Hengellinen nälkä. Esko Valtanen Vuorisaarna

Transkriptio

1 Esko Valtanen Hengellinen nälkä Vuorisaarna Raamatussa on yksi erikoinen Jeesuksen puhe, joka on minua aina puhutellut ja tuo puhe on tosi pitkä. Jeesus on puhunut siellä muitakin puheita, oikeastaan Hänen puheistaan kolme on useamman luvun mittaisia. Siellä on Vuorisaarna, johon minä nyt tässä viittaan. Se on aivan ylitse muiden, se on koko länsimaisen, kristillisen lainsäädännön perusta ollut vuosisatoja. Sen pohjalle rakennettiin koko lainsäädäntö Euroopassa ja muualla kristillisessä maailmassa. Vuorisaarnassa on paljon jakeita, yksittäisiä jakeita. Sehän ei ole sellainen kerronnallinen, että se alkaa jostakin ja sitten seuraava jae liittyy siihen. Vuorisaarna ei ole sen tyyppinen, vaan se on toisella tavalla rakennettu. Oikein sellainen jumalallinen, koska Jumalahan on kun Hän puhuu, niin Hän puhuu useinmiten vain lauseita. Usein tuntuu, että mitä lyhyempi tuntuu kuin Hän jättäisi kesken jonkun lauseen, ja siinä lauseessa on ydinasia. Se jää mieleen, tai sitten on joku kertomus tai joku muu. Mutta Vuorisaarna on sellainen joka sisältää monia totuuksia. Siitä sai varmasti se monituhatpäinen yleisö, joka siellä oli. Jokainen siellä oleva löysi varmasti oman elämänsä monia sellaisia näkökulmia ja asioita joita hän tarvitsi, niin että kansa oli tuon puheen jälkeen aivan hämmästyksissään. Jeesuksen puhe oli sellainen, jossa oli voima aivan toisin kuin kirjanoppineilla, siinä oli Jumalan Hengen läsnäolo ja voitelu. Toinen puhe on vähän toisen tyyppinen, lopunajan puhe. Siihen liittyen on varmaan pari kolme lukua. Se on sellainen kerronnallinen joka etenee, se on profetaalinen, se on aivan eri tyyppinen ja sitä ei voi nyt ihan suoraan soveltaa nyt jokaiseen aikaan. Joitakin kohtia siellä on ihan ok. Ja sitten on yksi vielä, joka on viimeinen puhe, Jeesuksen jäähyväispuhe. Sehän on sitten taas aivan toisen tyyppinen. Siinä on asioita siitä miten Hän kokee Jumala-suhteen. Kuinka läheinen se oli Jeesukselle, miten tärkeä se on. Se on voisiko sanoa, Jeesus vuodatti kolme ja puolivuotta kulkeneen porukan ylle sen sydämen sykkeen, mikä Hänellä oli Isää kohtaan. Hän paljasti ikään kuin sen syvimmän olemuksensa, sen suhteen mikä Hänellä oli Isään. Ja se on aivan mahtava, että miten näkyvä ja näkymätön maailma voi sanojen kautta, lauseiden kautta ikään kuin yhdistyä yhdeksi, että kun Jeesus puhui Isästä, niin Isä kuunteli Häntä. Taivas kuunteli ja se avasi meille aivan kokonaan toisenlaisen maailman näkymättömässä, mitä siellä tapahtui ja kuinka Isä suhtautui asioihin. Nämä kolme puhetta, on siellä lyhyempiäkin puheita, vertauksia ja muita, mutta nämä ovat sellaisia kokonaisuuksia, joilla on hyvin tärkeä merkitys kristillisessä opetuksessa, mutta ne ovat eri tyyppisiä. Mutta nyt tuohon Vuorisaarnaan, joka on todella yksi tärkeimmistä puheista, koska Jeesus aloitti siinä koko toimintansa sen puheen pohjalta. Jäähyväispuhe oli sitten taas se miten hän lopetti sen, ja

2 silloin kuulijakunta oli vain apostolit. Mutta tässä oli iso kuulijakunta, joka kuuli ensimmäisen kerran puhuttavan aivan ihmeellisistä asioita, sellaista mitä ei edes Vanha Testamentti ei ollut puhunut. Ja Jeesus toi sen käytäntöön mitä Mooses ja Jumala todella tarkoittivat, mikä oli se henki, ja se tulee sieltä esille. Oikeastaan ensimmäinen jae tuosta Vuorisaarnasta, se on aivan mahtava. Täällä luettiinkin jo se ja tuossa ylistyksen lomassa. Mutta yleensä, kun puhe aloitetaan, niin monta kertaa siellä vasta tulee se loppuhuipentuma lopussa ja ymmärretään, että mihinkä puhuja tähtäsi. Mutta tässä ikään kuin räväytetään kertaheitolla yksi tällainen maailman kaikkeuden hengellisen, näkymättömän maailman yksi tärkeimmistä periaatteista. Heti kun Jeesus avasi suunsa ensimmäinen lause, ja Hän ikään kuin linjaa koko homman mistä on kysymys koko tässä hengellisessä elämässä. Siellä Jeesus sanoo Matteus 5:3 Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Se on se ydinasia. Me ymmärrämme tämän, että mitä se tarkoittaa olla hengellisesti köyhä. Sillä ei ole mitään tekemistä rikkauden kanssa, ei meidän lahjojen kanssa, ei meidän kykyjen kanssa. Ei minkään sellaisen inhimillisen kanssa, vaan tämähän luotaa ihan sinne syvälle. Kysymys on hengellisen maailman yhdestä tärkeimmästä periaatteesta. Jos tämä puuttuu meiltä, tämä periaate olla hengellisesti köyhä kuulkaa, koko meidän Jumalan palvelus ja koko tämän yhteys Jumalaan, niin se tulee olemaan hyvin kalseaa. Siihen ei pääse minkäänlaista läheisyyttä tulemaan Jumalan suhteen. Me voimme kyllä taivaaseen mennä, ei tämä ole pelastuskysymys tämä asia. Mutta autuaita ovat, siis mitä enempi olet hengellisesti köytä, sitä autuaampi sinä olet, sitä enemmän sinä voit omia Jumalan Valtakunnan asioita, joita on luvattu. Sitä syvemmälle sinä pääset mitä enempi sinulla on hengellistä janoa, ja se nimenomaan kohdistuu Jumala-suhteeseen ja siihen mitä Jumala haluaa meille antaa. Tämä vie todella meidät Jumalan läsnäoloon. Se vie väistämättä, jos me janoamme Jumalaa