Jaakkiman Laakkosten Sukuseuran tiedotuslehti JOULU 2015

Transkriptio

1 JALAS Jaakkiman Laakkosten Sukuseuran tiedotuslehti JOULU 2015 Rauhallista Joulunaikaa ja Parempaa Vuotta 2016 Toivottaa Jaakkiman Laakkosten Sukuseura

2 Jaakkiman Laakkosten sukuseuran johtokunta jouluisessa kokouksessaan Kuvassa oikealta Pertti Mäkelä, Pertti Laakkonen, Eeva Luukkonen, Jouko Kuronen ja Paavo Mäkelä. Etsintäkuulutus! Sukuseura on kaikenikäisten yhteinen asia. Etsimme Jaakkiman Laakkosten sukuseuran jäseniksi alle 40 vuotiaita. Tavoitteena on opastaa heidät myös sukumme hallintotehtäviin, mm. johtokuntaan. Pyrimme saamaan jokaisesta alkuperäiskylästä: Rukolasta, Miklistä, Miinalasta ja Tuoksjärveltä omat edustajat. Ehdokkaat voivat ilmoittautua/ ilmoittaa johtokunnan jäsenille. 2

3 Uuteen aikaan... Suomi valmistautuu juhlimaan 100-vuorista itsenäisyyttään Jo vuotta aikaisemmin, siis ensi kesänä Jaakkiman Laakkosten sukuseura viettää toimintansa 20-vuotisjuhlaa, Hämeenlinnan Hauhon Lautsian lomakeskuksessa. Sukuseuran alusta asti mukana ollut pitkäaikainen puheenjohtajana Jouko Kuronen on ilmoittanut, ettei jatkossa ole enää käytettävissä puheenjohtajaksi, mutta kylläkin muihin vastuutehtäviin. Tämä päätös antaa oman leimansa ensi kesän sukukokoukseen. Jouko Kuronen on tehnyt elämäntyönsä lentäjänä armeijan palveluksessa. Tämä isänmaan hyväksi tehtävä työ on jatkunut sukuseuratoiminnassa. Karjalaisuus ja sukuseura ovat olleet hänelle hyvin tärkeitä, siksi hän on paneutunut työhön innolla ja innostanut muitakin johtamalla sukuseuraa edestäpäin. Etsimme nyt uutta puheenjohtajaa sukuseuraan. Toteamme että aika hänen paikkaansa on vaikea täyttää, mutta sukuseuran toiminta jatkuu isänmaallisena toimintana. Samalla haastamme sukuseuran jäseniä mukaan tähän toimintaan. Minulla on ilo välittää Jouko Kuronen lähettämät kiitokset sukuseuran jäsenille mukanaolosta tärkeässä toiminnassa sekä kiitokset vastuunkantajille. Näin jouluna muistamme, että sukumme nimi Laakkonen juontuu nimestä Nikoklaus, jonka kansanmukainen nimi oli Laakko. Pyhä Nikoklaus jakoi lahjoja lapsille. Hän oli siis joulupukin edeltäjä. Tämä viittaa Kaiken Hyvän Antajaan, joka antoi meille Joulun Lapsen. Joulunkin. Tänä jouluna muistamme tuttua virttä: Jumala ompi linnamme. Hän on suojellut kansaamme kautta aikojen. Sen muistamme aina, kun liitymme heimomme joukkoon Karjalaisten kesäjuhlilla, ensi kesänä Seinäjoelle, kun marssimme neljän tähkän ristilippumme jäljessä. Pertti Laakkonen 3

