PALUU ISLAMIIN. Haastattelututkimus kolmen suomalaisnaisen kääntymisestä

Transkriptio

1 PALUU ISLAMIIN Haastattelututkimus kolmen suomalaisnaisen kääntymisestä Susanna Bwanga-Koba Päättötyö Kevät 2000 Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö

2 DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU / JÄRVENPÄÄN YKSIKKÖ Susanna Bwanga-Koba s. 47 TIIVISTELMÄ Paluu islamiin. Haastattelututkimus kolmen suomalaisnaisen kääntymisestä. Suomeen on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut paljon islaminuskoisia maahanmuuttajia. Islaminuskoisia arvioidaan olevan tällä hetkellä Suomalaisia miehiä ja naisia on kääntynyt islamiin naisten ollessa enemmistönä kääntyneiden joukossa. Päättötyön tarkoituksena oli selvittää suomalaisnaisten uskonnollisen kääntymisen syitä. He valitsivat uudeksi uskomusjärjestelmäkseen islamin. Tavoitteena oli myös kuvata prosessia, joka lopulta johti islamin valitsemiseen, sekä kuvata naisten elämää muslimina. Aineistona tutkimuksessa oli kolmen Uudellamaalla asuvan naimattoman musliminaisen teemahaastattelut. Haastattelut tehtiin joulukuussa 1998 ja tammikuussa Teoreettisena viitekehyksenä oli Bergerin ja Luckmannin tutkielma todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta. Naiset vaihtoivat lapsuudessa sisäistämänsä todellisuuden uuteen todellisuuteen, ja siten heidän identiteettinsä rakentui toisenlaisen uskomusjärjestelmän varaan. Suomalaisnaisten islamin valintaan vaikuttivat muun muassa tutustuminen muslimiin ja sitä myöten herännyt kiinnostus islamiin. Naiset olivat tyytymättömiä kristinuskoon. Islamissa oli hyvää selvä yksijumalaisuus ja islamin antamat normit, jotka ohjasivat elämää. Muslimiksi kääntyminen edellytti uuden identiteetin ylläpitoa päivittäin. Hartaudenharjoitus ja kontaktit uuden uskonnollisen yhteisön jäseniin edesauttoivat tätä. Naiset elävät kahden erilaisen todellisuuden keskellä, mikä ei aina ole helppoa. He ovat kuitenkin tyytyväisiä valitsemaansa uskontoon. Asiasanat: islam, kääntyminen, muslimi, nainen, sosialisaatio Säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulu Järvenpään yksikkö Kirjasto

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 2 MITÄ ON ISLAM? Islamin synty Muhammed profeetoista viimeinen Islamin jumalakäsitys Muslimin uskonnolliset velvollisuudet Nainen islamilaisessa kulttuurissa 7 3 ISLAM EUROOPASSA Islam Suomessa Kirjan kansat ja dialogi 11 4 USKONNOLLINEN KÄÄNTYMINEN Kääntymisen tutkimus Kääntyminen islamissa 13 5 TODELLISUUDEN SOSIAALINEN RAKENTUMINEN Todellisuuden sisäistäminen Todellisuuden muuttuminen Todellisuuden ylläpitäminen 17 6 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimusongelma Tutkimusmenetelmä Teemahaastattelujen toteutus ja analyysi 19

4 7 TUTKIMUSTULOKSET Taustatiedot haastateltavista Elämä ennen kääntymistä Ihan normaalista perheestä uskonnollinen kasvatus Luulin, että se oli juutalainen tutustuminen islamiin Hukkaan mennyttä aikaa tyytymättömyys kristinuskoon Olen ollut siinä tietämättäni syyt islamin valitsemiseen Kääntyminen Elämä muslimina Tein jotain sinnepäin uskonnonharjoitus En kuulu yhteenkään kuppikuntaan yhteisö ja naisen asema Suvaitsevaisuutta, kiitos! ympäristön suhtautuminen 37 8 JOHTOPÄÄTÖKSET 39 9 LUOTETTAVUUDEN TARKASTELU JA POHDINTA 41 LÄHTEET 44 LIITE 47

5 1 JOHDANTO Suomi edustaa hyvin yhtenäistä uskonnollista ilmapiiriä ja uskomusjärjestelmää, koska suurin osa kansasta kuuluu samaan uskontokuntaan, Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Uskonnollisuus on vähitellen muuttumassa eriytyneeseen ja monimuotoiseen suuntaan. Tiedonvälityksen keinot ja kansainvälistyminen ovat nopeuttaneet ja tukeneet tätä kehitystä. Uususkontojen ja suurten maailmanuskontojen saapuminen Suomeen ja niiden aseman vahvistuminen merkitsevät uskonnollisille yhteisöille uusien jäsenten ja kannattajien lisääntymistä. (Heino 1997, ) Viimeisen kymmenen vuoden aikana siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden mukana on tullut islam. Sen näkyvämpi leviäminen niin pohjoiseen kuin eteläänkin on voitu kokea uhkana. Unohdamme usein sen, että jo 1800 luvun lopulla Suomeen muodostui islamilainen yhteisö, joka tosin on sulautunut yhteiskuntaan. Islam ei ole vain syntyperäisten muslimien uskonto sen voi valita myös suomalainen uudeksi uskomusjärjestelmäkseen. Tämä tutkimus haluaa kiinnittää huomion uskonnolliseen kääntymiseen ja uuden uskontojärjestelmän omaksumiseen. Tutkimuksen kohteena on kolme suomalaisnaista, jotka aikuisiällä ovat valinneet islamin. Tutkimuksen luonne on deskriptiivinen, yleisluontoinen selvitys, jossa naiset kuvailevat syitä kääntymiseensä, islamin omaksumista ja elämäänsä muslimina. Luvussa 2 käsitellään islamin syntyä ja jumalakäsitystä. Olen katsonut tarpeelliseksi luoda yleiskatsauksen myös naisen asemaan islamilaisessa kulttuurissa, koska tutkimuksessa tulee esiin naisnäkökulma. Luvussa 3 tarkastellaan islamin nykyistä tilannetta Euroopassa. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään lyhyesti uskonnolliseen kääntymiseen liittyvää tutkimusta. Oleellinen osa teoriaa on Bergerin ja Luckmannin sosiaalisen todellisuuden rakentuminen teoria, jossa islamiin kääntymistä voidaan tarkastella aikuisiän sekundaarisena tai uudelleensosialisaationa. Uuden uskonnollisen yhteisön tuella vastakääntynyt pyrkii sisäistämään yhteisön arvot ja normit. (Berger & Luckmann 1994.)

6 Uususkontojen tai meille suomalaisille jokseenkin vieraiden suurten maailmanuskontojen tulon Suomeen ei välttämättä tarvitse merkitä kielteisiä asioita. Positiivisia näkökulmia ovat esimerkiksi oman uskomme ainutlaatuisuuden pohtiminen tai sen perusteiden syvällisempi tarkastelu. Tähän astihan meidän ei ole tarvinnut kyseenalaistaa uskontomme ainutlaatuisuutta tai uskomme aitoutta. (Pöntinen 1993, 67.) Työssämme seurakuntien työntekijöinä kohtaamme islaminuskoisia asiakkaina, kohtaamme henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita islamista, ja joudumme myös neuvomaan omaisia, joiden sukuun on kenties avioliiton kautta tullut muslimi. Tällöin on hyvä tuntea islamin perusteet. Islamiin tutustumisen kautta voimme hälventää muslimeihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Kirkon Tutkimuskeskuksen (Kotimaa 1999) tekemän kyselyn mukaan Luterilaisessa kirkossa työskentelevien vaikuttajien suhtautuminen muihin uskontoihin on negatiivissävytteinen. Islamiin on suhtauduttu kielteisimmin, mutta nykyisin jo hiukan lievemmin. Tietoa ja ymmärrystä siis tarvitaan. Syrjinnän ja suoranaisen rasismin ehkäisemiseksi on toivottavaa, että kirkon työntekijät pyrkivät myös edistämään kahden suuren maailmanuskonnon, kristinuskon ja islamin, keskinäistä vuoropuhelua ja sopuisaa rinnakkaineloa. Suomalaisten naisten kääntyminen islamiin on merkinnyt heille suurta elämänmuutosta. Kahden naisen kohdalla voidaan jo puhua uudelleensosialisaatiosta ja yhden kohdalla lievemmästä muutoksesta. Uusi uskonto ja sen mukanaan tuomat tavat ovat hyvin erilaisia perinteiselle valtakulttuurin harjoittamalle elämän- ja uskonnonharjoituksen muodolle. Vähäisin muutoksista ei ole uuteen uskonnolliseen yhteisöön integroituminen suomalaisena ja samalla suomalaisessa kontekstissa eläminen. Naiset ovat kuitenkin tyytyväisiä omaan valintaansa - paluusta islamiin. 2

