H E L M I. Taideryhmässä on lempeä tunnelma. Picasson maailmaan tutustumassa

Transkriptio

1 H E L M I Mielenter veysyhdistys HELMI r y :n edunvalvontaj a jäsenlehti n:o Taideryhmässä on lempeä tunnelma Picasson maailmaan tutustumassa

2 Sisältö 26. toimintavuosi Juhani & Minna joulutunnelmissa Nimbyilyä Pähkinärinteessä Mielenterveysseura huolissaan eriarvoistumisesta Kuulumisia päihde- ja mielenterveysseminaarista Picasson maailmaan tutustumassa Claes Andersson kertoo avoimesti elämästään Siilitien taideryhmissä on lämmin tunnelma Kokemuksia erilaisista taideterapioista Sielun helmiä Eurooppa yhdentyy - yhdentyykö lääketiede? Köyhän ritarin haarniska ei ruostu Elävästä elämästä: Vauva ja parkuva terapeutti Mielipide: Hoitoon pitäisi päästä kun on vielä hengissä. 30 Arvostelut Joulunajan tapahtumia Järjestösivut HELMI-uutisia Helmissä tapahtuu Jäsentaloilla kokoontuvat ryhmät HELMI odottaa vaikka pienimmässä näkinkengässä! Liity jäseneksi! Kalenterivuoden 2009 jäsenmaksu on 12 euroa. Ainaisjäsenmaksu asti on 120 euroa. Kalenterivuoden 2010 jäsenmaksu on 15 euroa. Ainaisjäsenmaksi vuonna 2010 on 150 euroa. HUOM! Katso takasivun kampanja. Jäsenmaksut voi maksaa tilille Nordea HELMI-LEHTI Kannen kuvassa: Helmin Siilitien jäsentalon Mielestä kuvaksi -ryhmän ohjaaja Marja Suhonen Kuva: Arto Mansikkavuori H E L M I M ielenter veysyhdistys HELMI ry :n edunvalvontaja jäsenlehti n:o Mielenterveysyhdistys HELMI ry PL 32, Helsinki p. (09) , faksi (09) Kotisivut: Sähköposti: Kuunteleva puhelin Tukipiste p. (09) pe klo 16-20, la & su klo PASILAN JÄSENTALO Pasilan puistotie 7, Helsinki Jäsenten puhelin: (09) Toiminnanjohtaja Minna Jääskeläinen p. (09) , gsm Tiedottaja Arto Mansikkavuori p.(09) , gsm Jäsentoiminnanohjaaja Anna-Mari Myöhänen p. (09) , gsm Jäsentoiminnanohjaaja Mia Tynys-Khengui p. (09) , gsm Palveluohjaaja Tiina Finnberg p. (09) , gsm Keittiötyönohjaaja Anneli Huikuri p. (09) , gsm SIILITIEN JÄSENTALO Siilitie 7 A, Helsinki Jäsentoiminnanohjaaja Mari Säävälä p. (09) , gsm Työtoiminnanohjaaja Tuula Aitto-oja p. (09) , gsm HELMI-lehti on mielenterveyspalveluiden käyttäjien foorumi, jossa kirjoittajat vastaavat omista mielipiteistään. Osallistu sinäkin nimellä tai nimimerkillä! Taideryhmässä on lempeä tunnelma Helmin toimintaa tukevat: Lähetä tai tuo HELMI-lehdelle tarkoitettu posti osoitteeseen Pasilan Puistotie 7, Helsinki tai lähetä sähköpostia: Picasson maailmaan tutustumassa Päätoimittaja: Minna Jääskeläinen / Toimitus, taitto ja kuvat: Arto Mansikkavuori / ISSN / Ilmoitusmyynti: Jari Hämäläinen, p / Mainosilmoitusaineistot: TJM-Systems Oy: PL 75, Espoo. p. (09) , faksi (09) sähköposti: / Painopaikka: Forssan Kirjapaino, Forssa

3 Juhani & Minna Joulunaikoja odotellessa Niin se joulu taas tulee. Joka vuosi. Niin kuin aina ennenkin, vaikka ei sitä äkkinäinen uskoisi ulos katsoessaan. Helsingin leveyksillä on ollut pitkään 7 celsiusta lämmintä jo aamuvarhaisella ja syyssadetta. Joulun lähestyminen ennakoi aina aikakirjoissa yhden uuden sivun kääntymistä. Joulu merkitsee syyskauden päättymistä ja vauhtirallin pysähtymistä hetkeksi ennen kuin uusi vuosi jälleen käynnistyy. Paljon merkintöjä on tainnut tulla tonttujen tarkkailukirjoihin kuluvan vuoden aikana. Jokaisen kohdalle on tullut varmasti hyviä ja vähemmän hyviä merkintöjä. Hyvien merkintöjen ryhmään kuuluu ainakin se, että sika-influenssa on näillä seuduilla alkanut jo hellittää. Kiitokset kaikille ahkerille käsien pesijöille ja ylähihaanpärskijöille. Mutta viis siitä, Suomi jatkaa kansan joukkorokotuksia vaikka puoliväkisin, kun lääkeannoksia on kerran miljoonittain ostettu. Tässä asiassa kyllä toimitaan ennaltaehkäisevästi ja kaiken varalta. Ja niin kuuliainen Suomi pääsee esimerkillisellä toiminnallaan taas jonkin kansainvälisen vertailulistan kärkeen. Voi kun armas valtiomme käynnistäisi yhtä massiiviset ennaltaehkäisevät toimenpiteet myös päihde- ja mielenterveyssektorilla. Varmasti säästyisi sikainfluenssaan verrattuna moninkertainen määrä ihmishenkiä, sairauksien aiheuttamasta kärsimyksestä puhumattakaan. Rokotevalmistajat voisivat ryhtyä kehittämään lisää täsmärokotteita. Yksi erityisen tarpeellinen olisi rokotekampanja haitallista NIMBY-asennetta aiheuttavan pöpön tuhoamiseksi maapallolta. Tämä pöpö tarttuu helposti ja salakavalasti. Se leviää jo pelkästään kuuntelemalla tartunnan saaneen asennevammaista puhetta tai lukemalla kirjoituksia. Aivan ensi tilassa pitäisi rokottaa Vantaan Pähkinärinteessä todetut vakavat tartunnat. Ja heidänkin joukossa aivan ensiksi erityinen riskiryhmä, koulun johtokunta, joka toiminnallaan uhkaa saastuttaa oppilaisiin haitallista asenneilmapiiriä. Lehden sivulla 4-5 on Pähkinärinteen epidemiasta ansiokas kirjoitus. Helmissä joulunajan tapahtumat noudattelevat vakiintuneita tapoja. Joulupuuroa ja joululounasta syödään kohta jälleen yhdessä. Tavanomaista on myös se, että odottelemme tietoa tulevan toimintavuoden avustuspäätöksistä kuin pikkulapsi joulupukkia. Juuri joulun alla, saamme tiedon tärkeimmän rahoittajamme RAY:n avustusehdotuksesta. Pitkin loppusyksyä on odoteltu tietoja Pasilan toimitalon remontista. Näillä näkymin yksityiskohtaisia lisätietoja heruu vasta pian alkavalla toimintakaudella. Helmin toimintaa luonnollisesti jatketaan toimintasuunnitelman mukaan. Toivotaan kuitenkin, että evakkoretki häiritsee mahdollisimman vähän toimintoja. Joulun aika on hyvän mielen ja hyvän tahdon aikaa. Levittäkäämme hyvää mieltä läheisimmillemme ja ympäristöömme. Nauttikaamme joulunpyhien tarjoamasta rauhasta ja kiireettömyydestä. Silloin on aikaa ystäville ja läheisille. Parhaat lahjat ystävälle ovat läsnäolo, lämpimät ajatukset ja toisesta välittäminen. Siihen meillä kaikilla on varaa. Hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa ja pian alkavaa uutta vuotta! Juhani Ojala HELMI ry:n puheenjohtaja Minna Jääskeläinen HELMI ry:n toiminnanjohtaja

