14951/18 elv/ht/pt 1 JAI.2 LIMITE FI

Transkriptio

1 Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 3. joulukuuta 2018 (OR. en) Toimielinten väliset asiat: 2015/0288(COD) 2015/0287(COD) 14951/18 LIMITE JAI 1229 JUSTCIV 302 CONSOM 345 CODEC 2155 AUDIO 111 DIGIT 241 DATAPROTECT 262 DAPIX 364 ILMOITUS Lähettäjä: Vastaanottaja: Puheenjohtajavaltio Ed. asiak. nro: ST 14455/1/18 Pysyvien edustajien komitea / Neuvosto Kom:n asiak. nro: 15251/15, 13927/17 Asia: Muutettu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta Yleisnäkemys 14951/18 elv/ht/pt 1 JAI.2 LIMITE FI

2 I JOHDANTO Komissio hyväksyi 9. joulukuuta 2015 ehdotuksen direktiiviksi tietyistä tavaroiden verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista (jäljempänä "tavarakauppaehdotus" tai "tavarakauppadirektiivi"). Ehdotuksen tärkeimpänä tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa samalla kun varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja. Ehdotus on keskeinen tulos "Digitaalisten sisämarkkinoiden strategiasta Euroopalle" 1, johon kuuluu myös siihen läheisesti liittyvä ehdotus direktiiviksi tietyistä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista (jäljempänä "digitaalista sisältöä koskeva ehdotus" tai "digitaalista sisältöä koskeva direktiivi"). Viimeksi mainitun ehdotuksen käsittely on jo pitkällä Euroopan parlamentin kanssa käytävissä kolmikantaneuvotteluissa. Tavarakauppaehdotuksen käsittelyn alkuvaiheessa molemmat lainsäätäjät ilmaisivat tiettyjä epäilyksiä ja toivat selvästi esille toiveensa, että voidaan välttää tilanne, jossa etämyyntiin ja perinteiseen myyntiin sovelletaan eri lainsäädäntöä. Tämän tuloksena komissio muutti ehdotustaan 31. lokakuuta Neuvoston yksityisoikeustyöryhmä (sopimusoikeus) saattoi tavarakauppaehdotusta koskevan alustavan tarkastelunsa päätökseen toukokuussa Tämän tarkastelun pohjalta puheenjohtajavaltio Bulgaria ja seuraava puheenjohtajavaltio Itävalta laativat tekstin osittain uudelleen kesäkuussa Uudelleen laadittua tekstiä on tarkasteltu perusteellisesti Itävallan puheenjohtajakaudella tavoitteena löytää ratkaisut valtuuskuntien esille tuomiin ongelmiin. Puheenjohtajavaltio on pyrkinyt löytämään tasapainoisen kompromissin valtuuskuntien ilmaisemien kantojen välillä, jotta voitaisiin saada aikaan teksti, jonka kaikki tai mahdollisimman monet valtuuskunnat voisivat hyväksyä. Teksti on muotoiltu uudelleen tämän periaatteen pohjalta. 1 ST 8672/15. 2 ST 13927/ /18 elv/ht/pt 2 JAI.2 LIMITE FI

3 Yksityisoikeustyöryhmässä ja oikeus- ja sisäasioiden neuvosten kokouksessa marraskuussa käytyjen viimeisimpien keskustelujen jälkeen puheenjohtajavaltio oli vakuuttunut siitä, että nyt on sopiva aika toimittaa tavarakauppaehdotuksen uudelleen muotoiltu teksti ministereille ja pyytää niitä hyväksymään yleisnäkemys. Tekstiä tarkasteltiin pysyvien edustajien komiteassa 28. marraskuuta 2018, minkä jälkeen 8 b artiklaan ja johdanto-osaan tehtiin vielä joitakin mukautuksia. Tämän ilmoituksen liitteenä olevassa tekstiehdotuksessa on otettu laajalti huomioon jäsenvaltioiden ilmaisemat kannat, ja sen pitäisi edustaa tasapainoisesti toisaalta elinkeinoelämän ja toisaalta kuluttajien etuja. II KOMPROMISSITEKSTIN YKSITTÄISET OSAT Kaikkia tavarakauppaehdotuksen säännöksiä on tarkasteltu yksityiskohtaisesti, mutta seuraavia kysymyksiä on syytä korostaa, koska niihin on kiinnitetty neuvostossa erityistä huomiota asiantuntijatasolla: 1. Tavarakauppaehdotuksen ja digitaalista sisältöä koskevan ehdotuksen johdonmukaisuus Jäsenvaltiot ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että näiden kahden direktiivin olisi oltava keskenään johdonmukaisia, koska niiden säännöt liittyvät läheisesti toisiinsa. Sen vuoksi on pyritty varmistamaan siinä määrin kuin se on asianmukaista näiden kahden direktiivin yhdenmukaisuus. Tähän liittyen puheenjohtajavaltio on käyttänyt molemmissa direktiiveissä samaa terminologiaa (esim. "digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat") ja yhdenmukaistanut sanamuotoja. Puheenjohtajavaltio tiedostaa, että yhdenmukaistamiseen voi vielä olla tarvetta teknisellä tasolla, mutta suhtautuu luottavaisesti siihen, että jäljellä olevat epäjohdonmukaisuudet voidaan korjata sekä tavarakauppadirektiivistä että digitaalista sisältöä koskevasta direktiivistä myöhemmin käytävissä kolmikantaneuvotteluissa. Vaikka tekstien johdonmukaisuuteen on panostettu, joissakin tapauksissa on katsottu aiheelliseksi valita tietyt ratkaisut tavarakauppadirektiivin yhteydessä. Taustalla vaikuttaa se seikka, että tavarakauppadirektiivin soveltamisala on laajempi kuin digitaalista sisältöä koskevan direktiivin soveltamisala, joka kattaa ainoastaan digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen tarjoamisen /18 elv/ht/pt 3 JAI.2 LIMITE FI

