Merenkurkun metsien kulttuuriperintö 2

Transkriptio

1 Merenkurkun metsien kulttuuriperintö 2 toiminta vuonna 2011, Västerbottenin lääni Västerbottenin museo/ Merenkurkun metsien kulttuuriperintö Berit Andersson 2012 Dnro 622/09

2 Sisällys Hallinnollisia ja teknisiä tietoja... 1 Yhteenveto... 1 Johdanto... 1 Tiedotus... 2 Arkeologinen tutkimus... 2 Tiedonvälitystä... 3 Yhteistyötä Merenkurkun molemmin puolin... 3 Toiminta-alue... 4 Inventointialue... 4 Muinaisjäännöskuvat... 4 Valmistelu/pintapoiminta... 5 Tulokset... 7 Arviointi... 8 Viitteet... 8 Kannen kuva: Ilmakuvaukseen perehtymistä lennokin avulla. 0

3 Hallinnollisia ja teknisiä tietoja Vbm dnro 622/09 LH dnro LH päätöspvm Lääni Västerbotten Maakunta Västerbotten Kunta Skellefteå Pitäjät Skellefteå, Lövånger Paikkakunnat Storkågeträsk, Vallen Karttalehdet 72H1f NV, 72H1f NO, 72H1g NV, 72H1g NO (50 %), 72H2f SV (50 %), 72H 2f SO (50 %), 72H 2g SV (50 %), 72H 2g SO (25 %) (Sweref 99) Koordinaattijärjestelmä Sweref 99TM Kenttätyöjakso Kenttätyönjohtaja Berit Andersson Muu henkilöstö Erik Sandén, Nina Granholm, Ronny Smeds VBM, AnnKristin Unander, Helena Gustavsson, Åke Rönngren SKS Valokuvat VBM_DB 290:1-5 Yhteenveto Skogens kulturarv i Kvarkenregionen -projektia (SKAIK, Merenkurkun metsien kulttuuriperintö) on toteutettu molemmin puolin Merenkurkkua metsäalan sekä kulttuuriperinnön suojelusta vastaavien organisaatioiden välisenä yhteistyönä. Yhteistyömuotoina ovat olleet henkilöstövaihdot, projektipalaverit, paikallisväestölle järjestetyt tiedotustilaisuudet ja inventointi. Vuoden aikana on kokeiltu uusia inventointi- ja tiedotusmenetelmiä. Suomen puolella on kokeiltu ilmakuvausta lennokkien avulla, ja Ruotsin puolella on testattu inventointia ilmalaserkeilattujen kuvien perusteella. Ruotsin puolella inventointia on tehty lähinnä Storkågeträsk-järven ympärillä Skellefteån pitäjässä ja Suomen puolella Laihian, Vähäkyrön ja Isokyrön kunnissa. Ruotsin puolella on rekisteröity 200 muinaisjäännöstä metsähallituksen Kotten-tietokantaan ja 94 jäännöstä Riksantikvarieämbetet (RAÄ) -viraston FMIS-järjestelmään. Olemme pyrkineet jakamaan tietoa kulttuuriperinnöstä uusille ryhmille kokeilemalla Ruotsin puolella geokätköilyä. Yhteistyössä Lövångerin kotiseutuyhdistyksen kanssa on suoritettu pienehkö mahdollisesti alueen vanhinta kirkkoa koskeva tutkimus. Vuoden aikana projektista laadittiin kaksikielinen esite sekä ensimmäinen osa kestävää metsänhoitoa käsittelevästä tiedotusfilmistä. Johdanto Skogens kulturarv i Kvarkenregionen -projektin (SKAIK) yhteydessä inventointia on tehty Storkågeträsk-järven ympärillä Skellefteån pitäjässä ja Vallenissa Lövångerin pitäjässä. Inventointi on suoritettu Västerbottenin museon ja metsähallituksen pohjoisen alueen (Skogsstyrelsen Region Nord) välisenä yhteistyönä. Projekti käsittää Ruotsin puolella Västerbottenin ja Suomen puolella Pohjanmaan ja koostuu muun muassa maiden välisestä tietojen ja henkilöstön vaihdosta. 1