4 Nimbyilyä Pähkinärinteessä Sen jälkeen kun NIMBY-termi rantautui Suomeen Yhdysvalloista 1990-luvulla, se on ollut ahkerassa käytössä varsinkin pääkaupunkiseudulla. NIMBY eli Not In My Back Yard, suomeksi ei meidän pihallemme, tarkoittaa omalle asuinalueelle suunnitellun yleisesti hyödyllisen, mutta epämiellyttäväksi tai vaaralliseksi koetun projektin paikallista vastustamista (Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali). Helsingissä on hiljattain vastustettu henkeen ja vereen mm. asunnottomille alkoholisteille ja pakolaisille tarkoitettuja asuntoloita. Aivan omaan sfääriinsä nimbyily yltyi nyt syksyllä Vantaan Pähkinärinteessä. Vantaan kaupungin yrityspalvelut hakee asemakaavan muutosta Pähkinärinteentie 31:n rakentamattomalle tontille, joka nykyisessä kaavassa on varattu kaksikerroksiselle toimisto- ja varastorakennukselle. Metsäinen tontti toimii nykyään lähiasukkaiden virkistysalueena. Kaavamuutoksella helpotusta tukiasuntopulaan Kaavamuutoksella kaupunki hakee tontin muuttamista sosiaalitointa palveleviin tarkoituksiin. Perusteluna sitoutuminen hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden puolittamiseen vuoteen 2012 mennessä, minkä vuoksi lähivuosina kaupunki tarvitsee useita tontteja hyvien kulkuyhteyksien ja palvelujen läheltä. Asemakaavan muutosehdotus julkistettiin Sosiaalitoimi kaavailee viisikerroksiseksi suunniteltuun taloon pitkäaikaissairauksista tai mielenterveysongelmista kuntoutuville tukiasuntoja, joista on tarkoitus siirtyä asumaan muualle omaan kotiin. Tukiasuntoja varten talossa olisi paikalla ympärivuorokautinen työntekijä. Taloa ei kuitenkaan kokonaan asuttaisi tukea tarvitsevat vaan rakennuttaja Y-säätiö on tarkoittanut talon myös muuhun asumiseen, normaaleille vuokra-asunnon tarvitsijoille, kuten eräässä kaupungin edustajan kaavamuutoksen vastustajille antamassa vastauksessa asia ilmaistaan. Sosiaalitoimessa myös katsotaan, että Länsi-Vantaalla on tarvetta tällaisille palveluille. Siellä ei vielä ole yhtään vastaavaa hanketta toteutettu. Vastustajien perustelut tyhjän päällä Kaavamuutosehdotukseen tuli kannanottoja määräaikaan mennessä 37 kappaletta. Kuusi naapuruston asuntoyhtiötä ja lukuisa joukko yksityisiä asukkaita esitti rakennushanketta vastustavan mielipiteen. Vastustajien joukossa oli myös Pähkinärinne-seura. Seuran mielestä asemakaavamuutosehdotuksessa esitetyllä rakennusmassan huomattavalla kasvattamisella on kielteinen vaikutus alueen harmoniselle yleisilmeelle. Seura toteaa, että tontin säilyttäminen virkistyskäytössä on kuntalaisten terveyttä ylläpitävä vaikutus ja seura kysyy, onko kaupungin tarkoituksena heikentää asumisviihtyisyyttä tiivistämällä tasokas ja viihtyisä alue ja rikkoa sen harmonia. Pähkinärinteen koulun johtokunta puolestaan epäilee kannanotossaan, onko - 4 -

5 koululaisten edelleen turvallista liikkua alueen pururadalla, jos ao. tontille rakennetaan asuntola mie- lenterveyskuntoutujille. Vastustajien joukossa ovat myös Vantaan kaupungin valtuuston johtaja Jaakko Niinistö (Peruss.) ja valtuuston jäsen Timo Uppala (Pe- 2.varapuheenruss.). Monet mielipiteensä ilmaisseet uskoivat, että koko talon asuttavat mielenterveyskuntoutujat, kun oikeasti vain osa rakennettavista asunnoista on tukiasuntoja. Samoin monissa mielipiteissä jyrkästi vastustetaan alkoholisteja ja huumeiden käyttäjiä mahdollisina naapureina. Ehkä tässä kaupungin tiedottaminen on ontunut hankkeen julkistamisen yhteydessä ja siksi suunnitelma sai niin raivoisan vastaanoton naapurustolta. Tai sitten vaan Nimby-ilmiö roihahtaa aina kun naapurustoon on tulossa tukea tarvitsevia asukkaita. Vastustajien kannanotot ovat nimbyilyä parhaimmillaan. Ollaan sitä mieltä, että kaikki toki, myös vanhukset, vammaiset, alkoholistit, huumeriippuvaiset ja mielenterveyskuntoutujat, tarvitsevat kodin, mutta Pähkinärinne on heille väärä paikka. Paremmiksi paikoiksi esitetään mm. Petikkoa, Varistoa, Pakkalaa, Ylästöä, Viinikkalaa, Peijas-Rekolaa tai tulevaa Marja-Vantaata, eli kunhan ei vain meidän takapihallemme! Pelko mielenterveyskuntoutujia kohtaan paistaa kaikista vastustavista kannanotoista. Erityistä huolta kannetaan lapsista; heille halutaan säilyttää turvallinen asuinympäristö; rakennushankkeen naapurustossa asuu paljon lapsiperheitä ja alueella on päiväkoteja ja koulu. Muita perusteluja ovat metsäisen tontin luontoarvojen menetys, huolta kannetaan sekä pururadasta, lasten leikkipaikkana pidetystä kalliosta, tuomesta ja käpytikasta, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Monia harmittaa asun- Ehkä tässä kaupungin tiedottaminen on non arvon laskeminen, Hankkeen puoltajiin kuuluu jos suunnitelma toteutetaan. Toiset uhkaavat muuttavansa oitis pois, jos hanke toteutuu. Jotkut vastustajat ovat sitä mieltä, että suunniteltu viisikerroksinen rakennus pimentäisi viereiset talot (7-kerroksisia), mikä ei pidä paikkaansa, koska rakennus tulisi tontin Pohjois-rinteelle. Nimettömässä nettikeskustelussa mm. Kahden lapsen isä on sitä mieltä, ettei Pähkinärinteeseen tarvita enää lisää hörhöjä, siellä kun jo asuu ennestään kaksi pedofiiliä. Nimimerkki Monni toteaa, ettei tule asuttaa mielipuolia kun vuokra-asunnot ja bubit ovat jo kurjistaneet aluetta. Joku kirjoittaja pohdiskelee ylipäätään pururadan pitoa (joka siirrettäisiin rakennettavalta tontilta kokonaan puiston puolelle) paikassa, Ennakkoluulot jylläävät jossa mielenterveyskuntoutujat kyttää- vät vieressä. Puolustajiakin löytyy Puolustajiakin hankkeelle löytyy, toki. Myyrmäen aluetoimikunta puoltaa sitä, tosin yhdellä eriävällä mielipiteellä. Pähkisläinen omaishoitaja toteaa, että palvelutalolla säästetään veromarkkoja, tukiasunto kun tulee halvemmaksi kuin sairaalahoito. Joku kirjoittaja pohtii, kuinka monta hiljaista mielenterveyskuntoutujaa mahtaa jo asua Pähkinärinteessä. Hankkeen puoltajiin kuuluu myös Pähkinärinteessä asuva helmiläinen Hilkka Sarvela. Hän esitti puhelimitse omana kantanaan, että rakennushanke aloitettaisiin mahdollisimman pian. Hän sanoo painavasti, ettei rakennettavan tontin alue ole pähkinärinneläisten ulkoilupaikka vaan paikallinen kuntoilupaikka on läheinen Lammaslammen alue, jonka kaunis maisema hoitaa ja rauhoittaa mieltä. Pähkisläinen Jouko Kämäräinen soimii Pähkinärinneseuraa seuraavasti: Kun yhteiskunta ojentaa kulutuksen kultaisesta häkistä pudonneelle auttavan kätensä, on elinikäisiin kulutuslainoihin sitoutuneiden aika osoittaa keskiluokkaista kansalaisrohkeutta ja ryhtyä potkimaan potkittuja...lähiöni asumisviihtyisyyttä ei tuhoa kaavamuutoksen mahdollistama tukiasuminen... vaan itseensä käpertyneessä yhteisössä elävä kaksinaismoralisti, pikkusieluinen öykkäri, joka kippaa elämän epäkohdat mieluiten naapurin pihalle! Seuraavaksi kaavamuutosehdotus on menossa poliittisille päättäjille, ensin kaupunkisuunnittelulautakuntaan ja sitten Vantaan kaupunginvaltuustoon, joka tekee asiassa lopullisen päätöksen. Teksti: Seija Paakkunainen Kuvat: Satu Nykopp