ja meillä on hengellinen jano, olemme köyhiä. Köyhyyshän tarkoittaa että meillä on puute sillä alueella. Ja sehän vie väistämättä meidät Jumalan läsnäoloon, ja se väistämättä johtaa meidät tuntemaan Jumalan. Se on ihan suora seuraus, koska silloin me lähestymme Jumalaa, Hän lähestyy meitä ja me opimme tuntemaan Jumalaa yhä läheisemmin, koska taivaassa me tulemme olemaan tässä ilmapiirissä. Ja sanoisin tässä näin ihan, sitten se nähdään kerran perillä, mutta luulenpa, että kenellä on oikein syvä jano täällä ollut Jumalan puoleen tiedättekö, hän on lähinnä valtaistuinta kerran Jumalan maailmassa. Koska hän on jo täällä halunnut sitä, niin hän on kerran siellä. Ja jolla ei ole niin syvää janoa, niin hän on ehkä siellä vähän kauempana. Perillä on kuitenkin, ei siitä ole kysymys. Mutta tässä on myöskin tällainen tulevaisuuteen liittyvä näkökulma, koska Jumala haluaa uskollisia ihan siihen lähipiiriinsä. Jeesus osoitti sen, että jos Hänellä oli lähipiiri, jotka olivat uskollisia, joihin Hän luotti, niin taivaassakin Jumalalla on luottoenkeleitä ihmiskunnasta, niitä jotka ovat täällä testiaikana elämänsä aikana, lähestyneet Jumalaa, niin he tulevat kerran olemaan lähellä Jumalaa myöskin taivaassa. Kyllä vuotta, kun oikein testataan, kyllä se aika paljon näyttää ihmisestä mitä hän on loppujen lopuksi. Kaikilla on omat testinsä, Jumala tietää sen.

3 Mutta jano on sellainen jonka Jumala haluaa meillä kaikilla olevan. Se on ydin asia että jotakin voi alkaa tapahtua meidän ihmisten kesken. Jos jano puuttuu, tämä on puurtamista. Se on tekemistä, ja niin kuin jotkut sanovat: Hengellinen elämä on suorittamista. Se on raskasta ja siinä ei ole sellaista paloa, siinä ei ole sellaista Jumalan tuntemista ja sitä tulta jota Jeesus haluaisi heittää maan päälle meidän keskellemme. Ja kun tämä jano on kuulijoiden kohdalla, ei pelkästään puhujan puhujallakin täytyy olla jano, mutta kun se on kuulijoillakin, niin kuulkaa kyllä on helppo puhua. Voi että, on todella hieno nähdä kun kuulijat imee, he kokevat Jumalan puhuvan siinä ja heti voivat samaistua joihinkin asioihin. He kokevat sen, että nyt Jumala puhuu minulle jostakin hyvin tärkeästä asiasta, ja silloin he ottavat sen vastaan, koska sanoilla on valtavan suuri merkitys. Kun Jeesus toimi, niin Hänhän toimi ensinnäkin opetuksen kautta, sitten Hän toimi ihmeiden kautta ja kolmanneksi Hän osoitti elämällään asioita. Ikään kuin kolme tällaista todistajaa oli koko ajan joita opetuslapset seurasivat. Mutta jos opetus jätettäisiin pois ja olisi vain ollut Jeesus, joka tekisi ihmeitä ja sitten Hänen elämäänsä vain seurattaisiin. Miten Hän toimi käytännön arkielämässä ja ehkä vastaa joihinkin kysymyksiin ja toimii siinä ympäristössä, se olisi jäänyt vajaaksi. Koko jumalallinen maailma ja niiden totuudet olisivat jääneet kokonaan pois niin kuin Vuorisaarnakin. Kyllä opetuksella on aivan ylivertainen osa siinä, että miten me pääsemme eteenpäin, kun me kuulemme sellaista haastavaa opetusta ja Jumalan Sanaan pohjautuvaa opetusta. Sydämen asenteen tärkeys Heprealaiskirje 4:2 sanoo näin: Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat. Voi että tämäkin on hirveän tärkeä asia. Kyllä minä muistan omassa elämässäni joskus tilanteita jolloin minäkin ajattelin, koska kukaan ei minulle näistä puhunut, ei kukaan opettanut tällaisia periaatteita sillä tavalla, että ne olisivat jotenkin minun sisikuntaani menneet, että minä olisin ymmärtänyt sen asian. Kyllä monta kertaa minä ajattelin: Voi että, on tuo tosi yksinkertaista puhetta, jaksaako tuota kuunnella. Melkein olisi haukotellut jos olisi kehdannut ja muuta. Sitten kun lähti pois, niin unohti saman tien sen homman, että ei siitä ollut paljon mihinkään. Ja kuitenkin sanoisin, että jos Jumalan Sanaa luetaan ja julistetaan vaikka heikoimmillakin lahjoilla, kyvyillä ja tilanteissa missä hyvänsä, kun sitä julistetaan, niin kyllä siitä aina jos meillä on avoin sydän, aina me jotain siitä saadaan. Jos ei muuta niin Jumala puhuu sitten rivien välistä meille samaan aikaan ja se stimuloi meidät ajattelemaan joitakin asioita, niin kuin minulle on monta kertaa käynyt. Mutta sydämen täytyy olla avoin ja sellainen, että sana uskossa sulautuu meihin. Se on hirveän tärkeä asia. Ja kun Jeesus aloitti tällaisilla sanoilla, autuaita ovat hengellisesti köyhät, joka ikinen Vuorisaarnan kohta, se kannattaa ottaa todesta. Se on tarkoitettu janoisille, sellaisille jotka ottavat sen vastaan. Siinä ei ole yhtään ainutta kohtaa jota voi sanoa: No okei. Tuon mä tiedän, minä muistan sen ulkoa joo, mennään seuraavaan ja seuraavaan. Vaan jokainen siellä oleva kohta on

