Kodista kotiin. Vaellus Tampereelta Alahärmään Loppuraportti

Transkriptio

1 Kodista kotiin Vaellus Tampereelta Alahärmään Loppuraportti

2 Sisällysluettelo: MÄÄRITTELYT...3 RAPORTIN KUVAUS...3 TAVOITTEET...3 PROJEKTIORGANISAATIO...5 PROJEKTIRYHMÄ...5 YHTEYSTIEDOT...5 TOTEUTUSSUUNNITELMA...6 TOTEUTUSVAIHEET...6 TEHTÄVÄLUETTELOT MÄÄRÄAJOIN...6 RISKIEN HALLINTA...7 TOIMINTASUUNNITELMA...8 REITTISUUNNITELMA...8 VARUSTELISTA...8 TURVALLISUUSSUUNNITELMA...8 VESI JA RUOKAHUOLTOSUUNNITELMA...8 BUDJETTI...9 PROJEKTIBUDJETTI...9 TERVEISET TULEVIEN VASTAAVIEN PROJEKTIEN TEKIJÖILLE...9

3 Määrittelyt Raportin kuvaus Tämä raportti arvioi Kodista kotiin -vaellusprojektin onnistumista. Mietintö on vaeltajan itsensä kirjoittama ja perustuu kokemukseen koko vaelluksen jälkeen. Kodista kotiin vaellus oli 21-vuotiaan nuorenmiehen omatoimivaellus Tampereelta Alahärmään Vaeltajana toimi Juha-Matti Viitala, jolla on perusretkeilykokemus ja normaali peruskunto. Vaellusreitti kulki Pirkanmaan ja Pohjanmaan kulttuurimaisemassa, siten että kolmesataa kilometriä koostui pääasiassa metsäpoluista, ja lisäksi hiekkateistä ja lyhyistä asfalttiosuuksista. Tavoitteet Vaelluksen tavoitteiden arviointi: a. Vaellukselle lähtö Tavoite oli kirjattu onnistuvaksi, mikäli ohitan Tesomajärven rinkan kanssa vaelluksen alkaessa. Näin myös kävi. Tunne ja into kestivät järjen herkeämättömät kyselyt vaelluksen rationaalisuudesta ja saivat miehen suunnitteluvaiheen jälkeen todella lähtemään kohti seikkailua pelkkien uhkailujen sijasta. b. Mietiskely Kirjoitin tavoitteen onnistuvaksi, mikäli vaelluksen aikana onnistun riisumaan itsestäni raskaan mielen ja vaihtamaan sen rauhaisaan, keventyneeseen ja pohdiskelevaan vastineeseensa. Tulokseksi voisin todeta, että mieli kävi niin seesteisessä, että en tiedä onko se koskaan aikaisemmin niin rauhaisaan eksynytkään. Polttavia kysymyksiä käveli myös vastaan. Osan niistä otin avosylin vastaan ja istuimme miettimään, mitä toisillemme vastaisimme. Tunnen kuitenkin, että osan niistä sivuutin, lienenkö ollut kuitenkin liian kiireissäni vai lienevätkö kysymykset olleet liian henkilökohtaisia ja suuria. Opin myös sen, että rauhaa ei voi köyttää itseensä vangitakseen sitä mieleensä ikuisesti, sillä rauha on sukua vapaudelle, joka ilmestyy vain sellaiselle, jonka mieli ei tahdo alistaa tai pakottaa. c. Kunnon kehittäminen Paino tipahti kaksi kiloa ja kuvista katsottuna lähtevä tavara oli pelkkää läskiä. Jalat vahvistuivat selkeästi uuden kokemuksen edessä, myös selän tunnen voivan paremmin rinkan kanssa jatkuneen pitkän tanssin jälkeen. Psyykkinen kunto kehittyi myös. Huomasin, ettei yksinäisyys ole tila, vaan tunne. Tunteisiinsa voi vaikuttaa kovalla treenillä. Treenattu positiivinen mielikuva on vahvempi apu viidakossa kuin vähän käytetty elefantti.