4 Kuva 1. Asuinpaikan valli Hundbackassa, Pietarsaaressa. Kuva 2. Käynti Medlehedenin tulisijoilla Skellefteåssa. Tiedotus Tiedotustilaisuus, jossa projektia esiteltiin asiasta kiinnostuneelle yleisölle, maanomistajille ja kotiseutuyhdistyksille, järjestettiin Storkågeträskissä ( ). Tilaisuudessa saatiin osallistujilta useita vihjeitä. Projektin tuloksia esiteltiin tiedotustilaisuudessa Häbberslidenissä ( ). Laadittiin uusi versio projektia ja sen tuloksia lyhyesti kuvaavasta (kaksikielisestä) esitteestä. Projektia on esitelty Suomen metsähallituksen Rovaniemellä järjestämässä seminaarissa , Västerbottenin museon kulttuuripäivillä Robertsforsissa ja Korpoströmin Bottnisk Kontakt XVI -konferenssissa Suomessa Vuoden aikana projektista valmistui ensimmäinen osa kestävää metsänhoitoa käsittelevästä tiedotusfilmistä Pyrkiessämme saamaan kulttuurihistoriaamme koskevan tiedon tavoittamaan uusia ryhmiä olemme kokeilleet geokätkeilyä. Kolme geokätköä sijoitettiin kolmeen karjamajaan Lövångerin pitäjään. Kätköt vietiin paikoilleen 14. kesäkuuta, ja jo elokuuhun mennessä yhteensä 24 henkilöä kirjautunut järjestelmään ja kommentoinut paikkoja. Vuoden 2012 alussa yhteensä 32 henkilöä oli käynyt karjamajoihin piilotetuilla kolmella geokätköllä. Arkeologinen tutkimus Yhteistyössä Lövångerin kotiseutuyhdistyksen kanssa suoritettiin pienehkö tutkimus paikalla (Raä nro Lövånger 523:1), jossa perinteen mukaan on sijainnut paikkakunnan vanhin kirkko. Tutkimus käsitti 5 km2:n alueen, josta 4 km2 koostui talon perustuksissa olevasta 4 x 1 m:n kaivannosta ja 1 km2 koekuopasta, jonka avulla pyrittiin selvittämään, onko paikalla tehty hautauksia. Tutkimuksessa ei tehty yhtään keskiaikaan viittaavaa löytöä. Tutkimuksen löydöt olivat lähinnä luvuilta ja käsittivät punasavikeramiikkaa, liitupiippujen palasia, lasinpalasia ja tiiltä. Tutkimuksen yhteydessä ilmeni, että kuvauksessa mainitut kolikkolöydöt olivat Kaarle XIV Juhanan ajalta ja siten 1800-luvulta luvulla paikalla oli upseerin asunto ja asutus koostui lukuisista neliön malliin sijoitetuista rakennuksista. Lövångerin kotiseutuyhdistyksen Anund Lindholmin kartan mukaan tutkimuspaikalla oli ollut porttiaitta. Keskiajalla paras sijainti kirkolle on paikka, jossa on vanha talo ja jossa on aikaisemmin ollut isompi talo, talon perustusten mukaan arvioituna. 2

