2004 Päivi Heimonen Päivi Heimonen. Päihdeperheiden lapset koulumaailmassa

Transkriptio

1 Sosiaalityö (Tampereen yliopisto) 2004 Päivi Heimonen Tutkimussuunnitelma Päivi Heimonen Päihdeperheiden lapset koulumaailmassa Jyväskylän yliopisto Erityispedagogiikan laitos ERIA286 proseminaarityö

2 Alkusanat Erilaiset päihdeongelmat ja -haitat ovat arkipäivämme puheenaiheita. Valittelemme ja hämmästelemme naapurustosta kuuluvaa yöllistä humalaisten mölyä, rikottujen pullojen ja huumeruiskujen ilmestymistä katukivetykselle, työkaverin viinaltahaiskahtavaa olemusta sekä kostean kesän jälkeistä jonotusta päihdepalveluihin. Itse päihteitä käyttävän, päihdeongelmaisen tilan ihmettelyn lisäksi huomaamme joskus, että hänellä on myös läheisiä, jotka kärsivät. Näistä läheisistä erityisesti lapset ovat se surullisin uhri, joka tahtomattaan joutuu kokemaan kovia. Lapset ovat usein myös se näkymättömin uhri, joka unohdetaan päihdeperhettä tuettaessa ja läheisiä autettaessa. Kuitenkin lasta tukemalla ja auttamalla voitaisiin ehkäistä laajempien ongelmien syntymistä ja tukea yksilöiden selviytymistä yhteiskunnalliseen elämään. Erityispedagogiikan proseminaarityöni kirjallisuuskatsaukseen olen koonnut tutkimustietoa päihdeperheiden lapsista ja heidän kokemuksistaan elämästä kotona ja koulussa. Tavoitteeni on ollut esitellä merkittävimpien aiheeseen liittyvien tutkimusten kautta, miten vanhempien päihteidenkäyttö vaikuttaa lapseen ja hänen koulunkäyntiinsä. Mukana katsauksessa on tutkimusklassikoita luvuilta sekä aivan tuoreetta viime vuosina ilmestynyttä väitöstutkimusta. Vähäisestä kotimaisesta ja ulkomaisesta tutkimusmateriaalista huolimatta olen saanut koottua hyvin ilmiötä kuvaavan kokonaisuuden, jonka uskon olevan tueksi monelle päihdeperheiden lapsia työssään kohtaavalle ja tukitoimia suunnittelevalle. Tämä päihdeperheiden lapsia koulumaailmassa käsittelevä kirjallisuuskatsaukseni tulee ilmestymään tämänhetkisen työnantajani Sininauhaliiton nettisivustoilla ( Tätä kautta kirjallisuuskatsaus tulee erityisesti erilaisten päihdejärjestötoimijoiden käyttöön ja hyödynnettäväksi käytännön työn tekemisessä. Uskon, että tekemäni kirjallisuuden koonti voi tukea erilaisia päihdeperheiden lapsia kohtaavia tahoja kehittämään työskentelyään, yhteistyötä eri tahojen kanssa sekä huomioimaan paremmin lapset ja heidän tarpeensa. 2

3 Sisällys 1 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT TUTKIMUSTEHTÄVÄ PÄIHDEPERHE JA LAPSI PÄIHDEPERHE PÄIHTEITÄ KÄYTTÄVÄ VANHEMPI LAPSI PÄIHDEPERHEESSÄ PÄIHDEPERHEEN LASTEN KOULUMAAILMA PERHEEN VAIKUTUS KOULUNKÄYNTIIN LASTEN KOULUMENESTYS TUKEA KOULUSTA POHDINTA TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN: MENETELMÄT JA AINEISTO TUTKIMUKSEN RAPORTOINTI AIKATAULU...25 LÄHTEET...26 LIITTEET 3

4 1 Tutkimuksen lähtökohdat Suomessa on Sosiaali- ja terveysministeriön johdolla lähdetty tehostamaan päihdehaittojen ehkäisyä ja vähentämistä. Alkoholiohjelma on tarpeen yhteiskunnallisessa tilanteessamme, jossa alkoholinkäyttö kasvaa ja huumeiden käyttö on jäänyt osaksi päihdekulttuuriamme. Monenlaiset päihdehaitat koskettavat jokaista kansalaista, käytti hän itse päihteitä tai ei. Olemme kaikki maksamassa niistä seurauksista, joita päihdeongelmat aiheuttavat. Alkoholiohjelma painottaakin toimintalinjauksissaan huomioimaan itse riskikäytön ja kulutuksen vähentämisen lisäksi perheiden ja lasten hyvinvointia, vähentämään läheisten kärsimystä. Kaiken kaikkiaan ohjelmassa muistutetaan, että mitä vähemmän alkoholia käytetään, sitä vähäisemmiksi jäävät yksilöiden, perheiden ja yhteiskunnan kokemat haitat. (Alkoholiohjelma ) Olen työskennellyt päihdehuollossa useamman vuoden ajan ja tehnyt töitä erilaisten päihdeongelmaisten kanssa. Työhöni on liittynyt monipuolista asiakastyötä henkilökohtaisesta tukemisesta ryhmäkeskusteluihin sekä yhteistyötä erilaisten viranomais- ja läheisverkostojen kanssa. Asiakastyön lisäksi olen toiminut päihdejärjestökentällä projektityössä ja osa työtäni on ollut päihdeperhetyön kehittäminen. Olen asiaan perehtyessäni yllättynyt siitä, että päihdeperheiden lapsia on tutkittu Suomessa melko vähän, vaikka päihteet aiheuttavat vuosittain paljon haittoja suomalaisille lapsille (ks. Itäpuisto 2005, 21). Omaa tutkimustyötäni haluankin suunnata juuri päihdeongelmaisten läheisiin, joihin liittyen olen jo tehnyt sosiaalityön pro gradu -tutkielmani (Heimonen 2006). Nyt käsillä olevassa tutkimussuunnitelmassa/ kirjallisuuskatsauksessa keskityn erityisesti päihdeperheiden lapsiin ja koulumaailmaan erityispedagogisesta näkökulmasta. Kirjallisuuskatsaus rakentuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä tarkastelen päihdeperhettä ja lasta kodin näkökulmasta. Esittelen päihdeperheen määritelmää, jota tutkimustarkoituksessa käytetään. Kerron päihteitä käyttävästä vanhemmasta ja siitä, kuinka päihteiden käyttö ja mahdollinen päihderiippuvuus näkyvät vanhemman olemuksessa ja toiminnassa. Ensimmäisen osion lopuksi kokoan tutkimustietoa päihdeperheen lapsesta ja vanhempien päihteidenkäytön vaikutuksista lapseen ja hänen elämäänsä kotona. Toisessa osassa kirjallisuuskatsausta keskityn esittelemään tutkimustietoa päihdeperheiden lasten koulunkäynnistä. Koulu on lapsen kasvun ja kehityksen kannalta merkittävä ympäristö 4