4 d. Rentoutuminen Vaellus onnistui lomana. Mielessä ei pyörinyt liiallisesti maallinen työ. Filosofiani mukaan mikään ei vie ajatuksia niin hyvin pois työajatuksista ja suoritustarpeista kuin märät kengät loputtomassa suossa hyttysten kanssa tai eksyminen metsään. Pidä aina vartin taukoja työpäiväsi puitteissa ja muutaman viikon taukoja oravanpyörästä työvuotesi puitteissa! Siten saat oravanpyörän tutun hyrinän kuulostamaan taas jälleen mielenkiintoiselta. Tavoitteiden alle kirjoitin maininnan Alahärmään asti pääsemisestä, mikäli jalat suunnitellun reitin loppuun asti vievät. Sinne ne jostain syystä lopulta veivät. Voin rehellisesti sanoa, että perillepääsy tuntui paremmalta kuin mikään sellainen, joka olisi hampaat irvessä tehty. Vapaa tahto antoi vapaalle halulle pyyteettömän lahjan, siksi se tuntui niin ainutlaatuiselta ja tärkeältä.

5 Projektiorganisaatio Projektiryhmä Projektiorganisaatio oli pieni ja riittävä. Vaellusreitti ei ollut hankala, joten erikoisohjeita ei tarvittu paljoa. Tässä vaelluksessa ei olisi tarvittu, mutta ajatus tervehdysten välittämiseen reaaliajassa internetin välityksellä syttyi ideana mahdollisiin tuleviin retkiin. Juha-Matti Viitala. Vaeltaja Olen tyytyväinen, että mieli ja jalat kykenivät yhteistyöhön. Toki kyllähän välillä sain kuunnella niiden erimielisyyksiä reitin antoisuudesta. Keskityin mielestäni kiitettävästi olooni ja ympärillä olevaan. Olen kehittynyt siinä viime kesästä. Haluan kuitenkin olla vieläkin kiireettömämpi itsessäni ja uskaltaa tehdä yhä lyhyempiä päivämatkoja ja yhä hiljaisempia taukoja. Martti Viitala. Huoltaja Vuosnevantie 58, Härmä Isä oli valmiina vaeltajan noutoon tarvittaessa. Isä muisti myös kehua poikaansa sissiksi. Hellevi Viitala. Huoltaja Vuosnevantie 58, Härmä Äiti välitti ulkomaailmasta kaiken tarpeellisen: kaikki tutut elossa ja voivat hyvin sekä huomennakaan ei sada! Kake Huhtaluhta. Retkikonsultti Kaken kanssa olin yhteydessä ennen vaellusta, koska hän on vanha vaelluskonkari. Kake oli reilu, kun ei kertonut minun olevan jälleen kerran hullu esitellessäni vaellussuunnitelmaani. Sen sijaan hän innostui vaelluksestani ja sai maakuntamediankin kiinnostumaan. Yhteystiedot Vaelluksen teknisiä tietoja ja tarkempia ajatuksia voit tiedustella: Juha-Matti Viitala Tesomajärvenkatu 22 H TAMPERE juha-matti.viitala (a) pp.inet.fi

