Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion

Transkriptio

1 Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion vuosikertomus

2

3 Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion vuosikertomus

4

5 Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio Maunonkatu 1, Oulu puh , Rehtori vs. Riitta-Mari Punkki-Heikkinen puh Apulaisrehtori Timo Koivunen puh Oulun Suomalaisen yhteiskoulun rehtorit Mauno Rosendal Heikki Karjalainen Oulun yhteislyseon rehtorit Heikki Karjalainen Kaarlo Metsävainio Pauli Hänninen Annikki Hulkko Kuusiluodon lukion rehtorit Annikki Hulkko Anja Varjoranta Mauri Kirstinä Juha Oikarainen Juha Valtakorpi Kuusiluodon yläasteen ja lukion rehtorit Tuomo Vilppola Sakari Lauriala Kuusiluodon lukion ja yläasteen rehtorit Jorma Kreivi Juha Oikarainen Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion rehtorit Juha Valtakorpi , Timo Soini Koulutalo I Vuokrahuoneistossa Kauppias L. Fabritiuksen talo, Kajaaninkatu Entinen Oulun Yksityinen Suomalainen Tyttökoulu, Albertinkatu 2 II Oma koulurakennus v. 1908, Maunonkatu 1 1. laajennus laajennus 1960 III Valtion omistama kiinteistö ja irtaimisto siirtyi Oulun kaupungin hallintaan peruskoulujärjestelmään siirryttäessä IV Koulurakennuksen peruskorjaus Evakkotiloissa YIT:n omistamassa kiinteistössä, Koskitie 1

6 Rehtorin tervehdys Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio on 600 opiskelijan laaja-alaista taidekasvatusta painottava lukio, jossa yhdistyvät niin koulun pitkä suomalaiseen kulttuuriin ja humanismiin perustuva historiallinen tausta kuin lukion opetussuunnitelman tavoitteet: laaja-alaisen yleissivistyksen vahvistaminen sekä kriittisen, luovan ja itsenäisen ajattelun kehittäminen. Opetuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle esim. yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaitoja, jotta hän osaa toimia vastuullisesti ja myötätuntoisesti sekä paikallisesti että globaalisti. Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion 116. lukuvuosi on päättymässä, ja on aika tehdä yhteenvetoa kuluneesta lukuvuodesta, jonka keskeiseksi teemaksi päätettiin syyslukukauden alussa ottaa YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda2030, tavoitteiden tunnetuksi tekeminen ja integroiminen koulumme opetukseen. Koulumme on Unesco-koulu, ja arvoperustamme tukipylväinä ovat Unescon koulutukselle asettamat arvot: ihmisoikeuksien, demokratian periaatteiden ja kulttuurien välisen kanssakäymisen kunnioittaminen. Inhimillinen ja kulttuurinen moninaisuus nähdään yhteisössämme rikkautena ja luovuuden lähteenä. Kuulumme myös Unesco-koulujen kansainväliseen ASPNET-kouluverkostoon ja olemme mukana pohjoisten Unesco-koulujen Polaris-verkoston toiminnassa. Koulumme historiallinen tausta vahvistaa omalta osaltaan edelläkävijän roolia tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Oulun Suomalainen Yhteiskoulu on perustettu vuonna 1902, ja jo tuolloin koulumme oli edelläkävijä tasa-arvon edistämisessä. Koulun perustajan Mauno Rosendalin keskeisinä aatteina olivat suomalaisen kulttuurin vaaliminen ja yhteiskouluaate. Koulumme oli Oulun ensimmäinen yhteiskoulu, jossa pojat ja tytöt opiskelivat samassa oppilaitoksessa. Koulumme painottaa opetuksessaan laaja-alaista taidekasvatusta, jossa keskeisiä oppiaineita ovat draama ja kuvataide. Niiden lisäksi musiikilla ja tanssilla on tärkeä rooli koulumme taideopetuksessa. Taiteiden ja tieteiden välinen yhteistyö on tiivistä erilaisine projekteineen. Tavoitteenamme on syventää opiskelijan kiinnostusta tieteisiin ja taiteisiin ja mah-

7 dollistaa monipuolinen eettinen ja esteettinen kokeminen. Kuluneena lukuvuonna myös taideaineiden projekteissa nostettiin vahvasti esille Agenda2030-teemoja. Koulumme European Label -laatuleimalla palkittu Youth, Europe and Theatre (YET) -projekti toteutettiin tänä vuonna 20. kerran yhdessä hollantilaisen Teylingen Collegen kanssa. Projektin taiteelliset tiimit valmistivat Emmi Itärannan romaanin Teemestarin kirja pohjalta kaksi näytelmää tulevaisuuden maailmasta, jossa vesi ja sen puute ovat vallankäytön väline. Keväällä taideaineiden yhteistyönä valmistettiin tasa-arvon edelläkävijän kirjailija Minna Canthin juhlavuoden kunniaksi Seppo Parkkisen kirjoittama näytelmä Canth kertomus uuden ajan ihmisistä. Kansainvälisyys on yhä tärkeämmässä osassa nykymaailmassa, ja sen rooli tulee entisestään vahvistumaan myös lukiokoulutuksessa. Koulussamme kansainvälisyys näkyy monin tavoin. Koulumme laaja vieraiden kielten tarjonta antaa opiskelijoille mahdollisuuden monipuoliseen kielitaitoon ja eri kulttuureihin tutustumiseen. Koulullamme on ystävyyskoulut Kostamuksessa Venäjällä ja Heidenheimissa Saksassa. Lokakuussa koulumme ryhmä opettajia ja venäjän kielen opiskelijoita vieraili Kostamuksessa, ja helmikuussa ryhmä kostamuslaisen ystävyyskoulun opettajia ja opiskelijoita oli vuorostaan vierainamme. Tammikuussa saksalaisen ystävyyskoulumme Schiller Gymnasiumin Big Band vieraili koulullamme. Kuluneen lukuvuoden aikana aloitimme myös yhteistyön Ruotsin Lundissa sijaitsevan Spyken Gymnasiumin kanssa. Uutena projektina alkoi tiede- ja innovaatioprojekti Sciinno, joka toteutettiin yhdessä tanskalaisen Örestad Gymnasiumin sekä Pyhäjoen, Oulun Lyseon ja Laanilan lukioiden kanssa. Perinteinen Tukholma-kurssin ekskursio naapurimaamme pääkaupunkiin tehtiin huhtikuussa. Myös eri puolilta maailmaa kouluumme opiskelemaan tulleet vaihto-opiskelijat ovat tuoneet oman kansainvälisen panoksensa koulumme arkeen. Lisäksi olemme vastaanottaneet vieraita eri puolilta maailmaa. Lukion opetussuunnitelmassa yksi tärkeä tavoite on opiskelijoiden osallisuuden lisääminen niin oppimisessa kuin työyhteisön toiminnassa. Tänä lukuvuonna opiskelijamme ovat ottaneet omakseen Agenda2030-teemat ja kestävän kehityksen jalkauttamisen kaikkien kouluyhteisön jäsenten arkeen. Koulumme kestävän kehityksen ympäristötyöryhmä on aktiivisesti herätellyt arjen ympäristötekoihin, ottanut kantaa moniin ympäristöasioihin, ja sen jäsenet ovat olleet toteuttamassa mm. Oulun lukiolaisten ilmastoprotestia. Koulussamme on aktiivinen opiskelijakunta, ja lukuvuoden aikana opiskelijakunnan hallitus on järjestänyt teemapäiviä, ollut mukana järjestämässä koulun tapahtumia ja tukenut koulumme projekteja. Esimerkiksi toukokuussa järjestimme opiskelijakunnan ja Eurooppanuorten-järjestön kanssa

8 eurovaalipaneelikeskustelun, jossa eurovaaliehdokkaat vastasivat nuorten kysymyksiin. Kiitokset opiskelijakunnan hallituksen jäsenille, puheenjohtajille Juho Leskelälle ja Santtu Mertaniemelle sekä opiskelijakunnan ohjaavalle opettajalle Timo Vesimäelle lukuvuoden aktiivisesta ja osallistavasta toiminnasta. Koulumme toiminta-ajatuksen eettinen näkökulma on ollut esillä monella tavoin lukuvuoden aikana. Perinteisessä päivätyökeräyksessä eli taksvärkissä opiskelijat tekivät päivän aikana töitä ansaitakseen rahaa avustuskohteemme hyväksi. Opiskelijakuntamme on jo vuosien ajan ollut mukana Plan Suomi -kummilapsitoiminnassa. Kummityttömme asuu Kolumbiassa, ja tuemme hänen koulunkäyntiään kuukausilahjoituksin, ja osalla päivätyökeräyssummasta turvattiin kummilapsemme koulutie vuodeksi eteenpäin. Koulumme järjestää Oulun Palvelusäätiön Keskustan palvelukeskuksen kanssa yhteistyössä vanhustyön projektikurssin, jossa nuoret ja vanhukset pääsevät toistensa kanssa vuorovaikutukseen. Koulumme vanhempaintoimikunta on tukenut ja osallistunut aktiivisesti koulumme toimintaan, esimerkiksi joulun iltakoulun työpajaillassa ja penkkaripäivän tarjoilujen järjestämisessä. Kiitokset aktiivisille vanhemmille ja vanhempaintoimikunnan puheenjohtajalle Outi Ruotsille. Keväällä 2019 vuoden 1969 riemuylioppilaat juhlistavat kanssamme uusia ylioppilaita. Koulumme senioriyhdistys vaalii koulumme yhteyttä koulustamme valmistuneisiin. Kiitokset senioriyhdistykselle ja sen puheenjohtajalle Marjatta Hyväriselle hyvästä yhteistyöstä. Koulutyö ei rajoitu vain arvokkaan jugendlinnamme sisälle. Olemme lukuvuoden aikana tehneet tiivistä yhteistyötä Oulun muiden lukioiden, erityisesti naapurimme, Oulun Lyseon lukion kanssa, sekä Oulun ja Lapin yliopistojen kanssa. Koulumme on Oulun kaupunginteatterin kummikoulu, ja yhteistyö teatterin kanssa on ollut aktiivista ja monipuolista. Myös kaupungin muiden kulttuurilaitosten ja nuorisoasiainkeskuksen kanssa on tehty tärkeää yhteistyötä. Syksyllä 2018 lukiostamme valmistui 32 ylioppilasta ja keväällä 2019 valmistuvien määrä on 168. Ylioppilastutkinnon rinnalle Opetushallitus on laatinut valtakunnalliset lukiodiplomit taito- ja taideaineiden opintojen päättötöiksi ja vahvistanut lukiodiplomin valtakunnalliset suorittamisen ehdot, arviointikriteerit ja todistuksen muodon. Tänä vuonna koulustamme valtakunnallisen lukiodiplomin suoritti 14 teatterin, 17 kuvataiteen, 13 musiikin ja viisi liikunnan opiskelijaa. Koulussamme on mah-

9 dollisuus suorittaa Deutsches Sprachdiplom, joka on Saksan valtion hyväksymä virallinen kielitutkinto. Sen suorittaminen mahdollistaa opiskelun Saksan yliopistoissa ja korkeakoulussa. Tänä vuonna erinomaista kielitaitoa vaativan kielidiplomin Deutsches Sprachdiplom II - tason suoritti viisi opiskelijaa. Koulumme opiskelijat ovat opettajiensa ohjaamina ahkeroineet ansiokkaasti opinnoissaan, mistä kertovat myös erinomaiset tulokset valtakunnallisessa ylioppilastutkinnossa. Tänä keväänä ylioppilaskokeiden sähköistäminen saatiin päätökseen, ja kaikkien oppiaineiden ylioppilaskokeissa työväline on vaihtunut kynästä ja kumista kannettavaan tietokoneeseen. Lukuvuoden päätteeksi jaamme stipendejä sekä menestyksestä eri oppiaineiden opinnoissa että myönteisestä, kannustavasta asenteesta ja aktiivisesta toiminnasta kouluyhteisön hyväksi. Kiitokset koulumme opettajille ja koko henkilökunnalle paneutuvasta ja kannustavasta työstä kuluneena lukuvuonna. Välittävät, yhteistyökykyiset ja innostavat asiantuntijat ovat luovan, monipuolisen oppimisen ja turvallisen, yhdenvertaisen oppimisympäristön mahdollistajia. Toivotan kaikille onnea ja menestystä sekä hyvää kesää! Riitta-Mari Punkki-Heikkinen

10 Tapahtumakalenteri Lukuvuoden aloitus Maunon päivän päivänavaus Syksyn yo-kokeet Kännykät kassiin -viikko Osykilaisia Kostamuksessa Draaman 3.kurssin lopputöiden esitykset Unesco-viikko Teatterin lukiodiplomiesitykset Puheviestintätaitojen päättökoe Saksan kielidiplomin kirjalliset kokeet Musiikin lukiodiplomien esitykset Itsenäisyys- ja ylioppilasjuhlat Lucian päivän päivänavaus ja Tukholma-kurssin kahvila Iltakoulu ja yökirkko Hyvinvointiviikko Koulun kuoron ja Heidenheimin Big Bandin yhteisprojekti ja konsertit OSYKissa Vieraita Kostamuksesta 6.2. Fyysisen ilmaisun kurssin lopputöiden katselmus Penkkarit Vanhojen päivä Youth, Europe and Theatre eli YET20-projekti OSYKissa Sciinno-projekti Oulussa Kuvataiteen lukiodiplominäyttely Valvegalleriassa Kevään yo-kokeet Urheilupäivä Rukalla Sarmanto-konsertit Nanny Lilius -päivänavaus Tukholma-kurssin ekskursio Urapolkuja-tapahtuma Kevään suuren näytelmän esitykset Fyysisen ilmaisun kurssin katselmus Opiskelijakunnan yleiskokous ja teemapäivä 1.6. Lukuvuoden päätös ja ylioppilasjuhlat

11 Opettajat ja muut toimihenkilöt Ala-Opas Tiina Forstén Ari Hautala Hanna Heikkilä Hanna Helistén-Mikkola Soile Hollsten Nina Huuki Jarmo Hälinen Mervi Juntunen Jukka Kautto Krista Kela Mervi Keski-Filppula Jukka Kesälahti Pekka Kiuru Leena Koivunen Timo Koldits Anna-Leena Korpierkki Minna Korpela Tuukka Laakso Oona Loukkola Timo Lähteenkorva Silja Mattila Marjo Moran Matthew Mällinen Päivi Oikarainen Juha Papunen Jari Partanen Eveliina Perttunen Vesa Pilto Tiina Pohjola Riikka Punkki-Heikkinen Riitta-Mari Pylkkö Maarit Pöykiö-Reinikainen Susanna Tauriainen Tommi Tuomela Auli Uusitupa Niina Vallineva Sari Vesimäki Timo Viitanen Sari Väisänen Tarja KU OPO, HY DRA RU LI, TT EN MA, FY EN, VE HY OPO, PS OPO, YH ET, FI, UE MA, FY, KE RU apulaisrehtori, GE, BI MU AI MA, FY MA LI, TT AI ERO EN, ESL AI HY, PS SA, RA, ET ESP, EN MA, TVT RU, SA EN rehtori MA, FY AI MA, TVT EN KU, HI MA, KE BI, GE FF, UE, PS LI, TT

12 Koulun henkilökunta Koulusihteerit Virastomestari Kiinteistönhoitaja Ateriapalvelut Puhtauspalvelut Terveydenhoitaja Lukiopsykologi Lukiokuraattori Anttila Birgitta Tuovinen Saija Iskulehto Raimo Nissinen Pekka Vuorio Tiina Lehto Katri Hietala Eija Humaloja Katri Linna Johanna Palosaari Kati Laurila Hanna

13 Opiskelijakunnan hallitus ja vastuualueet lukuvuonna Puheenjohtaja Varapuheenjohtaja Sihteeri Yhdenvertaisuusvastaavat Rahastonhoitaja Yritysyhteistyövastaavat Viestintävastaavat Tilavastaavat SLL-vastaavat Vanhempaintoimikuntaja hyvinvointiryhmävastaavat Ohjaava opettaja Santtu Mertaniemi 17D Juho Leskelä 16G Elias Holappa 17A Julius Korva 18C ja Aino Ollikainen 18D Onni Kuivala 18C Iida Ahola 18A ja Ella Virkkula 17F Jonna Miikkulainen 16G ja Roosa Kansanaho 18B Lotta Mattila 17D, Anni-Maria Teirikko 17F ja Jonna Miikkulainen 16G Anni-Maria Teirikko 17F ja Roosa Kansanaho 18B Iida Törmänen 18F ja Maija Korpi 18C Timo Vesimäki

14 Tuutorit lukuvuonna A Fanni Alaraappana 17A Kokoe Kolehmainen 17C Vellu Käräjäoja 17C Anders Nikula 17D 18B Ronja Juntunen 17B Saara Korhonen 17C Assi Suvanto 17E Kasper Ylitolva 17F 18C Anni Alatalo 17A Pihla Lahtinen 17C Siiri Niemelä 17D Juho Tornberg 17F 18D Emmi Hatula 17A Eemeli Kastikainen 17B Iida-Maria Lapinkoski 17C Ama Penttilä 17D 18E Emilia Huotari 17B Jonna-Juulia Lehtola 17C Santtu Mertaniemi 17D Briitta Soppela 17E 18F Daniel Dekker 17A Riikka Niskala 17D Senni-Sofia Pietilä 17E Emilia Uusitalo 17F Ohjaava opettaja Ari Forstén

15 Vanhempaintoimikunnan toiminnassa lukuvuonna mukana olleet jäsenet Angeria Teija Halonen Virpi Hirvaskoski Hannele Hjelt Ingamaaria Isomäki Ritva Jolanki Kaija Jänkälä Outi Kalajanniska Tuomo Koivunen Timo (opettajakunnan edustaja, sihteeri) Korpela-Niskanen Sirpa Korpi Maija (opiskelijakunnan edustaja) Kujala Henna Lalli Helena Lappalainen Mia Linda Kuvaja Nykyri Anitta Ollikainen Anne Posti Kaisa Pyhäluoto Riikka Riikola Sirpa Romakkaniemi Asko Romakkaniemi Tiina Ruotsi Outi Tiri Taina Törmänen Iida (opiskelijakunnan edustaja) Vuori Sari

