideohjelmassa esitetyt toimenpiteet ovat raportin liitteenä (liite 1). 6

8 Savuton Vantaa Vantaan kaupungin tupakoimattomuutta edistävä työ on yhtenevää sekä lainsäädännön että kansallisten terveyspoliittisten tavoitteiden kanssa. Tupakoimattomuutta edistävää työtä tehdään Vantaalla monella tasolla ja areenalla, alkaen väestötasoisesta strategia-, suunnittelu- ja ohjelmatyöstä aina yksilön tupakoimattomuutta tukevaan terveyskasvatukseen saakka. Työtä tehdään monen toimijan toteuttamana yhteistyönä kaupunkiorganisaation ja kaupungin ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Vantaan tupakoimattomuutta edistävän ohjelman lähtökohta on linjata työ sekä tupakoimattoman elämäntavan ja asenneilmapiirin edistämiseksi että tupakoinnista aiheutuneiden haittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Tupakoimattomuuden edistäminen on tupakoinnin aloittamisen ehkäisyä, tupakoinnin vähentämistä, tupakoinnin lopettamisen tukemista ja elinympäristön savuttomuuden edistämistä. Vantaan kaupungin vuoden 2011 alussa savuttomaksi julistautumisen linjauksen työkaluksi on valmisteltu Savuton Vantaa -ohjelma. Ohjelma perustuu kaikenikäisten kuntalaisten ja kunnan toimijoiden tietojen ja taitojen lisäämiseen tupakoimattomuuden hyödyistä ja tupakoinnin haitoista. Savuton Vantaa -ohjelman toimesta kaupunkiin ei rakenneta tupakointia valvovaa järjestelmää. Asukkaita, kaupungin henkilökuntaa ja Vantaalla toimivia yrityksiä, yhteisöjä sekä järjestöjä kannustetaan ja motivoidaan omaehtoiseen ajattelutavan muutokseen ja sitä seuraaviin omiin oivalluksiin tupakoimattomuuden eduista ja tekoihin tupakoimattoman elämän puolesta. Kaupungin toiminnan lähtökohtana on kaupungin asukkaiden, henkilöstön ja muiden toimijoiden tupakoimattomuuden omaehtoinen edistäminen, jota kaupunki tukee resurssiensa mukaan normaalipalveluissa. Kuntaliiton (2005) laatima taustamuistio käsittelee tupakkalain täytäntöönpanoa kunnissa. Muistiossa määritellään kriteerit, jotka täyttävä kunta voidaan määritellä savuttomaksi. Seuraavassa on listattu Savuton Vantaa -ohjelmaan mukaillut linjaukset tarvittavista käytännön toimenpiteistä kriteerien täyttämiseksi: Tupakointi on kielletty tupakkalain mukaisesti kunnan omistamissa ja hallinnoimissa tiloissa. Mahdolliset ulkona olevat tupakointipaikat sijoitetaan rakennuksiin nähden siten, ettei tupakansavu kulkeudu sisätiloihin. Tupakointi on tupakkalain mukaan kielletty päiväkotien, oppilaitosten ja nuorten harrastetiloissa ja niiden yhteydessä olevilla pihoilla ja ulkoilualueilla eikä sinne järjestetä tupakointipaikkoja. Tilan esimerkiksi työpaikan savuttomuudesta ilmoitetaan sisäänkäynnin läheisyydessä olevilla opasteilla. Kunnan järjestämät tilaisuudet ovat savuttomia. Yleisökatsomoissa ei tupakoida. Tupakkatuotteita ei myydä kunnan omistamissa tai hallinnoimissa tiloissa. Tupakointi ei kuulu työaikaan. Henkilökuntaa tuetaan tupakoinnin lopettamisessa. Tupakoivaa henkilökuntaa pyydetään välttämään tupakointia työpaikan välittömässä läheisyydessä ja huolehtimaan omalta osaltaan siitä, ettei tupakoinnista aiheudu haittaa ympäristölle savualtistuksen tai ympäristön roskaantumisen muodossa. Kaikki kaupungin toimijat edistävät tupakoimattomuutta toiminnassaan. Tupakoimattomuuden hyödyt tuodaan näkyvästi esiin kaikissa kaupungin asukkaille annettavissa palveluissa. Kaupungin työnhaun verkkosivuilla ilmoitetaan Vantaan olevan savuton kaupunki, lisäksi yksittäisiin työnhakuilmoituksiin on mahdollista poimia vakioteksti savuttomasta kaupungista. Työpaikat laativat omat savuttomuussuunnitelmat yhteistyössä henkilöstönsä kanssa. 7

9 Ohjelman toteuttamisen järjestelmällistämiseksi toimialat laativat ja resursoivat omat savuttomuussuunnitelmansa, joissa toimenpiteet sovitetaan kunkin toimialan perustehtävän mukaisiksi. Työpaikan savuttomuussuunnitelmien sisällöt laaditaan sekä henkilöstön omaa työpaikkaa että henkilökunnan työtehtävän kautta väestöön kohdistuvaa tupakoimattomuuden edistämistä koskeviksi. Suunnitelmissa todetaan ne asiat, jotka edistävät tupakoimattomuutta, ehkäisevät tupakoinnin aloittamista ja tukevat tupakoinnin lopettamista sekä varmistavat savuttoman ympäristön (linjaukset, toimenpiteet, toimintamuodot, työtavat) ja joilla asetettuihin tavoitteisiin päästään. Tavoitteille määritellään aikataulu ja nimetään työpaikan savuttomuussuunnitelman toimeenpanon vastuuhenkilöt. Työpaikan tupakoimattomuuden edistymistä voidaan seurata ja itsearvioida esimerkiksi puolenvuoden välein työpaikkakokouksissa. Tupakoimattoman kaupunkikulttuurin ja imagon saavuttamiseksi ja esillä pitämiseksi tarvitaan näkyvää ja toistuvaa asian markkinointia esimerkiksi internetin, toimialojen sisäisen ja ulkoisen tiedottamisen ja eri foorumeilla toteutettavien tapahtumien ja esittelyiden avulla. Lokakuussa 2012 Vantaan kaupungin laajennetussa johtoryhmässä hyväksyttiin pääkaupunkiseudun kuntien (sekä Savuton pääkaupunkiseutu -hankkeen ja Savuton Kunta -ohjelman) yhdessä laatima Savuton kunta -toimenpideohjelma Vantaan savuttomuustyötä jatkossa edistäväksi ohjelmaksi siten, että ohjelman toteuttamista seurataan, siitä raportoidaan vuosittain ja sen toteuttamisessa huomioidaan nykyiset resurssit. 8