7 2 MITÄ ON ISLAM? Islam on nuorin kolmesta suuresta maailmanuskonnosta ja Palvan mukaan tällä hetkellä maailman nopeimmin leviävä uskonto. (Turun Sanomat, 1998.) Islamin kannattajia on lähes miljardi jakautuneina kaikkiin maanosiin. Se on myös Euroopan Unionin suurin vähemmistöuskonto. (Kunnas 1997, 240). Usein ajatellaan erheellisesti, että islam on yksi yhtenäinen uskonto. Näin ei kuitenkaan ole. Sen sisällä on monia suuntia, joista meille suomalaisille tutuimmilta kuulostavat sunnalaisuus ja shiialaisuus. (Hjärpe 1992, 7; Hämeen-Anttila 1999.) Islamilainen kulttuuri värittää eri maiden muslimien elämää, vaikka nämä eivät olisikaan uskontoaan aktiivisesti harjoittavia. Islam määrittelee tarkoin uskonnon piiriin kuuluvat asiat ja elämänalueet, ja se on muokannut siten vaikutuspiirissään olevien ihmisten uskontokäsityksiä. Uskonto ei ole erillään politiikasta islamilaisissa valtioissa, kuten se on länsimaissa. (Hjärpe 1992, 7.) 2.1 Islamin synty Islam syntyi 600-luvulla Lähi-idän kulttuuripiirissä, jota hallitsi kaksi suurvaltaa, Bysantti eli Itä-Rooman keisarikunta ja Persia. Tällä alueella vaikuttivat muun muassa juutalaisuus, kristinusko ja sen eri suunnat ja zarathustralaisuus. Islam kehittyi varsinaiseksi uskonnoksi ja tuntemiimme muotoihin 800-luvulle saakka Muhammedin, uskonnon perustajan, toimien ja hänen saamiensa ilmestysten pohjalta. (Palva & Perho 1998, ) Räisäsen (1986, 11-12) mukaan Muhammedin syntymäkaupungille oli tunnusomaista materialismi ja uskonnollinen välinpitämättömyys, joita vastaan Muhammed korotti äänensä. Vanhoja paikallisia jumalia palvottiin, mutta toisaalta vallalla oli näkemys yhdestä korkeammasta luoja-jumalasta, josta käytettiin yleisseemiläistä nimitystä Jumala (al-ilah), joka hepreaksi on eloah. Muhammed ei julistanut uutta jumalaa, vaan sitä, että jo ennestään tunnettu otettaisiin vakavasti Luojana ja Tuomarina. 3

8 2.2 Muhammed - profeetoista viimeinen Muhammed syntyi Mekassa, Arabian niemimaalla, vuoden 570 tienoilla Quraishheimoon, joka tuolloin hallitsi Mekkaa. 25-vuotiaana hän avioitui rikkaan kauppiaanlesken Khadijan kanssa. Muhammedilla oli varakkaana miehenä mahdollisuus keskittyä uskonnollisiin kysymyksiin ja hartaudenharjoitukseen. Islamilaisen perimätiedon mukaan Muhammed oli noin 40-vuotias saadessaan ensimmäiset ilmestyksensä. (Palva & Perho 1998, ) Hän sai aluksi vähän kannattajia, mutta ei Mekan johtohenkilöistä, koska nämä eivät pitäneet Muhammedin tuomiopäivän ja monoteistisesta julistuksesta. Muhammed arvosteli myös yhteiskunnallisia oloja ja tavoitteli poliittista valtaa. (Hjärpe 1992, 38.) Vuonna 622, josta muslimit aloittavat ajanlaskunsa, Muhammed siirtyi kannattajineen Medinaan, jossa hänestä kehittyi sotapäällikkö, poliitikko ja lainsäätäjä. Medinasta muodostui islaminuskoisen yhteisön, umman, keskus. Muhammed aloitti sodan Mekkaa vastaan ja valloitti sen vuonna 630. Paria vuotta myöhemmin hän kuoli, ja hänet haudattiin kotikaupunkiinsa. (Palva & Perho 1998, 93.) Profeetta Muhammed on muslimien uskon ja käyttäytymisen esikuva. Häntä kunnioitetaan suuresti, mutta ei palvota. Muhammedin kuoleman jälkeen hänen saamansa ilmestykset, jotka tulivat enkeli Gabrielin välityksellä, ja niiden tulkinnat kirjattiin Koraaniksi. Koraani on kirjaimellisesti Jumalan sanaa. (Hjärpe 1992, ) Muhammed oli viimeinen kaikista profeetoista, Jumalan lähettiläs. Häntä ennen oli muun muassa Abraham, Mooses ja Jeesus. Kaikki se, mitä Muhammed sanoi tai teki, on muslimille esimerkki ja normi. Muslimit tutkivat mielellään haditheja, perimätietokokoelmia Muhammedista sekä sunnaa, Koraanin ulkopuolelle jäävää traditiota Profeetan puheista, teoista ja asenteista, jotka ovat muslimeita sitovia ja ohjeellisia. (Hjärpe 1992, 17, 20.) 4

9 2.3 Islamin jumalakäsitys Arabiankielinen sana islam tarkoittaa alistumista. Muslimi alistuu Jumalan, Allahin, tahtoon elämällä Jumalan itsensä antaman normiston mukaan (muslimi = antautunut). Tutkimuksessa käytetään sanoja Allah ja Jumala, sillä ne ovat synonyymeja. Allah sanan kantasanana on aramean Allaha, jota Jeesuskin aikoinaan käytti (Rissanen 1998, 3.) Muslimi uskoo yhteen Jumalaan, joka on luonut ihmisen ja koko maailman. Juutalaisuus ja kristinusko olivat oman aikansa islameja kirjoittaa Haeri (1996, 34). Muslimit ajattelevatkin, että islamin viimeisin muoto, Muhammedille annettu Koraani ja oppi, korvaa edeltävät muodot. Jumala on ainoa, Yksi. Hänellä on kaikkivaltius, ja viimeisenä päivänä Hän herättää kuolleet ja tuomitsee heidät. Ihmisellä on vastuu omista teoistaan, ja jokaisella valinnallaan hän muovaa asemaansa kuolemanjälkeisessä elämässä (Palva & Perho 1998, 50.) Jumala on myös armelias. Kaikki Koraanin suurat eli luvut (yhtä lukuun ottamatta) alkavatkin sanoilla Jumalan, armeliaan Armahtajan nimeen. Jumalaa ei voi koskaan täysin käsittää. Hän on ylhäinen, joten Hän on kaiken luodun ylä- ja ulkopuolella. Ihminen ei voi koskaan sanoa tyhjentävästi kaikkea Jumalasta. Jumalalla on 99 ominaisuutta, joita muslimi ajattelee sormeillessaan rukousnauhaansa. (Hjärpe 1992, ) Syrjäsen mukaan (1993, ) islamin jumalakuvassa on tärkeää se, miten Jumala ilmoittaa itsensä ihmiselle. Islamilaisen käsityksen mukaan Jumala ei koskaan paljasta itseään, joten Jumalan ja ihmisen ero tulee aina säilymään. Muslimit korostavat, että Jumala ilmoittaa kyllä tahtonsa ihmiselle. Tällaisella käsityksellä on varmasti vaikutuksensa uskonnonharjoitukseen. Muslimi ei voi koskaan olla varma mitä Jumala ajattelee hänestä tai esimerkiksi miten hänen käy viimeisellä tuomiolla. Jumala antoi profeetta Muhammedille lakinsa, Koraanin, islamin pyhän kirjan muodossa. Termi qur an on syyrialaisperäinen lainasana, joka tarkoittaa luettavaa, resitoitavaa tekstiä (Räisänen 1986, 19). Koraanin resitoiminen onkin arvostettu taito. Myös lukutaidoton ihminen pystyy oppimaan ulkoa Koraania kuunnellessaan sen lausumista nauhurilta. Arabiaa Koraanin kielenä korostetaan voimakkaasti. (Palva & Perho 1998, ) 5