4 2. "Digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden" sääntely 3 Kysymys siitä, miten "digitaalisia elementtejä sisältäviä tavaroita" olisi säänneltävä, on ollut keskeisen tärkeä asiantuntijatasolla tapahtuneen tarkastelun kuluessa. Neuvoston (oikeus- ja sisäasiat) istunnossa kesäkuussa ministerit olivat yhtä mieltä siitä, että tällaisiin tavaroihin olisi sovellettava kattavasti tavarakauppadirektiivin sääntöjä eikä digitaalista sisältöä koskevan direktiivin sääntöjä, mutta että kyseiset säännöt olisi laadittava muunneltavalla ja teknologisesti neutraalilla tavalla. Puheenjohtajavaltion mielestä liitteessä olevassa tekstissä on otettu huomioon nämä ohjeet sekä asiantuntijatasolla esille tuodut tekniset huolenaiheet (ks. erityisesti 2 artiklan e alakohdan ii alakohta ja 2 a artiklan 2 kohta). Asiantuntijatasolla käytyjen neuvottelujen kuluessa "digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden" (aiemmin "älykkäät tavarat" tai "tavarat, joihin on sisällytetty digitaalista sisältöä") määritelmää laajennettiin siten, että se kattaa kaikki toiminnot eikä vain ensisijaisia toimintoja. Tähän päädyttiin, koska katsottiin, että käytännössä on vaikea määritellä, onko digitaalisia elementtejä sisältävän tavaran yksittäinen toiminto sen "pääasiallinen toiminto". Samaan aikaan tavarakauppadirektiivin laajennettu soveltamisala rajattiin uudella rajaavalla konseptilla, jonka mukaan ainoastaan sellainen digitaalinen sisältö tai sellaiset digitaaliset palvelut, jotka on sisällytetty tai liitetty tavaraan ja jotka ovat osa myyntisopimusta, kuuluvat tavarakauppadirektiivin soveltamisalaan. Sen sijaan digitaalista sisältöä koskeva direktiivi kattaa digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista koskevat sopimukset, jotka ovat erillisiä myyntisopimuksesta. Tämän uuden konseptin ansiosta on paljon helpompi tehdä ero näiden kahden direktiivin soveltamisalan välillä kuin aiemman ainoastaan toimintoihin perustuneen lähestymistavan perusteella. Siitä huolimatta myyntisopimuksen sisältöön perustuva konseptikin voi olla tulkinnanvarainen. Sen vuoksi uuteen lähestymistapaan sisältyy olettamaa koskeva sääntö epävarmoja tapauksia varten. 3 Komission ehdotuksessa "tavaroihin sisällytetty digitaalinen sisältö". 4 ST 9261/ /18 elv/ht/pt 4 JAI.2 LIMITE FI

5 3. Tavaran sisältämien digitaalisten elementtien päivittäminen Selkeä velvoite, jonka mukaan myyjän on toimitettava päivitykset digitaalisia elementtejä sisältäviä tavaroita varten, on yksi tärkeimmistä tavarakauppadirektiiviin tehdyistä uudistuksista vanhaan direktiiviin 1999/44/EY verrattuna. Myös tavaroiden sisältämien digitaalisten elementtien päivittämistä koskevan velvoitteen laajuudesta ja ehdollisuudesta on keskustelu toistuvasti. Olisi varmistettava, että on olemassa säännöt sekä sellaisia elementtejä varten, jotka toimitetaan kertatoimituksena, että sellaisia elementtejä varten, joita toimitetaan jatkuvasti, ja tähän on kiinnitetty erityistä huomiota. Puheenjohtajavaltion mielestä liitteessä olevat ehdotukset 5, 8 ja 8 a artiklan säännöksiksi takaavat asianmukaisen sääntelyn tältä osin, ja niiden pitäisi myös vastata jäsenvaltioiden esittämiä kantoja. Päivitysten toimittamista koskeva velvoite on myös yksi niistä aloista, joiden osalta tavarakauppadirektiivissä on pidetty aiheellisena poiketa jonkin verran digitaalista sisältöä koskevan direktiivin säännöksistä, etenkin velvoitteen voimassaoloajan osalta. Siltä osin kuin digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden myyntisopimuksessa määrätään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun kertatoimituksesta, tavarakauppadirektiivi ei noudata digitaalista sisältöä koskevan direktiivin lähestymistapaa, jonka mukaan myyjä on velvollinen toimittamaan päivitykset sellaisen ajanjakson ajan, jota kuluttaja voi kohtuudella odottaa, vaan tämä velvoite rajataan kahteen vuoteen. Tarkoituksena on taata oikeusvarmuus kaikkien tavarakauppadirektiivin soveltamisalaan kuuluvien eri tyyppisten tavaroiden osalta. Digitaalista sisältöä koskevan direktiivin lähestymistavan noudattaminen aiheuttaisi vuosia kestävän oikeudellisen epävarmuuden päivitysvelvoitteen keston osalta siihen saakka, kunnes tuomioistuimet määrittelisivät kuluttajien odotuksia vastaavat määräajat eri tyyppisiä tavaroita varten /18 elv/ht/pt 5 JAI.2 LIMITE FI

6 4. Sujuva teksti ja tasapaino kuluttajien ja yritysten etujen välillä Yksi puheenjohtajavaltion tavoitteista oli saada aikaan sujuva teksti, jota on helppo ymmärtää ja soveltaa käytännössä. Näin ollen puheenjohtajavaltio halusi direktiiviä koskevissa keskusteluissa keskittyä niihin tärkeimpiin näkökohtiin, joita on tarpeen säännellä EU:n tasolla, ja jättää monia aloja koskevat yksityiskohdat jäsenvaltioiden lainsäädännön soveltamisalaan. Toisaalta puheenjohtajavaltio halusi löytää tasapainoisen ratkaisun, jossa otettaisiin huomioon sekä kuluttajien että yritysten edut. 5. Euroopan parlamentin kanta Euroopan parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta hyväksyi helmikuussa 2018 muutettua tavarakauppaehdotusta koskevan neuvottelukannan, joka vahvistettiin myöhemmin Euroopan parlamentin täysistunnossa. Neuvostossa vuoden 2018 kuluessa tapahtunut tarkastelu on siten tapahtunut täysin tietoisena Euroopan parlamentin kannoista, minkä vuoksi puheenjohtajavaltio katsoo, että liitteessä olevan tekstin pitäisi mahdollistaa sopimukseen pääseminen Euroopan parlamentin kanssa suhteellisen pian. III LOPUKSI Neuvostoa (oikeus- ja sisäasiat) pyydetään 6. ja 7. joulukuuta 2018 pidettävässä istunnossaan a) vahvistamaan yleisnäkemys tavarakauppaehdotusta koskevasta kompromissitekstistä sellaisena kuin se on tämän asiakirjan liitteessä b) sopimaan, että tämä teksti toimii pohjana Euroopan parlamentin kanssa käytäviä neuvotteluja varten, jotka on määrä aloittaa joulukuussa /18 elv/ht/pt 6 JAI.2 LIMITE FI

7 LIITE Muutettu ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/ ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan, ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 6, noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä, 5 Huom.: Uusi kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annettu asetus (EU) 2017/2394 kumosi asetuksen (EY) N:o 2006/ EUVL C 264, , s /18 elv/ht/pt 7

8 sekä katsovat seuraavaa: (1) Jotta unioni voisi säilyttää kilpailukykynsä globaaleilla markkinoilla, sen on parannettava sisämarkkinoiden toimintaa ja pystyttävä vastaamaan niihin moninaisiin haasteisiin, joita yhä enenevässä määrin teknologiaan perustuva talouskehitys tuo tullessaan. Digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa 7 esitetään kattava kehys, joka helpottaa digitaalisen ulottuvuuden liittämistä sisämarkkinoihin. Strategian ensimmäisessä pilarissa pyritään puuttumaan EU:n sisäisen kaupan hajanaisuuteen poistamalla suurimmat rajat ylittävän verkkokaupan kehitystä haittaavat esteet, koska rajat ylittävä verkkokauppa muodostaa valtaosan rajat ylittävästä kuluttajakaupasta. (2) Jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, on yhdenmukaistettava tietyt digitaalisen sisällön toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvät seikat korkeatasoinen kuluttajansuoja huomioon ottaen. (3) Verkkokauppa on yksi kasvun pääasiallisista vauhdittajista sisämarkkinoilla. Sen tarjoamia mahdollisuuksia ei ole kuitenkaan hyödynnetty läheskään täysimääräisesti. Jotta vahvistetaan unionin kilpailukykyä ja tuetaan kasvua, unionin on toimittava nopeasti ja kannustettava talouden toimijoita hyödyntämään kaikkia sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia. Sisämarkkinoiden koko potentiaali voidaan kuitenkin ottaa käyttöön vain jos kaikkien markkinatoimijoiden on helppo osallistua rajat ylittävään tavarakauppaan, verkko-ostokset mukaan lukien. Sopimusoikeuden säännöt, joiden pohjalta markkinatoimijat toteuttavat liiketoimia, vaikuttavat keskeisellä tavalla yritysten päätöksiin tarjota tuotteitaan yli rajojen. Samat säännöt vaikuttavat myös kuluttajien halukkuuteen tehdä ostoksia verkossa. 7 COM(2015) 192 final /18 elv/ht/pt 8