5 Tiedonvälitystä Tutkimuspaikka sijaitsee kävelymatkan päässä Lövångerin koulusta. Koulun opettajille kerrottiin, milloin ja missä kaivauksia suoritettaisiin. Projekti herätti paljon vastakaikua, ja neljä ala- ja yläkoulun luokkaa kävi kaivauksilla hankkimassa lisätietoja seudun historiasta ja arkeologien työtavoista. Västerbottenin museon tiedottaja lähetti lehdistötiedotteita ja Norranin toimittaja haastatteli arkeologeja, kotiseutuyhdistystä ja vanhempaa rouvaa, joka oli viettänyt paikalla lapsuutensa. Kuva 3. Koululaiset vierailivat tutkimuspaikalla, jossa on todennäköisesti ollut kappeli. Yhteistyötä Merenkurkun molemmin puolin Vuoden aikana on pidetty useita projektipalavereja helmikuuta 2011 pidettiin ohjausryhmän kokous ja projektiryhmän kokous Vaasassa, jossa suunnittelimme vuoden inventointipanostuksia, tiedotustilaisuuksia ja ekskursioita projektiin osallistuville Ruotsissa ja Suomessa. Viikolla toukokuuta suoritettiin henkilöstövaihtoa Pohjanmaalla sijaitsevan Laihian kunnan sekä Västerbottenin museon väen, Ruotsin metsähallituksen ja museoviraston kesken. Viikon aikana kokeiltiin ilmakuvausta lennokkien avulla ja tehtiin yhteisiä ekskursioita ja inventointeja sekä pienehkö koetutkimus. Viikon aikana pystytettiin infotaulut kahdelle muinaisjäännöspaikalle. Elokuun lopussa Skellefteån kunnassa suoritettiin henkilöstövaihtoa museoviraston, Suomen metsähallituksen, Västerbottenin museon ja Ruotsin metsähallituksen kesken. Lisäksi viikon aikana kokeiltiin inventointia Storkågeträskin pohjoispuolella virtaavan Kågeälven-joen läheisyydestä ilmalaserkeilattujen kuvien perusteella ja tehtiin yhteinen ekskursio. Henkilöstövaihdon yhteydessä syyskuuta pidettiin ohjausryhmän kokous ja projektipalaveri ja käytiin Skellefteån museossa. Vaihdon antia oli projektin saama kutsu Suomen metsähallituksen järjestämään Cultural Heritage in Northern Forests - seminaariin. 3

6 Kuva 4. Uusi kyltti pystytettiin yhteistoimin kiviröykkiölle Laihian kunnassa. Toiminta-alue Inventointialue Pääasiallinen inventointialue sijaitsee Skellefteälven-joen ja Kågeälven-joen välissä ja kattaa karttalehdet 72H1f NV, 72H1f NO, 72H1g NV, 72H1g NO (50 %), 72H2f SV (50 %), 72H 2f SO (50 %), 72H 2g SV (50 %), 72H 2g SO (25 %) Sweref 99. Alueella sijaitsevat järvet Storkågeträsk, Lillkågeträsk ja Nyträsket. Kågeälven-joen ja Nyträsketjärven läheisyydessä on hiekkamaata, ja muilta osin maaperä alueella on moreenia ja siellä täällä esiintyy yksittäisiä pienehköjä kallioita. (Stor)-Kågeträsk-kylän historia ulottuu keskiajalle, ja Kustaa Vaasan maakirjassa vuodelta 1543 mainitaan 6 verollepantua talonpoikaa. Vuonna 1609 Storkågeträskin kylästä löydettiin kuparia, ja erioikeus malminlouhintaan myönnettiin 1624, ensimmäisenä Norlannissa. Muinaisjäännöskuvat Osa inventointialueesta on kuulunut muinaismuistoinventoinnin piiriin vuosina ; vanhempi inventointi koski etupäässä Kågeälvenin lähiympäristöä ja sen tuloksena oli 30 pyyntikuoppaa (RAÄ nro Byske 99:1, Byske 572:1-3, Byske 573:1-2, Byske 574, Byske 575:1, Byske 576:1-4, Byske 577:1, Byske 577:1-3, Byske 579:1, Jörn 30:1-4, Jörn 31:1, Jörn 32:1-4, Jörn 452:1, Jörn 454:1-3), 2 kemianteollisuuden kohdetta (RAÄ nro Jörn 451:1, Jörn 453:1), 1 mylly (RAÄ nro Jörn 455:1), 1 asumus (RAÄ nro 468:1), 1 kylätontti/maatilatontti (RAÄ nro 481:1), 2 kaivosaukkoa (RAÄ Byske 596:1, Skellefteån kaupunki 505:1), 1 löytöpaikkaa (RAÄ nro 501:1) sekä 1 puuteollisuuden kohde (RAÄ nro Skellefteån kaupunki 504:1). Taloudelliset karttalehdet 23K 3c 3e eivät sisältyneet aiempiin inventointeihin, eikä niitä ole rekisteröity FMIS-järjestelmään. 4