10 2.4 Muslimin uskonnolliset velvollisuudet Muslimin tulee olla rituaalisesti puhdas lähestyessään Jumalaa; hänen tulee olla myös säädyllisesti pukeutunut. Uskonnonharjoitus perustuu viiteen ns. peruspilariin, joita noudattamalla muslimi osoittaa olevansa Jumalan tahtoon alistunut. Uskontunnustus tai todistus. Muslimi lausuu Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja Muhammed on Jumalan lähettiläs. Yleisesti katsotaan, että uskontunnustuksen lausuminen riittää todistukseksi siitä, että lausuja on muslimi tai että hänestä tulee muslimi. Rukouskutsussa, joka kaikuu moskeijan minareetista, ilmaistaan aina usko yhteen Jumalaan ja Hänen profeettaansa. (Rissanen 1994, 3.) Rukous. Muslimi saattaa rukoilla viisi kertaa vuorokaudessa. Rukoilija suorittaa rituaalisen pesun ja polvistuu rukousmatolle, kasvot kohti muslimien pyhää kaupunkia, Mekkaa. Rituaalisesti epäpuhdas muslimi ei saa rukoilla tai siteerata Koraania. Rukoushetkessä muslimin täytyy noudattaa tarkkaan määrättyjä sanoja ja asentoja. Pakollisten rukousten lisäksi voi rukoilla vapaasti. Naiset rukoilevat yleensä kotona; miehillä on velvollisuus osallistua perjantairukoukseen moskeijassa. Rukoukset lausutaan arabiaksi. (Hjärpe 1992, ) Almuvero. Almuvero on vuotuisesti maksettava 2,5:n % vero omaisuudesta tai käteisvaroista. Valtio ei kerää veroa, vaan sen maksaminen on jokaisen henkilökohtainen asia. Vero voidaan antaa köyhille, matkustaville tai esimerkiksi uskonnolliselle auktoriteetille. Almuvero on uskonnollinen velvoite, eikä sen tarkoituksena ole luoda taloudellista tasa-arvoa. Muun muassa paastokuukauden lopussa muslimit antavat vapaaehtoisia almuja. (Palva & Perho 1998, ) Paasto. Paasto on jokaisen terveen aikuisen velvollisuus. Muslimi paastoaa ramadankuukauden aikana niin, ettei hän syö eikä juo päiväsaikaan, ei tupakoi ja pidättäytyy seksuaalisesta kanssakäymisestä auringon noususta auringon laskuun. Paasto korostaa islamin hengellistä merkitystä; sen ei ole tarkoitus hankaloittaa muslimin elämää. Sairaat, ala-ikäiset ja vanhukset on vapautettu paastosta. Myöskään matkalla olevan ei tarvitse paastota, eikä naisen, jolla on kuukautisvuotoa. He korvaavat paastoamattomat 6

11 päivät myöhemmin. Ramadan-paastokuukausi siirtyy vuosittain hieman aiemmaksi kuin edellisvuotena. (Mustanoja 1999, ) Pyhiinvaellus. Pyhiinvaellus on muslimille uskonnollisen elämän huippukokemus. Jo ennen islamia pyhiinvaellus oli tapa Arabian niemimaalla. Uskotaan, että Abraham oli luonut tämän käytännön. Kaaban pyhäkössä on Musta kivi, jota kierretään ympäri. Pyhiinvaellukseen osallistujilla on yhdenmukainen asu (se symboloi tasa-arvoa), ja siihen liittyvät rituaalit suoritetaan yhdessä. Se, joka on ollut mukana pyhiinvaelluksella, saa hajji n statuksen, joka nostaa hänen arvostustaan yhteisössä. (Palva & Perho 1998, ) 2.5 Nainen islamilaisessa kulttuurissa Naisen aseman islamilaisessa kulttuurissa oletetaan olevan yleensä alistunut länsimaisen ihmisen näkökulmasta. El Kaddioui painottaa, ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin naisen asema islamissa (Turun Sanomat 1998). Islamilaiset maat ovat hyvin heterogeenisiä, ja siksi naisen asema riippuu suuresti yhteiskunnasta ja siitä sosiaaliluokasta, jossa hän on syntynyt. Myös varallisuus ja ikä vaikuttavat asemaan. Korkea yhteiskunnallinen asema ja varallisuus tarjoavat mahdollisuuden muun muassa opiskeluun. (Ouakrim 1998, 11.) Naisten feministinen liike alkoi 1800 luvun lopulla islamilaisessa maailmassa, lähinnä Egyptissä, Tunisiassa ja Turkissa. Eivät pelkästään naiset vaan myös jotkut miehet vaativat naisten tasa-arvoa. Naisten toiminnalla oli vaikutuksia mm. avioliitto- ja avioerolainsäädäntöön ja poliittisiin oikeuksiin. (Ouakrim 1998, 40-49; El Kaddioui 1999, 196.) Islaminuskossa naisen ja miehen ajatellaan olevan tasa-arvoisia ja samanlaisia Jumalan edessä, mutta erilaisia rooleiltaan. Nainen ja mies täydentävät toisiaan avioliitossa. (Islam uskomme 1993, 83.) Musliminaisen ei ole sallittua avioitua vierasuskoisen kanssa. Mies puolestaan voi mennä naimisiin kristityn tai juutalaisen kanssa. Näemme kuitenkin poikkeuksia esimerkiksi entisen Jugoslavian alueella, jossa bosnialaiset muslimit ja kroaattikristityt avioituivat keskenään. Avioero on sallittu, mutta ei suotava. 7

12 Islamilaiset yhteiskunnat ovat kollektiivisia, joten naisen tukena on aina ollut perhe ja suku. Naimaton nainen on harvinaisuus muslimien keskuudessa. (Palva & Perho 1998, ) Polygamia, moniavioisuus, on islamilaisen lainsäädännön mukaan sallittua miehelle (polygynia tarkoittaa monivaimoisuutta). Se on kuitenkin harvinaista käytännön elämässä, koska se vaatii mieheltä täydellistä tasapuolisuutta niin seksuaalisesti kuin taloudellisestikin. Tunisiassa moniavioisuus kiellettiin jo vuonna 1956, eikä sitä sallita virallisesti Itä-Euroopankaan islamilaisilla alueilla. (El Kaddioui 1999, ) Seksuaalisuuteen islam suhtautuu positiivisesti, mutta esiaviolliset suhteet ovat kiellettyjä. Ouakrimin mukaan (1998, 12-16) naiset ja tytöt edustavat aina perheensä kunniaa, joten seurustelemalla miesten kanssa he asettaisivat sekä oman että perheensä maineen ja uskottavuuden kyseenalaisiksi. Käyttäytymisnormistot säätelevät naisten ja miesten elämää tarkoin niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Yleensä vieras mies ei kättele naista eikä jää kahden kesken tämän kanssa. Esimerkiksi aterialla, vaikkapa juhlissa, miehet ja naiset syövät erikseen. 3 ISLAM EUROOPASSA Ensimmäiset islamilaiset vaikutteet saapuivat Eurooppaan 700-luvulla. Eurooppalaiset vastaanottivat monia uusia tuotteita arabeilta, ja he myös hyödynsivät arabitiedemiesten tekemiä saavutuksia esimerkiksi tähtitieteen, lääketieteen ja filosofian aloilta. Keskiajalta 1900-luvulle asti Euroopassa oli enää vähän muslimeja, koska heidät oli karkotettu 1400-luvulla. Suurin osa asui tällöin Balkanilla. (Ouakrim 1998, 66.) Nykyisin muslimeja arvioidaan olevan Euroopassa miljoonan välillä. Luvun arveltiin olevan jo yli 20 miljoonaa tultaessa 2000-luvulle (Ouakrim 1998, 66.) Euroopan Unionin maista Ranska on islamilaisin. Islam on maan toiseksi merkittävin uskonto katolisen uskon jälkeen. Siellä asuu 3-5 miljoonaa muslimia; tämäkin luku on nousemaan päin. Ranskassa myös käännytään paljon islamiin: arviot islamiin kääntyneistä kristityistä vaihtelevat radikaalisti :sta moninkertaiseen saakka. 8