16 Koulun tukijärjestö Oulun Yhteislyseon Seniorit ry entisten oppilaiden ja opettajien yhdistys Hyvärinen Marjatta Paloma Marja-Kaarina Huhtelin Paula Haukkamaa Kristiina Pekkala Mervi Tervaskanto Juha Koskela Pirjo Luoma Kirsi Mäkelä Sirkka hallituksen puheenjohtaja hallituksen varapuheenjohtaja sihteeri jäsensihteeri tiedottaja rahastonhoitaja hallituksen jäsen hallituksen jäsen hallituksen jäsen

17 Iloa opiskeluun yhteistyöstä On perjantai-iltapäivä. Olen matkalla pääkirjastolle, jossa olen sopinut tapaavani Piiriperjantain jäsenet, ja näin ollen pääsen itsekin osallistumaan tähän mystiseen kokoukseen. Piiriperjantailaiset eli Jasmin Kangas, Pinja Raesalmi, Anna Salmi, Aino Syväniemi ja Jutta Pääkkölä ovat minulle ennestään tuttuja, joten jännitystä ei ainakaan toistaiseksi ole ilmassa. Mistään salaseurasta tuskin on kysymys, sillä Piiriperjantai on ollut aktiivinen Instagram-tilillään. Silti minua (ja monia muitakin) hämmentää se, miten ihmeessä viiden ihmisen porukalla voi saada mitään tuottavaa aikaan perjantai-iltapäivällä arkiviikon päätteeksi. Kirjastolle saavuttuani tajuan, että en ole edes sopinut tarkkaa tapaamisaikaa. En saa soittamalla ketään jäsenistä kiinni ja oletan heidän jo saavuttaneen flow-tilan integraalilaskujen ja kemian reaktioyhtälöiden parissa. Kirjaston työtilat löydettyäni kuitenkin tajuan, että piiriläiset eivät vielä ole edes saapuneet. Haen kahvin ja istun odottamaan torin suuntaan aukeavan ikkunaseinän läheisyyteen. Pian huomaan nauravan seurueen lähestyvän kohti kirjastoa ruokaostosten kanssa. Työtila 1:ssä tapaaminen lähtee käyntiin ostettujen eväiden syömisellä, minkä jälkeen piiriläisten opiskelu ja haastatteluni voivat viimein alkaa. Yksivuotispäiväänsä viime kuussa juhlistanut Piiriperjantai kehittyi MAA3-kurssilla samaan pöytäryhmään istuneiden henkilöiden perustamasta Whatsapp-ryhmässä, jossa autettiin toisia matematiikan tehtävien parissa. Myöhemmin ryhmä laajeni lääkisryhmäksi, johon kuuluneet Jasminia lukuun ottamatta haaveilivat jatko-opiskelusta lääketieteellisessä tai eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Piiriperjantain jäsenyydelle ei ole ollut tarkkoja kriteereitä, mutta kiinnostus luonnontieteisiin on ollut isossa roolissa (ei kuitenkaan välttämättömyys). Mahdollisuus osallistua säännöllisesti tapaamisiin ja hyvä yhteistyö ovat olleet sitäkin tärkeämpiä. Kokoonpano on muuttunut jonkin verran alkuperäisestä, eikä jäsenten tulevaisuudensuunnitelmat enää ole Pinjaa lukuun ottamatta kohti lääketieteellistä; Ainoa ja Jasminia kiinnostaa tällä hetkellä biolääketiede, Annaa diplomi-insinöörialat ja Juttaa tieteiden ja aatteiden historia. Perjantai valikoitui ryhmän tapaamispäiväksi, sillä se sopi kaikkien aikatauluihin. Tästä myös on peräisin nimi Piiriperjantai, jossa sana piiri viittaa opiskelupiiriin (ei siis geometriseen käsitteeseen, kuten aiemmin itse luulin). Jasmin tiesi pääkirjastolla olevista työhuoneista, jotka valikoituivat tapaamispaikaksi rauhallisuuden ja ilmaisen käytön vuoksi. Piiriläiset viettävät aikaansa siellä noin kello eteenpäin kirjaston sulkemisaikaan kello asti.

18 Piiriperjantai nousi OSYKin tietoisuuteen Instagram-tilillään. Idea tiliin oli aluksi vitsi, mutta lopulta se kuitenkin perustettiin. Se toimii ikään kuin päiväkirjana, jota piiriläiset uskovat lukevansa OSY- Kin jälkeisen ajan jälkeen lämmöllä muistaen. Lukuun ottamatta muutamaa Instagramissa tullutta negatiivista kommenttia, he kertovat saaneensa paljon positiivista palautetta. OSYKin palkitsi ryhmän ahkeruudesta suklaalevyillä viime talvena. Sitten siihen suurimpaan mysteeriin, eli mitä Piiriperjantaissa oikeasti tapahtuu? Tähän mennessä piiriläiset ovat onnistuneet vakuuttamaan minut sillä, että ovat ainakin yrittäneet opiskella samaan aikaan, kun olen haastatellut heitä. Jutut ovat siinä sivussa kuitenkin menneet enemmän tai vähemmän aiheen vierestä. Piiriläiset kertovat Piiriperjantain alkuaikoina pystyneensä opiskelemaan paremmin, sillä he eivät tunteneet toisiaan yhtä hyvin kuin nykyään. He myös kertovat monien luulevan, että eivät tee muuta kuin opiskelevat. Näitä ihmisiä he kehottavat lukemaan hashtageja Piiriperjantain Instagram-postauksissa. Piiriperjantaissa on siis kyse ennen kaikkea kaveriporukan tapaamisesta, johon liittyy muutakin kuin opiskelu. Piiriläiset sanovat, että eivät saa ehkä niin paljon aikaan ryhmässä kuin yksin, mutta enemmän kuin muutoin saisivat perjantai-iltapäivänä. Tästä syksystä lähtien Piiriperjantain jäsenet ovat alkaneet pitämään keskiviikkoisin luokassa 33 kello Kerhokeskiviikko-nimellä toimivaa vertaistukiryhmää. Idea tähän ryhmään syntyi siitä, että kirjaston työhuoneeseen ei mahdu kuutta ihmistä enempää opiskelemaan. Kerhokeskiviikkoon on tervetulleita kaikki opiskelijat, vaikka ihan vain juttelemaan! Teksti Maija Leppävuori Kuvat Maija Leppävuori ja Iines Tikka Maria Beslicille arvostetun Pikku-Finlandia-kirjallisuusesseekilpailun voitto Abiturienttimme, tuleva syksyn ylioppilas, Maria Beslic voitti lokakuussa Pikku-Finlandia-kirjallisuusesseekilpailun esseellään Kaikkein surullisin rakkaustarina. T.S. Eliotin Autio maa -runokokoelman runo J. Alfred Prufrockin rakkauslaulu tuli Beslicille tutuksi jo viime kevään draaman suuressa näytelmässä, Memento morissa. Aluksi ajattelin runon kertovan elämisen pelosta, mutta pian huomasin sen eri tasot, erityisesti yksinäisyyden ja täydellisen ulkopuolisuuden, Beslic kuvailee suhdettaan runoon.

19 Osallistuminen esseekilpailuun ei ollut Beslicille nopea päähänpisto, sillä hän kuuli ystävältään kilpailusta jo ensimmäisenä lukiovuotenaan. Tänä syksynä esseen pohjaksi muotoutui Eliotin runo ja itse kirjoittamiseen Beslic kertoo käyttäneensä muutamia päiviä. Beslic tiesi kirjoittaessaan, että tekstistä tulisi hyvä mutta se, kuinka korkealla se yltäisi kilpailussa, oli luonnollisesti arvoitus. Beslic luonnehtii omaa esseetään taide-esseeksi, kun aikaisempien vuosien voittajaesseet ovat olleet asiatyylisempiä analyyseja. Vaikka essee syntyi ajatusprosessin huipentumana muutamassa päivässä, Beslic ei kuvaile kirjoittamistaan helpoksi runon monien tasojen vuoksi. Beslic voitti 800 euron arvoisen rahapalkinnon ja hänestä tuli Finlandia-lähettiläs Helsingin Kirjamessuilla palkitsemistilaisuudessa Lähettilään tehtäviin kuuluu muun muassa ylihuomenna julkistettavien Finlandia-ehdokkaiden esittely ja tunnetuksi tuominen sosiaalisessa mediassa. Lisäksi Beslic pääsee osallistumaan ehdokkaiden julkistamistilaisuuteen ja itse palkitsemistilaisuuteen. On hienoa saada tunnustusta työstään ihmisiltä, joita arvostaa, Beslic sanoo ja viittaa palkintolautakunnan arvovaltaiseen loppuraatiin, johon kuuluivat Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja Sari Hyytiäinen, opetusneuvos Minna Harmanen, kirjailija ja Parnasso-lehden vastaava tuottaja Karo Hämäläinen, Helsingin yliopiston yliopistolehtori Anna Hollsten ja Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen. Beslicin kolmen ja puolen vuoden mittainen lukiotaival huipentuu valkolakkiin ja erinomaiseen ylioppilastutkintotodistukseen. Lukioaikaansa Beslic luonnehtii opettavaiseksi mutta myös raskaaksi, ja hän iloitsee lukiokurssien suorittamisen jälkeisestä ajasta, jossa on mahdollisuus luovalle ajattelulle, itselle ja kirjoittamiselle. Moni ovi on raollaan Beslicin tulevaisuuden suunnitelmissa, mutta Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan ovea hän koettaa avata kunnolla ensi kevään pääsykokeissa. Ei ole yhtä tietä hyvään elämään, Beslic sanoo ja näkee monia mahdollisuuksia myös kirjoittamisen parissa ja isänsä kotimaassa Kroatiassa. Pikku-Finlandia-esseekilpailun järjestävät vuosittain Suomen Kirjasäätiön tuella Äidinkielen opettajain liitto ja Svenska modersmållärarföreningen i Finland. Kilpailu on tarkoitettu abiturienteille ja muiden keskiasteen oppilaitosten päättöluokkien opiskelijoille. Kilpailuun lähetetään kirjallisuusesseitä, jotka käsittelevät joko suomalaista tai maailmankirjallisuutta. Tänä vuonna kilpailuun lähetettiin 53 esseetä. Teksti Minna Korpierkki Kuva Mervi Kesälä

20 Maria Beslic: Kaikkein surullisin rakkaustarina Olen kertova sinulle kaiken, lukijani, vaikka se on vaikeaa ja nöyryyttävää. Kuitenkin minun on purettava tuntojani, laitettava siirtolohkare vierimään sydämeni seinämää pitkin ja oltava niin rehellinen kuin pystyn. Oma tarinani piilee sattumalta löytämäni kertomuksen sisällä. Oli keväinen iltapäivä pääkirjaston runousosastolla ja käsissäni lepäsi kirja, jonka kannessa oli kirahvi tai auringonlasku; en ole koskaan oikein osannut päättää, kumpi. Kirjan nimi on Autio maa (Otava, 1972) ja sen kirjoittaja T. S. Eliot, josta olin ehkä kuullut ennen tuota päivää; ainakin hänen nimensä resonoi muistini ja angloamerikkalaisen lyriikkakaanonin syövereissä jossakin Ezra Poundin ja John Keatsin kaltaisten runoilijoiden vierellä. Kokoelman ensimmäinen runo on J. Alfred Prufrockin rakkauslaulu (1915, suom. Leo Tiainen), ja se myös ainoa runo, jonka kirjasta luin. Koetin selailla muitakin runoja, messuta ääneen Onttojen miesten kohtalokkaita säkeitä, mutta palasin aina takaisin. Lähtekäämme siis, sinä ja minä, / kun ilta on levällään taivasta vasten / kuin eetterillä nukutettu potilas leikkauspöydällä. Runon puhuja ja sen nimihenkilö, herra Prufrock, kutsuu minut omaan, yksityiseen helvettiinsä ja kieltää kyselemästä liikoja. Tartun herra Prufrockia kädestä ja annan hänen kiskoa minut paikkaan, joka osoittautuu tutuksi. Yksinäisyys, himo, estoisuus ja toiseuden kokemus nousevat pintaan hänen muistellessaan tunnetasolla vajavaiseksi jäänyttä elämäänsä ja kuvaillessaan skalpellintarkasti ne hetket, joina hän olisi voinut muuttaa elämänsä suuntaa mutta jokin veti hänet aina takaisin. Eliotin luomassa maailmassa kaikenlaiset paheet rehottavat syrjäkujien kupeissa: [M]enkäämme, tiettyjen puoliautioiden katujen, / rauhattomien öiden mutisevien pakopaikkojen kautta / halpoihin yhden-yön hotelleihin / ja sahajauhotettuihin osterikellareihin. On helppoa kuvitella runon puhujan, keski-ikäisen tai hieman vanhemman miehen, kulkevan näissä aistillisuuden raunioissa ja surkuttelevan ohitse lehahtaneita tilaisuuksia. Vaikka minun ei pitäisi samaistua Prufrockiin laisinkaan, voisin vaihtaa oman nimeni runon otsikkoon, eikä yhtäkään sanaa tarvitsisi muuttaa. Ennen varsinaista runoa on italiankielinen katkelma Dante Alighierin Jumalaisesta näytelmästä, jonka Elina Vaara on suomentanut: Jos vain uskoisin, että vastaan henkilölle / maailmaan takaisin palaavalle / ei hievahtaisi enää liekki tämä; / vaan koska milloinkaan ei tästä yöstä / elävä palannut, jos kuulin toden, / nyt vastaan pelkäämättä häväistystä. On kuin lukijan, runon puhuttelun kohteen, siis minun, pitäisi luvata pysytellä hiljaa kaikesta näkemästäni. Salaisuus salaisuudesta, paljastus paljastuksesta ihan kuin viattomina kouluiän ja varhaisnuoruuden aikoina. Tämä seikkailu ei kuitenkaan ole lapsuuden lähimetsiä tai vieraiden kaupunkien valokylttien välkettä. Maailma, jonka T. S. Eliot runossaan luo, on lohduton yksinäisten ja rakkaudettomien aikuisten maailma, jonka siellä asuvat tuntevat läpikotaisin ja silti eksyvät joka kerta ulos astuessaan. Luulin nuorempana, että aikuistuttuani löytäisin yhteyden ympäröiviin ihmisiin, ja voisin heittäytyä spontaaneihin ihmissuhteisiin enkä

21 vain katsella kaikkea ulkopuolelta. Niin ei käynyt. Täysi-ikäisyydestäni huolimatta olen edelleen kuin lapsi: en osaa puhua analyyttiseen ja kylmänviileään sävyyn kuten toiset, olen kokematon ja arka aivan kuin Prufrock, joka on minua huomattavasti vanhempi. Vielä on oleva aikaa, vielä on oleva aikaa, Eliot kirjoittaa, mutta onko? Aurinko laskee oranssinpunaisena, saapuu yö, ja yhä sekä minä että Prufrock kuljemme päämäärättöminä pitkin yksinäisyydeltä ja pelolta löyhkääviä katuja. Usko pois, että olen tehnyt kaikkeni murtaakseni tämän lasiseinän, joka minun ja maailman välissä on. Vaikka olen itkenyt ja paastonnut, itkenyt ja rukoillut, [ ] / olen nähnyt suuruuteni hetken lepattavan. Kuinka monet kerrat olenkaan koettanut näännyttää itseni nälkään ollakseni viehättävämpi, olen toivonut parempaa keskustelutaitoa, huumorintajua, älykkyyttä, mitä tahansa, joka saisi muut lepattamaan ympärilläni kuin yöperhoset. Jotkut ihmiset ovat kuin kärpäspaperia: muut tarttuvat heihin ja seuraavat joka paikkaan, tarjoavat palveluksiaan, kutsuvat juhliin ja jatkoille. Minä olen siili, joka puskee toiset kauemmaksi; ja jos joskus piikkini ovatkin alhaalla, nousevat ne heti pystyyn jonkun koettaessa tulla lähemmäksi. Pahimpia ovat silti toiset ihmiset: He, jotka rakastuvat ensimmäisen kerran tosissaan yläasteella, kertovat poikaystävistään illanvietoissa, tekevät normin siitä, mikä minulle on ylitsepääsemättömän vaikeaa. He lukevat Cosmopolitania muunkin kuin sen viihdearvon vuoksi, eivät joudu viettämään puolta romanttisista elokuvista silmät suljettuina ja puhuvat vastakkaista sukupuolta oleville ihmisille muuallakin kuin kaupan kassalla. He, jotka ovat niin tuskastuttavan luontevia, että itsensä tuntee vialliseksi. Ei! En ole prinssi Hamlet, enkä siksi aiottukaan; olen hovimies, sellainen joka kelpaa edistämään asioiden kulkua, auttamaan alkuun näytelmän tai kaksikin, [ ] toisinaan, todella, melkein naurettava toisinaan melkein Narri. Jos jonkun fiktiivisen hahmon kärsimyksen kykenen myötäelämään, niin Prufrockin. Olen ulkopuolinen omassa näytelmässäni, pelkkä statisti, joka vain vilahtaa näyttämöllä nolostuen kaikesta huomiosta ja palaa sitten kulisseihin välttelemään katsekontaktia. Spottivalon loistoon astuminen vaatii kuitenkin paljon muutakin kuin muutaman strategisen askeleen ottamisen. Uskallanko häiritä maailmankaikkeutta? Prufrock kysyy, ja huolimatta siitä kuinka kovasti haluaisin sanoa kyllä, en voi sanoa mitään. Se, mikä monelle on vain tavallista seuraelämää tai hauskanpitoa, on minulle ja kaltaisilleni syvään päähän hyppäämistä, vapaapudotus kallionkielekkeeltä tai Atlaksen jalkapohjien kutittelua. Tavallinen hei mitä kuuluu olen katsellut sinua pitkään on minulle kuin maailmanjärjestyksen keikuttamista: pelottavaa, raskasta ja seurauksiltaan arvaamatonta. Naiset tulevat ja menevät huoneessa / puhellen Michelangelosta. Asetun Prufrockin vierelle, tarkkailen myös noita naisia, jotka ovat älykkäitä, viehkoja ja tuskallisen kaukaisia. Tiedän, mitä hän ajattelee. Vaikka välimatka on vain muutaman askeleen verran, tuntuu ovensuusta toisten luokse kävelemi-

