Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 28. heinäkuuta 2015 (OR. en) Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja

Transkriptio

1 Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 28. heinäkuuta 2015 (OR. en) 10987/15 JUR 499 INST 249 SAATE Lähettäjä: Saapunut: 9. heinäkuuta 2015 Vastaanottaja: Kom:n asiak. nro: Asia: Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja Jeppe TRANHOLM-MIKKELSEN, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri COM(2015) 329 final KOMISSION KERTOMUS Unionin lainsäädännön soveltamisen valvonta Vuosikertomus 2014 Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja COM(2015) 329 final. Liite: COM(2015) 329 final 10987/15 JUR FI

2 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2015) 329 final KOMISSION KERTOMUS Unionin lainsäädännön soveltamisen valvonta Vuosikertomus 2014 {SWD(2015) 133 final} {SWD(2015) 134 final} FI FI

3 Unionin lainsäädännön soveltamisen valvonta Vuosikertomus

4 I. JOHDANTO... 4 II. UNIONIN LAINSÄÄDÄNNÖN SOVELTAMISTA KOSKEVA VALVONTA... 5 III. RIKKOMUSMENETTELYN VAIHEET... 6 IV. ENNEN KUIN RIKKOMUSMENETTELY ALOITETAAN Ongelmien havaitseminen Ongelmien ratkaisu V. RIKKOMUSMENETTELY Oikeudenkäyntiä edeltävä vaihe Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUTsopimuksen 258 artiklan ja 260 artiklan 2 kohdan nojalla VI. DIREKTIIVIEN SAATTAMINEN OSAKSI KANSALLISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ Myöhäinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUTsopimuksen 258 artiklan ja 260 artiklan 3 kohdan nojalla VII. TOIMINTAPOLITIIKKOJEN LAATIMINEN Unionin lainsäädännön tuominen lähemmäksi Euroopan kansalaisia Kolmannen pilarin siirtymäaika: poliisiyhteistyö ja rikosasioissa tehtävä oikeudellinen yhteistyö nyt samalle viivalle muiden EU:n politiikkojen kanssa Täytäntöönpanosuunnitelmat ja selittävät asiakirjat: nykytilanne Paremman sääntelyn agenda EU:n sääntelyn toimivuus VIII. PÄÄTELMÄT

5 I. JOHDANTO EU:n lainsäädännön tehokas soveltaminen on keskiössä, jos Euroopan unioni aikoo saavuttaa perussopimuksissa asetetut tavoitteensa ja parantaa EU:n instituutioiden uskottavuutta kansalaisten ja suuren yleisön silmissä. Jäsenvaltioiden velvollisuutena on saattaa direktiivit kansalliseksi lainsäädännöksi oikea-aikaisesti ja täsmällisesti ja ylipäänsä huolehtia EU:n lainsäädännön asianmukaisesta soveltamisesta ja täytäntöönpanosta. 1 Komissio puolestaan valvoo EU:n lainsäädännön soveltamista ja varmistaa, että jäsenvaltioiden lainsäädäntö on EU:n lainsäädännön mukaista. 2 Valvontatyössään komissio tarkistaa säännöllisesti jäsenvaltioiden toimittamat tekstit, joilla saatetaan EU:n lainsäädäntö osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tämän lisäksi komissio tekee oma-aloitteisia tutkimuksia. Lisäksi se arvioi kanteluita, joita kansalaiset, yritykset, kansalaisjärjestöt ja muut sidosryhmät sille tekevät ja jotka saattavat paljastaa EU:n lainsäädännön rikkomuksia. Komissio myös vastaa näihin kanteluihin. Sama koskee Euroopan parlamentilta tulleita vetoomuksia, joista ilmenee mahdollisia EU:n lainsäädännön rikkomuksia. Jos komissio havaitsee mahdollisen rikkomuksen, se aloittaa kahdenvälisen vuoropuhelun jäsenvaltion kanssa ja kehottaa tätä ratkaisemaan ongelman nopeasti ja tehokkaasti EU:n lainsäädäntöä noudattaen. Jos nämä ongelmanratkaisuyritykset eivät tuota tulosta, komissio voi aloittaa muodollisen rikkomusmenettelyn Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä SEUT-sopimuksen ) 258 artiklan nojalla. 3 Jos jäsenvaltio ei noudata komission asiassa antamaa lausuntoa, komissio voi viedä asian unionin tuomioistuimeen SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla, ja jos sopimuksen 260 artiklan 2 ja 3 kohdan ehdot täyttyvät, komissio voi jopa vaatia sakkojen määräämistä. Tässä vuotta 2014 koskevassa kertomuksessa tarkastellaan jäsenvaltioiden toiminnan tuloksellisuutta EU:n lainsäädännön soveltamisen keskeisissä kohdissa. Siinä nostetaan erityisesti esille vuoden 2014 tärkeimmät kehityspiirteet lainvalvontapolitiikassa. Kertomuksessa on sama rakenne kuin edellisinä vuosina. Kertomuksen yhteydessä julkaistussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa tarkastellaan jäsenvaltioittain ja politiikka-aloittain EU:n lainsäädännön soveltamisen onnistumista ja sen haasteita SEUT-sopimuksen 291 artiklan 1 kohta. SEU-sopimuksen 17 artikla: [Komissio] huolehtii siitä, että perussopimuksia sekä toimielinten niiden nojalla hyväksymiä toimenpiteitä sovelletaan. Komissio valvoo unionin oikeuden soveltamista [...]. Rikkomusmenettely voidaan aloittaa myös muiden EU:n lainsäädännön säännösten nojalla. Perusteena voi olla esimerkiksi SEUT-sopimuksen 106 artikla yhdessä 101 tai 102 artiklan kanssa. Tässä kertomuksessa otetaan myös nämä menettelyt huomioon.

6 II. UNIONIN LAINSÄÄDÄNNÖN SOVELTAMISTA KOSKEVA VALVONTA EU:n lainsäädännön soveltamisen tehokas valvonta on komission paremman sääntelyn agendan osa. Tämän valvonnan tuloksista on hyötyä lainsäädännön arvioinneissa, uusien aloitteiden vaikutusten arvioinneissa ja yleisemmin lainsäädäntöprosessissa. Tavoitteena on parantaa voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa sekä uuden lainsäädännön laatua. Komission asema EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnassa on ainutlaatuinen ja keskeinen. Samaan aikaan EU:n lainsäädäntö on erottamaton osa jäsenvaltioiden kansallista oikeusjärjestystä, ja jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu EU:n lainsäädännön oikeasta soveltamisesta. Niiden hallinto- ja oikeusviranomaisten on varmistettava, että lakeja ja velvoitteita sovelletaan ja niiden täytäntöönpanoa valvotaan asianmukaisesti. Ennen kuin komissio aloittaa muodollisen rikkomusmenettelyn, se työskentelee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ratkaistakseen ongelmat tehokkaasti ja unionin lainsäädännön mukaisesti, menetelmänään jäsennelty, selkeitä määräaikoja noudattava vuoropuhelu, joka on kehitetty juuri tähän tarkoitukseen. 4 Tätä vuoropuhelua kutsutaan nimellä EU Pilot. Jos ratkaisua ei löydy, komissio jatkaa kahdenvälisiä keskusteluja ja voi aloittaa muodollisen rikkomusmenettelyn SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla. Sakkoja määrätään, jos jäsenvaltio ei noudata tuomioistuimen tuomiota (SEUT-sopimuksen 260 artiklan 2 kohta) tai jos se ei saata lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettuja EU:n direktiivejä ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä (SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohta). Nämä säännöt ovat keskeisiä, kun komissio pyrkii saavuttamaan lainvalvontapolitiikkansa yleistavoitteen eli varmistamaan sen, että EU:n lainsäädäntö pannaan täytäntöön ja sitä sovelletaan oikein ja oikea-aikaisesti kansalaisten ja yritysten eduksi. Kansalaiset, yritykset, kansalaisjärjestöt ja muut yhteisöt antavat merkittävän panoksensa komission valvontatyöhön ilmoittamalla tilanteista, joissa jäsenvaltioiden viranomaiset ovat epäonnistuneet EU:n lainsäädännön kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisessa ja/tai soveltamisessa. Komission mielestä nämä ilmoittajat ovat tärkeitä ja se takaa, että se soveltaa kanteluiden hallinnoimiseen tiettyjä hyviä käytäntöjä, kuten sitä, että komissio ilmoittaa kantelijalle kaikista toimista, joihin komissio ryhtyy kantelun käsittelyssä, ja tekee kantelijalle ilmoituksen ennen kantelun käsittelyn päättämistä. 4 Ks. tiedonanto Tulosten Eurooppa yhteisön lainsäädännön soveltaminen, KOM(2007)