6 Jäsentalon remontin suunnittelutyö lähes valmis Pasilan jäsentalon korjauksen suunnittelutyö on loppusuoralla. Arkkitehti ja rakennesuunnittelija ovat saaneet työn tehtyä ja edessä on viranomaismenettelyt. Koska rakennus on suojeltu, on kaikkiin merkittäviin toimenpiteisiin pyydettävä lausuntoa kaupunginmuseolta. Museon vastauksen jälkeen suunnitelmiin tehdään tarvittavia korjauksia ja täsmennyksiä. Korjaustoimenpiteet ovat rakenteellisesti ja toteutustavaltaan sellaisia, että niihin ei ole tarpeen hakea erillisiä rakennustai toimenpidelupia. Tämän vuoksi suunnittelutyön jälkeen voidaan periaatteessa suoraan siirtyä toteutusvaiheeseen. Edessä on kuitenkin vielä monta vaihetta, ennen kuin töihin päästään. Muutto remontin alta väliaikaisiin tiloihin on edessä, mutta aikataulusta ei ole valitettavasti vielä mitään arviota. Seuraavan kerran remontin etenemisestä kerrotaan tammikuun jäsenkirjeessä. Ajankohtaista tietoa löytää tietysti Helmin verkkosivuilta Teksti: Arto Mansikkavuori Mielenterveysseura huolissaan köyhyydestä ja eriarvoistumisesta Suomen mielenterveysseuran valtuusto otti marraskuussa kantaa suureen yhteiskunnalliseen ongelmaan, kansalaisten eriarvoistumiseen. Haitallinen kehitys näkyy seuran mukaan toimeentulossa, terveydessä, koulutuksessa, osallistumismahdollisuuksissa, maahanmuuttajien aseman heikentymisessä, palvelujen saatavuudessa, jopa ihmissuhteissa ja eliniän pituudessa. Sairaus ajaa köyhyysloukkuun Huolestuttavaa on mielenterveysseuran mukaan se, että taloudellisista ja sosiaalisista syistä johtuvat terveyserot ovat suuret. Köyhyysloukkuun joutumisen ja sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijöitä ovat etenkin pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys, ammattitaidon ja koulutuksen puute, yksinhuoltajuus, perhe- ja päihdeongelmat sekä varhaislapsuuden ongelmat ja kehityshäiriöt huostaanottoseuraamuksineen, valtuusto toteaa kannanotossaan. Epäoikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa lisää se, että pienituloiset kantavat nykyään suhteellisesti suuremman taakan terveydenhuollon maksuista. Lisäksi sairastuminen voi suistaa ihmisen taloustilanteen raiteiltaan. Pitkäaikainen sairaus tarkoittaa Suomessa myös liian usein köyhyyttä ja syrjäytymistä. Parantuneesta kansanterveydestä huolimatta yhteiskunnallinen asema, koulutus ja tulotaso ovat edelleen merkittäviä terveyden kannalta. Etenkin vaikeasti vammaisina syntyneet tai nuorena psyykkisesti sairastuneet ovat köyhiä koko elämänsä, seura toteaa. Köyhyys riskeeraa mielenterveyden Mielenterveysseura vie psyyken sairauksista käytyä yleistä keskustelua lääkkeistä ja aivokemiasta yhteiskunnan sairastuttaviin ja vääristyneisiin käytäntöihin. Köyhyys, eriarvoisuus ja yhteiskunnan liian kova tahti vie monen mielenterveyden. Tästä on jo aikakin puhua! Mielenterveysseura katsoo, että väestön mielenterveyden edistämiseksi ja asianmukaisten palvelujen saamiseksi on tärkeä lisätä oikeudenmukaisuutta koko yhteiskunnassa ja vähentää mielenterveyttä uhkaavaa eriarvoisuutta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää pitkäaikaisen sairastamisen ongelmiin ja syrjäytymisen uhkaa aiheuttavaan taloudelliseen kehitykseen

7 Päihde- ja mielenterveyspalvelujen tulevaisuus puhutti Helsingin kaupunki järjesti marraskuussa kokopäivän työseminaarin mielenterveys- ja päihdetyön parissa toimiville järjestöille. Tarkoituksena oli kerätä mielipiteitä eri toimijoilta siitä, mitenmielenterveys- ja päihdepalvelut tulisi järjestää Helsingissä. Seminaariin osallistui yli kolmekymmentä eri järjestöjen edustajaa. Tilaisuuden lähtökohtana oli Mieli työryhmän laatima kansallinen Miepäs-suunnitelma, joka linjaa mielenterveys- ja päihdetyön tulevaisuuden keskeiset periaatteet ja painotukset vuoteen Seminaarin alussa Helsingin kaupungin johtajapsykiatri Tuula Saarela esitteli yksityiskohtaisesti Miepäs-suunnitelmaa. Ohjelman keskeisenä pyrkimyksenä on koota päihde- ja mielenterveysongelmaisten palvelut yhden oven taakse. Saarelan mielestä suunnitelman onnistumisen kannalta on tärkeää saada aikaan osaamisen liittoutumista sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen sekä kuntoutujien ja näiden järjestöjen välillä. Seminaariin kutsuttuja toimijoita oli pyydetty käyttämään puheenvuoro, jossa nostettaisiin esille kolme suunnitelmaan liittyvää avainasiaa. Juhani Weijolan pitämässä HELMI ry:n puheenvuorossa kiinnitettiin huomio päihde- ja mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisyyn, kuntoutujien työllistämisedellytyksiin ja hoidon kokonaisvaltaisuuteen. Weijolan mukaan kansalaisyhteiskunnan ja sen järjestösektorin vahvistaminen on kaikista edullisinta ja tehokkainta toimintaa yhteiskunnan marginaaliin ajautuneiden ihmisten saamiseksi takaisin pelikentälle. Näin ehkäistään tehokkaasti päihde- ja mielenterveysongelmia. Hän toivoi lisäksi kaupungin kiinnittävän erityisesti huomiota siihen, kuinka ensidiagnoosit tehdään yhden oven mallissa. On myös varmistettava, että vastaanottavalla taholla on riittävä ammattitaito tehdä oikeita diagnooseja, erotusdiagnooseja ja tarvittaessa kaksoisdiagnooseja. Seminaari keräsi kattavan joukon alan järjestöjä yhteen. Mielenterveyskuntoutujien työllistymisedellytyksiin Weijola totesi, että järjestötasolla on paljonkin käsitelty juuri näitä teemoja ja kysymyksiä. Hän käytti esimerkkinä Helmin ja MTKL:n keväällä julkistettua Mielenterveys- ja työelämä -kyselyä. Vaikka työ voi sairastuttaa, on työpaikka tärkeä asia mielen hyvinvoinnille. Kuntoutujille pitäisi olla enemmän osa-aikaisia, vaikka vain parin kolmen tunnin mittaisia työmahdollisuuksia muutamana päivänä viikossa. Hoidon kokonaisvaltaisuuden osalta Weijola toivotti tervetulleeksi johtajapsykiatrin ajatuksen osaamisyhteistyöstä kaupungin ja mielenterveyskuntoutujien etujärjestöjen välillä. Hän myös varoitti hoitoyhteistyöohjelmista lääketeollisuuden kanssa. Helmin näkökulman mukaan hoitoon tarvitaan kokonaisvaltaisuutta. Puuttuminen ainoastaan päällimmäisiin oireisiin ei useimmissa tapauksissa paranna avun tarpeessa olevaa. Hoidossa tulisi ottaa huomioon myös ympäristö ja pyrkiä puuttumaan sairauden syihin. Nykyinen avohoito pyrkii enemmänkin sopeuttamaan kuin löytämään ratkaisuja potilaan tilanteeseen. Yleisesti järjestöjen edustajat olivat yksimielisiä siitä, että nykyinen hoitojärjestelmän kahtiajako päihdehoitoihin ja psykiatrisiin hoitoihin on aikansa elänyt malli. Miepäs-ohjelmassa määriteltyyn yhden luukun ajatukseen ollaan tyytyväisiä. Suurimmat kysymysmerkit liittyvät siihen, miten hoitoonohjaus jatkossa tapahtuu. Nykyisin A-klinikalle ei tarvita lähetettä, mutta psykiatrian poliklinikalle sellainen tarvitaan. Yhdistetyssä mallissa ongelma pitää ratkaista jollain tavalla. Toinen yleinen huomio tilaisuudesta oli se, että sosiaalipuoli oli heikosti edustettuna terveydenhuoltoon verrattuna, vaikka niiden pitäisi tässä uudistuksessa olla samanveroisia. Seminaarin parasta antia oli tiiviimmän yhteistyön syntyminen kaupungin ja järjestösektorin välille. Järjestöjen ottaminen mukaan palvelujärjestelmän kehittämiseen on iso asia. Yhteistyöllä voidaan varmistaa oikeaan suuntaan etenevä kehitys. Miepäs-ohjelma verkossa: Teksti ja kuva: Arto Mansikkavuori - 7 -