4 meille erittäin tärkeä. Joka kohdilla on eri päivinä eri sanoma meille, joskus joku kohta koskettaa ja joskus joku toinen. Minä poimin sen yhden jakeen, Matteus 7:7-8, jota me usein täällä olemme siteeranneet. Se on ollut meidän sellainen mottolause, jota me olemme useissa tilanteissa käyttäneet, koska se on jumalallinen periaate. Ja se kuuluu näin: Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Tässä on kaksi tapaa suhtautua tähän asiaan: Janoinen, oikein hengellisesti köyhä, joka oikein kokee sellaista kuvutta, joka oikein särpii sitä Jumalan Sanaa, Jumalan Henkeä sieltä: Vau, tässähän on aivan mahtava ohje, anokaa niin teille annetaan. Ai, minä olen luullut että Jumala vaan tosta noin antaa puolihuolimattomasti mulle kaiken, kun Hän tietää kaiken niin kyllä Hän tietää mitä Hän mulle antaa, että ei tässä tarvitse muuta kuin vaan mennään armon varassa loppuun asti. Mutta joka on janoinen ja hengellisesti köyhä: Vau, tässähän on mahtava asia, anokaa niin teille annetaan. Mutta kun me Jumalan läsnäolossa olemme, niin silloin me rukoilemme myös oikeita asioita. Kyllä siihen tulee sitten myöskin sellainen pieni sävy, joka tulee huomioida, että en minä nyt ihan kaikkia asioita voi vaan anoa voidaan tietysti, mutta voi olla ettei Jumala niihin vastaa. Niitä olisi vaikka miljoona asiaa joihin voisi sanoa, että ei nyt tällaista kannata edes anoakaan. Vaan kyllä siinäkin sitten, jos on janoinen ja hengellisesti köyhä, hän alkaa oppia ymmärtämään mitä minä anon Jumalalta, jos Jumala mielistyy siihen. Ja niitä on valtavan paljon, yhtä paljon kuin sellaisia negatiivisiakin, paljon enempi on positiivisia, joita me voidaan rukoilla. Mutta jos joku sanoo: Mulla on kaikkea, mulla on kaikki jo hengelliset rikkaudet, en minä tarvitse enää mitään. Ettei tarvitse enää anoa, ollaan vaan ja mennään vaan koska kaikki on tehty meidän hyväksemme. Se on totta eräässä mielessä. Tämä asia on siinä mielessä totta, että kun tulee kysymykseen pelastus, niin sehän on meille valmistettu suoraan, Golgatan sovitustyö. Kaikki ne mitä siellä tapahtui: Ruumiin terveys, avattiin meille lähde, Hänen haavojensa kautta olemme parannetut, syntien sovitus ja kaikki rikkaudet. Siellä ikään kuin avattiin putki taivaaseen ja tässä mielessä se työ on tehty. Vanhan Testamentin aikana se ei ollut sillä tavalla auki. Se oli tiettyjen Jumalan miesten voisiko sanoa, etuoikeus. Mutta ei tavallinen kansa, jopa Daavidkin joutui käyttämään profeettoja ja muita. Ne joilla oli putki auki ylös Jumalan miehillä, ne sanoivat Jumalan sanan. Mutta oli monia kuninkaita, ja sille jolle Jumala puhui, mutta ei aina puhunut, vaan tarvittiin toisia. Mutta sitten toinen sanoo: Vau Jeesus, Sinä olet hankkinut todella kaiken. Minä saan sen omistaa ja nyt minä alan rukoilla, että ne tulevat osaksi minua. Minä alan rukoilla niin että taivas avautuu, ja minä saan ikään kuin vetää alas sitä avattua putkea pitkin, että valtaistuimelle on tie selvä. Minä alan rukoilla ja anoa Jumalalta, että Jumalan tahto alkaa tapahtua minun elämässä, että minä pääsen siihen Jumalan suunnitelmaan. Tämähän on koko universumin perusperiaate Jumalan ja meidän välisessä suhteessa. Meidän tulee anoa ja kun me anomme, niin Jumala pääsee toimimaan meidän kauttamme, meidän tulee se vapaaehtoisesti tehdä. Tämä anominen tarkoittaa samalla: Jumala, minä annan ruumiini, minä anna itseni. Minä annan vapaaehtoisesti Sinun tehdä mitä Sinä haluat minun elämäni suhteen.

5 Se on niin kuin avoin valtakirja Jumalalle, ja se on se joka avaa taivaan. Ja se myöskin, että me anomme, se myöskin osoittaa nöyryyttä: Minä en tiedä kaikkea, minä en osaa kaikkea ja ilman Jumalaa minä en voi mitään tehdä. Jos Jumala ei minulle anna, niin minussa ei ole sellaista voimaa, joka kykenee tekemään ne asiat mitä Jumala on suunnitellut. Ja kolmanneksi tässä tulee suhde Jumalaan, kun me anomme. Sehän väistämättä tulee kun me rukoilemme. Me emme pääse siitä eroon, se johtaa Jumala-suhteeseen. Ja se on se jota Jumala haluaa. Jumalahan haluaa suhdetta ylitse muiden. Hän ei halua mitään meidän tavaroita eikä meistä mitään muuta kuin sitä suhdetta. Hän haluaa olla yhteydessä meidän henkemme kanssa ja sitä kautta käyttää meitä, että me voimme olla siunaukseksi sillä paikalla missä me itse kukin olemme. Tässä tulee vaan sellainen paradoksi, joku voi sanoa. Se on sanottu Matteus 6:8 näin: Älkää siis olko heidän kaltaisiaan siis niiden kaltaisia, jotka hokevat ja monisanaisesti puhuvat, sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin Häneltä anottekaan. Ajatelkaa, Jumala tietää kaiken tämä on paradoksi, ja kuitenkin meidän tulee anoa. No, minä uskon että monille teille on ihan selvä tämä asia, että meidän täytyy rukoilla sen tähden että Jumala pääsee toimimaan. Sielunvihollinen ei pääse koskaan syyttämään ei missään tilanteessa, että Jumala pakottaa jotakin palvelemaan Häntä vastoin tahtoaan, vaan me vapaaehtoisesti annamme itsemme. Siinä on monia syitä tällaiseen asiaan. Mutta ylitse muiden on se, että me alamme lähestyä Jumalaa. Martta ja Maria Raamatussa on yksi tosi mahtava esimerkki tästä. Sitä voidaan monella tavalla lähestyä, mutta minä otan vain tämän näkökulman siitä. Se on se tilanne, jossa Jeesus meni lähellä Jerusalemia olevaan kotiin. Lasarus, Martta ja Maria olivat siellä ja Jeesus tuli vieraaksi sinne Luukas 10:38-42 siinä ympärillä puhutaan tästä, ja Hän alkoi puhumaan. Totta kai perheen emäntä haluaa tarjota parasta ja