7 III. RIKKOMUSMENETTELYN VAIHEET Rikkomuksia voidaan havaita komission omissa tutkimuksissa. Rikkomusmenettely voidaan myös aloittaa kansalaisten, yritysten, kansalaisjärjestöjen tai muiden yhteisöjen tekemien kanteluiden tai vetoomusten johdosta. Jos epävirallinen kahdenvälinen vuoropuhelu ei tuota tuloksia, komissio voi päättää aloittaa muodollisen rikkomusmenettelyn SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla. Rikkomusmenettely jakautuu oikeudenkäyntiä edeltävään vaiheeseen ja oikeudenkäyntivaiheeseen. EU:n lainsäädännössä on kolme rikkomusten päätyyppiä: kansalliseksi lainsäädännöksi saattamista koskevien toimien ilmoittamatta jättäminen: jäsenvaltio ei ole ilmoittanut komissiolle ajoissa direktiiviä koskevista toimistaan; EU:n lainsäädännön rikkominen: komissio katsoo, että jäsenvaltion lainsäädäntö ei ole EU:n lainsäädännön vaatimusten mukainen; EU:n lainsäädännön puutteellinen soveltaminen: jäsenvaltion viranomaiset eivät ole soveltaneet unionin lainsäädäntöä oikein, tai ne eivät ole soveltaneet sitä lainkaan. Rikkomusmenettelyn oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa komissio lähettää ensiksi jäsenvaltiolle virallisen ilmoituksen, jossa se pyytää selitystä määräajassa. Tämän jälkeen, jos jäsenvaltion vastaus ei ole tyydyttävä tai jäsenvaltio ei vastaa lainkaan, komissio lähettää jäsenvaltiolle perustellun lausunnon ja pyytää sitä korjaamaan tilanteen säännösten mukaiseksi määräajan kuluessa. Jos jäsenvaltio ei noudata perusteltua lausuntoa, komissio aloittaa oikeudenkäyntimenettelyn ja vie asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kun komissio vie asian tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla sen vuoksi, että jäsenvaltio on laiminlyönyt lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetun direktiivin kansalliseksi lainsäädännöksi saattamista koskevan ilmoitusvelvollisuutensa, komissio voi ehdottaa sakkoja SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan nojalla. Jos jäsenvaltio ei ryhdy tarpeellisiin toimiin noudattaakseen tuomioistuimen tuomiota, jossa vahvistetaan unionin lainsäädäntöön perustuvien velvollisuuksien loukkaaminen, komissio voi jatkaa rikkomusmenettelyä SEUT-sopimuksen 260 artiklan 2 kohdan nojalla ja saattaa asian uudelleen tuomioistuimen käsiteltäväksi lähetettyään saman sopimuskohdan nojalla jäsenvaltiolle virallisen ilmoituksen. Tässä tapauksessa komissio voi ehdottaa ja tuomioistuin voi määrätä sakkoa jäsenvaltion maksettavaksi (kiinteämääräinen hyvitys ja/tai päiväkohtainen uhkasakko). 6

8 IV. ENNEN KUIN RIKKOMUSMENETTELY ALOITETAAN 1. Ongelmien havaitseminen 1.1 Oma-aloitteisesti käsiteltäväksi otetut asiat Komissio tutkii EU:n lainsäädännön soveltamista ensisijaisesti oma-aloitteisesti. Samalla tavalla kuin käsitellessään kanteluita komissio yleensä ensin avaa kahdenväliset keskustelut asiaan liittyvän jäsenvaltion kanssa EU Pilotin avulla, jolloin tähtäimessä on EU:n lainsäädännön mukaisen ratkaisun löytäminen (ks. tarkemmin 2 kohta). Vuonna 2014 käynnistettiin 777 EU Pilot -tutkimusta (vuonna 2013 luku oli 1 023). Uusien EU Pilot -tapausten joukossa oli eniten mahdollisia rikkomuksia kolmella politiikka-alalla: ympäristö (151 tapausta), energia (115) ja liikkuminen/liikenne (115). Uudet EU Pilot -tapaukset koskivat ensi sijassa Italiaa (59 tapausta), Espanjaa (47) ja Saksaa (42). 1.2 Kantelut ja vetoomukset Vuonna 2014 kansalaiset, yritykset, kansalaisjärjestöt ja muut yhteisöt ilmoittivat edelleen hyvin aktiivisesti mahdollisista EU:n lainsäädännön rikkomisista. Seuraavasta kaaviosta ilmenee, että kanteluiden määrä on kasvanut vuodesta 2012 lähtien. Niinpä vireillä olleiden kanteluiden kokonaismäärä kasvoi vuonna 2014 noin 5,7 prosenttia. 7

9 Seuraavassa kaaviossa on lisätietoja kansalaisten tekemistä kanteluista: 5 Vuonna 2014 rekisteröitiin uutta kantelua. Eniten kanteluita tehtiin seuraavia kolmea jäsenvaltiota vastaan: Espanja: 553 kantelua, useimmiten aiheena työelämä (222 kantelua), ympäristö (111) ja oikeusasiat (76); Italia: 475 kantelua, aiheena varsinkin työelämä (110 kantelua), ympäristö (92) ja sisämarkkinat ja palvelut (65); sekä Saksa: 276 kantelua, aiheena pääosin sisämarkkinat ja palvelut (55 kantelua), ympäristö (54) ja oikeusasiat (50). Seuraavassa kaaviossa esitetään viisi politiikka-alaa, joilla kanteluiden määrä oli suurin (yhteensä 76 prosenttia kaikista jätetyistä kanteluista). 5 Vuoden 2013 vuosikertomuksessa annettu luku, joka koski vuoden 2013 lopussa käsiteltävänä olleiden kanteluiden määrää, poikkeaa nyt käytetystä luvusta. Tämä johtuu siitä, että joitain tapauksia otettiin vuonna 2014 uudelleen käsiteltäväksi hallinnollisten syiden vuoksi. 8