4 Kiehtovimmat tarinat kirjoittautuvat väleissä, kynnyksillä Istuin kansallispuku päällä sateessa Karjalaisten kesäjuhlilla Hyvinkään pesäpallostadionilla ja kuuntelin teatterinjohtaja Mikko Koukin juhlapuhetta Juuret. Se tavoitti minut täysin: tätä tämä siirtolaisuus on. Aina matkalla ei vieläkään perillä. Mikko Koukin edustaa uutta polvea. Hänen molempien vanhempiensa sukujuuret ovat Karjalassa, mutta itse hän ei ole käynyt Karjalassa..Mutta karjalaisuus elää selvästi hänen mielessään. Tämän karjalaisuuden hän on saanut mummoiltaan. Karjalaiseen tapaan perhe eli viiden polven yhteisessä pihapiirissä. Siellä keitettiin saikkaa ja kohvii, sekä tattaripuuroo ja paistettiin karjalapiirakoi. Ja tietysti haastettiin mie-sie-kieltä. Mikko Kouki kertoi edelleen, että isällä on vahva suhde Karjalaan. Isää kiusattiin pikkupoikana, ja hän joutui tappelemaan, koska oli evakkolapsi. Isä on kertonut muistavansa oman mummonsa, joka aina kaipasi takaisin Karjalaan. Karjalaiset joutuivat rakentamaan kaiken alusta. He eivät olleet pakolaisia, mutta pakkosiirrettyjä, omassa maassaan. Mikko otti puheessaan esille ajankohtaisen pakolaisasian. Kotinsa menettäneiden ihmisten kohtalot koskettavat meitä kaikkia. Sodat ja vaino, köyhyys ja mahdottomat elinolot ajavat ihmisiä liikkeelle. Uutiset kertovat lähes päivittäin, että Välimerestä on tullut valtava hauta pakolaisia salakuljettavien alusten upotessa. Satoja ihmisiä hukkuu matkalla kohti toivoa ja parempaa huomista. Hekään eivät lähtisi, ellei olisi pakko. Eivät lähtisi pois kotoa uusiin maihin ja maisemiin. Kun he tulevat, he ovat kuin karjalaiset juuriltaan reväistyjä, avun tarpeessa. Me, evakkojen sukua olevat, jos jotkut, ymmärrämme tilanteen ja avuntarpeen. Vaikka maailma muuttuu, jotkut asiat pysyvät samankaltaisina. Inhimillinen hätä ja ihmisen käden lämpö, kun se ojentuu auttamaan väsynyttä. Mikko Kouki mietti oma identiteettiään, että kuka on ja mistä on, kun isovanhemmat ovat karjalaisia. Hänen elämäänsä on mahtunut useita muuttoja, peräti 35. Itsekin koen omaksi tämän jatkuvan muuttamisen, nyt varsinkin kun olen juuri jäänyt eläkkeelle ja olen muuttanut Keski-Suomeen Suomen selälle Siirtolan tuffaksi. Pohdin asiaa kirjoittamassani blogissa. Meidän siirtolaisten jälkeläisten elämä on juurien etsimistä. Karjalassa käydessä voi löytää esivanhempien kodin kivijalan, johon voi istahtaa ja huokaista: Täällä on juureni. Näin teki Mikko Koukin isäkin. Ennen kaikkea Karjalasta voi löytää tarinat, laulut laulujen maasta. Ei ole vaikea ymmärtää, mistä tulee näyttelijä ja teatterijohtaja Mikko Koukin luovuus. Nyt Mikko Kouki on asunut Turussa, vanhassa kulttuurikaupungissa, mutta miettii edelleen juuriaan. Kun Mikon isä ja sukulaiset matkustivat Karjalaan, niin Mikko meni serkkunsa Samuli Edelmanin kanssa lapsuutensa kotikaupunkiin Lohjalle. Sieltä löytyi poikavuosien maisemat. Mikko Kouki arvelee, että hänen omat lapsensa kiintyvät Turkuun, kun siellä on heidän juurensa. Nyt hänen vanhempi poikansa Akseli on vaihto-oppilaana Chilessä. Hän on siellä sopeutunut erämaan kuumuuteen. Nuoret sopeutuvat uuteen ja haluavat uutta. Minun 6-vuotiaan lapsenlapseni Jaden haaveena on opiskella kampaajakasi ja muuttaa New Yorkiin. Mikko Kouki päätti juhlapuheensa: Muistot ja juuret ovat tärkeitä, mutta tärkeä on myös nykyhetki ja vuorovaikutus ympäröivän kanssa. Kiehtovimmat tarinat kirjoittautuvat väleissä, kynnyksillä. Kertomukset siitä, miten tänne päädyttiin ja täkäläisiksi tultiin. 4