sillä tavalla, mutta se ei ollut se pointti siinä asiassa, kun Jeesus tuli sinne. Että Hänellä nyt olisi ollut se koko ydin, että pääseepähän kunnon aterialle tässä. Joku ruokkii minua ja palvelee minua ja näin, se ei ollut se pointti. Tämä paljastaa sen hyvin syvän totuuden, joka koskee meitä kaikkia. Pointti ei ollut se, että Hän olisi saanut hyvän aterian, vaan tuossa tilanteessa, Luukas 10:39 Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juuren ja kuunteli Hänen puhettansa. Tämä oli siis Martan sisar. Asettua istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli Hänen puhettaan, vaikka tiesi että tässä on nyt ruuan valmistuksesta kysymys. Ja Jeesus laittoi nämä kaksi asiaa ihan niin kuin kohdalleen, miten Hän ajatteli asiaa: Ruualla ei ole niin väliä, eikä kodin siivoamisella eikä muulla sellaisella käytännön jutulla. Se ei ole se pointti tässä nyt, vaan minä tulin tänne sitä varten, että jos täällä on joku janoinen hengellisesti köyhä, joka janoaa joka haluaa kuulla minulta jonkun sanan, se on paljon tärkeämpi kuin se mitä minä pistän suuhuni. Ja se on se minkä takia tuo kertomus on tuossa kerrottu. Ja Maria ei vaan istunut siinä vaan hän kuunteli, painoi mieleensä. Maria oli janoinen, hän halusi ottaa kaiken sen opetuksen vastaan mitä Jeesus siinä antoi. Ja sitten Jeesus vastasi Martalle, kun hän pyysi että sisar tulisi auttamaan Maria-sisar, niin Jeesus vastasi Martalle, jae 41-42:

6 Herra vastasi ja sanoi hänelle: Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois. Tässä oli kysymys suhteesta. Koko hengellisen elämän ydin on suhde Jumalaan. Kaikki muu rekvisiitta mikä on siinä ympärillä, se ei ole niin tarpeellista. Vaikka on hyviä asioita ja monia tarvitaan, mutta se ei ole niin tarpeellista kuin se, että meillä on suhde Jumalaan jota me vaalimme, jota me pyrimme koko ajan kehittämään yhä läheisemmäksi ja läheisemmäksi. Olihan siellä tilanne kun Jeesus puhui, oli neljätuhatta miestä kuuntelemassa Häntä. Sekin tilanne osoittaa ajatelkaa, erämaassa jossakin siellä Galilean järven rannalla, neljätuhatta sekä naiset ja lapset. Iso porukka kuunteli Häntä kolme päivää, ilman ruokaa yötä päivää. He eivät lähteneet mihinkään. Ja sitten lopulta sanotaan, että Jeesuksen tuli heitä sääli, kun he olivat kolme päivää kuunnelleet Häntä. Jeesus ei huolehtinut yhtään siitä ruuasta, että säilyykö ne hengissä vai ei, miten kukin siellä säilyy. Ne olivat niin janoisia. Tietysti he tulivat varmasti parantumaankin, mutta ei se ollut vielä riittävä jos sinä saat terveyden, niin sinä voit lähteä pois. Seuraava sinne ja pois vaan ja kohta siellä ei olisi ollut ketään muuta kuin muutama terve ja opetuslapset. Mutta ei, vaan ne kaikki olivat siellä ja ne kuuntelivat opetusta. Lopulta Jeesuksen tuli sääli: Ei hyvänen aika, nämä tarvitsisivat vähän ruokaa. Ja sitten Hän teki sen ruokaihmeen. Tämä oli Jeesuksen ehdotus. Ihan erilainen kuin Martan ja Marian tilanne. He olivat saaneet kylliksi hengellistä ruokaa, nyt Jeesus tarjosi heille myöskin tätä toista. Siis ei Jeesus unohtanut, ne ovat tarpeellisia, mutta ne eivät ole se ydinasia. Kyllä tämä Raamattu Jumalan Sana, on aivan mahtava. Siellä on kerrottu sellaisia jänniä juttuja, yksityiskohtia, joka kertomus sisältää erilaisia näkökulmia. Raamattu on aivan loputon, koska se on Jumalan Sana. Siitä voi vaikka kymmeniä, satoja, tuhansia saarnoja pitää ja voidaan eri näkökulmalta tulla. Jos ke kuuntelisimme kaikki hyvät, voidellut saarnat, niin tuntuisi että me ensimmäistä kertaa kuullaan koko kertomus siitä. Mutta näin se vaan on, että Jumalan tahto on meihin nähden, että meillä on läheinen suhde ja sitä Hän haluaa kehittää meissä. Mutta se ei ole itsestään selvää. Ajatellaanpa Ilmestyskirjan seitsemää seurakuntaa. Ne olivat suhteellisen lähellä toisiaan. Voi sanoa että kauimmaiset olivat niin kuin Jyväskylästä Tampereelle, noin sataviisikymmentä kilometriä, suurin piirtein. Se oli etäisyys Laodikeasta ihan sinne pohjoisemmaksi, mikä se olikaan, ja sille välille ne kaikki olivat ahtautuneet. Lähin Laodikeaa joka oli eteläisin, oli Filadelfia, joka ehkä oli parinkymmenen kilometrin päässä tai kolmenkymmenen. Täältä kun mennään Tampereelle, niin se olisi ehkä Muuramen kohdalla, toinen seurakunta. Ja aivan kaksi erilaista seurakuntaa. Ja jokaiselle seurakunnalle, vaikka ne olivat niin lähellä toisiaan niin huomaatteko, jokaiselle seurakunnalle kuitenkin oli ihan oma sanomansa, ihan se pointti minkä Jeesus halusi heille sanoa. Filadelfian seurakunta oli sellainen josta Jeesus puhui aika paljon hyvää. Kolmekymmentä kilometriä mentiin ja oli toinen seurakunta, jossa olikin sitten jo yksi asia ylitse muiden, joka oli se ongelman ydin ja joka liittyy tähän minun aiheeseeni myöskin. Muuten se oli kohtuullinen, ei mitään ongelmaa jos tämä yksi asia olisi ollut kunnossa, niin se olisi ollut ihan mukavan tuntuinen