8 Intohimo ja täyttymys Picasson maailmaan tutustumassa Pablo Picasso oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä taiteilijoista. Hänen tuotannossaan on nähtävissä lähes kaikki 1900-luvun taiteen suuntaukset ja hänen vahva persoonallinen taiteensa vaikutti myös osaltaan taiteen suuntausten syntyyn. Elämäntilanteet, yhteiskunnalliset muutokset ja ihmissuhteet vaikuttivat Picasson töihin, mikä teki hänestä elämän taiteilijan. Näyttely on vuosisadan taidetapaus Suomessa! Laajan Picasso-näyttelyn saaminen Helsinkiin on monen sattuman summa. Koskaan aikeisemmin Suomessa ei ole nähty yhtä laajaa kansainvälistä taidekokoelmaa. On myös todennäköistä, että seuraava maailmanluokan taidenäyttely osuu kohdallemme vasta ensi vuosisadalla. Kyseessä on merkittävämpi taidemaailman tapaus, kuin moni ymmärtääkään. Edellisen kerran Picasson maalauksia oli esillä Ateneumissa vuonna Esillä oli silloin neljä Picasson työtä. Teokset olivat osa laajempaa ranskalaisen taiteen näyttelyä. Taidepiirit olivat näyttelystä sekaisin. Sitä mm. pidettiin nuorille taiteilijoille kokonaisen Pariisin matkan arvoisena elämyksenä. Nyt Ateneumin saleihin on ripustettuna lähes kaksisataa Picasson työtä! Käynti on Pariisin matkan arvoinen, varsinkin kun Pariisin Picasso-museo on remontissa ja mestariteokset maailmalla. Arto Mansikkavuori Picasso oli taidemaalari, mutta hän teki myös grafiikkaa ja veistoksia, piirustuksia, kuvituksia, teatterilavastuksia sekä kirjoitti runoja ja otti valokuvia. Hänen laaja tuotantonsa käsittää n teosta. Pablo Picasso kuoli vuonna 1973 Ranskassa 91-vuotiaana. Hän oli kuollessaan kuuluisampi ja rikkaampi kuin yksikään häntä edeltänyt taiteilija. Hänen nimensä tuntevat nekin, jotka eivät koskaan ole nähneet hänen teoksiaan. Erityisesti Picasso tunnetaan sinisestä kaudestaan sekä kubistisesta ja surrealistisesta tyylistään sekä kollaasin (tekniikka jossa erilaisia materiaaleja yhdistetään samaan teokseen) käytöstä kuvataiteessa. Maailman ensimmäisenä kubistisena maalauksena pidetään Picasson teosta Avignonin naiset (1907). Yksi Picasson kuuluisimmista maalauksista on Guernica (1937), joka esittää saksalaisten pommittamaa Guernican kaupunkia Espanjan sisällissodassa. Ateneumiin ei tullut Guernicaa Madridista, Avignonin naisia Museum of Modern Artista New Yorkista eikä kymmeniä muitakaan käänteentekeviä teoksia. Kaikkea ei voi saada, mutta rakkaus taiteeseen näkyy monesta näyttelyssä olevasta työstä. Kokoelma käsittää hänen kaikkein merkityksellisimmät ja rakkaimmat työnsä lähes kahdeksankymmenen vuoden ajalta. Tervetuloa Picasson maailmaan! Elämä Pablo Picasso syntyi Malagassa, Espanjassa. Hänen koko nimensä oli Pablo Diego José Santiago Francisco de Paula Juan Nepomuceno Crispin Crispiniano de los Remedios Cipriano de la Santisima Trinidad Ruiz Blasco y Picasso. Hän alkoi käyttää äitinsä sukunimeä noin vuodesta 1901 lähtien. Picasson isä, José Ruiz y Blasco oli itsekin taidemaalari ja opetti eri taideoppilaitoksissa sekä toimi kuraattorina paikallisessa taidemuseossa ja nimitettiin myöhemmin Barcelonan taideakatemian professoriksi, minkä vuoksi nuoren Picasson ihmeelliset taidot huomattiin niin nuorella iällä. Häneltä Picasso sai muodollisen taiteellisen koulutuksensa. Hän ei päättänyt taideopintojaan loppuun asti, vaan keskeytti opinnot San Fernandon kuninkaallisessa taideakatemiassa ja siirtyi kuusitoistavuotiaana vanhempiensa kotikaupunkiin Barcelonaan ryhtyäkseen itsenäiseksi ammattitaiteilijaksi. Picasso oli pasifisti ja pysyi puolueettomana ensimmäisen maailmansodan, Espanjan sisällissodan ja toisen maailmansodan aikana. Koska hän asui Pariisissa sotien aikana, hänellä ei ollut velvollisuutta liittyä armeijaan. Vaikka Picasso tuomitsi Francon fasistit taiteensa kautta, hän ei liittynyt aseelliseen taisteluun. Tänä aikakautena syntyi Guernica. Toisen maailmansodan jälkeen Picasso liittyi Ranskan kommunistiseen puolueeseen ja sittemmin välit politiikkaan viilenivät. Picasson naiset Puhuttaessa Picassosta, naisia ei voi ohittaa. Miehen väitetään kiertäneen Barcelonan ilotalot jo ennen kuin täytti 15, eikä hän itsekään olisi pystynyt pitämään lukua, kuinka monessa vuoteessa oli vieraillut. Seitsemän naisen kanssa hänellä oli pitkä suhde. Kahdesti hän päätyi avioon. Hänen neljällä lapsellaan oli kolme äitiä. Itse asiassa naiset ja taide olivat yhtä. Picasso maalasi tuskin mitään enempää kuin sen hetkistä muusaansa. Entinen sai varmimmin tietää tuoreesta ihastuksesta, kun tauluihin ilmaantui uusi malli. Picassolle nainen oli kuin härälle mulettaa heiluttava matador: suuri houkutus ja suuri uhka. Kuudes rakastettu Francoise Gilot oli ainoa, joka pystyi jättämään taiteilijan. Jos hän hetken oli minulle lempeä ja hellä, seuraavana päivänä hän oli kova ja julma. Hänellä oli tapana sanoa sitä elämän hinnaksi. Francoise Gilot sanoi Picassosta. Kuvat kertovat sen, minkä taiteilija itsekin tunnusti: nainen oli hänelle joko jumalatar tai kynnysmatto. Usein yhtä aikaa kumpaakin. Naiset ovat kuvanneet Picassoa - 8 -

9 Kuva poistettu sähköisestä arkistosta tekijänoikeussyistä Pablo Picasso: Suudelma / Kyssen / The Kiss (1969) Succession Picasso 2009 Kuvasto; photo: RMN / Jean-Gilles Berizzi lähes samoin sanoin: vainoharhainen, mutta vastustamaton. Ihanan kammottava. Siniparta. Silti jokainen rakastettu käveli lumoutuneena miehen syliin ja tappeli kilpailijattariensa kanssa pitääkseen paikkansa. Miksi? Francoisen mukaan Picasso antoi naisen maistaa sellaista jumalaista rakkautta, mitä tavallinen kuolevainen ei koskaan saa. Niin nainen olisi mennyt vaikka maailman ääriin kokeakseen sen vielä uudestaan. Tuotanto Myöhäistuotanto (1930-luvulta 1970-luvulle) Mistä on kyse? Picasson sininen kausi sisältää synkkiä maalauksia, joiden sävyinä ovat siniset ja sinivihreät värit, joita muut värit vain harvoin lämmittävät. Picasson karuun värienkäyttöön ja joskus surullisiin aiheisiin (esim. prostituoidut ja kerjäläiset) vaikutti matka Espanjan halki ja hänen ystävänsä Carlos Casagemasin itsemurha sydänsurujen vuoksi. Muita usein toistuvia teemoja ovat taiteilijat, akrobaatit ja harlekiinit. Harlekinista, komediahahmosta, joka usein kuvataan ruudutetuissa vaatteissa, tuli Picasson henkilökohtainen symboli. Vaaleanpunaista tai rose-kautta luonnehtii iloisempi tyyli, jossa on oransseja ja vaaleanpunaisia värejä ja jälleen useita harlekiineja. Picasso tapasi Fernande Olivierin, Picasson taiteellinen tuotanto jaetaan usein kausiin. Vaikka myöhäistuotanto on kiistanalainen, tavallisesti mainitut kaudet ovat: Sininen kausi ( ) Vaaleanpunainen (tai rose) kausi ( ) Afrikkalaisten vaikutteiden kausi ( ) Analyyttinen kubismi ( ) Synteettinen kubismi ( ) Klassismi ja surrealismi ( luvulle) MITÄ: Helsingissä on avautunut ainutlaatuisen laaja Pablo Picasson tuotannon kaikkia vaiheita kattavasti esittelevä näyttely, jossa on mukana parisensataa teosta Pariisissa sijaitsevan, remontin alla olevan, Musee National Picasson kokoelmista. Helsinki on ainoa pohjoismainen kaupunki, joka saa kokoelmaan kuuluvat Picasson teokset näytille. Kokonaisuuden on suunnitellut Ateneumia varten Musee National Picasson johtaja Anne Baldassari. MISSÄ: Ateneumissa, Kaivokatu 2-4 MILLOIN: 18. syyskuuta 6. tammikuuta Avoinna normaalisti ti, pe 10-18, ke,to 10-20, la, su ja maanantaisin suljettu. MITÄ MAKSAA: Normaali pääsymaksu 16 ja alennettu pääsymaksu 14, 7-17 vuotiaat 5 ja alle 7-vuotiaat maksutta. Näyttelyyn liittyy lisämaksusta audioguide (3 ) ja käsiohjelma (3 ), jossa on salitekstit