7 Kaavio 1. Kartta inventointialueesta; aiemmin rekisteröidyt jäännökset on merkitty punaisella värillä. Valmistelu/pintapoiminta Ennen inventointia saatiin Ruotsin metsähallituksen GIS-osastolta ilmalaserkeilattuja kuvia, jotka kattoivat 17 x 7,5 km:n (Ö-V) laajuisen alueen. Kuvista etsittiin rakenteita, jotka voisivat olla muinais- tai kulttuurijäännöksiä. Tietyt rakenteet, kuten miilunpohjat, tervahaudat ja pyyntikuopat näkyivät hyvin selvästi. Näiden kuvien tutkimisen tuloksena syntyi yksi shapefiletiedosto sisältäen 182 pistettä, joiden arvioitiin olevan ihmisen toiminnasta syntyneitä jäännöksiä. Tähän työhön sisällytettiin myös maa-aineksen ottopaikoiksi tulkittavat kuopat, jotta opittaisiin näkemään ero myöhemmän ajan kuoppien ja muinais- ja kulttuurijäännösten välillä. Pintapoiminta käsitti myös perehtymisen vanhempaan karttamateriaaliin ja kotiseutukirjallisuuteen. Kaavio 2. Ilmakeilattu kuva, jossa näkyy selvästi kolme miilunpohjaa. Kaavio 3. Esimerkkejä selvistä pyyntikuopista. 5

8 Kaavio 4. Ilmakeilauksen kuvia inventointialueelta, kun kaikki kasvillisuus on suodatettu kuvista pois. Punaisella merkityt ovat ennen vuoden inventointia tehtyjä rekisteröintejä FMIS-järjestelmään. Kaavio 5. Kartta inventointialueesta; turkoosit pisteet on merkitty ilmakeilauksen perusteella ja lilat pisteet ovat rekisteröintejä FMIS- ja Kotten-tietokantoihin. 6

9 Tulokset Vuoden inventoinneissa rekisteröitiin kaikkiaan 200 jäännöstä. Kaikki rekisteröidyt jäännökset on kirjattu Ruotsin metsähallituksen Kotten-karttatietokantaan, ja 94 (47 %) kirjattiin arkeologin tekemän tarkastuksen jälkeen Riksantikvarieämbetet (RAÄ) - viraston muinaismuistorekisteriin (FMIS). Tässä raportoidaan ainoastaan tarkastetut jäännökset. Pääosa jäännöksistä on löydetty ilmalaserkeilausten kuvia tutkimalla mutta myös joitakin jäännöksiä tämän alueen ulkopuolelta on rekisteröity, useimmat Ruotsin metsähallituksen henkilöstön tietojen perusteella. Kuten alla olevasta taulukosta ilmenee, pyyntikuoppa on tavallisin vuoden inventoinneissa rekisteröity jäännöstyyppi. Monet pyyntikuopat sijaitsevat Kågeälvenjoen läheisyydessä ja täydentävät aikaisemmin rekisteröityjä pyyntikuoppia (ks. kartta 9-10, sivut 17-18). Kiinnostavaa on se, että monet pyyntikuopat on rekisteröity pienten purojen yhteydestä ja järvien välisiltä kannaksilta, mikä johtuu siitä, että pyyntikuopat näkyvät valtavan selvästi ilmakeilauksista (ks. kartta 5, sivu 13). Drängsmarkin ja Stavaträsin välisellä tiellä on hakatuista kivistä tehtyjä kilometripylväitä, joihin on hakattu lukuja. Niistä yksitoista on rekisteröity vuoden inventoinnin yhteydessä (ks. kartat 9-12, sivut 17-20). Vaikka miilunpohjat ja tervahaudat näkyvät ilmakeilauksessa erittäin hyvin, ensin mainittuja jäännöstyyppejä on rekisteröity ainoastaan 9 ja jälkimmäisiä 4. Alueen ulkopuolelta on rekisteröity kaksi kalkkiuunia ilmakeilattujen kuvien perusteella, Ruotsin metsähallituksen henkilöstön tietojen mukaan (ks. kartta 7, sivu 15). Kalkkiuuneista toinen sijaitsee lähellä Björkdalsgruvania, jossa nykyään louhitaan kultaa, mutta joka aloitti kalkkilouhoksena. Jäännöstyyppi Tila Lkm Asuinpaikka Kiinteä muinaisjäännös 2 Kaivo Muu kulttuurihistoriallinen jäännös 2 Patovalli Muu kulttuurihistoriallinen jäännös 2 Uittojäännös Muu kulttuurihistoriallinen jäännös 1 Pyyntikuoppa Kiinteä muinaisjäännös 33 Karjamaja Kiinteä muinaisjäännös 6 Kaivosaukko Muu kulttuurihistoriallinen jäännös 1 Rajaröykkiö Muu kulttuurihistoriallinen jäännös 1 Talon perustus historialliselta ajalta Muu kulttuurihistoriallinen jäännös 15 Tulisija Kiinteä muinaisjäännös 3 Kalkkiuuni Muu kulttuurihistoriallinen jäännös 2 Kemianteollisuus Muu kulttuurihistoriallinen jäännös 4 Hiilenpolttolaitos Muu kulttuurihistoriallinen jäännös 9 Raivausröykkiö Muu kulttuurihistoriallinen jäännös 2 Tiemerkki Muu kulttuurihistoriallinen jäännös 11 Yhteensä 94 Kaavio 6. Taulukko FMIS-järjestelmään rekisteröidyistä jäännöksistä. 7