5 ja siellä toimiminen voi määrittää yksilön tulevaisuutta. Kuvaan vanhempien päihteidenkäytön vaikutuksia lasten koulunkäyntiin, kerron, miten päihdeperheiden lapset menestyvät akateemisesti koulussa ja lopuksi kuinka lapset saavat tukea koulusta. Tulosten kautta pohdin päihdeperheiden lasten selviytymistä elämässä ja kouluinstituution mahdollisuuksia tukea näitä lapsia. Esittelen myös jatkotutkimustehtävän ja tutkimuksen toteutuksen. Tutkimuksen aiheena on siis päihdeperheiden lapset koulumaailmassa. Tutkimussuunnitelmassa kasataan yhteen se aikaisempi kirjallisuus ja tutkimustieto päihdeperheiden lapsista, heidän elämästään ja koulunkäynnistä, joka kertoo vanhempien päihteidenkäytön vaikutuksista lapsiin. Kirjallisuuskatsaus antaa näin pohjaa empiiriselle tutkimukselle, jossa päihdeperheessä lapsuudessa eläneiden nuorten aikuisten haastatteluilla haetaan lisää vastauksia näihin kysymyksiin, tarkastellaan kodin ja päihdeperheen yhteistyötä ja koulun henkilökunnan antamaa tukea ja apua päihdeperheiden lapsille. Kirjallisuuskatsaus antaa kouluille, kunnille sekä yhteiskunnalle tärkeitä tietoja ja näkökulmia, joita huomioida toimintaa suunnitellessaan ja kehittäessään. 5

6 2 Tutkimustehtävä Tutkimuksen tavoitteena on selvittää vanhemman/vanhempien päihteidenkäytön vaikutuksia lapsen elämään ja koulunkäyntiin. Tutkimuksen avulla saadaan kuvaa päihdeperheiden lasten elämästä sekä koulunkäynnin ongelmista ja tuen tarpeesta. Tutkimuskysymykset: Millaista on lapsen elämä päihdeongelmaisten vanhempien kanssa? Miten vanhemman/vanhempien päihteidenkäyttö vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin? Tutkimus keskittyy päihdeperheiden peruskouluikäisten lasten ja nuorten tutkimiseen. Aiempaa tutkimustietoa aiheesta on vain vähän, vaikka asia on yhteiskunnallisesti merkittävä ja erityisesti kasvatustieteellistä näkökulmaa aiheeseen olisi hyvä olla saatavilla. Perhe ja koulu ovat lapsen keskeisimmät kasvuympäristöt ja ne vaikuttavat myös lapsen tulevaisuuden menestymiseen aikuisuudessa. Tutkimuksella halutaan siis tuoda esille päihdeperheiden lasten koti- ja koulumaailmaa ja vaikuttaa niiden kehittämismahdollisuuksiin. Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu sikiöaikana päihteille altistuneet lapset, joten tutkimukseen ei sisällytetä FAS-tutkimusta ja tähän liittyvää keskustelua. 6

7 3 Päihdeperhe ja lapsi 3.1 Päihdeperhe Tässä tutkimuksessa päihteisiin katsotaan kuuluvan alkoholin, lääkkeet ja huumeet. Päihdeperhettä määriteltäessä kiinnitettään huomiota näiden päihteiden ongelmaiseen käyttöön tai niiden käytöstä aiheutuviin ongelmiin perheessä. Päihdeperhe-käsite antaa lapsille oikeuden määritellä häiritsevä päihteiden käyttö. (ks. Peltoniemi 1997, 6.) Aina ei tulla ajatelleeksi, että lapset voivat kokea vähäisemmänkin päihteidenkäytön ongelmaiseksi, eri tavalla kuin aikuiset päihdeongelmat määrittelevät. Tästä laajennetusta näkökulmasta katsottuna päihdeperheeksi voidaan määritellä perhe, jossa päihteidenkäyttö haittaa lasten kehitystä (ks. Peltoniemi 2003a, 168). Päihdeperheessä molemmilla tai toisella vanhemmalla on ongelmia päihteiden käytössä. Tämä ei tarkoita välttämättä päihderiippuvuutta tai esimerkiksi alkoholismia, mutta kuitenkin niin runsasta päihteiden käyttöä, että siitä koituu haittoja lapsille. Päihteitä käyttävä vanhempi on perinteisesti usein ollut isä, mutta yhä useammin naisten päihteiden käytön lisääntyessä päihdeongelmainen vanhempi on äiti. Erityisen huono tilanne on lapsilla, joiden molemmat vanhemmat käyttävät runsaasti päihteitä tai ovat päihdeongelmaisia. (Linna 1994, 129.) Päihdeperheissä perheenjäsenten on jollain tavoin sopeuduttava päihteidenkäytön tuomiin muutoksiin perheessä. Tätä sopeutumista ovat tutkineet muun muassa Joan Jackson (1956) ja Marja Holmila (1993), jotka ovat havainneet perheen sopeutumisen etenevän prosessina erilaisten vaiheiden kautta. Aluksi runsaan päihteidenkäytön myötä haitat ja ongelmat kasvavat ja sen myötä perheenjäsenten väliset suhteet heikkenevät. Häpeä ja leimautumisen pelko johtavat perheen eristäytymiseen ja sosiaalisten suhteiden vähenemiseen. Päihteiden käyttö ohjaa perheen elämää ja vaikuttaa perheenjäsenten toimintaan. Pariskunnan epäsopu ja ristiriidat lisääntyvät ja tuovat kotiin turvattoman ilmapiirin. Samalla monilla lapsilla esiintyy tunneelämän häiriöitä. (Jackson 1959; Holmila 1993.) Monenlaisten kriisien läpikäymisen jälkeen perheenjäsenet eivät enää pyri muuttamaan päihteidenkäyttäjää, vaan elävät päivä kerrallaan. Toki perheen ja päihdeongelmaisen tilanne ovat edelleen surullinen asia perheenjäsenille ja he toivovat muutosta. Elämän jatkumisen vuoksi perheenjäsenet kuitenkin määrittävät omat roolinsa uudelleen, ottavat vastuuta perheen selviy- 7