10 kuvanveistäjien ja taiteilijoiden elävän mallin Pariisissa vuonna Lämmin suhde hänen kanssaan vaikutti useisiin tämän kauden teoksiin, kuten myös lisääntyvä ranskalaisen maalaustaiteen vaikutus. Seurasi Avignonin naiset, jota innostivat afrikkalaiset taide-esineet. Tämän kauden aikana kehittyneet muodolliset ideat johtivat suoraan seuraavaan, kubistiseen vaiheeseen. Analyyttinen kubismi on maalaustyyli, jonka Picasso kehitti Braquen kanssa käyttäen yksivärisiä, ruskeahkoja värejä. Molemmat taiteilijat irrottivat esineitä ja analysoivat niitä niiden muotojen mukaan. Synteettinen kubismi on kubismin myöhempi kehitysvaihe, jossa leikatut kappaleet usein tapeteista tai sanomalehden sivuilta liimataan sommitelmiksi, jolloin syntyivät ensimmäiset kollaasit. Ensimmäisen maailmansodan mullistusten jälkeisinä vuosina Picasso tuotti teoksia uusklassiseen tyyliin. Tämä paluu järjestykseen on nähtävissä useiden eurooppalaisten taiteilijoiden töissä 1920-luvulla luvulla Minotauros-härkä korjaa harlekiinin usein toistuvana aiheena. Minotauroksen käyttö tuli osittain hänen yhteyksistään surrealisteihin, jotka usein käyttivät sitä symbolinaan. Minotauros ilmestyy myös Picasson Guernicaan (1937). Myöhäistuotanto käsitti suurten maalaustaiteen mestareiden uudelleentulkintoja. Loppukauden teokset ovat tyylien sekoitus, hänen ilmaisukeinojensa ollessa jatkuvassa muutoksessa elämänsä loppuun asti. Picasso tulkitsi viimeisinä vuosinaan yhä uudelleen vanhoja aiheitaan: korostetun eroottisia naisia, suutelijoita, matadoreja ja muskettisotureita, taiteilijoita ja malleja. Hänen kiihkeä työtahtinsa ei hidastunut lainkaan. Osa kriitikoista piti Picasson taidetta jo vanhuuden höperönä, myöhemmin kuitenkin huomattiin hänen olleen taas aikaansa edellä ja keksineen uusekspressionismin. Filosofiaa Picasso vähät välitti modernistien ajatuksista taiteen henkisyydestä ja uudesta maailmasta, joita nämä pyrkivät ilmentämään abstrakteissa maalauksissaan. Hän halusi erottua heistä olemalla aistillinen ja maanläheinen ja maalaamalla juuri niin kuin tahtoi. Maalaan samalla tavalla kuin jotkut Kuva poistettu sähköisestä arkistosta tekijänoikeussyistä Pablo Picasso: Paulo harlekiinina / Paulo som harlekin / Paulo as Harlequin (1924) Succession Picasso 2009 Kuvasto; photo: RMN / Jean-Gilles Berizzi kirjoittavat omaelämänkertaansa. Maalaukset, valmiit tai keskeneräiset, ovat päiväkirjani sivuja ja sellaisina päteviä. Tulevaisuus valitsee mieleisensä sivut. Minun tehtävänäni ei ole tehdä valintaa, Picasso sanoo. Taide päiväkirjamaisena projektina tarkoittaa myös taiteen ja elämän sekoittumista. Picasson on sanottu luoneen myyttisen minänsä ja seurapiirinsä suojellakseen itseään ja taidettaan. Vaikka hän oli kiinnostunut ihmisistä, hän ei ollut seuramies. Kun hän työskenteli, hän piti ateljeensa oven lukossa. Ja hän työskenteli melkein aina. Picasso voi yllättää Picasson teoksia kannattaa lähteä tutkimaan avoimin mielin. Ilmaisu poikkeaa totutusta esineet ja ihmiset kuvataan poikkeavalla tavalla, eikä sitä ei kannata pelästyä. Teokset kuvaavat kuitenkin todellisuutta ja niistä löytää arkisia ja tuttuja asioita. Töihin on myös kätketty paljon huumoria. Ateneumin näyttelyssä ei järjestetä perinteisiä opastettuja kierroksia, vaan näyttelytila on rauhoitettu melulta. Ateneumsalissa järjestetään opaskierrosten sijaan puolen tunnin mittaisia johdantoja näyttelyyn. Johdannoilla kerrotaan Picassosta ja uppoudutaan näyttelyn teemoihin. Viikonloppuisin saattaa päästä ilmaiselle johdannolle, silloin niitä järjestetään ruuhkahuippujen hillitsemiseksi. Minun mielestäni Ateneumin Picassonäyttely oli niin kauniilla tavalla Picasson neroutta ja luovuutta valottavaa, että uskallan luvata jokaisen siitä saavan ainakin muutamia joko herkkiä tahi väkevän täyttymyksellisiä muistokuvia mukaansa kotiin vietäväksi Suositellen lämpimästi päiväretkeä Ateneumiin Picasson pariin! Sandi Österlund