10 Vuonna 2014 käsiteltiin kantelua. Kun kantelut oli alustavasti tutkittu, komissio aloitti 447 kantelun osalta kahdenväliset keskustelut jäsenvaltioiden kanssa sen selvittämiseksi, oliko EU:n sääntöjä rikottu. 6 Rikkomusmenettely aloitettiin 223 kantelun osalta sen jälkeen, kun komissio oli hylännyt jäsenvaltioiden EU Pilotissa näihin kanteluihin antamat vastaukset. Komissiolla on SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla toimivalta lähettää virallinen ilmoitus jäsenvaltiolle myös ilman edeltävää kahdenvälistä keskustelua, ja se saattaa niin tehdäkin kiireellisissä ja poikkeuksellisissa tapauksissa. Kantelut, jotka johtivat EU Pilot -keskusteluihin, koskivat useimmiten sisämarkkinoita ja palveluja (80 EU Pilot -tapausta), verotusta ja tulliliittoa (60) ja ympäristöä (59). Kantelut koskevat pääosin seuraavia jäsenvaltioita: Italia: 66 uutta EU Pilot -tapausta, useimmiten liittyen kanteluihin, joissa aiheena olivat ympäristö (16 tapausta), verotus ja tulliliitto (10) ja työelämä (10); Espanja: 37 uutta EU Pilot -tapausta, varsinkin liittyen kanteluihin, joissa aiheena olivat ympäristö (6 tapausta), yritystoiminta (5), oikeusasiat (4), työelämä (4) ja verotus ja tulliliitto (4); Ranska: 33 uutta EU Pilot -tapausta, aiheena pääosin verotus ja tulliliitto (7 tapausta), oikeusasiat (5) ja ympäristö (4); sekä Saksa: 33 uutta EU Pilot -tapausta, useimmiten liittyen kanteluihin, joissa aiheena olivat sisämarkkinat ja palvelut (15 tapausta), verotus ja tulliliitto (3), yritystoiminta (3) ja liikkuminen ja liikenne (3). Vuonna 2014 Euroopan parlamentti kiinnitti vetoomusten ja kysymysten kautta komission huomiota puutteisiin, joita jäsenvaltioiden toteuttamassa EU:n lainsäädännön kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisessa ja soveltamisessa oli ilmennyt. Puutteita ilmeni seuraavissa asioissa: Ympäristö. Komissio lähetti kolme virallista ilmoitusta, jotka koskivat eräiden kehittämishankkeiden hyväksymistä Ranskassa. Komissio aloitti kahdenväliset keskustelut jäsenvaltioiden kanssa 13 muussa tapauksessa, jotka koskivat jätehuoltoa, vesien suojelua ja vaikutusten arviointeja. Useimmat näistä tapauksista koskivat Italiaa, Ranskaa, Luxemburgia ja Espanjaa. Liikenne. Komissio aloitti kahdenväliset keskustelut Irlannin, Italian ja Espanjan kanssa neljässä tapauksessa, jotka koskivat paikallisliikenteen lippuhintojen syrjivyyttä, vammaisten kuljettajien ajokortteja, maanteiden henkilöliikenteen aloittamiseen liittyviä vaatimuksia ja lasten koulukuljetuksia. Terveys- ja kuluttaja-asiat. Komissio arvioi väitettyjä EU:n säännösten rikkomuksia, jotka koskivat eläinten hyvinvointia ja elintarviketurvallisuutta. 6 Kaikki kantelut eivät johtaneet kahdenvälisiin keskusteluihin jäsenvaltioiden kanssa. Syyt olivat seuraavat: EU:n lainsäädäntöä ei ollut rikottu (2 459 tapausta), komissiolla ei ollut toimivaltaa (147) tai kirjelmöintiä ei voinut pitää kanteluna (468). Siksi näiden kantelun käsittely lopetettiin. 9

11 Verotus. Parlamentissa esitetyn kirjallisen kysymyksen seurauksena komissio ilmaisi huolensa Tanskan lainsäädännöstä. Kyseessä olevan säädöksen mukaan Tanskan alueella syntynyttä tappiota, joka muodostuu toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yhtiön ulkomaisessa sivuliikkeessä, ei voi siirtää samaan yritysryhmään kuuluvalle yhtiölle, joka on sijoittautunut Tanskan alueelle. 2. Ongelmien ratkaisu EU Pilot on komission aloite, jonka tavoitteena on saada jäsenvaltiot vastaamaan kysymyksiin ja löytämään ratkaisuja EU:n lainsäädännön soveltamista koskevissa ongelmissa. Sen tukena on verkkopohjainen tietokanta ja viestintäväline. EU Pilot vuoropuhelun avulla komissio ja jäsenvaltiot ratkaisevat ongelmia nopeammin ja kansalaiset ja yritykset hyötyvät, kun EU:n lainsäädännössä säädettyjä velvoitteita noudatetaan. Uusien EU Pilot -tapausten määrä on asteittain kasvanut vuosien 2011 ja 2013 välillä (ks. alla oleva kaavio). Vuonna 2014 tapausten määrä kuitenkin palasi takaisin vuoden 2011 tasolle, sillä uusia tapauksia pantiin vireille (vähennystä noin 20 prosenttia). 10

12 Seuraavasta kaaviosta ilmenevät tärkeimmät EU Pilot -tapauksia koskevat luvut vuonna 2014: 7 Vuonna 2014 pantiin vireille uutta EU Pilot -tapausta. Näistä tapauksista 423 on peräisin kanteluista, 8 tutkimuksista ja 777 uusista omaaloitteisesti käsittelyyn otetuista asioista. Seuraavasta ympyrädiagrammista käyvät ilmi politiikka-alat, joilla useimmat uudet EU Pilot -tapaukset pantiin vireille vuonna Vuonna 2014 käsiteltiin EU Pilot -tapausta. Komissio lopetti käsittelyn 996 tapauksessa, koska jäsenvaltioiden vastaukset olivat tyydyttäviä. Jäsenvaltioiden ratkaisuaste oli 75 prosenttia eli se kasvoi vuoden 2013 luvusta (70 prosenttia). Yksi jäsenvaltio torjui yhden tapauksen tässä vaiheessa, minkä komissio hyväksyi. Yhteensä 339 EU Pilot -tapausta suljettiin sen jälkeen, kun 7 Vuoden 2013 lopussa käsiteltävinä olleiden EU Pilot -tapausten määrän ja vuonna 2014 vireille pantujen uusien tapausten määrän summasta ( = 2 684) vähennetään käsiteltyjen tapausten määrä ( = 1 348). Vuoden 2013 vuosikertomuksessa annettu luku, joka koski vuoden 2013 lopussa käsiteltävänä olleiden tapausten määrää, poikkeaa nyt käytetystä luvusta. Tämä johtuu siitä, että joidenkin tapausten avaaminen ja joidenkin tapausten käsittelyn lopettaminen oli rekisteröity myöhässä. 11

13 komissio oli hylännyt jäsenvaltioiden vastaukset. Näistä tapauksista 325 jatkui muodollisella rikkomusmenettelyllä (tällaisia tapauksia oli 396 vuonna 2013). Vuoden 2014 tapaukset koskivat seuraavia politiikka-aloja: liikkuminen ja liikenne (91 tapausta), ympäristö (43), verotus ja tulliliitto (39) ja työelämä ja sosiaaliasiat (37). Eniten rikkomusmenettelyyn siirrettyjä EU Pilot -tapauksia oli Italialla (31), Espanjalla (28), Saksalla (22) ja Ranskalla (22). Vuoden 2014 lopussa oli käsiteltävänä EU Pilot -tapausta. Useimmat näistä koskivat Italiaa (139), Espanjaa (91), Kreikkaa (73) ja Puolaa (73). Eniten käsiteltävänä olevia tapauksia oli ympäristön alalla (390 tapausta), oikeusasioissa (157) ja liikkumisen ja liikenteen alalla (157). Seuraavassa kaaviossa kuvataan kaikkien jäsenvaltioiden EU Pilot -ratkaisuastetta prosentteina vuonna

14 Jäsenvaltioiden tulisi vastata EU Pilot -tapauksissa esitettyihin kysymyksiin 10 viikon eli 70 päivän kuluessa. Seuraavassa kaaviossa kuvataan jäsenvaltioiden keskimääräistä vastausaikaa päivissä vuonna V. RIKKOMUSMENETTELY 1. Oikeudenkäyntiä edeltävä vaihe Jos jäsenvaltio ei tarjoa hyväksyttävää ratkaisua väitettyyn EU:n lainsäädännön rikkomiseen, komissio voi aloittaa rikkomusmenettelyn SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla 8 ja saattaa asian viime kädessä tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vuonna 2014 komissio käynnisti 893 uutta menettelyä lähettämällä virallisen ilmoituksen. Seuraavassa kaaviossa esitetään menettelyiden jakaantuminen jäsenvaltioiden kesken. 8 Tai joidenkin muiden SEUT-sopimuksen soveltuvien määräysten nojalla (ks. alaviite 3). 13