22 nen valtameren ylittämiseltä. Toiset vain jotenkin osaavat olla joukossa ja sulautua siihen; toiset eivät. Minä en. Olen kahlannut läpi fysiikan kaavat ja antiikin filosofit, mutta kukaan ei opettanut, kuinka katsoa silmiin ja puhua yhtä aikaa, saati lähestyä tuntemattomia tai pakottaa hetki käännekohtaansa, kuten Eliot kirjoittaa. Ja olisiko kannattanut, lopultakaan, [ ] sanoa: Olen Lasarus, noussut kuolleista, palannut kertomaan sinulle kaiken, olen kertova sinulle kaiken jos joku, asettaessaan pielusta naisen pään alle, sanoisi: Se ei ole lainkaan sitä mitä tarkoitin. Se ei ole sitä, ei lainkaan. Kuilu kokemattomuuden ja kokeneisuuden välillä tuntuu toisinaan syvemmältä kuin elämän ja kuoleman erottava raja. Jos Prufrock saisi joskus toiveensa täytettyä, muuttuisiko hän toiseksi? Muuttuisinko minä toiseksi, jos vain Jos vain? Mielessäni välähtää kuva Prufrockista julistamassa rakkauden ilosanomaa kädet levällään, kädet kohotettuna taivasta kohti. Ehkä myös Prufrock tietää, että hänen näkemyksensä häneltä suljetusta maanpäällisestä paratiisista ovat mielikuvituksen tuotetta. Rakkautta kokematon ei voi tietää rakkaudesta mitään, kuten ei elävä kuolemasta; silti jokaisella on omat kuvitelmansa kummastakin. Parisuhde ja rakastuminen ovat normeja kulttuurissamme. Ne vuotavat koko ajan lävitse elokuvista, kirjoista ja lehdistä. Tunnen läpikotaisin maailman, josta minulla ei pitäisi olla aavistustakaan. Tai kuten Eliot kirjoitti: Olen jo tuntenut käsivarret, tuntenut ne kaikki. Katselen elokuvia, jossa pääpari luo toisiinsa kaihoisia silmäyksiä ja yhtäkkiä vain tietää maagisesti, milloin on sopiva hetki suudelmalle. Luen kirjoja, joissa rakkaus on helppoa, antautuminen höyhenenkevyttä. Yksikään lukemieni tai katsomieni teosten päähenkilöistä ei koskaan ole pohtinut, kuinka rakastaminen muuttaa häntä itseään; kuinka niin erityinen kokemus ei voi olla vaikuttamatta koko minäkuvaan. Eikä yksikään heistä koskaan kysy: Uskallanko minä? ja Uskallanko minä?, ei, heille rakastuminen on luonnollista ja helppoa tai silkka ajan kysymys. Missä ovat minä, Prufrock tai kaltaisemme? Taide ja viihde jäljittelevät elämää vain siihen saakka, mikä on mukavaa ja yksinkertaista. En voisi kuvitellakaan HBO:n mainostavan uutta menestyssarjaa, jonka päähenkilö on nimeltään J. Alfred Prufrock ja tarinan aiheena hänen ihmissuhteensa, jotka eivät koskaan edes alkaneet. Olen kuullut merenneitojen laulavan, laulavan toisilleen. / En luule, että ne laulavat koskaan minulle. Prufrock tekee jatkuvasti pesäeroa itsensä ja muun maailman välille. On hän ja sitten ovat ne toiset, fantasiaolennonomaiset naiset, merenneidot tai viehkeät teesalongin neidit, jotka puhuvat omaa käsittämätöntä kieltään. Tunnistan hänen tunteensa. Koska muu maailma tuntuu luoksepääsemättömältä, on helppoa käpertyä itseensä ja alkaa kuvitella olevansa muukalainen, syntymässä erotettu, ylitsepääsemättömän rotkon takana toisia tarkkaileva erakko. Ennen koetin kulkea toisten mukana, etsiä muista samoja irrallisuuden merkkejä kuin itsestäni, mutta yksi toisensa jälkeen he löysivät toisensa ja minä jäin hapuilemaan ilmaa tyhjin käsin.

23 Entä jos, entä jos? Kysymys pyörii mielessäni, piinaa minua, suomii, solvaa ja sättii. Suljettujen silmieni takana välähtävät kaikki ne hetket, joina olisin voinut muuttaa suuntaa, uhmata maailmankaikkeutta, näyttää itselleni, että kykenen pudottamaan piikkini maahan ja päästämään ihmiset lähelleni. Junavaunussa eräässä kaukaisessa maassa kaksin erään nuoren miehen kanssa, teatterissa lavan takana verhon suojissa, yökerhossa aamun pimeinä tunteina Jospa vain olisin tarttunut universumia rinnuksista ja ravistellut. hukumme. J. Alfred Prufrockin rakkauslaulu päättyy kuolemaan, mutta minä jatkan; etsin edelleen mahdollisuuksia kuoreni suojista, tarkastelen maailmaa peloissani mutta silmät avoimina. Lähtekäämme siis. On vaikea sanoa, onko Prufrockin tarina tarkoitettu lohdutukseksi vai varoitukseksi. Koko runon ajan hän korostaa sitä, kuinka on tuomittu kohtaloonsa. Melankolisesti hän toteaa: Sillä olen jo tuntenut ne kaikki, tuntenut ne kaikki / olen tuntenut illat, aamut, iltapäivät, / olen mitannut elämäni loppuun teelusikoilla. Odottaako Prufrockin kohtalo minuakin? Ehkä ei. Prufrock, olkoonkin sympaattinen, on jollain tavalla katkera. Minä en, tai ainakin toivon niin. Uskon, että rohkeutta voi kerätä vielä vuosikymmenet. Vaikka Prufrock puhuukin ehkä itsekseen, tuntuu kuin hän puhuttelisi suoraan minua: Ja todellakin on oleva aikaa [ ] aikaa sinulla ja aikaa minulla, ja aikaa vielä satoihin epäröinteihin, ja satoihin haaveisiin ja haaveitten karistamiseen, ennen paahtoleivän ja teen nauttimista. Miksi Prufrock on tuonut minut tänne, näin kauas? Maisema alkaa näyttää ahdistavalta, se ei ole enää turhautuneisuutta vaan silkkaa surua, ikään kuin hyvästit. Eliot kirjoittaa: Olemme viipyneet meren huoneissa [ ] / kunnes ihmisäänet herättävät meidät, ja me

24 Crème brûléen kauhu ja muita surrealistisia teoksia Terho Korpuan kuvataidenäyttely Hämyä ja höpöä on esillä OSYKin Rosendal-galleriatilassa. Tilassa kiertää jaksoittain opiskelijoiden taidenäyttelyitä. Korpuan teokset herättävät katsojan mielenkiinnon helposti omaperäisellä tyylillään ja aiheillaan. Usein kuvissa on yksi keskeinen hahmo, joka muistuttaa ihmistä, mutta jolla on myös jonkin muun olennon, eläimen tai robotin piirteitä. Kuvat koostuvat lukemattomista pienistä yksityiskohdista ja viivoja on käytetty runsaasti. Taiteilija itse kuvailee teoksiaan surrealistisiksi. En pidä nimeämisestä, Korpua kertoo. Teosten nimetkin on keksitty ainoastaan näyttelyä varten, osa on tullut mieleen keskiyöllä. Piirrosten ideat eivät ole päässäni sanallisessa muodossa, vaan ne ovat enemmänkin kuvallista puuroa, Korpua selittää. Lähes kaikki kuvat on tehty tämän vuoden puolella, joten nähtävissä on taiteilijan tuore kädenjälki. Hän kertoo, ettei näyttelyllä ole mitään yhtenäistä teemaa, vaan niitä yhdistävät lähinnä tyyli ja se, että suurin osa on piirretty koulussa. Korpua kertoo piirtäneensä kolmevuotiaasta asti: En muista päivää, jolloin olisin ollut piirtämättä. Korpuan perheessäkin on kuvataiteilijoita: äiti on teatterin lavastaja, puvustaja ja kuvataiteilija ja veli, Totti Korpua, on taidemaalari. Perheen koko tuttavapiiri on mukana kulttuuripiireissä, mikä selittää Korpuan päätymistä taiteen pariin. Korpua alkoi tekemään varsinaisia teoksia vasta yhdeksännen luokan lopussa. Aikaisemmin se oli vain sellaista piirtelyä, mitä sattuu, kuten hän itse kuvailee. Vanhojen luonnosten ideoista on syntynyt myöhemmin valmiita teoksia. Pitää olla oikeanlainen fiilis, jos aloittaa teoksen, Korpua kertoo ja jatkaa, teen teokset yleensä yhteen putkeen, enkä osaa lopettaa, jos aloitan. Vaikka teosten piirtäminen on usein tajunnanvirtamaista eikä tarkkaa suunnitelmaa ole, mielessä on yleensä kuitenkin jonkinlainen idea tai asia, josta piirtäminen aloitetaan. Esimerkkinä Korpua käyttää teosta nimeltä Crème brûléen kauhu. Lähtökohtana oli creme brulee, jälkiruoka, jonka valmistukseen kuuluu tulen käyttäminen. Korpua kertoo ihmisten usein luulevan hahmon kädessä olevaa laitetta aseeksi, vaikka oikeasti se on liekitin, jota käytetään ruoan valmistamiseen. Kyseinen jälkiruoka on piirretty kuvan alanreunaan. Eräällä kuvalla on kuitenkin oikea tarina taustallaan: Ristiriitamies-teoksen idea syntyi Portugalin matkalla. Kadulla oli erään baarin sisäänheittäjä, joka näytti etäisesti Sami Yaffalta, Korpua kertoo ja luonnehtii baaria masentavaksi koloksi seinässä. Sisäänheittäjä pysäytteli

25 ihmisiä kadulla ja piti tunnin monologeja siitä, miksi heidän pitäisi mennä sisään baariin ja ostaa kalja, Korpua muistelee. Kuvissa tapahtuu eriskummallisia asioita, ja jokainen tulkitsee niitä varmasti omalla tavallaan. Ottaako Korpua teoksillaan kantaa johonkin? Totta kai haluaisin ottaa kantaa, mutta on vaikeaa ilmaista, mitä haluaisi sanoa. Joku voisi ymmärtää väärin. Pidän kuvat mieluummin hämärinä, enkä pyri ottamaan selkeästi kantaa. Miten kuvataide liittyy Korpuan tulevaisuudensuunnitelmiin? Korpua kertoo harkinneensa muun muassa kuvataiteilijan ammattia. Hän sanoo miettineensä uraa myös peli- tai elokuvaalalla, graafikkona tai sarjakuvapiirtäjänä. Vaikkei ammattini liittyisikään kuvataiteeseen, jatkaisin joka tapauksessa taidejuttuja vapaa-ajalla. Teksti ja kuva Salla Vuohtoniemi OSYK ehtii mukaan moneen hyvään asiaan. Tänäkin lukuvuonna olimme hienosti mukana Nälkäpäiväkeräyksessä ja lipaskerääjinä.

26 Puhuttuja lauluja lauluntekijän maailmasta Pyramiditeatteri aloitti tämän vuoden esityskautensa, kun draaman kolmannen kurssin, monologikurssin lopputyö esitettiin yleisölle kuluneen viikon torstaina ja perjantaina. Teos kantaa nimeä Monen laulun syntysyy tekstejä Paula Vesalan maailmasta. Se rakentuu muusikko Paula Vesalan kirjoittamien laulujen teksteistä, joista kurssilla on muovattu monologeja. Teoksen nimi on suora lainaus yhdestä esityksen teksteistä, joka on nimeltään Rakkaus ja maailmanloppu. Vajaa 75-minuuttinen esitys koostuu 25 toinen toistaan vaikuttavammasta monologista, joita kurssin opiskelijat olivat ensimmäisen jakson aikana suunnitelleet sekä harjoitelleet ja nyt vihdoinkin pääsivät esittämään. Ennen torstain toista esitystä draamasalissa on hämärää ja odottava tunnelma. Katsomon jokaisella tuolilla istuu joku, ja penkkirivien eteen on asetettu jokunen matto tuomaan lisää istumapaikkoja. Lava on täynnä hahmoja, joiden ääriviivat eivät erotu kunnolla salin pimeydestä. Puheensorina salissa lakkaa, kun teoksen ohjaaja, draaman opettaja Hanna Hautala avaa esityksen esittelemällä sen sisältöä ja syntyprosessia. Hän kertoo teoksen tekstien olevan paitsi Paula Vesalan itse esittämistä lauluista, myös tämän muille artisteille kirjoittamista ja Vain Elämää -televisiosarjassa tulkitsemista kappaleista. Seassa on myös pari opiskelijoiden itse kirjoittamaa tekstiä. Esitys alkaa opiskelijan itse kirjoittamalla, kirjoittamiseen liittyvällä tekstillä. Tämän jälkeen monologit soljuvat eteenpäin linkittyen mielenkiintoisella tavalla yhteen. Vaikka jokainen teksti on oma, itsenäinen kokonaisuutensa, erilliset tekstit on yhdistetty kekseliäästi toisiinsa eikä näyttelijöiden väliltä puutu kontaktia. Kaikki näyttelijät ovat koko ajan lavalla ja eläytyvät sekä osallistuvat toistensa monologeihin liikkein ja elein. Osaksi esitystä on myös yhdistetty Vesalan musiikkia, mikä luo kiinnostavaa kontrastia puhutun ja lauletun tekstin välille.

27 Suurta ihmismassaa, valoja ja musiikkia on käytetty oivaltavalla tavalla hyväksi luomaan tunnelmaan muutoksia eri monologien välille. Välillä ollaan musiikkifestivaaleilla, välillä koulunpenkillä ja välillä syvällä ahdistuksen tuntemuksissa. Tunnelma virtaa tunneskaalan laidasta laitaan, ilosta ja juhlimisesta epävarmuuteen ja jopa vihaan. Lava on kuin oma maailmansa, jossa tunteista saa puhua ja itseään saa ilmaista vapaasti ilman suodattimia. Näyttelijät tulkitsevat Paula Vesalan maailmaa omista näkökulmistaan ja lähtökohdistaan. Nerokkaat, puhuttelevat tekstit esitetään samaistuttavasti, eikä vaikutuksen tunteilta, naurahduksilta tai liikutukseltakaan säästytä. Teos päättyy, kuten alkoikin, opiskelijan itse kirjoittamaan tekstiin. Ympyrä sulkeutuu. Valot sammuvat ja aplodit täyttävät draamasalin upean esityksen päätteeksi. Teksti Veera Vuori Kuvat Minna Korpierkki Mikä sinua motivoi? Näin syksyllä koulujen alettua muistaa taas, että yksi lukiolaisten yleisimmistä puheenaiheista on varmasti opiskelumotivaatio ja sen puute. Kun kuuntelee tarkasti opiskelijoiden keskustelua, huomaa sanan motivaatio nousevan pintaan usein. Joskus motivaatio on koetuksella raskaan kurssin takia, joskus täysin hukassa, joskus löytynyt uudelleen ja joskus keskittynyt vain tiettyyn aineeseen. Mielestäni jokaisen on hyvä välillä pysähtyä ajattelemaan, mikä itseä motivoi opiskelemaan. Mikä on se asia, jonka voimalla jaksaa kahlata läpi lukiokurssien ja arviointiviikkojen? Koulunkäynnin vaikeutuessa ja omien valintamahdollisuuksien monipuolistuessa motivaationkin tulisi kehittyä. Esimerkiksi yläkoulussa motivaatio perustuu monen kohdalla ulkoisiin tekijöihin, kuten mahdolliseen rahapalkkioon hyvästä arvosanasta tai pelkkään hyvään arvosanaan. Opettajat hokivat jo silloin, kuinka opiskelu on itseä eikä kokeita ja arvosanoja - saati opettajaa varten. Silti suurin osa, minä mukaan lukien, antoi tämän tärkeän neuvon valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Moni alkaa panostaa koulunkäyntiinsä kunnolla vasta yhdeksännellä luokalla, koska haluaa taata pääsyn haluamaansa kouluun. Tämä on tietysti ymmärrettävää: vaikuttaahan koulun mieluisuus varmasti omaan intoon opiskella.

28 Kun etappi, tässä tapauksessa kouluun pääseminen, on saavutettu, luulisi opiskelijan olevan tyytyväinen saavutuksestaan ja keskittyvän opiskelemaan koulussa asioita, jotka itseä kiinnostavat ja sitä kautta motivoivat erityisesti. Valitettavan moni lukiolainen on kuitenkin opiskelussaan aivan yhtä tavoitekeskeinen kuin yläkoululaisenakin. Usean silmissä siintää vain lukion jälkeinen opiskelupaikka, ja opiskelua motivoi mahdollinen pääsy sinne. Tulevaisuudesta muodostamiensa mielikuvien sokaisemana saattaa unohtaa, että lukio-opiskelunkin kuuluisi olla mukavaa ja itseä kiinnostavaa eikä pelkkä vaivainen elämän välivaihe. Siksi moni löytää itsensä kursseilta, jotka eivät oikeasti kiinnosta yhtään, mutta niistä saattaa olla hyötyä sitten, kun pääsen siihen yhteen kouluun lukion jälkeen. Joku voi vaikkapa haaveilla lääketieteelliseen pääsystä, ja tästä syystä käy paljon fysiikan, kemian ja biologian kursseja, vaikka oikeasti sisimmässään tiedostaa, et-teivät ne kiinnosta itseä juuri ollenkaan. Tätä samaa ilmenee varmasti kaikkien oppiaineiden osalta. Ja kun ihmiset opiskelevat asioita, jotka eivät heitä kiinnosta, ei motivaatiokaan tahdo pysyä yllä. Ulkoinen motivaatio, tässä tapauksessa ajatus tulevaisuuden opiskelupaikasta, voi lopahtaa nopeasti, jos opiskeltava sisältö ei kiinnosta. Jos uskot joidenkin omasta mielestäsi ei-kiinnostavien aineiden olevan välttämättömiä oman tulevaisuuden kannalta, kannattaa miettiä uudelleen. Jos jo lukiossa kokee, ettei nauti jostakin oppiaineesta, mutta opiskelee sitä vain sen mahdollisen tarpeellisuuden takia, suosittelen tarttumaan itseään hartioista ja ravistamaan itsensä hereille. Ja jos jo tässä vaiheessa ajautuu opiskelemaan asioita, jotka itseä eivät kiinnosta, voi olla lähes varma, ettei niistä tule yhtään sen mielenkiintoisempia tulevaisuudessakaan. Tuskin vaikkapa maantieteen luonne muuttuu kovinkaan erilaiseksi yliopistossa. Matematiikka on matematiikkaa, vaikka mitä sille tekisi. Ehkei ole hyvä idea muuttaa töihin Ranskaan, jos ranskan opiskelu maistuu puulta. Unelmiaan kannattaa seurata, mutta kannattaa myös miettiä, onko kyseessä oikeasti oma unelma vai päähän istutettu ajatus siitä, mitä tulisi tehdä. Ai mitäkö minä yritän tällä sanoa? Opiskele ja tee niitä asioita, jotka sinua oikeasti kiinnostavat. Kuten psykologian ensimmäisellä kurssillakin mainittiin, pitkäkestoinen, sisäinen motivaatio pohjautuu omaan henkilökohtaiseen kiinnostukseen. Oma, aito kiinnostus on siis paras tapa pitää itsensä innostuneena opiskeluihinsa. Yksinkertaista, eikö? Myönnän, etten itsekään aina tee kurssivalintoja pelkästään oman kiinnostukseni kautta. Joitain vähemmänkin mielenkiintoisia asioita tulee tietysti kestää ja kaikkien aineiden pakolliset kurssit tulee kahlata läpi. Tällöin ulkoinenkin motivaationlähde, kuten suklaalevy palkkiona kurssista selviytymisestä, voi olla riittävä. Kannattaa kuitenkin säästää mahdollisimman paljon aikaa asioille, jotka itseä oikeasti kiinnostavat. Niin minä ainakin pyrin tekemään.