10 Tupakoinnin yleisyys Tässä luvussa tarkastellaan tupakkatuotteiden käytön yleisyyttä aikuisväestössä sekä nuorten keskuudessa tilastotietojen pohjalta. Tupakkatuotteiksi määritellään tupakasta kokonaan tai osittain valmistetut, poltettavaksi, sieraimiin vedettäväksi, imeskeltäväksi tai pureskeltavaksi tarkoitetut tuotteet. Tupakkatuotteita ovat savukkeet, sikarit, piippu- ja savuketupakka, purutupakka, nuuska sekä muut tupakkaa sisältävät tuotteet. Tupakointi Nuoret ja tupakointi Nuorten tupakoinnin yleisyydestä saadaan tietoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemästä Kouluterveyskyselystä sekä Sosiaali- ja terveysministeriön kokoamasta Nuorten terveystapatutkimuksesta. THL:n Kouluterveyskysely kokoaa tietoa nuorten elinoloista, kouluoloista, terveydestä, terveystottumuksista sekä oppilas- ja opiskelijahuollosta. Kyselyyn vastaavat peruskoulujen 8. ja 9. luokan oppilaat sekä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijat. Vertailukelpoisia tietoja on kerätty peruskouluissa vuodesta 1996, lukioissa vuodesta 1999 ja ammatillisissa oppilaitoksissa vuodesta 2008 alkaen. Vuoteen 2011 asti kysely on tehty parillisina vuosina Etelä-Suomessa, Itä-Suomessa ja Lapissa, ja parittomina vuosina muualla manner-suomessa sekä Ahvenanmaalla. Vuodesta 2013 alkaen kysely tehdään samaan aikaan koko maassa joka toinen vuosi. Kyselyä ei tehdä lainkaan vuonna Vuoden 2010 Kouluterveyskyselyn (Lommi, Luopa, Puusniekka, Vilkki, Jokela, Kinnunen 2010b ja c) mukaan vantaalaisista peruskoulun luokkalaisista tupakoi päivittäin 14 prosenttia. Vastaava tulos pääkaupunkiseudulla oli 14 prosenttia ja koko maassa 16 prosenttia. Vantaalaisista lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoista 11 prosenttia tupakoi päivittäin, pääkaupunkiseudulla 13 prosenttia ja koko maassa 12 prosenttia. Edelliseen kyselyvuoteen verrattuna on päivittäinen tupakointi vähentynyt molemmissa vantaalaisissa vastaajaryhmissä. Vantaalaisista ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista 42 prosenttia tupakoi päivittäin (Lommi ym. 2010a). Pääkaupunkiseudulla ja koko maassa 40 prosenttia tupakoi päivittäin. Vantaalla tupakointi on hieman lisääntynyt edelliseen tutkimukseen nähden. Suurimmat erot näkyvät ammatillisen oppilaitoksen ja lukion opiskelijoiden tupakoinnissa. Peruskoulun 8. ja 9. -luokkalaiset Lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijat Ammatillisen oppilaitoksen 1. ja 2. vuoden opiskelijat Tupakoi päivittäin Tytöt Pojat Tytöt Pojat Tytöt Pojat (Lommi, Luopa, Puustniekka, Viikki, Jokela, Kinnunen 2010.) 13 % 15 % 12 % 10 % 47 % 36 % Pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna päivittäin tupakoivien vantaalaisten peruskoululaisten ja lukiolaisten osuus on laskenut lähes koko 2000-luvun ajan. Vuoteen 1999 verrattuna vuonna 2010 päivittäin tupakkaa polttavien peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisten osuus on laskenut yli kymmenellä prosentilla. Lukiolaisten osalta laskua on ollut saman verran (yli 10 %). (Lommi, Luopa, Puustniekka, Viikki, Jokela, Kinnunen 2010b.) 9

11 Ammattiin opiskelevia on Kouluterveyskyselyssä seurattu vasta vuodesta 2008 ja valitettavasti heidän osaltaan kehitys näyttää päinvastaiselta. Tupakoivien ammattiin opiskelevien 1. ja 2. vuoden opiskelijoiden osuus on noussut 5 %. (Lommi, Luopa, Puustniekka, Viikki, Jokela, Kinnunen 2010a.) Vantaalaisten nuorten päivittäinen tupakointi 2000-luvulla (Kouluterveyskyselyt 2008, 2010): Päivittäin tupakoivat peruskoulun 8. ja 9.-luokkalaiset Päivittäin tupakoivat lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijat Päivittäin tupakoivat ammattiin opiskelevat (1. ja 2. vuosi) 45 % 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % Nuorten terveystapatutkimuksessa on seurattu valtakunnallisin postikyselyin vuotiaiden nuorten terveyttä ja terveystottumuksia vertailukelpoisin menetelmin joka toinen vuosi vuodesta 1977 alkaen. Tuorein kysely tehtiin keväällä 2011, ja siihen vastasi 4566 nuorta (47 %). Nuorten terveystapatutkimuksessa vuonna vuotiaista tytöistä 8 % ja 10 % pojista ilmoitti kokeilleensa tupakkaa. Kaksi vuotta vanhempien joukossa kokeilemattomat olivat vielä enemmistönä, mutta 16-vuotiaista tupakointia oli kokeillut jo yli puolet: tytöistä 57 % ja pojista 51 %. 18-vuotiaista tupakointia oli kokeillut jo 65 %. Päivittäin tupakkatuotteita (kaikki tupakkatuotteet: savukkeet, nuuska, sikarit ja piiput yhteensä) käytti vuonna vuotiaista tytöistä 6 % ja samanikäisistä pojista 4 %. 16- ja 18-vuotiaiden joukossa pojat käyttivät tupakkatuotteita päivittäin hieman tyttöjä useammin; 16-vuotiaista tytöistä 19 % ja pojista 22 % käytti tupakkatuotteita päivittäin. Vanhimmassa ikäryhmässä vastaavat luvut olivat 29 % (pojat) ja 23 % (tytöt). 12-vuotiailla tupakkatuotteiden päivittäinen käyttö pysyi harvinaisena. Tytöillä päivittäin savukkeita polttavien osuus on lähes sama kuin päivittäin tupakkatuotteita käyttävien osuus, sillä tytöt käyttävät nuuskaa harvoin. Vuonna 2011 päivittäin savukkeita poltti 14-vuotiaista tytöistä 6 % ja samanikäisistä pojista 4 %. 16-vuotiaista tytöistä ja pojista 19 % poltti savukkeita päivittäin. Vanhimmassa ikäryhmässä (18v.) pojat polttivat savukkeita päivittäin hieman tyttöjä useammin; pojista 25 % ja tytöistä 23 % poltti päivittäin. 14-vuotiaat 16-vuotiaat 18-vuotiaat Päivittäin savukkeita polttavat tytöt pojat tytöt pojat tytöt pojat (Nuorten terveystapatutkimus, 2011.) 6 % 4 % 19 % 19 % 23 % 25 % 10