9 (3 a) Teknologian kehitys on johtanut sellaisten tavaroiden markkinoiden kasvuun, joihin on sisällytetty tai liitetty digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja. Koska tällaisten laitteiden määrä kasvaa jatkuvasti ja niiden omaksuminen kuluttajien käyttöön lisääntyy nopeasti, tarvitaan EU-tason toimia, jotta voidaan varmistaa korkeatasoinen kuluttajansuoja ja lisätä oikeusvarmuutta näiden tuotteiden kauppaa koskeviin sopimuksiin sovellettavien sääntöjen osalta. Tämä auttaisi vahvistamaan kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien luottamusta. (4) Tavarakauppaan sovellettavat unionin säännöt ovat edelleen hajanaiset, vaikka säännöt ennen sopimuksentekoa sovellettavasta tiedonantovelvollisuudesta, etäsopimuksiin liittyvästä peruuttamisoikeudesta ja toimitusehdoista on jo täysin yhdenmukaistettu. Muut keskeiset sopimusoikeuden osa-alueet, kuten sopimuksenmukaisuuskriteerit, oikeussuojakeinot ja tärkeimmät niiden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt silloin kun tavara ei ole sopimuksen mukainen, on nyt yhdenmukaistettu vähimmäistasolla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella 1999/44/EY 8. Jäsenvaltioilla on ollut mahdollisuus antaa unionin sääntöjä tiukempia säännöksiä ja ottaa käyttöön sääntöjä, joilla varmistetaan vielä korkeatasoisempi kuluttajansuoja. Ne ovatkin käyttäneet tätä oikeuttaan eri seikkojen suhteen ja vaihtelevassa määrin. Tämän seurauksena direktiivin 1999/44/EY kansalliset täytäntöönpanosäännökset eroavat toisistaan huomattavasti tietyissä keskeisissä osissa, joihin kuuluu muun muassa oikeussuojakeinojen mahdollinen hierarkia. 8 Kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY, EYVL L 171, , s /18 elv/ht/pt 9

10 (5) Nykytilanteessa esiintyvät eroavuudet voivat vaikuttaa kielteisesti sekä yrityksiin että kuluttajiin. Kun yritykset suuntaavat toimintaansa muiden jäsenvaltioiden kuluttajille, niiden on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/ nojalla otettava huomioon kuluttajan vakinaisen asuinmaan kuluttajasopimuksia koskevat pakottavat säännökset. Koska nämä säännöt ovat eri jäsenvaltioissa erilaiset, yrityksille voi aiheutua ylimääräisiä kustannuksia. Tämän vuoksi monet yritykset jatkavat toimintaansa mieluummin vain sijoittautumismaassaan tai vievät tuotteitaan vain yhteen tai kahteen jäsenvaltioon. Rajat ylittävään kauppaan liittyvien lisäkustannusten ja muiden riskien välttelyn seurauksena yritykset menettävät mahdollisuuksia laajentaa liiketoimintaa ja hyödyntää mittakaavaetuja. Tämä koskee erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä. (6) Vaikka kuluttajilla on asetuksen (EY) N:o 593/2008 soveltamisen ansiosta korkeatasoinen suoja heidän tehdessään ostoksia toisista jäsenvaltioista, säännösten hajanaisuus heikentää myös kuluttajien luottamusta rajat ylittäviin liiketoimiin. Epäluottamuksen taustalla on monia syitä, mutta kuluttajien suurimpia huolenaiheita on epävarmuus keskeisistä sopimusoikeuksista. Epävarmuutta esiintyy riippumatta siitä, onko kuluttajilla suojanaan oman jäsenvaltion kuluttajasopimuksia koskevat pakottavat säännöt tilanteessa, jossa myyjä suuntaa toimintaansa näille kuluttajille yli rajojen, tai tekevätkö kuluttajat rajat ylittäviä sopimuksia sellaisen myyjän kanssa, joka ei harjoita kaupallista toimintaa kuluttajan jäsenvaltiossa. 9 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I), EUVL L177, , s /18 elv/ht/pt 10

11 (7) Vaikka tavaroiden verkkokauppa muodostaa valtaosan rajat ylittävästä kaupasta unionissa, kansallisten sopimusoikeuden säännösten eroavuudet aiheuttavat ongelmia sekä etämyyntikanavia käyttäville että perinteistä kauppaa harjoittaville vähittäiskauppiaille ja estävät näitä laajentamasta toimintaansa yli rajojen. Tämän direktiivin olisi katettava kaikki myyntikanavat, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille yrityksille, jotka myyvät tavaroita kuluttajille. Vahvistamalla tällä direktiivillä kaikkiin myyntikanaviin sovellettavat yhdenmukaiset säännöt voitaisiin välttää eroavuudet, jotka aiheuttavat kohtuutonta rasitusta niille unionissa toimiville yhä lukuisammille vähittäiskauppiaille, jotka myyvät tavaroita sekä perinteisen että verkkokaupan kautta. EU:n kuluttajansuoja- ja markkinointilainsäädäntöä koskeva toimivuustarkastus, joka kattoi myös direktiivin 1999/44/EY, vahvisti, että on edelleen tarpeen säilyttää kaikkia myyntikanavia koskevat yhdenmukaiset kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevat säännöt. [ ] (11) Tämän direktiivin sisältämiä sääntöjä olisi sovellettava tavarakauppaan, digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat mukaan luettuna, vain niiden sopimusoikeuden keskeisten osien suhteen, joiden avulla voidaan poistaa sopimusoikeudesta johtuvat kaupan esteet sisämarkkinoilla. Tämän vuoksi säännöt, jotka koskevat sopimuksenmukaisuusvaatimuksia, kuluttajien saatavilla olevia oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että tavara ei ole sopimuksen mukainen, ja tärkeimmät näiden oikeussuojakeinojen käyttöä koskevat säännöt, olisi yhdenmukaistettava täysimääräisesti ja kuluttajansuojan tasoa parannettava direktiiviin 1999/44/EY verrattuna. Eräiden keskeisten seikkojen osalta täysin yhdenmukaistettujen kuluttajasopimussääntöjen ansiosta erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten on helpompi tarjota tuotteitaan muissa jäsenvaltioissa. 10 Keskeisten sääntöjen täyden yhdenmukaistamisen ansiosta kuluttaja voi nauttia korkeatasoisesta kuluttajansuojasta ja paremmasta elintasosta Entisen johdanto-osan 9 kappaleen osa. 11 Entisen johdanto-osan 10 kappaleen osa /18 elv/ht/pt 11