29 Onhan tavoitekeskeisyyskin toki hyvä asia. On hyvä olla jonkinlaisia päämääriä ja tavoitteita. Niistä on takuulla hyötyä, mutta hyötyä on myös siitä, että jaksaa olla motivoitunut ja kiinnostunut siitä, mitä juuri tällä hetkellä tekee. Lukio-opintojaan ei kannata perustaa sen varaan, mikä saattaa olla hyödyllistä kymmenen vuoden päästä. Pyri keskittymään siihen, mikä juuri nyt tuntuu hyvältä ja kiinnostaa. Teksti ja kuva Veera Vuori Ekologista tulevaisuutta kohti Tänä syksynä OSYK on ottanut askeleen kohti ekologisempaa arkea. Ekologisuutta edistämään on perustettu opettajiemme Leena Kiurun ja Oona Laakson vetämä ympäristötiimi. Tiimin tähänastisia saavutuksia ovat olleet muun muassa hävikkiviikon toteutus ja päivänavaukset, sekä pienet ympäristöaiheiset faktalaput, joita on voinut lukea koulun seiniltä esimerkiksi ruokalan jonossa. Mitä ympäristötiimin tavoitteisiin sitten kuuluu ja kuinka niihin aiotaan päästä? Pääsin seuraamaan tiimin toimintaa ja kyselemään heidän tavoitteistaan ympäristötiimin kokoukseen. Kokouksen toimintaa ei tarvinnut kauan seurata, kun huomasin kaikkien tiimin jäsenten suuren motivaation ja kiinnostuksen aihetta kohtaan. Kokous sujui leppoisissa merkeissä ympäristöaiheista keskustellen, mutta mukaan mahtui myös vakavampiakin aiheita kuten IPCC:n ilmastoraportti ja ilmastoahdistus, joista jälkimmäisestä useammalla oli myös omakohtaista kokemusta. Ympäristötiimin tavoitteena on lisätä OSYKin ekologisuutta ja ympäristöystävällisyyttä sekä pienentää hiilijalan jälkeä. Kysellessäni tiimiläisiltä tavoitteita nousi niitä esiin huimasti. Pääpiirteittäin ne koostuivat sekajätteen määrän vähentämisestä ja huomion kiinnittämisestä siihen, mistä jätettä oikein kertyy, ylimääräisen kulutuksen minimoinnista ja OSYKin hiilijalanjäljen pienentämisestä. Myös tietoisuuden lisääminen ympäristöaiheisiin liittyen koulumme opiskelijoiden keskuudessa on osa tavoitelistaa. Näillä tavoitteilla on tarkoitus tähdätä ympäristön hyvinvoinnin kokonaisvaltaiseen edistämiseen ja parantamiseen.

30 Tavoitteiden saavuttamista varten tiimiläisillä on useita ideoita. Koulun tulevien liikunta- ja toimintapäivien yhteyteen on ympäristötiimi suunnitellut muun muassa ploggingia. Termi plogging herätti minussa aluksi hämmennystä, sillä en ollut koskaan kuullut sitä ennen. Pian kuitenkin selvisi ploggingin kulkevan suomalaisemmin nimellä roskajuoksu. Roskajuoksu on ympäristön hyvinvoinnin huolehtimista varten kehitetty trendi, jonka avulla yhdistetään lenkkeily ja ympäristön puhdistaminen. Lenkin aikana poimitaan mukaan matkan varrelta löytyneet roskat, mikä tekee ympäristöstä siistimmän näköisen ja parantaa sen hyvinvointia. Energiankulutuksen pienentämistä varten on ryhmällä tekeillä toinenkin liikunnan ja ympäristöystävällisyyden yhdistävä projekti. Sain kuulla, että koulullamme on kuntopyörä. Tiimin tarkoitus on selvittää, voiko sen muuttaa ympäristötiimin käsissä sähköä tuottavaksi kuntopyöräksi, jonka avulla jokainen voisi välituntien tai hyppytuntien aikana ladata puhelimen tai tietokoneen akkua ja samalla haalia itselleen hieman hyötyliikuntaa. Muita suunnitelmia ovat muun muassa monisteiden kierrätys niin, että monisteiden molemmat puolet tulisivat käyttöön, ja näin vähennettäisiin paperijätteen määrää. Kasvien lisääminen koululle kuuluu myös suunnitelmiin, sillä näin saataisiin lisättyä viihtyisyyttä koulurakennukseen sekä lisää happea ja raikkautta sisäilmaan. Harkinnassa oli myös järjestää OSY- Kin kirpputori, jossa opiskelijat voisivat vaihtaa ja myydä tavaroitaan, ja tempauksen tuotto voitaisiin lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Kierrätystä edistämään olisi koululle tarkoitus hankkia muovijätteelle oma keräyspiste. OSYKin ympäristötiimin löytää Instagramista josta voi seurata tiimin toimintaa. Käykääpä tutustumassa! Oona Laakson siirryttyä tammikuussa Kastellin lukioon Minna Korpierkki ohjaa ympäristötiimiä yhdessä Kiurun kanssa. Teksti ja kuva Petra Pietikäinen OSYKin Unesco-viikko OSYKissa vietettiin Unesco-teemaviikkoa Unesco on Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö, jonka tavoitteena on edistää kansojen välistä yhteistyötä ja rauhaa sekä muun muassa kestävää kehitystä ja köyhyyden lopettamista. Viikon aikana kuultiin monta päivänavausta ja pohdittiin, kuinka yhdessä voitaisiin toimia yhteisen hyvän eteen.

31 Maanantaina opiskelija Pihla Lahtinen piti keskusradiosta päivänavauksen, jossa hän kertoi tarinan miljoonien lasten päivästä, johon ei sisälly koulunkäynti. Kävi ilmi, että varsinkin monet tytöt joutuvat keskeyttämään koulunkäynnin raskauden tai lapsiavioliiton vuoksi. Syitä voivat olla myös pikkusisarusten hoitaminen, koulunkäynnin kalleus ja seksuaalisen häirinnän uhka kodin ulkopuolella. Vaikka koulunkäynti olisikin mahdollista, monissa paikoissa opetusryhmät ovat liian isoja ja opetuksen laatu on puutteellista. Hyvä koulutus takaisi jokaiselle luku-, kirjoitus- ja laskutaidon, estäisi tyttöjen liian aikaisia avioliittoja ja raskauksia sekä opettaisi lapset huolehtimaan itsestään. Viimeisenä Lahtinen heitti kysymyksen, mitä me voisimme tehdä asian hyväksi. Tiistaiaamu alkoi luokissa niin, että opettajat näyttivät opetusryhmilleen Suomen ulkoministeriön videon Supersankarihommia ja kestävää kehitystä. Videossa kerrottiin Yhdistyneiden kansakuntien jäsenmaiden sopimuksesta liittyen kestävään kehitykseen ympäristön, talouden ja ihmisten kannalta. Agenda2030-ohjelman tavoitteena on muun muassa lopettaa äärimmäinen köyhyys ja puolittaa suhteellinen köyhyys vuoteen 2030 mennessä. Videon jälkeen opettaja pyysi opiskelijoita etsimään tietoa, mitä kaikki ohjelman 17 päätavoitetta ovat ja pohtimaan, mitkä niistä ovat tärkeimpiä. Keskiviikkona päivänavauksen piti koulun ympäristötyöryhmä, joka kertoi IPCC:n ilmastoraportista ja antoi konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä ilmaston lämpenemisestä seuraa ja mikä ero on 1,5 ja 2 celsiusasteen muutoksella. Monet seuraukset kaksinkertaistuvat, kun siirrytään 1,5 asteesta kahteen asteeseen. Luokissa näytettiin myös ympäristöryhmän tekemä video, jossa annettiin vinkkejä pieniin ilmastotekoihin koulunkäynnin yhteydessä ja omassa arjessa. Vinkkeihin sisältyivät sähkön säästäminen muun muassa koulun valoja sammuttamalla iltaisin, ruoan kulutukseen liittyvät valinnat ja tyhjien pakkausten käyttäminen roskapusseina. Videon jälkeen opettajat jakoivat luokissa opiskelijoille paperisia puunlehtiä, joihin kirjoitettiin omia ympäristötekoja. Lehdet kiinnitettiin koulun seinällä olevaan Ympäristötekojen puuhun, josta jokainen voi käydä lukemassa lisää vinkkejä omaan arkeensa. Ympäristöryhmä järjesti keskiviikkona myös vegaanisen kahvilan, jonka tuotto lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.

32 Viikkoon sisältyi myös torstaina opiskelijakunnan hallituksen pitämä päivänavaus Martti Ahtisaaresta ja rauhan edistämisestä sekä perjantaina kirjallisuuden tohtoriopiskelijan Silja Kukan pitämä päivänavaus ja luento. Koulumme kasvatti Kukka tarkasteli luennossaan sitä, kuinka eri sukupuolia ja seksuaalisuuksia esitetään valtamedioissa ja miksi niiden tarkastelu on tärkeää. Viikkoon mahtui lisäksi tiistaina ja torstaina koulun tasa-arvovastaavien järjestämät ruokatuntitilaisuudet, joissa jokainen sai käydä vaikuttamassa koulun toiminnallisen tasaarvon suunnitelmaan. Teksti Salla Vuohtoniemi Kuvat Minna Korpierkki Kolme k:ta ja 32 valkolakkia Minulla oli toistamiseen kunnia saada seurata lukio-opintojen kohokohtaa eturivistä. En tarkoita penkkareita, vaan syksyn ylioppilasjuhlaa Maunonkadulla juhlistettiin uusia ylioppilaita, joita oli upeat 32 kappaletta. Perinteikäs juhla aloitettiin kunniakkaasti musiikin opettajamme Anna-Leena Kolditsin johtamalla koulun kuoron esityksellä. Suomen laulu kaikui juhlasalimme korkeasta katosta yhtä kirkkaasti kuin lakitettavien keskuudessa väreilevä jännitys. Juhlan ensimmäisen puheen piti yliopistonlehtori ja koulumme entinen opiskelija Anu Alanko. Hän jakoi puheessaan ohjeita ja elämänviisauksia niin lakitettaville kuin heidän vanhemmilleen. Terveystiedon tunneilta tuttu kolmen K:n sääntö taipui muotoon: kuuntele, keskustele ja kannusta. Toinen musiikkiesitys oli hyvin ainutlaatuinen. Anna-Leena Koldits ja ylioppilas Sara Seppänen esittivät populaarimusiikkia perinteikkäällä kanteleella. Itsenäisyyspäivän kynnyksellä Apulannan kappale Armo kuulosti huimaavalta kahden kansallissoittimen soinnin myötä.

33 Rehtori Riitta-Mari Punkki-Heikkisen lyhyen puheenvuoron jälkeen päästiin juhlan ytimeen: Ylioppilas- ja päättötodistusten jakoon. Salin hälinätaso nousi huomattavasti pienen tauon aikana, sillä huomion saivat ansaitusti lakitettavat. Jokainen nuori sai yleisöltä raikuvat aplodit, jotka jokainen lukiosta kunnialla selvinnyt ehdottomasti ansaitsee. Seuraavan puheen piti psykologian ja opinto-ohjauksen lehtori Krista Kautto. Kautto piti kannustuspuheen tuoreille ylioppilaille korostaen oman itsensä toteuttamista. Rennosti hän muistutti, että jottain jokainen tekee, vaikkei tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia vielä olisikaan. Elämästä ei voi saada arvosanaa. Juhlan lähestyessä loppuaan oli nuorten vuoro esitellä taitojaan. Inke ja Pena olivat tehneet itse juhlakappaleen kaikille ylioppilaille, jonka jälkeen oli luontevaa jatkaa ylioppilaan puheella. Puheen piti Maria Beslic, joka puhui tulevaisuudesta ja sen laadusta puhuttelevaan sävyyn. Juhla päättyi näyttävästi musiikilla. Finlandia-hymnin esittivät kitaralla, pianolla ja rummuilla soitettuna Matti Korhonen, Aleksi Länkinen ja Valtteri Säynäjäkangas. Juhlan musiikkitykitystä voi kuvailla vain upeaksi. Kaikki puheen pitäjät uskoivat toivon paremmasta tulevaisuudesta tuoreiden ylioppilaiden harteille. Toivon, ettei tämä paino ainakaan tänään paina ketään kumaraan. Valtavasti onnea kaikille uusille ylioppilaille! Teksti Aurora Kössö Kuvat Elli Kannasmaa

34 Viime vuonna tehtiin OSYKin omia villasukkia, ja tänä lukuvuonna abiturientti Anna Salmi innostui tekemään itselleen abisukat. Perinteikäs penkkaripäivä Maunonkadulla vietettiin 14. helmikuuta ystävänpäivää, mutta ennen kaikkea 16. ikäluokan penkinpainajaisia. Yhdeksän aikoihin aamulla kirjaviin ja hassuihin asuihin pukeutuneet abiturientit valtasivat OSYKin käytävät. Tuttuun tapaan juhlasalissa järjestettiin abigaala, joka alkoi abien kulkueella saliin karkkisateen kanssa. Tänä vuonna abigaalan juonsivat Aleksi Nykyri ja Reetta Seppänen. Abimusiikissa mukana olleet soittivat useampaan otteeseen tuttuja ja uudelleensanoitettuja kappaleita. Vajaan kolmen vuoden aikana abien tukena olleita ryhmänohjaajia muistettiin lahjoilla. Tämän jälkeen Meri Vierelä jakoi aiemmin suoritetun äänestyksen perusteella diplomeita opiskelijoille. Seuraavaksi oli vuorossa aktiviteetti eli

35 viiden sekunnin haaste, jossa opettajat kisasivat abiturientteja vastaan. Perinteisesti abit voittivat. Erityisesti tänä vuonna abivideoon oli nähty paljon vaivaa. Projektia vetivät Roope Kontio ja Elli Tauniharju, joiden ohjaamina videota alettiin suunnitella jo viime vuoden keväänä. Videossa oli mukana 76 opiskelijaa, ja sen tekeminen vaati noin 120 tunnin edestä kuvausta sekä 110 tunnin edestä editointia, minkä todellakin voi huomata laadukkaasta lopputuloksesta. Abivideon jälkeen salissa vallitsi pieni hiljaisuus, sillä aiempina vuosina opevideo oli esitetty abivideon jälkeen. Opettajat olivat kuitenkin ilmoittaneet ennen penkkareita, että tänä vuonna sellaista ei olisi luvassa. Valkokankaalle kuitenkin ilmestyi opettajien versio Skibidi-tanssihaasteesta, joka päätti gaalan iloiseen tunnelmaan. Ruokailuun siirryttäessä usealla ystävälläni ja minulla tanssihaasteen musiikki soi edelleen korvissa. Ruokailun jälkeen abit alkoivat siirtymään rekkoihin, joihin penkkaritaulujen tekijät olivat kiinnittäneet jo luomuksiaan. Lämmintä pukeutumista painotettiin useaan otteeseen, mikä todellakin kannatti: etenkin Raatissa mereltä käyvä tuuli oli voimakas, ja räntää alkoi satamaan kaatamalla. Mieliala kuitenkin nousi huonosta säästä huolimatta rekkajonon lähtiessä Raatista kohti iloisen väkijoukon täyttämiä keskustan katuja. Rekkojen palattua koululle vanhempaintoimikunta tarjosi räntäsateen kastelemille abeille lämmintä mehua ja syötävää. Illalla juhlinta jatkui vielä Kaarlenholvissa järjestetyillä jatkoilla. Abivideon laulun sanoin vielä muistutuksena erityisesti valmistuville abeille: Tänne me kuulutaan! Teksti Maija Leppävuori Kuvat Eveliina Partanen

36 Vanhojen päivän tunnelmia

37 YET20 Please Don t Tell & Switch off / Switch on Pitkä ja perinteikäs kieli- ja teatteriprojekti YET20-projekti on lopuillaan. Viimeiset esitykset on nyt esitetty, ja kaikilla on hieman helpottunut, mutta haikea olo. Suomen ja Hollannin tiimien valmistavat esitykset pohjautuvat Emmi Itärannan Teemestarin kirja -teokseen. Projektin molemmat näytelmät ovat vaikuttavia ja hienoja. Kaikkien kova työ näkyy selkeästi niissä. Hollannin tiimin valmistaman näytelmän nimi oli Please Don t Tell. Näytelmä kertoo uudesta ajasta, jossa maailma poikkeaa nykyisestä maailmastamme suuresti. Tätä maailmaa johtaa armeija ja veden käytöstä ollaan erityisen tarkkoja. Tarinassa nähdään tyttö, joka kohtaa ongelmia kaikilta ajoilta. Salaisuudet ovat myös tärkeässä roolissa oleva teema näytelmässä. Näytelmä sisälsi myös paljon tanssia ja liikettä. Hollannin tiimin ohjaajana toimi Hans Hollander, avustavana ohjaajana toimi Pauline van Eeden ja Art factorya johti Annelies Bakker. Suomen tiimin näytelmän nimi oli Switch off / Switch on. Näytelmä kertoo tulevaisuuden maailmasta, jossa maailma on pullollaan muovijätettä ja jossa sähkön käyttöä rajoitetaan ja valvotaan. Rikkailla on valta, ja köyhät vain pyrkivät selviytymään. Näytelmässä nuori tyttö Noria ja hänen kaverinsa Sanja unelmoivat kirkkaammasta tulevaisuudesta. Sen he voivat saavuttaa löytämällä laitteen, jolla hallitaan sähkön käyttöä. Näytelmän teemana on se, että pienetkin teot auttavat ja että muutoksen on alettava jostain. Niin kuin Hollannin näytelmässä, salaisuudet ovat oleellisia tässäkin näytelmässä. Suomen tiimin ohjaajana toimi Hanna Hautala, koreografina Elina Tähtelä ja Art factorya veti Niina Uusitupa. Molemmat tiimit saivat aikaan upean näytelmän, ja siitä voidaan kiittää kaikkia YETprojektissa mukana olleita. Kaikesta kahden viikon aikana tapahtuneesta raportoi aktiivisesti YETin oma mediatiimi, jota ohjasivat Geert Groenewegen ja Minna Korpierkki. Teksti Markus Apila Kuvat YETin mediatiimi