7 seurakunta, ei mitenkään erottuisi niistä muista. Mutta siinä oli yksi asia, jonka Jeesus nosti esiin. Ilmestyskirja 3:16-17 sanotaan tällä tavalla: Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Jae 22: Jolla on korva kuulla, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Siis se, että Jeesus sanoi tuolle seurakunnalle, että Hän oksentaa sen ulos, niin Hän sanoo tässä miksi Hän tekee näin. Sillä sinä sanot, Jeesus sanoo syynkin siihen suoraan miksi Hän oksentaa sen ulos: Se ei ollut kylmä eikä kuuma, vaan se oli haalea, penseä. Tuntuu siltä, että on aika vaikea sellaisen seurakunnan kanssa operoida. Tarkkaile kieltäsi Ja mikä oli se ydinsyy? Voisi sanoa ylpeys, joku muu sellainen paikkakunnalla oleva juttu ja erikoispiirre jossakin siellä esi-isillä, kansan luonteessa kaupungissa tai jotain muita, tai joku siellä hallitsi erikoisesti. Vaan ei. Jeesus sanoo, sillä sinä sanot... He tuottivat suustaan asioita ja sanoivat: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse. He menivät Jumalan eteen ja sanoivat: Jumala, minä olen kyllä aikalailla rikas. Armolahjat toimii, seurakunta kasvaa, sieluja pelastuu ja kaikki tuntuu ihan ok. Että mikäs tässä on vikana?! Mikä mättää? Niin Jeesus sanoi: Ei. Koska sinulla on tällaiset sanat huulillasi, minulla on kaikki hyvin, ei minulla ole mitään ongelmaa, en minä mitään tarvitse. Ja kuitenkin tiedättekö, Jumala-suhteen vaaliminen, etsiminen, se on jatkuva prosessi. Me menemme lähemmäksi ja lähemmäksi Jumalaa. Jokainen joka on janoinen, joka haluaa mennä lähemmäksi, hänen päämääränsä on mennä lähemmäksi eikä pysähtyä johonkin pysäkille: Okei. Nyt minä olen liian lähellä, en enää uskalla mennä lähemmäksi. Vaan päämäärä on mennä lähemmäksi ja lähemmäksi Jumalaa. Hän lähestyy meitä ja me lähestymme. Mutta tuo seurakunta oli lopettanut tämän etsinnän, ne eivät enää kokeneet mitään hengellistä köyhyyttä. Heillä ei ollut mitään janoa minkään puoleen, mutta kaikki pelitti hyvin. Se osoittaa sen, että kun Jumala arvioi asioita, siellä on vähän erilaiset mittarit. Siellä ei ole jäsenluku, armolahjojen toiminta, parantumisten määrä, mehän voidaan kaikista tehdä käyrät ja listat, aikajanalle pistää kaikki. Näin paljon tapahtuu, tuossa on ja näyttää heijastaa ne katsokaa, kaikki menee hyvin, ei tässä mitään tarvita. Jos joku tulee sanomaan: Kuule, minä koen hengessäni, jolla on korva kuulla se kuulkoon, mitä Henki seurakunnalle sanoo. Jos joku tulisi sanomaan hengessä: Kuulkaa, tuntuu ihan hyvältä ulospäin, mutta jotakin tästä puuttuu. Tästä puuttuu se että teillä ei ole jano Jumalan puoleen. Minä näen sen kaikessa mitä te teette, että oikeastaan Jeesusta ei tässä tarvittaisikaan. Tämä toimii tiettyjen sellaisten periaatteiden mukaan, mutta Jumala on ikään kuin sivussa. Vain harvalla saattaa olla jano Jumalan puoleen, mutta muut tukahduttavat sen koska toiminta ajaa sen ohi. Meidän tehtävä on omalta puoleltamme avata Jumalan läsnäolo rukouksen kautta. Siihen ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Se ei ole toiveajattelua, vaan se on konkreettista toimintaa ja tekoa,

8 etsiä Jumalan läsnäoloa. Ja kun me aina pidämme mielessä sen kohdan, anokaa niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa... Jos me uskomme todella tähän näin, niin se on aivan mahtavaa. Eräänä päivänä se toteutuu, mutta siinä täytyy kyllä olla usko siihen. Ja sitähän me keskenämme pyrimme vaalimaan, uskoa. Nimittäin, jos me olisimme yksinämme, minäkin olisin yksinään, minulla olisi tällaiset lauseet huulilla eläisin yksin, ei mitään seurakuntayhteyttä ja muuta, kyllä viholliselle olisin aika helppo saalis. Ainakin masentaisi hyvin helposti ja unohtaisin tällaiset asiat, anomiset ja muut. Kukaan ei kannustaisi mihinkään ja kaikki olisi sillä tavalla että väljähtyisi ja näin. Mutta kun seurakunnassa on tällainen sanoisiko, draivi, halu edetä tällä alueella, niin silloin me kannustamme toinen toisiamme. Silloin seurakunnan merkitys kasvaa vaan siinä kun me kannustamme ja viemme eteenpäin toisiamme, muistutamme toisiamme tästä asiasta. Ja siinä ilmapiirissä, Jumalan etsinnässä, Jumalan läsnäolo alkaa tulla meidän keskellemme. Se on aivan mahtavaa! Siis meidän ei tarvitse olla yhtään huolissaan kuulkaa, siitä vaikka tilastot eivät kaunistu, niin kuin jotkut ehkä vaatisivat tehtäväksi, jos me etsimme Jumalan läsnäoloa. Kuulkaa, siinä ilmapiirissä Jumala puhuu. Jos me sanomme Jumalalle: Jumala, puhu meille mitä meidän tulee nyt tehdä tämän kanssa, kun tulee niin voimakas Jumalan läsnäolo. Niin kyllä siinä Jumala sitten Hän on suorastaan velvollinen, ja halukaskin puhumaan, jos siinä tarvitsee jotakin tehdä. Se ikään kuin pakottaa meidät menemään johonkin ja tekemään jotakin. Ja silloin onkin jo todella jotakin annettavaa kun Jumalan läsnäolo on. Meillä on Jumalan Sana siinä läsnä ja me alamme valita oikein. Tulee todella sellainen, kun suhde syvenee Jumalaan ja Jeesukseen, silloin se syvenee myöskin toisia kohtaan. Jumalan läsnäolo vaikuttaa miten me suhtaudumme kanssaihmisiin ja hengellinen Herran pelko alkaa lisääntyä. Herran pelko saattaa olla joillekin vähän sellainen outo käsite Herran pelko, että me pelkäisimme Jumalaa. Se on hengellinen