8 tymisestä ja ennemminkin säälivät ja suojelevat päihdeongelmaista. Usein päihdeperheet päätyvät myös eroon ja lapset ja ei-juova vanhempi rakentavat uuden elämän itselleen ilman päihdeongelmaista. Mahdollista on myös se, että päihdeongelmainen raitistuu ja perhe pyrkii uudelleen organisoitumaan ja hakemaan roolit perheenjäseninä. (Jackson 1959; Holmila 1993.) Lapselle ei ole samantekevää, kumpi vanhemmista käyttää päihteitä ongelmaisesti. Naisten päihteiden käyttöä pidetään paheksuttavampana kuin miesten ja päihteitä runsaasti käyttävä nainen on perinteisesti ollut epäsopiva äidiksi. (Ackerman 1991; Holmila 1992.) Leimautuminen päihdeongelmaisen äidin myötä on hyvin merkittävää muille perheenjäsenille ja tällaisissa perheissä vanhemmat päätyvät usein eroon. Toisin on perheissä, joissa mies käyttää päihteitä; ne pysyvät usein koossa ainakin niin kauan kuin perheessä on pieniä lapsia. (Ackerman 1991.) 3.2 Päihteitä käyttävä vanhempi Yhä vähemmän on ihmisiä, jotka eivät käytä ollenkaan päihteitä. Hyvin usean lapsen vanhemmat juovat, tosin määrissä ja toistuvuudessa on suuria eroavaisuuksia. Vanhemman hyvin pienikin alkoholinkäyttö, lääkkeiden väärinkäyttö tai huumeidenkäyttö voi olla lapselle haitallista, sillä päihteidenkäyttö muuttaa ihmisen käyttäytymistä ja olemusta. Lapsi ei aina ymmärrä, mistä on kyse ja epävarmuus ja vanhemman outous voivat pelottaa, vaikka vanhempi olisikin päihtyneenä hyväntuulinen. Lapsen elämän vahingoittaminen ja vaarantaminen ovat usein seurausta runsaammasta päihteiden käytöstä ja vanhemman käytöksen huomattavista muutoksista päihtyneenä, ja myös selvin päin. (ks. Itäpuisto 2003, 34, Peltoniemi 2003b.) Päihteidenkäytön muuttuessa ongelmaiseksi ihminen alkaa käyttäytyä päihdehakuisesti. Päihteidenkäyttö ja aineen saaminen vaikuttavat kaikkeen ihmisen toimintaan ja hallitsevat koko elämää (Holopainen 2001, 41). Läheisille voi olla yllätys, kuinka toinen muuttuu niin olemukseltaan kuin käytökseltäänkin. Päihdeongelmaisen välinpitämättömyys, vastuuttomuus, aggressiivisuus ja ilkeys voivat aiheuttaa perheessä hyvin suuria muutoksia aina taloudellisesta toimeentulosta eripuraan ja pelon ja häpeän ilmapiiriin. (Heimonen 2006.) 8

9 Päihdehaitat ulottuvat kaikille ihmisen elämän osa-alueille: fyysinen, psyykkinen, henkinen ja sosiaalinen. Kun päihteidenkäyttö etenee riippuvuudeksi ja sairaudeksi, näkyvät nämä kaikki puolet selkeämmin päihteitä käyttävän ihmisen elämässä. (Holopainen 2001, ) Fyysisesti ihmisellä on tarve käyttää ainetta, vaikeus lopettaa aineiden käyttö ja vierotusoireita käytön lopettaessa. Psyykkisesti ihminen jää koukkuun aineeseen, pelkää aineen käytön lopettamista ja aineen käyttö ohjaa elämää. Päihteidenkäytöstä tulee tapa. Henkisesti päihderiippuvaisen ihmisen arvomaailma muuttuu. Moraali, normit ja arvot alkavat tukea vaikeiden asioiden pakenemista ja oman edun tavoittelua. Sosiaalinen päihteidenkäyttökulttuuri, kaveriporukat ja tavat ovat alkaneet tyydyttää ihmisen sosiaalisia tarpeita ja altistavat käyttämään aineita.( Koski-Jännes 2000.) Ongelmaisesta käytöksestään huolimatta moni päihdeongelmainen vanhempi toivoo lapselleen hyvää ja turvallista kotia. Vanhemmat eivät halua lapselleen pahaa, mutta he ovat niin alistuneita omaan päihderiippuvuuteensa, etteivät pysty luopumaan siitä. Usein päihdeongelmainen tunnistaa riippuvuutensa aiheuttamat vaikeudet ja huonot asiat, häpeää ja pelkää niin riippuvuuttaan kuin siitä toipumistakin. Vanhemman päihteidenkäytön seurauksena perheessä voidaan joutua häpeämään hänen käytöstään, joudutaan taloudellisiin vaikeuksiin, saatetaan kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa, pelkoa, ahdistusta, leimautumista. Vanhemman päihdeongelma vaikuttaa koko perheen toimintaan ja hyvinvointiin. (ks. Holmila 1993, Heimonen 2006.) Eläminen päihdeongelmaisen vanhemman/päihdeongelmaisten vanhempien kanssa saattaa vääristää lapsen kuvaa itsestään, oikeasta ja väärästä sekä arkisten asioiden hoitamisesta. Valehteleminen, arvaileva käsitys normaalista käyttäytymisestä sekä itsensä arvostelu näkyivät Janet Woititzin (1989) tutkimien alkoholistien aikuisten lasten elämässä. Tutkitut alkoholistien aikuiset lapset kokivat lisäksi vaikeuksia pitää hauskaa, ylläpitää läheisiä ihmissuhteita ja sopeutua muutoksiin. Näissä asioissa lapset eivät ole saaneet oikeanlaista mallia ja kokemusta kotonaan, sillä päihdeongelmainen vanhempi ja hänen käytöksensä on usein normista poikkeavaa. Tutkimuksen mukaan alkoholistien lapsilla ei ole useinkaan ollut mahdollisuutta kasvaa kypsään aikuisuuteen. (Woititz 1989.) 9