15 Seuraavassa kaaviossa esitetään politiikka-alat, joita uudet menettelyt etupäässä koskivat. Lisäksi komissio lähetti jäsenvaltioille 256 perusteltua lausuntoa vuonna Eniten perusteltuja lausuntoja lähetettiin Italialle (20), Romanialle (17), Espanjalle (14), Slovenialle (14), Kreikalle (14) ja Puolalle (14). Eniten perusteltuja lausuntoja jäsenvaltioille lähetettiin seuraavilla politiikka-aloilla: ympäristö (60), liikkuminen ja liikenne (44) ja sisämarkkinat ja palvelut (35). Vuoden 2014 lopussa oli vireillä rikkomustapausta. Vaikka vuonna 2014 vireillä olleiden rikkomustapausten määrä hieman lisääntyi, kokonaismäärä on vähentynyt vuodesta 2010 lähtien, kuten seuraavasta kaaviosta ilmenee. 14

16 Seuraavassa kaaviossa esitetään vireillä olleiden rikkomustapausten kokonaismäärä jäsenvaltioittain vuoden 2014 lopussa: 15

17 Seuraavasta ympyrädiagrammista käyvät ilmi politiikka-alat, joilla oli eniten vireillä olevia rikkomustapauksia vuonna Vuoropuhelu jäsenvaltion ja komission välillä jatkuu muodollisen menettelyn aikana, jotta jäsenvaltio saataisiin noudattamaan unionin lainsäädäntöä. Tilastot osoittavat, että jäsenvaltiot pyrkivät todella selvittämään rikkomustapauksensa ennen kuin tuomioistuin antaa tuomionsa. 9 Vuonna 2014 komissio lopetti käsittelyn 580 rikkomustapauksessa sen jälkeen, kun se oli lähettänyt jäsenvaltiolle virallisen ilmoituksen, 190 tapauksessa sen jälkeen, kun se oli lähettänyt jäsenvaltiolle perustellun lausunnon, sekä 11 tapauksessa sen jälkeen kun se oli päättänyt viedä asian tuomioistuimen käsiteltäväksi mutta ennen kanteen nostamista tuomioistuimessa. Lisäksi komissio peruutti 16 kannetta ennen kuin tuomioistuin antoi tuomionsa. 9 Luvut koskevat kaikkia rikkomustapauksia niiden alkuperästä riippumatta (alkuperä voi olla esim. kantelu, komission oma aloite tai jäsenvaltion myöhästyminen direktiivien kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisessa). 16

18 2. Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUTsopimuksen 258 artiklan ja 260 artiklan 2 kohdan nojalla Vuonna 2014 tuomioistuin antoi 38 tuomiota SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla. Näistä tuomioista 35 (92 prosenttia) annettiin komission eduksi. Eniten langettavia tuomioita tuomioistuin antoi Espanjalle (5, kaikki komission eduksi), Belgialle (4, kaikki komission eduksi), Saksalle (4, joista 1 Saksan eduksi), Italialle (4, kaikki komission eduksi), Puolalle (4, kaikki komission eduksi) ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle (4, kaikki komission eduksi). Useimmat tuomioistuimen vuonna 2014 antamista tuomioista koskivat ympäristöä (10 tuomiota), verotusta (8) ja yritystoimintaa ja teollisuutta (5). Usein jäsenvaltiot ryhtyvät ripeästi tarvittaviin toimiin noudattaakseen tuomioistuimen tuomiota. Vuoden 2014 lopussa oli kuitenkin edelleen vireillä 61 rikkomusmenettelyä sen jälkeenkin, kun tuomioistuin oli SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla antanut tuomionsa asiassa, mikä johtui siitä, että komission käsityksen mukaan kyseiset jäsenvaltiot eivät olleet vielä panneet tuomioita täytäntöön. Useimmat näistä tapauksista koskivat Espanjaa (8), Puolaa (7) ja Kreikkaa (6). Useimmiten tapaukset liittyivät ympäristöön (19), verotukseen ja tulliliittoon (14), liikenteeseen (6) sekä terveys- ja kuluttajansuoja-asioihin (6). Edellä mainituista 61 tapauksesta kolme oli saatettu tuomioistuimen käsiteltäväksi jo toista kertaa. SEUT-sopimuksen 260 artiklan 2 kohdan nojalla komissio voi ehdottaa ja tuomioistuin voi määrätä rikkoneelle jäsenvaltiolle kiinteämääräisen hyvityksen ja/tai päiväkohtaisen uhkasakon. Jäsenvaltion on maksettava hyvitys heti, ja sen on maksettava uhkasakkoa siihen asti, että se noudattaa täysin tuomioistuimen ensimmäistä ja toista tuomiota. Vuonna 2014 tuomioistuin antoi viisi tuomiota SEUT-sopimuksen 260 artiklan 2 kohdan nojalla. Tuomioistuin määräsi uhkasakkoja Italialle 10, Kreikalle 11, Portugalille 12, Espanjalle 13 ja Ruotsille 14. Vuoden 2014 lopussa oli edelleen vireillä seitsemän sellaista rikkomusmenettelyä, joista tuomioistuin oli antanut ratkaisunsa SEUT-sopimuksen 260 artiklan 2 kohdan nojalla. Rikkomusmenettelyiden määrän yleistä laskua voidaan tarkastella suhteessa siihen, että SEUT-sopimuksen 267 artiklan mukaisten ennakkoratkaisujen määrä on kasvanut merkittävästi vuodesta 2010 lähtien. 15 Unionin tuomioistuin on vuoden 2010 jälkeen käsitellyt noin puolessa SEUT-sopimuksen 267 artiklan nojalla antamistaan tuomioista kysymystä, ovatko kansalliset lait EU:n lainsäädännön mukaisia. Tuomioistuin on todennut useissa tapauksissa, että EU:n lainsäädäntöä ei ole noudatettu. Vaikka ennakkoratkaisut ovat eri asia kuin rikkomustuomiot, niistä komissio saa lisävälineen, jonka avulla se voi varmistaa Komissio v. Italia, C-196/13, ( euron kiinteämääräinen hyvitys; uhkasakko euroa jokaista sellaista kuuden kuukauden kautta kohti, jolloin SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla annettua tuomiota ei ole noudatettu). Komissio v. Kreikka, C-378/13, ( euron kiinteämääräinen hyvitys; uhkasakko euroa jokaista sellaista kuuden kuukauden kautta kohti, jolloin SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla annettua tuomiota ei ole noudatettu). Komissio v. Portugali, C-76/13, ( euron kiinteämääräinen hyvitys; uhkasakko euroa jokaista sellaista päivää kohti, jolloin SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla annettua tuomiota ei ole noudatettu). Komissio v. Espanja, C-184/11, ( euron kiinteämääräinen hyvitys; ei päiväkohtaista uhkasakkoa). Komissio v. Ruotsi, C-243/13, ( euron kiinteämääräinen hyvitys; uhkasakko euroa jokaista sellaista päivää kohti, jolloin SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla annettua tuomiota ei ole noudatettu). Ks. Euroopan unionin tuomioistuimen vuosikertomus 2014, s