38 Osykilaisten taidetta Valveella Kulttuuritalo Valveella pidettiin tiistaina kuvataidediplomitöiden näyttelyn avajaiset. OSYKista diplomin suoritti tänä keväänä noin parikymmentä opiskelijaa, minkä lisäksi diplomin tekijöitä oli useasta muusta oululaisesta lukiosta. Opetushallitus ilmoitti aiheet viime keväänä, ja ne olivat tänä vuonna rakkaus, valot ja varjot, marginaali, muodonmuutos sekä muovi. OSYKissa kurssi suoritettiin itsenäisesti vapaa-ajalla, mutta tilannetta kartoitettiin ajoittain ryhmätapaamisissa. Diplomin suorittaminen oli muutenkin hyvin itsenäistä, sillä materiaalit tuli hankkia itse ja opettajan vastuulla oli vain ohjata työskentelyä sen suurempaa apua antamatta. Työskentelyn sai aloittaa heti aiheiden julkistamisen jälkeen, mutta ryhmätapaamiset alkoivat vasta syksyllä. Haastattelin Larissa Inkalaa, Laura Junnoa, Milja Karjalaista, Oona Ronkaista sekä Tuulikki Topparia diplomin suorittamisesta. He kertoivat aloittaneensa diplomin työstämisen siksi, että se tuntui luontevalta, ja osa halusi haastaa itseään ja osa taas aikoi hakea taidealalle, jossa diplomin suorittamisesta saattoi olla etua. Diplomin suorittamista verrattiin myös yokokeeseen, joka ikään kuin päättää kuvataiteen opiskelun lukiossa. Kaikki olivat tyytyväisiä siihen ratkaisuun, että työskentely oli vapaa-ajalla. Tätä perusteltiin muun muassa sillä, että kotona oli helpompi keskittyä eikä työtä tarvinnut kuljettaa koulun ja kodin välillä. Varjopuolena osa haastatelluista kertoi kokeneensa vaikeuksia itsekurin kanssa. Ryhmätapaamisista he kokivat hyötyvänsä, sillä se toi vertaistukea ja muistutti prosessin jatkamisesta. Lähes kaikki kokivat diplomin työläänä, sillä se saattoi vaatia paljon ajatustyötä itse työn lisäksi sekä portfolion tekeminen oli myös aikaa vievää. Portfolioon kannatti kuitenkin panostaa, sillä sen osuus on puolet diplomin arvosanasta. Tänäkin vuonna muutama kuvataidediplomikurssille osallistuneista opiskelijoista keskeytti kurssin tai siirsi sitä myöhemmälle.

39 Kuvataiteen lehtori Tiina Ala-Opas on samaa mieltä opiskelijoiden kanssa diplomin työläydestä, ja hänen mielestään sen suorittamisen tulisi vastata ylioppilaskoetta. Hänestä opiskelijat kuitenkin selvisivät todella hyvin, ja tänäkin vuonna on lopputuloksena hienoja töitä. Diplomin tekijät kertoivat olevansa tyytyväisiä siihen, että he suorittivat diplomin, ja moni näki taidoissaan kehitystä. Heistä kaikki uskovat kuvataideharrastuksen pysyvän tärkeänä osana elämäänsä tulevaisuudessakin. Lukiodiplomitöiden näyttely on esillä Valvegalleriassa 17. maaliskuuta asti, minkä jälkeen osykilaisten töitä on esillä koululla. Teksti ja kuvat Maija Leppävuori Tiedeprojekti Sciinno Sciinno eli Science, Innovation, Nordic, Heritage -kurssi on lukuvuoden mittainen kokonaisuus, joka yhdistää useita oppiaineita ja erilaisia toimijoita. Tämänvuotista projektia rahoitti Nordplus Horizontal -ohjelma ja opiskelijat majoittuivat kohdemaan pariensa luona. Suomesta mukana olivat OSYK, Lyseon, Laanilan ja Pyhäjoen lukiot. Tanskan yhteistyökoulu oli Kööpenhaminan upouusi Ørestad Gymnasium. Projektin kahdesta pääviikosta ensimmäinen vietettiin marraskuussa Tanskassa. Kuusipäiväisen vierailun aikana tutustuttiin mm. Tanskan arkkitehtuuriin ja uudistuksiin esimerkiksi aluesuunnittelun avulla. Reissu ei kuitenkaan rajoittunut vain Kööpenhaminaan. Vierailuja tehtiin myös Roskildeen ja Ruotsin Lundiin. Vierailuilla tulivat tutuiksi tanskalaisten viikinkihistoria, muutama kirkko sekä ruotsalainen hiukkaskiihdytin Max IV.

40 Viimeinen päivä kului Helsingissä, missä tutustuttiin Temppeliaukion kirkkoon. Vierailu taidemuseo Amos Rexissä ilahdutti aidosti monia opiskelijoita rikkoen taidemuseoiden stereotypioita. Viimeisenä aktiviteettina harjoiteltiin innovaatiota käytännössä Aalto yliopiston Design Factorissa. Helmikuussa tanskalaiset aloittivat Suomeen tutustumisen Helsingistä samalla ohjelmalla kuin suomalaiset aikaisemmin. Ensimmäinen yhteinen projektipäivä alkoi vähien unien, bussimatkan ja rakenteilla olevan ydinvoimala-alueen kierroksen jälkeen Pyhäjoen lukiosta. Pyhäjoella sciinnolaiset kirjoittivat lehtiartikkeleita ja osallistuivat talviolympialaisiin. Kisoissa pelattiin tanskalaisillekin tuttua mölkkyä ja laskettiin mäkeä. Seuraavan päivän Oulun yliopiston vierailulla tehtiin huiluja niin puukolla kuin 3D-tulostimellakin ja valmistettiin kierrätystaidetta. Päivän päättivät draaman työpaja ja YET20-esitykset. Tuttuun tapaan ulkomaalaiset vieraat vietiin myös Rovaniemen Arktikumiin ja tietysti Napapiirille, missä tanskalaiset tutustuivat joulupukkiin ja poroihin. Vihoviimeinen päivä kului Lyseolla CDK:n yritysesittelyn ja heidän järjestämänsä harjoituksen parissa, jossa harjoitettiin tiimityötä rakentamalla nopeilla aikatauluilla muovailuvahaeläimiä. Näiden kahden viikon ulkopuolella opiskelijat kehittivät innovaatioita, e-opiskelumateriaaleja ja muuta sisältöä, joka ovat nähtävissä Sciinnon verkkosivuilla. Projekti antoi maistiaisen innovaation konkreettisesta merkityksestä kansainvälisissä merkeissä. Vaikka tämä oli ensimmäinen kerta, kun Sciinno-projekti järjestettiin, voimme sanoa sen olleen menestys. Teksti ja kuvat Viivi Riippa ja Emilia Uusitalo Osykilaiset vahvasti mukana Oulun lukiolaisten ilmastoprotestissa Vellu, miksi me ei järjestettäisi jotain itse? pysähtyi ystäväni Mara yhtäkkiä miettimään, kun juttelimme tulevasta globaalista ilmastolakosta. Talviloma oli juuri alkamassa, eikä lomaviikon jälkeisenä perjantaina pidettävästä lakosta löytynyt juuri lainkaan tietoa. Kävipä mieles-

41 sämme jopa epäilys siitä, olisiko Oulussa mitään erityistä ohjelmaa kyseisenä päivänä. Se tuntui epätodennäköiseltä ajatukselta, mutta toimi lähtölaukauksena idealle järjestää tapahtumaa itse. Tuossa hetkessä minulla ei ollut vielä aavistuskaan, kuinka paljon työtä seuraavat kaksi viikkoa tulisivat pitämään sisällään. Lähdimme liikkeelle lähes nollasta: tiesimme ainoastaan, että halusimme järjestää nuorille suunnatun ilmastolakon perjantaina Missä, mihin aikaan, miten? Siitä ei ollut aavistustakaan. Innostus oli kuitenkin omiaan luomaan pohjaa suunnitelmille. Kun aikataulusta oli päätetty ja kohderyhmäksi oli valikoitunut Oulun lukiolaiset, alkoi kiivas sähköpostien ja viestien kirjoittelu. Päivien kuluessa Gmailista tuli paras ystäväni ja jokainen kaverillekin suunnattu viesti uhkasi alkaa viralliseen sävyyn: Hei! Olen Vellu Käräjäoja OSYKin ympäristötiimistä. Tiedottaminen ja järjestely olivat haastavaa, sillä oikean informaation tuli tavoittaa niin lukiot, paikalle kutsutut mediat kuin osallistumaan toivotut kaupunginvaltuutetutkin. Tiedon levittämisen lisäksi ensisijaisen tärkeää oli saada lukiolaiset innostumaan tulevasta ilmastoprotestista. Kuten osasin hiukan odottaa, viimeksi mainittu tehtävä ei aiheuttanut juurikaan ongelmia. Ympäristötiimiläisten aloittama mainostus oli kuin bensaa liekkeihin, ja pian näin tiedotteemme sinivihreitä sävyjä ympäri Instagramia. Ilmastonmuutoksen huolestuttamat lukiolaiset ymmärsivät, että heille oli tarjolla loistava tilaisuus saada äänensä kuuluviin ja he halusivat tarttua siihen. Muutamia päiviä ennen h-hetkeä alkoi kiivas kylttien askartelu ja valmistuneet teokset puhuivat muun muassa valkean joulun sekä kovempien ilmastotoimien puolesta. Otettiinpa kylteillä kantaa myös ilmastoahdistukseen. Meitä pelottaa on harvinaisen selkeä ja tyhjentävä kommentti. Perjantaiaamuna minua jännitti avata sälekaihtimet ikkunasta. Olisipa, oi olisipa hyvä ilma. Oulun lukiolaisille vaakatasossa tuleva räntäsade ei olisi mitään uutta, mutta pahviset kyltit vettyisivät alta aikayksikön. Sain huokaista helpotuksesta, sillä sää oli selvästi päättänyt olla meidän puolellamme. Kenties luonnonvoimatkin ymmärsivät, että olimme tärkeällä asialla ympäristön hyvinvoinnin puolesta.

42 Kun saavuimme muutaman ystäväni kanssa kaupungintalolle varttia ennen kymmentä, oli portaille levittäytynyt jo useampia lukiolaisseurueita. Liityimme alati kasvavaan joukkoon odottavaisin tunnelmin ja arvuuttelimme, miten paljon nuoria paikalle tulisi loppujen lopuksi. Vaikka työtä protestin mainostuksen eteen oli tehty paljon ja lukiolaiset olivat tuntuneet olevan aidosti kiinnostuneita osallistumaan, oli etukäteen haastavaa arvioida osallistujamääriä. Emme olleet tehneet ennen mitään tämänkaltaista, eivätkä olleet muutkaan tahot Oulussa. Joka tapauksessa myöhemmin, kun paikalle oli kerääntynyt satoja tarmokkaita lukiolaisnuoria, kaikki odotukseni ja odotuksettomuuteni oli ylitetty. Kaiken kaikkiaan ilmastolakkomme joka venyi lukiolaisten innokkuuden vuoksi tunnista puoleentoista muodostui hienoksi osoitukseksi siitä, että nuorilla on tahtoa ja taitoa vaikuttaa heille tärkeisiin asioihin. Samalla kun megafoni kiersi lakkolaisten keskuudessa ja tarjosi jokaiselle mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin, puhuivat kyltit äänettömästi puolestaan. Vaikuttavat puheenvuorot todellisten ilmastotekojen tärkeydestä saivat koko kaupungintalon edustan raikumaan hurraa-huudoista. Ja kun tuli ilmi, miten kastellilaisia oli kielletty osallistumasta lakkoiluun, kantoivat protestoivat huudot luultavasti aina kyseiselle oppilaitokselle asti. Desibelitasoja tärkeämpää oli kuitenkin, että huudoillamme ja puheenvuoroillamme oli kuulijoita. Kuten olimme toivoneetkin, paikalla oli niin median edustajia kuin kaupunginvaltuutettujakin. Protestimme huomioitiin useammassa lehdessä ja poliitikot lupailivat, etteivät sanamme tulisi menemään vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen varma, että lukiolaiset muistavat nämä vakuuttelut ja pitävät huolta siitä, että tehokkaampia ilmastotoimia todella tehdään. Nuoret tietävät, että kysymyksessä on heidän ja heidän lastensa tulevaisuus, eivätkä he halua sitä pilattavan loputtomalla poliittisella kädenväännöllä.

43 Ilmastoprotestin lopuksi kokosimme koko puolikaareksi asettuneen lukiolaisjoukon yhteen kuvaan kaupungintalon eteen. Kameran linssin läpi ei näkynyt laiskoja ja aivopestyjä koulusta pinnaajia, vaan joukko valveutuneita ja huolestuneita lukiolaisia valmiina toimimaan maapallon tulevaisuuden puolesta. Tuo pieni hetki päätti vaikuttavalla tavalla yhdessä vietetyn aamupäivän sekä meille järjestäjille koko kahden viikon urakan. Toivon, että paikallaolijat muistavat hetken yhtä hienona kuin minäkin ja pitävät sitä osoituksena siitä, että jokainen voi vaikuttaa. Kuten taisin myös yhdessä puheenvuorossani todeta: Suomalaiset ovat kenties promille maailman ihmisistä, mutta joskus muutos lähtee juuri siitä yhdestä pienestä promillesta. Teksti Vellu Käräjäoja OSYKin ympäristötiimiläinen ja Oulun lukiolaisten ilmastoprotestin järjestäjä Kuvat Markus Apila OSYKin viherpeukalot Emilia Uusitalo ja Aada Visuri kasvattivat paprikan taimia ruotsin luokassa, ja ne myytiin keväällä hetkessä loppuun. Taimista saadut rahat lahjoitettiin Maailman luonnonsäätiölle.

44 Kohti aidosti tasa-arvoista ja yhdenvertaista lukiota Tasa-arvotyötä lukuvuonna ovat tehneet opiskelijakunnan hallitusta edustavat tasa-arvovastaavat Aino Ollikainen ja Julius Korva sekä ohjaavina opettajina ja tärkeinä tukijoina ovat toimineet Jukka Keski-Filppula ja Leena Kiuru. Hallitus valitsee joka vuosi kaksi tasa-arvovastaavaa, joiden tehtävänä on kehittää ja ylläpitää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koulussa. Tasa-arvovastaavien työ alkoi heti nimityksen jälkeen kysymyksestä, kuinka tasa-arvoa voisi kehittää koulussa. Lisäksi hallitus kertoi vastaaville edellisen vuoden tasa-arvon edistämisestä ja tasa-arvovastaavien työstä. Kuluneen lukuvuoden tärkein tehtävä on ollut koulun tasa-arvosuunnitelman kirjoittaminen. Suunnitelmaa on työstetty kokouksissa syyslukukauden aikana ja uusia ideoita on lisätty ja karsittu useaan kertaan. Suunnitelmaa on esitelty opettajille, opiskelijoille ja vanhempaintoimikunnalle, ja mahdollisia kehitysehdotuksia on otettu huomioon. Suunnitelma sisältää tietoa koulumme tasa-arvokäytänteistä, nykyisestä tasa-arvotilanteesta, tapahtumista ja tasa-arvoasioihin liitettävistä palkinnoista. Tasa-arvovastaavat ovat palkinneet Nanny Liliuksen päivänavauksessa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistäneen opiskelijan tai ryhmän. Palkinnon jako lisättiin tasa-arvosuunnitelmaan, ja se jaettiin kuluneena lukuvuonna ensimmäisen kerran. Palkinnon sai tänä vuonna koulumme aktiivinen ympäristötiimi. Lukiomme Unesco-viikolla pidettiin päivänavaus Martti Ahtisaaresta ja rauhan edistämisestä, jonka suunnittelussa tasa-arvovastaavat olivat mukana. Unesco-viikolla yhdenvertaisuusvastaavat pitivät myös infotilaisuuden tasa-arvosuunnitelman tavoitteista opiskelijoille. Lisäksi toinen koulun tasa-arvovastaavista on osallistunut Opetushallituksen ja Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun järjestämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta käsittelevään seminaariin Yhdenvertaisuusvastaavat ovat myös tehneet koululle Tasis-boxin, jonne opiskelijat voivat jättää tasa-arvoa koskevaa kritiikkiä ja ideoita. OSYK on ollut vahvasti luomassa ja edistämässä tasa-arvoista ja yhdenvertaista lukiota ja kouluyhteisöä. Teksti Julius Korva, tasa-arvovastaava Kuva Minna Korpierkki