13 (Kunnas 1997, 240.) Saksassa on muslimiväestöä noin 2 miljoonaa ja Iso-Britanniassa noin 1,5 miljoonaa. (Palva 1997, 93 94). Palva kertoo (1997, 76), että Euroopan muslimiyhteisöt poikkeavat ikärakenteeltaan muslimimaiden väestöstä siinä kohdin, että siirtolaisperheissä on harvoin enää kolmea sukupolvea. Uskonnollisessa kasvatuksessa isovanhempien rooli on ollut merkittävä, ja he juuri puuttuvat. Palva on myös sitä mieltä, että vaikka siirtolaisuus vähenisikin, muslimien määrä kuitenkin kasvaa, koska muslimiperheiden lapsiluku on kantaväestöön verrattuna melkein kaksinkertainen. 60-luvulla muuttoliike kohdistui Ranskaan, Saksaan ja Iso-Britanniaan työvoimapulan ja siirtomaapolitiikan murenemisen tähden. Muslimisiirtolaiset olivat peräisin muun muassa Algeriasta, Turkista ja Intian niemimaalta. (Palva 1997, ) Ouakrim (1998, 67-70) toteaa, että siirtolaisuuskauden alussa islam oli näkymätön ilmiö Euroopassa. Sen oletettiin uskontona menettävän merkitystään eniten juuri Ranskassa ja eritoten toisen polven ranskalaisten keskuudessa. Heille islam edusti vain perittyjä tapoja. Nyt voidaan huomata, että islam on kokenut uuden tulemisen toisen ja kolmannen polven kannattajineen, joista monet tytöt ja naiset valitsevat vapaaehtoisesti huivin käytön. Ouakrimin mukaan se ilmentää heidän nationalismin ja kulttuuriidentiteettinsä voimistumista. Rissanen toteaa (1998, 2), että eurooppalaisen muslimi-identiteetin hahmottuminen tälle ensimmäiselle Euroopassa kasvaneelle sukupolvelle on työläs prosessi. Siihen liittyy olennaisesti sen määritteleminen, miten heidän eurooppalaisuutensa eroaa kristillisestä eurooppalaisuudesta. Rissanen on sitä mieltä, että tässä kirkkojen ja islamilaisten yhteisöjen välinen kanssakäyminen on välttämätöntä. Euroopan muslimien asenne länsimaiseen kulttuuriin on yleensä melko avoin. Esimerkkinä Palva kertoo (1997, 101) Birminghamin muslimiyhteisöstä, jonka vanhemmista monet ovat laittaneet lapsensa katolisiin, anglikaanisiin tai juutalaisiin yksityiskouluihin, koska valtion kouluissa ei ole hyvää työrauhaa. Koulu on hyvä, kun sillä on selvät uskonnolliset tunnukset, ja silloin siltä voi odottaa eettistä ja moraalista kasvatusta. 9

14 Palva näkee (1997, 102) eurooppalaisten muslimiyhteisöjen kehityksen riippuvan siitä, miten Euroopassa syntynyt ja koulunsa käynyt sukupolvi kokee ja tulkitsee uskontonsa. Musliminuori elää Euroopassa kolmen erilaisen kulttuuriympäristön vaikutuksessa: koulun, jossa pyritään individualistisuuteen ja kriittisyyteen, toisaalta moskeijan, jossa opetetaan suppeaa islamin oppimäärää ja kodin vaikutuksessa, jossa noudatetaan vanhempien syntymämaan tapoja. Palvan mukaan eurooppalaisen islamin ei voi vielä odottaa muotoutuvan sellaiseksi, että uskonnonharjoitus ja -opetus olisi tyydyttävällä perustalla. Hän ei myöskään usko muslimien integroituvan eurooppalaiseen kulttuuriin siinä määrin, että he voisivat luontevasti olla siitä osallisia. (Palva 1997, 103.) 3.1 Islam Suomessa Lisääntyneen siirtolaisuuden ja pakolaispolitiikan myötä islaminuskoisten määrä Suomessa on kasvanut. Tällä hetkellä lukumääräksi arvioidaan Suomessa asuvien ulkomaalaisten määräksi arvioitiin vuoden 1998 lopussa n Muslimit edustavat monia eri kansallisuuksia, etnisiä ryhmiä ja islamilaisia traditioita. (Sakaranaho & Pesonen 1999, 8.) Suomessa on kuitenkin asunut jo yli sadan vuoden ajan muslimeja, nimittäin tataareja. He olivat alun perin Venäjän armeijassa palvelleita sotilaita, joita varten perustettiin rukoushuoneita ja hautausmaita. Varsinainen ensimmäinen pysyvä muslimisiirtokunta muodostui 1800-luvun lopussa. Se koostui mm. kauppiaista ja heidän perheistään. Suomi oli ensimmäinen länsimaa, joka antoi maassaan asuvalle muslimisiirtokunnalle virallisen aseman Valtioneuvoston hyväksyttyä Suomen muhamettilaisen seurakunnan säännöt v (Leitzinger 1999, ) Helsingin musulmaanien hyväntekeväisyysseura (v. 1915) oli ensimmäinen rekisteröity islamilainen yhdistys. Islaminuskoiset saivat ensimmäisen kerran kansalaisoikeudet v. 1918, ja v hyväksyttiin laki Suomen kansalaisen oikeudesta olla maansa palveluksessa uskontunnustuksesta riippumatta. Muslimeja olikin puolustamassa maatamme talvisodassa 156:n miehen vahvuudella. (Leitzinger 1999, 28, 42.) 10

15 Suomalaisten ensimmäisen polven tataarimuslimien uskonnollisuus oli vapaamielistä ja edistyksellistä. He pyrkivät välttämään ristiriitoja kirkon kanssa ja korostivat islamin ja kristinuskon läheistä sukulaisuutta. Tataarit ovat integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan hyvin ja säilyttäneet kansallisen identiteettinsä. Tosin seka-avioliittojen myötä suomalaisuus on nyt voimistumassa, ja useimmat tataarit pelkäävätkin kansallisen tietoisuuden kuihtuvan. Uskonnollisesti he ovat halunneet erottautua muista islamilaisista ja pitää matalan profiilinsa. (Leitzinger 1999, 30-31, 52-54). 3.2 Kirjan kansat ja dialogi Islam suhtautuu muihin uskontoihin, lähinnä ns. Kirjan kansojen monoteistisiin uskontoihin, toisaalta suvaitsevaisesti ja toisaalta ahdasmielisesti. Kirjan kansoja ovat juutalaiset ja kristityt, ja tietenkin muslimit. Koraani lupaa juutalaisille ja kristityille samanlaisen palkan paratiisissa kuin muslimeillekin. Ne, jotka eivät usko tai ota islamia vastaan, saavat rangaistuksen. (Palva & Perho 1998, 14,16.) Islamin ja kristinuskon välistä vuoropuhelua on käyty jo vuosia muualla Euroopassa, esimerkiksi Saksassa, jossa on suuri muslimivähemmistö. Suomen tilanne on vielä toistaiseksi erilainen, koska maassamme on pieni muslimivähemmistö. Rissanen näkee (1998, 2) vuoropuhelun tarpeen olevan nyt, sillä uskontojen välisellä kohtaamisella voidaan vaikuttaa siihen, millaiseksi islam muodostuu tulevaisuudessa. Hänen mukaansa hyväntahtoiset julkilausumat eivät riitä, koska muslimit tulevat olemaan yksi merkittävä vaikuttajaryhmä yhteiskunnassa. Suomen luterilaisen kirkon ja Suomessa toimivien islamilaisten yhteisöjen edustajat ovat keskustelleet keskenään jo kahden vuoden ajan. Tavoitteena on ollut oppia tuntemaan toinen osapuoli. Rissasen mukaan on tärkeää, että uskonnollisten yhteisöjen johtajat kohtaavat. Näin voidaan varmistaa uskontorauha; keskustelut auttavat luomaan yhteistä kieltä ja poistamaan vääriä käsityksiä ja lisäksi ne ovat vastapainoa rasistiselle liikehdinnälle. (Rissanen 1998, 6-7.) Oiva esimerkki uskonnollisten yhteisöjen johtajien kohtaamisesta on arkkipiispa Paarman tekemä matka Lähi-itään, jossa hänelle suotiin mahdollisuus pitää puhe Damaskoksen päämoskeijassa. Syyriassa toteutettiin taas 11