12 (11 a) Tällä direktiivillä vahvistetut säännöt täydentävät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/83/EU vahvistettuja sääntöjä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU säännökset koskevat pääasiassa ennen sopimuksentekoa sovellettavaa tiedonantovelvollisuutta, etämyyntisopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvää peruuttamisoikeutta sekä tavaroiden toimittamista ja vaaranvastuun siirtymistä, kun taas tällä direktiivillä käyttöön otettavat säännöt koskevat tavaroiden sopimuksenmukaisuutta, kuluttajien saatavilla olevia oikeussuojakeinoja siinä tapauksessa, että tavara ei ole sopimuksen mukainen, sekä näiden oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. 12 (11 a 0) Tätä direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin irtaimiin esineisiin, jotka ovat tässä direktiivissä määriteltyjä tavaroita. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi voitava säännellä vapaasti myyntisopimuksia, jotka koskevat kiinteää omaisuutta, kuten asuinrakennuksia, ja sen tärkeimpiä osatekijöitä, joiden on tarkoitus muodostaa merkittävä osa tällaista kiinteää omaisuutta. (11 b) Tämän ja digitaalista sisältöä koskevan direktiivin [XXX] säännöt täydentävät toisiaan. Digitaalista sisältöä koskevassa direktiivissä vahvistetaan säännöt digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista koskevien sopimusten tietyistä vaatimuksista, kun taas tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt tavarakauppaa koskevien sopimusten tietyistä vaatimuksista. Tästä syystä digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamiseen, mukaan lukien digitaalisen sisällön toimittamiseen aineellisella välineellä, sovelletaan digitaalista sisältöä koskevaa direktiiviä, jota sovelletaan myös esimerkiksi DVD- ja CDlevyihin, jotka toimivat ainoastaan digitaalisen sisällön siirtovälineenä. Tätä direktiiviä olisi sitä vastoin sovellettava tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin, mukaan lukien digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat, jotka edellyttävät digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja toimintojensa suorittamiseksi Entinen johdanto-osan 15 kappale. 13 Entinen johdanto-osan 13 kappale /18 elv/ht/pt 12

13 (11 c) Termin "tavarat" olisi tässä direktiivissä sisällettävä myös "digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat". Sen vuoksi termin olisi viitattava myös mahdolliseen digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun, joka on sisällytetty tai liitetty tällaisiin tavaroihin siten, että kyseisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen estäisi tavaran toimintojen suorittamisen. Tavaraan sisällytetty tai siihen liitetty digitaalinen sisältö voi olla mitä tahansa digitaalisessa muodossa tuotettua ja toimitettua dataa, esimerkiksi käyttöjärjestelmiä, sovelluksia ja muita ohjelmistoja. Digitaalinen sisältö voi olla asennettu etukäteen tavaran myyntisopimuksen tekohetkellä tai se voidaan asentaa myöhemmin kyseisen sopimuksen mukaisesti. Tavaraan liitetyt digitaaliset palvelut voivat sisältää palveluja, joiden avulla kuluttaja voi luoda, käsitellä, käyttää tai tallentaa digitaalisessa muodossa olevaa dataa. Tällaisia ovat esimerkiksi pilvipalveluympäristössä tarjolla olevat verkkosovelluspalvelut, liikennetietojen jatkuva toimittaminen navigointijärjestelmässä tai yksilöllisesti mukautettujen harjoitussuunnitelmien jatkuva toimittaminen älykelloissa /18 elv/ht/pt 13

14 (11 d) Tätä direktiiviä olisi sovellettava sellaisten digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden kauppaa koskeviin sopimuksiin, joissa tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen estäisi tavaran toimintojen suorittamisen ja joissa digitaalinen sisältö tai palvelu toimitetaan yhdessä tavaran kanssa myyntisopimuksen mukaisesti. Sen, muodostaako tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittaminen osan myyjän kanssa tehtyä myyntisopimusta, olisi määräydyttävä kyseisen sopimuksen sisällön perusteella. Tähän olisi kuuluttava sellainen tavaraan sisällytetty tai siihen liitetty digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu, jonka toimittamisesta määrätään nimenomaisesti sopimuksella. Sen olisi myös sisällettävä myyntisopimukset, joiden voidaan katsoa kattavan tietyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisen, koska ne ovat tavallisia vastaavanlaisilla tavaroilla ja koska kuluttaja voi kohtuullisesti odottaa niitä ottaen huomioon tavaroiden luonteen sekä mahdollisen julkisen lausuman, jonka myyjä tai muu henkilö on esittänyt liiketoimintaketjun aiemmissa vaiheissa tai joka on esitetty heidän puolestaan, tuottaja mukaan luettuna. Jos esimerkiksi älytelevision mainostetaan sisältävän tietty videosovellus, tämä videosovellus on osa myyntisopimusta. Tätä sovelletaan riippumatta siitä, onko digitaalinen sisältö tai palvelu asennettu etukäteen itse tavaraan vai onko se ladattava myöhemmin toiselle laitteelle ja on ainoastaan liitetty tavaraan. Esimerkiksi älypuhelimeen voi kuulua myyntisopimuksen mukaisesti standardin mukainen ennalta asennettu sovellus, kuten hälytys- tai kamerasovellus. Älykello voisi myös olla yksi esimerkki tästä. Kello itsessään olisi tässä tapauksessa digitaalisia elementtejä sisältävä tavara, joka pystyy suorittamaan tavaran toiminnot ainoastaan myyntisopimuksen mukaisesti toimitetulla sovelluksella, joka kuluttajan on kuitenkin ladattava älypuhelimeen. Sovellus olisi tässä tapauksessa tavaraan liitetty digitaalinen elementti. Tätä olisi sovellettava myös siinä tapauksessa, että tavaraan sisällytettyä tai siihen liitettyä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ei toimita myyjä itse vaan sen toimittaa kolmas osapuoli myyntisopimuksen mukaisesti /18 elv/ht/pt 14

15 Jos on epäselvää, onko digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta vastuussa myyjä vai itsenäinen kolmas osapuoli, myyjän olisi oltava vastuussa tällaisen sisällön tai palvelun toimittamisesta, ellei hän näytä, ettei digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittaminen ole osa myyntisopimusta. Lisäksi sellaisen kahdenvälisen sopimussuhteen varmistamiseen myyjän ja kuluttajan välillä, jossa tavaraan sisällytetyn tai siihen liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittaminen on osa myyntisopimusta, ei saisi vaikuttaa pelkästään se seikka, että kuluttajan on annettava suostumus lisenssisopimukseen kolmannen osapuolen kanssa voidakseen käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua hyväkseen. (11 e) Jos kuluttaja sitä vastoin tekee sopimuksen myyntisopimukseen kuulumattoman digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta, sopimus olisi erillinen tavarakauppaa koskevasta sopimuksesta, vaikka myyjä toimisi välittäjänä kolmannen toimittajapuolen kanssa tehtävässä toisessa sopimuksessa. Tällainen sopimus myyntisopimukseen kuulumattoman digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamisesta voi kuulua digitaalista sisältöä koskevan direktiivin soveltamisalaan, jos kyseisen direktiivin edellytykset täyttyvät. Esimerkiksi jos kuluttaja lataa pelisovelluksen sovelluskaupasta älypuhelimeen, pelisovelluksen toimitusta koskeva sopimus on älypuhelimen itsensä myyntisopimuksesta erillinen sopimus. Tästä syystä tätä direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan älypuhelinta koskevaan myyntisopimukseen, ja pelisovelluksen toimitus voi kuulua digitaalista sisältöä koskevan direktiivin soveltamisalaan. Toinen esimerkki myyntisopimukseen kuulumattomasta digitaalisesta sisällöstä tai digitaalisesta palvelusta, joka ei sen vuoksi kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, on tapaus, jossa on nimenomaan sovittu, että kuluttaja ostaa älypuhelimen ilman tiettyä käyttöjärjestelmää, ja hän tekee myöhemmin sopimuksen käyttöjärjestelmän toimittamisesta kolmannen osapuolen kanssa. Tässä tapauksessa erikseen ostettu käyttöjärjestelmä voi kuulua digitaalista sisältöä koskevan direktiivin soveltamisalaan /18 elv/ht/pt 15

