JULKILAUSUMA 1 /

Transkriptio

1 JULKILAUSUMA 1 / Työ- ja elinkeinoministeriö Opetus- ja kulttuuriministeriö Valtionvarainministeriö Aluehallintovirastot Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset Valtion alueellisen sivistyshallinnon virkamiehet VSV ry on huolissaan Suomen alueellisen sivistyshallinnon tehtävien tulevaisuudesta ja asiantuntijuuden säilymisestä sekä peruspalvelujen ja alueellisen tasa-arvon valtakunnallisesta toteutumisesta ALKUhankkeen toteuttamisen jälkeen. Tehtävien hoitaminen ja asiantuntijoiden työskentely on vaikeutunut sekä aluehallintovirastoissa että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa, joista ELYissä tilanne on erityisen huolestuttava. Koko sivistyksen aluehallinnon toimintaedellytykset heikentyivät merkittävästi aluehallintouudistuksen yhteydessä. Julkilausuman keskeinen sisältö: Osaaminen, koulutus ja sivistys ovat Suomen hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn kulmakiviä. Aluehallinto on keskushallinnon käsivarret, joiden tulee olla kunnossa ja vahvat. Valtion alueellinen sivistyshallinto pirstaloitui aluehallintouudistuksessa viidestä reilusti yli 20:een organisaatioon, jotka toimivat epätarkoituksenmukaisella tehtäväjaolla ja moninaisella aluejaolla Sivistys, ja sivistysasioista huolehtiminen, ei aluehallinnon näkökulmasta ole kenenkään kokonaisotteessa. Opetushallinnon päämäärätietoinen kehittämisote (verkostoparadigma) on vaarassa tukahtua AVIeissa, kun ne pyrkivät profiloitumaan valvontavirastoksi hyvin kapealla toimintatavalla (byrokratiaparadigma). ELY-keskuksissa koulutusasioissa lähdetään yksioikoisesti liikkeelle elinkeino- ja työvoimanäkökulmasta, ei sivistysnäkökulmasta. Alueellisen sivistyshallinnon mureneminen jatkuu erityisesti ELY-keskuksissa. Alueellinen sivistyshallinto tulisi pikaisesti nyt koota ja yhtenäistää, jotta se voi tehokkaasti ja asiakaslähtöisesti toteuttaa sille annetut tehtävät. Oli virhe perustaa kaksi valtion aluehallinto-organisaatiota, 6 AVIa ja 15 ELY-keskusta. Uudistus olisi heti pitänyt viedä loppuun asti ALKU-ideologian päätavoitteita myötäillen: kaikki valtion aluehallinnon tehtävät tulee koota yhden (1) viraston alle. Suomen alueita palvelisi tällöin tehokkaasti, vaikuttavasti ja kattavasti viisi tai kuusi valtion aluehallinto-organisaatiota, nykyisen 21 organisaation sijaan. Valtion alueellisen sivistyshallinnon virkamiehet ry Statstjänstemännen inom den regionala bildningsförvaltningen SRB rf c/o Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto PL Tampere Y-tunnus Puheenjohtaja Kari Lehtola kari.lehtola@avi.fi, p Sihteeri Sirkka Puttonen sirkka.puttonen@avi.fi, p

2 2 / 5 1. Valtion alueellinen sivistyshallinto pirstaloitui aluehallintouudistuksessa viidestä reilusti yli 20:een organisaatioon, jotka toimivat epätarkoituksenmukaisella tehtäväjaolla ja moninaisella aluejaolla. Sivistyshallinnon tehtävien rakenne ja asema aluehallinnossa muuttuivat merkittävästi, kun aiemmin viidessä lääninhallituksessa hoidetut opetus-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimien tehtävät jaettiin kuuteen aluehallintovirastoon sekä osittain kuuteen ja osittain 15 elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukseen, sekä tämän lisäksi maakuntien liittoihin. Sivistystehtäviä tekevien aluehallinto-organisaatioiden määrä moninkertaistui aluehallintouudistuksessa, ja vastoin uudistuksen kokonaistavoitetta opetus- ja kulttuuriministeriön alaisten tehtävien hoito pirstaloitui. Organisaatiot toimivat vaihtelevilla alueellisilla ja maakunnallisilla toimialueilla, mikä hankaloittaa tehtävien hoitamista. Sidosryhmät ja aluehallinnon asiakkaat ovat voimakkaasti viestittäneet, että sivistystoimen palveluita uusissa organisaatioissa on vaikea löytää, eivätkä ne palvele entisellä tehokkuudella seudullisia ja kunnallisia toimijoita. Aluehallinnon uudistuksessa yleissivistävää koulutusta