6 Toteutussuunnitelma Toteutusvaiheet Vaelluksen valmistelu Vaelluksen valmistelu oli hyvin onnistunut. Reitin suunnittelu onnistui ennen projektia asettamia odotuksiani paremmin. Sain tutkimustyöllä reitistä hyvin metsäisen. Autolla ajaminen reitin tienpätkien läpi antoi tarkat tiedot pyykki-, kauppa- ja huoltoasemamahdollisuuksista. Alkuvalmistelut olivat siis riittävät. Varustepuoli oli ok, mutta ei onnistunut täysin nappiin. Vaatteita tuli mukaan liikaa. Myös periaatteestani olla sijoittamatta rahaa kevyisiin uusiin varusteisiin (kuten uusi sadeasu) olisin voinut tinkiä. Myös vedenpuhdistuspumppua voinen harkita tulevaan. Vaellus Vaellus meni kokonaisuudessaan loistokkaasti. Suunnistus ja ravintotäydennyspolitiikka onnistuivat. Lihashuollon ja itsehuollon suhteen tulin miettineeksi, ettei kyllä haittaisi, jos tietäisin ihmiskehosta enemmänkin: mikä on milloinkin hyväksi ja mikä kipu viestii mitäkin, mikä on liian epähygieenistä ja miten kovilla on terveellistä olla. Se lisäisi itsevarmuutta. Lisäksi mietin varaanko aina tarpeeksi pelivaraa, mikäli sää ei todellakaan suosi. Nämä kaksitoista sateetonta päivää vääristävät kuvaani vaeltamisen helppoudesta. Miten käy miehen, jos seuraa kaksitoista kaatosadepäivää? Ja onko vielä hauskaa sekä pysyykö nuha loitolla? Jälkitoimet Matkakirjoitelmat oli mukava kirjoittaa. Uskon, että on erittäin tärkeää aina laittaa ylös tuollaiset itselleen erikoiset seikkailut. Sitten ne voi sieltä itselleen ja lapsenlapsenlapsilleen lukea, kun kukaan ei enää muista kumpi loppui ensin: vaeltaminen vai tervanpoltto. Mediakontakteja en enää vaelluksen jälkeen yrittänyt. Maakuntalaajuus Ilkka-lehdessä oli mielestäni sopivankokoinen vaellukseen nähden. Tehtäväluettelot määräajoin Tehtäväluettelo kokonaisuudessaan oli hyvin toteutunut, joka johtui myös siitä, ettei se ollut suunnattoman seikkaperäinen. Tällaisissa toistuvissa projekteissa kuten vaelluksissa kannattaa varoa, ettei leipäänny liikaa suunnitteluvaiheeseen. Metsässä voi tulla ikävä varakompassia.

7 Riskien hallinta Uusia yllättäviä riskejä ei ilmaantunut. Yksikään arvioitu riski ei kaatanut projektia. Sateiset säät. Riski ei toteutunut, mutta sadevalmius oli hyvä. Kuitenkaan raskas kumiasu ei ole mielenkiintoinen mukana kannettava. Kenkiin laitettava muovipussi ei ole täydellinen tekniikka, mutta kumisaappaita en myöskään ole vielä kiinnostunut kantamaan. Täydellisten kenkien etsintä jatkuu. Vaeltajan sairastuminen. Sairastuminen ei tuntunut olevan edes lähellä. Tärkeimpinä tietenkin aina vaatehuolto, ravitseva ruoka ja ei-liian-piippuun-talsiminen. Vaeltajan loukkaantuminen. Lihaksen kipeytyminen oli pahin haitta, joka ilmeni. Tämän takia oli pidettävä yksi välipäivä. Muutosratkaisu oli erittäin viisas. Tämä ratkaisu mahdollisti loppuvaelluksen kokemisen. Villieläimet. Vastaan tallusti kerran vain hirvi, joka oli yhtä rauhallinen kuin vaeltaja. Edes käsirysyyn ei päädytty. Muutaman kerran törmäsin karhun jätöksiin ja kaadettuihin puihin, mutta metsän kuningasta ei näkynyt. Otsot taisivat haistaa hajusteeni jo kauempaa ja antoivat kulkijan pysyä omissa maailmoissaan. Käärmeen purema. Käärmeitä näkyi arviolta noin viisitoista. Puolta useammin heinikossa suhisi. Yksikään liukasselkä ei kokenut itseään niin uhatuksi, että olisi käynyt minua maistamaan. Uupuminen. Välillä kyllä väsytti. Onneksi ennen uupumista uuvuttaa, silloin täytyy malttaa hidastaa. Kuten vanhat ovat viisaasti sanoneet: ei matka tapa, vaan kiire. Tarpeellisten varusteiden puuttuminen tai rikkoutuminen. Mitään tarpeellista ei puuttunut, jotain ylimääräistä oli mukana. Jatkossa voisin ehkä sijoittaa enemmän rahaa keveyteen. Rikkoutuminen on paha riski, sillä kaikkea ei ole mahdollista korjata. Esimerkiksi trangian rikkoutumisen jälkeen tulipalovaroituksen aikana voi kovaan makaroniin päästä kyllästymään.