16 seminaari, jossa paikallisten muslimien uskonnollinen johtaja ja arkkipiispa esitelmöivät. (Kotimaa 9/2000). Myös maallikot, kristityt ja muslimit, ovat tavanneet toisiaan säännöllisesti Helsingin alueella. Toiminta alkoi v miesten välisillä keskusteluilla ja jatkui yleisötilaisuuksilla. Nyt Helsingissä kokoontuu kaksi naisten ryhmää, joissa pyritään uskontojen välisten raja-aitojen murtamiseen. (Raili Tiihonen, henkilökohtainen tiedonanto, ) 4 USKONNOLLINEN KÄÄNTYMINEN 4.1 Kääntymisen tutkimus Uskonnollinen kääntyminen on tuttu ilmiö varmasti kaikissa uskonnoissa. Se ei siis liity pelkästään kristilliseen teologiaan. Tässä luvussa olen halunnut tuoda esille hieman kääntymis- eli konversiotutkimukseen liittyvää historiallista näkökulmaa. On lukuisia erilaisia konversiomalleja, -teorioita ja typologioita, joita en tässä yhteydessä käsittele lainkaan. Amerikkalaisen W. Jamesin Uskonnollinen kokemus (The Varieties of Religious Experience, 1902) oli uraauurtava teos konversio- eli kääntymistutkimuksessa. Se loi pohjan myös myöhemmälle konversiotutkimukselle. James tutki ja luvulla kirjoitettuja uskonnollisia, kristillisiä, elämäkertoja. Tuolloin herätyskristillisyys oli voimissaan. Jamesin mukaan kääntyminen oli myönteinen ilmiö, joka yleensä tapahtui nuoruudessa. (Pöntinen 1993, 16). Uskontopsykologiassa konversio oli tärkeä tutkimuskohde Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa, ja 1960-luvulla konversiotutkimus koki renessanssin sosiologiassa. Uudet uskonnolliset liikkeet ovat osaltaan vaikuttaneet kiinnostuksen lisääntymiseen konversiota kohtaan. (Pöntinen 1993, 27-29, 33.) Seppo Syrjäsen väitöskirja In Search of Meaning and Identity Conversion to Christianity in Pakistani Muslim Culture sai ilmestyessään v runsaasti huomiota. Syrjänen selvitti uskonnollista kääntymistä laaja-alaisesti ja pyrki näkemään sen 12

17 holistisesti, kokonaisvaltaisesti. Hänen mukaansa kääntymistä edelsi aina ihmisen kriisi. (Pöntinen 1993, 10.) Suomalaisia konversiotutkimuksia islamiin kääntymisestä on ilmestynyt 90-luvulla muutamia. Mielenkiinto asiaa kohtaan on herännyt sitä mukaa, kun on havaittu, että islaminuskon suuremman tulemisen seurauksena 90-luvulla siihen on kääntynyt eritoten naisia. Naiset ovatkin olleet miehiä enemmän huomion keskipisteenä tiedotusvälineissä. Kiinnostusta on herättänyt naisten perustelut islamiin kääntymiselle ja etenkin naisten asema. Tutkimusten mukaan naisten kääntymiseen on eniten vaikuttanut avioliitto ulkomaalaisen muslimin kanssa. (Palonen 1996). 4.2 Kääntyminen islamissa Islam on lähetysuskonto. Muslimit uskovat sen olevan ainoa oikea, paras uskonto ja lisäksi viimeinen sanoma ihmiskunnalle. Muslimien käsityksen mukaan islam on uskontona ollut olemassa jo aikojen alusta, ja maailma on islamin vaikutuksen alainen ja näin ollen islamilainen. Jokainen ihminen on syntynyt muslimiksi. (Islam uskomme 1993, 9-27.) Ihminen on kuitenkin epätäydellinen, ja jos hän on tottelematon, on häntä kutsuttava islamiin eli alistumaan Jumalan tahtoon (Hjärpe 1992, 11). Tällöin henkilö palaa islamiin. Uskontunnustus ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja Muhammed on Jumalan lähettiläs on riittävä kriteeri sille, kun henkilö haluaa palata islamiin ja yleensä myös sille, onko joku muslimi vai ei. (Rissanen 1994, 1, 3). Pelastusvarmuutta muslimilla ei ole. (Palva & Perho 1999, 51). Muslimit suhtautuvat hyvin jyrkästi henkilöön, joka kääntyy pois islamista. Koraani uhkaa helvettiin joutumisella ja luopumisesta saattaa seurata maallinenkin rangaistus. Tämä ei koske käännynnäisiä, jotka ovat syntyneet jonkin toisen uskonnon piiriin ja valinneet islamin sitten myöhemmin. (Palva & Perho 1999, 16.) Yhtä mielenkiintoinen kysymys kuin miksi islamiin käännytään on se, miksi islamista käännytään niin vähän pois. Syrjäsen mukaan (Pöntinen 1993, 31) kääntyminen on miltei mahdoton ajatus sellaisissa varhaiskantaisissa kulttuureissa, joissa kulttuuri ja 13

18 uskonto ovat toisiinsa liittyneinä. Kun uskonto imetään muun kulttuurioppimisen yhteydessä, on yksilön vastuu uskonnon ja kulttuurin omaksumisessa lähes olematon. Jos yksilö esimerkiksi kääntyy kristinuskoon, voidaan se ymmärtää oman yhteisön pettämisenä. Syrjäsen mukaan tällainen ajatus on ymmärrettävä arabialaisesta heimoasenteesta käsin. Islamilainen kulttuuri on hyvin kollektiivinen päinvastoin kuin länsimainen, esimerkiksi suomalainen. Syrjäsen mukaan uudenaikaisessa yhteisössä, jossa on pitkälle tapahtunutta tehtävien ja elämänalojen eriytymistä, yksilöllä on vastuu uskonnon valitsemisessa. Uskonnon valintaan liittyy luonnollisesti suuri joukko uskonnollisia ja ei-uskonnollisia tekijöitä. (Pöntinen 1993, 31, 33.) 5 TODELLISUUDEN SOSIAALINEN RAKENTUMINEN Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu sosiologien Peter L. Bergerin ja Thomas Luckmannin tiedonsosiologiseen tutkielmaan todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta. He tarkastelevat yhteiskuntaa yksilön sisäisen (subjektiivisen) ja ulkoisen (objektiivisen) todellisuuden vuorovaikutuksena. 5.1 Todellisuuden sisäistäminen Jokainen ihminen syntyy objektiiviseen yhteiskuntarakenteeseen. Lapsi ei synny suoraan yhteiskunnan jäseneksi, vaan hänet tulee sosiaalistaa sen jäseneksi, ja se tapahtuu sisäistämällä juuri sen yhteiskunnan todellisuus. Lapsen primaarisosialisaatiosta huolehtii merkitykselliset toiset, tärkeät ja lähimmät ihmiset, joita lapsi ei voi valita. Berger ja Luckmann määrittelevät sosialisaation yksilön kokonaisvaltaiseksi ja johdonmukaiseksi perehdyttämiseksi yhteiskunnan objektiiviseen maailmaan. Lapsi samaistuu hänelle merkityksellisiin henkilöihin ja sisäistää heidän maailmansa, roolinsa ja asenteensa. Tätä kautta hän oppii tunnistamaan itsensä ja hankkii vakaan ja uskottavan identiteetin. Lapsi sijoittuu omaan erityiseen paikkaan maailmassa. (Berger & Luckmann 1966, ) 14