45 Vohvelintuoksuinen Tukholma-kurssi Hiukan ennen puoltapäivää Oulun juna-asemalla seisoo innostunut joukko, joka koostuu 20 OSYKin opiskelijasta ja ruotsin opettajista Hanna Heikkilästä ja Leena Kiurusta. Joukko on matkalla kohti Tukholmaa, ja edessä on pitkä matka junalla Turkuun ja sen jälkeen yö laivalla. Kyse on koulumme jo perinteeksi muotoutuneen Tukholma-kurssin ekskursiosta, joka tänä keväänä toteutettiin Kurssilaiset kokoontuivat ensimmäistä kertaa syksyllä, jolloin suunniteltiin kurssia ja erilaisia tapahtumia. Pitkin vuotta kokoontumiset olivat perjantaisin iltapäivällä, jolloin esim. tehtiin keskusteluharjoituksia ruotsiksi, pidettiin esitelmiä Tukholman nähtävyyksistä värityskuvien avulla ja valmistauduttiin ruotsinkielisen näytelmän näkemiseen elokuvaa katsomalla. Tapaamisten ohessa kurssilaiset saivat tehtäväkseen lukea Astrid Lindgrenin kirjan Mio, min Mio. Ruotsiksi lukeminen aiheutti kurssilaisille hiukan harmaita hiuksia, mutta lopulta kokemus oli kannustava. Me pystyimme siihen! Toinen keskeinen osa tapaamisia olivat tapahtumien suunnittelu ja rahankeruu. Kurssilaiset järjestivät koululla esim. Lucian päivän päivänavauksen ja kaksi vohvelikahvilaa, jotka liittyvät ruotsalaiseen kulttuuri- ja juhlaperinteeseen. Tapahtumista saadun rahan lisäksi kurssilaiset keräsivät rahaa muun muassa tekemällä vuoroja Oulun Työväen Näyttämön narikassa, myymällä keksejä ja tekemällä kahvituksia. Lisäksi ahkerat opettajat hakivat ja saivat rahoitusta seuraavilta tahoilta: Kulturfonden för Sverige och Finland, Svenska nu, OSYKin opiskelijakunnan hallitus ja Svenska Klubben i Uleåborg. Kaikkien tapaamisten ja tempausten jälkeen keväällä koitti viimein reissu, jota kurssilaiset olivat odottaneet innolla. Tukholmaan ensikosketus tuli torstaina varhain aamulla. Kurssilaiset tutustuivat ensin majoitukseen, joka oli kaunis retkeilymajana toimiva laiva. Tästä alkoi en-

46 simmäinen vaiherikas päivä, jolloin ryhmä ehti vierailla Tukholman yliopistossa, Abba-museossa, uniikissa graffitipuistossa sekä kirsikankukkien koristamassa puistossa. Päivän aikana ryhmä käveli yli 20 kilometriä, jolloin jalat olivat monella koetuksella. Perjantaina ryhmä kävi tutustumassa vanhaan kaupunkiin ja vastikään avattuun kansallismuseoon. Päivän suurin tapahtuma oli näytelmän Shakespeare in Love seuraaminen sopivasti haasteen kera ruotsin kielellä. Lauantaina kurssilaiset saivat viettää paljon omaa aikaa, ja päivä päättyi kotimatkan aloitukseen laivalla. On helppo sanoa, että kurssi oli erittäin onnistunut monessakin mielessä. Kurssilaiset ja opettajat saivat monia hauskoja uusia muistoja. Kurssin varsinainen tarkoitus, eli ruotsin kielen käyttäminen ja sen käyttämiseen rohkaistuminen, toteutuivat myös hyvin. Ruotsin kieltä tuli käytettyä kaupoissa ja ravintoloissa. Kurssilla oppi kieltä ja kulttuuria hauskalla tavalla. Teksti ja kuvat Tiia Aitto-oja ja Maria Korpela Tukholma-kurssilaiset Minna Canth Pyramiditeatterin lavalla Tänä lukukautena koulumme pyramiditeatterilaiset esittivät oman versionsa Seppo Parkkisen näytelmästä Canth - Kertomus uuden ajan ihmisistä. OSYKin draamaopettaja Hanna Hautala on tehnyt tästä alkuperäisesti kansallisteatterille tarkoitetusta näytelmästä oman sovituksensa ja hän ohjasi OSYKin näytelmän. Näytelmä kertoo Minna Canthin elämästä, ja se on yhdistelmä dokumentaarisuutta ja fiktiota. Seitsemän lapsen yksinhuoltaja ja yksi suomalaisen teatterin luojista kuvataan määrätietoisena ja rohkeana naisena. Esityksessä on Canthin näytelmistä kohtauksia, ja siinä käydään läpi niihin liittyviä ristiriitaisia tunteita. Keskustelua käydään Murtovarkaasta, Kovan onnen lapsista, Anna Liisasta sekä monesta muusta. Tyypillisesti sopivaa näytelmää kevääksi aletaan jo pohtimaan syksyn puolella, ja niin Hautala teki tänäkin vuonna. Hautala päätyi kyseiseen näytelmään, sillä 2019 on Canthin juhlavuosi ja Hautala toivoi näyttämölle uudempaa tekstiä kuin Canthin kirjoittaman näytelmän. Lupien myöntämisen jälkeen käsikirjoitus tilattiin, Hautala teki sovitustyönsä, DRA5- ja DRA6-kurssien opiskelijat alkoivat käydä tekstiä läpi ja lopulta myös roolit jaettiin. Varsinainen työstäminen näyttelijöillä alkoi YETprojektin ja ylioppilaskokeiden jälkeen, kun draamasali saatiin harjoittelutilaksi.

47 Näytelmäprojektissa on mukana muitakin oppiaineita. Koulumme musiikinopettaja Anna- Leena Koldits kertoi pohtineensa taiteidenvälisen musiikin kurssin (TA01) opiskelijoiden kanssa aluksi, mitä kukin haluaisi tehdä ja mitä musiikillisia taitoja voitaisiin hyödyntää. Mukaan saatiin jopa kontrabasso ja poikkihuilu. Opiskelijat kävivät käsikirjoituksen läpi ja pohtivat Hautalan suunnitelmien ja näyttelijöiden harjoitusten pohjalta, missä kohdissa olisi sopiva soittaa. Aatu Ahonen, Eetu Hamari ja Sanna Vähäkuopus kertoivat opiskelijoiden pohtineen, kannattaisiko kappaleita muokata ja sävellettäisiinkö jotain itse. Kurssin Ornela Tomety sävelsikin Ahosen kanssa Minna-teeman. Opiskelijat päätyivät esittämään kappaleensa näytelmän yhteydessä, livenä. Niina Uusituvan kuvataiteen kurssilla eli taiteidenvälisellä kurssilla (TA02) ja draamakursseilla ollut Jonna Miikkulainen kertoi kuvataiteen ryhmäläisten työn alkaneen käsikirjoituksen perusteella sopivien lavasteiden pohdinnasta. Alussa valittiin työryhmät kunkin lavastuksen työstämiseen ja henkilöt maskeeraukseen, joiden joukkoon Miikkulainen kuului. Lavasteet koostuivat Canthin talosta ja Kuopion tuomiokirkosta. Maskeerausta varten Miikkulainen valmisti partoja muun muassa Daniel Dekkerin hahmoa Juhani Ahoa varten. Puvustusta ideoitiin kaikkien kurssien voimin. Ideana oli yhdistellä vanhemman ajan ja nykyajan vaatetusta. Projekti vaati etenkin näyttelijöiltä monta viikonloppua ja pitkää koulupäivää, jotta kokonaisuus saatiin kasaan. Näyttelijät Kai Annunen ja Emilia Uusitalo kehuivat hyvää ryhmähenkeä. Koldits oli luottavaisin mielin esitysviikolla ja ihaili tapaa, kuinka opiskelijat tukivat hyvin toisiaan. Kokonaisuutena kertomus, musiikki, lavastus ja valot sopivat mainiosti yhteen. Osa näyttelijöistä esitti kahta eri hahmoa ja osaa hahmoista taas esitti useampi eri näyttelijä. Minna Cantheja oli neljä: Pinja Kropsu, Laura Lankinen, Emmi Hatula ja Elina Lakkala sekä Kaarlo Bergbomeja kaksi: Kai Annunen ja Emilia Uusitalo. Muun muassa Marika Sulkala esitti sekä näyttelijä Bruno Böökiä että kirjailija Arvid Järnefeltiä. Näyttelijät heittäytyivät mahtavasti rooleihinsa. He huusivat, itkivät ja saivat yleisön nauramaan. Miikkulainen muokkasi ääntään hahmoaan Ulrikaa, Minnan äitiä, varten ja Elina Lakkala oli Minnana murtunut lapsensa kuolemasta. Minnan lisäksi mukana oli muitakin vaikuttavia naisia, kuten Saara Korhosen näyttelemä Hilda Asp, Iida Keskisen Ida Aalberg ja Riikka Niskalan Emilie Bergbom. Lyhyitä kohtauksia Canthin näytelmistä esittivät muun muassa Minnan lapset. Musiikin kurssilaiset soittivat ja lauloivat ammattimaisin ottein. Lavastusta varten kuvataiteen kurssilaiset olivat itse tehneet kirkkotornin ja seinän

48 Canthin taloon sekä valikoineet talolle sopivan sisutuksen. Hautala, Koldits ja Uusitupa saivat olla opiskelijoistaan ylpeitä. Projektin markkinointitiimiin kuuluivat Olivia Eklund, Briitta Soppela ja Viivi Uhari, jotka huolehtivat näytelmän markkinoinnista ja tiedottamisesta. Heidän työtään ohjasi opettaja Ari Forstén. Teksti Viivi Uhari Kuvat Markus Apila Viheltäen menee! Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion opiskelijakunnan hallituksella on jälleen ollut aivan loistava vuosi. Lukuvuosi on ollut pullollaan hauskoja hetkiä niin teemapäivien kuin ryhmäytymisen parissa. Huippuporukkamme kanssa olemme järjestäneet opiskelijakunnalle erilaisia tapahtumia, kuten supersuositut karaoketorstait, villasukkapäivän, joulukalenterin sekä lautapelivälitunnit. Lisäksi olemme olleet mukana järjestämässä OSYKin hyvinvointipäivää sekä eurovaalipaneelia. Hallituksemme jäsenet ovat olleet vastaamassa koulumme yhdenvertaisuussuunnitelman suunnittelusta ja toteutuksesta yhdessä opettajiemme kanssa, mikä on erittäin hieno asia. Viimeisimpiä tempauksiamme olivat järjestämämme hygienia- ja anniskelupassitestit, ja kevätkautemme huipentuu perinteisesti hyväntekeväisyyshuutokauppaan sekä jo legendaariseen biitsipäivään. Olemme vuosien varrella kouluttautuneet monilla Suomen Lukiolaisten Liiton opiskelijakuntafestivaaleilla ja tulleet siihen tulokseen, että meidän hallituksemme on erittäin perillä asioista ja siitä, miten ne hoidetaan. Toimintamme ei kuitenkaan ole virheetöntä, ja monenlaisia esteitä ja hidasteita on sattunut tiellemme moneen otteeseen. Vaikka parantamisen varaa on aina, olemme kuitenkin erittäin tyytyväisiä tämän vuoden suorituksestamme. Olemme saaneet hyvää ja kannustavaa palautetta koulumme opiskelijoilta ja opettajilta, ja se on meistä tärkeintä.

49 Kulunut vuosi on loppumaisillaan, ja toivomme, että kaikilla on ollut yhtä mukava vuosi kuin meillä. Emme malta odottaa syksyä ja uuden lukukauden ja uusien hallituslaisten saapumista, jolloin pääsemme jatkamaan samaan malliin kuin kuluneenakin vuonna! Teksti OSYKin hallitus Kuva Minna Korpierkki Menestystä biologiakilpailussa OSYKiin tuli tänä keväänä menestystä kovatasoisessa Kansallisessa biologiakilpailussa, johon osallistui peräti 570 opiskelijaa ympäri Suomea. OSYKin Elia Pöykkö sijoittui hienosti kolmanneksi ja Ville Sannikka myös kymmenen parhaan joukkoon. Elia on valittu kymmenen opiskelijan valmennukseen, josta valitaan neljä opiskelijaa edustamaan Suomea biologian olympialaisiin. Ville ei voi osallistua valmennukseen valmistumisensa takia. Valmennus toteutetaan yhteistyössä Aalto yliopiston ja Helsingin yliopiston kanssa. Pojat kertovat lukeneensa tänä keväänä biologian yo-kokeeseen, mikä toimi hyvänä valmistautumisena kilpailuun, jossa vaadittiin kuitenkin paljon muutakin tietoa oppikirjojen ulkopuolelta. Biologia tieteenalana kiinnostaa molempia, ja Ville pyrkii myös opiskelemaan biologiaa. Teksti ja kuva Minna Korpierkki Lukiodiplomit osa OSYKin arkea Opetushallituksen ohjeiden mukaan lukion opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa taide- ja taitoaineissa lukiodiplomi, jolla osoitetaan erityistä taiteellista osaamista. Lukiossamme on mahdollisuus suorittaa liikunnan, musiikin, draaman ja kuvataiteen lukiodiplomeita.

50 Liikunnan lukiodiplomin suorittaminen on osoitus opiskelijan fyysisestä toimintakyvystä (liikuntakykyisyys), liikuntatiedoista (liikunnan tutkielma), harrastuneisuudesta tai erityisosaamisesta sekä yhteistyö- ja työskentelytaidoista. Liikuntakykyisyyttä mitataan erillisillä fyysisen toimintakyvyn Move!-mittausosioilla. Liikuntatiedot osoitetaan tekemällä tutkielma, jossa opiskelija pohtii kokonaisvaltaisesti omaa liikuntasuhdettaan ja liikunnan merkitystä elämässään. Lisäksi opiskelija valitsee joko harrastuneisuuden tai erityisosaamisen arvioinnin kohteeksi. Erityisosaamisen taidot arvioidaan opiskelijan antaman näytön perusteella hänen valitsemassaan liikuntamuodossa tai urheilulajissa. Opiskelijan yhteistyö- ja työskentelytaidot arvioidaan liikuntakurssien ja muun lukioaikaiseen liikuntaan liittyvän aktiivisuuden perusteella. Musiikin lukiodiplomissa kootaan näytesalkku musiikkiprojektista tai lukioaikaisista töistä. OSYKissa musiikin lukiodiplomeissa projektimuotoinen diplomi on suosituin suoritusmuoto. Musiikkiprojekti voi olla esimerkiksi pienimuotoinen konsertti, itse tehty tallenne tai jokin monitaiteellinen kokonaisuus. Opiskelijat ovat pitäneet useita diplomikeikkoja koulumme draamasalissa, joko yksin, duettona, triona tai isompana kokoonpanona. Itsearvioiden mukaan projektimuotoisessa diplomissa yhteistyö muiden opiskelijoiden kanssa on kasvattavaa ja hedelmällistä. Diplomin toinen malli, lukioaikaiset musiikkityöt, voivat sisältää esimerkiksi omia sovituksia ja sävellyksiä tai dokumentoituja esityksiä koulun juhlissa. Lisäksi opiskelija valmistaa kirjallisen osuuden, jossa kuvaa projektia ja oppimisprosessia sekä kirjoittaa musiikillisen omaelämänkerran. Teatterin lukiodiplomin suorittamisen tavoitteena on, että opiskelija antaa erityisen näytön lukioaikaisesta osaamisestaan ja harrastuneisuudestaan teatterissa. Diplomin voi suorittaa joltakin teatterin alalta, esimerkiksi näyttelijäntyöstä, ohjaamisesta, dramaturgiasta, lavastuksesta, puvustuksesta, maskeeraamisesta, näyttämötekniikasta tai jostakin näiden yhdistelmästä. OSYKissa ylivoimaisesti eniten suorituksia tehdään näyttelijäntyöstä. Teatterin lukiodiplomi on esityksen ja portfolion muodostama kokonaisuus. Suullisen reflektion eli arviointikeskustelun tarkoituksena on käydä keskustelua opiskelijan ja arvioitsijoiden kesken nähdystä esityksestä ja sen valmistamisprosessista. Kirjallisen reflektion tarkoitus on kiteyttää oppimisprosessi kirjoitelmaan, jossa opiskelija esittelee, erittelee ja arvioi lukiodiplomiprosessiaan. Kirjallinen reflektio kirjoitetaan arviointikeskustelun jälkeen.

51 Kuvataiteen lukiodiplomissa opiskelija ideoi, suunnittelee ja toteuttaa lukiodiplomiin sisältyvän teoksen valitsemaansa lukuvuosittaiseen tehtävään perustuen. Opiskelija valitsee ilmaisukeinot, materiaalit ja tekniikat valitsemansa tehtävän ja asettamiensa tavoitteiden pohjalta. Tänä vuonna tehtäviä oli kuusi, joista opiskelijat valitsivat yhden. Tehtävät oli jaettu erilaisiin teemoihin, jotka pohjautuvat valtakunnallisiin kuvataiteen kursseihin. Tehtävät olivat: Muodonmuutos, Muovinen, Mitä on rakkaus?, Valot ja varjot ja Marginaali. Ensimmäistä kertaa mukana oli myös tehtävä, joka yhdistää eri taideaineita ja -produktioita. Tehtävä oli nimetty Kun mennyt kohtaa tulevan mikä on sinun perintösi? Opiskelijat saivat valita haluamansa tehtävän, josta teos tai teossarja sekä taiteelliseen työskentelyyn liittyvä portfolio koottiin. Lukuvuonna OSYKissa suoritettiin viisi liikunnan lukiodiplomia, 13 musiikin lukiodiplomia, 14 teatterin lukiodiplomia ja 17 kuvataiteen lukiodiplomia. Teksti Anna-Leena Koldits Kuvat Minna Korpierkki Uteliaisuus ja jatkuva tiedonnälkä toivat Tomille liudan laudatureja Tomi Paavola painaa reilun viikon päästä päähänsä valkolakin ja pokkaa ylioppilastutkintotodistuksen, jossa komeilee viisi laudaturia ja yksi eximia. Tomi kuvailee itseään uteliaaksi ihmiseksi, jolla on jatkuva tiedonnälkä. Nämä kaksi ominaisuutta ovat näkyneet Tomin kolmen vuoden lukiotaipaleessa: hän on opiskelujensa ohessa ollut mukana kieli- ja teatteriprojektissa YETissä, suorittanut miltei kaikki draaman kurssit, toiminut aktiivisena toimittajana verkkolehti Pyramentissa ja lisäksi hän on ehtinyt laulaa koulun kuorossakin. Tomi tuli OSYKiin Haukiputaan yläkoulusta miltei kympin keskiarvolla ja kuvailee olleensa peruskoulussa suorittaja, joka sittemmin on joutunut muuttamaan asennettaan ja höllentämään tahtiaan. Vaikka Tomi on ehtinyt olla monessa mukana, ei lukioaika jaksamisen suhteen aivan vaivatonta ole ollut. Pitkät päivät bussimatkoineen toivat välillä uupumuksen oireita ja hän kuvailee käyneensä ylikierroksilla, jolloin vaatimustasoa oli laskettava ja tekemisen määrästä oli tingittävä.