10 3.3 Lapsi päihdeperheessä Lasinen lapsuus -kysely on tuottanut tärkeää tietoa suomalaisten lasten kokemista ongelmista päihdeperheessä. Kyselyn mukaan suomalaisista 17 % on kokenut alkoholin käytön liialliseksi lapsuuden kodissaan ja 12 % mielestä vanhempien liiallisen alkoholinkäytön vuoksi heille on aiheutunut ongelmia elämässä. (Peltoniemi 2003d, ) Teuvo Peltoniemi (2003d, 165) huomauttaa, että kysely on tehty vuonna 1994 ja tuosta ajasta suomalaisten alkoholinkäyttö on vain kasvanut. Viimeisen kolmen vuoden aikana on toteutettu yhteiskunnallisia muutoksia, on poistettu alkoholin maahantuontikiintiöitä sekä alennettu alkoholijuomien verotusta, jotka ovat vaikuttaneet suomalaisten päihteidenkäyttöön sitä kasvattaen (Österberg 2005, 7-17). Lasinen lapsuus -kyselystä selviää, että perheriidat ja epäsopu tuottavat eniten haittaa päihdeperheiden lapsille. Turvallisuuden väheneminen ja vanhempien pelkääminen ovat lasten yleisesti kokemia tunteita. Monella tutkimuksen päihdeperheen lapsella oli ollut häiriintymistä, ahdistusta, masennusta sekä väsymystä. Alkoholiin ja sen käyttöön liittyvät ongelmat ja kielteiset tuntemukset seurasivat kyselyn mukaan useita päihdeperheen lapsia myös aikuisuuteen. (Peltoniemi 2003d, 166.) Myös Margaret Corkin (1969) tutkimista 115 alkoholistin lapsesta kaikki olivat vähintään lievästi häiriintyneitä tunne-elämältään ja suurin osa oli kohtalaisen vakavasti tai erittäin vakavasti häiriintyneitä. Näillä päihdeperheiden lapsilla oli ongelmia sosiaalisessa toiminnassa niin kotona, koulussa kuin ystävyyssuhteissakin. (Cork 1969). Maritta Itäpuiston (2005) väitöstutkimuksen mukaan juova vanhempi aiheuttaa lapselle pelkoa. Pelko oli kuitenkin erilaista riippuen vanhemman sukupuolesta ja siihen liitetyistä rooliodotuksista. Isän kotiin tulemista pelättiin, isä saattoi olla väkivaltainen tai ivallinen ja mieluummin haluttiin hänen pysyvän poissa päihtyneenä. Äidin kotoa lähteminen aiheutti pelkoa, sillä äiti on perheessä useimmin se lapsista huolta pitävä ja kodin turva. Äidin poissaolo merkitsi lapselle asioista huolenpitoa, sisaruksista huolehtimista, hengissä selviytymistä. Vaikka lapset jäivät usein yksin, heitteille ja heidät hylättiin, vain harvat olivat saaneet apua ulkopuolisilta tai tuttaviltaan, tai ammattiauttajilta. Kokemukset ympäristöstä olivat hylkäämistä ja leimaamista. Lapset kehittelevät erilaisia keinoja suojellakseen itseään ja toisia alkoholiongelmien tuottamilta haitoilta. (Itäpuisto 2005.) 10

11 Monet alkoholistivanhempien lapset kokevat vanhempansa huonoiksi roolimalleiksi. Päihdeperheissä on enemmän lasten ja vanhempien välisiä konflikteja kuin ei-alkoholiongelmaisissa perheissä ja lisäksi vanhempien väliset konfliktit ja avioerot ovat yleisiä. Monissa päihdeperheissä lapset ovat kokeneet enemmän fyysistä ja henkistä väkivaltaa kuin eialkoholistiperheiden lapset. (Reich, Earls & Powell 1988.) Vellemanin & Orfordin (1999) tutkimuksen mukaan monet lapset kertoivat haastatteluissa alkoholiongelmaisen vanhemman säännöllisesti häirinneen elämäänsä olemalla epäluotettava, aiheuttamalla perheelle taloudellisia vaikeuksia, häiritsemällä perheen elämää vaihtelevilla mielialoilla, itsetuhoisuudella, levottomuudella. Alkoholiongelmaisten lapsilla oli tutkimusten mukaan ollut enemmän epäsosiaalista käytöstä, ongelmia koulussa, eristäytymistä, masennusta, ongelmia ystävyyssuhteissa, häpeää perheestään ja vanhemmistaan. (Velleman & Orford 1999.) Mikäli alkoholistiperheen lapsella ei ole konflikteja vanhempiensa kanssa, eikä hän ole alttiina aikuisen juomiselle, on hänellä paremmat mahdollisuudet selviytyä. Jos lapsella on positiivisia kokemuksia vanhemman kanssa olemisesta, tekemisestä ja kanssakäymisestä hänellä on mahdollisuus suojautua ongelmilta. (Reich & al 1988) Useat lapset joutuvat kuitenkin alttiiksi monenlaisille vanhempien päihteidenkäytöstä aiheutuville haitoille. Selviytymiskeinoja näistä perheolosuhteista ovat tutkimusten mukaan olleet muun muassa välttäminen, avoin epäsopu vanhempien kanssa ja avun hakeminen naapureilta tai sukulaisilta. Hyvin usein lapset myös sulkeutuvat itseensä ja pelkäävät tulevaisuutta. (Velleman & Orford 1999.) Useat päihdeperheiden lapsia tutkineet ovat käyttäneet Sharon Wegscheiderin (1979) hahmottamaa päihdeperheiden lasten neljää erilaista selviytymisroolia: perheen sankari, unohdettu lapsi, syntipukki ja maskotti. Vanhin lapsi ottaa usein perheen sankarin ja vastuunkantajan roolin. Hän huolehtii muista, on vastuuntuntoinen ja reipas, mutta tehdessään kaiken perheen vuoksi hän kärsii oman elämän puutteesta ja yksinäisyydestä. Unohdettu lapsi vetäytyy ja eristäytyy. Hän on itsenäinen, mutta yksinäinen omassa mielikuvitusmaailmassaan. Syntipukki päinvastoin kiinnittää huomion itseensä ja kasaa ongelmia itselleen, jotta perheen ongelmat eli vanhempien juominen jää huomiotta. Maskotti koittaa hauskanpidolla ja huumorilla suojella perhettään ongelmien ajattelemiselta. Toimiessaan tavoillaan syntipukki ja maskotti ovat kuitenkin samaan aikaan epävarmoja ja yksinäisiä. (Saarto 1987, 26-27; Ackerman 1991, 50.) Monien päihdeperheessä kasvavien lasten elämä on hyvin stressaavaa. Michael Kleinin (2006) mukaan alkoholiperheessä eläneiden lasten todellisuus rakentuu stressin, turvattomuu- 11