19 Primaarisosialisaatiossa lapsi sisäistää lisäksi kielen, jonka avulla hän omaksuu muun muassa erilaisia motivaatio- ja tulkintaskeemoja. Kieli onkin sosialisaation tärkein sisältö ja väline. Primaarisosialisaation kuluessa lapsesta tulee yhteiskunnan jäsen. (Berger & Luckmann 1966, 152, 154.) Jossain vaiheessa lapsi ymmärtää, ettei hänen sisäistämänsä maailma olekaan ainoa eikä koko maailma. Hän ei välttämättä ole siihen edes tyytyväinen. Tästä alkaa sekundaarisosialisaatio, jonka aikana yksilö oppii uusia todellisuuksia, uusia sisältöjä. Sekundaarisosialisaatio ei vaadi samankaltaista tunnevaltaista samaistumista kuin ensimmäinen sosialisaatio. Jotta se kuitenkin onnistuisi, on siinä oltava vähimmäismäärä ihmisten välistä samaistumista. Yksilön sisäistämät uudet todellisuudet eivät rakennu tyhjän päälle vaan jo vakiintuneen todellisuuden varaan. Ne eivät ole yhtä lujia ja vakiintuneita kuin primaarisosialisaatiossa sisäistetyt. Itse asiassa sekundaarisosialisaation todellisuus on helpompi syrjäyttää tai tuhota kuin ensimmäisessä sosialisaatiossa omaksuttu todellisuus. (Berger & Luckmann 1966, ) 5.2 Todellisuuden muuttuminen Yksilön subjektiviteetti muuntuu jatkuvasti hänen eläessään yhteiskunnassa. Hän voi vaihtaa ensimmäisen maailmansa toiseen, jossa todellisuus muuntuu lähes täydellisesti. Subjektiviteetin muuntuminen (transformaatio) voi ääritapauksessa olla totaalista. Subjektiviteetti muuttuu (alternaatio) kaiken kattavassa muuntumisessa. Tämä muuttuminen edellyttää uudelleensosiaalistumista. Uskonnollinen kääntyminen eli konversio on muuttumisen perusesimerkki. Se muistuttaa primaarisosialisaatiota, koska todellisuuden täytyy määrittyä uudelleen ja jäljitellä emotionaalista samaistumista sosiaalistaviin henkilöihin. Uudelleensosialisaatio ei ala tyhjästä kuten ensimmäinen sosialisaatio, minkä seurauksena sen täytyy kyetä purkamaan aiemmin sisäistetty subjektiivinen todellisuus. (Berger & Luckmann 1966, 177.) Jotta muuttuminen onnistuisi, sen reseptin täytyy sisältää sekä sosiaalisia että käsitteellisiä ehtoja. Tärkein sosiaalinen perusta on vakuuttava uskottavuusrakenne 15

20 (plausibility structure), jonka välittävät merkitykselliset toiset. Heihin uudelleensosiaalistuja samaistuu emotionaalisesti, ja he johdattavat hänet uuteen todellisuuteen. Sosiaalisesti tämä merkitsee sitä, että yksilö kohdistaa kaiken tärkeän vuorovaikutuksen uskottavuusrakennetta ylläpitävään ryhmään. (Berger & Luckmann 1966, 177.) Yksilö, joka on kokenut kääntymisen, irrottautuu aikaisemmasta maailmastaan ainakin henkisesti. Ääritapauksessa myös fyysisesti. Alternaation alkuvaiheessa tällainen eristäytyminen on välttämätöntä. Yksilön on pakko suojautua uutta todellisuutta heikentävältä vaikutukselta. Merkitykselliset keskustelukumppanit vaihtuvat, ja uutta subjektiivista todellisuutta ylläpidetään uuden yhteisön, seurakunnan, avulla. (Berger & Luckmann. 1966, 179.) Muuttumisen tärkein käsitteellinen edellytys on koko prosessin kattava legitimaatiokoneisto. Menneisyys täytyy selittää ja tulkita niin, että se sopii yhteen nykyisen todellisuuden kanssa. Legitimaatio kattaa sekä uuden todellisuuden ja ne vaiheet, joiden kautta se omaksutaan, että vaihtoehtoisten todellisuuksien hylkäämisen tai kieltämisen. Vanha todellisuus tulkitaan uudelleen, mikä tapahtuu sen mitätöinnin kautta: Ennen luulin, mutta nyt tiedän. Kääntynyt henkilö voi nähdä negatiivisena elämänsä ennen radikaalia muutosta. Myös menneisyyden tapahtumista ja henkilöistä esitetään tulkintoja. (Berger & Luckmann 1966, ) Käytännön elämässä muuttuminen ei ole kuitenkaan näin yksiselitteistä. On olemassa välityyppejä, joiden kohdalla on vaikea erottaa uudelleensosialisaatiota sekundaarisesta. Näissä välityypeissä subjektiivinen todellisuus muuttuu osittain. Yksilö on edelleen kanssakäymisessä alkujaan merkityksellisten ihmisten ja yhteisöjen kanssa, eikä hänen elämänhistoriassaan ole katkosta. Uudelleensosialisaatiossa subjektiivinen elämänhistoria murtuu, ja menneisyys tulkitaan uudelleen niin, että se voidaan sovittaa yhteen nykyisen todellisuuden kanssa. Uudelleensosialisaation todellisuusperusta on siten nykyisyydessä. Sekundaarisosialisaatiossa muutoksia vähätellään, ja nykyisyyden katsotaan muodostavan jatkumon menneisyyden kanssa. (Berger & Luckmann 1966, ) 16

21 5.3 Todellisuuden ylläpitäminen Berger ja Luckmann (1966, 177) toteavat, että kääntymyskokemus ei itsessään ole vielä paljoakaan. Myös Gerholm painottaa, ettei menestyksellinen konversio rajoitu vain kääntymiskokemukseen. On eri asia omaksua usko ja pitää se täysin yksityisasiana kuin ylläpitää uskonto ja elää sen määräämällä tavalla myös julkisesti. Gerholmin (1988, 273) mukaan uuden uskon tai uskonnon tunnustaminen ihmisille, joihin kääntyneellä on monia läheisiä siteitä, vaatii tältä rohkeutta ja tietynlaista piittaamattomuutta. Uskonsa tunnustaminen saattaa aiheuttaa myös jonkinasteisia rangaistuksia omaisten taholta, jos yksilön valitsema uskonto ei miellytä näitä. Esimerkiksi isä saattaa hylätä poikansa sanomalla: Sinä et ole enää poikani. Kääntymiskokemuksen tulisi säilyä siis uskottavana ja yksilön ottaa kokemus vakavasti. Uskonnollinen yhteisö on se, joka ylläpitää yksilön uuden todellisuuden säilyttävää uskottavuusrakennetta. Uskonnollisessa maailmassa eläminen vaatii uskonnolliseen yhteisöön kuulumista. (Berger & Luckmann 1966, ) Yhteisön yhtenä tärkeänä tehtävänä on tukea yksilön vakaumusta ja normeja. Se auttaa myös luomaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. 6 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT Suomalaisen naisen kääntymistä islamiin on tutkittu vähän, koska ilmiö on uusi. Islamiin tutustuminen on käynyt helpommaksi, koska maahamme on viimeisten vuosien aikana tullut islaminuskoisia esimerkiksi Afrikasta ja Aasiasta. Sakaranahon ja Pesosen mukaan (1999, 20) suomalaisia islamiin kääntyneitä lasketaan olevan noin 200 ja Lehtisen mukaan (1997, 7) luku on 300:n tienoilla. Kääntyneistä noin 20 % on miehiä. Naisista noin 50 % on naimisissa muslimimiehen kanssa. Islamiin kääntymisiä ei siis ole tapahtunut runsaasti, ja ne ovatkin lisääntyneet vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Rissasen mukaan naisten kohdalla voisi puhua jopa liikkeestä (1998, 7). 17