5 Tarinat, joita kerrotaan yksin ja yhdessä. Tarina, joissa kaivataan. Tarinat, joissa muutetaan ja kurotetaan kohti tulevaa. Minä haluan käydä vielä Karjalassa. Nähdä sukuni kasvualustan. Kuvasta tulee osa kollaasiani, joka täydentyy niin kauan kuin olen elossa, ja tavallaan sen jälkeenkin, tulevien sukupolvien toimesta. Elämä on liikettä, ajat ja ihmiset elävät tässä ja nyt ja muistoissa. Runoilija Jyrki Kiiskisen kaunis runo voisi olla jonkun Karjalasta lähteneen: Ei tarvinnut kuolla, piti jäädä tänne ja muistaa liikaa, muistaa luminen polku, lehvistön välke ja muta, katsoa ohikiitävää punaista jälkeä pylväässä ja jättää vastaajaan viesti. Runoilija Tomi Kontio on kirjoittanut kauniisti kaipauksesta. Eikä yksikään muisto ole muuta kuin värähdys sisälläni, kaiku vieraasta maasta, haiku jota omakseni kutsun.. Pertti Laakkonen Jaakkiman Laakkosten sukuseuran monivuotinen lipunkataja Teuvo Laakkonen valmistautuu taas tehtäväänsä Hyvinkään kesäjuhlilla. 5

6 Ulkomailla asuvia Laakkosia Aloitamme sarjamme esittelemällä vanhemman Matti Laakkosen synt Jaakkiman Miinalan kylässä. Se on Rukolan ja Miklin sekä Sortavalan Tuoksjärven kylien ohessa sukumme yksi neljästä peruskylästä, jotka ovat kuvattu viljan tähkinä lippuummekin. Matti Laakkonen avioitui Maria os. Kaija (Kaukola) kanssa saaden yhdeksän lasta. Asuinpaikat Jaakkima, Kaukola, Parikkala, Kaukola Koverilan kylä, ja 1938 jälkeen Rautjärvi. Matti Laakkosella oli Matti-niminen poika, jonka lapsia ovat Toivo, Tuula, Terttu, Taito ja Teuvo. Teuvo Laakkonen on sukumme lipunkantaja. Teuvo asuu Oulussa. Teuvon lapsista tytär Kirsi Nielson, os. Laakkonen asuu Järvenpäässä. Avioliitostaan Douglas Nielsonin kanssa syntyi lapset; Daniel ja Elsa. Daniel Nielson palvelee Yhdysvaltojen rannikkovartiostossa. Elsa Böhm (os. Nielson) vihittiin avioliittoon Tobias Böhmin kanssa Ahrensburgissa, Saksassa, josta vihkikuva. Nuoripari opiskelee Saksassa Hallen yliopistossa. Tobiaksen pääaine on liiketalous ja Elsa opiskelee englannin ja saksan kieltä. Lasten ollessa pieniä perhe asui Suomessa, joten heillä säilyi yhteys Teuvo-pappaa pitkästä välimatkasta huolimatta. Kirsi Nielson Danielin ja Elsan vielä asuessa Suomessa Teuvo-pappa ja lapset saivat viettää useaan otteeseen aikaa yhdessä. Vastaavasti perheen Yhdysvaltojen vuosien aikana Teuvo-pappa tuli muutaman kerran käymään tyttärensä Kirsi perheen luona. Se olikin tärkeätä myös Danielin ja Elsan tähden, sillä he saivat jo aivan pieninä lapsina viettää aikaa pappansa kanssa. 6