12 Nuorten terveystapatutkimuksen tuloksista nousee esiin myös se, että itsekäärittyjen savukkeiden suosio on noussut erityisesti 14- ja 18-vuotiailla pojilla. Vuonna 2011 päivittäin tupakoivista 14-vuotiaista pojista yli puolet ja 18-vuotiaista lähes kolmannes poltti itsekäärittyjä savukkeita. Nuorten terveystapatutkimuksessa kysyttiin vuonna 2011 ensimmäisen kerran vesipiipun käytöstä. Vesipiippua oli kokeillut 14-vuotiaista 6 %, 16-vuotiaista 20 % ja 18-vuotiaista 31 %. 12-vuotiaista pojista 58 % ja tytöistä 70 % ei tiennyt, mikä vesipiippu on. Nuorten terveystapatutkimuksen tutkimusjaksojen aikana tupakointikokeilut ovat vähentyneet kaikissa ikäryhmissä ja molemmilla sukupuolilla systemaattisesti. Myös savukkeiden päivittäinen polttaminen on vähentynyt nuorilla vuosituhannen vaihteesta lähtien. Valtioneuvoston asettaman Terveys kansanterveysohjelman tavoitetta, vuotiaista tupakoi alle 15 %, lähestytään, mutta tavoitteeseen on vielä matkaa. Edelleen noin joka viides (21 %) vuotias tupakoi päivittäin. Tavoitteen saavuttamiseksi uudessa tupakkalaissa alaikäisten tupakkatuotteiden saatavuuden rajoituksia on kiristetty entisestään. Samalla tulee jatkaa yhteiskunnan eri tasoilla toteutettavaa johdonmukaista työtä kotien, koulujen ja muiden toimintaympäristöjen savuttomuuspolitiikan edistämiseksi. Aikuisväestön tupakointi Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (AVTK) -kyselytutkimuksen mukaan vuonna 2011 suomalaisista vuotiaista miehistä 22 prosenttia ja naisista 15 prosenttia tupakoi päivittäin. Nuorista (15 24-vuotiaista) miehistä poltti päivittäin 12 prosenttia ja satunnaisesti kuusi prosenttia. Vastaavasti vuotiaista naisista tupakoi päivittäin 14 prosenttia ja satunnaisesti kymmenen prosenttia. (AVTK 2011.) Miesten tupakointi on vähentynyt pitkällä aikavälillä. Naisten tupakointi taas pysyi samalla tasolla luvun puolivälistä lähtien, mutta on viime vuosina kääntynyt laskuun 2. Koulutusryhmittäiset erot tupakoinnissa ovat edelleen kasvaneet. Päivittäistupakointi on yleisintä alimmassa koulutusryhmässä. Tutkimusjaksolla alimpaan koulutusryhmään kuuluvista miehistä 37 % ilmoitti tupakoivansa päivittäin, kun vastaava osuus ylimpään koulutusryhmään kuuluvilla miehillä oli 13 %. Naisten vastaavat osuudet olivat 28 % ja 8 %. (AVTK 2011.) Päivittäin työpaikoillaan tupakansavulle altistuu tupakoimattomista työntekijöistä miehistä seitsemän prosenttia ja naisista neljä prosenttia. Altistuminen työpaikan tupakansavulle on vähentynyt huomattavasti viimeisten 20 vuoden aikana. Päivittäin tupakoivista miehistä 77 % ja naisista 81 % oli huolissaan tupakoinnin vaikutuksista terveyteensä. Tupakoinnin haluaisi lopettaa 58 prosenttia tupakoitsijoista. Tupakoivista miehistä 15 prosenttia ja tupakoivista naisista 11 prosenttia ilmoitti, ettei halua lopettaa tupakointia. Päivittäin tupakoivista miehistä 36 prosenttia ja naisista 41 prosenttia oli yrittänyt vakavasti lopettaa tupakoinnin olemalla tupakoimatta vähintään vuorokauden viimeisen 12 kuukauden aikana. Nikotiinikorvaushoitoa ilmoitti käyttäneensä tupakoinnin lopettamiseksi viimeisen 12 kuukauden aikana 15 prosenttia miehistä ja 15 prosenttia naisista ja muusta syystä kuusi prosenttia miehistä ja viisi prosenttia naisista. (AVTK 2011.) Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (EVTK) -kyselytutkimuksen mukaan vuonna 2009 suomalaisista vuotiaista miehistä tupakoi päivittäin 10 prosenttia ja naisista viisi prosenttia (EVTK, 2009). 2 Raportin liitteenä (liite 2) on tilastotietoa tupakoinnin yleisyyden kehityksestä Uudellamaalla 2000-luvulla. 11

13 Nuuska Suomessa käytettävä ruotsalainen kostea nuuska sisältää ainakin kemiallista yhdistettä. Noin puolet nuuskasta on tupakkaa, jonka lisäksi nuuskassa on muun muassa raskasmetalleja ja jäänteitä tuholais- ja kasvimyrkyistä. Vaikka nuuskassa on vähemmän haitallisia aineita kuin poltettavassa tupakassa, nuuska ei missään tapauksessa ole vaaratonta. Nuuskaajan nikotiiniannos on keskimäärin suurempi kuin tupakoivan, ja terveyshaitat ovat samansuuntaisia kuin poltettujen tupakkatuotteiden. Nuuska ärsyttää suun limakalvoja ja aiheuttaa pysyviä ienrajojen syöpymisvaurioita ja hampaiden kiinnityskudosten löystymistä. Nuuskan käytön on todettu lisäävän suun, nenän ja nielun alueen syöpien vaaraa sekä kasvattavan riskiä sairastua sepelvaltimotautiin. (THL, 2012.) Nuuskaa esitetään välillä tupakoinnin lopettamisen apuvälineeksi, välillä haittojen ehkäisijäksi. Tieteellistä näyttöä nuuskan tehosta tupakasta vieroituksessa ei kuitenkaan ole olemassa. Yhden tupakkatuotteen korvaaminen toisella ei johda tupakoinnin lopettamiseen. Vieroitusoireiden hallintaan tupakointia lopetettaessa löytyy näyttöön perustuvia menetelmiä, kuten nikotiinikorvaushoidot. Tutkimusten mukaan nuuska ei ole olennaisesti vähentänyt tupakkatuotteiden kulutusta: Ruotsissa lähes joka toinen nuuskankäyttäjä tupakoi nuuskaamisen lisäksi. Ruotsin kansanterveyslaitoksen mukaan ruotsalaisista miehistä 32 prosenttia käyttää tupakkatuotteita päivittäin. Ruotsissa nuuskan kulutus 15 vuotta täyttänyttä kohden kasvoi 2,5-kertaiseksi vuodesta 1970 vuoteen (THL, 2012.) Nuuskan käyttö ja kokeilu alkoivat lisääntyä Suomessa 1990-luvun alussa. Erityisesti urheilua harrastavien nuorten parissa nuuska yleistyi, vaikka tupakointi tässä ryhmässä oli vähäistä. Useat urheilujärjestöt, mm. salibandy- ja jääkiekkoliitot kielsivät nuuskan käytön kilpailutoimintansa yhteydessä vuonna Elinkeinotoiminnassa nuuskan myynti tai luovuttaminen on ollut Suomessa kiellettyä vuodesta Ulkomailta palaava täysi-ikäinen matkustaja saa kuitenkin tuoda omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä enintään 30 kappaletta 50 gramman rasioita. Internetistä tilaaminen on laitonta. Nuuskan myynti on kielletty EU:ssa vain Ruotsia lukuun ottamatta. Pääosa Suomessa käytettävästä nuuskasta tuodaan laivoilta joko Ruotsista tai Virosta. (THL, 2012.) Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (AVTK) -kyselytutkimuksen mukaan nuuskaa käytti vuonna 2011 päivittäin 1,8 prosenttia vuotiaista suomalaisista miehistä. Nuuskaaminen oli yleisintä vuotiailla miehillä, joista 3,5 prosenttia ilmoitti nuuskaavansa päivittäin. Satunnaisesti nuuskaa käytti 3,7 prosenttia miehistä. Satunnaisesti eniten nuuskasivat vuotiaat miehet, joista 9,4 prosenttia ilmoitti nuuskaavansa satunnaisesti. Vuosina päivittäin nuuskaavien miesten osuus vaihteli 1,2 prosentista (2002) 2,5 prosenttiin (2004), mutta mitään selkeää nousevaa tai laskevaa trendiä ei ole havaittavissa. Nuuskaa satunnaisesti käyttävien miesten osuus on tosin kasvanut 1,6 prosentista (2000) 4 prosenttiin (2010). Miehistä 83 prosenttia ja naisista 98 prosenttia ei ole koskaan nuuskannut. Naisten nuuskan käyttö on hyvin harvinaista, ja naisten päivittäinen nuuskaaminen lähes olematonta, 0,1 0,2 prosentin luokkaa. Prosentti vuotiaista naisista nuuskasi satunnaisesti. (AVTK 2011.) Taloustutkimus kartoitti Suomen ASH ry:n toimeksiannosta Internet-paneelin avulla mm. nuuskan käyttäjien käytön yleisyyttä, hankintapaikkoja ja lopettamishalukkuutta. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat vuotiaat suomalaiset. Tutkimukseen vastasi kaikkiaan 5935 henkilöä, joista kohderyhmään (nuuskaa käyttäneet tai kokeilleet) kuului 809 henkilöä. Saatujen tulosten mukaan 55 % nuuskan käyttäjistä ei tupakoi. Noin joka viides (22 %) tupakoi nuuskankäytön ohessa ja 12 % oli tupakoinut aikaisemmin, mutta siirtynyt käyttämään pelkästään nuuskaa. Joka kymmenes käyttää vain nuuskaa, eikä ole koskaan tupakoinut. (Taloustutkimus, 2012.) 3 Vastaava nuuskankäytön kartoitustutkimus on tehty Taloustutkimuksen Internetpaneelina. Kartoituksen tulokset ovat saatavissa Suomen ASH ry:stä. 12

14 Nuuskan käyttäjistä reilu neljännes (27 %) haluaisi lopettaa nuuskan käytön. Kuitenkin suuri osa (48 %) ei halua lopettaa käyttöä. Joka neljännes (25 %) ei osaa sanoa, haluaisiko lopettaa. Nuuskan käyttö halutaan lopettaa yleisimmin terveydellisistä syistä. Osan mielestä nuuskaaminen on turha ja kallis tapa ja nuuskan saatavuus on vaikeaa. Silti enemmistö (61 %) nuuskan käyttäjistä ei ole huolissaan nuuskan käytön aiheuttamista terveyshaitoista. (Taloustutkimus, 2012.) Useimmat (58 %) nuuskan käyttäjät tuovat nuuskansa itse ulkomailta. Moni tuo nuuskaa itse (52 %) tai joku muu tuo (39 %) sitä laivalta. Osa ostaa tai saa nuuskaa ystäviltä tai sukulaisilta (22 %) tai joku muu tuo sitä heille ulkomailta (25 %). Lähes puolet nuuskan käyttäjistä mainitsee aloittaneensa nuuskan käytön useimmiten kokeilunhalusta. (Taloustutkimus, 2012.) Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan nuuskaa kokeilleiden osuudet ovat lisääntyneet vuoden 2005 jälkeen sekä tytöillä että pojilla. Vastaavasti viime vuosina on lisääntynyt nykyisin nuuskaavien poikien osuus. 18-vuotiaista pojista nuuskasi vuonna 2011 jopa 14 % ja 16-vuotiaista 12 %. Tytöillä nuuskan käyttö oli harvinaista. Nuuskaa hankittiin yleisimmin kavereilta (78 %), mutta myös naapurimaihin suuntautuvilta matkoilta ja laivoilta (6-7 %). (Raisamo ym ) Sähkötupakka Sähkösavuke (sähkötupakka) on sähköllä toimiva, tavallista tehdasvalmisteista savuketta muistuttava laite. Sähkösavukelaite on tupakkalaissa tarkoitettu tupakkajäljitelmä, koska se muistuttaa muodoltaan tupakkatuotetta tai tupakointivälinettä. Myös sähkösavuketuotteiden valmistajat ja myyjät esittelevät sähkösavukkeen tupakan kaltaisena tuotteena, ja sähkötupakasta on tietoisesti pyritty tekemään läheisesti tehdasvalmisteista savuketta muistuttava tuote. Sähkösavukkeessa tupakanpuru on korvattu nesteellä, jota kuumentamalla laitteesta on mahdollista imeä höyryä. Sähkösavukelaitteissa käytettävä neste on tupakkalaissa tarkoitettua tupakan vastiketta. Sähkösavukkeesta on olemassa nikotiinittomia ja nikotiinia sisältäviä versioita. Jos nesteessä on nikotiinia, aine kuuluu lääkelain piiriin. (THL, 2012.) Sähkösavuke on kasvattanut jonkin verran suosiotaan aktiivisen markkinoinnin myötä. Tuotteiden mainonta on tupakkalain mukaan kiellettyä, mutta kieltoa on rikottu toistuvasti. Tuotetta on markkinoitu väitteillä, joissa on korostettu tuotteen turvallisuutta ja hyötyjä esimerkiksi tupakoinnin lopettamisessa. Näiden väitteiden tueksi ei kuitenkaan ole saatavilla tutkimukseen perustuvaa näyttöä. Valtaosassa sähkötupakkatutkimuksista on menetelmällisiä puutteita, ja ne perustuvat vastaajien käsityksiin siitä, miten ja miksi he käyttävät sähkötupakkaa. Saatavilla olevien luotettavien toksikologisten tutkimusten mukaan sähkötupakat sisältävät terveydelle haitallisia