11 Claes Andersson kertoo avoimesti elämästään Claes Anderssonin kirjoja on helppo lukea, koska hän kirjoittaa hyvin omakohtaisesti tapahtumista, joissa hän on itse ollut mukana ja koska hän kirjoittaa sydämellään. Teos Jokainen sydämeni lyönti on yhteenveto hänen toiminnastaan lähimmäisen auttamisessa. Kirjassa viehättää sen omakohtainen avoimuus. Andersson muistelee lapsuuttaan, vuosiaan alkoholistien ja mielenterveyspotilaiden kanssa, sekä aikaansa kansanedustajana ja ministerinä. Sen lisäksi hän kertoo avoimesti ja kriittisesti oman sukupolvensa yrityksistä parantaa maailmaa. Claes Andersson on aina ottanut kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Kirjan alussa hän kertoo tunteneensa itsensä heikoksi ja avuttomaksi seuratessaan miten Neuvostoliitto raiskasi Unkarin kukistaessaan panssarein Unkarin kansannousun vuonna Hän kirjoittaa hyväuskoisen ja naiivin osan itsestään särkyneen. Harhaluulot ihmisen hyvyydestä paljastuivat pelkiksi harhaluuloiksi, koko maailmankuva meni palasiksi. - Tällainen maailma siis oli. Tältä näyttävät vallan ja sorron kasvot! Tähänkö sosialismiin minä olin uskonut? Ihminen ei ollut koirankikkaran arvoinen. Andersson kertoo miten armottomia laitoksia mielisairaalat olivat hänen aloitaessaan nuorena kandina 1960-luvun alussa. Hän kertoo laitosten levottomuudesta, mutta myös levottomuuden taustalla olevista syistä. Suljetuilla osastoilla oli usein riitaista ja levotonta. Heti sisään päästyä kimppuun kävi potilaita, jotka halusivat ennen kaikkea tulla nähdyiksi, saada huomiota ja rakkautta. He tahtoivat, että heitä pidettäisiin hyvänä ja että heihin syvennyttäisiin. He tahtoivat valittaa vääryyksistä ja siitä, että heidän oli paha olla. Psyykepotilailla ei katsottu olevan oikeutta seksuaalielämään. Avo-osaston asukit voivat kuitenkin maata keskenään jonkin pensaan suojassa sairaala-alueen laitamilla. Yksi iäkkäämmistä ylilääkäreistä viihdytti usein itseään etsiskelemällä päällekkäin makaavia pareja, astui sitten esiin ja pisti heitä kepillä takapuoleen. Sairaala oli keskiaikainen hoitola, joka haisi siltä, miltä haisevat ihmiset joilta on mennyt kiinnostus elämään ja omaan itseensä; ilmassa lemusivat lysoli, tupakka, paska, pierut, ruoantähteet ja kölninvesi. Sairaalavaatteet olivat säkkimäisiä, ryppyisiä flanellipaitoja ja -housuja. Kaikki käyttivät tohveleita, joista lähti laahaava lonksuva ääni. Andersson kertoo miten hän syksyllä 1967 perusti yhdessä Ilkka Taipaleen kanssa Marraskuun liikkeen, kontrollipoliittisen yhdistyksen, jonka tehtävä oli auttaa erilaisia yhteiskunnan syrjäyttämiä vähemmistöjä. Näihin kuuluivat asunnottomat alkoholistit, mielenterveyspotilaat ja vangit, joiden hoito ei täyttänt kohtuullisiakaan vaatimuksia inhimillisestä ja kuntouttavasta käsittelystä. Marraskuun liikkeen muihin kohderyhmiin kuuluivat myös etniset ja seksuaaliset vähemmistöt - homojen ensimmäinen etujärjestö Psyke sai alkunsa liikeen sisällä ja se oli ituna nykyiselle Setalle. Yhdistys 9 perustettiin samaan aikaan ajamaan naisten ja miesten tasa-arvoa. Claes Andersson kertoo millaista oli Marraskuun liikkeen ativistin toiminta. Kaikki tehtiin vapaaehtoisvoimin. Rahaa ei ollut eivätkä viranomaiset katsoneet toimintaa suopein silmin - ainakaan aluksi. Mutta paneelikeskustelujen ja mielenosoitusten organisointi ei ollut kallista. Tukea saatiin myö Ruotsin ja Norjan vastaavista yhdistyksistä. Aktivistit saivat lainata monistuskonetta jolla pystyttiin painamaan lentolehtisiä ja lehtiä. Alkuvaiheen aktivistit tekivät kirjoja, mm. Aatteet pois ja vaatteet, joka sisälsi mielenterveyspotilaiden omia kuvauksia kokemuksistaan ja elämästään. Andersson kertoo Ilkka Taipaleesta, joka oli aktiivisista aktiivisin ja erikoistunut laatimaan pitkiä listoja vankeinhoidon ja mielenterveyshoidon epäkohdista - yleensä niitä oli sata. Marraskuun liikkeen aktiivit jakautuivat kolmeen pääryhmään. Ensimmäisen ryhmän muodostivat vallankumoukselliset, joiden mielestä syrjäytetyt ovat jonkinlainen vallankumouksen etujoukko. Tätä Andersson piti epähumaanina ja epärealistisena. Toinen ryhmä, reformistit, joihin Andersson lukee itsensä, pyrkivät humaanimpaan mielenterveys- ja vankeinhoitoon. Kolmas ryhmä koostui niistä jotka itse olivat olleet vankilassa tai mielisairaanhoidossa ja jotka nyt halusivat tuoda kokemuksensa avuksi. Claes Anderssonin ja Ilkka Taipaleen aloittamasta työstä muodostui Psykiatrisesti Kuntoutuvien Etujärjestö (PKE), josta myöhemmin kehittyivät Mielenterveyden keskusliitto ja HELMI. Olisivatkohan Andersson ja Taipale uskaltaneet edes kuvitella, että sittemmin Mielenterveyden keskusliitto kasvoi yhdeksi maailman suurimmista kuntoutujajärjestöistä ja että HELMI tänä päivänä toimii Helsingin psykiatriajohdon tasavertaisena asiantuntijakumppanina mielenterveyshoitojen järjestämisessä? He ansaitsisivat mielestäni elämäntyöpalkinnon. Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti WSOY 2009 Teksti: Olli Stålström Valokuva: Jukka Kyrömies

12 Siilitien taideryhmissä on lämmin tunnelma Lounashetki päättyy, astiat kerätään pois ja sali siistitään. Tuhannet maaliroiskeet saaneet vahakankaat levitetään pöydille. On tavallinen torstai ja mielestä kuvaksi -ryhmä on juuri alkamassa Helmin Siilitien jäsentalolla. Ensimmäiset ryhmän jäsenet levittelevät pöytiin jo välineitä ja paperia samaan aikaan kun ryhmän ohjaaja Marja Suhonen valitsee päivän aiheeseen sopivaa musiikkia. Aiheeksi Marja on valinnut katkelman Sylvia Plathin päiväkirjasta. Muuta ohjetta ei tarvita, jokainen antaa tekstistä ja musiikista syntyvän tunnelman siirtyä kuviksi. Ryhmän nimi mielestä kuvaksi, kertoo menetelmästä oleellisen. Musiikkivalintana tällä kertaa on harras ja rauhoittava klassinen. Pöydät täyttyvät ryhmän jäsenistä, tila käy hieman ahtaaksi, mutta se ei pilaa tunnelmaa. Levollinen ja keskittynut ilmapiiri laskeutuu huoneeseen. Välillä hiljaisuuden katkaisee yhtäkkisesti syntynyt puheensorina, joka leviää hyväntuulisena koko tilaan. Joku kaataa kahvia pumpputermokseen. Rauhallinen puheensorina, kahvin tuoksu ja yhdessäolo yhdistyvät ja luovat hyvän tunnelman, joka tuo mieleen lämpöisiä muistoja. Koskaan ei tiedä etukäteen mitä paperille lopulta syntyy, sanoo eräs vanhempi ryhmän jäsen kastellessaan akvarellipaperia. Parasta tässä on se, että tietää että muillakin on kokemuksia syvästä masennuksesta. Sellaisia neuvoja ei lekurilta saa, kertoo toinen ryhmän jäsen. Suosittuja ryhmiä Ryhmän ohjaaja Marja Suhonen istuutuu pöytään ja ottaa ison paperin eteensä. Marja on ryhmässä kuin kotonaan ja tekee taidetta muiden joukossa. Hän tarttuu varmalla otteella siniseen vahaliituun ja hetkessä paperiin ilmestyy kauniin naishahmon kasvonpiirteet. Huoneen tunnelma Ryhmän ohjaaja Marja Suhonen antaa mahdollisuuden luovuudelle. Olen toiminut ryhmän ohjaajana muistaakseni jo kolme vuotta. Tämä on tärkeä osa elämääni ja nautin tästä, Marja sanoo. Marjan ohjaamasta ryhmästä on tul

13 Taide on iso osa elämää Maalaukset: Lotta Pitkän linjan helmiläinen Kalevi Rinne osallistuu useisiin luovan toiminnan ryhmiin Helsingissä. Siilitien taideryhmissä hän on ahkera kävijä. Lähes viikon joka päivälle on hänen kalenterissaan on joku taideryhmä tai maalausryhmä. Lisäksi Kalevi harrastaa musiikkia ja käy soittamassa silloin tällöin. Minulle taide on huomattava osa elämää. Muuten kaikki olisi samaa harmaata arkea. Taide on merkinnyt paljon kuntoutumisessa. Se on ollut minulle hyvää hoitoa. Kalevi toteaa. Taideryhmillä on Kaleville kuntoutumisen lisäksi toinenkin merkitys. Hänen mukaansa on tärkeää tehdä konkreettisesti jotain. Kun ei ole oikein koskaan saanut tehdä töitä, on taiteen tekeminen tärkeää. Nämä taideryhmät ovat minulle sellainen työnteon korvike. Ihmisen pitää voida jotenkin leikittää itseään. lut suosittu. Sali on joka torstai täynnä viimeistä paikkaa myöden. Samoin on käynyt Siilitien jäsentalon toisellekin maalausryhmälle, maanantaisin kokoontuvalle Marian kuvataideryhmälle. Ryhmäläiset ovat yhtä mieltä siitä, että muitakin kiinnostuneita Helmin jäseniä tulisi mukaan, jos tilat olisivat reilumman kokoiset. Joskus kaikki eivät mahdu ollenkaan mukaan, eikä juuri koskaan mahdu tekemään isompia töitä. Kunpa olisi isompi tila ja enemmän pöytätilaa, sanoo yksi ryhmäläinen. Omissa maailmoissa Yksi ryhmän jäsen on tehnyt työtään lehtijutun teostani huolimatta hyvin keskittyneesti alusta asti. Paperiin on tullut vahva tummasävyinen näkymä. Yht äkkiä hän laittaa siveltimen pois, nousee ylös ja hakee kahvia. En koskaan maalaa kotona yksin. Tämä aika on varattu pelkästään maalaamiselle ja silloin saa itsestään irti. Muuten ei saisi aikaiseksi ryhtyä. Täällä voi mennä omiin maailmoihinsa ja täällä on hyvä olla. Ryhmälle varattu aika lähenee loppuaan. Yksi ryhmälainen kiirehtii ja ottaa vielä yhden uuden paperin. Vielä ehtii tekemään yhden työn kunhan on yhtä nopea kuin Picasso, hän tokaisee. Edellisen viikon töitä ryhdytään ottamaan alas seiniltä. Ensimmäiset kuivuneet tänään syntyneet työt nousevat esille. Joku on pakannut jo tavaransa ja tervehtii muita ovensuussa. Nähdään taas ensi viikolla! Taidetta voi käydä ihailemassa paikanpäällä. Siilitien jäsentalo sijaitsee osoitteessa Siilitie 7A ja se on avoinna arkisin klo Helmin taidetta on myös huhtikuussa esillä galleria Kioskissa. (kts. s.35) Tällä aukeamalla ja seuraavilla sivuilla on otteita taideryhmien tuotannosta. Teksti ja kuvat: Arto Mansikkavuori Ryhmä työn touhussa