termi, joka tarvitsee tietysti hiukan selitystä. Sen voi selittää monella tavalla, mutta esimerkiksi olemme aralla tunnolla Jumalan edessä. Me koko ajan tiedostamme sen, että koko ajan Jumala peilaa meitä, me olemme kuin avoin kirja. Hän näkee meidän motivaatiot ja kaiken. Kun me teemme jotakin, niin me emme voi ajatella: Hei, minä teen nyt vähän kuin täällä hämärässä tämän jutun, ettei Jumala sitä huomaa kaiken kiireen keskellä, vaan että me voidaan vähän tehdä noin ja vähän näin, vilunkia ja sillain. Se ei ole enää Herran pelkoa. Vaan kun meillä on Herran pelko niin me tiedämme, että Jumala seuraa kaikkea, meidän motivaatioita ja kaikkea. Ja jos me teemme väärin, niin me olemme heti halukkaita tekemään parannuksen. Se on tyypillistä Herran pelon alla elävälle ihmiselle. Se ei ole pelkoa, vaan samaan aikaan lähestyy Jumalaa. Jos olisi jotain pelkoa, hän menisi kauemmaksi. Mutta se tulee siinä samalla ja sen yksi piirre on myöskin siinä, että me emme ole huolettomia. Me emme tule sellaisiksi huolettomiksi asian suhteen, että okei, ei tällä jutulla ole niin väliä miten ihmiset kokevat sen, miten suhtaudumme näihin, vaan se on niin että meille tulee sellainen tarkkuus siinä. Eikä vihollinen pääse silloin käsiksi jos me olemme huolellisempia elämämme suhteen ja kaiken suhteen mitä me teemme. Huomioimme eri asioita. Ja kun me tällaisessa Jumalan läsnäolossa olemme, kohtaamme Jumalan, silloin Jumala alkaa meille puhumaan.

9 Minusta on aivan mahtava, sekin liittyy minun mielestäni tähän aiheeseen mistä minä nyt puhun. Mennään nyt Vuorisaarnasta vähän ulos, mennään Johanneksen evankeliumin 21. lukuun, siihen yhteen kertomukseen ja haluan siitä vähän tässä samassa hengessä avata. Rakkaustesti Jeesus oli noussut ylös kuolleista ja opetuslapset menivät sitten Galileaan, Raamattu ei kerro tarkkaan miksi he sinne menivät. Jeesus oli kyllä käskenytkin heitä enkelin kautta muistaakseni, menemään. Mutta joka tapauksessa he olivat nyt siellä tutun järven rannalla ja syytä tai toisesta he halusivat mennä kalaan, mennä vanhaan ammattiin. Ei sitä välttämättä tarvitse sanoa että he olisivat heittäneet kirvestä veteen ja lopettaneet koko homman, mutta joka tapauksessa he olivat menneet sinne kalaan. He olivat ammattikalastajia, seitsemän kappaletta opetuslapsia, yhdessä veneessä. Kalastivat, kaikki ammattitaito mikä heillä suinkin oli, niin se oli läsnä. Ettei sieltä rannalta varmaan löytynyt parempia kalamiehiä kuin mitä he olivat. He tiesivät että yöllä mennään ja jotain sieltä saadaan, että saadaan vähän ruokaa ja päästään syömään sitten aamulla. Täällä sanotaan, Johannes 21 jakeet 3,6 ja mitä siinä onkaan: Simon Pietari sanoi heille: Minä menen kalaan, ja he sanoivat hänelle: Me lähdemme myös sinun kanssasi. Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen, mutta eivät sinä yönä saaneet mitään. Ei sintin sinttiä, on se kyllä aikamoinen juttu! Kalamiehet jotka lähtevät seitsemän miehen voimin ja varmaan heitettiin verkkoa, monenlaista konstia yritettiin, tiedettiin kala-apajat ja muut, mutta ei yhtään ainutta. Tämäkin kaikki on kerrottu meille esikuvien takia. Ja kaikki mitä Raamatussa on tällaisia kertomuksia, niihin on aina kätketty syvä jumalallinen totuus, joissa on eri puolia riippuen siitä missä voitelussa puhutaan ja mikä näkökulma otetaan. Tästä voidaan monella tapaa puhua, mutta minä nostan nyt yhden puolen tästä. Ja sitten Jeesus tuli sinne rannalle ja näki opetuslapset siinä, ja Hän sanoi heille, Johannes 21:6. Heittäkään verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte. Oli siinä varmaan, kun ei yhtään ainoaa nypäystä ollut tullut eikä yhtään kalaa tullut, ja toinen huutaa rannalta, että heittäkää sinne veneen oikealle puolelle eikä vasemmalle, vaan just sinne oikealle puolelle venhettä, niin sieltä tulee. Niin kuin sillä olisi jotain merkitystä, että kummalle puolelle se laitetaan. Jos ne kalat ovat siinä ihan vieressä niin kyllä ne siitä osaa tulla oli se kummalle puolelle hyvänsä. Mutta niin vaan piti tehdä, oikealle puolelle venettä, ja onneksi he tottelivat. Tässä on se juju. He tekivät just niin kuin Jeesus sanoi ja heittivät verkon sinne. Johannes 21:6 He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden. Se oli lopputulos tuosta. Sitten opetuslapset raahaavat verkot sinne rannalle. Paljon isoja kaloja ja varmaan ihmettelivät sitä, että miten tämä oikein on tämä juttu. Siihen liittyy eri evankeliumeissa vähän erilaisia näkökulmia, mutta minä otan vain tämän, että he tekivät niin kuin Jeesus sanoi, just mitä Hän käski. Oikealle puolelle, ei vasemmalle, ei eteen eikä taakse, vaan just siihen oikeaan kohtaan. Jeesus tiesi mitä Hän vaatii. Tällä esimerkillä Jeesus halusi osoittaa: Kun te teette niin kuin minä sanon, niin silloin alkaa tapahtua, silloin saatte saalista. Ja sitten tuli se kohta jossa Jeesus otti Pietarin erikseen esille ja puhutteli häntä erikoisesti. Johannes 21:15