19 aiempaa järjestelmällisemmin, että kansallisesta lainsäädännöstä ja sen soveltamisesta johtuvat unionin lainsäädännön loukkaukset korjataan. VI. DIREKTIIVIEN SAATTAMINEN OSAKSI KANSALLISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ 1. Myöhäinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä Ongelmana on edelleen, että jäsenvaltiot myöhästyvät direktiivien kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisessa. Se estää kansalaisia ja yrityksiä saamasta konkreettista hyötyä unionin lainsäädännöstä sen sovitun aikataulun mukaisesti, jonka lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetun direktiivin säätäjät ovat vahvistaneet. Myöhästyminen vähentää yleistä oikeusvarmuutta ja kaventaa tasavertaisia toimintaedellytyksiä sisämarkkinoilla. Määritelmän mukaan, kun lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettua direktiiviä ei saateta kansalliseksi lainsäädännöksi säädetyssä ajassa, täytäntöönpanon määräaika pidentyy ilman perustetta merkittävästi sen määräajan yli, jota sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin. Komissiolle on siksi jo kauan ollut tärkeää torjua myöhäistä kansalliseksi lainsäädännöksi saattamista. 16 Lissabonin sopimuksessa on kiinnitetty huomiota EU:n lainsäädännön noudattamistavoitteeseen, ja siksi sopimukseen on sisällytetty uutuus. Kun komissio nostaa kanteen jäsenvaltiota vastaan unionin tuomioistuimessa 258 artiklan nojalla sen vuoksi, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä velvollisuutensa ilmoittaa toimenpiteistä, joilla lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettu direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä lainsäätäjän direktiivissä vahvistamassa määräajassa, komissio voi SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan nojalla ehdottaa taloudellisten seuraamusten määräämistä jäsenvaltiolle (yksityiskohdat esitetään jaksossa VI.2). Komissio ehdottaa jäsenvaltioille sakkoja SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan seuraamuksia koskevan erityismääräyksen nojalla, jos jäsenvaltiot eivät saata direktiivejä ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä (ks. jakso VI.2). 16 Komission tiedonanto Tulosten Eurooppa yhteisön lainsäädännön soveltaminen, KOM(2007) 502 lopullinen, s

20 Direktiivejä, jotka tuli saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä, oli vuonna eli vähemmän kuin vuonna 2013 (74) mutta enemmän kuin vuonna 2012 (56). Myöhäistä kansalliseksi lainsäädännöksi saattamista koskevia uusia rikkomuksia oli kuitenkin vuonna 2014 olennaisesti enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2014 pantiin vireille 585 myöhäistä kansalliseksi lainsäädännöksi saattamista koskevaa uutta rikkomusmenettelyä, kun vastaava luku oli 478 vuonna 2013 (447 vuonna 2012, vuonna 2011 ja 855 vuonna 2010). Vuoden 2014 lopussa oli kesken 421 myöhäiseen kansalliseksi lainsäädännöksi saattamiseen liittyvää tapausta, mikä tarkoittaa 7,4 prosentin lisäystä vuoden 2013 lopun lukuun, joka oli 390. Seuraavassa kaaviossa esitetään sellaisten rikkomustapausten keskeiset luvut, jotka komissio on aloittanut vuonna 2014 ja jotka koskevat myöhäistä kansalliseksi lainsäädännöksi saattamista: 17 Näistä 67 direktiivistä kumottiin seitsemän ympäristöä koskevaa direktiiviä 1. syyskuuta 2013, ja joillekin jäsenvaltioille annettiin siirtymäaikoja. 19

21 Seuraavassa kaaviossa esitetään jäsenvaltioittain 31. joulukuuta 2014 vireillä olleiden, myöhäistä kansalliseksi lainsäädännöksi saattamista koskeneiden rikkomustapausten määrä riippumatta vuodesta, jonka aikana menettelyt oli pantu vireille. 20

22 Seuraavassa kaaviossa esitetään jäsenvaltioittain vuonna 2014 vireille pannut uudet tapaukset (yhteensä 585). Seuraavassa ympyrädiagrammissa esitetään neljä politiikka-alaa, joilla pantiin vireille eniten uusia tapauksia vuonna 2014: Rikkomusmenettely pantiin vireille 27:ää jäsenvaltiota vastaan asiassa, joka koski oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja 21

23 sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta annetun direktiivin 18 myöhäistä kansalliseksi lainsäädännöksi saattamista. Lisäksi 24 jäsenvaltiota oli osallisena tapauksessa, joka koski energiatehokkuudesta annetun direktiivin 19 myöhäistä kansalliseksi lainsäädännöksi saattamista. Kaikkiaan 17 rikkomusmenettelyä pantiin vireille tapauksissa, jotka koskivat jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista annettua direktiiviä 20, kuluttajan oikeuksista annettua direktiiviä 21 ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annettua direktiiviä 22. Kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisen ja/tai sitä koskevista toimista säädetyssä määräajassa ilmoittamisen laiminlöi 16 jäsenvaltiota asioissa, jotka koskivat potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajat ylittävässä terveydenhuollossa annettua direktiiviä 23 ja liikenneturvallisuuteen liittyviä liikennerikkomuksia koskevan rajat ylittävän tietojenvaihdon helpottamisesta annettua direktiiviä Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUTsopimuksen 258 artiklan ja 260 artiklan 3 kohdan nojalla Kun komissio saattaa SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi asian sillä perusteella, että direktiiviä ei ole saatettu täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, komissio voi 260 artiklan 3 kohdan nojalla ehdottaa sakkojen määräämistä jo tässä vaiheessa joutumatta odottamaan ensimmäistä tuomiota. Tämän Lissabonin sopimuksessa olevan innovaation tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille suurempi kannustin saattaa direktiivit kansalliseksi lainsäädännöksi unionin lainsäädännössä säädetyssä määräajassa. Komissio päättää SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanoa koskevassa tiedonannossa vahvistettujen periaatteiden mukaan, kuinka suuria sakkoja se ehdottaa. 25 Vuonna 2014 komissio saattoi unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi joukon kansalliseksi lainsäädännöksi saattamista koskevia rikkomuksia ja pyysi SEUTsopimuksen 260 artiklan 3 kohdan nojalla päiväkohtaisten uhkasakkojen määräämistä. Kolmea jäsenvaltiota vastaan nostettiin kanne tuomioistuimessa vuonna 2014: Belgia 26, Suomi 27 ja Irlanti (kaksi tapausta) 28. Komissio peruutti kanteensa tuomioistuimessa yhdessä tapauksessa, joka koski uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin 29 myöhäistä kansalliseksi lainsäädännöksi saattamista Irlannissa. Kaikki tuomioistuimessa nostetut kanteet, jotka koskivat myöhäistä kansalliseksi lainsäädännöksi saattamista ja joissa ehdotettiin päiväkohtaisten uhkasakkojen määräämistä, liittyivät energiapolitiikasta Direktiivi 2013/36/EU. Direktiivi 2012/27/EU. Neuvoston direktiivi 2011/85/EU. Direktiivi 2011/83/EU. Direktiivi 2012/19/EU. Direktiivi 2011/24/EU. Direktiivi 2011/82/EU. Komission tiedonanto "Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan soveltaminen", EUVL C 12, , s. 1. Komissio nosti tuomioistuimessa kanteen Belgiaa vastaan, koska se oli laiminlyönyt rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin täysimääräisen täytäntöönpanon, ja ehdotti ,50 euron päiväkohtaista uhkasakkoa. Komissio nosti tuomioistuimessa kanteen Suomea vastaan, koska se oli laiminlyönyt rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin täysimääräisen täytäntöönpanon, ja ehdotti ,25 euron päiväkohtaista uhkasakkoa. Komissio nosti tuomioistuimessa kanteen Irlantia vastaan, koska se oli saattanut sähködirektiivin kansalliseksi lainsäädännöksi vain osittain, ja ehdotti euron päiväkohtaista uhkasakkoa. Toisessa tapauksessa komissio nosti tuomioistuimessa kanteen Irlantia vastaan, koska se oli laiminlyönyt uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin täysimääräisen kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisen, ja ehdotti ,50 euron päiväkohtaista uhkasakkoa. Direktiivi 2009/28/EC. 22