7 Daniel on palvellut Yhdysvaltojen asevoimien rannikkovartiostossa vähän yli 6 vuotta eri puolilla Yhdysvaltoja. Daniel on tällä hetkellä arvoltaan kersantti. Hän odottaa parhaillaan ylennystään ylikersantiksi. Elsa ja Tobias Böhm vihittiin Ahrensburgissa Saksassa. Kuva on otettu Ahrensburgin kauniin 1600-luvulla rakennetun linnan edustalla. 7

8 JALASNETTI Jalasnetti on saanut kiinnostusta ympäri maailman kaikilta mantereilta. Kävijöitä on 103 eri maasta. Esimerkkinä Suomesta 958 kävijää, USAsta 416, Brasiliasta 386, Italiasta 56, Englannista 35, Saksasta 29, Canadasta 21, Ranskasta 17, Ruotsista 14. Google Analyticsin tilastoja katsoessani, tulee tunne että Etelä-Amerikan maihin on Laakkosia ajan saatossa muuttanut paljon, tällä hetkellä kävijöitä tuolta alueelta on 447 kpl. Jos tiedät näistä Etelä-Amerikkaan muuttaneista jotain, olisi kiinnostavaa saada julkaistavaksi tätä tietoa ja tarinoita näistä ihmisistä. Sukukirjan mahdolliseen 2. painokseen pyydämme päivityksiä sukuun tulleiden ja pois nukkuneiden tiedoista. Tiedot voi ilmoittaa sähköpostilla tai kirjeitse. Muistathan että halutessasi voit julkaista nettisivuilla myös kuvia tai juttuja, esim. häistä, syntymäpäivistä, sukutapaamisista, jos sinulla on vanhoja kuvia Jaakkimasta tai Karjalasta ja haluaisit jakaa niitä myös muiden sukulaisten nähtäväksi Jalasnetissä voit lähettää ne sähköisesti tai kirjepostilla, palautan kuvat skannauksen jälkeen. Voit laittaa ne allekirjoittaneelle osoitteeseen: tai Paavo Mäkelä Lästikorventie 18, Parkkuu. Toivotan Teille kaikille oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016! Paavo Mäkelä Mirjam Mäkelän os. Laakkonen poika Kuka haluaa myydä Jaakkiman Laakkosten sukukirjan, kyselee edelleen Päivi Riutta-aho, puh

9 Jäsenasiaa Jaakkiman Laakkosten sukuseuralta Karjalaisen sukuseuramme jäsenmäärä on kasvanut hieman edellisestä vuodesta, nyt jäsenmäärämme on 135 henkilöä ja jäsenmaksut maksettu lähes kiitettävästi. Kunniajäseniä on kaksi Impi Tuppurainen ja Kullervo Laakkonen. Jäsenmaksut on lähes ainoa tulonlähde sukuseurassamme ja se on toimintamme edellytys. Kuluja kertyy Jaakkiman Laakkosten nettisivustosta,kokouskuluista,jalaslehden painatuskuluista ja postimaksuista. Sukuseuramme hallitus tekee työt harrastuksena talkoilla. Jaakkiman Laakkosten sukuseuran jäsenmaksut ovat 15 aikuiset ja aviopuolisolta 8 ainaisjäsenmaksu 340 alle 18 vuotiailta ei peritä jäsenmaksua. Toivomme että nuoret liittyisivät joukolla mukaan Jaakkima Laakkosten karjalaiseen Hakija täyttää itse JÄSENLOMAKE sukuseuraamme jäseniksi ja myös sukuseuran hallitukseen mukaan jatkamaan perinteitä. Myös jos saamme jäsenmäärämme kasvatettua jäsenmaksutkin voisivat olla alempia. Päätökset jäsenmaksujen suuruudesta päättää yleinen kokous seuraavan kerran Lautsiassa Sukuseuraan kuulumisella pidämme yhtä Laakkosen suvun kesken ja meille suku on paras. Kotiseumatka Sortavala-Jaakkima edelleen suunnitteilla mutta myöhemmässä ajankohdassa. Nopean tiedottamisen kannalta toivon että lähettäisitte minulle oman sähköpostiosoitteenne mäkeläpertti@outlook.com Hyvää Joulua! Pertti Mäkelä Jäsenrekisteri vastaava Johtokunnalle Haen Jaakkiman Laakkosten sukuseuran jäsenyyttä Nimi:... Omaa sukua... Osoite:... Puh.nro... Syntymäaika...Syntymäpaikka... Muut tiedot Kirjoita tähän kohtaan vapaamuotoisesti tietoja esim. sukujuuristasi, perinneaineistoa suvusta, jne. Päivämäärä... Allekirjoitus... Postita täytetty lomake osoitteella: Pertti Mäkelä, Kulovedentie 123, Siuro puh , sähköposti: makelapertti@outlook.com Toimitus: Päätoimittaja Pertti Laakkonen Toimitusryhmä: Johtokunta 9