14 Kokemuksia erilaisista taideterapioista Luovasta työstä voimaa Helmin taideryhmän jäsen Tarja Nissinen pitää ryhmän ilmapiiriä rentouttavana. Tärkeintä on kanssaihmiset hyväksyvä ja rohkaiseva ilmapiiri, vapaus kokeilla materiaaleja ja värejä ja vapaus olla oma itsensä ilman raskaita työelämän suorituspaineita. Tarjalle luova työ merkitsee väreillä, muodoilla tai sanoilla leikittelemistä. Hänen mielestään taiteen tekemisessä ja tutkijan työssä on paljon samaa. Lopputulos ei ole työhön ryhdyttäessä itsestään selvä. Se voi olla monilla tavoin yllätyksellinen - ai tätäkö tästä tulikin - keksinpäs tuonkin! Luova työ siis palkitsee. Tarjan mielestä taiteen tekeminen on visuaalinen kokemus ja tapa tehdä omilla käsillä jotain konkreettista. Ajatuksissa tapahtuu samalla jotain uutta. Luova työ on myös ajatteluprosessi. Ajatteluprosessin tuloksena ihmismielen tuntemukset saavat konkreettisen muodon. Tarjan mukaan taideterapian suosio ja teho perustuu siihen että se voimauttaa. Se vapauttaa synkistä ajattelukehistä, auttaa nousemaan arjen joskus ahdistavienkin kokemusten yläpuolelle. Taiteen tekeminen antaa myös onnistumisen elämyksiä. Itse törmäsin taideterapiaan onnekkaasti ensimmäisellä sairaalajaksollani. Omahoitajalleni perustelin tähän terapiaan haluamistani lauseella kuvilla voin kertoa sellaista, mitä sanoilla en kykene. Olin aikaisemmin kyllä kuullut, että tällaista terapiaa on, mutta sanoin täsmälleen ne sanat, joihin koko terapia perustuu. Pääsin siis yksilötunneille. Terapeutin metodi oli, että tunnin aluksi tein kuvan täysin oman mieleni mukaan ja haluamallani välineillä. Kuvan tultua valmiiksi keskustelimme työstä, mikä oli kuvan aihe, mitä tunsin sitä tehdessäni ja mitä sen avulla yritän kertoa. Keskustelu ei millään tavalla sivunnut kuvan toteutusta eikä sen hyvyyttä tai huonoutta. Lopuksi terapeutti kysyi miltä nyt tuntuu. Koko sairaalajaksosta on mieleeni jäänyt vain nämä tunnit hoidollisina tapaamisina. Varmasti oli muitakin keskusteluja sekä lääkärin että hoitajan kanssa, vaan ne ovat täysin pyyhkiytyneet muististani. Avohoidossa jatkoin kuvien tekemistä ja aina silloin tällöin kävimme niitä läpi terapeuttini kanssa. Kuvan tekeminen jo itsessään on tapahtuma, jossa unohtuu koko ympäröivä todellisuus. Jos saa aikaiseksi vielä mielestään onnistuneen kuvan, niin sairauskin on hetken helpompi kantaa. Tultuani takaisin Helsinkiin onnekseni löysin Helmin. Siilitiellä olen siitä asti osallistunut taideryhmiin. Ne ovat vertaisohjaajan vetämiä ja keskustelut taiteen tekemisen ohella ovat mielestäni oikeasti terapeuttisia. Kuunnellessaan oppii ja katsoessaan aivan lumoutuu töistä. Samantyyppisessä taideterapiassa käyn Helsingin kaupungin ylläpitämässä kulttuuri- ja vapaa-ajantila Mellarissa. Siellä ryhmää ohjaa Helmistä poiketen palkattu työntekijä. Ryhmän aluksi käydään jokaisen kuulumiset läpi ja töiden valmistuttua katsellaan yhdessä työt ja jutellaan niiden herättämistä ajatuksista. Mellarissa olen osallistunut myös taideterapeutiksi valmistuvien harjoittelijoiden vetämään ryhmään. He ovat ekspressiivisen taideterapian opiskelijoita. Siinä yhdistetään kuvan tekemiseen musiikkia, kehontuntemuksia, runoja ja draamaa. Terapiatyöskentely on siis monitaiteellista. Nämäkin ryhmät ovat olleet hyvin antoisia. Minä olen koko sairauteni ajan tuntenut, että voin kuvissani käsitellä tuntemuksiani tavalla, joka auttaa jaksamaan eteenpäin. Voin hiljalleen suuntautua tulevaisuuteen eläen tätä päivää ja jättää menneet tapahtumat lopullisesti taakseni. Eeva

15 Marja Lotta Timo Minna

16 Kalevi Eeva Marja

17 sielun helmiä Unelmasta totta Kun mietin taaksepäin Fiilis saattaa latistua Vuodet ovat minua muuttaneet Ja jaksa en unelmia toteuttaa Silloin olin vahva Osin kuitenkin haavoittuva, mutta elin toiveikkaana ja unelmoin Ja toteutin niistä osan Jokin meni pieleen Kohtasin itseni uudelleen ja uudelleen Lopulta voitin, mutta arvet jäivät En uskonut näkeväni enää hyviä hetkiä Olen nyt terve taas Ja haaveilen matkasta Nähdä maailmaa kokenein silmin Niin kuin silloin aiemmin Pärjätä omillani, siinä haaste Löytää motivaatio ja itsekuri, siinä toiveeni Pienet pienet asiat kääntyvät lopulta voitoksi Ja pystyn ylläpitämään ihmissuhteita Mielessä päällimmäisenä nämä seikat Ja matkalle haluan, jotta jaksan En ehkä muuta pois tai töihin jää Mut on päivä uusi ja todellisuutta tää Elä tässä ja nyt Niminerkki: TL Auroran muistoja Apua Tuskaiset katseet, vääristyneet ilmeet huutavat apua silmillään. Liian kauan, liian kauan on ollut tätä hätää, äänetöntä. Voiko joku pelastaa? Kenties ambulanssi, joka vie vuodeosastolle. Silloin voi jättää hyvästit näille lattioille ja ihmisille, joita ei oikeasti ollutkaan, ei enää, ei tässä maailmassa. Solvaukset Solvaukset sinkoilevat ympäri huonetta, joskus vailla kohdetta. Ja yksi sana voi rikkoa niin paljon ehjää ja hyvää. On hyvä muistaa: Kaikki eivät ole kauniita sielultaan. Kauneus kuoressa Kasvatan kuoren kuin simpukka vastakohdaksi tuolle hädälle ja noille solvauksille. Iltaisin, levollisina hetkinä kirjoitan kauneudesta tasapainosta: pianonsoitosta, hellästä huolenpidosta suihkussa ja useista ystävällisistä käsistä, jotka johdattivat minut tämän kaaoksen jälkeen jälleen valoon ja kirkkauteen, hyvien ihmisten pariin Rumasta kaunis Miten rumasta tehdä kaunis? - Ei muuten kuin uneksimalla. Uskomalla; että elämä on hyvä satu. Ja luottamalla siihen, että vaaleanpunaiset lasit eivät mene rikki eivätkä katoa vaan niiden taika on ikuinen. Raili Peltokangas