22 Suomessa on tehty joitakin islamiin liittyviä konversio- eli kääntymistutkimuksia. Näistä mainittakoon Eeva Grönstrandin Islaminuskoon kääntyneet suomalaiset (1991, pro gradu -työ), joka käsitteli kääntymistä eri konversioteorioiden valossa ja Tiina Palosen Suomalaiset musliminaiset (1996 pro gradu -työ), jossa Palonen lähestyi islamiin kääntymistä uudelleensosiaalistumisena (Berger ja Luckmann 1966). Uudelleensosialisaatiossa yksilö omaksuu uuden roolin ja uskonnollisen yhteisön normit ja siten paikantuu tiettyyn sosiaaliseen maailmaan. Minna-Maria Laulumaan pro gradu -työssä Suomalaisen naisen kääntyminen islaminuskoon (1997) Laulumaa esitti tutkimuksen perusteella kuusi vaihetta, jotka suomalaisen naisen kääntymisessä havaittiin. Vaiheet olivat: 1) uskonnollinen tausta 2) islamin kohtaaminen 3) perehtyminen islaminuskoon 4) kääntymispäätös ja sen toteuttaminen 5) sitoutuminen islamilaiseen elämäntapaan ja 6) tasapainoileminen kahden kulttuurin välillä. 6.1 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimusongelma Tutkimuksen tavoitteena on selvittää naimattomien suomalaisnaisten kääntymiseen vaikuttaneita tekijöitä ja kuvata kääntymisprosessia ja uskonnon harjoitusta. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva. Tutkimustuloksia esitettäessä annan paljon tilaa naisten mielipiteille. Tutkimusongelmat: 1. Miksi suomalaiset naiset kääntyvät islamiin? - onko kääntymispäätös itsenäinen ratkaisu? 2. Millaisia vaiheita kääntymiseen liittyy? Tutkimusongelmia lähestyin teemoilla, jotka käsittelivät naisen a) elämää ennen kääntymistä, b) kääntymistä muslimiksi ja c) elämää muslimina. 18

23 Suomessa aikaisemmin tehtyihin kääntymistutkimuksiin on osallistunut pääasiassa naimisissa olevia naisia. Heistä suurin osa on kääntynyt muslimiksi naimisissa ollessaan. Naiset korostivat tehneensä itsenäisen rarkaisun. (Palonen 1996.) Omassa tutkimuksessani haastateltavia valittaessa kriteerinä oli naimattomuus. 6.2 Tutkimusmenetelmä Tutkielman empiirisenä aineistona oli kolme teemahaastattelua, jotka tehtiin marraskuussa 1998 ja tammikuussa 1999 Helsingin alueella. Sain naisten nimet Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan työntekijältä, joka oli jo ehtinyt kysyä heiltä halukkuutta osallistua tutkimukseen. Haastatteluihin oli aluksi lupautunut neljä naista, joista yksi sittemmin kieltäytyi. Haastattelut nauhoitettiin naisten kodeissa käyttäen keskimäärin kaksi tuntia haastattelua kohti. Teoreettisena viitekehyksenä on Peter Bergerin ja Thomas Luckmannin tutkielma todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta. Islamiin kääntymistä voidaan tarkastella aikuisiän sekundaarisena sosialisaationa, jossa vastakääntynyt pyrkii sisäistämään uuden todellisuuden, tässä tapauksessa islamilaisen uskonnollisen vakaumuksen. 6.3 Teemahaastattelujen toteutus ja analyysi Teema- eli puolistrukturoitu haastattelu tuntui soveltuvan hyvin aiheeseen, joka sisälsi arkaluonteisia ja vähän käsiteltyjä aiheita, ja kun otos oli pieni. Teemoihin soveltuvat kysymykset auttoivat haastateltavia aiheeseen. Teemahaastattelu oli joustava kommunikaation luontevuuden vuoksi. Haastattelijana minun ei tarvinnut olla konemaisesti kysymyksiä esittävä henkilö, vaan myös ihmettelevä ja empaattisuutta osoittava. Avoin haastattelu olisi ollut minulle kokemattomana tutkijana vaativampi keskustelunomaisena ja ilman kiinteää runkoa. Samoin se olisi vaatinut useamman haastattelukerran, johon minulla ei ollut mahdollisuuksia. (Hirsjärvi & Hurme 1988, ) 19

24 Teema-alueiden hahmottelemisen jälkeen liitin teemoihin aiheeseen sopivia pienempiä kysymysalueita. Tämä jätti minulle tilaa esittää tarkentavia kysymyksiä haastattelutilanteessa. Haastattelujen ilmapiiri oli avoin ja luonteva. Esihaastattelua ei tehty. (LIITE 1) Analyysivaiheessa selviää usein, minkälaisia vastauksia tutkija saa esittämiinsä ongelmiin. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa analyysiä tehdään koko ajan, ei vain tutkimuksen yhdessä vaiheessa. Analysoinnin pääperiaatteena on valita sellainen analyysitapa, joka parhaiten tuo vastauksen tutkimusongelmaan. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, ) Haastattelujen analysointiin voidaan käyttää sisällönanalyysiä. Se on menetelmä, jonka avulla tehdään päätelmiä määrittelemällä systemaattisesti ja objektiivisesti sanomien erityisiä ominaisuuksia. Tutkimuksen suunnitteluvaiheessa keskeisiksi havaitut käsitteet ohjaavat sisällönanalyysiä. Tarkasteluyksikkönä voi olla sana tai lause, teema tai aihe. (Hirsjärvi & Hurme, 1995, ) Tässä tutkimuksessa haastattelujen teemat ohjasivat analyysiä. Nauhoitetut haastattelut purettiin sana sanalta tietokoneen levykkeelle. Tutkimustuloksissa esitetyissä lainauksissa on ylimääräiset niinku ja tota sanat jätetty pois. Lainauksissa kolme pistettä kertoo lauseen katkaisusta, ja joskus on sulkeiden sisään tarvittu tarkentava sana. 7 TUTKIMUSTULOKSET 7.1 Taustatiedot haastateltavista Halusin antaa haastattelemilleni naisille äänen, että heidän määritelmänsä tulisivat esille parhaiten. Sen vuoksi naisten lainauksia on paljon. Haastattelussa naisille keksittiin uudet islamilaiset peitenimet, joita käytin tutkimustulosten esityksessä. Tavallisesti kääntynyt henkilö vaihtaa nimensä islamilaiseksi uskontunnustuksen jälkeen. Kuitenkin virallisesti, esimerkiksi väestörekisterissä, nimi voi olla lapsuudessa annettu 20

25 nimi. Uuden nimen kautta yksilö voi vahvistaa uutta identiteettiään. Kaikki naiset olivat olleet muslimeita alle viisi vuotta. Maryam ja Fatima olivat yli 20-vuotiaita ja Aisha yli kolmekymmentä. He asuivat Uudellamaalla. Koulutustaustanaan haastatteluihin osallistuneilla naisilla oli ammatillinen tutkinto, mutta Fatima oli ainoa, joka haastatteluiden aikaan oli työssäkäyvä. 7.2 ELÄMÄ ENNEN KÄÄNTYMISTÄ Ihan normaalista perheestä - uskonnollinen kasvatus Kysyttäessä haastateltavilta heidän saamaansa uskonnollista kasvatusta lapsuudessaan haastateltavat kertoivat kristillisyyden olleen normaalia, tavallisen suomalaisperheen elämää, jossa uskonnolla ei juuri ollut suurta sijaa ja merkitystä. Maryamin ja Aishan perheet kuuluivat Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Maryam ja Aisha kertoivat näin: Mul oli aina semmonen käsitys et Jumala on olemassa, ja jossain vaiheessa mä uskoin Jeesukseenki Mä muistan ku äiti luki siitä, mul on se Lasten Satuaapinen kirja, siin oli sitte joulukuvaelma lapsille. Mulle tuli kauheen paha mieli et oisin mä kyllä voinu olla senkin kaveri. H: Niin kenen kaveri? Jeesuksen kaveri! Mä olen ihan normaalista perheestä, normaalista suomalaisesta perheestä, missä ei uskonto oo koskaan ollu mikään ei oo mitenkään tullu esille. Ollaan oltu kristittyjä kristittyinä eli tämmösinä: ei käydä kirkossa, on kastettu, on käyty rippikoulu. Mutta mä en sano koskaan sitä mikskään uskonnolliseks kasvatukseks Fatiman vanhemmat eivät kuuluneet kirkkoon, he olivat ateisteja. Hän muistaa kuitenkin osallistuneensa joskus koulun uskontotunneille. Hänellä ei ole ollut koskaan suurta tietomäärää kristinuskosta. 21