12 den ja hylkäämisen kokemusten kautta. Monet päihdeperheiden lapsista joutuvat lapsuudessaan kohtaamaan väkivaltaa sekä hyväksikäyttöä. Klein huomauttaa, että päihdeperheessä eläneille lapsille saattaa näistä kokemuksista aiheutua vakavia, pitkäkestoisia psykologisia ja mielenterveydellisiä ongelmia. Lisäksi päihdeperheiden lapsilla on suuri todennäköisyys tulla itse jollain tavoin riippuvuusongelmaiseksi aikuisuudessaan. (Klein 2006.) 12

13 4 Päihdeperheen lasten koulumaailma 4.1 Perheen vaikutus koulunkäyntiin Vanhempien päihteidenkäyttö ja kodin ongelmat aiheuttavat eritavalla ja erilaisia haittoja lapsille myös kodin ulkopuolella. Erityisesti suhteet ikätovereihin, harrastusmahdollisuudet sekä koulunkäynti ovat kiinteässä yhteydessä lapsen kasvuun ja kehitykseen. Koulunkäynti, toverisuhteet ja harrastukset ovat myös kiinteästi yhteydessä toisiinsa ja niiden keskinäiset suhteet vaikuttavat lapseen. Päihdeongelmaiset kotiolot voivat olla hyvin laajasti vaikuttamassa lapsen elämään ja kehitykseen yhteiskunnan jäseneksi. Maritta Itäpuiston (2005, 84-85) tutkimuksessa alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa lapsuudessaan eläneet kertoivat humalaisten aikuisten yöllisen häirinnän aiheuttaneen heille väsymystä, joka ainakin joka kolmannella oli aiheuttanut haittoja koulunkäynnille. Yli puolet tutkimukseen osallistuneista kertoi uniensa häiriintyneen vanhempien alkoholinkäytön vuoksi. (Itäpuisto 2005, ) Riittävän unen varmistaminen päihdeperheissä on lapsille haastavaa ja kaiken kaikkiaan vaikuttaa heidän keskittymiskykyynsä ja kognitiivisten resurssien käyttöön koulussa. Sen lisäksi, että uni jää päihdeperheessä elävillä lapsilla usein vähäiseksi monet lapsuudessaan alkoholiperheessä eläneistä kertovat joutuneensa huolehtimaan paljon kodin töistä. Vanhempien välinpitämättömyys ja lasten heitteille jääminen pakottavat lapset ottamaan vastuuta elämästään ja huolehtimaan selviytymisestään. Lapset joutuvat vastaamaan suuriin vaatimuksiin, huolehtimaan itsestä, kodista ja mahdollisesti sisaruksistaan, ja samaan aikaan heidän tulee hoitaa myös oma koulutyönsä. (Itäpuisto 2005, ) Vastuu kodista painaa lapsia myös koulussa ja vastuunkantajat usein pohtivatkin kodin asioita ja vanhempiensa selviytymistä koulussa ollessaan (Cork 1969, 41). Kodin asioiden huolehtiminen ja vanhemmista kannettu huoli vaikuttavat lasten keskittymiseen ja mahdollisuuksiin kehittyä akateemisesti. Katri Sarmavuori (1982) onkin tutkinut alkoholikonfliktiperheiden lasten kouluun sopeutumista ja koulumenestystä. Tutkimuksen perusteella alkoholikonfliktiperheiden äidit ja isät ovat vähemmän onnellisia kuin muiden perheiden vanhemmat ja he kokevat perhe-elämänsä onnettomampana kuin muilla. Isät ovat merkitsevästi ahdistuneempia kuin muiden perheiden 13