10 Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä? Tämä on aika jännä juttu. Jeesus alkaa heti suoraan sanoa, enemmän kuin nämä toiset, vaikka se oli Johannes jota Jeesus rakasti. Erikoisesti Johannesta ja se oli hän oli paikalla siinä, ja Johannes rakasti Jeesusta. Mutta nyt Pietarille esitettiin: Todella, rakastatko sinä enemmän kuin nämä muut? Hän vastasi Hänelle: Rakastan, Herra; sinä tiedät että olet minulle rakas, Jeesus sanoi hänelle: Ruoki minun karitsoitani. Ja tämä toistui eri tavoilla kolme kertaa, kaksi kertaa tämän jälkeen vielä. Mutta ydinasia tässä on se, että Jeesus tuossa tilanteessa, Hän halusi testata Pietarin mielenlaatua. Toistasataa isoa kalaa pomppi siinä vieressä. Jeesus sanoi: Minä teen teistä ihmisten kalastajia. Koko ajan heillä oli mielessä tämä Jeesuksen sana. Siinä oli kaloja paljon, joissakin vertauksissa Jeesus puhuu tässä ihmisistä lampaina, mutta toisessa vertauksessa Hän, että minä teen teistä ihmisten kalastajia, riippuu vähän näkökulmasta. Kalat olivat siinä ja Jeesus puhui Pietarille, että rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä muut. Siis tämän mukaan oli mahdollisuus rakastaa vähempi, keskitasoisesti ja enempi, sitähän se tarkoittaa. Ja nyt Jeesus halusi että Pietari ymmärtää sen, että tässä on kysymys jos Hän antaa näitä kaloja Pietarille mitä tuossa on, Pietari tajusi ja kaikki tajusivat sen, että tässä on nyt joku syvällisempi juttu kuin mitä se ulospäin näyttää: Ei ruuan tähden vaan tulevan tehtävän tähden. Jumalasuhde Ja siinä tilanteessa Jeesus kysyi tämän ja kun Pietari vastasi, niin Jeesus vastasi: Ruoki minun karitsoitani. Hän edellytti Pietarilta että Pietarilla on suhde ja täytyy muodostua jonkinlainen suhde rakkaussuhde, Jeesukseen ensin. Ei olisi tullut kuulkaa, tätä viimeistä lausetta Jeesuksen suusta, jos Pietari olisi sanonut: Jeesus, no kyllä minä tykkään Susta kauheesti ja kyllä sinä olet ihan kiva juttu. Kyllä sä olet ihan okei. Sinä olet Jumalan Poika, ja sillä tavalla. Mutta kun Jeesus veti sen vielä syvemmälle, että rakastatko sinä minua? Ja mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä juuri, että kun minä sanon, että heitä verkko oikealle puolelle, niin sinä heität. Ja sitten kun sinä vanhenet, tulee toinen joka vyöttää sinut, sitten sinä ojennat kätesi ja tällä tavalla. Oletko sinä siihenkin valmis? Ja ne kaikki ymmärsivät sen, että kysymys on ristiinnaulitsemisesta, koska tässä sanotaan siitä muutama jae myöhemmin. Siihen rakkaustestiin kuului kaikki: Oletko sinä valmis seuraamaan minua vaikka kuolemaan asti? Se on aika paljon, ja enempi kuin muut? Ja kun Pietari tuon sai sanottua Jeesukselle, niin sen jälkeen Jeesus saattoi sanoa: Ruoki minun karitsoitani. Jos ei olisi ollut näitä Pietarin sanoja, niin kuinka Jeesus olisi uskonut ihmiselle, joka vain tekee hommaa siinä, kunhan jotenkin vain tehdään tilastoja, tilastoi vain asioita eikä tee sitä Jeesukselle tietoisena siitä, että jokainen jäsen seurakunnassa jokainen lammas, jokainen kala, on Jumalan eikä yksikään ole Pietarin. Ne eivät ole Pietarin omaisuutta, ne eivät ole kenenkään, vaan ne ovat Jumalan ja Jumala antaa meille tehtävän hoitaa niitä. Ja miten me hoidamme ne, niin se on juuri se tärkeä pointti, että me hoidamme niitä oikein, että meillä on Jumalan antama rakkaus, vaikka se ei ole koskaan

11 täydellinen, mutta meillä on se periaate että me haluamme kaikkien lampaiden parasta. Jokaisen parasta, emme tietoisesti sorra ketään, emme tee tietoisesti väärin. Jos me teemme väärin, me pyydämme anteeksi, sovimme asiat ja menemme eteenpäin. Kukaan ei ole täydellinen, mutta joka tapauksessa tämä on se testi minkä Jeesus edellytti Pietarilta. No siihen voisi tietysti sanoa, okei. Pietari kolme kertaa kielsi Jeesuksen ja kolme kertaa hän sanoi rakastavansa, okei. Tämä on yksi puoli, minä en puutu siihen ollenkaan. Varmaan näin onkin, mutta on tässä myöskin tämä toinen puoli juuri, joka on syvällinen puoli, tunnepuoli Jeesukseen. Ja kun se on kunnossa, läheinen suhde, niin silloin siinä tilanteessa Jumala voi uskoa meille todella näitä asioita seurakunnassaan ja yhä enempi tehtäviä. Jumalalle on kaikki mahdollista Sellainen ajattelu, vähän fatalistinen ajattelu, että meidät on ihmisinä ikään kuin tuomittu olemaan heikkoja meidän lapsuutemme, menneisyytemme ja kaiken takia mitä on tapahtunut, että meidät on tuomittu enkä minä pääse nousemaan siitä. Mutta ei se ole kyllä Jumalan Sanan mukaan, ei Jumala näin ajattele, koska silloin me joutuisimme hylkäämään sen lauseen, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Koska Jumalalle on todella kaikki mahdollista, muuttaa meidän ajattelumme, menneisyytemme kaikki, todella niin että me voimme sanoa: Jeesus, minä rakastan Sua, vaikka minun menneisyys olisi mitä hyvänsä, minä rakastan Sinua. Minä haluan Sinua palvella enkä anna sen olla esteenä mihinkään mitä Sinä haluat minun tekevän. Ja tämä vaatii, koska kun julistetaan Sanaa ja siellä tulee tällaisia kohtia, Jumalalle on kaikki mahdollista, ja muita, niin sehän vaatii uskoa. Ja sellaisessa ilmapiirissä missä on uskoa, niin siellä asioita voi todella alkaa tapahtua. Sanat