24 annettuihin direktiiveihin. Energia-alan lisäksi kanteita päätettiin nostaa myös muilla aloilla, mutta näissä tapauksissa jäsenvaltiot toteuttivat tarvittavat toimet direktiivien saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä ennen hakemusten lähettämistä tuomioistuimeen ja tästä syystä ne välttivät oikeudenkäynnin. Komissio ei ole vielä toistaiseksi pyytänyt tuomioistuinta määräämään kiinteämääräisiä hyvityksiä. Siinä vaiheessa kun komissio hyväksyi periaatteet SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta, se todellakin toivoi, että sakkomaksuilla saavutettaisiin innovaation tavoite eli että ne antaisivat jäsenvaltioille suuremman kannustimen saattaa direktiivit oikeassa ajassa kansalliseksi lainsäädännöksi. Vaikka kaikki tapaukset, jotka on viety unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT-sopimuksen 258 artiklan ja 260 artiklan 3 kohdan nojalla, on sittemmin peruttu, koska direktiivit on saatettu täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, on pakko todeta, että tämä on tapahtunut hyvin myöhäisessä oikeudenkäyntimenettelyn vaiheessa. Siten jotkin jäsenvaltiot ovat hyötyneet siitä, että kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisen määräaika, jonka lainsäätäjä on säätänyt samaksi kaikille jäsenvaltioille, on perusteettomasti viivästynyt. Jäsenvaltiot lisäsivät vuonna 2014 ponnistelujaan saattaakseen EU:n lainsäädännön täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ennen tuomioistuimen tuomiota. Kun otetaan huomioon myös edellisinä vuosina SEUTsopimuksen 258 artiklan ja 260 artiklan 3 kohdan nojalla vireille pannut tapaukset, vireille jäi kuitenkin yhteensä kahdeksan tapausta, joissa ehdotettiin päiväkohtaisia uhkasakkoja. Tapaukset koskivat Itävaltaa ja Puolaa, kumpaakin vastaan kaksi tapausta, ja Belgiaa, Suomea, Alankomaita ja Irlantia, kutakin vastaan yksi tapaus. 23

25 VII. TOIMINTAPOLITIIKKOJEN LAATIMINEN 1. Unionin lainsäädännön tuominen lähemmäksi Euroopan kansalaisia Vuonna 2014 komissio jatkoi työtään, jotta kansalaiset saisivat enemmän tietoa EU:n lainsäädännön mukaisista oikeuksistaan. Komissio pyrki myös varmistamaan, että kansalaiset tuntevat tilanteeseen sopivat oikeusturvamekanismit, jos he kokevat oikeuksiensa tulleen loukatuiksi. Komissio pyrki parantamaan kansalaisten mahdollisuuksia päästä käsiksi EU:n lainsäädännön soveltamista koskevaan tietoon. Sen toimet koskivat lisäksi ongelmanratkaisuvälineitä, joita EU:n kansalaisilla ja yrityksillä on käytössään jäsenvaltioissa. Se toimi parantaakseen EU:n kansalaisilta ja yrityksiltä tulevien, EU:n lainsäädännön rikkomista koskevien kanteluiden käsittelyä. 1.1 Paremmat mahdollisuudet saada tietoa unionin lainsäädännön soveltamisesta Joulukuun 9. päivänä 2014 Euroopan komissio avasi uudet, unionin lainsäädännön soveltamista koskevat verkkosivut, se käynnisti tietokannan, joka sisältää komission tekemiä, rikkomusmenettelyitä koskevia päätöksiä ja se perusti kansalaisille ja yrityksille tarkoitetun sähköisen kantelulomakkeen Uudet verkkosivut unionin lainsäädännön soveltamisesta Unionin lainsäädännön soveltamista koskevilla verkkosivuilla 30 oli enemmän kuin kävijää kuukaudessa. Sivuilla oli toiseksi eniten kävijöitä Europaportaalissa. Verkkosivujen sisältö ja rakenne on uudistettu täydellisesti. Sivuja on myös yksinkertaistettu. Verkkosivujen avulla kansalaiset löytävät tarvitsemansa tiedon nopeammin kaikilla virallisilla EU:n kielillä Komission rikkomusasioissa tekemiä päätöksiä koskeva tietokanta Komissio on myös perustanut ajantasaisen tietokannan 31, joka sisältää komission rikkomuksia koskevia päätöksiä. Pidemmälle kehitetty, käyttäjäystävällinen hakukone helpottaa rikkomuksia koskevien päätösten löytämistä. Päätöksiä voi hakea jäsenvaltioittain, tapausnumeroittain, politiikka-aloittain jne Sähköinen kantelulomake Jotta kansalaisten olisi helpompaa tehdä kanteluita EU:n lainsäädännön rikkomisesta, komissio otti joulukuussa 2014 käyttöön yksinkertaisen sähköisen kantelulomakkeen 32. Lomake on Europa-portaalissa nimeltä "Näin käytät oikeuksiasi". Siellä on myös linkkejä erilaisiin EU-tason ja kansallisen tason palveluihin, joiden avulla ongelmiin voi löytyä ratkaisuja ja joiden kautta kanteluita voi saattaa käsiteltäväksi Ongelmanratkaisuvälineet paremmin kansalaisten ja yritysten ulottuville jäsenvaltioissa Vaikka kantelijoilta saadaan jatkuvasti tärkeää tietoa EU:n lainsäädännön rikkomisesta jäsenvaltioissa, monet kanteluissa komission tietoon tuodut asiat "Unionin lainsäädännön soveltaminen". "Rikkomuksia koskevat komission päätökset". EU-kansalaisen oikeudet ongelmatapaukset ja valitukset: "Kansalaiset. Mitä ongelmasi koskee?". 24