26 Maryam muistaa läheisen perheenjäsenen lausuneen ääneen oman epäilyksensä, joka on saattanut hämmentää pientä lasta. Se vaan jäi sitte mieleen, ku mun mummuni, tai mä pyysin lukemaan yks kerta niitä Ikuisia Kertomuksia, niit on jokaisen suomalaisen hyllyllä ja lopuks se pisti kirjan kiinni ja sano vaan, et kukahan näin kivoja satuja on kirjottanut? Se oli ehkä ensimmäinen semmonen epäilys mulle annettu Mulle oli siihen asti selvä, et kaikkihan uskoo Mut et sit oli suuri epäilija, tuli ihan lähipiiristä, sanoi ihan suoraan. Maryam ja Aisha muistivat käyneensä joskus pyhäkoulussakin. Rippikoulu kuului suomalaiseen nuoruuteen välttämättömänä, ja itsestään selvänä asiana, jolla ei kuitenkaan ollut suurta merkitystä. Maryam: Mä kävin sen kouluna, en menny leirille. Ihan semmonen tavallinen lähiölapset koulun jälkeen rippikoulussa. Voit kuvitella mitä se on. Hirveetä! Tunnelma oli kaukana Siel oli ne kulman kundit ja sit meikäläiset.. Kundit pisteli niit, ku oli varattu kirkossa ne tuolit meille, niit varattu -lappuja tonne mikä on tä valkonen puku? (H: Alba.) Niin sen vyön alle ja sielt roikku tyttöjen takapuolesta varattu ja se meni ihan älyttömäks. Haastateltavien mielestä koti ei ollut erityisen kristillinen eikä uskonnollinen, Fatiman kohdalla se oli ateistinen. Valtaväestön tapaan noudatettiin perinteisiä riittejä kuten kaste tai rippikoulun käynti. Niille ei löydetty syvempää uskonnollista merkitystä Luulin, että se oli juutalainen - tutustuminen islamiin Suomessa tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että tutustuminen islaminuskoon alkaa usein tutustumisella johonkin muslimiin (Palonen Laulumaa 1997.) Emotionaalisen suhteen luominen islaminuskoiseen ja avoin uskonnon harjoittaminen herättää mielenkiintoa. Fatima oli tutustunut työpaikallaan muslimiin, joka rukoili säännöllisesti. Toiseen hän tutustui paremmin mentyään tämän yritykseen töihin. Näin Fatima kertoi: Mä olin esimiehenä, ja siellä (töissä) oli muslimimies mua kiinnosti että mitä se meni kökkimään sinne siivouskomeroon aina tietyin väliajoin. Se rukoili siellä. Sitten mä tapasin, ihan sattumalta, yhen toisen miehen. 22

27 Se kysy pankkiautomaattia. Se rupes juttelemaan että olenko mä töissä Jaa hänellä on siivousfirma, haluaisinko hänelle töihin. Mä annoin hänelle puhelinnumeroni ja sitte se soitteli ja soitteli Ei me niin kauheesti siitä uskonnosta juteltu, mä itse asiassa luulin, että se oli juutalainen Mä tein sen miehen kanssa yhdessä töitä pitkii päiviä ja mentiin autolla paikast toiseen ja sitte samalla tuli puheeks aina uskonto ja mä tajusin, ettei se juutalainen ollukkaan. Koitin kysyy semmosia ovelia kysymyksiä kun en kehdannut suoraan sitä ees kysyä Mä kysyin siltä paljon asioita ja mä tiesin aivan minimaalisen vähän islamista mitään. Aishan mielenkiinto ja kosketus islamiin alkoi hänen tavattuaan muslimeita ravintolassa. Joo, se on ihan semmonen huvittava tapaus, kun mä olen tutustunu 4-5 vuotta sitten ulkomaalaisiin. Kun mä kävin ravintolassa, aina jos mä tutustuin johonkin, ne halus tarjota ystävänä alkoholii. Mä sanoin aina, ku mä en oo ikinä juonu alkoholii, mä sanoin: ei kiitos, mä en käytä. Sit ne tarjoo tupakkaa, mut mä en polta. Seuraava kysymys: ooksä muslimi? Mä olin vähän aikaa muslimi? Hetkinen, mikä se on? Mä en tienny sillon sil taval kunnolla, mikä se on, koska mä en oo koskaan perehtyny kauheesti eri uskontoihin. Siitä heräs se mieli nyt mä haluun tietää, mikä se on ku kaikki kysyy ootsä muslimi. Maryam opiskeli eri uskontoja lukioaikana, ja hyvän kaverinsa kanssa hän kävi tutustumassa uskontojen kulttipaikkoihin. Hänellä ei ollut suhteita muslimeihin. Mun kaveri oli samanhenkinen. Me käytiin nois eri paikois: jossain krishna-istunnos käytiin, kävin mä buddhalaisessakin miettimässä. Sit mä löysin jonkun bahailaisen naisen, niillä on kanssa täällä oma yhdistys. Sit käytiin moskeijassa ja juteltiin imaamin kanssa. Et siit oikeestaan (alkoi kiinnostus).mul oli silleen, et mä olin ja oon edelleen kauheen kiinnostunut kaikist vieraist kulttuureista ja sillon mä jopa heitin ilmaan, et jospa musta tulis muslimi. Laulumaan (1997) tutkimuksen mukaan suomalaisen naisen kääntymiselle islaminuskoon on ominaista emotionaalisen suhteen luomisen lisäksi avoimuus uusille vaikutteille ja tiedollinen perehtyminen uuteen uskomusjärjestelmään. Tässäkin tutkimuksessa kaikki haastateltavat halusivat, tutustuttuaan muslimiin, syventää tietämystään islamista, joten kukin heistä osti itselleen Koraanin. Lisäksi keskustelut uusien muslimiystävien tai moskeijan imaamin kanssa auttoivat selkiyttämään ajatuksia. 23

28 Emmä voi sanoo, et mä olisin islamista ruvennu ajatteleen sen enempää mitään. Se on ollu mun elämäntyyli ja se on jääny mun elämäntyyliksi. Sit mä rupesin enemmän kyselemään millä tavalla islamilaiset elää ja kaikista näistä rukoustavoista ja kaikista Mä rupesin vaan tutustuun siihen enemmän luin Koraanin, rupesin puhumaan enemmän ihmisten kanssa islamista Munhun se teki kuitenkin vaikutuksen vaikka hän ei sinänsä ollut mikään huippu-uskovainen, siis sillä tavalla, että oli paljon toivomisen varaa. Suomalaiset eivät useinkaan tiedä paljoa islamista. Nämä naiset halusivat perehtyä kunnolla islamiin, koska se todella kiinnosti heitä Hukkaan mennyttä aikaa - tyytymättömyys kristinuskoon Tutkimukseen osallistuneet naiset olivat tyytymättömiä kristinuskoon, vaikka eivät välttämättä siitä paljon tietäneetkään. Myöskään muut uskonnot eivät pystyneet antamaan heille vastausta. Fatima koki turhana yrityksensä löytää kristinuskosta vastausta ongelmaansa tai kysymykseensä, jota hän ei osannut muotoilla itselleenkään. Mulla ei oo kristinuskosta suunnatonta tietomäärää ikänä ollu, eikä oo vieläkään, mut että sen verran sanotaanko, en ihan tarkkaan osaa sanoa, mutta tuli semmonen haku, että haki en tiedä mitä mä hainkaan, mutta tuntu, että se oli hukkaan mennyttä aikaa kuitenki semmosta yritystä edes Mul ei jääny siitä mitään hyvää tunnetta tai ei oikeastaan minkäänlaista tunnetta. Mä en oo ikinä hyväksyny sitä asiaa, että esimerkiks joku nainen voi tulla raskaaks ilman et se on miehen kanssa. Sitä mä en ikinä suostu hyväksymään ja toisekseen sitä, että Jeesus ois ollu joku simmonen, että hänet ristiinnaulitaan ja hän herää uudestaan eloon. Ja toisekseen mä en oo koskaan ymmärtäny sitä, että se joka on luonut maailman, että se vois olla joku patsas tai henkilö, jota voitas palvoo. Vaan mä oon aina ollu sitä mieltä, että se on joku, mutta ei mikään Jeesukseenki mä uskon, mut mä oon uskonu Jeesukseen aina niinku me uskotaan Muhamettiinki, eli että se on profeetta, joka on tuonu tiedon kristityille Kristinuskos on koko aika se, että se perusajatus tökkäsee jo niin pahasti, et mä en pääse sen asian yli ollenkaan ja mun mielestä se on pohja koko sille uskonnolle. Et jos mä en sitä ensimmäistä ajatusta hyväksy, niin mun 24