14 isät. Perhe-elämä ei tutkimuksen mukaan kuitenkaan vaikuttanut lasten koulumenestykseen. Toisaalta tutkimus paljastaa, että alkoholikonfliktiperheiden pojilla on jonkin verran ongelmia, he ovat psyykkisesti häiriintyneitä eivätkä he sopeudu koulussa vaadittavaan yhteistyöhön yhtä hyvin kuin muut lapset. (Sarmavuori 1982.) Vanhempien päihteidenkäyttö ja lasten käytöksen häiriintyneisyys koulussa voivat myös leimata lasta ja aiheuttaa esteitä sosiaalisiin vertaissuhteisiin. Muun muassa koulukiusaaminen saattaa vielä lisätä lapsen paineita koulunkäyntiin. (Itäpuisto 2005, ) Päihdeperheen lapset joutuvat usein salailemaan kotiolojaan, eivätkä he halua viedä ystäviään kotiinsa. He joutuvat häpeämään ja pelkäämään päihtyneitä vanhempiaan ja vanhempiensa julkisen esiintymisen vaikutuksia omiin sosiaalisiin suhteisiinsa. Vanhempien ja kodin ongelmien vuoksi päihdeperheiden lapsilla on usein vaikeuksia solmia tiiviitä ystävyyssuhteita. (Cork 1969, ) Ystävyyssuhteiden solmimista ja sosiaalisia suhteita haittaa myös ulkopuolisuuden tunne. Päihdeperheiden lapset ovat kertoneet, että heillä ei ole ollut jaettuja kokemuksia perheelämästä ikätovereidensa kanssa ja he ovat kokeneet itsensä erilaiseksi puhuttaessa viikonloppujen viettämisestä tai kesälomien kuulumisista. Monet Corkin (1969) tutkittavista kuvasivat hauskuuden puutetta elämässään, kuinka heillä oli hyvin vähän myönteisiä, mukavia kokemuksia yhdessä vietetystä ajasta vanhempiensa kanssa. Monille oli myös vaikeaa ottaa osaa harrastustoimintaan tai erilaisiin ryhmiin. Uuden oppiminen tai uudet ystävyyssuhteet eivät kiinnostaneet vaan harrastusryhmään paettiin ongelmaisia kotioloja. (Cork 1969, ) Monille päihdeperheiden lapsille koulu merkitsee harrastusten tavoin pakopaikkaa. Corkin (1969) tutkimuksen lapset pitivät koulunkäynnistä ja heidän koulumenestyksensäkin oli kohtalaisen hyvää, mutta kiinnostus koulutyöhön johtui usein vain siitä, että koulussa sai olla rauhassa. Joillain lapsilla oli kuitenkin vastakkaisia ajatuksia, he eivät pystyneet keskittymään koulunkäyntiin vanhempiensa juomaputkien aikaan ollessaan huolestuneita vanhemmistaan, he olivat vanhempien juomisen vuoksi väsyneitä ja usein sairaana tai eivät pystyneet tekemään kotitehtäviään. Myös koulussa menestyneet lapset kertoivat kärsivänsä keskittymisvaikeuksista vanhempiensa päihteidenkäytön vuoksi. (Cork 1969, ) Klein (2006) toteaakin, että päihdeperheiden lapsilla on usein ylipäätään vaikeuksia sopeutua koulumaailmaan. 14

15 4.2 Lasten koulumenestys Johnsonin ja Rolfin (1988) tutkimuksessa verrattiin alkoholistien ja ei-alkoholistien lasten koulumenestystä, kognitiivista toimintaa. ÄO:ta verrattaessa ryhmien välillä ei esiintynyt merkittävää eroavaisuutta. Akateemisten taitojen osalta ei ilmennyt eroavaisuutta lukemisessa, oikeinkirjoituksessa tai laskuopissa, mutta akateemisen työn osalta havaittiin alkoholistien lasten välittävän vähemmän koulusta ja he arvioivat myös tekevänsä koulutyön huonommin kuin voisivat. Syyksi vähäiseen koulutyöhön he ilmoittivat laiskuuden tai motivaation puutteen. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että alkoholistien lapsilla oli verrokkeihin nähden heikompi itsetuntemus. (Johnson & Rolf 1988.) Knop & al (1985) huomasivat tutkimuksessaan riskiryhmän lapsien huomattavasti useammin kerranneen kouluvuoden, siirretyn koulupsykologille ja käyneen useita kouluja. Opettajat arvioivat näitä riskiryhmän lapsia useammin impulsiivis-levottomiksi, he olivat rauhattomia, levottomia, hermostuneita ja hämmentyneitä. Nämä lapset olivat myös vähemmän kielellisesti taitavia. Erityisesti heillä oli ongelmia sanavarastossa, lukemisessa ja suullisessa ilmaisussa. (Knop & al 1985.) Myös Corkin tutkimuksessa vanhempien lapsien (13-16v.) joukossa oli useita kouluvuoden jopa kaksikin kertaa kerranneita ja monet olivat pettyneitä saavutuksiinsa. Kodin häiritsevät olosuhteet veivät monilta lapsilta voimat ja kiinnostuksen, joita ei enää riittänyt koulunkäyntiin. Jotkut kokivat tärkeäksi myös päästä pian töihin, jotta voisivat tukea perhettään taloudellisesti. (Cork 1969, ) Osa kognitiivista toimintaa tutkineista tutkimuksista on havainnut päihdeperheiden lasten saavuttavan huonompia koulutodistuksia ja menestyvän heikommin koulussa kuin muut lapset. Toisaalta on tutkimuksia, joiden mukaan päihdeperheiden lapsilla olisi normaalia heikompi ÄO ja heikompi koulumenestys, ja toisaalta on muutamia tutkimuksia, joissa eroavaisuutta toisiin lapsiin ei ole havaittu. Paljon riippuu tutkimusasetelmasta ja verrokkiryhmistä, millaisia tuloksia saadaan. (West & Prinz 1987.) Muun muassa Reichin, Earlsin ja Powellin (1988) tutkimuksissa alkoholistivanhempien lasten ja ei-alkoholistien vanhempien lasten välillä ei löydetty eroja koulumenestyksessä. Miller ja Jang (1977, Westin & Prinzin 1987 mukaan) ovat todenneet tutkiessaan päihdeperheiden lapsia, että vaikka älykkyydessä ja kognitiivisissa kyvyissä ei lasten osalta löytynyt eroja, oli päihdeperheiden lapsilla suurempi todennäköisyys keskeyttää koulunsa ja jäädä ilman päästötodistusta. 15