10 Jaakkiman Laakkosten sukukokous Hämeenlinnan Hauhon Lautsian lomakeskuksessa. Osoite: Lautsiankuja 20, Hauho (Tampere-Lahti tien varressa) Kaikki sukuun kuuluvat ikään katsomatta ovat tervetulleita. Nuoria, lapsia ja lapsiperheitä kutsutaan erityisesti mukaan. (Sukuseuraan kuulumattomuus ei ole osallistumisen este) OHJELMA la 6.8 klo tulokahvit sukukokous 12 lounas noutopöydässä 13 sukukokous jatkuu 14 majoittuminen sukukokous jatkuu, arvontaa päivällinen noutopöydässä 19 iltaohjelmaa su 7.8. klo 8 10 aamiainen Koko paketti la-su majoituksineen ( 2 heng. huoneessa) ja ruokailuineen 80./hlö. lapset 0 11 veloituksetta, jos majoittuvat vanhempien kanssa samassa huoneessa. Osallistuminen vain la aikuiset 31., lapset 14,50 ja alle 4 v. veloituksetta. Ilmoittautumiset mennessä lähinnä majoituksen järjestämistä varten Pertti Mäkelälle illa:makelapertti@ outlook.com tai puhelimen tekstiviestillä p Jaakkiman Laakkosten sukuseuran johtokunta henkilökohtaisine varajäsenineen: JOUKO KURONEN, puheenjohtaja Pikkukuja 4, Lappeenranta (05) , jouko.kuronen@pegasi.fi JUHA KOPPINEN, varapuheenjohtaja, Näkinkaari 11 B 7, Espoo, juha.koppinen@welho.com varajäsen Teppo Nieminen PERTTI LAAKKONEN, sihteeri, tiedottaja Esankuja 10, Myllykoski, , varajäsen Hanna-Riitta Ståhl EEVA LUUKKONEN, rahastonhoitaja, Helminkuja 6, Imatra, eeva.luukkonen@hotmail.com varajäsen Heidi Tiimonen PERTTI MÄKELÄ, jäsenrekisterinhoitaja, Kulovedentie 123, Siuro, makelapertti@outlook.com varajäsen Satu Lahti PAAVO MÄKELÄ, internet-sivujenhoitaja, Lästikorventie 18, Parkkuu, makela.paavo@gmail.com varajäsen Marko Mäkelä TARJA KURU, johtokunnanjäsen, Lankkutie 4 a, Pori tarja.kuru@gmail.com varajäsen Rinna Lankila 10