52 Aikaansa OSYKissa Tomi kuvailee kokonaisuudessaan kasvattavaksi, hienoksi ja vaativaksi. OSYKista löytyi samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa hän kasvoi kohti aikuisuutta. OSYKiin teatteria Haukiputaalla harrastanut Tomi haki koulun hyvän yhteishengen ja draaman ja teatterin kurssien takia. Lisäksi reviirin laajeneminen Haukiputaalta keskustaan toi toivottua vaihtelua nuoren elämään. OSYK ei pettänyt odotuksia, ja Tomi kehuu OSYKin ilmapiiriä ja opettajia. Pedantti ja tiedonnälkäinen Tomi kirjoitti laudaturinsa äidinkielestä, englannista, ruotsista, filosofiasta ja psykologiasta. Pitkästä matematiikasta tuli eximia. Tomi kertoo lukioon tullessaan haaveilleensa lääkärin opinnoista, mutta lukiossa filosofia ja psykologia alkoivat kiinnostaa luonnontieteitä enemmän. Suurimman osan lukioajastaan hän suunnittelikin pyrkivänsä opiskelemaan filosofiaa, mutta abivuonna suunta kääntyi historian opintoihin. Tomilla on takanaan kahdet pääsykokeet historiasta sekä Helsingin että Tampereen yliopistoissa, ja mikäli kummankaan opinahjon ovet eivät avaudu tänä keväänä, Tomi aikoo kirjoittaa historian yo-kokeen ensi keväänä siviilipalvelusvuotensa aikana ja pyrkiä uudestaan. Koska halua oppia jotain uutta on vahva osa Tomia, ajatus yo-kokeisiin lukemisesta tuntui aluksi tylsältä, koska kokeisiin piti alkaa kerrata jo kerran opittuja asioita. Lukusuunnitelma auttoi kuitenkin pitämään aikataulusta ja lukemisesta kiinni, ja Tomi kertoo lukeneensa päivittäin neljästä kuuteen tuntia. Eniten hän käytti aikaa pitkän matematiikan harjoittelemiseen, koska koki sen haastavimmaksi oppiaineeksi itselleen. Tomi haaveilee mahdollisimman laajasta humanistisesta koulutuksesta ja toivoo, että voisi opiskella tulevassa työssään. Tämän takia tutkijan ura ja tietokirjojen kirjoittaminen siintävät tulevaisuuden haaveissa. Tomi kertoo lukevansa paljon tietokirjallisuutta: joululomallaan hän perehtyi kreikkalaisiin myytteihin, joita hän pystyi hyödyntämään äidinkielen kirjoitustaidon yo-kokeessa, ja tulevana kesänä Tomi keskittyy muun muassa systeemiseen psykologiaan. Innokkaana lukijana Tomi lukee paljon myös kaunokirjallisuuta. Hän naurahtaakin, että välillä aika tulee vastaan ja ettei kaikkeen kiinnostavaan voi tarttua. Tulevia lukiolaisia Tomi ohjeistaa nauttimaan ainutlaatuisesta lukioajasta ja toivoo, että jokainen löytäisi omat kiinnostuksen kohteensa, joihin panostaa. Kaikkea ei tarvitse tehdä täysillä, hän sanoo.

53 Korkeimmat pisteet äidinkielen yo-kokeessa saavuttaneelle Tomille tarjoutui paikka ylioppilaan puheen pitämiseen kevään ylioppilasjuhlassa, ja hän kertoo ottaneensa tehtävän vastaan innostuneena. Suunnitelmissa on keskittyä puheessa henkiseen kasvamiseen ja löytää puheeseen omannäköinen ote. Lämpimät onnittelut kaikille kevään ylioppilaille ja riemukasta juhlapäivää mummon pihamaalle, Haukiputaalle, jossa Tomi juhlii valkolakkiaan yhdessä serkkunsa kanssa! Teksti ja kuva Minna Korpierkki Tänä keväänä äidinkielen kirjoitustaidon kokeessa teemana oli huumori. Tomi Paavola ja Vilhelmiina Savolainen nappasivat täydet 60 pistettä seuraavilla teksteillään. Tomi Paavola: Huumori kaaoksen ja kosmoksen välissä Kreikkalaisen luomismyytin mukaan alussa oli suunnaton pimeys ja sekasorto Khaos, josta syntyi Gaia eli Maa ja sekä Uranos eli Taivas ja Urea eli Vuoret. Tämä kolmikko muodosti kosmoksen eli järjestäytyneen universumin perustan. Huumori syntyi vasta ihmisen luomisen jälkeen, mutta sillä on silti tärkeä rooli kaaoksen ja järjestyksen välisessä tasapainossa vielä tänäkin päivänä. Jo antiikin kreikkalaiset tajusivat, tuhansien muiden asioiden lisäksi, kuinka tärkeää on nauraa. Tieteen termipankin määritelmäkoosteen (viitattu ) mukaan komedia eli näytelmä, jossa on paljon koomisia aineksia, syntyi Dionysia-juhlissa. Näissä kreikkalaisissa juhlissa juhlittiin viinin jumalaa Dionysosta juomalla ja tanssimalla jopa läpi yön. Kreikkalaiset siis tunnistivat arjesta irrottautumisen tärkeyden. Huumorilla on yhä tänä päivänä sama tehtävä: irrottaa ihmiset arjesta eli järjestyksestä. Historiasta löytyy myös muita esimerkkejä arjen järjestyksestä vapautumisesta. Muinaisissa Mesopotamian kulttuureissa oli vuotuisia juhlia, joissa joku köyhälistön edustaja, vaikkapa talonpoika, pääsi nousemaan valtaistuimelle. Tämä sopii hyvin yhteiskuntatieteiden tohtori Jarno Hietalahden artikkelissaan Huumori on muutakin kuin viatonta ilottelua (Uutistamo ) esittämiin ajatuksiin siitä, kuinka huumorilla voidaan luoda vapautunut tunnelma esittämällä esimerkiksi ristiriitaiset tai mielettömät asiat koomisina samalla kuitenkin hyväksyen ne osaksi ihmiselämää. Kuninkaan suvereeni valta oli entisaikoihin tämä ristiriitainen ja vähän mieletönkin asia, ja sen rikkominen kerran vuodessa vitsikkäällä tavalla päästi hieman kaaosta vuotamaan ikuisena pidettyyn kuningasjärjestelmään. Kun arjesta kerran irtaantuu, on vaarana tai pikemmin mahdollisuutena myös huomata arjen järjettömyys, kaaos, jonka het-

54 ken mietittyään huomaa helposti ulottuvan koko ihmisen olemassaoloon. Elämä on nimittäin absurdia, eikä sille joskus voi kuin nauraa. Tieteen termipankin mukaan onkin vitsejä, jotka perustuvat esitetyn silkkaan järjettömyyteen. Nauru voi siis ehkä olla vain tapa peittää eksistentiaalinen ahdistus siitä, ettei missään ole mitään järkeä. Joskus onkin vapauttavaa nauraa postmodernin ajan somekuplille ja heimoepistemologeille, jotka pilkkovat totuuden ihmissilmän näkymättömiin samalla heikentäen ihmisen luomaa järjestystä. Juuri kaiken perinpohjainen järjettömyys oikeuttaa myös pisteliään huumorin, joka ei sääli ketään. Senkin pohjimmainen tarkoitus lepää kuitenkin siinä totuudessa, ettei missään ole juuri mitään järkeä. Toisaalta tällainen pisteliäs huumori, kuten sarkasmi tai ironia, voivat auttaa tajuamaan myös sen, ettei arkea kannata ottaa liian tosissaan: Sosiaaliset roolit ja normit sekä ihmisten arvot tuntuvat suorastaan tuulesta temmatuilta, kun kaivautuu tarpeeksi syvälle niiden perusteisiin. Osa vitsin koomisuudesta syntyykin Tieteen termipankin mukaan ristiriidasta kuulijan odottaman ja todella esitetyn välillä. On siis niin, että normien rikkoutuessa nauru raikaa. Parodia taas on Tieteen termipankin mukaan teos, jossa jokin muu teos, tai vaikka taiteen suuntaus, tehdään naurunalaiseksi jäljittelemällä sen tyyliä. Tätä on vaikea tehdä, jos kunnioittaisi parodian kohdetta liiaksi tai pitäisi sitä jotenkin järjettömyyden yläpuolella olevana. Kaikki on samaa absurdia massaa, kaaosta, joten kaikki on myös altista huumorin kritiikille ja ihmisten naurulle. Ihminen haluaa kuitenkin pohjimmiltaan kaiken olevan hallinnassa. Ihminen siis tarvitsee kosmoksen, mutta koska maailma ei sitä anna, on ihmisen luotava oma järjestyksensä vallan avulla. Tämän vuoksi meillä on normeja, sääntöjä, lakeja ja valtioita. Huumoria voidaan taas käyttää joko pönkittämään tai rikkomaan näitä rakenteita eli huumori on aina myös osa vallankäyttöä. Hietalahden mukaan elämmekin niin huumorimyönteisessä kulttuurissa, ettei ole helppoa tuoda esiin huumorin pimeitä puolia. Niitä kuitenkin löytyy. On esimerkiksi totta, että naurunalaiseksi joutuminen pitää ihmiset ruodussa, sillä kukaan ei halua nolata itseään. Ei myöskään ole sattumaa, että ihmiskunnan historiassa eivät ole erityisen harvinaisia jalkapuun kaltaiset rangaistukset, jossa ohikulkijat pystyivät sylkemään ja heittelemään pilaantunutta ruokaa rangaistun päälle. Nauru liittyy osaltaan myös häpeään ja häpeän tunne saa ihmiset noudattamaan normeja ja sääntöjä eli pysymään järjestyksessä. Valta-asetelmat taas tulevat esiin varsinkin satiirin kaltaisissa esitystavoissa, joissa Tieteen termipankin mukaan pilkataan moraalisia heikkouksia ja kiinnitetään huomiota yhteiskunnallisiin ongelmiin. Satiiria harrastavat harvoin vallanpitäjät vaan pikemminkin kansa, joka kritisoi vallanpitäjiä. Kansa siis tarvitsee huumoria muuttaakseen olemassa olevaa järjestystä. Toisaalta vallanpitäjät voivat pyrkiä vaikkapa lokaamaan vähemmistöt muodostamalla heistä kansan mieliin stereotyyppisiä karikatyyrejä. Tällöin huumori muuttuukin vallitsevan järjestyksen puolustamiseksi. Nämäkin ovat niitä huumorin pimeitä puolia, joiden olemassaolosta Hietalahti kirjoittaa.

55 On kuitenkin hyvä muistaa, että huumorilla ja nauramisella on myös kulttuurista riippumaton biologinen perusta. Tieteen termipankki määritteleekin naurun autonomiseksi fysiologiseksi reaktioksi huvittavaan tilanteeseen tai mielikuvaan. Näin ollen huvittuneisuus ja sen seuraus eli nauru ovat ihmisen hallinnan ulkopuolella, sillä ne ovat osa luonnon järjestystä. Onkin hieman paradoksaalista, että huumorilla voidaan ylläpitää ihmisen luomia järjestyksiä samalla, kun itse nauru on täysin autonomista. Naurun kuitenkin ollessa fysiologinen reaktio täytyy sillä olla jokin perinnöllinen merkitys, sillä evoluutioteorian mukaan kaikki turha karsiutuu evoluution edetessä pois. Voimme lopulta kuitenkin vain tehdä arvauksia siitä, mikä on tämä huumorin biologinen merkitys, sillä Äiti Maa on arvoituksellinen otus. Kun kulttuurin luomiin huumorin käyttötapoihin otetaan mukaan tämä luonnon tuoma, geneettiseen koodiimme tallennettu merkitys, on kuitenkin helppo ymmärtää, miksi Hietalahti pitää huumoria heijastumana ihmisyydestä. nuori, on hyvä muistaa, miten kävi tarinan mukaan kreikkalaisen kaupunkivaltion kuninkaalle, kun hän ei sallinut Dionysoksen juhlintaa kaupungissaan: jumala päätti tuhota hänen palatsinsa ja karkotti kuninkaan vaimoineen kaupungista. Huumori sekä rikkoi järjestyksen että loi uuden. Huumori tuntuu olevan kaikkialla. Sen avulla voidaan sekä pönkittää olemassa olevia valtarakenteita että vapautua niistä. Sen avulla voidaan tajuta elämän järjettömyys ja kestää se. Se auttaa vapautumaan arjen puurtamisesta ja toisaalta palaamaan siihen huvittelun jälkeen. Hauskuudella ja huumorilla on siis tärkeä tehtävä kaaoksen ja kosmoksen tasapainon vartijana. Onkin sopivaa, että ilotteluun liitetty Dionysos on nimenomaan kreikkalaisten jumalten nuorempaa sukupolvea, jolloin Khaos ja Kosmos ovat häntä paljon vanhempia ja voimallisempia. Silti, vaikka Dionysos onkin

56 Vilhelmiina Savolainen: Alakulttuurihuumorin elämä ja teot Tiettyyn kulttuuriin, kuten suomenruotsalaisiin, pohjoismaalaisiin tai eurooppalaisiin kuuluminen antaa turvallisuuden tunnetta ja massaylivoimaa yhteisten asioiden ajamiseen mutta ei monen mielestä tunnu juuri sen henkilökohtaisemmalta kuin verovelvollisuus. Ihmisillä onkin tapana ajautua pienempiin alakulttuureihin, jotka syntyvät jonkin kantavan aiheen ympärille. Sherlock-fanit, alttoviulistit ja tietyn lukion opiskelijat muodostavat kukin oman alakulttuurinsa, joko kivijalkapohjalle saman katon alle tai sitten yhteisille sivuille internetissä. Jokaisen alakulttuurin kulmakiveksi tarvitaan kuitenkin yhteinen huumori, joka on paitsi luonnollisestikin hauskaa, myös tärkeä työväline kulttuurien sisällä ja mahdollinen avain törmäystilanteissa. Lukiolaisten alakulttuureja voi helposti havainnoida jokahelmikuisessa penkkarirekkahumussa, mikäli karkkien nappailultaan kerkeää. Ylen sivuilla julkaistu Kirsi Matson Mäkelän artikkeli "Abit nauravat Trumpille katso kuvat penkkarijulisteista eri puolelta Suomea" kokoaa kymmeniä kuvia kevään abirekkojen iskulauseista. Usein julisteissa vitsaillaan yleisesti lukiolaisia koskevien asioiden, kuten Ylioppilaslautakunnan ja kirjoitusarvosanojen kustannuksella, oranssina helottavia Trumpin naamoja ja muita yleispoliittisia aiheita unohtamatta. Toisaalta yleisen lukiolaisten alakulttuurin viitan alle mahtuu myös yksittäisten lukioiden omat sisäpiirivitsit: Lukioiden oppilaat voivat koulukohtaisen penkkarihuumorin avulla pönkittää oman oppilaitoksensa statusta musiikki- taide- tai huippulukiona. Aiemmin noroviruksen riivaaman Tampereen Kalevan lukion opiskelijat taas ilakoivat Se on noro! -julisteella. Ihmiselle tulee hyvä olo, kun ymmärtää vitsin, jonka pointti menee ryhmään kuulumattomilta ohi tähän perustuu yhtä lailla sekä artikkelin kuvaamien lukiokohtaisten penkkarijulisteiden että perinteisten abivideoiden suosio. Valikoidun joukon kanssa nauraminen antaa todistuksen ryhmään kuulumisesta. Lukion oppilaskuntaa paljon pienempiäkin alakulttuureja löytyy. Kuluneen vuoden aikana minulla on ollut kunnia olla luomassa uutta pikkuruista alakulttuuria ja elää osana sitä: Joulukuussa 2017 nimittäin kyllästyin loputtomiin bussimatkoihin, jotka puhaltavat opiskelijan elinvoiman pakokaasuna ilmaan, ja muutin kahden lukiokaverin kanssa yhteiseen asuntoon Oulun keskustassa. Kommuuniin melkein kuuluu neljäskin asukas, mutta hän ei maksa vuokraa lähes päivittäisestä asunnolla viihtymisestään huolimatta, eikä näin ansaitse enempää tilaa tekstissä. Kimppakämppäasujien oman miniatyyrisen alakulttuurin, tai alivuokralaisittain alikulttuurin syntymiseen ei mennyt kauan: Asunto oli viikossa saanut nimekseen pesä, sekä muutamassa kuukaudessa vakiintuneen uuden murteen, joka on imenyt tyylillisiä vaikutteita niin animaatiosarja Pasilan Rauno Repomiehen puhetavasta kuin viron kieliopista. Ryhmällä on oma huumorinsa, joka yhdistelee vanhoja yhteisiä kokemuksia ja tekee pilkkaa ryhmän arkisista ja po-

57 liittisista vastavoimista. Myös penkkarirekkojen lukiolaishuumori elää ja voi hyvin seiniemme sisällä. Tässä "alikulttuurissa" huumori on toiminut parhaassa muodossaan ja tiivistänyt saman sähkölaskun alle päätyneet lukiolaiset omaksi perheekseen. Miniatyyrikulttuurimme luonnollisestikin törmää silloin tällöin myös arvoiltaan hyvin erilaisiin alakulttuureihin. Kohtaamiset erään miltei poliittiseen äärioikeistoon sijoittuvan historianopiskelijaporukan kanssa ovat luonnollisestikin vaatineet sateenkaariparista ja kahdesta muusta melko liberaalista hörhöstä koostuvan joukkomme keskustelutapojen uudelleenkalibrointia. Huumorin monitoimityökalu on kuitenkin osoittautunut todelliseksi apuvälineeksi myös näissä tilanteissa. Suhtautumalla vakaviinkin aiheisiin hieman rennommin saadaan molempia osapuolia etääntymään omista arvokuplistaan sen verran, että keskustelu ilman jatkuvaa hyökkäystä on mahdollista. Erilaisissa alakulttuureissa muhivalla huumorilla voi kuitenkin olla myös huonoja puolia. Jarno Hietalahti käsittelee huumorin uhkia artikkelissaan "Huumori on muutakin kuin viatonta ilottelua". Teksti on julkaistu Uutistamo-verkkosivulla Hietalahti puhuu tekstissään ihmisten reaktioista kiistanalaiseen, mahdollisesti loukkaavaan huumoriin ja kannustaa yrittämään tunnistaa syyt sen taustalla, millaisille asioille nauraa. Omat kohtaamiseni aiemmin mainittujen historianopiskelijoiden kanssa ovat konkretisoineet asiaa: Keskustellessa ja vitsailua kuunnellessa on käynyt selväksi, että esimerkiksi äärioikeistolaista sanomaa saa vapaasti levittää meemien ja tekstien muodossa internetissä, kunhan oletuksena on, että kyseessä on vain vitsi. Kun samaa rasistista vitsiä kuitenkin toistetaan tarpeeksi monta kertaa, se alkaa muuttua lukijalle todeksi. Kuten Hietalahti toteaa: "Vaikka huumori onkin ilmiasultaan kevyttä, se ei ole irrallaan inhimillisestä vakavuudesta". Hiukan arkisemman tason esimerkkinä samasta ilmiöstä toimivat netin hupisivustojen jatkuvalla syötöllä tuottamat vitsit sanomaansa tuputtavista vihaisista vegaaneista. Vähän aikaa sitten asiaa pohtiessani totesin itsekin, että minulla jollain tasolla on mielikuva vegaaneista itseään hehkuttavina maailmanparantajina. Tarkemmin miettien jouduin kuitenkin myöntämään, etten ole ikinä tavannut tällaista kiukkuista vegaania vegaanivastaisia vitsejä sen sijaan olen nähnyt lukemattomia. Minä, sen paremmin kuin Jarno Hietalahtikaan, en väitä, että internethuumoria pitäisi alkaa suurella mittakaavalla sensuroimaan, eiköhän riitä kun Kiina ja Venäjä harrastavat tätä mutta ruudun ääressä kannattaa välillä pysähtyä ajattelemaan, näyttävätkö sivuston julkaisemat vitsit ajavan jotain agendaa. Eri alakulttuurien lukiolaisten, historianopiskelijoiden ja pesässä asujien viljelemä huumori voi päällisin puolin vaikuttaa keskenään hyvin erilaiselta, mutta pinnan alla vaikuttavat samat tavoitteet: kokea yhteenkuuluvuutta, käsitellä keveitä ja painavia asioita sekä pestä ryhmän likapyykkiä. Alakulttuurin huumorilla on oma elämänsä, joka muovautuu ajan kuluessa. Huumori voi levittää ideoita, pilata lukion yhteishengen tai rakentaa kodin. Mitä huumori elämänsä aikana tekee, on vitsiniekkojen päätettävissä.