ainesosia. Tutkimuksissa on lisäksi havaittu, että sähkösavukelaitteiden ja niissä käytettävien nesteiden laatu on hyvin epätasaista. Laitteet voivat erota rakenteellisesti toisistaan, niiden toimintavarmuudessa on löytynyt puutteellisuuksia, eikä nesteiden ilmoitettu koostumus ole aina vastannut tuotteen todellista koostumusta. Tutkimusnäytön puutteen vuoksi sähkötupakkaa ei toistaiseksi voida suositella tupakasta vieroitukseen. (THL, 2012.) Terveysjärjestöt ovat ilmaisseet huolensa siitä, että sähkösavukkeet saattavat houkutella nuoria käyttäjiä ja johtaa kokeiluihin myös tupakkatuotteiden osalta. On mahdollista, että sähkötupakkaa käytetään porttina tupakkatuotteisiin. Sähkösavukkeisiin käytettäviä nesteitä on saatavilla eri vahvuisina ja niihin on mahdollista lisätä makuja, jotka tekevät käytöstä miellyttävämpää tottumattomille käyttäjille. (THL, 2012.) Työterveyslaitos on suosittanut, että sähkötupakan käyttöä kohdeltaisiin työpaikoilla kuten tupakkatuotteiden käyttöä: Työpaikan savuttomuus koskee myös sähkötupakan käyttöä. (THL, 2012.) 13

15 Tupakoinnin haitat ja kustannukset Tulevaisuuden merkittävät terveyserot muodostuvat jo lapsuus- ja nuoruusiässä. Nuorten tupakoinnin aloittamiseen vaikuttavat tupakan saatavuus, tupakan kulttuurinen merkitys, aikuisten tupakointi sekä tupakkavieroituksen saatavuus. Lapset alkavat todennäköisemmin tupakoida, jos heidän vanhempansa tupakoivat. Aikuisten tupakoinnin lopettamisen tukeminen on siten hyvin merkityksellistä myös lasten ja nuorten tupakoinnin ehkäisyn ja tupakoinnin lopettamisen kannalta. Aloittamiselta suojaavia tekijöitä ovat vanhempien ja huoltajien sekä lasten ja nuorten kanssa työkseen toimivien aikuisten nollatoleranssi lasten ja nuorten tupakointia kohtaan, vaikka aikuiset itse tupakoisivat. (Käypä hoito -suositus 2012) Tupakkatuotteiden käyttö ja tupakan savulle altistuminen aiheuttavat sairauksia, toimintakyvyttömyyttä ja kuolemantapauksia. Tupakointi lisää huomattavasti riskiä sairastua keuhkosyöpään, ylempien hengitysteiden syöpiin, keuhkoahtaumatautiin ja sepelvaltimotautiin. Tupakointi on myös merkittävä riski lisääntymisterveydelle, arviolta kymmenen prosenttia hedelmällisyysongelmista liittyy tupakointiin. (THL, 2012.) Tupakoinnista aiheutuvat sairaudet näyttäytyvät vasta vuoden viiveellä aloittamisesta. Vuosikymmeniä jatkunut tupakointi saattaa päättyä eläkeiän koittaessa vakavaan sairauteen. Tupakointi nopeuttaa vanhenemisprosessia aiheuttamalla useita erilaisia sairauksia. Tutkimusten mukaan tupakointi nopeuttaa myös biologista vanhenemista. Tupakoimattomuuden edistäminen on taloudellisesti kannattavaa Tupakointi aiheuttaa Suomessa joka vuosi n ennenaikaista kuolemaa. Kuolleista puolet on työikäisiä. Tupakoitsijan elinikä lyhenee keskimäärin 20 vuotta, jos tupakointi on aloitettu kasvuiässä. Huomionarvoista on, että tupakointi on tärkein yksittäinen täysin ehkäistävissä oleva sairauksien ja ennenaikaisten kuolemien aiheuttaja. Tupakoinnista aiheutuvien kustannusten arvioiminen on monimutkaista. Menoja arvioidessa tulee ottaa huomioon mm. ehkäisy-, diagnosointi- ja hoito- sekä kuntoutuskustannukset, sairauspoissaolot, työkyvyttömyys ja ennenaikaiset kuolemat. Tupakkasairaudet aiheuttavat vuosittain arviolta noin kahden miljardin euron kustannukset. Arvioiduista vuosittaisista kustannuksista noin 246 miljoonan euron kulut koituvat terveydenhuollolle. Loput ovat työpanosten ja verotulojen menetyksiä sekä erilaisia sosiaaliturvamenoja. Vuotuinen tupakkaveron kertymä, joka on noin 600 miljoonaa euroa, ei siis riitä kattamaan kaikkia tupakoinnista aiheutuvia kustannuksia. Maailman pankin mukaan rikkaissa maissa 6 15 prosenttia kaikista terveydenhuollon kustannuksista johtuu tupakoinnista. (STM 2010.) Tupakoinnin vuoksi on Suomessa vuosittain 1,2 miljoonaa sairauspoissaolopäivää ja lääkärissä käyntiä. Tupakkasairauksien hoito puolestaan sitoo vuoden aikana yhden suuren keskussairaan verran sairaansijoja. Se merkitsee yli hoitopäivää yleissairaalassa. Valtioneuvoston kanslian (VNK 2007) julkaisemasta terveydenhuollon menojen hillintää koskevasta raportista ilmenee, että työnantajan näkökulmasta työntekijöiden tupakoinnista aiheutuu kustannuksia tupakointiin käytetystä työajasta ja ylimääräisten sairauspoissaolojen ohella myös siivous-, tila-, ja palovahinkokustannuksina. Suurin yksittäisestä tupakoinnista työaikana aiheutuvista kustannuksista on tupakointiin käytetystä työajasta aiheutuva työn tuottavuuden aleneminen. Työajan menetys arvioidaan säännöllisesti tupakoivan työntekijän kohdalla vähintään yhdeksi tunniksi työpäivässä, vähintään 220 tunniksi vuodessa ja vähintään 27 työpäiväksi vuodessa. Suomessa taloudellista menetystä ei ole arvioitu, mutta eräiden EU-maiden laskelmissa on päädytty euroon vuodessa tupakoivaa työntekijää kohden. 14