16 (12) Oikeudellisen selkeyden vuoksi tässä direktiivissä olisi oltava myyntisopimuksen määritelmä. Kyseisessä määritelmässä olisi säädettävä, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat myös sopimukset, jotka koskevat sellaisia tavaroita, jotka on valmistettava tai tuotettava myöhemmin, esimerkiksi kuluttajan vaatimusten mukaisesti. Lisäksi tavaroiden asennus voisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan, jos asennus on osa myyntisopimusta, ja se on myyjän tehtävä tai myyjän vastuulla. Jos sopimus koskee sekä tavaroiden myyntiä että palvelujen tarjoamista, sen määrittäminen, voidaanko koko sopimus luokitella tässä direktiivissä tarkoitetuksi myyntisopimukseksi, olisi jätettävä tehtäväksi kansallisella lainsäädännöllä. [ ] (14) Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kansalliseen lainsäädäntöön siltä osin kuin kyseisistä asioista ei säädetä tällä direktiivillä, etenkään tavaroiden lainmukaisuuteen, vahingonkorvaukseen ja yleiseen sopimusoikeuteen kuuluviin seikkoihin, kuten sopimuksen tekemiseen, pätevyyteen, pätemättömyyteen tai sopimuksen vaikutuksiin. Sama koskee sopimuksen purkamisen seurauksia ja tiettyjä korjaamiseen ja vaihtamiseen liittyviä näkökohtia, joista ei säädetä tällä direktiivillä. Jäsenvaltioiden olisi saatava säätää osapuolten oikeuksista pidättäytyä suorittamasta velvollisuuksiaan tai osia niistä, kunnes toinen osapuoli suorittaa velvollisuutensa, erityisesti siitä, onko kuluttajalla oikeus pidättäytyä kauppahinnan maksamisesta virheen vuoksi. Jäsenvaltioiden olisi myös saatava säätää kuluttajan oikeudesta korvaukseen vahingoista, joita hänelle on aiheutunut siitä, että myyjä on rikkonut tämän direktiivin säännöksiä, mukaan lukien siitä, olisiko kuluttajalla oltava oikeus korvaukseen vahingoista, joita hänelle on aiheutunut virheen vuoksi tai jos korjaamisesta taikka vaihtamisesta on aiheutunut kuluttajalle merkittävää haittaa tai se on viivästynyt /18 elv/ht/pt 16

17 Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa myöskään muita kuin nimenomaan kuluttajasopimuksia koskeviin kansallisiin sääntöihin, joissa säädetään tietyn typpisiä virheitä koskevista erityisistä oikeussuojakeinoista tapauksissa, joissa virheet eivät olleet ilmenneet myyntisopimusta tehtäessä. Tältä osin viitataan kansallisiin säännöksiin, joissa voidaan asettaa erityissääntöjä piileviä virheitä koskevasta myyjän vastuusta. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa myöskään kansalliseen lainsäädäntöön, jossa säädetään tavaran virheeseen perustuvista kuluttajan muista kuin sopimusperusteisista oikeussuojakeinoista liiketoimintaketjuun aiemmissa vaiheissa osallistuneita henkilöitä, esimerkiksi valmistajia, tai muita velvollisuuksiaan täyttäviä henkilöitä vastaan. (14 a) Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa myöskään jäsenvaltioiden mahdollisuuteen antaa kuluttajien valita tietty oikeussuojakeino, jos tavaran virhe ilmenee pian toimituksen jälkeen. Tältä osin viitataan kansallisiin säännöksiin, joissa voidaan säätää kuluttajan oikeudesta olla hyväksymättä virheellistä tavaraa ja pitää sopimusta evättynä tai pyytää tavaran välitöntä vaihtamista lyhyen ajan, joka saisi olla enintään 30 päivää, kuluessa tavaran toimittamisesta. (14 b) Jäsenvaltioiden olisi saatava säätää myyjän tiedonantovaatimuksista sopimuksen tekemisen yhteydessä tai myyjän velvollisuudesta varoittaa kuluttajaa esimerkiksi tietyistä tavaran ominaisuuksista, kuluttajan toimittamien materiaalien sopivuudesta tai mahdollisista haitoista, jotka johtuvat tietyistä kuluttajan pyynnöistä, esimerkiksi kuluttajan pyynnöstä käyttää tiettyä kangasta juhlapuvun tekemiseen. [ ] 14951/18 elv/ht/pt 17

18 (18) Jotta voidaan ottaa tasapuolisesti huomioon oikeusvarmuuden vaatimus ja oikeudellisten sääntöjen tarvittava joustavuus, viittausta siihen, mitä henkilöltä voidaan odottaa, olisi tässä direktiivissä pidettävä viittauksena siihen, mitä voidaan kohtuudella odottaa. Kohtuullisuutta olisi arvioitava objektiivisesti, ottaen huomioon sopimuksen luonne ja tarkoitus, asiaan liittyvät olosuhteet ja osapuolten kauppatavat ja käytännöt. (19) Sen selkeyttämiseksi, mitä kuluttaja voi odottaa tavaralta ja mitä myyjän vastuu kattaa siinä tapauksessa, että toimitus ei vastaa odotuksia, on olennaista yhdenmukaistaa täysimääräisesti tavaroiden sopimuksenmukaisuuden määrittämistä koskevat säännöt. Tässä direktiivissä viittauksella sopimuksenmukaisuuteen olisi tarkoitettava sitä, että tavarat ovat myyntisopimuksen mukaisia, eikä esimerkiksi sitä, että tavarat ovat säännösten mukaisia. Jotta voidaan turvata myyntisopimuksen molempien osapuolten oikeutetut edut, sopimuksenmukaisuutta olisi arvioitava sekä subjektiivisin että objektiivisin perustein. (19 a) Tavaroiden olisi tästä syystä oltava myyjän ja kuluttajan välisessä sopimuksessa sovittujen vaatimusten mukainen. Tällaisiin vaatimuksiin voivat kuulua muun muassa tavaroiden määrä, laatu, tyyppi ja ominaisuudet, niiden soveltuvuus tiettyyn tarkoitukseen ja sovittujen lisätarvikkeiden ja mahdollisten ohjeiden toimittaminen tavaroiden mukana. Sopimuksen vaatimusten olisi sisällettävä vaatimukset, jotka johtuvat ennen sopimuksen tekemistä annettavista tiedoista, jotka direktiivin 2011/83/EU mukaisesti ovat olennainen osa sopimusta /18 elv/ht/pt 18