16 Merkittävä tekijä lasten koulumenestyksen kannalta voi olla myös se, että alkoholistiperheiden lapsilla on todettu Reichin, Earlsin ja Powellin (1988) tutkimuksessa enemmän DSM-III luokituksen mukaisia psykiatrisia diagnooseja. Päihdeperheiden lasten psykiatriset diagnoosit olivat yleensä käyttäytymiseen liittyviä, ja joillakin tutkituista lapsista oli jopa kaksi tai useampia diagnooseja. (Reich & al 1988.) Tätä kuvaa myös Knopin & al (1985) tutkimuksen opettajien näkemykset useista päihdeperheiden lapsista impulsiivis-levottomina ja rauhattomina. Westin ja Prinzin (1987) mukaan alkoholistien lapsilla on taipuvuutta ylivilkkauteen, käyttäytymishäiriöihin, nuorisorikollisuuteen ja koulupinnaukseen. Päihdeperheiden lapset ovat riskiryhmän jäseniä, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä joutuvat kärsimään hyväksikäytöstä ja laiminlyönnistä, vanhempien ristiriidoista ja erosta sekä rikollisuudesta. Nämä kaikki seikat vaikuttavat lapsen kasvuun ja kehitykseen, joten ei voida sanoa tarkalleen, johtuuko päihdeperheiden lasten heikko koulumenestys vain vanhempien alkoholikäytöstä vai kuinka suuri vaikutus on muilla tekijöillä riippumatta alkoholismista. (West & Prinz 1987.) Toisaalta hyvin usein päihdeperheessä juuri esiintyy avioeroja, ristiriitoja ja väkivaltaa, jotka ovat osa päihdeongelmia ja näin vaikuttamassa lasten elämään. Sekä alkoholistien lapset itse, että heidän äitinsä aliarvioivat lapsen kyvykkyyttä ja osaamista Johnsonin ja Rolfin (1988) tutkimuksessa. Testeissä ja kyselyissä selvisi, että äitien arviot lapsistaan olivat alhaisempia kuin verrokeilla, he näkivät lapsensa vähemmän kyvykkäinä aivan kuten heidän lapsensakin itsensä. Kuitenkin alkoholistien lasten arviot omasta akateemisesta kyvykkyydestään oli usein huonompi kuin heidän todellinen kognitiivinen suorituskykynsä. (Johnson & Rolf 1988.) Myös Hughesin (1977, Westin & Prinzin 1987, mukaan) tutkimuksessa huomattiin, että opettajat ja kouluavustajat arvioivat alkoholistien lasten pystyvän parempaan koulumenestykseen kuin mitä lapset koulussa toteuttivat. Lapsilla on siis kykyjä ja osaamista, mutta monet muut asiat vaikeuttavat heidän motivaatiotaan ja keskittymistään koulutyöhön. 16

17 4.3 Tukea koulusta Lasinen lapsuus -ammattilaiskysely toi esiin sen, että hyvin monet lasten kanssa työskentelevät tapaavat työssään päihdeperheiden lapsia. Turvakotien, lastensuojelulaitosten, lastenneuvoloiden, perheneuvoloiden, päiväkotien, peruskoulun ylä- ja ala-asteen sekä seurakunnan työntekijät olivat tunnistaneet vuoden aikana kaikkiaan 2640 päihdeperheen lasta, eli 71 % vastaajista oli tunnistanut alkoholi- tai huumeperheessä kasvavia lapsia. (Peltoniemi 2003c.) Koulut ovat näistä tahoista yksi tärkein, tavataanhan siellä kaikki ikäryhmien lapset. Koulun henkilökunnan osaaminen ja toiminta voivat olla keskeisiä tekijöitä päihdeperheen lapsen tukemiseksi. Kyselyn mukaan kouluissa oli tullut esille vuoden aikana keskimäärin 7.8 päihdeperheen lasta. 54 % koulun työntekijöistä oli tavannut päihdeperheiden lapsia työssään ja lisäksi osa työntekijöistä epäili tavanneensa päihdeperheen lapsia. Päihdeperheen lapsi tuli koulun tietoon yleisimmin toisen lapsen kertomana, lapsen oireiden kautta sekä lapsen itsensä kertomana. Päihdeperheen lapsen asiasta keskusteltiin yleisimmin muiden ammattiauttajien kanssa sekä lapsen kanssa, mutta vähemmän oltiin yhteydessä kotiin ja vanhempiin. (Peltoniemi 2003c.) Päihdeperhe ja päihdeongelmaiset vanhemmat eivät usein pysty vastaamaan heille osoitettuihin velvollisuuksiin. Jos koulussa ei ymmärretä päihdeperheiden lasten tilannetta tai kodin tuomia ongelmia, voi lapsi joutua tahtomattaan hankaliin tilanteisiin kouluinstituutiossa. Itäpuiston (2005, 91) tutkimuksessa tuli esiin muun muassa väsymyksen tuomia ongelmia sekä asioiden hoitamattomuuteen liittyviä hankaluuksia kuten kokeen allekirjoittamattomuus. Vanhempien saavuttamattomuus ja välinpitämättömyys lapsen kouluasioista aiheuttavat lapselle turhia sanktioita ja ongelmatilanteita koulussa. Instituutiot ja niiden työntekijät eivät usein ymmärrä lapsen tilannetta ja näin esimerkiksi opettajat ovat hyvin harvoin auttavana ja tukevana tahona lasten elämässä, vaikka kohtaamisia tapahtuu ja tilaisuuksia puuttumiseen on. Lapset kärsivät tuen ja avun puutteesta. Klein (2006) painottaa, että lapset eivät saa laadukasta ja säännöllistä apua ja tukea, heitä ja heidän tarpeitaan ei tunnisteta tai niitä katsotaan sormien läpi. Päihdeperheiden lapset eivät ole suosittu avun kohderyhmä, koska heidän itsensä sekä heidän vanhempiensa käytös on vaikeaa kohdata. Jopa ammattinsa puolesta eksperteiltä puuttuu riittävästi tietoa näiden lasten tukemiseksi, eikä heillä ole osaamista lasten hoitamiseksi ja 17

18 asioihin puuttumiseksi. Monien lasten ja perheiden tilanne on myös vaikea havaita, koska ongelmia peitellään ja salataan. (Klein 2006.) Monet päihdeperheiden lapsia kohtaavat ammatti-ihmiset toivovat saavansa lisää koulutusta lasten ja heidän ongelmiensa tunnistamiseen ja kohtaamiseen. Ammattilaiset kokevat omat tietonsa ja valmiutensa puutteellisina, vaikka hyviäkin kokemuksia ja onnistumisia päihdeperheiden lasten kohtaamisista on saatu. (Peltoniemi 2003c, ) Yhteistyön kehittäminen päihdeosaajien ja erilaisten ammattilaisten kesken onkin tärkeää ja erityisesti koulussa on tarpeellista tiivistää opettajien ja oppilashuoltoryhmän työntekijöiden yhteistyötä ja osaamista päihdeperheiden lasten tukemiseksi. 18