16 Professori Kari Reijulan mukaan askin päivässä tupakoiva työntekijä on tupakkatauolla keskimäärin 17 työpäivää vuodessa. Jos keskimääräinen työpäivä Suomessa maksaa noin 170 euroa, tupakkatauot maksavat yritykselle 2890 euroa vuodessa tupakoivaa työntekijää kohden. Kun suomalaisia tupakoivia työntekijöitä on noin , tupakkatauoista syntyy vuosittain kansantaloudelle yhteensä 16,6 miljardin euron kulut. Tupakoinnin haittoja ei kuitenkaan pidä ajatella vain taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta. Sairastumiseen liittyy aina potilaan ja hänen läheistensä inhimillistä hätää ja kärsimyksiä eikä niitä pystytä mittaamaan rahassa. Jokainen elämä on arvokas, ja yhteiskunnan perusvelvollisuus on suojella ja edistää terveyttä. Jokaisella on myös oikeus saada parasta mahdollista hoitoa. Lopettamalla tupakointi tupakoivan vaara sairastua tupakkatautiin pienenee. Lopettamisen vaikutus vaihtelee taudeittain, mutta sairastumisriski vähenee välittömästi tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Tämän vuoksi on yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti kannattavaa keskittyä tupakkasairauksien ehkäisyyn ja vähentämiseen. Tupakkariippuvuus Tupakointi on riippuvuusoireyhtymä, johon liittyy tapariippuvuuden ja fyysisen nikotiiniriippuvuuden lisäksi yhteenkuuluvuutta vahvistava sosiaalinen riippuvuus sekä tunnereaktioihin liittyvä psyykkinen riippuvuus. Tupakan erilaiset vaikutukset toimivat toisiaan vahvistavasti. Tupakoijan polttaessa 20 savuketta päivässä, se tarkoittaa 200 käden liikettä, 200 imua, 200 suunsuipistusta, 200 kihelmöintiä kurkussa ja 200 puhallettua savukiehkuraa päivän aikana. Samat motoriset liikkeet yli 200 kertaa toistettuina muodostavat opitun liikesarjan. Tapaan liittyy myös tupakkatuotteiden koskettelua, savukkeen sytyttämistä ja mahdollisesti käärimistä. Tupakoinnista muodostuu lihasmuistiin jälki, jonka toistaminen tuo tyydytystä. Palkitseva kokemus syntyy tupakoimiseen kohdistuvasta tunteesta ja fyysisestä nautinnosta, ja se vahvistaa tapariippuvuutta entisestään. Ihminen pyrkii usein mieluummin toistamaan opittuja liikeratoja kuin tekemään uusia. Savukkeiden, nuuskan ja muiden tupakkatuotteiden sisältämä nikotiini on tupakan tärkein riippuvuutta aiheuttava aine. Fyysinen riippuvuus syntyy nikotiinin vaikutuksesta hermosoluihin. Nikotiini on kirkas, mauton ja emäksinen aine, joka imeytyy keuhkoista verenkiertoon sekunneissa. Nikotiini hajoa maksassa ja erittyy sellaisenaan munuaisten kautta virtsaan. Sen pitoisuus elimistössä laskee nopeasti, noin puolessatoista tunnissa elimistössä on enää puolet polttamalla saadusta nikotiinimäärästä. Tarvitaan uusi annos. Käytännössä nikotiiniriippuvuus tarkoittaa, että elimistössä on oltava jatkuvasti riittävä määrä nikotiinia vieroitusoireiden välttämiseksi. Aivoissa nikotiini vaikuttaa kaikkialla. Nikotiini kiihdyttää aivojen toimintaa. Vaikka nikotiini on hermomyrkky, aivot tottuvat siihen altistuksen jatkuessa. Aivojen rakenne muuttuu pysyvästi. Tämä selittää, miksi vuosia tupakoimatta ollut voi jäädä koukkuun jo yhden savukkeen polttamisen jälkeen. Nuorilla nikotiinin aivotoimintoja muokkaava vaikutus on erityisen merkittävä. Nuorten aivojen plastisuuden oletetaan edistävän riippuvuuden kehitystä (Käypä hoito -suositus 2012). Ihmisen perintötekijät voivat osaltaan vaikuttaa tupakoinnin aloittamiseen ja eri riippuvuusmuotojen kehittymiseen. Perinnöllisiä tekijöitä ovat esimerkiksi autonomisessa hermosoluissa sijaitsevien nikotiinireseptorien määrä, tyyppi ja jakauma sekä maksan toiminta nikotiinin aineenvaihdunnan työstämisessä. Perinnöllisyystekijät eivät määrää tupakoinnin aloittamista tai estä sen lopettamista, mutta alttius nikotiiniriippuvuuteen voi hankaloittaa riippuvuudesta eroon pääsyä. Erilaiset sosiaaliset tilanteet ylläpitävät riippuvuutta. Tupakkatauolla vaihdetaan kuulumisia tai puretaan paineita. Tupakointi on monelle sosiaalinen tapahtuma. Tupakoinnin aloittamiseen erityisesti kaveripiirillä on suuri vaikutus. Tupakoija toivoo tupakoinnin kautta kuuluvansa tiettyyn porukkaan. Kun fyysinen riip- 15

17 puvuus on syntynyt, sosiaalisen merkitys vähenee, mutta edelleen tupakointiin liittyy yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. Sosiaalinen riippuvuus voi vaikeuttaa tupakoinnin lopettamista, koska silloin voi aluksi joutua luopumaan tutuista ympäristöistä kyetäkseen olemaan tupakoimatta. Fyysisen nikotiiniriippuvuuden kehittyessä muodostuu psyykkinen riippuvuus, jonka seurauksena tupakointia aletaan käyttää tunteiden säätelykeinona. Tyypillisesti tupakointi liittyy stressinpurkuun ja tunnereaktion sietämiseen tai voimistamiseen. Käytösmallin toistaminen jättää aivoihin muistijälkiä, joita vahvistavat nikotiinin mielihyvää tuottavat ainesosat. Aivot oppivat, että esimerkiksi stressitilanteessa savukkeen polttaminen tuottaa välitöntä lievitystä. Sopivien menettelytapojen ja oman motivaation avulla tupakoinnin lopettaminen on mahdollista. Tupakasta vieroittautumiseen kuuluu yleensä viisi eri vaihetta: harkintaa edeltävä vaihe, harkintavaihe, valmistelu- ja päätöksentekovaihe, toimintavaihe ja ylläpitovaihe. Tupakoinnin lopettamisessa ja sen tukemisessa on keskeistä kiinnittää huomio kaikkiin riippuvuustekijöihin. Monesti tupakoinnin lopettaminen vaatii useita yrityksiä ennen onnistumista. Tupakoinnin jatkumisen keskeisin syy on nikotiini ja lopettamisen aiheuttamat vieroitusoireet. Tupakoinnin lopettamisen hyödyt terveydelle Tupakasta luopuminen parantaa haju- ja makuaistia jo muutaman päivän kuluttua. Yskä- ja limaisuus vähenevät muutamassa kuukaudessa. Vähitellen verenpaine ja sydämen syke palautuvat tupakointia edeltäneelle tasolle. Myös koettu stressi vähenee ja unen määrä ja laatu paranevat. Pidemmän ajan tupakoinnista luopumisen etuja