26 eivät loppujen lopuksi ole EU:n lainsäädännön rikkomisia. Sitä paitsi ongelmat, jotka jäsenvaltioiden virheellisestä EU:n lainsäädännön soveltamisesta aiheutuvat, on usein nopeinta ja tehokkainta ratkaista siten, että kansalaiset ja yritykset ottavat ne esiin toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa. Sinun Eurooppasi -portaali antaa yrityksille ja kansalaisille tietoa muodollisuuksista ja menettelyistä, joita eri maissa tulee noudattaa, ja kertoo, minkä tahon puoleen voi kääntyä. Portaali antaa käytännön tietoa ja vihjeitä asumisesta ja liikkumisesta eri puolilla EU:ta. Se ohjaa kansalaisia ja yrityksiä löytämään ongelmiensa ratkaisuun parhaiten sopivat palvelut 33, ja se toimii linkkinä, jonka kautta voi saada apua ja löytää tarvittaessa kanavia kanteluiden tekemiseen Kansalaisilta ja yrityksiltä saatujen kanteluiden joutuisampi käsittely Jotta kanteluiden käsittelyä voitaisiin virtaviivaistaa ja kansalaisille ja yrityksille voitaisiin tarjota parempaa palvelua, komissio on vuonna 2014 luonut yhteyden SOLVIT-ongelmanratkaisupalvelun ja kanteluiden rekisteröintiin käytettävän, komission sisäisen CHAP-työvälineen 34 välille. CHAPin avulla varmistetaan, että kantelut toimitetaan toimivaltaisten komission yksiköiden käsiteltäväksi asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti ja kantelijoille annetaan järjestelmällisesti palautetta. Nämä toimintamallit määritellään komission vuonna 2012 hyväksymässä tiedonannossa Kantelijan asema unionin oikeuden soveltamista koskevissa asioissa menettelyn päivittäminen 35. SOLVIT on kansallisten viranomaisten hallinnoima epämuodollinen ongelmanratkaisuväline. Komissio ja jäsenvaltiot perustivat sen vuonna 2002 antaakseen kansalaisille mahdollisuuden saada nopeita ratkaisuja rajat ylittävissä pulmatilanteissa, joissa jäsenvaltiot eivät noudattaneet EU:n lainsäädäntöä. CHAPin ja SOLVITin välinen yhteys varmistaa kanteluiden joutuisamman käsittelyn. 2. Kolmannen pilarin siirtymäaika: poliisiyhteistyö ja rikosasioissa tehtävä oikeudellinen yhteistyö nyt samalle viivalle muiden EU:n politiikkojen kanssa Joulukuun 1. päivänä 2014 päättyi niiden sääntöjen voimassaoloaika, jotka rajoittivat unionin tuomioistuimen tekemää laillisuusvalvontaa poliisiyhteistyöhön ja rikosasioissa tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön liittyvien säännösten alalla ja komission toimivaltaa valvoa EU:n lainsäädännön soveltamista tuolla alalla Näitä palveluita ovat Sinun Eurooppasi -neuvonta, jossa riippumattomat lakimiehet selvittävät tilanteita, SOLVIT, jossa ratkotaan ongelmia kansallisten viranomaisten kanssa, Yritys- Eurooppa-verkosto sekä keskitetyt asiointipisteet, jotka tukevat pk-yrityksiä, EURES, joka saattaa yhteen työntekijöitä ja työpaikkoja ja ECC-verkosto, joka saattaa yhteen Euroopan kuluttajakeskuksia. Lisäksi Europe Direct -yhteyskeskus antaa kansalaisille tietoa näiden oikeuksista ja joko lähettää eteenpäin kansalaisten viestit tai ohjaa heitä tarvittaessa ottamaan yhteyttä tietyn alan erikoispalveluun. CHAP on komission tietotekniikkaväline, jonka avulla rekisteröidään ja hallinnoidaan kanteluita ja tutkimuksia EU:n lainsäädännön soveltamisesta jäsenvaltioissa. COM/2012/0154 final. Lissabonin sopimuksen pöytäkirjassa N:o 36 oleva 10 artikla. Lisätietoja asiasta on lehdistötiedotteessa IP/14/

27 Lissabonin sopimuksen tullessa voimaan 1. joulukuuta 2009 päättyi EU:n lainsäädännön kolmas pilari (oikeus- ja sisäasiat) 37. Poliisiyhteistyötä ja rikosasioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä koskevat sopimusmääräykset sisällytettiin SEUT-sopimuksen V osastoon. Siirtymäkauden toimenpiteenä määrättiin Lissabonin sopimuksen pöytäkirjassa 36 kuitenkin, että SEUT-sopimuksen 258 artiklassa komissiolle annettu, rikkomusmenettelyitä koskeva toimivalta ja unionin tuomioistuimelle annettu toimivalta eivät ennen 1. joulukuuta 2014 kattaneet poliisiyhteistyötä ja rikosasioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä koskevia säädöksiä, jotka oli annettu ennen sopimuksen voimaantuloa, ellei näitä säädöksiä ollut sopimuksen voimaantulon jälkeen kumottu, julistettu mitättömäksi tai muutettu (ehdot, joita toisinaan on kutsuttu nimellä "lissabonisaatio"). Eräillä jäsenvaltioilla (Tanska, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta) on erityisasema näiden politiikka-alojen suhteen. 38 Se, että pilarirakenne on poistettu ja poliisiyhteistyö ja rikosasioissa tehtävä oikeudellinen yhteistyö ovat nyt kiinteä osa EU:n lainsäädännön ja toimielimien valtavirtaa, edistää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alan työvälineiden tehokasta toimintaa ja lisää sekä jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta että kansalaisten luottamusta EU:hun. 3. Täytäntöönpanosuunnitelmat ja selittävät asiakirjat: nykytilanne 3.1 Täytäntöönpanosuunnitelmat Samalla kun on täysin selvää, että unionin lainsäädännön soveltaminen on jäsenvaltioiden vastuulla, komissio toimittaa jäsenvaltioiden käytettäväksi täytäntöönpanosuunnitelmia helpottaakseen unionin lainsäädännön tehokasta ja oikea-aikaista soveltamista. Täytäntöönpanosuunnitelmat tehdään aikaisessa vaiheessa, kun uutta lainsäädäntöä laaditaan. Niissä osoitetaan haasteita, joita jäsenvaltiot tulevat kohtaamaan lainsäädännön soveltamisessa ja jotka on otettava huomioon, kun jäsenvaltiot valmistelevat EU:n lainsäädännön kansalliseksi lainsäädännöksi saattamista ja täytäntöönpanoa. Niissä esitellään myös laaja kirjo välineitä, jotka auttavat jäsenvaltioita panemaan täytäntöön unionin lainsäädäntöä. Tällaisia välineitä voivat olla ohjeasiakirjat, asiantuntijaryhmät ja asiaan liittyvät verkkosivut. Vuonna 2014 komissio antoi neljä direktiiviä, joissa oli täytäntöönpanosuunnitelma. Niistä kolme koski sisämarkkinoita ja yksi ympäristöä. Suunnitelmissa kerrotaan, mitkä ovat kansalliseksi lainsäädännöksi saattamiseen liittyvät jäsenvaltioiden pääasialliset haasteet ja jäsenvaltioilta odotettavat pääasialliset tulokset. Niissä ehdotetaan hyödyllisiä toimenpiteitä, kuten tavoitteen saavuttaminen määräajassa, aikaisemman kokemuksen Maastrichtin sopimuksessa vuonna 1992 otettiin käyttöön uusi institutionaalinen rakenne, joka koostui EU:n kolmesta pilarista. Kolmas pilari oli luonteeltaan hallitustenvälinen ja keskittyi oikeus- ja sisäasioihin. Pilarin uudeksi nimeksi annettiin poliisiyhteistyö ja rikosasioissa tehtävä oikeudellinen yhteistyö sen jälkeen, kun Amsterdamin sopimuksessa vuonna 1999 eräitä alueita siirrettiin ensimmäiseen pilariin (vapaa liikkuvuus, turvapaikat, maahanmuutto, rajat, viisumipolitiikka ja yksityisoikeus). Tämän jälkeen kolmas pilari keskittyi lainvalvontaa ja rasismin torjuntaa koskevaan yhteistyöhön samalla, kun se säilytti hallitustenvälisen luonteensa. Monet tärkeät politiikat saivat alkunsa ja kehittyivät kolmannessa pilarissa, kuten eurooppalainen pidätysmääräys, Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä ja Schengen-alue. Lissabonin sopimuksella Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen sisällytetyt pöytäkirjat N:o 21, 22 ja