ovat ratkaisevia, hyvin ratkaisevia kaikissa tilanteissa, että me sanomme oikein, puhumme oikein emmekä puhu epäuskoa. Ajatelkaapa tällaista tilannetta. Luukkaan evankeliumien 1. luvussa kerrotaan. Minä otan hyvin lyhyesti vielä kaksi sellaista kertomusta, otan yhden puolen vaan niistä. Tämä osoittaa miten tärkeää on, että me puhumme uskossa asioita emmekä anna minkään epäuskon tulla häiritsemään sitä tilannetta. Emme katso tuonne emmekä tuonne, kuuntele ihmisiä ja tee niin kuin ihmiset haluavat, vaan me katsomme suoraan eteenpäin ja ikään kuin laput korvilla menemme eteenpäin. Puhu uskon sanoja Luukas 1:18. Siinä kerrotaan Johannes Kastajan syntymätilanteesta. Isä, Sakarias, oli mennyt temppeliin suorittamaan palvelusta ja siellä alttarin luona ilmestyi hänelle enkeli, Luukas 1:11. Niin Sakarias sanoi enkelille, kun enkeli oli ilmoittanut asioita. Ne olivat vanhoja, Sakarias ja hänen vaimonsa Elisabet, lapsia ei ollut mahdollista saada. Se oli täysin mahdoton tilanne, he olivat rukoilleet sitä, ja ilmeisesti kun ikää rupesi tulemaan, en tiedä rukoilivatko he edelleen. Tuntui siltä että he olivat jo rukoilunsa rukoilleet, kun oli mennyt se normaali aika ohi. Saattoi olla vuosikymmen, kaksikin siinä mennyt, mutta siellä sanotaan, jae 13: Sinun rukouksesi on kuultu. Ne olivat jossakin siellä taivaassa, vaikka mentiin ohi aikojen jo, mutta ne on kuultu siellä.

12 Ja sitten enkeli ilmestyy ja kertoo, että rukoukset on kuultu ja että Elisabet synnyttää pojan, jolle on annettava nimi Johannes. Ja sitten tässä tilanteessa Sakarias sanoo. Jae 18: Niin Sakarias sanoi enkelille: Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut. Rukoukset painoivat päälle, kauan sitten ehkä lopetettu ja sitten hän sanoo tämän asian. Sakarias ei enää itsekään uskonut, että rukoukset voisivat toteutua. Jae 19: Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minä olen lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle tämän ilosanoman. Ja sitten, jae 20 on tärkeä: Ja katso, sinä tule mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sen tähden ettet uskonut minun sanojani, jotka käyvät toteen aikanansa. Ajatelkaa, oli kyse yhdestä tärkeimmästä persoonasta, Johannes Kastajasta, ja isä täynnä epäuskoa, ei uskonut Jumalan mahdollisuuteen tehdä mitään. Jumala halusi tehdä Sakariaan mykäksi, jotta hän ei mitään negatiivista sanaa sano koko aikana eikä kylvä siihen lapseen mitään negatiivista. Sakarias tehtiin ihan mykäksi siihen asti kunnes Johannes Kastaja syntyi epäuskon tähden, sen tähden hänet tehtiin mykäksi. Jos Sakarias olisi sanonut: Vau, minä uskon hienoa! Hän olisi jatkanut ihan normaalisti ja kylvänyt sen uskonsiemenen Johannekseen, mutta nyt hän ei voinut epäuskoa kylvää sinne. Ja vähän myöhemmin toinen tapaus. Sama enkeli liikkeellä, oli kysymys Jeesuksen syntymästä. Enkeli Gabriel meni Marian luokse, hän kertoi myöskin vielä suuremman ihmeen, että Maria saa lapsen, hänelle on annettava nimi Jeesus. Ja Maria sanoo siinä, että kun hän ei miehestä tiedä mitään, miten tämä voi olla mahdollista? Mutta kaikessa siinä mitä Maria sanoi enkelille, hän ei viestittänyt pienintäkään epäuskoa. Ja kun he olivat siinä keskustelun keskustelleet, niin Maria sanoo tällä tavalla enkelille, Luukas 2:38 Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan. Ja enkeli lähti hänen tyköänsä. Ja Maria ei tullut mykäksi. Hän otti sen sanan vastaan ja hän saattoi puhua kohdussaan olevalle lapselle Jumalan sanoja, koska hän oli Jumalasta syntynyt tuo lapsi. Molemmat lapset Jumala halusi, he olivat niin tärkeitä persoonia Jumalan suunnitelmassa. Jeesus oli nyt Jumalan Poika, Johannes Kastaja suurin ihmisestä syntynyt, Jeesuksen mukaan. Molemmilla täytyi olla sellainen lähtökohta, että he saavat uskon kautta sellaisen hyvän uskonhengen siinä, molemmat tarvitsivat uskoa. Ja tällä tavalla me näemme, että kaikissa näissä mitä me julistamme, mitä me sanomme, mitä me puhumme, siinä täytyy olla mukana uskoa. Uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva. Tämäkin on hyvin vaativa lause, mutta kuitenkin, kun me julistamme uskonhengessä asioita, että Jumala ilmestyy meidän keskellä tässä kaupungissa, tässä maassa ja tämä maa saa kokea väkevän herätyksen. Me uskomme siihen, että Suomen kansa ja me voimme vaikuttaa ympäri maailman, niin tämä on se henki minkä Jumala haluaa meissä olevan.

13 Ja sen takia tätä ei voi yksittäinen ihminen, joka kodissaan vaan rukoilee eikä ole minkäänlaista seurakuntayhteyttä, siihen ei tule sellaista voimaa. Koska Jumala on säätänyt, että seurakunta yhdessä tuo tällaiset asiat taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon, niin että ne menee läpi tuon avaruuden. Kaikki pimeydenvallat joutuvat väistymään kun sinne julistetaan tällaisia asioita lauluin, sanoin, puhein ja kaikin, ja se avaa taivaan. Ja se on se, jota Jumala haluaa meidän tällä tavalla elävän, julistavan ja tässä hengessä menevän eteenpäin, eikä mikään voi estää Jumalan väkevää ilmestymistä meidän keskellämme ja tässä maassa.