18 sielun helmiä Pieni suuri rakkaus Mitä tekee ihminen, jolle ei ole enään käyttöä? Jota kukaan ei tarvitse, jonka osaamista ei kaivata missään. Mitä minä kuntoutustuella elävä teen maanantaiaamuna, kun muut lähtevät suorittamaan osuuttaan ihmiskunnan selviämistaistelussa? Avaan lehden ja tiedän jo avatessani ettei sieltä minulle mitään löydy, ei minua kaivata. Keitän aamuteen ja teelehdiltä kysymättä tiedän ettei niiltä minun elämälleni tarkoitusta löydy. Odotan päivän kulumista iltaan jotta edes unessa voisin kokea eläväni. Ehkä unessa olen joku, jolla on tarkoitus. Maailma tarjoaa meille malleja, tai muotteja oikeastaan, joihin odotetaan ihmisten haluavan mahtua. Valmiit mallit, miten pitää olla. Että elä näin. Tee näin. Ja ihmiset pusertuvat näihin putkiin ja muotteihin, joihin he luulevat sopivansa ja kuuluvansa, vaikkeivat sovikaan, ja se sattuu! Mutta he kestävät sitä kipua koska uskovat, että kun putken toisesta päästä tulee ulos, kaikki on ihanaa ja autuutta. Totuus on kuitenkin, että se putki ei pääty koskaan. Eivätkä ihmiset osaa irtautua. He pitävät tiukasti kivuistaan kiinni, he ovat tottuneet niihin. Kipu on ainoa, joka heillä on, ainoa minkä he todella tuntevat. Kipu, se on ainoa aito tunne, mikä tämän päivän ihmisellä on jäljellä. Kiire, juoksu, kilpailu. Kipu. Elämä ei ole tehtävä. Ei elämä ole suoritus. Ei elämä ole saavutus. Elämä on. Tekemisen sijaan voisin oppia olemaan. Suorittamisen sijaan voisin oppia antamaan. Saavuttamisen sijaan voisin oppia jakamaan. Vaatimisen sijaan voisin oppia rakastamaan. Rakkaus on maailman ainoa elämää synnyttävä voima, ainoa uutta luova. Mitä suurempaa tehtävää ihmisellä tällä maapallolla on kuin rakastaa? Jossain on maailma, jossa kaikila on mahdollisuus. Mahdollisuus rakastaa, ja tulla rakastetuksi huolimatta siitä, millainen hänen cv:ensä on. Siinä maailmassa voisin maanantaiaamuna juoda teeni hyvillä mielin ja miettiä, miten sen jälkeen käyttäisin päiväni tai saisin omalla luvallanni pitää vaikka täydellisen vapaapäivän ilman mitään askareita, ei velvotteita. Mutta katumisesta ei synny mitään uutta. Elämä on selviytymistä, paluuta vanhaan ei ole, ja mahdollisuuksista minä olen suurin. Emma Lintukangas Töppö pöllö Töppö pöllö, tunnen sen istuu oksallansa kuuta kurkkien otsallansa syvä rivi mieteryppyjen Ei pöllö huomaa, pöllön puu vuosi vuodelta vain lisää naavoittuu ja vaikka pöllö joka ilmansuuntaan voodoo-huhuu kuulijalle kaikuna vain kertautuu, kun töppö pöllö pöpi-itseksensä puhuu ja pian naavan alle hautautuu itsemittaisesti onnellisena, kai. Eeva-Maria

19 Punatulkut lyhteellä Joulu valkoinen tulee taas Mummolan ikkunalaudalle tuiskuttaa lunta. On lyhde pikkulinnuille laitettu. Varpuset, punatulkut, nyt on joulu taas. Tontut ikkunoista kurkistelee. Ollaanko täällä kilttejä? Tytöt lumiukon tekevät pihalle yhdessä ja kynttilä illassa valaisee Tiina Talja Joulumuisto Haukotteleva tyttö heräilee keittiön pinnasohvassa pehmeään pimeään. Punatupsuinen himmeli heiluu hiljaa katulampun valossa katosta. Valoviiru häilyy olohuoneen ovesta ja muodostaa tontunmuotoisia hahmoja kurkkimaan vanhan astiakaapin takaa. Keittiön ikkunalla hyasintit hymyilevät vaaleanpunaista ja lilaa iloaan, tuoksuvat vienosti, enteilevät elämyksiä ja hauskoja puuhakkaita toimia jouluaatolle. Äiti huomaa, että tyttö on herännyt. Äiti tulee ja ottaa syliin, keinuttaa, isoa likkaa. Tytölle puetaan äidin tekemä tonttuasu päälle ja hän saa aamupalaksi piparia ja maitoa punaisen joulukynttilän valossa. Isä kuuluu rapistelevan lehteä radiosta tulevan joulumusiikin säestyksellä. Syötyään tyttö kiepsahtaa isän viereen ja saa kuulla olevansa isän oma tonttuprinsessa. Kuusi tuodaan sisään ja siihen asetellaan sähkökynttilät, eri maiden lippunauhoja, koristeellisia palloja ja välkkyvää enkelintukkaa. Osaapa kuusi olla kaunis, ihan hengästyttää. Tyttö ei malta leikkiä, istuu vain olohuoneen sohvalla ja ihailee ihanaa näkyä. Radioista kuunnellaan puoliltapäivin joulurauhan julistus Turusta. Syödään lihaliemen kanssa maukasta piirakkaa ja jälkiruoaksi luumurahkaa. Ulkona näkyy lumipukuisia puita. Kuuraherra on kuvioinut ikkunaan koristeellisemmat kuviot kuin tyttö osaisi leikata paperista. Kunhan ehtoo ennättää, saunakin on lämmin. Kylpemisen jälkeen astutaan aattoillan aterialle. Isä lukee jouluevankeliumin ja lauletaan Enkeli taivaan. Syönnin jälkeen isälle tulee kumma kiire ennättää vielä naapuriin toivottamaan hyvää joulua. Tietysti käy niin kuin tyttö vähän pelkääkin, että isä on juuri silloin poissa kun joulupukki tulee. Jotain tuttua pukissa on, muta tyttö ei halua tarkemmin ajatella mitä. Lahjoja tyttö saa paljon, riemuun asti, kun paketista paljastuu hienot kaunoluistimet, joita on jo pitkään toivottu. Äiti saa vohveliruutuisen pyyhkeen, joka on kuvioitu kirjavilla langoilla. Isälle tulee lupaus kiltistä tytöstä ja suukko poskelle. Isä ja äiti jäävät vielä valvomaan, kun tyttö lähtee tyytyväisenä ja väsyneenä keittiöön nukkumaan. Olohuoneessa vanhemmat katselevat telkkarista myöhäisillan jouluohjelmaa. Joulu on parasta mitä tyttö tietää. Hän ei unohda äidin laulua eikä isän myhäilyä, enkeleitä, jotka jäävät vartioimaan kotia, jossa on ikimuistoista, hyvää ja hellää elää. Nyt, jouluna ja tästä eteenpäin. Eeva-Maria

20 Eurooppa yhd Yksi 1900-luvun ympäristöajattelun merkittävimmistä ilmiöistä oli synteettisillä lääkkeillä tapahtuvien hoitojen arvostelu ja vaihtoehtoisten hoitojen etsiminen. Erotettiin toisistaan koululääketiede ja vaihtoehtoinen lääketiede. Alettiin puhua medikalisaatiosta (ihmisen toiminnan tulkitsemisesta ensisijaisesti terveydellisinä ilmiöinä) ja paramedikalisaatiosta (pyrkimyksestä korvata lääkehoidot vaihtoehtohoidoilla). Eräänlainen kahden blokin välinen kylmä sota jatkuu yhä tutkijoiden keskuudessa. Mutta tavalliset kuluttajat ovat yhdistelleet hoitoja keskenään kautta aikojen. Medikalisaatio ja paramedikalisaatio Yhdysvaltain presidentti ja kongressi julistivat parikymmentä vuotta sitten 1990-luvun aivojen vuosikymmeneksi (Presidential Proclamation 6158). Vuosikymmenen aikana panostettiin entistä enemmän uuden teknologian mahdollistamaan aivotutkimukseen ja aivojen toimintaa parantavien lääkkeiden kehittämiseen. Valtavien investointien ja työläiden projektien tuloksena onnistuttiin kehittämään aivojen kuvantamismenetelmiä. Sen ohessa lääketeollisuus alkoi saada ennätyksellisen suuria voittoja. Varsinkin Yhdysvalloissa, jossa terveydenhuollon sanotaan olevan maailman kalleinta, lääketehtaat kilpailivat keskenään saadakseen omille tuotteilleen mainetta ja kunniaa tutkimuksen piirissä. Syntyi muun muassa ns. evergreenereitä. Se tarkoittaa, että lääkevalmisteelle haetaan teollisuuden oman tutkimustoiminnan avulla yhä uusia käyttötarkoituksia, jotta sen patenttioikeuksia voitaisiin jatkaa loputtomasti. Piraattivalmisteet ilmestyivät internetiin jäädäkseen. Samaan aikaan Suomessa herättivät huomiota tapaukset, joissa tutkimusresursseja käytettiin enemmän tai vähemmän vääriin tarkoituksiin. Luottamus lääketie