hoitaneet viranhaltijat sijoitettiin pääosin aluehallintovirastoihin. Ammatillisen sekä aikuiskoulutuksen, oppilaitosrakentamisen, nuoriso-, kirjasto- ja liikuntatoimen sekä ESR-hankkeiden asiantuntijat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin. Lisäksi maakuntien liittoihin siirrettiin sivistyksen EAKR-investointihankkeita ja koulutuksen ennakointitehtäviä hoitaneita henkilöitä. Organisaatiojako ei palvele tehtävien luonnetta. Aluehallintovirasto pyrkii profiloitumaan valvontavirastoksi hyvin kapealla toimintatavalla. Opetushallinnon rakenteita on kehitetty jo kauan sitten niin, että hallinto päämäärätietoisen kehittämisotteen, mm. opetushenkilöstön täydennyskoulutuksen kautta pystyy pitämään jälkikäteisvalvonnan paremmin aisoissa. Opetustoimen kannalta monien keskeisten tehtävien istuttaminen tähän hallintokulttuuriin on haastavaa. ELY-keskus puolestaan myös koulutuksessa lähtee liikkeelle ennemmin työllisyys- kuin sivistysnäkökulmasta. Sekä aluehallintovirastot että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat lisäksi saaneet aluehallintouudistuksen yhteydessä opetus- ja kulttuuriministeriöltä uusia tehtäviä, vaikka resurssit samalla ovat vähentyneet. Tehtävien hajottamisen myötä asiantuntijavirkamiesten joukko hajaantuikin löyhäksi verkostoksi ympäri maata. Pienen viranhaltijajoukon määrä on uudistuksen myötä entisestään vähentynyt, sillä virkoja on jätetty täyttämättä, ja jäljelle jääneitä on siirretty toisten toimialojen tehtäviin. Asiantuntijoiden henkilökohtainen ammatillinen osaaminen ja alueellinen tuntemus yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, oppilaitosrakentamisen sekä nuoriso-, kirjasto- ja liikuntatoimen toiminnasta alueilla on vaarantunut. Tällä hetkellä alueviranomaisten yhteistyö perustuu ainoastaan yksittäisten asiantuntijoiden omaehtoiselle keskinäiselle verkottumiselle ja henkilökohtaiselle aktiivisuudelle. Kokonaisnäkemys alueellisesta sivistyshallinnosta ja sen tulevaisuudesta puuttuu. Sivistys Suomen hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn kulmakivi ei aluehallinnon näkökulmasta ole kenenkään kokonaisotteessa. 2. Alueellisen sivistyshallinnon mureneminen jatkuu erityisesti ELY-keskuksissa ELY-keskuksissa sivistyshallinnon tilannetta uhkaa nyt ns. siirtymäkausi, joka on päättymässä vuoden 2013 alusta lukien. Painavana huolen aiheena on kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen

3 3 / 5 sekä oppilaitosrakentamisen tehtävien järjestelyt ja henkilöstön työpaikkojen sijoittumiset tämän siirtymäkauden jälkeen eräissä ELY-keskuksissa. Ajankohtaiseksi ongelmaksi on noussut Uudenmaan ELY-keskuksen johdon aikomus siirtää Hämeenlinnassa ja Kouvolassa työskentelevä kulttuuriyksikön henkilöstö (13 henkilöä) Helsinkiin vuoden 2013 alusta lukien. Perusteena siirrolle esitetään lähinnä ELY-asetusta (910/2009), jonka mukaan Uudenmaan ELY-keskuksen toimipaikka on Helsingissä, ja lakia valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta (903/2009), jonka mukaan mm. lääninhallituksen toimipaikka voidaan säilyttää ELY-keskuksen toimipaikkana enintään kolmen vuoden ajan lain voimantulosta. Kun ELY-keskuksia syksyllä 2009 perustettiin ja niiden tehtäviä valmisteltiin, Uudenmaan ELYn Hämeenlinnassa ja Kouvolassa työskentelevien henkilöiden kanssa sovittiin henkilökohtaisissa muutoskeskusteluissa, että työt säilyvät nykyisillä paikkakunnilla siirtymäkauden jälkeen. Uudenmaan ELY-keskukseen siirrettäväksi aiottuja tehtäviä hoidetaan laajennetulla toimialueella, johon kuuluvat myös Hämeen ja Kaakkois-Suomen ELY-keskusten alueet. Toimialue vastaa Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialuetta. Tilanne on näissä ELYkeskuksen opetus-, nuoriso-, liikunta- ja kirjastotoimen tehtävissä sama koko maassa. Herää jälleen kysymys, miksi nämä tehtävät sijoitettiin ELY-keskusten yhteyteen vastoin sivistysvaliokunnan (8/2009) ja sen kuulemien asiantuntijoiden selkeää kantaa. Sivistysvaliokunta piti aluehallinnon uudistamisesityksen epäkohtana erityisesti sitä, että kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtävät oli sijoitettu epätarkoituksenmukaisesti eri viranomaisille ja painotti tarvetta tehtävien hoitamiseen kokonaisuutena lasten ja nuorten edun mukaisesti. Hallintovaliokunta totesi silloin mietinnössään (13/2009), että nämä tehtävät ovat perusluonteeltaan osaksi yhdenvertaisuustehtäviä (AVI) ja osaksi alueellisia kehittämistehtäviä (ELY). Uudistuksen jälkeinen toiminta on osoittanut, että sivistysvaliokunnan ja asiantuntijoiden esitys olisi tullut paremmin ottaa huomioon. Kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtävät ovat edelleen suoraan aluehallintovirastojen tehtäviin verrattavia ja niiden kanssa yhteistyössä hoidettavia. On otettava myös huomioon, että aluehallintovirastojen tehtävistä ei ole syytä sulkea pois kehittämistehtäviä, jotka sisältyvät luonnollisena osana kehittyneeseen hallintoon. ELY-keskusten muodollinen siirtymäkausi asetettiin vuoden 2012 loppuun. Siirtymäkauden aikaa tulisi käyttää tehtävien järjestelyihin tulevaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla (hallintovaliokunta 13/2009). Tehtävien järjestelyjä kyllä jo toteutetaan, mutta järjestelyjen suunnitelmallisuus on puutteellista ja jättää ainakin sivistyshallinnon tehtävien sisällön ja tarkoituksen huomiotta. ELY-keskuksissa hoidettavien sivistyshallinnon tehtävien sijoittumista siirtymäajan jälkeen muualle kuin vastuu-elyn toimipaikkaan ei ole myöskään säädetty ja ohjeistettu missään selkeästi. Alueellisessa sivistyshallinnossa on kyse hyvin ohuesta organisaatiosta tehtävien laajuuteen nähden esimerkiksi ELY-keskusten kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtävissä on koko maassa 52 henkilöä joten tehtävät vaarantuvat erittäin helposti. Viimeistään nyt tulee avata silmät ja kysyä, mitä Suomen sivistyshallinnolle on tapahtumassa? Samalla tulee varmistaa, että toimitaan sopimusten mukaan. Henkilöstö on hallinnossakin tärkein voimavara. Sivistyshallinnon henkilöstö on myös hyvin motivoitunut YT-lakiin perustuvaan kehittämiskumppanuuteen. Sen avulla voidaan yhdessä työnantajien kanssa saavuttaa parhaat mahdolliset ratkaisut.

4 4 / 5 Uudenmaan ELY-keskuksen tilanne on malliesimerkki siitä, että aluehallintouudistus on edelleen kuin myrskyssä tempoileva laiva. Henkilöstön siirtoaikeet eivät vastaa valtiotyönantajan käsitystä verkottuneen työnteon mahdollisuuksista. Myöskään tehtävien sisältöjä ja tarkoituksia ei tarkastella tarpeeksi. Lisäksi ELY-keskusten ja henkilöstön välisessä käytännön yhteistoiminnassa on suuria puutteita. Asiakaspalvelu ja alueellinen tasa-arvo asetetaan kyseenalaisiksi, ja toisessa vaakakupissa on pääasiallisesti muutaman yksittäisen neliömetrin vuokratilojen säästöt, jotka nekin tulisi hankkia kalliimmalta alueelta. Suurimpana vaarana on tehtävien asiantuntemuksen katoaminen. Tilanne muistuttaa leikkaa-liimaa tilannetta leikataan täältä ja liimataan tuonne tai erästä kuuluisaa tilkkupeittoa, jota leikataan toisesta päästä ja jatketaan toisesta. Lopputuloksen merkitys sivistyksen aluehallinnon tai viranomaisten rakenteen kannalta on kyseenalainen. 3. Miten alueellista sivistyshallintoa tulisi kehittää? Nyt on korkea aika puuttua sivistyshallinnon tilanteeseen ELY-keskuksissa ja alueilla. Päättäjien tulee kyetä näkemään alueellisen sivistyshallinnon merkitys ja nykytilanteen mahdottomuus. Osaaminen, koulutus ja sivistys ovat Suomen hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn kulmakiviä. Alueellinen sivistyshallinto on ainoa koeteltu tapa, jolla keskushallinto voi saada kokonaiskuvan sivistyksen tilasta alueilla. Vähintään yhtä tärkeää on aluehallinnon toimiminen keskushallinnon käsivarsina. Niiden tulisi olla kunnossa ja vahvat. Nämä tulokulmat