19 (19 b) Ottaen huomioon, että koska tavaroihin sisällytetty tai niihin liitetty digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu kehittyy jatkuvasti, myyjät voivat sopia kuluttajan kanssa päivitysten toimittamisesta tavaroihin. Myyntisopimuksessa sovitut päivitykset voivat parantaa digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ja tehostaa niiden toimintaa tavarassa, laajentaa niiden toimintoja, mukauttaa niitä tekniikan kehitykseen, suojata niitä uusilta turvallisuusuhkilta tai palvella muita tarkoituksia. Näin ollen sellaisten tavaroiden, joihin on sisällytetty tai liitetty digitaalista sisältöä tai digitaalisia palveluja, sopimuksenmukaisuutta olisi myös arvioitava suhteessa siihen, päivitetäänkö tällaisten tavaroiden digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua sillä tavoin kuin myyntisopimuksessa on määrätty. Myyntisopimuksessa sovittujen päivitysten puuttumista olisi pidettävä tavaran virheenä. Lisäksi virheellisten tai epätäydellisten päivitysten olisi myös katsottava tarkoittavan tavaran virhettä, sillä se merkitsisi sitä, että päivityksiä ei suoriteta sopimuksessa määrätyllä tavalla. (19 c) Jotta tavara olisi sopimuksenmukainen, sen olisi täytettävä sekä sopimuksessa sovitut vaatimukset että tässä direktiivissä asetetut sopimuksenmukaisuutta koskevat objektiiviset vaatimukset. Ottaen huomioon sen, mihin tarkoitukseen vastaavanlaisia tavaroita tavallisesti käytetään, sopimuksenmukaisuutta arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, onko tavaran mukana toimitettu lisätarvikkeet ja ohjeet, jotka ostaja voi kohtuudella odottaa saavansa, tai vastaako se myyjän kuluttajalle toimittamaa näytettä tai mallia. Tavaroiden laadun ja ominaisuuksien on myös oltava sellaisia kuin vastaavanlaisilla tavaroilla yleensä ja sellaisia, joita kuluttaja voi kohtuudella odottaa ottaen huomioon tavaroiden luonteen sekä mahdollisen julkisen lausuman, jonka myyjä tai muu henkilö on esittänyt liiketoimintaketjun aiemmissa vaiheissa tai joka on esitetty heidän puolestaan /18 elv/ht/pt 19

20 (19 d) Sopimuksessa sovittujen päivitysten lisäksi myyjän olisi toimitettava myös päivityksiä, turvallisuuspäivitykset mukaan luettuna, sen varmistamiseksi, että digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat ovat edelleen sopimuksenmukaisia. Myyjän velvollisuuksien olisi rajoituttava päivityksiin, jotka ovat välttämättömiä, jotta tällaiset tavarat täyttäisivät edelleen tässä direktiivissä säädetyt objektiiviset ja subjektiiviset sopimuksenmukaisuusvaatimukset. Elleivät osapuolet ole sopineet sopimuksessa toisin, myyjällä ei saisi olla velvollisuutta toimittaa päivitettyjä versioita tavaran digitaalisesta sisällöstä tai digitaalisesta palvelusta tai parantaa tai laajentaa tavaran toimintoja sopimuksenmukaisuusvaatimuksia pitemmälle. Jos myyjän tai digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun myyntisopimuksen mukaisesti toimittaneen kolmannen osapuolen toimittamasta päivityksestä aiheutuu digitaalisia elementtejä sisältävän tavaran virhe, myyjän olisi oltava vastuussa tavaran saattamisesta jälleen sopimuksen mukaiseksi. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa muualla unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin oikeudellisiin velvollisuuksiin toimittaa turvallisuuspäivityksiä /18 elv/ht/pt 20

21 (19 e) On tärkeää varmistaa kulutustavaroiden pidempi käyttöaika, jotta voidaan edistää kestävämpiä kulutusmalleja ja kiertotaloutta. Vastaavasti on olennaisen tärkeää lisätä luottamusta sisämarkkinoiden toimintaan pitämällä vaatimustenvastaiset tuotteet poissa unionin markkinoilta siten, että lujitetaan markkinavalvontaa ja tarjotaan talouden toimijoille oikeanlaisia kannustimia. Tuotekohtainen unionin lainsäädäntö on näihin tarkoituksiin soveltuvin tapa ottaa käyttöön eri tuotetyyppien ja -ryhmien kestävyyttä koskevia ja muita tuotekohtaisia vaatimuksia soveltamalla tätä varten mukautettuja kriteerejä. Sen vuoksi tällä direktiivillä olisi täydennettävä tällaisen tuotekohtaisen unionin lainsäädännön tavoitteita, ja siinä olisi otettava kestävyys objektiiviseksi kriteeriksi tavaroiden sopimuksenmukaisuuden arvioinnissa. Kestävyydellä sopimuksenmukaisuuden objektiivisena kriteerinä olisi tässä direktiivissä tarkoitettava tavaroiden kykyä säilyttää toiminta- ja suorituskykynsä tavanomaisessa käytössä. Jotta tavarat olisivat sopimuksenmukaisia, niiden olisi oltava kestävyydeltään sellaisia kuin vastaavanlaiset tavarat yleensä ja sellaisia, joita kuluttaja voi kohtuudella odottaa ottaen huomioon tavaroiden luonteen sekä mahdollisen julkisen lausuman, jonka myyjä tai muu henkilö on esittänyt liiketoimintaketjun aiemmissa vaiheissa tai joka on esitetty heidän puolestaan. Arvioinnissa olisi otettava huomioon myös kaikki muut asiaankuuluvat olosuhteet, kuten tavaran hinta ja se, miten paljon ja usein kuluttaja käyttää tavaraa. Lisäksi jos sellaisessa ennen sopimuksentekoa annetussa lausumassa, joka muodostaa osan myyntisopimusta, on annettu erityisiä kestävyyttä koskevia tietoja, kuluttajan olisi voitava luottaa näihin tietoihin osana subjektiivisia sopimuksenmukaisuuskriteerejä /18 elv/ht/pt 21