11 Perheuutisia... Kuusivuotias Onni Tiimonen pääsi mummunsa Eeva Luukkosen kanssa sunnuntaina Parikkalaan Rajamieskillan tilaisuuteen. Onnilla oli siellä peräti kaksi esiintymistä. Hän lauloi jumalanpalveluksessa tutun lasten virren Ystävä sä lapsien ja seurakuntatalon päiväjuhlassa Jumalan kämmenellä. Nämä olivat Onnin ensimmäiset itsenäiset esiintymiset, kertoo mummu Eeva Luukkonen. Arvokas sukumme rintamerkki käyttöösi Sukuseuramme lipusta tyylitelty arvokas rintamerkki on nyt saatavana. Läpimitta 21 mm. Merkkiä voi kantaa kaikissa juhlatilaisuuksissa. Osa jäsenistämme omistaa jo merkin. Merkin voi tilata johtokunnan jäseniltä. Hinnat: - Kultainen (100%), (hinta tilattaessa) - Pronssinen (varastossa) 38 euroa (Kultaisten tilauksia vähintään 5 kpl) - Pöytästandardi 45 euroa + postikulut 11

12 Ajatuksia karjalaisista juuristani Setäni Pertti Laakkonen soitti ja kysyi, kirjoittaisinko ajatuksiani karjalaisista juuristani ja siitä, mitä karjalaisuus minulle merkitsee. Olen syntynyt ja kasvanut Satakunnassa, Nakkilassa. Opiskelujen myötä muutin Turkuun ja Varsinais-Suomessa asun vieläkin, vaikka valmistumisesta on jo vuosia. Perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi 5- ja 2,5-vuotiaat tyttäret. Koska mieheni on ruotsinkielinen, kodissamme puhutaan kahta kotimaista kieltä, ja äkkiseltään tuntuu, että karjalaiset juureni ovat jossakin hyvin kaukana. Karjalaisuuteen liitetään usein ulospäinsuuntautuneisuus, puheliaisuus, eläväisyys ja vieraanvaraisuus. Tämän termistön myötä tiedän varsin hyvin, missä ne karjalaiset juuret ovat. Minussa, luonteessani. Voin puhua Porin murretta tai lukea Turun Sanomia, mutta ihmisjoukossa olen se, joka tutustuu mielellään uusiin ihmisiin, täyttää puheellaan hiljaisen hetken ja jolle sanotaan usein ennen puhetta, että et sitten puhu liian pitkään. Kahvipöydässä kerron mielelläni edellisen päivän tapahtumia tai muita tarinoita, ja on hienoa saada ihmiset nauramaan. Ja erityisen mielelläni järjestän juhlia, leivon tarjottavia tai kutsun ystävät muuten vain kylään. Ihmisten kanssa on hyvä olla. Lapsuudesta muistan hyvin reissut Saarijärvelle, jossa asuivat isäni vanhemmat Einari ja Ulla Laakkonen, Eki-pappa ja Ukimummu, kuten meillä kutsuttiin. Erityisesti Sortavalasta kotoisin olleen Eki-papan huumori, vilkkaus sekä hauskat tarinat ja laulut kiehtoivat. Pappa tuli joka kevät meille Nakkilaan puuhommiin viikoksi, ja minä vietin aikaa hänen apulaisenaan. Tarkat opit sain siitä, miten puupino tehdään, jotta se pysyy pystyssä, kumpi puoli klapista laitetaan ylöspäin ja kumpi pää jätetään näkyviin. Puuhommissa viihdyn vieläkin, ja toisinaan huomaan hyräileväni papan laulamaa Väärää vitosta. Sota-ajasta Eki-pappa puhui hyvin vähän. Joskus jopa yritin siitä kysellä, mutta ilmeisesti hän ei halunnut minua tarinoillaan pelästyttää. Muita tarinoita hän kertoi mielellään ja hyvä tarinankertoja hän olikin. Karjalaisista juuristani olen ylpeä ja edesmenneistä isovanhemmistani kerron myös omille lapsilleni. Mieheni joskus huokaa, että hänen on mahdotonta saada kolmen puheliaan naisen kanssa asuessaan puheenvuoroa. Silloin on helppoa hymyillä. Taitaa se karjalaisuus näkyä myös eloisissa ja puheliaissa lapsissani. Liedossa , Hanna-Riitta Ståhl (os. Laakkonen) 12