19 5 Pohdinta Lapsen huomaaminen. Suomessa on monia lapsia, jotka kärsivät vanhempiensa päihteidenkäytöstä. Kodin ongelmat ja vanhempien velvollisuuksiensa laiminlyöminen aiheuttavat lapsille erilaisia haittoja ja vaurioita. Monet lapset reagoivat haittoihin selvästi ja näkyvästi, toiset yrittävät selviytyä ottaen erilaisia rooleja tai suhtautumalla tilanteeseen monella tavalla. Aina ei selviytyminenkään ja päällisin puolin menestyminen ole lapselle helppoa, vaan huomaamatonkin ja pärjäävä lapsi tarvitsee tukea ja apua aikuisilta. Lapset tarvitsevat tukea aikuisilta sekä opastusta ja malleja normaaliin elämään. Kotoa he eivät useinkaan saa resursseja kehittyä ja kasvaa kunnon kansalaiseksi tai he joutuvat tekemään tarpeettoman paljon töitä oman menestyksensä eteen. Lapset tarvitsevat myönteisiä kokemuksia itsestään, osaamisestaan ja kehittymisestään. Aikuisten on hyvä oppia puuttumaan lasten huonoon kohteluun, luoda lapsille mahdollisuuksia myönteisiin toiminta-areenoihin ja kokemusten karttumiseen. Usein sanotaan, että yksikin turvallinen aikuinen päihdeperheen lapsen elämässä voi olla merkittävä voimavara ja tuki lapsen kasvulle ja kehitykselle. Päihteidenkäytöstä ja päihdeperheiden ongelmista puhuminen ja asenteiden muokkaaminen niitä kohtaan ovat tärkeitä asioita tämän päivän yhteiskunnassa. Olisi hyvä, että myös koulussa huomioitaisiin enemmän tämä aihe ja sen kautta helpotettaisiin lasten tietämystä asioista ja mahdollisuuksista hakea apua. Avoin ja opettavainen keskustelu voi vähentää toisten lasten ennakkoluuloja päihdeperheiden lapsia kohtaan ja luoda lapsille mahdollisuuksia rakentaa ystävyyssuhteita taustastaan riippumatta. Mahdollisuuksien luominen. Päihdeperheiden lasten huomioiminen niin yhteiskunnassa kokonaisuudessaan kuin koulumaailmassa tarkoittaa heidän mukaan ottamista erilaisiin toiminta-areenoihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Lapsille luo merkittäviä myönteisiä kokemuksia olla osallisena yhteisessä toiminnassa ja olla osana ryhmää. Vertaistovereiden merkitys lapsen kehitykselle on merkittävä ja päihdeperheiden lapsia on hyvä kannustaa ja ohjata mukaan erilaisiin harrastuksiin ja tapahtumiin. Yhteisten myönteisten kokemusten saaminen voi korvata kotona puutteellisiksi jääviä kokemuksia ja vahvistaa lasten kasvua ja kehitystä. 19

20 Lasten saaminen mukaan sosiaalisiin vertaisryhmiin ja -toimintoihin voi kannustaa heitä myös opinnoissaan. Toisten lasten tuki ja opettajan kannustus voivat tukea päihdeperheen lasta koulunkäynnissä, vaikka kodin ongelmat heijastuvatkin hänen mahdollisuuksiinsa keskittyä koulutyöhön. Lapset voivat tarvita erityistä tukea ja huomioimista opiskelussaan, koska vanhempien päihdeongelmilla saattaa olla jopa vaikutusta heidän kognitiivisiin kykyihinsä ja psyykkiseen terveyteensä. Kodin ongelmat aiheuttavat lapselle usein stressiä, jonka vuoksi koulutyö on ylivoimaista. Huono menestys koulussa ja koulun keskeyttäminen voivat johtaa pahimmassa tapauksessa päihdeperheen lapsen elinikäiseen syrjäytymiseen. Lapsen aktivoiminen koulutyöhön, sosiaalisiin suhteisiin ja harrastuksiin kannustaa lasta huomaamaan myönteiset puolet itsessään ja saamaan positiivisia kokemuksia itsestään ja elämästä. Monet päihdeperheiden lapset tarvitsevat myös ammattilaisten erityistä tukea elämänsä järjestämisessä ja hallinnassa. Kasvun ja kehityksen turvaaminen. Päihdeperheen lapselle kodin ulkopuoliset turvalliset ja innostavat suhteet ja toiminta-areenat ovat merkittävää vastapainoa kodin ahdistavalle ja pelottavalle ympäristölle. Ne antavat myönteisiä kokemuksia itsestä ja malleja aikuisista. Jotta päihdeperheen lapsella olisi mahdollisuus turvalliseen kasvuun ja kehitykseen, hänelle on luotava siihen edellytyksiä kodin ulkopuolella. Tärkeässä asemassa ovat koulujen henkilökunta sekä heidän yhteistyökumppaninsa. Luomalla kouluun lasta tukeva ilmapiiri, voi päihdeperheen lapsella olla mahdollisuudet kehittää omaa identiteettiään myönteiseen suuntaan. Koulun rutiinit ja velvollisuudet eivät aina ole päihdeperheen lapselle helppoja toteuttaa. Vanhempien poissaolot kotoa ja välinpitämättömyys lapsen asioista erityisesti päihtyneenä ollessaan, esimerkiksi juomiskausina, voivat estää lasta toteuttamasta koulussa asetettuja velvollisuuksia. Opettajien herkkyys aistia lasten kotitilanteet ja ymmärrys heidän vanhempiensa kyvyttömyydestä yhteistyöhön voi helpottaa lasten tilannetta. Opettajat voivat ymmärtäessään oppia joustamaan velvoitteissa ja/tai muuttaa niitä. On tärkeää, etteivät päihdeperheiden lapset joudu vanhempiensa takia kärsimään myös kodin ulkopuolella enempää kuin tahtomatta tapahtuu. Opettajia ja koulun henkilökuntaa tulee kouluttaa ja opastaa enemmän päihdeperheiden lasten ymmärtämiseen ja kohtaamiseen. Päihdetyön ammattilaiset ovat tässä tärkeitä yh- 20