konkretisoituvat alueellisen sivistyshallinnon toimissa, kuten informaatioohjauksessa, täydennyskoulutuksessa, valitusten ja kanteluiden käsittelemisessä, peruspalveluiden arvioinnissa, oppilaitosrakentamisessa, opetus-, nuoriso-, kulttuuri- ja kirjastotoimen rahoituksessa, taiteen ja kulttuurin tehtävissä sekä muussa opetus- ja kulttuuriministeriön alaisessa aluekehittämisessä. Valtion alueellisen sivistyshallinnon virkamiehet (VSV) ry:n näkemyksen mukaan on korkea aika tarttua asiaan tiukalla otteella, ja ainakin pysäyttää tilanteen hajoaminen ja heikkeneminen. VSV ehdottaa kaksiportaista menettelyä: 1. porras: Nykytilanteen heikkenemisen pysäyttäminen Sivistyshallinnon virkojen uudelleenjärjestelyt Sivistyshallinnon virkojen uudelleenjärjestelyihin nykyisissä yli 20 viranomaisessa tulee suhtautua erittäin varoen. Tämä koskee erityisesti henkilöstön siirtoja. Asia tulee hyvin harkiten ohjeistaa valtakunnallisesti, ja työnantajan tulee toimia tehtyjen sopimusten mukaan. Mikäli henkilöstö ei siirry töiden mukana toiselle työssäkäyntialueelle, toimialojen asiantuntemus on vaarassa kadota. Ohjauksen yhteensovittaminen ja yhteinen tahtotila Monialaisissa aluehallinnon virastoissa yhteistä, monialaista strategista ohjausta tulee kehittää ja samalla huolehtia strategisen ohjauksen yhteensovittamisesta talousohjauksen kanssa. Toiminnallisen ohjauksen tulee sitten entistä paremmin perustua strategisen

5 5 / 5 ohjauksen tuottamaan yhteiseen tahtotilaan. Sivistyshallinnon osalta ohjauksessa tulee ottaa huomioon tehtävien erot verrattuna työ- ja elinkeinohallintoon. Osaa tehtävistä on vaikeaa ja epätarkoituksenmukaista saattaa tiiviiksi rakenteeksi toisen hallinnonalan kanssa. Yhteistyö on tällöin tarkoituksenmukaista jättää aktiivisen vuorovaikutuksen ja verkostoitumisen varaan. Osa sivistyshallinnon tehtävistä puolestaan taipuu tiiviimpään organisointiin TEM:n alaisen hallinnon kanssa. Tällöin sivistyshallinnon asiantuntijat pitää saada mahdollisimman pian keskusteluun ja valmisteluun mukaan. 2. porras: Alueellisen sivistyshallinnon kokoaminen Aluehallintouudistuksen ideologia tulee kiireellisesti ulottaa myös sivistyshallintoon. Uudistuksen tavoitteina oli selkeyttää valtion aluehallinnon rooleja, tehtäviä, ohjausta ja aluejakoja sekä parantaa aluehallinnon kansalais- ja asiakaslähtöisyyttä, tuloksellisuutta ja tehokkuutta. Alueellisessa sivistyshallinnossa kävi valitettavasti toisin: hyvin moni asia heikkeni uudistuksen yhteydessä ja pirstaloituminen näyttää huolestuttavasti lisääntyvän. Valtakunnallisten sivistysarvojen toteutumisen ja tasa-arvoisen hallinnon kannalta tärkeintä ja kiireellisintä onkin alueellisen sivistyshallinnon määrätietoinen ja valtakunnallisesti yhtenäisesti toteutettu kokoaminen, jotta se voi tehokkaasti ja asiakaslähtöisesti toteuttaa sille annetut tehtävät. Valtion alueellisen sivistyshallinnon virkamiehet ry on koko ajan ollut voimakkaasti sitä mieltä, että oli virhe samalla turha ja resursseja haaskaava välivaihe perustaa kaksi (2) valtion aluehallinto-organisaatiota, 6 AVIa ja 15 ELY-keskusta. Ainut tarkoituksenmukaisella tavalla synergiat yhdistävä ja verkostoparadigman mukaisen toiminnan mahdollistava aluehallintomalli olisi yhden (1) organisaation malli. Kaikki valtion aluehallinnon tehtävät tulee koota yhden viraston alle. Suomen alueita palvelisi tällöin tehokkaasti, vaikuttavasti ja kattavasti 5 6 valtion aluehallinto-organisaatiota, nykyisen 21 organisaation sijaan. Helsingissä Valtion alueellisen sivistyshallinnon virkamiehet (VSV) ry:n hallitus Kari Lehtola Matti Kangasoja puheenjohtaja varapuheenjohtaja kari.lehtola@avi.fi matti.kangasoja@avi.fi puh puh TIEDOKSI Maakuntaliitot OPH Eduskuntapuolueet Akava ja OAJ Valtioneuvosto AE LISÄTIETOA VSV ry toi edellisen kerran julki aluehallintoa koskevan huolensa Tämäkin julkilausuma on luettavissa järjestön nettisivuilla