8 Toimintasuunnitelma Reittisuunnitelma Reittisuunnitelman ei ollut tarkoitus pitää täydellisesti, mutta se piti lähes täydellisesti. Alkuperäisestä reitistä poikkesin Peräseinäjoen ja Kauhavan luontoreitillä, sillä ne olivat kasvaneet pahasti piiloon. Pyykkini pesin Välimaan maatilamatkailun sijasta Kalajärven leirintäalueella. Ylimääräisen välipäivän vietin Parkanossa, mutta viimeisen kolmen päivän reitin kuljin kahdessa päivässä, joten pääsin reitin päähän alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Varustelista Varustelistasta ei puuttunut mitään tärkeää, eikä oikeastaan edes vähemmäntärkeää. Vaatteita oli mukana liikaa ja sadeasu oli liian painava. Ja miksi ihmeessä kannoin hammasharjan koteloa mukanani? Turvallisuussuunnitelma Turvallisuus oli mielestäni korkeaa tasoa kulttuurimaisemavaellukselle. Turvallisuusriskejä en havainnut. Vesi ja ruokahuoltosuunnitelma Vesipolitiikka onnistui: 5,5 litraa riittää hyvin vuorokaudeksi. Vedensaannissa ei ollut ongelmia. En tarvinnut edes puhdistustabletteja, sillä en käyttänyt luonnon vettä. Jatkossa myös vesipumppu voisi olla mahdollinen. Kauppapolitiikka onnistui myös, vaikka ensimmäiselle kaupalle ruoka riitti juuri ja juuri. Onneksi makaronia voi hätätilanteessa kysyä myös taloista.

9 Budjetti Projektibudjetti Budjetista en tehnyt jälkeenpäin tarkistusta, joten kustannusseuranta siis epäonnistui täydellisesti. Alkubudjetoinnilla vain tarkistin, että reissuun on varaa. Terveiset tulevien vastaavien projektien tekijöille Idea jostakin tuntemastasi paikasta johonkin tuntemaasi paikkaan vaeltamisesta voi syntyä monelle todella helposti. Monet viisaat jättävät matkan tekemättä, mutta jotkut meistä hulluista eivät pääse omituisesta haaveestaan eroon. Se huikkii sinua nimeltä, kunnes lopulta otat kartan esille. Ensimmäisestä kartan avaamisesta alkaa työnteko. Reittisuunnittelun, vaellussuunnittelun lisäksi alkaa psyykkinen työ sen eteen, että uskaltaa lähtöpäivänä hypätä ovestaan ulos. Jättää kaverit, perhe, sohva, televisio, tietokone, sänky ja normaaliuden tunne toviksi. Kun lähtöpäivänä kysyt: haluatko itse lähteä, teet oikean päätöksen aina, kun vastaat vain rehellisesti. Vaellat vain itsesi iloksi ja sielusi seuraksi. Älä koskaan lupaa tai uhku tekeväsi urotekoja. Me voimakkaat ihmiset näyttöpäätteidemme ääressä olemme heikkoja vesisateessa märissä vaatteissa yksinäisessä metsässä. Sinun pitää haluta jatkaa, mikäli jatkat. Ja kuka sanoi, että sinun täytyisi mennä yksin? Yksinvaelluksessa ja ryhmävaelluksessa on omat herkkunsa. Kokeile molempia, mikäli sinua miellyttää. Huolehdi aina, että sinulla on riittävä luontokokemus, suunnistuskokemus ja selviytymisvälineet joukossasi. Kysy vinkkiä kokeneemmilta. Jätä reittisi huoltajalle ja sovi hätätilannetoimintatavoista. Itse vaelluksella keskity juuri siihen, mihin haluat itse keskittyä: uuteen suunnittelemaasi kirjaan, kasveihin, lintuihin, askeltesi ääniin, tuleen tuijottamiseen, meditointiin, läheistesi tärkeyden huomaamiseen, vihkoon raapustamiseen, musiikkiin tai mihin ikinä. Vaellustasi ei mittaa media, mittanauha, rakkomäärä tai mitaliryöppy, vaan sisäinen hymy: aavistus siitä, että on kiva olla olemassa juuri siinä missä on.