22 (19 f) Tämän direktiivin mukaisesti myyjä olisi velvoitettava toimittamaan kuluttajalle tavarat, jotka ovat sopimuksenmukaisia toimitusajankohtana. Myyjät voivat käyttää varaosia täyttääkseen velvoitteensa korjata tavara, jos se ei ole sopimuksenmukainen toimitusajankohtana. Vaikka tällä direktiivillä ei tulisi ottaa käyttöön myyjien velvollisuutta varmistaa varaosien saatavuus koko objektiivisten sopimuksenmukaisuutta koskevien vaatimusten ajan, direktiivi ei saisi vaikuttaa muihin kansallisen lainsäädännön säännöksiin, joilla myyjä, tuottaja tai muu henkilö liiketoimintaketjussa velvoitetaan varmistamaan varaosien saatavuus tai ilmoittamaan kuluttajille niiden saatavuudesta. (20) Suuri osa kulutustavaroista on tarkoitus asentaa ennen kuin kuluttaja voi käyttää niitä. Digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden osalta digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun asentaminen on lisäksi yleensä tarpeen, jotta kuluttaja voi käyttää tavaroita niiden käyttötarkoituksen mukaisesti. Tästä syystä virhettä, joka johtuu tavaran virheellisestä asennuksesta, muun muassa tavaroihin sisällytetyn tai niihin liitetyn digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheellisestä asennuksesta, olisi pidettävä tavaran virheenä, jos myyjä teki asennuksen tai se tehtiin myyjän valvonnassa. Jos kuluttajan oli tarkoitus suorittaa tavaran asennus, virheellisestä asennuksesta johtuvaa virhettä olisi pidettävä tavaran virheenä riippumatta siitä, suorittiko kuluttaja vai kuluttajan vastuulla toimiva kolmas osapuoli asennuksen, jos virheellinen asennus johtui puutteista asennusohjeissa, kuten ohjeiden epätäydellisyydestä tai epäselvyydestä, ja ohjeiden soveltaminen olisi keskivertokuluttajasta vaikeaa /18 elv/ht/pt 22

23 (21) Sopimuksenmukaisuuden tulisi kattaa sekä aineelliset että oikeudelliset virheet. Kolmannen osapuolen oikeuksien, erityisesti immateriaalioikeuksien loukkaamisesta johtuvat rajoitukset saattavat estää tai rajoittaa tavaran käyttämistä sopimuksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kuluttajalla on tällaisissa tapauksissa oikeus tämän direktiivin mukaisiin oikeussuojakeinoihin, ellei kansallisessa lainsäädännössä säädetä sopimuksen mitätöinnistä tai purkamisesta tällaisen loukkaamisen perusteella. (22) Riittävän joustavuuden varmistamiseksi esimerkiksi käytettyjen tavaroiden myynnissä osapuolten olisi voitava poiketa sopimuksenmukaisuutta koskevista objektiivisista vaatimuksista. Tällaisen poikkeamisen olisi oltava mahdollista ainoastaan, jos kuluttajalle annettiin siitä nimenomaisesti tieto ja jos kuluttaja hyväksyy sen erikseen muista ilmoituksista tai sopimuksista aktiivisesti ja yksiselitteisesti. [ ] (24) Jotta voitaisiin parantaa oikeusvarmuutta sekä kuluttajien että myyjien kannalta, olisi ilmoitettava selkeästi ajankohta, jolloin tavaran sopimuksenmukaisuutta olisi arvioitava. Tavaran toimitusajankohta olisi asianmukainen ajankohta tavaran sopimuksenmukaisuuden arvioinnille. Tätä olisi sovellettava myös tavaroihin, joihin on sisällytetty tai liitetty digitaalista sisältöä tai digitaalinen palvelu, joka on toimitettu kertatoimituksena. Jos tavaroihin sisällytettyä tai niihin liitettyä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua on määrä toimittaa jatkuvasti tietyn ajanjakson aikana, digitaalisen sisällön tai palvelun sopimuksenmukaisuuden määrittämisajankohta ei kuitenkaan saisi olla yksi ajankohta, vaan toimitusajankohdasta alkava ajanjakso. Oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä tämän ajanjakson olisi oltava sama kuin ajanjakson, jona myyjä on vastuussa virheestä /18 elv/ht/pt 23

24 (24 a) Periaatteessa, jos digitaalisia elementtejä sisältäviä tavaroita, joihin on sisällytetty tai liitetty digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua, toimitetaan kertatoimituksena, myyjä on vastuussa ainoastaan toimitusajankohtana olemassa olevasta virheestä. Päivitysten toimittamisvelvollisuuden olisi kuitenkin liityttävä siihen, että tällaisten tavaroiden digitaalinen ympäristö muuttuu jatkuvasti. Näin ollen päivitykset ovat välttämätön väline sen varmistamiseksi, että tavarat toimivat samoin kuin toimitusajankohtana. Toisin kuin perinteiset tavarat, digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat eivät ole täysin myyjän vaikutusalueen ulkopuolella, sillä myyjä tai digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun myyntisopimuksen mukaisesti toimittava kolmas osapuoli pystyy päivittämään tavaraa etäältä, yleensä internetin kautta. Näin ollen, jos digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu toimitetaan kertatoimituksena, myyjän olisi oltava vastuussa tarvittavien päivitysten toimittamisesta, jotta digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat pysyvät sopimuksenmukaisina koko sen ajan, jonka myyjä on vastuussa virheestä, vaikka tavarat olisivat olleet sopimuksenmukaisia toimitusajankohtana. (24 b) Tällä direktiivillä ei saisi säännellä sitä, mitä sanalla 'toimitus' tarkoitetaan, vaan sen määrittäminen olisi jätettävä tehtäväksi kansallisessa lainsäädännössä. Tämä koskee erityisesti sitä, mitä myyjän on tehtävä täyttääkseen tavaran toimittamista koskevan velvollisuutensa. Lisäksi tämän direktiivin viittaukset toimitusajankohtaan eivät vaikuta direktiivin 2011/83/EU mukaisiin vaaranvastuun siirtymistä koskeviin sääntöihin, jotka on vastaavasti saatettu osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä /18 elv/ht/pt 24

25 (24 c) Digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat olisi katsottava toimitetuiksi kuluttajalle, kun on toimitettu sekä tavaran fyysinen osa että suoritettu digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun kertatoimitus tai kun digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun jatkuva toimitus tiettynä ajanjaksona on alkanut. Tämä tarkoittaa sitä, että myyjän olisi myös saatettava digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu kuluttajan saataville tai käytettäväksi niin, että kuluttaja on saanut digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun tai menetelmän siihen pääsyä tai sen lataamista varten vaikutusalueelleen, esimerkiksi linkin tai latausvaihtoehdon kautta, eikä muita myyjän toimenpiteitä vaadita siihen, että kuluttaja voi käyttää digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua sopimuksen mukaisesti. Tästä syystä digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimitusajankohdan olisi oltava asianmukainen ajankohta sopimuksenmukaisuuden määrittämiseksi, jos fyysinen osa on toimitettu aiemmin. Tällä tavoin varmistetaan, että fyysisen osan ja digitaalisen elementin vastuu- tai vanhentumisajan alku on yhdenmukainen. Monissa tapauksissa kuluttaja ei myöskään voi havaita virhettä fyysisessä osassa ennen kuin digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on toimitettu. (24 d) Jos tavara vaatii myyjän suorittamaa asennusta, kuluttaja ei voi käyttää tavaraa tai havaita virhettä ennen kuin asennus on saatettu loppuun. Näin ollen jos myyjän on myyntisopimuksen mukaisesti asennettava tavarat tai ne on asennettava myyjän vastuulla, ne olisi katsottava toimitetuiksi kuluttajalle, kun asennus on saatettu loppuun. [ ] 14951/18 elv/ht/pt 25