ovat sydäninfarktiriskin puolittuminen vuoden kuluessa lopettamisesta sekä aivohalvausriskin väheneminen 5 15 vuodessa tupakoimattomien tasolle. Keuhkosyöpäriski puolittuu kymmenessä vuodessa. Tupakoinnin lopettamisen hyötyjä: 1 vrk: o hiilimonoksidi (eli häkä) on hävinnyt elimistöstä o verenpaine ja sydämensyke normalisoituvat 2-3 vrk: o nikotiini on hävinnyt elimistöstä o haju- ja makuaisti alkavat parantua 1-2 kk: o yskä ja limannousu lievittyvät 2 3 kk: o keuhkojen toiminta paranee merkittävästi 1 v: o sydäninfarktiin sairastumisen riski puolittuu 5 15 v: o aivohalvauksen riski vähenee tupakoimattomien tasolle 10 v: o keuhkosyövän vaara puolittuu (tupakoivan henkilön riskiin verrattuna) (THL, 2012.) Jokainen tupakoiva hyötyy tupakoinnin lopettamisesta. Tupakoinnin lopettaminen aiheuttaa usein vieroitusoireita, jotka johtuvat nikotiinipitoisuuden vähenemisestä elimistössä. Yleisimpiä vieroitusoireita ovat ärtyisyys, kärsimättömyys, tupakanhimo, levottomuus, keskittymisvaikeudet, univaikeudet, päänsärky sekä makean himo ja lisääntynyt ruokahalu. Fyysiset vieroitusoireet alkavat 2 12 tunnin kuluessa tupakoinnin lopettamisen jälkeen ja ovat huipussaan 1 3 vuorokauden kuluttua ja kestävät keskimäärin 3 4 viikkoa. Oireiden kestossa on suuria yksilöllisiä eroja. 16

18 Keskusteluissa terveydenhuollon ammattilaisen kanssa pohditaan tupakointiin liittyviä tapoja ja erilaisia käyttäytymismalleja. Ohjaus voidaan toteuttaa yksilövieroituksena, ryhmävieroituksena tai virtuaalivieroituksena. Apua on saatavissa esimerkiksi Stumppi-neuvontapuhelimesta ja www-sivuilta. Tupakastavieroitusryhmään osallistunut henkilö 4 kertoo omasta tupakoinnin lopettamisestaan seuraavasti: Yhden vieroitusryhmäläisen tarina Haastateltava kertoi tupakoineensa 33 vuotta. Hän oli vähentänyt tupakointiaan ennen vieroitusryhmän aloittamista, polttanut tuolloin 1-10 tupakkaa vuorokaudessa. Aiempia tupakoinnin lopettamisyrityksiä hänellä oli useita. Vantaan kaupungin päihdepalvelujen toimintayksikössä alkavan vieroitusryhmän myötä tupakoinnin lopettamiselle tuli hyvä tilaisuus ja haastateltava halusi kokeilla ryhmässä lopettamista. Tupakoinnin lopettamista puolsi myös terveydelliset syyt (lääkäri oli todennut hänellä keuhkomuutoksia, epäilynä alkava keuhkoahtauma). Haastateltava käytti nikotiinikorvaushoitoa satunnaisesti ryhmän aikana. Hän ei kokenut voimakkaita nikotiinin vieroitusoireita. Vieroitusoireet olivat enemmän psyykkisiä, tilanneriippuvaisia. Haastateltava koki ryhmän itselle merkityksellisenä apuna tupakoinnin lopettamisessa. Tärkeiksi tekijöiksi hän koki ryhmässä saatavan vertaistuen ja yhteisen lopettamispäätöksen. Hänelle merkittävä tekijä lopettamisen kannalta oli myös tupakkariippuvuuden ymmärtäminen uudella tavalla (ei vain fyysinen nikotiiniriippuvuus, vaan myös tapariippuvuus) vieroitusryhmän myötä. Haastateltava korosti myös itsenäisen työn merkitystä lopettamisen mahdollistamiseksi. Haastattelua tehtäessä, useampi kuukausi vieroitusryhmän jälkeen, haastateltava oli edelleen tupakoimaton. Hän oli huomannut jaksavansa fyysiset suoritukset paremmin ja hapenottokyvyn selvästi parantuneen. Hän kertoi muutosten ilmenneen nopeasti tupakoinnin lopettamisen jälkeen. 4 Päihdepalvelujen toimintayksikön tupakastavieroitusryhmään osallistuneen henkilön haastattelu kesällä

19 Tupakoimattomuuden edistäminen Vantaalla Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat tupakattomuuden edistämisessä keskeisessä asemassa, sillä valtaosa tupakoitsijoista käy esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolla kerran tai useammin vuoden aikana. Tiedetään myös, että ammattilaisten antamalla tuella on myönteinen vaikutus lopettamispäätöksen tekemiseen ja yrityksen onnistumiseen. Toimialan asiakaskontaktien määrä tarjoaa kuitenkin hyvän mahdollisuuden vaikuttavalle terveyttä ja hyvinvointia tukevalle työlle, jonka yhtenä keskeisenä sisältönä on tupakoimattoman elämäntavan edistäminen. Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen on toimialan keskeinen päämäärä. Toimialan vuosien strategiassa tavoitteeksi on esitetty Savuton Vantaa -ohjelman täytäntöönpanoa toimialalla. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan kaikkien asiakaspalveluita antavien tulosyksiköiden, terveyspalveluiden, vanhus- ja vammaispalveluiden sekä perhepalveluiden, työn ydintä on eri-ikäisten kuntalaisten terveyden edistäminen ja riskien ennalta ehkäiseminen. Merkittävä osa toimialan tupakoimattomuuden edistämisen erityisosaamisesta keskittyy perhepalveluiden tulosalueella päihdepalveluissa olevaan ehkäisevän päihdetyön yksikköön. Terveyspalvelut Vantaan kaupungin terveyspalveluissa savuttomuuden tukemista pidetään tärkeänä ja tavoitteena on sen juurtuminen toimintaan entistä kattavammin. Tupakoinnista kysyminen kuuluu lääkäreiden perustyöhön. Tarvittaessa lääkärit kirjoittavat tupakoinnin lopettamista tukevan lääkevalmisteen reseptin. Terveyden- ja sairaanhoitajien tarkastuksissa ja sairausvastaanotoilla kartoitetaan asiakkaiden tupakointia sekä keskustellaan tupakoinnin lopettamisesta. Astmahoitajan vastaanotolla tupakoinnista kysyminen ja keskustelu kuuluu toimintamalliin. Potilaskertomukseen voidaan merkitä omaan kohtaansa tupakoiko henkilö vai ei sekä Fagerströmin testistä saatu pistemäärä. Terveysasemien hoitajia