10 Arviointi Inventoinnista ilmakeilattujen kuvien pohjalta on saatu erittäin hyviä tuloksia. Näistä kuvista todettiin182 pistettä, jotka voisivat olla tulosta ihmisten toiminnasta. Myös maaaineksen ottopaikat otettiin huomioon. Näistä 182:sta kohteesta 129 käytiin tarkistamassa, ja niistä n. 75 % oli jäännöksiä. Toisin sanoen jos kuoppa tulkittiin ilmakeilatuista kuvista maa-aineksen ottopaikaksi ja kenttäkäynnillä asia varmistui, tulosta pidettiin positiivisena. Tietyt jäännöstyypit ovat ilmakeilauksista helpommin tunnistettavissa kuin toiset. Esimerkiksi pyyntikuopat, raivausröykkiöt, miilunpohjat ja tervahaudat näkyvät usein erittäin hyvin, kun taas talojen perustuksia on vaikea havaita. Toivottavasti opimme tulevina vuosina tunnistamaan paremmin talojen perustukset. Lupaavaksi tulokseksi voidaan katsoa se, että on pystytty tunnistamaan maanperän muokkauksen vahingoittamia pyyntikuoppia, sillä ne näkyvät silti ilmakeilauksessa. Kentällä suoritetuissa inventoinneissa jäännösten yhteydestä on usein paljastunut lisää jäännöksiä niiden lisäksi, jotka on tunnistettu ilmakeilatuista kuvista. Ilmakeilattujen kuvien käytöstä kämmentietokoneissa on saatu hyviä tuloksia. Kahdessa tapauksessa rekisteröitiin miilunpohjia, joita ei oltu tunnistettu ilmakeilattujen kuvien alustavassa tarkastelussa, koska ne oli mahdollista nähdä vain kämmentietokoneesta, jossa oli korkeampi resoluutio. Kentällä miilunpohjat tuskin näkyivät, mutta kairan ja sondin avulla esiin saatiin paksuja hiilikerrostumia. Nämä miilunpohjat sijaitsivat talon perustusten yhteydessä ja ovat todennäköisesti jäänteitä hirsirakennusten poltosta hiileksi sysimiiluissa. Ilmakeilausten ansiosta on myös mahdollista saada entistä varmempia merkintöjä ja parantaa FMIS:n vanhojen rekisteröintitietojen laatua, kun esim. pyyntikuopat näkyvät entistä selvemmin. Alla olevassa esimerkissä inprickning-merkinnän ja jäännöksen välinen etäisyys on enintään 60 metriä. Kaavio 7. Esimerkkejä FMIS-järjestelmään rekisteröidyistä pyyntikuopista, joiden sijaintia voidaan korjata ilmakeilattujen kuvien perusteella. Viitteet Lindgren, S (toim.) Storkågeträsk Kågedalens pärla. Fornminnesregistret över Västerbotten (Västerbottenin muinaismuistorekisteri) 8

11 Box 3183, Umeå Telefon Telefax