26 (25 a) Jotta voitaisiin varmistaa oikeusvarmuus myyjien kannalta ja yleinen kuluttajien luottamus rajat ylittäviin ostoksiin, on tarpeen säätää ajanjaksosta, jonka aikana kuluttajalla on oikeus oikeussuojakeinoihin kaikkien sellaisten virheiden osalta, jotka ovat olemassa sopimuksenmukaisuuden määrittämisajankohtana. Koska jäsenvaltioiden suuri enemmistö on ottanut direktiivin 1999/44/EY täytäntöönpanon yhteydessä käyttöön kahden vuoden määräajan, jota markkinatoimijat pitävät käytännössä kohtuullisena, tämä määräaika olisi pidettävä voimassa. Tätä olisi sovellettava myös digitaalisia elementtejä sisältäviin tavaroihin. Jos sopimuksessa kuitenkin määrätään yli kaksi vuotta kestävästä jatkuvasta toimituksesta, kuluttajalla olisi oltava oikeus oikeussuojaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheen vuoksi, joka tapahtuu tai ilmenee sinä aikana, jona digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu on sopimuksen mukaan määrä toimittaa. Jotta jäsenvaltioilla olisi joustovaraa lisätä kuluttajansuojan tasoa kansallisessa lainsäädännössään, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää myyjän vastuuajoista, jotka ovat pitempiä kuin tässä direktiivissä säädetyt vastuuajat. (25 b) Jäsenvaltioiden nykyisten oikeusjärjestelmien johdonmukaisuuden vuoksi niillä olisi oltava mahdollisuus säätää joko siitä, että myyjä on vastuussa tietyn ajanjakson kuluessa ilmenevästä virheestä, mahdollisesti yhdistettynä vanhentumisaikaan, tai siitä, että kuluttajan oikeussuojakeinoja koskee vanhentumisaika. Ensimmäisessä tapauksessa jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että myyjän vastuuaikaa ei kierretä niin, että kuluttajan oikeussuojakeinoja koskeva vanhentumisaika on sitä lyhyempi. Jälkimmäisessä tapauksessa jäsenvaltioiden olisi voitava säilyttää tai ottaa käyttöön ainoastaan kuluttajan oikeussuojakeinoja koskeva vanhentumisaika ilman, että otetaan käyttöön määräaikaa, jonka kuluessa virheen on ilmettävä myyjän vastuun syntymiseksi. Kuluttajien yhtäläisen suojan varmistamiseksi myös näissä tapauksissa jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jos ainoastaan vanhentumisaikaa sovelletaan, se ei saisi olla lyhyempi kuin tässä direktiivissä säädetty vastuuaika /18 elv/ht/pt 26

27 (25 c) Käytettyjen tavaroiden erilainen kohtelu voi olla tietyiltä osin perusteltua. Vaikka kahden vuoden tai sitä pitemmässä vastuu- tai vanhentumisajassa myyjän ja kuluttajan edut yleensä pystytään sovittamaan yhteen, näin ei ehkä ole käytettyjen tavaroiden osalta. Jäsenvaltiot voivat sen vuoksi antaa osapuolille mahdollisuuden sopia käytettyjä tavaroita koskevasta lyhennetystä vastuu- tai vanhentumisajasta. Tämän kysymyksen jättäminen sovittavaksi osapuolten välillä lisää sopimusvapautta ja varmistaa, että kuluttajalle olisi ilmoitettava sekä siitä, että tavara on käytetty, että lyhennetystä vastuu- tai vanhentumisajasta. Tällainen sopimuksessa sovittu aika ei kuitenkaan saisi olla lyhyempi kuin yksi vuosi. (25 d) Tässä direktiivissä ei säännellä sitä, millä edellytyksillä tämän direktiivin mukainen vastuu- tai vanhentumisaika voidaan keskeyttää tai se katkeaa. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi voitava säätää vastuu- tai vanhentumisajan keskeyttämisestä tai katkeamisesta, esimerkiksi tavaran korjaamisen tai vaihtamisen vuoksi tai myyjän ja kuluttajan sovintoratkaisuun tähtäävien neuvottelujen vuoksi /18 elv/ht/pt 27

28 (25 e) Yhden vuoden ajan tai kahden vuoden ajan, jos jäsenvaltiot päättävät soveltaa kahden vuoden ajanjaksoa kuluttajan olisi ainoastaan osoitettava, että tavara ei ole sopimuksen mukainen, ilman että hänen tarvitsee myös osoittaa, että virhe oli olemassa sopimuksenmukaisuuden määrittämisajankohtana. Kuluttajan vaatimuksen kumoamiseksi myyjän olisi näytettävä, että virhe ei ollut olemassa kyseisenä ajankohtana. Joissakin tapauksissa olettamus, että virhe oli olemassa sopimuksenmukaisuuden määrittämisajankohtana, voi olla ristiriidassa tavaroiden tai virheen luonteen kanssa. Ensimmäinen voisi olla tapaus, jossa on kyse luonteeltaan pilaantuvista tavaroista, kuten kukista, tai kertakäyttöisiksi tarkoitetuista tavaroista. Esimerkki jälkimmäisestä tapauksesta voisi olla virhe, joka voi johtua ainoastaan kuluttajan toiminnasta tai ilmeisestä ulkoisesta syystä, joka sattui sen jälkeen, kun tavara oli toimitettu kuluttajalle. Jos on kyse digitaalisia elementtejä sisältävistä tavaroista ja sopimuksessa määrätään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun jatkuvasta toimituksesta, kuluttajan ei pitäisi joutua todistamaan, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu oli virheellinen sopimuksenmukaisuuden määrittämisajankohtana. Kuluttajan vaatimuksen kumoamiseksi myyjän olisi näytettävä, että digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu oli sopimuksenmukainen kyseisenä ajankohtana /18 elv/ht/pt 28

29 Samalla tavoin, jos on kyse digitaalisia elementtejä sisältävistä tavaroista ja sopimuksessa määrätään digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun kertatoimituksesta, kuluttajan ei sen ajanjakson aikana, jona sopimuksenmukaisuus on säilytettävä päivitysten osalta, pitäisi joutua todistamaan, että digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun virheellisyys johtui päivityksen laiminlyönnistä. Kuluttajan vaatimuksen kumoamiseksi myyjän olisi näytettävä, että virhe ei johtunut tämän direktiivin nojalla vaaditun päivityksen laiminlyönnistä. (25 f) Jäsenvaltioiden olisi voitava säilyttää tai ottaa käyttöön säännöksiä, joiden mukaan kuluttajan on, voidakseen käyttää oikeuksiaan, ilmoitettava myyjälle virheestä määräajassa, joka on vähintään kaksi kuukautta siitä, kun kuluttaja havaitsi virheen. Jäsenvaltiot voivat taata kuluttajalle korkeamman suojan tason olemalla ottamatta käyttöön tällaista velvoitetta. [ ] (26 a) Jotta voitaisiin parantaa oikeusvarmuutta ja poistaa yksi suurimmista sisämarkkinoiden esteistä, tällä direktiivillä olisi yhdenmukaistettava täysimääräisesti kuluttajan käytettävissä olevat oikeussuojakeinot, jos tavara ei ole sopimuksen mukainen, ja edellytykset näiden keinojen käytölle. Erityisesti jos tavara on virheellinen, kuluttajilla olisi oltava oikeus siihen, että se saatetaan sopimuksen mukaiseksi, tai saada kauppahinnasta oikeasuhteinen alennus tai purkaa sopimus /18 elv/ht/pt 29