58 2018 ylioppilaat Beslic Maria Effe Annimaria Ilmakangas Olivia Jaara Noora Junttila Tuukka Kenttä Salla Keränen Jenni Kesälä Hilla Kilponen Hanna Kylmäaho Anniina Leinonen Veeti Linde Erika Luhtaniemi Jenni Lukkarinen Inkeri Luopajärvi Jenni Marttila-Tornio Elina Meissner Jonas Nguyen Nhu Nieminen Hilda Närhi Annika Oikarinen Anna Paloniemi Adeliina Pennanen Anniina Ranua Annie Rokka Ruut Saukkoriipi Ronja-Riina Seppänen Sara Tuomisto Tiia Uusitalo Tuuli Väättäri Emma

59 Kevään 2019 ylioppilaat Aittola Lotta Alatalo Noora Anttila Juho Blanco Sequeiros Amanda Bordi Nella Çevirel Emil Filpus Saana Flygare Veeramarie Granroth Leanna Haanpää Elina Haavikko Lassi Hankonen Meri Hautakoski Nea Haveri Tiia Heinikoski Laura Heliö Sonja Hiltunen Helmi Hjelt Maria Holappa Iris Holma Oona Homanen Saana Honkanen Sampo Hämäläinen Leevi Ikonen Ella Isomursu Maija Jolanki Piia Juntunen Veera Järvenpää Julia Järvi Seliina Kaijalainen Emilia Kailonen Henna Kajatsalo Lotta Kangas Jasmin Kannasmaa Elli Kansanaho Iida Karhu Sara Kasto Mindi Kauppi Katri Kemppainen Laura Kerttunen Jere Keränen Inka Kivistö Katriina Koivuniemi Anni Kokkola Marika Kolehmainen Aimée Kontio Roope Korhonen Matti Korhonen Miro Koskela Selja Kujala Veera Kurvinen Suvi Kuusela Jesper Käkelä Johanna Kärki Anna Kössö Aurora Lahdenperä Aino Lantto Iida Lantto Sanni Lappalainen Lotta Lehmikangas Miska Leikas Pekka Leskinen Vili Lipponen Annu Lukka Katri Luostarinen Maria Lämsä Vilma-Ania Länkinen Aleksi Maaninka Aino Magga Juha Mankinen Salla Manninen Johannes Markkula Paulus Moilanen Jessica Mustonen Aliina Myllykangas Nea Myllymäki Sonja Mäkäräinen Mari Mäntyniemi Nella Mätäsaho Saana Määttä Ella Nevala Elise Niemelä Jenna Nikkinen Jesse Nykyri Aleksi Oikarinen Johanna Ojala Riina Ollinen Oskari Orava Ilona Paavola Tomi Pajunpää Topias Palatsi Vilma Pallas Sanni Partio Aino Pasanen Salli Pekkala Ella Pekuri Suvi Pelkonen Paju Perkkiö Neeta Perälä Vilma Pietilä Milana Pietilä Oona Pikkarainen Iida Pitkäaho Anni Pospiech Maija Potinkara Ella Pousi Markus Pylväs Teo Pyykkönen Catarina Pääkkölä Jutta Pönkkö Sara Pöntinen Anniina Raesalmi Pinja Raitavuo Laura Rajander Kitte Rajaniemi Anni Repo Anni Ronkainen Emma Ronkainen Oona Rusanen Jonna Rytky Waltteri Räihä Jenna Räsänen Oona Salmela Tuulianna Salmi Anna Sannikka Ville Sarlund Ilari Saukkonen Rilla Saukkonen Vilma Savola Auroora Savolainen Vilhelmiina Seppänen Reetta

60 Siltakoski Minna Sipola Topias Snidate Hatim Sova Sara Sundquist Arttu Suutari-Jääskö Sofia Syväniemi Aino Säkkinen Pinja Säynäjäkangas Valtteri Tahvanainen Miiku Tammi Janika Tammia Henna Tapio Kalle Tauniharju Elli Telkkälä Anniina Tenkula Juliana Tikkakoski Olivia Tolonen Mira Toppari Tuulikki Törmäkangas Elias Törmänen Eeva Uusitalo Taneli Vaarala Susanna Vasala Valerie Vesa Tomi Vierelä Meri Vihavainen Vilja Vilmunen Laura Väänänen Mari Vääräniemi Iida Waulu Eija With Venla Yavuz Leevi Ylikoski Sofia

61 Stipendit ja palkinnot Nanny Liliuksen stipendirahastosta syksyllä 2018 Haapajoki Jasmiini Huotari Iina Keltamäki Sonja Keränen Inka Koirikivi Aino-Sofia Kurtti Jonna Maalismaa Jenni Mattila Anna Nieminen Saga Perämäki Lassi Pöykkö Aino Maria Reunanen Laura Saajoranta Mikko Sassi Reetta Sipponen Ville Tuohino Janita Virsu Minna Aho Iida 750 Aho Sami 750 Ahonen Iida 750 Ala-Mursula Anni 750 Bwalya Anssi 750 Fordell Samuli 750 Gokkoeva Sofia 750 Heikkinen Silja 750 Herva Tuuli 750 Hiltunen Kati 750 Hovintalo Juha 750 Huhtala Veera 750 Ikäheimo Leevi 750 Joki Olli 750 Junttila Sara 750 Kangas Anniina 750 Karhu Katriina 750 Kinnula Henrietta 750 Kinnula Klaus 750

62 Kontiokari Roosa 750 Käkelä Satu 750 Mattila Aino 750 Mustonen Sonja 750 Naamanka Pinja 750 Niemi Sonja 750 Nikulainen Katri 750 Niskanen Kalle 750 Oikarinen Jenni 750 Ojala Lauri 750 Palo Siirimaria 750 Parrila Miisa 750 Partanen Tuukka 750 Pennanen Matti 750 Perälä Henna 750 Pesonen Noora 750 Pöykkö Aino Elina Mirjam 750 Rasinkangas Markus 750 Rousu Sara 750 Räisänen Ilkka 750 Salmi Mikko 750 Sarkkinen Heidi 750 Savaloja Pinja 750 Tsokkinen Teri 750 Tyni Helmiina 750 Ukura Taneli 750 Uusitalo Jutta 750 Vahera-Chibnik Annina 750 Valtavaara Aino 750 Valtavaara Juho 750 Äärelä Anna 750 Äärelä Elina 750

63 Stipendit keväällä 2019 Mauno Rosendalin rahaston stipendit (erinomainen menestyminen yo-kokeissa) Iris Holappa 200 Tomi Paavola 200 Tuulianna Salmela 200 Ida Corellin rahaston stipendit (menestyminen useassa kielessä) Annu Lipponen 50 Riina Ojala 50 Anniina Pöntinen 50 Tuulianna Salmela 50 Reetta Seppänen 50 Henna Tammia 50 Raili Malin rahaston stipendit Iris Holappa Hatim Snidate 100 (lyhyt matematiikka) 100 (historia ja yhteiskuntaoppi) Kaarlo Metsävainion rahaston stipendit Emma Ronkainen Ville Sannikka 100 (biologia) 100 (maantiede) Eine Honkavaaran rahaston stipendit Elise Nevala Tomi Paavola Susanna Vaarala Olivia Tikkakoski 100 (psykologia) 100 (psykologia, filosofia) 50 (psykologia) 50 (uskonto) Salli Auerman rahaston stipendit Emil Çevirel Oskari Ollinen Neea Myllykangas Pinja Säkkinen 100 (liikunta) 100 (liikunta) 50 (liikunta) 50 (terveystieto)

64 Maanpuolustus- ja rauhanturvarahaston stipendit (rakentava toiminta koulun kansainvälisyysprojekteissa, kiinnostuneisuus maanpuolustustyöhön) Anna Salmi 100 Aurora Kössö 100 Marjatta Matinollin muistorahaston stipendit (musiikki) Matti Korhonen 50 Aleksi Länkinen 50 Valtteri Säynäjäkangas 50 Maija Pospiech 50 Auroora Savola 50 Lions Club Oulu-Pökkitörmän stipendit (menestyminen opinnoissa 1. ja 2. vuoden opiskelijat) Elina Luukkonen 50 Kaarina Luukkonen 50 Viivi Uhari 50 Veera Uusitalo 50 Wilma Nauha 50 Kiia Takaeilola 50 Galois-kerhon stipendit (menestyminen matematiikan opinnoissa) Anni Oinas 20 Ellinoora Harvio 20 Kauppahuone Candelinin säätiön stipendi (ahkeruus, toiminta yhteisten tavoitteiden hyväksi, myönteisen ja kannustavan ilmapiirin luominen) Ella Ikonen 300 Rilla Saukkonen 300 Lidlin lahjakortti (menestyminen saksan opinnoissa) Fanni Tilanto 50

65 Nordea pankin Taloustaitaja-stipendit (osoitus erinomaisesta kiinnostuksesta taloustaitoihin) Meri Hankonen 100 Juho Anttila 100 Opiskelijakunnan stipendit reilulle kaverille Vilma Vanhala 20 Aaron Hyrkäs 20 Vellu Käräjäoja 20 Assi Suvanto 20 Aleksi Holtinkoski 20 Elina Ruikka 20 Oulun (evankelis-luterilaisen) seurakuntayhtymän stipendi (menestyminen uskonnon ja psykologian opinnoissa) Elina Haanpää 150 Oulun ortodoksisen seurakunnan stipendi Ilona Orava 30 Oulun rakennustekniikan säätiön stipendi (fysiikka ja matematiikka) Vilhelmiina Savolainen 100 Oulun seudun kieltenopettajat Osko ry:n stipendit Henna Tammia Rilla Saukkonen 50 (menestyminen lyhyessä vieraassa kielessä) 50 (menestyminen saksan kielessä) Oulun seudun liikunnan ja terveystiedon opettajien stipendit Oskari Ollinen 50 (liikunta) Oulun Yhteislyseon Seniorit ry:n stipendit Elina Haanpää Noora Alatalo 100 (draama) 50 (musiikki)

66 Vilhelmiina Savolainen 100 (äidinkieli ja kirjallisuus) Pohjolan koiravartiointi POKO oy (muiden huomioonottaminen ja koulun yhteishengen edistäminen) Roope Kontio 50 Svenska folkskolans vänner (SFV) Emma Ronkainen 500 (menestyminen ruotsin kielessä) Vanhempaintoimikunnan stipendi (opinnoissa menestyneelle ja yhteistyökykyiselle opiskelijalle) Piiriperjantai: Jasmin Kangas, Jutta Pääkkölä, Pinja Raesalmi, Anna Salmi ja Aino Syväniemi 100 Vuoden 1968 ylioppilaiden stipendit Johanna Oikarinen Mari Mäkäräinen Elise Nevala Iida Vääräniemi Elli Tauniharju 100 (aktiivisuus Unescon arvojen mukaisessa työskentelyssä) 100 (aktiivisuus Unescon arvojen mukaisessa työskentelyssä) 100 (opiskelumenestyksen parantaminen lukion aikana) 100 (menestyminen kuvataiteen opinnoissa) 100 (menestyminen draaman opinnoissa) Oulun kauppakamarin Teollisuusvaliokunta ja MAOL Oulun Seutu ry:n yhteistyönä stipendikesätyöpaikka Kratonin Oulun tehtaalle (menestyminen matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa) Anna Salmi Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston opiskelustipendi Anni Koivuniemi Suomen uskonnonopettajainliitto ry:n kunniakirja ja stipendi (menestyminen uskonnon yo-kokeessa) Elina Haanpää

67 Lehti- ja kirjapalkinnot Föreningen Sverigekontakt i Finland ry:n kirjapalkinto (menestyminen ruotsin kielen opinnoissa) Elina Haanpää Iris Holappa Selja Koskela Iida Pikkarainen Emma Ronkainen Kalevan sanomalehtistipendi: Kaleva Digi tilaus 6 kk Tomi Paavola (menestyminen äidinkielen yo-kokeessa) Kemia-lehti yhteistyökumppaneineen (menestyminen kemiassa ja luonnontieteissä) Iris Holappa Siri Huhtala Iida Pikkarainen Elina Luukkonen Elia Pöykkö Salla Vuohtoniemi Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapalkinnot Iris Holappa (maantiede) Vilma-Ania Lämsä (maantiede) Jessica Moilanen (maantiede) Laura Raitavuo (maantiede) Elina Haanpää (psykologia) Tuulikki Toppari (psykologia) Emil Çevirel (yhteiskuntaoppi) Lassi Haavikko (yhteiskuntaoppi) Jesse Nikkinen (yhteiskuntaoppi) Anniina Pöntinen (yhteiskuntaoppi) Meri Vierelä (yhteiskuntaoppi) Long Play verkkojulkaisu (menestyminen äidinkielen yo-kokeessa) Elina Haanpää

68 Rilla Saukkonen Oulun Historiaseuran kirjapalkinnot (menestyminen historian ja yhteiskuntaopin opinnoissa) Ilari Sarlund Hatim Snidate Arttu Sundquist Oulun Seudun Psykologianopettajat ry kirjapalkinto (menestyminen psykologian yo-kokeessa) Rilla Saukkonen Oulun seudun uskonnonopettajien kerhon kirjapalkinnot Elina Haanpää Olivia Tikkakoski Oulun Suomalaisen Kirjakaupan kirjapalkinnot Tomi Paavola (menestyminen filosofian opinnoissa) Amanda Blanco Sequeiros (menestyminen yhteiskuntaopin opinnoissa) Elise Nevala (menestyminen yhteiskuntaopin opinnoissa) Anniina Pöntinen (menestyminen yhteiskuntaopin opinnoissa) Anni Rajaniemi (menestyminen yhteiskuntaopin opinnoissa) Elli Kannasmaa (toimitustyöskentely verkkolehti Pyramentissa) Aurora Kössö (toimitustyöskentely verkkolehti Pyramentissa) Tomi Paavola (toimitustyöskentely verkkolehti Pyramentissa) Mira Tolonen (toimitustyöskentely verkkolehti Pyramentissa) Iida Vääräniemi (toimitustyöskentely verkkolehti Pyramentissa) Tuulianna Salmela (menestyminen historian opinnoissa) Elias Törmäkangas (menestyminen historian opinnoissa) Taneli Uusitalo (menestyminen historian opinnoissa) Psykologia-lehden vuosikerta (menestyminen psykologian yo-kokeessa ja psykologian opinnoissa) Minna Siltakoski Susanna Vaarala

69 Sanoma Pron kirjapalkinnot Juliana Tenkula (menestyminen biologian opinnoissa) Selja Koskela (menestyminen biologian opinnoissa) Suomalaisen Kirjakaupan lahjoittamat teokset kirjallisuusdiplomin suorittaneille Ella Ikonen Anniina Pöntinen Laura Raitavuo Aino Syväniemi Olivia Tikkakoski Eija Waulu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran lahjoittamat teokset kirjallisuusdiplomin suorittaneille Veeramarie Flygare Elina Haanpää Jasmin Kangas Aurora Kössö Tomi Paavola Suomen ruotsinopettajat ry:n kirjapalkinto ja diplomi Reetta Seppänen Suomen venäjänopettajat ry:n kirjapalkinto Henna Tammia (menestymisestä venäjän yo-kokeessa) Uusiouutiset yhteistyökumppaneineen (aktiivisuus ympäristötoiminnassa) Santtu Mertaniemi Talousguru-kilpailussa menestymisestä (palkintona varavirtalähde) Eetu Kinnunen Stipendilista on päivittynyt vuosikertomuksen painamisen jälkeen, joten kaikki stipendit ja palkinnot eivät välttämättä ole tässä listassa.

70 Syksyn ylioppilaskoepäivät Ilmoittautuminen sähköisesti viimeistään 5.6. klo mennessä. vieras kieli, lyhyt oppimäärä äidinkieli, lukutaidon koe vieras kieli, pitkä oppimäärä matematiikka, pitkä ja lyhyt oppimäärä psykologia, filosofia, historia, fysiikka, biologia toinen kotimainen kieli, pitkä ja keskipitkä oppimäärä äidinkieli, kirjoitustaidon koe uskonto, elämänkatsomustieto, yhteiskuntaoppi, kemia, maantiede, terveys- ma ke pe ti to pe ti to tieto Vuosikertomuksen sisältö ja taitto Minna Korpierkki ja Niina Uusitupa Kannen kuva Katri Kauppi Kuvituskuvat Markus Apila

71