28 hyödyntäminen, seuranta ja laaturaportointi, täytäntöönpanotyöpajat, kahdenväliset kokoukset ja asiantuntijaryhmät. Niissä myös nimetään komission yhteyspiste eli säädöksestä vastuussa oleva yksikkö. Komission mielestä nämä suunnitelmat edistävät ehdotettujen direktiivien tehokasta kansalliseksi lainsäädännöksi saattamista ja täytäntöönpanoa. Komissio seuraa täytäntöönpanosuunnitelmien hyödyntämistä. 3.2 Selittävät asiakirjat Jäsenvaltioiden vastuulla on saattaa direktiivit tarkasti ja ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä, kun taas komission tehtävänä on perussopimusten noudattamisen valvojana varmistaa, että näin tapahtuu. Tätä varten jäsenvaltioiden komissiolle antamien tietojen on oltava selviä ja täsmällisiä. Vuonna 2011 EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot sopivat uudesta kehyksestä, jonka mukaisesti jäsenvaltiot toimittavat tietoja siitä, kuinka ne ovat saattaneet direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöään. 39 Sovittiin, että nämä lisätiedot (ns. selittävät asiakirjat) lähetetään silloin kun se on perustelua yhdessä niiden toimenpiteiden kanssa, jotka koskevat direktiivien saattamista kansalliseksi lainsäädännöksi. 40 Vuonna 2014 komissio toimitti neuvostolle ja parlamentille yhteensä kaksitoista direktiiviehdotusta, joista kahdeksassa se pyysi selittäviä asiakirjoja. Samana ajanjaksona neuvosto ja parlamentti antoivat 65 direktiiviä, joista 23:n osalta komissio oli pyytänyt selittäviä asiakirjoja. Näiden 23 direktiivin johdanto-osassa oli selittävien asiakirjojen tarvetta koskeva vakiomuotoinen kappale. Vuonna 2014 jäsenvaltioiden tuli saattaa kansalliseksi lainsäädännöksi 67 direktiiviä 41, joista kahdeksan osalta ne olivat sitoutuneet toimittamaan selittäviä asiakirjoja 42. Jotkin jäsenvaltiot eivät ole lähettäneet ainuttakaan selittävää asiakirjaa. Oikeuden alalla komissio oli pyytänyt selittäviä asiakirjoja kahdessa direktiivissä kahdeksasta. Ensimmäisen direktiivin osalta komissio vastaanotti 16 selittävää asiakirjaa, joista yhdeksän oli vastaavuustaulukoita, ja toisen osalta samoin 16 asiakirjaa, joista 10 oli vastaavuustaulukoita. Ympäristön alalla komissio oli pyytänyt selittäviä asiakirjoja kolmessa direktiivissä kahdeksasta. Ensimmäisen direktiivin osalta komissio vastaanotti seitsemän selittävää asiakirjaa, joista neljä oli vastaavuustaulukoita, toisen osalta kahdeksan asiakirjaa, joista viisi oli vastaavuustaulukoita, ja kolmannen osalta 16 asiakirjaa, joista 10 oli vastaavuustaulukoita. Energiadirektiivin osalta komissio vastaanotti 28 vastaavuustaulukkoa, joita joiltakin jäsenvaltioilta ei saatu lainkaan mutta joiltakin saatiin useita. Energiadirektiivin osalta muita selittäviä asiakirjoja oli 14. Rahoitusmarkkinoiden alalla komissio oli pyytänyt selittäviä asiakirjoja kahdessa direktiivissä kahdeksasta. Ensimmäisen direktiivin osalta komissio vastaanotti yhdeksän selittävää asiakirjaa, joista kahdeksan oli vastaavuustaulukoita, ja toisen osalta vain yhden asiakirjan, joka oli vastaavuustaulukko. 39 Toimintaperiaate sisältyy 1) 28 päivänä syyskuuta 2011 annettuun jäsenvaltioiden ja komission yhteiseen poliittiseen lausumaan (EUVL C 369, , s. 14) ja 2) 27 päivänä lokakuuta 2011 annettuun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteiseen poliittiseen 40 lausumaan (EUVL C 369, , s. 15). Jäsenvaltiot sitoutuvat liittämään täytäntöönpanotoimia koskevaan ilmoitukseen yhden tai useamman selittävän asiakirjan, jotka voivat olla muodoltaan vastaavuustaulukoita tai muita samaan tarkoitukseen sopivia asiakirjoja. Asiaa koskevia ehdotuksia antaessaan komission on perusteltava tapauskohtaisesti tällaisten asiakirjojen toimittamisen tarve ja oikeasuhteisuus. 41 Näistä 67 direktiivistä jotkin on kumottu, joillakin jäsenvaltioilla on siirtymäaika ja jotkin 42 jäsenvaltiot ovat soveltamisalan ulkopuolella. Direktiivit 2012/17/EU (oikeus), 2013/1/EU (oikeus), 2012/18/EU (ympäristö), 2012/19/EU (ympäristö), 2012/33/EU (ympäristö), 2012/27/EU (energia), 2013/14/EU (sisämarkkinat) ja 2014/59/EU (sisämarkkinat). 27

29 Lähetetyt asiakirjat vaihtelevat muotonsa ja sisältönsä puolesta. Joissakin on pelkkä viittaus jäsenvaltion lakiteksteihin, joilla direktiivi saatetaan kansalliseksi lainsäädännöksi, ja toisissa on tarkkoja vastaavuustaulukoita. Asiakirjoissa saattaa olla kirjeitä ja muistioita (ja näissä taulukoita), joiden avulla selitetään komissiolle, kuinka jäsenvaltio on saattanut direktiivin kansalliseksi lainsäädännöksi. Jotkin selittävät tarkasti, kuinka uuden direktiivin säännökset on jo sisällytetty voimassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön. Ensiarvio on, että jotkin jäsenvaltiot esittävät selvästi, kuinka jäsenvaltio on saattanut direktiivit kansalliseksi lainsäädännöksi. Toiset eivät kuitenkaan täysin täytä aiempia sitoumuksiaan, sillä ne eivät kaikissa tapauksissa anna vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä selviä ja täsmällisiä tietoja 43. Komissio voi tehdä kattavamman arvion, kun sille on toimitettu selittäviä asiakirjoja edustavammasta määrästä direktiivejä. Komissio raportoi asiasta Euroopan parlamentille ja neuvostolle tulevissa, EU:n oikeuden soveltamisen valvontaa koskevissa vuosikertomuksissaan. 4. Paremman sääntelyn agenda Kuten komission työohjelmassa vuodeksi vahvistetaan, komissio pyrkii aktiivisesti varmistamaan, että sääntöjä sovelletaan, pannaan täytäntöön ja valvotaan asianmukaisesti, jotta ne tuottavat kansalaisille todellista hyötyä. Tämä käy käsi kädessä sen kanssa, että Junckerin komissioon on luotu sääntelyn parantamisesta, toimielinten välisistä suhteista, oikeusvaltion periaatteista ja EU:n perusoikeuskirjasta poikkihallinnollisesti vastaavan ensimmäisen varapuheenjohtajan tehtävä. Vuonna 2014 paremman sääntelyn agenda kehittyi merkittävästi monella tavoin. Arviointia, vaikutusten arviointia ja sidosryhmien kohtaamista koskevista suuntaviivoista järjestettiin julkisia kuulemisia 45, joiden tulokset otetaan huomioon parempaa sääntelyä koskevissa suuntaviivoissa. 5. EU:n sääntelyn toimivuus Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevalla ohjelmallaan (REFIT) 46 komissio pani liikkeelle kunnianhimoisen toimintasuunnitelman, johon sisältyvillä 200 toimenpiteellä yksinkertaistetaan ja vähennetään sääntelystä aiheutuvaa rasitetta, kumotaan voimassa olevaa sääntelyä ja perutaan ehdotuksia uudeksi sääntelyksi. Lisäksi ohjelmaan sisältyy toimivuustarkastuksia ja arviointeja, jotka koskevat EU:n sääntelyn tehokkuutta ja tuloksellisuutta ja joiden avulla valmistellaan tulevia rasituksen keventämistä koskevia aloitteita. Vuoden 2014 kesäkuussa komissio antoi tiedonannon 47, johon sisältyi joukko uusia REFIT-aloitteita, ja julkaisi ensimmäisen vuosittaisen tulostaulun 48, joka helpottaa täytäntöönpanon seurantaa ja vuoropuhelua sidosryhmien kanssa Ks. yhteisöjen tuomioistuimen tuomio C-427/07 ja oikeuskäytäntö, johon siinä viitataan COM(2013) 685 final. COM(2014) 368. SWD(2014)192 final/2. 28