on käynyt savuttomuushoitajakoulutuksissa, mutta varsinaista savuttomuushoitajamallia ei terveysasemilla ole toistaiseksi käytössä. Tupakastavieroitusryhmiä terveysasemilla ei ole järjestetty, koska niihin ei ole ollut tulijoita. Ryhmiä järjestetään tarpeen mukaisesti. Ehkäisevän päihdetyön yksikkö Ehkäisevä päihdetyö on toimintaa, jonka tavoitteena on edistää terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia. Tähän pyritään vaikuttamalla päihteiden kysyntään, saatavuuteen ja tarjontaan. Ehkäisevän päihdetyö kunnassa perustuu lakeihin raittiustyöstä (828/1982) ja päihdehuollosta (41/1986). Tupakkalaki (698/2010) luo omalta osaltaan perustan tupakoimattomuuden edistämiseen. Alueellisessa työssä ehkäisevän päihdetyön yksikön teemana tällä hetkellä on savuttomuuden edistäminen. Tavoitteena on saada kaikki alueen toimijat edistämään savuttomuutta omalta osaltaan. Vantaan kaupungin päihdepalvelujen ehkäisevän päihdetyön yksikön tehtävänä on kehittää alkoholiin, tupakkaan, huumeisiin ja pelaamiseen liittyvää ehkäisevää päihdetyötä yksikön omana toimintana ja yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Ehkäisevän päihdetyön yksikkö järjestää vuosittain lukuisia päihdeteemaisia koulutuksia ja jakaa systemaattisesti tiedollista materiaalia niin ammattilaisille kuin kuntalaisille. Työn tavoitteena on kiinnittää ehkäisevä päihdetyö luontevaksi osaksi kaikkea perustyötä ja tehdä päih- 18

20 teettömästä elämäntyylistä tavoiteltavaa. Päihteettömyyttä pyritään edistämään yhteisöllisen yhteisen tavoitteen asettelulla. Esimerkiksi nuorten päihteettömyyttä edistetään moniulotteisesti kohdennetuilla interventioilla ja vanhemmille kohdennetuilla interventioilla. Samalla kaikki nuorten kanssa työskentelevät esim. nuorisotyöntekijät, opettajat ja seurakunta vahvistavat viestiä omalta osaltaan. Ehkäisevän päihdetyön yhtenä osa-alueena on savuttomuuden edistäminen. Seuraavana on kooste ehkäisevän päihdetyön yksikön toteuttamasta savuttomuustyöstä vuosien aikana: Tupakkatyö kouluilla Tupakkatietotunti 5.-luokkalaisille Ehkäisevän päihdetyön yksikön tupakkatyön kouluttajan pitämillä tunneilla käsitellään tupakointia keskustelun ja esimerkkien kautta eri näkökulmista käsin. Terveysvaikutusten lisäksi tunnilla mietitään tupakoinnin vaikutusta muuhun elämään mm. rahan kulutuksen ja yleistyvien savuttomien työpaikkojen kautta. Tunnilla pyritään myös murtamaan myyttiä siitä, että "kaikki" yläkoululaiset tupakoivat ja esittelemään tupakkayhtiöiden tapoja saada nuori koukkuun mm. mielikuvamainonnalla elokuvissa. Lisäksi käsitellään tupakan tuottamista, ainesosia sekä nuuskaa ja sen vaikutuksia. Päihdetietotunnit 6.-luokkalaisille Ehkäisevän päihdetyön yksikön erityistyöntekijän pitämillä päihdetietotunneilla käydään keskustellen läpi yleisimpien päihteiden, kuten tupakan ja alkoholin, vaikutuksia kasvuiässä olevan nuoren terveyteen ja kehitykseen. Tunnin aikana oppilaille annetaan myös tehtäviä, jotka aktivoivat oppilaita ajattelemaan päihteisiin liittyviä ilmiöitä eri näkökulmista ja ottamaan kantaa päihteiden käyttöön liittyviin asioihin. Ehyt ry:n HUBU- koulutukset 8.-luokkalaisille ja vanhempainillat ostopalveluna Tunneilla käsitellään nuorten elämään, terveyteen ja päihteisiin liittyviä aiheita. Muut koulukäynnit toteutetaan koulujen tarpeeseen esim. yläkoulujen ja ammattikoulun terveystietotunneilla tupakkainfoa tai koulujen hyvinvointipäiviin voidaan osallistua materiaalin ja häkämittarin kanssa. Nuorten työpajoilla ja pajaluokilla järjestetään päihdeaiheisia keskusteluja joihin liittyy myös toiminnallisia elementtejä. Pajakäynneillä käytetään Ehkäisevän päihdetyön yksikössä kehiteltyjä menetelmiä. Savuton Amis- seminaarit Keväällä 2011 ja 2012 järjestettiin Savuton Amis -seminaarit ammattikoulujen henkilökunnalle yhteistyössä Helsingin Klaarin, Ehyt ry:n ja Varian kanssa tavoitteena vaikuttaa ammattikoulujen tupakointikulttuuriin ja miettiä yhdessä tapoja tupakoimattomuuden toteuttamiseksi. Yläkoulujen yhteyshenkilöiden säännölliset tapaamiset Tapaamisten tavoitteena on antaa välineitä päihteettömyyden, mm. savuttomuuden edistämiseksi ja toteuttamiseksi kouluilla. Yläkoulujen yhteyshenkilöiden tapaaminen pidettiin ensimmäisen kerran Ehkäisevän päihdetyön yksikön järjestämässä Savuton koulu vinkkejä käytännön toteutukseen -seminaarin yhteydessä syksyllä Samalla julkistettiin ehkäisevän päihdetyön yksikön suunnittelema, toteuttama ja järjestämä kilpailu ylä- ja yhtenäiskoulujen välituntitoiminnan kehittämiseksi vaihtoehtona tupakoinnille. Kilpailun voitti Koivukylän koulu "Pelaa ja Relaa" -suunnitelmallaan, jossa oli mm. korostettu oppilaiden osallisuutta välituntitoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Ehkäisevän päihdetyön yksikön tavoitteena on mm. edistää koulujen välituntitoimintaa ja samalla kiinnittää entistä enemmän huomiota koulujen savuttomuutta tukeviin käytäntöihin. Valintojen putki Keväällä 2012 Vantaalla pilotoitiin Valintojen putki Tikkurilan alueella. Valintojen putki on tarinallinen päihdekasvatusmenetelmä, joka tukee koulujen ehkäisevää päihdetyötä. Sen kohderyhmä on 6.- luokkalaiset ja heidän vanhempansa (vanhempainilta). Valintojen putki toteutetaan paikallisesti verkostoitumalla nuorten kanssa toimivien ammattiryhmien ja kolmannen sektorin kanssa. 19